VETELIN KUNTA POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA

Transkriptio

1 Tilaaja Vetelin kunta Asiakirjatyyppi Suunnitelma Päivämäärä Viite VETELIN KUNTA POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA

2 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA TIIVISTELMÄ Vetelin kunnan pohjavesivarat ovat keskittyneet alueen poikki luode-kaakko suunnassa kulkevaan harjujaksoon. Nykyisen vedenhankinnan kannalta keskeisimmät pohjavesialueet ovat Tunkkarin ja Hirvelänkankaan pohjavesialueet, joilla sijaitsevat Vetelin kunnan Tunkkarin ja Seppälän vedenottamot. Sulkaharjun pohjavesialueella sijaitsee Pulkkisen vesiosuuskunnan vedenottamo. Pitkäkankaan ja Polsonharjun pohjavesialueita ei hyödynnetä kunnalliseen vedenhankintaan, mutta alueilla on tehty tutkimuksia pohjavesivarojen käyttöönottomahdollisuuksien selvittämiseksi. Pohjaveden suojelusuunnitelman tavoitteena on ohjeistaa kuntatasolla maankäytön suunnittelua ja lupakäsittelyjä. Suunnitelmassa on sovellettu pohjaveden suojelua koskevaa lainsäädäntöä sekä esitetty sen pohjalta rajoituksia ja suosituksia pohjavesialueille sijoittuville toiminnoille. Suojelusuunnitelmalla ei ole suoria oikeudellisia vaikutuksia. Suunnitelman aiheuttamat oikeusvaikutukset näkyvät vasta, kun ohjeita sovelletaan käytäntöön esimerkiksi kaavojen laatimisen tai ympäristölupakäsittelyjen yhteydessä. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmaan on koottu pohjavesialueiden olemassa olevat pohjavesitutkimustiedot ja tiedot pohjavettä vaarantavista riskikohteista. Suojelusuunnitelmatyön yhteydessä Vetelin kunta kartoitti pohjavesialueilla sijaitsevia öljysäiliöitä ja maalämpöjärjestelmiä sekä kiinteistökohtaisia jätevesijärjestelmiä asukaskyselyllä. Lisäksi suojelusuunnitelman laadinnan yhteydessä on tarkistettu pohjavesialuerajauksia lisätutkimusten avulla. Riskinarvioinnissa arvioitiin kohteiden sijaintiriski ja päästöriski, joiden suuruuden perusteella määräytyy kohteiden riskiluokka (A-D). Riskinarvioinnin perusteella määriteltiin toimenpidesuositukset pohjavesiesiintymien määrällisen ja laadullisen pysyvyyden turvaamiseksi. Vetelin kunnan keskustaajama sijoittuu Pitkäkankaan pohjavesialueelle, jossa mahdollisia pohjavettä vaarantavia riskitekijöitä ovat mm. valtatie 13, teollisuus- ja jakeluasemakiinteistöt sekä yksityiset lämmitysöljysäiliöt. Hirvelänkankaan pohjavesialueella valtatie 13 sijoittuu Seppälän vedenottamon välittömään läheisyyteen. Maa-ainesottotoimintaa on Polsonharjun pohjavesialueella. Tunkkarin pohjavesialueella on aiemmin ollut voimakasta maa-ainesottotoimintaa, mutta alueella ei ole enää voimassa olevia ottolupia. Sulkaharjun pohjavesialue on pääosin metsätalousmaata. Pohjavesialueita koskevilla rajoituksilla ja määräyksillä pyritään ennaltaehkäisemään pohjaveden pilaantuminen ja turvaamaan pohjavesialueiden vedenhankintakelpoisuuden säilyminen. Suojelutoimien perustana on ympäristönsuojelulaki, jonka mukaan pohjaveden vaarantaminen on kielletty tärkeillä ja vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla. Suojelusuunnitelmassa on esitetty tärkeimpiä pohjaveden suojelua koskevia säädöksiä ja asetuksia lainsäädännöstä. Suunnitelmaan on koottu lisäksi lainsäädäntöön perustuvia rajoituksia ja suosituksia, jotka tulee huomioida pohjavesialueelle sijoittuvissa toiminnoissa. Mahdollisiin pohjavesivahinkoihin ja onnettomuustilanteisiin tulee varautua ennalta, jotta vahingon sattuessa toimet pohjaveden pilaantumisen estämiseksi voitaisiin aloittaa mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Pohjavesivahingon sattuessa torjuntatoimia johtaa pelastuslaitos. Onnettomuuspaikalle tulisi olla aina saatavissa myös päivystävä ympäristöviranomainen sekä pohjavesiasiantuntija. Vesilaitoksen tulee myös olla varautunut erilaisiin vedenjakelun häiriötilanteisiin.

3 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ 1. JOHDANTO 1 2. YLEISTÄ POHJAVEDESTÄ Pohjavesialueet Pohjavesialueiden rajausten ja luokitusten tarkistaminen Vedenottamoiden suoja-alueet 3 3. POHJAVEDEN SUOJELUA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ Yleistä Pohjaveden pilaamis- ja muuttamiskielto Maaperän pilaamiskielto Maa-aineslaki Selvilläolo- ja korvausvelvollisuus Ympäristölupa Öljysäiliöitä koskeva lainsäädäntö Jätevedenkäsittely Muut säädökset 7 4. POHJAVESIALUEET JA VEDENOTTAMOT 7 5. POHJAVESIALUEIDEN HYDROGEOLOGIA JA VEDENOTTAMOT8 5.1 Tunkkari, , I-luokka Tunkkarin vedenottamon koepumppaus, tutkimuspiste Tunkkarin vedenottamon lisäkaivonpaikkatutkimus Tunkkarin pohjavesialueen eteläosan tutkimukset Tunkkarin vedenottamo Hirvelänkangas A ja B, , I-luokka Koepumppaus, Seppälän vedenottamo Koepumppaus, tutkimuspiste Seppälän vedenottamo Pitkäkangas, , II-luokka Koepumppaus, tutkimuspiste Koepumppaus, tutkimuspiste V10/ Sulkaharju, , I-luokka Polsonharju, , II-luokka Koepumppaus, tutkimuspisteet 15 ja Koepumppaus, tutkimuspiste Hp VEDENOTTAMOIDEN TARKKAILU Tunkkarin vedenottamo Seppälän vedenottamo Jatkotoimenpide-ehdotus VEDENHANKINNAN KEHITTÄMINEN POHJAVESIALUERAJAUSTEN TARKISTAMINEN POHJAVESIALUEIDEN RISKIKOHTEET JA TOIMENPIDESUOSITUKSET Yleistä Riskinarvioinnin toteutus Teollisuus- ja yritystoiminta Tunkkari Pitkäkangas Maa-ainesotto Tunkkari Pitkäkangas Hirvelänkangas Polsonharju 30

4 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Sulkaharju Pilaantuneet tai mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet Tunkkari Pitkäkangas Hirvelänkangas Polsonharju Sulkaharju Maa- ja metsätalous Tunkkari Pitkäkangas Hirvelänkangas Polsonharju Sulkaharju Asutus (öljysäiliöt, jätevedet, maalämpö) Tunkkari Hirvelänkangas Pitkäkangas Muuntamot Liikenne ja tienpito Yhteenveto Toimenpidesuositukset ENNAKOIVA POHJAVESIEN SUOJELU Pohjavesialueiden maankäyttö ja kaavatilanne Osayleiskaava Asemakaava Ohjeita maankäytön suunnitteluun Pohjavesialueita koskevat rajoitukset ja suositukset VAHINKOIHIN VARAUTUMINEN JA TOIMINTA VAHINKOTAPAUKSISSA JATKOTOIMENPIDE-EHDOTUS 60 LÄHTEET 61

5 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA LIITTEET 1 Yleiskartta 2 Tunkkari, pohjavesialuekartta 3 Pitkäkangas, pohjavesialuekartta 4 Hirvelänkangas A ja B, pohjavesialuekartta 5 Polsonharju ja Sulkaharju, pohjavesialuekartta 6 Tunkkari, riskikohdekartta 7 Pitkäkangas, riskikohdekartta 8 Hirvelänkangas A ja B, riskikohdekartta 9 Polsonharju ja Sulkaharju, riskikohdekartta 10 Riskikohdetaulukko 11 Tutkimuskartta, Hirvelänkangas 12 Havaintopistekortit, Hirvelänkangas 13 Mittaustiedot, Hirvelänkangas 14 Tutkimuskartta, Sulkaharju 15 Havaintopistekortit, Sulkaharju 16 Laboratorion tutkimustodistus, Polsonharju 17 Vetelin asemakaava-alue (Tunkkari, Pitkäkangas) Ramboll Niemenkatu LAHTI P F

6 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 1 1. JOHDANTO Vetelin kunnan alueella sijaitsee yhteensä 11 pohjavesialuetta. Vedenhankinnan kannalta merkittävimmät pohjavesialueet ovat Tunkkarin, Hirvelänkankaan, Pitkäkankaan, Polsonharjun ja Sulkaharjun pohjavesialueet, jotka tämä suojelusuunnitelma käsittää. Pohjaveden suojelun tavoitteena on turvata yhteiskunnan vedenhankinnalle tärkeät ja vedenhankintaan soveltuvat pohjavesivarannot. Tavoitteena on estää pohjaveden laadun heikkeneminen ja turvata pohjavesiesiintymien antoisuuden säilyminen. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma on selvitys ja ohje, jota voidaan soveltaa mm. maankäytön suunnittelussa ja viranomaisvalvonnassa sekä lupakäsittelyissä. Joustavuutensa, tehokkuutensa ja käytännön läheisyytensä ansiosta suojelusuunnitelmamenettely on keskeinen työväline Suomen pohjavesien suojelussa. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien laatiminen on perustunut vesi- ja ympäristöhallituksen vuonna 1991 antamaan valvontaohjeeseen, joka oli voimassa vuoteen 1996 saakka. Nykyisin Suomen pohjaveden suojelun ja siihen liittyvän tutkimuksen suuntaviivat antaa EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60 EY), jossa edellytetään, ettei Euroopan yhteisön pinta- ja pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä vuoteen 2015 mennessä. Laki vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004) on keskeinen keino vesipuitedirektiivin kansallisessa toimeenpanossa. Pyrkimyksenä on edistää vesivarojen kestävää käyttöä, estää pohjavesien pilaantuminen ja vähentää jo tapahtunutta pilaantumista. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien laadinnan taustoja sekä yleisiä periaatteita on kuvattu tarkemmin Suomen ympäristökeskuksen julkaisussa Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat osana vesienhoidon järjestämistä (Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2007). Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma kokoaa yksiin kansiin alueelta olemassa olevat pohjavesitutkimustiedot ja tiedot pohjavettä vaarantavista riskikohteista. Suunnitelmassa on sovellettu pohjaveden suojelua koskevaa lainsäädäntöä sekä esitetty sen pohjalta toimenpidesuosituksia pohjavesialueilla tapahtuvalle toiminnalle. Suojelusuunnitelmalla ei ole suoria oikeudellisia vaikutuksia. Suunnitelman aiheuttamat oikeusvaikutukset näkyvät vasta, kun ohjeita sovelletaan käytäntöön esimerkiksi kaavojen laatimisen tai ympäristölupien lupaharkinnan yhteydessä. Vetelin pohjavesialueiden suojelusuunnitelman on laatinut Ramboll Finland Oy, jossa työstä ovat vastanneet Pekka Onnila ja Jarmo Koljonen. Suojelusuunnitelman laadinnan alkuvaiheessa suojelusuunnitelmatyön sisältöä esiteltiin Vetelin kunnanvirastolla järjestetyssä yleisötilaisuudessa Valmiista suojelusuunnitelmasta viranomaistahojen antamat lausunnot ja kommentit huomioitiin suunnitelman viimeistelyssä. Suunnitelman laatimista on ohjannut seurantaryhmä, johon kuuluivat: - Asko Mikkola, Vetelin kunta - Hannu Pakkala, Vetelin kunta - Anne-Maarit Mansikka-aho, Vetelin kunta - Jukka Hautamäki, Vetelin kunta - Ilkka Närhi, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus - Aki Kuorikoski, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus - Janne Toivonen, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus - Pia-Lena Närhi, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus - Veli-Pekka Pakkala, MTK - Jari Lassila, MTK - Jouni Sillanpää, Pulkkisen vesiosuuskunta

7 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 2 2. YLEISTÄ POHJAVEDESTÄ Pohjavettä syntyy kun sadevettä imeytyy maaperään. Osa maaperään imeytyvästä sadevedestä menee kasvien juurien hyödynnettäväksi ja osa jatkaa vajoamistaan alemmaksi maaperään, muodostaen vedellä kyllästyneen maakerroksen eli pohjavesikerroksen. Pohjavesi virtaa maaperässä kiviainesrakeiden välisessä huokostilassa ja purkautuu luonnonvaraisesti lähteisiin, jotka sijaitsevat maalla ja soilla tai järvien ja jokien pohjissa. Pääsääntöisesti pohjavesi virtaa kohti vesistöjä, mutta joskus tapahtuu myös pintaveden imeytymistä järvistä maaperään. Pohjavettä on maaperässä käytännössä kaikkialla. Joillakin alueilla irtomaakerros on kuitenkin ohut ja kalliot nousevat pohjaveden pinnan yläpuolelle, jolloin pohjavettä esiintyy vain kallioraoissa kalliopohjavetenä. Pohjaveden määrä ja saatavuus riippuvat suuresti maaperän laadusta. Eniten pohjavettä syntyy hiekka- ja soramailla, joissa pohjavettä muodostuu % sadannasta, eli noin 1000 m 3 vuorokaudessa jokaista neliökilometriä kohti (sadanta 600 mm vuodessa). Tällaisia hiekkaisia alueita ovat tyypillisesti harjut ja reunamuodostumat, kuten Salpausselät. Moreenimailla maaperän vedenjohtavuus on heikompaa, jolloin suuri osa sadannasta virtaa pintavaluntana vesistöihin, pohjaveden muodostuminen on vähäistä eikä vesi juurikaan liiku maaperässä. Näillä alueilla % sadannasta päätyy pohjavedeksi. Savi- ja silttimaaperässa pohjaveden muodostuminen on hyvin vähäistä. 2.1 Pohjavesialueet Maa-alueet, joissa pohjavettä muodostuu ja esiintyy runsaasti, on rajattu Suomessa pohjavesialueiksi. Suurin osa Suomen pohjavesialueista sijoittuu pitkittäisharjuille ja Salpausselille, jotka ovat jääkauden loppuvaiheessa Suomen maaperään syntyneitä hiekka- ja soramuodostumia. Muutamia pieniä pohjavesialueita on rajattu moreeni- ja kallioalueilla sijaitsevien pienten vedenottamoiden suojaksi. Pohjavesialue on rajattu kahdella viivalla: pohjavesialueen raja ja sen sisällä pohjaveden muodostumisalueen raja. Pohjaveden muodostumisalueella maaperä on maan pinnasta asti hienoa hiekkaa tai sitä karkeampaa maalajia, jossa merkittävä osa sadevedestä muodostuu pohjavedeksi. Muodostumisalueeseen voidaan sisällyttää myös sellaisia kallio- ja moreenialueita, joilta tuleva valunta olennaisesti lisää muodostuvan pohjaveden määrää. Muodostumisalueen ympärille on määritelty pohjavesialueen raja, jonka sisään jää koko pohjavesimuodostuma ja siihen vaikuttavat alueet. Muodostumisaluetta laajempi pohjavesirajaus on tarpeen pohjaveden suojelemiseksi, koska hyvin vettä johtavien maakerrosten laajuutta pintamaan alla ei pystytä aina täsmällisesti arvioimaan. Pohjavesialueiden määrittämisestä ja luokituksesta on säädetty vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) luvussa 2 a. Lakimuutos on tullut voimaan Lakimuutoksessa säädetysti ELY-keskus määrittää rajat pohjavesialueille ja pohjaveden muodostumisalueille ja luokittelee pohjavesialueen vedenhankintakäyttöön soveltuvuuden ja suojelutarpeen perusteella. Pohjavesialueet luokiteltiin aikaisemmin kolmeen luokkaan niiden käytön ja suojelutarpeen perusteella seuraavasti: I luokka, vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Määritelmä: Alue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään vuoden kuluessa tai muutoin tarvitaan esimerkiksi kriisiajan vedenhankintaa varten liittyjämäärältään vähintään 10 asuinhuoneiston vesilaitoksessa tai hyvää raakavettä vaativassa teollisuudessa. Erityisin perustein pienempiäkin vedenottamoita on voitu ottaa tähän luokkaan kuuluvaksi. Luokkaan I kuuluva alue voi käsittää koko pohjavesialueen tai vedenhankinnan kannalta tarpeelliset osa-alueet. II luokka, vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Määritelmä: Alue, joka soveltuu yhteiskuntien vedenhankintaan, mutta jolle ei toistaiseksi ole osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. Luokkaan II kuuluva alue käsittää yleensä yhtenäisen pohjavesialueen tai suojelun kannalta tarpeelliset osa-alueet. III luokka, muu pohjavesialue Määritelmä: Alue, jonka hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia vedensaantiedellytysten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi.

