Identiteetti, ennakkoluulot ja kohtaaminen

Transkriptio

1 Identiteetti, ennakkoluulot ja kohtaaminen Tässä osassa kerrotaan tarkemmin identiteetistä, ennakkoluuloista sekä dialogista, jotka ovat avainkäsitteitä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyössä. Se että tunnistaa enakkoluuloja itsessään ja yhteisöissään edesauttaa haitallisten toimintamallien purkamista ja antaa mahdollisuuksia tuottaa uusia, rakentavampia käytänteitä. Identiteetti Identiteetti on jotain joka erottaa meidät toisista ja yhdistää meitä toisten ihmisten kanssa. Jokaisen identiteetissä on lukuisia eri puolia. Identiteetti on tapa tehdä maailmasta ja itsestä ymmärrettävä. Se on lähtökohtaisesti osa sosiaalista minuuttamme ja perustuu sosiaalisiin suhteisiin. Identiteettimme muodostuvat ja kehittyvät vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja yhteiskunnan kanssa. Yksilöllä on monia eri identiteettejä, hän kuuluu erilaisiin sosiaalisiin ryhmiin ja on moninaisessa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Identiteetin eri muotoja ja tasoja voidaan jaotella sosiaalisiksi identiteeteiksi ja henkilökohtaiseksi identiteetiksi. Sosiaalinen identiteetti perustuu ihmisryhmään kuulumiseen ja ihmisryhmien erilaisuuteen. Henkilökohtainen identiteetti perustuu vuorostaan yksilön kokemukseen itsestään yksilönä ja erilaisuuteen muista ihmisistä. Jako näiden identiteettimuotojen välillä ei ole yksiselitteinen ja ne kannattaakin ajatella jatkumona: jokin identiteetin osa voi olla sosiaalinen yhdessä kontekstissa ja henkilökohtainen toisessa. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että identiteetit ovat laadullisesti erilaisia toisiin identiteetteihin nähden: esimerkiksi seksuaalinen, uskonnollinen ja kansallinen identiteetti ovat erilaisia ja koskettavat eri puolia ihmisen olemassaolosta. Ne ovat näin myös psykologisesti erilaisia toisiinsa nähden. Sosiaalisilla identiteeteillä on kuitenkin yksi yhteinen piirre: niiden kautta tehdään eronteko meihin ja heihin. Sosiaalinen identiteetti korostaa näin ihmisten kuulumista johonkin ryhmään, yhteisöön tai yhteiskuntaan sekä toisaalta maailman jäsentämistä identiteettien perusteella. Koska identiteetit perustuvat sosiaalisiin suhteisiin ja erontekoihin, ne on mahdollista nimetä: voimme kutsua itseämme esimerkiksi mieheksi, naiseksi, transsukupuoliseksi tai muunsukupuoliseksi. Tämä luo meille ymmärrystä siitä keitä olemme ja miten suhteudumme muihin ihmisiin sukupuolen suhteen. Pyrimme vastaavasti tunnistamaan toisista ihmisistä heidän identiteettejään. On kuitenkin muistettava, etteivät ainakaan kaikki osat ihmisen identiteetistä ole näkyviä. Esimerkiksi sukupuoli ei ole sellainen ominaisuus, jonka voisi tunnistaa toisesta ihmisestä. Voimme tietää sen vasta, kun hän on kertonut sen meille. Vastaavasti toisen ihmisen seksuaalista

