&ämcettlitttta fa, painettu S lo rb e n fm a n ilta, mut 1857.»mm

Transkriptio

1 &ämcettlitttta fa, painettu S lo rb e n fm a n ilta, mut 1857.»mm

2 3 ld f rtiu e S a p jtu e S u o m c n m a ito fa! 2!e f a iotte mielellänne tuutia tertomut fta, ja fit* teit pu^un niitä muille: eitö niin ole, vaffaat lapfet? 9Ji)t löyt^t) fuuri, faitgeit fuuct maafunta toifella puo* Ien itämeren, joitta nimi on Saffanmaa. teliä on airoon paljon lapfta, ja näiben lasten testen pulju* taan, niin monta, monta faunista tettomusta, joista i* fätfemmätfitt paljon pitämät ja ilolla tuultelemat, fosfa ufiammat niistä omat totifet. la ittein faunimmat ja totifimmat näistä tertomutfista tn^bon minä teitte pu* ua, ja famasfa ilmoittaa teitte moniaita faffalaifta ta* poja, joista ette testaan ennen ole tuulleet, feit fautta tefybäffeni teitä t»äl)äit tutummiffi fitte fuurelle maatun* nalle, SDJutta itiin pitää teibäntiu tefemän muille pie* uitte lapftfle, joilla ei ole maraa faatnaan näitä fettomuffta, famatt pienen palmeluffeit, tuin minä olen teille teljnpt, ja lutea taifta pulma IjeiHe, mitä itfe olette lufeiteet. SRutta eniten faiffea pitää teibän muistaman, et* tei mitään fyi;rcää ja faunista tapal;bu mailmasfa, jota

3 , lirltni l " H i i i n»imi imin I 9 23 *Pfatmi*). D i, fttinfa Itänen fpbämettfä tuli itoi* fefft ja foljbutetufft, fosfa Ijäit Iitti ^proäu paimenen armotöi lä. «gätt I>yppaiS pw8, I)afi realfoigta paperia, joitta I;ätt töpfifin SSi&IiaSfa, toi tirjoitus fpttätt ja ptä«iin ja rttpets tirjoittamaan pfytä firjaa. äjlitälniit nt a f; - toi fe pi f täinen, föpfm poifa rautta tirjoittaa? Siufefaatn* me mitä fyätt on firjoittannt! OfafaS 2l>iipa()taja! Siinä olen töpt)ä, turmatoin orpo poifa, eitä minulla ole foto mailmagfa fefään, paitft Sinua ainoata, jo^onfa taitaifht turmata. SJJutta Sin ä olittin minttu para3 pgtäroäui. Sentänen auta minua ja taita itiin, että minä faau fäpbä fontit s fa, j o f a minä faait oppia»eifaamaan ja rttfoilemaatt ja fitrtua ppf>iä fertomttffia Sin u lta. 2U), annatjba <Einua3, Sinä t)pu>ä paimen, föpfyäu 3of)annef 'eu plitje! S itte n laffaft ätt firja tt fiin iti, ftflä Ijäit oli Iöp> täupt fuunlafan, ja firjo itti firja tt päälle: "äftitimtt raf* faalle SÖapafytajalleni JairaaaSfa!" et rafaä Suutala tee. Seittäfjbeu tulemat fa iffi fauniit fertomuffetfiit erinomattain Janelta, ja.jpäntä teibäu niistä erinomattain liittämän ^itän.. 9tt>ä3ti ttpt, raffaat Sapfitfaifeiti! Sumala ftunat* foott teitä ja tetjföon teibäu omat elämän tapauffettne ottein fattniifjt fettomuffifft, jotta, fosfa ne terran ilmoite* tu ffi tulemat, faiffi Tjpmät itjmifet ja Suutalan (SnM t taitamat fuittlella ilolta ja jumalamme futtniafft! S^eibärt usfohitteit ja rafaä seljenne 9i. 9ik i«r m * *) en taljbcti minä teitte niijöäfiu tsufyta, että ntcneäfa paifagfa affanmaaka pibetään tapana, että filteit tnin on fpetp, niin istutaan»ietä Ijelfen Pöt>bä3fä, ja toanfyemmat, lapfet, palfols tifet,»ieraat ja faiffi, tuin pönbdn pmpätillä istumat, lufes mat toätfyn Saarnatusta, jcfa Sfäimästä alfoin, joilta to>iere3fä ie aina pöyballä en, fulfee»mpäti fäbcstä fäteeu. Saiffa tnycä Infee 3 antä eli mäntä ffjtn, ja lapfet ja faiffi muut fiiut* teletoat. 3 a min luetaan järjestään, niin että jcs eilen tuets tiiu 2t an'ibiti $fatmi, niin luetaan täuäpänä feuraasoaiiien, taiffa 23 ^fatmi. SJiiiu taitaijnoat tap et uomesfafiu tet;bä, joita opetetaan ruualle inenneslaufä lufemaan tätä faunista rufousta: "Sefufieii nimeen fauniisi menemme petytään, öerrau Sanan päätt meit j. ti. e. I 1'****' j im M :

4 10 Sioitta itfu pifaraa oli pubonnut paperille; mutta nyt pyhtäift l;än ne puis, ttouft rimaffaasti prös, otti pienen feppinfci ja juofft uloö tiede, jofa johbatti fait- puntiin, josta oli nähnyt postimiehen tamallifeöti tule- man, tuobaffenfa ftrjoja Nimismiehelle fyläsfä. $ u u t feifoimat täybegfa fufoistuffesfa, fiffd npt oli femät, ja fofo paiffafunta oli «jertan yrttitarhan muo^ toinen,. jerra oli myö5 tänä muonita amaisuut lattpiait täten fä, ja ftunannut ja fauuisfattut ihmisten afuuto patfat faiftinaiftila hytillä lahjoilla. 3 y 3o^anne olift ollut iloifemmaffa mielellä, niin olift hänfiu nyt laula* uut femät mirteitfä, jonfa f;än muutoin niin ufetit ja mielenänsä metfailt. SKntta tänäpäitä ajatteli tjärt ai* noasti, meifaamata, [en fauniin mirreit fifädepitoa: 3o febot faunistetaan aaö juhlahumuilla, 3a luonto uubistetaan H up a fumuitta. Uttfta hebelmiä ttsfomme fantafoon, gtuja tjäiftä aiwaasfa tuottafoon! e faiffi julistamat Äemätfin loppuu terran Suojanfa tuumaa, 3 * fumen fuloifttus, 3a meille ilmoittamat herramme armoa. SKyöS ltufi mielufämme lätnä mtrfufoon, HuftSfa fybämetnme StmuiSfa fasmafoon, SBaatt armolahjat ^erran 3efuffeu muutu, puutu testaan, Sppfpioät ijäti. Vitjana ftihen luotan 2ljaSfa alatt. 3<m lujasti tahboit tniuäfin fti^eit luottaa, ettei 3efuffen armolahjat ja < <nteu raffauteitfa puutu mittul- tataan tosfaan, maan pyfymät ijäti, ajatteli pittu 3o«hanneS, ja fameti lohbutettuna tietänfä eteenpäin, tuli niin faupuntiin ja lasfi tirjanfa firja-arffuifeeit *). Ste* menneellä fybämetlä pataift hätt jälleen fotio, mafuutet* (uita, että tirja misftiu piti fulfemait määrättyyn patf- taan. Sfte annamme hänen fämellä tietänfä; ja ftdä mä* Iin tuin hän feitraamana päinmnä faattaa rattaan äi* tinfä ruumiin tmutaan, tallomme tatfoa fuinfa tirjan tämi, joitta hän oli lasfenut tirja arttuun. ghtoolla, fosfa postimiestari felitteli tulleet tirjat, löijfi hän itiibeit feasfa 3 Imnneffeiiftn tirjan. ^äit fit- mäili pifaifestt fitä ja ajatteli: "fe mahtaa olla mieli* puoti ihminen, jota tämän tirjan on firjoittanut," ja heitti feu ftmupaiffaan. 9Jmtta ftihen et fen pitänyt jäämän. 11 tllä toi^ feita ehtona tuli hänen malminen poitaitfa tmnen työ* huoiteefeeitfa, tutfumaan ratasta pappaattfa mamman tyfö, jofa oli faanut mieraita. S)iutta ifätlä oli mielä mähän firjoittamista, ja piffu Äalle fatfeli ftllä mäliit ympärillenfä, uähbäffenfä jos ei hän tapaifi jatafin uutta, jota ei hän eniten nähnyt. 3a fatfo, mähätfellä pöybällä ftmuha oli fit jäinen futtrella pnnaifetla fitu4afalla, jofa tiinnitti hänen tarffautenfa. ^äit otti [en pieneen fä* teenfä, ja rupeifi tamaamaan päällefirjoitusta.»jutta ei fe fäynyt helposti, ftdä hän oli masta muutamia miif* *) Snffanmaaffa, mintuin jotapaifaafa laittaan tirjoja tä^et* tää jnafjamata. Sofa tirjan fan, pitää maffaman poätirafjan. S etillä ja tabuilla ifommigfa fanpungieäfa, ja jofapaifaija peg* tifonttorein tyfönä 011 tirja* arffuifta uloäpantuua, joljonfa pi3* tetään firjat, ja ftttctt fuiit poflii tunti on tullut famietaan a vt tu postimestarille,, jofa fetittää ja jävjeötäfl firjat, ja tä* pettää jofaifen määrättyyn paiffafuutaanfa.

