KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS

Transkriptio

1 KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS Vuosiraportti 2012 Sari Koivunen Nro

2 2 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2012)

3 KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2012) 3 (22) Sisällys 1. YLEISTÄ KAKSKERRANJÄRVEN YLEISKUVAUS MENETELMÄT SÄÄOLOT TUTKIMUSVUONNA KAKSKERRANJÄRVEN VEDEN LAATU Veden lämpötila ja järven kerrostuneisuus Happitalous Ravinteet Vertikaalinäytteet Tuotantokerros Muut veden laatua kuvaavat parametrit KASVIPLANKTON JA SEN TUOTANTO A-klorofylli Kasviplanktonin määrä ja koostumus TIIVISTELMÄ JA JOHTOPÄÄTÖKSET KIRJALLISUUSVIITTEET KAKSKERRANJÄRVEEN LIITTYVÄÄ KIRJALLISUUTTA Liitteet Liite 1. Havaintopaikkakartta Liite 2. Vesinäytteiden tulokset 2012 Liite 3. Kasviplanktonlaskentojen tulokset 2012

4 4 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2012) Jakelu Turun kaupunki/ympäristönsuojelutoimisto Turun kaupunki/ympäristö- ja kaavoituslautakunta Turun kaupunki/ympäristöterveydenhuolto Turun Kakskerranjärven suojeluyhdistys/anssi Junnila Kakskerranjärven suojeluyhdistys/gvk Coating Technology Oy/Pekka Liespuu Kakskerranjärven suojeluyhdistys/pekka Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/asko Sydänoja Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Yhteystiedot (Y ) Telekatu 16, TURKU puh , sähköp.

5 KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2012) 5 (22) 1. YLEISTÄ Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimiston toimeksiannosta Lounais-Suomen vesija ympäristötutkimus Oy:ssä tehtävän Kakskerranjärven tutkimuksen tarkoituksena on seurata säännöllisesti järven veden laatua ja sen kehitystä. Vuonna 2012 veden laatua tutkittiin kerran maaliskuussa ja viisi kertaa touko syyskuussa Myllykylän syvänteessä (asema 14A) ja Harjattulan edustalla (asema 22). Avovesikautena toukokuusta syyskuuhun tutkittiin tuotantokerroksen a-klorofyllipitoisuuksia ja tehtiin kasviplanktonin lajisto- ja biomassamäärityksiä. Järven tilan arvioinnissa käytettiin Suomen ympäristökeskuksen yleistä käyttökelpoisuusluokitusta (Suomen ympäristökeskus 2005) sekä Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen järvivesille käyttämää rehevyystasoluokitusta. 2. KAKSKERRANJÄRVEN YLEISKUVAUS Kakskerranjärvi on kapea, pitkänomainen järvi Turussa Kakskerran saaren keskellä. Järvi on matala ja pinta-alaltaan pieni (taulukko 1, liite 1). Järven teoreettinen viipymä on noin neljä vuotta eli suomalaisten järvien keskiarvoa selvästi pidempi. Järvi koostuu kahdesta altaasta, itäisestä ja läntisestä, joita yhdistää kapea salmi Brinkhallin kohdalla. Myllykylän havaintopaikka sijaitsee läntisessä altaassa ja Harjattulan itäisessä altaassa. TAULUKKO 1. Tilastotietoja Kakskerranjärvestä. pinta-ala 1,6 km 2 keskisyvyys 6 m suurin syvyys 15,5 m (Myllykylän syvänne) tilavuus 9,8 milj. m 3 valuma-alue 7,1 km 2 ilman järven pinta-alaa valuma-alueen peltoprosentti 27 % Kakskerranjärvi oli 1900-luvun alussa karu järvi, mutta rehevöityminen alkoi luvulla fosfaattipitoisten lannoitteiden käyttöönoton myötä. Järven tilaa on tutkittu 1960-luvulta alkaen. Ensimmäiset sinileväesiintymät havaittiin 1980-luvulla ja ensimmäinen varsinainen massakukinta tapahtui keskikesällä Rehevöitymisen haittojen lieventämiseksi järveä alettiin hoitaa vuonna 1987 ilmastamalla. Järven sisäisen kuormituksen hillitsemiseksi ja ravintoverkkojen kunnostamiseksi vuonna 1989 aloitettiin kalojen tehopyynti ja petokalaistutukset (Oittinen 1999). Koekalastukset ovat osoittaneet, että järven kalakanta on nykyisin terve, eikä hoitokalastuksiin ole enää tarvetta. Samanaikaisesti järven kokonaiskuormitusta on pyritty pienentämään myös ulkoista kuormitusta vähentämällä. Järveen tuleva kuormitus on luonnonhuuhtouman ja ilmalaskeuman lisäksi maataloudesta ja asutuksesta aiheutuvaa hajakuormitusta. Aatilan- ja Kalliolanojan osuus ojien aiheuttamasta kuormituksesta on tutkimusten perusteella suuri. Kalliolanojaan asennettiin vuoden 2003 lopulla peltovesipuhdistin, jossa kemikaalien avulla saostetaan ojavedessä olevaa fosforia. Vuodesta 2002 lähtien vesiensuojelutoimenpiteiden toteutuksen suunnittelusta ja organisoinnista on vastannut Kakskerranjärven neuvottelukunta. Kakskerranjärven sedimentin tilaa on tutkittu muun muassa vuosina 1990 (Jumppanen & Mattila 1991), 1991 ja 1992 (Räisänen 1993), 2003 (Mattila 2003a ja 2003b) sekä

6 6 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2012) 2006 (Kauppinen & Saarijärvi 2006). Järven sedimentti on hyvin mineraalipitoista, mikä heijastelee valuma-alueen ominaisuuksia ja eroosioherkkyyttä (Kauppinen & Saarijärvi 2006). Kakskerranjärven sedimentin fosforinpidätyskyky on hyvä, mutta vain jos happea on saatavilla riittävästi (Kauppinen & Saarijärvi 2006). Hapellisissa olosuhteissa fosfori sitoutuu erityisesti rautayhdisteisiin. Hapen loppuessa sitoutunut fosfori liukenee helposti vesipatsaaseen, mikä lisää ja ylläpitää rehevyyttä. Etenkin Kakskerranjärven syvännealueilla tämä ns. sisäinen kuormitus on ajoittain voimakasta, sillä kesän aikainen hapeton kausi saattaa olla pitkä. Pintasedimentistä löydetystä sulfidikerroksesta voidaan päätellä järven kärsineen jo viimeisen vuoden ajan ajoittain heikosta happitilanteesta (Kauppinen & Saarijärvi 2006). Sulfidiliejua löytyi sedimenttikerrostumista, jotka sijaitsivat järvessä syvyydeltään yli 9 10 metrin alueilla. Osana Turun ammattikorkeakoulun ja Turun kaupungin yhteishanketta vuoden 2008 aikana selvitettiin Kakskerranjärven happitilannetta ja järvelle asetettujen ilmastinlaitteiden toimintaa (Loisa 2009). Tulosten perusteella ilmastimet eivät toimi riittävän tehokkaasti pitääkseen järven alusvettä hapellisena. Vuoden 2010 toukokuussa Harjattulaan asennettiin uusi hapetin, joka pumppasi hapekkaan päällysveden pohjan lähelle kerrostuneisuuden aikana (Kauppinen & Kukkonen 2011). Kakskerranjärven neuvottelukunta on päättänyt lopettaa ilmastuksen toistaiseksi, koska sen vaikutukset alusveden happitilanteeseen ovat olleet vähäiset. 3. MENETELMÄT Vuonna 2012 tehtiin kuusi veden laadun fysikaalis-kemiallista tutkimusta (22.3., 23.5., 19.6., 12.7., ja 19.9.) Myllykylän syvänteestä (14A) ja Harjattulan edustalta (22, liite 1). Vesinäytteitä otettiin Myllykylän syvänteestä vertikaalisarjoina ja tuotantokerroksen koontanäytteinä. Harjattulassa veden laatua seurattiin tuotantokerroksen lisäksi pintavedestä ja pohjan läheisistä vesikerroksista otetuista näytteistä. Tuloksissa esitetään myös Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Harjattulan havaintopaikasta tilaamien analyysien tulokset. Vesinäytteenotossa käytettiin menetelmiä, jotka perustuivat vesi- ja ympäristöhallinnon käyttämiin menetelmiin (Kettunen ym. 2008). Havaintopaikkojen paikannuksessa käytettiin apuna GPS-paikanninta ja syvyyttä, joka mitattiin kannettavalla kaikuluotaimella. Vesinäytteet otettiin Limnos-tyyppisellä vedennoutimella. Näkösyvyys mitattiin vesinoutimen valkoisen kannen avulla ilman vesikiikaria, ja tuotantokerroksen kokoomanäytteen syvyys määrättiin näkösyvyyden perusteella (taulukko 2). Näytteenoton yhteydessä kirjattiin säätiedot, veden näkösyvyys, kokonaissyvyys ja lämpötila sekä talvella lumi- ja jäätilanne. Myös mahdolliset levähavainnot kirjattiin. TAULUKKO 2. Kasviplanktonin tuotantokerroksen syvyyden määrittäminen näkösyvyyden perusteella. Näkösyvyys (m) Koontanäytteen syvyys (m) 0 1, ,1 2, ,1 3, ,1 4, ,1 0 10

