KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS

Transkriptio

1 KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS Vuosiraportti 2011 Sari Koivunen Nro

2 2 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2011) Sisällys 1. YLEISTÄ KAKSKERRANJÄRVEN YLEISKUVAUS MENETELMÄT SÄÄOLOT TUTKIMUSVUONNA KAKSKERRANJÄRVEN VEDEN LAATU Veden lämpötila ja järven kerrostuneisuus Happitalous Ravinteet...9 Vertikaalinäytteet...9 Tuotantokerros Muut veden laatua kuvaavat parametrit KASVIPLANKTON JA SEN TUOTANTO A-klorofylli Kasviplanktonin määrä ja koostumus TIIVISTELMÄ JA JOHTOPÄÄTÖKSET KIRJALLISUUSVIITTEET KAKSKERRANJÄRVEEN LIITTYVÄÄ KIRJALLISUUTTA...22 Liitteet Liite 1. Havaintopaikkakartta Liite 2. Vesinäytteiden tulokset 2011 Liite 3. Kasviplanktonlaskentojen tulokset 2011 Jakelu Turun kaupunki/ympäristönsuojelutoimisto Turun kaupunki/ympäristö- ja kaavoituslautakunta Turun kaupunki/ympäristöterveydenhuolto Turun Kakskerranjärven suojeluyhdistys/anssi Junnila Kakskerranjärven suojeluyhdistys/pekka Liespuu Kakskerranjärven suojeluyhdistys/pekka Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/asko Sydänoja Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Yhteystiedot (Y ) Telekatu 16, TURKU puh , sähköp.

3 KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2011) 3 (22) 1. YLEISTÄ Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimiston toimeksiannosta Lounais-Suomen vesija ympäristötutkimus Oy:ssä tehtävän Kakskerranjärven tutkimuksen tarkoituksena on seurata säännöllisesti järven veden laatua ja sen kehitystä. Vuonna 2011 veden laatua tutkittiin kerran maaliskuussa ja viisi kertaa touko syyskuussa Myllykylän syvänteessä (asema 14A) ja Harjattulan edustalla (asema 22). Avovesikautena toukokuusta syyskuuhun tutkittiin tuotantokerroksen a-klorofyllipitoisuuksia ja tehtiin kasviplanktonin lajisto- ja biomassamäärityksiä. Järven tilan arvioinnissa käytettiin Suomen ympäristökeskuksen yleistä käyttökelpoisuusluokitusta (Suomen ympäristökeskus 2005) sekä Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen järvivesille käyttämää rehevyystasoluokitusta. 2. KAKSKERRANJÄRVEN YLEISKUVAUS Kakskerranjärvi on kapea, pitkänomainen järvi Turussa Kakskerran saaren keskellä. Järvi on matala ja pinta-alaltaan pieni (taulukko 1, liite 1). Järven teoreettinen viipymä on noin neljä vuotta eli suomalaisten järvien keskiarvoa selvästi pidempi. Järvi koostuu kahdesta altaasta, itäisestä ja läntisestä, joita yhdistää kapea salmi Brinkhallin kohdalla. Myllykylän havaintopaikka sijaitsee läntisessä altaassa ja Harjattulan itäisessä altaassa. TAULUKKO 1. Tilastotietoja Kakskerranjärvestä. pinta-ala 1,6 km 2 keskisyvyys 6 m suurin syvyys 15,5 m (Myllykylän syvänne) tilavuus 9,8 milj. m 3 valuma-alue 7,1 km 2 ilman järven pinta-alaa valuma-alueen peltoprosentti 27 % Kakskerranjärvi oli 1900-luvun alussa karu järvi, mutta rehevöityminen alkoi luvulla fosfaattipitoisten lannoitteiden käyttöönoton myötä. Järven tilaa on tutkittu 1960-luvulta alkaen. Ensimmäiset sinileväesiintymät havaittiin 1980-luvulla ja ensimmäinen varsinainen massakukinta tapahtui keskikesällä Rehevöitymisen haittojen lieventämiseksi järveä alettiin hoitaa vuonna 1987 ilmastamalla. Järven sisäisen kuormituksen hillitsemiseksi ja ravintoverkkojen kunnostamiseksi vuonna 1989 aloitettiin kalojen tehopyynti ja petokalaistutukset (Oittinen 1999). Koekalastukset ovat osoittaneet, että järven kalakanta on nykyisin terve, eikä hoitokalastuksiin ole enää tarvetta. Samanaikaisesti järven kokonaiskuormitusta on pyritty pienentämään myös ulkoista kuormitusta vähentämällä. Järveen tuleva kuormitus on luonnonhuuhtouman ja ilmalaskeuman lisäksi maataloudesta ja asutuksesta aiheutuvaa hajakuormitusta. Aatilan- ja Kalliolanojan osuus ojien aiheuttamasta kuormituksesta on tutkimusten perusteella suuri. Kalliolanojaan asennettiin vuoden 2003 lopulla peltovesipuhdistin, jossa kemikaalien avulla saostetaan ojavedessä olevaa fosforia. Vuodesta 2002 lähtien vesiensuojelutoimenpiteiden toteutuksen suunnittelusta ja organisoinnista on vastannut Kakskerranjärven neuvottelukunta. Kakskerranjärven sedimentin tilaa on tutkittu muun muassa vuosina 1990 (Jumppanen & Mattila 1991), 1991 ja 1992 (Räisänen 1993), 2003 (Mattila 2003a ja 2003b) sekä

4 4 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2011) 2006 (Kauppinen & Saarijärvi 2006). Järven sedimentti on hyvin mineraalipitoista, mikä heijastelee valuma-alueen ominaisuuksia ja eroosioherkkyyttä (Kauppinen & Saarijärvi 2006). Kakskerranjärven sedimentin fosforinpidätyskyky on hyvä, mutta vain jos happea on saatavilla riittävästi (Kauppinen & Saarijärvi 2006). Hapellisissa olosuhteissa fosfori sitoutuu erityisesti rautayhdisteisiin. Hapen loppuessa sitoutunut fosfori liukenee helposti vesipatsaaseen, mikä lisää ja ylläpitää rehevyyttä. Etenkin Kakskerranjärven syvännealueilla tämä ns. sisäinen kuormitus on ajoittain voimakasta, sillä kesän aikainen hapeton kausi saattaa olla pitkä. Pintasedimentistä löydetystä sulfidikerroksesta voidaan päätellä järven kärsineen jo viimeisen vuoden ajan ajoittain heikosta happitilanteesta (Kauppinen & Saarijärvi 2006). Sulfidiliejua löytyi sedimenttikerrostumista, jotka sijaitsivat järvessä syvyydeltään yli 9 10 metrin alueilla. Osana Turun ammattikorkeakoulun ja Turun kaupungin yhteishanketta vuoden 2008 aikana selvitettiin Kakskerranjärven happitilannetta ja järvelle asetettujen ilmastinlaitteiden toimintaa (Loisa 2009). Tulosten perusteella ilmastimet eivät toimi riittävän tehokkaasti pitääkseen järven alusvettä hapellisena. Vuoden 2010 toukokuussa Harjattulaan asennettiin uusi hapetin, joka pumppasi hapekkaan päällysveden pohjan lähelle kerrostuneisuuden aikana (Kauppinen & Kukkonen 2011). Kakskerranjärven neuvottelukunta on päättänyt lopettaa ilmastuksen toistaiseksi, koska sen vaikutukset alusveden happitilanteeseen ovat olleet vähäiset. 3. MENETELMÄT Vuonna 2011 tehtiin kuusi veden laadun fysikaalis-kemiallista tutkimusta (17.3., 18.5., 21.6., 21.7., ja 21.9.) Myllykylän syvänteestä (14A) ja Harjattulan edustalta (22, liite 1). Vesinäytteitä otettiin Myllykylän syvänteestä vertikaalisarjoina ja tuotantokerroksen koontanäytteinä. Harjattulassa veden laatua seurattiin tuotantokerroksen lisäksi pintavedestä ja pohjan läheisistä vesikerroksista otetuista näytteistä. Tuloksissa esitetään myös Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Harjattulan havaintopaikasta tilaamien analyysien tulokset. Vesinäytteenotossa käytettiin menetelmiä, jotka perustuivat vesi- ja ympäristöhallinnon käyttämiin menetelmiin (Mäkelä ym. 1992). Havaintopaikkojen paikannuksessa käytettiin apuna GPS-paikanninta ja syvyyttä, joka mitattiin kannettavalla kaikuluotaimella. Vesinäytteet otettiin Limnos-tyyppisellä vedennoutimella. Näkösyvyys mitattiin vesinoutimen valkoisen kannen avulla ilman vesikiikaria, ja tuotantokerroksen kokoomanäytteen syvyys määrättiin näkösyvyyden perusteella (taulukko 2). Näytteenoton yhteydessä kirjattiin säätiedot, veden näkösyvyys, kokonaissyvyys ja lämpötila sekä talvella lumi- ja jäätilanne. Myös mahdolliset levähavainnot kirjattiin. Vesinäytteet analysoitiin standardeihin perustuvilla menetelmillä, joista pääosa on FI- NAS-akkreditoituja. Myllykylän kasviplanktonnäytteistä määritettiin runsaimpina esiintyneet levälajit tai lajiryhmät ja niiden biomassat. Varsinais-Suomen ELY-keskus tilasi Harjattulan havaintopaikasta laajan kasviplanktonlaskennan touko elokuulta, syyskuussa tehtiin suppeampi laskenta Myllykylän tapaan. on ottanut vesinäytteet toukokuusta 2004 alkaen, tätä ennen vesinäytteenotosta vastasi Turun kaupungin ympäristönsuoje-

