KOKKOLAN KAUPUNKI KIEPPI KOKKOLAN LUONNONTIETEELLINEN MUSEO

Transkriptio

1 Kuva: Jyrki Portin KOKKOLAN KAUPUNKI KIEPPI KOKKOLAN LUONNONTIETEELLINEN MUSEO VEIKKO SALKION LUONTOKOKOELMA VILJO NISSISEN MINERAALIKOKOELMA ARMAS JÄRVELÄN PERHOSKOKOELMA TOIMINTAKERTOMUS 2016

2 1 HENKILÖSTÖ Paula Hyttinen, amanuenssi / kokoelmanhoitaja Christo Källström, museovalvoja-opas Mari Mäenpää, museoassistentti ja Marjaana Nikkarikoski, museoassistentti Leeni Hämynen, museoassistentti Zahra Ahmadi, museoavustaja Maarit Järvi, museoavustaja Karoliina Karjula, museoavustaja Vera Sundström, museoavustaja Luontotyöryhmä: Harri Hongell, puheenjohtaja ja Juhani Hannila, jäsen Kieppi on mahdollistanut harjoittelun myös koulujen TET- oppilaille. Kävijämäärät: 2011: 7005 kävijää; 2012: 6200 kävijää; 2013: 7539 kävijää; 2014: 7652; 2015: 7519 kävijää kävijät ryhmät Aikuiset 2383 Lapset 1440 Ulkomaalaiset 105 Kerhot 47 Esikoulu ja pvkoti Kouluryhmät Opiskelijaryhmät Eläkeläisryhmät Muut ryhmät Yhteensä HALLINTO Luontokokoelma Kiepin kokoelmaohjesääntö hyväksyttiin Luontokokoelma Kieppi on kulttuuri- ja nuorisotoimen lautakunnan alainen tulosyksikkö. (Päätös kulttuuri ja nuorisotoimenlautakunta ) Kokoelmanhoitaja vastaa luontokokoelma Kiepin toiminnasta ja kehittämisestä. Kokoelmanhoitajana toimii amanuenssi Paula Hyttinen. Hänen esimiehensä on sivistysjohtaja. Kokoelmanhoitajan tehtävänä on sivistysjohtajan päätöksen mukaan: 2

3 seurata Kiepin toimialaan kuuluvan luonnontieteellisen museo- ja näyttelytoiminnan kehitystä ja tehdä toimintaa koskevia kehittämisehdotuksia yhdessä luontotyöryhmän kanssa osallistua talousarvion valmisteluun Kiepin osalta sekä seurata ja arvioida talousarvion toteutumista vastata Kiepin näyttely- ja tutkimustoiminnasta vastata Kiepin kokoelmien hoidosta vastata Kiepin julkaisuista ja tiedotustoiminnasta vastata ympäristökasvatuksesta ja asiakaspalvelusta sekä yhteistyöstä toimia Kieppiä koskevien asioiden valmistelijana hoitaa muut Kiepin toimintaa koskevat sivistysjohtajan määräämät tehtävät raportoida Kiepin toiminnasta sivistysjohtajalle lautakunnalle tehtävän raportoinnin yhteydessä Kokoelmanhoitaja hyväksyy Kiepin laskut. Hänen estyneenä ollessaan laskut hyväksyy sivistysjohtaja. Luontotyöryhmä: Kokoelman hoitajalla on apunaan asiantuntijatyöryhmä; luontotyöryhmä, jonka jäsenet nimeää kulttuuri- ja nuorisotoimen lautakunta kokoelmanhoitajaa (aik. Veikko Salkiota) ja luontotyöryhmää kuultuaan. Työryhmä on kokoelmanhoitajan apuna luontokokoelman hoitoa, ylläpitoa ja kehittämistä koskevissa asioissa. 3 TILAT JA NIMI Kiepillä on omat toimitilat museokorttelissa: piha-alue, puuosa ja uudisrakennuksen näyttelytila, jossa kokoelmilla on omat erilliset näyttelytilansa Luontokokoelma Kiepin nimi muutettiin ( Kulttuuri- ja nuorisotoimen lautakunnan päätös 48) seuraavasti: Kieppi, Kokkolan luonnontieteellinen museo. Kokoelmien nimet säilyvät ennallaan: Veikko Salkion luontokokoelma, Viljo Nissisen mineraalikokoelma sekä Armas Järvelän perhoskokoelma. Kieliversiot: Kieppi. Kokkolan luonnontieteellinen museo Kieppi. Karleby naturhistoriska museum Kieppi. Kokkola Museum of Natural History Veikko Salkion luontokokoelma Veikko Salkios naturaliesamling Veikko Salkio s Natural History Collection Viljo Nissisen mineraalikokoelma Viljo Nissinens mineralsamling Viljo Nissinen s Mineral Collection 3

