Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTEohjelma. Pohjois-Suomen alueellinen kehittämistoiminnan suunnitelma

Transkriptio

1 1 Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTEohjelma Pohjois-Suomen alueellinen kehittämistoiminnan suunnitelma versio Sisältö 1. JOHDANTO NÄITÄ TAVOITTELEMME Osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähenee Hyvinvointi ja terveys lisääntyvät, hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat Palvelujen laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat, alueelliset erot kapenevat KASTE-OHJELMAN PAINOPISTEALUEET POHJOIS-SUOMESSA KASTE-OHJELMAN PAINOPISTEALUEET POHJOIS-SUOMESSA NÄIN SEN TEEMME Uusi kehittämistyö, jolle haetaan STM:n hankerahoitusta v Uusi kehittämistyö, jolle haetaan STM:n hankerahoitusta Muu aloitettavaksi suunniteltu kehittämistyö Jatkuva kehittämistyö ja aiemmat hankkeet OHJELMAN TOTEUTUS Toimeenpano, seuranta, arviointi ja valvonta Viestintä ja sidosryhmätyö...44 Aluejohtoryhmän kokoonpano ja sihteerit Tiedotuksesta vastaavat henkilöt LIITTEET

2 2 1. JOHDANTO Valtioneuvosto on hyväksynyt sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman KASTE vuosille Ohjelma perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettuun lakiin (733/1992) ja sen 5 :ään sellaisena kuin se on laissa 253/2007. Valtioneuvosto vahvistaa joka neljäs vuosi sosiaali- ja terveysministeriön esittelystä hallituksen valtiontaloutta koskevien päätösten kanssa yhteensopivan sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman. Valtioneuvosto nimeää sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisten tavoitteiden kokoamiseksi ja toimeenpanemiseksi sekä valtakunnallisten ja alueellisten toimijoiden yhteistoiminnan toteuttamiseksi neljäksi vuodeksi kerrallaan sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimivan sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunnan. Neuvottelukunnan lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut viisi alueellista johtoryhmää neuvottelukunnan toiminnan tueksi. Alueelliset johtoryhmät suunnittelevat, ohjaavat ja koordinoivat alueilla tapahtuvaa kehittämistyötä. Kansallisen kehittämisohjelman toimeenpano täsmentyy ja toteutuu kuntien, järjestöjen ja muiden alueellisten toimijoiden laajana yhteistyönä sopimissa konkreettisissa kehittämistoimissa ja niiden tavoitteissa. Tämä Pohjois-Suomen alueellinen kehittämistoiminnan suunnitelma KASTE-ohjelma-kaudeksi on Pohjois-Suomen alueellisen johtoryhmän tärkein tehtävä. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman (KASTE ) päätavoitteina on lisätä kuntalaisten osallisuutta ja vähentää syrjäytymistä, lisätä väestön hyvinvointia ja terveyttä, ja kaventaa samalla terveyseroja. Lisäksi tavoitellaan palvelujen laadun, saatavuuden ja vaikuttavuuden parantumista ja alueellisten erojen vähentymistä. Tavoitteet on jaoteltu mitattaviksi osatavoitteiksi, jotka pyritään saavuttamaan paikallisesti toteutettavilla konkreettisilla toimenpiteillä. Valtio tukee toimintaa muun muassa lainsäädännön uusimisella, suosituksilla ja valtionavustuksilla. Pohjois-Suomen laaja alue pitkine matkoineen on haaste aluejohtoryhmän työlle. Pohjois-Suomen alueellisen kehittämistoiminnan suunnitelmassa on tärkeää, että laajan alueen eri osien näkemykset ja painopisteet tulevat esille. Aluejohtoryhmä on päättänyt toimintansa organisoinnista, että maakuntaliitot toimivat alueillaan koordinaattoreina ja niiden kautta suodattuvat alueiden painopisteet ja niiden mukaiset kehittämishankkeet aluejohtoryhmälle. Maakuntaliittoihin on nimetty yhdysjäsenet, jotka osallistuvat aluejohtoryhmän kokouksiin. Saamelaiset: Pohjois-Suomen alueellisen kehittämistoiminnan suunnitelmassa huomioidaan myös saamenkielisten palvelujen kehittäminen. Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa, jolla on oma historia, kieli, kulttuuri, elinkeinot, elämäntapa ja identiteetti. Saamelaisten perinteinen asuinalue ulottuu neljään valtioon: Suomeen, Norjaan, Venäjälle ja Ruotsiin. Kaikkiaan saamelaisia arvioidaan olevan eri maissa yhteensä yli Eniten saamelaisia on Norjassa. Suomessa on Saamelaiskäräjien vuoden 2007 saamelaiskäräjävaaleissa keräämien tietojen mukaan saamelaista, joista noin 3570 (38,3 %) asuu saamelaisten kotiseutualueella, joka käsittää Enotekiön, Inarin, ja Utsjoen kuntien alueen, sekä Sodankylän kunnassa sijaitsevan Lapin paliskunnan alueen. Suomen saamelaisista jo noin 54,9 % asuu saamelaisalueen ulkopuolella ja 6,9 % ulkomailla. Suomessa on käytössä kolme saamenkieltä; pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame. Saamenkieltä puhuu vajaa puolet saamelaisista. Heistä

3 % käyttää pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea kumpaakin alle 15% saamenkielisistä saamelaisista Valtion talousarviossa vuodesta 2002 lähtien myönnetty vuodeksi kerrallaan erillinen valtionavustus saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi saamelaisten kotiseutualueella. Määrärahaa käytetään valtionavustuksen maksamiseksi Saamelaiskäräjien kautta saamelaisten kotiseutualueen kunnille. Avustus on vuodesta 2004 lähtien ollut euroa (momentti ). Määrärahasta noin puolet kuluu yksinomaan saamenkielisen päivähoidon kustannuksiin. Jäljelle jäävällä osuudella tuetaan saamenkielisten vanhustenhuollon palveluiden, perhetyön, sosiaalityön ja terveydenhoidon palveluiden järjestämistä. Nykyinen rahoitusmenettely toteuttaa saamelaisten kotiseutualueella saamelaisten perustuslaillista kulttuuri-itsehallintoa, jonka kautta saamelaiset voivat keskeisesti vaikuttaa heille suunnattujen palvelujen toteuttamiseen ja näin ohjata kielensä ja kulttuurinsa ylläpitämistä ja kehittämistä asuinalueellaan. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (Poske) valtakunnalliseksi erityistehtäväksi on määritelty saamenkielisen väestön palvelutarpeiden huomioon ottaminen tarpeellisissa tehtävissä. Saamelaisten hyvinvointipalveluiden kehittäminen, siihen liittyvä tutkimus, koulutus ja arviointi ovat erityisalueena Posken tehtäväkentässä. Hallinnollisesti Saamelaiskäräjien yhteydessä toimiva saamelaisyksikkö huolehtii näistä tehtävistä yhteistyössä Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan toimintayksikköjen kanssa. Saamelaisyksikön tavoitteena on saamelaisen varhaiskasvatuksen, vanhustenhuollon ja saamelaisen sosiaalityön kehittäminen sekä sosiaalipalvelujen sisällöllinen ja laadullinen kehittäminen siten, että palvelujen taso ja saatavuus voidaan turvata saamelaisväestölle. 2. NÄITÄ TAVOITTELEMME Seuraavassa on kuvattu KASTE-ohjelmassa asetetut osatavoitteet ja Pohjois-Suomen tilanne tavoitteiden saavuttamisessa maakunnittain Osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähenee Osatavoite: Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä suhteessa ikäryhmään kääntyy laskuun Kuvio: Kodin ulkopuolelle sijoitetut vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä

4 4 1,5 1 0,5 0 Kainuu Keski- Pohjanma Lappi Pohjois- Pohjanma Koko maa ,8 0,7 1 0,9 1, ,7 0, , ,9 0,8 1,1 0,9 1, ,9 1,1 0,9 1, Stakes, Indikaattoripankki SOTKAnet Pohjois-Suomen maakunnissa on kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia (0-17 vuotiaat) suhteessa ikäryhmään vähemmän kuin maassa keskimäärin. Kuitenkaan tavoitetta määrä kääntyy laskuun ei ole saavutettu ja suuntaus näyttää olevan päinvastainen. Tausta Koko maassa kodin ulkopuolelle sijoitettujen vuotiaiden suhteellinen osuus ikäluokasta oli vuonna ,2 % vastaavanikäisestä väestöstä. Valtakunnallisesti lastensuojelun palveluiden kuormitus on kasvanut 1990-luvulta lähtien. Viime vuosina lastensuojelun avohuollon piirissä olevien ja sijoitettujen kokonaismäärä on kasvanut 2-5 prosenttia vuodessa. Lastensuojelutilastojen tulkinta on hankalaa, koska sijoitusten määrä ei välttämättä kerro niinkään lastensuojelun tarpeesta kuin palvelujen rakenteesta ja toimintakulttuurista. Kirjaamiskäytännöt voivat myös vaihdella paikkakunnittain, vaikka yhtenäiseen käytäntöön pyritäänkin. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen tilastoa tarkasteltaessa tulee muistaa, että esimerkiksi avohuollon tukitoimien lisääminen voi vähentää sijoitusten määrää, mutta samalla se voi lisätä huostaanottojen määrää kun lastensuojelullisia toimenpiteitä vaativia tilanteita tulee enemmän esille. Tulee myös huomioida, että pienissä kunnissa satunnaisvaihtelut voivat vaikuttaa olennaisesti eri vuosien lukuihin. Kun tapauksia on kunnassa alle viisi, tietoja ei tietosuojan vuoksi julkaista. Sijoitusten taustalta löytyy usein yhteys päihteisiin, joten päihdekysymys on tärkeä huomioida tavoiteltaessa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrän vähentämistä. Pääkaupunkiseudulla tehdyn selvityksen (2005) mukaan nuorempien lasten huostaanottojen taustalla on usein vanhempien päihteiden käyttö, kun taas vuotiaiden osalta nuoren oma päihteiden käyttö johti kolmannekseen huostaanotoista. Kainuu Keski-Pohjanmaa

5 5 Kodin ulkopuolelle sijoitettujen 0 17 vuotiaiden lasten osuus on myös Keski-Pohjanmaalla valtakunnallisen suuntauksen mukaisesti kääntynyt nousuun verrattuna vuoteen Kuitenkin on huomioitava, että Kokkolassa, joka on suurempi kaupunki alueen muihin kuntiin verrattuna, lasten sijoittamiseen kodin ulkopuolelle päädytään useammin kuin muissa alueen kunnissa. Tavoitteena on saada ennaltaehkäisevän toiminnan, varhain puuttumisen ja erilaisten vanhemmuuden tukemisen keinoin tämä suuntaus kääntymään laskuun. Pitemmän ajan tavoitteena on saada kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumäärä laskemaan myös alle vuoden 2004 tason. Kodin ulkopuolelle sijoitettuna olleiden lasten tukitoimiin panostetaan erityisesti. Tarkasteltaessa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrää huomioidaan samanaikaisesti päihteiden käyttöön liittyvät asiat ja näiden tekijöiden mahdolliset yhteydet ja suunnataan tukitoimenpiteitä näiden pohjalta. Valtakunnallinen kouluterveyskysely antaa merkkejä lasten ja nuorten pahoinvoinnista. Vanhemmuuden puutetta koki 8-9 lk:n oppilaista Keski-Pohjanmaalla % ja keskivaikeaa masentuneisuutta 14%. Tytöt kokivat poikia useammin masentuneisuutta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana pakkotoimet psykiatrisessa sairaalahoidossa vuotiailla ovat lisääntyneet kuten myös vuotiaiden potilaiden määrä. Tästä huolimatta kodin ulkopuolelle sijoitettujen 0 17 vuotiaiden lasten ja nuorten määrässä ei ole tapahtunut suurta muutosta kymmenen vuoden jaksoa tarkasteltaessa; nousu on ollut vuodesta ,5 %:sta 0,9 %:iin vuoteen Lappi Lapin osalta kodin ulkopuolelle sijoitettujen 0 17-vuotiaiden osuus vastaavanikäisestä väestöstä noudattelee koko maan trendiä, luvun ollessa kuitenkin yhden kymmenyksen alempi, kuntakohtaiset luvut vaihtelevat nollasta 1,8 prosenttiyksikköön. Yksittäisiä kuntia tarkasteltaessa Kemi erottuu viimeisen neljän vuoden osalta selvimmin kodin ulkopuolelle sijoitettujen määrän ollessa siellä Lapin korkein (vuonna ,9 %). Valtakunnallisen kouluterveyskyselyn mukaan esimerkiksi keskusteluvaikeuksia vanhempien kanssa oli Lapissa 12 %:lla luokkalaisista vuonna 2008 (luku oli sama vuonna 2006). Keskivaikeaa tai vaikeaa masentuneisuutta oli 14%:lla luokkalaisista vuonna 2008 Lapissa (vuonna 2006 luku oli 13%). Tytöistä 19%:lla oli keskivaikeaa tai vaikeaa masentuneisuutta, kun taas pojilla vastaava luku oli 9% vuonna Saamelaisten kotiseutualueella Enontekiön kunnassa noin 5 % lapsista kuuluu lastensuojelun tukitoimien piiriin. Inarin kunnassa lastensuojelun (avohuollon) toimien piirissä on noin 7 % lapsista. Utsjoen kunnassa luku 15 %. (Lähde: Rasmus, Minna 2008: Sápmelašvuohta lea dego skeaŋka, Saamelaisuus on kuin lahja. Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 1:2008, s.32) Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaalla kodin ulkopuolelle sijoitettuja on vuosina ollut koko maan keskimäärää vähemmän. Vuonna 2007 sijoitettujen osuus ikäluokasta oli maakunnassa 0,9 prosenttia. Kunnittainen vaihtelu on kuitenkin suurta, osuus vaihteli vuonna 2007 nollasta 1,7 prosenttiin. Koko maan keskiarvoa enemmän sijoituksia oli neljässä kunnassa. Kuntia, joista tietoa ei ilmoiteta tietosuojan vuoksi (tapauksia oli alle viisi), oli 38 kunnasta kahdeksan. Lastensuojelun toteutustavat ja painotukset vaihtelevat kunnissa avohuollon ja sijaishuollon välillä sekä sijoituksissa perhepainotteisuuden ja laitospainotteisuuden välillä.

6 6 Osatavoite: Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden vuotiaiden nuorten osuus ikäluokasta jää alle 10 prosentin Kuvio: Koulutuksen ulkopuolelle jääneet vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä Kainuu Keski- Lappi Pohjois- Koko maa ,8 7,2 9,1 9,4 11, ,9 7,2 9,1 9,4 11, ,1 6,9 9,2 9,7 11, Stakes, Indikaattoripankki SOTKAnet Kuvio: Koulutuksen ulkopuolelle jääneet vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä vuonna 2006 Karttavärien selitteet Ei arvoa 0,0-8,4 8,5-10,2 10,3-11,9 12,0-13,9 14,0-38,1

