SotineHttten ja taitama

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "SotineHttten ja taitama"

Transkriptio

1 SotineHttten ja taitama 0 D t t t t a n loin en painot. S^aalaabuit paranfamtfe6ta* CkdpoSti on t)mmärrettäroä, että fufin maa, jofa itfeffenfä ja ainoaltaan luonnon omalta rooimasta on fa&ranut, on raafa ja ufeastifin oifeaan järjellifeen roiljetyffeen fetooton. illä luonnohifesfa titaöfanfa fasreaa fe ainoaltaan pfjben eli :pari fagtrua, jotea ufcinfi oraat mitä fiuonoimpia ja ^öbpttä» mättömimpiä. Äatfo maamme fanerroafanfaita, fuuft- ja män> tt)metjtä, joiben potjjaha näet taiffa paljaan maan taiffa oifean puolan eli fianpuolan roarfia täpitätjnnä. tämmöinen on mel» fein faiffi maa uomesfa; itfestänfä faöroaa fe tusfin mi6= fään funnohifta fasrcuja eli tjrffcjä. Sfyntifen roelrconifuus», joö ijän tästä maalta tjpöttjä tahtoo, on fti$ parantaa maanfa niin että fe rooipi fantaa uljaita fagrcuja, joilla on parahin l)inta ja jotta fefä i^mifen että eläimen rattnnnofji parahin felpaa* n>at. 9Jfaalain parannut on fiiö faifen tt?iljclt)ffen fuuri rcel» roouifuue», erittäinfi uomesfa, joeifa ei maa eifä ilma ole niin fasrouja ja fasrouuifuufta ^erättäroäinen fuin eteläsfä. 3sa fut= fummefi fiiö rcasta fen ttnljefyffen funnohifefft ja fen tilan fun» non tarcaha»riljehtjfjt, jonfa maa fantaa vuorotellen faiffein paraimpia ja ntaffarointpia fagrouja mitä maasfa fät). Dlfoon fiig täfyän määrään tuleminen funfin roiljeliän päämaali, jofyon jjänen on pprfintinen. "SRiittu on pellon emä, fanoo fanalagfu. Suutta, jofa fatfelee Suomen talonpojan niitun forjua, luulift tämän fana» lagfun roalfjeefjn iuä tu6fin migfään närään talonpojan tä= fiänasti ljuoliroan niitun forj&sta, antain fen faöroaa fuinfa tjuonosti ja fuinfa fjuonon f^inän typroäänfä, josta arinatta* roasti tulee roäfyä ja voimaton fonta. Slnna eläimille mäl)ä ja ljuono ruofa; mistä fe rooimallinen ja runfas fonta taitaa f^rtftjä? (Suomen roiljeliän enftmäifenä päätarfoituffena on ftis pi tettäreä niittuin rciljeleminen, että ne fasroaifjirat rooimaflifta ruohoja ja juurifasrouja ja antaifiroat runfaan nten maa on pohjan perillä afettunut eifä fe itfestänfä tuo ilmi liljoittansa eli rooimallijja fasrouja; tymifen toimi ja uutteruuö Sufemifict ÄanfaKe. 9J:o 65,

2 2 on fen parantane. 5a ft)hä fe paraneefitt, jonfa näemme itat>uttamalla mielellä niiltä fofeista, joita ajattelemaifet maantie» \)et jo tät>änfi a«>ti omat tehneet. S)tutta rcaiffa fti$ fonnan, fepmän ja rootmallifen fonnan fyanffiminen Suonien ntaamiljeliälle on päätarfoituffena, ei fe fuitenfaan taiba foljta tapahtua. Ainoastaan «jäljitellen faat» taa miljeliä niittunfa parantaa, enentää ja parantaa pifyattonfa ja fttfe paremmin ^ötjötää peltonfa. 3>f)mifen järfi on mielä fäfttfänpt muitafin nettmoja tulla miljelpffen amufjt, fogfa ei farpeeuifen paljoa fontaa moiba faaba pelloille. 6 i mitään to» ftn ole fonnan mertaiöta pedoillemme; ftha fonta maifuttaa fof)fa parannuffen, SKutta fyätämarafft on monta feinoa fefftftp. 9iäi$tä pibämme faifista enftmäifenä maalaijen fefoitttffeu fesfenänfä, jofa ufeaött parantaa maan ifipäircifft ja tefee fen mafybohifefft fantantaan fasmuja, joita ei fe ennen fantaa jaf» fanut luonnodifesfa tilaöfa ollegfanfa. i?ufa on, jofa ei pnt» märtäift futtren fypöbpn fpnfpmätt ftitä, että fomaan famimaa» l)an fefoitetaan fantaa eli fyietaa, ja fantantaafyan famea eli fuo» multaa? ^H^maaUe, fe on: ncmaiftöe, metiftlle, fjöfläue fuo» tttaalle mebettp fanta ja fami parantamat oimaeifesti. &äm» moinen ntaa on aina maifea ja ufeaött mafyboton läfyeelfpä rat= taida, joiben pyörät maipumat maahan, ja muutoin on mielä feftn muoben aifq, jona tämä et olift fplmettpnpt, utuihin mil* jelpgföi^in fäptettämä, josta feuraa että taimi ainoaltaan on täntmöijtlle maan meboitle fipöbpllifin ja felpaama. Sofa tä» ttiänfaltaifen ntaan metämifen alfaa, tefee toimehiftmmin joö t)än itiin afettaa ja järjestää ttjönfä, että tämä meto taitaa fuoraan pätmä päimältä päättpmifeen asti tapahtua, hornan paffaifen titueöfa fesfen tpötä fplmettpp maa, joöta multaa ja mutaa me» betään, ja fttfe maabitaan enempi tpötä uubestanfa tulla firren läpiffe. Sofa tafjtoo olla mielä tarfemmin parastanfa fatfoma, peittää jo fpfftjttä ennen paffatfta fen ntaapaifan, jogfa ntul» taa ja foraa ottaa aimotaan, oljiöa, jaoilla ett niuiha fenlat» ftha; ftöä muoft muobelta näemme ettei refifeli tule ennen uutta rouotta, foöfa maa jo on efitinpt fomafft fplmettpmään. Jarmoin ja tusfin Ijarmoinfaan on tilaifuutta tähaijtsfa ntaan otoiöfa faaba ruofantultaa; multa, näin fuosta eli ne» ma^ta otettuna, on taafa. entä^ben pitää fe fot>ta, pellolle eli niifuke mebettpä, lemiteftämän niinfuin fonta. Siman ja fplntän maifutus tefee fen taimen ja femään fuluesfa ruofai* fefft ja fplmöke fefä fasmude felmouifefjt. SDfuutoin eötää fe fauan fasmamifen. illä jo6 fe magfa femäähä Rajoitetaan maatie, maabitaan pitfä aifa ennenfun ilma et)tii fen pure» maan. Slaafana oheöfa ei fe felpaa mitään fasmattamaan. Sliinfuin fanoimnte, omat fora ja famt felmotlifet paran» tantaan fyöhän mullan, famntalifon, fuomaan j. n. e. Sotfaal»