4 Armas Järvelän perhoskokoelma Armas Järveläs fjärilsamling Armas Järvelä s Butterfly Collection 4 KOKOELMAT 4.1 VEIKKO SALKION LUONTOKOKOELMA Luontokokoelma Kieppi on valtakunnallisesti arvokas luonnonhistoriallinen kokoelma ja sillä on huomattava merkitys niin luonto- ja ympäristökasvatuksessa kuin matkailullisestikin. Kokoelma on Veikko Salkion ( ) elämäntyönä syntynyt yhtenäinen kokonaisuus. Veikko Salkion tavoitteena oli herättää kiinnostus luontoon ja luonnonsuojeluun tuomalla palan luontoa esille kokoelmassaan, se olisi myös tulevien sukupolvien nähtävänä. Kiepin tehtävänä on tallentaa näytteitä ja havaintoja luonnosta, seurata alansa tutkimustoimintaa ja tiedottaa siitä sekä järjestää näyttelyitä. Kieppi tekee yhteistyötä eri toimialojen, koulujen, laitosten sekä alan harrastajien ja tutkijoiden kanssa. Toiminnan painopisteenä on kokoelman hallinnoiminen ja hoito sekä luonto- ja ympäristökasvatus. Lautakunnan päätöksen mukaan Kokkolan kaupungin omistama Veikko Salkion luontokokoelma Kieppi säilytetään yhtenäisenä siten, ettei siihen yhdistetä muiden täyttäjien töitä. (Kulttuuri-ja vapaa-ajan lautakunta ). Kaikki näytteet ja alustat ovat pääosin Veikko Salkion tekemiä. Kokoelma koostuu Veikko Salkion Kokkolan kaupungille lahjoittamasta luonnonhistoriallisesta kokoelmasta sekä hänen siihen tekemistään täydennyksistä. Lisäksi Luontokokoelmaan lahjoitetuista erillisistä luonnontieteellisistä kokoelmista ja näytteistä, jotka Veikko Salkio on siihen liittänyt. (Lahjakirja. 1555/1980). Kaupunki osti Veikko Salkiolta sarvi-ja kallokokoelman sekä pyyntivälinekokoelman ( KH ). Veikko Salkion kokoelmat ovat jakaantuneet kolmeen osaan, Kokkolan kaupungin omistama Veikko Salkion luontokokoelma Kieppi, Veikko Salkion kokoelma sekä Rovaniemen kaupungin omistama kokoelma. Kiepissä sijaitseva Kokkolan kaupungin omistama kokoelma, joka jakaantuu seuraaviin osaalueisiin: Perinteinen metsästyskulttuuri Sarvikokoelma Pyyntivälineet Suomalaiset nisäkkäät ja linnut Kallot ja luut, sarvet Pienoisdioraamat Fossiilit ja erikoiset luonnonmuodostumat ja epäsäännöllisyydet Ulkomaiset näytteet (voivat olla mitä hyvänsä edellä mainittuja ryhmiä) 4

5 Tieteellinen kokoelma Arkistomateriaali, kirjallisuus Linnunmunat Veikko Salkion kokoelma Kokoelma liitettiin talletussopimuksella osaksi Luontokokoelma Kieppiä. Kokoelmaan kuuluu huomattavia fossiilinäytteitä sekä muita luontonäytteitä, luontokirjallisuutta ja arkistomateriaalia sekä pyyntivälineitä. Näytteet on luetteloitu ja kuvattu. Rovaniemen kaupungin omistama kokoelma Neuvottelut Rovaniemen kanssa ovat olleet keskeytyneinä vuosien aikana NÄYTTELYT JA TYÖPAJAT HIRVI työpaja; Jyrki Portin; Alces alces, valokuvia JÄLKIÄ AJASSA työpaja; Veikko Salkion elämäntyötä kuvaava perusnäyttely ja työhuone Lintujen ja nisäkkäiden tunnistaminen Kiepissä Talven selviytyjät Veikko Salkion fossiilikokoelma HIRVI työpaja; Jyrki Portin; Alces alces, valokuvia Hirvi - muut hirvieläimet - elinympäristöt sarvet Kieppi, Kokkolan luonnontieteellinen museo järjestää Hirvi-työpajan, johon liittyy valokuvataiteilija Jyrki Portinin näyttely. Tutustumme hirveen ja muihin hirvieläimiin Veikko Salkion kokoelman sarvi- ja kallonäytteiden kautta. Jyrki Portin tuo valokuvissaan esille hirven eri elinympäristöissään. Työpajassa jokainen voi tutustua myös hirven sarvimateriaaliin ja tutkia hirven anatomiaa piirtämällä. Kesto: n.1,5h tai sopimuksen mukaan. Ryhmän koko n. 15 henkeä tai ryhmän/luokan koko. Työpaja voidaan sovittaa eri ikäryhmille sopivaksi. Työpaja antaa tietoa Suomen hirvieläimistä sekä tukee luonto- ja ympäristökasvatusta. Varaukset: ; ; kieppi@kokkola.fi ajat sopimuksen mukaan. Vapaa pääsy. Tervetuloa. HIRVI Cervidae; Alces alces / Pohjoinen havumetsävyöhyke Hirvi levittäytyi Suomeen viimeisen jääkauden jälkeen noin vuotta sitten. Jo esihistoriallisena aikana se oli tärkeä riistaeläin. Huomattava osa maamme tuhansia vuosia vanhoista kalliomaalauksista on hirviaiheisia ja niiden uskotaan liittyvän metsästysrituaaleihin tai noita-parantajakulttuuriin. Hirvi elää koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta. Voimakas eläin (kreikan alké, voimakas) on sopeutunut hyvin kylmyyteen ja ontot, lämpöä eristävät karvat suojaavat sitä 5