8 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 3 Lakimuutoksen myötä pohjavesiluokitusta ja luokkien määritelmiä on muutettu seuraavasti: Luokkaan 1 kuuluvat ne vedenhankintaa varten tärkeät pohjavesialueet, joiden vettä käytetään tai tullaan käyttämään yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin. Luokkaan 2 kuuluvat ne vedenhankintakäyttöön soveltuvat pohjavesialueet, jotka pohjaveden antoisuuden ja muiden ominaisuuksien perusteella soveltuvat 1 kohdassa tarkoitettuun vedenhankintaan, mutta alueelle ei vielä ole vedenhankinnallista käyttötarvetta. ELY-keskusten tulee määrittää lisäksi ne pohjavesialueet, joiden pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemit ovat suoraan riippuvaisia. Pohjavedestä riippuvaisia ekosysteemejä ovat esimerkiksi lähteet, lähdepurot ja -lammet. Nämä pohjavesialueet muodostavat uuden luokan E. Aiemmin käytössä ollut luokka III, eli muut pohjavesialueet, poistetaan kokonaan tai luokitellaan 1- tai 2-luokkaan riippuen siitä, soveltuuko alue vedenhankintaan. 2.2 Pohjavesialueiden rajausten ja luokitusten tarkistaminen Pohjavesialueet on rajattu hydrogeologisin perustein. Pohjavesialuekartoitukset on tehty rajallisilla resursseilla ja erityisesti pohjavesialueen ulkorajan määrittäminen kolmiulotteisessa maaperässä on ollut ja on edelleen haasteellinen tehtävä. Tarkemman hydrogeologisen tutkimustiedon puuttuessa pohjavesialuerajat on määritelty maasto- ja karttatarkastelun perusteella. Vetelin alueella pohjavesialueiden luokitus- ja kartoitustietoja ylläpitää Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus ja niihin voidaan esittää muutosehdotuksia. Pohjavesialuerajauksen muutoksen pitää perustua tutkimustietoon, jolla voidaan osoittaa maaperän laatu, pohjaveden korkeus ja pohjaveden virtaussuunnat. Esimerkiksi ympäristölupahakemusten yhteydessä on usein eri toimintojen pohjavesivaikutusten arvioimiseksi syytä tehdä tarkentavia pohjavesitutkimuksia. Pohjavesialueiden luokka voidaan muuttaa esimerkiksi vedenottokäytön muuttuessa tai tutkimustiedon lisääntyessä. 2.3 Vedenottamoiden suoja-alueet Vesilain mukaan vedenottamolle voi hakea suoja-aluetta (VL 4 luku 11 ). Suoja-alueeseen rajataan vedenottamon arvioitu valuma-alue (ns. kaukosuojavyöhyke), lähisuojavyöhyke ja vedenottamoalue. Eri vyöhykkeille annetaan suojelumääräyksiä ja rajoituksia. Suoja-aluetta ei saa perustaa suuremmaksi kuin välttämätön tarve vaatii. Suoja-alueita on perustettu vedenottamoille erityisesti luvuilla, jolloin pohjavesialuekartoitusta ei ollut tehty ja pohjaveden suojelua koskeva lainsäädäntö oli kehittymätöntä. Tällöin suojaalueen perustaminen oli tehokas tapa ohjata maankäyttöä ja rajoittaa toimintaa vedenottamon ympäristössä. Pääsääntöisesti pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat ja lainsäädännön kehittyminen ovat korvanneet suoja-aluepäätöksen tarpeen. Pohjavesien suojelutoimenpiteenä suoja-alueen perustaminen on tehokas, mutta määräykset kohdistuvat ainoastaan vedenottamon lähiympäristölle. Esimerkiksi pohjaveden pilaamis- ja muuttamiskiellot koskevat yhtä lailla koko pohjavesialuetta kuin vedenottamon lähiympäristöä, mistä syystä ottamokeskeinen suojelu on menettänyt merkitystään. Myös vesipuitedirektiivin suojelutavoitteet kohdistuvat koko pohjavesimuodostumaan (Orvomaa, 2008). Vetelin Tunkkarin ja Seppälän vedenottamoilla on vesilain mukaiset suoja-alueet. Tunkkarin pohjavesialueella sijaitsevalla Tunkkarin vedenottamolla on Länsi-Suomen vesioikeuden määräämä suoja-alue. Hirvelänkangas A pohjavesialueella sijaitsevalla Seppälän vedenottamolla on Länsi-Suomen vesioikeuden määräämä suoja-alue, jonka vesiylioikeus on vahvistanut Tässä suojelusuunnitelmassa on lisäksi esitetty Pulkkisen vesiosuuskunnan vedenottamolle ohjeellinen lähisuojavyöhyke. Suunnitelmassa esitetyt pohjavesialueita koskevat rajoitukset ja suositukset on esitetty kappaleessa 10. Pohjavesialueilla, joilla ei tällä hetkellä ole vedenottoa, rajoitukset ja suositukset ovat ennaltaehkäiseviä suojelutoimenpiteitä tulevaisuuden vedenhankintaa varten.

9 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 4 3. POHJAVEDEN SUOJELUA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ 3.1 Yleistä Pohjavesialueita koskevilla rajoituksilla ja määräyksillä pyritään ennalta ehkäisemään pohjaveden pilaantuminen ja turvaamaan pohjavesialueiden vedenhankintakelpoisuuden säilyminen. EU:n tasolla EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin ja sitä Suomessa toteuttavan lain vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004) tavoitteena on edistää kestävää vedenkäyttöä ja vähentää pohjaveden pilaantumista. Pohjaveden käytännön suojelutoimien lähtökohtana on ympäristönsuojelulaki, jonka mukaan pohjaveden vaarantaminen on kielletty tärkeillä ja vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla (YSL 527/ luku 17, ns. pohjaveden pilaamiskielto). Pohjaveden suojeluun liittyy monia säädöksiä ja asetuksia. Niitä on ympäristönsuojelulaissa (YSL) ja asetuksessa (YSA), vesilaissa (VL), maa-aineslaissa (MAL) sekä mm. maankäyttö- ja rakennuslaissa, terveydensuojelulaissa, jäte-, kemikaali- ja öljyvahinkojen torjuntalainsäädännössä. Pohjaveden suojelua käsitellään myös valtioneuvoston asettamissa valtakunnallisissa maankäyttötavoitteissa. Tässä kappaleessa on referoitu pohjaveden suojelun kannalta tärkeimpiä kohtia yllä mainituista säädöksistä. Pohjaveden suojelun valvontaviranomaisina Vetelin kunnassa toimivat Vetelin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Pohjaveden pilaamis- ja muuttamiskielto Pohjaveden pilaamiskielto määrätään ympäristönsuojelulain 2 luvun 17 :ssä (YSL 527/2014). Tärkeällä tai muulla vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi sellaiseen tarkoitukseen, johon sitä muuten voitaisiin käyttää. Kielto koskee myös toisen kiinteistöllä olevaa pohjavettä. Myös toimenpiteet, jotka aiheuttaisivat yleisen tai toisen edun loukkaamisen, on kielletty. Pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton, eikä lupaviranomainen voi myöntää lupaa siitä poikkeamiseen. Vesilain 3 luvun 2 :n mukaan vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos 1) aiheuttaa tulvan vaaraa tai yleistä vedenvähyyttä 2) aiheuttaa luonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista taikka vesistön tai pohjavesiesiintymän tilan huononemista 3) melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä tai kulttuuriarvoja taikka vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön 4) aiheuttaa vaaraa terveydelle 5) olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä 6) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa kalastukselle tai kalakannoille 7) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vesiliikenteelle tai puutavaran uitolle 8) vaarantaa puron uoman luonnontilan säilymisen 9) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua. Vesitaloushankkeella on lisäksi oltava lupaviranomaisen lupa, jos 1 momentissa tarkoitettu muutos aiheuttaa edunmenetystä toisen vesialueelle, kalastukselle, veden saannille, maalle, kiinteistölle tai muulle omaisuudelle. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos edunmenetys aiheutuu ainoastaan yksityiselle edulle ja edunhaltija on antanut hankkeeseen kirjallisen suostumuksensa.

10 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Maaperän pilaamiskielto Maaperän ja pohjaveden pilaamiskielto ovat keskenään läheisessä vuorovaikutussuhteessa. Yleensä pohjavesi pilaantuu pilaantuneen maaperän välityksellä. Maaperän pilaamista ja pilaantuneiden alueiden kunnostusta ohjaavista säädöksistä keskeisin on ympäristönsuojelulaki (527/2014) ja asetus (713/2014), jotka kieltävät maaperän ja pohjaveden pilaamisen. Maahan ei saa YSL 16 :n mukaan jättää tai päästää jätettä eikä muutakaan ainetta siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty asetuksella 214/2007. Pilaantunut maa-alue on puhdistettava, jos kohteen haitta-aineista aiheutuu sellainen riski tai haitta, jota ei voida hyväksyä. Pilaantuneen maa-alueen riskinarviossa tarkastellaan muun muassa haittaaineiden kokonaismäärää ja pitoisuuksia, aineiden ominaisuuksia, kulkeutumisreittejä, maa-alueen ja alueen pohjaveden käyttöä sekä lyhyt- ja pitkäaikaisen altistumisen vaikutuksia ihmiseen ja ympäristöön Maa-aineslaki Maa-ainesten ottoa säätelee maa-aineslaki (MAL 555/1981) ja valtioneuvoston asetus maa-ainesten ottamisesta (926/2005). Toimintaan tarvitaan maa-ainesten ottolupa lukuun ottamatta maa-ainesten ottamista omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten (MAL 4 ). Lupaa haettaessa on esitettävä ottamissuunnitelma (MAL 5 ). Maa-ainesasetuksessa säädetään mm. ottamissuunnitelman ja lupapäätöksen sisällöstä sekä valvonnasta. Ottamissuunnitelmasta tulee ilmetä tarpeellisessa laajuudessa pohjavesiin liittyen mm. pohjaveden pinnan ylin korkeustaso, tiedot pohjavesiolosuhteista, pohjaveden havaintopaikoista ja tiedot läheisyydessä sijaitsevista talousvesikaivoista, pohjaveden ottamoista ja niiden mahdollisista suojavyöhykkeistä ja suoja-aluemääräyksistä (asetus 1.5 ja 2.2). Tärkeälle pohjavesialueelle sijoittuvasta maa-aineksen ottohankkeesta on MAL 7 :n mukaan pyydettävä lausunto alueelliselta ELY-keskukselta (alueella on merkitystä vesien suojelun kannalta). Kotitarveotolla tarkoitetaan maa-ainesten ottamista asumiseen tai maa- ja metsätalouteen. Oma tavanomainen kotitarveotto voi tapahtua vain omalla maalla ja ottajana voi yleensä olla vain yksityishenkilö. Maa-aineksien käytön tulee liittyä rakentamiseen tai kulkuyhteyksien ylläpitoon ja ottamisen on pysyttävä määrältään vähäisenä. Tavanomaisena kotitarvekäyttönä ei pidetä esimerkiksi maa-aineksien ottamista metsäteiden rakentamiseen. Maa-ainesten ottamisesta ei saa aiheutua maa-aineslain 3 :n mukaan kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista, huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa, eikä tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen vedenlaadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa Selvilläolo- ja korvausvelvollisuus Ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaan toiminnanharjoittajalla on selvilläolovelvollisuus toimintansa ympäristövaikutuksista (6 ). Lain mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Ympäristönsuojelulain (527/2014, 133 ) mukaan se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle. Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta (737/1994) määrää toiminnanharjoittajan korvaamaan toiminnastaan aiheutuvan ympäristövahingon. Lain 1 :n 1 momentissa määrätään korvaamaan veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta tietyllä alueella harjoitetun toiminnan seurauksista johtuva vahinko. Tämän lisäksi toiminnanharjoittaja on velvollinen korvaamaan kustannukset ennaltaehkäisevistä tai korjaavista toimenpiteistä, joita on ympäristövahingon myötä jouduttu tekemään (6 ). Korvausvelvollisuus pätee myös silloin, kun vahinkoa ei ole aiheutettu tahallisesti tai huolimattomuudesta (7 ).

11 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Ympäristölupa Ympäristönsuojelulain 4 luvun 27 :n mukaisesti ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava lupa (ympäristölupa). Ympäristönsuojeluasetuksessa (713/2014) mainitaan toiminnat, joille tulee hakea ympäristölupa. Jos ympäristönsuojeluasetuksessa mainittu toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa, on sille haettava ympäristölupa myös siinä tapauksessa, että toiminta on asetuksessa mainittua vähäisempää. Ympäristönsuojelusasetuksessa (713/2014, 7 ) on lueteltu, mitkä tiedot pohjavesiolosuhteista pitää esittää lupahakemuksessa Öljysäiliöitä koskeva lainsäädäntö Tärkeillä pohjavesialueilla sijaitsevista öljysäiliöistä sekä niiden tarkastuksista on säädetty kauppa- ja teollisuusministeriön öljylämmityslaitteistoja koskevassa asetuksessa 1211/1995 ja kauppa- ja teollisuusministeriön maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksia koskevassa päätöksessä 344/83. Tärkeällä pohjavesialueella olevan maanalaisen öljysäiliön asentamisesta on säiliön omistajan tai öljylämmityslaitteiston asentavan toiminnanharjoittajan ilmoitettava pelastuslaitokselle. Pelastusviranomaiselle on varattava tilaisuus tarkastaa säiliön sijoitus ennen säiliön peittämistä. Tärkeillä pohjavesialueilla olevat maanalaiset öljysäiliöt on tarkastettava määräajoin. Säiliön omistajan tai haltijan tulee huolehtia siitä, että määräaikaistarkastukset suoritetaan ajallaan. Ensimmäisen kerran säiliö on tarkastettava kymmenen vuoden kuluttua käyttöönotosta. Määräaikaistarkastuksesta tulee laatia pöytäkirja. Pöytäkirja on annettava säiliön omistajalle tai haltijalle, minkä lisäksi siitä on 14 päivän kuluessa tarkastuksesta toimitettava jäljennös sen kunnan palopäällikölle, missä säiliö sijaitsee. Kunnossa oleva, A-luokan säiliö on sen jälkeen tarkastettava 5 vuoden (metallisäiliöt) tai 10 vuoden (muut materiaalit) välein. Jos säiliön kunnossa havaitaan puutteita, on uusintatarkastus tehtävä 2 vuoden kuluttua. Säiliö, joka määräaikaistarkastuksessa havaitaan öljyvahingonvaaraa aiheuttavaksi, on korjattava tai poistettava käytöstä. Välitöntä vaaraa aiheuttava säiliö on heti poistettava käytöstä. Jos öljylämmityslaitteisto vaurioituu siten, että seurauksena on henkilö-, omaisuus- tai ympäristövahinko, on omistajan, haltijan tai käyttäjän ilmoitettava siitä viipymättä valvontaviranomaiselle, jonka on tarvittaessa määrättävä asiantuntija suorittamaan paikalla tutkimus. Pelastuslaitoksen on suositeltavaa ylläpitää säiliötarkastusraporttien tietojen perusteella öljysäiliörekisteriä Jätevedenkäsittely Vesihuoltolaissa (119/2001) määrätään, että vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella oleva kiinteistö on liitettävä laitoksen vesijohtoon ja viemäriin. Vuonna 2011 voimaantullut valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011) edellyttää kiinteistöjen jätevesien käsittelyn tehostamista. Asetuksessa talousjätevesien puhdistukselle on määritelty vähimmäisvaatimustaso sekä vähimmäisvaatimuksia tiukempi puhdistustaso. Kunnat voivat soveltaa tiukempia puhdistusvaatimuksia herkästi pilaantuvilla alueilla. Asetus koskee kaikkia viemäriverkostoon liittymättömiä kiinteistöjä. Valtioneuvosto hyväksyi jätevesiasetuksen siirtymäajan pidentämisen. Siirtymäaikaa jatketaan kahdella vuodella 15 päivään maaliskuuta 2018 asti. Kaupungin tai kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä (YSL 202 ) voidaan antaa erillismääräyksiä jätevesien käsittelystä vedenhankinnan kannalta tärkeillä pohjavesialueilla.

