KOKKOLAN KAUPUNKI KIEPPI VEIKKO SALKION LUONTOKOKOELMA KIEPPI VILJO NISSISEN MINERAALIKOKOELMA ARMAS JÄRVELÄN PERHOSKOKOELMA

Transkriptio

1 KOKKOLAN KAUPUNKI KIEPPI VEIKKO SALKION LUONTOKOKOELMA KIEPPI VILJO NISSISEN MINERAALIKOKOELMA ARMAS JÄRVELÄN PERHOSKOKOELMA TOIMINTAKERTOMUS 2011

2 1 HENKILÖSTÖ Paula Hyttinen, amanuenssi / kokoelmanhoitaja Anna Lisa Lindgren, vahtimestari Helena Hannila, kokoelma assistentti Vincent Gleviczky, kokoelma assistentti Mari Mäenpää, kokoelma assistentti Misha Hyttinen, kokoelma avustaja, tuntityö Ari Rantala, kokoelma apulainen Työelämään tutustuminen: Kokkolan yhteislyseon lukio, kaksi oppilasta Luontotyöryhmä: Harri Hongell, puheenjohtaja ja Juhani Hannila, jäsen Matkat ja koulutus: amanuenssi Paula Hyttinen. Sarvikokoelmaan tutustuminen. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Helsinki. Kävijämäärät: 2010: 5800 kävijää; 2011: 7005 kävijää kävijät ryhmät Aikuiset 2435 Lapset 1087 Ulkomaalaiset 124 Kouluryhmät Esikoulu ja pvkoti Eläkeläisryhmät Aikuisryhmät Opiskelijaryhmät Ulkomaalaisryhmät Muut ryhmät Yhteensä HALLINTO Luontokokoelma Kiepin kokoelmaohjesääntö hyväksyttiin Luontokokoelma Kieppi on kulttuuri ja nuorisotoimen lautakunnan alainen tulosyksikkö. (Päätös kulttuuri ja nuorisotoimenlautakunta ) 2

3 Kokoelmanhoitaja vastaa luontokokoelma Kiepin toiminnasta ja kehittämisestä. Kokoelmanhoitajana toimii amanuenssi Paula Hyttinen. Hänen esimiehensä on sivistysjohtaja. Kokoelmanhoitajan tehtävänä on sivistysjohtajan päätöksen mukaan: seurata Kiepin toimialaan kuuluvan luonnontieteellisen museo ja näyttelytoiminnan kehitystä ja tehdä toimintaa koskevia kehittämisehdotuksia yhdessä luontotyöryhmän kanssa osallistua talousarvion valmisteluun Kiepin osalta sekä seurata ja arvioida talousarvion toteutumista vastata Kiepin näyttely ja tutkimustoiminnasta vastata Kiepin kokoelmien hoidosta vastata Kiepin julkaisuista ja tiedotustoiminnasta vastata ympäristökasvatuksesta ja asiakaspalvelusta sekä yhteistyöstä toimia Kieppiä koskevien asioiden valmistelijana hoitaa muut Kiepin toimintaa koskevat sivistysjohtajan määräämät tehtävät raportoida Kiepin toiminnasta sivistysjohtajalle lautakunnalle tehtävän raportoinnin yhteydessä Kokoelmanhoitaja hyväksyy Kiepin laskut. Hänen estyneenä ollessaan laskut hyväksyy sivistysjohtaja. Luontotyöryhmä: Kokoelman hoitajalla on apunaan asiantuntijatyöryhmä, luontotyöryhmä, jonka jäsenet nimeää kulttuuri ja nuorisotoimen lautakunta kokoelmanhoitajaa (aik. Veikko Salkiota) ja luontotyöryhmää kuultuaan. Työryhmä on kokoelmanhoitajan apuna luontokokoelman hoitoa, ylläpitoa ja kehittämistä koskevissa asioissa. 3 TILAT JA NIMI Kiepillä on omat toimitilat museokorttelissa: piha alue, puuosa ja uudisrakennuksen näyttelytila, jossa kokoelmilla on omat erilliset näyttelytilansa Luontomuseon nimi muutettiin seuraavasti: Kieppi, Veikko Salkion luonnonhistorialliset kokoelmat (Luontomuseon työryhmä 2/2000). Kun mineraalikokoelma ja perhoskokoelma on nyt (v. 2008) liitetty yhdeksi tulosyksiköksi yhdessä luontokokoelma Kiepin kanssa, käytetään yksiköstä nimitystä Kieppi tai selvennykseksi Luontokokoelma Kieppi. Kiepissä on kolme erillistä kokoelmaa: Veikko Salkion luontokokoelma Kieppi, Viljo Nissisen mineraalikokoelma ja Armas Järvelän perhoskokoelma. 4 KOKOELMAT 4.1 VEIKKO SALKION LUONTOKOKOELMA KIEPPI 3

