Monikulttuurinen yhteiskunta ja dialogin välttämättömyys. Kuulumisia 3.2. luentotiivistelmät, Tampereen yliopisto

Transkriptio

1 Monikulttuurinen yhteiskunta ja dialogin välttämättömyys Kuulumisia 3.2. luentotiivistelmät, Tampereen yliopisto Tuukka Tomperi

2 Millainen on Suomi? Millaista on suomalaisuus?

3 No, seuraavia asioita tietysti: kaameaa kylmyyttä pimeyttä lunta ja jäätä ( vettä ja loskaa tylyyttä juroutta ( hymyttömyyttä alkoholismia perhesurmia masennusta itsemurhia vihamielisyyttä itsekeskeisyyttä yleistä välinpitämättömyyttä

4 Mustaa huumoria? Toki: Myös huumorissa tuotetaan niitä stereotypioita, jotka pitävät yllä käsityksiämme eri asioista. Yleistävä asioiden/ilmiöiden tyypittely on yksi ihmisyhteisöille luontainen tapa tehdä maailmaa hallittavaksi. Mutta: tyypittelyt ja stereotypiat peittävät aina alleen todellisuuden moninaisuuden. Näin myös suomalaisuuden kohdalla, joten seuraavaksi pikakatsaus suomalaisuuden todelliseen historiaan.

5 Historioitsija Adam Bremeniläinen (1000-luku): Idässä Suedia ulottuu Ripheisiin vuoriin, missä äärettömät erämaat, syvä lumi ja kaikenlaiset kummitukset estävät eteenpäin pääsemistä. Siellä asuvat Amatsonit, siellä Koirapäät, siellä Kykloopit, joilla on vain yksi silmä otsassa. Siellä ovat ne, joita Solinus kutsuu Hihnajalkaisiksi, jotka hyppäävät yhdellä jalalla, ja ne, jotka ravintonaan käyttävät ihmislihaa, ja joita sen tähden syystä vältetään, enkä samasta syystä välitä heistä sen enempää puhuakaan.

6 Itään Suediasta eli Ruotsista = Suomenniemi Lainauksessa kerrotaan siis suomalaisista. Vai kerrotaanko?

7 Idässä Suedia... hetkinen... Ei ollut Suomea, ei suomalaisia. Oli mm. saamelaisia, oli kveenejä (eli kainulaisia), oli karjalaisia (eli ryssiä ) oli bjarmeja, oli pirkkalalaisia (eli ruotseja ) ja väinäläisiä (est-finnar, virolaisia), ruotsalaisia ja venäläisiä kauppa-, sota- ja ryöstöretkillä

8 Vrt. kansainvaellukset l.

9 Suomalainen yhteiskunta ja elämänmuoto on historiallisesti kooste monista lähtökohdista: nomadinen elämänmuoto ja animistinen uskonto vanhana pohjana, väestön vaelluksia idästä, Baltiasta ja Keski-Euroopasta, Norjasta, Ruotsin puolelta, heimojen keskinäisiä aluevaltauksia, myöhemmin feodaalijärjestelmä, kristinuskon muotojen valtataistelut ja pakkokäännytykset (länsikatoliset, ortodoksit, reformaatio), lähialueiden kuninkaiden ja keisarien valtataistelut, ruotsalaisuus, venäläisyys sekä muut lukemattomat vaikutteet kieleen, katsomuksiin ja kulttuurisiin tapoihin, sodat, aluekiistat, satunnaisesti piirretyt rajat, jne.

10 Kaupunkikulttuuri tuli Ruotsista, Keski-Euroopasta ja Venäjältä. Oikeus- ja hallintokäytännöt paljolti perua Ruotsista ja Venäjältä. Teollisuuden ja kaupan perustan luojia ruotsalaiset, venäläiset, saksalaiset ym. yrittäjät, kuten: Finlayson, Nottbäck, Kauffman (Tampella), Gutzeit, Nyblin, Stockmann, Sinebrychoff, Fazer, Paulig jne. Aatelissuvuista 1800-l alussa puolet Ruotsista muuttaneita.