12 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Muut säädökset Pohjavedensuojelun kannalta muita tärkeitä säädöksiä ovat muun muassa: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 1352/2015 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 401/2001 Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) ja Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun asetuksen muuttamisesta 342/2009. Kemikaalilaki 599/2013 Maastoliikennelaki 1710/1995 Öljyvahinkojen torjuntalaki 1673/2009 Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista 59/1999 Terveydensuojelulaki 763/1994 ja terveydensuojeluasetus 1280/1994 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös vaarallisten kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista jakeluasemalla 415/1998 Sosiaali- ja terveysministeriön päätös vaarallisten aineiden luettelosta 1059/1999, kumottu säädöksillä 642/2001, 509/2005 ja 5/2010. Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014) Laki vesienhoidon järjestämisestä 1299/2004 Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta /390 Valtioneuvoston asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä /194 Valtioneuvoston asetus 283/2011 maalämmön hyödyntämisen luvanvaraisuudesta 4. POHJAVESIALUEET JA VEDENOTTAMOT Vetelin kunnan pohjavesivarat ovat keskittyneet alueen poikki luode-kaakko suunnassa kulkevaan pitkittäisharjuun. Pohjavesialueiden sijainti on esitetty yleiskartassa (liite nro 1). Pitkittäisharjujakso kulkee Vetelin kunnan keskustaajaman kautta. Tunkkarin ja Pitkäkankaan pohjavesialueet sijoittuvat keskustaajaman alueelle. Hirvelänkankaan, Polsonharjun ja Sulkaharjun pohjavesialueet sijaitsevat keskustan kaakkoispuolella. Tiedot pohjavesialueista ja vedenottamoista on esitetty taulukoissa 1 ja 2. Taulukko 1. Tiedot pohjavesialueista (OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu). Numero Nimi Alueluokka Kokonaispinta-ala [km 2 ] Muodostumisalueen pinta-ala [km 2 ] A Hirvelänkangas A I 3,38 0, B Hirvelänkangas B I 2,06 0, Sulkaharju I 2,35 1, Pitkäkangas II 5,08 2, Polsonharju II 1,59 1, Tunkkari I 4,79 2, Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä [m 3 /d] Taulukko 2. Vetelin kunnan pohjavesialueilla sijaitsevat vedenottamot. Pohjavesialue Vedenottamo Vedenottolupa (m 3 /d) Vedenottomäärä, v (m 3 /d) Tunkkari Tunkkari Hirvelänkangas A Seppälä Sulkaharju Pulkkisen vesiosuuskunta ~100

13 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 8 5. POHJAVESIALUEIDEN HYDROGEOLOGIA JA VEDENOT- TAMOT 5.1 Tunkkari, , I-luokka Tunkkarin I-luokan pohjavesialue on osa katkonaista luode-kaakko suuntaista harjujaksoa. Tunkkarin pohjavesialueella harju on lähes etelä-pohjois suuntainen. Pohjavesialueen pinta-ala on 4,79 km 2, josta pohjaveden muodostumisaluetta on 2,6 km 2. Harju rajoittuu lännessä Perhonjoen laaksoon. Harjun itäreunalla kallio kohoaa monin paikoin pohjavedenpinnan yläpuolelle. Annankallion- Papinkallion kohdalle sijoittuu kallioselänteen muodostama vedenjakaja. Hyvin vettä johtavat hiekka- ja sorakerrokset esiintyvät harjun ydinosissa. Harjun liepeillä maaperä muuttuu hienojakoisemmaksi. Pohjavesialueen pohjoisosaan Järvelän alueelle sijoittuu laajahko peltoalue, jossa maaperän pintaosa on hietavaltaista. Tunkkarin vedenottamo sijaitsee pohjavesialueen keskiosassa. Pohjaveden päävirtaus suuntautuu vedenottamolle etelästä-kaakosta. Tunkkarin vedenottamon valuma-alueella muodostuva pohjavesi purkautuu Kärmeojaan. Tunkkarin vedenottamon tutkimusten yhteydessä vuonna 1980 tehtyjen virtaamamittausten mukaan Virkkalantien länsipuolella Kärmeojaan purkautuu pohjavettä noin 1000 m 3 /d. Tunkkarin pohjavesialueen eteläosassa pohjavettä purkautuu Saarivedenojaan, joka leikkaa harjujakson Annankallion pohjoispuolella ja laskee Perhonjokeen. Tunkkarin pohjavesialueen itäpuolella harjualueen reunalle sijoittuu suoalueita, jotka ovat korkeammalla harjun pohjavedenpinnantasoon nähden. Suoalueilta saattaa siten suotautua humuspitoisia pintavesiä harjumuodostumaan. Kuva 1. Kärmeoja virtaa Tunkkarin pohjavesialueen poikki.

14 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 9 Kuva 2. Saarivedenoja leikkaa harjujakson Annankallion pohjoispuolella ja laskee Perhonjokeen Tunkkarin vedenottamon koepumppaus, tutkimuspiste 115 Tunkkarin vedenottamon koepumppaus tehtiin tutkimuspisteestä 115 huhtikuussa Koepumppauksen kesto oli 20 vuorokautta ja keskimääräinen pumppausteho 460 m 3 /d. Koepumppauksen vaikutuksesta pohjavedenpinta aleni koepumppauspaikalla noin 0,4 metriä tasolle +69,5. Koepumppauksen aikana otettujen vesinäytteiden happipitoisuus oli 8,9 9,2 mg/l, rautapitoisuus 0,031 0,056 mg/l ja mangaanipitoisuus alle 0,05 mg/l. Pohjaveden ph-arvo oli 6, Tunkkarin vedenottamon lisäkaivonpaikkatutkimus Tunkkarin pohjavesialueen pohjoisosassa Tunkkarin vedenottamon lähialueella tehtiin vuonna 1998 tutkimuksia, joilla pyrittiin selvittämään lisäkaivon paikkaa vedenottamolle. Tutkimusten perusteella vedenottamon pohjoispuolella noin 200 metrin päässä sijaitsevaan pisteeseen T3 rakennettiin siiviläputkikaivo (PVK4). Siiviläputkikaivosta tehtiin kesäkuussa 2001 koepumppaus, jonka kesto oli kolme viikkoa keskimääräisen tuoton ollessa 115 m 3 /d. Pohjavedenpinta koepumppauspaikalla laski koepumppauksen aikana 20 cm. Koepumppauksen aikana otettujen vesinäytteiden happipitoisuudet olivat 7,6 8,2 mg/l, rautapitoisuudet 0,008 0,017 mg/l ja mangaanipitoisuus alle 0,011 mg/l. Pohjaveden ph-arvo oli välillä 6,0 6, Tunkkarin pohjavesialueen eteläosan tutkimukset Tunkkarin pohjavesialueen eteläosassa tehtiin vuonna 1996 pohjavesitutkimuksia, joilla selvitettiin vedenottomahdollisuuksia emäntäkoulun ja hiihtomajan lähialueilta. Maaperäkairausten perusteella valittiin kairauspiste PT10 vedenantoisuus- ja näytepumppauksia varten. Maaperän vedenjohtavuus todettiin kuitenkin tässä pisteessä heikoksi. Pohjaveden happipitoisuus oli tutkituissa näytteissä 5,8 8,6 mg/l. Pohjaveden rautapitoisuus oli 0,133 0,136 mg/l ja mangaanipitoisuus 0,020 mg/l. Pohjaveden ph-arvo oli 5,2 5, Tunkkarin vedenottamo Tunkkarin vedenottamolla on neljä siiviläputkikaivoa. Länsi-Suomen vesioikeuden myöntämän vedenottoluvan mukainen enimmäisottomäärä on 1000 m 3 /d. Tunkkarin vedenottamolta on viime vuosina otettu pohjavettä noin m 3 /d. Nykyinen vedenottomäärä alittaa vedenottamon valuma-alueella luontaisesti muodostuvan pohjavesimäärän. Pohjavedenpinnan korkeuksien vaihtelu vedenottamon tarkkailupisteissä on vähäistä eikä vedenoton vaikutusta ole juurikaan havaittavissa (kuva 4). Tunkkarin vedenottamolla raakaveden ph on lievästi hapanta (ph ~6). Vesi käsitellään kalkkikivialkaloinnilla ennen verkostoon johtamista. Muilta on osin raakavesi on hyvälaatuista ja täyttää talousvedelle asetut laatuvaatimukset ja suositukset (STM 461/2000). Pohjaveden rautapitoisuudet ovat ajoittain olleet hieman koholla. Mangaanipitoisuudet ovat alhaisia. Kuvassa 5 on esitetty pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuuksien vaihtelu Tunkkarin vedenottamolla. Talousveden laatusuosituksen mukainen enimmäispitoisuus raudalle on 200 µg/l ja mangaanille 50 µg/l.

15 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 10 Kuva 3. Tunkkarin vedenottamo sijaitsee pohjavesialueen keskiosassa. Kuva 4. Pohjaveden pinnankorkeus Tunkkarin vedenottamon tarkkailupisteissä.

16 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 11 Kuva 5. Pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuus Tunkkarin vedenottamolla. 5.3 Hirvelänkangas A ja B, , I-luokka Hirvelänkankaan pohjavesialue on jaettu osa-alueisiin A ja B. Pohjavesialue muodostuu kapeasta luode-kaakko suuntaisesta harjuselänteestä, jossa maaperä on hyvin vettä johtavaa hiekkaa ja soraa. Harjun reuna-alueilla maaperä on hienorakeisempaa, lähinnä silttiä. Lännessä harju rajoittuu Ruonevan laajaan suoalueeseen. Harjun itäpuoleisilla moreenialueilla kallio kohoaa paikoitellen maanpintaan. Pohjaveden päävirtaus suuntautuu Hirvelänkangas A -pohjavesialueella luoteeseen kohti Lammasojaa, jonne pohjavesi pääosin purkautuu. Pohjaveden virtaus suuntautuu myös Lammasojan luoteispuolelta kohti Lammasojaa. Seppälän vedenottamo sijaitsee pohjavesialueen luoteisosassa Lammasojan ja harjun leikkauskohdan läheisyydessä. Lammasojan kohdalla pohjavedenpinta esiintyy noin tasolla Pohjaveden pinnantaso kohoaa kaakkoon ollen korkeimmillaan noin +93 tasolla Sikaharjun alueella, jonne sijoittuu vedenjakaja. Hirvelänkangas B pohjavesialueella pohjaveden virtaus suuntautuu kaakkoon kohti Halsuanjokea, jonne pohjavesi purkautuu.

17 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 12 Kuva 6. Lammasoja virtaa Pajusaarenrämeen alueelta Hirvelänkankaan pohjavesialueelle. Kuva 7. Lammasoja virtaa Hirvelänkankaan pohjavesialueen poikki Seppälän vedenottamon läheisyydessä.

18 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Koepumppaus, Seppälän vedenottamo Seppälän vedenottamon koepumppaus tehtiin talvella Koepumppauksen kesto oli yhteensä 44 vuorokautta keskimääräisen pumppaustehon ollessa noin 1580 m 3 /d. Koepumppauksen imuputkien siiviläosat olivat aluksi tasolla +77,4 80,4. Tällöin rautapitoisuus kohosi tasolle 2,8 mg/l. Kun imuputkien siiviläosia nostettiin tasolle +79,5 82,4, rautapitoisuus laski tasolle 0,3 mg/l. Koepumppauspaikalle rakennetun kuilukaivon pohja on noin tasolla +85. Vedenoton alettua rautapitoisuudessa todettiin vedenottamolla kasvua. Vuonna 1976 Seppälän vedenottamolla tehtiin tutkimuksia, joiden tavoitteena oli selvittää vedenottamon valuma-alueella luontaisesti muodostuvan pohjaveden määrää sekä Lammasojasta mahdollisesti tapahtuvaa rantaimeytymistä pohjavesimuodostumaan. Lisäksi vedenottamolla toteutettiin imeytyskoe, jolla selvitettiin jälleenimeytysmenetelmän käyttömahdollisuuksia raudan ja mangaanin poistossa. Vedenottamoalueella sijaitsevasta tutkimuspisteestä 10 tehtiin välisenä aikana koepumppaus noin 6-8 metrin syvyyteen asennetuista imuputkista. Koepumppausteho oli noin 460 m 3 /d. Kulutukseen otettiin vettä samanaikaisesti noin m 3 /d. Vedenottamolta pumpatun pohjaveden kokonaismäärä oli siten yhteensä noin m 3 /d. Pohjavedenpinta oli ennen koepumppauksen aloitusta pumppauspaikalla noin tasolla +87,50. Koepumppauksen vaikutuksesta pohjavedenpinta laski pumppauspaikalla 0,5-0,6 metriä. Koepumppausveden rautapitoisuus oli pumppausta aloitettaessa 0,1 mg/l. Pumppauksen aikana rautapitoisuus kohosi ollen pumppauksen lopussa 1,3 mg/l. Mangaanipitoisuus oli tällöin 0,14 mg/l. Kulutukseen johdetun veden rautapitoisuus vaihteli koepumppauksen aikana 0,6-0,8 mg/l ja mangaanipitoisuus 0,12 0,14 mg/l. Koepumppauksen jälkeen Seppälän vedenottamolla tehtiin jälleenimeytyskoe, jossa raakavesi otettiin koepumppauspisteestä (tutkimuspiste 10). Koepumppausvesi johdettiin sepelisuodattimen kautta imeytysaltaaseen. Imeytysteho oli noin 580 m 3 /d. Kulutukseen otetun veden määrä vaihteli välillä m 3 /d. Vuosina tehtyjen tutkimusten perusteella Seppälän vedenottamon valuma-alueella muodostuvan pohjaveden määräksi on arvioitu noin m 3 /d. Mikäli vedenottomäärä ylittää valuma-alueella luontaisesti muodostuvan pohjavesimäärän, saattaa Lammasojasta tapahtua pintaveden rantaimeytymistä pohjavesimuodostumaan. Vuonna 1999 Seppälän vedenottamolla tehtiin kaivonpaikkatutkimus, jonka tavoitteena oli löytää vedenottamolle lisäkaivonpaikka ja selvittää siitä saatavan pohjaveden määrä ja laatu. Tutkimuspisteestä PT1 tehtiin vedenantoisuuspumppaukset metrin syvyysvälein syvyydeltä 4-8 metriä. Näiden kerrossyvyyksien vedenantoisuudet vaihtelivat välillä l/min. Syvyyksillä 4-7 metriä happipitoisuudet olivat 6,0 8,7 mg/l. Syvyydessä 7-8 metriä happipitoisuus oli alhaisempi (3,6 mg/l). Pohjaveden rautapitoisuudet olivat 0,015-0,058 mg/l ja mangaanipitoisuudet 0,001-0,017 mg/l. Pohjaveden ph-arvot olivat 5,8 6, Koepumppaus, tutkimuspiste 76 Hirvelänkankaan pohjavesialueen eteläosassa sijaitsevasta tutkimuspisteestä 76 tehtiin vuonna 1980 koepumppaus. Koepumppauksen kesto oli 19 vuorokautta keskimääräisen pumppaustehon ollessa noin 209 m 3 /d. Koepumppauksen aikana otettujen vesinäytteiden happipitoisuus oli 7,4 7,8 mg/l. Mangaanipitoisuus oli koepumppauksen lopussa 0,13 mg/l. Rautapitoisuus oli alle 0,2 mg/l. Pohjaveden ph-arvo vaihteli välillä 5,5 5, Seppälän vedenottamo Seppälän vedenottamolla on Länsi-Suomen vesioikeuden myöntämä vedenottolupa 600 m 3 /d suuruisen pohjavesimäärän ottamiseksi. Vedenottamolta on otettu pohjavettä viime vuosina keskimäärin 450 m 3 /d. Pohjaveden pinnankorkeuden vaihtelu Seppälän vedenottamon tarkkailupisteissä on esitetty kuvassa 8. Pohjaveden pinnankorkeuden kehitys noudattelee luontaista sade- ja sulamisvesien vaihtelusta johtuvaa vuodenaikaisvaihtelua eikä vedenoton vaikutusta ole juurikaan havaittavissa.

