POHJOIS-SUOMEN SOSIAALI- JA TERVEYSPAL- VELUIDEN KEHITTÄMISRAKENNE Vaihe I Lapin osuus

Transkriptio

1 HANKESUUNNITELMA XX : POHJOIS-SUOMEN SOSIAALI- JA TERVEYSPAL- VELUIDEN KEHITTÄMISRAKENNE Vaihe I Lapin osuus Asiakkaiden osallisuuden lisääminen ja syrjäytymisen ehkäisy perusterveydenhuoltoa, terveyden edistämistä ja sosiaalipalveluita kehittäen. Tausta Korkea sairastavuus Pitkäaikaisen toimeentulotuen tarve Korkea työttömyys Saamenkielisten ja -kulttuuriin pohjautuvien palveluiden tarve Lapissa on aina ollut suhteellisen korkea sairastavuus. Finriski -tutkimusten ja KELA:n terveyspuntarin mukaan kansantaudit ovat yleisempiä Lapissa kuin muualla maassa. Esimerkiksi KELA:n kansantauti-indeksi on alle sata ainoastaan Keminmaassa. Kaikissa muissa Lapin kunnissa se on yli 100 ja korkeimmillaan Posiolla 178. Eri sosiaaliryhmien väliset terveyserot ovat Lapissa suuremmat kuin muualla maassa keskimäärin ja ovat edelleen selvästi kasvamassa. Lisäksi terveystottumukset Lapissa ovat keskimäärin epäedulliset. Tupakointi on Lapissa maan keskitasoa yleisempää. Lappilaiset syövät vähemmän terveellisiä ruoka-aineita kuin muualla maassa syödään. Suun terveydestä huolehditaan huonommin kuin muualla maassa, erityisesti lappilaiset miehet. Lapissa ylipainoa on erityisesti miehillä enemmän kuin maassa keskimäärin ja nuorten ylipaino on lisääntymässä. Arkiliikunta on vähentynyt, ylipaino lisääntynyt ja 2 tyypin diabetes lisääntynyt. Korkea sairastavuus ja suuret terveyserot Lapissa asettavat erityisen tarpeen hyvin toimivalle julkisen terveydenhuollon palvelujärjestelmälle terveyden edistämistyölle Lapin läänissä toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneita vuotiaita oli vuonna ,6%. Lapin kunnissa yksittäisten kuntien prosenttiosuudet vaihtelivat nollasta 7,6 prosenttiin. Lapin osalta toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneiden vuotiaiden määrissä Kemijärvi, Tornio, Kemi ja Sodankylä näyttäytyvät tämän osalta Lapin mustimpina. Toimeentulotuen saamisella on yhteys työttömyyteen. Lapissa on koko maahan nähden korkea työttömyys ja myös nuorisotyöttömyys (15 24-vuotiaiden prosenttiosuus työvoimasta) on korkealla tasolla. Lapin läänissä pitkäaikaistyöttömien prosenttiosuus työttömistä vuonna 2007 oli 17,7%, yksittäisissä kunnissa prosenttiosuudet vaihtelivat Lapissa 7,8 ja 21,7 välillä. Nuorten syrjäytymisen ehkäisy sekä suunnitelmallinen työskentely nuorten kanssa asettavat haasteita toimiville sosiaalihuollon palveluille Saamelaisten hyvinvoinnissa tulisi huomioida saamelaisten omat arvot, perinteet, kieli, identiteetti, osallisuus sekä perinteiset elinkeinot. On tärkeä huomata, että saamelaisväestöön kohdistuu kaksinkertaisia syrjäytymisprosesseja; Saamelaiset elävät yhtä aikaa sekä valtayhteiskunnan institutionaalisten rakenteiden, toimintojen ja kehitysprosessien että omien kulttuuristen ja yhteisöllisten toimin- 1