5 KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2011) 5 (22) lutoimisto. on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T101, joka täyttää standardin ISO/IEC vaatimukset. Laboratorion voimassaoleva pätevyysalue löytyy FINAS-akkreditointipalvelun internet-sivuilta: kohdasta Akkreditoidut toimielimet» Testauslaboratoriot. TAULUKKO 2. Kasviplanktonin tuotantokerroksen syvyyden määrittäminen näkösyvyyden perusteella. Näkösyvyys (m) Koontanäytteen syvyys (m) 0 1, ,1 2, ,1 3, ,1 4, , SÄÄOLOT TUTKIMUSVUONNA Talvi 2010/2011 alkoi Turun seudulla Ilmatieteen laitoksen säähavaintojen mukaan varhain, ja marraskuun puolivälissä tuli pysyvä lumi. Joulukuu oli selvästi keskimääräistä kylmempi ja lumisempi. Tammikuun alussa jatkui kylmä jakso, mutta sen jälkeen oli ajoittain suojaa, ja yöpakkaset pitivät olosuhteet talvisina. Keskilämpötila ja sademäärä olivat hyvin lähellä pitkäaikaiskeskiarvoa, mutta lunta oli tavallista enemmän. Helmikuussa sää jatkui talvisena. Lunta oli edelleen tavallista enemmän, mutta kuun lopussa sää lauhtui ja lumipeite painui kasaan. Maaliskuun puolivälin lauhoina päivinä oli keväistä, mutta kuun lopun pakkasten johdosta lumipeite säilyi maassa. Huhtikuun alkupäivinä lumet sulivat Turun seudulta. Etenkin kuun loppupuolella oli poikkeuksellisen lämmintä, ja suuressa osassa Varsinais-Suomea keskilämpötila oli tavanomaista korkeampi. Sateita tuli tavanomaista niukemmin. Toukokuussa vuorottelivat viileät ja helteiset jaksot, ja Turussa keskilämpö oli hyvin lähellä pitkäaikaiskeskiarvoa. Sateita tuli pitkin kuuta, ja sadesumma oli keskimääräistä korkeampi. Kevät maaliskuusta toukokuulle oli Varsinais- Suomessa hieman tavallista lämpimämpi ja vähäsateisempi. Kesäkuussa oli helteitä kuun alussa ja lopussa, ja keskilämpötila oli selvästi tavanomaista korkeampi. Alkukuussa sademäärä oli hyvin pieni, mutta kuun puolivälin ukkoskuurojen johdosta sadetta tuli keskimääräistä enemmän. Heinäkuussa hellepäiviä oli poikkeuksellisen paljon, ja keskilämpö oli jälleen korkea. Sademäärä oli Turussa tavallista suurempi, mutta ukkoskuurojen vuoksi paikalliset erot olivat suuria. Elokuun alkupuolella helteet taittuivat ja saatiin sateita, mutta muuten sää oli varsin lämmin. Turussa kuun keskilämpötila oli hieman korkeampi kuin pitkäaikaiskeskiarvo. Kuurosateista johtuen sademäärien paikalliset vaihtelut olivat taas suuria. Turussa sademäärä oli selvästi keskimääräistä korkeampi pitkälti yhden poikkeuksellisen sateisen päivän vuoksi. Kesä eli kesä-elokuu oli Varsinais-Suomessa yksi lämpimimmistä viimeisen 50 vuoden aikana. Kesä oli myös hyvin sateinen, vaikka sademäärä vaihtelikin paljon.

6 6 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2011) Syksy oli poikkeuksellisen lauha, sillä sekä syys-, loka- että marraskuu olivat keskimääräistä lämpimämpiä. Syys- ja lokakuu olivat hyvin sateisia, mutta marraskuun alku oli kuiva. Joulukuu oli poikkeuksellisen lauha ja sateinen. Turun seudulle saatiin ensilumi kuun alussa, mutta se suli nopeasti. Kuun puolivälistä lähtien sulamis- ja sadevesien nostamat virtaamat olivat verrattavissa kevättulviin. Tapaninpäivän kova myrsky aiheutti lounaassa poikkeuksellisen paljon tuhoja. Turun koko vuoden keskilämpötila oli 7,1 astetta, mikä oli lähes kaksi astetta vertailujakson keskiarvoa korkeampi (taulukko 3). Koko vuoden sadekertymä oli Turussa 826 mm, mikä oli selvästi keskiarvoa suurempi. Vuorokauden maksimisademäärä Turussa (51 mm) saatiin TAULUKKO 3. Turun säätietoja vuodelta 2011 ja normaalijaksolta Lähde: Ilmatieteen laitos, Ilmastokatsaus. Lämpötilat lokakuun 2010 alusta lähtien Turun Artukaisten automaattiasemalta (aiemmin Turun lentoasemalta) ja sademäärät Artukaisista heinäkuun 2006 alusta lähtien. Normaalijakson tiedot Turun lentoasemalta. I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Lämpötila ,3-9,5-1,0 5,3 10,2 17,5 20,6 17,1 13,3 8,1 5,4 2,8 (ºC) ,5-5,3-1,8 3,4 10,0 14,7 16,9 15,5 10,3 5,5 0,7-2,7 Sademäärä * (mm) * * Sademäärien summa