7 KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2012) 7 (22) Vesinäytteet analysoitiin standardeihin perustuvilla menetelmillä, joista pääosa on FI- NAS-akkreditoituja. Myllykylän kasviplanktonnäytteistä ja Harjattulan syyskuun näytteestä määritettiin runsaimpina esiintyneet levälajit tai lajiryhmät ja niiden biomassat. Kasviplanktonnäytteet määritti biologi Hanna Turkki. on ottanut vesinäytteet toukokuusta 2004 alkaen, tätä ennen vesinäytteenotosta vastasi Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto. on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T101, joka täyttää standardin ISO/IEC vaatimukset. Laboratorion voimassaoleva pätevyysalue löytyy FINAS-akkreditointipalvelun internet-sivuilta: kohdasta Akkreditoidut toimielimet» Testauslaboratoriot. 4. SÄÄOLOT TUTKIMUSVUONNA Talvi 2011/2012 alkoi Turussa Ilmatieteen laitoksen säähavaintojen mukaan hyvin lauhana, sillä joulukuu 2011 oli poikkeuksellisen lauha ja sateinen. Vuonna 2012 tammikuun alussa saatiin vielä vesisateita, ja pakkaset alkoivat hieman ennen kuun puoliväliä. Lumipeite saatiin samoihin aikoihin, mutta lunta oli keskimääräistä vähemmän. Tammikuun loppupuoli oli tavanomaista kylmempi, ja kuun keskilämpötila ja -sademäärä olivat varsin lähellä vertailujakson arvoja (taulukko 3). Talvinen sää jatkui helmikuun puoliväliin. Kuun loppupuolella sää lauhtui, ja sade tuli räntänä tai vetenä. Öisin oli yleensä pakkasta, joten olosuhteet pysyivät talvisina. Maaliskuun alussa sää jatkui varsin lauhana, ja kuun puolivälin aurinkoisten ja lämpimien päivien myötä lumipeite alkoi huveta. Turun seudulta lumet sulivat maalishuhtikuun vaihteessa, vaikka sisämaassa yhä oli lunta. Huhtikuun puolivälissä sää muuttui keväiseksi mutta myös sateisemmaksi. Kuun keskivaiheen jälkeen lämpötilat olivat joinain päivinä lähes kesäisiä, mutta loppupuolella sää oli epävakaisempaa. Turun seudulla huhtikuun keskilämpötila ja sademäärä olivat varsin lähellä vertailuarvoja, mutta suuressa osassa maata huhtikuu oli kolea ja sateinen. Toukokuun alussa sää oli keväisen vaihtelevaa. Kuun puolivälin jälkeen alkoi varsin lämmin jakso, mutta viimeisinä päivinä sää viileni. Kevät eli maalis toukokuu oli keskiarvojen perusteella vertailujaksoa hieman lämpimämpi mutta sateisempi. Kesäkuun alussa lämpötilat olivat alkukesälle tyypillisiä. Juhannusta kohti sää lämpeni mutta muuttui sitten epävakaiseksi. Heinäkuussa sää pysyi epävakaisena. Lämpötilat vaihtelivat helteestä koleaan. Elokuussa sää oli pääosin epävakainen, mutta kuun puolivälin korkeapaineen aikaan sää lämpeni. Kesä-, heinä- ja elokuussa kuun keskilämpötilat olivat lähellä vertailujaksoa tai hieman viileämpi, mutta sademäärät olivat selvästi suurempia kuin vertailujaksolla. Kesä eli kesä-elokuu olikin Varsinais- Suomessa lämpötilaltaan lähellä keskimääräistä, mutta hellepäiviä oli tavallista vähemmän. Sateita sen sijaan saatiin selvästi keskimääräistä enemmän. Myös syksy eli syys-, loka- ja marraskuu oli lauha ja sateinen. Syys- ja etenkin marraskuussa keskilämpötila oli selvästi vertailuarvoa korkeampi. Sademäärä oli Turussa etenkin lokakuussa vertailuarvoa selvästi suurempi, mutta marraskuussa satoi keskimääräistä vähemmän. Marras-joulukuun vaihteessa sää kylmeni ja pakkaslumi peitti maan. Joulun jälkeen ilma lauhtui ja sateet muuttuivat vedeksi. Lumipeite painui kasaan ja osin suli. Joulukuu oli kuitenkin keskimääräistä kylmempi ja vähäsateisempi.