5 12 foja fäyityt foulttsfa. 2öif)boiit d i f)ätt tamounut W- pitfe firjoituffen ja hifi nyt forfiaffa äänellä: "äjiinun rattaalle 28apaf)tajalleui taimaasfa." "*Pappa, taöfä en faunis firja, fanml firja," fmuft lapft ja jitoffi ifäitfä tyfo. Tämä d i nyt lopettanut työnfä ja lasti pitfäit Jir/oituö fpitaitfä poig, nosti pe* jäit nauraen polmillenja ja fanoi: "9?äytä3 tänne, lap* feni, mitä erinomaista ftnntta on." "ÄauitiS Ftrja, faunis firja!" 3fä fatfeli nyt rnagta tarfemmiit firjoitngta ja fia*»a itjt, että fe oli lapfen fäft, jofa fen oli firjoittanut. "'Die tacomme fatfoa, mitä fiinä oit, faitoi M n npt roafanmmiit, ja ifä ja poifa Iitfi nyt firjjan yljbesfä, illoin putoift ifo fyyttele ifän ftlntägtä pätien fä* tenfä päälle, ja $än otti lapfenfa ja firjän, (ammutti lampun ja rienfi»atmonfa tyfö, jofa istut ystätoälli* feöfä fan3fapuf)eesfa tuttaroanfa, ^beit f)ur fas=mieiifen reioinnait faitsfa, ja obottt miestänfä. "43yroää iltaa, rafastettuini," fanoi Ijän rientäen; "minun täytyy näyttää teille yf)tä fjrjaa, jofa on miel* littänyt minua' enemmin, fuiu faiffi muut fir jät, joita olen lähettänyt, fitten fuitt postimeetarin -rcirfaau rupei* fut." amasfa antoi f;än paperin tuaimollenfa, jofa liu futetulla äänellä fen Iitfi- "9}Jamma, mamma, misfä oit fe SofjanneS," I;uufi nyt piffu Äalle, "minä taaton juosta fmntä noutamaan ole ftnä Ijättett mammanfa; f)ätten pitää oleman minun Byrcä, rafas (reiltäni. 13 Suutta ÄaKella oli jo ennen»äkäinen treiffa ja folnie ftfarta, fentätjben fatfoi äiti furfenlla, fyfyroällä fatfaunotla mie^enfä päälle, illoin noufi rercinna ja fanoi: "öiaffaat ystäroät, tämä tulee herratta, minä tai)-' feon totifesti ottaa fen lapft rattfan omafjeni, ja tafybon fttä tefybä herran uimesfä." illoin iloitfiioat faiffi, ja ^atlefin; afui lähellä, ja alle taift melfeen jofa päircäfäybä Ijänen tyfönänfä. reroinna rafastt lapfta, ja fa iffi, jotfa ferran oli pnen nähnyt, rafasti j)äntäfin. e oit ivatta ilta, jota l;e tänäpänä yljbesfä loiettiiuät, fitlä fc oli tiiiufuin 4perra, jofa oit fanonut: "3cfa l)o!ijoo fen? laista lasta minun nimeeni, f)äit {tolt;oo minua," f;iljaa olift astunut peitän tyfönfä ja antanut f)eibätt tuntea fitä autuutta, f uin lapftfin tuntee, fosfa fe on täyttänyt rcantiempainfa tafybon. e oli jumalan afttno ihmisten feasfa, hiljainen S<tl;ouia. O, että faiffi fjuonefuunat olijtivat fenlaineit S3et >ania! ettraaroaua päimänä fuuiusteli >pcsti*mestari pcifaa, jofa ei ollut työlläs löytää, fosfa fen paiffafunitan nimi, josfa än afui, myos oli firjasfa. < >än lähetti paltoeliaufa tuomaan l)äutä, ja tämä tnpaift pojan juuri fihoiu fosfa I;än, niinfuin alusfa on puhuttu, feifoi ja itfeiit fatfeli ulos flafista firffopifiaan päin, jofjoitfa tä= nen äitinfä oli pantattu. SJcitä ajatteli nyt fe»äkäinen poifa, taibattefo fttä arroata? Söaimo, joufa oma fe tupa oli, oli fär? nyt ftfähä ja fanonut ^o^anneffelle, että fosfa yyry oli jä..nyt äibiltä maffamata, niin täytyi äncn rouoteeufa 1*

6 14 nyt mureta, j of ti oli niiton ^uoue*falu, fuiit löytyi f u- loasfa, jn fäsft 3of;anne$to elättämään iiftäufä fetjnä; mälln, ftffi fuin Ijän tnitnifl työtä tel;bä. Sitten oli M it fomn Iät?tenpt ttloä, eitä fen eitempätä huolinut pojan itfusta.^ "S B o i," f;uofnfi nyt ^ a n n e S jn ajatteli feu foiufmi n affunait ebesfä jn fatfellesfaait hautausmaa* hait 4-'«in: "eiföhän niiniin firjnni mntitnnnttnnn tulla, jonne piti?" S u itti tcisfä hetfesfä astui fe mainittu pai i»elin oiren lautta ftfnlle ja fyfyi: "(Sifö täöfa afu föym, tuvrofltoin poifa, jonfa nimi oit SohattneS?" f 5.Iästä ^etfestä oli 3of>utiieffefla taas äiti, jofn et Inimiin lyönyt mitään ^nneit ruumiiliifesfa l)ol6cnlfesfa jn l;engellifeäfä faörcatuffeäfa, jn ^errn 3efuS mttoi fti- Ijen ftttnnuffenfn, jn ^cin InSrcoi ijäsfä, toiifnubesfn ja armosfa ^itmalait ja i^miötert ebcsfä, ja IjäneStä tuli täyft mies, jofa fnntoi ^ebelmiä tnimnallifeu J^cnnnfa funniaffi. "Jlfttu; ntiitä fe olenfin" mnötnift Johannes ys* taionflifesti jn fntfoi rcierasta fastooiit ujostelemata finifinä ftlmihänfä. "jjliin tule ftiä minun fansfaitt, ftllä (äremimta 9i. tahtoo itähbä ftnua!" 3ohamtee feurnift häntä tyfyttäroällä fybämellä; jn mitä ftiiin iiiffu i, fen tietämät tnironnn dngelit, jotfn fnntoimat Mneit lämpimät rufouffeitfn ylös ^nmnfnn ty= fö, jn nyt faaftitoat myös Mnen fybäraellifeu fiitoffenfn puue. iän hän tiefipä fen jo fotjtn, että hän oli fuul= tufft tullut. $iau feifoi ^än fen ystämäuifeu rereinnnu ebes^ ä, ja fosfa tämä oli hänelle fanonut: "e iitu n firjas, rafas lapfeui on tullut ebes raffann Bapahtajan tyfö, ja ^nit on lähettänyt minun olemnmt finun äitinäö;" niin feifoi potin fiinn ristiin InSfetuilln läftflä ja ilosta loistamilla filmillä, mutta ei taitanut puljua mitään. 6ifä fe ollut tarpeellistafaan; fiflä äibin raffaus ymmärtää ftiflä tainlaistafitt fieltä.

