Kilpailutuksen mahdollisuudet syöttötariffijärjestelmässä. Tiivistelmä

Transkriptio

1 Tiivistelmä Energiateollisuus ry, Teknologiateollisuus ry & Elinkeinoelämän keskusliitto EK JR P

2 Johdanto Suomi suunnittelee tuulivoimalla ja biokaasulla tuotetun sähkön tukemista syöttötariffijärjestelmällä. Työ- ja elinkeinoministeriön asettama työryhmä julkaisi väliraporttinsa huhtikuussa 2009 ja loppuraporttinsa lokakuussa Työryhmä ehdottaa, että tuulivoiman tuottajalle maksettava tuen määrä määritettäisiin hallinnollisella päätöksellä, mutta toteaa edelleen, että ministeriön tulisi selvittää miten voitaisiin siirtyä tariffitason määrittämiseen kilpailuttamalla. Työryhmän loppuraportissa todetaan, että kilpailutukseen voitaisiin siirtyä kun aidon kilpailutuksen edellytykset ovat olemassa, mutta näitä edellytyksiä ei tarkemmin raportissa määritellä. Tämä tiivistelmä on suomenkielinen lyhennelmä GreenStreamin tekemästä selvityksestä Opportunities to utilise tendering as a part of a feed-in tariff system, jonka ovat tilanneet Energiateollisuus ry, Teknologianteollisuus ry ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK. Selvityksen tavoitteena on tutkia eri tapoja soveltaa kilpailutusta uusiutuvan energian tukemisessa, tarkastella muiden maiden kokemuksia kilpailuttamisesta sekä tunnistaa kilpailutuksen menestystekijöitä Suomen olosuhteissa ja tehdä suosituksia miten kilpailutusta voitaisiin soveltaa Suomen tuulivoiman. Syöttötariffityöryhmän esitys tuulivoiman syöttötariffijärjestelmäksi Työryhmä ehdottaa, että Suomessa otetaan käyttöön markkinaehtoinen takuuhintajärjestelmä tuulivoimalle. Järjestelmässä sähköntuottajat osallistuisivat sähkömarkkinoille. Syöttötariffin tavoitehinnaksi esitetään 83,5 /MWh ja sitä maksettaisiin tuotannolle 12 vuoden ajan. Järjestelmään piiriin kuuluisivat tuulivoimalaitokset ja tuulivoimapuistot, joiden yhteenlasketun generaattorin nimellistehon on vähintään 1 MVA. Tuottaja saa tuloja kahdesta eri lähteestä: sähkö myydään normaalin tapaan markkinoille, jonka lisäksi tuottajalle maksetaan tukea, joka on sähkön markkinahinnan ja tavoitehinnan (83,5 /MWh) välinen erotus. Työryhmän mukaan tuulivoimaloiden rakentaminen tulee saada nopeasti liikkeelle. Siksi tuulivoimalaitoksille, jotka otetaan käyttöön syöttötariffijärjestelmän ensimmäisinä voimassaolovuosina, tulisi maksaa korotettua tavoitehintaa 90,2 /MWh. Ehdotuksen mukaan tariffitaso määriteltäisiin hallinnollisella päätöksellä ja tariffitason kilpailutukseen voitaisiin siirtyä kun aidon kilpailutuksen edellytykset ovat olemassa. Muiden maiden kokemuksia kilpailuttamisesta Useat maat ovat jo vuosia hyödyntäneet kilpailuttamista uusiutuvan energian tukemisessa. Esimerkiksi Isolla-Britannialla ja Ranskalla on ollut aiemmin käytössä puhtaasti kilpailutukseen perustuvat tukijärjestelmät, missä tuen saajat sekä tuen taso määriteltiin kilpailutusten kautta. Näiden järjestelmien tavoitteena oli nostaa uusiutuvan energian tuotantomuotojen kannattavuutta sekä edesauttaa niiden pääsyä markkinoille aikana, jolloin uusiutuvan energian merkitys ei ollut vielä nykyisessä mittakaavassa. Sittemmin, tavoitteiden kasvaessa, maat ovat muuttaneet tukijärjestelmiään mutta huomattavaa on, että kilpailutus on säilynyt osana maiden nykyisiä järjestelmiä. 1 (10)