8 8 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2012) Turun koko vuoden keskilämpötila oli 5,8 astetta, mikä oli 0,3 astetta vertailujakson keskiarvoa korkeampi. Koko vuoden sadekertymä oli Turussa 767 mm, mikä oli jonkin verran keskiarvoa runsaammin. Vuorokauden maksimisademäärä Turussa (69 mm) saatiin TAULUKKO 3. Turun säätietoja vuodelta 2012 ja normaalijaksolta Lähde: Ilmatieteen laitos, Ilmastokatsaus. Lämpötilat lokakuun 2010 alusta lähtien Turun Artukaisten automaattiasemalta (aiemmin Turun lentoasemalta) ja sademäärät heinäkuun 2006 alusta lähtien Artukaisista. I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I-XII Lämpötila ,3-6,0 1,1 4,5 11,0 13,3 17,6 16,2 12,0 6,0 4,0-6,2 5,8 (ºC) ,4-5,2-1,6 4,0 10,2 14,5 17,5 16,0 10,9 5,9 0,8-2,6 5,5 Sademäärä * (mm) * * Sademäärien summa 5. KAKSKERRANJÄRVEN VEDEN LAATU 5.1. Veden lämpötila ja järven kerrostuneisuus Maaliskuun näytteenottokerralla ( ) Kakskerranjärven havaintopaikoissa oli cm paksuinen jääpeite. Harjattulassa ilmastimen kohdalla oli avanto, joten ilmastin oli todennäköisesti toiminnassa. Myllykylässä ilmastimen aiheuttamaa avantoa ei havaittu. Havaintopaikkojen pintavesi oli jonkin verran pohjanläheistä vettä viileämpää (kuva 1). Touko elokuussa havaintopaikkojen pintavesi oli pohjanläheistä vettä lämpimämpää, joten vesi oli lämpötilan suhteen kerrostunutta. Toukokuussa (23.5.) havaintopaikkojen pintaveden lämpötila oli noin ºC, mutta syvemmällä vesi oli pintaa viileämpää. Kesäkuussa (19.6.) veden lämpötila pinnassa oli noin ºC ja pohjan lähellä 10 ºC. Heinäkuun tutkimuskerralla (12.7.) Kakskerranjärven havaintopaikoissa pintavesi oli edelleen lämmennyt, ja oli ºC, kun taas pohjanläheisen veden lämpötila oli samaa suuruusluokkaa kuin kesäkuussakin. Elokuussa (16.8.) pintaveden lämpötila oli noin 20 ºC, ja lämpötilaero pinnan ja pohjanläheisen veden välillä oli 6 10 ºC. Syyskuun näytteenottokerralla (19.9.) pintaveden lämpötila oli molemmissa havaintopaikoissa noin 15 ºC. Myllykylässä vesi oli tasalämpöistä pinnasta kymmeneen metriin asti mutta syvemmällä vesi oli edelleen hieman pintaa viileämpää. Matalammassa Harjattulan havaintopaikassa lämpötilakerrostuneisuus oli purkautunut Happitalous Kakskerranjärven päällysvedessä hapen määrä on yleensä ollut varsin vakaa, mutta syvänteissä alusveden happi kuluu vähiin tai loppuu kokonaan etenkin loppukesällä. Kesällä pintakerroksessa esiintyy ajoittain kasviplanktonin yhteyttämisen seurauksena hapen ylikyllästystä. Maaliskuun tutkimuskerralla havaittiin, että sekä Myllykylässä että Harjattulassa pohjanläheisen veden happi oli kulunut talven aikana vähiin (kuva 2). Happitilanne oli ajankohdan keskimääräistä heikompi. Toukokuussa pintavedessä oli hapen ylikyllästystä kasviplanktontuotannosta johtuen. Myllykylän pohjanläheisessä vedessä oli lievää hapenvajausta, ja myös Harjattulassa

9 KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2012) 9 (22) pohjanläheisessä vedessä oli pintaa vähemmän happea. Kesäkuussa molemmissa havaintopaikoissa pohjanläheisen veden happitilanne oli heikentynyt toukokuun tarkkailukerran jälkeen; happikyllästys oli %. Heinäkuun tutkimuskerralla havaittiin, että pohjanläheisen veden happitilanne oli heikentynyt kesäkuun näytteenottokerran jälkeen, ja molemmissa paikoissa happi oli hyvin vähissä. Happi oli vähissä jo Myllykylän havaintopaikan 8 metrin syvyydestä otetussa näytteessä, ja myös 6,5 metrin syvyydessä vesi oli vähähappista. Happitilanne oli ajankohdan keskimääräistä huonompi. Elokuun tulosten perusteella Myllykylän havaintopaikassa happipitoisuus oli 6,5 metrin syvyydessä hieman parempi heinäkuun tutkimuskertaan verrattuna; vesi oli saanut happitäydennystä pinnasta. Alusvedessä happitilanne oli kuitenkin hieman heikentynyt heinäkuuhun nähden; happi oli lähes lopussa. Myös Harjattulassa pohjanläheinen happi oli vähissä, mutta tilanne ei ollut muuttunut heinäkuun jälkeen. Syyskuussa Harjattulan pohjanläheisen veden happitilanne oli parantunut elokuun näytteenottokerran jälkeen veden sekoittumisen seurauksena hyväksi. Myllykylässä alusvesi oli edelleen vähähappista ja vedessä oli rikkivedyn haju, mutta muissa syvyyksissä happitilanne oli kohentunut elokuuhun verrattuna. Kakskerranjärven happitilanne parantui ilmastamisen alettua vuonna 1987 jonkin verran (kuva 3). Alussa käytetyn ilmastimen mitoitus sekä ilmastusaika olivat järven kokoon ja tilaan nähden riittämättömiä (Kauppinen & Saarijärvi 2006). Laitteiston vaihto ja käyttöaikojen pidentäminen paransivat tilannetta 1990-luvulla, ja loppukesän happitilanne oli parhaimmillaan vuosien välisenä aikana. Selvä happipitoisuuksien notkahdus 2000-luvun alkupuolella viittaa ilmeisesti ilmastinlaitteiden toimintahäiriöihin (Kauppinen & Saarijärvi 2006). Ilmastimet kunnostettiin vuonna 2004 (Kauppinen & Kukkonen 2011), ja vuosina happitilanne oli 2000-luvun alkuvuosia parempi. Sen sijaan kesien aikana Myllykylän happi kului loppuun ajoittain jo kymmenen ja jopa kahdeksan metrin syvyydessä. Kesällä 2012 Myllykylän happitilanne oli huono heinä syyskuussa. Lämpötilakerrostuneisuus jatkui vuosina Myllykylässä syyskuulle asti. Harjattulassa happitilanne oli huono heinä elokuussa, mutta happi ei kulunut kokonaan loppuun.

10 10 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2012) KUVA 1. Vesipatsaan lämpötila Kakskerranjärvessä (havaintopaikka 14A) vuoden 2012 tutkimuskerroilla. KUVA 2. Vesipatsaan happikyllästys (%) Kakskerranjärvessä (havaintopaikka 14A) vuoden 2012 tutkimuskerroilla. KUVA 3. Kakskerranjärven alusveden (10 m) happipitoisuus loppukesällä (lähinnä elokuu) vuosina Havaintopaikka 14 tai 14A.

11 KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2012) 11 (22) 5.3. Ravinteet Vertikaalinäytteet Maaliskuussa molemmissa havaintopaikoissa vesi oli syvemmissä vesikerroksissa pintavettä runsasravinteisempaa ja sameampaa (taulukot 4 ja 5). Pohjanläheiset fosforipitoisuudet ja sameusarvot olivat ajankohdan tavanomaisia lukemia suurempia, kun taas pintavedessä vastaavat arvot olivat talvelle tyypillisiä. Ammoniumtypen pitoisuudet olivat pinnasta pohjaan pieniä, ja jäivät alhaisemmiksi kuin edellistalvina keskimäärin. Myllykylässä pohjanläheiset ravinnepitoisuudet olivat hieman Harjattulaa suurempia. Toukokuussa Myllykylän pintavedessä ja pohjanläheisessä vedessä havaittiin fosforia muita syvyyksiä ja Harjattulaa runsaammin; pintaveden fosforipitoisuus olikin tavanomaista suurempi. Harjattulassa pohjanläheisen veden fosforipitoisuus oli hieman pintaa suurempi. Vesipatsaan kokonaistyppipitoisuudet olivat Myllykylässä välillä µg/l ja Harjattulassa välillä µg/l. Fosfaattifosforia, ammoniumtyppeä sekä nitraatti- ja nitriittityppeä oli syvemmissä vesikerroksissa enemmän kuin pinnassa. Kesäkuussa vesipatsaan kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat Myllykylässä välillä µg/l ja Harjattulassa välillä µg/l; fosforia havaittiin syvemmissä vesikerroksissa pintaa runsaammin. Kokonaistyppipitoisuudet olivat Myllykylässä µg/l ja Harjattulassa µg/l, joten myös typpeä oli pohjan lähellä pintaa runsaammin. Typpi oli syvemmissä vesikerroksissa nitriitti/nitraattityppenä, kun taas ammoniumtyppeä havaittiin melko vähän. Heinäkuun tutkimuskerralla typpi- ja fosforipitoisuudet olivat pohjanläheisessä vedessä edelleen pintaa suurempia heikon happitilanteen seurauksena. Epäorgaanisista ravinteista nitriitti/nitraattitypen pitoisuudet olivat pohjan lähellä tavanomaista suurempia, kun taas ammoniumtyppeä havaittiin keskimääräistä vähemmän. Elokuussa pohjanläheiset fosforipitoisuudet olivat kasvaneet selvästi heinäkuun tutkimuskertaan verrattuna. Fosfori oli alusvedessä pääosin fosfaattifosforin muodossa; pitoisuudet olivat ajankohdan keskimääräistä suurempia. Myös pohjanläheiset ammoniumtyppipitoisuudet olivat kasvaneet hapettomuuden jatkuessa, kun taas nitriitti/nitraattityppipitoisuudet olivat pieniä. Pintavedessä ravinnepitoisuudet olivat melko alhaisia. Syyskuussa Myllykylän huonon happitilanteen jatkuessa alusvedessä havaittiin edelleen selvästi pintaa runsaammin typpeä ja fosforia; pitoisuudet olivat kasvaneet elokuun jälkeen. Typpi oli ammoniumtypen muodossa ja pääosa fosforista oli vedessä fosfaattina. Kokonais- ja fosfaattifosforin pitoisuudet olivat 12 ja 13 metrin syvyyksissä ajankohdan keskimääräistä suurempia. Harjattulassa pohjanläheinen fosforipitoisuus oli alhainen lämpötilakerrostuneisuuden purkautumisen ja happitilanteen kohentumisen myötä. Ilmastuksen aloittamisen jälkeen etenkin talvella alusveden fosforipitoisuudet Myllykylässä olivat selkeästi pienempiä kuin 1980-luvulla ennen ilmastusta (kuva 4a). Talvella 2012 fosforipitoisuus oli samaa suuruusluokkaa kuin edellisenä talvena; lukemat olivat suurempia kuin koskaan 1990-luvun jälkeen. Talven lisäksi myös loppukesän