7 7 Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden vuotiaiden osuus ikäluokasta jää tavoitteen mukaisesti alle 10 prosenttiin ja osuus on pienempi Tausta kuin maassa keskimäärin. Osuus näyttää kuitenkin lisääntyvän. Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden määrä laski Suomessa merkittävästi aktivointipolitiikan seurauksena 1990-luvun lopulla, mutta viime vuosina kehitys on tasoittunut. Koko maassa koulutuksen ulkopuolelle jääneiden vuotiaiden osuus oli vuonna ,4 % vastaavanikäisestä väestöstä. Koulutuksen ulkopuolelle jääneillä tarkoitetaan henkilöitä, jotka ko. vuonna eivät ole opiskelijoita tai joilla ei ole tutkintokoodia eli ei perusasteen jälkeistä koulutusta. Peruskoulun jälkeisen koulutuksen ulkopuolelle jääminen voi altistaa syrjäytymiselle ja pitkäaikaistyöttömyydelle. Sukupuolittaiset erot ovat merkittäviä. Pojat jäävät tyttöjä useammin koulutuksen ulkopuolelle. Kainuu Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaalla on ollut huomattavan korkea nuorisotyöttömyys, joka jatkui pitkään luvun lamavuosien jälkeen. Nuorisotyöttömyys (17-24 vuotiaat) oli vielä vuonna ,4, % eli huomattavasti yli maan keskitason 14,7%. Vuoteen 2006 mennessä se oli laskenut 11,1 %:iin (koko maa: 10,8 %). Vastaavana ajanjaksona kaikkien työttömien prosentuaalinen osuus työvoimasta kehittyi siten, että se vuonna 2000 oli yli maan keskitason 13,9% (koko maa: 12,6%) ja vuonna 2006 oli laskenut alle maan keskitason 9,2 %:iin (koko maa: 9,6%). Nuorisotyöttömyyden poistamiseksi on suunnattu lukuisia erilaisia toimenpiteitä (mm. hankkeita, työvoiman yhteispalvelukeskus), jotka osaltaan, muiden tekijöiden ohella ovat vaikuttaneet siihen, että nuorityöttömyys on kääntynyt laskuun. Koulutuksen ulkopuolelle jääminen on selkeä riskitekijä nuorten aikuisten työelämään sijoittumiselle. Tämän vuoksi nuorten nostaminen työllisyysstrategian tärkeimmäksi teemaksi on perusteltua. Myös jatkossa on tärkeätä erilaisten toimenpiteiden avulla varmistaa, etteivät nuoret jää koulutuksen ulkopuolelle. Kriittisiä vaiheita ovat koulutusuran valinta, ammattiin johtavan koulutuksen valinta sekä ammattiin siirtyminen. Kouluttautumismahdollisuuksia Keski-Pohjanmaalla on suhteellisen paljon mutta koulutustarjonnan ja työpaikkojen kohtaanto on ollut pitkään tunnistettu haaste, joka edelleen ikäluokkien pienentyessä korostuu. Työmarkkinoiden segregaatio eli eriytyminen miesten ja naisten toimialoihin on Keski-Pohjanmaalla voimakkainta koko maassa. Myös tämä asia tulee huomioida nuorten ammatillisen koulutuksen yhteydessä. Nuorten työllistyminen näkyy oleellisesti myös pitkäaikaisesti toimeentuloa saaneiden vuotiaiden osalta, mikä työllisyystilanteen parantuessa on vähentynyt.

8 8 Lappi Lapin osalta koulutuksen ulkopuolelle jääneiden vuotiaiden nuorten osuus ikäluokasta on pysynyt alle kymmenessä prosentissa ja trendi on koko maan tavoin laskeva. Yksittäisissä Lapin kunnissa prosenttiosuudet vaihtelivat vuonna ,1 18,7 % välillä. Väkiluvultaan pienemmissä kunnissa koulutuksen ulkopuolelle jääntiä voi selittää oman paikkakunnan opiskelupaikkojen heikko tarjonta esimerkiksi alavaihtoehtojen suhteen. Vuoden 2005 tilaston mukaan suhteellisesti eniten koulutuksen ulkopuolelle jääneitä vuotiaita oli Utsjoella, Ranualla ja Savukoskella. Mikäli Utsjoen tilannetta tarkastellaan nuorten (15 24-vuotiaiden) työttömien tilastosta, huomataan, että nuorisotyöttömyysluvut ovat 2000-luvulla Lapin alhaisimmat. Kokonaisuudessaan Lapissa on prosenttiosuudeltaan vähemmän koulutuksen ulkopuolelle jääneitä vuotiaita kuin koko maassa ja tätä voi selittää muun muassa se, että koulutukselle vaihtoehtoista työtä ei välttämättä ole juurikaan tarjolla ja toisaalta kilpailu koulupaikoista ei vaikeuta opiskelupaikan saantia. Myös paikallinen kulttuuri voi olla selittävänä tekijänä koulutuksen ulkopuolelle jäämiseen. Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaalla koulutuksen ulkopuolelle jäämisen yleinen suunta heijastaa koko maan kehitystä. Vuonna 2006 koulutuksen ulkopuolelle jääneitä oli 9,7 prosenttia vuotiaista. Määrällisesti tämä merkitsee noin nuorta, josta Oulun kaupungissa oli noin 900. Kunnittainen vaihtelu on merkittävää, koulutuksen ulkopuolelle jääminen vaihteli kunnissa vuonna ,7:stä 14,5 prosenttiin. Sukupuolen mukaan osuus on maakunnassa pojilla 11,0 ja tytöillä 7,8 prosenttia. Pohjois-Pohjanmaalla nuorten koulutuksen ulkopuolelle jääminen kytkeytyy nuorten huonoon työllisyystilanteeseen, nuorten ikäluokkien suureen osuuteen ja koulutuspaikkojen jakautumiseen. Pohjois-Pohjanmaalla nuorisotyöttömyys on laskenut kymmenen vuoden aikana noin 10 prosenttiyksikköä, mutta on edelleen koko maata korkeammalla tasolla. Vuonna vuotiaiden nuorisotyöttömyys oli Pohjois-Pohjanmaalla 13,5 prosenttia ikäluokasta, kun koko maassa osuus oli 9,0 prosenttia. Nuorisotyöttömyys oli koko maata korkeampaa 25 kunnassa 38:sta. Oulun kaupungissa se oli 15,3 prosenttia. Toisen asteen koulutuspaikkoja on maakunnassa suhteessa nuorten ikäluokkien suureen määrään riittämättömästi ja ne jakautuvat alueellisesti epätasaisesti. Osatavoite: Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneiden vuotiaiden nuorten osuus vastaavasta ikäluokasta puolittuu Kuvio: Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä

9 Kainuu Keski- Pohjanmaa Lappi Pohjois- Pohjanmaa Koko maa ,4 1,4 3,1 2,2 2, ,4 1,1 3,1 2 2, ,6 0,7 2,6 1,7 2,5 Stakes, Indikaattoripankki SOTKAnet Kuva: Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä vuonna 2006 Karttavärien selitteet Ei arvoa 0,0-0,0 0,1-1,4 1,5-2,3 2,4-3,3

10 10 3,4-9,3 Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneita vuotiaita vastaavanikäisestä väestöstä on Kainuussa ja Lapissa enempi kuin maassa keskimäärin. Pohjois- Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla prosenttiosuus on pienentynyt vuodesta 2004 vuoteen Tausta Koko maassa toimeentulotukea pitkäaikaisesti eli vähintään 10 kuukautta vuoden aikana saaneita vuotiaita oli vuonna ,5 prosenttia vastaavanikäisestä väestöstä. Kehitykseen vaikuttaa yleinen talouskehitys ja politiikka sekä sosiaaliturvan muutokset esimerkiksi asumistuessa ja työmarkkinatuessa. Koko maassa yleensä suunta tuen saajien kokonaismäärässä on viime vuosina ollut laskeva, mutta tuen määrä on kasvussa ja pitkäaikaisasiakkuuksien osuus on lisääntynyt. Pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneet nuoret ovat usein syrjäytymisvaarassa olevia. Nuorten pitkäaikaisasiakkuus koskettaa tyypillisesti hieman enemmän naisia kuin miehiä. Alle viiden tapauksen kuntakohtaisia tietoja ei julkaista, joten esimerkiksi yllä olevassa vuoden 2006 tilannetta osoittavassa kuvassa moni kunta on tyhjänä tämän tiedon osalta. Kainuu Keski-Pohjanmaa Toimeentulotukea saaneiden henkilöiden määrä on alentunut tasaisesti vuosittain viimeisen kymmenen vuoden kuluessa. Vuonna % keskipohjalaisista oli toimeentulotuen piirissä kun luku vuonna 2006 oli painunut 4.6%:iin. Kts edellä Keski-Pohjanmaan teksti osatavoitteessa Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden vuotiaiden nuorten osuus ikäluokasta jää alle 10 prosentin. Lappi Lapin läänissä toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneita vuotiaita oli 2,6%. Lapin kunnissa yksittäisten kuntien prosenttiosuudet vaihtelivat nollasta 7,6 prosenttiin. Lapin osalta toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneiden vuotiaiden määrä ei ole lukumääräisesti suuri, joten satunnaisvaihtelut vaikuttavat kunkin vuoden näkymiin tämän indikaattorin osalta. Kemijärvi, Tornio, Kemi ja Sodankylä näyttäytyvät tämän indikaattorin osalta Lapin mustimpina. Toimeentulotuen saamisella on yhteys työttömyyteen. Lapissa on koko maahan nähden korkea työttömyys ja myös nuorisotyöttömyys (15 24-vuotiaiden prosenttiosuus työvoimasta) on korkealla tasolla. Lapin osalta näyttää siltä, että toimeentulotuen pitkäaikainen saaminen kohdistuu nimenomaan kaupunkimaisiin kuntiin Rovaniemeä lukuun ottamatta. Tähän voi vaikuttaa esimerkiksi se, että kaupungeissa/kaupunkimaisissa kunnissa elinkustannukset voivat olla suuremmat ja toisaalta kynnys hakea toimeentulotukea on ehkä matalampi, kun asiointi sosiaalitoimistossa on kasvottomampaa. Rovaniemen lukuihin voi vaikuttaa myös työvoiman palvelukeskuksen TYP:in toiminta kaupungissa ja on myös mahdollista, että toimentulotukien myöntämisen linjaukset voivat olla tiukemmat ja työntekijöillä voi olla vähemmän yksilökohtaista