2 tojen ja kehitysprosessien piirissä. Myös ihmisen kulttuurinen kompetenssi on ratkaisevaa sekä kyky hyödyntää perinteisiä ja kulttuurisia taitojaan yhteiskunnan uudelleenjärjestymisen myötä tarjoutuvissa mahdollisuuksissa. Kulttuurisella kompetenssilla tarkoitetaan saamenkielen taitoa sekä muuta tieto-, toiminta- ja arvoperustaa, jonka omaksumme kasvaessamme tiettyyn kulttuuriin. Kulttuurinen kompetenssi antaa valmiudet osallistua tietyllä tavalla arvo-orientoituneeseen kulttuuriseen yhteisöön. Toisaalta jotkut tavat (lainsäädännöt, käytännöt ja normit), joiden mukaan yhteiskunnalliset toiminnot ovat jäsentyneet voivat tuottaa syrjäyttäviä kehityskulkuja riippumatta ihmisen kulttuurisesta kompetenssista. Tässä kehityksessä olennaista on ympäröivän yhteiskunnan (paikallistason toimijoiden) kulttuurinen ymmärrys, eli kyky tunnistaa, soveltaa ja välittää kulttuurisia erityistarpeita valtayhteiskunnan toimintakentässä. Saamelaisten yhdenvertainen osallisuus valtayhteiskunnassa edellyttää osin erityisiä toimenpiteitä, kuten kielen ja kulttuuristen tapojen huomiointia palvelujärjestelmässä. Kehittämishaasteet sosiaali- ja terveyspalveluissa Pitkät etäisyydet Harva asutus, pienet kunnat Palvelurakenteen ongelmat Nuorten syrjäytyminen Lastensuojelun haasteet kunnissa Erityispalveluiden saatavuus Henkilöstön osaamisen ja saatavuuden turvaaminen Matkailun tuottama palveluiden tarve sosiaali- ja terveyspalveluissa Lapissa on 21 kuntaa, joissa on yhteensä 20 terveyskeskusta tai terveyskeskusyhtymää. Lapissa on kaksi keskussairaalaa: Lapin keskussairaala ja Länsi-Pohjan keskussairaala. Lapin sairaanhoitopiiriin kuuluu 15 kuntaa. Näistä kaksi kuntaa muodostavat tällä hetkellä kansanterveystyön yhtymän ja muissa kunnissa on oma terveyskeskus. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiriin kuuluu kuusi kuntaa, joissa on oma terveyskeskus. Länsi-Pohjan alueella ollaan ehkä siirtymässä yhteiseen terveyspiiriin, joka yhdistää erikoissairaanhoitoa ja perusterveydenhuoltoa. Terveyskeskukset rakennettiin pääasiassa jo 1970-luvulla kansanterveyslain (1972) voimaan tultua ja resursoitiin varsin hyvin, koska pitkien etäisyyksien vuoksi väestö pyrittiin varsin pitkälle hoitamaan terveyskeskuksissa. Tässä vanhoista toimintamalleista on osittain pyritty pitämään kiinni liian pitkään luvun alusta lähtien ovat kuntien säästötoimet kohdistuneet myös terveydenhuoltoon johtaen henkilöstöresurssien vähenemiseen ja siten suuriinkin rakenteellisiin muutoksiin. Alle puolet Lapin terveyskeskuksista on mukana väestövastuujärjestelmässä. Suurin osa toteuttaa vastaanottopalveluita perinteisen virkaehtosopimusmallin mukaisesti. Ainakin suurimmissa kunnissa, joissa väestövastuujärjestelmä on käytössä, sen toimivuudessa on merkittäviä ongelmia. Norjan mallin mukaista listautumiskäytäntöä ei ole käytössä Lapissa. Lapissa on korkean sairastavuuden lisäksi muuhun maahan verrattuna tiettyjä merkittäviä terveyspalveluiden järjestämiseen vaikuttavia erityisolosuhteita ja haasteita: 1. Lappi on harvaan asuttua aluetta ja etäisyydet kasvukeskuksiin voivat olla huomattavan pitkiä. 2. Lapissa matkustaa paljon koti- ja ulkomaisia turisteja. Matkailu kohdistuu suurelta osin harvaan asutuille seuduille, mikä asettaa merkittävät haasteet terveydenhuollon palvelujärjestelmälle. 3. Lapissa asuu saamenkielistä väestöä, joille on tärkeää turvata peruspalvelut heidän omalla äidinkielellään. 4. Pitkälle koulutetun henkilökunnan rekrytointi töihin harvaan asutulle alueelle on ajoittain erittäin haasteellista. 2