12 12 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2012) kokonaisfosforipitoisuudet alusvedessä olivat yleensä pienempiä ilmastuksen aloittamisen jälkeen aina vuoteen 2006 asti. Vuosina pitoisuudet olivat kuitenkin poikkeuksellisen suuria ja suurempia kuin ennen ilmastamisen aloittamista (kuva 4b). Vuonna 2010 alusveden fosforipitoisuus loppukesällä palasi selvästi alhaisemmalle tasolle, mutta vuosina 2011 ja 2012 fosforipitoisuus oli jälleen suuri Tuotantokerros Vuoden 2012 avovesikautena Kakskerranjärven tuotantokerroksen kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat välillä µg/l (taulukko 4). Paikkojen väliset erot olivat tutkimuskerroilla melko pieniä. Typpipitoisuudet olivat molemmissa paikoissa suurimmillaan toukokuussa ja pienimmillään elokuussa. Tuotantokerroksen kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat Myllykylässä välillä µg/l ja Harjattulassa välillä µg/l (taulukko 5). Fosforipitoisuudet olivat Harjattulassa Myllykylää suurempia elokuuta lukuun ottamatta. Elokuussa Harjattulan fosforipitoisuus olikin selvästi myös muita tutkimuskertoja alhaisempi, kun taas Myllykylässä fosforin määrä oli tutkimuskerroista alhaisin heinäkuussa. Molemmissa paikoissa fosforia havaittiin runsaimmin toukokuun tutkimuskerralla. Kokonaisfosforipitoisuudet olivat avovesikauden aikana lievästi reheville järville tyypillisiä Myllykylän toukokuun tutkimuskertaa lukuun ottamatta. Tuotantokerroksen kokonaisfosforipitoisuudet olivat kesällä 2012 touko elokuun keskiarvona Myllykylässä 25 µg/l ja Harjattulassa 28 µg/l (kuva 5). Myllykylässä fosforipitoisuus on ollut vuosina selvästi aikaisempaa alhaisempi. Harjattulassa kesän keskimääräinen fosforipitoisuus jäi 2000-luvun alun huippulukemia alhaisemmaksi.

13 KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2012) 13 (22) TAULUKKO 4. Veden kokonaistyppipitoisuudet ( g/l) maalis-syyskuussa 2012 havaintopaikoissa 14A ja 22. Vuosi Syvyys (m) µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Hav.paikka 14A kokoomanäyte Hav.paikka kokoomanäyte TAULUKKO 5. Veden kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) maalis-syyskuussa 2012 havaintopaikoissa 14A ja 22. Vuosi Syvyys (m) µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Hav.paikka 14A kokoomanäyte Hav.paikka kokoomanäyte

14 14 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2012) Kok.P, µg/l talvi a) hapetushoito alkoi kesä b) Kok.P, µg/l hapetushoito alkoi KUVA 4a ja b. Kakskerranjärven fosforipitoisuus 1 m pohjan yläpuolella lopputalvella (kuva a) ja loppukesällä (kuva b) vuosina Näytteet havaintopaikasta 14 tai 14A.

15 KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2012) 15 (22) KUVA 5. Kakskerranjärven tuotantokerroksen kokoomanäytteen kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) kesäkauden (touko-elokuu) keskiarvona Muut veden laatua kuvaavat parametrit Veden näkösyvyysarvo vaihteli vuoden aikana Myllykylässä välillä 0,9 2,6 m ja Harjattulassa välillä 1,0 3,0 m. Arvot olivat pienimmillään toukokuussa. Näkösyvyydet kasvoivat loppukesää kohden ja olivat suurimmillaan elokuussa. Syyskuussa näkösyvyysarvot olivat selvästi elokuuta pienempiä. Touko elokuun keskiarvona näkösyvyys oli Myllykylässä 1,7 metriä, mikä oli samaa suuruusluokkaa kuin luvulla keskimäärin (kuva 6). Talvella havaintopaikkojen pohjanläheinen vesi oli selvästi pintaa sameampaa; pohjanläheiset arvot olivat ajankohdan keskimääräistä suurempia. Pintaveden sameusarvot ja kiintoainepitoisuudet pienenivät kesän kuluessa ja olivat elokuussa pienimmillään. Talven tavoin myös kesän aikana pohjanläheiset sameusarvot ja kiintoainepitoisuudet olivat pintavettä suurempia. Myllykylän sameusarvo oli vesipatsaan keskiarvona touko elokuussa 15 FNU, mikä oli suurempi kuin 2000-luvulla keskimäärin (kuva 6). Keskimääräistä sameusarvoa nostivat pohjanläheisen veden loppukesän tavanomaista suuremmat arvot, kun taas pintaveden arvot olivat tavanomaisia tai pienempiä kuin yleensä. Veden hygieenistä laatua selvitettiin Myllykylässä kaikilla havaintokerroilla pinnasta otetuista näytteistä. Heinäkuussa vedessä oli hieman bakteereita, mutta hygieeninen tila oli silti erinomainen. Muilla tutkimuskerroilla bakteereita ei havaittu lainkaan.