11 11 harkinnanvaraa kuin muissa Lapin kunnissa. Työttömyys- ja pitkäaikaistyöttömyysindikaattoreita tarkasteltaessa havaitaan, ettei Rovaniemellä ainakaan näiden toimeentulotuen tarvetta lisäävien indikaattorien valossa ole sen asiat sen paremmin kuin muissakaan Lapin kunnissa. Toisaalta Rovaniemellä voi olla myös muita Lapin kuntia paremmat mahdollisuudet työllistää nuoria erilaisiin kausitöihin, kun tarjontaa on enemmän. Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaalla yleinen suunta nuorten toimeentulotuessa on viime vuosina seurannut nuorisotyöttömyyden kehitystä ja ollut laskeva. Vuonna 2006 kaikkien toimeentulotukea saaneiden nuorten vuotiaiden osuus ikäluokasta on ollut hieman koko maan keskimäärää suurempi, mutta pitkäaikaisasiakkuuksia on ollut kuitenkin vähemmän: 1,7 prosenttia, kun koko maassa 2,5 prosenttia. Määrällisesti pitkäaikaisasiakkaina maakunnassa oli noin 700 nuorta. Kunnittainen vaihtelu on suurta osuuden vaihdellen vuonna 2006 nollasta 4,5 prosenttiin. Kuntia, joista tietoa ei ilmoiteta tietosuojan vuoksi, oli 38 kunnasta yksitoista. Paikallisen vaihtelun taustalla on useita tekijöitä. Toimeentulotuen saaminen kytkeytyy nuorten ikäluokkien suureen osuuteen, monissa kunnissa heikkoon nuorten työllisyystilanteeseen ja opiskelijoiden suureen määrään varsinkin Oulussa. Yhdessä koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten, työttömien nuorten ja viimesijaiseen toimeentulotukeen turvautuvien nuorten määrä viittavat siihen, että syrjäytymisuhanalaisten nuorten määrä on huomattava. Osatavoite: Pitkäaikaistyöttömyys laskee alle henkilön Kuvio: Pitkäaikaistyöttömät, % työttömistä Kainuu Keski- Pohjanmaa Lappi Pohjois- Pohjanmaa Koko maa ,8 22,4 18,2 21,9 25, ,2 23,2 26, ,5 23,8 20, ,8 21,6 17,7 19, Stakes, Indikaattoripankki SOTKAnet Pitkäaikaistyöttömiä Pohjois-Suomessa on vähempi kuin maassa keskimäärin. Ja heidän osuus kaikista työttömistä on laskenut Tausta vuodesta 2004 vuoteen 2007.

12 12 Koko maassa pitkäaikaistyöttömien prosenttiosuus työttömistä vuonna 2007 oli 24 %. Koko maassa oli vuoden 2007 tilaston mukaan pitkäaikaistyötöntä. Pitkäaikaistyöttömyyden laskeminen alle henkilön tarkoittaisi lähes puoliintumista pitkäaikaistyöttömien absoluuttisessa määrässä. Koko maan tasolla pitkäaikaistyöttömien laskeminen tarkoittaisi, että pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä olisi 14%. Kainuu Keski-Pohjanmaa Lappi Lapin läänissä pitkäaikaistyöttömien prosenttiosuus työttömistä vuonna 2007 oli 17,7%, yksittäisissä kunnissa prosenttiosuudet vaihtelivat Lapissa 7,8 ja 21,7 välillä. Väestöennusteisiin suhteutettuna pitkäaikaistyöttömän määrä koko maassa vuonna 2010 tarkoittaisi 1021 pitkäaikaistyöttömän tavoitetta Lapissa. Vuonna 2007 Lapissa oli 1995 pitkäaikaistyötöntä. Lapissa työttömistä on muita maakuntia pienempi osuus pitkäaikaistyöttömiä, mutta tämä selittyy pitkälti sillä, että Lapissa on matkailu on vahva kausityöllistäjä ja näin ollen sesonkivaihtelut vaikuttavat ylipäätään työttömien määrään ja kiireisimpään aikaan taas tarvitaan työntekijöitä enemmän kuin välttämättä on tarjollakaan. Työttömyyden kovaan ytimeen kausivaihtelut eivät vaikuta. Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaalla yli yhden vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli vuonna 2007 keskimäärin 3404 henkilöä, 19,3 prosenttia työttömistä. Pitkäaikaistyöttömien osuus oli suurin Raahen seutukunnassa, noin 23 %, ja pienin Koillismaan seutukunnassa, 10,5 prosenttia. Nivala-Haapajärven ja Siikalatvan seutukunnissa pitkäaikaistyöttömien osuus oli keskimääräistä alempi, noin 15 %. Varsinkin Koillismaalla pitkäaikaistyöttömien alhaiseen osuuteen vaikuttaa työvoimapoliittisten toimien käyttö työttömyyden katkaisemiseen. Koillismaalla koko työvoimasta oli työvoimapoliittisissa toimenpiteissä työllistettynä tai koulutuksessa yli 6,5 prosenttia työvoimasta, kun osuus oli keskimäärin Pohjois-Pohjanmaalla vähän vajaa 4. Pitkäaikaistyöttömyys aleni vuonna 2007 lähes tuhannella eli melkein neljänneksen. Eniten pitkäaikaistyöttömyys aleni Raahen, Nivala-Haapajärven ja Siikalatvan seutukunnissa, noin prosenttia. Raahen seutukunnassa pitkäaikaistyöttömyyden aleneminen on osittain seurausta eläkeputkeen siirrettyjen metallityöntekijöiden siirtymisestä eläkkeelle. Raahessa on myös suhdannetilanne vaikuttanut myönteisimmin työttömyyden alenemiseen. Pitkäaikaistyöttömyyden aleneminen samassa suhteessa kuin koko maassa vuoteen 2010 tarkoittaisi 1962 pitkäaikaistyöttömän tavoitetta Pohjois-Pohjanmaalla Osatavoite: Pitkäaikaisasunnottomuus puolittuu Kuvio: Asunnottomat yksinäiset / 1000 asukasta

