62 Puhtaiden ylijäämämaiden läjitys Jyväskylän kaupungin Kivilammen maankaatopaikan laajennusalueella FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy

Transkriptio

1 62 Jyväskylän kaupunki 13 MAISEMA JA KULTTUURIYMPÄRISTÖ 13.1 Vaikutusmekanismit Hankkeen vaikutukset maisemaan liittyvät ylijäämämaiden läjityksestä syntyvän täyttömäen näkyvyyteen. Näkyvyyteen vaikuttaa mm. läjitysalueen korkeus, hankealuetta ympäröivien alueiden maastomuodot sekä kasvillisuus. Vaikutukset ilmenevät maiseman muutoksena nykytilaan nähden. Kulttuuriympäristöön kohdistuvat vaikutukset voivat olla suoria tai välillisiä. Suorat vaikutukset kohdistuvat hankealueelle, jossa laajennusalueen rakentaminen muuttaa ympäristöä. Välillisesti hanke voi vaikuttaa esimerkiksi muuttamalla kulttuurihistoriallisesti arvokkaan ympäristön maisemaa Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Hankkeen vaikutusalueelle on laadittu maisemaselvitys olemassa olevien lähtötietojen, paikkatietoaineistojen sekä valokuvien ja karttojen pohjalta. Selvityksessä on kuvattu alueen maiseman nykytila, todettu maisemallisesti merkittävät alueet sekä alueen maiseman ja maaston erityispiirteet. Mahdolliset lähialueen arvokkaat maisema-alueet ja kulttuuriympäristöt, maisemallisesti merkittävät rakennuskohteet sekä muinaisjäännökset on esitetty kirjallisesti ja niiden sijainti suhteessa hankealueeseen on kuvattu kartalla. Arvioinnissa on selvitetty, kuinka eri toteutusvaihtoehdot muuttaisivat alueen maisemaa tai vaikuttavat lähialueen arvokkaisiin kulttuurikohteisiin. Maisemaselvityksen lähtöaineistona on käytetty paikkatietoaineistoja valtakunnallisesti arvokkaista rakennetuista kulttuuriympäristöistä sekä arvokkaista maisema-alueista, Maanmittauslaitoksen maastotietokantaa ja laserkeilausaineistoa, karttoja, alueelta otettuja valokuvia sekä lähialueelta tehtyjä selvityksiä. Vaikutusalueen tunnetut kiinteät muinaisjäännökset on selvitetty Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä. Arvioinnin tueksi on laadittu maanläjityksestä syntyvästä täyttömäestä havainnollinen näkyvyystarkastelu, josta ilmenee sen näkyvyys ympäröivässä maisemassa. Kuva 33. Näkyvyysmallinnuksen periaatteet. Näkyvyysanalyysissä este voi olla esimerkiksi metsä tai rakennus. Näkyvyyden mallinnus on tehty ArcGIS Desktop ( ESRI) -ohjelmalla rasterianalyysin pohjalta jokaiselle vaihtoehdolle (3 kpl). Analyysin lähtötietoina on käytetty Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineiston korkeustietoja. Laserkeilausaineiston pistetiheys on vähintään 0,5 pistettä neliömetrillä (pisteiden

2 Jyväskylän kaupunki Nykytilanne Maisema etäisyys toisistaan noin 1,4 metriä). Laserkeilausaineiston korkeustarkkuuden keskivirhe on enintään 15 senttimetriä, ja tasotarkkuuden keskivirhe enintään 60 senttimetriä yksiselitteisillä kohteilla. Analyysissä on mallinnettu alueen korkokuva ja sovitettu siihen ympäröivien alueiden peitteisyys rasteriaineiston pohjalta. Lähtötietona on käytetty myös täyttömäen lopullista korkeutta pisteinä (korkeudet perustuvat YVA-ohjelmassa esitettyihin vaihtoehtoihin). Täyttömäen lopullinen korkeus eri vaihtoehdoilla vaihtelee 150 ja 225 metrin välillä. Analyysissä on määritelty myös kohdetta katselevan reseptorin eli ihmisen pituus (1,5 m). Analyysikartalle (kuvat 35-37) on merkitty vyöhykkeet 0,5 km, 1 km, 2 km ja 3 km etäisyydelle täyttömäestä, mikä auttaa etäisyyden hahmottamista. Hankkeen vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön ovat arvioineet :stä ympäristösuunnittelija, FM Suvi Rinne ja maisemainsinööri/gis-suunnittelija M.Sc. Jan Tvrdy. Hankealue kuuluu maisemamaakuntajaossa Keski-Suomen järviseutuun, joka on osa itäistä Järvi-Suomea (OIVA 2012). Aluetta luonnehtivat kaakko-luodesuuntaiset järvet, jotka ovat muodostuneet murroslinjoihin sekä suot, drumliinit ja kuusimetsät. Suurten vesistöjen ääreltä on löydetty useita kivikautisia asuinpaikkoja, etenkin harjujen lähettyviltä. Syvien murroslaaksojen lisäksi maaston muotoja hallitsevat Sisä-Suomen reunamuodostuma, harjut, moreenimäet ja huuhtoutuneet kalliot. Näiden välisille alueille on muodostunut laajoja savikoita. Laukaan ja Jyväskylän alueilla ovat Keski-Suomen laajimmat yhtenäiset viljelyalueet. Virtaavat vedet ja kosket ovat antaneet hyvät edellytykset metsätaloudelle, jonka myötä myös kaupunkien kasvulle. Hankealueen eteläpuolisilla alueilla on voimakas teollinen leima, joka on peräisin 1900-luvun alusta (Muhonen 2005). Hankealueen ympäristö on mäkistä maastoa, jonka korkeus vaihtelee tasolta +81 m (Leppäveden Autiolahti) tasoon +158 m meren pinnan yläpuolella (Savumäki). Lähialueella on pääosin kuusimetsää ja hakkuualueita. Hankealueella tai läheisyydessä ei sijaitse valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita Kulttuuriympäristö ja muinaisjäännökset Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) on museoviraston laatima inventointi, joka otettiin valtioneuvoston päätöksellä maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamaksi inventoinniksi rakennetun kulttuuriympäristön osalta alkaen (RKY 2009).

3 64 Jyväskylän kaupunki Kuva 34. Lähimpänä hankealuetta sijaitsevat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. Hankealueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Lähin kohde on Vaajakosken teollisuusympäristö, joka sijaitsee hankealueesta noin 2,5 km etelän suuntaan (Kuva 34). Noin 1 km 2 laajuinen alue on tuotantorakenteeltaan monipuolinen ja arkkitehtuuriltaan yhtenäinen. Naissaaressa, Varassaaressa ja rautatieaseman ympäristössä on lukuisia teollisuuslaitoksia. Naissaaressa vanhimmat säilyneet rakennukset ovat 1870-luvulta. Vuodesta 1916 lähtien Vaajakosken teollisuusalueen rakennuttaja on ollut SOK. Mantereen puolella oleva rautatieasema on 1910-luvulta ja makeistehdas Pandan rakennukset ovat 1920-luvulta (Museovirasto 2009). Muut RKY-kohteet sijaitsevat yli 5 km etäisyydellä hankealueesta. Kiinteät muinaisjäännökset ovat Suomessa rauhoitettuja muinaismuistolain nojalla (295/63). Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse tunnettuja kiinteitä muinaisjäännöksiä. Museoviraston (2011) muinaisjäännösrekisterin mukaan lähin rauhoitettu kohde sijaitsee noin 1,5 km etäisyydellä hankealueesta kaakkoon. Leppäveden länsirannalle sijoittuva pyöreä, halkaisijaltaan nelimetrinen kiviröykkiö on ajoittamaton. Ympäröivä maasto on kivikkoista ja kohdetta on vaikea erottaa maastosta. Kyseessä voi mahdollisesti olla myös luonnon muodostuma. Muut tunnetut kiinteät muinaisjäännökset sijaitsevat yli 2 km etäisyydellä hankealueesta, eivätkä sijoitu toiminnan vaikutusalueelle.

4 Jyväskylän kaupunki Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Vaihtoehto 1 Vaihtoehdossa yksi maanvastaanottoaluetta laajennetaan noin 3,5 hehtaaria kohti luodetta. Alueen maksimitäyttökorkeus tulee olemaan + 150,5 metriä. Vaihtoehdossa 1 täyttömäki tulee toiminnan päätyttyä näkymään pääasiallisesti nykyiseltä maanvastaanottoalueelta sekä laajennusalueen pohjoispuolelta (Kuva 35). Maastonmuodot ja ympäröivä kasvillisuus estävät näkymiä tarkastelualueella. Etelän ja kaakon suunnassa sijaitsevilta asuinalueita ei avaudu avoimia näkymäsuuntia maanvastaanottoalueelle. Myöskään Leppäveden rannalla sijaitseville lomarakennuksille hankealue ei tule näkymään. Kuva 35. Toteutusvaihtoehdon 1 näkyvyys mallinnuksen mukaan.

5 66 Jyväskylän kaupunki Vaihtoehto 2 Kivilammen koillisosissa on yleinen uimaranta, josta laajennusalue tulee todennäköisesti osittain näkymään. Myös Kivilammen lounaisrannalta täyttömäki voidaan havaita. Muutoin maanvastaanottoalue tulee näkymään vain maaston korkeimmilta kohdilta, katsottaessa hankealueen suuntaan. Maanvastaanottoalueen näkyvyys maisemassa on suurin täytön loppuvaiheessa, kun läjitysalue saavuttaa maksimikorkeutensa. Näin ollen maisemavaikutukset hankkeen alkupuolella ovat huomattavasti vähäisempiä kuin loppuvaiheessa. Koska kyseessä on laajennushanke, ei maisemaan kohdistuvien muutosten arvioida olevan merkittäviä nykytilaan nähden. Vaihtoehdon 1 vaikutukset maisemaan arvioidaan vähäisiksi. Näkyvyystarkastelu on tehty kolmen kilometrin etäisyydelle hankealueesta. Mallinnustulosten perusteella maanvastaanottoalue ei tule näkymään Vaajakosken teollisuusympäristön alueelta tarkasteltuna. Hankkeen näkyvyysalueelle ei sijoitu muita valtakunnallisesti arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Hankealueella tai sen vaikutusalueella ei sijaitse tunnettuja kiinteitä muinaisjäännöksiä, joihin laajennuksella voisi olla vaikutuksia. Vaihtoehdon 1 toteuttamisella ei arvioida olevan vaikutuksia valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin tai muinaisjäännöksiin pitkien välimatkojen perusteella. Vaihtoehdossa 2 laajennusalueen pinta-ala on noin 6,1 hehtaaria ja maksimitäyttökorkeus + 150,5 metriä. Vaihtoehdon 2 vaikutukset maisemaan, kulttuuriympäristöön ja muinaisjäännöksiin vastaavat vaihtoehtoa 1. Hankealueen ympäristön maastonmuodot ja kasvillisuus (puusto) estävät näkymiä ympäröiville alueille, laajemmasta toiminta-alueesta riippumatta. Maksimitäyttökorkeus on sama kuin vaihtoehdossa 1. Täyttökorkeus on merkittävin tekijä läjitysalueen näkyvyydessä. Vaihtoehdon 2 toteuttamisella ei arvioida olevan vaikutuksia valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin tai muinaisjäännöksiin pitkien välimatkojen ja mallinnustulosten perusteella.

6 Jyväskylän kaupunki 67 Kuva 36. Toteutusvaihtoehdon 2 näkyvyys mallinnuksen mukaan Vaihtoehto 3 Vaihtoehdossa 3 laajennusalueen pinta-ala on noin 6,1 hehtaaria ja maksimitäyttökorkeus +158,5 metriä. Hankealue vastaa vaihtoehtoa 2, mutta läjityskorkeutta on kasvatettu 8,5 metriä suuremman täyttötilavuuden saavuttamiseksi. Korkeamman täyttövaihtoehdon vaikutukset ovat pääosin vaihtoehtojen 1 ja 2 kaltaisia, mutta täytön loppuvaiheessa läjitysalueen näkyvyys on laajempi. Näkyvyystarkastelun perusteella täytön loppuvaiheessa avoimia näkymäsuuntia maanvastaanottoalueelle avautuu vesistöjen rannoilta sekä maaston korkeimmilta kohdilta, katsottaessa hankealueen suuntaan (Kuva 37). Laajimmat yhtenäiset näkymäalueet ovat Leppäveden Autiolahden suulta sekä Kivilammen lounaisrannalta.