11 Yksi kuvaava ja ironinen seikka on, että suomalaisuuden mielikuvia loivat ruotsinkielisen sivistyneistön ja myös monien ruotsalaisperäisten sukujen jäsenet. Esim. Arwidsson, Runeberg, Lönnrot, Snellman jne. ovat kulttuuri-identiteetiltään suomalaisia vain jos tuo sana ymmärretään paljon nykyistä monikulttuurisemmin. Maamme kansallislaulun sävelsi saksalaissyntyinen Fredrik Paciukselta. (Aivan samaa sävellystä on käytetty muuten Viron kansallislaulussa.) jne.

12 Siis: suomalaisuus on juuriaan myöten monikulttuurista Mihin tietous tästä moninaisuudesta katosi?

13 Se katosi vähitellen ns. nationalismin aikakauteen ja aatteeseen 1700-, ja 1900-luvuilla kehittynyt nationalismi on yhä edelleen nykyisen kansallisuusajattelun taustalla Kansallisuusajattelu on puolestaan yhä usein monikulttuurisuuspuheen taustalla virheellisesti

14 Eric Hobsbawm (Nationalismi, suom. 1999): Nationalismi edeltää kansakuntia (nations) Kansakunnalle ei ole luonnollista, selvää määritelmää kansakunta on aina rakennelma, kulttuurisesti ja poliittisesti rakennettu olio, jota koskevia käsityksiä ja uskomuksia ylläpidetään jatkuvasti Oman historian väärintulkinta ja muistamattomuus ovat olleet kansakunnan olemassaolon ehtoja

15 Benedict Anderson (Kuvitellut yhteisöt, suom. 2007): Kansakunta on kuviteltu yhteisö tunteen ja ajattelun tasolla koettu yhteenkuuluvuus jonkin sellaisen kanssa, joka ei koskaan ole konkreettisesti läsnä ja jota ei voi suoraan kokea ja joka on olemassa näin ollen ennen muuta mielikuvien tasolla

16 Nationalismi tuo ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa 1700-, ja 1900-lukujen aikana mukanaan oletuksen seuraavien asioiden kuulumisesta tiiviisti yhteen: valtio = kansakunta = kansalaiset, ihmiset valtio = kansallisuus = kansalaisuus valtio = kansakunta = etnisyys = kieli = kulttuuri Todellisuudessa kuitenkaan missään maassa ei elä eikä ole koskaan elänyt vain yhtä kieltä puhuvia, yhtä etnistä taustaa olevia ja yhteen samaa kulttuuriin kuuluvia ihmisiä

17 Ernest Gellner (Nations and Nationalism, 1983): Kansakunnat luonnollisina, jumalan määräämänä tapana luokitella ihmisiä, perittynä poliittisena kohtalona ovat myytti; nationalismi, joka joskus muuttaa aiemmin olemassa olleet kulttuurit kansakunniksi, joskus keksii niitä ja usein hävittää aikaisemmat kulttuurit: se on todellisuutta.

18 Eli: kun synnytettiin mielikuvia kansakunnasta Suomi ja suomalaisesta kansasta, paljon muuta peitettiin niiden alle ja peitetään jatkuvasti edelleen niitä ylläpidettäessä

19 Kansallisen yhtenäisyyden kuvitelmaa tuotettiin ja tuotetaan edelleen vahvasti koulutuksella Nationalistisen aikakauden tyypillisiä koulutussisältöjä: kansallinen kieli ja kirjallisuus historia ja maantiede kansallinen kulttuuri, kansanperinteet, kulttuuriperinteet kansalaiskasvatus, valtiolle uskollisten alamaisten kasvatus uskonnollinen kasvatus/ uskonnonopetus Koulutusta on kautta historian käytetty ennakkoluulojen, stereotypioiden ja yksipuolisen kuvan synnyttämiseen tai vahvistamiseen joko tietoisesti tai tiedostamatta. (Rauni Räsänen, Etninen moninaisuus koulujen haasteena, Kenen kasvatus? 2005)

20 Nationalismin aikakauden rakentama suomalaisuus painoi piiloon yhteiskunnan monimuotoiset ja monikulttuuriset juuret historiassa ja tässä päivässä. Samalla se heikentää edelleen ymmärrystämme ihmisten, maiden ja elämänmuotojen perimmäisestä monikulttuurisuudesta.