7 16 & u l t ' & o r t u SftnrgctfccUtt. Sotinen fettomus. M a. ^Olettefo fosfaan, rnffanf Sapfufaifet, nähneet mattrt#mer# tn? e ofetta fumminfin fybämestä toivoneet, ferrait faa* baf enne nähbä tätä fuurta ihmettä.jperrait moimattifestn fäbestä. Xulfaat ftis ja fenratfaat minua ajatuffisfamte Xännetin faareit rannalle! *) teliä lemiää 5pof)jnit me# teit ääretöin mebenpinta niitä ^uutinmnahnu ja lo tja n etelä rantoihin asti, fumminfin faban peninfulman lameus. SMutfn tämä mebenpinta ei ofe täsfä hetfesfä futit- fnan tjittn. Hauhia myrsfy liifuttaa feu filmiä aaltoja. Äotfo tuolla faufana, faufana itäpohjnsfa päin fitlfee laima! USfallattefo feurnta minua fitme? yitffä yö on, inpröfp pauhaa, ja laineet fotmamat tatti'aan forfeubelle. S ä lin misfamat ne fatman alas meren fpicyyteen, mä# Itn nostamat ne fen taas piimiä fohben forfiahe. 9Jyf *) Saanet (Sämict) en meren luoto erittäin E m ällä Haminalta, meren fuuäf.i, fmn tultaan $ofyjati merestä Snglanniin, {»m» menen peniufultnan patfolla Soitboni^ta. Äatifjiat mi;räf!;t riefiumrat ufein fen ratmifoilla, jo monet merenfulfiat omat jtellä fynafftriffoon joutuneet, jonfatäfybeu mi>ö«fiu fnaren u iäifelle rannalle on rafennettu Suli» taiffa loi«te=torni, nte* teliä pimiäsfä futfemia»alollanfa jomottamaan, ja jofa torni onfin patffafunuan juurin ja nterimie^tlle raffaöin mer» fillifyys. tuli tuulispää, jofa pyörittää laimat ympäri niiufuinpal# loa. jumala olfocn ftfle armofliiteu! 30S fe joutuu tärräämääu faritte, niin on fe amuttomasti {»uffunut. 30 on ftt^ett tullut padoin muotama retfä, jo tefemät meri# mietjet anfarnsti työtä pumpuamaatt ulos jtfääit tuufe# maa reettä. Äatfo: nyt Ijeittäroät ht ofait laimamlas# tista mereen. Gi aincatafaan tähteä loista unille onnettomille hätääntyneille! Äau^iata on olla merellä fenlai# fesfa myrsfysfä. Siurt;eellifet(n muobotta [eifoo nuori Äapteint laiman perällä; myrsfy on repinyt purjeet rif# fi'5 taima on tuuli-ajolla; muutamat merimiehet hanlii#»a t alas miimeistä «mennyttä purjeliusfan, Äapteiui fofeee turhaan fiifari fäbesfä fefftä jonfutt täfjben taitoa- halla taiffa jotafin loiste# merffiä faufaifelta rannatta. SJhttta taimas on peitettp paffuilta pimiöiltä piimiltä; ei h 11 misfääit mitään jol;toa fulfuufa juunitnlle. 3Kutta y^tä äffiä malfettee hänen mafant fasmcnfa, ja omistamat iloifemman muobott. 3ofa hänen faitsfanfa fatfoo fiifa ri flafilla, taitaa läufuetelesfä, faufana tai# maan rannalla, nähbä firffanit malon. "lu lm o rm!" h«u# taa Äapteini mihboin forfialla äänellä; ja "tu li-to rn i! loiste-torni!" fatffuu merimiesten iloinen huuto laiman jofa tuimalta. 17 Sftyt pnuffahutetaan taas ifolla fanuu# uatta folme hätä ampumaa. SKereit myrsfy maifeitee t;et# feffi, ifäitä fititt fuulloffenfft jos hätä#ampumia mastat# tais. SBähäit ajan perästä fuuluufiit felfiästi fe lohbul# linen mastatts rannalta, folme tyfiit laufausta; ja niittä täyttää uuft toimo alamielisten merimiesten alistettuja rintoja.

8 18 2Kutta mytsfyn tatmoifmts enänee; jotaifelta int> bella tuulen puusfauffella noitfec myö» maara fmtrcutmafft. Siittumata feifoo tfapteini fihä paifalla, josfa äsfen t)änen naimme. Sabe ja tuuti, jota tatfaamata piisfaa bäneit ainoasti otmelta imrta-'tatilta»cerljottua ruumiiötanfa, ei estä Jjäittä taipumata ftlmiäitfä tään-- tämäätt tulutorniin päin, josta apu eli»botettaroa. illoin fofee pieni poifainen päiten panffoon tää; ritylle anffuti toutirille uojamaatt polmeenfa, ja I;uutaa peitolla tapfen äänellä monta fertaa: "$appa! pappa!" mutta»nasta folmaitnella Ijuubofla fäänjt ifä itfenfä. Siin ä feifoo Itänen mäkinen poifattfa ja faitoo rufoile^»dalia muobolla: "3 ä futta, fe mies, jota on puhunut minulle niin paljon pafanoista, rufoitee tuolla ajalta Sllfrebiit ja kartan fansfa. än täfeetti fyfymään uutta, jos et ftnäfin taf;toifi tulla rutoilemaan." 3fä tarttui ääntämätä tapfenfa fäteen, miiftaift jotain lähellä feifomalle merimie elle, ja rteitjt trapuista alas tajuttiin. Siellä on polmidanfa yfft mies, ja l;äuen pienet Iapfenfa fäbet ristisfä ympärillänfä; päiten falmea ta S*»ooinfa irä ri, ja erinäinen tärfimä muoto tjäueu ylemän aneoiftsfa fasn?oisfa ofottaa, että jo monta fatferaa e- tämän tobtausta on täym;t t;änen päänfä ylttfe. SDhttta yljbesfä loistaa l;äueu filmistään ystäroäflifyys ja tyty--»oätfyps, jota ilmoittaa ettei f)ä:t pettää eritä mailmas* ta, fosta Väitellä on afunto citeus ijaufaiffifesfa tobos* fa tairoaasfa. ". >erra" näin rufoilee fyän äänteiöäs* ti. "S in ä, jota muinan, fosfas»vielä maelfit maan päällä, fästit myrsfyn ja meren maijeta ja olla ääneti ja t>e orcat totelleet Sinun TäSfyäS; tee itytfin famaa; noufe ^terra; auta meitä,.jperra! ettemme I;itffuift, ettei futaan niistä, jotta Sinuun ustaltamat, mafitaifi l;äpi^ ään turia!" * * * "pelastus paatti on täällä!" huutaa tiiruusti ufioita ääniä aiootinesfa onjesta. "kiitetty ottoon Sumeita, amen," päättää Cä^etpS-faarnaaja rntout> fenfa; ja amen, amen fertoorcat Äapte nt ja faifft me; rimie^et pätien fansfaitfa, iloiftna ttoustesfanfa tjartau* bestaan. Ufiammat maftalaiftlta astumat nyt paattiin, ja pääfemät onnekifesti SKargateljen, jota on nglautitai* iten faupunti kannettu faarella 19 11,000 afujammelia. Äapteini toettaa mielä terran faaba laitrait jo^batetuffl Raminaan, jota myös iri^botn totean työn jälteen hänelle onnistuu. * * 9lyt ymmärrätte jo, rattaat?apfet, minfätätjben niin moitesfa, erinomattain maaratlipsfa paitoisfa meren rannoilla, niin fiturella»»auralla ja fustannutfeöa ra* femtetaan tuli- taiffa loiste^ tornia. 3a pulntisfamme näistä IjpmiStä taitotftsta, tal;bon minä myös teille mä- l)än puljua ftitä taittein merfiflifunmästä ja paraatin* masta tuti4ornjsta, fttin on mailmasfa löytynyt, nimitä täin ftitä tuin gyptiu ÄuningaS ^telemeus sp^itabel^ pt^us ralenuutti, 300 muotta ennen ÄriStutfen fyntymää, ^P^aroit faarelle ultopuolelle päätaupujtfianfa SKleraubriaa. Se oli»valtiasta marmori timestä, tat)betfalla tyolma* tulta afunto-terralla, miifi fataa jateaa forfia, ja loisti Mitäifemäflä maltialla märihään päimällätin meri mert*