19 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 14 Kuva 8. Pohjaveden pinnankorkeus Seppälän vedenottamon tarkkailupisteissä. Seppälän vedenottamolla esiintyy kohonneita rauta- ja mangaanipitoisuuksia, minkä vuoksi pohjavesi käsitellään jälleenimeytyksellä. Laitoksen raakavesikaivoina on yksi kuilukaivo sekä yksi siiviläputkikaivo. Kaivoista pumpattava raakavesi johdetaan sepelisuodattimelle, jossa vesi ilmastuu. Vesi johdetaan tämän jälkeen altaaseen, josta vesi imeytetään maaperään. Imeytykseen jälkeen puhdasvesikaivoista pumpattava vesi käsitellään kalkkikivialkaloinnilla ennen verkostoon johtamista. Puhdasvesikaivoina laitoksella on kaksi kuilukaivoa. Seppälän vedenottamo sijaitsee valtatien 13 välittömässä läheisyydessä. Tiesuolauksesta johtuen Seppälän vedenottamolla on esiintynyt kohonneita kloridipitoisuuksia. Pohjaveden kloridipitoisuuksissa on havaittavissa laskua 2000-luvun aikana ja pitoisuudet ovat laskeneet alle 20 mg/l:n. Talousveden laatusuosituksen mukainen enimmäispitoisuus kloridille on 250 mg/l. Vesijohtomateriaalien syöpymisen ehkäisemiseksi kloridipitoisuuden tulisi olla alle 25 mg/l.

20 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 15 Kuva 9. Seppälän vedenottamolla esiintyy kohonneita rauta- ja mangaanipitoisuuksia, minkä vuoksi pohjavesi käsitellään jälleenimeytyksellä. Kaivoista pumpattava raakavesi johdetaan sepelisuodattimelle, jossa vesi ilmastuu. Vesi johdetaan tämän jälkeen altaaseen, josta vesi imeytetään maaperään.

21 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 16 Kuva 10. Pohjaveden kloridipitoisuus Seppälän vedenottamolla. 5.5 Pitkäkangas, , II-luokka Pitkäkankankaan pohjavesialue muodostuu luode-kaakko suuntaisesta pitkittäisharjusta. Harjun ydinosa sijoittuu Vetelin keskustan ja Pitkäkankaan väliselle alueelle, jossa maaperä on hiekkavaltaista. Harjun etelä-länsipuolelle sijoittuu laaja Perhonjoen laaksoalue. Harjun lievealueella maaperä on hietavaltaista. Alempana Perhonjoen laaksossa maaperä on pääosin hiesua. Harjun pohjoisitäpuolella esiintyy moreeni- ja kallioalueita, joilta tuleva pinta- ja pohjaveden valunta kerääntyy kohti harjumuodostumaa. Pitkäkankaan pohjavesialue jakautuu kahteen laajempaan valuma-alueeseen. Pohjavesialueen itäosaan sijoittuvalla valuma-alueella pohjaveden virtaus suuntautuu pääosin luoteeseen-länteen. Pohjavesialueen itäreunalla pohjavedenpinta esiintyy korkeimmillaan noin tasolla +88. Pohjaveden pinnantaso laskee kohti Vetelin keskustaajamaa, jossa pohjavedenpinta on noin tasolla +80 Jussilan tilan kohdalla. Urheilutalon kohdalla esiintyy pohjavedenpinnan yläpuolelle kohoava kallioselänne (kuva 11). Tälle alueelle sijoittuu arvioitu vedenjakaja. Pohjavesialueen länsiosassa pohjaveden virtaus suuntautuu länteen-luoteeseen. Pohjaveden pinnantaso laskee keskustaajaman alueelta noin tasolta +80 kohti Pappilankoskea, jossa pohjavedenpinta on noin tasolla +72. Puusaaren kohdalla sijaitsevan pohjavesialuerajan kohdalla ei ole tutkimuksissa todettu pohjaveden virtausta rajoittavaa kalliokynnystä. Valuma-alueella muodostuva pohjavesi purkautuu osittain Perhonjokeen sekä Lähteenkukkulalta, joka on merkittävin yksittäinen pohjaveden purkautumispaikka. Lähteenkukkulalta purkautuvan pohjaveden määrä on virtaamamittausten mukaan noin 800 m 3 /d. Purkautuva pohjavesi on rautapitoista (kuva 12).

22 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 17 Kuva 11. Urheilutalon vieressä sijaitseva kalliopaljastuma. Kuva 12. Lähteenkukkulalta purkautuvan pohjaveden määrä on virtaamamittausten mukaan noin 800 m 3 /d. Purkautuva pohjavesi on rautapitoista.

23 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Koepumppaus, tutkimuspiste 24 Vetelin keskustaajaman luoteispuolella sijaitsevasta tutkimuspisteestä 24 tehtiin koepumppaus välisenä aikana. Koepumppaus tehtiin imuputkista, joiden siiviläosa oli asennettu tasolle +74,1 75,1. Ennen koepumppauksen aloitusta pohjavedenpinta oli koepumppauspaikalla tasolla +76,88. Koepumppaus käynnistettiin teholla 370 m 3 /d, josta tehoa nostettiin vähitellen. Pumppausteholla 900 m 3 /d pohjavedenpinta koepumppauspaikalla vakiintui noin tasolle +76,1. Pumppausteholla m 3 /d pohjavedenpinta ei vakiintunut. Koepumppauksen keskimääräinen pumppausteho oli noin 700 m 3 /d. Koepumppauksen päättyessä pohjavedenpinta oli koepumppauspaikalla tasolla +75,75 m. Koepumppauksen aikana tarkkailtiin Lähteenkukkulan alapuolisen lähdeojan virtaamaa mittapadolla. Lähdeojaan johdettiin myös vesi koepumppauspaikalta. Kuvassa 13 on esitetty lähdeojan virtaama sekä koepumppauksen tuotto. Virtaamamittausten tulosten perusteella koepumppaus ei vaikuttanut Lähteenkukkulalta purkautuvan pohjaveden määrään. Lähdeojan virtaama nousi koepumppauksen aikana koepumppaustehoa vastaavalla määrällä. Kuva 13. Pitkäkankaan koepumppauksen aikana tarkkailtiin Lähteenkukkulan alapuolisen lähdeojan virtaamaa mittapadolla. Lähdeojaan johdettiin myös vesi koepumppauspaikalta. Kuvassa on esitetty lähdeojan virtaama sekä koepumppauksen tuotto. Pohjaveden happipitoisuus oli koepumppauksen alussa noin 5 mg/l. Koepumppauksen päättyessä happipitoisuus oli 2 mg/l. Mangaanipitoisuus kohosi koepumppauksen aikana. Aloitusnäytteen mangaanipitoisuus oli 20 µg/l ja lopetusnäytteen 69 µg/l ylittäen talousveden laatusuosituksen (STM 461/2000) mukaisen enimmäispitoisuuden, joka on 50 µg/l. Rautapitoisuus oli aloitusnäytteessä 35 µg/l ja lopetusnäytteessä 38 µg/l. Pohjaveden ph on alhainen (5,2 5,4) alittaen talousvedelle asetetun tavoitetason 6, Koepumppaus, tutkimuspiste V10/3 Keskustaajaman itäpuolella Harmaakiven alueella sijaitsevasta tutkimuspisteestä V10/3 tehtiin koepumppaus välisenä aikana. Keskimääräinen pumppausteho oli 373,5 m 3 /d. Pohjavedenpinta laski koepumppauksen vaikutuksesta noin 0,4 metriä pumppauspaikalla vakiintuen noin tasolle +85,75. Pohjaveden happipitoisuus oli koepumppauksen alussa noin 5 mg/l. Koepumppauksen päättyessä happipitoisuus oli 2,5 mg/l. Pohjaveden mangaanipitoisuus ylitti talousveden laatusuosituksen mukaisen enimmäispitoisuuden. Koepumppauksen päätteeksi otetun lopetusnäytteen mangaanipitoisuus oli 81 µg/l. Pohjaveden rautapitoisuus alitti laatusuosituksen. Koepumppauksen lopetusnäytteessä rautapitoisuus oli 36 µg/l. Pohjaveden ph on alhainen (5,5 5,7) alittaen talousvedelle asetetun tavoitetason 6,5.

24 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Sulkaharju, , I-luokka Sulkaharjun pohjavesialue muodostuu luode-kaakko suuntaisesta pitkittäisharjusta, joka on osittain rantavoimien muokkaama. Sulkaharjun rinteillä esiintyy monin paikoin rantavalleja. Sulkaharjun itäpuolella harjuun liittyy koillinen-lounas suuntainen rantavoimien muokkaama selänne. Sulkaharjun itä-koillispuolelle sijoittuu laaja Kärmenevan suoalue, jonka korkeustaso on noin Kärmenevalta saattaa suotautua suovesiä pohjavesimuodostumaan, koska suon korkeustaso on pohjaveden pinnantasoa korkeammalla. Pohjavesialueen pohjoisosassa pohjavettä purkautuu harjua leikkaavaan Riipanojaan +110 tason alapuolella. Virtaamamittausten perusteella Riipanojaan purkautuvan pohjaveden määrä on noin 390 m 3 /d (Kokkolan vesipiirin vesitoimisto, 1982). Pohjavesialueen itäreunalla sijaitsevan lähteen ylivirtaama on hyvin vähäinen. Lähteen vedenpinnantaso (+118) on selvästi korkeammalla pohjavesialueen länsi- ja pohjoisreunaan nähden, jossa pohjaveden pinnantaso on keskimäärin Kuva 14. Pohjavesialueen pohjoisosassa pohjavettä purkautuu harjua leikkaavaan Riipanojaan (vasemmalla). Pohjavesialueen itäreunalla sijaitsevan lähteen ylivirtaama on hyvin vähäinen (oikealla). Sulkaharjun länsireunalla sijaitsee Pulkkisen vesiosuuskunnan vedenottamo. Pulkkisen vedenottamolta käyttöön saatava pohjavesi on hyvälaatuista ja täyttää verkostoveden valvontanäytteiden perusteella talousveden laatuvaatimukset ja suositukset. Muuta vedenhankintaa alueella ei ole. Vuonna 1979 alueella tehtiin pohjavesitutkimuksia Vetelin kunnan vedenhankintaa varten. Tutkimukset kohdennettiin Sulkaharjun pohjoiskärjen ja Riipanojan väliselle alueelle. Kairausten perusteella maaperä on alueella hiekkavaltaista. Maaperän kivisyydestä johtuen kairaussyvyydet ovat jääneet mataliksi. Tutkimusten perusteella pohjavesikerroksen pintaosassa esiintyy ohut (~2 m) happipitoinen kerros. Syvemmällä pohjavesi muuttuu hapettomaksi, mistä johtuen rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat korkeita.

25 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 20 Kuva 15. Sulkaharjun länsireunalla sijaitsee Pulkkisen vesiosuuskunnan vedenottamo. 5.7 Polsonharju, , II-luokka Polsonharjun maaperää ja pohjavesiolosuhteita selvitettiin vuonna 2008 POSKI-projektin yhteydessä maaperäkairausten ja maatutkaluotausten avulla. Lisäksi asennettiin pohjaveden havaintoputkia, joista tehtiin ominaisantoisuuspumppauksia sekä tutkittiin pohjaveden laatua. Tutkimusten mukaan Polsonharjun pohjoisosan pintamaa on lähinnä hiekkaa kerrospaksuuksien ollessa keskimäärin noin 4 metriä. Alueella on paikoin kallio lähellä maanpintaa. Karkeampi lajittunut maa-aines esiintyy harjun ydinalueella, jossa sora- ja hiekkakerrokset ovat paksuimmillaan yli 10 metriä. Maa-ainesoton seurauksena maakerrosten paksuudet ovat kuitenkin paikoitellen huomattavasti ohuempia. Pohjaveden päävirtaus suuntautuu alueella harjun suuntaisesti luoteeseen. Pohjaveden pinnantaso on noin tasolla +103 Polsonharjun kaakkoisosassa, josta pohjavedenpinta laskee luoteeseen noin tasolle +93 kohti Halsuanjokea, jonne pohjavesi purkautuu. Vedenhankinnan kannalta edullisin alue sijoittuu Polsonharjun länsi-luoteisosaan, jossa sijaitsee alustavasti tutkittu vedenottopaikka (tutkimuspisteet 15 ja 32). POSKI-projektin tutkimusten yhteydessä tälle alueelle on asennettu havaintoputki HP67, joka sijaitsee lähes samassa pisteessä koepumppauspisteeseen 15 nähden. Havaintoputkesta HP67 tutkittiin veden laatu kerrossyvyydeltä 4-6 m. Pohjavesi on tällä syvyydellä hapekasta ja raudan sekä mangaanin pitoisuudet ovat alhaisia. Pohjaveden kloridipitoisuus on 14 mg/l. Havaintoputken tuotto kerrossyvyydellä 4-6 metriä on 150 l/min. Tämän suojelusuunnitelmatyön yhteydessä Polsonharjun pohjaveden laatua tutkittiin ottamalla pohjavesinäytteet havaintoputkista HP67, HP51, HP60A ja HP71A sekä Polsonharjun maaainesottoalueelta sorakuopan pohjalle purkautuvasta pohjavedestä ( Lähde ). Pohjavesinäytteiden analyysitulokset on esitetty taulukossa nro 3. Tutkittujen näytteiden perusteella pohjavesi on Polsonharjun alueella pääosin hyvälaatuista. Pohjavesi on Suomen pohjavesille tyypillisesti lievästi hapanta ja ph-arvot alittavat talousvedelle asetetun tavoitetason. Havaintoputkissa HP71A (6900 µg/l) ja HP51 (260 µg/l) pohjaveden rautapitoisuudet ylittivät talousvedelle asetetun enimmäispitoisuussuosituksen (200 µg/l). Havaintoputkessa HP71A myös mangaanipitoisuus (140 µg/l) ylitti enimmäispitoisuussuosituksen (50 µg/l). Havaintoputkessa HP51 todettiin niukasti laboratorion määritysrajan ylittävä pitoisuus m+p-ksyleeniä (0,0006 mg/l).

26 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 21 HP67 HP51 HP60A Lähde HP71A STM 461/2000 Kolimuotoiset bakt 37 C pmy/ ml Sameus NTU <0, ph Happipitoisuus (O2) mg/l CODMn mg/l <0,50 <0,50 <0, Kloridi (Cl) mg/l Sulfaatti (SO4) mg/l Nitraatti (NO3) mg/l <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 50 Nitriitti (NO2) mg/l <0,007 <0,007 <0,007 <0,007 <0, Ammonium (NH4) mg/l <0,0060 <0,0060 <0,0060 <0, Antimoni (Sb), liuk. µg/l <0,50 <0,50 <0,50 <0,50 <0,50 5 Arseeni (As), liuk. µg/l <1,0 <1,0 <1,0 <1, Kadmium (Cd), liuk. µg/l <0,030 5 Koboltti (Co), liuk. µg/l <0,50 <0,50 <0,50 <0,50 <0,50 Kromi (Cr), liuk. µg/l <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 50 Kupari (Cu), liuk. µg/l <1,0 1.5 <1,0 <1,0 <1, Lyijy (Pb), liuk. µg/l <0,50 <0,50 <0,50 <0,50 <0,50 10 Mangaani (Mn), liuk. µg/l <1, Nikkeli (Ni), liuk. µg/l Rauta (Fe), liuk. µg/l < < Sinkki (Zn), liuk. µg/l <5,0 9.8 Vanadiini (V), liuk. µg/l <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 <1,0 Öljyhiilivetyjakeet (C10-C40) mg/l <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 Keskitisleet (C10-C21) mg/l <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 Raskaat öljyjakeet (C21-C40) mg/l <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 <0,05 Haihtuvat hiilivedyt ei tod. tod. ei tod. ei tod. ei tod. m+p-ksyleeni mg/l Taulukko 3. Polsonharjun pohjavesialueelta otettujen pohjavesinäytteiden analyysitulokset.