7 68 Jyväskylän kaupunki Täyttömäki ei tule näkymään merkittävästi lähimmille Kivilammen ja Kaunisharjun asuinalueille, jotka sijoittuvat hankealueen etelä- ja kaakkoispuolelle. Maanvastaanottoalue tulee näkymään paikoin Kaunisharjun länsirinteeltä katsottaessa hankealueen suuntaan. Kuva 37. Toteutusvaihtoehdon 3 näkyvyys mallinnuksen mukaan Vaikutukset toiminnan jälkeen Mallinnuksen mukaan maanvastaanottoalue tulee vaihtoehdossa 3 näkymään lähinnä avoimilta vesialueita sekä korkeiden mäkien rinteiltä katsottaessa hankealueen suuntaan. Merkittävimmät näkymät suunnat ovat alueilta, joilla on vähän vakituisia tai loma-asuntoja. Maanvastaanottotoiminnan päätyttyä läjitysalue suljetaan ja maisemoidaan. Toiminnan päättymisen jälkeen maisemavaikutukset vähenevät alueen mai-

8 Jyväskylän kaupunki Arvioinnin epävarmuustekijät semoinnin myötä. Maisemoitu täyttömäki soveltunee melko hyvin ympäristöönsä, joka jo nykyisellään on pinnanmuodoiltaan vaihteleva. Näkymäalueanalyysiin liittyy joitakin epävarmuustekijöitä. Tuotantoalue "Jyväskylä-etelä" on laserkeilattu vuonna 2010, mikä tarkoittaa, että aineisto ei ole välttämättä täysin ajantasaista. Näkymäalueissa saattaa tapahtua merkittäviäkin muutoksia esimerkiksi metsänhoitotoimenpiteiden tai rakentamisen seurauksena. Täyttömäen näkyvyyteen vaikuttavat myös kasvillisuuden tiheydet eri vuodenaikoina. Todellisuudessa sääolosuhteet ja etäisyys täyttömäestä vähentävät täyttömäen visuaalisen vaikutuksen voimakkuutta Haittojen lieventäminen ja ehkäisy Täyttöalueen näkyvyyttä ympäristöön ja siten myös hankkeen maisemavaikutuksia voidaan vähentää säilyttämällä mahdollisuuksien mukaan suojapuustoa hankealueen ympärillä. Hankkeen merkittävimmät maisemavaikutukset ajoittuvat vasta hankkeen loppuvaiheeseen, jolloin täyttökorkeus on lähellä maksimia. Läjitysalue tullaan sulkemaan ja maisemoimaan vaiheittain, mikä vähentää alueen erottumista maisemassa. Maisemoinnilla pyritään palauttamaan alue mahdollisimman luonnontilaiseksi, jolloin myös maisema palautuu ajan myötä.

9 70 Jyväskylän kaupunki 14 SUOTOVEDET 14.1 Vaikutusmekanismit Kaatopaikan täyttökorkeuden nostaminen lisää alueella sijaitsevan vanhan kaatopaikan jätetäyttöön kohdistuvaa kuormaa. Tämän seurauksena vanhan jätetäytön puristuminen voi aiheuttaa jätetäytön sisäisen veden liikkeellelähtöä ja vaikutusta alueelta purkautuvien vesien laatuun ja määrään. Kaatopaikan täyttökorkeuden nousu voi aiheuttaa myös kaatopaikan pohjamaahan kohdistuvan paineen lisääntymistä, josta voi seurata haitallisia pohjavesivaikutuksia Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Arvioinnin lähtötietoina on käytetty mm. seuraavia asiakirjoja: Selvitysraportti kaatopaikan yleisestä tilasta, A. Finni, Jyväskylän maalaiskunta, 1987 Vaajakosken Kivilammen kaatopaikan nykytila- ja kunnostustarveselvitys, N. Kautto, Jyväskylän maalaiskunta, 2005 Ympäristövaikutusten arviointiohjelma ja yhteisviranomaisen lausunto siitä, Alueen historia Lisäksi lähtötietoina on käytetty erilaisia pintavesien, maaperän, pohjaveden ja kaatopaikan sisäisen veden tutkimustuloksia, kaatopaikalla suoritettujen maastomittausten tuloksia ja muuta ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä hankittua kartta- ym. aineistoa. Suotovesivaikutusten arviointi on tehty asiantuntija-arviona, joka perustuu käytettävissä olleisiin lähtötietoihin ja muiden vaikutusten arviointeihin. Hankkeen vaikutukset suotovesiin on arvioinut FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n jätehuoltosuunnittelun johtava asiantuntija, DI Hannu Karhu. Kivilammen kaatopaikka otettiin käyttöön teollisuuden kaatopaikkana vuonna Kaatopaikka toimi yhdyskuntajätteen kaatopaikkana 1960-luvun lopulta vuoteen Tämän jälkeen kaatopaikka on toiminut maankaatopaikkana. Alkuvuosina vuoden 1992 jälkeen kaatopaikalle sijoitettujen maamassojen määrä oli pieni, erään arvion mukaan keskimäärin noin m 3 /a. Varsinkin viime vuosina kaatopaikalle sijoitettujen maamassojen määrät ovat kuitenkin olleet huomattavan suuria (esimerkiksi vuosien keskiarvona noin m 3 /a). Kaatopaikalle sijoitettiin alkuaikoina erilaisia teollisuusjätteitä ja mm. poltettiin nykyisin vaarallisiksi jätteiksi luokiteltavia jätteitä. Yhdyskuntajätteen kaatopaikkakäytössä alueelle tuotiin yhdyskuntajätteen ohella mm. lietteitä, erityisjätteitä ja vaarallisia jätteitä. Kaatopaikalla on ollut käytössä lietealtaita, jotka on nykyisellään peitetty. Kaatopaikalla kompostoitiin vuosina sahateollisuuden kloorifenolipitoisia maita. Lisäksi kaatopaikalla on vastaanotettu mm. hyötykäyttöön ohjattavaa puutarhajätettä ja energiapuujätettä.

10 Jyväskylän kaupunki Nykytilanne Alkuaikoina kaatopaikkaa käytettiin ja hoidettiin silloisten normien ja käsitysten mukaan. Jätteitä ei kunnolla tiivistetty ja niiden peittäminen oli satunnaista. Yhdyskuntajätetäytön aikanakin jätteiden tiivistäminen ja peittäminen oli vähäistä ja satunnaista. Kaatopaikan loppukäyttöaikana kaatopaikan hoitotaso parani jätehuollon yleisen kehityksen mukaisesti. Puutteellisesta hoidosta johtuen jätetäyttö on jäänyt kunnolla tiivistämättä ja sadevedet ovat päässeet imeytymään jätetäyttöön muodostaen jätetäytön sisäistä vettä ja jätetäytöstä suotautuvaa suotovettä. Kaatopaikan suotovesivaikutukset ovat olleet nähtävissä jätetäytöstä purkautuvana likaantuneena suotovetenä, joka on vaikuttanut alueelta purkautuvien pintavesien laatuun. Suotovesillä on ollut vaikutusta myös nykyisen kaatopaikan luoteispuoleiseen suoalueeseen ja sen veden laatuun. Kaatopaikan nykyinen pinta-ala on noin 6,5 ha ja pinnan korkeustasot vaihtelevat keskeisellä alueella välillä (korkeustasot perustuvat laserkeilausaineistoon kesäkuulta 2011, jonka jälkeen kaatopaikalle on ajettu runsaasti ylijäämämaita). Vuonna 1987 tehdyn selvityksen (Finni 1987) mukaan kaatopaikan itäosan, josta kaatopaikan täyttö alkoi, korkeustaso oli marraskuussa 1987 tehtyjen mittausten perusteella noin Kaatopaikan länsi-eteläosissa täytön korkeustaso oli noin Kaatopaikan länsieteläosiin, suoalueelle, on selvityksen mukaan sijoitettu pääosin ylijäämämaita. Selvityksen perusteella teollisuus- ja yhdyskuntajätteet on sijoitettu pääosin kaatopaikan itäosiin. Vuonna 2005 tehdyn perustilaselvityksen (Kautto 2005) mukaan kaatopaikan täyttökorkeudet olivat nousseet vuoteen 2005 mennessä alle metristä noin viiteen metriin (mittaukset elokuussa 2005). Täyttökorkeuden nousua oli tapahtunut lähinnä kaatopaikan länsi-eteläosissa. Vuoden 1987 tilanteeseen verrattuna nykytilanteessa kaatopaikkatäytön päällä on ylijäämämaita kaatopaikan itäosassa enimmillään noin 3-5 metriä. Vuoden 1987 jälkeen alueen kaatopaikkatäyttö jatkui vielä joitakin vuosia, mutta esitetyn tarkastelun suuruusluokka lienee oikea. Kaatopaikan länsi-eteläosissa maatäyttöjen täyttökorkeus on noussut vuoden 1987 tilanteeseen verrattuna noin 6 8 m. Kaatopaikan suotoveden laatua on tutkittu nykyisen kaatopaikan luoteisreunalla, suoalueella, vuosina (tarkkailupiste as.1.1). Välittömästi kaatopaikan reunalla sijaitseva tarkkailupiste kuvastaa parhaiten kaatopaikalta nykytilanteessa suotautuvan ja pintavetenä valuvan veden laatua. Tutkimustulosten perusteella suoto-/suovesi on laadultaan laimeaa, vaikkakin kaatopaikan vaikutukset ovat nähtävissä veden laadussa. Alempana Kivilammenpuron varrella vesi laimenee edelleen (tarkkailupisteet as.1 uusi ja as.1 vanha). Kaatopaikan kaasunmuodostuksen ja sisäisen veden tutkimista varten kaatopaikan itäosaan, vanhan jätetäytön alueelle asennettiin havaintoputki vuonna 2009 (havaintoputki 1/2009, Kuva 41). Kaasunmuodostuksen tutkimisesta on velvoite kaatopaikan voimassa olevassa ympäristöluvassa. Jätepenkereen paksuus oli havaintoputken asennuspaikalla asennusaikana noin 13,5 m ja jätetäytön sisäisen vedenpinnan korkeus vaihteli vuonna 2010 tehtyjen mittausten aikana noin välillä 2,6 4,2 m. Tulosten perusteella jätetäytön sisäinen vesi on matalalla. Havaintoputken pään korko oli +143,99, joten jätetäytön pinnan korko oli putken asennusaikana noin +143.

11 72 Jyväskylän kaupunki Havaintoputki uusittiin vuonna 2012 (havaintoputki 1/2012) aikaisemman putken tuhouduttua. Jätepenkereen paksuus oli havaintoputken asennuspaikalla asennusaikana noin 19 m ja jätetäytön sisäisen vedenpinnan korkeus noin 3,2 m (+136,45). Tulosten perusteella jätetäytön sisäinen vesi oli edelleen matalalla. Havaintoputken pään korko on +152,27, joten jätetäytön pinnan korko on ollut putken asennusaikana noin Kaatopaikan sisäisen veden laatua on tutkittu vuosina , putkesta 1/2009 toukokuussa 2010 ja toukokuussa 2011 sekä putkesta 1/2012 heinäkuussa Vesinäytteiden analyysitulokset on esitetty taulukossa 12. Tutkimustuloksissa huomio kiinnittyy typpiyhdisteiden määrään, joka kuvastaa kaatopaikan vaikutusta. Myös sisäisen veden raskasmetalli-, rauta- ja kloridipitoisuudet ovat kohonneet ja vedessä on havaittu AOX-pitoisuuksia. Typpipitoisuutta lukuun ottamatta sisäisen veden laatu ei ole tyypillistä voimakkaasti likaantunutta kaatopaikan sisäistä vettä. Putket ovat vanhan kaatopaikan alueella, jossa kaatopaikan sisäisen veden pitäisi olla väkevintä. Taulukko 12. Kivilammen vanhan kaatopaikan sisäisen veden laadun tarkkailutulokset vuosilta Määritykset [mg/l] [mg/l] [mg/l] Talousveden laatuvaatimukset [mg/l] kloridi (Cl) ,8 250 typpi (kok-n) ammoniumtyppi (NH 4 -N) ,4 fosfori (kok-p) 4,1 0,46 2 AOX 0,062 0,05 <0,20 antimoni 0,15 0,018 0,01 0,005 arseeni 0,006 0,02 0,022 0,01 kadmium <0,001 0,001 0,0035 0,005 koboltti 0,007 0,012 0,002 kromi 0,015 0,038 0,089 0,05 kupari <0,02 0,082 0,138 2 lyijy 0,041 0,11 0,137 0,01 mangaani 7,7 3,3 5,489 0,05 nikkeli 0,016 0,086 0,044 0,02 rauta ,53 0,2 sinkki 0,75 3,3 1,414 vanadiini <0,005 0, Talousveden laatusuositukset [mg/l] Kaatopaikan havaintoputkista tehtyjen kaasumittausten perusteella kaatopaikan kaasunmuodostus on nykyisellään vähäistä, joten jätetäytön hajoaminen on edennyt pitkälle. Nykyinen kaatopaikka sijaitsee osittain moreeni-kallioalueella ja osittain suoalueella. Suoalueelle on sijoitettu enimmäkseen ylijäämämaita. Kaatopaikan