9 20 fittfi, ja piittä ttdfyt fen leimuama malfeeit loiste päti* hjmmeutä peninfulmaa ulos merelle. ätä tuli-tornia fpi;ötä pibettiin, foustitfifeit rafeituttffenfa ja fuuren falleu* teitfa täfybeit, siteitä mailmait feitfemästä il)me-'teoffesta. SDiutta pljtä cftata pi:ää teibäit mijösfin muistoon^ tte metämän. ÄoSfa imette naita futata, faunitta ja ;i>ö- bphiftä loiste-tornia, joita maan maltafuntain funinfaat rafeittaroat merifulfiatu jofjbofft myrsfyisfä ja pimeisfä aamafla merellä, tulee teibän mpösfiit muistaa toista roalo> tornia, jonfa taitoaan ja maan kuningas itfe on rafentanut; jo^battaaffenfa meitä mtl)eliäifiä i^mialapfla maaraflifeit tttailmoit läpitfe ijanfaiffifeen fotomaaljamme. jtanfafunnat näfemät ja maeltamat tdöfä malosfa, mutta i»ä immäf(e lapfett fybämehefin loistaa fe firffaasti ja joljbattaa [ultria ja pieniä eläroitten maahan, tunnet-' tefo fitci py )ää, fanista firjaa josta oit fanottu: 3 iitin ett minun ja lfa in i ftjn tttlä ja soalfenö mu nun teilläni. Sama on toiitentainen roalfetts, toinen* lainen toiste4orni. SefuS on malfeus, ja loiste4orni, josta fämä malfeus itiin fanttiistl fofjtaas loistaa, oit pi)f)ä Saarnattu. taa tämä malo firffaasti filmiin- SofaifeSta lefjbesta 9JaamahtSfa lois- SefitS ÄriStuS on fanonut: SDiinä olen ntailntan tpalfe«4, jota minua fentaa, et «jaella pimetibesfä,»aan Janella on e; lämän isalfcuö. Suutta palaitfaamme tafaijtit fer= tomuf jeen! 2Rt)rSfi;Sfä uitotta merellä jo^batettiin meibäit me* rifulfiamme pstämällifeltä Ivalolta loiste-tornista 3)iar* gateella; mutta jtfäilä itfe tomisfa taistelee iljmisftelu fuolemau fansfa. ^ait tarmitfec forfiammau maloit, firffaammau loiste-tornin, 21 ettei ljuffna fuolemau aal- loisfa, jotfa jo rupeeioat lääniä peittämään, «>äit tar* loitfee Seuffen ÄriStuffeit malolfttfa, ja JRaamahm loiste-torniffenfa, joihin malo ja tuli-torr.i -Margateefla omat ainoasti tjeifot fumat. %e lal)botte faifeti mtms* fin fuulla, fwittfa tämä ftelu, tältä forliammalta toalal- ta joljbatettima, fappi ntprsfpn läpitfe ja pääfee fata* maljan, ijanfaiffifuuben tpivene^en tjaminafyait, eif* niin raffaat apfet? * * * "ää nitä," fattot fjetffolla ja mapiferoalla äänellä mies, jofa tnafaiji muoteella tulutornin pliferrasfa, "lä* ^etä faupuitfiin pappia tuomaan; en minä taiba fuolla, ennen fuin fyäit tulee." 3Jiutta maimo fatfoi rufoilesoana päiten pdällettfä ja fanoi: "SJafaS mieheni, meitäit täp- ti;p martoa rotelä puolen tuntia, ftfft fuin fomtn rnprsfp afettuis, en minä usfalla mielä lähettää «los pientä t\>* tärtämme Sftauaa fenlaifeen ilmaan." 3)2utta miehelle tu li aita pitfäffi; Ijäit fäätift it= fenfä huoaten feiitäätt päin. Ä^Imä l)ifi otfallanfa, fo- ma hengen meto, ja ne runfaat ftn;tteleet, fuin rouotimat päiten filmistänfä ofottimat, ettei yfftn ruumis, maan mijösftn fteln oli fomasfa famppauffesfa, ja että molem* mat obottimat pois lä^töänfä. ^amta oli jo lasfenut nuorimmat lapfenfa lemoue. AinoaSti Saaria, Ijäneit maitiin, fafitentoista muotinen tpttärenfä, et faamtt nufutuffi. ^än ntfoili aljferasti: " Xiti tulta, en miltä tafybo pauna maata; antafaa mi-

10 22 nmt mennä faupunfiiit tuomaan pappia'!" äjlntta äiti fielft, pubisti päätänfn ja fatfoi furuflifelln muobolla u* los fynffäätt yötyön. SJinria tahtoi juuri uubifitna rufo* uötanfn ftllä itfu täytti t;änen ftlmäitfä fntfellesfnnn fuolemata ifäänfä, fosfn famasfa tornin omi narifi, ja «öanna, jofn rieitft fynttilällä fatfomaan fitfn fe oli, foh* taft miernnit, jonfa jo tunnemme, famait fiäljetys fanr* itaajatt, jofa InStenfa, Änpteinin ja merimiesten fansfn niin palamasti olt tufoiflut pelastusta myrsfysfä.. >än tahtoi, jo^on Väitellä ei ennen ollut tilaifuutta, yöfeen aifnait ja!äc>em nnljbä tult*tornin, jofa riitin fttä hei* pompi, fosfa tämä torni oli lähellä Sftargateen faupitn* fin, jol;on olimat maalle pääsneet, ja pitimät yötä oleman. Äosfa tämä hurgfas - evran palmelia ystämäflifellä termehtämifehä: "jum alan fhtuans tänne!" oli astunut omesta fifälle, lanfeis toimon fäbe fuolemnn fansfn tnis* teleman miehen fybämeen. (Sifä fauman miipynytfään, eniten tuin lähetys*faantnaja, niinfuin jumalalta lä* hetetty itfeli, istui fairaait miehen muoteen mieresfä, jofa usfallnffella anoaft amafa ohbistetuit fybämettja, ja puhua nelin fyntinfä, joiben tunnustus ei mieln fos* fanit ollut hänen huultenfa ylitfe tullunna. Kuoleman l)d\\ on fnitentin jotain erinomnifeöti fallista jn pntnamaa, fosfa ihminen fti&en tilnnn tulee että hänen täytyt; tae ta mailmasta eritä. fitolemni* neit mies mapift ^errnit ebesfn, jofa tu tfii fybemet jn tuntee ihmifen fnlaifimmnt ajatuffet, jn mnntii tilinteolle jofnifestn turhasta fnnnsta. " O i fuinfa taiban minä tulin nutunfft? Äniitfa pitää minun tuomion faufjiana päimäitn taitnmnni feifomnineit olin ^errnit ebesfä?" 9inin huuft fcäit ufiampin fer oja foto as fa nhbistuffesfa. gähetys^fnnrnaja n euro oi häntä fyntisten Sönpnh* tnjan tyfö, jofa oli mereufä rauobattanut hänen ebes* tänfä. < >äneit fnnanfn tuntuimat niinfuin mirmoittamn moibe fnirnmt fybämesfä. "fjan oit ystnioä mäfyneille jn rnsfnutetuille," fanoi hän eteenpäin; "jofa päiten ty* fönfä tulee, fitä ei. >än heitä ulos; 4pnn fantoi metbän fairnutemme jn nteibäit tipumme.giäit fälytti päällenfn, että meillä ranhn olis ja päiten I;nomainfa fnutta olemina me paratut." itiöin afettni mä[;itellen lemottomuus fuolemmt ftelusfa; hänen muotonfa tuli iloifemmafft jn fasmot fumnft Sumnlan rnuhaa. "3efuffm ÄriStuffeu Suutalan 5po;an meri puhbistafoon minua faifista fpn= nistäni!" fanoi hän mibboiit autuallifetla ilolla, ja feit jälfeeit: "4?ymä pastori nntnfna minulle herran pyhä (Shtoollinen; miltä haluan fitä; minun fteluni jmtoo elä* mätä 3umnlntn!" Snantaja ylisti Sumalata että hätt täsfä fai toi* mittaa herran työtä; jn mifn fuurempi ilo tnitnnfaau löytyä jumalan lapfelle! J3apin läbestn otti nyt fniras mastamt pyhän <2nfrnmentiit jn famasfa mafiuttuffeit fynteiiifä anteefft faatnifesta. 23 fjiyt oli miehen fybän fo* mitettu 3umnlnnfa fansfa ja nutuns < >änesfä; Suitta* Inn < jenft oli ottanut afuntonfa häuen fybämesfään ja opetti häntä rafoilemnnn ja ttsfomann; ei hän peljännyt enää, puetettuna, niinfuin hän oli, ÄriStuffen tjnnfaif* fifesti felpaamasfa mnnhursfaubesfa, nstun jumalan fas* m öin eteen,

