KOKKOLAN KAUPUNKI KIEPPI KOKKOLAN LUONNONTIETEELLINEN MUSEO

Transkriptio

1 KOKKOLAN KAUPUNKI KIEPPI KOKKOLAN LUONNONTIETEELLINEN MUSEO VEIKKO SALKION LUONTOKOKOELMA VILJO NISSISEN MINERAALIKOKOELMA ARMAS JÄRVELÄN PERHOSKOKOELMA TOIMINTAKERTOMUS 2012

2 1 HENKILÖSTÖ Paula Hyttinen, amanuenssi / kokoelmanhoitaja Anna-Lisa Lindgren, vahtimestari Anna-Lisa Lindgren, vahtimestari, viikonloppuisin Vincent Gleviczky, projektityöntekijä ja Mari Mäenpää, projektityöntekijä Helena Hannila, kokoelma-assistentti Marko Erkkilä, kokoelma-avustaja Misha Hyttinen, kokoelma-avustaja, tuntityö Työelämään tutustuminen: Hakalahden koulu, yksi oppilas Luontotyöryhmä: Harri Hongell, puheenjohtaja ja Juhani Hannila, jäsen Kävijämäärät: 2010: 5800 kävijää; 2011: 7005 kävijää; 2012: 6200 kävijää kävijät ryhmät Aikuiset 2235 Lapset 1081 Ulkomaalaiset 124 Kouluryhmät Esikoulu ja pvkoti Eläkeläisryhmät Aikuisryhmät Opiskelijaryhmät Ulkomaalaisryhmät Muut ryhmät Yhteensä HALLINTO Luontokokoelma Kiepin kokoelmaohjesääntö hyväksyttiin Luontokokoelma Kieppi on kulttuuri- ja nuorisotoimen lautakunnan alainen tulosyksikkö. (Päätös kulttuuri ja nuorisotoimenlautakunta ) Kokoelmanhoitaja vastaa luontokokoelma Kiepin toiminnasta ja kehittämisestä. Kokoelmanhoitajana toimii amanuenssi Paula Hyttinen. Hänen esimiehensä on sivistysjohtaja. Kokoelmanhoitajan tehtävänä on sivistysjohtajan päätöksen mukaan: 2

3 seurata Kiepin toimialaan kuuluvan luonnontieteellisen museo- ja näyttelytoiminnan kehitystä ja tehdä toimintaa koskevia kehittämisehdotuksia yhdessä luontotyöryhmän kanssa osallistua talousarvion valmisteluun Kiepin osalta sekä seurata ja arvioida talousarvion toteutumista vastata Kiepin näyttely- ja tutkimustoiminnasta vastata Kiepin kokoelmien hoidosta vastata Kiepin julkaisuista ja tiedotustoiminnasta vastata ympäristökasvatuksesta ja asiakaspalvelusta sekä yhteistyöstä toimia Kieppiä koskevien asioiden valmistelijana hoitaa muut Kiepin toimintaa koskevat sivistysjohtajan määräämät tehtävät raportoida Kiepin toiminnasta sivistysjohtajalle lautakunnalle tehtävän raportoinnin yhteydessä Kokoelmanhoitaja hyväksyy Kiepin laskut. Hänen estyneenä ollessaan laskut hyväksyy sivistysjohtaja. Luontotyöryhmä: Kokoelman hoitajalla on apunaan asiantuntijatyöryhmä; luontotyöryhmä, jonka jäsenet nimeää kulttuuri- ja nuorisotoimen lautakunta kokoelmanhoitajaa (aik. Veikko Salkiota) ja luontotyöryhmää kuultuaan. Työryhmä on kokoelmanhoitajan apuna luontokokoelman hoitoa, ylläpitoa ja kehittämistä koskevissa asioissa. 3 TILAT JA NIMI Kiepillä on omat toimitilat museokorttelissa: piha-alue, puuosa ja uudisrakennuksen näyttelytila, jossa kokoelmilla on omat erilliset näyttelytilansa Luontokokoelma Kiepin nimi muutettiin ( Kulttuuri- ja nuorisotoimen lautakunnan päätös 48) seuraavasti: Kieppi, Kokkolan luonnontieteellinen museo. Kokoelmien nimet säilyvät ennallaan: Veikko Salkion luontokokoelma, Viljo Nissisen mineraalikokoelma sekä Armas Järvelän perhoskokoelma. Kieliversiot: Kieppi. Kokkolan luonnontieteellinen museo Kieppi. Karleby naturhistoriska museum Kieppi. Kokkola Museum of Natural History Veikko Salkion luontokokoelma Veikko Salkios naturaliesamling Veikko Salkio s Natural History Collection Viljo Nissisen mineraalikokoelma Viljo Nissinens mineralsamling Viljo Nissinen s Mineral Collection 3