3 Lapin pitkät välimatkat ovat ongelmallisia päivystysten suhteen. Pienet terveyskeskukset eivät pysty ylläpitämään jatkuvaa päivystystä omassa yksikössä, koska se aiheuttaisi toisaalta kohtuuttoman työkuormituksen terveyskeskuksissa työskenteleville lääkäreille ja toisaalta kunnalle kohtuuttoman taloudellisen kuormituksen. Päivystyksiä onkin keskitetty keskussairaaloiden tiloissa toimiviin yhteispäivystyspisteisiin (Kemi, Rovaniemi) tai terveyskeskukset muodostavat yhteisiä päivystysrinkejä (esim. Tunturi-Lappi). Näissä päivystysten keskittämisissä ongelmana on kuntalaisten välillä kohtuuttomat etäisyydet päivystyspisteisiin (esim. Kilpisjärvi, Nuorgam). Lapissa jatkuvasti kasvava matkailu asettaa omat haasteensa terveyspalvelujärjestelmälle. Matkailun vuoksi terveyspalveluiden kuormitus on kausiluontoista Lapissa. Kuormitushuiput sijoittuvat kevääseen sekä vuoden vaihteeseen. Matkailun vuoksi asiakkaat ovat hyvin monesta eri kulttuurista lähtöisin ja puhuvat vaihtelevasti eri kieliä. Tämä aiheuttaa lisää haastetta terveydenhuollon työntekijöiden osaamiseen. Matkailuliikenteeseen liittyy myös suuronnettomuusriski. Suurehkon onnettomuuden mahdollisesti sattuessa matkailukeskusten läheisyydessä, olisi ensihoito- ja sairaankuljetusjärjestelmä muun päivystystoiminnan ohessa kohtuuttomankin suurten haasteiden edessä Julkisia terveyspalveluita täydentävät yksityiset terveydenhuoltopalvelut. Lääkäriasematoimintaa laajemmassa mittakaavassa Lapissa on suurimmissa kaupungeissa (Rovaniemi, Kemi, Tornio) sekä osassa suuria hiihtokeskuksia (Ylläs, Levi, Saariselkä). Yksityiset lääkäriasemat hoitavat esimerkiksi hiihtokeskuksissa merkittävän määrän matkailijoita hiihtosesongin aikana. Yksityiset palvelun tuottajat eivät kuitenkaan vastaa kattavasti päivystysluontoisen sairaanhoitopalvelun kysyntään. Yksityisillä palveluntuottajilla on myös rajalliset resurssit vaikeasti sairaiden ja vammautuneiden potilaiden hoitamiseen. Saamen kielistä terveyspalvelua saa saamelaisten kotiseutualueen kunnissa (Sodankylä, Inari, Utsjoki, Enontekiö). Saamenkielisen palvelun saatavuus on aina riippuvaista kielitaitoisen henkilökunnan saatavuudesta. Lapin sairaanhoitopiirissä työskentelee 3 saamenkielen taitoista henkilöä, jotka toimivat tarvittaessa tulkkeina. Viimeisen vuosikymmenen aikana yhtenä merkittävänä vaikeutena on ollut lääkäreiden rekrytoinnin vaikeus useissa Lapin kunnissa. Tällä hetkellä osa Lapin terveyskeskuksista on muutaman tai yksittäisen pitkäaikaisen lääkärin hoitamana. Nuoria lääkäreitä ei näytä innostavan pysyvä työskentely pienillä paikkakunnilla Lapissa. Osa lääkärityövoimasta hankitaan yksityisiltä palvelujen tuottajilta joskin vaihtelevalla menestyksellä. Näin saadaan harvoin aikaan pitkäaikaisia ratkaisuja. Osassa kunnista (Tervola, Keminmaa) on lähdetty toteuttamaan vastaanottotoimintojen ulkoistamista kokonaan yksityiselle palvelun tuottajalle. Merkkejä on viimeisten vuosien aikana ollut myös hoitohenkilökunnan rekrytointivaikeudesta. Erityisesti tämä on näkynyt kesäaikoina sijaisten saantivaikeutena, pienemmillä paikkakunnilla