3 Tällä hetkellä useat Euroopan maat soveltavat kilpailutusta osana uusiutuvan energian tukijärjestelmäänsä (Taulukko 1). Tyypillisesti kilpailutus on vallitsevaa tukimuotoa täydentävä, teknologiakohtainen mekanismi, jota käytetään tuen ja/tai rakennusoikeuden määrittämiseen. Selvityksessä tarkastelluissa maissa kilpailutusta hyödynnettiin erityisesti merituulivoimalle. Tanskassa valtio on ottanut huomattavan suuren roolin merituulivoimahankkeen kehitysprosessissa ja kilpailuttaa valmiin paketin, jossa hankkeen sijainti, koko sekä rakennusaikataulu on määritelty tarkkaan ja valtio huolehtii tarvittavista luvista. Voittajalle taataan tarjottu takuuhinta kilpailutusehdoissa määritellyn sopimuskauden ajaksi. Isossa- Britanniassa vastuu ja riski hankkeen kehittämisestä ovat enemmän hankekehittäjällä. Valtio kilpailuttaa rakennusoikeudet ennalta määritellyille merialueille mutta muutoin kilpailun voittaneet hankekehittäjät vastaavat lupaprosessista ja tuki tuotannolle määrittyy vallitsevan tukijärjestelmän puitteissa sertifikaattimarkkinoilla (Renewable Obligation järjestelmä). Alankomaissa hankekehittäjät tarjoavat omia hankkeitaan ja kilpailu käydään tuotannon tuesta. Tulevaisuudessa järjestelmää tullaan kuitenkin muuttamaan siten, että valtio ottaa suuremman roolin myös kehitettävistä hankkeista. Alankomaiden järjestelmä on budjettirahoitteinen. Tämä Suomen kannalta mielenkiintoista koska on mahdollista, että Suomen järjestelmä tullaan rahoittamaan budjetista. Taulukko 1. Kilpailutus osana nykyisiä uusiutuvan energian tukijärjestelmiä joissakin Euroopan maissa. Maa Tukijärjestelmä Kilpailutuksen rooli Alankomaat Teknologiakohtainen takuuhinta Tällä hetkellä takuuhinnan kilpailutus, tulevaisuudessa sekä takuuhinta että rakennusoikeus Iso Britannia Sertifikaattijärjestelmä Merituulivoiman kehittämisoikeudet Latvia Kiinteä syöttötariffijärjestelmä Tuulivoiman tuen tason kilpailutus; tavoitteena 130 MW kapasiteettia Norja Investointituki Hankkeet kilpailevat tuesta, arviointi perustuu hankkeiden kustannustehokkuuteen Ranska Kiinteä syöttötariffijärjestelmä Täydentävä mekanismi, jolla taataan, että haluttuihin tavoitteisiin päästään. Teknologia ja alue määritellään kullekin kierrokselle erikseen. Portugali Kiinteä syöttötariffijärjestelmä Yksittäisiä kilpailutuksia tuulivoima ja biomassahankkeille Tanska Teknologiakohtainen, joko kiinteätai preemioperusteinen syöttötariffi Valtion määrittelemien merituulivoimahankkeiden rakennusoikeudet ja tuotannon takuuhinta Tarjousprosesseissa hinta on monessa maassa määräävä tekijä miten tarjottuja hankkeita arvotetaan. Hankkeiden kehitysvaihe, jolloin niitä voi tarjota kilpailuun vaihtelee tarkastelluissa maissa. Alankomaiden järjestelmässä edellytetään, että kilpailuun osallistuvalla hankkeella on tarvittavat luvat valmiina kun taas Isossa- Britanniassa hankkeita tarjotaan varhaisemmassa vaiheessa. Kaiken kaikkiaan 2 (10)