12 Jyväskylän kaupunki 73 laajennusalue, jonne sijoitetaan ylijäämämaita, sijaitsee osittain moreenialueella ja osittain suoalueella Vaikutukset suotovesiin Vaihtoehto Vaihtoehto 2 Vaihtoehdossa 1 maankaatopaikan laajennusalueen pinta-ala on noin 3,5 ha, enimmäistäyttökorkeus +150,5 ja täyttötilavuus noin m 3. Laajennusalueesta yli puolet sijoittuu suoalueelle ja loput moreenialueelle. Alueen kaatopaikkakäyttö loppui vuonna 1992, jonka jälkeen alueelle on sijoitettu ylijäämämaita. Vanhalla jätetäytöllä on ollut 20 vuotta aikaa painua. Vanhan jätetäytön päälle on läjitetty ylijäämämaita, jotka tiivistävät täyttöalueen pintaa ja estävät sadeveden imeytymistä jätetäyttöön. Maanläjityksen jatkuessa vanhaa jätetäyttöä peittävän maakerroksen paksuus kasvaa ja sen tiiveys paranee. Jätetäytön sisäisen veden korkeus on matalalla ja sen laatu on tutkimusten perusteella laimeaa. Vanhan jätetäytön alueella kaatopaikan pohjamaa on kantavaa eikä pohjamaan painumia ole odotettavissa. Arvioinnin perusteella erityisiä haitallisia suotovesivaikutuksia ei ole odotettavissa vanhan jätetäytön alueella. Nykyisen jätetäytön länsi-eteläosiin on läjitetty lähinnä ylijäämämaita. Alue sijaitsee pääosin suoalueella, jossa pehmeiden turve-liejukerrosten paksuus on enimmillään joitakin metrejä. Turpeen alla on kantavaa moreenia. Pehmeät maakerrokset ovat vuosien mittaan painuneet, eikä alueen lisätäytön arvioida lisäävän oleellisesti painumia. Myöskään nykyisen maankaatopaikan länsi-luoteisosissa ylijäämämaiden lisätäytön ei arvioida aiheuttavan erityisiä haitallisia suotovesivaikutuksia. Kaatopaikan laajennusalueen turvealueella turvekerrosten paksuus on ainoastaan joitakin metrejä. Turvealueen pinta-ala on noin 2 ha. Turpeen alla on kantava moreeni. Turve tulee painumaan ylijäämämaatäytön alla. Turpeen painuessa sen sisältämää vettä syrjäytyy ja purkautuu alueen pintavesiin. Turvekerrosten vähäisestä paksuudesta ja turvealueen pinta-alasta johtuen turpeen sisältämän veden määrä ei ole kovin suuri (enimmillään suuruusluokkaa joitakin kymmeniä tuhansia kuutiometrejä). Suoalueen vesi on tutkimusten mukaan nykyisellään laimeaa. Arvioinnin perusteella laajennusalueen turvealueella ei ole odotettavissa erityisiä haitallisia suotovesivaikutuksia. Laajennusalueen moreenialue on kantavaa. Alueelle sijoitetaan puhtaita ylijäämämaita, joista ei aiheudu haitallisia suotovesivaikutuksia. Vaihtoehdossa 2 maankaatopaikan laajennusalueen pinta-ala on noin 6,1 ha, täyttökorkeus enimmillään +150,5 ja täyttötilavuus noin m 3. Laajennusalueesta noin kolmasosa on turvealuetta ja loput moreenialuetta. Vaihtoehtoon 1 verrattuna laajennusalueen pinta-ala kasvaa. Kasvu kohdistuu moreenipohjaiseen alueeseen. Suotovesivaikutusten osalta vaihtoehto 2 ei poikkea vaihtoehdosta 1 muilta osin kuin kaatopaikka-alueelta tulevien sadeym. vesien määrän ja kuormituksen osalta. Tämä vaikuttaa lähinnä maankaatopaikka-alueen vesien käsittelyn mitoitukseen (laskeutusallas).

13 74 Jyväskylän kaupunki Vaihtoehto Vaikutukset toiminnan jälkeen Vaihtoehdossa 3 maankaatopaikan laajennusalueen pinta-ala on noin 6,1 ha, täyttökorkeus enimmillään +158,5 ja täyttötilavuus noin m 3. Laajennusalueesta noin kolmasosa on turvealuetta ja loput moreenialuetta. Täyttökorkeuden nousu lisää vanhaan jätetäyttöön ja turvealueisiin kohdistuvaa painetta, mutta toisaalta lisää vanhaa jätetäyttöä peittävän tiiviin maakerroksen paksuutta. Sadeveden imeytyminen jätetäyttöön vähenee edelleen ja vastaavasti muodostuvan suotoveden määrä pienenee. Vaihtoehdossa 3 vanhan jätetäytön päälle tulevat suojaavat maakerrokset ovat paksuimmillaan, joten tässä mielessä vaihtoehtoa 3 voidaan pitää muita vaihtoehtoja parempana. Muilta osin vaihtoehto ei poikkea suotovesivaikutusten osalta vaihtoehdoista 1 ja 2, paitsi että vaihtoehtoon 1 verrattuna maankaatopaikalta tulevien vesien määrä ja kuormitus ovat suuremmat ja käsittelytarve lähinnä määrän osalta suurempi. Maankaatopaikkatoiminnan loppumisen jälkeen alue viimeistellään ja maisemoidaan lopullisesti. Toiminnassa tarvittavat rakennelmat puretaan tai poistetaan ja alue siivotaan. Alueen vesienkäsittelyä jouduttaneen jatkamaan ainakin joitakin vuosia. Toiminnan jälkeisiä ympäristövaikutuksia seurataan jälkitarkkailulla. Kokonaisuutena arvioiden alue palautuu nopeasti metsää kasvavaksi, loivapiirteiseksi mäeksi, jolla ei ole edelleenkään haitallisia suotovesivaikutuksia Arvioinnin epävarmuustekijät Kivilammen maankaatopaikalta on kohtuullisen paljon tutkimustuloksia, jotka mahdollistavat luotettavan suotovesivaikutusten arvioinnin. Arvioinnin epävarmuus kohdistuu lähinnä vanhaan kaatopaikkaan, jolle sijoitettujen jätteiden määristä ei ole varsinkaan alkuvuosilta tarkkoja tietoja. Tätäkään epävarmuustekijää ei pidetä kovin merkittävänä Haittojen lieventäminen ja ehkäisy Maankaatopaikan laajennuksen suotovesiin kohdistuvia haittoja vähennetään seuraavilla tavoilla: alueen kunnostus maankaatopaikan laajennuksen yhteydessä. Kunnostukseen kuuluvat mm. alueen siivoaminen ja niska- ja ympärysojien kunnostus ja rakentaminen alueelta purkautuvien vesien laskeutuskäsittelyn järjestäminen. Laskeutusallas tasaa virtaamia ja alueelta poistuvan veden laatua sekä poistaa vesistä kiintoainetta ja parantaa veden happitilannetta. alueen suotovesien ja pintavesien tarkkailun jatkaminen ja tarkkailuohjelmien tarkistaminen.

14 Jyväskylän kaupunki MAAPERÄ, KALLIOPERÄ JA POHJAVESI 15.1 Vaikutusmekanismit Suoria vaikutuksia maaperään aiheutuu hankealueella maakerrosten muokkaamisesta, ylijäämämassojen läjityksestä sekä kaatopaikkajätteen haitallisista yhdisteistä ja sisäisen vedessä esiintyvistä haitallisista yhdisteistä ja näiden mahdollisesta kulkeutumisesta jätetäytön tiivistymisen myötä. Toiminnasta voi aiheutua muutoksia pohjaveden muodostumiseen ja laatuun. Vaikutukset riippuvat maaperän tiiveydestä ja hydrogeologisista olosuhteista. Entisen yhdyskuntajätteen kaatopaikan vaikutus on havaittavissa kaatopaikan sisäisen veden laadun tarkkailutuloksissa. Maanvastaanottoalueelle läjitetään ainoastaan puhtaita ylijäämämaita, joten tulevasta toiminnasta ei normaalitilanteessa aiheudu pohjaveden laadun heikentymistä. Nykyinen kaatopaikkaalue sijoittuu kuitenkin valtaosin suoalueelle ja kaatopaikalle on vuosikymmenten aikana tuotu sekalaista yhdyskuntajätettä ja vaarallisiksi jätteiksi luokiteltavia jätteitä. Näin ollen aiempi toiminta voi mahdollisesti aiheuttaa riskin pohjaveden laadulle. Lähin vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue, Seppälänkankaan pohjavesialue ( , I-luokka), sijaitsee etäällä hankealueen vaikutusalueen ulkopuolella, joten hankkeella ei ole vaikutusta kyseisen pohjavesialueen antoisuuteen tai vedenlaatuun. Toiminnasta ei aiheudu muutoksia kallioperään, koska alueen laajentamisen yhteydessä ei tehdä louhintoja Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 15.3 Nykytilanne Maaperä, kallioperä ja topografia Ylijäämämaiden maanvastaanottotoiminnasta aiheutuvat mahdolliset vaikutukset alueen maaperään sekä pohjaveden laatuun ja muodostumiseen on arvioitu erityisesti lähialueen yksityisten talousvesikaivojen kannalta. Hankealueen maa- ja kallioperä ja eri hankevaihtoehtojen vaikutukset on arvioitu Geologian tutkimuskeskuksen maa ja kallioperäaineistojen pohjalta. Pohjavesiolosuhteet on kuvattu käytettävissä olevien kaatopaikan sisäisen veden laatutietojen ja pohjaveden pintatietojen perusteella. Lähtötietoja on täydennetty ympäristövaikutusarviointityön yhteydessä hankealueen kaakkois-, itä-, ja koillispuolella sijaitsevien kiinteistöjen yksityiskaivojen kartoituksella ja vedenlaatuanalyyseillä Raportti selvityksestä ( 2012) on tämän YVA-selostuksen liitteenä 1. Hankkeen vaikutukset maa- ja kallioperään sekä pohjaveteen on arvioinut :n hydrogeologi, FM Maija Aittola. Kaatopaikka-alue on pinnanmuodoiltaan vaihtelevaa mäkistä maastoa, jonka pinnantaso vaihtelee tasolta +81 m (Leppäveden Autiolahti) tasoon +131 m (Kivilampi) ja tasoon +158 m (Savumäki).

15 76 Jyväskylän kaupunki Alueen kallioperä on pääosin graniittia, joka kuuluu Keski- ja Länsi-Suomen kaarikompleksiin. Hankealueen pohjoispuolella esiintyy kvartsidioriittia ja eteläpuolella granodioriittia. Itäpuolella kallioperä on porfyyristä graniittia ja granodioriittia. Kuva 38. Ote kallioperäkartasta hankealueen läheisyydessä (GTK 2010). Hankealueen sijainti merkitty kuvaan punaisella ympyrällä. Nykyinen maankaatopaikka sijaitsee osittain kiinteällä peruskallion reunalla, jota peittää noin 1-2 metrin paksuinen karkeahko hyvin vettä läpäisevä hiekka- ja sorainen moreenikerros (Kautto 2005). Yli 50 % nykyisestä maankaatopaikasta sijoittuu suoalueelle. Laajennusalueen länsiosa sijoittuu suoalueelle ja pohjoisosa moreenialueelle. Kaatopaikalta suotautuu runsaasti vettä johtuen maa- ja kallioperäolosuhteista sekä osin vanhan jätetäytön riittämättömästä peittämisestä ja tiivistyksestä. Suoalueelle sijoittuvalla laajennusalueella on mahdollista myös pohjamaan painuminen. Suoalueelle sijoittuvalla laajennusalueella ei ole suoritettu pohjatutkimuksia. Nykyisen maankaatopaikan länsipuoliselta suolta eli suunnitellulta laajennusalueelta on tutkittu raskasmetalleja syksyllä 1986 yhdestä havaintopisteestä (Kautto 2005). Sinkin ja lyijyn pitoisuudet ylittivät maaperän pilaantuneisuuden arvioinnissa käytettävän kynnysarvon, mutta alittivat ohjearvon (VNa 214/2007).

16 Jyväskylän kaupunki 77 Kuva 39. Maaperä hankealueella ja sen läheisyydessä (Ka = avokallio, Mr = moreeni, Ht = hieta, HHt = hieno hieta, Hs = hiesu, Sa = savi, HkM = hiekkamuodostuma, Ct = Saraturve, Ve = vesi) (OIVA 2012) Pohjavesi Kivilammen maankaatopaikka tai suunniteltu laajennusalue eivät sijaitse vedenhankinnan kannalta tärkeällä pohjavesialueella. Lähin pohjavesialue, vedenhankinnan kannalta tärkeä I-luokan pohjavesialue Seppälänkangas (nro ) sijaitsee noin 3,5 km etäisyydellä laajennusalueen länsipuolella (Kuva 40). Pohjaveden on arvioitu esiintyvän nykyisen maankaatopaikan alueella noin 1-3 metrin syvyydellä maanpinnasta. Nykyisen maankaatopaikka-alueen on arvioitu sijoittuvan pohjaveden purkautumisalueelle. Soistuneilla alueilla pohjavesi esiintyy usein lähellä maanpinnan tasoa. Pohjaveden virtaus maaperässä noudattelee maaston luontaista topografiaa. Kaatopaikkavesien kulkeutumisen vanhasta jätetäytöstä ympäristöön ja pohjavesiin on arvioitu olevan hyvin todennäköistä (Kautto 2005).