myös muulloin. Saamenkielentaitoisia lääkäreitä on Lapin sairaanhoitopiirin alueella kaksi. Saamenkielisten lääkäripalvelujen tarjoamisessa voisi tulla kysymykseen etäteknologian hyödyntäminen. Lääkärin työ terveyskeskuksessa on monipuolista ja vaativaa. Sen menestyksekäs toteuttaminen vaatii sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä. Kumpusalo ym. ovat tutkineet lääkäreiden viihtymistä työssään terveyskeskuksissa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että suuri osa työhönsä sitoutuneista terveyskeskuslääkäreistä on yli 40vuotiaita. Lääkärit viihtyvät paremmin pienissä terveyskeskuksissa verrattuna suuriin yksiköihin. Yleislääketieteeseen erikoistuminen lisää merkittävästi työssä viihtymistä ja siihen sitoutuneisuutta. 3

4 Laadukkaiden terveyspalveluiden järjestäminen ja suunnittelu Lapissa vaatii edellä käsiteltyjen erityisolosuhteiden huomiointia ja tuntemusta. Lapin kuntien sosiaalihuollon palvelukokonaisuudet koostuvat perhe- ja sosiaalipalveluista. Perheja sosiaalipalveluita voidaan tuottaa kunnan omana palveluntuotantona tai kunta voi ostaa palvelut ostopalveluna yksityisiltä palveluntuottajilta. Lapsiperheiden palveluja ovat sosiaalityön, perheneuvolan ja lastensuojelun palvelukokonaisuudet. Sosiaalipalveluiden palvelukokonaisuuksia ovat aikuissosiaalityö-, toimeentuloturva-, maahanmuuttaja-, kehitysvammatyö-, vammais- ja työllistämispalvelut. Nuorten syrjäytyminen (tekstiä) Uuden lastensuojelulain velvoitteet ja aikarajat asettavat haasteita Lapin kunnissa. Uuden lastensuojelulain mukaan lapsella tulee olla oma sosiaalityöntekijä, joka ei voi olla lastensuojelupäätöksiä tekevä työntekijä. Lapin lääninhallituksen kyselyn (2008) mukaan 18 Lapin läänin kunnassa lastensuojelun asiakkaalle on nimetty lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Selvityksen mukaan lastensuojelupalvelut ovat riittävät 8 Lapin läänin kunnassa ja lastensuojelussa on kehitettävää 11 kunnassa. Lastensuojelussa pitäisi lisätä sosiaalityöntekijämäärää, työparityöskentelyä, ehkäisevän lastensuojelun perhetyötä ja lastensuojelun perhetyötä sekä sosiaalipäivystystä. Lastensuojelulain edellyttämät määräajat lastensuojelutarpeen selvitysten tekemisessä lisäävät sosiaalityöntekijäresurssien tarvetta kunnissa. Lastensuojeluilmoitukset on pystytty käsittelemään lainmukaisesti 7 päivässä 12 Lapin läänin kunnassa. Kuudessa kunnassa ei ole pystytty hoitamaan lastensuojeluilmoituksia määräajan puitteissa. Rovaniemellä on tullut heinäkuun 2008 loppuun mennessä yhtä paljon lastensuojeluilmoituksia (N=340) kuin edellisenä vuonna yhteensä (N=367). Ala-asteikäisten lasten osalta lastensuojeluilmoitusten määrä on noussut rajusti. Syyt lastensuojeluilmoitusten tekoon ikäryhmässä 7-12 liittyvät päihteiden käyttöön ja vanhemmuuden vaikeuksiin. Lastensuojelutarpeen selvitykset on laadittu 3 kuukauden määräajassa 11 Lapin läänin kunnassa. 