13 Kainuu Keski- Pohjanmaa Lappi Pohjois- Pohjanmaa Koko maa ,2 0,2 0,4 0,6 1, ,1 0,2 0,4 0,5 1, ,2 0,3 0,5 1, ,1 0,3 0,5 1, Stakes, Indikaattoripankki SOTKAnet Asunnottomien yksinäisten määrä 1000 asukasta kohti vuonna 2007 oli koko maassa 1,4. Pohjois-Suomen maakuntien luvut vaihtelevat 0 0,5. Tausta Asunnottomien yksinäisten määrä 1000 asukasta kohden vuonna 2007 oli koko maassa 1,4. Asunnottomiksi luetaan vailla vakinaista asuntoa olevat henkilöt: ulkona, tilapäissuojissa, ns. ensisuojissa, yömajoissa yms. asuvat, erilaisissa laitoksissa asunnon puutteen vuoksi asuvat sekä tilapäisesti tuttavien ja sukulaisten luona asuvat. Lapsuudenkodissaan asuvia nuoria ei lasketa asunnottomiksi. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n selvityksen mukaan (Asunnottomat 2007, ARA:n selvityksiä 3/2008) asunnottomuus on vähentynyt Suomessa 1980-luvulta lähtien, jolloin asunnottomuutta alettiin systemaattisesti seurata. Vuoden 2007 marraskuussa vailla vakinaista asuntoa oli Suomessa noin yhden hengen taloutta ja 300 perhettä. Asunnottomuus keskittyy isoihin keskuksiin, erityisesti pääkaupunkiseudulle. Vaikka kokonaisasunnottomuus on vähentynyt, asunnottomuus on edelleen kasvamassa suurimmissa asunnottomuuskunnissa asunnottomuuden keskittymisen seurauksena. Valtaosa asunnottomista on yksinäisiä, syrjäytyneitä miehiä. Naisten ja maahanmuuttajien osuus asunnottomista on viime vuosina hieman noussut. Pitkäaikaisasunnottomia arvellaan Suomessa olevan noin kolmannes asunnottomista eli noin henkilöä. Pitkäaikaisasunnottomuudessa asunnottomuus pitkittyy tai uhkaa pitkittyä sen vuoksi, etteivät tavanomaiset asumisratkaisut toimi näiden ihmisten kohdalla ja he tarvitsevat erityistä tukea. Pitkäaikaisasunnottomuuden taustalla on hyvin erilaisia elämäntilanteita ja vaikeita sosiaalisia ongelmia, tukea tarvitsevia ryhmiä ovat esimerkiksi mielenterveysongelmaiset, monisairaat, käytöshäiriöiset, huumeongelmaiset, vankilasta vapautuneet ja kriminaalihuollon asiakkaat. Vaikka pitkäaikaisasunnottomuus ei ole määrällisesti kovin laaja ilmiö, se merkitsee kuitenkin äärimmäistä syrjäytymistä hyvinvoinnin perusedellytyksistä.

14 14 Kainuu Keski-Pohjanmaa Lappi Lapin kunnissa asunnottomien yksinäisten määrä 1000 asukasta kohden vuonna 2007 vaihteli nollasta kahteen. Lapin yksittäisten kuntien osalta luvut ovat pieniä, esimerkiksi Rovaniemellä tämän tilaston mukaan vuonna 2007 oli 7 asunnotonta yksinäistä. Asunnottomista yksinäisistä tuhatta asukasta kohden saatavat tieto on poikkileikkaustieto, jonka kyselyajankohta saattaa vaihdella vuosittain. Kaiken kaikkiaan tämän indikaattorin osalta Lapissa on vuositasolla asunnotonta ja Lapin osalta sesonkivaihtelut työllisyydessä voivat näkyä myös tässä indikaattorissa. Yksittäisten kuntien osalta tarkasteltaessa luvut ovat niin pieniä, että ottaen huomioon tilaston poikkileikkausluonteen ja Lapin sesonkiväritteisen työn, ei näistä luvuista suuria johtopäätelmiä voi tehdä. Pohjois-Pohjanmaa ARA:n selvityksen mukaan Oulun kaupunki oli vuonna 2007 yksinäisten asunnottomien määrässä Suomen kunnista kymmenentenä (Asunnottomat 2007, ARA:n selvityksiä 3/2008). Vailla vakinaista asuntoa oli yhteensä 123 henkilöä, josta naisia oli 20 ja alle 25-vuotiaita nuoria 11, maahanmuuttajia ei yhtään. Perheitä asunnottomina oli kaksi. Asunnottomuus lisääntyi edellisvuodesta hieman (2006: 117 henkilöä). Muualla Pohjois-Pohjanmaalla asunnottomuus keskittyy isoimpiin kaupunkeihin, mutta määrät ovat pieniä. Vuonna 2007 kymmenen enemmän tai enemmän asunnottomia oli Oulun lisäksi vain kolmessa kunnassa: Raahessa 12, Haapavedellä 11 ja Ylivieskassa 10. Oulu on mukana kansallisessa pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa, joka on osa hallituksen asuntopoliittista toimenpideohjelmaa. Vuoden 2007 aikana Oulun kaupungin sosiaali- ja asuntotoimen asuttamia asunnottomia oli 127 yksinäistä ja kolme perhettä. Näistä pitkäaikaisasunnottomia oli 59. Saamelaiset ja syrjäytyminen Saamelaisia koskevaa ja heitä palvelevaa tietoa ei ole saatavilla. Nykyiset käytettävissä olevat indikaattorit eivät kuvaa riittävästi saamelaisten hyvinvoinnin tilaa. Saamelaisten hyvinvoinnin indikaattoreissa tulee huomioida saamelaisten omat arvot, perinteet, kieli, identiteetti, osallisuus sekä perinteiset elinkeinot. Saamelaisille kulttuurisesti sopivien indikaattoreiden kehittäminen olisi tärkeää.yleisesti tunnistetut syrjäytymistekijät ja syrjäytymisprosessit kohtelevat saamelaisia erityisin tavoin. On tärkeä huomata, että saamelaisväestöön kohdistuu kaksinkertaisia syrjäytymisprosesseja; voidaan puhua kaksinkertaisen syrjäytymisen ilmiöstä/riskistä. Saamelaiset elävät yhtä aikaa sekä valtayhteiskunnan institutionaalisten rakenteiden, toimintojen ja kehitysprosessien että omien kulttuuristen ja yhteisöllisten toimintojen ja kehitysprosessien piirissä. Yleiset yhteiskunnalliset syrjäytymisprosessit koskettavat saamelaisia ja vaikuttavat heidän elämäntilanteisiinsa ja valinnan mahdollisuuksiinsa samansuuntaisesti kuin keskimäärin

15 15 valtaväestöön. Toisaalta yhteiskunnallisen kehityksen myötä saamelaiskulttuurissa ja yhteisössä toimivat myös omat prosessit, jotka voivat tuottaa syrjäytymistä. Nämä prosessit ovat osin kietoutuneet toisiinsa, mutta niillä on myös omia kehityspiirteitä. Saamelainen ihminen voi siten syrjäytyä tai menestyä monentasoisesti; joko molemmissa kehitysprosesseissa tai vain toisessa. Yhteiskunnalliset haasteet ja kehityspiirteet vaikuttavat saamelaisiin ja heidän elinolosuhteisiinsa eri tavoin riippuen asuinpaikasta, koulutustaustasta, ammatista, toimintaympäristöstä yms. Myös ihmisen kulttuurinen kompetenssi on ratkaisevaa sekä kyky hyödyntää perinteisiä ja kulttuurisia taitojaan yhteiskunnan uudelleenjärjestymisen myötä tarjoutuvissa mahdollisuuksissa. Kulttuurisella kompetenssilla tarkoitetaan saamenkielen taitoa sekä muuta tieto-, toiminta- ja arvoperustaa, jonka omaksumme kasvaessamme tiettyyn kulttuuriin. Kulttuurinen kompetenssi antaa valmiudet osallistua tietyllä tavalla arvo-orientoituneeseen kulttuuriseen yhteisöön. Toisaalta jotkut tavat (lainsäädännöt, käytännöt ja normit), joiden mukaan yhteiskunnalliset toiminnot ovat jäsentyneet voivat tuottaa syrjäyttäviä kehityskulkuja riippumatta ihmisen kulttuurisesta kompetenssista. Tässä kehityksessä olennaista on ympäröivän yhteiskunnan (paikallistason toimijoiden) kulttuurinen ymmärrys, eli kyky tunnistaa, soveltaa ja välittää kulttuurisia erityistarpeita valtayhteiskunnan toimintakentässä. Saamelaisten kannalta pelkkä liittäminen osaksi valtayhteiskuntaa ei luonnollisesti riitä, eikä poista syrjäytymisen kaikkia ulottuvuuksia. Päinvastoin se voi joissakin tapauksissa lisätä syrjäytymistä omasta kulttuurista ja yhteisöstä. On tärkeää, että liittämisprosessin osana samalla enemmistö/valtayhteiskunta muuttuu monikulttuurisempaan ja moniarvoisempaan suuntaan. Vasta silloin todellinen osallisuus on mahdollista. Toisaalta myös saamelaisyhteisön mahdollisuudet monipuoliseen, moniarvoiseen ja omaehtoiseen kehitykseen tulisi turvata. Osallisuudet ovat samalla tavalla monitahoisia kuin syrjäytymisprosessitkin. Saamelaisten yhdenvertainen osallisuus valtayhteiskunnassa edellyttää osin erityisiä toimenpiteitä, kuten kielen ja kulttuuristen tapojen huomiointia palvelujärjestelmässä. Toisaalta osallisuuden säilyminen saamelaisyhteisössä edellyttää myös joitain erityistoimia sekä saamelaisyhteisön että valtayhteiskunnan taholta. Perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito ylläpitävät merkittävällä tavalla saamelaista yhteisöllisyyttä. Poronhoitoyhteisöön kuuluminen ja kuuluvuuden ylläpitäminen eri elämänvaiheissa ja elämäntilanteissa on suuri haaste, kun monet yhteiskunnalliset prosessit suosivat kapea-alaista ammatillistumista. Poronhoitoyhteisöön kuuluminen sekä muu luontosuhteen ylläpitäminen ovat erityishaaste saamelaisalueen ulkopuolella asuville. Nykyiset käytettävissä olevat indikaattorit eivät kuvaa riittävästi saamelaisten hyvinvoinnin tilaa. Saamelaisväestöön kohdistuu kaksinkertaisia syrjäytymisprosesseja 2.2. Hyvinvointi ja terveys lisääntyvät, hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat Sairastuvuus Kainuun, Lapin, Länsi-Pohjan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiireissä Seuraavassa on Kelan kuvaus Pohjois-Suomen sairastavuudesta sairaanhoitopiireittäin (

