Opettajan ammattietiikka tässä päivässä. Tuukka Tomperi, Kasvatustieteiden laitos, TaY

Transkriptio

1 Opettajan ammattietiikka tässä päivässä Tuukka Tomperi, Kasvatustieteiden laitos, TaY

2 OPETTAJAN AMMATTIETIIKKA (OAJ) Opettajan eettisten periaatteiden taustalla olevat arvot IHMISARVO Eettisten periaatteiden lähtökohtana on ihmisen kohteleminen itseisarvona. Siihen kuuluu että oppija nähdään ajattelevana ja oppivana persoonana. Ihmisarvoa tulee kunnioittaa riippumatta ihmisen sukupuolesta, sukupuolisesta suuntautuneisuudesta, ulkonäöstä, iästä, uskonnosta, yhteiskunnallisesta asemasta, alkuperästä, mielipiteistä, kyvyistä ja saavutuksista. TOTUUDELLISUUS Totuudellisuus on keskeinen arvo opettajan perustehtävässä, jossa hän ohjaa oppijaa elämän ja ympäristön kohtaamiseen. Tutkiva lähestymistapa edellyttää avointa keskustelua ja totuuden etsimistä. Rehellisyys itselle ja muille sekä keskinäinen kunnioitus kaikessa vuorovaikutuksessa kuuluu opettajan työn perustaan. OIKEUDENMUKAISUUS Yksittäisen oppijan ja ryhmän kohtaamisessa sekä muun työyhteisön toiminnassa oikeudenmukaisuuden toteutuminen on tärkeää. Oikeudenmukaisuuteen kuuluu erityisesti tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen sekä syrjinnän ja suosimisen välttäminen. Oikeudenmukaisuuden tulee toteutua myös etujen ja rasitteiden jaossa, rikkomusten ja ristiriitojen käsittelyssä sekä oppijan arvioinnissa. VASTUU JA VAPAUS Opettajalla on oikeus omaan arvomaailmaansa, mutta opetustyössä opettajan vastuu on sidoksissa perustehtävään ja sitä määrittelevään normistoon, esim. lainsäädäntöön ja opetussuunnitelmiin.

3 Opettajan eettiset periaatteet OPETTAJAN SUHDE TYÖHÖNSÄ Opettaja sitoutuu työssään sitä määrittelevään normistoon ja ammattikuntansa etiikkaan. Opettaja hoitaa tehtävänsä vastuullisesti. Opettaja kehittää työtään ja ammattitaitoaan sekä arvioi omaa toimintaansa. Opettajan työssä tärkeää on myös hänen oma persoonansa, jonka kehittäminen ja hoitaminen ovat hänen oikeutensa ja velvollisuutensa. Hoitaessaan tehtäväänsä myös opettajalla on oikeus tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti. OPETTAJA JA OPPIJA Opettaja hyväksyy ja ottaa huomioon oppijan ainutkertaisena ihmisenä. Opettaja kunnioittaa oppijan oikeuksia ja suhtautuu häneen inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti. Opettaja pyrkii oppijan lähtökohtien, ajattelun ja mielipiteiden ymmärtämiseen sekä käsittelee hienotunteisesti oppijan persoonaan ja yksityisyyteen liittyviä asioita. Opettaja ottaa erityisesti huomioon huolenpitoa ja suojelua tarvitsevat oppijat, eikä hyväksy missään muodossa esiintyvää kiusaamista tai toisen ihmisen hyväksikäyttöä. Opettajan tehtävään kuuluu myös oppijoiden kasvattaminen yhteistyöhön ja hyviksi yhteiskunnan jäseniksi. Myös luottamuksen ja hyvien ihmissuhteiden rakentaminen kuuluu opettajan työhön. Opettajan vastuu oppijasta on sitä suurempi mitä nuoremman oppijan kanssa hän työskentelee. Opettaja toimii yhteistyössä lapsesta ja nuoresta vastuussa olevien aikuisten kanssa.

4 OPETTAJA TYÖYHTEISÖSSÄ Opettaja arvostaa tehtäväänsä ja kunnioittaa työtovereitaan. Opettaja pyrkii voimavarojen rakentavaan yhdistämiseen ja löytämään tasapainon oman autonomiansa ja työyhteisönsä välillä. Työtovereiden yksilöllisyyden hyväksyminen, ymmärtäminen sekä keskinäinen apu ja tuki ovat keskeisiä periaatteita työyhteisössä. OPETTAJA JA SIDOSRYHMÄT Opettaja toimii yhteistyössä oppijan huoltajien ja muiden koulutuksesta, kasvatuksesta ja hyvinvoinnista vastuussa olevien kanssa. Näitä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon eri asiantuntijaryhmät, viranomaiset sekä lukuisat muut yhteistyötahot. Yhteistyön tavoitteena on oppimisen ja kehityksen tukeminen ja oppimismahdollisuuksien laajentaminen.