27 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Koepumppaus, tutkimuspisteet 15 ja 32 Polsonharjun länsipäässä Myllyniemen sijaitsevasta tutkimuspisteestä 32 tehtiin koepumppaus keväällä Koepumppauksen kesto oli 30 vuorokautta keskimääräisen tuoton ollessa noin 360 m 3 /d. Pumppauksen vaikutuksesta pohjavedenpinta koepumppauspaikalla laski 0,58 metriä. Koepumppauksen lopettamisen jälkeen pohjavesipinta nousi vuorokauden kuluessa samalle tasolle kuin ennen koepumppausta. Koepumppauksen aikana otetuissa vesinäytteissä ei esiintynyt rautaa eikä mangaania. Myllyniemen alueella sijaitsevasta tutkimuspisteestä 15 tehtiin koepumppaus talvella Koepumppauksen kesto oli 41 vuorokautta. Koepumppauksen tuotto oli keskimäärin 375 m 3 /d. Koepumppauksen vaikutuksesta pohjavedenpinta koepumppauspaikalla laski ensimmäisen viikon aikana 0,57 metriä. Alimmillaan pohjavedenpinta oli koepumppauksen aikana laskenut 0,89 metriä koepumppauksen alkuun nähden. Koepumppauksen aikana otetuissa vesinäytteissä esiintyneet rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat hyvin alhaisia Koepumppaus, tutkimuspiste Hp18 Kokkolan vesi- ja ympäristöpiiri teki vuonna 1984 Polsonharjulla pohjavesitutkimuksia, joilla selvitettiin alueen vedenhankintamahdollisuuksia. Tutkimuspisteestä Hp18 tehtiin kesällä 1984 koepumppaus, jonka kesto oli 36 vuorokautta. Koepumppauksen keskimääräinen tuotto oli 341 m 3 /d. Pohjaveden laatu täytti talousvedelle asetetut laatuvaatimukset ja suositukset lukuun ottamatta kloridipitoisuutta, joka oli huomattavan korkea ( mg/l). 6. VEDENOTTAMOIDEN TARKKAILU 6.1 Tunkkarin vedenottamo Tunkkarin vedenottamon lupapäätöksessä (L-SVO, ) on edellytetty tarkkailemaan pohjaveden pinnankorkeutta vedenottamolla ja sen vaikutusalueella valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla. Tunkkarin vedenottamolla tarkkaillaan pohjaveden pinnankorkeutta seuraavista havaintoputkista: - PVK1, PVK3, PVK4, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8A, 9, 10, 120, 8, 11, 91, 186, 187 ja 191 Pohjaveden pinnankorkeudet mitataan kerran kuukaudessa kaikista havaintopisteistä. 6.2 Seppälän vedenottamo Seppälän vedenottamolla tarkkaillaan pohjaveden pinnankorkeutta seuraavista havaintoputkista: - 22, 111, RVK2, 100, 101, 110, PVK2, RVK1, 40, 47, 102, 44 Pohjaveden pinnankorkeudet mitataan kerran kuukaudessa kaikista havaintopisteistä. 6.3 Jatkotoimenpide-ehdotus Pohjaveden pinnankorkeuksien vaihtelu sekä vedenottomäärät ovat Tunkkarin ja Seppälän vedenottamoilla vakiintuneita, minkä vuoksi tarkkailumittausten määrää voitaisiin jatkossa vähentää esimerkiksi 4-6 kertaa vuodessa tehtäväksi. 7. VEDENHANKINNAN KEHITTÄMINEN Hirvelänkankaan pohjavesialue Seppälän vedenottamolla esiintyy kohonneita rautapitoisuuksia, minkä vuoksi vesi joudutaan käsittelemään jälleenimeytysmenetelmällä. Seppälän vedenottamon valuma-alue sijoittuu kapealle pitkittäisharjulle, joka rajoittuu suoalueisiin. Humuspitoisten pinta- ja suovesien imeytyminen harjumuodostumaan saattaa vaikuttaa heikentävästi vedenottamolta käyttöön saatavan pohjaveden laatuun, etenkin jos vedenottomäärä ylittää alueen luontaisen antoisuuden.

28 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 23 Seppälän vedenottamon tutkimusten perusteella pohjavesikerroksen pintaosassa pohjavesi on lähes raudatonta. Kaivo RVK2 on rakennettu tutkimuspisteeseen, jossa pohjavesikerroksen pintaosassa pohjaveden happipitoisuus on korkea ja pohjavesi on lähes raudatonta. Vedenhankinnan kehittämiseksi tulisi selvittää mahdollisuudet pohjaveden käyttöön saamiseksi hyvälaatuisena, mikä mahdollistaisi raakaveden jälleenimeytyskäsittelystä luopumisen. Nykyiseen vedenkäsittelymenetelmään allasimeytyksellä liittyy veden bakteriologinen pilaantumisriski. Lammasojasta mahdollisesti rantaimeytyvän pintaveden osuutta Seppälän vedenottamolta käyttöön saatavasta pohjavedestä on mahdollista arvioida tarkemmin isotooppitutkimuksen avulla. Hirvelänkankaan pohjavesialueen B-osa-alueella ei ole vedenottoa. Alueella muodostuva pohjavesi purkautuu harjun eteläreunalla virtaavaan Halsuanjokeen. Hirvelänkankaan alueella on tehty vuonna 1980 koepumppaus pisteestä 76. Pohjaveden laatu ei tässä pisteessä kuitenkaan täytä kaikilta osin talousveden laatusuosituksia, mm. pohjaveden mangaanipitoisuus on koholla. Käyttöönottamattomien pohjavesivarojen hyödyntämismahdollisuuksien selvittäminen edellyttäisi jatkotutkimuksia. Tunkkarin pohjavesialue Tunkkarin vedenottamolta otetaan pohjavettä tällä hetkellä noin 400 m 3 /d. Tunkkarin pohjavesialueella muodostuvasta pohjavedestä merkittävä osa purkautuu Kärmeojaan. Ennen vedenoton aloittamista tehtyjen virtaamamittausten mukaan Virkkalantien länsipuolella Kärmeojaan purkautuu pohjavettä noin 1000 m 3 /d. Tunkkarin pohjavesialueella on siten vedenhankinnan tehostamismahdollisuuksia. Pitkäkankaan pohjavesialue Vetelin keskustaajaman alueelle sijoittuu vedenjakaja, josta pohjaveden virtaus suuntautuu luoteeseen kohti Lähteenkukkulaa ja edelleen kohti Tunkkarin pohjavesialuetta. Pitkäkankaan ja Tunkkarin pohjavesialueiden välillä ei ole tutkimuksissa todettu pohjaveden virtausta rajoittavaa vedenjakajaa. Kallio kohoaa pohjavedenpinnan yläpuolelle Papinkallion Annankallion kohdalla muodostaen vedenjakajan. Vetelin keskustaajaman ja Annankallion välisellä alueella muodostuu pohjavettä valumaalueen pinta-alan perusteella arviolta noin 1500 m 3 /d. Osa pohjavedestä purkautuu Lähteenkukkulan alueelta rautapitoisena (noin 800 m 3 /d). Käyttöönottamattomien pohjavesivarojen hyödyntämismahdollisuuksien selvittäminen edellyttäisi lisätutkimuksia. Polsonharjun pohjavesialue Polsonharjulla ei ole tällä hetkellä vedenottoa. Tehtyjen pohjavesitutkimusten perusteella vedenhankinnan kannalta potentiaalisin alue sijoittuu pohjavesialueen länsiosaan Myllyniemen alueelle, jossa on tehty koepumppauksia kahdessa vaiheessa noin teholla m 3 /d. 8. POHJAVESIALUERAJAUSTEN TARKISTAMINEN Tunkkarin ja Pitkäkankaan pohjavesialueet Tunkkarin ja Pitkäkankaan pohjavesialueiden välillä ei ole tutkimuksissa todettu pohjaveden virtausta rajoittavaa kalliokynnystä. Pohjavesialueiden välistä rajaa esitetään tarkistettavaksi siten, että raja sijoittuisi Papinkallion kalliokynnyksen kohdalle. Pitkäkankaan pohjavesialueen luoteisreunalla pohjavesimuodostuman rakennetta ei tunneta täsmällisesti harjun ja Perhonjoen välisellä alueella. Geologisen rakenneselvityksen (Geologian tutkimuskeskus, 2014) yhteydessä tällä alueella tehdyt kairaukset ulottuvat noin 6 metrin syvyyteen. Pohjavesimuodostuman geologisen rakenteen tarkempi selvittäminen Lähteenkukkulan ja Papinkallion kalliokynnyksen välillä edellyttäisi lisätutkimuksia. Tutkimustulosten perusteella voidaan tarkentaa pohjavesialuerajauksen laajuutta tällä alueella.

29 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 24 Hirvelänkankaan pohjavesialue Hirvelänkankaan pohjavesialueen pohjoisosaan sijoittuu aiempien tutkimusten perusteella pienialainen valuma-alue, jossa pohjaveden virtaus suuntautuu kaakkoon purkautuen pohjavesialueen poikki virtaavaan Lammasojaan. Tällä alueella muodostuvan pohjaveden määrä on hyvin vähäinen, eikä valuma-alueella ole siten merkitystä vedenhankinnan kannalta. Tämän suojelusuunnitelmatyön yhteydessä Hirvelänkankaan pohjavesialueella tehtiin tutkimuksia, jolla selvitettiin maaperän laatua ja pohjaveden virtausolosuhteita tarkemmin. Alueella tehtiin maaperäkairaus tärykairalla kuudessa pisteessä (HP1/14 HP6/14), joihin asennettiin väliaikaiset pohjaveden havaintoputket. Asennetuista havaintoputkista sekä alueen muista pohjavesiputkista sekä yksityiskaivoista mitattiin pohjaveden pinnankorkeudet. Tiedot tutkimuspisteistä sekä tutkimuskartta ovat suojelusuunnitelman liitteenä (liitteet nro 11 13). Maaperäkairausten perusteella maaperän pintaosa on Lammasojan alueella vettä pidättävää silttiä ja savea. Kairauspisteissä HP2/14 ja HP3/ metrin paksuisten savi-silttikerrosten alapuolella todettiin hiekkaisia harjukerrostumia. Pohjavesialueen reunoilla sijaitsevissa tutkimuspisteissä HP4, HP5 ja HP6 todettiin savi- ja silttikerrosten alapuolella moreenia. Pisteessä HP1/14 kairaus päättyi silttikerrosten alapuolella yhdeksän metrin syvyydessä kiveen tai kallioon. Tutkimustulosten perusteella Korteharjun moreeniselänteen alueelle sijoittuu Hirvelänkankaan ja Pitkäkankaan pohjavesialueiden välinen vedenjakaja. Pohjaveden pinnantaso esiintyy korkeimmillaan pisteissä HP1/14, HP4/14, HP6/14 ja HP22. Korteharjun alueelta pohjavesi virtaa luoteeseen Pitkäkankaan suuntaan sekä etelään-kaakkoon Lammasojan suuntaan, jonne pohjavesi purkautuu. Alin mitattu pohjaveden pinnantaso esiintyy harjun ja Lammasojan leikkauskohdan läheisyydessä sijaitsevassa havaintoputkessa HP3/14. Tutkimusajankohtana Lammasojan vedenpinta oli harjun pohjavedenpinnantasoon nähden korkeammalla sateisesta ajanjaksosta johtuen. Tutkimustulosten perusteella pohjaveden virtaus ei suuntaudu Seppälän vedenottamolle Lammasojan länsipuolelta, eikä pohjavesialuerajaus ja vedenottamon kaukosuojavyöhyke siten täysin vastaa pohjaveden virtausolosuhteita. Vedenottamon suoja-alueen rajauksessa lähtökohtana on tavallisesti se, että vedenottamon kaukosuojavyöhyke vastaa vedenottamon valuma-aluetta. Polsonharjun ja Sulkaharjun pohjavesialueet Polsonharjun ja Sulkaharjun välisellä alueella Riipanojan ympäristössä tehtiin tämän suojelusuunnitelman yhteydessä tutkimuksia, joilla selvitettiin pohjaveden virtausolosuhteita sekä pohjavesialueiden välisen rajan sijaintia tarkemmin. Alueella tehtiin maaperäkairauksia tärykairalla kymmenessä pisteessä (P1/15 P10/15), joista seitsemään asennettiin väliaikainen pohjaveden havaintoputki. Havaintoputkista mitattiin pohjaveden pinnankorkeudet. Lisäksi mitattiin Riipanojan vedenpinnankorkeus. Tiedot tutkimuspisteistä sekä tutkimuskartta ovat suojelusuunnitelman liitteenä (liitteet nro 14 15). Maaperäkairausten perusteella maaperän pintaosa on Riipanojan ympäristössä pääosin hienoa hiekkaa. Syvemmällä maaperä muuttuu moreeniksi. Pohjaveden virtaus suuntautuu Sulkaharjulta luoteeseen kohti Riipanojaa, joka leikkaa harjujakson. Pohjavedenpinta esiintyy korkeimmillaan Riipanojan kaakkoispuolella sijaitsevassa havaintoputkessa HP9/15 tasolla +108,62. Pohjaveden pinnantaso laskee kohti Riipanojaa, jonne pohjavesi purkautuu. Riipanojan läheisyydessä sijaitsevissa havaintoputkissa pohjavedenpinta esiintyy noin tasolla Riipanojaan purkautuvan pohjaveden määräksi on mitattu noin 390 m 3 /d (Kokkolan vesipiirin vesitoimisto, 1982). Riipanojan luoteispuolella pohjavedenpinta kohoaa tasolle +108,37 havaintoputkessa HP6/15, josta pohjaveden pinnantaso laskee loivasti kohti havaintoputkea HP10/15, jossa pohjavedenpinta on tasolla +108,26. Havaintoputki HP10/15 sijaitsee nykyisen pohjavesialuerajan kohdalla, eikä tutkimuksessa todettu tällä kohdalla pohjaveden virtausta rajoittavaa kalliokynnystä. Tutkimustulosten perusteella Sulkaharjun ja Polsonharjun pohjavesialueiden välisen rajan sijainti tulisi tarkistaa siten, että pohjavesialueraja sijoittuisi harjujaksoa leikkaavan Riipanojan kohdalle.

30 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA POHJAVESIALUEIDEN RISKIKOHTEET JA TOIMEN- PIDESUOSITUKSET 9.1 Yleistä Pohjavesialueilla sijaitsevilla toiminnoilla voi olla haitallisia vaikutuksia pohjaveden laatuun ja määrään. Alueella harjoitettavan toiminnan seurauksena pohjavesi saattaa likaantua vähitellen taikka äkillisesti esim. onnettomuuden yhteydessä. Pohjaveden laatua vaarantavia toimintoja ovat esimerkiksi vaarallisten kemikaalien käsittely ja varastointi, polttonesteiden jakeluasemat, liikenne ja tienpito, maa-ainesottoalueet sekä jäteveden käsittely. Pohjaveden määrään vaikuttavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi pohjavedenpinnan alainen maa-ainesten otto, ojitus tai liiallinen rakentaminen. Pohjavesivahingoilta suojautumisen kannalta ensisijainen tavoite on riskien poistaminen tai siirtäminen pois pohjavesialueelta. Jos riskejä ei voida siirtää pois, niitä tulee pienentää. Riskien pienentämiseen voidaan vaikuttaa mm. luvituksella, valvonnalla ja tiedottamisella. Riskejä voidaan pienentää myös suojarakenteilla ja parantamalla vahinkojen torjuntavalmiutta. Myös kaavoitus ja rakentamisen suunnittelu ovat avainasemassa uusien pohjavesiriskien välttämisessä. Ympäristölainsäädännön mukaisesti pohjavesivahingon aiheuttaja korvaa vahingon. Tämä koskee paitsi laitoksia ja suuria toimijoita, myös yksityisiä henkilöitä, kuten öljysäiliöiden omistajia. Pohjavesivahingon kustannukset voivat olla huomattavat. Pohjaveden likaantuminen on usein pitkäaikaista tai ihmisperspektiivistä katsottuna pysyvää. Valitettavan usein vahingon aiheuttajaa ei saada selville tai teosta vastuuseen. Tällöin vahinko tulee kunnan, vesihuoltolaitoksen, valtion tai maanomistajan kärsittäväksi. 9.2 Riskinarvioinnin toteutus Riskien suuruuden arvioinnissa on käytetty menetelmää, jossa jokaisen riskitekijän kohdalla on arvioitu sijaintiriski ja päästöriski. Sijaintiriski muodostuu seuraavista muuttujista: I Riskikohteen etäisyys vedenottamosta, sijainti pohjavesialueen muodostumisalueella ja pohjaveden virtaussuunta suhteessa vedenottamoon ja pohjavesialueeseen. II Maaperän vedenjohtavuus sekä pohjavedenpinnan syvyys suhteessa maanpintaan. Päästöriski puolestaan muodostuu seuraavista muuttujista: III IV V VI Varastoidun/käytetyn aineen määrä ja laatu Kohteen suojaus Päästön havaittavuus ja valvonta Päästön todennäköisyys Jokaiselle muuttujalle on annettu pisteet 1 3 siten, että riskin kasvaessa pistemäärä suurenee. Riskikohteen kokonaispistemäärä muodostuu muuttujien tulosta. Maksimipistemäärä on tällöin 729. Riskikohteen kokonaispistemäärän perusteella riskit on jaettu neljään luokkaan seuraavasti: A Erittäin merkittävä riski (riskipisteet yht ) B Merkittävä riski (riskipisteet yht ) C Kohtalainen riski (riskipisteet yht ) D Vähäinen riski (riskipisteet yht. 1-99) Eri kohteiden riskipisteet muodostuvat sijaintikohdan hydrogeologisten olosuhteiden, toiminnon tyypin ja likaavan aineen ominaisuuksien yhteisvaikutuksesta. Seuraavissa kappaleissa on esitetty toimialakohtaisesti kuvaus pohjavesialueille sijoittuvista riskitoiminnoista. Riskikohteiden yhteydessä on suluissa riskikohteen numero. Riskinarvioinnin tulokset on koottu liitteeseen nro 10. Riskikohteiden sijainti on esitetty liitteinä nro 6-9 olevissa kartoissa.