7 KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2011) 7 (22) 5. KAKSKERRANJÄRVEN VEDEN LAATU 5.1. Veden lämpötila ja järven kerrostuneisuus Maaliskuun ( ) näytteenottokerralla Kakskerranjärven havaintopaikoissa oli 50 cm paksuinen jääpeite, jonka päällä oli 10 cm lunta. Havaintopaikkojen vesi oli kerrostunut lämpötilan suhteen; pintavesi oli ajankohdan keskimääräistä viileämpää (kuva 1). Touko elokuussa havaintopaikkojen pintavesi oli pohjanläheistä vettä lämpimämpää, joten vesi oli lämpötilan suhteen kerrostunutta. Toukokuussa (18.5.) vesi oli lievästi kerrostunutta; lämpötila pinnassa oli reilu 11 ºC ja pohjan lähellä noin 6 7 ºC. Kesäkuussa (21.6.) pintavesi oli lämmennyt ja oli noin 19 ºC, kun taas pohjan lähellä lämpötila oli 9 10 ºC. Pinnan ja pohjanläheisen veden lämpötilaero oli kesän aikana suurimmillaan heinäkuussa (21.7.), jolloin pintavesi oli tutkimuskerroista lämpimintä (22 ºC). Elokuun tutkimuskerralla (17.8.) pintaveden lämpötila oli noin 20 ºC, ja lämpötilaero pinnan ja pohjan välillä oli noin 6 10 ºC. Syyskuussa pintaveden lämpötila oli molemmissa havaintopaikoissa noin 15 ºC. Myllykylässä vesi oli edelleen lämpötilan suhteen kerrostunutta; pohjanläheisen veden lämpötila oli vajaa 11 ºC. Harjattulassa veden lämpötilakerrostuneisuus oli purkautunut elokuun tutkimuskerran jälkeen, ja vesi oli tasalämpöistä pinnalta pohjaan Happitalous Kakskerranjärven päällysvedessä hapen määrä on yleensä ollut varsin vakaa, mutta syvänteissä alusveden happi kuluu vähiin tai loppuu kokonaan etenkin loppukesällä. Kesällä pintakerroksessa esiintyy ajoittain kasviplanktonin yhteyttämisen seurauksena hapen ylikyllästystä. Näytteenottotietojen mukaan Myllykylän ilmastin oli toiminnassa maaliskuun ja toukokuun tutkimuskerroilla. Muilla tutkimuskerroilla Myllykylän ilmastin ei ollut päällä. Harjattulan ilmastimen toimintaa ei voi havaita veden päälle. Maaliskuun tutkimuskerralla havaittiin, että Myllykylän pohjanläheisen veden happi oli kulunut talven aikana lähes loppuun; happitilanne oli tavanomaista heikompi 10 metristä pohjan lähelle (kuva 2). Myös Harjattulassa pohjanläheisessä vedessä oli hapenvajausta. Huonoon happitilanteeseen saattoivat vaikuttaa aikainen jäätyminen, jolloin happitäydennystä ei tullut enää ilmasta. Toukokuussa happitilanne oli tyydyttävä; pohjanläheisessä vedessä oli havaittavissa hapenvajausta molemmissa havaintopaikoissa. Pintavedessä oli hapen ylikyllästystä, minkä perusteella kasviplanktontuotanto oli voimakasta. Kesäkuussa syvemmissä vesikerroksissa esiintyi selvää hapenvajausta ja happikyllästys pohjan lähellä oli %. Happitilanne oli ajankohdalle tyypillinen. Heinäkuun tutkimuskerralla havaintopaikkojen happitilanne oli selvästi heikentynyt kesäkuun näytteenottokerran jälkeen, ja pohjanläheinen vesi oli lähes hapetonta sekä Myllykylässä että Harjattulassa. Hapenvajaus oli huomattava jo Myllykylän havaintopaikan 6,5 metrin syvyydestä otetussa näytteessä. Happitilanne oli ajankohdan keskimääräistä heikompi.

8 8 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2011) Elokuun tulosten perusteella Myllykylän havaintopaikassa happitilanne oli heikentynyt heinäkuun tutkimuskerran jälkeen; happi oli lopussa jo 8 metrin syvyydestä lähtien. Myös 6,5 metrin syvyydessä oli huomattavaa hapenvajausta. Happitilanne oli tavanomaista huonompi etenkin Myllykylän 6,5 ja 8 metrin syvyydessä. Myös Harjattulassa pohjanläheinen vesi oli lähes hapetonta. Syyskuussa Myllykylän alusvesi oli edelleen hapetonta kerrostuneisuuden seurauksena. Harjattulassa pohjanläheisen veden happipitoisuus oli parantunut elokuuhun nähden veden sekoittumisen seurauksena, ja happitilanne oli tyydyttävä. Kakskerranjärven happitilanne parantui ilmastamisen alettua vuonna 1987 jonkin verran (kuva 3). Alussa käytetyn ilmastimen mitoitus sekä ilmastusaika olivat järven kokoon ja tilaan nähden riittämättömiä (Kauppinen & Saarijärvi 2006). Laitteiston vaihto ja käyttöaikojen pidentäminen paransivat tilannetta 1990-luvulla, ja loppukesän happitilanne oli parhaimmillaan vuosien välisenä aikana. Selvä happipitoisuuksien notkahdus 2000-luvun alkupuolella viittaa ilmeisesti ilmastinlaitteiden toimintahäiriöihin (Kauppinen & Saarijärvi 2006). Ilmastimet kunnostettiin vuonna 2004 (Kauppinen & Kukkonen 2011), ja vuosina happitilanne oli 2000-luvun alkuvuosia parempi. Sen sijaan kesien aikana Myllykylän happi kului loppuun ajoittain jo kymmenen ja jopa kahdeksan metrin syvyydessä. Vuonna 2011 happitilanne oli huono jo heinäkuussa, ja pohjanläheinen happi loppui elokuun puolella. Lämpötilakerrostuneisuus jatkui vuosina Myllykylässä syyskuulle asti Lämpötila, ºC Syvyys, m KUVA 1. Vesipatsaan lämpötila Kakskerranjärvessä (havaintopaikka 14A) vuoden 2011 tutkimuskerroilla.

9 . KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2011) 9 (22) 2011 Happikyllästys, % Syvyys, m KUVA 2. Vesipatsaan happikyllästys (%) Kakskerranjärvessä (havaintopaikka 14A) vuoden 2011 tutkimuskerroilla. 10 Happipitoisuus, mg/l * * = näyte 12 m:stä hapetushoito alkoi KUVA 3. Kakskerranjärven alusveden (10 m) happipitoisuus loppukesällä (lähinnä elokuu) vuosina Havaintopaikka 14 tai 14A Ravinteet Vertikaalinäytteet Maaliskuussa Myllykylän pohjanläheisessä vedessä havaittiin hapenvajauksen seurauksena pintaa runsaammin ravinteita; ammoniumtypen sekä kokonais- ja fosfaattifosforin pitoisuudet olivat pohjan lähellä ajankohdan keskimääräistä suurempia (taulukot 4 ja 5). Myllykylässä suuri osa fosforista oli pohjan lähellä fosfaattifosforina. Pintaveden ravinnepitoisuudet olivat pääosin ajankohdan keskimääräistä pienempiä. Toukokuussa kokonaisfosforipitoisuuden vaihtelu eri syvyyksien välillä ei ollut kummallakaan paikalla suurta. Harjattulassa tuotantokerroksen (0 4 m) fosforipitoisuus oli metrin syvyydestä otettua näytettä suurempi, joten pinnassa (0 1 m) fosforia saattoi olla muuta tuotantokerrosta runsaammin. Fosfaattifosforia, ammoniumtyppeä sekä nitraatti- ja nitriittityppeä oli syvemmissä vesikerroksissa enemmän kuin pinnassa.