3 ta fatfoen oraat fofybastanfa fanta ia neraamulta oiraatlifta ai» neita parantamaan fiintiän ja foraan faraen, jofa näin tulee ntajjbolltfefft fantamaan fasrauja,' jotfa raaatiraat fyöflentmän maalain, niinfuin oljra, juurifasraut ja työtinruoljof. 2Kutta fannan ja ncraamaan raetäminen io ennestään t)t)raähe ja mul» taifehe faraimaade, josfa fefa nifut että apilat fasraaraat, on toimetonta työtä,.ftyraä ja raainiistunut neraamulta on tofi melfetn fatfiue maille juurelta arraosta; (idä fe on fiinä fon» nan raerosfa. 2ftiSfä ftfä fuitenfin fuurimmatla f)t)öbt)hä tai» betaan fät>tfää, on fenlainen maa, josfa on airaan raäfjän fatf» fa et ollenfaan ruofantultaa, niinfuin tapahtuu fantonuntmiha, fanerraafanfailla ja falfeifefaiftua mailla. 5Jämät faaraat ne» raamutlan arauka femmoifen fasraaraaifuubeit, ettei ftfä ebeltä» fäftn olift raoinut aaraisfaafaatt. 9?eraamutlan ottaminen tulee ufein raaifeafjt talraeua, ei niin fuuresti firren rauofft, fuin pifenmtin raeben täljben, jofa tyftyfafetsfa fofoontuu tämmöifihe patfoille, jotfa muutoinfi jo itfeötänfä oraat alanfomaifia ja raetiftä. äsfä ei ole muuta neuraoa fuin ojittaminen, että tjlöcfinen raeft pääfe rauotamaan maasta. Dja teljtäföön ma^bollifen tyraäfft, {thä fitä tyraent» mältä fät) fttfe mullan faantinen. SJJuHan fairaaminen alfa» foon alimntasfa paifasfa, fthä rcejt juoffee aina ftnnepäin ja fuiraaa t)lentmätfet ofat multaoton paifasfa. Suulta nostetaan enftn fuuriin fatyeiftn taiffa läjiin, joiben raäliä jätetään niin paljo että jul)bat maljturaat fiitä f Ulfeittaan ja fuorntan luomi» nen faatta tapahtua molemntalta puolelta, jofa fiirttyfaa työn femntenfi jos on ufeampia juhtia. Sftuutamat railjeliät työä iuoraat mullan maalta fuoraan fuormiin, ei puolien fen nos» tamifesta farmeille eli läjille. ämä menetys onft työtä fääs» täraäinen, jos oja fairaetaan niin leraeäfft että fuorntat ntafytu» raat ftinä fulfentaan ja molemmilta puolilta taibetaan maata fuormiin luotia. SJtutta jos fattuu foroa paffainen ennen tätä luomilta, että maa eljtii tyraätle tylmettymään, on työn fäästö oleraa peräti raä )äinen. ätä tylmettymistä entämään peitettä» föön mullan otofft fatfottu maa, niinfuin jo ennen fanottiin. ftuiraina fefinä fuirauraat tämmöifet neraat ja fuot airaan fuiraan fuiraifft. Sofa tähä fuiraaua ajalla taitaa raetää rnul» tanfa, Ityöttty arraattaraasti faattaa fuiraasta mullasta tet»bä fuurempia fuormta, että mt)ös päästään faifis» ta ojittamiftsfa, farmeille ja läjille nostamifista; ja pitfät furat» päiraät joubuttaraat työn paljo enemmin fuin Ipfjtjf talraifet päiraäfaubet. 2HuHan otofft fyäraittää maata, jotfa railjelt)ffefjt felpaa» raat, on melfein aina raäärin tetyty. SKutta jos olift fuurt mullan tarrae fefannufftin j. n. e. eifä mitään railjetyffefft fel» raotonta ntuttapatffaa tilalla, taibetaan teljbä ntinfin, että t>m=

4 4 yäri maan, jofa roilietyffefft felpaa ja on multarifas, fatmefaan fumntan fuuret, neljää eli rciittä fptjnärätä leroeät ja famonfuun» taifen fproät ojat, joista noufee ääretön mullan paljous, jofa ei ma&ingoitfe»aan Ijpöbtjftää itfe maata, miljeltjffeen otettua. 3oS neman multa on ft)häfft ftjmä, taibetaan ftitä päältäpäin tafan ottaa paljofin maata, jonfa fuoritfua pofyia on feuraa= roina»tuojina nnljetyffefft pl)tä fclrrohinen fuin ennenfi. )fft afia on fuitenfi faifisfa maan fefoitufftsfa merfit» tämä. 2Waa, joue uutta maata mebetään, pitää jpffptlä mäl» tättämän, että taimen fuluesfa peifteefft «jebettt? uuft multa fe» roääuä faabaan auralla l)elposti fefaantumaan. fuinfa palio uutta multaa maatie on roebettaroä, tulee armattaroasti ftitä, mimmoinen parannettama maa ennestään fanermafanfaiöe ja falffimaiöe, joisfa ei ufein nimefftfään ole ruofamuttaa, mebettäföön fuinfa paljo määnfä. amimaahe, jota ainoastaan Reflittää aimotaan, on fafyben eli folmen tuuman mafjrouinen ferrus fpllä ulottuma. «Suomaille mebettäroä fanta.ja farot ei fosfaan tule paljofft. Soila on aifaa ja tilaifuutfa antaa nemantullan maata läjisfä muoben taiffa niin, tjän faa ftitä fuuremman Ijtjöbfln. 0idä läjäsfä maattua muoftfauben tulee nemamulta fasmuille maifutfamaifemmaffi. Sftutta täsfä ftjnfpmät fa^benfertaifet ajot, enftn läjiin ja fttfe pedolle, josta pääffäiftntme t>t)öbpffämäifent» mäfft fäpttää mullan erinäisin fontafefannuffiin, joista täljän panemme l^tjfatfen onfafefannufftin taibetaan fätjtfää faifenlatfta fasmuhi* fta fefä fimelliftä aineita, jotfa nyt tamauifesti ntenemät f)uf= faan, mitäfään l)t)öbpttämättä. äf)än felpaamat melfein faif= ft mutain toimiin felpaamattomat aineet, erinomattain jäänöf» fet teurastamiftsfa, falanppynnöisfä, merfamaprtifeisfä, Rarjaf» fet, farroat, riffafet, rosfat, lastut, oljet, naatit, turpeet, let)bet, fämet, rimmet, fuoret, merifaislat, fyiilet, fafjanpurut, fuftais= pefät, erinäifet maalait i. n. e. 9Zämät faiffi fontafefannuf» ftfft malmistetut ia yntmärreftäroästi fjoibefut taitamat muut» tua l)t)mtfft mtlietystnaiben ptjsteifft, jotfa antamat monenfer» taifen maiman näön maffon paremnttsfa latl>oisfa ja parempia fasmuja fannattamifesfa. uuresta painosta on ftis miljetyf» fette, ettei näitä mitään Ijunningoille jätetä, maan faiffi ote= taan tähteen ja malmistetaan ^öbt)ttämäiftfft aineifft. ofi fpuä on, ettei fatfida n>ilieliöiuä ole faiffia näitä aineita ei» mätfä faiffi faata näitä faiffia itfetlenfä fyanffiafaan. Suutta faifista et ole ft)ft)nttjsfäfään; fufin malmistafoon mitä näistä RäneHä on fäfillä ia faataroisfa. ^ääafta on että fufin pm*

