Nuorten työelämäasenteet ja -arvot

Transkriptio

1 Nuorten työelämäasenteet ja -arvot Simo Tuppurainen Nuorissa on tulevaisuus - työseminaari, hotelli Laajavuoren auditorio, Jyväskylä

2 1.1. Taustaa nuorille ja työlle Nuorten työvoimaan osallistuminen on suhdanneherkkää luvun laman seurauksena esimerkiksi alle 20-vuotiaiden työvoimaan osallistuminen laski yli 40 prosentista 25 prosenttiin. Edellisen laman jälkeen erityisesti vuotiaiden työttömyys muodostui ongelmaksi (Hämäläinen 2002). Nuorten työttömyydellä katsotaan usein olevan erityisluonne. Työmarkkinoille tulon ajankohta on merkittävä selittäjä tekijä työmarkkinoille tulos onnistumisessa. Nuorisopolitiikka nähdään enemmän työmarkkinoihin liittyvänä, ei sosiaalisten ongelmien hallinnointina. Rakenteelliset muutokset luvulta alkaen ovat vaikuttaneet nuorisopolitiikkaan eurooppalaisella tasolla Nuorten työsuhteiden suuri lukumäärä sisältää sekä vapaa-ehtoista siirtymistä työsuhteista ja työelämästatuksesta toiseen, että pakkoa siirtyä epätyypillisistä työsuhteista toiseen. Laman aikana eivapaaehtoisten siirtymien osuus kasvaa.

3 1.2. Huomioita työpaikkarakenteiden muuttumisesta vuotiaita joutui edellisen laman seurauksena työttömiksi kolminkertaisesti aikuisväestöön verrattuna. Nuorten työttömyysjaksot sen sijaan olivat huomattavasti lyhyempiä kuin aikuisilla. -> Työttömyysongelma kohtasi suurta osaa nuorista, ja oli osalla nuorista toistuvaa. Laman jälkeinen noususuhdanne toisaalta näkyi nuorilla suurempina työllisyyden kasvulukuina kuin muulla aikuisväestöllä. Vuoteen 2006 työpaikat lisääntyivät lähinnä palvelusektorilla ( työllisellä). Tulevaisuudessa painottuvat tietointensiiviset teollisuuden alat ja palvelut (Työvoima raportti) Toimialoista korkean teknologian teollisuus on sangen nuorisovaltainen. Sen työllisistä nuorten osuus oli lähes kolmannes, eikä laskenut laman vaikutuksesta kuten muilla toimialoilla. Majoitusja ravitsemustoimi on nuorisovaltaista, missä tosin nuoret ovat epävarmemmassa asemassa. (Hämäläinen 2002)

4 1.3. Nuorten työttömyys ja pätkätyöläisyys Nuorisotyöttömyys Tilastokeskuksen mukaan: 17,5 % vuonna 2008, kausitasoitettu työttömyys syyskuussa ,4 %. Nuorisobarometrien työttömyysluvut %, %. Nuorten pitkäaikaistyöttömyys eurooppalaisittain melko matala. Vuonna 2008 pitkäaikaistyöttömistä nuoria oli vajaa prosentti ja työttömistä nuorista kaksi prosenttia. Toisaalta toimeentulotukea saavien nuorten määrä oli jäänyt 1990-luvun tasolle. Määräaikaisen työn määrän kasvua 1990-luvun laman jälkeen selittää suhdanneluontoinen vaihtelu ja työllistämistöiden yleistyminen Määräaikaisten työsuhteiden määrä väheni elokuun 2008 ja elokuun 2009 välillä eniten kaikista työsuhteista; 16,2 % (Lähde: Tilastokeskus) Määräaikaisista työsuhteista on vapaaehtoisia alle 20-vuotiailla nuorilla 62 prosenttia, vuotiailla 39 prosenttia ja vuotiailla noin 21 %.

5 Työttömien nuorten määrää voidaan tehokkaasti vähentää aktiivisten koulutuspanosten avulla. Toisaalta työllisyys ei automaattisesti parane nuorten keskuudessa, kun työvoiman kysyntä laman jälkeen kasvaa.