16 16 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2012) KUVA 6. Kakskerranjärven näkösyvyys (m) ja veden sameus (FNU) vesipatsaassa toukoelokuun keskiarvona vuosina havaintopaikassa 14A. 6. KASVIPLANKTON JA SEN TUOTANTO 6.1. A-klorofylli Vedessä olevan kasviplanktonin määrää kuvaavan a-klorofyllipitoisuuden avulla voidaan arvioida vesistöjen rehevyystasoa. Kakskerranjärven a-klorofyllipitoisuuksia tutkittiin tuotantokerroksesta touko syyskuussa molemmissa havaintopaikoissa. Klorofyllin määrä oli touko syyskuussa Myllykylässä 5,5 7,1 µg/l ja Harjattulassa 5,2 8,9 µg/l (taulukko 6). Harjattulassa klorofyllipitoisuudet olivat elokuuta lukuun ottamatta Myllykylää suurempia fosforipitoisuuksien tavoin. Molemmissa paikoissa klorofyllipitoisuudet olivat suurimmillaan syyskuussa ja pienimmillään elokuussa. Klorofyllin osalta vesi oli kummassakin paikassa kaikilla tutkimuskerroilla ja avovesikauden keskiarvona luokiteltavissa lievästi reheväksi. Klorofyllipitoisuuksien keskiarvo oli samaa suuruusluokkaa kuin vuosina (kuva 7). TAULUKKO 6. Tuotantokerroksen kokoomanäytteen a-klorofyllin pitoisuudet ( g/l) eri tutkimuskerroilla ja touko-syyskuun keskiarvo ja -hajonta Kakskerranjärvessä vuonna Vuosi x (s.d.) 14A 5,9 5,5 6,1 5,5 7,1 6,0 (0,66) 22 6,8 8,4 8,6 5,2 8,9 7,6 (1,6)

17 KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2012) 17 (22) KUVA 7. Tuotantokerroksen kokoomanäytteen a-klorofyllipitoisuus Kakskerranjärvessä kesäkauden (touko-syyskuu) keskiarvona Havaintopaikat 14A ja 22. KUVA 8. Kasviplanktonin biomassa ja sen koostumus havaintopaikassa 14A toukosyyskuussa vuonna 2012.

18 18 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2012) 6.2. Kasviplanktonin määrä ja koostumus Toukokuussa Myllykylästä otetussa näytteessä kasviplanktonissa vallitsivat piilevät (Diatomophyceae) ja nielulevät (Cryptophyceae) (kuva 8). Piilevät muodostivat 48 % ja nielulevät 42 % kasviplanktonin kokonaisbiomassasta. Piilevissä valtalajina oli Synedra acus ja nielulevissä Rhodomonas lacustris, jotka molemmat ovat yleisiä, erityyppisissä vesissä esiintyviä lajeja. Sinilevien määrä oli pieni ja niiden osuus kokonaisbiomassasta oli 1 %. Valtaryhmät olivat samankaltaiset kuin vuotta aiemmin toukokuussa Kasviplanktonin kokonaisbiomassa oli 0,6 mg/l. Kesäkuussa Myllykylän kasviplanktonnäytteessä valtaryhmänä olivat piilevät (Diatomophyceae), jotka muodostivat lähes 70 % kasviplanktonin kokonaisbiomassasta. Piilevissä vallitsivat yksittäiset kiekkomaiset Cyclotella lajit. Piilevien lisäksi merkittävän osuuden (14 %) kokonaisbiomassasta muodostivat kultalevät (Chrysophyceae), ja niissä Mallomonas spp. lajit. Sinilevien määrä (0,1 mg/l) oli edelleen pieni vaikka lajisto oli selvästi monipuolistunut toukokuuhun verrattuna. Sinilevien osuus kokonaisbiomassasta oli 4 %. Runsaslukuisimmat levät olivat pieni sinilevä Merismopedia sp. ja Rhodomonas sp.- nielulevä. Näytteenottopaikan kokonaisbiomassa oli 2,4 mg/l, joten biomassa oli selvästi toukokuuta suurempi johtuen pääosin piilevien runsastumisesta. Heinäkuussa kasviplanktonissa valtaryhmänä olivat sinilevät (Cyanophyceae), jotka muodostivat 44 % kasviplanktonin kokonaisbiomassasta. Myös piilevät (Diatomophyceae, 20 %), tarttumalevät (Prymnesiophyceae, 19 %) ja nielulevät (Cryptophyceae, 13 %) muodostivat merkittävän osuuden kasviplanktonissa. Sinilevissä suurimman biomassan muodosti rihmamainen Planktothrix agardhii, joka on yleinen erityyppisissä mutta kuitenkin enimmäkseen ja runsaampana eutrofisissa vesissä esiintyvä laji. Sinilevien määrä (0,28 mg/l) oli edelleen melko pieni vaikkakin kolminkertainen kesäkuuhun verrattuna. Piilevien määrä oli romahtanut kesäkuun tilanteeseen verrattuna. Selvästi runsaslukuisimmat levät olivat pienet Chrysochromulina spp. -tarttumalevät (75 % kokonaisyksilömääristä). Näytteenottopaikan valtalajien kokonaisbiomassa oli 0,63 mg/l. Elokuussa valtaryhmänä olivat piilevät (Diatomophyceae), jotka muodostivat kesäkuun tapaan lähes 70 % kasviplanktonin kokonaisbiomassasta. Seuraavaksi suurin ryhmä oli nielulevät (Cryptophyceae), 16 % kokonaisbiomassasta. Piilevissä selkeänä valtalajina oli Asterionella formosa, joka on yleinen ja usein runsaana esiintyvä planktinen piilevälaji. Sinilevien biomassa oli pienentynyt heinäkuuhun verrattuna ja osuus kokonaisbiomassasta oli noin 6 %. Runsaslukuisimmat levät olivat pienet Rhodomonas lacustris -nielulevät ja Chrysochromulina sp. tarttumalevät, jotka muodostivat yhteensä noin 38 % kokonaisyksilömääristä. Näytteenottopaikan valtalajien kokonaisbiomassa oli 0,99 mg/l. Syyskuussa Myllykylässä kasviplanktonissa vallitsivat edelleen piilevät (Diatomophyceae), jotka muodostivat yli 50 % kokonaisbiomassasta. Myös nielulevät (Cryptophyceae) ja kultalevät (Chrysophyceae) muodostivat merkittävän osuuden (noin 10 %) Myllykylän kasviplanktonin kokonaisbiomassasta. Piilevissä valtalajina oli rihmamainen Aulacoseira sp. Sinilevien (Cyanophyceae) biomassa oli pieni ja osuus kokonaisbiomassasta 7 %. Sinilevien biomassa oli laskenut elokuuhun verrattuna. Harjattulan havaintopaikalla piilevät, kultalevät ja tarttumalevät muodostivat kukin noin 20 % kasviplanktonin kokonaisbiomassasta. Yksittäisistä lajeista tarttumaleviin kuulu-

19 KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2012) 19 (22) vat Chrysochromulina spp lajit muodostivat biomassasta suurimman osuuden (23 %). Sinilevien biomassa oli myös Harjattulassa pieni ja osuus kokonaisbiomassasta oli noin 14 %. Sinilevissä valtalajina oli helminauhamainen Anabaena sp. Kummassakin paikassa runsaslukuisimmat levät olivat Chrysochromulina sp. tarttumalevät, jotka muodostivat Myllykylässä noin 34 % ja Harjattulassa noin 60 % kokonaisyksilömääristä. Näytteenottopaikan valtalajien kokonaisbiomassa oli Myllykylässä 0,53 mg/l ja Harjattulassa 0,42 mg/l. Kasviplanktonin kokonaisbiomassat pysyivät koko kesän eutrofisen veden raja-arvon (2,5 mg/l, Heinonen 1980) alapuolella. Kasviplanktonin biomassa oli suurimmillaan kesäkuussa ja pienemmillään syyskuussa.