4 Armas Järvelän perhoskokoelma Armas Järveläs fjärilsamling Armas Järvelä s Butterfly Collection 4 KOKOELMAT 4.1 VEIKKO SALKION LUONTOKOKOELMA Luontokokoelma Kieppi on valtakunnallisesti arvokas luonnonhistoriallinen kokoelma ja sillä on huomattava merkitys niin luonto- ja ympäristökasvatuksessa kuin matkailullisestikin. Kokoelma on Veikko Salkion ( ) elämäntyönä syntynyt yhtenäinen kokonaisuus. Veikko Salkion tavoitteena oli herättää kiinnostus luontoon ja luonnonsuojeluun tuomalla palan luontoa esille kokoelmassaan, se olisi myös tulevien sukupolvien nähtävänä. Kiepin tehtävänä on tallentaa näytteitä ja havaintoja luonnosta, seurata alansa tutkimustoimintaa ja tiedottaa siitä sekä järjestää näyttelyitä. Kieppi tekee yhteistyötä eri toimialojen, koulujen, laitosten sekä alan harrastajien ja tutkijoiden kanssa. Toiminnan painopisteenä on kokoelman hallinnoiminen ja hoito sekä luonto- ja ympäristökasvatus. Lautakunnan päätöksen mukaan Kokkolan kaupungin omistama Veikko Salkion luontokokoelma Kieppi säilytetään yhtenäisenä siten, ettei siihen yhdistetä muiden täyttäjien töitä. (Kulttuuri-ja vapaa-ajan lautakunta ). Kaikki näytteet ja alustat ovat pääosin Veikko Salkion tekemiä. Kokoelma koostuu Veikko Salkion Kokkolan kaupungille lahjoittamasta luonnonhistoriallisesta kokoelmasta sekä hänen siihen tekemistään täydennyksistä. Lisäksi Luontokokoelmaan lahjoitetuista erillisistä luonnontieteellisistä kokoelmista ja näytteistä, jotka Veikko Salkio on siihen liittänyt. (Lahjakirja. 1555/1980). Kaupunki osti Veikko Salkiolta sarvi-ja kallokokoelman sekä pyyntivälinekokoelman ( KH ). Veikko Salkion kokoelmat ovat jakaantuneet kolmeen osaan, Kokkolan kaupungin omistama Veikko Salkion luontokokoelma Kieppi, Veikko Salkion kokoelma sekä Rovaniemen kaupungin omistama kokoelma. Kiepissä sijaitseva Kokkolan kaupungin omistama kokoelma, joka jakaantuu seuraaviin osaalueisiin: Perinteinen metsästyskulttuuri Sarvikokoelma Pyyntivälineet Suomalaiset nisäkkäät ja linnut Kallot ja luut, sarvet Pienoisdioraamat Fossiilit ja erikoiset luonnonmuodostumat ja epäsäännöllisyydet Ulkomaiset näytteet (voivat olla mitä hyvänsä edellä mainittuja ryhmiä) Tieteellinen kokoelma Arkistomateriaali, kirjallisuus 4

5 Linnunmunat Veikko Salkion kokoelma Kokoelma liitettiin talletussopimuksella osaksi Luontokokoelma Kieppiä. Kokoelmaan kuuluu huomattavia fossiilinäytteitä sekä muita luontonäytteitä, luontokirjallisuutta ja arkistomateriaalia sekä pyyntivälineitä. Näytteet on luetteloitu ja kuvattu. Rovaniemen kaupungin omistama kokoelma Neuvottelut Rovaniemen kanssa ovat olleet keskeytyneinä vuosien aikana NÄYTTELYT JA TAPAHTUMAT Samaan aikaan toisaalla Aika-tapahtuma Jyrki Portin, Astrobothinia, solarigrafia Mikä tekee linnusta linnun? tapahtuma. Esa Riippa, grafiikkaa Veikko Salkion fossiilikokoelma: Vanhimmat elämän merkit Veikko Salkion elämäntyötä kuvaava perusnäyttely ja työhuone Lintujen ja nisäkkäiden tunnistaminen Kiepissä Samaan aikaan toisaalla, näyttely ja tapahtuma Uudenlainen näyttely nuorille ja aikuisille Astu kaupunkiin, jossa eletään öljykauden jälkeistä elämää. Voit eläytyä vanhan Diilerin bluesiin, seikkailla myrkyllisellä aikamatkalla tai selvittää Lauran ja Kallen kanssa asuntolainan kiemuroita. Luvassa on jännitystä ja romantiikkaa sekä oivalluksia kestävästä elämäntavasta. Suurten kuvien ja lyhyiden tarinoiden kiehtova kokonaisuus kutsuu pohtimaan kriittisesti arjen valintoja, jotka vaikuttavat luonnon ja ihmisen hyvinvointiin Itämeren valuma-alueella. Näyttely toimii inspiroivana johdantona aikamme viheliäisimpiin ongelmien pohtimiseen ja ratkomiseen. Hyvän kirjan tavoin näyttelyn tarinoita voi analysoida juuri omasta näkökulmasta, pohtii näyttelyn ideoinnissa mukana ollut ympäristökasvattaja Matti Ovaska Hyria koulutus Oy:stä. Samaan aikaan toisaalla -näyttelyyn voi tutustua itsenäisesti tai varata yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille toiminnallisen opastuksen. Samaan aikaan toisaalla -kokonaisuuteen kuuluu näyttelyn lisäksi videoita ja syventävää materiaalia, joihin voi tutustua osoitteessa Näyttely on toteutettu EU-yhteistyönä osana neljän maan Communicating the Baltic -COBWEB hanketta. Näyttelyn teossa on ollut mukana Villa Elfvikin luontotalo, Harakan luontokeskus, Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy ja HyriakoulutusOy. Aika-tapahtuma Jyrki Portin, Astrobothinia, solarigrafia 5

6 Aikaulottuvuus tapahtumassa pohditaan ajan olemusta mineraali- ja fossiilikokoelmien näytteiden kautta. Tapahtumasta on tehty lapsille oma versio. Valokuvataiteilija Jyrki Portinin solarigrafioissa ajankulku valottuu neulanreikäkameran valokuvapaperille, niissä seurataan auringonreittejä maisemassa. Näyttelyyn liittyy ATOM-videoinstallaatio. Ensin ei ollut ja sitten oli. Alkuräjähdyksessä 13,6 miljardia vuotta sitten syntyivät aika, materia, energia. Alkuaineista syntyivät vety ja helium. Maailmankaikkeus alkoi laajeta ja laajeneminen jatkuu edelleen. Aurinkokuntamme ja sen osana kotiplaneettamme syntyivät 4,5 miljardia vuotta. Lisää alkuaineita syntyi tähdissä. Tällä hetkellä luonnosta on löydetty 92 alkuainetta ja lisää on tuotettu keinotekoisesti. Mineraalit koostuvat alkuaineiden muodostamista kemiallisista yhdisteistä. Mineraalit taas muodostavat eri kivilajeja maankuoressa. Kivilajien kiertokulkuun perehdymme Mineraalikokoelman näytteiden kautta. Olemme uudistaneet kivilajien esittelyn ja saaneet täydennystä Suomi-vitriiniin mineraaleihin yhteistyössä GTK:n kanssa Renlundin säätiön rahoituksella. Veikko Salkion fossiilikokoelman näytteet kertovat eliölajien synnystä. Syanobakteerit alkoivat tuottaa happea fotosynteesissä yli 2,5 miljardia vuotta sitten, tästä kertovat Tervolan stromatoliitit. Kambrikaudella eliölajit alkoivat moninaistua räjähdysmäisesti elämän siirtyessä meristä myös maan pinnalle. Seuraamme aikajanaa aina meidän päiviimme asti. ATOM-videoinstallaatio liikkuu ja sykkii ajassa vapaasti värähdellen. Tarina koostuu pienistä kuva- ja äänikollaaseista, jotka limittyvät toisiinsa ilmentäen tietynlaista luonnossa valllitsee monimutkaista ja äärettömän herkkää järjestelmää. Kaikki mitä tapahtuu vaikuttaa vastaavasti johonkin toiseen. ATOM on omistettu Pyhäjoen Hanhikiven suunnitellun atomivoimala-alueen puhuttelevalle luonnolle. ATOM on omistettu myös ajalle ja sen kiehtovalle etenemiselle. ATOM on omistettu myös erityisesti ihmisille, jotka rakastavat vapaita metsiä, rantoja ja elämää. Jyrki Portin 2012 ATOM Hanhikiven päällä istuen kuulen nuo kaikki hanhien, kurkien ja joutsenten rautiaisten, lehtokerttujen ja sirittäjien sinitiaisten, laulurastaiden ja punarintojen laulut värähdellen ajassa Hanhikiven päällä istuen aistin nuo kaikki 6