4 Luontokokoelma Kieppi on valtakunnallisesti arvokas luonnonhistoriallinen kokoelma ja sillä on huomattava merkitys niin luonto ja ympäristökasvatuksessa kuin matkailullisestikin. Kokoelma on Veikko Salkion elämäntyönä syntynyt yhtenäinen kokonaisuus. Veikko Salkion tavoitteena oli herättää kiinnostus luontoon ja luonnonsuojeluun tuomalla palan luontoa esille kokoelmassaan, se olisi myös tulevien sukupolvien nähtävänä. Kiepin tehtävänä on tallentaa näytteitä ja havaintoja luonnosta, seurata alansa tutkimustoimintaa ja tiedottaa siitä sekä järjestää näyttelyitä. Kieppi tekee yhteistyötä eri toimialojen, koulujen, laitosten sekä alan harrastajien ja tutkijoiden kanssa. Toiminnan painopisteenä on kokoelman hallinnoiminen ja hoito sekä luonto ja ympäristökasvatus. Lautakunnan päätöksen mukaan Kokkolan kaupungin omistama Veikko Salkion luontokokoelma Kieppi säilytetään yhtenäisenä siten, ettei siihen yhdistetä muiden täyttäjien töitä. (Kulttuuri ja vapaa ajan lautakunta ). Kaikki näytteet ja alustat ovat pääosin Veikko Salkion tekemiä. Kokoelma koostuu Veikko Salkion Kokkolan kaupungille lahjoittamasta luonnonhistoriallisesta kokoelmasta sekä hänen siihen tekemistään täydennyksistä. Lisäksi Luontokokoelmaan lahjoitetuista erillisistä luonnontieteellisistä kokoelmista ja näytteistä, jotka Veikko Salkio on siihen liittänyt. (Lahjakirja. 1555/1980). Kaupunki osti Veikko Salkiolta sarvi ja kallokokoelman sekä pyyntivälinekokoelman ( KH ). Veikko Salkion kokoelmat ovat jakaantuneet kolmeen osaan, Kokkolan kaupungin omistama Veikko Salkion luontokokoelma Kieppi, Veikko Salkion kokoelma sekä Rovaniemen kaupungin omistama kokoelma. Kiepissä sijaitseva Kokkolan kaupungin omistama kokoelma, joka jakaantuu seuraaviin osaalueisiin: Perinteinen metsästyskulttuuri Riistalinnut Sarvikokoelma Pyyntivälineet Suomalaiset nisäkkäät ja linnut Kallot ja luut, sarvet Pienoisdioraamat Fossiilit ja erikoiset luonnonmuodostumat ja epäsäännöllisyydet Ulkomaiset näytteet (voivat olla mitä hyvänsä edellä mainittuja ryhmiä) Tieteellinen kokoelma Arkistomateriaali, kirjallisuus Linnunmunat Veikko Salkion kokoelma Kokoelma liitettiin talletussopimuksella osaksi Luontokokoelma Kieppiä. Kokoelmaan kuuluu huomattavia fossiilinäytteitä sekä muita luontonäytteitä, luontokirjallisuutta ja arkistomateriaalia sekä pyyntivälineitä. Näytteet on pääosin luetteloitu ja kuvattu. 4

5 Rovaniemen kaupungin omistama kokoelma Neuvottelut Rovaniemen kanssa ovat olleet keskeytyneinä vuosien aikana NÄYTTELYT JA TAPAHTUMAT Talviparatiisi tapahtuma yhteistyössä Jaana Erkkilän kanssa Jan Björk, Kevät Våren, luontokuvia Joni Virtanen: FORM MUOTO, Valokuva ja ääniteos Vuoden Luontokuva; Voittajat 2010 näyttely Veikko Salkion fossiilikokoelma: Vanhimmat elämän merkit Veikko Salkion elämäntyötä kuvaava perusnäyttely ja työhuone Lintujen ja nisäkkäiden tunnistaminen Kiepissä Talviparatiisi tapahtuma yhteistyössä Jaana Erkkilän kanssa Kiepin talvitapahtumassa olemme osa talvista luontoa. Mietimme mitä linnut tekevät pimeänä talviyönä. Mistä ne löytävät ruokansa lyhyen valoisan aikana? Missä ovat kaikki laululintumme? Huurteisessa metsässä voimme nähdä myös pienten vipeltäjien jälkiä. Talvinen luonto on