20 20 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2012) 7. TIIVISTELMÄ JA JOHTOPÄÄTÖKSET Kakskerranjärven veden laatua tarkkailtiin vuonna 2012 Myllykylän ja Harjattulan havaintopaikoissa yhteensä kuusi kertaa: kerran maaliskuussa ja kuukausittain toukokuusta syyskuuhun. Vuosi 2012 alkoi Varsinais-Suomessa lauhana, mutta tammikuun alun jälkeen sää kylmeni. Lumet sulivat rannikolla maalis-huhtikuun vaihteessa. Kevät oli keskiarvojen perusteella vertailujaksoa hieman lämpimämpi mutta sateisempi. Kesä oli lämpötilaltaan lähellä keskimääräistä, mutta sateita sen sijaan saatiin selvästi keskimääräistä enemmän. Myös syys- ja lokakuu olivat sateisia, kun taas marraskuu oli lauha mutta tavallista vähäsateisempi. Marraskuun loppupäivinä sää kylmeni ja joulukuu alkoi kylmänä ja lumisena. Lopputalvella pohjanläheisen veden happitilanne oli huono kummassakin havaintopaikassa. Touko elokuussa vesi oli kerrostunutta lämpötilan suhteen, ja pohjanläheisen veden happitilanne heikkeni kesän edetessä ollen huonoimmillaan elokuussa. Vesi oli Myllykylässä kerrostunut lämpötilan suhteen myös syyskuussa, ja alusvesi oli edelleen lähes hapetonta. Matalammassa Harjattulan havaintopaikassa lämpötilakerrostuneisuus oli syyskuussa jo purkautunut, ja happitilanne oli kohentunut hyväksi. Huonosta happitilanteesta johtuen syvänteiden pohjasedimentistä vapautui ravinteita alusveteen sekä talvella että etenkin loppukesän aikana. Vuoden aikana Myllykylän pohjanläheiset ravinnepitoisuudet olivat suurimmillaan syyskuussa kerrostuneisuuden ja huonon happitilanteen jatkuessa. Myllykylän pohjanläheiset fosforipitoisuudet olivat talvella sekä elo- ja syyskuussa ajankohdan keskimääräistä suurempia. Pintaveden ravinnepitoisuudet olivat sen sijaan etenkin loppukesällä melko pieniä. Tuotantokerroksen kokonaisravinnepitoisuudet olivat molemmissa paikoissa suurimmillaan toukokuussa ja pienimmillään heinä/elokuussa. Fosforipitoisuudet olivat Harjattulassa pääosin Myllykylää suurempia, kun taas typpipitoisuuksissa ei ollut suuria paikkojen välisiä eroja. Kokonaisfosforipitoisuudet olivat avovesikauden aikana lievästi reheville järville tyypillisiä Myllykylän toukokuun tutkimuskertaa lukuun ottamatta. Molemmissa paikoissa levämäärää kuvaavat a-klorofyllipitoisuudet olivat suurimmillaan syyskuussa ja pienimmillään elokuussa. Klorofyllin osalta Kakskerranjärven vesi oli luokiteltavissa lievästi reheväksi. Molemmissa paikoissa kasviplanktonin kokonaisbiomassat pysyivät koko kesän eutrofisen veden raja-arvon alapuolella. Kasviplanktonin biomassa oli suurimmillaan kesäkuussa, jolloin vedessä havaittiin runsaasti piileviä. Piilevät olivat vallitsevana ryhmänä myös touko-, elo- ja syyskuussa. Sen sijaan heinäkuussa valtaryhmänä olivat sinilevät, jotka muodostivat vajaa puolet kasviplanktonin biomassasta. Tällöinkin sinilevien määrä oli kuitenkin melko pieni. Veden hygieenistä laatua tutkittiin Myllykylässä otetuista näytteistä kaikilla havaintokerroilla. Enterokokkien kaltaisia bakteereita havaittiin vain heinäkuussa, ja silloinkin määrä oli alhainen. Turussa 30. lokakuuta 2013 Sari Koivunen biologi

21 KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2012) 21 (22) 8. KIRJALLISUUSVIITTEET Heinonen, P Quantity and composition of phytoplankton in Finnish inland waters. Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 37. Vesihallitus. Ilmatieteen laitos Ilmastokatsaus Kauppinen, E. & Kukkonen, M Kakskerranjärven Mixox-hapetus vuonna Vesi-Eko Oy Water-ECO Ltd. Vuosiraportti. Kauppinen, E. & Saarijärvi, E Kakskerranjärven sedimentin alueellinen laajuus ja sedimentin kemialliset ominaisuudet [viitattu ] Kettunen, I., Mäkelä, A. & Heinonen, P Vesistötietoa näytteenottajille. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöopas. Loisa, O Kakskerranjärven vedenlaadun tutkimukset Turun ammattikorkeakoulu. Mattila, J. 2003a. Kakskerranjärven ja Illoistenjärven sedimenttitutkimus maaliskuussa Lounais- Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Moniste. Mattila, J. 2003b. Kakskerranjärven sedimenttitutkimus syyskuussa Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Moniste. Oittinen, M Kakskerranjärven hoitokalastussaaliit vuosilta Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti. Päättötyö. Suomen ympäristökeskus Vesien yleinen käyttökelpoisuus, luokkarajat. Tuloste www-sivuilta.

22 22 (22) KAKSKERRANJÄRVEN TARKKAILUTUTKIMUS (2012) 9. KAKSKERRANJÄRVEEN LIITTYVÄÄ KIRJALLISUUTTA Jumppanen, K. & Mattila, J Kakskerranjärven tarkkailututkimus, pohjasedimenttitutkimus ja ojatutkimus vuonna Vuosiyhteenveto. Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys r.y. Moniste, 36 s. Karhima, A Turun Kakskerranjärven viimeaikainen kehitys pohjasedimentin perusteella tulkittuna. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto, geologian laitos, maaperägeologia. Katajamäki, A., Vainio K. & Ylhäinen, S Kakskerranjärven valuma-alueen kiinteistöjen jätevesiselvitys. Kauppinen, E. & Saarijärvi, E Kakskerranjärven sedimentin alueellinen laajuus ja sedimentin kemialliset ominaisuudet. 9EA2-60C2FEFB6D23} Kellin, A Rehevöityneen järven kunnostus, Kakskerranjärvi. Hämeen ammattikorkeakoulu. Kääriä, J. & Walls, H Kakskerranjärven vesiensuojelullinen kunnostusohjelma ja sen toteutus vuonna Turun kaupunki. Ympäristönsuojelutoimisto. Kääriä, J Kakskerranjärvi. Teoksessa Kakskerta 2, Saaret, ihmiset, vaiheet. Lappalainen, J. (toim.) Kääriä, J. 19??. Kakskerranjärven vesiensuojelullinen kunnostusohjelma. Lappalainen, K Kakskerranjärven hapettaminen vuonna Vesi-Eko Ky, tutkimusraportti. 5 s. + 8 s. liitteenä. Liespuu, J Raportti Kakskerranjärven valuma-alueella suoritetuista tilakäynneistä. Turun kaupunki. Ympäristönsuojelutoimisto. Loisa, O Kakskerranjärvi. Vedenlaatumittaukset Turun ammattikorkeakoulu. Loisa, O Kakskerranjärven vedenlaadun tutkimukset Turun ammattikorkeakoulu. Mattila, J. 1995: Kakskerranjärven tarkkailututkimus vuosina 1993 ja 1994 sekä ojatutkimus vuonna Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys r.y. Tutkimusselosteita 100. Mattila, J. 2003a. Kakskerranjärven ja Illoistenjärven sedimenttitutkimus maaliskuussa Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Moniste. Mattila, J. 2003b. Kakskerranjärven sedimenttitutkimus syyskuussa Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Moniste. Miinalainen, M. & Saarikari, V Eläinplanktonlajisto, -biomassa ja -tuotanto Kakskerranjärvessä vuonna Turun yliopisto. Biologian laitos. Mäkilevo, S. & Tuominen, T. 1999: Kakskerranjärven ilmastuksen vaikutus alusveden ja pohjasedimentin happipitoisuuteen. Turun kaupungin ympäristövirasto Niukko, J Kakskerranjärven vesimakrofyyttiselvitys. Turun ammattikorkeakoulu, kala- ja ympäristötalouden koulutusohjelma. Moniste. Oittinen, M Kakskerranjärven hoitokalastussaaliit vuosilta Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti. Päättötyö. Ripatti, J., Junnila, A. & Kääriä, J Kakskerranjärven koeravustusten tulokset vuosina 1987 ja Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimiston julkaisuja. Räisänen, R Kakskerranjärven tarkkailututkimus, pohjasedimenttitutkimus ja ojatutkimus vuosina 1991 ja Vuosiyhteenveto. Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys r.y. Tutkimusselosteita 83. Räsänen, M. & Salonen, V Turun Kakskerranjärven ravinnetila ja sen kehitys. Turun yliopiston maaperägeologian osaston julkaisuja s. Sairanen, K Biomanipulaatio Turun Kakskerranjärven kunnostuskeinona. Tutkielma. Turun yliopisto. Biologian laitos. Vartiainen, E. & Koivunen, S Kakskerranjärven tarkkailututkimus. Vuosiyhteenveto Lounais- Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Raportti nro Vihersaari, V Kakskerranjärven ja Illoistenjärven valuma-alueiden jätevesiselvitys ja arvio jätevesilainsäädännön muutosten vaikutuksista. Ylönen, O Kakskerranjärven koekalastukset ja ravustukset vuonna EEDA36CA}