7 matojen, muurahaisten ja kärpästen sisiliskojen, vaaksiaisten ja kimalaisten lepakkojen, perhosten ja sudenkorentojen rapinoissa elämän merkit Päällä Hanhikiven joskus istuin muistelen sanat kaikuen tyhjyyteen Mikä tekee linnusta linnun? tapahtuma. Esa Riippa, grafiikkaa Tapahtumassa mietimme mikä on tyypillistä linnuille. Miten ne selviävät talvesta? Asiaan perehdymme Veikko Salkion luontokokoelman ja Suomen linnut cd:n kautta. Kälviäläisen taidegraafikko Esa Riipan lintuaiheisissa teoksissa, jotka on lainattu K.H. Renlundin museon taidekokoelmista, välittyy ihmisen ja linnun läheinen suhde. Lopuksi piirrämme linnun tarkasti ja väritämme sen. Lapset voivat tehdä tarinan kuvaan. Planeetallamme elää noin 9600 erilaista lintulajia; Suomessa n.465. Linnut ovat kehittyneet dinosauruksista jurakaudella n. 160 miljoonaa vuotta sitten. Osalla niistäkin oli höyhenet. Linnuilla on sulkasato, jolloin ne pudottavat vanhat höyhenet ja sulat. Linnulla on myös nokka. Linnun nokasta voi päätellä onko se hyönteissyöjä, siemensyöjä vai syökö se etanoita ja sammakoita tai ehkä jäniksiä ja myyriä. Ruoka säätelee myös niiden muuttotarvetta. Hyönteissyöjät lentävät aina eteläiseen Afrikkaan tai Intiaan asti. Linnun siivistä voi nähdä ovatko ne hyviä lentäjiä kuten tervapääsky vai jäävätkö ne mieluummin kotinurkille kuten harakka. Näkö ja kuulo ovat lintujen tärkeimmät aistit. Joillakin linnuilla on todella tarkka kuulo. Lapinpöllö voi kuulla myyrän liikkeet lumen alta. Linnun silmä muistuttaa liskojen silmää. Sokea lintu on luonnossa tuomittu häviöön. Pääskynen on kesäntuoja. Kurkiaurat tuovat syksyn. Ihmisten vuoden kiertoon linnut kuuluvat edelleen. Keväinen lintujen laulu ja pesäntekopuuhat ovat hauskoja seurattavia. Mikä sinun mielestäsi tekee linnusta linnun? Kirjallisuutta: Linnun silmin, Valto A. Peiponen, Yliopistopaino 2000 Suomen muuttolinnut, Porvoo 2006 Tapahtuman kesto: n.1,5h tai sopimuksen mukaan Tapahtuma on suunnattu eskareille, ala-ja yläkoululaisille sekä päiväkoti-ikäisille, mutta sopii hyvin kaikille. Tapahtuma tukee luonto- ja ympäristökasvatusta, itseilmaisua sekä taidekasvatusta. Ryhmän koko n. 15 henkeä tai ryhmän/luokan koko. Veikko Salkion fossiilikokoelma, Vanhimmat elämän merkit 7