8 kuntaa ei ole kyennyt tekemään selvityksiä määräajassa. Lapin läänin kunnista ei ole ollut tarjota riittävästi avohuollon tukipalveluita (11 kunnassa), joita uusi laki painottaa ensisijaisena palvelumuotona lastensuojelussa. Lapin läänin kunnissa ei ole tehty lastensuojelun suunnitelmia lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ja lastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi. (Uuden lastensuojelulain toimeenpano kunnissa -kysely, Lapin lääninhallitus 2008.) Kuntien sosiaalipalveluiden kehittämistyön erityisiä haasteita ovat 1) Sosiaalityön menetelmällisen osaamisen lisääminen erityisesti nuorten kanssa tehtävässä työssä, pitkäaikaisasiakkuuksien purkamisessa ja lastensuojelun alkuarvioinnin toteuttamisen seurannassa, 2) sosiaalityön roolin selkeyttämien ja nostaminen moniammatillisessa verkostotyössä, 3) asiakkaiden osallistaminen sosiaalityön kehittämiseen, 4) sosiaalityön johtamisen vahvistaminen sekä sosiaalityön strategisen ja prosessijohtamisen kehittämisen tarve 5) teknologian kautta tuotettavien palvelusisältöjen kehittäminen (neuvonta/palvelu/konsultaatio, 6) vaikuttavuuden arvioinnin jatkaminen ja kehittäminen sekä tähän liittyen 7)sosiaalityön tiedontuotannon kehittäminen ja sosiaaliraportoinnin aloittaminen sekä asiakastyön dokumentoinnin jämäköittäminen, 8) saamelaisten omakielisten omaan kulttuuriin ja kieleen pohjautuvien sosiaalityön palvelujen kehittäminen, 9) sosiaalityön/-huollon erityispalvelujen lääni- ja seutukohtaisten rakenteiden uudistamisen mahdollisuuksien selvittäminen (esim. sijaishuolto/sosiaalipäivystys/ perheasiain sovittelu eräiltä osin/ lastensuojelun erityissosiaalityö), ja 10) käytäntöä tukevan tutkimuksen lisääminen ja sosiaalityön käytännön opiskelun yhteistyön lisääminen. Asiakkaan kannalta tärkeimpänä haasteena on asiakaskeskeisten ja kokonaisvaltaisten palveluiden kehittäminen yhdessä sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa. Asiakkaiden pitäisi tarvittaessa saada 4

5 matalan kynnyksen palveluita lähellä asiakasta, ilman että asiakkaan tarvitsisi hakea palveluitaan eri pisteistä. Palvelujärjestelmän pitäisi pystyä toimimaan niin hyvin, että se kykenee ohjaamaan asiakkaan eteenpäin kulloinkin tarvittaviin palveluihin ja niin, että ohjaus perustuu suunnitelmallisuuteen ja sosiaali- ja terveydenhuollon vuoropuheluun. Rakenteelliset haasteet kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämistyössä Alueellinen kattavuus koko Pohjois-Suomessa Sosiaali- ja terveys yhteistyössä Pysyvän kehittämisen turvaaminen Hajanaisen kehittämisen kokoaminen Eri toimijoiden verkostoituminen Henkilöstön osaamisen ja saatavuuden turvaaminen Erityisosaamisen ja -palveluiden turvaaminen Pohjois-Suomi tarvitsee erityisolosuhteisiin perustuen (mm. pitkät etäisyydet, matkailun aiheuttama terveyspalveluiden kuormitus, korkea sairastavuus ja syrjäytyneisyys, saamenkielinen kielivähemmistö) oman pysyvän koko Pohjois-Suomea koskevan sosiaali- ja terveysalan kehittämisrakenteen. Resurssien yhdistäminen ja toiminnan koordinointi jäntevöittää toimintaa ja säästää resursseja, sekä mahdollistaa erityispalveluiden turvaamisen koko alueelle. Kansallisen sosiaali- ja terveydenhuollon (KASTE ) ohjelmakauden aikana valmistellaan vaiheittain pysyvä Pohjois- Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisrakenne, joka toimii verkostomaisesti (pohjautuen sopimuksellisuuteen). Kehittämisrakenteella turvataan pitkäjänteinen sosiaali- ja