KOKKOLAN KAUPUNKI KIEPPI KOKKOLAN LUONNONTIETEELLINEN MUSEO

Transkriptio

1 Kuva: Joni Virtanen KOKKOLAN KAUPUNKI KIEPPI KOKKOLAN LUONNONTIETEELLINEN MUSEO VEIKKO SALKION LUONTOKOKOELMA VILJO NISSISEN MINERAALIKOKOELMA ARMAS JÄRVELÄN PERHOSKOKOELMA TOIMINTAKERTOMUS 2014

2 1 HENKILÖSTÖ Paula Hyttinen, amanuenssi / kokoelmanhoitaja Anna-Lisa Lindgren, vahtimestari, viikonloppuisin Mari Mäenpää, museoassistentti Michael Källström, aukipitäjä, kesätyö Leeni Hämynen, aukipitäjä, kesätyö Marjaana Nikkarikoski, museoassistentti Luontotyöryhmä: Harri Hongell, puheenjohtaja ja Juhani Hannila, jäsen Kävijämäärät: 2011: 7005 kävijää; 2012: 6200 kävijää; 2013: 7539 kävijää; 2014: 7652 kävijät ryhmät Aikuiset 2324 Lapset 1453 Ulkomaalaiset 144 Kerhot 81 Esikoulu ja pvkoti Kouluryhmät Opiskelijaryhmät Eläkeläisryhmät Muut ryhmät Yhteensä HALLINTO Luontokokoelma Kiepin kokoelmaohjesääntö hyväksyttiin Luontokokoelma Kieppi on kulttuuri- ja nuorisotoimen lautakunnan alainen tulosyksikkö. (Päätös kulttuuri ja nuorisotoimenlautakunta ) Kokoelmanhoitaja vastaa luontokokoelma Kiepin toiminnasta ja kehittämisestä. Kokoelmanhoitajana toimii amanuenssi Paula Hyttinen. Hänen esimiehensä on sivistysjohtaja. Kokoelmanhoitajan tehtävänä on sivistysjohtajan päätöksen mukaan: seurata Kiepin toimialaan kuuluvan luonnontieteellisen museo- ja näyttelytoiminnan kehitystä ja tehdä toimintaa koskevia kehittämisehdotuksia yhdessä luontotyöryhmän kanssa osallistua talousarvion valmisteluun Kiepin osalta sekä seurata ja arvioida talousarvion toteutumista vastata Kiepin näyttely- ja tutkimustoiminnasta vastata Kiepin kokoelmien hoidosta vastata Kiepin julkaisuista ja tiedotustoiminnasta vastata ympäristökasvatuksesta ja asiakaspalvelusta sekä yhteistyöstä 2

3 toimia Kieppiä koskevien asioiden valmistelijana hoitaa muut Kiepin toimintaa koskevat sivistysjohtajan määräämät tehtävät raportoida Kiepin toiminnasta sivistysjohtajalle lautakunnalle tehtävän raportoinnin yhteydessä Kokoelmanhoitaja hyväksyy Kiepin laskut. Hänen estyneenä ollessaan laskut hyväksyy sivistysjohtaja. Luontotyöryhmä: Kokoelman hoitajalla on apunaan asiantuntijatyöryhmä; luontotyöryhmä, jonka jäsenet nimeää kulttuuri- ja nuorisotoimen lautakunta kokoelmanhoitajaa (aik. Veikko Salkiota) ja luontotyöryhmää kuultuaan. Työryhmä on kokoelmanhoitajan apuna luontokokoelman hoitoa, ylläpitoa ja kehittämistä koskevissa asioissa. 3 TILAT JA NIMI Kiepillä on omat toimitilat museokorttelissa: piha-alue, puuosa ja uudisrakennuksen näyttelytila, jossa kokoelmilla on omat erilliset näyttelytilansa Luontokokoelma Kiepin nimi muutettiin ( Kulttuuri- ja nuorisotoimen lautakunnan päätös 48) seuraavasti: Kieppi, Kokkolan luonnontieteellinen museo. Kokoelmien nimet säilyvät ennallaan: Veikko Salkion luontokokoelma, Viljo Nissisen mineraalikokoelma sekä Armas Järvelän perhoskokoelma. Kieliversiot: Kieppi. Kokkolan luonnontieteellinen museo Kieppi. Karleby naturhistoriska museum Kieppi. Kokkola Museum of Natural History Veikko Salkion luontokokoelma Veikko Salkios naturaliesamling Veikko Salkio s Natural History Collection Viljo Nissisen mineraalikokoelma Viljo Nissinens mineralsamling Viljo Nissinen s Mineral Collection Armas Järvelän perhoskokoelma Armas Järveläs fjärilsamling Armas Järvelä s Butterfly Collection 3

4 4 KOKOELMAT 4.1 VEIKKO SALKION LUONTOKOKOELMA Luontokokoelma Kieppi on valtakunnallisesti arvokas luonnonhistoriallinen kokoelma ja sillä on huomattava merkitys niin luonto- ja ympäristökasvatuksessa kuin matkailullisestikin. Kokoelma on Veikko Salkion ( ) elämäntyönä syntynyt yhtenäinen kokonaisuus. Veikko Salkion tavoitteena oli herättää kiinnostus luontoon ja luonnonsuojeluun tuomalla palan luontoa esille kokoelmassaan, se olisi myös tulevien sukupolvien nähtävänä. Kiepin tehtävänä on tallentaa näytteitä ja havaintoja luonnosta, seurata alansa tutkimustoimintaa ja tiedottaa siitä sekä järjestää näyttelyitä. Kieppi tekee yhteistyötä eri toimialojen, koulujen, laitosten sekä alan harrastajien ja tutkijoiden kanssa. Toiminnan painopisteenä on kokoelman hallinnoiminen ja hoito sekä luonto- ja ympäristökasvatus. Lautakunnan päätöksen mukaan Kokkolan kaupungin omistama Veikko Salkion luontokokoelma Kieppi säilytetään yhtenäisenä siten, ettei siihen yhdistetä muiden täyttäjien töitä. (Kulttuuri-ja vapaa-ajan lautakunta ). Kaikki näytteet ja alustat ovat pääosin Veikko Salkion tekemiä. Kokoelma koostuu Veikko Salkion Kokkolan kaupungille lahjoittamasta luonnonhistoriallisesta kokoelmasta sekä hänen siihen tekemistään täydennyksistä. Lisäksi Luontokokoelmaan lahjoitetuista erillisistä luonnontieteellisistä kokoelmista ja näytteistä, jotka Veikko Salkio on siihen liittänyt. (Lahjakirja. 1555/1980). Kaupunki osti Veikko Salkiolta sarvi-ja kallokokoelman sekä pyyntivälinekokoelman ( KH ). Veikko Salkion kokoelmat ovat jakaantuneet kolmeen osaan, Kokkolan kaupungin omistama Veikko Salkion luontokokoelma Kieppi, Veikko Salkion kokoelma sekä Rovaniemen kaupungin omistama kokoelma. Kiepissä sijaitseva Kokkolan kaupungin omistama kokoelma, joka jakaantuu seuraaviin osaalueisiin: Perinteinen metsästyskulttuuri Sarvikokoelma Pyyntivälineet Suomalaiset nisäkkäät ja linnut Kallot ja luut, sarvet Pienoisdioraamat Fossiilit ja erikoiset luonnonmuodostumat ja epäsäännöllisyydet Ulkomaiset näytteet (voivat olla mitä hyvänsä edellä mainittuja ryhmiä) Tieteellinen kokoelma Arkistomateriaali, kirjallisuus Linnunmunat Veikko Salkion kokoelma 4