17 78 Jyväskylän kaupunki Kuva 40. Hankealueen läheisyydessä sijaitsevat pohjavesialueet Yksityiset talousvesikaivot Vanhan kaatopaikan läheisyydessä sijaitsevien yksityistalouksien vedenlaatua on tutkittu vuonna 1980 ja vedenlaadun on todettu olevan pääsääntöisesti hyvä. Vuonna 1987 Vesi- ja ympäristöhallituksen tutkimuksissa pohjaveden likaantumista ei havaittu. Vuonna 1994 Keski-Suomen ympäristökeskus tutki asukkaiden pyynnöstä kuuden talousvesikaivon veden raskasmetallipitoisuuksia. Vuonna 1994 otettujen vesinäytteiden perusteella talousvedelle asetetut laatuvaatimukset ylittyivät yhdessä porakaivossa (K-69) raudan ja mangaanin ja yhdessä kuilukaivossa (K-294) arseenin osalta. Arseenipitoisuuden lisäksi kaatopaikan mahdollista vaikutusta oli havaittavissa kaivon K-500 veden kohonneena nikkelipitoisuutena ja useiden kaivojen veden kromipitoisuuden nousuna otettiin vesinäytteet kuudesta kaivosta, joista viidestä oli otettu näytteet myös vuonna Kaivojen veden raskasmetallipitoisuudet täyttivät talousveden laatusuositukset. Haihtuvien hiilivetyjen pitoisuudet (VOCyhdisteet) olivat kolmen tutkitun kaivon vedessä alle laboratorion määritysrajojen. Rauta- ja mangaanipitoisuudet täyttivät pääasiassa yksityiskaivojen vedenlaatusuositukset ja typpipitoisuudet olivat matalia. Kuilukaivojen hygieeninen vedenlaatu oli heikentynyt tai huono, jonka perusteella pintavesiä pääsee kaivoihin. Kesän 2012 tutkimuksien perusteella kaivovesien laadussa ei ollut havaittavissa entisen yhdyskuntajätteen kaatopaikan vaikutusta. Näytteenoton yhteydessä kaivot kartoitettiin (Kuva 41). Lähimmät kaivot (kuilukaivo K-294 ja porakaivo K-295) sijaitsevat noin 300 metrin etäisyydellä maankaatopaikan itäpuolella. Lähdekaivo K-500 ja porakaivot K-292 ja K-293 sijaitsevat noin metrin etäisyydellä maankaatopaikan kaakkoispuo-

18 Jyväskylän kaupunki 79 lella. Kuilukaivo K-68 (ei ole käytössä) ja porakaivo K-69 sijaitsevat noin metrin etäisyydellä maankaatopaikan koillispuolella. Pohjaveden korkeusasema maaperässä on havaittu kuilukaivoissa (kaivot K-68 ja K-294) tasolla +85,41 +85,91 ja lähdekaivossa K-500 tasolla +94,51. Maankaatopaikan koillispuolella sijaitseva porakaivo K-69 on noin 82 metrin syvyinen (pohjan taso ~+7,66) ja kaakkoispuolella sijaitseva porakaivo K-292 on noin 42 metrin syvyinen (pohjan taso +54,9). Maankaatopaikan itäpuolella sijaitsevan porakaivo K-295 syvyydestä ei ole tietoa. Kuva 41. Yksityisten kaivojen sijainti hankealueen läheisyydessä sekä sisäisen veden havaintoputkien sijainti Vaikutukset maaperään, kallioperään ja pohjaveteen Vaihtoehto 1 Vanhan kaatopaikan sisäisen veden laadun on joidenkin tekijöiden osalta todettu ylittävän talousveden laatuvaatimukset tai -suositukset, mutta kaatopaikkavedeksi se on laimeaa. Yksityisten kaivojen vedenlaadussa ei ole ollut havaittavissa kaatopaikan vaikutusta. Kivilammen vanha jätetäyttö sijoittuu kantavalle moreenialueelle, joten painumia pohjamaahan ei ole odotettavissa. Vanhan jätetäytön on todettu tiivistyneen vuosien saatossa ylijäämämaiden läjittämisen myötä, mikä vähentää sadevesien imeytymistä jätetäyttöön. Nykyisen maanläjitysalueen länsi- ja eteläosat sijoittuvat pääosin suoalueelle, jossa merkittävimmät painumat ovat tapahtuneet vuosien saatossa, eikä alueelle tuotavien ylijäämämaiden arvioida lisäävän oleellisesti painumia. Vähäisistä suotovesivaikutuksista johtuen nykyisellä maankaatopaikka-alueella tapahtuvan ylijäämämaiden läjityksen pohjavesivaikutusten ei arvioida olevan merkittäviä.

19 80 Jyväskylän kaupunki Vaihtoehto Vaihtoehto vaihtoehto Vaikutukset toiminnan jälkeen Ylijäämämaiden läjityksen aloittaminen osittain turvealueelle sijoittuvalla maankaatopaikan laajennusalueella aiheuttaa turpeessa painumia, joiden seurauksena suoalueelta purkautuu vettä alueen pintavesiin ja suotautuu edelleen pohjaveteen. Nykyiset pintaveden laatutulokset eivät anna viitteitä siitä, että pohjaveden laatu heikentyisi läjitysalueen laajennuksen vaikutuksesta. Hankevaihtoehdon 1 toteuttamisella ei arvioida olevan vaikutusta yksityisten kaivojen antoisuuteen. Suotovesi- ja painumatarkastelun perusteella kaivojen vedenlaadun ei ennakoida heikentyvän nykyisestä. Maaston topografian perusteella ei ole todennäköistä, että ylijäämämaiden läjitystoiminnalla tai aikaisemmalla yhdyskuntajätteen kaatopaikalla olisi vaikutusta koillispuolella sijaitsevien kaivojen vedenlaatuun. Maaperäkartan perusteella maankaatopaikan ja kaakkoispuolella sijaitsevien yksityisten kaivojen välissä esiintyy kalliokynnys, jolloin ei ole todennäköistä, että toiminta vaikuttaisi kyseisten kaivojen vedenlaatuun. Maankaatopaikan ja entisen yhdyskuntajätteen kaatopaikan itäpuolella sijaitsevien lähimpien kaivojen K-294 ja K-295 vedenlaadun säännöllinen tarkkailu on kuitenkin perusteltua, vaikka pitkäaikaisen kaatopaikkatoiminnan vaikutusta vedenlaadussa ei ole havaittavissa. Kivilammen maankaatopaikan hankevaihtoehdossa 2 laajennusalue ulottuu vaihtoehdon 1 laajennusaluetta kauemmaksi pohjoisessa. Laajempi alue sijoittuu kantavalle moreenialueelle, jolla ei tapahdu painumia. Vaihtoehtoon 1 verrattuna maankaatopaikalta tulevien vesien määrä, ja siten myös pohjaveteen suotautuvan veden määrä, on suurempi. Muutoin toteutusvaihtoehdon 2 mukaisesta toiminnasta aiheutuvat maaperä- ja pohjavesivaikutukset ovat samanlaiset kuin vaihtoehdossa 1. Toteutusvaihtoehdossa 3 maankaatopaikan laajennusalueen pinta-ala ja täyttökorkeus ovat suurempia kuin muissa vaihtoehdoissa. Suoalueilla painumia voi esiintyä jonkin verran enemmän kuin muissa toteutusvaihtoehdoissa. Suurin osa laajennusalueesta on kuitenkin kantavaa moreenialuetta, jossa painumia ei tapahdu. Imeytyvän sadeveden määrän on arvioitu vähenevän vanhan jätetäytön tiivistymisen myötä, jolloin myös muodostuvien suotovesien määrä vähenee. Vaihtoehtoon 1 verrattuna maankaatopaikalta tulevien vesien määrä, ja siten myös pohjaveteen suotautuvan veden määrä, on suurempi. Muutoin toteutusvaihtoehdon 3 mukaisesta toiminnasta aiheutuvat maaperäja pohjavesivaikutukset ovat samanlaiset kuin vaihtoehdoissa 1 ja 2. Hankkeen toteuttamatta jättämisessä tilanne maaperä- ja pohjavesiolosuhteiden osalta säilyy alueella nykyisen kaltaisena. Maanläjitysalue toteutetaan kuitenkin jollekin toiselle alueelle, jolloin mahdolliset maaperä- ja pohjavesivaikutukset tulee arvioida huomioiden kyseisen alueen nykytilanne. Kaikissa vaihtoehdoissa maanvastaanottoalue suljetaan vaiheittain ylijäämämaiden läjittämisen päätyttyä. Toiminnan jälkeisiä ympäristövaikutuksia seurataan jälkitarkkailulla. Yksityisten talousvesikaivojen vedenlaadun säännöllistä tarkkailua jatketaan tarvittaessa toiminnan päättymisen jälkeen.

20 Jyväskylän kaupunki Arvioinnin epävarmuustekijät Maaperävaikutusten osalta arvioinnin epävarmuus liittyy lähinnä mahdollisten painumien esiintymiseen laajennusalueella, joka sijoittuu osin suoalueelle. Pohjavesivaikutusten arvioinnin osalta arvioinnin epävarmuus kohdistuu vanhan kaatopaikan alueeseen, jonka jätteiden laadusta tai määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Vanhan kaatopaikan sisäisen veden laadusta ja yksityisten talousvesikaivojen vedenlaadusta on kuitenkin tutkimustuloksia, joiden perusteella pitkäaikaisen kaatopaikkatoiminnan vaikutusta ei ole havaittavissa, eikä kaivoveden laadun heikentyminen ole normaalitilanteessa todennäköistä Haittojen lieventäminen ja ehkäisy Säännöllinen kaatopaikan sisäisen veden ja mainittujen yksityisten talousvesikaivojen vedenlaadun tarkkailu edistää maankaatopaikan ja entisen yhdyskuntajätteen kaatopaikan mahdollisten haitallisten vaikutusten havaitsemista varhaisessa vaiheessa.

21 82 Jyväskylän kaupunki 16 PINTAVESI 16.1 Vaikutusmekanismit Osa maanläjitysalueen pintavesistä suotautuu täyttömaahan ja vanhaan jätetäyttöön, osa valuu pintavaluntana läjitysaluetta ympäröiviin ympärysojiin. Ympärysojista hankealueen pintavedet johdetaan yhden purkupisteen kautta laajennusalueen länsipuoliseen Kivilammen puroon. Purkuojaan saattaa kulkeutua jonkin verran maanvastaanottoalueelta peräisin olevaa kiintoainesta, joka voi aiheuttaa veden samentumista ja ojien liettymistä. Kiintoainespitoisuuden vähentämiseksi rakennetaan laskeutusallas. Kiintoaineksen lisäksi pintavesiin voi kulkeutua mm. orgaanista ainesta ja ravinteita, jotka voivat lisätä vesistöjen rehevyyttä. Maanvastaanottoalueelle tuotavat ylijäämämassat ovat laadultaan puhtaita, joten toiminnalla ei normaalitilanteessa odoteta olevan vaikutuksia pintaveden haitta-ainepitoisuuksiin Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 16.3 Nykytilanne Vesistöalue Pintavesiin kohdistuvien vaikutusten arviointia varten selvitettiin hankealueen alapuolisten pintavesien nykytila. Arvioinnissa otettiin huomioon purkuvesien ominaispiirteet kuten luonnontilaisuus, vedenlaatu ja valuma-alue sekä käyttötarkoitus. Vaikutusten arvioinnissa tarkasteltiin hankkeen aiheuttaman muutoksen suuruutta suhteessa nykytilaan. Pintavesiin kohdistuvaa kuormitusta arvioitiin sadanta- ja valuntatietojen, hankealueen pinta-alan, maaperän sekä vastaanotettavien maa- ja kiviainesten laatuominaisuuksien perusteella. Kuormituksen arvioinnissa käytettiin hyväksi Kivilammen nykyisen maankaatopaikan velvoitetarkkailujen tuloksia. Pintavesivaikutusten arvioinnissa hyödynnettiin arviota hankkeen suotovesivaikutuksista. Hankkeen vaikutukset pintavesiin on arvioinut FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n projektipäällikkö, DI Heini Passoja. Hankealue sijoittuu Kymijoen vesistöalueen (14) Leppäveden-Kynsiveden alueella (14.3) Leppäveden alueen (14.31) Autiojoen valuma-alueelle (14.312), jonka pinta-ala on 23,51 km 2 ja järvisyys 3,06 % (Ekholm 1993). Autiojoen valuma-alueen (14.312) alaraja on Autiojoen laskukohta Leppäveteen. Leppäveden lähialueen (14.311) raja kulkee heti nykyisen maankaatopaikan itäpuolelta Savumäelle. Valuma-alueiden rajat on esitetty kuvassa 43. Autiojoki ja Leppävesi kuuluvat Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueeseen. Vesienhoidon toimenpideohjelmassa Leppävesi kuuluu Leppäveden- Kynsiveden alueeseen (OIVA 2012, Keski-Suomen ympäristökeskus 2009). Leppäveden-Kynsiveden alueella (pinta-ala km 2 ) syntyy fosforikuormitusta noin 53 t/v ja typpikuormitusta noin t/v. Luonnon huuhtouman osuus alueen fosforikuormituksesta on runsas viidennes ja typpikuormituksesta hiukan alle 30 %. Sateen mukana laskeumana alueelle tulee 6 % fosforin ja vajaa viidennes typen kokonaiskuormituksesta. Alueen fosfori- ja typpikuormituksesta noin 55 % tulee hajakuormituksesta. Leppäveden-Kynsiveden alueen suurin kuormittaja on maatalous, jonka osuus