16 16 Uusimpien vuoden 2006 tietojen mukaan ihmiset ovat parhaimmassa kunnossa Ahvenanmaalla sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Heikoin terveystilanne on Kainuussa ja Savon kolmessa sairaanhoitopiirissä. Tiedot pohjautuvat Kelan sairastavuusindeksiin, jonka perusteella espoolaiset ja oulunsalolaiset ovat maan terveimpiä. Eniten sairastivat rautavaaralaiset ja kaavilaiset. Kainuun sairaanhoitopiirin väestö oli sairastavuudeltaan maan 21 sairaanhoitopiirin joukossa kaikkein sairainta (indeksiluku 132), kun maan väestön keskiarvo oli 100. Kainuun sairastavuustilanne on huonontunut tasaisesti 1990-luvun alusta, jolloin indeksiluku oli vielä 115. Vakioidun indeksin mukaan luku pieneni arvoon 120, mikä oli Pohjois-Savon jälkeen maan toiseksi suurin. Sairastavuus vaihteli kunnittain ikärakennetta vastaavalla tavalla. Missään kunnassa sairastavuusindeksi ei ollut maan keskiarvon paremmalla puolella. Kajaanissa se oli pienin, 111, ja suurin Hyrynsalmella, 188, mikä oli maan kaikkien kuntien keskuudessa kolmanneksi korkein luku. Puolangassa luku oli 176, ja sen sijaluku oli 12. Vakiointi vaikutti kuntien väliseen järjestykseen vain hiukan, joskin Ristijärven indeksiluku aleni selvästi Hyrynsalmen ja Puolangan ja muutaman muunkin kunnan alapuolelle. Kaikkien tarkasteltujen kansantautien esiintyvyys oli Kainuussa selvästi suurempi kuin maassa keskimäärin. Verenpainetautia oli Kainuun väestöstä 12,6 %:lla, kun osuus koko maassa oli 9,6 %. Astmaa oli Kainuussa selvästi enemmän kuin missään muussa sairaanhoitopiirissä, 7 %, kun maan keskiarvo oli 4,1 %. Sepelvaltimotaudin esiintyvyys oli maan keskiarvoon suhteutettuna 1,7- kertainen. Myös diabetesta, reumaa, psykooseja ja sydämen vajaatoimintaa oli Kainuussa keskimääräistä enemmän. Kansantautien esiintyvyys vaihteli kunnittain kohtalaisen paljon. Kajaanissa sairastavuusluvut olivat astmaa ja sydämen vajaatoimintaa lukuun ottamatta alueen pienimmät. Verenpainetautia oli eniten Puolangassa, 18,6 % ja vähiten Kajaanissa, 11 %. Kajaaninkin luku oli selvästi korkeampi kuin maan keskiarvo (9.6 %). Astmaa oli alueen kaikissa kunnissa selvästi enemmän kuin maassa keskimäärin. Sepelvaltimotautia oli Ristijärvellä lähes kaksi kertaa niin paljon kuin Kajaanissa. Diabetesta oli eniten Puolangassa, 5,9 %, ja vähiten Kajaanissa, 3,4 % maan keskiarvon oltua myös 3,4 %. Muista kansantaudeista sydämen vajaatoimintaa oli Ristijärvellä kolme kertaa enemmän kuin Kuhmossa. Lapin sairaanhoitopiirin väestö oli sairastavuudessa maan 21 sairaanhoitopiirin joukossa yhdeksänneksi sairainta indeksiluvulla 114, kun maan väestön keskiarvo oli 100. Sairastavuus on kehittynyt 1990-luvun alun jälkeen tasaisesti huonompaan suuntaan kuin maassa keskimäärin. Vakioituna Lapin indeksiluku pieneni arvoon 110, mikä oli sairaanhoitopiireistä seitsemänneksi suurin. Sairastavuus vaihteli kunnittain ikärakennetta vastaavalla tavalla. Sairastavuusindeksi oli maan keskiarvon paremmalla puolella vain Rovaniemellä, missä sen arvo oli 93, ja Muoniossa se oli toiseksi pienin, 112. Posio ja Pelkosenniemi olivat alueen sairaimmat kunnat indeksiluvulla 163. Vakiointi vaikutti jonkun verran kuntien väliseen järjestykseen, ja terveimmäksi kunnaksi tuli Utsjoki. Posio pysyi vakioidullakin luvulla sairaimpana. Kaikkien tarkasteltujen kansantautien esiintyvyys oli Lapissa suurempi kuin maassa keskimäärin. Verenpainetautia oli Lapin väestöstä 10,9 %:lla, kun osuus koko maassa oli 9,6 %. Astmaa oli Lapissa selvästi enemmän (5,5 %) kuin maassa keskimäärin (4,1 %). Sepelvaltimotaudin esiintyvyys oli maan keskiarvoon suhteutettuna 1,3-kertainen, ja sydämen vajaatoiminnan 1,6-