5 Kokoelma liitettiin talletussopimuksella osaksi Luontokokoelma Kieppiä. Kokoelmaan kuuluu huomattavia fossiilinäytteitä sekä muita luontonäytteitä, luontokirjallisuutta ja arkistomateriaalia sekä pyyntivälineitä. Näytteet on luetteloitu ja kuvattu. Rovaniemen kaupungin omistama kokoelma Neuvottelut Rovaniemen kanssa ovat olleet keskeytyneinä vuosien aikana NÄYTTELYT JA TYÖPAJAT Lintujen värit Veikko Salkion elämäntyötä kuvaava perusnäyttely ja työhuone Lintujen ja nisäkkäiden tunnistaminen Kiepissä Talven selviytyjät Veikko Salkion fossiilikokoelma Lintujen värit IHMEELLISTÄ II -työpaja; Joni Virtanen, valokuvia Ihmeellistä -työpajan toisessa teemassa pureudumme lintujen värityksen merkityksellisyyteen. Miksi kuhankeittäjä on kirkkaan keltainen, kun taas kehrääjä on huomaamattoman harmaankirjava? Miten lintujen värinäkö poikkeaa omastamme? Veikko Salkion luontokokoelmassa ovat edustettuina lähes kaikki Suomessa pesivät linnut. Pohdimme lintujen väritystä useiden esimerkkien avulla. Tutkimme lintujen höyhenten rakennetta: suuri osa lintujen väriloistosta johtuu ns. rakenneväreistä. Työpajaan liittyy myös Jonin Virtasen valokuvanäyttely minkä linnun yksityiskohta valokuvassa näkyy? Lintujen tunnistamista voidaan harjoitella ulkonäön lisäksi ääntelystä ja laulusta. Käytössä Suomen linnut -cd, josta näkyvät myös muuttolintujen muuttoreitit ja -ajat sekä pesintä- ja esiintymisalueet. Kesto: n.1,5 h tai sopimuksen mukaan. Ryhmän koko n. 15 henkeä tai ryhmän/luokan koko. Työpaja sopii hyvin kaiken ikäisille lapsista ikääntyviin ja se voidaan sovittaa eri ikäryhmille sopivaksi. Tapahtuma antaa tietoa ja tukee luonto- ja ympäristökasvatusta. Varaukset: ; ; kieppi@kokkola.fi ajat sopimuksen mukaan. Vapaa pääsy. Lintujen höyhenpuvulla on monta eri tehtävää. Se takaa hyvät lento-ominaisuudet sekä suojaa kylmältä. Värilläkin on oma tarkoituksensa. Tummat pigmentit imevät auringon lämpöä tehokkaasti. Värien avulla lintu voi sulauta ympäristöön ja kätkeytyä pedoilta. Erottuva väritys taas edistää kanssakäymistä ja tunnistamista saman tai eri lajin yksilöiden välillä. Aikuisista linnuista koiras on pääsääntöisesti värikkäämpi kuin naaras. 5

6 Useimpien höyhenien väri tulee pigmenttiaineista, joita syntyy linnun ihossa (mm. melaniini ja karotenoidi). Kaikki värit eivät kuitenkaan perustu pigmentteihin. Rakennevärit syntyvät, kun valonsäteet muuttavat suuntaansa höyhenten nanometriluokan pintarakenteissa. Usein höyhenpeitteen värityksessä on mukana sekä pigmentit että rakenteelliset tekijät. Värit ovat tärkeitä lintumaailmassa ja päivälinnuilla onkin hyvä väriaisti. Linnut pystyvät näkemään myös ultraviolettivaloa, joka on ihmissilmälle näkymätöntä. UV-näkö auttaa mm. ravinnon etsinnässä: vahapeitteiset marjat heijastavat ultraviolettisäteitä voimakkaasti, samoin myyrien jättämät virtsamerkit. Kirjallisuutta: Valto A. Peiponen, Linnun silmin. Lintujen näköaisti, ulkonäkö ja sukupuolivalinta. Yliopistopaino Veikko Salkion fossiilikokoelma, Vanhimmat elämän merkit Veikko Salkion fossiilikokoelma alkoi karttua toden teolla 1980-luvun alussa Huippuvuorten retkien (9) kautta. Silloisen luontomuseon, nykyisen Kiepin perustamisvuonna 1982 hän kirjoittaa: Palasimme leirille reput painavina löydöistämme. Kiinnostavimpia olivat muutama vuosikymmenmiljoona sitten eläneiden jalopuiden lehtikuviot, joissa ruodot, pienimmätkin, saattoi selvästi todeta kohokuvioina (kivissä) luvun puolivälin jälkeen kokoelmaan alkoi tulla fossiilinäytteitä ympäri maailmaa. Kanadansuomalainen, laihialaissyntyinen Ray Rinta (s.1925) alkoi avustaa Veikkoa. Matkoiltaan kaikilta mantereilta hän lähetti näytteitä. Kanadan pakettien avaaminen oli aina suuri tapahtuma. Veikko vieraili Rayn perheen luona Kanadassa pari kertaa. Ray kuljetti Veikkoa laajalti asuntovaunullaan mm. eri fossiilikohteisiin sekä Kanadassa että myös Yhdysvaltojen puolella. Luontonäytteitä Veikolla kertyi näiltä kahdelta matkalta paljon. Matkoiltaan Veikko hankki myös fossiilikirjallisuutta. Fossiilikokoelman näytteet on nyt tunnistettu ja ajoitettu yhteistyössä Luonnontieteellisen keskusmuseon paleontologien kanssa. Anneli Uutela, Mikko Haaramo ja Pirkko Ukkonen ovat tehneet asiantuntevaa työtä. Yleisöllä on nyt mahdollisuus kurkistaa elämän merkkeihin miljoonien vuosien takaa. Fossiili on muinoin eläneen eläimen tai kasvin kivettynyt jäännös tai jälki. Alkuperäisen rakenteen aineet ovat korvautuneet ympäristöstä tulleilla mineraaleilla. Maa-ainesten alle hautautuneet kuoret, luut ja hampaat fossiloituvat helpommin. Fossiilien avulla saadaan tietoa elämän kehityksestä ja maapallon historiasta. Fossiileja tutkivaa tieteenalaa kutsutaan paleontologiaksi. Kiepin fossiilikokoelma on sijoitettu kolmeen vitriiniin ikämäärityksen mukaiseen järjestykseen. Prekambrisella maailmankaudella elämän kehitys oli hidasta, mutta maapallon olosuhteet muuttuivat koko ajan elämälle edullisempaan suuntaan. Vanhimmat näytteet ovat jopa yli tuhat miljoonaa vuotta vanha stromatoliitti ja matomaisten eläinten jäljet. Molemmat näytteet ovat suomalaisia. Jo paleotsooisella maailmankaudella ( miljoonaa vuotta sitten) merieläimistö oli hyvin monimuotoista. Tästä todisteena ovat trilobiittien, oikosarvien, sammaleläinten, kotiloiden, lonkerojalkaisten ja merililjojen 6