terveysalan kehittäminen. Sosiaali- ja terveysalan rajapinnat kohtaavat monissa eri palveluissa ja eri väestöryhmien osalta, erityisesti vanhustenhuollossa, vammaispalveluissa, varhaiskasvatuksessa, neuvolatyössä, päihdetyössä ja psykososiaalisissa palveluissa. Erityisesti näiden osalta tarvitaan asiakkaan kannalta eheää ja yhtenäistä palvelukokonaisuutta sekä koordinoitua kehittämisrakennetta alueelle. Hankkeen tavoitteet: 1. Asiakkaiden osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähenee kehittämällä kuntien perusterveydenhuoltoa, terveyden edistämistä ja sosiaalipalveluita. 2. Sosiaalipalveluita ja perusterveydenhuoltoa kehitetään sektorirajat ylittäen moniammatillisesti. Sosiaali- ja terveydenhuoltoon rakennetaan yhteisiä asiakaskeskeisiä toiminta- ja työskentelymalleja: kuntien lastensuojelu- ja aikuissosiaalityöhön, perusterveydenhuollon vastaanotto- ja päivystystoimintaan, neuvolatoimintaan sekä näiden perustana olevaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyöhön. 3. Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden osaaminen vahvistuu. 4. Saamelaisten kieleen ja erityisesti kulttuuriin pohjautuvat sosiaali- ja terveyspalvelut kehittyvät. 5. Lappiin syntyy kuntien yhteinen kehittämisrakenne sosiaali- ja terveyspalveluihin. 5

6 Keskeiset toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi:: 1. Asiakkaiden osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähenee kehittämällä kuntien perusterveydenhuoltoa, terveyden edistämistä ja sosiaalipalveluita. Kehitetään työparityöskentelyä, työnjakoa ja tiimityötä sosiaali- ja terveyspalveluissa Terveyskeskuslääkäreiden systemaattinen täydennyskoulutus ja yleislääketieteeseen erikoistuvien lääkäreiden sekä eurolääkäreiden koulutuksen tuki toteutetaan hankkeen kautta. Lapin alueelle palkattava yleislääketieteen professori ja ohjaajalääkäri sekä muut kehittäjätiimin jäsenet suunnittelevat ja tuottavat koulutussisältöjä ja vastaavat osaltaan uusien palvelumallien sisällöistä. Tiiviin kuntayhteistyön takaamiseksi professorilla ja ohjaajalääkärillä on sivuvirat terveyskeskuksissa Yleislääketieteen erikoislääkärikoulutuksen aluekoordinaattoritoiminta liitetään uuteen perusterveydenhuollon kehittämisyksikköön. Rohto-yhteistyötä aletaan toteuttaa osana perusterveydenhuollon kehittämisyksikkötoimintaan integroituna. Väestötason terveyden edistämisen toimenpiteet: 1) rakennetaan nettisivustot 2) kehitetään painonhallinnan palveluprosesseja ja tupakasta vieroitusmenetelmiä 3) järjestetään yleisötapahtumia ja kehitetään tukimateriaalia. Yksilötason terveyden edistäminen: uusia terveyden edistämisen toimintamalleja valmistellaan neuvola- ja vastaanottotoimintaan sekä suun terveydenhuoltoon. Kehittämistyö tapahtuu yhdessä ammattikorkeakoulujen kanssa asiantuntijalaitoksien tuella (THL). Tuetaan ja kehitetään terveyden edistämisen ammattilaisten osaamista: 1) järjestämällä terveyden edistämisen yhdyshenkilöiden ja verkoston koulutuspäiviä, 2) jalkautumalla alueille ja kuntiin (kuntakäynnit, työparityöskentely, kuntien terveyden edistämiseen liittyvät työskentelyjaksot), 3) olemassa olevaa teknologiaa hyödyntämällä järjestetään etäkonsultointia