23

24

25 Vesinäytteiden tutkimustuloksia Kakskerranjärvi (KAKJ) Pvm. Hav.paikka Lämpöt Happi Happik. Sameus Ka GF/C Ka 0.4N Sähk.joht ph Väri Kok.N NO23-N NH4-N Kok.P PO4-P PO4-P.Liuk Enterokok. Klorof. LiukFe Alkal. Levät valt Levä3 LOS Näytepaikka C mg/l Kyll % FNU mg/l mg/l ms/m mg/l Pt µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml µg/l µg/l mmol/l KAKJ / 14A Myllykylä, uusi Kok.syv. 14,2 m; Näk.syv. 1,5 m; Lumi 0 cm; Jää 30 cm; Klo 10:15; Näytt.ottaja JS, RR; Ilm.lt. 5 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. W; 1 2,5 12,0 88 9, < ,5 12, < ,5 2,6 10, ,9 8, ,2 6, ,5 4, ,8 1, KAKJ / 22 Harjattula 22T42 Kok.syv. 10,0 m; Näk.syv. 1,0 m; Lumi 0 cm; Jää 35 cm; Klo 11:15; Näytt.ottaja JS, RR; Ilm.lt. 5 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. W; 1 2,3 10, <2 11 7, < ,39 5 2,5 8 3, ,8 2, , KAKJ / 14A Myllykylä, uusi Kok.syv. 14,0 m; Näk.syv. 0,9 m; Lumi 0 cm; Jää 0 cm; Klo 11:45; Näytt.ottaja JL, VS; Ilm.lt. 22 C; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. E; Ilmastus E K/E; 1 15,5 11, < ,1 10, , ,5 10,5 10, ,1 10, ,6 9, < ,8 8, , ,4 7, , ,9 Ks. liite KAKJ / 22 Harjattula 22T42 Kok.syv. 10,0 m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 11:00; Näytt.ottaja JL, VS; Ilm.lt. 20 C; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. E; 1 13,9 11, , <2 0, ,2 5 11,8 8 9, ,3 9, , ,8 E LIITE 2, sivu 1/3

26 Vesinäytteiden tutkimustuloksia Kakskerranjärvi (KAKJ) Pvm. Hav.paikka Lämpöt Happi Happik. Sameus Ka GF/C Ka 0.4N Sähk.joht ph Väri Kok.N NO23-N NH4-N Kok.P PO4-P PO4-P.Liuk Enterokok. Klorof. LiukFe Alkal. Levät valt Levä3 LOS Näytepaikka C mg/l Kyll % FNU mg/l mg/l ms/m mg/l Pt µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml µg/l µg/l mmol/l KAKJ / 14A Myllykylä, uusi Kok.syv. 14,0 m; Näk.syv. 1,3 m; Klo 11:10; Näytt.ottaja JaLa VS; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. W; 1 17,5 9,3 97 7,3 3, < ,3 9,2 95 7,6 4, ,5 13,8 7, ,6 6, ,8 6, , ,2 5, , ,1 5, , ,5 Ks. liite KAKJ / 22 Harjattula 22T42 Kok.syv. 10,0 m; Näk.syv. 1,3 m; Klo 10:25; Näytt.ottaja JaLa VS; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. W; 1 18,4 9, ,6 6,9 11 7, < , ,5 5 12,1 8 10, ,3 5, , , KAKJ / 14A Myllykylä, uusi Kok.syv. 14,0 m; Näk.syv. 1,9 m; Klo 10:25; Näytt.ottaja JaLa; Ilm.lt. 17 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. W; Ilmastus E K/E; 1 19,3 E E 3,6 < <5 <3 19 < ,0 8,4 91 4,0 2, < <2 6,5 15,7 3, ,6 1, ,0 1, , ,5 1, , ,2 1, , ,1 Ks. liite KAKJ / 22 Harjattula 22T42 Kok.syv. 10,0 m; Näk.syv. 2,0 m; Klo 09:40; Näytt.ottaja JaLa; Ilm.lt. 17 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. W; 1 19,9 9, ,9 2,6 11 7, < <2 0, ,9 5 19,3 8 11, ,1 1, , ,6 LIITE 2, sivu 2/3

27 Vesinäytteiden tutkimustuloksia Kakskerranjärvi (KAKJ) Pvm. Hav.paikka Lämpöt Happi Happik. Sameus Ka GF/C Ka 0.4N Sähk.joht ph Väri Kok.N NO23-N NH4-N Kok.P PO4-P PO4-P.Liuk Enterokok. Klorof. LiukFe Alkal. Levät valt Levä3 LOS Näytepaikka C mg/l Kyll % FNU mg/l mg/l ms/m mg/l Pt µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml µg/l µg/l mmol/l KAKJ / 14A Myllykylä, uusi Kok.syv. 14,0 m; Näk.syv. 2,6 m; Klo 11:25; Näytt.ottaja JaLa, VS; Ilm.lt. 20 C; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. W; Ilmastus E K/E; 1 20,1 9,0 99 2,2 < < < ,9 8,7 96 2,8 < < <2 6,5 18,4 5, ,8 0, ,8 1, ,7 0, ,6 0, , ,5 Ks. liite KAKJ / 22 Harjattula 22T42 Kok.syv. 10,0 m; Näk.syv. 3,0 m; Klo 10:40; Näytt.ottaja JaLa, VS; Ilm.lt. 18 C; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. W; 1 19,7 8,8 96 2,1 <2 11 7, < <2 0, ,6 5 19,6 8 14, ,8 1, , , KAKJ / 14A Myllykylä, uusi Kok.syv. 14,0 m; Näk.syv. 1,4 m; Klo 11:15; Näytt.ottaja RM, VS; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. S; Ilmastus E K/E; 1 14,7 8,5 84 5,9 3, < ,6 6,7 65 5,7 3, < ,5 14,6 8, ,6 8, ,6 8,2 80 5,8 3, < ,0 1, < ,0 0, < , ,1 Ks. liite KAKJ / 22 Harjattula 22T42 Kok.syv. 10,0 m; Näk.syv. 1,7 m; Klo 10:40; Näytt.ottaja RM, VS; Ilm.lt. 15 C; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. S; 1 15,1 5 15,0 8 15, ,0 8, ,9 Ks. liite LIITE 2, sivu 3/3