31 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Teollisuus- ja yritystoiminta Tunkkari Klemolan Betoni Oy, Siltalantie 25 (nro 2) Tunkkarin pohjavesialueen eteläosassa sijaitsee Klemolan Betoni Oy:n betonielementtitehdas Pitkäkangas Harmaakiven teollisuusalue (nro 10) Pitkäkankaan pohjavesialueen keskiosaan sijoittuu Harmaakiven teollisuusalue. Alueella toimii mm. seuraavia yrityksiä: Konehuolto Klemola Ay, Asmalampintie 2 - pienkoneiden, moottorikelkkojen ja maatalouskoneiden korjausta Maanrakennus JouKari Oy - maanrakennusurakointi Ruislandia Oy, Puukalliontie 18 - leipomo Scandinavian Marine Oy, Ramppi 4 - moottoriveneiden valmistus alihankintana Skaala Karmit Oy, Ramppi 2 - karmien valmistus Termater Oy, Koulutie katto-, seinä- ja lattiaelementtien valmistus sekä polyuretaanieristeiden valmistus Vetelin Konemetalli Oy, Puukalliontie 14 - metallin alihankintaan keskittynyt keskiraskas konepaja, joka valmistaa myös erilaisia tuotantolinjakokonaisuuksia Vetelin Lämpö Oy, Puukalliontie 10 - paikallinen lämpöenergiayhtiö, joka tuottaa ja jakelee kaukolämpöä Vetelin keskustaajaman alueella ja yrityspuiston alueella oleviin kiinteistöihin. Vetelin Lämpö Oy:llä on kaksi kotimaisia, kiinteitä polttoaineita käyttävää kaksi 1,5 MW ja 2,5 MW:n tehoista lämpövoimalaa, joissa käytetään polttoaineena metsähaketta ja palaturvetta. Yhtiöllä on lisäksi varavoimalana n. 2,0 MW:n POR-lämpökeskus. Vetelin Sähkölaitos Oy, Äijäpatintie 4 - kunnallinen sähkölaitos, joka tuottaa sähköä noin talouteen Vetelin Tikanpojat Oy, Koulutie mekaanisen puusepänteollisuuden yritys Hyötykäyttöasema Oy Ekorosk Ab, Äijäpatintie 8 - kierrätettävän, vaarallisen ja loppusijoitettavan jätteen vastaanotto Jussinhalli, Puukalliontie 8 - vuokrattavia hallitiloja, jotka soveltuvat esim. työkoneiden säilytykseen Niilonhalli, Puukalliontie 7 - vuokrattavia hallitiloja, jotka soveltuvat esim. pienteollisuuteen Vetelin Teollisuusmeistin Oy, Äijäpatintie 9 - työkalujen valmistus Teollisuus- ja yritystoiminnasta pohjavedelle aiheutuva riski muodostuu pääasiallisesti toiminnassa käsiteltävistä, varastoitavista ja kuljetettavista kemikaaleista sekä toiminnassa muodostuvien jäte- ja hulevesien käsittelystä ja johtamisesta. Harmaakiven alueella ei ole ympäristöluvanvaraista toimintaa. Harmaakiven alueelle sijoittuu lähinnä pienimuotoista yritystoimintaa, johon ei liity merkittävää vaarallisten aineiden käsittelyä tai varastointia.

32 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 27 SEO-jakeluasema, Kirkkotanhua 1 (nro 9) Pitkäkankaan pohjavesialueen länsiosassa valtatien 13 varressa sijaitsee SEO jakeluasema. Jakeluasema sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella pohjaveden virtaussuuntaan nähden Pitkäkankaan tutkitun vedenottopaikan yläpuolella noin 300 metrin etäisyydellä. Jakeluaseman sijaintiriskiä voidaan siten pitää merkittävänä. Jakeluasemalla on kolme 16,5 m 3 polttoainesäiliötä (95, 98, diesel). 9.4 Maa-ainesotto Luonnontilaisilla harjualueilla hyvin vettä johtavassa hiekka- ja soramaaperässä sadannasta suotautuu pohjavedeksi noin 60 prosenttia. Maa-ainesoton yhteydessä puut, kasvillisuus ja maannoskerros poistetaan, jolloin haihdunta pienenee ja muodostuvan pohjaveden osuus sadannasta kasvaa. Maaainesottoalueilla sadannan vaikutus tyypillisesti vaikuttaa nopeammin pohjaveden pinnankorkeuteen luonnontilaiseen harjumaastoon verrattuna, minkä seurauksena pohjaveden pinnankorkeuden vuodenaikaisvaihtelut ovat voimakkaampia luonnontilaisiin olosuhteisiin verrattuna. Maannoskerroksen poistamisen seurauksena voi aiheutua muutoksia myös pohjaveden laatuun. Merkittävä osa pohjavedeksi imeytyvän veden laatumuutoksista tapahtuu maannoskerroksessa. Luonnontilainen maan pintakerros toimii pohjavedelle puskurina haitallisia aineita vastaan, sillä mm. raskasmetallien ja bakteerien on todettu pidättyvän maaperän pintakerroksiin. Muuttuneiden pohjaveden muodostumisolosuhteiden lisäksi maa-ainesottotoiminnasta voi aiheutua epäsuoria vaikutuksia työkoneiden poltto- ja voiteluaineiden käytöstä sekä näihin liittyvästä vuoto- ja vahinkoriskistä. Maa-ainesottotoiminnasta aiheutuva päästöriski liittyy lähinnä onnettomuus- tai vahinkotilanteeseen, jonka seurauksena tapahtuisi öljyvuoto. Teknisillä suojarakenteilla, onnettomuustilanteisiin varautumisella ja nopeilla torjuntatoimenpiteillä voidaan ehkäistä toiminnasta aiheutuvat pohjaveden laatuun kohdistuvat riskit. Voimassa olevia maa-ainesottolupia on ainoastaan Polsonharjun pohjavesialueella. Tunkkarin, Pitkäkankaan, Hirvelänkankaan ja Sulkaharjun pohjavesialueilla ei ole voimassaolevia maa-ainesottolupia. Tunkkarin pohjavesialueella on aiemmin ollut laajaa maa-ainesottoa, mutta ottotoiminta alueella on päättynyt ja puusto on vähitellen alkanut levittäytyä alueelle. Soranottoalueiden kunnostustarvetta ja jälkihoidon tilaa on kartoitettu Vetelin alueella Länsi-Suomen ympäristökeskuksen toimesta vuonna 2008 SOKKA-hankkeessa (Rankonen & Hyvönen, 2009). Alueilta kartoitettiin yhteensä 28 soranottoaluetta. Suurin osa kartoitetuista soranottoalueista on jälkihoitamattomia, mutta kunnostustarpeeltaan vähäisiä. Pohjavesialueilta kartoitetut vanhat sekä käytössä olevat maa-ainesottoalueet on esitetty seuraavissa kappaleissa Tunkkari Tunkkarin pohjavesialueelta kartoitettiin SOKKA-hankkeessa yhdeksän soranottoaluetta. Alueiden kunnostustarve arvioitiin pääosin vähäiseksi. Pohjavesialueen eteläosassa valtatien 13 liittymän läheisyydessä sijaitseva maa-ainesottoalue vaatisi kunnostustoimia, koska maaleikkaukset ovat paikoitellen hyvin jyrkkiä. Lisäksi alueella havaittiin maan läjitystä.

33 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 28 Kuva 16. Tunkkarin pohjavesialueelta SOKKA-hankkeessa kartoitetut maa-ainesottoalueet (Rankonen & Hyvönen, 2009). Kuva 17. Tunkkarin pohjavesialueella on aiemmin ollut laajaa maa-ainesottoa, mutta ottotoiminta alueella on päättynyt ja puusto on alkanut levittäytyä alueelle.

34 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Pitkäkangas Pitkäkankaan pohjavesialueelta kartoitettiin SOKKA-hankkeessa kolme vanhaa maa-ainesottoaluetta. Pitkäkankaan-Ristiharjun alueelta kartoitettiin kaksi maa-ainesottoaluetta, joiden kunnostustarve arvioitiin vähäiseksi. Pohjavesialueen pohjoisreunalla Kainun pohjoispuolella sijaitsee vanha ottoalue, jonne on läjitetty maa-ainesta. Tämän kunnostustarve arvioitiin SOKKA-hankkeessa suureksi läjitetyn maa-aineksen pohjaveden laadulle mahdollisesti aiheuttaman riskin vuoksi. Kuva 18. Pitkäkankaan pohjavesialueelta SOKKA-hankkeessa kartoitetut maa-ainesottoalueet (Rankonen & Hyvönen, 2009) Hirvelänkangas Hirvelänkankaan pohjavesialueelta kartoitettiin SOKKA-hankkeessa kahdeksan maa-ainesottoaluetta. Hirvelänkankaan ja Sikaharjun välisellä alueella sijaitsevan kahden vanhan sorakuopan kunnostustarve arvioitiin kohtalaiseksi, sillä alueilla on vähäiset suojakerrospaksuudet pohjavedenpintaan nähden. Paikoin sorakuopissa on myös pieniä lampia.

35 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 30 Kuva 19. Hirvelänkankaan pohjavesialueelta SOKKA-hankkeessa kartoitetut maa-ainesottoalueet (Rankonen & Hyvönen, 2009) Polsonharju Polsonharjun pohjavesialueelta kartoitettiin SOKKA-hankkeessa viisi maa-ainesottoaluetta. Käytössä olevat maa-ainesottoalueet sijaitsevat Polsonharjun keskiosassa sekä pohjavesialueen kaakkoisosassa valtatien 13 eteläpuolella. Alueella on tällä hetkellä voimassa seuraavat maa-ainesottoluvat. Matti Aho, tilat Monttu 21:79 ja Metsäranta I RN:o 65:0 (nro 32) Maa-ainesottoalue sijaitsee Polsonharjun keskiosissa. Maa-aineslupa on voimassa vuoteen 2015 saakka. Maa-ainesluvan mukainen kokonaisottomäärä on m 3. Maa-ainesluvan mukainen alin ottamistaso on +96, joka ulottuu pohjavedenpinnan alapuolelle. Marko Aho, tila Sillanpää 68:5 (nro 33) Maa-ainesottoalue sijaitsee Polsonharjun kaakkoisreunalla. Maa-aineslupa on voimassa vuoteen 2016 saakka. Maa-ainesluvan mukainen kokonaisottomäärä on m 3. Ottamissyvyys vaihtelee 1,5 2,5 metrin välillä. Marko Aho, tilat Sillanpää RN:o 68:5/1 ja 68:1/1 (nro 34) Maa-ainesottoalue sijaitsee Polsonharjun kaakkoisreunalla. Maa-ainesottolupa on voimassa vuoteen 2017 saakka. Luvan mukainen pohjavedenpinnan ylä- ja alapuolisen maa-ainesoton kokonaismäärä on yhteensä m 3. Ottamissyvyys vaihtelee 6 9 metrin välillä. Sorahuolto Marko Aho Oy, tila Sorakangas RN:o 21:78 (nro 35) Maa-ainesottoalue sijaitsee Polsonharjun keskiosassa. Maa-ainesottolupa on voimassa vuoteen 2015 saakka. Maa-ainesluvan mukainen kokonaisottomäärä on m 3. Sorahuolto Marko Aho Oy, tilat Koskiranta RN:o 21:77M ja Sorakangas RN:o 21:78 (nro 36) Maa-ainesottoalue sijaitsee pohjavesialueen keskiosassa. Maa-aineslupa on voimassa vuoteen 2024 saakka. Maa-ainesluvan mukainen kokonaisottomäärä on m 3.

36 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 31 Kuva 20. Polsonharjun keskiosissa on pohjaveden pinnanalaista maa-ainesottotoimintaa. Kuva 21. Polsonharjun pohjavesialueelta SOKKA-hankkeessa kartoitetut maa-ainesottoalueet (Rankonen & Hyvönen, 2009). Polsonharjun itäosassa (SOKKA-hankkeen alue 2) sijaitsevalla maa-ainesottoalueella maa-ainesotto on ulottunut pohjavedenpinnan alapuolelle. Tällä alueelle ei ole tehty jälkihoitotoimenpiteitä. Valtatien 13 läheisyydessä sijaitsee pohjavesilampi. Ottoalueen itäreunalta purkautuu pohjavettä sorakuopan pohjalle (kuva 22).

37 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 32 Kuva 22. Polsonharjun itäosan jälkihoitamattomalla maa-ainesottoalueella valtatien 13 läheisyydessä sijaitsee pohjavesilampi. Ottoalueen itäreunalta purkautuu pohjavettä sorakuopan pohjalle Sulkaharju Sulkaharjun pohjavesialueen itä- ja länsireunoilla on vanhoja maa-ainesottoalueita, joissa ottotoiminta on päättynyt ja alueet ovat alkaneet metsittyä. Näitä maa-ainesottoalueita ei ole kartoitettu SOK- KA-hankkeessa. 9.5 Pilaantuneet tai mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet Pilaantuneita kohteita on systemaattisesti kartoitettu ympäristöhallinnon toimesta. Kartoituksissa on selvitetty niitä toimintoja, joista on joko todettu maaperän pilaantuneen tai alueella harjoitetun toiminnan epäillään pilanneen maaperää. Pilaantuneet maa-alueet aiheuttavat pohjaveden pilaantumista, mikäli haitta-aineet kulkeutuvat maa-aineksesta pohjaveteen. Riskitoimintoja ovat esimerkiksi polttoaineiden jakelu ja varastointi, sahat ja kyllästämöt, kaatopaikat, ampumaradat, taimitarhat, romuttamot ja kemialliset pesulat Tunkkari Puusaaren ampumarata (nro 7) Alueella on harjoitettu kivääriammuntaa vuosina , kohde ei ole ollut virallinen ampumarata. Maaperän tilan tietojärjestelmän mukaan kohteeseen ei liity selvitystarvetta. Alueella ei ole maastotarkastelun perusteella näkyvissä ampumarataa. Ilmeisesti rata on kaivettu pois soranoton yhteydessä Pitkäkangas Outokumpu Stainless Tubular Products Oy Ab (nro 16) Harmaakiven alueella sijaitseva Outokumpu Stainless Tubular Products Oy Ab:n tuotantolaitos on lopettanut toimintansa vuonna Alueella on tarkkailtu pohjaveden laatua tehdaskiinteistön läheisyyteen asennetuista pohjaveden havaintoputkista. Pohjavedestä on vuosien aikana havaittu mm. mineraaliöljyä, kromia, molybdeeniä, nikkeliä, nitraattia, sinkkiä ja fluoria. Havaintoputkesta V10/3 on otetussa näytteessä todettu mm. mineraaliöljyä 75 μg/l ja otetussa näytteessä 90 μg/l. Myös havaintoputkissa PVP2, PVP6 ja TP8 on todettu mineraaliöljyä μg/l otetuista pohjavesinäytteistä. Valtioneuvoston asetuksessa vesienhoidon järjestämisestä on listattu pohjavettä pilaavat aineet ja niiden ympäristönlaatunormit. Öljyjakeille (C10-40) on asetettu raja-arvo 50 μg/l. Vuonna 2005 on havaittu hydrauliikkaöljyvuoto tehtaalla kiekkoleikkauskoneen alla. Kunnostustyöt tehtiin Pilaantunutta maata poistettiin yhteensä 5,5 tonnia. Massan vaihto ulotettiin noin 3,4 metrin syvyyteen lattian pinnasta ja kaivanto täytettiin betonilla. Kunnostustöitä ei voitu ulottaa pidemmälle lattian sortumavaaran takia. Kohde on kunnostettu ohjearvotasoon lukuun ottamatta keskitislepitoisuutta kaivannon pohjassa, jossa jäännöspitoisuus oli mg/kg.