8 Veikko Salkion fossiilikokoelma alkoi karttua toden teolla 1980-luvun alussa Huippuvuorten retkien (9) kautta. Silloisen luontomuseon, nykyisen Kiepin perustamisvuonna 1982 hän kirjoittaa: Palasimme leirille reput painavina löydöistämme. Kiinnostavimpia olivat muutama vuosikymmenmiljoona sitten eläneiden jalopuiden lehtikuviot, joissa ruodot, pienimmätkin, saattoi selvästi todeta kohokuvioina (kivissä) luvun puolivälin jälkeen kokoelmaan alkoi tulla fossiilinäytteitä ympäri maailmaa. Kanadansuomalainen, laihialaissyntyinen Ray Rinta (s.1925) alkoi avustaa Veikkoa. Matkoiltaan kaikilta mantereilta hän lähetti näytteitä. Kanadan pakettien avaaminen oli aina suuri tapahtuma. Veikko vieraili Rayn perheen luona Kanadassa pari kertaa. Ray kuljetti Veikkoa laajalti asuntovaunullaan mm. eri fossiilikohteisiin sekä Kanadassa että myös Yhdysvaltojen puolella. Luontonäytteitä Veikolla kertyi näiltä kahdelta matkalta paljon. Matkoiltaan Veikko hankki myös fossiilikirjallisuutta. Fossiilikokoelman näytteet on nyt tunnistettu ja ajoitettu yhteistyössä Luonnontieteellisen keskusmuseon paleontologien kanssa. Anneli Uutela, Mikko Haaramo ja Pirkko Ukkonen ovat tehneet asiantuntevaa työtä. Yleisöllä on nyt mahdollisuus kurkistaa elämän merkkeihin miljoonien vuosien takaa. Fossiili on muinoin eläneen eläimen tai kasvin kivettynyt jäännös tai jälki. Alkuperäisen rakenteen aineet ovat korvautuneet ympäristöstä tulleilla mineraaleilla. Maa-ainesten alle hautautuneet kuoret, luut ja hampaat fossiloituvat helpommin. Fossiilien avulla saadaan tietoa elämän kehityksestä ja maapallon historiasta. Fossiileja tutkivaa tieteenalaa kutsutaan paleontologiaksi. Kiepin fossiilikokoelma on sijoitettu kolmeen vitriiniin ikämäärityksen mukaiseen järjestykseen. Prekambrisella maailmankaudella elämän kehitys oli hidasta, mutta maapallon olosuhteet muuttuivat koko ajan elämälle edullisempaan suuntaan. Vanhimmat näytteet ovat jopa yli tuhat miljoonaa vuotta vanha stromatoliitti ja matomaisten eläinten jäljet. Molemmat näytteet ovat suomalaisia. Jo paleotsooisella maailmankaudella ( miljoonaa vuotta sitten) merieläimistö oli hyvin monimuotoista. Tästä todisteena ovat trilobiittien, oikosarvien, sammaleläinten, kotiloiden, lonkerojalkaisten ja merililjojen fossiililöydöt. Kauden loppupuolella elämä nousi vedestä maalle, kehittyi ja monipuolistui. Mesotsooisella maailmankaudella ( miljoonaa vuotta sitten) näyttämöä hallitsivat dinosaurukset. Kokoelmissa mielenkiintoa herättää mm. titanosaurisauropodeihin kuuluvan dinosauruksen muna Kiinasta. Kenotsooisella maailmankaudella (65 milj. 0) nisäkkäistä kehittyi hyvin monimuotoinen ryhmä. Kasvinsyöjistä näytteinä ovat esillä mm. mammutin olkavarren luu ja pedoista luolakarhun hampaita. Useimmat Kiepin kasvifossiileista ovat myös peräisin tältä kaudelta, esillä mm. lepän, koivun, pyökin ja lehmuksen lehtiä. Veikko Salkion elämäntyötä kuvaava perusnäyttely ja työhuone Luontokokoelma Kiepissä avattiin lähtien kokoelman perustajan Veikko Salkion muistonäyttely ja tapahtuma Veikon retket. Istahda hetkeksi erätulille, kuuntele 8

9 hiljaisuutta. Veikko Salkion työ luonnonsuojelun hyväksi kesti läpi hänen elämänsä. Samoja arvoja halusimme kunnioittaa myös hänen muistonäyttelyssään, joka jatkuu nyt pysyvänä perusnäyttelyn osana. Veikko Salkion työhuoneessa voi tutustua mm. luontonäytteiden tekemiseen. Perusmuodosta rakentuu lintujen ja nisäkkäiden preparaatteja taiteilijan herkkyydellä ja luonnontuntijan näkemyksellä. Lintujen ja nisäkkäiden tunnistaminen Kiepissä Veikko Salkion luontokokoelmassa ovat edustettuina lähes kaikki Suomessa tavatut linnut ja nisäkkäät. Lapsille, koululaisille ja ikääntyneille on järjestetty opastettu mahdollisuus tunnistaa lintuja ulkonäön perusteella sekä ääntelystä ja laulusta. Tapahtumassa on ollut käytössä Suomen linnut-cd, josta näkyvät myös muuttolintujen muuttoreitit ja ajat sekä pesintä ja esiintymisalueet. Kevät-talvella tutustuimme paikkalintuihin, myöhemmin keväällä muuttolintuihin. Syksyllä jatkoimme isoilla muuttajilla. Ryhmät ovat varanneet opastuksia myös nisäkkäiden elämästä sekä luunäytteistä. Ryhmän koko n. 10 henkeä. Kiepissä toimii tiistai-iltaisin Nuorten lintukerho Viklo, jonka vetäjänä toimii Keski- Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys. Mukana toiminnassa on myös Kokkolan luontokoulu KIEPPI 30 VUOTTA JA VEIKKO SALKION SYNTYMÄSTÄ 100 VUOTTA Avoimet ovet Kiepissä (alla tiedote) Päivät järjestetään Kiepin 30-vuotisen taipaleen ja Kiepin perustajan Veikko Salkion syntymän 100-vuotisjuhlien kunniaksi. Illalla klo kivikerhon esitelmässä GTK:n geologi Olavi Kontoniemi kertoo alkuaineiden tiestä mineraaleiksi ja kivilajeiksi. Olemme täydentämässä sarvi- ja kallokokoelman esillepanoa tietoiskuilla. Hirvieläinten ja onttosarvisten huomattava sarvi- ja kallokokoelma oli erityisen tärkeä Veikko Salkiolle. Häntä kiinnostivat epämuodostumat, vioittumat ja muut erikoisuudet. Hirvieläimiin (Cervidae) luetaan maailmassa yli 40 lajia, Kiepissä on 9 eri lajin sarvia. Näistä hirvi levittäytyi Suomeen viimeisen jääkauden jälkeen n vuotta sitten. Jo esihistoriallisena aikana se oli tärkeä riistaeläin. Nykyisin hirvi elää koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta. Sillä on hirvieläimistä suurimmat sarvet, ja ne voivat painaa yli kymmenen kiloa. Uros alkaa kasvattaa hanko- tai lapiosarviaan jo huhtikuussa syksyn kiima-aikaa varten. Kiiman jälkeen loppuvuodesta se pudottaa sarvet. Naaraalla ei ole sarvia. Kiepin Aika-tapahtumassa pohditaan ajan olemusta Viljo Nissisen mineraalikokoelman ja Veikko Salkion fossiilikokoelman näytteiden kautta. Tapahtumasta on tehty myös lapsille oma versio. Valokuvataiteilija Jyrki Portinin solarigrafioissa ajankulku valottuu neulanreikäkameran valokuvapaperille; niissä seurataan auringonreittejä maisemassa. Näyttelyyn liittyy ATOM-videoinstallaatio sekä Marko Portinin musiikki ÁIGI. 9