5 märtäift ottaa «aarin faifisfa mitä fyäneflä fyelposti on faafa= raata. itiä ei tyntifen toimi eli funnia jtinä feifo että t)än fauiista ja felraohifesta aineesta faattaa fetraotlista ntaffaan; fiinä raasta pntmärtys itmoittaiffen, että Rän fel)noista fappa» teista, joita tylfäftlmäifemmät pitämät turhana, faattaa jotafin tunnollista niatfaan. hiinpä näisfä fonfafefannufjisfafin..ftut» lafin ntaanpaifaha on aina joitafin aineita, jotfa pibetään fai» fiffi fetraottomina, mutta fuitenfi, toimettifesti raatmistettuina, felpaijtrcat peiton f)öt)steeffi. ÄoSfa fontafefannus tetjbään femmoiftsfa aineista, jotfa tusfin mätäneraät, raaabitaan farfeita aineita niitä puremaan. Äorain raitfat ntätänemään oraat oljet, fammalet (jofo mätfäis» fä eti turpeisfa), färaef, rimmet, merifatjitat, fafyanpurut ja muut fenlaifet. SJtäiben fefannuffefjt raaabitaan farfeita aineita, jotfa oraat faiffi. (ntyös falfinfcfainen maa eti mergeti), fuft, tyrni» fen fonta, raitjtrihiöljt) täntmöifeen fe» fannuffeen oleffaan taraatlista eläimen fontaa panemista; jttlä fen raoima ei faattaift näitä aineita moneen rauoteen ntäbän» tää, josta fonta faift rauoftfaubet maata Ityöbtyttämättä. Äuin» fa Rtjmäänfä raatmistetfuna raaatiraat äsfen nimitetyt aineet pi* temmän ajan fun muut fefannusaineet. uttrefft fypöbpfjt ja fefannuffen mätänemifen fiiruljfami» feffi taibetaan läjäin päätte raataa fusta, lantaa ja fontaraettä. en rauofft oraat naraetat ja tallit niin rafennettaraat, että laat» tian alla oteraat ruuhet faattaraat märtyt)ben juoffemaan ulfo» puolella tet)tyt)n fairaoon, josta fttä tarraetta mt)öten ammun» netaan. opiipa raietä pumputfin rafentaa ja raä^ättä työttä juoffuftaa tämän märtyt)ben läjäin päätie. 9Jäin raatmistettu fefannus felpaa mille fasraude ja mille maalaille Rpraäänfä. SJfutta fammalijtsta mättäistä ja turpeisfa, fuopurfuisfa ja muista fenlaifista pitfään mäfäneraisfä aineista tet)bpt fe» fannuffet faabaan peltoon fclmotujtfjt ptfaiftmmin, jos läjän päälle Ja jtfähefin läjää tefibesfä raotetaan ratytrittiöljtjä, rae» ietlä lieraitettyä niin että fafa eli fafftfafaa fen raertaa lifätään raetta. SlrraattaraaSti pannaan raätjempi mettä, mitä enempi on fenlaifta raitfaan mätäneraiä aineita fun ebettä mainittiin. ^Pal» jas neraamulta raaatii arraattaraasti airaan raäfjän railjfriqiöl» jt)ä, jofa on fatffein raäferaintä maan fe mpös» fään tule forain fahiifjt, jos äffäämme ttyteen fannuun faata» raan lifätä 200 fannua mettä. SäStä arraataan fuinfa raäfyät» «en fannutufu raaabitaan fuurempaanfin fefannusläjään. Äannu mit)trittiöljpä painaa noin 10 naulaa; et fen fuljetusfaan ftts ote forain maffaraainen. SftenetyS on feuraaraa; ntaa, turpeet, fammalet, fatjanpurut, ja mitä fefannuffeen pannaan futlotaan lujasti ja fiintiästi puolen tytjnärätt forfeuteen, jonfa tehtyä pinta forain tafoitetaan. ämä pinta fastekaan tällä öljtjrae»

6 6 t)cbtä nihfeäfft, jofa parahin ia fafaiffmmtn faattaa tapahtua tavahifetla fastinfannuha, SBuoroStaan lasfetaan uuji ferrus r famoja aineita ia faöfekaan pääuäpäin. 9liin tekään loppuun asti. Ainoastaan on merfittäroä että päättimäifet ferruffet fas» teilaan vahvemmin, atimaifet vähemmin; fttxä n?eft aina hafee ttfenfä alaspäin, että alemmat ferruffet fyhä faavat nihfeyttä. Äuinfa paljo on läjällä fastetta annettava, arvaä fastaja it» fefin. $ParaS merffi on maan fastuminen, niinfuin tavallinen fasteleminen yrttitarljoisfa. SBihtriHiöljy on luonnostanfa fovin väfevä ja polfta» vainen, jonfa vuoffi fe myös on fuurimmalla huolella ja tarf» ( fuubeua pibeltävä vahingoita estääfft. $5araS on enftn täyt» tää astian niin paljolla vebekä, fuin tarvittavan arvellaan, ja ftihen fitte lifätä ja fefoittaa tarpeellifen paljo vihtriuiöljyä. ÄaifeSfa täsfä on fuurin huolenpito aivan tarpeellinen. (Suuret mättäät, joisfa on paljo juuria ja famntalia, pi= tää rifottaman ennen läjään pantuanfa; fihä muutoin vaati» vat ne fuuremman ajan fun muut perstaantuaffenfa. ( g r i n ä t p t ä [ o n n i s t a * Sonnat ovat folmea lajia: eläimifet, fasvuifet ja fivi* fet. di näitä aina taiba tarffaan eroittaa, mutta perähifesti ovat ne jotafin laija näistä folmesta taiffa yfftnänfä taiffa toinen toifiinfa fefoitettuna. SäSfä otamme fatfetlaffemme näitä futafin erictänfä, luetellen mitfä ne ovat ja mihin fufin niistä - hyöbyllifimmin täytetään. 1* Itttminctt fonta» Gjläimifeen fontaan fuuluvat faiffi eläimifet aineet, iotfa pellon höysteefft felpaavat, niinfuin mäbänneet ruumiit, for» fat, farvat, nahat, farvet, t>arjaffct, luut, fufet ja f erinomattatn fonta, jofa on faifista hyöbyttiftn fenfi vuoffi,. että fe fofyta melfein on pellolle on vielä fenfi» täf)t>en fuurimmasta arvosta, että fttä melfein yfftnänfä faa» taan tarpeellifen foolta, iofa vaan aifaharvoin on ntuiben höys» teefft felpaavien eläimiften ainetten laita, idä harvoin faa» baan muita aineita, ruumiita, farvoja, forffia j. n. e. niin foolta, että ne erinäifen valmistuffen fannattaiftvat. Eläimien fusta ft)hä faataiftin foolta, mutta valitettavasti huoliaan tästä hyvästä ja hyöbyftäväifestä aineesta mitään; fe jätetään ftllenfä, vaiffa ei mifään työ viljeliätä niin fuuresti htyöbyt» täift fuin tämä. SJfutta itfe fontafin on fuuresti erilainen eri». eläimistä, jonfa vuoffi niistä puhumme vähän fustafin, ru= veten ftitä jota enintntästi löytyy ja jofa on SJiftUtain fonta, jota pibetään faifista vaifuttavaifim» pana ia festäväijimpänä, ehfä fen vaifutus ei ole niin pifai»