7 fossiililöydöt. Kauden loppupuolella elämä nousi vedestä maalle, kehittyi ja monipuolistui. Mesotsooisella maailmankaudella ( miljoonaa vuotta sitten) näyttämöä hallitsivat dinosaurukset. Kokoelmissa mielenkiintoa herättää mm. titanosaurisauropodeihin kuuluvan dinosauruksen muna Kiinasta. Kenotsooisella maailmankaudella (65 Ma 0) nisäkkäistä kehittyi hyvin monimuotoinen ryhmä. Kasvinsyöjistä näytteinä ovat esillä mm. mammutin olkavarren luu ja pedoista luolakarhun hampaita. Useimmat Kiepin kasvifossiileista ovat myös peräisin tältä kaudelta, esillä mm. lepän, koivun, pyökin ja lehmuksen lehtiä. Veikko Salkion elämäntyötä kuvaava perusnäyttely ja työhuone Luontokokoelma Kiepissä avattiin lähtien kokoelman perustajan Veikko Salkion muistonäyttely ja tapahtuma Veikon retket. Istahda hetkeksi erätulille, kuuntele hiljaisuutta. Veikko Salkion työ luonnonsuojelun hyväksi kesti läpi hänen elämänsä. Samoja arvoja halusimme kunnioittaa myös hänen muistonäyttelyssään, joka jatkuu nyt pysyvänä perusnäyttelyn osana. Veikko Salkion työhuoneessa voi tutustua mm. luontonäytteiden tekemiseen. Perusmuodosta rakentuu lintujen ja nisäkkäiden preparaatteja taiteilijan herkkyydellä ja luonnontuntijan näkemyksellä. Lintujen ja nisäkkäiden tunnistaminen Kiepissä Veikko Salkion luontokokoelmassa ovat edustettuina lähes kaikki Suomessa tavatut linnut ja nisäkkäät. Lapsille, koululaisille ja ikääntyneille on järjestetty opastettu mahdollisuus tunnistaa lintuja ulkonäön perusteella sekä ääntelystä ja laulusta. Tapahtumassa on ollut käytössä Suomen linnut-cd, josta näkyvät myös muuttolintujen muuttoreitit ja ajat sekä pesintä ja esiintymisalueet. Kevät-talvella tutustuimme paikkalintuihin, myöhemmin keväällä muuttolintuihin. Syksyllä jatkoimme isoilla muuttajilla. Ryhmät ovat varanneet opastuksia myös nisäkkäiden elämästä sekä luunäytteistä. Ryhmän koko n. 10 henkeä. Talven selviytyjät Mietimme mitä linnut tekevät pimeänä talviyönä. Mistä ne löytävät ruokansa lyhyen valoisan aikana? Paleleeko? Missä ovat kaikki laululintumme? Huurteisessa metsässä voimme nähdä myös eläinten jälkiä. Miten eläimet selviytyvät talvesta. Kiepissä torstai-iltaisin toiminut Lintukerho Viklo, jonka vetäjänä toimii Keski-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys, ei ole kokoontunut syksyllä 2014 Kiepissä KOKOELMAN HOITO JA LUETTELOINTI Veikko Salkion kouluttama eläintentäyttäjä Seija Jakobson on toiminut preparattorina tarvittaessa. Vuoden 2014 aikana hän on tarkistanut nisäkäsnäytteiden kunnon. Kiepin kokoelmat ovat pääosin diaarioitu ja luetteloitu ja tiedot on saatettu digitaaliseen muotoon. 7

8 Tiedot on luetteloitu Luonnontieteellisen keskusmuseon ohjeiden mukaan. Luetteloinnin tarkistus jatkuu. Kiepillä, Kokkolan luonnontieteellisellä museolla, on kolme merkittävää kokoelmaa. Kokoelmien tietojen digitoimisen tavoitteena on kokoelmien tiedonhallinta sekä tietojen ja kuvien saatavuus GBIF:ssä sekä KDK-asiakasliittymän kautta. Linnut (kaikki) 538 näytettä, luettelointi tarkistettu ja siirretty Kotkatiedonhallintajärjestelmään / Luomus sekä GBIF Nisäkkäät (kaikki)129 näytettä, luettelointi tarkistettu ja siirretty Kotkatiedonhallintajärjestelmään / Luomus sekä GBIF Sarvet ja kallot, (kaikki) 642 näytettä luettelointi tarkistettu ja loput luetteloitu exceliin. Näytteet on myös kuvattu ja osa varastoitu. Luettelointi siirretty Kotkaan. Veikko Salkion deponointikokoelma, sarvet ja kallot (kaikki 881 näytettä) luettelointi tarkistettu ja luettelointi siirretty Kotkaan. Näytteet on kuvattu ja osa varastoitu. Mineraalit 1472 näytettä, luettelointi saatettu loppuun ja tiedot on siirretty Kotkatiedonhallintajärjestelmään / Luomus Perhoset (näytteitä ), Yksittäiset perhoset luetteloimatta. Perhoslajit kirjoitettu ryhmittäin: Päiväperhoset, kiitäjät ja kehrääjät, mittarit, yökköset Veikko Salkion sarvikokoelman näytteiden luetteloinnin tarkistus on suoritettu hirvieläinten osalta, samoin nimilappujen ja infotekstien tekeminen on toteutettu. Onttosarvisten osalta työ jatkuu vuonna Veikko Salkion fossiilikokoelman esillä olevat näytteet on tunnistettu ja luetteloitu. Nimilaput on uusittu. Kokoelman esille pano on saatu valmiiksi Vuonna 2013 Luetteloitu Kiepin munakokoelmat 628 näytettä. Munat tarkisti Harri Hongell, jonka jälkeen ne liitettiin osaksi opetuskokoelmia. Vuonna 2014 luetteloitu 279 munaa TIEDOTTAMINEN JA MARKKINOINTI Luontokokoelma tiedottaa tapahtumistaan tiedotustilaisuuksissa, tiedottein ja netissä. Kiepin nettisivuja on täydennetty vuoden aikana, tiedot esillä myös Museot.fi-sivuilla. Kieppi on mukana VisitKokkola -esitteessä ja Infomedian ulkomainoksessa. Esittelyluettelo ja esite on toteutettu ja sitä jaetaan kouluryhmille ja yhteistyökumppaneille ja asiakkaille ilmaiseksi. 4.2 VILJO NISSISEN MINERAALIKOKOELMA Mineraalikokoelma ja luontokokoelma Kieppi yhdistettiin yhdeksi tulosyksiköksi suoraan kulttuuri- ja nuorisotoimenlautakunnan alaisuuteen kulttuuri- ja nuorisotoimenlautakunnan 8