10 10 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2011) Kesäkuussa vesipatsaan kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat Myllykylässä välillä µg/l ja Harjattulassa µg/l, joten syvyyssuuntaiset erot olivat kasvaneet toukokuuhun nähden. Molemmilla havaintopaikoilla pintavedessä oli fosforia tavanomaisia lukemia ja toukokuun tutkimuskertaa vähemmän. Kokonaistyppipitoisuudet olivat Myllykylässä µg/l ja Harjattulassa µg/l. Myllykylässä 5 metrin syvyydellä oli ammoniumtyppeä keskimääräistä runsaammin, mutta muuten typpipitoisuudet olivat ajankohdalle tyypillisiä. Heinäkuussa etenkin Myllykylässä pohjanläheiset ravinnepitoisuudet olivat pintaa suurempia huonosta happitilanteesta johtuen. Pintavedessä fosforipitoisuudet olivat edelleen pieniä ajankohdan tyypillisiin lukemiin verrattuna. Tuotantokerroksessa fosforia havaittiin pintaa runsaammin. Elokuussa Myllykylän pohjanläheiset ravinnepitoisuudet olivat kasvaneet selvästi heinäkuuhun verrattuna ja olivat huomattavasti pintaa suurempia hapettomuuden seurauksena. Pohjan lähellä typpi oli ammoniumtyppenä; pitoisuudet ovat kuitenkin olleet aiemmin suurempiakin. Pohjanläheiset kokonais- ja fosfaattifosforipitoisuudet olivat sen sijaan ajankohdan keskimääräistä suurempia. Pintavedessä ravinteiden määrät olivat melko alhaisia. Myllykylän pintavedessä tosin havaittiin hieman tavanomaista runsaammin ammoniumtyppeä. Syyskuussa lämpötilakerrostuneisuuden ja hapettomuuden jatkuessa Myllykylän havaintopaikassa alusveden ravinnepitoisuudet olivat edelleen kasvaneet elokuun tutkimuskerran jälkeen. Myllykylän alusvedessä sekä kokonaisravinne- että ammoniumtyppi- ja fosfaattifosforipitoisuudet olivat ajankohdan keskimääräistä suurempia. Harjattulassa pohjanläheinen fosforipitoisuus oli alhainen veden sekoittumisen myötä. Vertikaalinäytteiden perusteella nähdään, että Kakskerranjärven pohjalietteestä karkasi ravinteita veteen pohjasedimentin hapettomuudesta johtuen. Pohjanläheiset ravinnepitoisuudet olivat Myllykylässä kesäkuusta syyskuun puoliväliin suurempia kuin pintavedessä. Harjattulan matalammassa havaintopaikassa pohjanläheiset ravinnepitoisuudet olivat Myllykylään verrattuna pienempiä ja suurimmillaan elokuussa. Ilmastuksen aloittamisen jälkeen etenkin talvella alusveden fosforipitoisuudet olivat selkeästi pienempiä kuin 1980-luvulla ennen ilmastusta (kuva 4a). Talvella 2011 fosforipitoisuus oli tavanomaista suurempi. Talven lisäksi myös loppukesän kokonaisfosforipitoisuudet alusvedessä olivat yleensä pienempiä ilmastuksen aloittamisen jälkeen aina vuoteen 2006 asti. Vuosina pitoisuudet olivat kuitenkin poikkeuksellisen suuria ja suurempia kuin ennen ilmastamisen aloittamista (kuva 4b). Vuonna 2010 alusveden fosforipitoisuus loppukesällä palasi selvästi alhaisemmalle tasolle, mutta vuonna 2011 fosforipitoisuus oli jälleen suuri.

11 KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2011) 11 (22) Tuotantokerros Vuoden 2011 avovesikautena Kakskerranjärven tuotantokerroksen kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l (taulukko 4). Typpipitoisuudet olivat sekä Myllykylässä että Harjattulassa suurimmillaan toukokuussa ja pienimmillään elokuussa. Havaintopaikkojen väliset erot olivat melko pieniä. Tuotantokerroksen kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat Myllykylässä välillä µg/l ja Harjattulassa välillä µg/l (taulukko 5). Molemmissa paikoissa fosforipitoisuus oli typen tavoin alhaisin elokuun tutkimuskerralla, jolloin fosforia havaittiin edelliskesäisiä lukemia vähemmän. Harjattulassa fosforin määrä oli syyskuussa suurimmillaan; veden sekoittumisen myötä alusveden kesänaikaiset runsaat ravinteet saattoivat näkyä tuotantokerroksessa. Kaikilla tutkimuskerroilla Harjattulan havaintopaikassa fosforia havaittiin Myllykylää runsaammin. Tuotantokerroksen fosforipitoisuudet olivat Myllykylässä jokaisella tutkimuskerralla lievästi reheville järville tyypillisiä. Harjattulassa fosforimäärä ilmensi kesä elokuussa lievää rehevyyttä, kun taas touko- ja syyskuussa fosforimäärä oli reheville järville ominainen. Tuotantokerroksen kokonaisfosforipitoisuudet olivat kesällä 2011 touko elokuun keskiarvona Myllykylässä 24 µg/l ja Harjattulassa 29 µg/l (kuva 5). Myllykylän fosforimäärä oli pienempi kuin kesäkausina keskimäärin. Harjattulassa kesän keskimääräinen fosforipitoisuus jäi 2000-luvun alun huippulukemia alhaisemmaksi.

12 12 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2011) TAULUKKO 4. Veden kokonaistyppipitoisuudet ( g/l) maalis-syyskuussa 2011 havaintopaikoissa 14A ja 22. Vuosi Syvyys (m) µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Hav.paikka 14A kokoomanäyte Hav.paikka kokoomanäyte TAULUKKO 5. Veden kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) maalis-syyskuussa 2011 havaintopaikoissa 14A ja 22. Vuosi Syvyys (m) µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Hav.paikka 14A kokoomanäyte Hav.paikka kokoomanäyte

13 KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2011) 13 (22) Kok.P, µg/l talvi a) hapetushoito alkoi kesä b) Kok.P, µg/l hapetushoito alkoi KUVA 4a ja b. Kakskerranjärven fosforipitoisuus 1 m pohjan yläpuolella lopputalvella (kuva a) ja loppukesällä (kuva b) vuosina Näytteet havaintopaikasta 14 tai 14A.

14 14 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2011) 5.4. Muut veden laatua kuvaavat parametrit Näytteenottohavaintojen mukaan veden näkösyvyysarvo oli maaliskuussa Myllykylässä 1,4 m ja Harjattulassa 2,6 m. Paikkojen välinen ero näkösyvyydessä oli suuri; myös sameusarvojen mukaan vesi oli Myllykylässä Harjattulaan verrattuna sameampaa. Molemmissa havaintopaikoissa vesi oli pohjan lähellä pintaa sameampaa. Toukokuussa veden näkösyvyys oli vain 1,1 1,2 m; arvot olivat vuoden muita tutkimuskertoja pienempiä. Lisäksi havaintopaikkojen pintavesi oli muita kertoja sameampaa, ja Harjattulassa vedessä oli kohtalaisesti kiintoainetta. Sameusarvoissa ei ollut havaittavissa suuria syvyyssuuntaisia eroja. Kesäkuussa näkösyvyysarvo oli kohentunut toukokuuhun verrattuna ja oli Myllykylässä 2,3 m ja Harjattulassa selvästi parempi eli 3,7 m. Sameusarvoissa ja kiintoainepitoisuuksissa ei ollut merkittäviä paikkojen välisiä eroja. Heinä elokuussa näkösyvyysarvot olivat välillä 2,5 3,2 m. Etenkin heinäkuussa pintaveden sameusarvot olivat pieniä, mutta myös elokuussa lukemat jäivät ajankohdan keskimääräisiä arvoja alhaisemmiksi. Pohjanläheinen vesi oli pintaa sameampaa hapettomuuden seurauksena. Myllykylässä alusveden sameusarvot olivat elokuussa tavanomaista suurempia. Syyskuussa näkösyvyysarvot olivat hieman pienentyneet kesään verrattuna, ja olivat 1,8 2,0 m. Myllykylän pintaveden sameusarvo oli edelleen keskimääräistä pienempi, mutta pohjan lähellä vesi oli tavanomaista sameampaa ja sisälsi runsaasti kiintoainetta hapettomuuden seurauksena. Touko elokuun keskiarvona näkösyvyys oli Myllykylässä 2,2 metriä (kuva 6). Näkösyvyyksien keskiarvo oli korkeampi kuin aikaisemmin 2000-luvulla. Myllykylän sameusarvo oli vesipatsaan keskiarvona touko elokuussa 7,3 FNU; sameus oli keskimääräisellä tasolla 2000-luvun arvoihin verrattuna. Toisaalta pintaveden sameusarvot olivat ajoittain keskimääräistä pienempiä, mutta pohjan lähellä vesi oli tavanomaista sameampaa. Sameusarvoissa on ollut melko suurta vuosien välistä vaihtelua luvulla. Veden hygieenistä laatua selvitettiin Myllykylässä kaikilla havaintokerroilla pinnasta otetuista näytteistä. Elokuussa vedessä havaittiin tavanomaista runsaammin enterokokkien kaltaisia bakteereita, mutta hygieeninen tila oli silti hyvä. Muulloin bakteereita havaittiin hyvin vähän tai ei lainkaan, ja hygieeninen tila oli erinomainen.