täynnä elämää. Eri eläinlajit ovat keksineet kukin oman tyylinsä selviytyä talven yli: Useimmat vesilinnut suuntaavat etelään, mutta osa sinisorsistamme jää suliin talvehtimaan. Ne selviävät vain ihmisten talviruokinnan turvin. Talvehtimisen mahdollistaa lämpötilan säätelyä palveleva verisuonijärjestelmä, jonka avulla sinisorsat vähentävät jalkojen kautta tapahtuvaa lämmönhukkaa. Hippiäisen ruumiinlämmön ja ulkolämpötilan välinen erotus voi olla jopa 70 astetta. Koska ravinnonhakuun varattava valoisa aika on talvella niin lyhyt, täytyy tämän pikkulinnun löytää kymmenen suupalaa minuutissa. Perhoset voivat talvehtia munana, toukkana, kotelona tai aikuisena yksilönä. Monet perhoset hakeutuvat syksyllä paikkoihin, joissa ne pystyvät horroksessa selviytymään kylmän talven yli. Näitä ovat esimerkiksi kivikot, luolat ja ontot puut. Jaana Erkkilän Talviparatiisi näyttelyssä eläimet elävät omaa hiljaista, mutta välillä riehakastakin elämäänsä. Karhu kertoo tarinoita talvisen luonnon elämästä. Jokainen voi itse osallistua talviparatiisin tekemiseen. On hauskaa tehdä jälkiä Keski Pohjanmaan kamariorkesterin musiikin tahdissa. Tapahtuman kesto: 1,5h tai sopimuksen mukaan. Tapahtuma on suunnattu alakoululaisille ja päiväkoti ikäisille, mutta sopii hyvin kaikille. Tapahtuma tukee luonto ja ympäristökasvatusta, äidinkieltä, itseilmaisua sekä taidekasvatusta. Jan Björk, Kevät Våren, luontokuvia Joni Virtanen: FORM MUOTO, Valokuva ja ääniteos

6 Valokuvia ja musiikkia sisältävä video on tutkielma luonnossa esiintyvistä muodoista. Viivat, ympyrät, kolmiot ja neliöt näkyvät luonnon muodostelmissa, kasveissa ja eläimissä. Näillä muodoilla ympäristömme ja siinä olevat asiat linkittyvät toisiinsa, rakentuvat ja uudistuvat, ovat alati liikkeessä tai hiljaa. Samat rakenteet näkyvät niin mikro kuin makrokosmoksessa, solurakenteista maailmankaikkeuden järjestelmiin. Nämä muodot eivät suinkaan ole täydellisiä. Tässä järjestelmässä tuntuu olevan merkittävä rooli satunnaisuudella ja kaaoksella. Ehkäpä rakenteet ovat näin vahvempia, kokonaisuudessaan vähemmän haavoittuvia, kuin matemaattisen tarkka ja paljas toistuvuus. Tällä "epätäydellisyydellä" on oma osansa luonnollisuuden ja inhimillisen kokemuksen kannalta. Työskentelyssä on myös pyritty inhimillisyyteen. Kameran moderni ja tarkka objektiivi on vaihdettu 50 luvulla valmistettuun objektiiviin, jolla on mahdollista hallita kuvan terävyysaluetta. Tämän lisäksi objektiivin tekemää värivirhettä ja valovuotoja on hyödynnetty lopputuloksessa. Kaikki tämä olisi tietysti mahdollista kuvankäsittelyssäkin, mutta lopputulos olisi koneellisempi. Teoksen musiikin lähtökohtina ovat perusääniaallot. Äänilähteinä toimivat soittimet,jotka kykenevät tuottamaan mahdollisimman puhtaita aaltomuotoja: sini, kolmio ja kanttiaaltoa. Työskentelyn alussa näistä soittimista on otettu digitaaliset näytteet, joista muokkaamalla on rakennettu jotain uutta. Akustisen, analogisen ja digitaalisen äänen yhdistelmillä on saatu elävä ja kirjava äänimaailma, jossa rytmittömyydellä ja rytmillä on oma roolinsa, hiljaisuutta unohtamatta. Joni Virtanen kertoo:"kuvatessa tuntui kuin yrittäisi lukea olemassaolon salattua koodia, loputonta muotojen järjestelmää, jossa elämme. Ihminen hahmottaa ympäristöään ja itseään näiden