9 päätöksellä Päätöksen mukaan amanuenssi Paula Hyttinen toimii kokoelmien yhteisenä vastaavana kokoelmanhoitajana NÄYTTELYT JA TYÖPAJAT IHMEELLISTÄ työpaja; Joni Virtanen, valokuvia Liike happi, vesi, ilmakehä, mannerlaatat, metamorfiset kivet Kieppi, Kokkolan luonnontieteellinen museo järjestää yhteistyössä kuvataiteilija Joni Virtasen kanssa Ihmeellistä - näyttelyn ja työpajan, johon liittyy myös Jonin valokuvanäyttely. Tutustumme planeettamme rakenteeseen sekä metamorfisiin kiviin Viljo Nissisen mineraalikokoelman näytteiden kautta. Tutkimme mikroskoopilla kivien eri mineraaleja sekä perehdymme planeettamme mannerlaattoihin, niiden törmäysalueisiin ja repeämiin. Tutkimme myös Veikko Salkion kokoelman fossiileja. Miten elämä tuli mahdolliseksi maapallolla? Tapahtuma sopii hyvin kaiken ikäisille lapsista ikääntyviin. Suosittelemme tapahtumaa myös kemian opiskelijoille: on hyödyllistä perehtyä alkuaineiden muodostamiin mineraaleihin ja kivilajeihin. Kesto: n.1,5h tai sopimuksen mukaan. Ryhmän koko n. 15 henkeä tai ryhmän/luokan koko. Tapahtuma voidaan sovittaa eri ikäryhmille sopivaksi. Tapahtuma antaa tietoa planeettamme rakenteesta, mineraaleista ja tukee luonto- ja ympäristökasvatusta. Varaukset: ; ; kieppi@kokkola.fi ajat sopimuksen mukaan. Vapaa pääsy. Tervetuloa. Yli 3 miljardia vuotta sitten maapallon eliölajistoa kohtasi ympäristökatastrofi: ilmakehän happipitoisuus nousi. Syanobakteerit, sinilevät, alkoivat valmistaa vedestä ja hiilidioksidista sokeria, johon auringon energia saattoi varastoitua. Silloin syntyi myös happea, silloista ympäristömyrkkyä. Hapen määrän kasvu mahdollisti myös ensimmäisen väestöräjähdyksen (bakteerit). Alkuilmakehä muuttui; metaani ja ammoniakki hapettuivat hiilidioksidiksi, typeksi ja vedeksi. Vesi ei enää haihtunut avaruuteen. Otsonikerros (O 3 ) syntyi: elämä alkoi siirtyä merestä maalle, koska ultraviolettisäteilyn tappava vaikutus estyi. Vuoristot syntyvät ja rapautuvat, myös meriä syntyy ja häviää. Planeettamme pinta muuttuu koko ajan. Vesi on tärkeä vaikuttaja: kalliot kuluvat, mineraalit kulkeutuvat meriin. Vesi kierrättää ilmakehään molekyylejä kallioiden ja merien välillä. Vesi tekee maapallosta elinkelpoisen. Mannerlaattojen liike muokkaa planeettaamme. Ordoviikkikaudella ( milj. vuotta sitten) nykyisen Itämeren alue oli vielä päiväntasaajan eteläpuolella. Subtrooppisen lämmin, matala merivesi peitti alleen suurimman osan nykyisen Suomen alueesta. Tältä alueelta fossiiliaineisto on säilynyt hyvin. Kauden lopulla ilmasto viileni jääkaudeksi ja aiheutti useiden merieläimien sukupuuton. Siluurikaudella ( milj. vuotta sitten) Suomi 9

10 sijaitsi päiväntasaajalla ja oli mukana vuorijonon poimutuksessa: mannerlaattojen törmätessä osa Viron aluetta vajosi syvälle meren alle, mutta Suomessa maan noustessa merivesi vetäytyi. Metamorfoosissa kohonneessa paineessa ja lämpötilassa kiven rakenne, raekoko sekä mineraalikoostumus muuttuvat. Metamorfisia kivilajeja syntyy mm. laattatektonisissa prosesseissa laattojen erkaantuessa merten keskiselänteillä tai vuorijonojen muodostuessa laattojen törmätessä. Kontaktimetamorfoosissa ylöspäin liikkuvat magmat vaikuttavat ympäröivään kiveen aiheuttaen metamorfoosia. Muutosta esiintyy myös siirros- tai hiertovyöhykkeillä tai kivien hautautuessa syvälle. Merenpohjan metamorfoosia tapahtuu, kun kuumat vesipitoiset fluidit kiertävät kivissä. Shokkimetamorfoosi tapahtuu meteoriitin törmätessä maahan. Metamorfisia kivilajeja ovat mm. liuskeet, gneissi, granuliitti, kvartsiitti, marmori ja serpentiniitti. Kirjallisuutta geologia.fi Suomen kallioperä, 3000 vuosimiljoonaa, Martti Lehtinen, Pekka Nurmi, Tapani Rämö. Jyväskylä 1998 Elämän historia, Luonnontieteellinen keskusmuseo, 2008 Universumi sisällämme. Kivien, planeettojen ja ihmisten yhteinen historia, Neil Shubin. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa KIVEN HOHTO työpaja; Jalo- ja korukivet, Viljo Nissisen syntymästä 100 vuotta, juhlanäyttely Kieppi, Kokkolan luonnontieteellinen museo järjestää yhteistyössä Geologian tutkimuskeskuksen kanssa työpajan, jossa perehdymme jalo- ja korukiviin. Viljo Nissisen mineraalikokoelmasta löytyvät monet harvinaisetkin mineraalit ja niiden jalot muodot. Tänä syksynä Viljo Nissisen ( ) syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta. Mineraalikokoelma perustettiin 30 vuotta sitten. Ja nyt on aika juhlia yhdessä Viljon työtä ja hänen hienoa kokoelmaansa. Viljo arvosti mineraaleissa varsinkin niiden kauneutta. Hänen kokoelmansa näytteet herättävät ihastusta loistollaan ja harvinaisuudellaan. Kiven hohto - työpajassa selvitämme mistä alkuaineista ja missä prosesseissa maan sisällä syntyy esimerkiksi tiikerinsilmä, tai häränsilmä ja mikä on haukan silmä? Tutkimme mikroskoopilla kivien rakennetta ohuthiestä. Hiomme myös käsin kiviä. Kevään 2014 tapahtumassa perehdyimme metamorfisiin kiviin ja mannerlaattojen liikkeisiin. Monet jalokivet syntyvät metamorfisissa prosesseissa erilasisissa paineissa ja lämpötiloissa. Niitä syntyy myös magmakivilajeissa ja sedimenteissä. Työpaja sopii hyvin kaiken ikäisille lapsista ikääntyviin. Suosittelemme sitä myös kemian ja fysiikan opiskelijoille: on hyödyllistä perehtyä alkuaineiden muodostamiin mineraaleihin ja kivilajeihin. Kesto: n.1,5h tai sopimuksen mukaan. Ryhmän koko n. 15 henkeä tai ryhmän/luokan koko. Tapahtuma voidaan sovittaa eri ikäryhmille sopivaksi. Tapahtuma antaa tietoa planeettamme rakenteesta, mineraaleista ja tukee luonto- ja ympäristökasvatusta. 10