6 pakkaselta. Pitkät raajat auttavat lumessa. Talvella hirvet kerääntyvät usein laumoiksi syömään männyn versoja, puiden oksia ja kuorta, mikä saattaa aiheuttaa huomattavia metsätuhoja. Yleensä hirvisonni on yksineläjä, kun taas naaras elää vasojensa kanssa. Kesällä hirvi kahlailee mielellään vedessä vesikasveja syömässä, tuolloin päivän ruoka-annos voi painaa noin neljäkymmentä kiloa. Hirviuros saa sarven kasvattamisessa tärkeitä mineraaleja mm. raatteista, ulpukoista ja kortteista. Hirvellä on märehtijäin tapaan vain alaetuhampaat, poskihampaat ovat kiilleharjuiset ja sopeutuneet kasvien hienontamiseen. Nelikyntinen sorkka aukeaa laajaksi ja hirvi selviytyy hyvin suollakin. Hirvi ei kaihda ihmistä, vaan voi elää lähellä asutusta. Hirvieläimistä hirvellä on suurimmat sarvet ja ne voivat painaa jopa kymmenen kiloa. Uroshirvellä on täysiluiset hanko- tai lapiosarvet tai niiden välimuodot. Lapiosarvet ovat yleisimmät pohjoisessa ja etelässä taas hankosarvet. Syksyllä kiima-aikana sarvet ovat merkittävässä osassa ja sonni alkaa kasvattaa niitä jo huhtikuussa. Sarvien kasvaessa niitä ruokkii pehmeä sarvinahka. Elo-syyskuussa sarvien saavutettua lopulliset mittansa, kasvukudos kuolee ja hirvi keloo niitä puiden runkoihin ja oksistoihin. Uros pudottaa sarvensa kiima-ajan jälkeen loppuvuodesta. Hirvinaaras vasoo keväällä raskaan talven jälkeen. Jälkiä ajassa työpaja; jääkausi kasvillisuus eläimistö ihminen arkeologian kaudet - mineraalit kivilajit Kieppi, Kokkolan luonnontieteellinen museo järjestää yhteistyössä K.H.Renlundin museon pedagogin Lauri Skantsin kanssa Jälkiä ajassa - työpajan, johon liittyy arkeologia-näyttely. Olemme saaneet arkeologisia näytteitä lainaksi Pohjanmaan museosta. GTK:n Satu Hietala on ollut mukana tieto-osuudessa. Työpajassa ryhmät voivat lähestyä jääkauden jälkeistä nykyisen Suomen aluetta eri painotuksin: 1. eläimet, 2. mineraalit, 3. ihminen. Kaikki saavat kuitenkin saman perusopastuksen, joka lähtee jääkausista edeten. Kesto: n.1,5h tai sopimuksen mukaan. Ryhmän koko n. 15 henkeä tai ryhmän/luokan koko. Työpaja voidaan sovittaa eri ikäryhmille sopivaksi. Työpaja antaa tietoa Suomen alueen jääkausista sekä jääkauden jälkeisestä elämästä liittyen planeettamme tarjoamiin antimiin. Työpaja vastaa hyvin perusopetuksen opetussuunnitelman historian tavoitteisiin ja sisältöalueisiin, joihin kuuluu mm. paikkakunnan ja lähialueen historia sekö esihistoriallinen aika ja sivilisaation synty. Työpaja tukee luonto- ja ympäristökasvatusta. Varaukset: ; ; kieppi@kokkola.fi ajat sopimuksen mukaan. Vapaa pääsy. Tervetuloa. Arkeologia on tiede, joka tutkii ihmisen menneisyyttä analysoimalla jälkiä joita ihminen on jättänyt maaperään ja vesistöihin. Näitä jälkiä ovat mm. esineet ja niiden kappaleet, sekä rakenteet ja muodostelmat, jotka ovat syntyneet paikalla eläneiden ja työskennelleiden ihmisten toiminnasta. Arkeologiasta puhuttaessa huomio kohdistuu usein Välimeren tai Lähi- Idän muinaisiin kulttuureihin. Oma kotiseutu sivuutetaan helposti lausahduksella eihän täällä koskaan mitään ole ollut. Tosi asiassa arkeologiasta ja esihistoriasta kiinnostuneen ei tarvitse Suomessakaan lähteä merta edemmäksi kalaan. Keski-Pohjanmaa on arkeologisesti hyvin mielenkiintoinen alue, sillä täällä on asuttu yhtäjaksoisesti aina varhaisesta kivikaudesta tähän päivään saakka. Suurin osa tästä ajasta on esihistoriaa, aikaa jolta ei 6