15 KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2011) 15 (22) fosforipitoisuus tuotantokerroksessa 14A µg/l KUVA 5. Kakskerranjärven tuotantokerroksen kokoomanäytteen kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) kesäkauden (touko-elokuu) keskiarvona. näkösyvyys ja sameus näkösyvyys sameus m 2,5 2,0 1,5 1,0 0, , FTU/FNU KUVA 6. Kakskerranjärven näkösyvyys (m) ja veden sameus (FNU) vesipatsaassa toukoelokuun keskiarvona vuosina havaintopaikassa 14A.

16 16 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2011) 6. KASVIPLANKTON JA SEN TUOTANTO 6.1. A-klorofylli Vedessä olevan kasviplanktonin määrää kuvaavan a-klorofyllipitoisuuden avulla voidaan arvioida vesistöjen rehevyystasoa. Kakskerranjärven a-klorofyllipitoisuuksia tutkittiin tuotantokerroksesta touko syyskuussa molemmissa havaintopaikoissa. Klorofyllin määrä oli touko syyskuussa Myllykylässä 3,7 9,5 µg/l ja Harjattulassa 4,6 12 µg/l (taulukko 6). Harjattulassa klorofyllipitoisuudet olivat syyskuuta lukuun ottamatta Myllykylää suurempia. Molemmissa paikoissa klorofyllipitoisuudet olivat suurimmillaan toukokuussa, jolloin klorofyllimäärä oli Harjattulassa reheville järville tyypillinen ja Myllykylässä arvo ilmensi lievää rehevyyttä. Muulloin järvivesi oli klorofyllin osalta luokiteltavissa lievästi reheväksi. Avovesikauden klorofyllikeskiarvon osalta Kakskerranjärven vesi oli molemmilla havaintopaikoilla lievästi reheville järville ominaista. Klorofyllipitoisuuksien keskiarvo oli samaa suuruusluokkaa kuin vuosina (kuva 7). TAULUKKO 6. Tuotantokerroksen kokoomanäytteen a-klorofyllin pitoisuudet ( g/l) eri tutkimuskerroilla ja touko-syyskuun keskiarvo ja -hajonta Kakskerranjärvessä vuonna Vuosi x (s.d.) 14A 9,5 4,4 3,7 5,1 6,7 5,9 (2,3) ,8 5,9 7,0 4,6 7,3 (2,8) Klorofylli (µg/l) tuotantokerroksessa A µg/l KUVA 7. Tuotantokerroksen kokoomanäytteen a-klorofyllipitoisuus Kakskerranjärvessä kesäkauden (touko-syyskuu) keskiarvona Havaintopaikat 14A ja 22.

17 KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2011) 17 (22) sinilevät nielulevät panssarilevät kultalevät piilevät viherlevät muu kasviplankton siimaeliöt mg/m³ havaintopaikka 14A sinilevät nielulevät panssarilevät kultalevät piilevät viherlevät muu kasviplankton siimaeliöt mg/m³ havaintopaikka 22 KUVA 8. Kasviplanktonin biomassa ja sen koostumus havaintopaikoissa 14A ja 22 toukosyyskuussa vuonna 2011.

18 18 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2011) 6.2. Kasviplanktonin määrä ja koostumus Toukokuussa kasviplanktonin kokonaisbiomassa oli Myllykylässä 0,9 mg/l ja Harjattulassa 2,0 mg/l (kuva 8). Molempien havaintopaikkojen näytteessä oli eniten nieluleviä. Myllykylässä nielulevien osuus kokonaisbiomassasta oli 50 % ja Harjattulassa n. 45 %. Piilevien osuus biomassasta oli Myllykylässä 46 % ja Harjattulassa 23 %. Lisäksi Harjattulassa sinilevien osuus oli 4 %. Myllykylässä ei havaittu sinileviä. Molemmilla paikoilla runsaslukuisimmat levät olivat pieni tarttumalevä Chrysochromulina sp. ja Rhodomonas sp. -nielulevä. Myllykylässä runsain oli Chrysochromulina sp. kun taas Harjattulassa Rhodomonas sp. vallitsi. Lisäksi molemmissa paikoissa esiintyi runsaana heterotrofinen Katablepharis ovalis nieluleväflagellaatti. Kesäkuussa kasviplanktonin kokonaisbiomassa oli Myllykylässä 0,5 mg/l ja Harjattulassa 1,4 mg/l. Molemmissa havaintopaikoissa biomassaltaan suurin ryhmä oli toukokuun tapaan nielulevät, joiden osuus kokonaisbiomassasta oli Myllykylässä 79 % ja Harjattulassa noin 75 %. Piilevien osuus biomassasta oli Myllykylässä 9 % ja Harjattulassa 10 %. Lisäksi Myllykylässä tarttumalevien osuus oli 8 %. Sinilevien osuus jäi molemmilla havaintopaikoilla alle 1 % biomassasta. Kummallakin paikalla esiintyi runsaslukuisena pieni tarttumalevä Chrysochromulina sp. ja Rhodomonas sp. nielulevä. Chrysochromulina sp. oli runsain Myllykylässä, kun taas Harjattulassa vallitsi Rhodomonas sp. Harjattulassa myös Cryptomonas sp. nielulevät olivat runsaslukuisia. Heinäkuussa Myllykylän näytteenottopaikan kasviplanktonin valtalajien kokonaisbiomassa oli 0,4 mg/l. Harjattulassa kokonaisbiomassa oli 1,0 mg/l. Myllykylän näytteessä havaittiin eniten sinileviä, 46 % biomassasta. Nielulevät muodostivat biomassasta 24 %, ja kultalevät ja viherlevät kumpikin 11 %. Harjattulan näytteessä biomassaltaan suurin ryhmä oli edelleen nielulevät, jotka muodostivat 32 % kokonaisbiomassasta. Viherlevien osuus oli 24 %, piilevien 14 % ja kultalevien 10 % kokonaisbiomassasta. Harjattulassa sinileviä oli vain 6 % kokonaisbiomassasta. Molemmissa paikoissa runsaslukuisimmat levät olivat pieni sinilevä Merismopedia sp., tarttumalevä Chrysochromulina sp. ja Rhodomonas sp. nielulevä. Elokuussa Myllykylän kasviplanktonin valtalajien kokonaisbiomassa oli 1,0 mg/l. Harjattulassa kokonaisbiomassa oli 1,3 mg/l. Myllykylän kokonaisbiomassasta 67 % muodostivat sinilevät (53 % Planktothrix agardhii, 11 % Nostocales). Piilevät muodostivat biomassasta 15 %. Myös Harjattulan näytteessä biomassaltaan suurin ryhmä oli sinilevät, jotka muodostivat 56 % kokonaisbiomassasta (Planktothrix agardhii 48 %). Piilevien osuus Harjattulassa oli 15 % ja kultalevien 9 % kokonaisbiomassasta. Myllykylässä runsaslukuisimmat levät olivat nielulevä Rhodomonas sp., sinilevä Merismopedia sp., tarttumalevä Chrysochromulina sp. ja viherlevä Oocystis sp. Harjattulassa runsaslukuisimmat levät olivat pieni sinilevä Merismopedia sp., sinilevärihmat Planktothrix agardhii ja nielulevä Rhodomonas sp. Syyskuussa valtalajien kokonaisbiomassa oli Myllykylän näytteenottopaikassa 1,0 mg/l ja Harjattulassa 0,5 mg/l. Myllykylän kokonaisbiomassasta 39 % muodostivat nielulevät. Sinilevien osuus oli Myllykylässä pudonnut elokuuhun verrattuna ja oli 19 % (lähinnä Planktothrix agardhii). Piilevien osuus oli 17 % ja silmälevien osuus 16 %. Myös Harjattulan näytteessä biomassaltaan suurin ryhmä oli nielulevät, jotka muodostivat 42 % kokonaisbiomassasta. Sinilevien osuus oli Harjattulassa 29 % (lä-