17 17 kertainen. Myös diabetesta, reumaa ja psykooseja oli Lapissa hieman enemmän kuin maassa keskimäärin. Kansantautien esiintyvyys vaihteli kunnittain kohtalaisen paljon. Rovaniemellä sairastavuusluvut olivat pääsääntöisesti alueen pienimpiä ja Posiossa oli lähes kaikkia tarkasteltuja sairauksia enemmän kuin muissa Lapin kunnissa. Esimerkiksi verenpainetautia oli Posiossa 15,9 % ja Rovaniemellä 9,2 %. Sepelvaltimotautia oli 7 %:n verran Sallassa, Posiossa ja Kemijärvellä, kun Utsjoella luku oli puolet pienempi ja Rovaniemelläkin alle 4 %. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin väestö oli sairastavuudessa maan 21 sairaanhoitopiirin joukossa seitsemänneksi sairainta indeksiluvulla 119, kun maan väestön keskiarvo oli 100. Vielä 1990-luvun alussa indeksiluku oli 101, joten sairastavuus on kehittynyt huonompaan suuntaan. Indeksin osamittareista tämä koskee erityisesti työkyvyttömyyttä, mutta myös pitkäaikaissairastavuus ja kuolleisuus ovat lisääntyneet maan yleiseen kehitykseen verrattuna. Sairastavuusindeksin vakiointi alensi sen arvoon 112, millä Länsi-Pohja sijoittui kuudenneksi sairaimmasta päästä. Sairastavuus vaihteli kunnittain ikärakennetta vastaavalla tavalla. Keminmaalla ja Torniossa sairastavuusindeksi oli maan keskiarvon tuntumassa. Muissa neljässä kunnassa se vaihteli arvojen 128 (Simo) ja 138 (Ylitornio ja Kemi) välillä. Vakiointi vaikutti kuntien väliseen järjestykseen vain hiukan, mutta Kemin asema sairaimpana kuntana korostui. Keskussairaalapaikkakunnista Kemi oli selvästi muita sairaampi. Tarkastelluista kansantaudeista verenpainetautia, sepelvaltimotautia ja sydämen vajaatoimintaa oli Länsi-Pohjassa selvästi enemmän kuin maassa keskimäärin, mutta muiden sairauksien esiintyvyysluvut olivat lähellä maan keskiarvoja. Verenpainetautia oli Länsi-Pohjan väestöstä 10,9 %:lla, kun osuus koko maassa oli 9,6 %. Astmaa oli Länsi-Pohjassa 4,1 %:lla eli saman verran kuin maassa keskimäärin. Sepelvaltimotautia sen sijaan oli Länsi-Pohjan väestöstä 5,5 %:lla, kun osuus koko maassa oli 3,7 %. Diabetesta oli 3,7 %:lla, koko maassa 3,4 %.,Psykooseja ja reumaa oli saman verran kuin maassa keskimäärin. Kansantautien esiintyvyys vaihteli kunnittain jonkun verran. Torniossa luvut olivat pääsääntöisesti alueen pienimmät ja Ylitorniossa suurimmat, ja Kemi sijoittui näiden keskivaiheille. Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin väestö oli sairastavuudessa maan 21 sairaanhoitopiirin joukossa sijaluvulla seitsemän indeksiluvulla 102, kun maan väestön keskiarvo oli 100. Vakioidun indeksin mukaan luku pieneni arvoon 100, mutta sijaluvuksi tuli yhdeksän. Sairastavuus vaihteli kunnittain melko hyvin ikärakennetta vastaavalla tavalla. Indeksiluku oli maan väestön keskiarvon paremmalla puolella tai sen kanssa samansuuruinen viidessä kunnassa, joista paras terveydentila oli Kälviällä ja Kruunupyyssä. Kokkolassakin luku alitti maan keskiarvon. Lestijärvellä luku oli alueen selvästi korkein eli yli 148, ja Halsualla se oli 128. Vakiointi muutti kuntien järjestystä jonkin verran. Tervein kunta oli Kruunupyy Kälviän ollessa toisella sijalla. Lestijärvi pysyi sairaimpana, ja seuraavina tulivat Perho ja Ullava. Useimpien tarkasteltujen kansantautien esiintyvyys oli Keski-Pohjanmaalla suurempi kuin maassa keskimäärin. Reumaa oli kuitenkin selvästi vähemmän, ja psykooseja oli yhtä paljon kuin Suomessa ylipäänsä. Kansantautien esiintyvyys vaihteli kunnittain vähintään kaksinkertaisesti Lestijärvi ja Halsua olivat usean sairauden suurimpien ja Kälviä ja Kruunupyy pienimpien esiintyvyyksien kuntia.

18 18 Verenpainetautia oli Halsualla 17 %:lla, kun luku Kälviällä oli noin puolet tästä, 8,6 %. Astmaa oli Keski-Pohjanmaalla selvästi enemmän kuin maassa keskimäärin. Korkein esiintyvyysluku oli Halsualla, 6,7 %, ja vähiten tätä sairautta oli Kruunupyyssä 3,9 %. Myös sepelvaltimotauti oli yleinen, sillä Keski-Pohjanmaalla sitä sairasti 5,6 %, kun osuus koko maan väestöstä oli 3,7 %. Kuntien kesken ääripäiden välinen ero oli noin kaksinkertainen, sillä osuus oli Lestijärvellä ja Halsualla 8,8 %, kun se oli pienimmillään Kälviällä, 4,2 %. Diabetesta oli Lestijärvellä 6,5 %:lla, ja Perhossa 3,1 %:lla. Psykooseja oli Lestijärvellä yli kolminkertaisesti (3,6 %) Kruunupyyhyn verrattuna (1 %). Lestijärvellä oli reumaa 1,8 %:lla, kun osuus Lohtajalla oli 1 %. Sydämen vajaatoimintaa oli Lestijärvellä 3,8 %:lla, mutta Kokkolassa 1,6 %:lla. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin väestö oli sairastavuudessa maan 21 sairaanhoitopiirin joukossa kuudenneksi tervein indeksiluvulla 102, kun maan väestön keskiarvo oli 100. Vakioidun indeksin mukaan Pohjois-Pohjanmaan luku suureni arvoon 114, millä se oli neljänneksi sairain sairaanhoitopiiri. Pohjois-Pohjanmaalla on siis paljon sairastavuutta, mutta väestön nuori ikärakenne saa tilanteen näyttämään todellista paremmalta. Alueen sisäiset sairastavuuden erot olivat melko suuret. Oulunsalon sairastavuusindeksi oli 60, minkä alle pääsivät vain Espoo ja Kirkkonummi sekä Lemland, jonka pieni väestöpohja kuitenkin tekee luvun epävarmaksi. Muita Pohjois-Pohjanmaan pienten indeksilukujen kuntia olivat Kempele, Kiiminki, Liminka, Oulu, Tyrnävä ja Haukipudas, joissa kaikissa indeksiluku oli alle maan keskiarvon. Pulkkilassa, Pyhäjärvellä ja Vaalassa oli sairastavuutta eniten. Pulkkilan indeksiluku oli 164, millä se tuli sijaluvulle 30 maan kuntien sairaimmasta päästä. Vakiointi alensi sairaimpien, ikärakenteeltaan vanhojen kuntien indeksilukuja, ja väestöltään nuorimpien kuntien luvut kohosivat. Oulunsalossa ja Kempeleellä vakioitu indeksiluku oli alueen pienin, ja nämä kaksi kuntaa alittivat ainoina maan väestön keskiarvon. Pulkkila ja Utajärvi olivat vakioitujen lukujen mukaan Pohjois-Pohjanmaan sairaimpia indeksiluvulla 141. Lähes kaikkia tarkasteltuja kansantauteja oli Pohjois-Pohjanmaalla jonkun verran enemmän kuin maassa keskimäärin. Vain diabeteksen esiintyvyysluku oli samansuuruinen kuin maan keskiarvo, ja reumaa oli Pohjois-Pohjanmaalla vain hieman tavallista enemmän. Kansantautien esiintyvyys vaihteli kunnittain suuresti. Oulunsalo, Kiiminki ja Kempele olivat kaikissa sairauksissa kärkitiloilla, ja Kestilä, Vaala, Vihanti ja Rantsila olivat suurimpien sairastavuuslukujen kuntia. Verenpainetautia oli Kestilässä 21,2 %:lla, mikä oli yli kaksi kertaa koko maan keskiarvon (9,6 %) ja yli kolme kertaa suurempi luku kuin Oulunsalossa (6,3 %). Astmaa oli eniten Vaalassa, 7,3 %:lla, ja vähiten Oulunsalossa 3,9 %:lla. Sepelvaltimotautia oli eniten Reisjärvellä, 8 %, kun luku Oulunsalossa oli 2,4 %. Myös diabeteksen esiintyvyys vaihteli yli kolminkertaisesti, sillä sitä oli Vihannissa 6,6 %:lla, kun Oulunsalon luku oli alle 2 %. Psykooseja oli Kestilässä 3,6 %:lla, Kiimingissä osuus oli 1 %. Reumaa sairasti Kestilän väestöstä 3,5 %, Oulunsalossa osuus oli 1,3 %. Sydämen vajaatoiminnassa korkein luku oli Kestilässä, 3,9 % ja pienimmät eli 0,9 % olivat Kempeleellä, Kiimingissä ja Oulunsalossa. Osatavoite: Alkoholijuomien kokonaiskulutus vähenee vuoden 2003 tasolle Kuvio: Alkoholijuomien myynti asukasta kohti 100 %:n alkoholina, litraa

19 Kainuu Keski- Pohjanmaa Lappi Pohjois- Pohjanmaa Koko maa ,3 6 9,5 6,7 7, ,1 6,5 11 7,3 8, ,4 6,6 11,2 7,4 8, ,6 6,8 11,7 7,5 8, ,9 6,9 12,3 7,7 8, Stakes, Indikaattoripankki SOTKAnet Kuva: Alkoholijuomien myynti asukasta kohti 100 %:n alkoholina, litraa vuonna 2007 Karttavärien selitteet Ei arvoa 0,6-2,9 3,0-4,9