21 Mutta mitä tuli nationalismista? Mitä siitä seurasi?

22 On laskettu, että 1900-luvulla 183 miljoonaa ihmistä on kuollut ihmisten tekemien päätösten takia. Se tarkoittaa, että vuosisadalla on otettu hengiltä useampi ihminen kuin kaikkina aikaisempina aikoina yhteensä. (Peter Englund, Kirjeitä nollapisteestä, suom. 2000) Keskeisenä taustasyynä tässä juuri 1800-luvun lopulla äärimmilleen paisunut nationalismi ja kansallismieliset ideologiat

23 Maailmansotien jälkeen seurasi myös positiivisia käänteitä, koska katastrofien jälkeen muu ei ollut mahdollista Nationalismin järjestelmien alta nousi uudenlaista moninaisuutta ja moniarvoisuutta: ihmis- ja yksilönoikeusajattelun nousu elämäntapojen ja identiteettien sekä osa- ja alakulttuurien moninaisuuden vähittäinen hyväksyminen valtion, kansakunnan, yhteisön tai kulttuurin nimissä ei ollut enää yhtä helppoa polkea yksilöiden oikeuksia

24 Muutos näkyi myös lukuisten eettis-poliittisten kansalaisliikkeiden nousuna ja näkyy edelleen: poliittiset liikkeet (monien uusien poliittisten ryhmien synty) kansalaisoikeusliikkeet (esim. Yhdysvallat: rotukysymys) naisten oikeudet siirtomaiden vapautusliikkeet vakaumusten ja uskontojen vapaus seksuaalioikeudet vammaisten oikeudet lasten oikeudet ympäristökysymys eläinten oikeudet moninaiset elämäntapaliikkeet ja -järjestöt ym. jne. jne.

25 ihmisoikeuksien, yksilöiden ja ryhmien omien oikeuksien esiinnousu 1900-luvun loppupuoliskolla on ollut merkittävä inhimillinen edistysaskel eikä kukaan todellisesti haluaisi palata takaisin 1800-luvun yksi kieli, yksi kulttuuri, yksi kansa - tyyppiseen maassa maan tavalla -ajatteluun

26 Nationalismi vaikutti ajattelutapoihimme voimakkaasti ja vaikuttaa edelleen, mutta sen alta pitää kyetä näkemään: (1) nykyisyys historiallisten kehityskulkujen ja niiden monijuurisuuden tuotteena ja (2) kaikkien yhteiskuntien nykyinen tosiasiallinen monikulttuurisuus

27 (1) maailma, maat, valtiot, yhteiskunnat ja yhteisöt OVAT KEHITTYNEITÄ historiallisissa prosesseissa (joskus sattumanvaraisissa, joskus tarkoituksellisissa, joskus väkivaltaisissa) JA MUUTOS ON JATKUVAA MYÖS NYT JA TULEVAISUUDESSA Kehitysajattelu on meille ihmisille edelleen kovin vaikeaa: kuvittelemme nyt-hetken ikuiseksi katsomme maailmaa mustavalkoisten erojen, rajojen ja kaavamaisuuksien kautta, vaikka se on itsessään harmaata aluetta, epämääräisyyttä, muutosta ja suhteellisia eroja täynnä teemme vallitsevasta tilanteesta normin, vaikka se on paljolti satunnaisen kehityskulun tuotetta