19 KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2011) 19 (22) hinnä Planktothrix agardhii) ja piilevien osuus oli 18 % biomassasta. Molemmissa havaintopaikoissa runsaslukuisimmat levät olivat nielulevä Rhodomonas sp. ja tarttumalevä Chrysochromulina sp. Lisäksi Myllykylässä olivat runsaslukuisia kultalevä Pseudopedinella sp. ja tunnistamattomat sinileväkoloniat Chroococcales. Harjattulassa tavattiin runsaasti myös Aulacoseira sp piilevää. Molemmissa havaintopaikoissa kasviplanktonin kokonaisbiomassat pysyivät koko kesän eutrofisen veden raja-arvon (2,5 mg/l, Heinonen 1980) alapuolella. Harjattulassa biomassat olivat syyskuuta lukuun ottamatta melko selvästi Myllykylää suurempia klorofyllipitoisuuksien tavoin. 7. TIIVISTELMÄ JA JOHTOPÄÄTÖKSET Kakskerranjärven veden laatua tarkkailtiin vuonna 2011 Myllykylän ja Harjattulan havaintopaikoissa yhteensä kuusi kertaa: kerran maaliskuussa ja kuukausittain toukokuusta syyskuuhun. Talvi 2010/2011 alkoi varhain, ja jo marraskuun puolivälissä tuli pysyvä lumi. Myös joulukuu oli kylmä ja luminen. Tammi- ja helmikuussa sää jatkui pääosin talvisena ja lunta oli tavallista runsaammin. Lumet sulivat huhtikuun alkupäivinä. Kevät maaliskuusta toukokuulle oli hieman tavallista lämpimämpi ja vähäsateisempi. Kesä eli kesäelokuu oli Varsinais-Suomessa yksi lämpimimmistä viimeisen 50 vuoden aikana ja myös hyvin sateinen. Syksy oli poikkeuksellisen lauha. Syys- ja lokakuu olivat hyvin sateisia, mutta marraskuun alku oli kuiva. Joulukuu oli jälleen lauha ja sateinen. Koko vuosi oli selvästi keskimääräistä lämpimämpi ja sateisempi. Maaliskuussa Myllykylän ja Harjattulan havaintopaikkojen pintavesi oli pohjanläheistä vettä viileämpää. Kesäaikainen lämpötilakerrostuneisuus oli havaittavissa jo toukokuusta lähtien. Pinnan ja pohjanläheisen veden lämpötilaero oli kesän aikana suurimmillaan heinäkuussa. Lämpötilakerrostuneisuus jatkui Myllykylässä myös syyskuussa, kun taas Harjattulassa kerrostuneisuus oli tällöin jo purkautunut. Happitilanne oli lopputalvella Myllykylässä huono; pohjanläheisen veden happi oli kulunut lähes loppuun. Harjattulassa talven happitilanne oli kohtalainen. Toukokuussa happitilanne oli tyydyttävä, mutta molemmissa paikoissa alusvedessä oli hapenvajausta. Kesän kuluessa pohjanläheinen happi kului loppuun tai lähes loppuun sekä Myllykylässä että Harjattulassa. Heinä- ja elokuussa happitilanne oli tavanomaista huonompi. Alusveden hapettomuus jatkui vielä syyskuussa Myllykylässä, mutta Harjattulassa happitilanne oli tällöin kohentunut veden sekoittumisen myötä. Huonon happitilanteen seurauksena pohjasedimentistä vapautui ravinteita veteen sekä talvella että kesän aikana. Talvella Myllykylän pohjanläheiset ravinnepitoisuudet olivat tavanomaista suurempia mutta loppukesään verrattuna selvästi pienempiä. Myllykylässä alusveden ravinnepitoisuudet olivat suurimmillaan syyskuussa, jolloin arvot olivat ajankohdan keskimääräistä suurempia. Pintavedessä ravinnepitoisuudet jäivät sekä talven että kesän aikana melko pieniksi, ja etenkin fosforipitoisuudet olivat pääosin ajankohdan keskimääräistä alhaisempia. Tuotantokerroksen kokonaistyppipitoisuudet olivat sekä Myllykylässä että Harjattulassa suurimmillaan toukokuussa ja pienimmillään elokuussa. Myös kokonaisfosforipitoi-

20 20 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2011) suudet olivat pienimmillään elokuussa. Kaikilla tutkimuskerroilla Harjattulan havaintopaikassa fosforia havaittiin Myllykylää runsaammin. Fosforin osalta Myllykylän vesi oli avovesikauden aikana lievästi reheville järville tyypillistä. Harjattulassa fosforimäärä ilmensi kesä elokuussa lievää rehevyyttä ja touko- ja syyskuussa rehevyyttä. Levämäärää kuvaavat a-klorofyllipitoisuudet olivat suurimmillaan toukokuussa, jolloin klorofyllimäärä oli Harjattulassa reheville järville tyypillinen ja Myllykylässä arvo ilmensi lievää rehevyyttä. Muulloin järvivesi oli klorofyllin osalta luokiteltavissa lievästi reheväksi. Sekä klorofyllipitoisuudet että kasviplanktonin biomassa olivat Harjattulassa syyskuuta lukuun ottamatta Myllykylää suurempia. Molemmissa paikoissa kasviplanktonin kokonaisbiomassat pysyivät koko kesän eutrofisen veden raja-arvon alapuolella. Kasviplanktonin touko- ja kesäkuun biomassasta suurimman osan muodostivat nielulevät. Heinäkuussa sinilevien osuus kasvoi Myllykylässä, mutta nielulevät vallitsivat edelleen Harjattulassa. Sinileviä havaittiin runsaimmin elokuussa, jolloin ne olivat biomassaltaan selvästi suurin ryhmä. Syyskuussa nieluleviä havaittiin jälleen runsaimmin. Veden hygieenistä laatua tutkittiin Myllykylässä otetuista näytteistä kaikilla havaintokerroilla. Enterokokkien kaltaisia bakteereita havaittiin melko vähän, joten veden hygieeninen tila oli hyvä tai useimmiten erinomainen. Turussa 7. tammikuuta 2013 Sari Koivunen biologi

21 KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2011) 21 (22) 8. KIRJALLISUUSVIITTEET Heinonen, P Quantity and composition of phytoplankton in Finnish inland waters. Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 37. Vesihallitus. Ilmatieteen laitos Ilmastokatsaus Kauppinen, E. & Kukkonen, M Kakskerranjärven Mixox-hapetus vuonna Vesi-Eko Oy Water-ECO Ltd. Vuosiraportti. Kauppinen, E. & Saarijärvi, E Kakskerranjärven sedimentin alueellinen laajuus ja sedimentin kemiallisetominaisuudet [viitattu ] Loisa, O Kakskerranjärven vedenlaadun tutkimukset Turun ammattikorkeakoulu. Mattila, J. 2003a. Kakskerranjärven ja Illoistenjärven sedimenttitutkimus maaliskuussa Lounais- Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Moniste. Mattila, J. 2003b. Kakskerranjärven sedimenttitutkimus syyskuussa Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Moniste. Mäkelä, A., Antikainen S., Mäkinen I., Kivinen J. ja Leppänen T Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - Sarja B no s. Oittinen, M Kakskerranjärven hoitokalastussaaliit vuosilta Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti. Päättötyö. Suomen ympäristökeskus Vesien yleinen käyttökelpoisuus, luokkarajat. Tuloste www-sivuilta.