11 24 SairoaS tupeift taas firfa f tumaan, tähtiä ndfpi jätteen, ia fuit lavetti fäteitänfä tornin famtnariin, joöfa muutamia ntfciteivia fieluja feifoiroat fuoleroait touoteen sjmpäriälä..gänen taljtoufa mufaan roeifaifiroat f)e fyu jaiflda äänittä voirren, ja fuotea«mies fuulteli autitat- lifetla riemulla fen fuloifta fanoja. 2Kä nttfuit Ijaarooirt ÄriStuffen, 9!e pul;btftaa mun fpmteiötän! in1 mereits m ja fuotemans 2J2uit elon, taimenten faus. ett turroitt taibait astua Tuomtollen paitft pelf a, Xäätt lät)ben ilo», raitfyasfa; (5f)t fuoleit, elän ftttusfa; ää luotto roiet mun elämään Suur herran ti>fö ijäifeen, SKuit ÄriStuS pu&bist ii3 forjaa ^erra, fteluifen! *) JÖiimeifen roätftm lopulla roeti mies foroätt uo? fnuffen, furotti ristiin fasfetut fätenfä toircollifegti tai? roasta foljben ja fanoi peitolla, taittuneella äänellä! "^aa, *) Z t i&mettetette fufafiejt, raffaat apfef, eitä tämä tummenen teiiinfulmaa Scnbomäta, öf)beii f!iolema*nmoteen ttuetesfa i»ct«fatta sjjfalmi, töytv9 uomalaifegfa SBirftfirjaöfa. Äaiffi fauniit ^folm it fo!o tiiailtimgfa orcat famaiilaiftt, mintuin taittein iljnriäteiifin fijbämet, ja Sum ala, jofa jjaraniaa ja toteuttaa tilitä, on jofa patfadfa jtaau mefjt muuttaa jitä jifalm ta, fuitt mainitun tuoleina ttmoteeu nnetegiä lueifattiin, olen minä parempana pitänet, fefä jtfau lepitonfa ja nnottinfa tätien, ottaa toifen famanlaifen ja»tn tunnetun p a in u n maitan SBitjtfiriaStamme. 3 a niin o» tapahtunut menesfa patfeäfa itäiäfa ertetnufjttff«. I < ma Sef«, forjaa minun peluni: armaina minua, n* men, amen!" ja niin nuffui Mu. * * * > f u atfa oli fulunut. (Suuri muutos oli tapa^ tunut ^amtasfa. 25 SReifaroaifet, jotfa tuliroat fatfomaan tuli?tornia, fairoat paitfi feit firfasta»natoa ^annanfin, tjiljaifelta raudalta ja tptproäif^beltä loistaroasfa ftl' rnäsfä, oppia tuntemaan fttä forfiampata ja parempaa roaloa, jota ilman foto mailma ja faiffi fen fanfat oli' firoat paffulta läpitunfemattomalta pimepbeltä peitetyt, itiä 4?anna oli fyaroainnut, mitä moni roasta fuolin rcuoteelta oppii tuntemaan, ja monet roalitettarcasti ei potittaan ro i elä täpbellifesti tiebä, että "ifjmifett fpba* men airooitus on patja IjamaaSta lapfuubesta." än oli fatfellut elämätänfä, ajatufftanfa, fanojaitfa ja töitänfä jumaladifen faitan roalogfa, ja pmmästyffellä juoman? itut, että ne fotonaan oliront faastaifet ja ta lla tut; et? tei ainoatafaan itiin futfuttua Ijproää tpötä taitanut Ijäntä tolkuttaa, ftftä että ne oliroat faiffi enemmin tai roä? Remmin fpnnin mprfpttä faastutetut, eifä tefjbpt 3uma? lan maan ihmisten täbben, ja oliroat niinmuobon jo faaneet palfanfa. 3Jiutta f)än oli mpösfin faaitut ^aroaita, minfä* täbben jumala lähetti ainoan 5poifanfa mailmaan miaten lunastuffefft, ja miufätsfjben < än tahtoi meibäit ebestämme rouobattaa roerenfä. päiten tyfönfä oli an? na ottanut pafoitfa, ja faaitut faiffi oman tunnon fan? teet v >änett fauttanfa roatfenemaan. lerooit ftelullenfa. > än oli löptdnpt 2

12 Pufybistaaffenfa pannan ft;bäntä ja faiiaaffenfa flöä»i^boin ilmoittaa itfcnfä oifeitt fitnniahifesti, olet jumalan armo johhittanut petittä monen murheen Ia* pitfe. 9Jioneit foroan famppauffen jälfeett oli fiä» muut* hutut hertan usfottifefft opetuslapfefft, ja a^feroifft m;t roiettää jumalalle otollista roaellusta fafaifesfa fansfa* täpmifeöfä herran fanöfa. SDZutta i^mifcn fs;bän on ihmeellinen fappale, mä* Iin pnjtstelemä, rcälin laitto; ja joö ej jumalan ^ettfi olis ttiitt usfoflitten ttjöäfänfä, niin täptpi» nteibän monasti ^aafft riffoon joutua ufostamme! < >anna piti johbatettaman a^fete asfelcelta uöfesta uäfoott; pätien piti, tiiinfum fut-a fuiattimesta, fät/oä ulos pudistettuna murheen pätftstä, jota tttpös ferto* muffemme jatfauto ofottaa.,jpätt oli faamtt muutamia tristi!]ifta pstännä. Siä* mät harrastelijat läfjet^toimen menestytä, taiffa fris* tiu opin leroiämistä pafatnvn feaäfa. 9tiiben fautta oli.gjanuastafin tullut lämmin tjstäroä föphäin pafanatn fääntpmifelle, jotfa elämät pimepbeäjä, ja joille mailmau malfeus ei ole»ielä ftlmätlpljellä fam* mariin, joöfa pätien miehenfä oli fuollut, nähtiin jo fe muutot, fuin oli föp^än lesfen fansfa tapahtunut, SBä* l)äifetlä firja ^pltpilä oli Sib lia, ja fett alle oli tuähätt aitaa fitten splöspantu fäästöppsfsj la^jatn fofoamista marten pafaneihe- 'Diutta fuinfa taifl fs^ ä roaimo, jolla ei muuta ollut elatmofjtnfa, fuin mitä hän lafjjafft fai reifaarcat* fllta, jotfa tuliroat tuli*tpntia fat'elemaan, fuinfa taijt hänellä olla jotafin annettamao JähetpStoimenfin airuffi? * >än oli itfe tullut nutctufft ja lohbutetuffi (Smangeliu* ntitt malolta; bäit oli oppinut tuitie ttaan fpntisten 3öa«palaajaa ja fttä fuloiöta melroollifuutta että fiitollifuu* besta jä lttä fol)taan olla amullirten Crmangeliumin le* roittämifefjt pafanain feasfa. SJiutta fuinfa toift hän tätä halttanfa tpbpttää? «gjerra oli arntoliifesti marjellut häntä fös;häojä SeSfen tilasfaan, fuinfa piti hänen npt faattaman herralle fiitos*ut;rin ftitä? 3uud tätä ajatteli hän «Vt. Sittfonffen alla tänä aamutta oli hänelle tullut felfiäfft, että t?äufin taitais tvähäu areittaa lähetpstointa ftflä tamalla, et a äu tä* hätt fristillifeeu tpöllön antoi ofan n iiltä rahoista, fuin tornisfa fäpmäifet lcieraat hänelle lahjoittivat. 9ipt lu* paft fcätt Sttmalatt läsnä ollesfa, että mitä hän faifi jofa maanantai eniten fello 12, fett hän toähäifefjt lahjaffi herralle panift fäästö*pt)sft;pit. SJiaanantai tuli. Slamulla, fosfa äiti pufi pienten la-tenfa päälle ja äjfaria piti menemän fouluiut,' ha= iraitft l)ä:t ^ämmäöt^ffeuä, että lapft tarroitft uubet fen* gät. sparhaillanfa ajatellesfaufa millä tamalla tämän tarpeen täpttäift, folfutti jofu omella, ja ftfälle astui pfft palroelia, jofa toi räfuingin lääfäriltä, jcsfa tcai* tuolta maabittiiit 36 Dlifftä, häiten nties rcaittajanfa hei* houffesta fairautenfa alla ja hänelle annetuista lääfeistä. Jotta ei tohtori tunteitnt %hätt lesfett tphjää tilaa, fosfa h naii häneltä nätit ifon mafjon. "JÖ oi," buofatft patina palroeliau poismentpä, mistä pitää mi* uun faiffiin näihin faamani rahoja?" 27

13 28 9läiSfä ajatulftsfa meni tyän aamu asfaroifyinfa. Äello löi fymmeitett. 3a losla l)än eli istunut ru fil; lenfa ja liiemmin ajatteli räfittnfiä, paiitoi fjänen föyl)ä turrcatoin tilanfa niinfuin rastas fiioi liänett fybämmel* läitfä. Jutta lapfet leifitfeliraät lattialla ja oliraat i* Ioifet, mintuin ei mitään Ijätää clift löpt^npt. 28tE)botn lopettivat tye leilin, jätttroät nuttenfa yfftn ntafaamaait permannolle, ottiraat 2öirfWirjatt, ishtiraat lattialle ja rupeifimat raetfaamaait yljtä rairttä, airaan famagta ft* fäfle pibosta tuin tämä meibäit rairftfirjasfamme lös?ty»r*ä: ÄatfoS luutia fiiffainen lasraaa ^fauniist teholla Inttall, Gi fefjrää ei! itftäns raairaaa, 5 yöll ja raairaafia raaitiau; tuitenfaan Salomo atfaitattfa, 3ttiit torjast ollut raaatetettu. 3oS 3umal näin raaalettaa febofl SJtuofrau jalall poljettaraait, JEaiff rarainnofs joutuman peboll, S a ilf pätfts raiel poltettaraan, 3}Jat)taisfo ^jpän unhottaa teitä? SLniff ei teibän tarpeitan tietää? 3JU13 mur^ehbitt, raäf)äntsloifet. SaSten tätä roetfatesfa lasti äiti etibottomasti Iän* gan fäbestään, ja istui ftinä fuuresti ^äpeemänä usfot; tomuuttanfa 3umalata loiltaan, ja juuri fittit lapfet taa# oliraat alfamasfa feuraarcaista raärfyä: tlfä ä t o!fo ftis furuuifet tätinä SBaatteiSt eic elatutfestaun, SDtitä fyötte taifta juotte»vielä, ältfii raaatetatte ruumistattn; $afaitat, jotta paitö oraat ustoo, 3a 3umalan autuat tuntoo, die murl;eell itfens murtaraat. niin fotfutettiin taas oraella ja jtfälle astui raieras >&erra, jofa tahtoi fatfella t«li4ornia. kantta faattoi Ijäntä ylös-.fhiinrateras oli poismettosfa painothanluita tufaatin ^an» nau fäteeit. SEäStä juuresta lafijasta näytti, niinfuin olijt raieras nähnyt alas fyraäöti murl;eeltifen ja afybistehtn lesteit fi;bämen pohjaan, ^än lätjti pois, ja juuri fuitt 5)äit oli astunut ulos orcesta, loi fello tornisfa lalfttotsta. SKutta miltä näytti nyt «ganitan fybämesfä? $aus rcau piti fiäit neuraottomana tulta ra&ait täbesfään. Äafjt riitaista ajatusta täytit pätien fielunfa. Soinen faitoi: "Gtfö fjttmala itfe ole lähettänyt tämän raieraan minua auttamaan? Gitö tämä ole merfti, että minun mfouffent ja fyyneleetti oraat tulleet jumalan eteen?" -Dtutta toi^ «ett ajatus faitoi ylitä felfiästi: yyrac^i fanoo: "ipa» rempi oit olla lupaamata, fnin täyttämätä mitäs olet luraaunut; ja SlSfapbi: "JRinä talibon maffaa herralle minun lupauffeni." Suutala taitaa tyllälöytä muita wä-- lifappaleita arautfeni: ustalla ainoasti ^äneefeen, ftuä heiffonisfoiuen fybätt!". 29 pannan riitaifet ajatuffet eiraät antaneet Mneli* Itpoa fcfo päiroänä. 3Jiutta eljtoolla, fosfa lapfet jo oliraat nuffnneet, asftti fiäit h 'fiaa i n 9 ^ 8 tantin