4 kilpailutusjärjestelmät ovat hengeltään erilaisia ja järjestelmiä myös kehitetään kierros kierrokselta. Kilpailutus on nähty toimivaksi vaihtoehdoksi etenkin merituulivoimalle, koska sen kustannuksiin liittyy paljon epävarmuuksia ja sopivan tukitason määrittäminen hallinnollisella päätöksellä on haastavaa. Paras tieto hankkeiden edellyttämistä tukitasoista on hankkeiden kehittäjällä ja kilpailutuksen avulla voidaan löytää kustannustehokkaimmat hankkeet uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamiseksi. Meriuulivoiman rooli uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamisessa on tarkastelluissa maissa suuri. Tämän takia hankkeiden toteutuminen ja riittävien toimintaedellytyksien tarjoaminen on tärkeää, mutta kuitenkin pienin mahdollisin kustannuksin. Huomattavaa on, että järjestelmät on suunniteltu palvelemaan kunkin maan erityisolosuhteita, tavoitteet ja potentiaali huomioonottaen. Euroopassa aiemmin sovellettujen kilpailutusjärjestelmien hyvänä puolena on yleisesti ollut kustannustehokkuus: uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa tuotantokapasiteettia on pystytty lisäämään edullisin kustannuksin. Aiempia kilpailutusjärjestelmiä on myös kritisoitu, koska ne eivät ole saavuttaneet järjestelmälle asetettuja tuotantotavoitteita asetetussa aikataulussa. Uusissa järjestelmissä aikaisempia ongelmia on pyritty korjaamaan. Ongelmia on liittynyt muun muassa järjestelmien ennustettavuuteen. Ennustettavuuden puute vaikeuttaa huomattavasti hankkeiden kehittämistä. Myös rangaistusten puuttuminen on heikentänyt kilpailutusten tehokkuutta. Joissakin järjestelmissä hankekehittäjille ei ole asetettu sakkoja jos se ei toteuta hanketta, mikä on mahdollistanut myös epävarmojen hankkeiden osallistumisen kilpailutukseen. Sakko tai hankkeen kehitysvaiheelle asetettava minimitaso parantavat huomattavasti hankkeiden toteutumisen todennäköisyyttä. On syytä huomioida, että tuotantotavoitteista jääminen ei ole välttämättä ollut kilpailutuksen syy. Esimerkiksi hankkeiden luvitukseen ja kaavoitukseen liittyvät ongelmat ja viivästykset ovat omalta osaltaan vaikuttaneet hankkeiden käynnistymisen viivästymiseen nämä ongelmat eivät johdu käytetystä ohjauskeinosta vaan liittyvät muuhun säätelyyn ja lainsäädäntöön. Osa käynnissä olevista kilpailutukseen perustuvista järjestelmistä on vielä niin uusia, että on vaikea arvioida miten ne ovat onnistuneet tuotantotavoitteiden tai kapasiteetin kannustamisessa järjestelmissä on kuitenkin tehty sopimuksia laitosten rakentamisesta ja hankkeet ovat nyt implementointivaiheessa. Tässä selvityksessä haastateltujen asiantuntijoiden mukaan tarjouskilpailut ovat toimineet verrattain hyvin, tosin kommunikointi hankekehittäjien ja viranomaisten välillä on joissakin tapauksissa ontunut ja järjestelmien pitkän aikavälin tavoitteet ovat olleet paikoin epäselvät tai ne ovat muuttuneet matkan varrella. Tarjouskilpailuun perustuvat järjestelmät ovat kuitenkin onnistuneet uuden kapasiteetin tukemisessa kilpailuihin on osallistunut hankkeita ja hankkeiden välillä on ollut kilpailua, viimeisimpiin merituulikilpailutuksiin on osallistunut suuri joukko yrityksiä ja hankkeiden toteutus on lähtenyt käyntiin. Kilpailutukseen perustuvan syöttötariffin menestystekijät Suomen pitkän aikavälin ilmasto ja energiastrategiassa (2008) uusiutuvaan energian tavoitteeksi on asetettu 118 TWh vuonna 2020, joka johtaisi uusiutuvan energian 38 3 (10)