5 OPETTAJA JA YHTEISKUNTA Opetustyö on yhteiskunnan keskeisiä tehtäviä. Opettajan mahdollisuudet toimia työssään ja huolehtia ammatillisesta kehittymisestään ovat riippuvaisia paitsi hänen omasta sitoutumisestaan, myös opetustyöhön ja koulutukseen osoitetuista voimavaroista. Opettaja edistää kasvatuksen ja kasvun mahdollisuuksia. Opettaja edustaa ennen kaikkea oppijan oikeuksia ja etuja, tarvittaessa kriittisestikin. Tässä tehtävässä hän myös kasvattaa oppijaa demokraattisen yhteiskunnan osaavaksi vastuulliseksi jäseneksi. OPETTAJA JA MONIARVOISUUS Opettaja pitää huolta siitä, että kaikille oppijoille kuuluvat samat yhteiskunnan jäsenen oikeudet ja velvoitteet. Hän huolehtii myös, että oppijoiden ja heidän huoltajiensa kulttuureja ja maailmankatsomusta kunnioitetaan tasapuolisesti eikä ketään syrjitä niiden perusteella. Kun sovittelua yhteiskunnan jäsenyyden vaatimusten ja kulttuuritaustan välillä tarvitaan, se tehdään yhteistyössä oppijan huoltajan kanssa.

6 J. V. Snellman, Valtio-oppi (1842): Yksilön tuho on hetken laki, ja tottumus siihen saattaa rauhoittaa katoavaisuuttansa surevaa ihmistä. Onhan hän sentään tehnyt työtä omaistensa hyväksi ja kasvattanut isänmaalle kelpo poikia; hänen jaloimmat tekonsa ja ajatuksensa ovat isänmaan parasta tarkoittaneet; ehkäpä hänen ponnistuksensa on vaaran hetkellä sen pelastanut; ehkä hän uhraa nyt henkensä sitä puolustaakseen; mutta päivät ja vuosisadat ovat vain jokin määrä vähemmän tai enemmän heilurin heilahduksia, ja hän tietää, että kun hän on silmänsä ummistanut, tämä isänmaakin, sen kieli, lait ja tavat kerran jäävät elämään vain muistoina

7 Ehkäpä ei sitäkään! Mikä sitten on pysyvää? Mitä varten on ihminen tuntenut, ajatellut ja toiminut? Ihmiskuntaa varten. Ja kuka sen minulle varmaksi takaa? Usko ylhäiseen kaitselmukseen, joka ohjaa ihmiskunnan onnenvaiheita... sanalla sanoen: uskonto antaa minulle tuon varmuuden. Siksipä ei olekaan olemassa uskonnotonta kansaa. Uskonto ei ole ainoastaan lohduttaja elämän surkeudessa, vaan myöskin se varmuus iäisen läsnäolosta katoavaisuudessa, mikä antaa ihmiselle voimaa kohota hetkeä ylemmäs toimimaan iäisyyttä varten.

8 Tästä ei kuitenkaan seuraa, että epämääräinen kosmopolitismi olisi jotenkin korkeampaa ja parempaa kuin kansallishenki. Ihmisen suhteessa iäiseen ja hänen sitä koskevassa vakaumuksessaan on kysymys uskonnosta, ja iäisyyttä koskevan puhtaan tietoisuutensa vuoksi kristinusko voidaan käsittää maailmanuskonnoksi, kaikille kansakunnille yhteiseksi. Kuitenkaan kristinuskon yleiset siveellisyyskäskyt eivät riitä ohjenuoraksi silloin kun tietyssä yksittäisessä teossa on kysymys oikeasta tai väärästä. Kaikki siveysopit ovatkin siinä riittämättömiä. Kansakunnan tapojen ja lakien noudattaminen on itse kunkin toimien korkein normi ja niin täytyy aina ollakin.