10 Armas Järvelän perhoskokoelmassa on esillä 97 vakituisesti Suomessa esiintyvää päiväperhosta. Tilapäisesti Suomessa esiintyvistä lajeista on esillä 15. Kokoelmaan kuuluu myös nykyisin rauhoitettuja, hävinneitä tai uhanalaisia lajeja. Tällä hetkellä Kiepissä toimii kolme kokoelmaa: Veikko Salkion luontokokoelma, Viljo Nissisen mineraalikokoelma sekä Armas Järvelän perhoskokoelma. Kokkolassa avattiin Roosin talon suolamakasiinissa Luontomuseo vuonna Entisen Hagströmin nahkatehtaan tiloissa Luontomuseo toimi kymmenisen vuotta, jonka jälkeen valmistuivat uudet tilat museokorttelissa vuonna Tuolloin luontomuseo sai uuden nimen: Luontokokoelma Kieppi. Samaan rakennukseen sijoitettiin kaupungintalolta myös Viljo Nissisen mineraalikokoelma. Kokkolan kaupunki päätti ottaa vastaan Armas Järvelän perhoskokoelman vuonna Vuonna 2008 kaikki kolme kokoelmaa liitettiin yhdeksi yksiköksi Luontokokoelma Kiepiksi. Kiepin perustajan Veikko Salkion ( ) elämäntyön perusta oli luonnonsuojelu ja luontotietouden jakaminen. Kieppi jatkaa hänen työnsä perintönä luontotiedon jakamista teemalla: Yhteinen vastuumme luonnosta. Kolmen keräilijän hienot kokoelmat ovat pohjana monipuoliselle toiminnalle, jossa tavoitteena on monitieteinen ja taiteinen kokonaisnäkemys luonnosta. Kieppi tekee yhteistyötä eri tahojen kanssa ilman raja-aitoja Veikko Salkion luontopäivät. Luontokokoelma Kiepissä ja sen pihapiirissä järjestettiin lauantaina toukokuun 26. päivänä klo Luontopäivä, jolloin kaikki kiinnostuneet voivat esittää asiantuntijoille luontoon, eläimiin ja luonnon virkistyskäyttöön liittyviä kysymyksiä. Aihealueina olivat kasvit, sienet, pieneliöt, eläimet, suot, geologia, retkeily ja luonnon virkistyskäyttö. Asiantuntijoina mm. biologit Harri Hongell, Sara Kåll, Petri Kulha ja Terho Taarna sekä geologit Olavi Kontoniemi ja Teuvo Herranen sekä Tanja Ojanperä, joka kertoi Kokkolan ulkoilureiteistä. Tilaisuudella kunnioitetaan Veikko Salkion elämäntyötä luonnonsuojelualueiden vartijana Suomen pohjoisilla alueilla sekä hänen työtään Luontokokoelma Kiepin perustajana. Veikon tavoitteena oli jakaa luontotietoutta ja tätä kautta herättää rakkaus luontoa kohtaan. Kaikille avoin tilaisuus oli maksuton. Lapset olivat Veikolle erityisen tärkeitä ja toivoimmekin paikalle runsaasti myös lapsiperheitä. Kiepissä oli mahdollisuus tutustua eläimiin, mineraaleihin, perhosiin ja fossiileihin sekä Jyrki Portinin Astrobothnia-näyttelyyn koko iltapäivän. Lapsille oli monenlaista tekemistä. Opastuksia. Tarjoilua.. Lisätietoja amanuenssi Paula Hyttinen ( ) Kiepistä sekä Petri Kulha ( ) Kokkolan Ladusta Luonnontieteelliset museopäivät Kokkolassa Teema: Yhteinen vastuumme luonnosta Luontokokoelma Kieppi täyttää 30 vuotta ja sen perustajan Veikko Salkion syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta. Salkion tavoitteena oli luontotietouden jakaminen ja sitä kautta rakkauden herättäminen luontoa kohtaan. 10

11 Ihminen on yksikkö, jolla on kokonaisälyllinen vastuu ekosysteemien monimuotoisuuden säilymisestä. Meillä on myös yhteinen vastuu. Jokaisen tulisi työssään ja toiminnassaan pyrkiä kestävään ekosysteemipalveluiden käyttöön. Päivien monipuolisessa ohjelmassa esitellään ajankohtaisia geologian, luonnonsuojelun, lintutieteen, ympäristö- ja taidekasvatuksen sekä ympäristötieteen ja -tekniikan hankkeita. Retkikohteena on Rummelö-Harrbådan lintuvesialue. Päivät järjestetään yhteistyössä museoliiton, Kiepin ja sen yhteistyökumppaneiden kanssa. Kohderyhmänä ovat luonnontieteellisissä museoissa ja luontokeskuksissa työskentelevät sekä museopedagogit, jotka työssään ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen osana. Lisäksi muu museoväki, joka kokee olevansa osa kokonaisälyllistä ekotehokkuutta. Ohjelma Keskiviikko 5.9. Kokkola-sali, Kaupungintalo, Kauppatori Ilmoittautuminen ja ruokailu Kaupungintalolla Tervetuloa Kokkolaan. Päivien avaus Kulttuuri- ja nuorisotoimen lautakunnan puheenjohtaja, biologi Terho Taarna Samaan aikaan toisaalla näyttelyn video: Energian hinta COBWEB-hanke Voiko taide pelastaa maailman? Taidekasvatuksen mahdollisuudet luontotiedon välittämisessä ja luonnonsuojelussa TaT Jaana Erkkilä, Yrkeshögskolan Novia Teollisuuden sivuainevirrat symbioosituotteiksi Ympäristötekniikan professori Olli Dahl, Aalto-yliopisto Kahvi/teetauko Kaivosteollisuus, malminetsintä ja uusi kaivoslaki Geologi Olavi Kontoniemi, Geologian tutkimuskeskus GTK monessa mukana - myös kansan valistajana Geologi Jari Nenonen, Geologian tutkimuskeskus Luonnonsuojelulaki ja cites. Biologi Harri Hongell, Pohjanmaan ELY-keskus Koulun puheenvuoro. 11