verkkoneuvonnan ja videoneuvotteluyhteyksin ammattilaisille ja väestölle. Kuntien sosiaalipalveluissa kehitetään lastensuojelutiimien sekä aikuissosiaalityön tiimien työskentelyä. Asiakasryhmiä ja kehittäjä-asiakkaita rekrytoidaan yhteistyöhön (kehittäjätiimeissä toimii asiakas-kehittäjäryhmät). Jatketaan vaikuttavuuden arvioinnin kehittämistä sosiaali- ja terveysalalla. Sosiaalipalveluiden kehittäjätiimien työtä arvioidaan tasapainotetulla mittaristolla. Kehitetään ja käytetään asiakas- ja työntekijälähtöisiä arviointimalleja. 2. Sosiaalipalveluita ja perusterveydenhuoltoa kehitetään sektorirajat ylittäen moniammatillisesti. Sosiaali- ja terveydenhuoltoon rakennetaan yhteisiä asiakaskeskeisiä toiminta- ja työskentelymalleja: kuntien lastensuojelu- ja aikuissosiaalityöhön, perusterveydenhuollon vas- 6

7 taanotto- ja päivystystoimintaan, neuvolatoimintaan sekä näiden perustana olevaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyöhön. Mallinnetaan sosiaali- ja terveystoimen yhteistyökäytäntöjä vastaanotto- ja päivystystoiminnassa, neuvolatoiminnassa sekä sosiaalityössä. Haastavissa elämäntilanteissa oleville asiakkaille tehdään asiakkaiden tarpeista lähtevät yhteiset palvelusuunnitelmat. Osassa kuntia päivystystoimintaan integroidaan sosiaalipalveluiden päivystystä Sosiaalityöntekijöiden työpanosta terveyskeskustyössä lisätään joissakin pilottikunnissa 3. Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden osaaminen vahvistuu. Konsultaatiota välitetään sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille koko alueella. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset saavat verkossa tapahtuvaa konsultaatiota sekä videoneuvottelukonsultaatiota. Lääkäreiden erityisosaaminen turvataan konsultoimalla erikoissairaanhoidosta sekä terveyskeskusten kesken ja terveyskeskusten sisällä erikoisalueiden perusteella. Vaativiin lastensuojelutilanteisiin on saatavissa erityissosiaalityöntekijä työpariksi perustyöhön. Vahvistetaan johtavien sosiaalialan ammattilaisten suunnittelu-, kehittämisja johtamisosaamista toteuttamalla 2 vuotta kestävä johtamisen kehittämisprosessi, jossa olisivat mukana sosiaalitoimen johtajat. Sosiaali- ja terveysalan erityisosaamista ja -palveluita välitetään verkkokonsultaatiota, verkkoneuvontaa ja videoneuvottelulaitteita hyödyntäen. 4. Saamelaisten kieleen ja erityisesti kulttuuriin pohjautuvat sosiaali- ja terveyspalvelut kehittyvät. Saamelaisalueella saadaan kulttuuriin ja kieleen pohjautuvia sosiaalityön palveluita palkkaamalla saamelainen kehittäjä-sosiaalityöntekijä Enontekiölle, joka koordinoi kehittämistä myös Inarissa, Utsjoella ja Sodankylässä. Saamenkielisten työntekijöiden osaamista hyödynnetään moniammatillisessa tiimityössä. 5. Lappiin syntyy kuntien yhteinen kehittämisrakenne sosiaali- ja terveyspalveluihin. Hankkeessa luotu pysyvä kehittämisrakenne vakiinnutetaan alueelle osaksi pitkäjänteistä kehittämistoimintaa. P-S sosiaalialan osaamiskeskus ja eri kehittämisyksiköt muodostavat kehittämisrakenteen kuntiin asiakastyön kehittämiseksi. Kaikki Lapin läänin kunnat ovat mukana kehittämisrakenteessa. 7