9 Turhaan on myös valtion ulkopuolelta etsitty jotain todellisuutta, jossa toiminta voisi olla siveellistä yleisinhimillisen tai uskonnollisen merkityksensä perusteella. Eri kansakuntien jäsenten välitön kosketus on suhteellisen vähäpätöinen seikka, ja siinä kanssakäymisessä pätee sääntö, että jokainen elää maassa maan tavalla, niin kuin sanotaan.... Niin ollen kaikenlainen kosmopolitismi todistaa jo siveellistä velttoutta. (J. V. Snellman, Valtio-oppi, 1842)

10 Snellmanilainen 1800-luvun maailmankuva yksilö (mies) ihmiskunta kansakunta / isänmaa perhe / suku / heimo valtio (yksityinen ja yhteinen hyvä) uskonto (kristinusko)

11 Snellmanin ajattelu on osuva esimerkki kansallismielisyyden ja nationalismin noususta sekä kansakuntia koskevien mielikuvien luomisesta 1800-luvulla ja 1900-luvun nationalismi on puolestaan yhä edelleen nykyisen kansallisuusajattelun taustalla Kansallisuusajattelu on puolestaan yhä usein monikulttuurisuuspuheen taustalla virheellisesti

12 Nationalismi tuo ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa 1700-, ja 1900-lukujen aikana mukanaan oletuksen seuraavien asioiden kuulumisesta tiiviisti yhteen: valtio = kansakunta = kansalaiset = yksilöt valtio = kansakunta = kulttuuri = etnisyys = kieli valtio = kansallisuus = kansalaisuus Todellisuudessa kuitenkaan missään maassa ei elä vain yhtä kieltä puhuvia, yhtä etnistä taustaa olevia ja yhden saman kansallisen kulttuurin jakavia ihmisiä

13 Suomalainen yhteiskunta ja elämänmuoto on historiallisesti kooste monista lähtökohdista: nomadinen elämänmuoto ja animistinen uskonto vanhana pohjana, väestön vaelluksia idästä, Baltiasta ja Keski-Euroopasta, Norjasta, Ruotsin puolelta, heimojen keskinäisiä aluevaltauksia, myöhemmin feodaalijärjestelmän hierarkiat, kristinuskon muotojen väliset valtataistelut ja pakkokäännytykset (länsikatoliset, ortodoksit, reformaatio), lähialueiden kuninkaiden ja keisarien valtataistelut, ruotsalaisuus, venäläisyys sekä muut lukemattomat vaikutteet kieleen, katsomuksiin ja kulttuurisiin tapoihin, sodat, aluekiistat, satunnaisesti piirretyt rajat, jne.

14 Kaupunkikulttuuri tuli Ruotsista, Keski-Euroopasta ja Venäjältä. Oikeus- ja hallintokäytännöt paljolti perua Ruotsista ja Venäjältä. Teollisuuden ja kaupan perustan luojia ruotsalaiset, venäläiset, saksalaiset ym. yrittäjät, kuten: Finlayson, Nottbäck, Kauffman (Tampella), Gutzeit, Nyblin, Stockmann, Sinebrychoff, Fazer, Paulig jne. Aatelissuvuista 1800-l alussa puolet Ruotsista muuttaneita.

15 Yksi ironisimmista piirteistä on, että suomalaisuuden mielikuvia loivat ruotsinkielisen sivistyneistön ja myös monien ruotsalaisperäisten sukujen jäsenet. Esim. Arwidsson, Runeberg, Lönnrot, Snellman jne. ovat kulttuuri-identiteetiltään suomalaisia vain jos tuo sana ymmärretään paljon nykyistä monikulttuurisemmin. Maamme-laulun sävellys saatiin saksalaissyntyiseltä Fredrik Paciukselta. Jne.

16 Eli kaikkea tätä oli ennen nationalismin valtakautta (ja myös sen aikana ja yhä edelleen), vaikkemme juuri nationalismin mielikuvien vuoksi näitä usein muistakaan siis: suomalaisuus on juuriaan myöten monikulttuurista

17 Monikulttuurisuus on nykyajassa kaikkialla ja on ollut jo kauan historiallisesti juurissamme mikään valtio ei ole yksikulttuurinen (ei edes Pohjois-Korea) mikään yhteisö ei ole yksikulttuurinen (ehkä jokin Amazonasin alkuperäisheimo?) mikään uskonto ei ole yksikulttuurinen Ja jokainen YKSILÖ on itsessään monikulttuurinen

18 Myös jokaisen ihmisen maailmankatsomus ja minäkuva sekä identiteetti ovat moninaiset kulttuuriperinteet, joista olemme osallisina, eivät ole vankiloita tai häkkejä, vaan ikään kuin niiden linssien hiontaa, joilla katselemme maailmaa jokaisen linssiä ovat hioneet monet eri vaikutteet niinpä olisi syytä puhua mieluummin kulttuuriperinteistä, tavoista, tottumuksista elämänmuodoista, maailmankuvista, katsomuksista ja arvostuksista (joita yksilö omaksuu yhteisöstään sosialisaation ja kasvatuksen kautta) kuin kulttuurista yksikkömuodossa