6 2.1. Työn merkityksestä nuorten elämässä Tärkeimpiä syitä opiskelulle nuorten mielestä ovat työn saaminen, sisällöltään kiinnostavan työn saaminen ja vakituisen työn saaminen. kuvio 1 Tärkeintä työssä nuorten mielestä on työn sisältö (54%), seuraavaksi tärkeimpiä palkan määrä (16%) ja työsuhteen pysyvyys (15%). Työsuhteen pysyvyyden merkitys laski 6 prosenttiyksiköllä vuodesta 2000 vuoteen Työn sisällön merkitys korostuu sukupuolen, iän, alueen ja työsuhteen tyypin mukaan. Työn, perhe-elämän ja vapaa-ajan suhteen työn arvostus on 1980-luvulta pysynyt suurin piirtein samalla tasolla ja perhe-elämän ja vapaa-ajan arvostukset nuorilla nousseet. (Sutela 2007)

7 2.2. Palkkatyö osallisuuden lähteenä Nuoret työttömät voidaan esimerkiksi jakaa työnteon merkityksen suhteen: opiskeluun suuntautuneet, työhön suuntautuneet, vaihtoehtoisesti suuntautuneet ja suuntautumattomat (Wrede-Jäntti 2003). Kolme nuorta neljästä haluaa sitoutua kunnolla johonkin työpaikkaan; toisaalta osa nuorista haluaa sekä sitoutua että vaihtaa työpaikkaa useaan kertaan. Työn sisältä tärkeänä pitävät, elämäntyyliä korostavat nuoret (Sell) ja työhön palkkatulon lähteenä suhtautuvat duunarit (mm. Kojo) Nuoret vaikuttavat jakautuneen erilaisiin segmentteihin työn arvostuksen suhteen, toisaalta keskimäärin työttömyyttä ei ole pidetty nykyiseen lamaan asti enää niin sosiaalisesti stigmatisoivana.

8 2.3. Koulutus ja työnsaanti nuorilla Nuorten arviot koulutuksen vaikutuksesta työnsaantimahdollisuuksiin ovat samansuuntaisia kuin 1990-luvun alkupuoliskolla. kuvio 2 Nuorten usko jatkuvan kouluttautumisen tärkeyteen on laskenut. kuvio 3 Työnsaannin kannalta tärkeimmiksi tekijöiksi nuoret katsoivat motivaation (62% mielestä erittäin paljon vaikutusta), ammattitaidon (56%), työkokemuksen (50%) ja koulutuksen (50%). Työssä tarvittavista tiedoista ja taidoista nuoret pitivät tärkeimpinä ammattitaitoa ja yhteistyötaitoa sekä kielitaitoa.

9 2.4. Koulutus ja työ (jatkuu) Enemmistö nuorista katsoi vuonna 2007 olevansa ainakin melko hyvin koulutusta vastaavassa työssä, osa-aikaisen työn tekijät yhä harvemmin. Tyytyväisyys työhön lisääntyy iän ja koulutustason kasvaessa sekä sen suhteen, pitääkö työsuhteen sisältöä työssä tärkeimpänä. Nuoret uskovat melko usein joutuvansa vaihtamaan työpaikkaa työurallaan useita kertoja, vaikka arvostavat myös työn vakinaisuutta. kuvio 4 Vuoden 2006 Nuorisobarometrin tulosten mukaan työpaikkaa työurallaan haluaa useita kertoja vaihtaa 32 prosenttia vastaajista, 47 prosenttia taas ei halua.

10 3.1. Syrjäytymisen käsitteestä Syrjäytyminen voidaan jakaa koulutukselliseksi, työmarkkinalliseksi, sosiaaliseksi, vallankäytölliseksi ja normatiiviseksi syrjäytymiseksi. Nuorten kokemuksissa syrjäytyminen palautuu ystävyyssuhteiden ja sosiaalisten siteiden puuttumiseen; voidaan tulkita rakenteelliseksi näkökulmaksi. kuvio 5 Syrjäytymisen tutkimisessa ongelmia ovat otoksen vinoutuminen ja tiedonkeruumenetelmien soveltuvuus Syrjäytymistä on vaikea mitata, ja eri laskelmissa on päädytty lukuihin ja väliltä (lähde: Nuorten elinolot -vuosikirja 2008) Nuorisotyöllä on mahdollisuudet syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisyssä ja poistossa. Myöhäisnuoruutta eläville kuitenkin työttömyyden ja koulutuksen ulkopuolelle jääminen näyttävät altistavan epätoivotulle yksinäisyydelle.