22 Jyväskylän kaupunki Lähimmät pintavedet Purkureitti alueen fosforikuormituksesta on noin 37 % ja typpikuormituksesta 29 %. Haja-asutuksen kuormitus on suurinta Leppäveteen laskevilla Autiojoen ja Iso Kuhajärven valuma-alueilla. Koko alueella haja-asutuksen kuormitusosuus on fosforin osalta runsas 10 % ja typen osalta noin 3 %. Metsätalouden osuus ravinne-kuormituksesta on noin kolmen prosentin luokkaa. Pistekuormitusta on alueella paljon; alueen fosforikuormituksesta sen osuus on runsas viidennes ja typpikuormituksesta noin 17 % (Keski-Suomen ympäristökeskus 2009). Autiojokeen tulee kuormitusta myös mm. joen varren pelloilta. Autiojoen valuma-alueen pinta-alasta on peltoa tai maatalousaluetta noin 10 %, metsää noin %, teollisuuden tai palvelujen aluetta noin 10 % ja väljästi rakennettuja asuinalueita noin 3 %. Lähimmät pintavedet ovat laajennusalueen länsireunalta alkava, Luhtalanpuroon yhtyvä Kivilammen puro, noin 200 m päässä hankealueesta lounaaseen sijaitseva Kivilampi sekä idässä Leppäveden Autiolahti, jonne on hankealueelta linnuntietä matkaa noin 350 m. Hankealueen koillis- ja luoteispuolella on lähteitä, joista lähimmät sijaitsevat Luhtalanpuron varrella noin 800 m hankealueesta luoteeseen ja Leppävedentien (st 638) varrella noin 500 m hankealueesta koilliseen (Kuva 43). Kivilammen rannalla, noin 300 m hankealueelta lounaaseen, on yleinen uimaranta. Kivilammen veden hygieeninen laatu oli vuonna 2011 erinomainen (Jyväskylän kaupunki 2011). Leppävesi luokitellaan suuriin vähähumuksisiin järviin (SVh). Järven hydromorfologinen tila on hyvä eli järvi ei ole voimakkaasti muutettu. Leppäveden pinta-ala on 63 km 2 ja rantaviivan pituus 226 km. Leppäveden keskisyvyys on 9 m ja suurin syvyys 45 m. Maankaatopaikan pintavedet on suunniteltu johdettaviksi ympärysojilla laajennusalueen länsipuoliseen Kivilammen puroon, johon pintavedet nykyisin ohjataan suoalueen läpi. Vedet virtaavat pohjoiseen Luhtalammen suuntaan Luhtalanpuroa pitkin kiertäen Luhtalammen ja yhtyen sen jälkeen Leppäveden Autiolahteen laskevaan Autiojokeen. Purkureitti on esitetty kuvassa 43 ja sen pituus hankealueelta Autiolahteen on noin 4,0 km. Kivilammen kaatopaikan laskupuro ohjattiin nykyiseen uomaansa vuonna Tavoitteena oli hidastaa kaatopaikan valumavesien juoksua ja pidentää haitta-aineiden suotautumismatkaa tukkimalla kaatopaikalta tuleva laskuoja ja kaivamalla poikittaisoja, vaikkakin suotautumismatka jäi silti melko lyhyeksi. Suoalueelle turpeennoston seurauksena muodostuneet suohaudat ovat toimineet veden tasausaltaina (Finni 1987).

23 84 Jyväskylän kaupunki Kuva 42. Luhtalanpuro (Kuva: Heini Passoja/FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy). Kuva 43. Pintavedet hankealueen läheisyydessä, valuma-alueiden rajat ja vesien purkureitti Leppäveteen.

24 Jyväskylän kaupunki Pintavesien laatu Vuonna 1987 tehdyssä kartoituksessa kaatopaikkavesien suotoalueena toimineen suon yleiskunto vaikutti verrattain huonolta jätevesikuormituksen vuoksi. Suolla tehtiin kairauksia ja tuolloin oletettiin suon kyllästyneen ja menettäneen aktiivitoimintansa. Kesän 2005 maastokartoituksessa suon eteläosa vaikutti märemmältä ja huonokuntoisemmalta kuin sen kuivempi pohjoisempi osa. Suoalueen lammikoiden ja suohautojen vesi ja pohjaliete ovat ruosteenruskeita (Kautto 2005). Leppävesi Leppäveden ekologinen tila on luokiteltu hyväksi. Vesienhoidon tavoitteena on Leppäveden osalta hyvän tilan säilyminen. Tavoitetilan säilyminen on pintavesien toimenpideohjelman mukaan turvattu nykyisin keinoin. Erityistavoitteena Leppävedellä on raakaveden laatuvaatimus. Leppäveden veden laatua on arvioinnin yhteydessä tarkasteltu Leppävedessä Autiolahden suun edustalla sijaitsevan havaintopisteen Leppävesi luvun tarkkailutulosten (OIVA 2012) perusteella. Leppäveden vesi voidaan luokitella lievästi humuspitoiseksi tai humuspitoiseksi ja se on ollut pääosin kirkasta tai vain lievästi sameaa. Ravinnepitoisuuksiensa perusteella Leppäveden vesi voidaan luokitella lievästi reheväksi. Taulukossa 13 on esitetty vuosien keskimääräisiä vedenlaatuarvoja tarkkailupisteessä Leppävesi 68. Kuva 44. Pintavesien tarkkailupisteiden sijainti. Kivilammen puro Kivilammen maankaatopaikan alapuolisia vesiä on tarkkailtu melko säännöllisesti vuodesta 1976 lähtien. Näytteenottopaikkoina ovat olleet noin 300 metriä nykyisen maankaatopaikan alapuolella oleva Kivilammen puro sekä Luhtalammen jälkeinen Autiojoki. Syksyllä 2010 Kivilammen puron tarkkailupistettä

25 86 Jyväskylän kaupunki Kivilampi as. 1 siirrettiin lähemmäksi maankaatopaikkaa. Uusi näytteenottopiste sijaitsee maankaatopaikka-alueen alapuoliselta suoalueelta laskevassa ojassa ennen sen liittymistä Kivilammen puroon. Näytepisteen siirtämisellä vähennettiin Kivilammen puron puhtaiden vesien laimentavaa vaikutusta tarkkailunäytteissä. Uusi näytepiste Kivilampi as 1.1 sijoitettiin maankaatopaikan alapuoliselle suoalueelle. Tarkkailupisteiden sijainti on esitetty alla olevassa kuvassa (Kuva 44) ja keskimääräisiä vedenlaatuarvoja taulukossa 13. Nykyisin Kivilammen kaatopaikan alueelta tulee jonkin verran ravinteiden ja orgaanisen aineksen kuormitusta Kivilammen puroon. Maankaatopaikan alapuolisessa ojassa ja Kivilammen purossa sähkönjohtavuus, ammoniumtyppipitoisuus, rautapitoisuus, kiintoainepitoisuus sekä kemiallinen hapenkulutus ovat ainakin ajoittain olleet koholla. Veden sameus ja väri ovat vaihdelleet suuresti eri tarkkailukerroilla. Maankaatopaikan vesissä ei ole vuosien tutkimuskerroilla havaittu mineraaliöljyjä tai haihtuvia hiilivetyjä. Autiojoki Maankaatopaikan kuormituksen vaikutuksen on tarkkailutulosten perusteella todettu vähenevän purkureitillä alaspäin mentäessä ja jo Autiojoen havaintopaikalla kaatopaikan vaikutus on jäänyt hyvin vähäiseksi (Veijola 2008 ja 2009). Autiojoen veden laatua ei ole tarkkailtu enää vuoden 2009 jälkeen. Autiojoen vesi voidaan luokitella lievästi humuspitoiseksi tai humuspitoiseksi. Ravinnepitoisuuksiensa perusteella Autiojoen vesi on rehevää tai erittäin rehevää. Taulukossa 13 on esitetty vuosien keskimääräisiä vedenlaatuarvoja Autiojoessa. Taulukko 13. Keskimääräinen veden laatu Kivilammen maankaatopaikan alapuolisissa nykyisissä tarkkailupisteissä Kivilampi as.1.1 ja Kivilampi as.1 uusi vuosina , aiemmassa tarkkailupisteessä Kivilampi as.1 vanha sekä Autiojoessa vuosina ja Leppävedessä Autiolahden edustalla olevassa tarkkailupisteessä 68 vuosina (Ramboll 2010a, 2011 ja 2012, Veijola 2008 ja 2009, OIVA 2012). Tarkkailupiste ja -jakso Kivilampi as.1.1 v Kivilampi as.1.uusi v Kivilampi as.1 vanha v Autiojoki v Leppävesi 68 v mg/l Kok. P mg/l Kok. N mg/l Kiintoaine NO3- N mg/l NH4- N mg/l Fe mg/l COD mgo2 /l mgpt/l Väriluku Sameus FNU Sähkönjohtavuus ms/m 10,7 0,10 2,5 19 1, ,3 22 6, ,20 0,67 1, ,3 0, , ,046 1,1 0, ,9 0,015 0,45 0,007 0,28 8,2 42 1,2 7 6,8 ph

26 Jyväskylän kaupunki Vaikutukset pintaveteen Vaihtoehto Vaihtoehto 2 Toteutusvaihtoehdossa 1 läjitysalueen pinta-ala on noin 3,5 ha. Laajennusalueesta yli puolet sijoittuu suoalueelle ja loput moreenialueelle. Maatäytön voidaan olettaa olevan vedellä kyllästynyt, joten suoto- ja hulevettä voidaan arvioida muodostuvan Jyväskylän alueen keskimääräisen vuosisadannan (noin 640 mm/a) ja vuosihaihdunnan (noin 350 mm/a, Jyväskylän lentokentän havaintopiste, kasvukauden laskennallinen haihdunta) erotuksen verran eli noin 290 mm/a. Läjitysalueella muodostuu tällä laskentatavalla suoto- ja hulevettä noin m 3 vuosittain. Käytettäessä vertailun vuoksi suoto- ja huleveden arvioinnin perustana läheisen Laukaan Ruunapuron pienen valuma-alueen vuosien keskimääräistä valumaa (Korhonen 2007), saadaan muodostuvan suoto- ja huleveden määräksi noin 7000 m 3 vuodessa. Toteutusvaihtoehdossa 1 arvioidaan näin ollen muodostuvan suoto- ja hulevettä noin m 3 vuodessa. Suunnitellulla laajennusalueella nykyisin sijaitsevan suon yleiskunto on luvun lopulla tehdyssä tutkimuksessa (Finni 1987) todettu melko huonoksi, eikä suon tilan arvioida olennaisesti parantuneen tutkimuksen jälkeen. Suon tilasta ja sen verrattain pienestä pinta-alasta johtuen suon merkityksen alueen vesitalouden tai vesien puhdistumisen kannalta arvioidaan olevan melko vähäinen. Näin ollen suoalueen ottamisesta läjityskäyttöön ei arvioida aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia alueen vesitalouteen, etenkään kun suon vesimääriä tasaavaa ja kiintoainesta pidättävää vaikutusta voidaan kompensoida vesien johtamisella tasausaltaaseen ennen niiden purkua maastoon. Vaihtoehdon 1 mukaisesta maaläjityksestä ei ole odotettavissa erityisiä haitallisia suotovesivaikutuksia pintavesiin (kappale ). Maankaatopaikan nykyisen toiminnan tavoin puhtaiden ylijäämämaiden läjityksestä laajennusalueelle aiheutuu lähinnä kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sekä orgaanisen aineen kuormitusta. Kuormituksen vaikutukset rajoittuvat maankaatopaikan pintavesien purkureitin alkuosan ojiin ja puroihin. Kuormituksen vaikutus Autiojoessa on vähäinen. Autiojoesta Leppäveteen laskevat vedet sekoittuvat nopeasti Leppäveden Musta- ja Autiolahdessa. Maankaatopaikan kuormituksen vaikutus Leppäveden veden laatuun on hyvin vähäinen. Toteutusvaihtoehdossa 2 läjitysalueen pinta-ala on noin 6,1 ha. Laajennusalueesta noin kolmasosa on turvealuetta ja loput moreenialuetta. Läjitysalueella muodostuu vuosittain suoto- ja hulevettä noin m 3. Suotovesivaikutusten osalta vaihtoehto 2 ei poikkea vaihtoehdosta 1 muilta osin kuin että vaihtoehtoon 1 verrattuna maankaatopaikalta tulevien vesien määrä ja kuormitus ovat suuremmat ja käsittelytarve suurempi (kappale ). Vaihtoehdon 2 mukaisesta maanläjityksestä aiheutuva kuormitus on suuremmasta pinta-alasta johtuen (lähinnä kiintoaineen osalta) suurempi kuin vaihtoehdossa 1. Suuremman vesimäärän mukaan mitoitetulla vesienkäsittelyllä voidaan kuitenkin vähentää kiintoainekuormitusta. Näin ollen maankaatopaikan vesistövaikutusten ei arvioida poikkeavan merkittävästi vaihtoehdon 1 vaikutuksista. Toiminnan aikainen kuormitus jatkuu vaihtoehdossa 2 noin kolme vuotta vaihtoehtoa 1 kauemmin.