28 (2) yksikulttuurisia (monokulttuurisia) paikkoja ei oikeastaan ole mikään valtio ei ole yksikulttuurinen (ei edes Pohjois- Korea) mikään yhteisö ei ole yksikulttuurinen (ehkä jokin Amazonasin alkuperäisheimo?) mikään uskonto ei ole yksikulttuurinen Ja jokainen YKSILÖ on itsessään monikulttuurinen

29 Suomessa usein kuvitellaan suomalaisuus suomalaisen kulttuurin, kielen ja uskonnon kolmiyhteydeksi. Suomalainen kulttuuri Suomalaisuus Suomen kieli Luterilaisuus

30 Todellisuudessa kuitenkaan myöskään Suomea ei ole koskaan yhdistänyt yksi kieli tai yksi uskonto, puhumattakaan yhdestä kulttuurista, koska sellaista ei ole Suomi on juuriaan myöten monikulttuurinen tai sekakulttuurinen yhteiskunta ja kuten muutkin yhteiskunnat historiallisesti monien vaikutteiden kautta kehittynyt. Kannattaa miettiä, vääristääkö oman suomalaisen yhtenäiskulttuurimme kuvitelma sitä tapaa, jolla Suomessa käsitellään muita kansallisuuksia, etnisyyksiä ja valtioita, joissa yhtä juurtunutta käsitystä kansallisesta identiteetistä tai kansallisesta kulttuurista ei ole koskaan ollut.

31 On tunnistettava käytännön monikulttuurisuus kaikissa ryhmissä, yhteisöissä ja yhteiskunnissa Monikulttuurinen yhteiskunta ei siis ole uusi ilmiö Kun ryhmän/yhteisön/kulttuurin sisäisistä eroista vaietaan, vahvistuvat yksioikoiset käsitykset siitä, mitä on normaalia ja mikä erilaista, poikkeavaa Erottelusta muodostuu eriarvoisia valta-asemia - esim. vähemmistö/enemmistö -asetelmia Jos miellämme meidät monimuotoiseksi ryhmäksi, muistakin tulee kaikkea muuta kuin yhtenäinen ryhmä selkeät erot/erottelut meihin ja muihin häviävät Monikulttuurisuudessa on meitäkin ajateltava uudelleen ei ole yhtä suomalaisuutta

32 Kulttuurin ja kulttuurisuuden korostaminen voi johtaa harhatulkintoihin Kulttuurierojen rikkautta tai kulttuuritörmäyksiä korostavat vastakkaiset puhetavat toimivat virheellisesti samalla kulttuuria yksinkertaistavalla puhetavalla Se, mitä voidaan virheellisesti kuvata kulttuurisena, voi olla esim. ryhmän/yksilön sosioekonomisen aseman tulosta

33 Yhteiskunnassa vaikuttaa useita ryhmäjakoja, jotka yhdistävät ja erottavat ihmisiä: kieli etnisyys maailmankatsomukset ja uskonnot poliittiset kannat ikäkaudet ja niille ominaiset ikäkausikulttuurit sosiaaliluokat sukupuolet ja seksuaalisuus ammattiryhmät asuinpaikat jne. Näiden kaikkien kautta muodostuu myös omia perinteitään ja yhteisöjään, tapojaan ja arvojaan, joten yhteiskunta ei koskaan ole yksi ja yhtenäinen

34 Makro- ja mikrokulttuurit makrokulttuuri usein sama kuin kansalliskulttuuri mikrokulttuuri = osa- tai alakulttuuri

35 Vastaavasti ihmisiä yhdistää toisiinsa yli valtioiden ja yhteisöjen rajojen heidän yhteiskunnallinen asemansa, elämänmuotonsa ja osakulttuurinsa usein paljon vahvemmin kuin se valtio tai yhteisö (ja sen oletettu kulttuuri ), missä he elävät vrt. esim. nuoriso siellä tai täällä; köyhä ihminen siellä tai täällä; maanviljelijä siellä tai täällä; yrityspomo siellä tai täällä

36 Kannattaa miettiä: aina kun jossain käytetään sanaa kulttuuri, myös monikulttuurisuudessa, voiko sen korvata jollakin tarkemmalla ja paremmalla ilmaisulla?