7 tunneta kirjallisia lähteitä. Keski-Pohjanmaallakin siis asuttiin jo samaan aikaan ja jo paljon aikaisemminkin kun faaraot rakensivat Egyptissä pyramidejaan. Näillä muinaisilla asukkailla ei ollut loistokkaita kulta-aarteita, mutta heilläkin oli omat kulttuurinsa, kielensä ja tapansa. Heillä oli jo varhain kontakteja ja kauppayhteyksiä nykyisen Suomen rajojen ulkopuolelle. He rakensivat täälläkin suuria kivimonumentteja samoihin aikoihin kun Stonehengeä rakennettiin Britanniassa tai kun Roomaa perustettiin Italiassa. Tässä näyttelyssä kerrotaan millaisia jälkiä Keski-Pohjanmaalla on säilynyt esihistoriallisen ihmisen toiminnasta tähän päivään, mitä ne kertovat sen ajan ihmisten elämästä ja millä tavoin ihminen on hyödyntänyt luontoa eri aikoina jokapäiväisessä elämässään. Lauri Skantsi 2016 Lintujen ja nisäkkäiden tunnistaminen Kiepissä Veikko Salkion luontokokoelmassa ovat edustettuina lähes kaikki Suomessa tavatut linnut ja nisäkkäät. Lapsille, koululaisille ja ikääntyneille on järjestetty opastettu mahdollisuus tunnistaa lintuja ulkonäön perusteella sekä ääntelystä ja laulusta. Tapahtumassa on ollut käytössä Suomen linnut-cd, josta näkyvät myös muuttolintujen muuttoreitit ja ajat sekä pesintä ja esiintymisalueet. Kevät-talvella tutustuimme paikkalintuihin, myöhemmin keväällä muuttolintuihin. Syksyllä jatkoimme isoilla muuttajilla. Ryhmät ovat varanneet opastuksia myös nisäkkäiden elämästä sekä luunäytteistä. Ryhmän koko n. 10 henkeä. Talven selviytyjät Mietimme mitä linnut tekevät pimeänä talviyönä. Mistä ne löytävät ruokansa lyhyen valoisan aikana? Paleleeko? Missä ovat kaikki laululintumme? Huurteisessa metsässä voimme nähdä myös eläinten jälkiä. Miten eläimet selviytyvät talvesta. Kiepissä torstai-iltaisin toiminut Lintukerho Viklo, jonka vetäjänä toimii Keski-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys, ei ole kokoontunut vuonna KOKOELMAN HOITO JA LUETTELOINTI; LAHJOITUKSET Veikko Salkion kouluttama eläintentäyttäjä Seija Jakobson on toiminut preparattorina tarvittaessa. Kiepin kokoelmat ovat pääosin diaarioitu ja luetteloitu ja tiedot on saatettu digitaaliseen muotoon. Tiedot on luetteloitu Luonnontieteellisen keskusmuseon ohjeiden mukaan ja ne on tallennettu Kotka-tiedonhallintajärjestelmään. Luetteloinnin tarkistus jatkuu. Kiepillä, Kokkolan luonnontieteellisellä museolla, on kolme merkittävää kokoelmaa. Kokoelmien tietojen digitoimisen tavoitteena on kokoelmien tiedonhallinta sekä tietojen ja kuvien saatavuus GBIF:ssä sekä KDK-asiakasliittymän kautta. Linnut (kaikki) 538 näytettä, luettelointi tarkistettu ja siirretty Kotkatiedonhallintajärjestelmään / Luomus sekä GBIF Nisäkkäät (kaikki)129 näytettä, luettelointi tarkistettu ja siirretty Kotkatiedonhallintajärjestelmään / Luomus sekä GBIF 7

8 Sarvet ja kallot, (kaikki) 642 näytettä luettelointi tarkistettu ja loput luetteloitu exceliin. Näytteet on myös kuvattu ja osa varastoitu. Luettelointi siirretty Kotkaan. Veikko Salkion deponointikokoelma, sarvet ja kallot (kaikki 881 näytettä) luettelointi tarkistettu ja luettelointi siirretty Kotkaan. Näytteet on kuvattu ja osa varastoitu. Mineraalit 1472 näytettä, luettelointi saatettu loppuun ja tiedot on siirretty Kotkatiedonhallintajärjestelmään / Luomus. Vuonna 2015 Professori Lauri Pesonen lahjoitti Kieppiin törmäyskivinäytteitä 17 kappaletta, ja ne liitettiin osaksi peruskokoelmaa. Perhoset (näytteitä ), Yksittäiset perhoset luetteloimatta. Perhoslajit kirjoitettu ryhmittäin: Päiväperhoset, kiitäjät ja kehrääjät, mittarit, yökköset Veikko Salkion sarvikokoelman näytteiden luetteloinnin tarkistus on suoritettu hirvieläinten osalta, samoin nimilappujen ja infotekstien tekeminen on toteutettu. Onttosarvisten osalta työ jatkuu vuonna Veikko Salkion fossiilikokoelman esillä olevat näytteet on tunnistettu ja luetteloitu. Nimilaput on uusittu. Kokoelman esille pano on saatu valmiiksi v Vuonna 2013 Luetteloitu Kiepin munakokoelmat 628 näytettä. Munat tarkisti Harri Hongell, jonka jälkeen ne liitettiin osaksi opetuskokoelmia. Vuonna 2014 luetteloitu 279 munaa. Vuonna 2015 kokoelmiin on lahjoitettu n. 100 linnunmunaa TIEDOTTAMINEN JA MARKKINOINTI Kieppi tiedottaa tapahtumistaan tiedotustilaisuuksissa, tiedottein ja netissä. Kiepin nettisivuja on täydennetty vuoden aikana, tiedot esillä myös Museot.fi-sivuilla. Kieppi on mukana VisitKokkola -esitteessä ja Infomedian ulkomainoksessa. Esittelyluetteloa ja esitettä jaetaan kouluryhmille ja yhteistyökumppaneille ja asiakkaille ilmaiseksi. 