linkkien kautta. Minkä tarkemmin ympärillään olevaa elämää tarkastelee, sitä selkeämmin paljastuu hieno loputon kudelma, jossa jokaisella muodolla on oma tärkeä tehtävänsä. Valokuvani ovat dokumentteja, pieniä työkaluja, jotka toivottavasti johdattavat katsojaa ajatusmaailmaan, pohdintaan perusasioista, hiljentymään ja päästämään irti edes hetkeksi. On hämmästyttävää huomata, kuinka nämä samat rakenteet luovat kuulemamme äänet ja näkemämme valon. Ääniaallot ja valon aallonpituudet näyttelevät merkittävää osaa siinä kuinka me ihmiset ympäristöämme koemme. Olikin loogista liittää videolla yhteen näitä tekijöitä, muodot, valo, ääni ja rytmi." Joni Virtanen (s.1974) on kokkolalainen valokuvataiteilija, freelancer valokuvaaja ja graafinen suunnittelija, valokuvauksen ja kuvankäsittelyn opettaja sekä muusikko. Valmistunut Turun Taideakatemiasta valokuvailmaisun medianomiksi Tehnyt elektronista musiikkia 80 luvun puolivälistä ja vaikuttaa Nemesisyhtyeessä. Yksityisnäyttelyitä Rauhoitettu 1999, Yö 2001, Jättö 2003, Hengessä 2009, Ihmisen Tekemä Luonto 2010, Innerscapes Loka marraskuussa 2011 Kokkolan Näyttelyhallilla Person, Näkemiin, Kuolema! ja Minua on monta. Harrastuksia mm. laatukahvit, vm 73 Jaguar ja nuotiolla istuskelu. Perheeseen kuuluu vaimo ja kolme lasta. Vuoden Luontokuva; Voittajat 2010 näyttely Vuonna 2010 kilpailun kasvaneen suosion vuoksi tuomaristolle annettiin mahdollisuus nimetä sarjoille myös kakkossijat, ja yhtä sarjaa lukuun ottamatta 6

7 näin tapahtuikin. Sarjavoittajista (9 kpl) ja toisen palkinnon (8 kpl) saaneista kuvista koottiin ensimmäistä kertaa 17 kuvan Vuoden voittajat näyttely. Perinteisen Vuoden Luontokuvat näyttelykokonaisuuden yhdistys on koonnut ensimmäisestä kilpailusta alkaen. Vuoden Luontokuva kilpailu on Pohjoismaiden suurin luontokuvakilpailu. Sen lähtökohtana on suomalaisuus: kaikki kuvat on kuvattu Suomen rajojen sisäpuolella. Vuoden 2010 kilpailussa aikuisten sarjoja oli kaikkiaan 7 kpl, ja nuoria varten oli lisäksi kahteen ikäluokkaan jaettu sarja: alle 15 vuotiaat ja vuotiaat. Sarjaa kohti sai lähettää enintään kolme kuvaa. Osanotto oli edellisvuosien tapaan runsasta. Esituomaristo sai arvioitavakseen yli 9600 kuvaa lähes 1100 kuvaajalta. Eniten kuvia keräsi aikaisempien vuosien tapaan Maisemat sarja kannoillaan Sommittelu ja muoto sarja sekä Linnut sarja. Esituomareina toimivat graafikko Seppo Alanko, kustannustoimittaja Aila Järvenpää sekä luontokuvaajat Jorma Luhta ja Timo Nieminen. Päätuomaristoon oli kutsuttu luontokuvaajat Tapani Räsänen (puheenjohtajana) ja Pauli Nieminen sekä Journalisti lehden päätoimittaja Markku Lappalainen. Heidän tehtävänään oli valita reilusta tuhannesta semifinalistikuvasta sarjavoittajat ja muut palkittavat kuvat, sekä sarjavoittajien joukosta Vuoden Luontokuva Vuoden 2010 Luontokuvaksi valittiin espoolaisen Pekka Tuurin kasvikuva Kohti valoa. Tuomaristo ylisti muun muassa kuvan runollisuutta, herkkyyttä ja hienotunteisuutta. Ensimmäisen kerran tämän Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n vuosittain järjestämän kilpailun 30 vuotisessa historiassa voiton vei veden pinnan alta otettu kuva. Se on kuvattu elokuisena iltapäivänä Lammin Porraskoskella. Kuvan ottaja Pekka Tuuri on harrastanut luontokuvausta 1970 luvun