22 22 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2011) 9. KAKSKERRANJÄRVEEN LIITTYVÄÄ KIRJALLISUUTTA Jumppanen, K. & Mattila, J Kakskerranjärven tarkkailututkimus, pohjasedimenttitutkimus ja ojatutkimus vuonna Vuosiyhteenveto. Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys r.y. Moniste, 36 s. Karhima, A Turun Kakskerranjärven viimeaikainen kehitys pohjasedimentin perusteella tulkittuna. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto, geologian laitos, maaperägeologia. Katajamäki, A., Vainio K. & Ylhäinen, S Kakskerranjärven valuma-alueen kiinteistöjen jätevesiselvitys. Kauppinen, E. & Saarijärvi, E Kakskerranjärven sedimentin alueellinen laajuus ja sedimentin kemialliset ominaisuudet. 9EA2-60C2FEFB6D23} Kellin, A Rehevöityneen järven kunnostus, Kakskerranjärvi. Hämeen ammattikorkeakoulu. Kääriä, J. & Walls, H Kakskerranjärven vesiensuojelullinen kunnostusohjelma ja sen toteutus vuonna Turun kaupunki. Ympäristönsuojelutoimisto. Kääriä, J Kakskerranjärvi. Teoksessa Kakskerta 2, Saaret, ihmiset, vaiheet. Lappalainen, J. (toim.) Kääriä, J. 19??. Kakskerranjärven vesiensuojelullinen kunnostusohjelma. Lappalainen, K Kakskerranjärven hapettaminen vuonna Vesi-Eko Ky, tutkimusraportti. 5 s. + 8 s. liitteenä. Liespuu, J Raportti Kakskerranjärven valuma-alueella suoritetuista tilakäynneistä. Turun kaupunki. Ympäristönsuojelutoimisto. Loisa, O Kakskerranjärvi. Vedenlaatumittaukset Turun ammattikorkeakoulu. Loisa, O Kakskerranjärven vedenlaadun tutkimukset Turun ammattikorkeakoulu. Mattila, J. 1995: Kakskerranjärven tarkkailututkimus vuosina 1993 ja 1994 sekä ojatutkimus vuonna Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys r.y. Tutkimusselosteita 100. Mattila, J. 2003a. Kakskerranjärven ja Illoistenjärven sedimenttitutkimus maaliskuussa Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Moniste. Mattila, J. 2003b. Kakskerranjärven sedimenttitutkimus syyskuussa Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Moniste. Miinalainen, M. & Saarikari, V Eläinplanktonlajisto, -biomassa ja -tuotanto Kakskerranjärvessä vuonna Turun yliopisto. Biologian laitos. Mäkilevo, S. & Tuominen, T. 1999: Kakskerranjärven ilmastuksen vaikutus alusveden ja pohjasedimentin happipitoisuuteen. Turun kaupungin ympäristövirasto Niukko, J Kakskerranjärven vesimakrofyyttiselvitys. Turun ammattikorkeakoulu, kala- ja ympäristötalouden koulutusohjelma. Moniste. Oittinen, M Kakskerranjärven hoitokalastussaaliit vuosilta Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti. Päättötyö. Ripatti, J., Junnila, A. & Kääriä, J Kakskerranjärven koeravustusten tulokset vuosina 1987 ja Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimiston julkaisuja. Räisänen, R Kakskerranjärven tarkkailututkimus, pohjasedimenttitutkimus ja ojatutkimus vuosina 1991 ja Vuosiyhteenveto. Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys r.y. Tutkimusselosteita 83. Räsänen, M. & Salonen, V Turun Kakskerranjärven ravinnetila ja sen kehitys. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja s. Sairanen, K Biomanipulaatio Turun Kakskerranjärven kunnostuskeinona. Tutkielma. Turun yliopisto. Biologian laitos. Vartiainen, E. & Koivunen, S Kakskerranjärven tarkkailututkimus. Vuosiyhteenveto Lounais- Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Raportti nro Vihersaari, V Kakskerranjärven ja Illoistenjärven valuma-alueiden jätevesiselvitys ja arvio jätevesilainsäädännön muutosten vaikutuksista. Ylönen, O Kakskerranjärven koekalastukset ja ravustukset vuonna EEDA36CA}

23

24 Vesinäytteiden tutkimustuloksia LIITE 2, sivu 1/3 Kakskerranjärvi (KAKJ) Pvm. Hav.paikka Lämpöt Happi Happik. Sameus Ka GF/C Ka 0.4N Sähk.joht ph Väri Väri.s Kok.N NO23-N NH4-N Kok.P PO4-P PO4-P.Liuk Enterokok. Klorof. LiukFe Alkal. Gran alk Levät valt Levä3 LOS Näytepaikka C mg/l Kyll % FNU mg/l mg/l ms/m mg/l Pt mg/l Pt µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l /100 ml µg/l µg/l mmol/l mmol/l KAKJ / 14A Myllykylä, uusi Kok.syv. 14,0 m; Näk.syv. 1,4 m; Lumi 10 cm; Jää 50 cm; Klo 09:40; Näytt.ottaja JS, RM; Ilm.lt. -4 C; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. S; Ilmastus K K/E; 1 0,8 11,9 83 2, ,9 9,9 71 2, < ,5 2,0 9, ,3 7, ,7 5,3 39 7, < ,2 1, ,4 0, KAKJ / 22 Harjattula 22T42 Kok.syv. 10,0 m; Näk.syv. 2,6 m; Lumi 10 cm; Jää 50 cm; Klo 10:35; Näytt.ottaja JS, RM; Ilm.lt. -4 C; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. S; Ilmastus E K/E; 1 0,4 11,9 82 1,8 <2 13 7, < ,45 5 1,9 8 2, ,0 8,0 58 9,2 8,4 13 6, KAKJ / 14A Myllykylä, uusi Kok.syv. 14,0 m; Näk.syv. 1,2 m; Lumi 0 cm; Jää 0 cm; Klo 10:15; Näytt.ottaja JH, SaKo; Ilm.lt. 13 C; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. S; Ilmastus K K/E; 1 11,6 11, ,5 2, ,5 9,8 81 7,5 2, ,5 6,8 9, ,6 9, ,3 9,4 76 7,8 < ,1 8,9 71 8,7 < ,0 8, , ,5 Ks. laus KAKJ / 22 Harjattula 22T42 Kok.syv. 10,0 m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 11:00; Näytt.ottaja JH, SaKo; Ilm.lt. 13 C; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. S; 1 11,7 11, ,6 7,2 11 7,6 E <2 0, ,5 5 11,3 8 7, ,5 9,0 73 7,9 8,0 11 7,0 E Kts. laus.