11 Varaukset: ; ; ajat sopimuksen mukaan. Vapaa pääsy. Tervetuloa. Jalometallit Jalometalleja on käytetty kautta aikojen koruissa. Kulta (Au), Platina (Pt), Hopea (Ag). Jalokivet Jalokivellä on mieltä kiehtova hohto. Se on kauniin värinen, läpinäkyvä, tarpeeksi harvinainen ja se soveltuu kovuutensa puolesta hyvin hiottavaksi (Moshin asteikolla vähintään 7 eli kvartin kovuus). Suurin osa jalokivistä on mineraaleja. Jotkut eloperäiset muodostumat (meripihka, korallit, helmet, norsunluu) lasketaan myös jalokiviin. Jopa fossiileja käytetään jalokivinä. Gemmologia on jalokiviä tutkiva tiede. Jalokiviasiantuntija, joka tunnistaa ja luokittelee jalokiviä on gemmologi. Jalokiviä punnitaan karaatteina. 1 karaatti on 0,2 g. Korukivet Korukivet ovat jalokiviä yleisempiä. Ne ovat mineraaleja, joita käytetään hiottuina tai hiomattomina koruihin. Monet kivilajit sopivat myös korukiviksi. Korukivet ovat usein läpinäkymättömiä ja niissä käytetään pyöröhiontaa. Jalokivien synty Suurin osa jalokivistä on mineraaleja ja ne voivat syntyä usealla eri tavalla: (a) kiviaineksen jähmettyessä syvällä kallioperässä tai purkautuessa maan pinnalle (magmatismi); (b) vesiliuoksista saostumalla (sedimentaatio); (c) mineraaleista kiteytymällä uudelleen korkean lämpötilan ja paineen vaikutuksesta (metamorfoosi). Magmakivissä esiintyvät jalokivet Magmakivistä löytyy vain harvoja jalokiviä. Uvaroviitti voi kiteytyä kromimalmin rakoihin ja halkeamiin. Peridotiitin onkaloissa voi kiteytyä läpinäkyvää silikaattimineraali oliviinin puhdasta jalokivimuunnosta peridoottia. Kimberliittipiiput ovat muinaisiin vulkaanisiin toimintoihin liittyviä purkauskanavia, jotka ovat täyttyneet mahdollisesti timantteja sisältävällä kimberliitillä. Kimberliittinen magma on noussut purkauskanavia pitkin syvältä maan sisältä tuoden mukanaan kymmenien kilometrien syvyydessä kovassa kuumuudessa ja paineessa syntyneitä timantteja. Kimberliittipiippujen läpimitta vaihtelee muutamasta metristä puoleen kilometriin. (geologia.fi) Karkearekeisten magmakivien juonikivissä, pegmatiiteissa, esiintyy kookkaina kiteinä myös jalokivimineraaleja: berylli, turmaliini, kvartsin muunnokset, topaasi, spodumeeni, zirkoni ja jotkut maasälvät. Suomessa Kaatialan ja Haapaluoman esiintymät. Kallioperässä oleva vesi voi liuottaa paineen ja kuumuuden vaikutuksesta mineraaleja, jotka ovat maanpinnalla veteen liukenemattomia. Hydrotermisissä esiintymissä kuumista mineraalipitoisista liuoksista kiteytyy mineraaleja rakoihin ja halkeamiin tai merenpohjan savikoihin. Onteloissa voi kiteytyä mm. kalsiitti, vuorikide (kirkas kvartsi) ja ametisti (violetti kvartsi). Kultaa ja hopeaa esiintyy myös hydrotermisissä kvartsijuonissa. Kun maan sisäosista purkautuu maan pinnalle sulaa kiviainesta, jää jähmettyvien laavavirtojen sisään onteloita, joiden läpimitta voi olla jopa metrejä. Ontelot voivat täyttyä niihin 11

12 jäähtymisprosessin aikana jääneillä tai niihin myöhemmin tunkeutuvilla mineraaliliuoksilla ja näistä saostuvilla ja kiteytyvillä mineraaleilla. Näin on syntynyt osa ametisti- ja akaattiesiintymistä. Muita onteloihin syntyviä mineraaleja voivat olla topaasi, berylli ja opaali. (geologia.fi) Sedimentissä muodostuvat jalokivet Kivilajien rapautuessa ja kulkeutuessa veden mukana aines lajittuu sedimenteiksi: sora, hiekka, siltti ja savi. Lajittuessa kestävät ja raskaat mineraalit voivat jäädä paikoilleen. Tällaisista jäännösrikastumista eli upamalmeista voidaan tavata mm. timantteja, korundeja, krysoberyllejä, topaaseja, spinellejä, granaatteja, zirkoneita sekä jalometalleista kultaa. Nämä ovat hyvin rapautumista kestäviä ja raskaita mineraaleja. Sellaisissa paikoissa, joissa jokin esiintymä tai malmijuoni yltää maan pinnalle, voi niiden mineraalisisältö ja ulkonäkö muuttua erilaisten rapauttavien tekijöiden vaikutuksesta. Erityisesti kupariesiintymien hapettumisvyöhykkeet sisältävät kaunisvärisiä mineraaleja. Esimerkkejä tällaisista ovat malakiitti, atsuriitti ja krysokolla. Kuparipitoisuus voi myös synnyttää rapautuvien kivilajien onkaloihin ja rakoihin turkoosia. (geologia.fi) Metamorfisten kivilajien jalokivet Metamorfoosissa kivilajit muuttuvat paineen ja lämpötilan vaikutuksesta. Muuttuneeseen paineeseen ja lämpötilaan sopeutumattomat mineraalit korvautuvat sellaisilla, jotka ovat uusissa oloissa pysyviä. Marmoreissa esiintyviä jalokiviä: rubiini ja spinelli, safiiri. Gneisseistä ja kiilleliuskeista on löydetty smaragdeja ja granaatteja, Suomessa tunnettu esiintymä on Kalvolan Nappikallio. Kordieriitti on myös metamorfisten kivien mineraali. Myös jademineraalit eli jadeiitti ja nefriitti syntyvät erilaisten muutosten vaikutuksesta. Kirjallisuutta: geologia.fi ; Rupert Hochleitner, Jalokivet ja korukivet MINERAALIKOKOELMAN KEHITTÄMINEN (Kokkolalainen keräilijä Viljo Nissinen ( ) on luonut Kokkolassa Kiepissä sijaitsevan mineraalikokoelman. Hän on järjestänyt näytteet mineraalien koostumukseen perustuvan luokittelun mukaan. Hänelle on myös ollut tärkeää näytteiden kauneus, virheettömyys ja mineraalin erilaisuus löytöpaikasta johtuen. Hänen tavoitteenaan oli kerätä kaikki maailman mineraalit, kokoelmassa on tällä hetkellä n mineraalia näytteillä. ) Yhdessä GTK:n asiantuntijoiden kanssa on laadittu suunnitelma opetusmateriaalin tekemiseksi ja tapahtumien toteuttamiseksi vuosille Asiantuntijapalvelut (suunnittelu ja sisällön tuottaminen) ostetaan GTK:lta. Rahoitus haetaan vuosittain tehtävän suunnitelman mukaan Olemme hakeneet rahoitusta Jalo-ja korukivinäyttelyn ja työpajan toteuttamiseen.. Vuonna 2014 ei saatu ulkopuolista rahoitusta, vaan näyttely ja työpaja toteutettiin Kiepin varoin yhteistyössä GTK:n kanssa. Vuonna 2014 tulee kuluneeksi 100 vuotta Viljo Nissisen syntymästä ja 30 vuotta mineraalikokoelman perustamisesta. Mineraalikokoelman näytteiden nimilappujen tiedot on tarkistettu ja uudet nimilaput käännöksineen on saatu esille erikoisvitriinejä lukuun ottamatta. Uusiin nimilappuihin tulee tiedot suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, lisäksi mineraalien kemiallinen kaava on esillä, 12