7 «en fuin eftnterfifjt fyeroofcn fonnan. ÄunnollifeSti fäyteffynä felpaa fe faifide maille ja faifide fasvuide. 2)iutta ftinä ovat viljeliät fal)besta luuloja, onfo hyöbytfäväifempi viebä fen pedode palaneena vai palamatfontanafo. Äarfemmtn tutfiffua havaitfentme ntolemmidafitt olevan hdroät fyynfä. yvin pa= laneeda fonnaha on fe etu, että felpaa faifide fasvuide, niin juurifasvuide ja yrttitarhoidefin, johon ci palamaton fonfa aina felpaa. idä ftinä on ufeiit fefaantuneina faifenlaifcn ruohon ftenteniä, jotfa fonnan feurasfa peltoon fylvetään ja tefee fuu» ren vahingon, välistä tufahuffaa fofo fylvettyit fasvun, ellei fttä taibefa ajadanfa perata. SEJJutta aina ftitä on fe etu, että fe on maan höysteefft festäväntpi; fen vaifutus festää eneni» ntän ajan fun palaneen fonnan. Sofa ftis tahtoo molempain ebut hyroäffenfä fäyttää, ottaa palannutta fontaa jyville fent» menfi touvoide, jotfa, enemmän fun fyysfylvöt, tahtovat ruo= hoftua ja tuda tufahufetufft. palamaton fonfa felpaa faifide fasvuide, joita perata taibetaan, juurifoide, perunide j. n. e. ja myös pedon niitufft panentifesfa, ftdä fylvetty heinä fydä pian tufahuttaa pahat ja felvoftomat ruohot. onnan palamifen ja mätänemifen estecfft tulee pitää fen mahbodifen fylmänä, jofa tapahtuu jos fe levitetään ohuelta ilman vaifufetfavafft, fefoitetaan oljida, turpeida j. n. e. jos fe pibetään f uivan a peittämädä taiffa valetaan fylntädä ve» bedä eli upotetaan fuoppiin taiffa navefon ade j. n. e. SHutfa tusfin taibetaan fen mätän emistä peräti estää. palamaton fonta on pettode vebettävä pari fuufautta en» nen fylvöä, nimittäin fyysfylvöä, että fen fäyminen faa vai= futtaa ntaasfa eifä fuoraan ftemeniin. ^erunain fonnitus et fuitenfaan ole vaarallinen vaiffa fapahfuift, niinfuin favadis» ta on, fohta ennen taiffa istuttaisfa. onta faaban tjecpoöti palamaan, jos läjä tehbään tafai* fede paifahe, ei fuoppaan, jofa estää palamifen, eifä mäede, josfa nesteet juoffevat pois, eifä ntyösfään rästätten eli mui* ben paiffain ade, joista juoffevat ja tippuvat vebet fen jäh= byttävät ja heifentävät. Sllipuoleda tunfiota tehbään fuoppa, johon fonnasta lähtevät nesteet fofoontuvaf; nämät fitte jofo viebään ftdänfä pellode eli valetaan tunfion pääde, jos fe tah= toift fuivua. aabafjt tunfion tafan palamaan, on jo fttä footesfa nterfiffävä että fonta, jofa päivä päivältä funfioott pannaan, levitetään tafan eifä jätetä läjiin ja foffareiftn. en vuoffi ci olcffaan peräti oifein tehty niinfuin fyhä tavakiftntmin fehs bään, antain fonnan fofoontua navefon affunan ade, josfa fe aina tulee tnafaantaan feinää vasten eifä, niinfuin pifäift, ta= fan levifefyfft läjän pääde. 9paraS on fehbä tunfion vähän eridänfä navefosfä.

8 SKuiSfufantme»ieläfin palaneen ja palamattoman fonnan peltoon fefoitnffen välillä olevan fen eroituffen, että palannut fonta taibetaan lifemmin fylvöä panna peltoon fun palama» ton, 2Hutta oinafin on fatfominen ettei fonta pala mitättö» ntään; ftllä peräti paljo palanut fonta fabottaa ofan voimas» tanfa ja festää aivan vähän ajan. ÄunnuSnterffinä fonnan fohtuuhifeen palamifeen pibetään ja onfi fe, että oljet helposti murtuvat tabifon ebesfä eivätfä haita fonnan luomista. >ett»ofen fonta on paljo voitnaffaampi ja tyffänään vai» futtavampi fun ebellä mainittiin; mutta fiitä feuraafin että he» vofen fonnan vaifutus on lyhyaifaifempi eli loppuu pifem» min. entähben ei fe ouenfaan felpaa heinän fylvösfä, jofa monenvuotififft laihoifft aivotaan. ÄuivaHa maalla, niinfuin fanta- ja falffimaitta, ei fe ole h9öbt)uinen vaan ufein vähin» gohinenfi, erinomattain palamattomasfa tilasfa. < >yvin pala» neena on fe muutoin faifike maalaille felvohinen, mutta eri» nomattain fiintiähe ja fylmäke favimaaue, mullalle, fuomaatle j. n. e. uomaahe on fe tofi palamattomana e^fä etuifampi. jl Sota tahtoo fiiruhtaa navettofonnan palamifen, tefee parahin jos hän ferrottain panee fen jouffoon hevofen fontaa. Sampaan fonta on faifista eläimen fonnista pifaiftm» j min vaifuttava ja famaha vähimmin festävä vaifutufpsfanfa. \ e on ftts foveliaiftn femmoiftlle fasvuide, joita ei aivota mo= nivuotiftfjt, niinfuin fafftvuofifelle apilalle, juurisfasvuille, eri» nomattain nauriille, ja ohrille, joille ftfä pannaan fattofonnafft, )leifesti puhuttu, ulottuu yfft fuorma lampaan fontaa yhtä» fuuren pinnan höysteefft fun folme fuormaa navefon fonta on fylmä, pitfäuinen ja pitfäuifesti vaifut» fava, ellei fifoja fpöfetä jyvillä, josta niiben fontafin tulee vai» r futtavaifemntafft. itä ei fuitenfaan foota erittäin niin fuu». resfa mitasfa, että ftitä fannattaift laveammin puhua; fe fatoo f tavauifesti muun fonnan jouffoon. ^erunihe ei fttä fttmmin». f aan ole antamista; ftitä fanotaan perunien faavan fatferan maun, tulevan rupiftfft j. n. e. Sinuun fonta on fuumin ja vatfuffavampt fun faiffi muut eläinfonnaf, mitfä tunnetaan. uomesfa fäytetään Iin» [ tiun fontaa aivan vähän; mutta ulfomailla lanttisfa, on fe fuuresfa arvosfa pibetfy. itä tuotetaan mo» net tuhannet laivantäybet vuoftttain foiftsta maailman ojista ja ntyybään aivan fahiina. en nimi on yleifesti guano. u» fiamme fyfynevät mistä fttä muihin maan oftin on niin fool» ta tarttunut että fttä niin äärettömästi Cruropaanfi tuotetaan. uurisfa valtamerisfä ja valtantaiben rannoilla on luotoja, joisfa merilinnut vuoftfatoja ovat eläneet vapaubesfanfa ja ; niin on fyntynyt fontaa monen fyllän fyvältä, että fttä nyt faivefaatt itään fun vuoria fultaa ja muita metallia eroittaisfa.

9 - 9 6telä-9lfrifaSfa lähellä Äap nimistä faupunfia on muutamia pientä luotoja, joisfa guanoa on niin foolta, että ftellä t)htäai= faa on 150 laivaa fitä oftamasfa, vaiffa (fnglannin hallitus ftitä vaatii maffon, noin 7 ruplaa hopiaa lästiltä (lähes 20 tynnyriä). Dlfoon tämä fanottu eftmerfifft fuinfa fuuresta ar» vosta linnun fonfa pibetään. äfteibän ntaasfa on ftfä vielä tusfin ntmefftfään fäytetfy viljelyffesfä. DmiSta linnuista faa* ban fttä niin f)iufalta, ettei fitä lufuunfaan oteta..ruifenft misfä fattoja ja hanhia foommalta fasvatetaan, on mahbollis» ta ufeamman fuorman tätä fallisfa fonnanlaija faaba fofoon vuoben fuluesfa. Shntifen fonta on faifista vaifutfavaiftn, ehfä fen vai» fufufjta ei pibetä olevan pitfälliftä. pellolla ci fttä yfftnänfä fäytetä; ftöä fe olift aivan fiiruljtavainen ja fasvuiue vähin» goeinen. Äattofontana fammaltuneihe ja fasvamattomihe nii* tuille fanotaan fen olevan mitä parainta, jos fe fyffyn loputta ohuelta levitetään febohe. SoUa tätä on foommalta, niinfuin fuurempien faupunfien lähellä, tefee parahin jos hän fen panee fontafefannufjtin, josfa fe vaifuttaa enämmän fun tavallinen fonta. hiinpä faabaan panna enempi multaa ja turpeita fuin tavatlifen fonnan jouffoon. Söyhfän poistamifefft on tapana fefoittaa ftihen tuhfaa, faiffia eli ntergcliä niin paljo, että fe tuimana taibetaan fäyttää faftofonnafft. Snttt ovat melfein väfevimntäf pellon h<tysteefft ja fo= pivat erinomattain fanta- ja falffifefaifcen maahan, jota vas» toin niiben fanotaan peräti vähän tähyttävän alanfomaita, jotta ovat märfäläntäifet, fefä ntyös favimaita. ^>yvin oji» tetuha turvemaalla ovat ne fernaasti täytettävät ja pibetään niitä vaifuttavaifempina ja festäväifempinä fuin mitään muu fonta, niin että niiben vaifutus vielä havaitaan 15 eli 16 vuoben fuluttua. SJiutta ei niitä fosfaan panna maahan to» fonaiftna, vaan ovat rufennettavat pienifft, mitä pienemmifft fttä parempi ja pifaifempi on niiben vaifutus. (Sitä niitä ntyos» tään ole fohta rufennetfuanfa viemistä pellolle; enftn faatetaan ne fäymään fefoittain niiben jouffoon maata, fontaa eli pol» tettua favea. Äuifenfaan ei faa antaa niiben fauan fäybä. Säjät revittäföön ja vietäföön pellolle fosfa väfevä löyhfä ru» pee niistä noufentaan, muutoin menee voimaa niistä huffaan. SDfitä fustannuffiin tulee, on fonnitus luilla halvempi muita fonnifuffta, ehfä faiffein haroin faifista pellon hitysfämiftsfä. Synnyri luita, painava 12 letvisfää, ntaffaa noin runfaan ho» piaruplan, eitfemän tynnyriä fatfotaon fofjtuuhifefft tynny» rin alalle, jonfa fonnitus ftis maffaifi 10 hopiaruplan paifoilla. ämä fonnitus festää 15 vuotta, josta tynnyrin alan fonnit» taminen luilla ei maffaifi ruplaa vuoteenfa. Suuliftfo fufaan faavan peltonfa fen vähemmällä fontaan, väittä hän minä ta»

10 10 «alla pp»äänfä fontaa panffift? SEäntän fpkä lannin ntaan»iljeliät, jotfa (uita osfa»at faifista maanpai» on näpbä ja fuuua fuinfa»uoftttain nteibänfi maasta luita ulfontaihe»iebään, joilla olift taitettu moni tpnnprin ala faaba fas»antaan ja parempia laipoja fanta» maan, josfa fuurentpi rapan tulo feuraift fuin luiben mppntifesfä. attttlastnt fanotaan ole»an fätjneenä tnelfein pptäpp»»ät pellon pöpsteefft fun luutfin, epfä niitä tusfin misfään faabaan niin foolta, että ne erittäifen»alntistuffen atifaitftfi»at. Saänöffet teutastamifesfa ja Jalain fuosteet faatta»»at pifaifen ja ipntefelfä»än tulon. 9?e pitää fopta maahan ajettantan ja faantan liifuttamata maata ftffi että mätänemi» nen on eptinpt tapahtua, jonfa teptpä ne o»at äfeellä nostet» ta»at tuhaffenfa fas»ujen pp»äfft. 3tuiS»ainio, näin fonni» lettuna on itäptp fantaneen niin runfaan laihon, että fe la* foon menemästä ja mätänentästä estettiin aibaffiha, joita funfi puolentoista fppnärän päähän afetettiin faunattamaan laihoa. SUuut eläimifet aineet lamataan niin»äpäsfä, ettei niis» tä ntaffa»ai»aa laveammin pupuafaan. Sftitä tofi täsfä npt» fin jo on fanottu, näyttää aineita fpuä lö^tptoän, joiben a»ul«la ajattelemainen»iljeliä faattaa peltonfa ja»iljelpffenfä Rt)»»ään funtoon plentää. (Si ole pienintäfään peittämistä fitlen» fä; monesta pienestä, ppteen lasfettuna, on fuuri apu. 2)fuiS= famnte täsfä erään miehen, jofa elinaifananfa fofoili»ansoja rautanauloja ja muita muilta ppljätpitä rauban palajia faupun* gin riffaläjistä ja fuoli faupungin riffapimpana ntiepenä. 2» $a$nmtnen fonta» 3)?pöS fas»u»altafunttasfa löptpp fuuret»arat, joiben arouilla»iljeliä faattaa peltonfa pöpstää ja funtoon auttaa, emmoijta»aroja o»at faiffi fas»uuifet aineet, efttnerfiffi puun ja turpeen tupfa, ne»amulta, turpeet, merifapilat, fapanpurut, gar»arin parffi (fuori), lepbet, oljet, naatit, öljpfaafut ja pp» teifesti faiffi mäbänneet fas»ut. Stuopofonnafft futfumnte fen pöpsten, jofa fpntpp ftitä, että fas»a»a»iperiäinen ruopo»ältätään ntaapan ja ntäbät» tpänfä tulee fas»uin ra»innofft. Säällä uontesfa on tähai» nen fonnitus ta»aton ja faatfaifimnte epfä futfua fen tuplaa» mifeffi. itiä parempana ja ppöbpttä»äifempänä pibäntme pp»»än ruopon niittämifen ja forjun eläinten pprcäffi, josta lan» fee»a fonta on pehotle»ietä»ä ja niin fapbenfertaifen tulon <tnta»a, enftn farjalta ja fitte pellosta. Jutta ulfontaiha on tämänlainen fonnitus paifoftain fuuresti plisfettp, jonfa täp» ben täpbellifppben»uofft fiitä pupumme muutaman fanan. 9?e fas»ut, joita ruopofonnaffi paraana pibetään, o»at tattari ja pärfin (pärfinpeinä, pärffi, folmupeinä,»irna). Sat»

11 11 fari fasmaa pararin fantaifesfa {a RoHäSfä ia turpeen fefaifes» fa rnaasfa, mutta fernommin famifesfa ia fiintiäsfä. opi» mien ilntain fattuesfa fasmaa tattari runfaat lairot femmoifes» fafin ntaasfa, iosfa lairuuben muofft ei faurafaan ntenesft). e en ftis neumottama faifide paifoihe, iosfa fanermafanfaita ia fantanummia löptptj. Suutta fe on fovoin arfa fplmäöe, ionfa tärben ei ole fitä fplmämistä ennenfun fefäfuun fesfipaifoilla, jolloin femäfplmät omat herenneet. 5a mielä 5uRannuffenfi ai» fana faabaan ufein fplntiä, ionfa muofft olift luotettavin fpl» mää maan roärän eräänfä ia eriajoiua, että, jos enftn fplmettp ntenift Ruffaan, Rilientntin fplmättp palfitftft maringon..kpl» mäminen fäp, pellon tamallifesti malmistettua ja ruorosta pe» laitettua, niin että 6 12 fappaa annetaan tpnnprin alalle. Siemenen fefoitettuna iungataan maa. 5ofa nt)t tahtoo lai» Ron ruorofonnafft fäpttää, ajaa iungaka täpbesfä fufasfa ole» man tattarin funtoon eli lafoon ia mälttää fen ntaaratt. Sflaan lasfettua fplmetään tämän päälle ruista. Sifäfft fanomme mielä tattarin oleman nteriläijtlle peräti otollifen; fen Runajariffaat fuf» fafet antamat ftis totfenfi Rtjöbpn niille jotfa meriläifiä Roittamat. $ärfin eli mirna erfä ei ole niin runfas lairoltanfa, mutta fthä on tuonet muut fuuret ebut; fe fasmaa faiffein lairint» ntasfa ja RuonoimntaSfa ntaasfa ia maatii fasmaaffenfa aino» astaan 6 eli 8 miiffoa, ionfa muofft fttä taibetaan fplmää fafjt fertaa famahe maalle fantana fefänä, enjtmäinen ferta jo lumi» Rangen päälle. CrlofuuSfa rufiin leifattua taibetaan pelto mäl» tätä ja fplmää Rärffintiä, iotfa antamat famana fpffpnä Rp» män laitumen; ftllä niiben etu on mt>ö6 fe, että eläimet niitä fernaasti fpömät; ne omat mpös RRmin ramitfemaifet, että ler» mät niistä faamat runfaan maibon ia Roitaja ntaibosta run» faan fefä Rpmän moin. Äplmöfft maabitaan naulaa ftenteniä fpnnprin alalle; mutta ei näitä ftenteniä faa niinfuin tattaria äfeellä fefoitfaa rnaaran, maan ainoastaan jungaka painaa alas niinfuin apilan ja RiirenRännän fiemenetfin. 5ofa tämän lairosta tartoo tcrbä ruorofonnituffen, menettää fen fa» maila tamaqa fun tattarinfi täfft tarfoituffefft. ufiantme Rel» posti Ramaitfemat tämän oleman monesfa forbasfa tattaria pa» rentntan. itä fopii miljcliän fäpttää laituntefft, Reinäfft eli fonttafft, fuinfa tarpeet maan maatimat. Sftuffa pfft ruorofonnitus on fuitenfin mälttämätön iär» ietlifesfä ntaamiljelpffesfä. SäSfä tarfoitamme fttä fonnitusta, jofa tapartuu fosfa jofo jpmälairon, apilan eli ntuun ruoron fänfi mältätään ntaaran ia fen päälle fplmetään uuft fasmu. ämä ntenetjps on faifesfa milielpffesfä tapartuma; eftm. rufiin fänfi mältätään maaran ia fteuä perstaannuttuanfa tulee feu» raamahe toufofasmulle fonnan afemefft. arnaten fosfa niittu mältätään peuofft; febon ruoro mätänee maasfa ia tulee fen li»

12 12 ' -V. Ramuubefff. Cri oleffaan ftis turhaa, mitä talonpoifaifetfi» il» jcliat miettimät, iättäisfänfä pitfän fängen rufiita ja orria lei» fatesfa; ftjllä fe maan ia feuraatran fasmun paraafjt aina on iätettt); ei fe Ruffaan mene. 2Buoroft;lmöSfä on tämmöinen menett)s ia tämmöinen ruorofonnitus välttämätön ia marftn tarpeellinen; fthä ftinä fasmaa maa monet muobet ilman mar» ftnaista fonnitusta; mutta liramien ia meruften fasmujen fänfi, jofa fuotta jätetään pitfäffi, fä*) fonnan merosta. ÄoSfa' apila ft)fft)hä toinen ferta niitetään ia fänfi maaran mältätään, on fe femäähä peräti Rtjmä touoille, erinomattdin orralle. Siitäpä tulee, että orrat niin Rpmin apilan jälesfä menesttjmät. $urfa fefä puista että turpeista on fyhä moimallinen aine, erfä fen festän?äift>0s ei ole fonnan, mergelin, luiben fes» tämäift)pteen merrattama. SKutta turaua on aina fe etu, että fe tufaruttaa mihiruorot, fosfa tamahinen fonta tartoo niitä fartuttaa. 9?iituiHe, jotfa fasmamasta laffaamat, on turfa oi* mallinen parannusaine; ftfft on fe femäähä marboflifen aifai» fin fplmettämä. Sofa peltonfa panee ReiniHe, taitaa fen Rel» posti faaba fasmamaan prben j^roälairon ja 3 eli 4 ruorolai» Roa, jos Rän toimittaa turfaa RötjSteeffi. SKelfein faifilta uo» men milieliöiltä tunnettu afta on olfien polttaminen oruelta pel» lon pinnaha; ja onfi tästä fpnttymän turan maifutus filmin närtämä enftlairosfa. Uufta maita, fuofituita eli mältättjitä, on tapana tänä tamaha fplmöfft malmistaa; mutta ftinä on tarfoin määrin otettama, ettei malfia faa lasfea maaran ftfähe ja polttaa multaa, iofa ft)hä fuimaha ajaha pehon iianfaiffifefft Rämiöfft RelpoSti taitaa tapartua. Äpfpä tofi fopii, eifö uämät poltetut oljet tefift fuurempaa Rtyöttjä, jos ne fontafefannufftsfa faiftmat fonnafft mäbätä ja fttte femntoifena peltoa Röt)Stää? SBielä R^öbtjttää turfa toifehafin tamaha. itä Reitetään apilan, RiirenRerneen, papujen ja fenlaatuisten fasmujett päähe, iofa fuuresti enäntää niiben fasmun. Sämä Reitteleminen toi» mitetaan niin, että aamuha eli ihaha, fosfa fasmut omat Rt)* min fasteesta märät, turfa misfataan niiben pääfle ia tarttuu lertiin. ^ParaS aifa on tämän toimittaa niin aifaiftn, että fas» mut ftitä fefän mifasfa ertimät Rpött)ä, eli noin fosfa omat niin fasmaneet että maa Reiltä on ioffifin peitettr. 3. $fa»tten fontö. 6 i ainoastanfa eläimien ja fasmujen amaroisfa «altafun» nisfa, maan mt)ös itfe muorisfafin ja maan ftfäsfä löt)bämme fuuria aarteita, fotfa, oifein färtettrnä, taitamat felmata luon» nohifen maalain parannuffefft ia niin muoboin tuottaa toirnel» UfeHe miljeliäue riffaat lairot ja runfaan muoben tulon..saifisfa tointisfa pibämme RRben pääaftana, nimittäin faamifen Relppouben. SRUn maamilielrffesfäfin ja erinomattain

13 / - i3 finrifen pelto-fyöysteen fyanffintifesfa. Siitä fyelpompi fe on: mitä lähemmällä ja omasfa ntaasfa on, fitä parempi; ei fttä ftttoin ostaa tarmitfe. FaifiSta fimiftstä ja pellon IjöySfeefft felpaamista ainein ta anfaitfee epäilemättäfin tnergcli ifoimman ylistyffen. 2)?ul» lan feasfa ohesfanfa tefee fe ifäpäimifft pellon maalain parem» ntafft, ja fen liljoittama maifutusfin festää, jos muutoin afiat onnistumat, aina 20:een muoteen faaffa, jofa ei tapafybu mil» läfäätt muulla fonnittamaha. S ätä ainetta on tärän asti löy» betty SuomeSfa aiman mäf)än; mutta fuinfa paljo tunnetaan Suomen maata maapinnan alla? JEuinfa tunnetaan fitä fen pääöäfiti! SoS tätä itjmeteltämän fabista ainetta SuomeSfa foommalta löybefäiftitt, olift fe maamme parannuffehe fuurentmasta IjyöbyStä fuin fulta-aarretten löytäminen. SKor.i maan» lai, jota ennen ei ole faatu millään tamaha fasmamaan, on mergelin amuha tuhut parafyimntafft fasmumaafft. Sofa ftis maasfanfa löytää ntergeliä, fe ei taiba minfään aftan puoleen fääntää toimianfa niin fuureua fiyöbyhä fuin tä» män aineen forjaamifeen fyymäffenfä; fthä fe faifista aineista pararintmin maiman ntaffaa. (Snftmäitten fyfymys on ftis fen löytäminen ja tunteminen. SamaHifeSti ei fe ntafaa maan pin» ttasfa, maan matalammaha taiffa fymentniähä maan ftfähä, ufein fyhäfin fymäsfä, ohen pohjana foisfa ja nemoisfa. Ufein on fe tofi tafaifesfa maasfa noin 7 eli 8 tuuman fymyybesfä, että fe mältihä taibetaan faattaa ilmi, jofa onfi yfftnferfaifin ja laimin menetys. Sftäfien ja fannasten rinnoisfa, fetnmenfi jos falffimuoria löytyy läljeuä, on fttä fernaimmin fjafeminen. )a= feminen fäy parahin laatuun maapuraha. 3WyöS ojittamifesfa ja faifisfa faimamiftsfa on ftitä määrin otettama. Se eroite» taan tyelposti muista maalaista, maiffa fen märi on ntonenfal» täinen; fe on fefä feltainen, malfoinen, fyarmaa että rusfea. 9>araS tunnusmerffi ja eroitus famesta näfyy ftinä, että fe ma» faa ofyuisfa ferrufftsfa eifä, niinfuin fami, yhtenä taifinana. Ufein omat ferruffet eriroärifet että mergelin fol)ta loistaa fir» jämältä. SlmaSfa fjajoo fe pienifft ryynifft ja liusfoifjt. SDfutta muita maalaita löytyy, jotfa näöltänfä omat mergelin muotoi» fet. Siinä taibetaan pifaifesti erehtyä, eflei tarfemmin fen luon» toa tunnetaift. tuntemattoman on paras ennen pehohe mie» mistä foeteha. koetteleminen tapahtuu niin, että palanen tätä maata pannaan fuppiin ja fen päähe muobatetaan etiffaa taif» fa ffemettä eli fuolaljapatusta (faltfyra), jofa mäfemyytenfä muofft enfin meteen fefoittamalla tehbään liememmäfft. SoS nyt fu» pisfa olema maa filjifee ja raufee muruifft, on fe mergeliä; muu ntaalai ei pibä mitään fifiinää. SRergelin löybettyä tulee fyfymys fen pehohe miemifestä. 9>ara aifa on fyffyhä muiben töiben lopetettua ja pehon fyl»

14 14 mefyffyä, effä fuoraan taibetaan pettotte viebä fuormat. SDter* getin faivaminen fäyföön tafan, ettei fuoppia fynny, jotfa fo= foovat vettä ja estävät työn. pellolla pannaan fe jofo pie= niin läjiin eli levitetään niinfuin fonfa; faiffi foffareet ja loi)» fareet lyöbään mitä mahbottista pienifft. keväällä, fosfa juh* bat pääfevät pehohe, fynnetään fe maahan. SKaan pitää myös oleman fuivan, muutoin tarttuu mergeli yhteen eifä fefaannu tafan maahan. huutaman viifon näin oltua, äjestään maa pari fertaa hymästi ennen fylvöä, että mergeli fefä fefaantuu fefä tulee ylös. Siiman fyväsfä ei fe tulee fasvuin juurien hyväfft. SKille maalle tätä fernaimmin annetaan, on toinen fyfymys. SKcrgeli on fahtalainen, fantamergeli ja favimergeli, fe on: faiffi fefoitettuna jofo fantaan eli faveen. Säntän eroit» taa fufin helposti Ijieroen palafen fätenfä pohjaan. 3>oS fe tuntuu favetta, on fe favimergeliä; fannalta tuntuva on fan= tamergeliä. Arvattavasti on ftis fantamergeli favimaatle ja favimergeli fantamaalle fopivin. 3>a mitä enemmin fantainen maa on, fitä enemmän faöii fe favimergeliä, mitä favifempi fitä enemmän fantamergeliä. kovin laidalle fantamaalle ei haita 200 fuortttaa tynnyrin alalle; tavaltifette favimaatle ulottuu j noin 50 fuorntaa; nevamaahe ei haita fumpaa mergeliä hy= väänfä vetää fuinfa paljo Ohittaa* idä fe ei ainoastaan ole fonnitus, vaan myös itfe maalain ifipäiväinen parannus, jofa feuraa fen fanfaifesta eli favifesta luonnosta. e felpaa niitte maatie hyväänfä, mutta erinomaifesta hyöbystä on fe fois» fa, nevoisfa ja faifisfa uubispehoisfa; fihä fen falffivoima fit= rustaa fammalien ja turvetten häviämifen. ammaltuneet ja fasvamattomat niitut hyötyvät ftitä fuuresti, jos fitä ohuelta niiben päätie Rajoitetaan. anomme vieläfin ettei mifään aine ole vitjeliälle niin hyvin vaivan maffava fuin mergeli, jat)fa fitä vaan töyttäi» fiin ja hoettaifiin. e parantaa maalain ifipäivifft ja festää parin fymmenen vuoben fonnafft erältänfä, jos ftfä PohtuuUi= fesft maatie annetaan, antaa peltoa ei fentähben faaffaan ufeampaa ferfaa peräffytfäin mergelöitä. SoS niin tarvittai» ftin, pantafoon feuraavina vuoftna muuta fonfaa. ämä on tneibän ntaasfa uuft aine, josta maamme faat» taa enemmän hyötyä fuin tähän asti mistään muusta. Ulfo» mailla ovat fofonaifet maafunnat ainoastanfa tästä aineesta rifastuneet. SJIaafunttaf, jotfa ennen muuatta ostivat viljaa, myyvät nyt muihc, vaiffa fanfan lufufin on fuuresti enennyt, kunfin maavitjeliän velvohifuutena pifäiftmnte ftis tilattanfa vaarin ottaa, jos tätä fteuä ehfä löyfyift. SobeÖa fanottu: ei hän parempaa eifä riffaampaa äärettä löytää taiba. 27?ergelin fufutainen on

15 .15 Äalfft, ionfa fyyöbylltfyybcstä ia mal)ingotlifuubcsfa pa_l«ion on puhuttu. Sftitä maailntasfa taitaa löytyä, iofa et mää» rin fäytettynä olift mahingottista? SDifetn fäytetfynä on faif» fifin fuuresta ia ntonenfaltaifesfa hhö^hstä maan miljelyffesfä. SuonnotlifeSfa titasfanfa on faiffi polttamaa ia fasmuitle ma» hingotlista, ionfa muofft fe enftn on fammutettama. ammut» tautinen tapahtufoon niin että fe pellolla pannaan mäkiin, noin 10 fannun läjiin ja peitetään muhaha, jonfa nifjfeys ja tintatta tulema märfyys fen mäljitellen fatnmuffaa. kosfa ntaapeifos rupee poroilentaan, peitetään porot uubestanfa mullalla, että faiffi peräti hflioo, jonfa tehtyä fe haioifetaan maalle ia fefoi» tetaan maahan, ei fuitenfaan fymälle. SSäfft on fuima pätmä»alittama, muutoin tarttuu faiffi foffareiftin eifä fefaannu. 9)?aa on mielä äjestettämä hymähti että faiffi fttä paremmin fefaantuift. SJfiHe maalle tätä arfnetaan on mielä tarffa fyfyntys. SsoS ntaasfa jo ennestään on faiffia, armattamasti ei fttä ftihen tar» mitä. anta on fantamaan laita, anta ja faiffi fastuttu» anfa muuttumat tttuuriruufifft. $>arahintntan maifutuffen tefee faiffi uubispettolta, jofa ei ole fantantaata; fe hämittää tur» peet, fammalet ia muut fenlaifet. amaten my5s nemantaisfa. komasfa famesfa ia riffaasfa multantaasfa fe fyhä maifuttaa; mutta fitä on ftifjen pantama mähentmäsfä mitasfa. Sttinfä» lainen maa on, fen fuhteen myös panfafoon faiffia. antai» nen maa fauii roähintntän, fttfe multa, fami ia miimein nema» maa, iot)on ei fttä liiafft faaba. kalfiua on fonniffamtnen ufein ia mähä erältänfä; niin ei fe fosfaan mahingoitfe. kymmenen tynnyriä fammuttamatonta eli miifttoista fammutettua faiffia tynnyrin alatie ef)fä lienee fesfinfertainen määrä. ArmattamaSti ei tarmita fammutettua fatffia enään fammuttaa läjiin pane» matta, maan taibetaan fotyta pellolle lemittää ja maahan ajaa. Suutta maa olfoon hyroin ojitettu; märäsfä maasfa ja fomin märfittä feftnä on falfin maifutus turhamainen. ammaltuneet niitut paranemat faifista niinfuin rnerge» listäfin. Suutta ei fttä ole ufeampaa muotta peräffyttäin fa» ntahe maatie panemista. kyhäfft fatfotaan jos faiffia jofa fytn» ntenes muoft fantahe maalle annetaan, ka lffi niinfuin tutifa» fin ia muut hienot fantaaineet omat matalaan, ntaan pinnan lähellä pibettämät; fymäsfä ei niistä ole fasmuitta hymää. Stäfin fttotef, iosfa niitä löytyy, omat fantasta maifu» tuffesta fun mergeli ia faiffi; ftllä niiben pääaine on faiffi. uimien maa on roähitetlen merestä fohonnut, jonfa täl)ben pai» fottain löytyy fofo maa täynnä pienen pieniä näfin fuoria ntil» jonittain. SSäntä on fomin hhroää maata iofo peöofft fuoraan tehbä eli pellolle roetää. tpft, iofa on tulifimenhapatettua fatffia, täytetään ntuisfa niaisfa erinomattain lemeälehftfien fasmuien, papujen, apilan, hii»

16 16 renljernecn j. n. e. fonnafft ftka tavalla, että gipft pienennet» tynä aamufasteesfa visfellään eli fylvetään näiben fasvujen päälle, fosfa ne jo maan htwin peittävät. kuiva ilma on täfft valittava, muutoin menee gipftn vaifutus turhaan. uo» mesfa, josfa gipft tulee falliifft, ei fitä paljon ole foctettu; mutta muisfa ulfontaisfa pibetään fe niin painavana aftana, ettei fitä mitloinfaan laimin lyötäift. ftfoen tupa on niillä paifoika, iosfa favea löytyy fyl» lifft raafana ntaasfa eifä miffifään muufft fäytetä, aivan fuu» resta arvosta pellon parannuffefft. e poltetaan fernaimmin oifeasfa, tätä varten rafetusfa fiviuunisfa. SRutta fitä faate» taan myös polttaa itfe favesta ia turpeisfa teljbyisfä uuneisfa, el)fä nämät vaativat enemmän poltinaineita. aven tuhfa on fuuresti hyöbyhinen fefä pelloille että niituide, femmenft neva» maille, höhäfavetle i. n. e. SÄafunin fuona eli fonfo (lafi), jofa viimiftnä aifoina on ruvettu pellon hyroäfft fäyttämään, fanotaan olevan hyroin uljasta ainetta täfft tarpeefft. kiintiän faven fe hellittää, hoi» Iän nevaifen, fammalifen ia furpeifen maan fe tefee luiemmaffi ia onnellifemmafft. ^Paitft tätä on fe myös vahvasti lihoit» tava; ftuä ftinä on aina ofafft faiffia. ^ienefft fuin fanta muofattuanfa viebään fe fefäpehoue ia fefoitetaan tovakifesti. STfiinfuin mergeli ja faiffi hävittää fe fatnntalen niituilta, ios fttä fyffybä ohuelta maalle fylvetään. kuinfa paljon fttä ful» lefin maalaille annetaan, on maan luonnosta arvattava, am» malifeen ja turpeifeen nevamaahan fttä tusfin faabaan liiafjt; parempi on tofi panna fttä funafin fefanto-vuonna vähem» män erältänfä, fuin yhtäpäätä peräti paljolta. 5 ätä ainetta faabaan arvattavasti ainoastaan rautaruufien lähellä, mutta on niisfä oleva oivallinen aine maan parannuffefft. 2Witä nyt olemme faifenlaiftsta fonnitusaineista lyhyfäi» festi fertoneet, näyttää fyllinfyuin femmoifta löytyvän fefä läi» mien että kasvujen ja kivien valtafunnisfa, ioista toimellinen vilieljä aina fadttaa hyrcäffenfä fatfoa ja hafea mitä fuuafin fohbatla ja paifaha on fopivaiftnta fefä maan laabun että fon» nitusaineen fyhyyben vuoffi. en lopufft fanomnte, ettei toi» mefas maan haltia muusta fun nerottomuubesta puutu ntaanfa parannusaineita, ioiben faueus fyhä paremmalta ia runfaam» malta laiholta palfitaan. Imprimatur: C. JR. Lindberg. $utu fa, tujan firia^ainoöfa, Riitta: 16 peitnta.