4.2 VILJO NISSISEN MINERAALIKOKOELMA Mineraalikokoelma ja luontokokoelma Kieppi yhdistettiin yhdeksi tulosyksiköksi suoraan kulttuuri- ja nuorisotoimenlautakunnan alaisuuteen kulttuuri- ja nuorisotoimenlautakunnan päätöksellä Päätöksen mukaan amanuenssi Paula Hyttinen toimii kokoelmien yhteisenä vastaavana kokoelmanhoitajana NÄYTTELYT JA TYÖPAJAT METEORIITIT JA MAA - työpaja ja näyttely Kiepissä Alkuaineet aurinkokunnan synty Maa-planeetta elämän mahdollistuminen meteoriitit törmäyskraatterit 8

9 Kieppi, Kokkolan luonnontieteellinen museo järjestää Meteoriitit ja Maa-työpajan, johon liittyy myös informaationäyttely, joka on toteutettu yhteistyössä GTK:n kanssa. Luomus, Luonnontieteellinen keskusmuseo lainaa Kiepille meteoriitteja kokoelmistaan. Emeritus professori Lauri Pesosen (Helsingin yliopisto) esitelmäaineistosta ja Kiepille lahjoittamista näytteistä olemme saaneet paljon tietoa aiheesta. Satu Hietala GTK:sta on myös lainannut näytteitään. Lähdemme tutustumaan meteoriitteihin perehtymällä ensin alkuaineisiin ja niiden syntyyn Hubble-avaruusteleskoopin kuvien kautta videolta. Maa alkaa muodostua yhdessä muun aurinkokunnan kanssa n. 4,5 miljardia vuotta sitten. Alkuvaiheet ovat myrskyisiä ja Maa on jatkuvan meteoriittipommituksen kohteena. Olot alkavat rauhoittua, kun Jupiter kerää suuren massansa vaikutuspiiriin erikokoisia kappaleita kiveä ja jäätä asteroidivyöhykkeelle. Maan ilmakehä alkaa muodostua ja noin kaksi miljardia vuotta sitten stromatoliitit alkavat tuottaa happea. Elämä alkaa vähitellen siirtyä meristä maalle. Ilmakehässä pienimmät meteoriitit palavat, mutta kivi- ja rautameteoriitteja tulee vuosittain edelleen tonneittain myös Maan pinnalle. Viimeisestä todella tuhoisasta asteroiditörmäyksestä on kulunut jo 65 miljoonaa vuotta. Silloin dinosaurukset hallitsivat Maata. Joukkotuho mahdollisti nisäkkäiden nousun. Suomen alueelle törmäsi asteroidi noin kymmenen miljoonaa vuotta aikaisemmin, paikalla on nykyisin Lappajärvi. Työpajassa tutkimme erilaisia meteoriitteja ja törmäyskiviä sekä niiden mineraaleja ja alkuaineita. Viljo Nissisen kokoelmassa on pala kuuluisaa Bjurbölen kivimeteoriittia, joka putosi tulipallona 1800-luvun lopulla Porvoon edustalle. Tulipalloja voi nähdä joskus vaikka keskellä kirkasta päivää. Työpajassa etsimme karttapallolta myös huomattavien meteoriittien törmäys- ja löytöpaikkoja Suomessa ja muualla maapallolla. Voimme myös miettiä millainen Suomen alue oli miljoonaa vuotta sitten. Työpaja sopii hyvin kaiken ikäisille lapsista ikääntyviin. Kesto: n.1,5h tai sopimuksen mukaan. Ryhmän koko n. 15 henkeä tai ryhmän/luokan koko. Työpaja voidaan sovittaa eri ikäryhmille sopivaksi. Työpaja antaa tietoa meteoriiteista ja niiden törmäyspaikoista sekä niiden eri mineraaleista ja alkuaineista. Työpaja tukee luonto- ja ympäristökasvatusta sekä antaa tietoa maailmankaikkeuden ja aurinkokunnan synnystä. Varaukset: ; ; Ajat sopimuksen mukaan. Vapaa pääsy. Tervetuloa. 