koulupoikaajoista alkaen, sukeltaen vuodesta Yhdistyksen www sivuilla sarjavoittajien kesken järjestetyn Yleisön Suosikkikuva äänestyksen voitti Esko Pitkänen kuvalla Täysillä. Veikko Salkion fossiilikokoelma, Vanhimmat elämän merkit Veikko Salkion fossiilikokoelma alkoi karttua toden teolla 1980 luvun alussa Huippuvuorten retkien (9) kautta. Silloisen luontomuseon, nykyisen Kiepin perustamisvuonna 1982 hän kirjoittaa: Palasimme leirille reput painavina löydöistämme. Kiinnostavimpia olivat muutama vuosikymmenmiljoona sitten eläneiden jalopuiden lehtikuviot, joissa ruodot, pienimmätkin, saattoi selvästi todeta kohokuvioina (kivissä) luvun puolivälin jälkeen kokoelmaan alkoi tulla fossiilinäytteitä ympäri maailmaa. Kanadansuomalainen, laihialaissyntyinen Ray Rinta (s.1925) alkoi avustaa Veikkoa. Matkoiltaan kaikilta mantereilta hän lähetti näytteitä. Kanadan pakettien avaaminen oli aina suuri tapahtuma. Veikko vieraili Rayn perheen luona Kanadassa pari kertaa. Ray kuljetti Veikkoa laajalti asuntovaunullaan mm. eri fossiilikohteisiin sekä Kanadassa että myös Yhdysvaltojen puolella. Luontonäytteitä Veikolla kertyi näiltä kahdelta matkalta paljon. Matkoiltaan Veikko hankki myös fossiilikirjallisuutta. Fossiilikokoelman näytteet on nyt tunnistettu ja ajoitettu yhteistyössä Luonnontieteellisen keskusmuseon paleontologien kanssa. Anneli Uutela, Mikko 7

8 Haaramo ja Pirkko Ukkola ovat tehneet asiantuntevaa työtä. Yleisöllä on nyt mahdollisuus kurkistaa elämän merkkeihin miljoonien vuosien takaa. Fossiili on muinoin eläneen eläimen tai kasvin kivettynyt jäännös tai jälki. Alkuperäisen rakenteen aineet ovat korvautuneet ympäristöstä tulleilla mineraaleilla. Maa ainesten alle hautautuneet kuoret, luut ja hampaat fossiloituvat helpommin. Fossiilien avulla saadaan tietoa elämän kehityksestä ja maapallon historiasta. Fossiileja tutkivaa tieteenalaa kutsutaan paleontologiaksi. Kiepin fossiilikokoelma on sijoitettu kolmeen vitriiniin ikämäärityksen mukaiseen järjestykseen. Prekambrisella maailmankaudella elämän kehitys oli hidasta, mutta maapallon olosuhteet muuttuivat koko ajan elämälle edullisempaan suuntaan. Vanhimmat näytteet ovat jopa yli tuhat miljoonaa vuotta vanha stromatoliitti ja matomaisten eläinten jäljet. Molemmat näytteet ovat suomalaisia. Jo paleotsooisella maailmankaudella ( miljoonaa vuotta sitten) merieläimistö oli hyvin monimuotoista. Tästä todisteena ovat trilobiittien, oikosarvien, sammaleläinten, kotiloiden, lonkerojalkaisten ja merililjojen fossiililöydöt. Kauden loppupuolella elämä nousi vedestä maalle, kehittyi ja monipuolistui. Mesotsooisella maailmankaudella ( miljoonaa vuotta sitten) näyttämöä hallitsivat dinosaurukset. Kokoelmissa mielenkiintoa herättää mm. titanosaurisauropodeihin kuuluvan dinosauruksen muna Kiinasta. Kenotsooisella maailmankaudella (65 milj. 0) nisäkkäistä kehittyi hyvin monimuotoinen ryhmä. Kasvinsyöjistä näytteinä ovat esillä mm. mammutin olkavarren luu ja pedoista luolakarhun hampaita. Useimmat Kiepin kasvifossiileista ovat myös peräisin tältä kaudelta, esillä mm. lepän, koivun, pyökin ja lehmuksen lehtiä. Veikko Salkion elämäntyötä kuvaava perusnäyttely ja työhuone Luontokokoelma Kiepissä avattiin lähtien kokoelman perustajan Veikko Salkion muistonäyttely ja tapahtuma Veikon