14 30 plimmäifeen ofaan. Jfrän ta >toi < >erran ebesfä faattaa fjpbcimeitfä levottomuutta Ajettumaan. ikeren lavia pinta oli!uin aivettu firja, jcsfa jofaiiten riv i faarnaft voi* mallifesti.gerrau fuuniata, levitettp hänen filmäinfä t> teen; tuhannen tuhanfta tähtiä loistit fiuifellä taivaalla ja fatfelit ihnteellifesfä fauneubeöfa fuviattfa meren ti>< toenesfä peilisfä; fpvä l)iljaifuus ^allitfi jofa paifasfa, el;fä laineet vähän lätsfpttelivät rannalla, patina pm* märft mitä nämät luonnon fuvat Janelle faarnaiftvat: "eifö Jriötitpu fijbdn ptbä oleman levollinen 3»malaS* (aan, ja oppia faiffiuaifesfa tusfasfa usfalluffella huutamaan: minun fteluni ppfp ^iljaa 3umaIaSfa; > än emt' taa ftnua? 2 JlottenIaifia veftlintuja lenteli pntpäri, ja jofaiuen heistä ääuteli eri tavalla: ftellä täällä onnistui Reille faa* ba fiin i falatfen: he etftroät ja löpftvät ravintonfa het* f en ajafft, ja lentelivät taas tloiftna faötellen ftipeinfä terät veteen. «Sitten fäänjt ^aitna ftlmäitfä maata fol?- beit: fuuri fpnffä raetfä levift hänen allanfa, hieno tuuli liifutteli puitten latvoja, jotta taipuivat pjaifella fu* kinalla; faunitmmin fuin vefilintujen äänet tunfeft 9 0 * rastaan ihana foitto f^nen fovviinfa. " D Sumala," fanoi fiäit, "fuinfa monta elävätä olentoa eifö inun fatffivaltias fätes ole hettfiin faattanut; ja faiffi liiffuva t Sinusta! Suinfa monta olentoa eifö meri ja metfä fulje helmasfaatt, fuinfa monta eifö elä maan päällä! Uhille* fin peistä annat S in ä, mitä he tarvitfevat! 3 a ftnä viheliäinen fpbän, jofa olet afetettu faifen tämän et* rafjl, jofa piet luotu 3 umalan omafft fuvafjr, ja olet 31.jätteitä niin forfiasti rafastettu eträ Jpäit finun tähteä antoi ainoan Sfoifanfa, ftnä valitat ja furet piitä 1)9* v in, finä fpfpt tuöfallifesti: mistä pitää faamani ta* hoja?" kantta oli nähnpt ja tuullut tarpeet)!; h1 ala polvilleufa ja fanoi fpvästi liifutettuna: "^Berra,.jperra, armollinen, laupias, pitfämielinen ja fuuresta armosta! Slttna anteefft, anna anteet)! föt;l)än piifas eif^ fomsfoifuutta ja epäusfoa!" Äppiteleet tufaljutit h<meu äänenfä; ^än itfi herran ebesfä; ja nämät fppneleet pu* puivat forfiammiit 3umalalle, fuin fanat. ^ä tt, jofa ferrait 2Banl;an testamentin aifana fuuli toifeit faunan ^ilj[aifen rufous tymtbon, puinti nt>tfin pstävällifesti meibäit pannamme, fen föt;l;ätt tnr* vattoman lesfett fansfa. ^pätt ei ollut enää mitr* Reellinen, taiffa turvatoin, fett tuitfi l;ätt nyt felfiästi; hän nouft plös riffaana, iloifena ja riffaista tiffaintmal* la, taivaan ja maan herralla pstävänä ja fuojeliaua, otti h i«pifaifesti fnlta rahan, lasfi fen lähetps-toimen fäästö?pt;sfppn, meni levolle mafavain lactenfa viereen, ja nuffui rauhasfa. SNutta ei.gerra nuffunut. toifena päivättä tuli forfia fäätpinen SfiouvaS th* ntitten palvelianfa fansfa, ja tahtoi nähbä tu li* tornia. Sotivan ftlmä lepäijt fauvait fpbämellifellä heuepbellä vaimon päälle lesfett vaatteisfa, ja hän antaujl pötä* toähipiu fansfapuheifiin päiten fansfattfa, niin että fe tefi h9 Ää faunan fpbämesfä. ^ämmästpffellä, mutta fuurella iloita ja fiitohifuubeua otti h* fe» M ta

15 fjan»astaait, fuiit 9icuroa poi3memie fään Janelle an-> toi. 32. >än ylisti petraa, että 6än eli pitänyt lupani* fen, eifä myöntänyt finfnutfetle fitä rilfomaan. euroalueina päiroänä tuli paliuelia tafafin vg>au^ jtan tylö ja toi fcänelle fmtgen raitaan ja fcellän lirjoi* tuffeit ygtärcällifeltä SJtourcalta. j?irja fa eli: "'Dlinä ajattelen fybämeflifellä myötä»tuntoifuubeda teitä niinfuiit myös fyttäreni; ja me toiiuoifimme mielelläni* me, että taitaiftmme tel;bä jotalin lieirittääffemme teibän tilaanne. 3o3 teillä en peilaa, niin antafaa hänen mi* niille; minä talibcit t;äntä Ijolfjoa ja pitää murhetta t)ä' nen lasrcatufjesia," j. n. e. Sföutta pannalla oli aine* asti tyttäriä, ja fitä pyyft f)ärt pafoeltau nöyrästi for* lialle SKouroaHenfa ilmoittaa. gjjutta luiitla fuitregtt eifö painia nyt ihmetellyt, losla folmantena päircänä palroelta nrielä lerran tuli ta= faiftn, ja lasfi fofo läjäifeit rahoja pannan eteen pöy< bälle, 300 SKifftä, ja faitoi: "3iämät 240 SRiEftä lähettää teille fybämellifetlä tcrtce^byffellä jientin herttuatar, ja itämät 60 SKilftä lähettää feäneit tyttärenfä SSiftotia" fe nylyineit (Snglantin maalunnan kuningatar. 33 (ottaa; luinla I)än (ybämellifesti ralasti onnettomia pala* noita ja myöälin laätenfa fybämmifmt muobatti rafla-' utta ^eitä lohtaan? pitemmin taljbon minä lyfyä teiltä: SDJitä pitää meibäit oppia löydän pannan efimerfifltä? D, miuutt raffaani, mcibän tulee oppia: että ebfä luin* la monet meistä olemme, niinfuin M itfin, föyfyiä, niiit ei melbän pibä luitenfaan fulfea fybämemme ja pienet maramme fthe turjalle laitfahe, jofa istuu piineybesfä ja luotton matjosfa; meibän tulee oppi* usfaltamaan < er* ran päälle ja täyttämään hänelle Utpauljtamme; mcibän tulee oppia, että faamme paljon tyyroää, jos pelfäämme Sumalata ja faifesfa t;äbäöfämme pibämme itfiämme liintiä sti ijpäneefeeu, ja että jo eitfin etftmme jumalan rcaltalnntaa ja. >änen manljursfauttanfa, niin faiffi muut meille annetaan. 3a nyt, rattaat lapfet, mitä pitää minun enem* pätä puhuman? $itäälö minun teille fauomait, luinla fe löyljä tesli ei rooinut löytää (anoja liitollifuuttanfa u= lospuljumaait 3umalata ja il;mifiä lohtaan; luinla päiten Uvfonfa tuli roa njemmatft, äncit ralfautenfa palamain* mafft; luinla Ijäit fiitä päiteästä tvielä usfoliifemmin ma* clft fitä tietä, luin SSitltau jumalallinen malo-torni o*