20 20 5,0-7,7 7,8-10,0 10,1-53,2 Alkoholijuomien myynti asukasta kohti 100 %:n alkoholina oli vuonna 2007 Kainuussa ja Lapissa enemmän kuin maassa keskimäärin. Nykyinen taso Pohjois-Suomessa on 0,9-2,8 prosenttiyksikköä korkeampi kuin tavoitteena oleva vuoden 2003 taso. Tausta Edellä esitetyt tiedot kuvaavat kunnan alueella tehtyä kauppaa. Kunnan alueella alkoholijuomia ostavat ja anniskelupalveluja käyttävät kunnan asukkaiden lisäksi ulkopaikkakuntalaiset ja myös ulkomaalaiset. Alkoholijuomien ostot toisen kunnan alueelta voivat johtua työmatkoista, lomamatkoista, anniskeluravintoloiden ja Alkon myymälöiden sijainneista sekä kuntalaisten ostosmatkojen luontevasta suorittamisesta oman asuinkunnan ulkopuolelle. Kainuu Keski-Pohjanmaa Nyt asetettu tavoite alkoholin kulutuksen laskulle, vuoden 2003 tasolle, tarkoittaa Keski- Pohjanmaalla 0.9 l :n vähennystä / asukas (vertailu vuoteen 2007). Alkoholinkulutuksen kehitystä tarkasteltaessa viimeisen kymmenen vuoden aikana ( ) kulutus Keski-Pohjanmaalla on noussut 1,9 l/ asukas kun nousu Kainuussa on ollut 2,5 l/as ja Lapissa peräti 4.1 l/as. Vertailualueista ainoastaan Pohjois-Pohjanmaalla kulutuksen kasvu (1.7 l/as) on ollut muutaman kymmenyksen vähäisempää kuin Keski-Pohjanmaalla. Alkoholin kulutuksen kääntäminen laskuun merkitsee ensisijaisesti valtakunnallista uudelleen arviointia alkoholipolitiikassa mm. alkoholiverotuksen, alkoholin saatavuuden ja alkoholilain seurannan toteutumisen suhteen. Toisena tehokkaana toimenpiteenä on paikallisen alkoholipolitiikan kehittäminen ja tiivis yhteistyö alkoholielinkeinon ja sosiaali-, terveys- ja valvontaviranomaisten kesken. Keski-Pohjanmaa on varautunut alkoholinkulutuksesta aiheutuvien päihdehaittojen ennakointiin laatimalla maakunnallisen päihdestrategian TERVE KOTIKUNTA TURVALLINEN MAAKUNTA Vuodesta 2005 lähtien työikäisen väestön yleisimpänä kuolinsyynä sekä miehillä että naisilla ovat olleet alkoholisairaudet. Alkoholin suurkuluttajien huomioiminen sekä tehokkaat interventiot päihteidenkäytön vähentämiselle ovat terveydenhuollossa heikot. Päihdehuollon koko palvelujärjestelmä on sirpaleinen eikä kykene vastaamaan asiakkaan palvelutarpeeseen ja

21 21 päihdehaitoista aiheutuviin haasteisiin. Päihdeongelma naamioituu erilaisten somaattisten ja psykiatristen ongelmien yhteyteen, eikä välttämättä tule hoidetuksi. Toisaalta taas päihdeongelmasta aiheutuu somaattisia, psyykkisiä, taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Päihdeasiakkaat ovat eri vaiheissa päihteidenkäytön historiassaan, päihdeongelma näyttäytyy erilaisena ja tarvitsee tämän perusteella eri tyyppisiä palveluita. Keski-Pohjanmaalla on haluttu lähteä kehittämään päihdehuollon palvelujärjestelmää; lisäämään asiakkaan mahdollisuutta saada oikea-aikaista, monimuotoista ja tehokasta palvelua. Tavoitteena on yhdistää selviämis-, katkaisu- ja avohoito sekä laitoskuntoutus yhdeksi kokonaisuudeksi, jossa on sekä psykiatrian, somatiikan että sosiaalityön osaaminen ja asiakkaan tarvitsemat tukipalvelut. Yksikköön on tarkoitus keskittää myös päihde- ja mielenterveystyön kehittäminen ja se tulee olemaan fyysisesti lähellä terveydenhuoltoa. Lappi Alkoholin myyntiin perustuva tilastoitu kokonaiskulutus on Lapissa huomattavasti yli maan keskitason. Maan keskiarvon ollessa 8,7 litraa 100 % alkoholia asukasta kohden (vuonna 2007) oli alkoholijuomien myynnin vastaava luku Lapissa 12,7 litraa, Utsjoella jopa 53,2 litraa. Kaiken kaikkiaan Lapissa myyntiluvut vaihtelivat kunnissa 2,7 litrasta 53 litraan (Stakes, Indikaattoripankki, SOTKAnet). Tiedot kuvaavat kunnan alueella tehtyä kauppaa. Kunnan alueella alkoholijuomia ostavat ja anniskelupalveluja käyttävät kunnan asukkaiden lisäksi ulkopaikkakuntalaiset ja myös ulkomaalaiset. Näillä tekijöillä on erityisesti Lapin kohdalla suuri merkitys. Matkailijat kuluttavat suhteellisen paljon alkoholia lomaillessaan tunturikeskuksissa ja hintaerojen vuoksi alkoholin rajakauppa suuntautuu Suomesta ulospäin. Tämä näkyy mm. ruotsalaisten ja norjalaisten asiakkaiden suurena määränä rajaseudun Alkoissa. Alkoholinmyynnin korkeaa määrää ei kuitenkaan voida selittää pelkästään turistien ja ulkomaalaisten ostoilla. Myös paikallisten asukkaiden alkoholin kulutus on noussut vastaten valtakunnan yleistä kehityslinjaa. Useissa Lapin kunnissa alkoholin anniskelupaikkoja asukasta kohti laskettuna on huomattavasti yli maan keskitason. Laaja tarjonta nostaa osaltaan paikallisten alkoholinkulutusta ja näkyy myös paikallisessa alkoholikulttuurissa. Tilastoituun myyntiin perustuva kokonaiskulutus ei edellä mainitusta syystä ole Lapin osalta luotettava indikaattori asetetun osatavoitteen ( alkoholin kokonaiskulutuksen alentaminen vuoden 2003 tasolle ) seuraamiseksi. Alkoholin kokonaiskulutuksen alentamiseen tähtäävien terveys- ja sosiaalipoliittisten toimien vaikuttavuuden seurantaan onkin tarpeen kehittää uusia indikaattoreita, joiden avulla voidaan saada tarkemmin eriteltyä tietoa aiheeseen liittyvästä problematiikasta. Lapin alkoholinkulutuksessa näkyvät yleiset, alueelliset yhteiskunnalliset kehityspiirteet: väestön ikä- ja sukupuolirakenteen vinoutumat pitkään jatkuneen, valikoituneen alueelta poismuuton seurauksena, epätasaisesti jakautunut aluetaloudellinen kehitys sekä korkea pitkäaikaistyöttömyys useissa Lapin kunnissa. Syrjäytymiseen ja huono-osaisuuden kasautumiseen tiedetään liittyvän usein myös lisääntynyttä päihteiden ongelmakäyttöä. Edellä mainitut piirteet eivät selitä alkoholinkulutusta, mutta niiden tiedostamisella ja huomioon ottamisella on suuri merkitys pyrittäessä löytämään kohdennettuja toimia alkoholinkulutuksen kääntämiseksi laskuun. Oman erityishaasteensa kustannustehokkaalle päihdetyölle muodostaa myös se seikka, että pitkien välimatkojen ja syrjäseutukuntien huonon taloudellisen kehityksen vuoksi päihdehoitotarjonta on rajallista. Alkoholiongelmien hoito rakentuu sen yhteiskunnallisen ymmärryksen varaan, joka kulloinkin on vallalla. On tärkeätä, että samanaikaisesti, kun pyritään kehittämään erilaisia sosiaali- ja