25 Vesinäytteiden tutkimustuloksia LIITE 2, sivu 2/3 Kakskerranjärvi (KAKJ) Pvm. Hav.paikka Lämpöt Happi Happik. Sameus Ka GF/C Ka 0.4N Sähk.joht ph Väri Väri.s Kok.N NO23-N NH4-N Kok.P PO4-P PO4-P.Liuk Enterokok. Klorof. LiukFe Alkal. Gran alk Levät valt Levä3 LOS Näytepaikka C mg/l Kyll % FNU mg/l mg/l ms/m mg/l Pt mg/l Pt µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l /100 ml µg/l µg/l mmol/l mmol/l KAKJ / 14A Myllykylä, uusi Kok.syv. 14,0 m; Näk.syv. 2,3 m; Klo 09:45; Näytt.ottaja JS, EV; Ilm.lt. 17 C; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. W; Ilmastus E K/E; 1 18,8 9, ,9 2, < ,3 7,8 76 4,1 2, ,5 11,5 6, ,5 5, ,8 5,3 47 5,5 2, <2 12 9,4 5,0 44 6,3 2, ,0 4, , ,4 Ks. liite KAKJ / 22 Harjattula 22T42 Kok.syv. 10,0 m; Näk.syv. 3,7 m; Klo 10:40; Näytt.ottaja JS, EV; Ilm.lt. 17 C; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. W; 1 19,4 9, ,6 2,6 11 7, < <2 0, ,3 5 16,1 8 11, ,1 4, , ,8 Kts. liite KAKJ / 14A Myllykylä, uusi Kok.syv. 14,0 m; Näk.syv. 2,8 m; Klo 10:10; Näytt.ottaja JH JL; Ilm.lt. 21 C; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. NE; Ilmastus E K/E; 1 22,2 8,4 96 1,6 < < < ,9 7,9 88 2,6 < < ,5 14,5 2, ,7 1, ,3 1,2 10 6,7 < ,5 0,55 5 9,6 < ,2 0, , ,7 Ks. liite KAKJ / 22 Harjattula 22T42 Kok.syv. 10,0 m; Näk.syv. 3,2 m; Klo 11:00; Näytt.ottaja JH JL; Ilm.lt. 21 C; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. NE; Ilmastus E K/E; 1 22,2 9, ,3 <2 11 7, < <2 0, ,2 5 17,1 8 12, ,0 0, ,6 12 6,8 E ,9 Kts. laus.

26 Vesinäytteiden tutkimustuloksia LIITE 2, sivu 3/3 Kakskerranjärvi (KAKJ) Pvm. Hav.paikka Lämpöt Happi Happik. Sameus Ka GF/C Ka 0.4N Sähk.joht ph Väri Väri.s Kok.N NO23-N NH4-N Kok.P PO4-P PO4-P.Liuk Enterokok. Klorof. LiukFe Alkal. Gran alk Levät valt Levä3 LOS Näytepaikka C mg/l Kyll % FNU mg/l mg/l ms/m mg/l Pt mg/l Pt µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l /100 ml µg/l µg/l mmol/l mmol/l KAKJ / 14A Myllykylä, uusi Kok.syv. 14,0 m; Näk.syv. 2,5 m; Klo 11:50; Näytt.ottaja SaKo, VS; Ilm.lt. 20 C; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 0 m/s; Ilmastus E K/E; 1 20,1 8,5 93 2,7 2, < ,9 8,2 90 2,7 < <2 6,5 16,7 2, ,5 0, ,2 0, , ,8 0, , < ,1 <0,2 <2 850 < , ,1 Ks. laus KAKJ / 22 Harjattula 22T42 Kok.syv. 10,0 m; Näk.syv. 2,5 m; Klo 11:10; Näytt.ottaja SaKo, VS; Ilm.lt. 20 C; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 0 m/s; 1 19,9 8,4 91 3,0 3,6 12 7, <5 <3 25 <2 0, ,7 5 19,7 8 14, ,2 0, ,1 12 6,7 E < ,0 Kts. laus KAKJ / 14A Myllykylä, uusi Kok.syv. 14,0 m; Näk.syv. 2,0 m; Klo 10:00; Näytt.ottaja JH, RM; Ilm.lt. 12 C; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. W; Ilmastus E K/E; 1 15,3 8,1 81 3,6 2, ,2 8,1 80 4,5 3, ,5 15,2 8, ,2 7, ,1 7,6 75 4,6 3, ,0 0, < ,6 <0,2 < < , ,7 Ks. laus KAKJ / 22 Harjattula 22T42 Kok.syv. 10,0 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 10:50; Näytt.ottaja JH, RM; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. W; 1 15,3 5 15,2 8 15, ,2 7, ,6 Ks. laus.

27 SAMPLE: 6616 PLACE: KAKJ, 14A N E DATE: DEPTH: 0,00-4,00 m COUNTED BY, SA ON CHAMBER VOLUME=10ml, DIAM=26mm BIOMASS OF PHYTOPLANKTON COUNTED WITH Leica DMI3000 B: 228 units in 30 Kenttiä at 788x 15 units in 30 Kenttiä at 500x 210 units in 30 Kenttiä at 200x Species Size A/H Volume Units Coeff. Units/l Units % ww µg/l ww % 4 0 KATABLEPHARIS OVALIS SKUJA 1 HET ,62 226,67 25, RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R ,20 184,96 20, RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R ,03 42,34 4, CHRYSOCHROMULINA SP ,56 15,93 1, CHRYSOCHROMULINA SP ,29 16,52 1, AULACOSEIRA SP ,58 113,34 12, BACILLARIALES ,67 28,49 3, EUPODISCALES ,67 180,71 20, EUPODISCALES ,17 88,24 9, MONORAPHIDIUM CONTORTUM (THUR ,21 0,94 0,10 4 CRYPTOPHYTA ,86 453,96 50,54 6 CHRYSOPHYTA ,93 443,23 49, PRYMNESIOPHYCEAE ,85 32,45 3, DIATOMOPHYCEAE ,09 410,79 45,74 7 CHLOROPHYTA ,21 0,94 0, CHLOROPHYCEAE ,21 0,94 0,10 Total counted: ,13 Total autotrophs: ,38 671,46 74,76 Total heterotrophs: ,62 226,67 25,24

28 SAMPLE: 9091 PLACE: KAKJ, 14A N E DATE: DEPTH: 0,00-6,00 m COUNTED BY, SA ON CHAMBER VOLUME=10ml, DIAM=26mm BIOMASS OF PHYTOPLANKTON COUNTED WITH Leica DMI3000 B: 114 units in 30 Kenttiä at 788x 18 units in 30 Kenttiä at 500x 35 units in 30 Kenttiä at 200x Species Size A/H Volume Units Coeff. Units/l Units % ww µg/l ww % 2 21 MERISMOPEDIA SP ,46 0,28 0, SNOWELLA SP ,81 0,35 0, CRYPTOMONAS SP ,34 75,94 16, CRYPTOMONAS SP ,68 203,62 43, KATABLEPHARIS OVALIS SKUJA 1 HET ,04 15,96 3, RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R ,81 76,83 16, CHRYSOCHROMULINA SP ,13 39,52 8, MALLOMONAS CAUDATA IWAN.EM.KR ,11 14,71 3, BACILLARIALES ,00 8,55 1, FRAGILARIA CROTONENSIS KITTON ,76 33,96 7, KIRCHNERIELLA SP ,85 2,91 0,62 2 CYANOPHYTA - CYANOPHYCEAE ,27 0,62 0, CHROOCOCCALES ,27 0,62 0,13 4 CRYPTOPHYTA ,88 372,35 78,78 6 CHRYSOPHYTA ,00 96,74 20, PRYMNESIOPHYCEAE ,13 39,52 8, CHRYSOPHYCEAE ,11 14,71 3, DIATOMOPHYCEAE ,76 42,51 8,99 7 CHLOROPHYTA ,85 2,91 0, CHLOROPHYCEAE ,85 2,91 0,62 Total counted: ,63 Total autotrophs: ,96 456,66 96,62 Total heterotrophs: ,04 15,96 3,38