retket. Istahda hetkeksi erätulille, kuuntele hiljaisuutta. Veikko Salkion työ luonnonsuojelun hyväksi kesti läpi hänen elämänsä. Samoja arvoja halusimme kunnioittaa myös hänen muistonäyttelyssään, joka jatkuu nyt pysyvänä perusnäyttelyn osana. Veikko Salkion työhuoneessa voi tutustua mm. luontonäytteiden tekemiseen. Perusmuodosta rakentuu lintujen ja nisäkkäiden preparaatteja taiteilijan herkkyydellä ja luonnontuntijan näkemyksellä. Lintujen ja nisäkkäiden tunnistaminen Kiepissä Veikko Salkion luontokokoelmassa ovat edustettuina lähes kaikki Suomessa tavatut linnut ja nisäkkäät. Lapsille, koululaisille ja ikääntyneille on järjestetty opastettu mahdollisuus tunnistaa lintuja ulkonäön perusteella sekä ääntelystä ja laulusta. Tapahtumassa on ollut käytössä Suomen linnut cd, josta näkyvät myös muuttolintujen muuttoreitit ja ajat sekä pesintä ja esiintymisalueet. Kevät talvella tutustuimme paikkalintuihin, myöhemmin keväällä muuttolintuihin. Syksyllä jatkoimme isoilla muuttajilla. Ryhmät ovat varanneet opastuksia myös nisäkkäiden elämästä sekä luunäytteistä. Ryhmän koko n. 10 henkeä. 8

9 Kiepissä toimii tiistai iltaisin Nuorten lintukerho Viklo, jonka vetäjänä toimii Keski Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys. Mukana toiminnassa on myös Kokkolan luontokoulu KOKOELMAN HOITO JA LUETTELOINTI Veikko Salkion kouluttama eläintentäyttäjä Seija Jakobson on puhdistanut esillä olevia näytteitä. Kiepin kokoelmat on pääosin diaarioitu ja luetteloitu ja tiedot on saatettu digitaaliseen muotoon. Tiedot on luetteloitu Luonnontieteellisen keskusmuseon ohjeiden mukaan. Luetteloinnin tarkistus jatkuu. Veikko Salkion fossiilikokoelman esillä olevat näytteet on tunnistettu ja luetteloitu. Nimilaput on uusittu. Kokoelman esille pano on saatu valmiiksi. Asiantuntijana ovat toimineet Luonnontieteellisen keskusmuseon paleontologit. Veikko Salkion sarvikokoelman näytteiden luetteloinnin tarkistus on aloitettu sekä näytteiden esittelyä kehitetään edelleen. Nimilappujen ja infotekstien tekeminen on aloitettu, työtä jatketaan vuoden 2012 keväällä TIEDOTTAMINEN JA MARKKINOINTI Luontokokoelma tiedottaa tapahtumistaan tiedotustilaisuuksissa, tiedottein ja netissä. Kiepin nettisivuja on täydennetty vuoden aikana, tiedot esillä myös Museot.fi sivuilla. Kieppi on mukana VisitKokkola esitteessä ja Infomedian ulkomainoksessa. 4.2 VILJO NISSISEN MINERAALIKOKOELMA Mineraalikokoelma ja luontokokoelma Kieppi yhdistettiin yhdeksi tulosyksiköksi suoraan kulttuuri ja nuorisotoimenlautakunnan alaisuuteen kulttuuri ja nuorisotoimenlautakunnan päätöksellä Päätöksen mukaan amanuenssi Paula Hyttinen toimii kokoelmien yhteisenä vastaavana kokoelmanhoitajana ja kokoelmien vahtimestarina toimii Anna Lisa Lindgren NÄYTTELYT Perusnäyttelyn kehittämiseksi on laadittu 3 vuotinen projekti yhteistyössä GTK:n kanssa. Renlundin säätiön myöntämä apuraha vuodelle 2011 on MINERAALIKOKOELMAN KEHITTÄMINEN (Kokkolalainen keräilijä Viljo Nissinen on luonut Kokkolassa Kiepissä sijaitsevan mineraalikokoelman. Hän on järjestänyt näytteet mineraalien koostumukseen perustuvan luokittelun mukaan. Hänelle on myös ollut tärkeää näytteiden kauneus, virheettömyys ja mineraalin erilaisuus löytöpaikasta johtuen. Hänen tavoitteenaan oli kerätä kaikki maailman mineraalit, kokoelmassa on tällä hetkellä n mineraalia näytteillä. ) 9