11 3.2. Koulutus tekijänä syrjäytymisessä Avoimia rekistereitä, eri tiedontuottajien välistä yhteistyötä ja yhteistyörakenteiden kehittämistä nuorten syrjäytymisen tutkimisessa ovat toivoneet ainakin Valtiontalouden tarkastusvirasto (2007), Nuorisotutkimusverkosto (2009) ja Sektoritutkimuksen neuvottelukunta (2009). Noin kymmenen prosenttia suomalaisnuorista jää pelkän peruskoulutuksen varaan (Moisio ym. 2008). Nuorten kouluttamattomuuden nähdään osin olevan jo huonojen koulukokemusten ja peruskoulun valikointiprosessien tulosta (mm. Siurala 2003) Koulutusjärjestelmällä ja koulussa viihtymisellä voi olla vaikutuksensa nuorten polarisaatiokehitykseen. Nuoret kokevat hyviksi mahdollisuutensa vaikuttaa elämänvalintoihin. Ulkopuolisten tekijöiden, kuten koulun, yhteiskunnan tai vanhempien, vaikutuksen ammatinvalintaan nuoret taas kokivat tätä pienemmiksi. (Nuorisobarometri 2008)

12 3.3. Työvoimapoliittiset toimenpiteet syrjäytymisen ehkäisyssä Sosiaalietuuksien vastikkeellistaminen ja aktivointitoimenpiteet on nähty avainkeinona syrjäytymisen torjumisessa (Suutari, Julkunen) EU-alueen inkluusiopolitiikka korostaa palkkatyöhön kiinnittymisen merkitystä sosiaalisessa integraatiossa. Työvoimapoliittisten toimenpiteiden painopiste on 90-luvulta siirtynyt pitkäaikaistyöttömyyden hoidosta lyhytkestoisen työttömyyden hoitoon. Nuoren elämän tavallisiin ylimenovaiheisiin on joissain tapauksessa saatettu liittää sosiaalisten ongelmien, jatkuvan työttömyyden ja syrjäytymisen uhkia (esim. Siurala, Komonen) Työttömille suunnatut ohjelmat ja toimenpiteet tepsivät parhaiten hyvin resurssoiduille työttömille kuin työttömille, joilla on sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia Aina ulkopuolisuus työmarkkinoilla ei merkitse nuorelle sosiaalista syrjäytymistä

13 3.4. Koulupudokkuudesta Vuonna 1985 noin 7 prosenttia nuorista vuotiaista oli jäänyt koulutus- ja työpaikkojen ulkopuolelle. Kotitaustan merkitys korostui tässä ryhmässä. (Vanttaja 2005) Koulupudokkaat päätyvät usein Vanttajan ja Järvisen (2004) mukaan usein suhteellisesti muuta väestöä heikompaan työmarkkina-asemaan ja tulotasoon. Nuoruusiän kouluhaluttomuus ei kuitenkaan vääjäämättä merkitse heikkoon työmarkkina-asemaan joutumista. Nuoret, jotka peruskoulun jälkeen eivät suoraan jatka toisen asteen koulutuksessa tai työelämässä, ovat heterogeeninen ryhmä. Etsivä työparitoiminta on nähty tulokselliseksi toimintamuodoksi. Työpajatoiminnan on voitu tutkimuksen perusteella (Nuorten syrjäytymisen ehkäisy -raportti, 2007) todeta vaikuttaneen erityisesti opintoihin sijoittumiseen. Seurantatutkimusten perusteella vakituisessa parisuhteessa eläminen ja perheen perustaminen, sekä myös toimivat sosiaaliset tukiverkostot tukevat koulupudokkaiden työmarkkinoille integroitumista.