5 prosentin osuuteen energian loppukulutuksesta. Tuulivoiman tavoitteeksi on asetettu 6 TWh, joka syöttötariffityöryhmän raportin mukaan voitaisiin saavuttaa esimerkiksi rakentamalla 2000 MW maatuulivoimaa ja 400 MW merituulivoimaa. On syytä huomioida, että strategian tavoite on edellä mainittu 6 TWh ja sitä ei ole sidottu tiettyyn tuulivoimakapasiteettiin eikä maa- ja merituulivoimalle ole asetettu teknologiakohtaisia tavoitteita. Kehitteillä olevat tuulivoimahankkeet ja hankekehittäjät Vuonna 2008 Suomessa oli käytössä noin 143 MW tuulivoimaa. Tällä hetkellä Suomessa on kehitteillä maatuulivoimahanketta, joiden yhteenlaskettu koko on MW (hankkeiden kehittäjien ilmoittamat maksimi- ja minimikoot). Suomen tuulivoimayhditys ja VTT (2009) arvioivat, että vuoteen 2013 mennessä maatuulivoimaa voitaisiin rakentaa 1300 MW. Merituulivoiman hankekanta on MW ja hankkeita on yhteensä 14 kappaletta. Hankekannan ajallista kehitystä on kuvattu kuvassa 1. Hankkeiden kehittäjinä on erilaisia ja erikokoisia toimijoita. Merituulivoimaa kehittävät pääasiassa suuret energiayhtiöt tai energiayhtiöiden yhteenliittymät kun taas maatuulivoimahankkeiden kehittäjien joukko on kirjavampi. Kuitenkin maatuulivoimahankkeiden kehittäjistäkin valtaosa (80 %) on isoja energian tuottajia, kunnallisia energialaitoksia, teollisuusyrityksiä tai kansainvälisiä tuulivoiman kehittäjäyrityksiä. Noin 20 % hankekehittäjistä on pieniä toimijoita. Kuva 1. Tuulivoiman hankekanta. Lähde: Tuulivoimayhdistys. (Hankkeiden koko on saatu laskemalla niiden keskimääräinen koko hankekehittäjien ilmoittamasta maksimi- ja minimikoosta). (Pylväät kuvaavat kunakin vuonna arvioitua valmistuvaa kapasiteettia. Esimerkiksi vuonna 2012 on arvioitu käynnistyvän 136 MW maatuulivoimaa, josta 96 MW on vielä esiselvityksessä ja 40 MW jo suunnitteluvaiheessa. 4 (10)

6 Kilpailutuksen edellytykset ja menestystekijät Kilpailutukseen perustuvassa on huomioitava erityisesti seuraavat lähtökohdat: Järjestelmän pitkän aikavälin ennustettavuus ja läpinäkyvyys ovat olennaisia sen tehokkuuden kannalta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kilpailutusaikataulut julkaistaan mahdollisimman pitkälle ajalle, tarjousten arviointi on selkää ja järjestelmän pelisäännöt ovat kaikkien tiedossa, kilpailutusjärjestelmään mahdollisesti tulevat muutokset julkaistaan riittävän ajoissa ja järjestelmän arviointi ja kehittäminen tehdään ennalta laaditun aikataulun pohjalta. Tiedottaminen ja vuoropuhelu eri toimijoiden (viranomaiset, hankekehittäjät, etujärjestöt) välillä on oltava aktiivista. Järjestelmän pitää pystyä sopeutumaan mahdollisiin toimintaympäristön ja/tai tavoitteiden muutoksiin. Esimerkiksi tuulivoiman tuotantotavoitteet voivat muuttua huomattavasti jos painotukset eri uusiutuvan energian teknologioiden välillä