37 Myös jokaisen yksilön maailmankatsomus ja minäkuva sekä identiteetti ovat moninaiset kulttuuriperinteet, joista olemme osallisina, eivät ole vankiloita tai häkkejä, vaan linssien hiontaa jokaisen linssiä ovat hioneet monet eri vaikutteet niinpä olisi usein osuvampaa puhua esim. yhteisöistä, perinteistä, tavoista, maailmankuvista, katsomuksista ja arvostuksista kuin kulttuurista yksikkömuodossa

38 Yksilön osa, 2000-luku media perhe parisuhde lapset kulutus yhteisöt taide yksilö työelämä ystävät uskonnot harrastukset katsomukset tiede verkostot politiikka, ideologiat

39 Ihmisen identiteetin eri puolet korostuvat eri tavoin tilanteesta toiseen: sama ihminen kokee itsensä monissa eri rooleissa ja tukeutuu erilaisiin perinteisiin kontekstista riippuen Niinpä olisi itseymmärryksen ja kasvun kannalta olennaisen tärkeää voida nähdä sekä itsensä että muut juuri tällä tavoin monipuolisesti erilaisina Miten koulutus ja kasvatus voisivat edistää tätä?

40 Kysymyksiä monikulttuurisuudesta koulutuksen käytännöille: Kenen perinteitä ylläpidetään, millä perusteilla? Kenen maailmankuvaa vahvistetaan, miksi? Kenen arvoja välitetään? Kuka saa esiintyä omalla äänellään? Millaiset erilaisuuden muodot otetaan huomioon ja millaiset unohdetaan? Monikulttuurisuuteen ja kansainvälisyyteen pyrkivän koulutuksen toteuttaminen alkaa tällaisten kysymysten kriittisestä käsittelystä

41 Avainhaasteiksi nousee: Kaikenlaisen erilaisuuden ja moninaisuuden tunnistaminen/ huomaaminen ja tunnustaminen/ hyväksyminen (ei pelkästään kansalliseen tai etniseen erilaisuuteen liittyvä moninaisuus) Vallitsevien itsestäänselvyyksien ja annetun maailmankuvan kyseenalaistaminen (oletukset yhtenäiskulttuurista, historian luonnollisuudesta ) Dialogisten käytäntöjen luominen, jotta kaikki erilaiset ryhmät ja yksilöt voivat esiintyä omalla äänellään (eivätkä joidenkin toisten esittäminä) Toisten asemaan eläytyminen ja vastakkainasettelujen eli me muut -asetelmien purkaminen

42 Mutta samalla perusteltujen eettisten kantojen etsiminen ja kritiikin salliminen, sillä monikulttuurisuus ei tarkoita moraalirelativismia Meillä jokaisella on edelleen oikeus ja velvollisuus rakentaa omaa eettistä näkemystämme Kasvatus ja koulutus tarvitsevat aina harkitun eettisen perustan

43 Tarvitaan dialogisen (keskustelevan ja kuuntelevan asenteen) kehittämistä. Dialogisuuden moraaliperiaatteita ja käytännön periaatteita seuraavassa.

44 Dialogisen etiikan haaste tässä ajassa: Miten torjua absolutismi ja fanatismi mutta välttää moraalirelativismi? Vastauksia: oman taustan ymmärtäminen ja valmius itsekritiikkiin yhteiskunnallis-kulttuurinen itseymmärrys, poliittinen ymmärrys valmius kohdata ja ymmärtää uutta toisen/erilaisen kunnioitus avoin yhteisöllinen dialogi ja debatti omakohtainen arkinen vastuunotto (kukaan muu ei ole tässä ja nyt): moraali ei ole suuria julistuksia, aatteita, eettisiä periaatteita vaan sitä mitä me teemme toisillemme juuri tässä myös dialogi on tällainen konkreettinen tilanne