1. Alkuräjähdys, alkuaineet 2 3. Aurinkokunta, Maan synty + Jupiterin vaikutus, asteroidivyöhyke, asteroidit, komeetat Aurinkokunnan synty Aurinkokunnan alkuvaiheessa 4,5 miljardia vuotta sitten avaruudessa oli paljon irtomateriaalia, joka ei ollut vielä löytänyt vakituista rataansa tai tiivistynyt planeetoiksi. Tällöin aurinkokunta oli nykyistä kaoottisempi; asteroideja törmäili planeettoihin ja Asteroidi = Aurinkokunnassa kiertävä meteoroidia suurempi mutta planeettaa pienempi kappale, jonka halkaisija on 50m- 1000km. Asteroidivyöhyke = Marsin ja Jupiterin välinen kiekkomainen vyöhyke, jolle suurin osa aurinkokuntamme asteroideista ja meteoroideista sijoittuu. Komeetta = aurinkokunnan ulkopuolelta matkaava kivi, joka aurinkoa lähestyessään syttyy palamaan ja saa pyrstön siitä irtoavista palavista hiekanjyvistä. Ilmakehään osuessaan ne syttyvät palamaan ja näkyvät maassa meteorisateena. Meteoriitti = Planeetan pintaan törmäävä asteroidi tai meteoroidi. Meteoroidi = Asteroidia pienempi kappale aurinkokunnassa. Tähdenlento = Tähdenlennoksi eli meteoriksi kutsutaan tulipalloa, joka syntyy kun pienet hiukkaset, meteoroidit, syttyvät palamaan osuessaan maan ilmakehään. 9

10 toisiin asteroideihin ja planeetat vasta etsivät ratojaan. Aurinkokunnan nuoruusvaiheessa, alkuplaneettoja on voinut olla enemmän kuin nykyään, osa niistä on vain tuhoutunut törmäyksissä, sinkoutunut aurinkoon tai aurinkokunnan ulkopuolelle. Tuohon aikaan maahankin törmäsi lukuisia avaruuden kappaleita, jotka osaltaan pitivät maan olosuhteet epävakaina ja melko epäedullisina elämän syntymiselle. Törmäysten harvennettua taivaankappaleiden määrää, aurinkokunnan tilanne alkoi vähitellen rauhoittua. Planeetat asettuivat kulkemaan nykyisiä ratojaan ja suuri osa jäljelle jääneistä asteroideista jäi Marsin ja Jupiterin väliselle asteroidivyöhykkeelle. Asteroidivyöhyke ja Jupiter Asteroidivyöhyke on kiekkomainen alue Marsin ja Jupiterin välissä, jonne suurin osa aurinkokuntamme asteroideista sijoittuu. Asteroidivyöhykkeen asteroidit ja meteoroidit ovat pääosin peräisin aurinkokunnan alkuaikojen suuresta pöly- ja kaasukiekosta. Vähitellen kiekon pölystä tiivistyi kivimateriaalia, ja edelleen asteroideja ja planeettoja. Oletetaan, että Jupiterin valtava massa on saanut gravitaation takia suuren osan lähiavaruuden kappaleista törmäämään siihen, ja että se on myös osaltaan estänyt asteroidivyöhykkeen aineen tiivistymisen Maan ja Marsin kaltaisiksi kiviplaneetoiksi. Jotkin asteroidivyöhykkeen asteroidit, kuten Ceres, Vesta ja Pallas, ovat pikkuplaneetoiksi kutsuttuja jättiasteroideja, ja joillain niistä voi olla jopa oma kuu. Suurimpia jättiasteroideja onkin aikoinaan kutsuttu planeetoiksi. Useat maahan(kin) meteoriitteina törmäävistä asteroideista ovat peräisin asteroidivyöltä, jonka radalta ne ovat poikenneet. Suurin maahan osunut törmäys tapahtui ennen elämän syntyä, kun suunnilleen Marsin kokoinen esiplaneetta pyyhkäisi osan vasta muotoutuvasta maapallosta avaruuteen. Myös oma kiertolaisemme Kuu on muodostunut luultavasti samassa törmäyksessä avaruuteen lentäneistä törmäysroiskeista, jotka ovat jääneet kiertämään Maata ja tiivistyneet yhdeksi kappaleeksi. 4. Meteoriitit, synty ja koostumus (mineraalit), erilaiset meteoriitit Meteoriittien synty Aurinkokuntamme ensimmäiset kivet muistuttivat aluksi enemmän hattaraa kuin kiinteää kiveä. Tämä hauras kiviaines tiivistyi vähitellen turbulentissa tähtisumussa, ja toimi myöhemmin rakennuspalikoina hiljalleen muotoutuville ja kiertoratojaan hapuileville planeetoille. Kondriitteihin lukeutuvat kivimeteoriitit ovat tällaisia aurinkokunnan alkuaikoina muotoutuneita kappaleita. Ne ovat aurinkokunnan vanhinta kivimateriaalia, ja joidenkin hiilikondrien ja kivimeteoriittien kondrien sisältä voi löytyä pieniä sulkeumia, jotka sisältävät ainetta ajalta ennen aurinkokunnan syntyä. Meteoriitti havaintona Kun meteoriittikappale osuu maan ilmakehään, kappaleen edellä käy kartiomainen shokkiaalto, joka havaitaan Maassa yliäänipamauksena. Putoavasta