27 88 Jyväskylän kaupunki Vaihtoehto vaihtoehto Vaikutukset toiminnan jälkeen 16.5 Arvioinnin epävarmuustekijät Toteutusvaihtoehdossa 3 läjitysalueen pinta-ala on noin 6,1 ha. Laajennusalueesta noin kolmasosa on turvealuetta ja loput moreenialuetta. Läjitysalueella muodostuu suoto- ja hulevettä noin m 3 vuosittain. Täyttökorkeuden kasvaessa myös vanhaa jätetäyttöä peittävän tiiviin maakerroksen paksuus kasvaa, jolloin sadeveden imeytyminen jätetäyttöön vähenee edelleen ja vastaavasti muodostuvan suotoveden määrä pienenee. Muilta osin vaihtoehto ei poikkea suotovesivaikutusten osalta vaihtoehdoista 1 ja 2, paitsi että vaihtoehtoon 1 verrattuna maankaatopaikalta tulevien vesien määrä ja kuormitus ovat suuremmat ja käsittelytarve suurempi (kappale ). Vaihtoehdon 3 mukaisesta maanläjityksestä aiheutuva kuormitus on suuremmasta pinta-alasta johtuen (lähinnä kiintoaineen osalta) suurempi kuin vaihtoehdossa 1. Suuremman vesimäärän mukaan mitoitetulla vesienkäsittelyllä voidaan kuitenkin vähentää kiintoainekuormitusta. Näin ollen maankaatopaikan vesistövaikutusten ei arvioida poikkeavan merkittävästi vaihtoehdon 1 vaikutuksista. Toiminnan aikainen kuormitus jatkuu vaihtoehdossa 3 noin kuusi vuotta vaihtoehtoa 1 kauemmin. Kivilammen maankaatopaikan nykyisen ympäristöluvan ja täyttösuunnitelman mukaisen läjitystilavuuden arvioidaan täyttyvän jo vuoden 2013 aikana. Mikäli laajennushanketta ei toteuteta, suljetaan ja maisemoidaan läjitysalue läjitystilavuuden täytyttyä. Tämän jälkeen 0-vaihtoehdon pintavesivaikutukset vastaavat toiminnan jälkeisiä vaikutuksia (kappale ). Mikäli hanketta ei toteuteta, on todennäköisesti otettava käyttöön muita läjitysalueita ylijäämämaille Jyväskylän seudulla. Tällöin maanläjityksen vaikutukset pintavesiin on arvioitava erikseen kyseisessä kohteessa. Maankaatopaikkatoiminnan päättymisen jälkeen alue suljetaan ja maisemoidaan lopullisesti. Alueella ei ole haitallisia suotovesivaikutuksia (kappale ). Toiminnan aikainen kuormitus pintavesiin päättyy, kun alue maisemoidaan ja kasvittuu. Alueen vesienkäsittelyä jouduttaneen jatkamaan ainakin joitakin vuosia. Toiminnan jälkeisiä ympäristövaikutuksia seurataan jälkitarkkailulla. Kivilammen maankaatopaikan alapuolisesta vesistöstä on olemassa veden laadun tutkimustuloksia pitkältä ajalta. Maankaatopaikan toiminta laajennusalueella vastaa maankaatopaikan nykyistä toimintaa ja pintavesien purkureitti säilyy maankaatopaikkaa laajennettaessa ennallaan. Näin ollen ylijäämämaiden läjityksen vaikutusten arviointi luotettavasti on mahdollista. Arvioinnin epävarmuus liittyy lähinnä lisäläjityksen vaikutukseen vanhalta kaatopaikkaalueelta suotautuviin vesiin. Vanhalle kaatopaikalle sijoitettujen jätteiden määristä ei ole varsinkaan alkuvuosilta tarkkoja tietoja. Tätäkään epävarmuustekijää ei pidetä kovin merkittävänä.

28 Jyväskylän kaupunki Haittojen lieventäminen ja ehkäisy Maankaatopaikan laajennuksen pintavesiin kohdistuvia haittoja vähennetään seuraavilla tavoilla: alueen kunnostus maankaatopaikan laajennuksen yhteydessä. Kunnostukseen kuuluvat mm. alueen siivoaminen sekä niska- ja ympärysojien kunnostus ja rakentaminen alueelta purkautuvien vesien laskeutuskäsittelyn järjestäminen. Laskeutusallas tasaa virtaamia ja alueelta poistuvan veden laatua sekä poistaa vesistä kiintoainetta ja parantaa veden happitilannetta. täyttöalueen valmiiden osien maisemointi ja kasvittaminen valmiilta osin mahdollisuuksien mukaan jo täyttötoiminnan aikana vähentää kiintoainekuormitusta. alueen pinta- ja suotovesien tarkkailun jatkaminen ja tarkkailuohjelmien tarkistaminen.

29 90 Jyväskylän kaupunki 17 KALASTO JA KALASTUS 17.1 Vaikutusmekanismit Maankaatopaikan pintavedet käsitellään laskeutusaltaassa ja ohjataan yhden purkupisteen kautta maankaatopaikan länsipuolisen suoalueen puroon. Vedet virtaavat Kivilammenpuroa ja Luhtalanpuroa pitkin Luhtalammen suuntaan kiertäen lammen ja kulkeutuen edelleen Leppäveden Autiolahteen laskevaan Autiojokeen. Hankkeesta vesistöön aiheutuvalla kiintoainekuormituksella ja orgaanisen aineksen kuormituksella voi olla vaikutusta alueen herkimpään kalastoon ja mahdollisesti esiintyvään rapukantaan, sekä niiden elinympäristöihin. Kivilammenpurossa on myös todettu korkeaa rautapitoisuutta. Vaikutukset kalastukseen voivat kalastovaikutusten lisäksi ilmetä lähinnä mahdollisen ravinnekuormituksen rehevöitymisen aiheuttamana pyydysten likaantumisena. Hankkeesta aiheutuva ravinnekuormitus ylläpitää omalta osaltaan alapuolisen vesistön rehevyyttä Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 17.3 Nykytilanne Kalastusalue ja osakaskunta Kalasto ja kalastus Arviointityössä tarkastellaan hankkeen toteuttamisen vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen hankealueen alapuolisessa vesistössä. Tarkastelualueena on hankealueen pintavesien purkureitti Leppäveden Autiolahteen saakka. Hankkeen vaikutusten kalastoon ja kalastukseen ei arvioida ulottuvan laajemmalle Leppävedessä. Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen arvioitiin asiantuntija-arviona olemassa olevien lähtötietojen pohjalta mahdollisia yhteisvaikutuksia huomioiden. Arviointia varten kerättiin tietoja alapuolisen vesistön kalastosta ja kalastuksesta. Lähtötietoina arvioinnissa käytetään lisäksi alapuolisen vesistön vedenlaadun tarkkailutuloksia ja hankkeen eri toteutusvaihtoehtojen arvioituja pintavesivaikutuksia. Hankkeen vaikutukset kalastoon ja kalastukseen on arvioinut FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n projektipäällikkö, DI Heini Passoja. Hankealueen alapuoliset vesistöt kuuluvat Leppäveden kalastusalueeseen (Leppäveden kalastusalue, Kauppakatu 19 A, Jyväskylä, p / , isännöitsijä Timo Meronen). Autiojoella ja Leppäveden Autiolahdella toimii Vihtiälän osakaskunta (puheenjohtaja Pertti Parkkonen, Vaajakoskentie 328, Leppävesi, p ). Leppävedessä esiintyy alkuperäisinä ja omavaraisina lajeina ahventa, haukea, kuoretta ja säynävää. Lisäksi Leppävedessä on istutuksin tuettu muikkukanta ja sinne on siirretty jokirapua (RKTL 2012). Kalataloushallinnon istutusrekisterin (Keski-Suomen ELY-keskus 2012b) mukaan Leppäveteen on istutettu harjusta, haukea, järvitaimenta, kuhaa, muikkua ja siikaa. Leppäveden kalastusalueella kalastettavista lajeista tärkeimpiä ovat ahven, hauki, järvilohi, kuha ja taimen (Kalaan.fi 2012).

30 Jyväskylän kaupunki 91 Vihtiälän osakaskunnan mukaan Autiojoki ei sovellu kalastukseen mm. kapeutensa vuoksi. Kalastus Autiolahdessa on kotitarve- ja vapaa-ajan kalastusta mm. verkoin ja katiskoin. Viehekalastus on lisääntynyt viime aikoina. Autiolahdesta saadaan ahventa, haukea, kuhaa, siikaa ja särkeä. Kuhaa on istutettu Autiolahteen osakaskunnan toimesta. Nykyisin Autiolahteen ei enää tehdä velvoiteistutuksia. Autiojoessa on aiemmin tavattu jokirapua. Jyväskylän yliopiston useampia vuosia sitten suorittamassa koeravustuksessa saatiin yksi rapu (Vihtiälän osakaskunta 2012) Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Vaihtoehdot 1-3 ja Vaikutukset toiminnan jälkeen 17.5 Arvioinnin epävarmuustekijät Hankkeen vaikutusten kalastoon tai kalastukseen alapuolisessa vesistössä arvioidaan toteutusvaihtoehdoissa 1-3 ja 0 olevan hyvin vähäiset. Hankkeen vaikutukset kalastoon aiheutuvat hankkeen vesistökuormituksesta. Vesistövaikutusten arvioidaan rajoittuvan purkureitin alkuosaan ja olevan Autiojoessa vähäiset ja Leppävedessä hyvin vähäiset. Autiojoessa tai sen yläpuolella purkureitin vesissä ei harjoiteta kalastusta. Maanläjitystoiminnan aikaisten pintavesivaikutusten päättyessä ja vesistökuormituksen vähentyessä hankkeen vaikutukset kalastoon ja kalastukseen vähenevät entisestään. Arvioinnissa lähtötietoina käytetyt tiedot alapuolisen vesistön kalastosta tai mahdollista rapujen esiintymistä perustuvat yleisesti saatavilla olevaan tietoon ja alueella toimivalta osakaskunnalta saatuihin tietoihin. Tarkempia selvityksiä tai tutkimuksia alueella ei ole arviointityötä varten suoritettu Haittojen lieventäminen ja ehkäisy Hankkeen vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen voidaan lieventää ja ehkäistä maankaatopaikan pintavesien käsittelyllä, kuten laskeutusaltaalla, joka mm. tasaa virtaamia ja lähtevän veden laatua, parantaa veden happitilannetta ja vähentää alapuolisen vesistön kiintoainekuormitusta.