13 samoin näytteen löytömaa ja mahdollinen löytöpaikka / kaivos. Työ saatetaan loppuun vuoden 2015 aikana MINERAALIKOKOELMAN TIEDOTTAMINEN JA MARKKINOINTI Mineraalikokoelman näyttelyistä ja tapahtumista järjestetään tiedotustilaisuudet ja lähetetään tiedotteet. Internet-sivut Kiepin sivujen alla, samoin tiedotteet VisitKokkolassa ja Infomedian ulkomainoksessa. Kokoelmaluetteloa jaetaan ilmaiseksi asiakkaille. Esite on toteutettu vuoden 2013 aikana MUU TOIMINTA Kiepissä toimiva Kokkolan kivikerho perustettiin yhteistyössä kokkolalaisten kiviharrastajien kanssa. Kivikerho kokoontuu jokaisen kuukauden ensimmäisenä torstaina klo Kiepissä. Aika muuttuu vuoden 2014 alusta torstaiksi klo Kivikerhon tavoitteena on tutustuttaa kerholaiset Suomen ja erityisesti Keski-Pohjanmaan kiviin, kivilajeihin, mineralogiaan ja geologiaan. Samalla kiviharrastajat ja asiasta kiinnostuneet tutustuvat toisiinsa. Malmien etsintä, koru- ja jalokivien työstö, kivien käyttökohteet, kivikokoelmat, kiviretket kuuluvat myös ohjelmaan Kiepin museoassistentti Mari Mäenpää: Alkuräjähdys ja alkuaineet Gemmologi Tauno Heino: Granaattiryhmän mineraalit Kiviretki Vimpelin louhokselle Kivien tunnistus, asiantuntijana geologi Olavi Kontoniemi, GTK Avoimet ovet; Satu Hietala, GTK: Jalo- ja korukivet Geologi Olavi Kontoniemi GTK: Kiven rakenne Avoimet ovet Kiepin mineraalikokoelmassa sekä kivikerhon luento: Kieppi ja Kokkolan Kivikerho haluavat juhlia Viljo Nissisen kokoamaa ainutlaatuista mineraalikokoelmaa torstaina 6.11.avoimilla ovilla klo 9-18 sekä luennolla, jossa Satu Hietala GTK:sta kertoo jalo- ja korukivistä klo Viljo Nissisen mineraalikokoelmasta löytyvät monet harvinaisetkin mineraalit ja niiden jalot muodot. Tänä syksynä Viljo Nissisen ( ) syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta. Mineraalikokoelma perustettiin 30 vuotta sitten. Ja nyt on aika juhlia yhdessä Viljon työtä ja hänen hienoa kokoelmaansa. Viljo arvosti mineraaleissa varsinkin niiden kauneutta. Hänen kokoelmansa näytteet herättävät ihastusta loistollaan ja harvinaisuudellaan. Päivän aikana voi tutustua mineraalikokoelmaan sekä osallistua Kiven hohto työpajaan. Selvitämme mistä alkuaineista ja missä prosesseissa maan sisällä syntyvät hienot kvartsin värimuunnokset, beryllit tai rubiinit? Tutkimme mikroskoopilla kivien rakennetta ohuthiestä. Jokainen saa myös hioa käsin kiviä. 13

14 Satu Hietalan luento käsittelee mm.eri jalokivien ja korukivien syntyprosesseja. Kallioperässä oleva vesi voi liuottaa paineen ja kuumuuden vaikutuksesta mineraaleja, jotka ovat maanpinnalla veteen liukenemattomia. Hydrotermisissä esiintymissä kuumista mineraalipitoisista liuoksista kiteytyy mineraaleja rakoihin ja halkeamiin tai merenpohjan savikoihin. Onteloissa voi kiteytyä mm. kalsiitti, vuorikide (kirkas kvartsi) ja ametisti (violetti kvartsi). Tule kuuntelemaan miten syntyy rubiinit. Jalokivellä on mieltä kiehtova hohto. Se on kauniin värinen, läpinäkyvä, tarpeeksi harvinainen ja se soveltuu kovuutensa puolesta hyvin hiottavaksi (Moshin asteikolla vähintään 7 eli kvartsin kovuus). Suurin osa jalokivistä on mineraaleja. Jotkut eloperäiset muodostumat (meripihka, korallit, helmet, norsunluu) lasketaan myös jalokiviin. Jopa fossiileja käytetään jalokivinä. 4.3 ARMAS JÄRVELÄN PERHOSKOKOELMA Kokkolan kaupunki päätti ottaa vastaan Armas Järvelän perhoskokoelman Museotoimenjohtajan päätöksellä perhoskokoelma siirrettiin K.H.Renlundin museosta luontokokoelma Kieppiin, jossa se säilyy erillisenä, yhtenäisenä kokoelmana. (Kaarlo Armas Järvelä ( ) oli syntyisin Kivikankhalta, Kaustisen Varilan kylästä. Hänen mieluisimpia harrastuksiaan oli Suomen perhosten keräily ja tutkimus, joka alkoi systemaattisesti vuonna Järvelä liittyi Suomen Perhostutkijain seuraan (SPS). Järvelän löytämiin perhosiin kuuluu muutamia harvinaisuuksia, joita on Suomessa tavattu vain pari kertaa.) PERHOSKOKOELMAN HOITO, LUETTELOINTI JA ESITTELY Kokoelmaan kuuluu n näytettä. Perhosista on olemassa tiedot, tieteellinen nimi, löytöpaikka, päiväys, löytäjä. Varsinaista luetteloa ei ole. Kokoelmaa varten on hankittu 4 vitriiniä, joissa perhosia tullaan pitämään esillä teemoittain. Yökköset on valmisteltu esille pantavaksi tietoineen, mittareiden tietojen kirjoittaminen on vielä kesken. Kieppiin on ostettu perhoskirjallisuutta. Ensimmäiseksi esiteltiin lähtien Suomen päiväperhoset. Seuraavaksi esille on asetettu Suomen kiitäjät ja kehrääjät ja vuonna 2012 jälleen päiväperhoset Suomen yökköset SUOMEN PERHOSET Lepidoptera (kreikka lepis, lepidos = suomu, petron = siipi) Mikä tekee perhosesta perhosen? Perhonen on hyönteinen. Perhosella on pää, kolmijakoinen keskiruumis ja 10- jakoinen takaruumis, jonka pari viimeistä jaoketta sisältävät sukuelimet. Keskiruumin jaokkeissa on kussakin raajapari eli kuusi jalkaa ja kahdessa takimmaisessa yleensä siipipari. Päässä on verkkosilmät ja usein myös pistesilmät niiden yläpuolella ja pari tuntosarvia niiden välissä. Koiraan tuntosarvien 14