16 otfettu 5tuffrt$utaa Sotinen fertomus Suutalan Sanan maifutuffcöta tfö ^ä ä fä, turincitunecsfa $)3erl)efunna fa ty ö.iäen fääbtystä. M 3. 2umipaIIo*feiffieit aifa d i jo loppunut filtä rouobelta. Äurinfo d i läfyettänpt fäteitänfä poisottomaan lumen, ja nämät oltrcnt olleet «iin afyferut fitä fuluttamaan, ettei misfään, ei forfeifla (vuorilla, eifci ftmisfä laaffoisfa* Faan, endd»valfoista patffaa nnfijispt. SJiutta rafas 3u* mala on f)pani 3fd, jofa, jos ottaafin pfcbeit ilon tvä* bäiftlta lapfilta, antaa Reille fabottaifin toifia tafafm. jpoffimtoffi lähteneen lunten ja lumipalloin peiton l)utvt* tuffen jtaan, oli.fpäit itfe telmit lumipalloja, el;fä toifen* loifia fuin ne, joita pojat fdfin lifisteliivät..gän d i nimittäin tefjnpt tvalfofta palloja firfiffa ja omena pui* tyin, jetfa tufjanfilla fnffaiflllaufa feifoiivat ja fatfeliivat {inertäroää tai ivalta, ja oliivat niin fauniit, että kiivaan Itnnutfin ftitä iloitfiiuat, jota le ofottiamt lentämällä rcifertäen puiben ympäri, f)!)ppimällä offasta offaan ja «offitnaha niibeit ivalfoijla futfaifia. firfiffa puiben md* lisfd nähtiin fteud täällä pieniä, Ijentotfia perfiffa* ja mantelipuita vuufun puitaiftfla fufiuanfa; ja päärona puut feifoit tvieresfä ja leroittelimät fuuria lefyteroiä Iät* Kojanfa muiben puiben plitfe. Suutta fosfa tuuli jo rupeis fajottelemann fint* rimmau ofan firfiffa puiben fnffaiftsta febofle ja pitfin teitä *), joita mpflben lapfet iloiftna fäiviivät foutnun, tuli»vasta omena puiben oifea fufoistus^nifa, ja piffu oretf)ea piti tämän»vielä fyän taita* nut fpofffi fatfella ja ihmetellä niitä fuuria, faunilta fu'* faifla, ja feifoi ufeiit iloiten ja laulaen puutarfyasfa. "Sorotfjea!" ljuufi äiti terran mä^äifelle fi;me mett ivuotifede tpttärelleufä, fosfa Ijän ifyanteqen faiffea tätä fauneutta fätveli puufarfyasfa "tule, niin faat oman fuffasmaan, ja ndmdt fufanflemenet ja fuffa*flpn* lit pitää flnuu flifjen f!>livämäit ja istuttaman." 3loa täpnnäufä otti Sorotfjea pienen lapioitfa ja rupeis fai*»oamaan. 9t$>t näfi tyän fuffa*flpulin, josta maalian* ivteeriä fpbänletyti jo iveretvänä pisti. "2Boi, äitini," fa* noi p tt, fuinfa taitaa niin rumasta ja mustasta fipulista jotafin niin faunista tulla?" Siiri tva$'afi: "itiin tefee rafas taivaallinen 3fä: rumista fiemenistä antaa»giän faunil)immat fasivut tulla." 35 "3?iin; fe on tojt," fanoi Sorotfyea fatfastaat o* menapuita, "en fosfaan oliä taiteella usfonut, niin fan* niitä fuffatfta pukeman noista ^armaista offafista pu* ilta. 3 n nämät jtemenet oivat mpösfin ^armaat ja ru* *) itä lapfet fufatieft si tietäne, että moutäfa paifagfa af» fan maatta maantiet ow.it fuin puutarhan fontit eli fätytämät peltomaat, eriuomattaiu pitfin teitä, ottat nimittäin iätnte» tut omena;, päärona s, firfiffa* ja ptummom-puilta. fteäfeue pctaati;, ruiä: ja o!)ta=maita ou monasti ijebelmä puita iötu» tettu. Svinomattain on niin tetjtjj SEBurtemprtai, Sabenin ja Sdjtoeitjtn maafunniäfa. g)^tä fypfmu ou juurelta fafoita fieiiettl? ottaa huoata jetafin näi«tä puilta, fuin Iskelmän aifa lä^e^tt?9-

17 30 tuot, fuin minä fätfeit ne maahan, ja ptytä ta»; maa niistä niin meni f nuti ja faunia fastuu monella, monella faimiifla fuffatfella." "9?iin, lapfeni, fanoi äiti pstärcällifesti, "m u lti faunityiuta herran ihmettä et ole imetä maininnut; mitä pitää tuleman tästä meibätt ruumiistamme, jofa ufeitt täsfä mailmasfa färftt niin paljon, ja lcityboiit lasfetaan hautaan1?" Sorothea ajat* teli tyetfen ja fanoi fitten: "SfJuumiS lafastuu, mutta rafas jumala antaa ftelulle Gngeltn purnun, ja me faamnte filminämme näljbä Sapatytajait." "9 liin, lapfeni, mastaift äiti "jum ala auttafoon meitä, että faiftmme uätybä t^änen niinfuin 4?äit oit, fasrooista uitti fasraoifjin. Senlaiftlla fansfaputyetha vietettiin monet fytut) ftllä Siorothealla oli ty^nät, usfofiifet reantyemmat, jotta pitircät puolta lapfeitfa lotifesta onnesta. ^>e rufoilircat ufein hänen faitsfa ja hätien ebeslä ja puhuivat Jpättelle ^ Ijä stä (Raamatusta monta faunista fertomusta. ra fuuli heitän rufcufftartfa ja antoi ftttnauffenfa hetöän puheipinfa. gjjutta rt;i;ttmaasfa fasmoimat ja ntenest^iicät faifft fuffaifet h9ä>in; *afa3 jumala antoi fateen ja päimäpais» teen aifauattfa, ja orotheafin oli $9*Mn #e»a ottamaan pois faifeit riffarnohon, f astelemaan, ja pitämään fas* raiiistanfa mäfpmätöintä hoitoa. 3o oli monenlaifta fuffaifta puhjennut, ja ihastutti fauneubehaitfa filmää, toipa oli nupilla ja puhfumatftl' taan. 3loiteHeit färcelt ptffu Sorothea tphtimaasfa ja huroitteu jofa päircä itftänfä fen fauneubella. "2So i," a- jatteli hait, "mitä e i» nyt ole tullut niiltä fxpulista, 37 fuin tähän istutin! J?uinfa fauniit ja ihanat ei» noi fuffaifet ole, fuin niistä an fasrc^nut! Auinfa hyrcä ei» jumala ole, jofa faifft niin fauniisti afettaa!" 3a fosfa hän h^tfen oli feifonut ja fatjefiut foiffea tätä ihanuutta, huuft hän: "t)twää yötä! raffaat fuffaifeni," ja h9 PPäift iloifesti ulos ryptimaasta. Äot;ta nitffui hän fuloifesti ja heräft aamulla fosfa auringon fäteet hänen ftlmtinfä pisti. ÄoSfa hän tänä* päna, fuin tamallifeeti, fuulteli äitinfä lufemlsta $ 9 ' hästä Raamatusta, nähtiin hän oleman fomiu alafuloi* neit ja furudiuen. ^tfupifarat, joita hän turhaan foft fatata, mierircät pitfiit hänen posfianfa. SKitä oli nelle tapahtunut tänä aamutta, niin iloifen päimän pe* rästä? Sangen marhain oli hän nousnut, ja rtentä* nyt fuffatftattfa fatfomaan, joita fcän ehtoolla oli hymästi jättänyt. SKutta misfä ttlasfa näfi hän nyt fauniin fnffasmaanfa? 9iemityt ja fotfetut olimat hänen fuffan* fa, nupit ja fellot otimat ftnne tänne misfatut pitfin maata, ja monta jalan jälfeä ofotti, että pahanelfinen ihminen oli tämän tehnyt! Sorothea feifoi fl itä fuin fi* mettyneenä, ei faanut yhtään ääntä annetuffi, maan ftl* män'ä feifoimat liiffumata fntfellen tätä feäroifpstä. g)l)tti äffiä fajahti pilfahinen nauru; f)än fatfoi ryytimaan muurin ylitfe ja näfi ferjäläis pojan, jofa fäbet täynnä puhjenneita fitffta ja nuppia, uhfapäifesti fatfeli hänen pääflenfä. Sorothea juofft»hben ja tmff* itfein: "O i, minfätähbeit olet hämittänyt minun fuffani, ftnä paha poifa?" Suutta tämä heitti fufat maan päälle, fetfi niitä JaloiUanfa ja juofft fitten irmisteuen tiehenfä. 2*