31 92 Jyväskylän kaupunki 18 KASVILLISUUS JA ELÄIMISTÖ 18.1 Vaikutusmekanismit Suoria vaikutuksia alueen luonnonoloihin aiheutuu hankealueen ympäristön muuttumisesta sekä työkoneiden aiheuttamasta häiriöstä. Ympäristön muutoksen seurauksena alkuperäinen lajisto elinympäristöineen häviää hankealueelta. Välillisiä vaikutuksia saattaa lisäksi aiheutua hankealueen lähiympäristössä muun muassa reunavaikutusten, pölyämisen ja melun johdosta. Vaikutusten merkittävyys riippuu hankkeen vaikutusalueella esiintyvän lajiston ja elinympäristöjen arvosta ja uhanalaisuudesta Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 18.3 Nykytilanne Kasvillisuus Arviointityössä on tarkasteltu sitä, miten hankkeen toteuttaminen vaikuttaa alueen kasvillisuuteen, eliöstöön, luontotyyppeihin ja luonnon monimuotoisuuteen kokonaisuutena sekä suojelualueisiin ja arvokkaisiin luontokohteisiin. Vaikutusten merkittävyys on arvioitu suhteessa vaikutuskohteen alueelliseen ja valtakunnalliseen edustavuuteen. Arvioinnissa on huomioitu erityisesti EU:n direktiivilajisto sekä uhanalaiset tai suojellut lajit. Vaikutukset luonnonoloihin on arvioitu asiantuntija-arviona olemassa olevien lähtötietojen pohjalta mahdollisia yhteisvaikutuksia huomioiden. Arviointia varten on selvitetty hankealueen nykytila sekä sen läheisyydessä sijaitsevat suojelualueet tai muut arvokkaat luontokohteet. Olemassa olevaa tietoa on täydennetty kahdella puolen päivän maastokäynnillä. Ensimmäinen käynti tehtiin toukokuussa, jolloin keskityttiin erityisesti liito-oravan, linnuston ja viitasammakon esiintymiseen alueella. Toisella maastokäynnillä heinäkuun alussa keskityttiin linnuston lisäksi kasvillisuuden ja luontotyyppien kartoittamiseen. Molempien kartoituskäyntien yhteydessä pyrittiin myös yleisesti tarkkailemaan alueen muuta eläimistöä ja elinympäristöjä. Erityistä painoarvoa on annettu hankealueella mahdollisesti esiintyville arvokkaille lajeille sekä luontotyypeille (LSL 29, MetsäL 10, VesiL 2 luku 11 ). Alueen inventointia varten olemassa olevan aineiston pohjalta laadittiin lähtötietokartta, jonka perusteella maastotyöt suunniteltiin. Arviointityön lähtöaineistona hyödynnettiin muun muassa OIVA-tietokantaa, havaintorekisterin tietoja, pesäpaikkatietoja, UHEX-rekisteriä, paikkatietoaineistoja, aiempia selvityksiä sekä ilmakuvia alueelta. Kartoitusten tulokset on koottu erilliseen luontoselvitysraporttiin. Hankkeen vaikutukset kasvillisuuteen, eläimistöön ja muihin luontokohteisiin on arvioinut :n biologi, FT Marjo Pihlaja. Hankealue sijaitsee eteläboreaalisella vyöhykkeellä, joka on pohjoisen havumetsävyöhykkeen eteläisintä aluetta. Yleisimmät puulajit ovat kuusi, mänty, haapa, leppä ja koivu. Metsät ovat pääosin kuusivaltaisia, mäntyä tavataan alueilla, joilla kuusi ei viihdy. Metsätyypeistä yleisin on tuore kangas. Maankaatopaikan ympäristön kasvillisuus on pääasiallisesti mänty-, kuusi- ja sekametsää. Maankaatopaikka-alueen kasvillisuus on nuorta puuta ja vesak-

32 Jyväskylän kaupunki 93 koa. Pengerluiskat ovat hyvin vesakoituneet, etenkin kaatopaikan länsilaidalla. Suunniteltu laajennusalue sijoittuu pääosin suolle, joka kasvaa nuorehkoa sekametsää ja nuorta kuusta. Suoalueelle on muodostunut turpeennoston vuoksi suohautoja. Laajennusalueen pohjoisosassa on ilmakuvien (Kuva 45) perusteella pienialainen metsälaikku, jossa puusto on varttuneempaa. Ilmakuvassa erottuvat varttuneemman metsän kuviot koostuvat pohjoisosan mustikkakangaskorvesta ja metsäkortekorvesta, joka jatkuu osin taimikon puolelle, sekä koillis-itäreunan tuoreen ja kuivahkon kankaan varttuvasta mänty- ja kuusimetsästä. Nykyisen täyttöalueen pohjoisosan taimikko on osin soistunutta, mutta hakkuun myötä kuivahtanutta kuivahkoa kangasta. Länsi- ja luoteisosassa selvitysaluetta on reheviä korpikuvioita, pienialainen neva, puronvarsilehtoa, sekä todennäköisesti rehevän korven kuivatusojituksen myötä syntynyttä lehtoa sekä lehtomaista kangasta. Tarkemmat kuvaukset kasvillisuudesta on esitetty tämän selostuksen liitteenä 3 olevassa luontoselvitysraportissa. Kuva 45. Väärävärikuva hankealueelta ja sen lähiympäristöstä. Ilmakuva keväältä 2011 (Jyväskylän kaupunki 2012 a)

33 94 Jyväskylän kaupunki Eläimistö Linnut Muu eläimistö Suomen lintuatlaksen (2011) mukaan laskentaruudun (10 x 10 km) alueella, jolla hankealue sijaitsee, pesii arviolta 111 lintulajia, joihin kuuluvat mm. pyy, teeri, metso, kanahaukka, varpushaukka, helmipöllö, pikkutikka, palokärki sekä pikkulepinkäinen. Hankealueeseen kuuluu sekä metsä- että suoympäristöä ja molemmissa elinympäristöissä viihtyvät lajit voivat esiintyä alueella. Kivilammen kesän 2012 kartoitusten mukaan hankealueen linnusto koostui havu- ja sekapuustoisille kangasmetsille tyypillisestä lajistosta. Havaittu parimäärä oli kuitenkin varsin korkea, selvästi keskimääräistä kangasmetsien tiheyttä korkeampi. Vaikka lajisto oli varsin tavanomaista, oli se kuitenkin lajimääräkertymältään runsasta. Selvästi yleisin laji oli peippo, muuten lajisto jakaantui varsin tasaisesti; seuraavaksi runsaimpina havaittiin hippiäisiä, metsäkirvisiä ja talitiaisia. Pajulintuja havaittiin niiden yleisyyteen nähden vähän, mikä saattoi johtua kartoitusaamun viileydestä. Harvinaisempaa metsälajistoa edustivat pyy, metsäviklo, käki, ja töyhtötiainen. Länsiosan suoalueen reunalla havaittiin myös palokärjen syönnösjälkiä. Havainnot painottuivat selvästi korpi- ja lehtoalueille sekä koillisosan kangasmetsän varttuneempiin kuvioihin lähelle korpialuetta. Hankealueella ei ole merkittäviä lintujen muutonaikaisia lepäilyalueita. Kaiken kaikkiaan Kivilammen selvitysalueella ei havaittu merkittäviä linnustollisia arvoja lukuun ottamatta alueen korkeaa linnustotiheyttä. Kartoitusalueella tavattu pesimälajisto on lueteltu kokonaisuudessaan selostuksen liitteenä 3 olevassa luontoselvitysraportissa. Hankealueella on tavanomaista metsää sekä suoalue. Eläimistöön kuuluu todennäköisesti tavanomaista metsän nisäkäslajistoa kuten metsäjäniksiä, oravia ja näätäeläimiä. Alueella voi esiintyä liito-oraville sopivaa ruokailualuetta. Hankealueella on lepakolle sopivaa metsää ja ruokailualuetta. Viitasammakon esiintyminen on myös mahdollista, joskaan alue ei ole viitasammakoille erityisen sopivaa elinympäristöä. Alueella voi esiintyä sekä soiden että metsän hyönteislajistoa ja selkärangattomien lajistoa. Kesällä 2012 tehdyillä kartoituskäynneillä selvitysalueella ei tehty havaintoja viitasammakoista eikä liito-oravan oleskelusta Luonto- ja lintudirektiivilajit sekä uhanalaiset ja harvinaiset lajit Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietokannan aineistojen perusteella hankealueella ei ole havaittu uhanalaisia tai suojeltuja lajeja (SYKE 2012). Liito-oravaa tavataan Kivilammen pohjoispuolisella metsäalueella sekä Saanivuorten luonnonsuojelualueella. Liito-orava (Pteromys volans) Liito-orava on EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen on kielletty. Suomen uhanalaisuusluokituksessa se on arvioitu vaarantuneeksi (VU) (Rassi ym. 2010).

34 Jyväskylän kaupunki Vaikutukset kasvillisuuteen Vaihtoehto Vaihtoehdot 2 ja vaihtoehto Vaikutukset toiminnan jälkeen Lähin liito-oravan elinympäristö sijaitsee hankealueesta noin 200 metriä länteen, Kivilammen pohjoispuolisella metsäalueella. Liito-oravaa tavataan kahdesta erillisestä alueesta koostuvalla Saanivuorten luonnonsuojelualueella Ankeriasjärven länsipuolella sijaitsevan metsäalueen lounais- ja koillisosissa (Jyväskylän kaupunki 2009). Etäisyys hankealueelle on noin kolme kilometriä. Lintudirektiivin sekä uhanalaisluokituksen mukaiset linnut Kivilammen selvitysalueella havaittu pyy on EU:n lintudirektiivin liitteen I laji, kuten myös palokärki, jonka reviiri syönnösjälkien perusteella ulottuu hankealueelle. Käki ja tiltaltti olivat aiemmassa uhanalisuusluokituksen mukana (käki NT, tiltaltti VU), mutta kannat ovat sittemmin elpyneet ja ne luokitellaan viimeisimmässä tarkastelussa elinvoimaisiksi (LC). Pyy on Keski-Suomessa tavallinen laji eikä parimäärä selvitysalueella ollut huomattavan korkea. Pyy ja käki tavattiin selvitysalueen pohjoisosan korpialueen reunalla rinnemetsissä, tiltaltti ja palokärjen syönnösjäljet länsiosan korpi- ja lehtokuviossa. Mikäli maankaatopaikan laajennus toteutetaan vaihtoehdon 1 mukaisesti, häviävät hankealueen länsi- ja lounaisosan suo- ja lehtokasvillisuus sekä luontotyypit. Pohjoisosan mustikkakangaskorpi ja metsäkortekorpi säilyvät, mutta kosteusolot saattavat muuttua vedenvirtauksen muuttuessa. Maankaatopaikkaa laajennettaessa alueen nykyinen kasvillisuus ja luontotyypit häviävät. 0-vaihtoehdon vaikutukset hankealueella vastaavat seuraavassa kappaleessa esitettyjä toiminnan jälkeisiä vaikutuksia. Läjitettäviä maamassoja syntyy hankkeesta riippumatta, joten mikäli hanketta ei toteuteta, on otettava käyttöön muita läjitysalueita ylijäämämaille Jyväskylän seudulla. Maanläjityksen vaikutukset kasvillisuuteen on tällöin arvioitava erikseen kyseisessä kohteessa. Ylijäämämaiden mahdollinen hyötykäyttö vähentää täyttöalueiden tarvetta ja siten todennäköisesti myös vaikutuksia ympäristöön. Maankaatopaikan sulkemisen jälkeen täyttöalueille muodostuu uutta kasvillisuutta, joka edustaa ensimmäisen parin kymmenen vuoden ajan varhaisten kehitysvaiheiden kasvillisuutta. Jos kasvillisuus saa kehittyä rauhassa, täyttöalueella kehittyy vuosikymmenten kuluessa todennäköisesti tuoreen tai kuivahkon kankaan metsää. Metsitys voi jonkin verran nopeuttaa puuston kehittymistä ja pienilmaston tasaantumista. Alkuperäiset hävinneet luontotyypit ja kasvillisuus eivät palaudu. Toteutusvaihtoehdossa 1 säilyneen korpimetsän ilmasto ja vesiolot todennäköisesti tasaantuvat täyttöalueen kasvillisuuden kehittyessä.

35 96 Jyväskylän kaupunki 18.5 Vaikutukset eläimistöön Vaihtoehto Vaihtoehdot 2 ja vaihtoehto Vaikutukset toiminnan jälkeen Toteutusvaihtoehdossa 1 metsälajisto väistyy täyttöalueelta, pohjois- ja koillisosissa lajisto voi säilyä edelleen (mm. pyy). Linnuston tiheys ja lajimäärä laskevat merkittävästi, sillä käytön aikana täyttöalueella pesiminen tai ruokailu on hyvin harvinaista. Myöskään muuta eläimistöä ei juuri esiinny täyttöalueella joitakin selkärangattomia lajeja lukuun ottamatta. Toteutusvaihtoehdoissa 2 ja 3 eläimistö häviää alueelta. Jotkut avomaiden hyönteislajit tai muut selkärangattomat saattavat asuttaa täyttöaluetta. Avomaalla ruokailevat linnut voivat tilapäisesti oleskella alueella. 0-vaihtoehdon vaikutukset hankealueella vastaavat seuraavassa kappaleessa esitettyjä toiminnan jälkeisiä vaikutuksia. Mikäli hanketta ei toteuteta, on todennäköisesti otettava käyttöön muita läjitysalueita ylijäämämaille Jyväskylän seudulla. Tällöin maanläjityksen vaikutukset eläimistöön on arvioitava erikseen kyseisessä kohteessa. Ylijäämämaiden mahdollinen hyötykäyttö vähentää täyttöalueiden tarvetta ja siten todennäköisesti myös vaikutuksia ympäristöön. Kasvillisuuden alkaessa kehittyä suljetulle ja maisemoidulle täyttöalueelle sinne saapuu myös varhaisten kehitysvaiheiden avomaalajistoa, kuten monia selkärangattomia sekä avomailla esiintyviä lintuja. Lajiston kehitykseen vaikuttaa kuitenkin alueen jälkikäyttömuoto. Jos alue vuosikymmenten kuluessa kehittyy metsäksi, sinne todennäköisesti palautuu kangasmetsien lajistoa. Alkuperäisten luontotyyppien lajikoostumus ei sellaisenaan palaudu. Toteutusvaihtoehdossa 1 hankealueen pohjois- koillisosan täytön ulkopuolelle jääneiden alueiden lajiston tila mahdollisesti elpyy, kun pienilmastoolosuhteet täyttöalueen kasvillisuuden kehittyessä paranevat ja ruokailuympäristöä tulee lisää Vaikutukset uhanalaiseen ja suojeltuun lajistoon Vaihtoehdossa 1 lintudirektiivin liitteen I lajien elinolosuhteet eivät heikkene yhtä merkittävästi kuin vaihtoehdoissa 2 ja 3. Vaihtoehdossa 1 liito-oravan liikkumisyhteydet elinalueiden välillä säilyvät vaihtoehtoja 2 ja 3 paremmin. Vaihtoehdossa 1 uhanalaiset luontotyypit mustikkakangaskorpi (uhanalaisuusluokka vaarantunut, VU) ja metsäkortekorpi (erittäin uhanalainen, EN) säilyvät. Vaihtoehdoissa 2 ja 3 kaikki uhanalaiset luontotyypit häviävät selvitysalueelta. Vaihtoehdoissa 1-3 uhanalaiset luontotyypit mustikkakorpi ja ruohokorvet häviävät, molemmat ovat kuitenkin luonnontilaltaan muuttuneita kohteita. Silmälläpidettävät luontotyypit kostea keskiravinteinen lehto sekä havumetsävyöhykkeen kangasmaiden latvapuro häviävät tai muuttuvat oleellisesti luonnontilaltaan selvitysalueella.