8 Kunnissa työskentelee sekä sosiaali- että terveydenhuollossa kehittäjätyöntekijöitä, jotka vastaavat oman kunnan ja seutukunnan kehittämistyöstä. Kehittäjä-työntekijät tekevät sekä perustyötä että kehittämistyötä. Näin turvataan, että hyvät kehitetyt käytännöt juurtuvat perustyöhön. Kunnat vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistoiminnasta. Laajan väestöpohjan kuntayhtymän perusterveydenhuollon yksiköt ottavat merkittävän vastuun kehittämis- ja koulutustoiminnan koordinoinnista perusterveydenhuollossa ja terveyden edistämisessä. Alueen oppilaitokset (yliopistot, ammattikorkeakoulut) vastaavat perusopetuksesta ja tutkimuksesta ottaen huomioon kehittämistoiminnan tarpeet sekä osallistumalla kehittämistoimintaan. Pohjois-Suomessa otetaan käyttöön UULA hankkeessa kehitetyt ja hankitut teknologiaan pohjautuvat sovellukset ja mallit. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen rooli on koordinoida ja nivoa yhteen alueen kehittämis- ja tutkimustoimintaa ja antaa Poskessa kehitetyt teknologiset sovellukset koko rakenteen käyttöön, sekä levittää sosiaalityöhön kehitetty palveluiden vaikuttavuuden arvioinnin toimintamalli myös muille substanssialueille. Toiminnan organisointi ja juurruttamistoimenpiteet: Alueelle palkataan kehittäjä-työntekijöitä, jotka kehittävät oman kunnan tiimin sekä seutukunnan tiimien työskentelyä yhteistyössä koko kehittämisrakenteen toimijoiden kanssa (kuntien sosiaali- ja terveystoimen toimijoiden, Posken, oppilaitosten, järjestöjen ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa). Kemijärven, Inarin, Kittilän, Rovaniemen, Kemin ja Tornion sosiaalitoimeen palkataan 6 kehittäjätyöntekijää kehittämään oman kunnan ja seutukunnan tiimien työskentelyä aikuissosiaalityössä ja lastensuojelussa. Enontekiölle palkataan kehittäjä-sosiaalityöntekijä saamelaiskulttuuriin pohjautuvan sosiaalityön kehittämiseen saamelaiskunnissa. Lappiin palkataan erityissosiaalityöntekijä, joka toimii kuntien työntekijöiden työparina vaativissa asiakastilanteissa. Perusterveydenhuollon kehittämiseen ja terveyden edistämistyöhön palkataan yleislääketieteen professori, ohjaajalääkäri, 3 suunnittelijaa ja toimistotyöntekijä. Tulevaisuuden terveyskeskusta mallinnetaan pilottikunniksi sitoutuneissa Kemin, Tornion, Simon, Ylitornion, Ranuan ja Kolarin terveyskeskuksissa. Perusterveydenhuollon toimivat käytänteet laajenevat koko Lappiin asteittain 2012 mennessä. Terveyden edistämistyötä, Rohtoyhteistyötä sekä koulutustoimintaa toteutetaan koko Lapin alueella. 8

9 Konsultaatioihin, vaikuttavuuden arviointiin ja prosessijohtamiseen palkataan 2 kehittäjä-sosiaalityöntekijää, jotka työskentelevät koko Pohjois-Suomen alueella. Hankkeelle perustetaan ohjausryhmä, joka ohjaa ja linjaa hankkeen toimintaa koko Pohjois-Suomen alueella. Hankkeen toiminnan aikana Pohjois-Suomeen rakentuu sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisrakenne 2011 mennessä. Hankkeen toiminnan aikana määritellään ne kehittämisresurssit ja toimijatahot, jotka juurtuvat pysyviksi kehittämistoiminnan rakenteiksi alueelle. Alueen oppilaitokset (yliopistot, ammattikorkeakoulut) vastaavat perusopetuksesta ja tutkimuksesta ottaen huomioon kehittämistoiminnan tarpeet. 9