38 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 33 Tehtaan toiminnan päätyttyä Vetelin kunnan ympäristölautakunta päätti, että Länsi-Suomen ympäristökeskuksen antama ympäristölupa LSU-2005-Y-190 raukeaa muilta osin, mutta öljypitoisuuksien tarkkailua pohjavedestä tulee Outokumpu Stainless Tubular Products Oy:n jatkaa havaintoputkista PVP2, PVP6, TP8 ja V10/3. Vaasan hallinto-oikeus on antamallaan päätöksellä muuttanut pohjavesitarkkailua koskevaa päätöstä siten, että tarkkailua tulee tehdä kerran vuodessa siihen saakka, kunnes öljyn pitoisuus on enintään 50 μg/l kahtena peräkkäisenä tarkkailuvuotena. Kun pitoisuusraja 50 μg/l on putkikohtaisesti jäänyt ylittymättä kahtena vuonna peräkkäin, voi hakija lopettaa tarkkailun kyseisen putken osalta ja ilmoittaa asiasta tulosten toimittamisen yhteydessä valvojalle. Entinen Shell (nro 18) Kohteessa on toiminut polttoaineiden jakeluasema vuosina Jakeluaseman ollessa toiminnassa jakeluasemalle tehtiin KTM:n päätöksen 415/1998 mukaiset maaperän ja pohjaveden suojaustoimenpiteet. Jakeluaseman toiminnan päättymisen jälkeen polttoainesäiliöt on poistettu. Säiliöiden poiston yhteydessä ei otettu maaperänäytteitä. Säiliökaivanto todettiin aistinvaraisesti puhtaaksi. Nykyisin jakeluaseman paikalla on katsastusasema. Entinen Union-huoltoasema H. Tikkakoski Ky (nro 19) Kohteessa on toiminut polttoaineiden jakeluasema vuosina Toiminnan päättymisen jälkeen tehdyissä tutkimuksissa maaperän ja pohjaveden todettiin pilaantuneen öljyhiilivedyillä ja bensiinihiilivedyillä. Kohteessa on tehty maaperän ja pohjaveden kunnostustoimenpiteitä vuosina Kunnostustoimenpiteiden jälkeinen pohjaveden seuranta on lopetettu vuonna KPO Veteli, entinen jakeluasema (nro 20) Vetelin keskustan eteläpuolella pohjavesialuerajan ulkopuolella on toiminut polttoaineen jakelupiste. Maaperän tilan tietojärjestelmän mukaan kohteessa on selvitystarve. Entinen suojeluskunnan ampumarata (nro 21) Puukorven alueella on sijainnut ampumarata, jossa on harjoitettu kivääriammuntaa. Maaperän tilan tietojärjestelmän mukaan kohteessa on selvitystarve. Entinen turkistarha (nro 22) Pitkäkankaan pohjavesialueen kaakkoisosassa pohjaveden muodostumisalueella sijaitsee entinen turkistarha, jonka toiminta on päättynyt. Kohteessa ei ole tehty maaperän tai pohjaveden pilaantuneisuustutkimuksia Hirvelänkangas Sikaharjun ampumarata (nro 29) Sikaharjun ampumarata on otettu käyttöön vuonna Ampumaradalla on harjoitettu haulikko- ja kivääriammuntaa. Haulikkoammunta päättyi 1990-luvulla. Vetelin kunnan ympäristölautakunta on myöntänyt Vetelin Riistanhoitoyhdistys ry:lle kymmenen vuoden määräaikaisen ympäristöluvan vuonna 2006 luotiasein tapahtuvaan harjoitus- ja kilpa-ammuntaan. Ampumarata-alueen maaperä on pääasiassa hiekkaa ja moreenia. Ampumaradalla tehtiin vuonna 2003 tutkimus, jossa selvitettiin maaperän ja pohjaveden raskasmetallipitoisuuksia (Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2004). Laboratoriossa tutkituista maanäytteissä yhdessä todettiin maaperän pilaantuneisuuden arvioinnissa (VNA 214/2007) käytetyn alemman ohjearvon (200 mg/kg) ylittävä lyijypitoisuus (231 mg/kg) ja yhdessä näytteessä kynnysarvon (60 mg/kg) ylittävä lyijypitoisuus (89,9 mg/kg). Alueella olevasta kolmesta havaintoputkesta otettiin tutkimuksen yhteydessä pohjavesinäytteet. Kaikissa havaintoputkissa todettiin pohjaveden kemiallisen tilan arvioinnissa käytetyn ympäristönlaatunormin (VNA 1040/2006, muutos 341/2009) ylittäviä lyijypitoisuuksia (17,7 44,3 µg/l). Lisäksi kahdessa havaintoputkessa ylittyi arseenin (15,1 18,4 µg/l) ympäristönlaatunormi sekä kahdessa havaintoputkessa nikkelin (51,1 76,7 µg/l) ympäristönlaatunormi. Ampumarata sijaitsee Hirvelänkankaan pohjavesialueen A- ja B-osa-alueiden välisellä vedenjakaja-alueella. Seppälän vedenottamo sijaitsee noin kolmen kilometrin etäisyydellä ampumaradasta. Ampumaradasta ei siten aiheudu riskiä Seppälän vedenottamolle.

39 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 34 Kuva 23. Sikaharjun ampumarata sijaitsee Hirvelänkankaan pohjavesialueella. Luotien talteenotto on toteutettu muovitettujen pyöröpaalien avulla. Tielaitos, Veteli Viisteentie 12 (nro 30) Kohteessa on toiminut Tielaitoksen suolavarasto. Tutkimuksissa maaperässä on todettu kohonneita kloridipitoisuuksia. Entinen turkistarha (nro 31) Hirvelänkankaan pohjavesialueen eteläosassa sijaitsee entinen turkistarha, jonka toiminta on päättynyt. Kohteessa ei ole tehty maaperän tai pohjaveden pilaantuneisuustutkimuksia Polsonharju Entinen Veistosaha (nro 37) Polsonharjun pohjoisreunalla sijaitsee entinen veistosaha. Alueella ei ole tehty maaperän tai pohjaveden pilaantuneisuustutkimuksia. Tällä hetkellä alueella on hakkeen varastointia. Kuva 24. Polsonharjulla sijaitsevan entisen veistosahan aluetta käytetään hakkeen varastointiin. Vanha maa-ainesottoalue (nro 38) Polsonharjun kaakkoisreunalla sijaitsevalla vanhalla maa-ainesottoalueella on tehty vuosina 2005 ja 2006 maaperätutkimuksia Länsi-Suomen ympäristökeskuksen toimesta (Dnro LSU-2001-Y- 4560(179)). Vuonna 2005 otettiin maanäytteitä alueelle tuoduista maa-aineksista, jotka olivat oletettavasti peräisin ampumarata-alueelta. Heinäkuussa 2005 otettujen maanäytteiden perusteella osa maa-aineskasoista sisälsi kohonneita lyijypitoisuuksia. Röntgenfluoresenssimittarilla mitattuna kasojen pitoisuudet vaihtelivat välillä mg/kg. Elokuussa 2006 kiinteistöltä otettiin lisää maanäytteitä. Näytteenottoajankohtana aiemmin lyijyä sisältäneet maa-aineskasat oli siirretty pois. Kokoomanäytteitä kerättiin laajalta alalta maa-aineksenottoalueelta. Tutkittujen näytteiden perusteella maaperässä ei havaittu normaalista, luonnon taustapitoisuudesta merkittävästi poikkeavia lyijypitoisuuksia. Korkein pitoisuus oli noin 15 mg/kg. Myöskään muiden raskasmetallien pitoisuudet eivät poikenneet merkittävästi normaalista.

40 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 35 Entinen suolavarasto (nro 44) Polsonharjun eteläreunalla on sijainnut Tielaitoksen suolavarasto Sulkaharju Sulkaharjun pylväskuorimo (nro 41) Sulkaharjun pohjavesialueen itäreunalla on toiminut 1970-luvulla pylväskuorimo. Alueella on harjoitettu pylväiden sinistymäestokäsittelyä muutaman kesänä. Nykyisin alueella sijaitsee pienlentokenttä. Alueella tehtiin maaperän pilaantuneisuustutkimuksia vuonna 2004 Länsi-Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko Sulkaharjun pylväskuorimon alue pilaantunut kloorifenoleilla, dioksiineilla tai furaaneilla. Maanäytteiden ottoa varten alueelle kaivettiin yhteensä 12 koekuoppaa. Maanäytteet otettiin 0-15 cm syvyydeltä. Lisäksi alueelle asennettiin kolme pohjavesiputkea. Maaperä- ja pohjavesinäytteissä ei havaittu merkkejä pilaantuneisuudesta. 9.6 Maa- ja metsätalous Maataloudesta pohjavesiin kohdistuvan riskin muodostavat lantaloista sekä eläinten jaloittelu- ja laidunalueilta ympäristöön pääsevät suotovedet, ravinteiden ja torjunta-aineiden käyttö pelloilla sekä maatalouskoneiden poltto- ja voiteluaineiden varastointi ja käsittely. Metsätalouden mahdolliset pohjavesivaikutukset liittyvät lähinnä ojituksiin ja metsän hoidon yhteydessä tehtävään maan muokkaukseen. Metsäojitukset voivat aiheuttaa muutoksia luontaisiin pohjaveden purkautumisolosuhteisiin ja aiheuttaa pohjaveden pinnan alentumista, mikäli ojitukset ulotetaan liian syvälle pohjavedenpinnan alapuolisiin vettä johtaviin maakerroksiin. Ojitus- ja maanmuokkaustoimenpiteet voivat aiheuttaa myös riskin humuspitoisten suovesien imeytymisestä pohjavesimuodostumaan Tunkkari Tunkkarin pohjavesialueen etelä- ja pohjoisosaan sijoittuu peltoalueita harjun reunoille. Tunkkarin vedenottamon etäisyys peltoalueen reunaan nähden on noin 150 metriä. Tunkkarin vedenottamon kaivot sijaitsevat pohjaveden virtaussuuntaan nähden peltoalueen yläpuolella Pitkäkangas Pitkäkankaan pohjavesialue rajoittuu eteläreunaltaan laajoihin peltoalueisiin, jotka sijoittuvat osittain myös pohjavesialueelle. Pitkäkankaan pohjavesialueen pohjaveden muodostumisalueelle sijoittuu myös peltoalueita. Kuva 25. Pitkäkankaan pohjavesialue rajoittuu eteläreunaltaan laajoihin peltoalueisiin, jotka sijoittuvat osittain myös pohjavesialueelle.

41 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Hirvelänkangas Hirvelänkankaan pohjavesialueen pohjoisosaan Lammasojan alueelle sijoittuu laajahko peltoalue. Seppälän vedenottamon etäisyys peltoalueen reunaan nähden on noin 100 metriä. Lammasojan varteen sijoittuva peltoalue sijaitsee pohjaveden virtaussuuntaan nähden vedenottamon alapuolella. Harjun itä- ja kaakkoispuoliselta suoalueelta saattaa imeytyä pintavesiä harjumuodostumaan, mikä voi vaikuttaa pohjaveden laatuun. Suoalueelta on kaivettu ojia harjumuodostumaan. Lokakuussa 2014 tehdyn maastotarkastelun yhteydessä ojissa ei todettu vettä. Kuva 26. Hirvelänkankaan pohjavesialueen itä- ja kaakkoispuoliselta suoalueelta saattaa imeytyä pintavesiä harjumuodostumaan, mikä voi vaikuttaa pohjaveden laatuun. Suoalueelta on kaivettu ojia harjumuodostumaan. Lokakuussa 2014 tehdyn maastotarkastelun yhteydessä ojissa ei ollut vettä Polsonharju Polsonharjun pohjavesialueen länsipäässä Polsonharjun eteläreunalla sijaitsee peltoalue, joka rajoittuu pohjaveden muodostumisalueen reunaan. Peltoalue sijoittuu pohjaveden virtaussuuntaan nähden Polsonharjun tutkitun vedenottopaikan alapuolelle. Havaintoputkesta HP67 otetussa näytteessä ei ole havaittu merkkejä peltoviljelystä tai humuspitoisten suovesien vaikutuksesta. Harjun pohjoispuoleiset suoalueet ovat korkeammalla tasolla pohjaveden pinnantasoon nähden. Ojituksesta saattaa aiheutua riski suovesien imeytymisestä pohjavesimuodostumaan, mikäli kaivu ulottuu liian syvälle pohjavedenpinnan alapuolisiin vettä johtaviin maakerroksiin.

42 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Sulkaharju Sulkaharjun pohjois-koillispuolelle sijoittuu laaja Kärmenevan suoalue. Kärmenevan eteläreuna rajoittuu Sulkaharjun hiekkakerrostumiin. Kärmenevan suoalue on korkeammalla Sulkaharjun pohjaveden pinnankorkeustasoon nähden. Sulkaharjun pohjoisreunalla tehtävät ojitukset tai muut maankaivutoimenpiteet voivat aiheuttaa riskin humuspitoisten suovesien imeytymisestä harjumuodostumaan. 9.7 Asutus (öljysäiliöt, jätevedet, maalämpö) Omakoti- ja pientaloasutukseen liittyviä laadullisia pohjavesiriskejä ovat tyypillisesti jätevesien käsittely ja johtaminen sekä lämmitys (öljysäiliöt, maalämpökaivot). Haja-asutuksen kiinteistökohtainen jätevedenkäsittely muodostaa riskin pohjavedelle, mikäli jätevedenkäsittelyjärjestelmän mitoitus tai puhdistusteho ei ole riittävä. Myös vuotava jätevesijärjestelmä tai puutteellisesti huollettu järjestelmä sekä maaperäimeytys ovat riski pohjaveden laadulle. Jätevesien pääsy maaperään ja imeytyminen pohjaveteen voi aiheuttaa mm. pohjaveden hygieenisen laadun (bakteerit) heikkenemistä sekä ravinnepitoisuuksien kohoamista. Öljylämmityksen pohjavesiriskit liittyvät öljysäiliöiden mahdollisiin vuotoihin sekä ylitäyttöihin. Maalämpökaivojen ja niiden rakentamisen mahdolliset pohjavesivaikutukset voidaan jakaa kaivon rakentamisen (porauksen) aiheuttamiin vaikutuksiin sekä käytönaikaisiin laadullisiin vaikutuksiin (lämmönsiirtonesteen vuoto). Kaivon rakentamisesta voi aiheutua vaikutuksia pohjaveden virtausolosuhteisiin, mikäli esimerkiksi porauksella puhkaistaan vettä pidättävä maakerros, minkä seurauksena paineellinen pohjavesi pääsee purkautumaan maan pinnalle. Maalämpökaivojen käytönaikaiset pohjavesivaikutukset liittyvät mahdollisiin lämmönsiirtonesteen vuototilanteisiin, joiden aiheuttajana voi olla esimerkiksi vuotava liitos putkistossa. Tämän suojelusuunnitelman yhteydessä kartoitettiin Tunkkarin, Pitkäkankaan ja Hirvelänkankaan pohjavesialueilla sijaitsevia öljysäiliöitä, maalämpökaivoja ja kiinteistökohtaisia jätevesijärjestelmiä kiinteistökyselyn avulla. Kyselyn vastausprosentti oli 71 % (yhteensä 285 vastausta) Tunkkari Tunkkarin pohjavesialueelta kartoitettiin 22 öljysäiliötä. Maalämpöjärjestelmiä kartoitettiin 23 kappaletta. Tunkkarin vedenottamoon nähden lähimmät maalämpöjärjestelmät sijaitsevat noin 300 metrin etäisyydellä. Tunkkarin pohjavesialueelta kartoitettiin 5 kiinteistöä, jotka eivät ole liittyneet kunnalliseen jätevesiviemäriin tai jotka ovat viemäriverkoston ulkopuolella Hirvelänkangas Hirvelänkankaan pohjavesialueelta kartoitettiin 6 kiinteistöä, jotka ovat viemäriverkoston ulkopuolella. Öljysäiliöitä ja maalämpöjärjestelmiä ei Hirvelänkankaan pohjavesialueella kartoituksessa tullut esiin Pitkäkangas Pitkäkankaan pohjavesialueella on runsaasti omakotitaloasutusta. Pohjavesialueelta kartoitettiin noin 50 öljysäiliötä. Maalämpöjärjestelmiä Pitkäkankaan pohjavesialueelta kartoitettiin 25 kappaletta. Kunnallinen jätevesiviemäriverkosto kattaa pääosan Pitkäkankaan pohjavesialueesta. Viemärilaitoksen toiminta-alue ulottuu Harmaakiven alueelle saakka. Pitkäkankaan alue pohjavesialueen itäosassa ei kuulu toiminta-alueeseen. Pitkäkankaan pohjavesialueelta kartoitettiin 14 kiinteistöä, jotka eivät ole liittyneet kunnalliseen jätevesiviemäriin tai jotka ovat viemäriverkoston ulkopuolella. 9.8 Muuntamot Muuntamoista aiheutuva riski pohjavesille johtuu muuntamoiden jäähdyttämiseen ja eristämiseen käytettävästä öljystä. Riski aiheutuu etenkin pylväsmuuntamoista, joissa esimerkiksi salamaniskun seurauksena muuntamon öljysäiliö voi vaurioitua ja öljy päästä valumaan maastoon ja edelleen pohjaveteen. Vanhoissa pylväsmuuntamoissa ei ole lämpölaajenemisen huomioivia paisuntasäiliöitä, jolloin myös muutokset nesteen tilavuudessa voivat aiheuttaa muuntamon rikkoutumisen ja öljyn pääsyn maaperään. Nopeilla torjuntatoimenpiteillä maahan joutunut öljy pystytään kuitenkin korjaamaan pois ja siten estää öljyn kulkeutuminen pohjaveteen. Muuntajarikon aiheuttama mahdollinen öljyvuoto voidaan ennaltaehkäistä varustamalla muuntaja suoja-altaalla. Pitkäkankaan pohjavesialueella on yhteensä 22 muuntamoa. Tunkkarin pohjavesialueella on 9 muuntamoa ja Hirvelänkankaan pohjavesialueella 2 muuntamoa (A osa-alue).