12 Kemian opettaja Zofia Bazia-Hietikko Kotka-kokoelmienhallintajärjestelmä luonnontieteellisille kokoelmille Tietotekniikka-asiantuntija, Mikko Heikkinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Päivän yhteenveto Illanvietto Kiepissä, Kokkolan luonnontieteellisessä museossa, Pitkänsillankatu 26. Iltapala Veikon tapaan ja muuta tarjoilua. Tervetuloa. Juhlimme Kiepin 30-vuotista taivalta, muistelemme Kiepin perustajan Veikko Salkion ( ) työtä luonnonsuojelun uranuurtajana ja tutustumme Kiepin kokoelmiin: Veikko Salkion luontokokoelmaan, Viljo Nissisen mineraalikokoelmaan sekä Armas Järvelän perhoskokoelmaan. Nähtävänä myös Joni Virtasen Muoto - Form- video. Torstai 6.9. Kokkolan luontokoulu,villa Elba ja Rummelön-Harrbådan lintuvesialue Bussikuljetus Hotelli Kaarlen edestä klo Ympäristökasvatus Kokkolan luontokoulussa: toiminta ja tavoitteet. Luontokoulun opettaja, biologi Sara Kåll Rummelö-Harrbådan kosteikkoalue ja sen linnusto Ympäristösihteeri, biologi Juhani Hannila, Kokkolan ympäristöpalvelut ruokailu Opastettu retki luontoon. Lintumaailman ja luonnon asiantuntijoiden opastuksella tutustumme luontopolulla ja lintutorneilla monipuoliseen lintuvesialueeseen ja rantametsikköön. Nokipannukahvit. Kevyt retkivarustus Bussi lähtee Villa Elban parkkipaikalta, paluu kaupunkiin rautatieaseman kautta Kirjan julkistamistilaisuus. Jaana Erkkilä, Piruparka ja Talviparatiisi. Kirja pitää sisällään kaksi tarinaa, jotka liittyvät amanuenssi Paula Hyttisen suunnittelemiin lastentapahtumiin. Jaana Erkkilän Talviparatiisi-tarina syntyi Kiepissä vuonna 2011 toteutettuun talvista luontoa käsitelleeseen tapahtumaan. Teos on kunnianosoitus Veikko Salkion elämäntyölle luonnon parissa. Kirjan on kustantanut Kustannusosuuskunta Länsirannikko. 12

13 KOKOELMAN HOITO JA LUETTELOINTI Veikko Salkion kouluttama eläintentäyttäjä Seija Jakobson on toiminut preparattorina tarvittaessa. Kiepin kokoelmat on pääosin diaarioitu ja luetteloitu ja tiedot on saatettu digitaaliseen muotoon. Tiedot on luetteloitu Luonnontieteellisen keskusmuseon ohjeiden mukaan. Luetteloinnin tarkistus jatkuu. Kiepillä, Kokkolan luonnontieteellisellä museolla, on kolme merkittävää kokoelmaa. Kokoelmien tietojen digitoimisen tavoitteena on kokoelmien tiedonhallinta sekä tietojen ja kuvien saatavuus GBIF:ssä sekä KDK-asiakasliittymän kautta. Tätä varten Kieppi on saanut opetus- ja kulttuuriministeriöltä kulttuuriperinnön digitointiin vuosille avustusta Kiepin tiedon hallinnan toimenpiteet vuonna 2012: Linnut (kaikki) 538 näytettä, luettelointi tarkistettu ja siirretty Kotka-tiedonhallintajärjestelmään / Luomus sekä GBIF Nisäkkäät (kaikki)129 näytettä, luettelointi tarkistettu ja siirretty Kotkatiedonhallintajärjestelmään / Luomus sekä GBIF Sarvet ja kallot, (kaikki) 642 näytettä luettelointi tarkistettu ja loput luetteloitu exceliin. Näytteet on myös kuvattu ja osa varastoitu. Luettelointi siirretty Kotkaan. Veikko Salkion deponointikokoelma, sarvet ja kallot (kaikki 881 näytettä) luettelointi tarkistettu ja luettelointi siirretty Kotkaan. Näytteet on kuvattu ja osa varastoitu. Mineraalit 1472 näytettä, luettelointi saatettu loppuun ja tiedot on siirretty Kotkatiedonhallintajärjestelmään / Luomus Perhoset (näytteitä ), Yksittäiset perhoset luetteloimatta. Perhoslajit kirjoitettu ryhmittäin: Päiväperhoset, kiitäjät ja kehrääjät, mittarit, yökköset Kaksi biologia on työskennellyt kokoelmanäytteiden parissa amanuenssin ja vahtimestarin avustamana. Tiedot voidaan siirtää KDK.oon heti, kun saamme taas lisäresursseja, mahdollisesti syksyllä Veikko Salkion sarvikokoelman näytteiden luetteloinnin tarkistus on suoritettu hirvieläinten osalta, samoin nimilappujen ja infotekstien tekeminen on toteutettu. Onttosarvisten osalta työ jatkuu vuonna Vuonna 2011 Veikko Salkion fossiilikokoelman esillä olevat näytteet on tunnistettu ja luetteloitu. Nimilaput on uusittu. Kokoelman esille pano on saatu valmiiksi. Asiantuntijana ovat toimineet Luonnontieteellisen keskusmuseon paleontologit TIEDOTTAMINEN JA MARKKINOINTI Luontokokoelma tiedottaa tapahtumistaan tiedotustilaisuuksissa, tiedottein ja netissä. Kiepin nettisivuja on täydennetty vuoden aikana, tiedot esillä myös Museot.fi-sivuilla. Kieppi on mukana VisitKokkola -esitteessä ja Infomedian ulkomainoksessa. 13