kappaleesta irtoavaa sulaa materiaalia ja kaasuuntunutta kiviainesta voi jäädä kappaleen perään savumaiseksi vanaksi. Joitain meteoriitteja on vangittu myös videolle, kuten Peekskillin meteoriitti ja Venäjälle pudonnut meteoriitti (linkki tekstin lopussa). Meteoriitin osuessa ilmakehään se voi myös räjähtää, jolloin maahan sataa meteoriittikentäksi kutsutulle alueelle useita meteoriitin palasia (esimerkiksi Gibeon - Namibia, Toluca - Mexico, Muonio - Ruotsi/Suomi). Meteoriitin ulkonäkö Yleensä meteoriitin iskukohta tunnistetaan maastosta löytyvistä mineraaleista, törmäyskivistä ja kraatterin muodosta. Toisinaan kuitenkin iskupaikalta löydetään myös 10

11 avaruudesta peräisin olevia meteoriittien palasia. Esimerkiksi Bjurbölen meteoriitin iskupaikalta Porvoon edustalta (1899) kerättiin talteen peräti 328kg meteoriittiainesta. Meteoriitille tyypillisiä tuntomerkkejä ovat mm. ilmakehässä muodostunut sulamiskuori sekä kondriittimeteoriiteille ominaiset kondrit eli jyväset. Meteoriittien kemiallinen ja isotooppien koostumus on myös erilainen kuin maassa esiintyvillä kivillä, esimerkiksi platina-ryhmän alkuaineita on paljon enemmän meteoriiteissa. Rautameteoriiteilla tavataan niille tyypillisiä Neumannin viivoja ja Widmanstättenin kuvioita, jotka meteoriitin nikkelipitoisuus aiheuttaa. Korkea rautapitoisuuskin voi olla yksi meteoriittien tuntomerkki, mutta tästä syystä meteoriitteja on joskus erehdytty luulemaan malmilohkareiksi. Meteoriittityypit Kondriittiset kivimeteoriitit (86% meteoriiteista, ei differentoitumista eli materiaalien lajittumista) on yleisin meteoriittityyppi. Nimi tulee pienistä kondreista eli jyväsistä, joita huokoisissa kondriiteissa esiintyy. Kondriitit ovat syntyneet aurinkokunnan alkupilvessä, eivätkä ole koskaan olleet osana suurempaa taivaankappaletta. Samankaltaista materiaalia ei löydy mistään maapallolta. Kondriitit voidaan jakaa ns. tavallisiin kondriitteihin (82% meteoriiteista), hiilikondriititteihin (serpentiini, 4% meteoriiteista) ja enstatiittikondriitteihin (enstatiitti ja rautanikkeli). Akondriittiset kivimeteoriitit (8% meteoriiteista, jossain määrin differentoituneita) ovat peräisin planeetan, kuun tai suuren asteroidin pintakerroksesta, mistä ne ovat irronneet luultavasti törmäyksen yhteydessä. Akondriitteja luokitellaan niiden oletetun lähtöpaikan perusteella. Kivirautameteoriitit (1% meteoriiteista, differentoituneita) ovat peräisin planeetan tai suuren asteroidin vaipan ja ytimen väliseltä alueelta, mistä ne ovat vapautuneet avaruuteen luultavasti suurehkon törmäyksen seurauksesta. Tämän takia ne sisältävät sekä emoplaneettansa tai emoasteroidinsa ytimen metallia, että sen pintakerroksen kiviainesta. Kivirautameteoriiteissa tavataan mm. rauta-nikkeliseosta, oliviinia, plagioklaasia ja brontsiittia. Rautameteoriitit (5% meteoriiteista, differentoituneita) ovat peräisin planeetan tai suuren asteroidin ytimestä. Koska ytimen rauta pääsee irtoamaan lähtöpaikastaan vain massiivisen törmäyksen yhteydessä, ne ovat melko harvinaisia. Rautameteoriitteja voidaan luokitella joko meteoriitin rakenteen tai sen kemiallisen koostumuksen perusteella. Oktahedriiteille (esim. Gibeon ja Toluca) on tyypillistä ristikkomainen Widmanstättenin kuviointi ja heksahedriiteille Neumannin viivoitus. Nämä kuviot syntyvät törmäyksessä, kun rauta ja nikkeli kiteytyvät uudelleen iskun aiheuttaman shokin vaikutuksesta. Ataksiiteissa korkea nikkelipitoisuus (yli 16%) estää kuvioiden muodostumisen. 5. Suomesta löydetyt meteoriitit, muualta löytyvät Suomesta löydetyistä 13 meteoriitista kaikki yhtä lukuun ottamatta ovat kivimeteoriitteja. Marjalahden meteoriitti on pallasiitti eli kivi- ja rautanikkelimineraalien seos. Toistaiseksi Suomesta ei ole löydetty ainuttakaan rautameteoriittia. 