45 Ilman dialogia ei myöskään ajattelu kehity, ajattelun kehittyminen edellyttää dialogia ja debattia. kukaan ei voi tulla fiksummaksi tai moraalisemmaksi yksinään, me edistymme yhdessä, jos edistymme hyvä keskustelu tukee hyvää ajattelua, hyvä ajattelu ruokkii hyvää keskustelua Tavoitteena on tällöin: kohdata keskustelun kautta sekä itsemme että toisemme ja oivaltaa, että vieraan voi nähdä tuttuna ja tutun vieraana

46 Sokrates: Määritteletkö ajattelemisen samalla tavoin kuin minä? Theaitetos: Miten siis? Sokrates: Keskusteluksi, jota sielu käy tarkasteltavanaan olevasta asiasta oman itsensä kanssa. Minusta tuntuu, että ajatellessaan sielu nimenomaan keskustelee, kyselee itseltään ja antaa vastauksia, myönteisiä ja kielteisiä. käsityksen muodostaminen on keskustelua ja käsitys on toteamus, joka on lausuttu, ei kuitenkaan ääneen kenellekään toiselle vaan äänettömästi omalle itselle. (Platon, Theaitetos 189e 190a.)

47 Seuraavassa dialogisuuden lähtökohtia käytännössä: hyvän dialogisen keskustelun tai debatin ehtoja osallistujille. Huomattavaa: toisin kuin usein ajatellaan, dialogin ja debatin ei tarvitse olla toistensa vastakohdat. Hyvin toteutettu, tutkiva, asiallinen ja toista osapuolta kunnioittava väittely voi olla myös hyvää dialogia.

48 Kaikkia tulee kuunnella. - Puheenvuoroa on pyydettävä. - Puheenvuoroja on jaettava tasaisesti kaikille, ei vain kovaäänisimmille. - Toisten puheenvuoroja on kuunneltava tarkasti, jotta saa niistä oikean käsityksen. - Osallistujat eivät saa yrittää hiljentää muita puhumalla toistensa päälle. Väitteet on perusteltava. - Jokaiselle väitteelle on yritettävä antaa perustelu viimeistään silloin kun joku toinen sitä kysyy. - Väitettä ei pidä väittää vahvistetuksi, ellei sille ole löytynyt kunnollisia perusteita. On pyrittävä selkeyteen. - On yritettävä aina tarvittaessa määritellä käsitteet ja tarkentaa, mistä puhutaan. - On koetettava esittää ajatukset mahdollisimman selkeästi. - On vastattava muille, jos nämä kysyvät tarkennusta ajatukseen tai puheenvuoroon. - Ei pidä harhauttaa tarkoituksellisen epäselvillä ilmaisuilla.

49 On pysyttävä asiassa. - Toisten väitteitä vastustaessaan ei saa vääristellä mitä muut ovat sanoneet. - Ei pidä harhautua sivuun aiheesta, eikä saa hämätä muita tarkoituksellisesti. - Ajatukset ja puheenvuorot on arvioitava yksinomaan niiden sisällön perusteella, eikä sen mukaan, kuka ne esittää. On oltava rehellinen sekä itseään että muita kohtaan. - Jos omalle väitteelle ei löydy perusteita tai perustelut osoittautuvat heikoiksi, tämä on myönnettävä. - Jos toisten väitteet vahvistuvat ja niille löytyy hyvät perustelut, tämä on myönnettävä. - Parhaat ajatukset ja väitteet on hyväksyttävä, ellei löydy kumoavia vastaperusteita tai vielä parempia väitteitä tilalle. On hyväksyttävä rauhanomainen erimielisyys. - Kaikkea sanottua ja kaikkia ajatuksia voidaan kritisoida ja tutkia. - Kaikissa asioissa sallitaan hedelmällinen erimielisyys. - Kiistat koskevat itse asioita keskustelun tai väittelyn aikana. Kiistely ei saa johtaa riitoihin keskustelu- ja väittelytilanteen ulkopuolella.