2 suuntautumista, uskonnollista tai muunlaista vakaumusta, kansalaisuutta tai lopulta yhtään mitään hänestä emme voi tietää, ellei hän kerro meille itsestään. Kulttuuri ja yksilö Kulttuuri on ymmärretty perinteisesti tietyn alueen sisällä oleviksi vakiintuneiksi tavoiksi ja käytännöiksi, jotka voidaan siirtää eteenpäin seuraaville sukupolville. Nykyään kulttuurien hahmotetaan olevan dynaamisia, eikä niillä hahmoteta olevan selkeitä rajoja, sillä erilaiset kulttuurit ovat aina olleet vuorovaikutuksessa toisiinsa. Kulttuurien dynaamisuus näkyy siinä, että ihmiset muuntelevat ja muokkaavat kulttuurisia tapoja ja että kulttuurit muokkaavat toisiaan. On myös hyvä muistaa, että ei ole olemassa mitään yhtenäisiä kulttuureita kuten islamilainen tai romanikulttuuri, vaan että niillä on omat perheiden sisäiset ja yksilölliset ilmentymänsä. Kulttuuria onkin tämän vuoksi kannattavinta lähestyä sitä kautta, että se tarjoaa ihmisten ajattelulle ja muulle toiminnalle resursseja. Näitä resursseja ihmiset käyttävät ja soveltavat arjessaan, muokkaavat omiin tarpeisiinsa ja antavat niille omia vivahteitaan. Kulttuuriset resurssit siis mahdollistavat maailman jäsentämisen sekä siellä toimimisen. Näin ihmiset luovat toiminnallaan uutta ja mahdollisesti synnyttää laajempaa kulttuurista muutosta. Kaikki eivät myöskään ota annettuna oppimiaan kulttuurisia käsityksiä vaan voivat kyseenalaista niitä rajustikin. Ennakkoluulot yhteiskunnassa Ennakkoluulolla tarkoitetaan perusteettomia ennakkokäsityksiä, jotka perustuvat stereotypioihin eli yleistyksiin ihmisryhmistä. Ennakkoluulot voivat kohdentua erilaisiin identiteetteihin, ominaisuuksiin tai piirteisiin ihmisissä, ja ne ovat usein negatiivisia. Ennakkoluuloja voidaan tarkastella myös sen kautta, millaisia suhteita niiden kautta rakennetaan ihmisryhmien välille. Negatiiviset stereotypiat voivat ohjata kohtelemaan eriarvoisesti toisia ihmisryhmiä. Ne jäsentävät näin käytöstämme, toimintaamme ja asenteitamme. Ennakkoluulojen kannalta keskeinen prosessi on luokittelu, jonka seurauksena tuotetaan erilaisia määreitä ihmisryhmistä. Luokitteleminen on luonnollinen osa ihmisten ajattelua niin yksilöinä kuin yhteisöinä. Luokittelusta ei aina seuraa ennakkoluuloja, ja ihmiset kykenevät kumoamaan vanhoja, virheellisiä luokituksia sekä huomaamaan poikkeuksia yleistyksistä. Sosiaalisia ryhmiä koskevat luokittelut ovat lisäksi pitkälti sopimuksenvaraisia ja näitä luokitteluita voidaan määritellä uudelleen. Yksilö oppii erilaisia tapoja luokitella ja sitä kautta myös ennakkoluuloja ja stereotypioita muilta ihmisiltä ja yhteiskunnasta. Yhteiskunnassa tuotetaan ja uusinnetaan stereotypioita ja uhkakuviakin ihmisryhmistä jatkuvasti, osin huomaamattomasti ja osin hyvinkin tietoisesti. Yhteiskunnan rakenteet, syvälle juurtuneet kulttuuriset käsitykset ja ihmisten toiminta ylläpitävät ennakkoluuloja.

3 Osalla ennakkoluuloista onkin pitkä historiallinen tausta, mikä selittää niiden luonnetta ja niiden hahmottamista todenmukaisina. Ne ovat historiallisen prosessin aikana muodostuneet arkijärjen mukaiseksi tavaksi ajatella, jolloin on vaikea kyseenalaistaa luontevaa tapaa ajatella. Esimerkiksi länsimaat ovat tuottaneet idästä läpi sen historian sellaista ymmärrystä, joka hyvin usein perustuu idän ja lännen esittämiseen yhtenäisenä, monoliittisena kokonaisuutena. Tuotettu ymmärrys ja kuvastot ovat voineet muuttaa eri ajanjaksoina muotoaan, mutta niihin on läpi historian liittynyt toiseuden ja kuvitellut yhtenäisyyden tuottaminen. Antroblogissa tätä on käsitellyt Jukka Jouhki tekstillä Rambo pelastaa länsimaalaisia ja muita merkkejä banaalista oksidentalismista. Voit kuunnella tekstin lyhyenä podcastina (noin 12 minuuttia). On tärkeää painottaa, että yksilö ei omaksu erilaisia luokittelutapoja sellaisenaan, vaan hän voi kyseenalaistaa niitä tai tuottaa niihin yksilöllisiä vivahteita. Yksilö voi myös purkaa ajattelussaan olevia ennakkoluuloja oppimalla ja tutustumalla toisiin ihmisiin. Tärkeintä tässä kohtaamisessa on kohdata toinen ihminen yksilönä, ei ryhmänsä jäsenenä. Ennakkoluulot voivat myös jäädä osaksi yksilön ajattelua tai tarkemmin ajatteluprosessia, vaikka hän ei toimisi niiden mukaan. Koska joillakin ennakkoluuloilla on niin vakiintunut asema yhteiskunnassa, voi huomata mieleen tulevan niiden mukaisia ajatuksia. Tällöin kannattaa kuitenkin viedä ajatteluprosessi loppuun ja kumota ennakkoluulot oikealla ja varmalla tiedolla. Ennakkoluulot kertovat sinänsä enemmän yhteiskunnasta kuin yksilöstä, mutta yksilöllä on vastuu siitä, miten hän toimii. Hän voi valita joko ennakkoluulojen ylläpitämisen ja toisten leimaamisen tai ennakkoluulojen purkamisen ja syrjinnän vastaisuuden. Dialogisuus, kohtaaminen ja empatia Yksi keskeinen keino purkaa ennakkoluuloja ja niiden synnyttämää haitallista käytöstä on saada ihmiset kohtaamaan toisensa ja oppimaan toisistaan. Avaimia tähän ovat dialogisuus, kohtaaminen ja empatiataidot. Dialogisuus tarkoittaa tasapuolista vuoropuhelua, jossa ihmiset pyrkivät yhdessä oppimaan ja tietämään. Dialogitaitoihin kuuluu itsensä ja omien tunteidensa tunnistaminen, toisen kuuntelu ja kyky ilmaista omia ajatuksiaan. Lisäksi taitoihin kuuluu kyky ymmärtää erilaisia näkökulmia ja niiden taustalla olevia uskomuksia sekä hahmotus siitä, miten asiaa voi lähestyä eri näkökulmista. Itsensä ja omien tunteiden tunnistamisen apuna voi käyttää Identiteettihahmo-harjoitusta. Toisen kuunteluun liittyy toisen kuuntelemiseen keskittyminen, tilan antaminen ja tarkentavien kysymysten