muuttuvat tai tuulivoiman rakennuskustannukset voivat muuttua. Järjestelmän tavoitteet on määriteltävä selkeästi: tällä hetkellä lähtökohtana on 6 TWh tuotanto vuonna Tämän tavoitteen saavuttamisessa ei kuitenkaan saa unohtaa kustannustehokkuutta. On tärkeää löytää tasapaino järjestelmän vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden välillä. Muiden päämäärien tavoittelu saman järjestelmän avulla heikentää sen toimivuutta järjestelmällä tulisi olla kaksi selkää tavoitetta: kustannustehokkuus ja vaikuttavuus eli tavoitteiden saavuttaminen pienin mahdollisin kustannuksin. Toimivan kilpailutuksen järjestäminen edellyttää viranomaisilta ammattitaitoa sekä koordinaatiokykyä. Eri viranomaistahojen roolit ja vastuut tulee olla selkeät ja oikeudenmukaiset toimijoita kohtaan. Erityisesti lupaprosessin suoraviivaistaminen ja hankkeiden tasa-arvoinen kohtelu paikallisesti on tärkeää. Ehdotus tuulivoiman tuen kilpailuttamiseksi Järjestelmän tavoite: 6 TWh vuoteen 2020 mennessä. Teknologiat: Kaikki tuulivoima on mukana samassa järjestelmässä, hankkeille ei aseteta kokorajoituksia (lukuun ottamatta koko järjestelmän tehorajaa) Rooli: Kilpailutus on ainut tukijärjestelmä tuulivoimalle ilman muita taloudellisia tukimekanismeja. Merituulivoimalle voidaan järjestää erityinen demohankkeen kilpailutus, jonka tavoitteena on muusta kilpailutuksesta poiketen kokemusten hankkiminen merituulivoimasta Suomen olosuhteissa. Jatkuvuus: Vuosittain kilpailutetaan noin 600 MW ja kilpailutuksia järjestetään yhteensä 5-6 vuosina Joillakin tarjouskierroksilla saatetaan jäädä tavoiteltavasta hankemäärästä tai osa voittaneista hankkeista voi peruuntua, minkä takia kilpailukierrosten määrä ja kierrosten tavoitekapasiteetti tarkentuu järjestelmän loppuvaiheessa. Kilpailutuksen kohde: Takuuhinta tuotannolle 12 vuodeksi. Tukijärjestelmä perustuu syöttötariffityöryhmän ehdottamaan rakenteeseen ja kilpailutuksen kohteena on ainoastaan tuotannolle maksettu hinta. Hankekehittäjä voi tarjota kilpailuun hanketta eri 5 (10)

7 muodoissa (esimerkiksi: tarjous A; 50 MW hinnalla 100 /MWh tarjous B; 100 MW hinnalla 110 /MWh, jos tarjous B voittaa peruuntuu tarjous A). Osallistujille asetettavat vaatimukset: Yleiset vaatimukset esimerkiksi, että osallistujan tulee olla oikeushenkilö. Osallistujan on asettava tarjoustakaus kilpailutusta varten ja toimitustakaus hankkeen toteutusvaihetta varten,. Takaukset ovat suhteessa tarjotun hankkeen kokoon ( /MW). Ei muita erityisiä vaatimuksia. Hankkeille asetettavat vaatimukset: Hankkeiden on oltava sähkö- ja muiden lakien ja asetusten mukaisia huomioiden syöttötariffityöryhmän ehdotukset. Näitä ovat esimerkiksi, verkkoliitäntä ja sähkötasevaatimukset. Hankkeiden kehitysvaihevaatimukselle on kaksi vaihtoehtoa: A) Kaikki hankkeet voivat osallistua kilpailuun, mutta edistyneemmille hankkeille annetaan taloudellista etua. Eräs mahdollisuus on arvioida hankkeita siten, että hanke, jolla on tarvittavat luvat, arvotetaan alemmalla hinnalla kuin ne ilmoittavat tarjouksissaan (esimerkiksi 95 % ilmoitetusta hinnasta). B) Vain hankkeet, jotka ovat tietyssä vaiheessa saavat osallistua. Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on olennainen osa hankekehitystä ja se on hankekehityksen ensimmäinen vaihe, johon liittyy merkittäviä lupariskejä. Tämän takia kilpailuun osallistumisen edellytykseksi voitaisiin asettaa valmis YVA. Tosin, tällä hetkellä ei ole täysin selvää, mitkä hankkeet edellyttävät YVA:n, mikä on syytä huomioida osallistumisedellytyksiä asetettaessa. YVA:n edellyttäminen pieniltä hankkeilta ei ole välttämättä tarkoituksenmukaista ja näille hankkeille olisi asettava muita hankkeen kypsyyteen sidottuja edellytyksiä. On syytä huomioida, että hankkeen kehitysvaiheelle asettavat rajoitukset vaikuttavat merkittävästi kilpailutukseen osallistuvien hankkeiden määrään erityisesti järjestelmän alussa. Tässä ehdotuksessa kilpailuun osallistuvien on asetettava tarjoustakaus, mikä antaa edistyneemmille hankkeille kilpailuetua, koska niillä on alhaisempi hankkeen kehitykseen liittyvä riski. Sakko: Kaikki osallistujat asettavat tarjousvakuuden. Takaus palautetaan niille osallistujille, jotka eivät menestyneet kilpailussa. Voittaneille tarjoajille tarjoustakaus palautetaan sen jälkeen kun ne ovat solmineet syöttötariffisopimuksen ja ovat asettaneet hankekehityksen ajalle asettavan toimitustakauksen ( /MW). Maatuulivoimahankkeilla on 24 kuukautta aikaa toteuttaa hanke. Jos hanke ei ole valmis 24 kuukauden kuluessa, viranomaiset voivat vaatia maksuja toimitustakuusta kuukausittain 24 yhtäsuuressa erässä. Käytännössä toimitustakuu on maksettu 24 kuukauden kuluessa, jolloin syöttötariffisopimuksen solmimisesta on kulunut 48 kuukautta (24 kuukauden rakennusaika ja 24 kuukauden aika, jolloin suoritusvakuudesta on mennyt maksuja). Tämän jälkeen viranomaisilla on oikeus irtisanoa hankekehittäjän kanssa tehty syöttötariffisopimus. Merituulivoiman osalta menettely on sama kuin maatuulivoimalla, mutta rakennusaika on 48 kuukautta. Jos hanke ei ole valmistunut tässä ajassa viranomaiset voivat vaatia maksuja suoritusvakuudesta kuten maatuulivoiman osalta, kuukausittain 24 yhtä suuressa erässä. Syöttötariffisopimus voidaan irtisanoa, mikäli hanke ei ole valmistunut 72 kuukaudessa. 6 (10)

8 On syytä huomioida, että viranomaiset eivät välttämättä halua irtisanoa syöttötariffisopimusta, jos hankkeen kehittyminen on edistynyt ja voidaan olettaa, sen tuotanto tulisi käyttöön ennen vuotta Hinnoittelu: Tariffin maksatus tapahtuu syöttötariffityöryhmän ehdotuksen mukaisesti eli syöttötariffituki on kilpailutuksessa määräytyneen tariffin ja sähkön markkinahinnan välinen erotus. Tariffitason määräytymisen vaihtoehdot 1 ovat: A) Kaikille tarjouskilpailussa voittaneille maksetaan sama tariffi (yhtenäishinnoittelu), joka määräytyy kalleimman kilpailussa voittaneen tarjouksen perusteella. B) Voittaneille hankkeille maksetaan niiden omassa tarjouksessa ilmoittama hinta (tarjottu hinta). Käytännössä jokaisen hankkeen tukitaso olisi yksilöllinen. Joustavuus: Hankekehittäjille on oikeus myydä tai siirtää hanke edellyttäen että kaikki velvollisuudet siirtyvät hankkeen mukana. Lisäksi yhtenäishinnoitteluun perustuvassa kilpailutuksessa