19 Yhteiskunnassa vaikuttaa aina useita osa- ja alakulttuureja, jotka yhdistävät ja erottavat ihmisiä: kieli kulttuuriperinteet etnisyys maailmankatsomukset ja uskonnot poliittiset kannat ikäkaudet ja niille ominaiset ikäkausikulttuurit sosiaaliluokat sukupuolet ja seksuaalisuus ammattiryhmät asuinpaikat jne. Näiden kaikkien kautta muodostuu omia kulttuurisia perinteitään ja yhteisöjään, joten yhteiskunta ei koskaan ole yksi ja yhtenäinen

20 Mikro- ja makrokulttuurit (Räsänen 2002)

21 Nämä yhteiskunnalliset asemat ja osakulttuurit myös yhdistävät ihmisiä yli rajojen vrt. esim. nuori siellä tai täällä; köyhä siellä tai täällä; maanviljelijä siellä tai täällä; yrityspomo siellä tai täällä näitä (ja samoin meitä kaikkia) yhdistää toisiinsa yli valtioiden ja yhteisöjen rajojen heidän yhteiskunnallinen asemansa ja elämänmuotonsa usein paljon vahvemmin kuin se valtio tai yhteisö (ja sen oletettu kulttuuri ), missä he elävät

22 Mutta mitä tuli nationalismista? Mitä siitä seurasi?

23 On laskettu, että 1900-luvulla 183 miljoonaa ihmistä on kuollut ihmisten tekemien päätösten takia. Se tarkoittaa, että vuosisadalla on otettu hengiltä useampi ihminen kuin kaikkina aikaisempina aikoina yhteensä. (Peter Englund, Kirjeitä nollapisteestä, suom. 2000) Keskeisenä taustatekijänä 1800-luvun kansallishenki, kansakuntia koskevien mielikuvien luominen, kansallisvaltioiden rakentaminen, äärimmilleen paisunut nationalismin kansallismielinen ideologia

24 Maailmansodista seurasi kuitenkin myös myönteistä. Kärjistyneen nationalismin sekä totalitaaristen järjestelmien jälkeen yhteinen eettinen ymmärrys on vahvistunut: ihmis- ja yksilönoikeuksien kehitys kansainvälisen rauhanajattelun ja sopimusten kehitys rationaalinen, neuvotteleva oikeus- ja sopimusetiikka yksilöiden oikeuksien alistaminen kansakunnan, yhteiskunnan, yhteisön tai kulttuurin nimissä tuli torjutummaksi

25 Muutos näkyi samalla monien eettis-poliittisten kansalaisliikkeiden esiinnousuna ja näkyy edelleen: uudet poliittiset liikkeet (monia uusien ryhmäperustaisia poliittisia vaatimuksia) kansalaisoikeusliikkeet (esim. Yhdysvallat: rotukysymys) siirtomaiden vapautusliikkeet naisten oikeudet / sukupuolten tasa-arvoliike lasten oikeudet seksuaalioikeudet vammaisten oikeudet ympäristökysymys eläinten oikeudet jne. jne.

26 Sillä: Muuta moraalisesti hyväksyttävää vaihtoehtoa ei ollut yksiulotteiseen nationalismiin ja yksikulttuurisuuden kuvitelmaan ei ollut paluuta Eikä ole: kukaan ei todellisesti halua palata 1800-luvun maassa maan tavalla - maailmankuvaan

27 Yksilön osa, 2000-luku parisuhde perhe lapset media ystävät kulutus yhteisöt taide yksilö koulutus verkostot työelämä harrastukset uskonnot tiede katsomukset politiikka, ideologiat jne...

28 Ihmisen identiteetin eri puolet korostuvat eri tavoin tilanteesta toiseen: sama ihminen kokee itsensä monissa eri rooleissa ja tukeutuu erilaisiin perinteisiin kontekstista riippuen Niinpä olisi itseymmärryksen ja kasvun kannalta olennaisen tärkeää voida nähdä sekä itsensä että muut juuri tällä tavoin monipuolisesti erilaisina Miten koulumaailma voisi edistää tätä lähestymistapaa?