18 38 Doroffjea oli fatferasti itfein maipunut turise pen* fille, ja olts fufatieft lauman ftinä oflut, jos ei M u juuri nyt olis loöttyt faljbeffan, jona tuntina äiti jofa aamu Ittfi jumalan Sanaa tyttärenenfä. SJlurtjeetlifena ja alaspainetuila päänä istui än äitinfä mieresfä. Sättiä aitoi lyhyenä ruf> uffetta, mutta ci 3)orotl)ea taitanut rutoilla fybämcsfanfä päiten fans* ja, fitlä Ijätteit ajatulfenfa eliroat fiini lemmitetyisfä fnffaifxöfanit ja pa^nsfa ferjäläts pojasfa. Suutta äiti lufi tänä päimänä fttä ofaa SS5 <pa[;tajnn muorifaaruasta, josfa fjäu faitoo: "SRafastafaat roifjoflifianne, fiuuatfaat niitä, jotta teitä fabatfeleioat, että te olifttte fetbätt 3fäitne lapfet, jofa on taimaasfa" j. n. e-, fuitt taibatte lnfea SJat^. 5: ota enemmin äiti lufi, fttä tarfemmin rttpeis Jo* rott)ea fuultelemaait: tyänett fybämenfä näytti tuleman lemofltfemtnafft. ätt istui ftinä Ijiljaa alaspaiitetuilla ftlmillä, ja t)änen fätenfä liittyimät eljbottomasti yhteen niinfuin fyiljaifeen rufottffeen. Riutta rastasta, fangen rastasta on rafastaa wu boöiftanfa, ajatteli orotljea; fttiitfa taibau Isäntä rafas* taa, jofa tefee minulle paijaa? S itä en taiba, totifesti en! Äuitenfin ymmärft l)än niin oleman tarpeellinen te bä, jos tallotaan olla jumalan lapft. orotfiean ftelu oli maiputtut pfftmafaifunpaan ti* laan. ^atten fasmonfa fttmaft felfiästi ftfäflistä fotaa- Sillo in fääutyimät Itänen filmänfä yfjteen tauluun, jofa riippui fammarin feittättä. Se fttmaft Saulia ja S)a^ mibta itinä fyetfeefä, fosfa tämä onnetciit fuuiitgas nta* f<tft fymäätt uneen uupuneena, ja fe Jätteitä fotoin rcai= nottu paimen poifa oli lasfettut polmilleufä bätten eteeni fa, ja leiffaft fnppaleett bäneu fumn*allife3ta manttelisi tanfa. SDamibiu lempiä filmä oli fymää fnrumielifyyttä ofottaett funnioituffefla f ääntynet fttitinfaan fasmoin päin. <<päit antoi fybämesfättfä hänelle anteefft, ja otti fen let- fatitn maate tilfan ofoituffefft fybämellifestä anteefft annostaan, ja ettei f)än tahtonut tefybä matnojallenfa mitään pal)aa. hämmästyneenä istui Sorotfiea ja fatfeli taulun äänetöiittä fttma tieltä, 4perr<m fanat: 2tafaStaf«at tttftouiftaiittc! tulimat taas päiten muietoonfa; "Qa- mibi on tämän tehnyt," fanoi l)än litljaa. "SaupiaS 28a* palaja! Sluta minua, että mittäfin taitaifiu tebbä fa- maa!" feurafi. 9iyt lopetti äiti lufttnfa. Symä äänettömyys Sinoitt folfutti jofu fomasti omeha ja föyfyämies pitäen rääfyistä, noin 12 rcuoben maniaa, pottaa fä* bestä, astui äibitt ja fyäneit mä^äifen tyträrenfä eteen. SDlteS fanoi: "Gttefö taitaifi täyttää tätä poifaatti ebes tallipojafft? minä olen niin föp^ä, eufä moi mottia fyätttn fotona." orotljean ifä oli nimittäin fartanoit haltia ja Väitellä oli monta bemosta. yttö nosti filmänfä; mutta mitä ttäfi S ii^ nä oli juuri fama poifa, jofa aamulla oli limittänyt fjänen fuurimman ilonfa. ttnft feta nottft pätien ftelusfaatt. 39 gt ätt tietänyt mitä pätien piti fanomatt taiffa tefemän, SDJntta l;än muisti Namibia ja Saulia ja fttä,

19 40 tuin äiti oli Raamatusta M enut: "rufoilfaat ntiben v bestä, jotfa teitä rcainoioat ja roahingoittaroat," ja niin fanoi hän: "Saamina fulta, ota fe föphä poifa ja anna hänen faaba fotonfa meillä; minä tafjbon häntä rafastaa Utin to el) eä, enfä fosfaait enää muistaa, mitä hän mi* mille tehnyt on; filiä niin on 3efu3 opettanut ja niin on SDairibi tehnpt." "STiitä meinaat flnfi, lapfeni," fanoi äiti: "detfos nähnyt tätä poifaa ennen ja onfo f>än fimthe mitään paijaa tehnyt?" Sillo in trei orotf)ea äibin erihetifä ja puhui faiffi fuin oli tapahtunut, ja!uinfa hän d i äibiit lufeisfa tul* Iut liifutctuffr, ja f H inta ibmeellifeeti taulu, jofa fiuuaft 3)am ibin lempiätä aitteeffi antoa autin julmuubehe, oli ^djieöfä roaifuttanut. amasfa tuli msjös 2)orothe* an ifä ftfälle, ja npt uubisti hän tufouffenfa molemmille n>aut?emmifle ja lifäfi: "Äatfo, pappa fulta, fttinfa rää* fptnen ja furfiasfa tilasfa poifa on, janälfä hänen ntpös mahtaa olla." Säilä taiuafla rufoili f)äti ahferasti, ftfjt fuin ifä rotkoin ei tooinut fieltää hänen p^utöänfä, roaau meni ulos ja fanoi fö^ärt pajan ifälle: "STpttä- teni ei lasfe minua ennen fuin otan poifanne; jääföön jliä tänne foefrrfen päälle; jumala on fijllä ebeltäpäin nä^npt mitä hänestä taibamme tehbä." lettiin. 3fö tuli fuurin iloifefjt, että hänen pppntönfä täp? i)iutta poifa feifoi ftinä häpeän*alaifena; fthä hänfin eli tuntenut 3)orotheait ja oma tunto foimaji häntä pabuubestaan. Riutta fosfa hän»i* $äjp, i^ PD f«/ itiin paa= butti hän fpbäntänfä ja teesfenteli itfenfä niinfuin ei äb fasfaau d is SDsrotheaa nähnpt. 41 3fä, jofa tieft että poifa oli paha, niinfuin hän itfefin, meni liittäen poiö ja jätti pojan jälfeenfä, ilou fena että hän d i päasnpt hänestä ja fustannuffesta häntä tuoffia. 5)3ojan nimi oli Sintti. Suutta fosfa fa iffi muut olircat huoneesta ule# menneet, färci 2)orothea ilosta loistamilla filmillä uutta palrcelia poifaa fohben ja fanoi: "Sllä luule Sintti, eftä minä olen fuuttunut ftnufle; ftnä det tehnpt minulle paljon ftproää; npt tunnen minä fuinfa fuloista on an= taa anteefft; me tahbomme p^beöfä oppia tuntemaan jit i SBapahtajaa, jofa oit opettanut minua antamaan ftnufle aitteeffi; fuuleö fuinfa täsfä ou!" ja famasfa otti hän rcielä aiooittna oletcan S id ia n ja lufi Sintille, mitä äu tinfä hiljattain oli hänelle Iufettut, ja fttteit uäptti hän hänelle taulun, jofa tippui feinällä, ja puhui hänelle tofo fertomuffen JDatdbiSta ja aulista. 3 a tämän tehtyänfä fpleili hän föphää fetjäläis poifaa ja fanoi: "rafas Sintti, etfös tahbo olla minun toeljeni ja emmefös p h ^ fä rumeta ^efuffeu DpetuSlapftfft?" Sintti, jolla ei fosfaan mailmasfa ollut fetään, jofa olis pitänet hänen h9 u>änä ftflä hänen oma äi= tinfä fuoli fosfa Sintti fpntpi, ja ifäflänfä d i enemmin iloa froutdsfa, fuin lastenfa feurasfa ei taitanut aastata fanaafaan. SDiutta fosfa Sorothea idetä fpbämeflifemmitt fpleili häntä, niin raufeis hänen fauroan fomettunut fpbämeufä tunfaiftin fppneleihin; hän rcaluuttt fatumustanfa ja pppft anteefft, jota 5)orothea jo aifaa d i hänelle antanutfin. SBaiffa hitatfesti ja rcähitetfen, niin parani fuitenfin Sintti päi»ä päiroältä, pani pois