hankekehittäjällä on oikeus vaihtaa hanketta edellyttäen, että viranomaiset hyväksyvät muutoksen. Tarve muutokselle voi tulla esimerkiksi tilanteessa, jossa alkuperäinen hanke ei saa tarvittavia lupia. Hankekehittäjille annettava joustavuus alentaa merkittävästi osallistujien riskejä. Kontrolli: Kilpailun järjestäjä voi asettaa kilpailulle reservihinnan, joka on ko. tarjouskierroksen maksimihinta. Reservihinta voidaan julkaista etukäteen tai se voi olla salainen. Tämä mekanismi mahdollistaa tariffin maksimitason asettamisen. Jos kilpailuun osallistuu vähemmän hankkeita (kapasiteettia, MW) kuin on sen tavoite, viranomaisilla on oikeus hyväksyä vain osa tarjouksista. Ei-hyväksytyt tarjoukset voidaan siirtää seuraaville kilpailutuskierroksille. Aikataulu ja roolit: Ks. Liite 1. 1 Näiden lisäksi on mahdollista käyttää myös muita hinnoittelumenettelyjä kuten Ausubel- tai Vikreyhuutokauppamenetelmien hinnoittelumekanismeja. 7 (10)

9 Loppupäätelmät Yllä ehdotetussa kilpailutusmallissa kaikki tuulivoima osallistuu samaan järjestelmään, mikä parantaa järjestelmän kustannussäästöpotentiaalia sekä lisää kilpailua toimijoiden ja hankkeiden suuremman määrän myötä. Suomessa on kehitteillä suuri joukko hankkeita eri toimijoiden valmistelemina ja voidaan olettaa, että tarjouskilpailuihin osallistuisi useita hankkeita tällä hetkellä kehitteillä olevien hankkeiden määrä ylittää huomattavasti vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavan määrän. Kilpailutukseen perustuvan järjestelmän huomattava etu on sen kyky huomioida toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset, jotka vaikuttavat hankkeiden kustannuksiin. Voidaan olettaa, että tuulivoiman kustannukset ja investointiympäristö muuttuvat merkittävästi lähivuosina ja kilpailutuksen avulla tuulivoiman tukitaso asettuu kulloisenkin hetken lähtökohtien perusteella. Erityisesti merituulivoiman edellyttämän tukitason määrittely on tällä hetkellä haastavaa. Kilpailutukseen perustuvassa järjestelmässä viranomaisen ei tarvitse arvioida tarvittavaa tukitasoa vaan vastuu tarkan tukitason arvioinnista siirretään niille, jotka tuntevat sen parhaiten eli hankekehittäjille. Samalla voidaan soveltaa menettelyjä, joilla viranomaiset varmistavat, että tukitaso ei nouse liian korkeaksi. Tarvittaessa voidaan harkita erityistä merituulivoimahankkeille kohdistettua kilpailutusta, jos näyttää siltä, että merituulivoimaa tarvitaan tavoitteen saavuttamiseksi mutta hankkeet eivät vielä pysty kilpailemaan maatuulivoimahankkeiden kanssa. Merituulivoimaa voidaan lisäksi edistää järjestelmällä erityinen demonstraatiohankeen kilpailutus, jonka tavoitteena on testata merituulivoimaa Suomen olosuhteissa. Kilpailutusta hyödynnetään tällä hetkellä useassa Euroopan maassa uusiutuvan energian edistämiseen. Aikaisemmin sovellettujen kilpailutusjärjestelmien etuna on ollut kustannustehokkuus, ja ongelmia on liittynyt järjestelmien ennustettavuuteen ja siihen, että ne eivät ole saavuttaneet järjestelmälle asetettuja tuotantotavoitteita asetetussa aikataulussa. Näihin seikkoihin tulee erityisesti kiinnittää huomiota