4 esittäminen. Kyvyssä puhua ja ilmaista ajatuksiaan on tärkeää kehittää oman ajattelunsa selkeyttä ja tapaa olla olematta hyökkäävä, arvosteleva tai tuomitseva. Dialogi johdattaa näin toisen ihmisen kohtaamiseen yksilönä ja mahdollistaa muutoksen dialogiin osallistuneissa ihmisissä. Dialogisuuden kautta on tärkeää hahmottaa, millaisia suhteita ihmisillä on keskenään ja miten näitä suhteita olisi mahdollista kehittää. Kohtaaminen on näin keino vähentää ennakkoluuloja ja muuttaa ihmisten välisiä suhteita. Sosiaalipsykologiassa tutkimuksissa ihmisryhmien välisten kontaktien on todettu vähentävän ihmisryhmien välisiä jännitteitä. Kontaktihypoteesin mukaan ryhmien väliset jännitteet ja ennakkoluulot vähenevät, kun he ovat yhteydessä toisiinsa sopivissa olosuhteissa. Tämän vuoksi on tärkeää luoda tila, jossa ihmiset ovat tasa-arvoisia keskenään, heillä on yhteisiä tavoitteita, he toimivat yhdessä ja ympäristö tukee heidän kanssakäymistään. Tämä vähentää ihmisryhmien jännitteitä ja mahdollistaa myönteisiä kohtaamisia ihmisten välillä. Tällaisten suorien kontaktien ohella voidaan toteuttaa välillisiä kontakteja, jossa ihminen oppii ja kohtaa toisista välillisesti esimerkiksi kirjallisuuden tai elokuvien ja videoiden välityksellä. Pohdi: Mitä esteitä tasa-arvoisilla kohtaamisilla voi olla koulussa? Miten purkaisit näitä esteitä? Empatia on kyky ymmärtää toisen ihmisen näkökulmaa eli itsensä asettamista toisen ihmisen asemaan. Jokaisella ihmisellä on tämä kyky ja sitä on mahdollista kehittää. Empatia mahdollistaa toisen ihmisen kohtaamisen ja sitä kautta ennakkoluulojen purkamisen. Empatiataitojen ohella tarvitaan kuitenkin tietoja toisista ihmisistä, sillä muuten herkästi uusinnetaan stereotypioita eikä näin toista ihmistä varsinaisesti kohdata yksilönä tai edes ryhmänsä jäsenenä. Tämän vuoksi on tärkeää mahdollistaa ihmisten väliset kohtaamiset joko suorina tai välillisinä kontakteina. Lisäksi on hyvä miettiä, miten empatiataitojen ja muiden tunnetaitojen opettaminen voidaan yhdistää kaikkeen opetukseen. Identiteettihahmo Laadi itsellesi Identiteettihahmo sivustolta löytyvien ohjeiden mukaisesti. Identiteettihahmo auttaa sinua tunnistamaan millaisista eri identiteeteistä muodostut yksilönä. Sen kautta opit myös tunnistamaan, millainen asema sinulla yhteiskunnassa ja eri tilanteissa on. Käytä hahmoa apunasi, kun tutustut kurssin muihin osiin: miten oma identiteettihahmosi suhteutuu kurssilla käsiteltäviin ihmisryhmiin? Kysy itseltäsi myös seuraavia kysymyksiä: mitkä osat identiteetistä ovat näkyviä ja mitkä näkymättömiä? Millaisista identiteetin osista saatetaan vaieta? Miksi?

5 Muista identiteetin suhteen kuitenkin myös se, että yksikään ihminen ei ole yksistään identiteettinsä. Jokainen ihminen on yksilö ja siksi arvokas. Erilaiset identiteetit muovaavat meitä, mutta emme ole yksistään niiden sanelemia. Teflon testi Tee myös Teflon testi. Testi johdattaa sinut pohtimaan erilaisia normeja, jotka ulossulkevat ihmisiä myös kouluarjessa. Pohdi mihin normeihin itse asetut ja mihin vuorostaan esimerkiksi oppilaasi asettuvat. Pystyykö toisesta ihmisestä tunnistamaan, asettuuko hän johonkin normiin vai ei?