43 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Liikenne ja tienpito Valtatie 13 kulkee Pitkäkankaan ja Hirvelänkankaan pohjavesialueiden sekä Tunkkarin pohjavesialueen eteläosan poikki. Polsonharjulla valtatie 13 sijoittuu kokonaan pohjaveden muodostumisalueelle. Sulkaharjun pohjavesialueen pohjoisosassa valtatie 13 sijoittuu pohjavesialueen reunavyöhykkeelle ja pohjavesialueen eteläosassa pohjaveden muodostumisalueelle. Valtatien 13 sijaintiriskiä voidaan pitää erittäin merkittävänä Hirvelänkankaan pohjavesialueella, jossa valtatie 13 sijoittuu Seppälän vedenottamon välittömään läheisyyteen. Seppälän vedenottokaivot sijaitsevat noin 125 metrin päässä valtatiestä. Pohjavedenpinta esiintyy alueella lähellä maanpintaa ja maaperä on hyvin vettä johtavaa. Näin ollen mahdollisessa onnettomuustilanteessa maaperään joutuvan päästön kulkeutumisriski pohjaveteen on suuri. Liikennemäärä valtatiellä 13 vaihtelee voimakkaasti. Suurimmat liikennemäärät keskittyvät Kokkolaan. Vähäisimmät liikennemäärät ovat Perhon luoteispuolella. Vetelin ja Kaustisen välillä keskimääräinen vuorokausiliikenne on noin 3525 ajoneuvoa (KVL 2013). Keskimääräinen raskaan liikenteen määrä on 313 ajoneuvoa vuorokaudessa. Vetelin ja Sillanpään välillä liikennemäärä on 1767 ajoneuvoa (KVL 2013). Raskaan liikenteen määrä on keskimäärin 209 ajoneuvoa vuorokaudessa. Sillanpään kaakkoispuolella Polsonharjun ja Sulkaharjun pohjavesialueille sijoittuvalla tieosuudella valtatien keskimääräinen vuorokausiliikenne on 1068 ajoneuvoa. Raskaan liikenteen määrä on keskimäärin 126 ajoneuvoa vuorokaudessa. Kokkolan ja Äänekosken välinen valtatie 13 on tärkeä vaarallisten aineiden kuljetusreitti. Merkittävimmän osan vaarallisten aineiden kuljetusten kokonaismäärästä Äänekosken ja Kokkolan välillä muodostavat kaasut. Vaarallisten aineiden maantiekuljetuksiin liittyvän mahdollisen onnettomuusriskin kannalta palavien nesteiden kuljetuksia voidaan pitää pohjavesiriskin kannalta keskeisimpinä. Tiesuolaa on käytetty Suomessa liukkauden torjunnassa yli 50 vuoden ajan. Suurimmillaan suolan käyttömäärät olivat ja 1990-lukujen taitteessa. Tiesuolauksen pohjavesille aiheuttaman riskin tiedostamisen jälkeen suolausmääriä on pyritty vähentämään johdonmukaisesti koko maassa. Erityisesti pohjavesialueilla sijaitsevien teiden suolaukseen on kiinnitetty huomiota. Samaan aikaan tiestön ja liikenteen määrä sekä teiden talvihoidon vaatimustaso ovat kasvaneet, mikä asettaa rajoituksia suolauksen vähentämiselle. Tämän vuoksi on selvitetty myös vaihtoehtoisia menetelmiä liukkauden torjuntaan. Vaihtoehtoisista menetelmistä varteenotettavimmaksi on tähän mennessä osoittautunut kaliumformiaatti. Maantieverkko on jaettu hoitoluokkiin mm. teiden liikennemäärien ja liikenteellisen merkityksen mukaan. Tieverkko jaetaan viiteen hoitoluokkaan (Is, I, Ib, II, III), joiden lisäksi on luokkaa Ib vastaava taajamien hoitoluokka TIb. Tien hoitoluokka määrittelee, missä kunnossa teiden on oltava talvella ja kuinka nopeasti on ryhdyttävä toimenpiteisiin, kun keli muuttuu huonommaksi esimerkiksi lumen tai liukkauden vuoksi. Pohjavesivaikutusten kannalta keskeisimpiä ovat hoitoluokkien Is- ja I-tiet, jotka kuuluvat läpitalven suolattaviin teihin. Valtatie 13 kuuluu Vetelin kohdalla hoitoluokkaan 1b, jossa tie on osin lumipintainen ja pakkaskelillä suolaamaton. Vetelin kohdalla valtatielle ei ole rakennettu pohjavesisuojauksia. Pohjaveden kloridipitoisuuksia on tarkkailtu Hirvelänkankaan pohjavesialueella valtatien 13 läheisyydessä sijaitsevista havaintoputkista 2021 ja 2022 säännöllisin näytteenotoin 1990-luvun lopulta lähtien. Tarkkailupisteessä 2022 kloridipitoisuus on ollut viime vuosin laskussa. Viimeisimmissä näytteissä kloridipitoisuudet ovat olleet alle 25 mg/l, joka on pohjavedelle asetettu ympäristönlaatunormi. Tarkkailupisteessä 2021 kloridipitoisuus on vaihdellut voimakkaasti. Etenkin keväällä otetuissa näytteissä on esiintynyt korkeita kloridipitoisuuksia. Kesällä ja talvella otetuissa näytteissä kloridipitoisuudet ovat sen sijaan olleet selvästi alhaisempia.

44 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 39 Kuva 27. Pohjaveden kloridipitoisuuksia on tarkkailtu Hirvelänkankaan pohjavesialueella valtatien 13 läheisyydessä sijaitsevista havaintoputkista 2021 ja 2022 säännöllisin näytteenotoin 1990-luvun lopulta lähtien Yhteenveto Yhteenveto riskinarvioinnin tuloksista pohjavesialueittain sekä toimialoittain jaoteltuna on esitetty kuvissa 28 ja 29. Pääosa pohjavesialueilla sijaitsevista riskikohteista arvioitiin luokkaan D (vähäinen). Merkittävimmiksi riskikohteiksi (luokka B) arvioitiin valtatie 13 Hirvelänkankaan, Pitkäkankaan ja Polsonharjun pohjavesialueilla sekä Pitkäkankaan pohjavesialueella toimiva jakeluasema sekä entinen Outokummun teollisuusalue. Kuva 28. Kartoitettujen riskikohteiden lukumäärä ja riskiluokat pohjavesialueittain jaoteltuna.

45 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 40 Kuva 29. Kartoitettujen riskikohteiden lukumäärä ja riskiluokat toimialoittain jaoteltuna Toimenpidesuositukset Riskinarvioinnin perusteella laaditut keskeiset toimenpidesuositukset riskien pienentämiseksi sekä poistamiseksi kokonaan on esitetty pohjavesialuekohtaisesti seuraavissa kappaleissa. Lisäksi pohjavesialueelle sijoittuvassa toiminnassa tulee huomioida kappaleessa 10.3 esitetyt rajoitukset ja suositukset.

46 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 41 TUNKKARIN POHJAVESIALUE TOIMENPIDESUOSITUKSET Öljysäiliöt Pelastuslaitoksella tulee olla ajantasaiset tiedot pohjavesialueella sijaitsevista öljysäiliöistä sähköisessä rekisterissä. Kiinteistöjen omistajia tulee tiedottaa/muistuttaa öljysäiliöiden tarkastusvelvollisuudesta. Vastuutaho: Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitos, kiinteistön omistaja Valvoja: Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitos Liikenne ja tienpito Vaihtoehtoinen liukkauden torjunta (esim. kaliumformiaatti) sekä pohjaveden kloridipitoisuuden seuranta. Vastuutaho: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

47 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 42 PITKÄKANKAAN POHJAVESIALUE TOIMENPIDESUOSITUKSET Teollisuus- ja yritystoiminta Harmaakiven yritysalueen toimintaa tulee valvoa säännöllisin tarkastuksin. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota polttoaineiden ja muiden kemikaalien sekä ongelmajätteiden käsittelyyn ja varastointiin. Yritysalueen kiinteistöjä ei tule käyttää romujen, jätteiden tai mahdollisesti pilaantuneiden maa-ainesten varastointiin. Vastuutaho: toiminnanharjoittaja, kiinteistön omistaja Valvoja: Vetelin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Harmaakiven yritysalueella muodostuvat likaiset hulevedet tulee johtaa hulevesiviemäriin, jotta likaisten hulevesien imeytyminen maaperään ja edelleen pohjaveteen voidaan estää. Puhtaat hulevedet kuten rakennusten kattovedet tulee imeyttää maaperään. Pohjaveden laadun tarkkailu Harmaakiven yritysalueella ja sen ympäristössä Vastuutaho: toiminnanharjoittajat Pilaantuneet tai mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet Maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuustutkimukset sekä tarvittaessa kunnostustoimenpiteet kohteissa, joissa ei ole selvitetty mahdollista pilaantuneisuutta (esim. teollisuuskiinteistöt ja jakeluasemat). Maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuusselvityksiä tehdään tyypillisesti kiinteistön käyttötarkoituksen tai omistajan vaihtuessa sekä mm. ympäristölupakäsittelyiden yhteydessä. Pilaantuneisuustutkimukset toteutetaan erikseen laadittavan tutkimussuunnitelman mukaisesti. Tutkimustulosten perusteella arvioidaan mahdollinen maaperän ja/tai pohjaveden kunnostustarve sekä maankäytön rajoitukset. Vastuutaho: toiminnanharjoittaja, kiinteistön omistaja Valvoja: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Öljysäiliöt Pelastuslaitoksella tulee olla ajantasaiset tiedot pohjavesialueella sijaitsevista öljysäiliöistä sähköisessä rekisterissä. Kiinteistöjen omistajia tulee tiedottaa/muistuttaa öljysäiliöiden tarkastusvelvollisuudesta. Vastuutaho: Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitos, kiinteistön omistaja Valvoja: Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitos Liikenne ja tienpito Vaihtoehtoinen liukkauden torjunta (esim. kaliumformiaatti) sekä pohjaveden kloridipitoisuuden seuranta. Tieympäristön ja liikenneturvallisuuden ylläpito, jonka avulla voidaan vähentää mahdollista onnettomuusriskiä ja siten ehkäistä pohjaveteen kohdistuvaa riskiä. Vastuutaho: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

48 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 43 HIRVELÄNKANKAAN POHJAVESIALUE TOIMENPIDESUOSITUKSET Liikenne ja tienpito Valtatie 13 sijoittuu Seppälän vedenottamon läheisyyteen ja valtatien sijaintiriski on siten merkittävä. Hirvelänkankaan pohjavesialueelle tulisi rakentaa kiireellisesti pohjavesisuojaus. Vaihtoehtoinen liukkauden torjunta (esim. kaliumformiaatti) sekä pohjaveden kloridipitoisuuden seuranta. Vastuutaho: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Metsätalous Metsänhoitoon liittyviä maanmuokkaustoimenpiteitä tulee välttää pohjavesialueella, ainoastaan kevyt maanmuokkaus kivennäismaan pintaosan paljastamiseksi on sallittu. Pohjavesialueen reuna-alueilla ei tule tehdä ojitustoimenpiteitä, joista voi aiheutua riski pohjaveden haitallisesta purkautumisesta tai humuspitoisten pintavesien imeytymisestä pohjaveteen. Vastuutaho: metsänomistajat, metsänhoitoyhdistys Valvoja: Metsäkeskus, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Maatalous Seppälän vedenottamon sijainti tulee huomioida Hirvelänkankaan pohjavesialueella harjoitettavassa maataloudessa. Vedenottamon läheisyydessä tulee välttää lannoitteiden käyttöä. Vastuutaho: maanomistaja/toiminnanharjoittaja Valvoja: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

49 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 44 POLSONHARJUN POHJAVESIALUE TOIMENPIDESUOSITUKSET Maa-ainesotto Maa-ainesottotoiminnan vaikutuksia pohjaveden pinnankorkeuteen ja laatuun tulee seurata säännöllisesti Maa-ainesottoalueiden maisemointi ja jälkihoitotoimenpiteet tulee toteuttaa ottotoiminnan päätyttyä. Ottotoiminta on alueella ulottunut paikoitellen pohjavedenpinnan alapuolelle. Vastuutaho: toiminnanharjoittaja Valvoja: Vetelin kunta, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Liikenne ja tienpito Vaihtoehtoinen liukkauden torjunta (esim. kaliumformiaatti) sekä pohjaveden kloridipitoisuuden seuranta. Vastuutaho: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Metsätalous Metsänhoitoon liittyviä maanmuokkaustoimenpiteitä tulee välttää pohjavesialueella, ainoastaan kevyt maanmuokkaus kivennäismaan pintaosan paljastamiseksi on sallittu. Pohjavesialueen reuna-alueilla ei tule tehdä ojitustoimenpiteitä, joista voi aiheutua riski pohjaveden haitallisesta purkautumisesta tai humuspitoisten pintavesien imeytymisestä pohjaveteen. Vastuutaho: metsänomistajat, metsänhoitoyhdistys Valvoja: Metsäkeskus, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus

50 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA 45 SULKAHARJUN POHJAVESIALUE TOIMENPIDESUOSITUKSET Metsätalous Metsänhoitoon liittyviä maanmuokkaustoimenpiteitä tulee välttää pohjavesialueella, ainoastaan kevyt maanmuokkaus kivennäismaan pintaosan paljastamiseksi on sallittu. Pohjavesialueen reuna-alueilla ei tule tehdä ojitustoimenpiteitä, joista voi aiheutua riski pohjaveden haitallisesta purkautumisesta tai humuspitoisten pintavesien imeytymisestä pohjaveteen. Vastuutaho: metsänomistajat, metsänhoitoyhdistys Valvoja: Metsäkeskus, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Liikenne ja tienpito Vaihtoehtoinen liukkauden torjunta (esim. kaliumformiaatti) sekä pohjaveden kloridipitoisuuden seuranta. Vastuutaho: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus