LUONNOS KOMMENTOINTIA VARTEN. Lihavuus laskuun. - Hyvinvointia ravinnosta ja liikunnasta

Transkriptio

1 LUONNOS KOMMENTOINTIA VARTEN Lihavuus laskuun - Hyvinvointia ravinnosta ja liikunnasta Kansallinen lihavuusohjelma

2 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 2. Ohjelman tausta 2.1. Lihavuuden yleisyys ja ajallinen kehitys 2.2. Lihavuuden vaikutus kansanterveyteen ja -talouteen 3. Ohjelman valmisteluprosessi 4. Kansallinen lihavuusohjelma Kohderyhmät 4.2. Tavoitteet 4.3. Keskeiset teemat 4.4. Toimenpide-ehdotukset 4.5. Toimeenpano ja seuranta Kirjallisuus

3 3 Lihavuuden määritelmä Lihavuudella tarkoitetaan kehon liian suurta rasvakudoksen määrää. AIKUISET Painoindeksi Käytetyin mittari lihavuuden arvioimiseksi on laskea painoindeksi (kg/m 2, body mass index, BMI). WHO:n mukaan aikuisten ylipainon raja-arvoksi on määritelty painoindeksi 25 kg/m 2 ja lihavuuden 30 kg/m 2. Painoindeksi (BMI) alle 18.5 Alipaino Normaali paino Ylipaino Lihavuus Vaikea lihavuus 40 tai enemmän Sairaalloinen lihavuus Vyötärön ympärysmitta Vatsan seudulle, vatsaontelon sisään ja sisäelimiin kertynyt ylimääräinen rasva ilmenee vyötärön ympärysmitan suurenemisena. Vyötärölihavuuden raja-arvot: Vyötärön ympärysmitta miehillä > 100 cm Vyötärön ympärysmitta naisilla > 90 cm LAPSET Pituuspaino ja painoindeksi Lapsilla ylipainon ja lihavuuden määrittäminen on haasteellisempaa kuin aikuisilla kesken olevan kasvun ja kehityksen takia. Uudistetut suomalaiset kasvukäyrät ja kasvun seulasäännöt mahdollistavat lapsen ikään ja sukupuoleen suhteutetun painon arvioinnin sekä pituuspainon että painoindeksin avulla. Alle kaksivuotiaiden painoa arvioidaan pituuspainon avulla, yli kaksivuotiaiden painoa voidaan arvioida sekä pituuspainon että painoindeksin avulla. Pituuspainoprosentilla tarkoitetaan poikkeamaa samaa sukupuolta olevien samanpituisten lasten keskipainosta. Painoindeksikäyrästöillä ylipainon ja lihavuuden BMI-persentiilirajat on määritetty siten, että 18 vuoden iässä BMI-arvoja 25 kg/m 2 ja 30 kg/m 2 vastaavat BMI-persentiilit määrittävät myös 2-18-vuotiaiden ylipainon ja lihavuuden. Lapsen BMI-arvo voidaan muuttaa myös ISO-BMI:ksi, joka kuvaa painoindeksiä, joka lapsella on tulevaisuudessa aikuisena, jos hänen painoindeksinsä pysyy iän karttuessa samassa kohdassa jakaumaa. ISO-BMI-laskuri: Lasten lihavuuden määrittely: Ylipaino Lihavuus Pituuspaino < 7v % yli 20 % Pituuspaino > 7 v % yli 40 % ISO-BMI 1 > 2 v kg/m2 yli 30 kg/m2 1 ISO-BMI eli aikuista vastaava painoindeksi kuvaa painoindeksiä, joka lapsella on tulevaisuudessa aikuisena, jos hänen painoindeksinsä pysyy ikätovereihin verrattuna samalla tasolla. Lähteet: Lasten lihavuus: Käypä hoito suositus, 2012 (viitattu ). Lihavuus (aikuiset), Käypä hoito suositus, 2011 (viitattu ).

4 Kansallisen asiantuntijaryhmän kokoonpano (lisätään myöhemmin) 4

5 5 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjelmaryhmän kokoonpano Vartiainen Erkki, ylijohtaja (THL), puheenjohtaja Laatikainen Tiina, professori (THL), varapuheenjohtaja Absetz Pilvikki, erikoistutkija (THL) Heloma Antero, ylilääkäri (THL) Holmila Marja, tutkimusprofessori (THL) Jalava Katja, johdon assistentti (THL), tekninen sihteeri Jallinoja Piia, tutkimuspäällikkö (Kuluttajatutkimuskeskus) Jousilahti Pekka, tutkimusprofessori (THL) Kautiainen Susanna, Suomen Akatemian tutkijatohtori (Tampereen yliopisto, THL) Laaksonen Maarit, erikoistutkija (THL) Lindström Jaana, erikoistutkija (THL) Mäki Päivi, kehittämispäällikkö (THL), asiantuntijasihteeri Männistö Satu, akatemiatutkija (THL) Parviainen Eeva, markkinoinnin asiantuntija (THL) Raulio Susanna, erikoistutkija (THL) Sainio Päivi, kehittämispäällikkö (THL) Salo Jarmo, asiantuntijalääkäri (THL) Stenholm Sari, erikoistutkija (THL) Suokas Jaana, erikoistutkija (THL ja HUS) Vasankari Tommi, professori (THL ja UKK-instituutti) Virtanen Suvi, tutkimusprofessori (THL) Warpenius Katariina, tutkija (THL)

6 6 1. Johdanto Elintason nousu, elinympäristön ja elintapojen muuttuminen ovat vaikuttaneet ylipainoisuuden ja lihavuuden yleistymiseen. Elinympäristö on muuttunut lihavuutta edistäväksi eli obesogeeniseksi ympäristöksi, jossa passiivinen, istuva elämäntapa sekä jatkuvasti saatavilla oleva liiallinen tai epäterveellinen ruoka yhdessä lisäävät lihomisriskiä. Lihominen on seurausta pitkäaikaisesta energiaepätasapainosta, jolloin ravinnosta saadaan kulutusta enemmän energiaa. Terveellinen ruokavalio yhdessä liikunnan kanssa on ensisijainen keino estää ylipainon kertymistä. Huolestuttavaa on, että työikäisistä suomalaisista vain noin puolet liikkuu riittävästi. Jopa kolmasosa peruskoulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista liikkuu liian vähän. Noin neljäsosa nuorista viettää viihdemedian ääressä yli 4 tuntia päivässä. Lihavuudesta on tullut kansanterveydellinen ongelma, jonka ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi tarvitaan koko yhteiskunnan yhteisiä toimia. Lihavuuden ehkäisy onkin nostettu monien ohjelmien ja strategioiden painopistealueeksi sekä kansallisesti että kansainvälisesti, mutta toistaiseksi niillä on ollut hyvin vähän vaikutusta väestön lihomiskehitykseen. Kansainvälinen konsensuslausuma lasten lihavuudesta on julkaistu vuonna Vuonna 2007 julkaistussa EU:n strategiassa, Valkoinen kirja ravitsemukseen, ylipainoon ja lihavuuteen liittyvistä terveyskysymyksistä, on kirjattu useita toimenpiteitä lihavuusepidemian ehkäisemiseksi. Valkoisen kirjan pohjalta on tehty EU-tason säädöksiä, kuten ravitsemus- ja terveysväittämiä elintarvikkeiden merkinnöissä, esillepanossa ja mainonnassa koskevat säännöt (Komission asetus N:o 353/2008). WHO:n ruokaa ja ravitsemusta koskevan toimintasuunnitelman yhtenä keskeisenä tavoitteena on lasten ja nuorten lihavuuskehityksen kääntäminen laskuun. Terveyden edistäminen ja terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen ovat valtakunnallisten ohjelmien, kuten Terveys kansanterveysohjelman ja Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman (KASTE ) päätavoitteita. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista (2008) on määritelty tavoitteet ja kehittämislinjat eri ikä- ja väestöryhmille. Periaatepäätöksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on, että lihavuus sekä muut ravintoon ja riittämättömään liikuntaan liittyvät terveyshaitat vähenevät. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan Ravinto ja liikunta tasapainoon -suositus (2005) sisältää ravitsemusja liikuntasuositukset lapsille, nuorille ja aikuisväestölle. Lasten liikunnalle on lisäksi suositukset erikseen alle kouluikäisille (Varhaiskasvatuksen liikunnan suositus 2005) ja kouluikäisille (Fyysisen

7 7 aktiivisuuden suositukset 7-18-vuotiaille). Aikuisten liikunnasta on annettu Käypä hoito -suositus (päivitetty ), jonka tavoitteena on mm. edistää liikunnan käyttöä sairauksien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa. Makeis- ja virvoitusjuoma-automaattien vähentymiseen kouluissa ja oppilaitoksissa on osaltaan vaikuttanut Opetushallituksen ja Kansanterveyslaitoksen (nyk. THL) vuonna 2007 antama suositus makeis- ja virvoitusjuoma-automaateista. Suosituksen mukaan välipala-automaattien tulisi tarjota koululaisten terveyden ja kasvun kannalta suositeltavia tuotteita, eikä kouluaikana tulisi säännöllisesti myydä makeisia, virvoitusjuomia tai sokeroituja mehuja. Joukkoruokailun merkitys terveyden, työvireyden ja yleisen hyvinvoinnin ylläpitäjänä on tärkeä. Valtion ravitsemusneuvottelukunta antoi vuonna 2008 kouluruokailusuosituksen, joka sisältää myös koululaisten välipalaa koskevat suositukset. Kaksi vuotta myöhemmin julkaistiin joukkoruokailun seuranta- ja kehittämistyöryhmän toimenpidesuositus Joukkoruokailun kehittäminen Suomessa. Suosituksen mukaan ravitsemuslaatu on otettava huomioon ehdottomana valintakriteerinä julkisten ruokapalvelujen hankinnassa. Suositus sisältää ehdotuksen ravitsemuskriteereistä sekä ohjeita laadukkaiden elintarvikkeiden hankintaan. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on yhdessä asiantuntijaryhmien kanssa antanut Käypä hoito - suosituksen sekä aikuisten että lasten lihavuudesta. Aikuisten lihavuuden Käypä hoito -suositus keskittyy lihavuuden hoitoon terveydenhuollossa rajaten lihavuuden ehkäisyn suosituksen ulkopuolelle. Aikuisten suositus on päivitetty vuonna Lasten lihavuus Käypä hoito - suosituksen tavoitteena on edistää lasten ja nuorten lihavuuden ehkäisyä ja hoitoa. Suositus on päivitetty vuonna Konsensuskokous Lihavuus painavaa asiaa painosta järjestettiin vuonna Konsensuslausuma sisälsi eri tahoille esitettyjä toimenpide-ehdotuksia lihavuuden ehkäisemiseksi ja lihomiskehityksen pysäyttämiseksi. Konsensuskokouksen kokonaisvaikuttavuus on kuitenkin Suomen Akatemian ja Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin vuonna 2010 perustaman vaikutusten arviointityöryhmän raportin mukaan ollut vähäistä. Arviointiraportin mukaan mm. Käypä hoito - suositukset toteutuvat huonosti. Arviointityöryhmän mukaan Käypä hoito -suositusten toteutuminen edellyttäisi selkeää järjestelmää terveydenhuollossa, yhteistoimintaa, koulutusta ja toimintaperiaatteiden organisointia. Arvioinnin mukaan myös terveyden edistämiseen liittyvien valtakunnallisten ohjelmien koordinointiin ja toteutukseen liittyvien vastuutahojen määrittämistä tulisi tarkentaa.

8 8 Uusi lainsäädäntö, kuten Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta ja lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011), velvoittaa, mutta myös mahdollistaa lasten ja lapsiperheiden laadukkaiden ehkäisevien palvelujen yhdenvertaisen toteutumisen eri puolilla Suomea. Asetus säätää neuvoloiden, koulu- ja opiskeluterveydenhuollon sekä suun terveydenhuollon terveystarkastusten ja -neuvonnan määrästä ja sisällöstä. Terveystarkastuksissa, erityisesti laajoissa terveystarkastuksissa, huomioidaan lapsen terveyden ja hyvinvoinnin lisäksi entistä kokonaisvaltaisemmin koko perheen hyvinvointi. Asetus antaa erinomaisen mahdollisuuden säännölliselle lasten kasvun ja terveydentilan seurannalle sekä koko perheen hyvinvoinnin tukemiselle ja terveysneuvonnalle. Terveydenhuoltolaki ( /1326) edellyttää terveyden edistämisen sisällyttämistä osaksi kunnan strategista toimintaa ja taloussuunnittelua, määrittämään terveyden ja hyvinvoinnin vastuutahot sekä tekemään hallinnonalojen välistä yhteistyötä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Terveydenhuoltolaki edellyttää myös asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin, palvelujen ja toteutettujen toimenpiteiden seurantaa. Yhteistyölle ja päätösten terveysvaikutusten huomioimiselle kunnan eri hallinnonalojen toiminnassa on siis lain velvoite. 2. Ohjelman tausta 2.1 Lihavuuden yleisyys ja ajallinen kehitys Lihavuus on lisääntynyt merkittävästi sekä Suomessa että muualla maailmassa lukujen jälkeen. Lihavuus on Suomessa yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Eurooppalaisessa vertailussa suomalaisten lihavuus on hieman keskitasoa yleisempää, mutta harvinaisempaa kuin Etelä-Euroopassa tai Iso-Britanniassa. Lasten lihavuutta koskevat väestötason vertailut ovat haasteellisia, mutta kuten aikuisten lihavuuskin, lasten lihavuus näyttää olevan yleisintä Etelä- Euroopassa ja Iso-Britanniassa. Lapset ja nuoret Ylipainon kehittyminen alkaa usein jo varhain lapsuudessa. Suomalaisessa sepelvaltimotaudin riskitekijöiden interventio -tutkimuksessa (STRIP) havaittiin, että 13-vuotiaana ylipainoisten lasten paino nousi nopeammin kuin muiden samanikäisten lasten paino jo 2 3-vuotiaasta lähtien. Vuosina

9 Lasten terveysseurantatutkimuksen (LATE) mukaan 3- ja 5-vuotiaista tytöistä noin 15 % ja pojista 10 % oli ylipainoisia, lihavia oli pojista 1 % ja tytöistä noin 4 %. Kouluikäisistä tytöistä noin 20 % ja pojista 21 % oli ylipainoisia, heistä lihavia oli noin 4 % tytöistä ja 5 % pojista. LATEtutkimuksen tulokset perustuvat terveystarkastuksessa mitattuihin pituus ja painotietoihin. Nina Vuorelan Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella tekemässä lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon potilaskertomustietoihin perustuvassa väitöstutkimuksessa verrattiin vuosina 1974, 1981, 1991, 1995 ja 2001 syntyneiden lasten ylipainon esiintyvyydessä tapahtuneita ajallisia muutoksia. Tutkimuksessa havaittiin, että vuonna 1974 syntyneisiin lapsiin verrattuna myöhemmin syntyneet lapset olivat taaperoikäisinä hoikempia, mutta viiden ikävuoden jälkeen painavampia. Murrosikäisistä nuorista, erityisesti pojista, on kasvanut aiempaa pidempiä, mutta myös painavampia painoindeksillä arvioituna. Vuosien 2010 ja 2011 Kouluterveyskyselyn mukaan 16 % peruskoulun 8. ja 9. luokan oppilaista oli ylipainoisia. Pojilla ylipaino oli yleisempää kuin tytöillä (19 % vs. 12 %). Lukion ensimmäisellä ja toisella vuosikurssilla opiskelevista pojista 17 % ja tytöistä 11 % oli ylipainoisia. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevilla ylipainoisuus oli yleisempää kuin lukiossa. Ammatillisessa oppilaitoksessa ensimmäisellä tai toisella vuosikurssilla opiskelevista pojista 25 % ja tytöistä 17 % oli ylipainoisia. Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan ylipainoisten osuus vuotiaista suomalaisista on noin kolminkertaistunut 1970-luvun lopun ja 2010-luvun alun välisenä aikana. Nuorten terveystapatutkimuksen julkaisemattoman tiedon mukaan noin neljäsosa (23 %) vuotiaista pojista ja vajaa viidesosa (17 %) samanikäisistä tytöistä oli ylipainoisia vuonna Samaan aikaan ylipainon yleistymisen kanssa myös nuorten lihavuuden vaikeusaste on kasvanut. Sekä Nuorten terveystapatutkimuksen että Kouluterveyskyselyn tulokset perustuvat nuorten itse raportoimiin pituus- ja painotietoihin. Väestöryhmien väliset terveyserot näkyvät lasten ylipainon yleisyydessä. Ylipainoisuus on yleisempää vähemmän koulutusta saaneiden vanhempien lapsilla sekä maaseutumaisessa ympäristössä asuvilla kuin korkeammin koulutettujen vanhempien lapsilla ja kaupunkiympäristössä asuvilla. Lasten painon kehityksen ajallisten muutosten säännölliseen seurantaan ei ole tällä hetkellä valtakunnallista järjestelmää. Perusterveydenhuollon avohoidon hoitoilmoitus (AvoHILMO) on

10 10 laajentunut kattamaan perusterveydenhuollon avohoidon vuonna AvoHILMO-tiedonkeruu tuottaa tilastotietoa terveystarkastuksissa mitatuista pituus- ja painotiedoista, kun raportointi on otettu valtakunnallisesti kattavasti käyttöön. Aikuisväestö Aikuisväestön ylipainosta ja lihavuudesta sekä niiden ajallisesta kehityksestä on maassamme hyvät seurantatutkimukset (FINRISKI-tutkimus, Terveys tutkimus ja Terveys seurantatutkimus sekä Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys tutkimus eli AVTK). FINRISKI-tutkimusten mukaan suomalaisten miesten painoindeksi on noussut luvulta ja naisten 1980-luvulta lähtien. Viimeisen kymmenen vuoden aikana molempien sukupuolien lihomiskehitys on kuitenkin pysähtynyt. Lihavuus on kuitenkin edelleen Suomessa suuri kansanterveydellinen ongelma. FINRISKI tutkimuksen mukaan kaksi kolmesta työikäisestä miehestä ja puolet naisista on vähintään ylipainoisia (BMI 25+ kg/m2). Joka viides suomalainen aikuinen on lihava (22 %, BMI 30+ kg/m2). Miesten keskimääräinen painoindeksi on 27,1 kg/m2 ja naisten 26,0 kg/m2. Vyötärölihavia (miehet > 100 cm ja naiset >90 cm) on sekä miehistä että naisista kolmannes. Kilot kertyvät ikääntyessä. Pääkaupunkiseudulla asuvat ja eniten koulutetut ovat laihimpia. 2.2 Lihavuuden vaikutus kansanterveyteen ja -talouteen Lihavuus aiheuttaa ja edistää monia pitkäaikaissairauksia. Lihavuus lisää riskiä sairastua mm. tyypin 2 diabetekseen, sydän ja verisuonitauteihin, astmaan, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, dementiaan, masennukseen, uniapneaan, kihtiin, sappi- ja haimasairauksiin sekä useisiin syöpiin. Lihavuus on yhteydessä myös lisääntyneeseen kuolleisuusvaaraan, joka suurenee selvästi painoindeksin ylittäessä arvon 30 kg/m2. Sairauksien riskiä lisää vyötärölihavuus ja varhain alkanut lihavuus. Vyötärölihavuus on tunnusomaista erityisesti metaboliselle oireyhtymälle. Pitkäkestoiset interventiotutkimukset ovat osoittaneet, että jo 5 % laihtuminen vähentää esimerkiksi diabetesriskin alle puoleen. Suomalaisessa DPS-tutkimuksessa (Diabetes Prevention Study) tehostettua ravitsemus- ja liikuntaohjausta saaneet henkilöt laihtuivat keskimäärin 5 % ja heidän diabetesriskinsä pieneni 58 % verrattuna niihin, jotka eivät saaneet ohjausta. Ohjauksen vaikutus elintapoihin ja diabetesriskiin oli nähtävissä vielä 13 vuotta tutkimuksen alun jälkeen. Laihtuminen alentaa yleensä myös verenpainetta ja vaikuttaa myönteisesti veren rasva-arvoihin.

11 11 Lihavuus aiheuttaa myös useita muita terveyshaittoja, kuten kuukautishäiriöitä, hedelmättömyyttä sekä raskaus- ja synnytyskomplikaatioita. Lihavuus ja siihen liittyvät sairaudet heikentävät terveyteen liittyvää elämälaatua monin eri tavoin. Fyysinen toiminta- ja työkyky huononee ja lisäksi lihavuus saattaa aiheuttaa psykososiaalisia ongelmia, kuten syrjintää ja ennakkoluuloja, vaikeuksia työelämässä, opiskelussa tai sosiaalisessa kanssakäymisessä. Iäkkäillä henkilöillä lievä ylipaino ei ole haitallista, mutta lihavuus heikentää selvästi liikkumiskykyä ja päivittäisistä toimista selviytymistä. Erityisen kohtalokasta iäkkäille henkilöille on lihavuuden ja huonon lihaskunnon yhdistelmä. Lapsuusiän ylipaino ja lihavuus lisäävät riskiä ylipainoon aikuisiässä. Ylipainoisten lasten riski tulla ylipainoisiksi aikuisiksi on vähintään kaksinkertainen ja ylipainoisten nuorten riski nelinkertainen normaalipainoisiin verrattuna. Lapsuusiän lihavuus liittyy sydän- ja verisuonitaudin riskitekijöihin, kuten kohonneeseen verenpaineeseen, poikkeaviin veren rasva-arvoihin ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin. Riskitekijöiden yleisyys lisääntyy jo lihavilla lapsilla. Riski sydän- ja verisuonitauteihin pienenee merkittävästi, mikäli lihava lapsi saavuttaa normaalipainon aikuisikään mennessä. Useimmille aikuisille tyypillisen iän myötä tapahtuvan painonnousun pysäyttämisellä tai hillitsemisellä olisi suuri merkitys kansanterveydelle ja taloudelle. Lihavuuteen liittyvät sairaudet kuormittavat terveydenhuoltoa ja aiheuttavat merkittäviä kustannuksia. Lihavan väestönosan terveysmenot ovat henkilöä kohti vuodessa vähintäänkin 25 % korkeammat kuin normaalipainoisilla. Eri arvioiden mukaan Suomen kaikista terveysmenoista noin 1,4-7 % aiheutuu lihavuudesta. Markku Pekurisen tekemän arvion mukaan vuonna 2011 lihavuudesta aiheutui yhteiskunnalle arviolta noin 330 miljoonan euron kokonaiskustannukset. Valtaosa kuluista muodostui lääkekustannuksista, vuodeosastohoitopäivistä ja työkyvyttömyyseläkkeistä. Lihavuudesta aiheutuu lisäksi välillisiä kustannuksia, kuten sairauksista johtuva tuottavuuden aleneminen sekä sairauslomista johtuvat kustannukset. 3. Ohjelman valmistelu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL) käynnistyi vuonna 2011 laitoksen uuden strategian mukaisesti työ väestön lihomiskehityksen pysäyttämiseksi ja kääntämiseksi laskuun, päämääränä väestön terveyden lisääminen ja toimintakykyisten työvuosien kartuttaminen. Tätä työtä varten perustetun THL:n monitieteisen ohjelmaryhmän tehtävänä oli kartoittaa lihavuuden ehkäisyn

12 12 kannalta keskeiset kansalliset toimet ja toimijat, tehdä suunnitelman lihavuuden ehkäisyyn tähtäävistä kansallisista tavoitteista ja toimista sekä THL:n roolista niiden toteuttamisessa (ohjelmaryhmän kokoonpano s. 5). Ohjelmaryhmän tavoitteet: Löytää parhaat, vaikuttavat toimintatavat puuttua lihavuuden lisääntymistä edistäviin tekijöihin. Etsiä parhaat vaikuttamisväylät lihavuuden ehkäisemiseksi. Kartoittaa lihavuutta ehkäisevien toimenpiteiden kannalta keskeiset sidosryhmät ja kumppanuudet. Suunnitella konkreettiset lihavuuden ehkäisyyn tähtäävät toimenpiteet kohderyhmittäin. Kansallisen lihavuusohjelman pohjaksi ohjelmaryhmä kartoitti käynnissä olevia lihavuuteen liittyviä hankkeita Suomessa sekä haastatteli keskeisiä toimijoita, kuten äitiysneuvola-, lastenneuvola- ja kouluterveydenhuoltotyötä tekeviä lääkäreitä ja terveydenhoitajia, tutkijoita, päättäjiä, kansanterveys- ja liikuntajärjestöjen sekä muiden järjestöjen edustajia. Lihavuusteemaan liittyvien toimien ja toimijoiden kartoituksessa sekä ohjelman suunnittelussa käytettiin loogisen viitekehyksen lähestymistapaa (Logical Framework Approach-metodia, LFA). Kansallisen lihavuusohjelman valmistelussa on pyritty huomioimaan laajasti muita painonhallintaan, ravitsemukseen ja liikuntaan liittyviä kansainvälisiä ja kansallisia ohjelmia ja suosituksia. Kansallisten ravitsemus- ja liikuntasuositusten lisäksi ohjelmaan on sisällytetty Käypä hoito suositusten sekä Lihavuus painavaa asiaa painosta konsensuskokouksen sekä konsensuskokouksen vaikutusten arviointiraportin linjauksia. Lisäksi ohjelman valmistelutyön aikana on tutustuttu muiden maiden lihavuuden ehkäisystrategioihin. Luonnos Lihavuusohjelmaksi esitellään järjestettävässä Lihavuus laskuun Hyvinvointia ravinnosta ja liikunnasta -seminaarissa. Seminaarissa kuullaan kommenttipuheenvuoroja, joiden perusteella ohjelma viimeistellään yhteistyössä THL:n ohjelmaryhmän ja kansallisen asiantuntijaryhmän kanssa (kokoonpano s. 4). Tämä kappale viimeistellään ja täydennetään seminaarin jälkeen.

13 13 4. Kansallinen lihavuusohjelma Kohderyhmät Kansallisessa lihavuusohjelmassa huomioidaan laajasti väestön elämän eri vaiheet (lapsen odotus, lapsuus, nuoruus ja aikuisuus). Kaikissa ikäryhmissä terveellinen, monipuolinen ravinto ja liikunta ovat tärkeitä terveyden edistämiseksi, lihavuuden ehkäisemiseksi ja toimintakyvyn säilyttämiseksi. Valtionneuvoston periaatepäätös Terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista (2008) kattaa eri ikäryhmien ravinto- ja liikuntasuositukset, myös ikääntyneet, tästä syystä vanhusväestöä (yli 75-vuotiaat) ei tässä ohjelmassa käsitellä erikseen. Yhtenä kohderyhmänä on korkean riskin väestö. Korkean riskin väestöllä tarkoitetaan aikuisia, joilla on lihavuuteen liittyviä sairauksia, kuten diabetes, tai niiden riskitekijöitä, kuten korkea verenpaine. Lihavuusohjelman kohderyhmät: 1. Lasta odottavat perheet vuotiaat lapset vuotiaat nuoret 4. Aikuisväestö (18 74-vuotiaat) 5. Korkean riskin väestö Jokaisessa elämänvaiheessa on erilaiset mahdollisuudet ja haasteet terveyden edistämistyölle ja lihavuuden ehkäisylle. Lasta odottavat perheet ovat elämäntilanteessa, jossa vanhempien motivaatio ja voimavarat elintapamuutosten tekemiseen ovat yleensä paremmat kuin muulloin. Äidin elintavoilla (mm. tupakoinnilla) ja painolla on vaikutuksia äidin oman hyvinvoinnin ja terveyden (mm. raskausdiabetes) lisäksi myös lapsen terveyteen (sikiöaikainen ohjelmointi) ja elintapoihin mm. lapsen ruokamieltymysten kehittymiseen. Syntymäpainon ja varhaisen kasvun tiedetään olevan yhteydessä painoon myöhemmin aikuisiässä. Kodin ja perheenjäsenten vaikutus lasten terveyteen on suuri. Vanhempien lihavuus on yksi merkittävä lapsuusiän lihavuuden riskitekijä johtuen sekä perinnöllisistä tekijöistä että ympäristötekijöistä, kuten elintavoista. Lapsena omaksutut elintavat, kuten ravinto- ja liikuntatottumukset säilyvät usein aikuisuuteen asti. Lasten lihavuuden ehkäisyssä keskeistä on

14 14 lapsen terveys ja hyvinvointi sekä koko perheen terveellisten elintapojen tukeminen. Päivähoito ja koulu voivat tukea perheitä terveellisten elintapojen omaksumisessa. Aikuisiällä hidas painon lisääntyminen helposti jatkuu. Jo painon nousun pysäyttäminen tuo merkittäviä terveyshyötyjä diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien riskin suhteen. Lihavuuteen liittyviä sairauksia kuten verenpainetautia ja tyypin 2 diabetesta sairastavat ovat tärkeä ryhmä terveydenhuollon palvelujen käyttäjistä. Lihavuus pahentaa monien sairauksien oireita ja hankaloittaa niiden hoitoa. Toisaalta esimerkiksi juuri todettu diabetes voi toimia myös motivaation herättäjänä ja helpottaa elintapamuutoksen toteuttamista ja uusien tapojen omaksumista. 4.2 Tavoitteet Ohjelman päätavoitteet 1. Entistä harvemmasta lapsesta ja nuoresta kasvaa lihava aikuinen. 2. Aikuisväestön keskimääräinen paino ja vyötärön ympärys eivät enää kasva. 3. Lihavuuteen liittyvien sairauksien suhteen korkeassa riskissä olevat laihtuvat tai eivät liho edelleen. Koko väestöä koskevat tavoitteet 1. Väestöryhmien väliset erot lihavuuden yleisyydessä kaventuvat. 2. Yksilöiden tasapuolinen mahdollisuus terveellisiin elintapavalintoihin lisääntyy ja helpottuu. 3. Ravitsemussuositusten mukaisesti syövien määrä kasvaa täysjyväviljan, kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttöä lisäämällä samalla kun tyydyttynyttä rasvaa sisältävien ja sokeripitoisten elintarvikkeiden kulutus korvataan terveellisimmillä vaihtoehdoilla. 4. Terveytensä kannalta riittävästi liikkuvien osuus kasvaa. 5. Lihavuuden merkitys kansantautien riskitekijänä on yleisesti tiedossa. Lasta odottavat perheet 1. Koko perheen terveelliset elintavat, kuten terveelliset ruoka- ja liikuntatottumukset, säännöllinen ateriarytmi, riittävä uni ja lepo, lisääntyvät.

15 15 2. Äidin painonnousu on raskautta edeltävään painoon nähden suositusten mukainen. Isän paino ei nouse. 3. Äitiysneuvolan laaja terveystarkastus toteutuu asetuksen (338/2011) mukaisesti ja molemmat vanhemmat osallistuvat laajaan terveystarkastukseen ja he saavat laadukasta elintapaohjausta. Lapset 0-12 v 1. Lasten ja lapsiperheiden terveellisten elintapojen, kuten terveellisten ruoka- ja liikuntatottumusten, säännöllisen ateriarytmin, riittävän unen ja levon, edistäminen. 2. Kouluruokailuun osallistuvien ja siellä terveellisesti syövien osuus lisääntyy. 3. Lastenneuvolan terveystarkastukset toteutuvat asetuksen (338/2011) mukaisesti, molemmat vanhemmat osallistuvat laajoihin terveystarkastuksiin ja he saavat laadukasta elintapaohjausta. 4. Lastenneuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa otetaan käyttöön uusi kasvustandardi ja kasvun seulasäännöt sekä näyttöön perustuvat ohjeet siitä, kuinka toimitaan, jos lapsi jää kiinni kasvuseulaan. 5. Lasten lihavuuden Käypä hoito -suositukset toteutuvat. 6. Säännöllinen, valtakunnallinen lasten terveysseurantajärjestelmä saadaan kattavasti käyntiin. Seurantajärjestelmä tuottaa keskeiset lasten terveyttä ja hyvinvointia kuvaavat indikaattorit kasvusta, ravitsemuksesta, fyysisestä aktiivisuudesta, unesta ja mielenterveydestä. 7. Lapsille suunnattua mainontaa rajoitetaan sekä lainsäädännön ja suositusten toteutuminen varmistetaan. Nuoret v 1. Suositusten mukaisesti liikkuvien osuus lisääntyy. 2. Liikunnallisessa aktiivisuudessa ikävuoden välillä tapahtuva lasku vähenee. 3. Hyötyliikunta lisääntyy ja ruutuaika vähenee. 4. Koulu- ja opiskelijaruokailuun osallistuvien ja siellä terveellisesti syövien osuus lisääntyy. 5. Terveellisiä välipaloja syövien osuus lisääntyy. 6. Sokeristen juomien ja muiden runsaasti sokeria sisältävien elintarvikkeiden sekä rasvaisten ruokien käyttö vähenee.

16 16 7. Elintapaohjausta järjestetään myös ilman opiskelupaikkaa oleville ja opiskeluhuollon ulkopuolelle jääville nuorille. Aikuisväestö 1. Terveytensä kannalta riittävästi liikkuvien määrä lisääntyy ja liikunnasta syrjäytyneiden määrä vähenee. 2. Ihmisillä on mahdollisuus saada tukea ja kannustusta elintapamuutoksiin, jotka parantavat työssä jaksamista ja painonhallintaa. Huomioidaan myös työterveyshuollon ulkopuolelle jäävät aikuiset. 3. Työpaikka- ja opiskelijaruokailumahdollisuus on järjestetty kaikilla työpaikoilla ja oppilaitoksissa sen käyttöaste kasvaa 4. Työpaikoilla tarjottavat ateriat ovat ravitsemussuositusten mukaisia. Korkean riskin omaavat keski-ikäiset 1. Korkean riskin henkilöiden osuus ikäluokasta pienenee. 2. Paino laskee vähintään 5 %. 3. Lihavuuden puheeksi ottaminen ja mini-interventio toteutuvat kaikissa kohtaamisissa sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa (ml. mielenterveyspalvelut). 4. Riskihenkilöt tunnistetaan järjestelmällisesti kaikissa terveydenhuollon palveluissa (iästä riippumatta) ja hoito suunnitellaan kokonaisvaltaisesti riskitekijätason mukaisesti. 5. Riskihenkilöille on tarjolla tehokkaita interventioita sekä omahoidon tukea. 6. Toimenpiteet kohdistetaan hoidon tarpeen mukaan (vrt. Lihavuuden käypä hoito). 7. Käytössä olevat potilastietojärjestelmät mahdollistavat riskihenkilöiden tunnistamisen sekä riskitekijöiden, painon, painoindeksin, elintapatietojen ja hoidon kirjaamisen, seurannan ja käytön tutkimuksissa. 8. Suuren riskin omaaville on tarjolla matalan kynnyksen liikuntapaikkoja.

17 Keskeiset teemat Lihavuusohjelman keskeiset teemat, joihin toimenpiteillä pyritään vaikuttamaan: 1. Terveyden edistäminen ja lihavuuden ehkäisy huomioidaan kaikessa kunta-, alue- ja kansallisen tason strategisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa. 2. Päättäjillä on käytettävissään ajantasaista tietoa tutkimuksista, tilastoista ja hyvistä käytännöistä. 3. Yhteistyökumppanit verkottuvat ja sitoutuvat lihavuuden ehkäisyyn. 4. Ympäristö on fyysiseen aktiivisuuteen edistävä ja kannustava. 5. Kaikilla on mahdollisuus tehdä terveellisiä ruokavalintoja. 6. Lihavuuden ehkäisy sisältyy terveys-, opetus- ja liikunta-alan ammatti- ja täydennyskoulutukseen. 7. Ravitsemus- ja liikuntasuositukset, hoitosuositukset ja toimivat työtavat tunnetaan ja ovat käytössä. 8. Motivoivaa, osallistavaa ja voimaannuttavaa elintapaohjausta ja terveysseurantaa koko väestölle sekä tukea terveellisille valinnoille. 4.4 Toimenpide-ehdotukset Lihavuusohjelmassa esitetään toimenpiteitä väestön lihavuuden ehkäisyyn, aikuisiän lihomisen pysäyttämiseen ja lihavuuteen liittyvien sairauksien suhteen korkeassa riskissä olevien järjestelmälliseen tunnistamiseen terveydenhuollossa ja hoitopolkujen kehittämiseen. Vaikka ihmiset ovat pitkälti vastuussa terveydestään, yhteiskunta voi tukea ja edistää terveellisiä elintapoja monin tavoin. Elinympäristöä voidaan kehittää ja muuttaa siten, että terveelliset valinnat ja painonhallinta helpottuvat. Kansallisen lihavuusohjelman onnistuminen edellyttää sekä koko väestöön ja yhteisöihin että yksilöihin kohdentuvia toimenpiteitä. Ohjelman tavoitteiden saavuttamiseen pyritään ravitsemuksen ja liikunnan keinoin sekä viestinnän ja kumppanuuden toimilla. Keskeisiä kumppaneita ovat mm. kunnat, terveydenhuolto, varhaiskasvatus, opetustoimi, liikuntatoimi, yhdyskuntasuunnittelu, puolustusvoimat, järjestöt, elinkeinoelämä ja media. Seuraavaksi esitetään luettelo toimenpide-ehdotuksista, joita yhteiskunnan eri tahot voivat tehdä lihomisen ehkäisemiseksi ja pysäyttämiseksi.

18 18 VALTIONHALLINTO JA PÄÄTTÄJÄT 1. Terveys ja hyvinvointi huomioidaan ja terveysvaikutukset arvioidaan kaikessa päätöksenteossa ja toiminnassa kaikilla hallinnonaloilla. 2. Valtakunnallisten terveyden edistämisohjelmien toteutumista tuetaan, seurataan ja arvioidaan. 3. Terveellisten elintarvikkeiden (esim. kasvikset, hedelmät, marjat, vähäsuolaiset täysjyväviljavalmisteet) arvonlisäveroa alennetaan ja epäterveellisten elintarvikkeiden (erityisesti sokeripitoiset juomat ja ruoat, sokerivero) arvonlisäveroa korotetaan. 4. Joukkoruokailua (henkilöstöravintolat) tuetaan verotuksellisin keinoin. 5. Alkoholin arvonlisäverotusta korotetaan. 6. Lapsiin kohdistuvaa mainontaa säädellään lainsäädännöllä ja suosituksilla. KUNNALLISHALLINTO 1. Terveys ja hyvinvointi huomioidaan ja terveysvaikutukset arvioidaan kaikessa kunnallisessa päätöksenteossa, taloussuunnittelussa ja hallinnonalojen välisessä toiminnassa. 2. Terveyden edistämisen ja lihavuuden ehkäisytoimien johtaminen, vastuutahot, rakenteet ja hoitoketjut määritellään. 3. Terveydenhuoltolain säädösten mukaisesti strategisessa suunnittelussa asetetaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tavoitteet, ml. lihavuuden ehkäisyn tavoitteet, ja määritellään niitä tukevat toimenpiteet. 4. Lisätään hallintorajat ylittävää moniammatillista yhteistyötä suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. 5. Varmistetaan, että kunnissa on riittävä määrä koulutettuja ammattihenkilöitä, riittävästi täydennyskoulutusta ja osaamista erityisesti lasten, nuorten ja perheiden ehkäisevissä palveluissa sekä ravitsemus- ja liikuntapalveluissa. 6. Varmistetaan, että terveydenhuollon ammattilaiset tuntevat eri-ikäisten ravinto-, liikunta- ja painonhallintaan liittyvät suositukset, kuten kansalliset ravinto- ja liikuntasuositukset, terveyspoliittiset ohjelmat ja Lihavuuden Käypä -hoitosuositukset, ja osaavat soveltaa niitä työssään. 7. Varmistetaan joukkoruokailun ravitsemuksellinen laatu (ehdottomana valintakriteerinä julkisten ruokapalvelujen hankinnassa) sekä edistetään ja tuetaan joukkoruokailun käytön lisäämistä. 8. Varmistetaan kouluruokailun asianmukainen resursointi.

19 19 9. Kehitetään kaikista päivähoitopaikoista ja kouluista terveyttä edistäviä. 10. Huomioidaan liikunnan edistäminen ja turvallisuusnäkökulmat kunnallisessa. päätöksenteossa ja yhdyskuntasuunnittelussa. 11. Tuetaan vähän liikkuvien väestöryhmien liikuntaharrastuksia ja liikuntaharrastusten aloittamista. 12. Edistetään työpaikkaliikuntaa ja työmatkaliikuntaa. TERVEYDENHUOLTO 1. Otetaan ylipainoiset ihmiset mukaan suunnittelemaan heidän terveyttään ja hyvinvointiaan edistäviä palveluita. 2. Tarjotaan kattavaa palveluvalikkoa elintapamuutosten tueksi mukaan lukien netti-, puhelin-, ryhmäohjaus. 3. Lihavuuden ehkäisy ja hoito huomioidaan aikaisempaa tehokkaammin kaikissa terveydenhuollon palveluissa. 4. Taataan riittävät resurssit, koulutus ja osaaminen perusterveydenhuoltoon ja erityisesti lasten, nuorten ja perheiden ehkäiseviin palveluihin huomioiden ravitsemukseen ja liikuntaan erikoistuneet ammattihenkilöt. 5. Lisätään psykologista asiantuntemusta ja käyttäytymismuutostekniikoiden käyttöä elintapaohjauksessa ja painonhallintaryhmissä. 6. Varmistetaan, että terveydenhuollon ammattilaiset tuntevat eri-ikäisten ravinto-, liikunta- ja painonhallintaan liittyvät suositukset, kuten kansalliset ravinto- ja liikuntasuositukset, terveyspoliittiset ohjelmat ja Lihavuuden Käypä -hoitosuositukset, ja että niiden käytöstä on tehty työpaikkakohtaiset sopimukset ja järjestetty asianmukainen perehdytys. 7. Äitiys- ja lastenneuvoloiden ja koulu- ja opiskeluterveydenhuollon terveystarkastukset ja - neuvonta järjestetään valtioneuvoston asetuksen (338/2011) mukaisesti koko perheen hyvinvointi huomioiden. 8. Lasten kasvunseurantaan sekä elintapa-arviointiin ja -ohjaukseen soveltuvia, toimivaksi todettuja työkaluja otetaan käyttöön lastenneuvoloissa sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa. 9. Tehostetaan osallistavaa ja voimaannuttavaa työtapaa ja motivoivan haastattelun käyttämistä potilaskohtaamisissa.

20 Riskihenkilöt tunnistetaan järjestelmällisesti kaikissa terveydenhuollon palveluissa (iästä riippumatta) ja hoito suunnitellaan kokonaisvaltaisesti riskitekijätason mukaisesti (esim. elintapahoito, lääkehoito ja elintapahoito, elintapahoito ja lihavuusleikkaus riittävän ajoissa). 11. Tehostetaan painon ja vyötärönympäryksen (vyötärönympärys: nuoret, aikuisväestö) mittaamista, lihavuuden tunnistamista (BMI) ja kirjaamista potilasjärjestelmiin. 12. Otetaan aktiivisesti puheeksi lihavuus ja ylipaino ja tarjotaan mini-interventiota kaikissa kohtaamisissa sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa (ml. mielenterveyspalveluissa) sekä selkiytetään hoitoketjuja. 13. Kaikissa terveydenhuollon palveluissa tehostetaan ravitsemus- ja liikuntaneuvontaa. 14. Ohjauksessa huomioidaan myös alkoholinkäyttö ja tupakointi, jotka vaikuttavat ruokahaluun ja aiheuttavat useita terveysriskejä. Tupakasta vieroituksessa käytetään Käypä hoito - suosituksen (Tupakkariippuvuus ja tupakasta vieroitus) mukaisia ohjausmenetelmiä, jotta tupakoinnin lopettamiseen liittyvä painonnousu ehkäistään. 15. Neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa kiinnitetään erityistä huomiota lapsiperheiden ohjaukseen (mm. täysimetyksen toteutuminen 4-(6) kk, perheen yhteiset ateriat ja säännöllinen ateriarytmi, terveellinen ruokavalio, välipalat, eri ruokiin tutustumisen merkitys, liikunta ja uni), jotta vanhemmat pystyvät tekemään terveellisiä valintoja. 16. Huomioidaan painonhallinnan kannalta tärkeät elämänvaiheet, kuten naimisiin meno, lapsen odotus, työttömäksi jääminen, vaihdevuodet ja eläkkeelle siirtyminen. 17. Kohdennetaan ohjausta erityisesti niihin väestöryhmiin, joissa epäterveelliset elintavat ja lihavuus ovat yleisempiä (mm. vähemmän koulutusta saaneet). 18. Kiinnitetään terveydenhuoltolain mukaisesti huomiota työ- ja opiskeluterveyshuollon ulkopuolelle jääviin. 19. Huomioidaan painonhallinta erilaisiin riskiryhmiin kuuluvien, kuten syrjäytymisriskissä olevien, mielenterveys- ja päihdekuntoutujien, palveluissa. 20. Työterveyshuollon palveluissa huomioidaan terveyden ja terveellisten elintapojen edistäminen ja lihavuuden ehkäisy. Painonhallinta huomioidaan erityisesti vuorotyötä ja epätyypillisiä työaikoja tekevien tapaamisissa. 21. Kehitetään potilaan tai asiakkaan sähköistä asiointia ja omahoitoa (mm. liikuntaaktiivisuuden ja ruokavalion omaseuranta). 22. Tehostetaan perusterveydenhuollon, varhaiskasvatuksen, koulutoimen, liikuntatoimen, liikuntajärjestöjen ja urheiluseurojen yhteistyötä.

21 Koulutetaan terveydenhuollon ammattilaisia tunnistamaan syömishäiriöt (erityisesti ahmintahäiriöt) perusterveydenhuollossa varhain ja ohjaamaan asiakkaat suositusten mukaiseen hoitoon. VARHAISKASVASTUS JA KOULUT 1. Kehitetään kaikista päivähoitopaikoista ja kouluista terveyttä edistäviä 2. Vahvistetaan ennaltaehkäisevän toiminnan roolia koulujen hyvinvointi- ja päihdestrategioissa. 3. Edistetään terveellistä, ravitsemussuositusten mukaista koulu- ja päiväkotiruokailua sekä välipalatarjontaa (välipala-automaatit; välipalojen terveellisyys, ei runsaasti rasvaa, sokeria tai suolaa sisältäviä tuotteita, ei makeita juomia). 4. Päivähoidossa ja koulussa lisätään lasten osallisuutta ruokailun suunnitteluun, ruoan valmistukseen ja tarjoiluun. 5. Päivähoitoruokailun ja kouluruokailun asemaa vahvistetaan paikallisissa varhaiskasvatus-, opetus- ja vuosisuunnitelmissa ja vaikutetaan ruokailukulttuuriin (varhaiskasvattajien ja opettajien malli ja mukana olo ruokailussa). 6. Kouluruokailua kehitetään laaja-alaisena yhteistyönä, jossa ovat mukana oppilaiden, opiskelijoiden, vanhempien, opetushenkilöstön, kouluterveydenhuollon sekä kouluruokailusta vastaavien tahojen lisäksi myös päätöksentekijät. 7. Vahvistetaan terveyttä, terveellistä ruokavaliota koskevia opetussisältöjä ja -määriä (koulussa kotitalouden, terveystiedon oppiaineet) sekä liikunnan osuutta (liikunnan tuntimäärät ja liikunta hoitopäivän tai koulupäivän aikana ml. välitunnit) päivähoidon, esikoulun ja peruskoulun varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmissa. 8. Vahvistetaan liikunnan, terveystiedon ja kotitalouden opetuksen asemaa toisen asteen koulutuksessa ja huomioiden erityisesti ammatilliset oppilaitokset. 9. Kehitetään päiväkotien ja koulujen liikuntamahdollisuuksia yhteistyössä teknisen toimen ja yhdyskuntasuunnittelun kanssa (mm. päivähoitopaikkojen, koulujen ja oppilaitosten liikuntatilat, koulumatkat, piha-alueet ja lähiympäristöt). 10. Tehostetaan lastenneuvoloiden, kouluterveydenhuollon, varhaiskasvatuksen, koulutoimen, liikuntatoimen, liikuntajärjestöjen ja urheiluseurojen yhteistyötä. 11. Perustetaan motivoivia, matalan kynnyksen liikuntaryhmiä ja -kerhoja, jotka ovat kaikkien lasten ja lapsiperheiden saatavissa ilmaiseksi tai kohtuuhinnalla, esimerkiksi neuvolan, koulun, kouluterveydenhuollon ja muun oppilashuollon, liikuntatoimen ja liikuntajärjestöjen

22 22 tai urheiluseurojen yhteistyönä. Näitä ryhmiä tarjotaan erityisesti lapsille ja vanhemmille, joiden liikunta-aktiivisuus on muuten vähäistä. 12. Edistetään liikuntasuositusten toteutumista lisäämällä lasten ja vanhempien tietoisuutta liikunnan terveysvaikutuksista ja istumisen (ruutuaika) vaikutuksista terveyteen. 13. Mahdollistetaan vähän liikkuville kokemus liikunnasta mielihyvän, mukavien hetkien ja seuran sekä hyvän olon lähteensä. LIIKUNTATOIMI 1. Huomioidaan terveyden ja liikunnan edistäminen päätöksenteossa ja lisätään moniammatillista yhteistyötä suunnittelussa ja toteutuksessa. 2. Kehitetään päiväkotien ja koulujen liikuntamahdollisuuksia yhteistyössä. varhaiskasvatuksen, opetustoimen, teknisen toimen ja yhdyskuntasuunnittelun kanssa (mm. päivähoitopaikkojen, koulujen ja oppilaitosten liikuntatilat, piha-alueet ja lähiympäristöt). 3. Perustetaan motivoivia, matalan kynnyksen liikuntapalveluja, -ryhmiä ja -kerhoja, jotka ovat kaikkien saatavissa ilmaiseksi tai kohtuuhinnalla, esimerkiksi neuvolan, koulun, koulu- ja opiskeluterveydenhuollon, työterveyshuollon, liikuntatoimen ja liikuntajärjestöjen tai urheiluseurojen yhteistyönä. 4. Perusterveydenhuollon, varhaiskasvatuksen, koulutoimen, liikuntatoimen, liikuntajärjestöjen ja urheiluseurojen yhteistyötä tehostetaan. 5. Kiinnitetään erityistä huomiota murrosikäisiin nuoriin, jotka usein lopettavat liikunnan harrastamisen. Motivoidaan nuoria ja luodaan mahdollisuuksia kiinnostaviin liikuntaharrastuksiin myös ilman kilpailupakkoa tai kohtuuttomaksi käyvää harjoituskertojen määrää. 6. Tuetaan vähän liikkuvien liikuntaharrastuksia ja liikuntaharrastusten aloittamista 7. Edistetään työpaikka- ja työmatkaliikuntaa. TEKNINEN TOIMI, YHDYSKUNTASUUNNITTELU 1. Lisätään hallintorajat ylittävää moniammatillista yhteistyötä suunnittelussa ja toteutuksessa. 2. Huomioidaan terveyden ja liikunnan edistäminen ja turvallisuusnäkökulmat kunnallisessa päätöksenteossa ja yhdyskuntasuunnittelussa (kevyen liikenteen väylät, puistot, lähiliikuntaalueet, liikuntapaikat, palvelut, asuinalueet). 3. Taataan päiväkotien ja koulujen liikuntamahdollisuudet (mm. päivähoitopaikkojen, koulujen ja oppilaitosten liikuntatilat, piha-alueet ja lähiympäristöt).

23 23 4. Huomioidaan suunnittelussa ratkaisut, jotka edistävät työpaikkaliikuntaa ja työmatkaliikuntaa. KOULUTUSORGANISAATIOT 1. Lisätään terveydenhuollon ammattilaisten valmiuksia arvioida elintapoja ja ohjata kansalaisia terveellisiin elintapoihin. 2. Lisätään ravitsemus- ja liikuntatietoutta terveydenhuoltoalan (lääkärit, hoitajat) peruskoulutuksessa. 3. Tarjotaan täydennyskoulutusta terveydenhuoltoalan henkilöstölle ravitsemuksesta, liikunnasta ja painonhallinnasta ja niihin liittyvistä ohjausmenetelmistä. 4. Lisätään varhaiskasvattajien ja opettajien koulutukseen terveyden edistämisen sisältöjä huomioiden myös ammatillisissa oppilaitoksissa opettavien opettajien koulutus. 5. Vahvistetaan ravintola- ja suurkeittiöhenkilöstön ravitsemusosaamista. JÄRJESTÖT 1. Lisätään väestön tietämystä terveellisistä elintavoista ja painonhallinnasta samansuuntaisilla, positiivisilla, selkeillä, yksinkertaisilla ja teoriaan pohjautuvilla viesteillä. 2. Tuodaan vahvasti esille lihavuuden merkitys yleisten kansantautien riskitekijänä ja edistäjänä. 3. Tehdään yhteistyötä kuntatoimijoiden kanssa terveyden edistämisessä. 4. Tiivistetään yhteistyötä liikunta-, ravitsemus- ja kansanterveysjärjestöjen välillä. 5. Tehdään yhteistyötä ruoka- ja juomateollisuuden sekä kaupan kanssa innovatiivisten, terveellisten tuotteiden tuottamiseksi. 6. Pyritään vaikuttamaan elintarvikekauppaan ja ravintoloiden ym. ruokatarjontaan (pakkauskoot, hinnat, tarjoustuotteet). 7. Pyritään vaikuttamaan kotona, päivähoidossa, kouluissa ja työpaikoilla tarjolla olevien ruokien ja juomien terveellisyyteen. 8. Lisätään perheiden osaamista välipalahankinnoissa ja tarjonnassa. 9. Perustetaan matalan kynnyksen liikuntaryhmiä ja kerhoja eri ikäryhmille ja väestöryhmille ja tuetaan erityisesti vähän liikkuvien liikuntaharrastuksia ja liikuntaharrastusten aloittamista. 10. Liikuntajärjestöjen ja urheiluseurojen esimerkki ja tuki terveellisissä elintavoissa, liikunnassa ja ruokavaliossa (ml. tarjolla ja myynnissä olevien tuotteiden terveellisyys).

24 Kiinnitetään huomiota nuoriin, jotka usein murrosiässä lopettavat liikunnan harrastamisen. Motivoidaan nuoria ja luodaan mahdollisuuksia kiinnostaviin liikuntaharrastuksiin myös ilman kilpailupakkoa tai kohtuuttomaksi käyvää harjoituskertojen määrää. 12. Lisätään alkoholi ja tupakkavalistusta. PUOLUSTUSVOIMAT 1. Kutsuntatarkastuksissa tunnistetut paino-ongelmaiset ohjataan erityistoimien piiriin (terveydenhuolto tai puolustusvoimat) huomioiden myös siviilipalvelusta suorittavat. 2. Lisätään terveellisten ruokien ja juomien tarjontaa puolustusvoimissa ja tuetaan terveellisten ruokatottumusten omaksumista ja säilymistä myös palvelusajan jälkeen. 3. Lisätään varusmiesten liikuntataitoja ja tuetaan terveellisten liikuntatapojen omaksumista ja säilymistä myös palvelusajan jälkeen. TYÖNANTAJAT, AMMATTIJÄRJESTÖT 1. Edistetään ja tuetaan työpaikka- ja työmatkaliikuntaa mm. tarjoamalla asialliset pukeutumisja pesutilat työpaikoilla sekä säilytyspaikat liikuntavälineille. 2. Edistetään ja tuetaan terveellistä työpaikkaruokailua, esimerkiksi Sydänmerkki-ateriat, joiden hintaa voidaan tukitoimin laskea. 3. Järjestetään työelämän muuttuviin tarpeisiin vastaavaa työkykyä ylläpitävää toimintaa (TYKY) henkilöstön työkyvyn ja terveyden edistämiseksi ja tukemiseksi. ELINKEINOELÄMÄ; ELINTARVIKETEOLLISUUS, KAUPPA, RAVINTOLAPALVELUJEN TUOTTAJAT 1. Tiedotetaan kuluttajille selkeästi ja johdonmukaisesti tuotteiden ravintosisällöstä ja vaikutuksesta terveyteen (mm. pakkausmerkinnät, erilaisten symbolien, kuten Sydänmerkin, käyttö), jotta perusteltujen, terveellisten valintojen tekeminen helpottuisi. 2. Toimitaan vastuullisesti terveysnäkökulmat huomioiden tuotekehittelyssä, pakkauskokojen suunnittelussa (myös edullisia pieniä pakkauskokoja), hinnoittelussa, tarjonnassa ja tuotteiden markkinoinnissa. 3. Tehostetaan terveellisten elintarvikkeiden ja juomien markkinointia. 4. Kehitetään elintarvikkeita terveellisemmiksi mm. vähentämällä niiden sokeri- ja suolapitoisuutta, lisäämällä kuitu-, hedelmä- ja kasvissisältöjä sekä parantamalla rasvan laatua.

25 25 5. Ateriapalveluita tarjoavissa yrityksissä lisätään tarjolla olevia painonhallintaa tukevia, terveellisiä vaihtoehtoja ja aterioiden merkintöjä. 6. Hyödynnetään terveellisyyttä myyntivalttina. 7. Rajoitetaan lapsiin kohdistuvaa mainontaa ja noudatetaan lapsiin kohdistuvasta elintarvikemarkkinoinnista annettuja suosituksia kaikissa markkinointimuodoissa. TUTKIMUSLAITOKSET (THL, TYÖTERVEYSLAITOS, YLIOPISTOT) 1. Tuotetaan luotettavaa, vertailukelpoista seurantatietoa väestön terveydestä, lihavuudesta ja niihin yhteydessä olevista tekijöistä kuntien, aluetason ja valtakunnallisen päätöksenteon pohjaksi. 2. Lisätään tutkimustietoa lihavuudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä, elintapamuutosten tekemisestä sekä muutoksen esteistä. 3. Parannetaan kansallisia tietokantoja ja raportointijärjestelmiä sekä niiden toimivuutta. 4. Kehitetään edelleen lasten terveysseurantaa siten, että säännöllinen seuranta lasten terveydentilasta, painonkehityksestä ja elintavoista toteutuu. 5. Kehitetään ja testataan teoriaperustaisia interventioita lihavuuden vähentämiseksi eri kohderyhmissä ja toimintaympäristöissä. 6. Koordinoidaan lihavuuden vähentämiseen tähtäävien terveyden edistämistoimien ja hyvien käytäntöjen jalkauttamista. 7. Arvioidaan elintapaohjausmenetelmiä ja välitetään tietoa niistä alan ammattilaisille. 8. Viestitään lihavuuden ehkäisyohjelmasta laaja-alaisesti huomioiden eri yhteistyökumppanit. 9. Tuetaan yhteistyökumppaneiden (kuten kansanterveysjärjestöt ja muut järjestöt) viestintää samansuuntaisilla viesteillä. 10. Osallistutaan opetus- ja terveydenhuoltohenkilöstön painonhallintaa ja terveellisiä elintapoja koskevaan kouluttamiseen. MEDIA 1. Viestitään vastuullisesti, myönteisesti ja motivoivasti terveydestä, terveellisestä ja tasapainoisesta ruokavaliosta, liikunnasta ja normaalipainon hyvistä vaikutuksista elämään. 2. Tuodaan vahvasti esille lihavuuden merkitys yleisten kansantautien riskitekijänä ja edistäjänä. 3. Rajoitetaan lapsiin kohdistuvaa mainontaa ja noudatetaan lapsiin kohdistuvasta elintarvikemarkkinoinnista annettuja suosituksia.

26 Toimeenpano ja seuranta Keinoja lihavuuden ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi on esitelty tässä ohjelmassa. Kansallinen lihavuusohjelma on yhteistyöhanke, jota toteutetaan yhdessä paikallisten ja kansallisten kumppaneiden kanssa. Keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat mm. kunnat, terveydenhuolto, koulut, päivähoito, liikuntatoimi, yhdyskuntasuunnittelu, puolustusvoimat, kansanterveysjärjestöt, liikuntajärjestöt, ammattijärjestöt, työnantajat, koulutusorganisaatiot, elintarviketeollisuus, kaupat ja ruokapalveluiden tuottajat, tutkimuslaitokset sekä media. Tavoitteena on, että yhteistyökumppanit huomioisivat ohjelman tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset omassa työssään ja yhteistyössä muiden tahojen kanssa. Ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi ja esitettyjen toimenpide-ehdotusten toteutumiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista eri politiikanaloille ja hallintotasoille ulottuvaa lähestymistapaa, laajaa yhteiskunnallista vaikuttamista sekä paikallista, alueellista ja kansallista yhteistyötä, kumppaneiden sitoutumista ja verkostoitumista. Kansallista lihavuusohjelmaa toteutetaan ennen kaikkea paikallisella tasolla ihmisten asuinympäristöissä, päivähoidossa, kouluissa, työpaikoilla, vapaa-ajan harrastuksissa ja palveluissa. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää paikallisella tasolla tehtävän työn lisäksi poliittisen päätöksenteon tukea, esimerkiksi kansallisten ohjelmien valmistelua ja toteuttamista, lainsäädännöllistä ja verotuksellista tukea. Keskeiset kumppanit ovat kattavasti edustettuina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asettamassa kansallisessa asiantuntijaryhmässä (kokoonpano s. 4), joka osallistuu ohjelman valmisteluun ja viimeistelyyn. Kansallisen asiatuntijaryhmän tarkoitus on antaa asiantuntijatukea ohjelman lopullisten tavoitteiden määrittämiseen, vastata niiden niveltymisestä toteuttajatahojen toimintaympäristöihin, edistää eri toimijoiden verkostoitumista ja sitoutumista sekä tukea, seurata ja arvioida ohjelman toteutusta. Kansallisen asiantuntijaryhmän lisäksi THL:ssa toimii ohjelmatyöryhmä, joka osallistuu ohjelman toteutuksen toimeenpanoon asiantuntijatuen, tutkimuksen, terveysseurannan, informaatio-ohjauksen ja eri kumppaneiden kanssa tehtävän yhteistyön keinoin. Kansallisella ohjelmalla halutaan haastaa mukaan yhteistyöhön kaikki toimijat yhteiskunnan eri sektoreilta. Ohjelman toteutukseen voi osallistua toimeenpanemalla esitettyjä toimenpideehdotuksia omassa organisaatiossaan ja ympäristössään. THL toimii yhteistyössä kumppaneiden kanssa toimenpide-ehdotusten toteuttamiseksi, tukee ja seuraa ohjelman etenemisestä sekä raportoi tehdyistä toimenpiteistä.