14 Museoviraston avustus, 4800 kokoelmaluettelon tekemiseen. Luettelo on toteutettu ja sitä jaetaan kouluryhmille ja yhteistyökumppaneille ilmaiseksi. Muuten esittelyluettelo on myytävänä yleisölle. 4.2 VILJO NISSISEN MINERAALIKOKOELMA Mineraalikokoelma ja luontokokoelma Kieppi yhdistettiin yhdeksi tulosyksiköksi suoraan kulttuuri- ja nuorisotoimenlautakunnan alaisuuteen kulttuuri- ja nuorisotoimenlautakunnan päätöksellä Päätöksen mukaan amanuenssi Paula Hyttinen toimii kokoelmien yhteisenä vastaavana kokoelmanhoitajana NÄYTTELYT JA TAPAHTUMAT Aika-tapahtuma Jyrki Portin, Astrobothinia, solarigrafia Aika tapahtuma toteutui myös mineraalikokoelmassa. Aika-tapahtumassa pohditaan ajan olemusta mineraali- ja fossiilikokoelmien näytteiden kautta. Tapahtumasta on tehty lapsille oma versio. Valokuvataiteilija Jyrki Portinin solarigrafioissa ajankulku valottuu neulanreikäkameran valokuvapaperille, niissä seurataan auringonreittejä maisemassa. Näyttelyyn liittyy ATOM-videoinstallaatio. Ensin ei ollut ja sitten oli. Alkuräjähdyksessä 13,6 miljardia vuotta sitten syntyivät aika, materia, energia. Alkuaineista syntyivät vety ja helium. Maailmankaikkeus alkoi laajeta ja laajeneminen jatkuu edelleen. Aurinkokuntamme ja sen osana kotiplaneettamme syntyivät 4,5 miljardia vuotta. Lisää alkuaineita syntyi tähdissä. Tällä hetkellä luonnosta on löydetty 92 alkuainetta ja lisää on tuotettu keinotekoisesti. Mineraalit koostuvat alkuaineiden muodostamista kemiallisista yhdisteistä. Mineraalit taas muodostavat eri kivilajeja maankuoressa. Kivilajien kiertokulkuun perehdymme Mineraalikokoelman näytteiden kautta. Olemme uudistaneet kivilajien esittelyn ja saaneet täydennystä Suomi-vitriiniin mineraaleihin yhteistyössä GTK:n kanssa Renlundin säätiön rahoituksella v MINERAALIKOKOELMAN KEHITTÄMINEN (Kokkolalainen keräilijä Viljo Nissinen ( ) on luonut Kokkolassa Kiepissä sijaitsevan mineraalikokoelman. Hän on järjestänyt näytteet mineraalien koostumukseen perustuvan luokittelun mukaan. Hänelle on myös ollut tärkeää näytteiden kauneus, virheettömyys ja mineraalin erilaisuus löytöpaikasta johtuen. Hänen tavoitteenaan oli kerätä kaikki maailman mineraalit, kokoelmassa on tällä hetkellä n mineraalia näytteillä. ) Yhdessä GTK:n asiantuntijoiden kanssa on laadittu suunnitelma opetusmateriaalin tekemiseksi ja tapahtumien toteuttamiseksi vuosille Asiantuntijapalvelut (suunnittelu ja sisällön tuottaminen) ostetaan GTK:lta. Rahoitus haetaan vuosittain tehtävän suunnitelman mukaan. Toteutus jakaantuu vuosille Vuonna 2012 rahoitusta ei saatu. Haemme rahaa vuodelle

15 Vuoden 2012 aikana on suunniteltu Saven muisti tapahtuma, joka toteutuu Tapahtumassa perehdytään saveen ja keramiikan raaka-aineisiin Kiepin mineraalikokoelman näytteiden kautta. Tapahtumaan liittyy yhteistyökumppani Merja Pohjosen keramiikkanäyttely MINERAALIKOKOELMAN TIEDOTTAMINEN JA MARKKINOINTI Mineraalikokoelman näyttelyistä ja tapahtumista järjestetään tiedotustilaisuudet ja lähetetään tiedotteet. Internet-sivut Kiepin sivujen alla, samoin tiedotteet VisitKokkolassa ja Infomedian ulkomainoksessa. Kokoelmaluettelo on toteutettu (Museoviraston avustus 4800 ) MUU TOIMINTA Kiepissä toimiva Kokkolan kivikerho perustettiin yhteistyössä kokkolalaisten kiviharrastajien kanssa. Kivikerho kokoontuu jokaisen kuukauden ensimmäisenä torstaina klo Kiepissä. Kivikerhon tavoitteena on tutustuttaa kerholaiset Suomen ja erityisesti Keski-Pohjanmaan kiviin, kivilajeihin, mineralogiaan ja geologiaan. Samalla kiviharrastajat ja asiasta kiinnostuneet tutustuvat toisiinsa. Malmien etsintä, koru- ja jalokivien työstö, kivien käyttökohteet, kivikokoelmat, kiviretket kuuluvat myös ohjelmaan Kuisma ja Sisko Peura kertoivat kullan ja korukivien etsinnästä Lemmenjoella Geologi Olavi Kontoniemi, Alkuaineista mineraaleiksi ja kivilajeiksi Arkeologi Lauri Skantsi kertoi esihistoriallisista löydöistä Keski-Pohjanmaalla Mineraalien ja kivien tunnistusilta Kiepissä, asiantuntijana geologi Olavi Kontoniemi. Ohessa tiedote: Jos sinulla on mielenkiintoisia, arvoituksellisia tai muuten mieltäsi askarruttavia kiviä, tuo ne tunnistettaviksi Kieppiin. Kokkolan kivikerho ja Geologian tutkimuskeskus järjestävät mineraalien ja kivinäytteiden tunnistusillan ensi torstaina klo Kiepissä, Kokkolan luonnontieteellisessä museossa, Pitkänsillankatu 26. Asiantuntijana paikalla geologi Olavi Kontoniemi GTK:sta. Malminetsintä on mainio harrastus, joka soveltuu kaikille retkeilyn ja monen muun ulkoiluharrastuksen yhteyteen. Kansannäytetoiminta tarjoaa jokaiselle meistä mahdollisuuden lähettää GTK:lle löytämiään mineraali-, maa- tai kivinäytteitä tutkittavaksi maksutta. Jokainen lähetetty näyte tutkitaan ja tutkimustulokset ilmoitetaan kirjeitse lähettäjälle. Mielenkiintoisimpien näytteiden löytöpaikka käydään tarkistamassa paikan päällä. Lisätietoja: Kansannäytetoiminta on tärkeää toimintaa. Jokainen lähetetty näyte auttaa eteenpäin raaka-ainevarojen etsintätyötä ja lisää GTK:n tietovarastoja. 4.3 ARMAS JÄRVELÄN PERHOSKOKOELMA 15