10 Kyseessä on 3 vuotinen projekti, jossa 3. vuonna (2011) on tehty Luontokokoelma Kiepin geo näyttelyiden kehittämistoimenpiteitä seuraavasti: 1a) Kokoelman uutta Suomi vitriiniä täydennettiin suomalaisilla mineraaleilla vuoden 2010 raportin pohjalta tehdyn listan mukaan. Työn suoritti geologi Jukka Konnunaho Rovaniemen GTK:n Rovaniemen yksiköstä. Asiantuntijatyö, matkat, päivärahat. Osa hankituista näytteistä maksettiin Kiepin rahoista. 1b) Mineraalinäyttelyn kivikokoelmaa täydennettiin n. 20 kivilajinäytteellä. Näytteet tulevat esille pöydällä oleviin laatikoihin ja ovat asiakkaiden kosketeltavissa. 2) Suunnitelma ja ohjeet pallokarttatoteutukseen, jossa esitellään kokoelman mineraalien löytöpaikat ja maapallon laattatektoniset rajapinnat. Pallon toteutus on Kiepin osalta vielä kesken. Yhdessä GTK:n asiantuntijoiden kanssa on laadittu suunnitelma opetusmateriaalin tekemiseksi vuosille Asiantuntijapalvelut (suunnittelu ja sisällön tuottaminen) ostetaan GTK:lta. Rahoitus haetaan vuosittain tehtävän suunnitelman mukaan. Toteutus jakaantuu vuosille MINERAALIKOKOELMAN TIEDOTTAMINEN JA MARKKINOINTI Mineraalikokoelman näyttelyistä ja tapahtumista järjestetään tiedotustilaisuudet ja lähetetään tiedotteet. Internet sivut Kiepin sivujen alla, samoin tiedotteet VisitKokkolassa ja Infomedian ulkomainoksessa MUU TOIMINTA Kieppissä toimiva Kokkolan kivikerho perustettiin yhteistyössä kokkolalaisten kiviharrastajien kanssa. Kivikerhon tavoitteena on tutustuttaa kerholaiset Suomen ja erityisesti Keski Pohjanmaan kiviin, kivilajeihin, mineralogiaan ja geologiaan. Samalla kiviharrastajat ja asiasta kiinnostuneet tutustuvat toisiinsa. Malmien etsintä, koru ja jalokivien työstö, kivien käyttökohteet, kivikokoelmat, kiviretket kuuluvat myös ohjelmaan. Geologi Olavi Kontoniemi kertoi Keski Pohjanmaan geologiasta sekä esitteli GTK:n toimintaa. Asmo Huusko GTK:sta alusti geoenergian käytöstä. Arto Kaustinen kertoi omista kokemuksistaan GTK:ssa sekä mm. lohkare etsinnästä. Kerholaiset esittelivät myös omia korukiviään. Kivikerho kokoontui jokaisen kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona klo Luontokokoelma Kiepissä. Kivikerho järjesti keväisen kiviretken lauantaina aluksi Kaustiselle Olle Sirenin verstaalle ja täältä Toholammin kautta Himangan Hirsikankaalle. Geologi Olavi Kontoniemi oli oppaana. 10

11 Yhdessä GTK:n kanssa järjestettiin Kiepissä malmikivien tunnistuspäivä asiantuntijana geologi Olavi Kontoniemi. 4.3 ARMAS JÄRVELÄN PERHOSKOKOELMA Kokkolan kaupunki päätti ottaa vastaan Armas Järvelän perhoskokoelman Museotoimenjohtajan päätöksellä perhoskokoelma siirrettiin K.H.Renlundin museosta luontokokoelma Kieppiin, jossa se säilyy erillisenä, yhtenäisenä kokoelmana. (Kaarlo Armas Järvelä ( ) oli syntyisin Kivikankhalta, Kaustisen Varilan kylästä. Hänen mieluisimpia harrastuksiaan oli Suomen perhosten keräily ja tutkimus, joka alkoi systemaattisesti vuonna Järvelä liittyi Suomen Perhostutkijain seuraan (SPS). Järvelän löytämiin perhosiin kuuluu muutamia harvinaisuuksia, joita on Suomessa tavattu vain pari kertaa.) PERHOSKOKOELMAN HOITO, LUETTELOINTI JA ESITTELY Kokoelmaan kuuluu n näytettä. Perhosista on olemassa tiedot, tieteellinen