Suomen järjestelmän valmistelussa. Järjestelmän ennustettavuus perustuu selkeisiin pitkän aikavälin tavoitteisiin ja aikatauluihin. Osallistujille ja voittaneille hankkeille asetettavat takuuvaatimusten ja sakkojen tavoitteena on taata, että kilpailu johtaa hankkeiden toteutukseen. Takuuvaatimukset kuitenkin vähentävät pienten toimijoiden mahdollisuutta osallistua kilpailuun ja on tärkeää löytää sopiva tasapaino pienten toimijoiden edellytysten ja takuuvaatimusten välille. Muiden maiden kokemusten ja Suomen olosuhteiden analysoinnin pohjalta voidaan todeta, että Suomessa voidaan hyödyntää kilpailutusta tuulivoimalla tuotetun sähkön takuuhinnan määrittelyssä. Suomessa on useita hankkeita, jotka voivat osallistua kilpailutukseen, hankekehittäjien taloudelliset edellytykset kilpailuun osallistumiselle ovat hyvät ja kilpailutuksen avulla on mahdollista saavuttaa merkittäviä kustannussäätöjä. 8 (10)

10 Liite 1: Kilpailutusprosessi ja työnjako Kuukausi Tapahtuma 1. TEM määrittelee kilpailussa tavoiteltavan kokonaiskapasiteetin. Määrän tulee olla linjassa etukäteen määritellyn, ja 6 TWh:iin vuonna 2020 tähtäävän aikataulun kanssa. Huutokauppoja järjestetään vuosina tai niin kauan, että asetettu kokonaistavoite on saavutettu. Tulevien huutokauppojen aikataulu julkaistaan tarkasti 2 3 vuodeksi ja alustavasti 4 7 vuodeksi. 2. Huutokaupan toimittaja julkaisee tarjouspyynnön, jossa määritellään: Tavoiteltavan kapasiteetin määrä Hankkeille asetetut tekniset vaatimukset Osallistujille asetut ehdot ja takausvaatimukset (takuiden koko, takausten lunastamisen ehdot mikäli osallistuja ei täytä sille asetettuja vaatimuksia) Tarjousten arviointiperusteet (tekniset ja muut vaatimukset, hintojen arviointi ml. mahdollinen edistyneemmille hankkeille myönnetty lisäetu) Tarjousten jättämisen ja tarjousten voimassaolo aikataulu sekä hankkeiden valmistumisen määräaika Malli syöttötariffisopimuksesta 5. Määräaika tarjousten jättämiselle ja tarjousvakuuksien asettamiselle 7. Huutokaupan toimittaja julkaisee huutokaupan tulokset. Halutessaan viranomaiset voivat hylätä jätetyt tarjoukset. 12. Syöttötariffisopimukset voittaneiden tarjoajien kanssa on allekirjoitettu. Tarjousvakuudet vaihdetaan toimitusvakuuksiin. Hankkeen loppuunsaattaminen aloitetaan. (On syytä huomioida, että viranomaisilla voi olla käsiteltävänä useita sopimuksia samanaikaisesti, mikä voi aiheuttaa pullonkaulan. Tämän takia on olennaista, että tarjoajat ovat etukäteen hyväksyneet mallisopimusluonnoksen.) 36. Voittaneiden maatuulivoimahankkeiden valmistumisen eräpäivä. Jos hanke on myöhässä, viranomaisilla on oikeus aloittaa toimitusvakuuksien lunastaminen kuukausittain kahden vuoden ajan tai kunnes hanke on valmistunut. Kahden vuoden jälkeen viranomaisilla on oikeus irtisanoa syöttötariffisopimus. 60. Voittaneiden merituulivoimahankkeiden valmistumisen eräpäivä. Jos hanke on myöhässä, viranomaisilla on oikeus aloittaa toimitusvakuuksien lunastaminen kuukausittain kahden vuoden ajan tai kunnes hanke on valmistunut. Kahden vuoden jälkeen viranomaisilla on oikeus irtisanoa syöttötariffisopimus. 9 (10)

11 10 (10)