16 Kokkolan kaupunki päätti ottaa vastaan Armas Järvelän perhoskokoelman Museotoimenjohtajan päätöksellä perhoskokoelma siirrettiin K.H.Renlundin museosta luontokokoelma Kieppiin, jossa se säilyy erillisenä, yhtenäisenä kokoelmana. (Kaarlo Armas Järvelä ( ) oli syntyisin Kivikankhalta, Kaustisen Varilan kylästä. Hänen mieluisimpia harrastuksiaan oli Suomen perhosten keräily ja tutkimus, joka alkoi systemaattisesti vuonna Järvelä liittyi Suomen Perhostutkijain seuraan (SPS). Järvelän löytämiin perhosiin kuuluu muutamia harvinaisuuksia, joita on Suomessa tavattu vain pari kertaa.) PERHOSKOKOELMAN HOITO, LUETTELOINTI JA ESITTELY Kokoelmaan kuuluu n näytettä. Perhosista on olemassa tiedot, tieteellinen nimi, löytöpaikka, päiväys, löytäjä. Varsinaista luetteloa ei ole. Kokoelmaa varten on hankittu 4 vitriiniä, joissa perhosia tullaan pitämään esillä teemoittain. Yökköset on valmisteltu esille pantavaksi tietoineen, mittareiden tietojen kirjoittaminen on vielä kesken. Kieppiin on ostettu perhoskirjallisuutta. Ensimmäiseksi esiteltiin lähtien Suomen päiväperhoset. Seuraavaksi esille on asetettu Suomen kiitäjät ja kehrääjät ja vuonna 2012 jälleen päiväperhoset. Yökköset on valmisteltavana esille pantavaksi vuoden 2013 kevääksi asti Suomen kiitäjät ja kehrääjät Useimmat kiitäjät ja kehrääjät ovat yöaktiivisia. Yöperhosille on tunnusomaista kuuloelin, jolla perhonen voi aistia lepakon tuottamia ultraääniä. Mm. isosiilikkäällä on tymbaalielin, jolla se päästää ratisevan varoitusäänen kyljistään ja tuolloin lepakko väistää. Siilikkäiden heimossa on myös paljon varoitusvärisiä lajeja ja toukat ovat usein myrkkykarvaisia. Riikinkukkokehrääjä on hyvä esimerkki kehrääjien (ja kiitäjien) feromonien käytöstä: hedelmöittymätön naaras voi houkutella paikalle koiraita pitkien matkojen, jopa kilometrien päästä. Feromonit ovat perhosyksilöiden välisen viestinnän kemiallisia aineita. Useilla kehrääjien, nirkkojen ja villakkaiden koirailla on isot kaksoiskampahampaiset tuntosarvet, joiden hajuaisti on erittäin tehokas. Villakkaisiin kuuluvien tupsukkaiden pulleat naaraat ovat lentokyvyttömiä, eivätkä niiden siivet kehity tynkiä suuremmiksi. Täplätupsukkaat houkuttelevat koiraat paikalle kuoriuduttuaan, parittelevat, munivat kotelokoppansa päälle ja kuolevat. Kaikki tämä parin päivän sisällä. Kehrääjien toukka koteloituu kehräämänsä kotelokopan sisään. Kopan toukka valmistaa erittämästään silkkirihmasta oksanhankaan, lehtien sekaan tai usein maahan. Suojan valmistuttua toukka koteloituu sen sisään. Kotelokoppia on vaikea löytää, koska ne ovat hyvin naamioituja. Varsinaisia kiitäjiä ja kehrääjiä on Suomessa nyt tavattu 36 lajia. Entiset kehrääjät, nirkot (25 lajia), villakkaat (12 lajia) ja siilikkäät (36 lajia) ovat nykytutkimusten perusteella yökkösmäisiä perhosia ja sirppisiivet (4 lajia) muodostavat yhdessä villaselkien kanssa oman yläheimon. Luontokokoelma Kiepissä sijaitsevassa Armas Järvelän perhoskokoelmassa näitten ryhmien lajeja on esillä 106. Puuttuvat lajit 16

17 ovat: taarnavillakas, kiiltosiilikäs, idänsiilikäs. Kokoelma on arvokas tieteellisen tutkimuksen aineistona ja luontotietouden välittäjänä, näin se toimii osana luonnonsuojelua. Suomen kiitäjät ja kehrääjät - ja Perhosten lumo -teokset antavat arvokasta tietoa perhosista ja niiden elinympäristöistä". Suomen päiväperhoset Suomessa tavatuista 119 päiväperhosesta esiintyy maassamme vakituisesti 97 (v. 2009). Nämä kaikki ovat edustettuina Armas Järvelän perhoskokoelmassa. Päiväperhosista 22 lajia esiintyy Suomessa vain tilapäisesti, näistä kokoelmassa on edustettuina 15 lajia, mm. viime vuosina runsaina esiintyneet ohdakeperhonen ja amiraali. Kokoelmaan kuuluu myös nyt jo rauhoitettuja, hävinneitä tai uhanalaisia lajeja. Perhonen on hyönteinen, jolla on kolmeosainen ruumis, jonka keskiruumiissa on kolme jaoketta, joissa on 3 paria raajoja, kahdessa takimmaisessa jaokkeessa on pari siipiä. Perhosen iho (kutikula) on vedenpitävä ja sen ilma-aukot sulkeutuvat. Perhosen muodonvaihdos: muna, toukka, kotelo, aikuinen. Toukka vaihe on tärkeä perhoselle: se syö mahdollisimman paljon, jotta se kotelovaiheessa voi muodostua täydelliseksi aikuiseksi. Toukat ovat tärkeitä myös muuttolinnuillemme, varsinkin varpuslinnut syöttävät ravitsevia toukkia poikasilleen. Useimmat päiväperhosista, jotka koteloituvat maanpinnan yläpuolelle eivät talvehdi kotelona, vaan esim. toukkana ja munana. Toukka voi kestää pakkasta kovimmillaan n. -40 astetta. Aikuisina talvehtivat esim. nokkosperhonen, sitruunaperhonen ja neitoperhonen. Monet aikuiset päiväperhoset esim. kaaliperhoset ovat pahanmakuisia, ja saavat siksi olla rauhassa saalistajilta. Tervetuloa tutustumaan päiväperhosiin ja niiden elinympäristöihin. Tapahtumassa käytössä WSOY:n tuottama cd Suomen päiväperhosista. Nähtävänä myös Joni Virtasen kuva-ääniteos Form Muoto. 17