28 SAMPLE: 7250 PLACE: Kakskerranjärvi, 14A N E DATE: DEPTH: 0,00-2,00 m COUNTED BY HT ON CHAMBER VOLUME=3ml, DIAM=26mm BIOMASS OF PHYTOPLANKTON COUNTED WITH Leica DMI3000 B: 50 units in 30 Kenttiä at 788x 19 units in 30 Kenttiä at 500x 6 units in 30 Kenttiä at 125x Species Size A/H Volume Units Coeff. Units/l Units % ww µg/l ww % 2 21 CHROOCOCCALES ,72 5,44 0, MERISMOPEDIA SP ,78 0,93 0, CRYPTOMONADALES ,71 7,24 1, CRYPTOMONAS SP ,43 72,33 12, KATABLEPHARIS OVALIS SKUJA 1 HET ,17 31,93 5, RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R ,12 132,79 22, CHRYSOCHROMULINA SP ,89 4,16 0, CHRYSOCHROMULINA SP ,78 15,73 2, CHRYSOCHROMULINA SP ,89 17,12 2, BACILLARIALES ,57 47,48 8, CHAETOCEROS SP ,45 1,62 0, EUPODISCALES ,62 8,10 1, STEPHANODISCUS SP ,71 42,35 7, SYNEDRA ACUS KÜTZ ,27 183,92 31, MONORAPHIDIUM CONTORTUM (THUR ,14 11,51 1, MONORAPHIDIUM MINUTUM (NÄG.) K ,72 3,70 0,63 2 CYANOPHYTA - CYANOPHYCEAE ,51 6,36 1, CHROOCOCCALES ,51 6,36 1,09 4 CRYPTOPHYTA ,44 244,28 41,66 6 CHRYSOPHYTA ,19 320,48 54, PRYMNESIOPHYCEAE ,57 37,01 6, DIATOMOPHYCEAE ,62 283,47 48,35 7 CHLOROPHYTA ,87 15,21 2, CHLOROPHYCEAE ,87 15,21 2,59 Total counted: ,34 Total autotrophs: ,83 554,41 94,56 Total heterotrophs: ,17 31,93 5,44

29 SAMPLE: 9336 PLACE: Kakskerranjärvi, 14A N E DATE: DEPTH: 0,00-4,00 m COUNTED BY HT ON CHAMBER VOLUME=3ml, DIAM=26mm BIOMASS OF PHYTOPLANKTON COUNTED WITH Leica DMI3000 B: 54 units in 30 Kenttiä at 788x 32 units in 30 Kenttiä at 500x 53 units in 30 Kenttiä at 125x Species Size A/H Volume Units Coeff. Units/l Units % ww µg/l ww % 2 21 CHROOCOCCALES ,00 2,31 0, CHROOCOCCALES ,50 10,99 0, CHROOCOCCALES ,50 7,29 0, CHROOCOCCALES ,00 10,87 0, CHROOCOCCALES ,50 6,01 0, MERISMOPEDIA SP ,50 1,74 0, SNOWELLA ATOMUS KOMAREK & HIN ,50 4,51 0, SNOWELLA ATOMUS KOMAREK & HIN ,50 12,15 0, PLANKTOTHRIX AGARDHII (GOM.) A ,24 35,82 1, APHANIZOMENON SP ,04 2,15 0, CRYPTOMONAS SP ,62 36,16 1, KATABLEPHARIS OVALIS SKUJA 1 HET ,62 4,41 0, RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R ,00 59,92 2, CHRYSOCHROMULINA SP ,50 1,04 0, CHRYSOCHROMULINA SP ,00 7,87 0, MALLOMONAS AKROKOMOS RUTTN ,87 145,32 6, MALLOMONAS SP ,11 200,72 8, PSEUDOPEDINELLA SP ,50 2,43 0, ASTERIONELLA FORMOSA HASS ,03 42,70 1, CYCLOTELLA SP ,24 65,04 2, CYCLOTELLA SP ,87 203,31 8, CYCLOTELLA SP ,11 752,99 31, CYCLOTELLA SP ,87 564,74 23, TABELLARIA FENESTRATA (LYNGB.) ,63 51,67 2, COENOCHLORIS SP. 1 cf ,24 25,13 1, DICTYOSPHAERIUM PULCHELLUM WO cf ,35 151,75 6, CLOSTERIUM ACUTUM V. VARIABILE cf ,16 4,59 0,19 2 CYANOPHYTA - CYANOPHYCEAE ,28 93,84 3, CHROOCOCCALES ,00 55,87 2, OSCILLATORIALES ,24 35,82 1, NOSTOCALES ,04 2,15 0,09 4 CRYPTOPHYTA ,25 100,49 4,16 6 CHRYSOPHYTA , ,81 84, PRYMNESIOPHYCEAE ,50 8,91 0, CHRYSOPHYCEAE ,48 348,47 14, DIATOMOPHYCEAE , ,44 69,62 7 CHLOROPHYTA ,76 181,47 7, CHLOROPHYCEAE ,60 176,88 7, CONJUGATOPHYCEAE ,16 4,59 0,19 Total counted: ,61 Total autotrophs: , ,20 99,82 Total heterotrophs: ,62 4,41 0,18

30 SAMPLE: PLACE: Kakskerranjärvi, 14A N E DATE: DEPTH: 0,00-4,00 m COUNTED BY HT ON CHAMBER VOLUME=3ml, DIAM=26mm BIOMASS OF PHYTOPLANKTON COUNTED WITH Leica DMI3000 B: 110 units in 30 Kenttiä at 788x 4 units in 30 Kenttiä at 500x 63 units in 30 Kenttiä at 125x Species Size A/H Volume Units Coeff. Units/l Units % ww µg/l ww % 2 21 APHANOCAPSA SP ,65 5,55 0, APHANOCAPSA SP ,76 70,56 11, APHANOTHECE SP ,41 45,69 7, CHROOCOCCALES ,76 2,31 0, CHROOCOCCALES ,37 7,05 1, SNOWELLA ATOMUS KOMAREK & HIN ,76 3,01 0, SNOWELLA SP ,88 4,86 0, PLANKTOTHRIX AGARDHII (GOM.) A ,44 113,42 17, ANABAENA SP. 'TWISTED' ,14 23,87 3, APHANIZOMENON SP ,02 2,15 0, CRYPTOMONAS SP ,73 72,33 11, KATABLEPHARIS OVALIS SKUJA 1 HET ,37 4,41 0, RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R ,76 8,56 1, CHRYSOCHROMULINA SP ,83 63,50 10, CHRYSOCHROMULINA SP ,30 45,23 7, CHRYSOCHROMULINA SP ,65 12,84 2, PSEUDOPEDINELLA SP ,88 2,43 0, UROGLENA SP ,88 12,15 1, ASTERIONELLA FORMOSA HASS ,19 31,14 4, EUPODISCALES ,88 1,62 0, TABELLARIA FENESTRATA (LYNGB.) ,65 90,43 14, CHLOROCOCCALES ,76 5,55 0, CLOSTERIUM SP ,02 3,56 0, FLAGELLATE HETEROTROPHIC BIFLA 1 HET ,88 0,35 0,05 2 CYANOPHYTA - CYANOPHYCEAE ,21 278,47 44, CHROOCOCCALES ,60 139,03 21, OSCILLATORIALES ,44 113,42 17, NOSTOCALES ,16 26,02 4,11 4 CRYPTOPHYTA ,86 85,30 13,48 6 CHRYSOPHYTA ,26 259,33 41, PRYMNESIOPHYCEAE ,78 121,57 19, CHRYSOPHYCEAE ,76 14,57 2, DIATOMOPHYCEAE ,72 123,19 19,47 7 CHLOROPHYTA ,79 9,12 1, CHLOROPHYCEAE ,76 5,55 0, CONJUGATOPHYCEAE ,02 3,56 0,56 9 OTHER PHYTOPLANKTON ,88 0,35 0, MONADS AND FLAGELLATES ,88 0,35 0,05 Total counted: ,56 Total autotrophs: ,75 627,80 99,25 Total heterotrophs: ,25 4,76 0,75