29 Kysymys asettuu opettajille tilanteessa, jossa koulutyön viitekehys muuttuu samalla ajan myötä monimutkaisemmaksi. (Kiviniemi, Opettajan työtodellisuus haasteena opettajankoulutukselle, 2000)

30 Opettajien ammattitauti on taipumus yksilöllistää ja psykologisoida, toisin sanoen etsiä ongelmien syitä lähinnä omasta (tai oppilaiden ja rehtorin) persoonallisuudesta, olla näkemättä tekijöitä, jotka määräävät ja rajoittavat opettajien (ja oppilaiden) toimintamahdollisuuksia. (Broady, Piilo-opetussuunnitelma, 1982) Opettaja tarvitseekin sosiologista viisautta sekä suhteellisuudentajua

31 JA: on muistettava aina ymmärtää erillisinä IHANNENORMIT ja MINIMINORMIT - ylimmät päämäärät - vähimmäisodotukset - ihanteelliset tavoitteet - minimitavoitteet - paras mahdollinen - riittävän hyvä ihannetasoa mikään oppilaitos tai opettaja ei tavoita; ihanteita kannattaa silti pitää kannustimena ja suunnan antajana on opittava iloitsemaan siitä, että asiat sujuvat riittävän hyvin eli tyydyttävästi; on opittava olemaan pettymättä siitä, ettei kaikki mene täydellisesti

32 Moniarvoinen ja sekakulttuurinen tilanne ei ole vain uhka, vaan myös mahdollisuus. Vaikka monesti myöhäismoderni yhteiskunnallinen tilanne koetaan vaaraksi moraalille, voi ajatella myös niin, että vasta siinä moraali tulee mahdolliseksi Ytimeen nousee yksilön oma vastuullisuus (eettisyys ei enää vetoamista korkeampaan, auktoriteetteihin, perinteeseen, sääntöihin ) Moraalinen maailma kohdataan itse kasvoista kasvoihin Vapaus -> Valinnat -> Vastuu ( ja huoli, välittäminen...)

33 Nykyajan etiikan/moraalin haaste: Miten hylätä eettinen objektivismi ja yhteiskunnallisen yksikulttuurisuuden kuvitelma mutta välttää moraalirelativismi? Vastauksia: itsekritiikki ja yhteiskunnallis-kulttuurinen itseymmärrys, poliittis-moraalinen itsetietoisuus keskustelu, debatti, avoin yhteisö ja julkisuus kohtaaminen, toisen/erilaisen kunnioitus ja pyrkimys ymmärtää ennen arvioimista omakohtainen arkinen vastuunotto: moraali ei ole suuria julistuksia, aatteita, eettisiä periaatteita vaan sitä mitä me teemme juuri tässä ja nyt

34 Moraalisuudesta tulee samalla itseymmärryksen ja yhteiskunnallisen ymmärryksen kehittymistä: Mitä paremmin yksilö tiedostaa oman aikansa ja yhteiskuntansa piirteet, sitä kyvykkäämpi hän on ajattelemaan ja toimimaan itsenäisesti. Mitä paremmin hän tiedostaa rakenteiden, perinteiden ja valtasuhteiden vaikutuksen itseensä, sitä vapaampi hän voi olla niiden vallasta. Kasvatuksen ja opetuksen tehtävänä on tällöin ohjata kasvatettavaa ymmärtämään identiteettinsä ja taustansa moninaisuutta sekä arvioimaan kriittisesti omaksumiaan vaikutteita ja perinteitä. Tämän kriittisen tietoisuuden ja valveutuneen ajattelun tukemista ja harjoittamista voi pitää kaiken sivistävän kasvatuksen tärkeimpänä tavoitteena

35 Opettajan ammattieettiset haasteet asettuvat suhteessa edellä esitettyyn kontekstiin En ole pyrkinyt esittämään mitään uutta opettajan ammattietiikasta sinänsä, vaan kuvaamaan sitä kehystä, jota vasten nykyisiä ammattieettisiä ohjeita kannattaa pohtia Kirjatut ammattieettiset ohjeet ovat varsin kelpoisia ja ajantasaisia, mutta vain jokainen yksittäinen opettaja itse voi kohdallaan soveltaa niiden merkityksen omaan työhönsä

36 Chagall: Minä ja kylä

37 dialektike tekhne (kreik.) keskustelu, debatti kritiikki, vastakritiikki ja itsekritiikki ajattelu kaikilta kannoilta ymmärrys väitteistä sekä puolesta että vastaan: in utramque partem (lat.) kohdata keskustelun kautta itsemme ja toisemme, nähdä vieras tuttuna ja tuttu vieraana jolloin yhteiselämä yhteiskunnassa olisi aina myös oman itsemme tutkiskelua, sekä tilan ja puheenvuoron antamista yhtä lailla toisille, jotta voimme yhdessä ymmärtää itseämme ja toisiamme