15 päätehtävä on aistia naaraan feromoni. Naaras valitsee sopivan ravintokasvin toukalle tuntosarviensa avulla. Perhosella on muodonvaihdos ja kehitysvaiheitten työnjako. Muna, toukka, kotelo ja aikuinen. Muna ja kotelo ovat lepo - ja muuntautumisvaiheita. Naaras munii yleensä satoja munia. Isomorsiusyökkönen jopa 1500 munaa. Toukka (pieni, keskikokoinen ja täysikasvuinen) syö ravintoa ja kerää usein vararavinnon myös aikuisvaihetta varten. Monet perhoset eivät syö aikuisena. Aikuisen perhosen tehtävä on lisääntyminen, levittäytyminen ja perintöaineksen uudelleenjärjestely. Perhonen on vaihtolämpöinen ja sillä on vedenpitävä iho, vahapeitteinen kutikula ja se voi sulkea ilma-aukkonsa. Perhonen pystyy yleensä lentämään. 90 % perhosista lentää yöllä, siksi yöperhosille on kehittynyt kuuloaisti lepakoiden varalle. Perhosen erottaa muista hyönteisistä siitä, että sillä on suomut, jotka peittävät siivet lomittaisesti ja antavat perhosille niiden ominaiset värit. Perhosella on yleensä myös pään alle rullalle menevä imutorvi, proboscis. Perhonen on yleensä kasvisyöjä, mutta se voi käydä imemässä myös selkärankaisten ulosteiden ja raatojen eritteitä. Perhonen elää hyvin monenlaisissa elinympäristöissä. Ensimmäiset perhoset alkoivat lennellä maapallolla liitukaudella n. 90 miljoona vuotta sitten. Suomessa monet perhosfaunamme piirteet johtuvat jääkaudesta. Jäätiköityminen vuotta sitten hävitti perhoset alueeltamme ja kaikki perholajimme ovat tulleet vähitellen viimeisen jäätiköitymisen jälkeen n vuoden kuluessa. Suomen lajistolle on tyypillistä, että täällä kohtaavat idästä ja etelästä tulleet lajit. Yökköset, heimot: Erebidae, Noctuidae Yökkösiä on Suomessa n. 420 lajia, maapallolla lajia. Yökköset on suurin perhos- heimo. Yleensä paksuhkoja, himmeän värisiä yöperhosia, joiden siivissä on hienoja kuviointeja ja sävyjä. Nykyisin yökkösten heimo on jaettu kahdeksi alaheimoksi: Erebidae, Noctuidae. Tutkijat käyttävät perhosten systematiikassa DNA-tutkimusta ja lisää muutoksia on edelleen tulossa. Erebidae: Iltayökköset, Jäkäläyökköset, Kärsäyökköset, Ritariyökköset, Liuskayökköset, Nokkayökköset. Noctuidae: Metalliyökköset, Kiertoyökköset, Kiiltoyökköset, Kaapuyökköset, Pensasyökköset, Vaellusyökköset, Tarhayökköset, Maayökköset ja Munkkiyökköset. Yökkösten verkkosilmät ovat yleensä karvaiset. Ne saattavat olla tuntokarvoja, jotka ovat tärkeitä aistimaailman laajentajia yöllä. Yökkösillä tuntosarvien ero on usein vaikea huomata yökköskoiraan ja naaraan välillä. Koiraan tuntosarven alapinta on usein ripsekäs mutta naaraan paljas. Yöperhosten siivet ovat usein kattolaskuisia ja esimerkiksi yökkösten siivissä on laskostuva vyöhyke ja niillä on myös kutikulan pienistä okasista kehittyneet pitolaikut, jotka pitävät siivet lepoasennossa kiinni. Siivet kätkevät lepäävän perhosen varsinkin päivällä. Yökkösnaaraat tuottavat feromoneja houkutellakseen paikalle parittelun haluisia koiraita. Jollillakin yökkösillä on takaruumiin toisessa jaokkeessa hajutupsut, joita koiras lehyttelee naaraan läheisyydessä tuottaakseen feromoneja parittelun onnistumiseksi. Koiraan feromonit ovat yleensä peräisin kasveista. 15