nimi, löytöpaikka, päiväys, löytäjä. Varsinaista luetteloa ei ole. Perhoskokoelman kehittämiseksi on neuvoteltu perhosharrastaja Juhani Kaurasen kanssa. Kokoelmaa varten on hankittu 4 vitriiniä, joissa perhosia tullaan pitämään esillä teemoittain. Yökköset on valmisteltu esille pantavaksi tietoineen, mittareiden tietojen kirjoittaminen on vielä kesken. Kieppiin on ostettu perhoskirjallisuutta. Ensimmäiseksi esiteltiin lähtien Suomen päiväperhoset. Seuraavaksi esille on asetettu Suomen kiitäjät ja kehrääjät. Tupsukkaita ja siilikkäitä,tapahtuma ja näyttely Kokkolalainen kuvataiteilija Marianne Kaustinen loi Kieppiin perhosten maailman liittyen Armas Järvelän perhoskokoelman kiitäjiin ja kehrääjiin. Näyttelyn yhteydessä oli myös tapahtuma, jossa lapset voivat tehdä villasta perhosia, munia, toukkia, koteloita ja kotelokoppia. Kokkolan soroptimistit ovat lahjoittaneet huovutusvillan tapahtumaan. Marianne Kaustinen on tehnyt graafisia teoksia jo vuosien ajan. Luonnossa liikkuessaan hän huomaa eletyn elämän merkkejä: sulkia, kalloja, luita. Hän on kiinnostunut myös arkeologisista aarrelöydöistä, meripihkakoruista, nuolenkärjistä klo Näyttelyn ja tapahtuman avauksena entomologi Matti Ahola luennoi kiitäjien ja kehrääjien elämästä. Useimmat kiitäjät ja kehrääjät ovat yöaktiivisia. Yöperhosille on tunnusomaista kuuloelin, jolla perhonen voi aistia lepakon tuottamia ultraääniä. Mm. isosiilikkäällä on tymbaalielin, jolla se päästää ratisevan varoitusäänen kyljistään ja tuolloin lepakko väistää. Siilikkäiden heimossa on myös paljon varoitusvärisiä lajeja ja toukat ovat usein myrkkykarvaisia. Riikinkukkokehrääjä on hyvä esimerkki kehrääjien (ja kiitäjien) feromonien käytöstä: hedelmöittymätön naaras voi houkutella paikalle koiraita pitkien 11

12 matkojen, jopa kilometrien päästä. Feromonit ovat perhosyksilöiden välisen viestinnän kemiallisia aineita. Useilla kehrääjien, nirkkojen ja villakkaiden koirailla on isot kaksoiskampahampaiset tuntosarvet, joiden hajuaisti on erittäin tehokas. Villakkaisiin kuuluvien tupsukkaiden pulleat naaraat ovat lentokyvyttömiä, eivätkä niiden siivet kehity tynkiä suuremmiksi. Täplätupsukkaat houkuttelevat koiraat paikalle kuoriuduttuaan, parittelevat, munivat kotelokoppansa päälle ja kuolevat. Kaikki tämä parin päivän sisällä. Kehrääjien toukka koteloituu kehräämänsä kotelokopan sisään. Kopan toukka valmistaa erittämästään silkkirihmasta oksanhankaan, lehtien sekaan tai usein maahan. Suojan valmistuttua toukka koteloituu sen sisään. Kotelokoppia on vaikea löytää, koska ne ovat hyvin naamioituja. Varsinaisia kiitäjiä ja kehrääjiä on Suomessa nyt tavattu 36 lajia. Entiset kehrääjät, nirkot (25 lajia), villakkaat (12 lajia) ja siilikkäät (36 lajia) ovat nykytutkimusten perusteella yökkösmäisiä perhosia ja sirppisiivet (4 lajia) muodostavat yhdessä villaselkien kanssa oman yläheimon. Luontokokoelma Kiepissä sijaitsevassa Armas Järvelän perhoskokoelmassa näitten ryhmien lajeja on esillä 106. Puuttuvat lajit ovat: taarnavillakas, kiiltosiilikäs, idänsiilikäs. Kokoelma on arvokas tieteellisen tutkimuksen aineistona ja luontotietouden välittäjänä, näin se toimii osana luonnonsuojelua. Suomen kiitäjät ja kehrääjät ja Perhosten lumo teokset antavat arvokasta tietoa perhosista ja niiden elinympäristöistä". 12