36 Jyväskylän kaupunki Arvioinnin epävarmuustekijät Lajiston ja luontotyyppien häviämiseen ei liity epävarmuustekijöitä, maamassojen läjityksen vaikutukset alle jääville luontotyypeille ovat selvät. Kartoituskäynneillä ei havaita kaikkia alueella esiintyviä lajeja, sillä kaikkien yksilöiden havaitseminen on käytännössä mahdotonta. Kahteen kertaa suoritetut kartoituskäynnit antavat kuitenkin hyvän kuvan alueen lajistosta ja luonteesta. Vaihtoehdon 1 vaikutukset säästyville luontotyypeille eivät ole täysin ennustettavissa. Sekä lähiympäristön lajiston muuttumisen, että pienilmaston ja vesiolojen muuttumisen vaikutuksen voimakkuus on vaikeasti ennustettavissa ja on myös riippuvainen muualla lähiympäristössä tapahtuvista mahdollisista muutoksista Haittojen lieventäminen ja ehkäisy Haittoja alueen luontotyypeille ja lajistolle voidaan vähentää toteutusvaihtoehdon valinnalla. Lieventäminen tulee kysymykseen vain vaihtoehdon 1 kohdalla. Vaihtoehdossa 1 kasvillisuuden nopea palautuminen ja metsittyminen sekä vesitalouden pysyminen mahdollisimman luonnontilaisena voivat edesauttaa jäljelle jäävien luontotyyppien ja lajiston säilymistä. Muissa vaihtoehdoissa selvitysalueelle kohdistuvia haittoja ei voida lieventää muutoin kuin jättämällä tärkeimmät luontotyypit täyttöalueen ulkopuolelle.

37 98 Jyväskylän kaupunki 19 SUOJELUALUEET JA ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET 19.1 Vaikutusmekanismit Vaikutukset suojelualueisiin voivat olla suoria tai epäsuoria. Suorat vaikutukset voivat muodostua hankkeen muuttaessa välittömästi suojelualueen tai arvokkaan luontokohteen ympäristöä tai hävittäessä sillä eläviä lajeja tai hankkeen aiheuttaessa välitöntä häiriötä. Epäsuorat vaikutukset voivat muodostua mm. elottoman ympäristön fysikaalisista muutoksista, kuten esimerkiksi kosteusolojen muuttumisesta, jotka vaikuttavat eliöyhteisön toimintaan ja sitä kautta suojelualueen tai arvokkaan luontokohteen lajiston elinkelpoisuuteen ja koostumukseen. Hankealueen välittömässä vaikutuspiirissä ei ole luonnonsuojelualueita, ja myös välillisten vaikutusten todennäköisyys on erittäin pieni arvokkaiden suojeltujen luontoalueiden ollessa varsin etäällä hankealueesta Lähtötiedot ja arviointimenetelmät 19.3 Nykytilanne Natura alueet Vaikutukset arvokkaisiin luontokohteisiin on arvioitu asiantuntija-arviona olemassa olevien lähtötietojen pohjalta mahdollisia yhteisvaikutuksia huomioiden. Arviointia varten on selvitetty suunnittelualueen nykytila sekä sen läheisyydessä sijaitsevat suojelualueet tai muut arvokkaat luontokohteet. Arviointityön lähtöaineistona on hyödynnetty muun muassa mm. ympäristöhallinnon paikkatietoaineistoja. Hankkeen vaikutukset suojelualueisiin ja arvokkaisiin luontokohteisiin on arvioinut :n biologi, FT Marjo Pihlaja. Maankaatopaikan ja suunnitellun laajennuksen alueella ei ole luonnonsuojelukohteita tai -alueita, joilla olisi merkittäviä luonnonsuojeluarvoja. Lähin arvokkaaksi luontokohteeksi määritelty alue sijaitsee noin 200 metrin etäisyydellä ja lähin suojelualue noin kahden kilometrin etäisyydellä hankealueesta (Kuva 46). Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole Natura verkoston kohteita. Lähin Natura-alue, Kanavuori Koskenvuori sijaitsee noin kaksi kilometriä hankealueesta kaakkoon.

38 Jyväskylän kaupunki 99 Kuva 46. Natura 2000-alueet ja luonnonsuojelualueet hankkeen läheisyydessä. Kanavuori Koskenvuori (SCI FI ) Jyväskylässä sijaitseva Kanavuoren-Koskenvuoren Natura 2000-alue on pintaalaltaan yhteensä 162 ha. Kohteen suojelu perustuu alueella esiintyviin EU:n luontodirektiivin luontotyyppeihin. Kanavuoren suojelu on toteutettu luonnonsuojelulailla, Koskenvuoren luonnonsuojelulailla, maa-aineslailla, metsälailla sekä rakennuslailla. Molemmilla alueilla on seutukaavassa luonnonsuojelualuevaraus ja ne kuuluvat luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaisiin kallioalueisiin. Maanpinnan korkeus alueella vaihtelee välillä m mpy. Kanavuori ja Koskenvuori ovat korkeita kallioisia kohoumia, jotka hallitsevat maisemaa. Kanavuori on geomorfologisesti monipuolinen ja siellä viihtyy harvinaista kalliokasvillisuutta. Jyrkänteiden alla on louhikkoista kallionaluslehtoa. Koskenvuori sijaitsee Kanavuoren pohjoispuolella, Leppäveteen rajoittuvalla niemellä. Kallioperä koostuu granodioriitistä ja graniitista. Alueella on useita siirtolohkareita ja länsirinteeseen on muodostunut muinaisranta. Alue on puolustusvoimien käytössä. Alueella esiintyy seuraavia EU:n luontodirektiivin luontotyyppejä: Kasvipeitteiset silikaattikalliot 53 % Boreaaliset luonnonmetsät 25 % (*) Boreaaliset lehdot 7 % Tilio-Acerion-rinne,-vyörymä- ja raviinimetsät 1 % (*) * priorisoitu luontotyyppi

39 100 Jyväskylän kaupunki Luonnonsuojelualueet Muut arvokkaat luontokohteet Lintudirektiiviin liitteen I lajeista alueella esiintyvät helmipöllö, huuhkaja, metso, palokärki, pyy ja varpuspöllö (Kanavuori Koskenvuori 2009). Muut lähiseudun Natura-alueet sijoittuvat yli kahdeksan kilometrin etäisyydelle hankealueesta. Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole luonnonsuojelualueita. Lähin luonnonsuojelualue, Saanivuorten yksityinen luonnonsuojelualue, sijoittuu hankealueesta noin kaksi kilometriä luoteeseen, Ankeriasjärven rannalle (Kuva 46). Saanivuorten yksityinen luonnonsuojelualue (YSA206020) koostuu kahdesta erillisestä alueesta ja on pinta-alaltaan yhteensä noin 47 hehtaaria. Ankeriasjärven itäpuolinen alue on puustoltaan iäkästä kangasmetsää ja kallioaluetta. Alueella lahopuun määrä on vähäinen, vallitsevat puulajit ovat kuusi ja mänty. Paikoin esiintyy runsaasti jykeviä haapoja. Alueen linnustoon kuuluvat mm. metso, kanahaukka, pyy, käpytikka ja puukiipijä. Luonnonsuojelualueen toinen osa sijaitsee järven länsipuolella. Alue on pääosin kuusivaltaista, lounaassa esiintyy lehtomaista kangasta, jossa kasvaa runsaasti saniaisia. Muutoin alue on tuoretta kangasmetsää. Länsipuolella virtaavan puron reunustalla on pienialaisia korpi- ja luhtakuvioita sekä luonnontilainen lähteikkö. Kasvillisuudesta mainittakoon purolitukka ja yövilkka. Lounais- ja koillisosissa tavataan liito-oravaa. Alueet on mainittu myös Jyväskylän viherosayleiskaavan valmistelun yhteydessä tehdyssä luontoselvityksessä (Jyväskylän kaupunki 2009). Jyväskylän viherosayleiskaavan valmistelun yhteydessä on kartoitettu alueen merkittävät luontokohteet (Jyväskylän kaupunki 2009). Kivilammen takametsä sijaitsee hankealueesta noin 200 metriä länteen, Kivilammen luoteis-pohjoispuolella. Alueella on tehty avohakkuita ja metsä jakautuu kahteen osaan, jotka ovat pinta-alaltaan noin 11 ha ja 12 ha. Kuivemmilla kangasmailla kasvaa pääosin mäntyä, kosteammilla alueilla on kuusivaltaisia tuoreita kankaita. Paikoin esiintyy isoja koivuja ja haapaa. Puusto on pääosin varsin iäkästä ja lahopuuta on runsaasti. Alue on liito-oravan elinympäristöä. Kivilammen suot niminen kohde koostuu kahdesta suoalueesta, jotka sijaitsevat Kivilammen länsirannalla sekä lammen luoteispuolella, noin 400 m etäisyydellä. Aukeasuo (3 ha) sijaitsee hankealueesta noin 1,2 km etäisyydellä. Se on saranevaa ja rämettä sekä tupasvillarämettä. Rantasuolla (4,9 ha) esiintyy saranevaa ja rämettä sekä rämettä, jossa valtalajeina ovat tupasvilla, suopursu, vaivaiskoivu ja variksenmarja. Puusto koostuu pääosin männyistä. Molemmat suot ovat ohutturpeisia ja järviruokokasvillisuus viittaa ravinteisuuteen. Kotavuori sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä hankealueesta itään, Kaunisharjun asuinalueen pohjoispuolella. Kotavuoren alueen kalliometsän alueella on iäkkäitä mäntyjä sekä muutamia kelopuita. Pohjakerroksen kasvillisuudessa vallitsevat ehjät sammal- ja jäkäläkasvustot sekä kanervat ja puolukka.

40 Jyväskylän kaupunki 101 Paikalla on pienimuotoinen kalliokohokkiesiintymä. Alue edustaa metsälaissa mainittua karukkokangasta puuntuotannollisesti vähätuottoisempaa kalliota. Kuva 47. Merkittävät luontokohteet ja Eliölajit-tietokannan havainnot uhanalaisista lajeista hankealueen läheisyydessä (Jyväskylän kaupunki 2009) Vaikutukset suojelualueisiin, arvokkaisiin luontokohteisiin sekä uhanalaiseen ja suojeltuun lajiston hankealueen ulkopuolella Vaihtoehto Vaihtoehdot 2 ja vaihtoehto Hankkeen toteutusvaihtoehdolla 1 ei todennäköisesti ole merkittäviä vaikutuksia suojelualueisiin, arvokkaisiin luontokohteisiin tai uhanalaiseen ja suojeltuun lajistoon hankealueen ulkopuolella. Yksilöiden liikkuminen liito-oravan elinalueiden välillä säilyy vaihtoehtoja 2 ja 3 paremmin. Laajennettaessa maankaatopaikkaa toteutusvaihtoehdon 2 tai 3 mukaisesti liito-oravan liikkuminen elinalueiden välillä voi heiketä, muuten hankkeella ei todennäköisesti ole merkittäviä vaikutuksia. Läjitettäviä maamassoja syntyy hankkeesta riippumatta, joten mikäli hanketta ei toteuteta, on otettava käyttöön muita läjitysalueita ylijäämämaille. Tällöin maanläjityksen vaikutukset suojelualueisiin, arvokkaisiin luontokohteisiin tai uhanalaiseen ja suojeltuun lajistoon on arvioitava erikseen kyseisessä kohteessa. Ylijäämämaiden mahdollinen hyötykäyttö vähentää täyttöalueiden tarvetta ja siten todennäköisesti myös vaikutuksia ympäristöön.