16 Yökköset ovat voimakkaita lentäjiä, koska niiden ruumiin lämpötila on korkea. Paksuruumiisten perhosten lentolihakset vaativat asteen lämpötilan. Siksi esim. yökköset tulevat mielellään imemään käyviä nesteitä saadakseen energiaa. Gammayökkönen väristelee siipiään myös syödessään. Varhaiskeväällä yöperhosten munien pitää kehittyä toukkavaiheeseen juuri oikeaan aikaan: lehdet ovat parasta toukille ja toukat varpulintujen poikasille. Koteloiden kuolleisuus on yleensä vähäisempää. Yökkösten toukat ovat usein polyfageja eli käyttävät useita ravintokasveja. Jotkut toukat syövät toisia toukkia kuten punakehnäyökkönen ja petoyökkönen. Yökkösillä on kuuloelimet (tympanaalielimet), joka sijaitsee keskiruumiin kolmannen jaokkeen takaosassa. Kuuloelimet ovat tärkeät yöperhosille, jotta ne voivat suojautua lepakoilta. Yöperhoset reagoivat uv-valoon. Se on tärkeä osa perhosen lentäessä pimeässä. Yöperhoset tulevat usein valolle. Päivällä lentävillä yöperhosilla on suojavärejä. Yöllä lentävillä ja päivällä lepäävillä perhosilla on tärkeää taustaan sulautuminen: harmaa seinä tai aita, jäkälä, kaarnat. Ritariyökköset ovat taitavia suojautumaan puun kaarnalle. Häirittyinä ne väläyttävät esiin värikkäät alasiipensä ja ovat valmiita lentoon. Rakoyökköset piiloutuvat koloihin ja rakoihin ja niiden lepoasento on hyvin kapea. Piiloyökköset talvehtivat aikuisina. Yökkösten etusiipien kuvioinnin merkitys on selvittämättä, ehkä se on jäänne menneisyydestä: lepoasennossa kaksi rengasta (rengastäplät) ja kaksi munuaiskuviointia (munuaistäplät). Pelottavatko ne? Metalliyökkösillä on metallinkiiltoiset merkit siivissään, ne auttavat perhosta hävittämään hahmonsa: reikä voi tuoda esille myös kuihtuneisuutta. Metalliyökköset istuvat usein pää alaspäin ja tämä täydentää vaikutelmaa kuivasta lehdestä. Suomeen tulee usein vaeltavia perhosia, myös yökkösiä ilmavirtausten mukana. Jos gammayökkösen toukat elävät tiheässä, toukista tulee tummia ja aikuisista perhosista vaeltajia. Yökkösten toukat voivat olla kasvintuholaisia. Monet toukat elävät maassa ja tulevat öisin kasville syömään. Yökkösten munat, toukat ja kotelot Yökkösten munat ovat muodoltaan yleensä puolipallomaisia tai joskus pallomaisia. Niiden pintaa peittävät harjanteet, korkeammat pystysuoraan ja matalammat vaakasuoraan. Pintarakenteen perusteella on myös mahdollista tunnistaa monen lajin munat. Munat munitaan kullekin lajille ominaiseen tapaan joko yksitellen tai ryhmissä. Munintapaikan valitsee naaras yleensä läheltä ravintokasvia, mutta esimerkiksi hietayökkönen munii hiekkaan. Hiekan jyvät tarttuvat munaan, peittävät sen ja näin suojaavat munan sisällä kehittyvää toukkaa. Yökkösten toukat vaihtavat kasvaessaan nahkaa yleensä kuusi kertaa, jokut ryhmät jopa seitsemän kertaa. Koska nahka ei veny, pitää toukan kasvaessaan vaihtaa se uuteen. Kasvun aikana toukan ulkonäkö myös muuttuu ja harvoin 16

17 täysikasvuinen toukka on saman näköinen kuin ensimmäisissä vaiheissa. Yökköstoukille tunnusomaista on juovakirjailu. Tavallisesti toukassa on selkäjuova, sivuselkäjuova, lisäsivujuova, sivujuova, tyvijuova ja vatsajuova. Näitten esiintyminen tai puuttuminen on hyvä ryhmätuntomerkki. Lisäksi toukissa on erilaisia täpläkuvioita, myös pohjaväri vaihtelee. Yökköstoukilla on normaalisti 13 sukasta takaruumiin jaokkeissa, keskiruumiin sukamäärä vaihtelee 12-15, mutta nk. karvaisten toukkien sukamäärä on suurempi. Toukkien sukastoa eli ketotaksiaa voi hyödyntää tunnistamisessa, kuten muitakin rakenteellisia ominaisuuksia. Esimerkiksi mittariperhosten toukista yökköset erottaa helposti vatsajalkojen lukumäärästä. Yökköstoukilla on peräjalkojen lisäksi 2-4 paria vatsajalkoja takaruumiissaan, kun taas mittareilla vain yksi pari (poikkeus tyttöperhoset). Kotelo on yökkösperhosten lepovaihe. Sen kesto vaihtelee n. viikosta kuukausiin. Monet lajit talvehtivat kotelossa, joskus jopa useita vuosia. Jokaisella lajilla on omanlaisensa kotelo, jonka voi tunnistaa pintarakenteesta. Tyypillistä yökköskoteloille on, että niissä voi yleensä erottaa pintarakenteesta imukärsän, keskiruumiin sääret ja siivet sekä takaruumiin viimeisen jaokkeen ulokkeen, cremasterin. Ennen koteloitumista toukka kehrää tulevan kotelon suojaksi kotelokopan, jonka tiiviys vaihtelee suuresti. Jotkut lajit tyytyvät sitomaan pari lehteä muutamalla langalla yhteen, toiset taas kutovat erittäin tiiviin ja vankan kopan. Monet maahan koteloituvat lajit tekevät vankan kotelokopan, kun taas puissa tai pensaissa koteloituvat luottavat lehtien suojaan. Myös kotelona talvehtivat lajit tarvitsevat kestävän kotelokopan. Teksti Matti Ahola Lähteet: Kauri Mikkola, Jussi Murtosaari, Kari Nissinen, Perhosten lumo, Kauri Mikkola, Ilkka Jalas, Yökköset Matti Ahola, Kimmo Silvonen, Pohjoisen Euroopan yökkösten toukat. 4.4 SUOMEN PÄIVÄPERHOSET ESILLÄ KIEPISSÄ Suomessa tavatuista 119 päiväperhoslajista esiintyy maassamme vakituisesti 97 (v. 2009). Nämä kaikki ovat edustettuina Armas Järvelän perhoskokoelmassa. Päiväperhosista 22 lajia esiintyy Suomessa vain tilapäisesti, näistä kokoelmassa on edustettuina 15 lajia, mm. ohdakeperhonen ja amiraali. Kokoelmaan kuuluu myös nyt jo rauhoitettuja, hävinneitä tai uhanalaisia lajeja. Perhonen on hyönteinen, jolla on kolmeosainen ruumis, jonka keskiruumiissa on kolme jaoketta, joissa on 3 paria raajoja, kahdessa takimmaisessa jaokkeessa on pari siipiä. Perhosen iho (kutikula) on vedenpitävä ja sen ilma-aukot sulkeutuvat. Perhosen muodonvaihdos: muna, toukka, kotelo, aikuinen. Toukka vaihe on tärkeä perhoselle: se syö mahdollisimman paljon, jotta se kotelovaiheessa voi muodostua täydelliseksi aikuiseksi. Toukat ovat tärkeitä myös muuttolinnuillemme, varsinkin varpuslinnut syöttävät ravitsevia toukkia poikasilleen. Useimmat päiväperhosista, jotka koteloituvat maanpinnan yläpuolelle eivät talvehdi kotelona, vaan esim. toukkana ja munana. Toukka voi kestää pakkasta kovimmillaan n astetta. Aikuisina talvehtivat esim. nokkosperhonen, sitruunaperhonen ja neitoperhonen. Monet aikuiset päiväperhoset esim. kaaliperhoset ovat pahanmakuisia ja saavat siksi olla rauhassa saalistajilta. 17

18 Tervetuloa tutustumaan päiväperhosiin ja niiden elinympäristöihin. Työpajassa on käytössä WSOY:n tuottama cd Suomen päiväperhosista. Lopuksi huovutamme oman perhosen villasta. 18