6. Törmäyskivet, synty ja koostumus; (sulamiskivet, (kärnäiitti), sueviitti, breksiat) Meteoriitin törmäys maahan aiheuttaa korkean lämpötilan ja paineen, joka muuttaa kohdekivilajia. Törmäys voi sulattaa suuren määrän kallioperää, joka muodostaa altaan kraatterin keskustan kohdalle. Kivisulan jäähtyessä hitaasti, siitä muodostuu uusi kivilaji; impaktisula. Tämän kivilajin koostumus riippuu siitä minkä tyyppiseen kallioperään meteoriitti törmäsi, ja siinä on pieni määrä alkuperäisen kivilajin kappaleita. Kivilaji, joka koostuu suurilta osin alkuperäisen kivilajin kappaleista hienorakeisen välimassan ympäröiminä, kutsutaan 11

12 impaktibreksiaksi. Sueviitti on impaktibreksia joka sisältää lasia, ja usein esiintyy räjähdyksen aiheuttaman ilmalennon aikana muotoutuneina pommeina. Lasi syntyy, kun kivisula jäähtyy hyvin nopeasti. Tällainen törmäyskivilaji löydettiin ensi kertaa 15,1 miljoonaa vuotta vanhasta Riesin törmäyskraatterista Saksasta. Joidenkin törmäyksien yhteydessä kraatterin olosuhteet voivat mahdollistaa timanttien syntymisen. Esimerkiksi Popigain kraatterissa Siperiassa on löydetty suuri määrä impaktitimantteja. Alueilta, joilla törmäyksen vaikutus on vähäisempi, voi löytää pirstekartioita. Nämä ovat kartion tai viuhkan muotoisia piirteitä kivissä, jotka syntyivät törmäyksen rikkoessa kallioperän. Meteoriitin törmätessä maahan syntyy kraatteri. Kraattereita on kolme tyyppiä; yksinkertainen kraatteri, kompleksikraatteri ja monirengaskraatteri. Yksinkertaiset kraatterit ovat enemmän tai vähemmän maljan muotoisia, kuin taas kompleksikraattereissa on keskuskohouma. Monirengaskraatterit ovat suurempia ja harvinaisempia kuin yksinkertaiset ja kompleksikraatterit. Jotkut kraatterit ovat ajan myötä kuluneet tai muu materiaali on peittänyt ne, niin ettei maan päällä enää näe kraatterimuodostumaa. Kraatterit ovat kuitenkin vielä silloin löydettävissä geofysikaalisilla mittauksilla. Kaikista meteoriittitörmäyksistä ei suinkaan muodostu kraattereita, tämä riippuu mm. meteoriitin koosta, putoamisnopeudesta ja törmäyskulmasta. 7. Suomen törmäyskivet ja -paikat; Lappajärvi, Söderfjärden Suomessa on 11 varmistettua törmäyskraatteria. Näistä eniten tutkittu on Lappajärven kraatteri. Uusimpien arvioiden mukaan kraatterin ikä on noin 76,2 miljoona vuotta vanha, ja sen alkuperäinen halkaisija oli 23 km. Projektiili oli kondriitti, joka oli peräisin asteroidista jonka halkaisija oli noin 1 km. Lappajärven impaktisulaa kutsutaan kärnäiitiksi, ja se muodostaa noin 145 m paksuisen kerroksen. Kärnäiitistä on löydetty pieniä impaktitimantteja. Noin 0,07-0,5% kärnäiitistä on maapallon ulkopuolista materiaalia. Kraatterista on myös löydetty impaktibreksiaa, muun muassa sueviittia. Söderfjärden on Suomen kraattereista parhaiten säilynyt, ja sitä kutsutaan Suomen kauneimmaksi meteoriittikraatteriksi. Se on tyypiltään kompleksikraatteri, jonka halkaisija on noin 6,5 km. Shokkimetamorfiset kivet kraatterissa ovat pelkästään impaktibreksiaa. Viimeiseksi löydetty suomalaisista kraattereista on Keurusselkä, joka on hyvin kulunut kompleksikraatteri. Sen alkuperäinen halkaisija ja ikä eivät ole vielä tiedossa, mutta on arvioitu että kraatterin halkaisija olisi noin 30 km, ja että sen ikä olisi 1140±6 miljoonaa vuotta. 8. Huomattavat ulkomaiset törmäyskivet ja -paikat; Jukatan, Ries, Popigai, Gibeon (iridium) Tällä hetkellä Maasta tunnetaan 188 varmistettua törmäyskraatteria. Näistä suurin on Vredefortin kraatteri Etelä-Afrikassa, jonka halkaisija reunasta reunaan on 160 km. Koko kraatterin halkaisija on yli 250 km. Kraatteri on 2,02 miljardia vuotta vanha monirengaskraatteri. Meksikon 65 miljoonaa vuotta vanha Chicxulub-kraatteri on kenties maailman tunnetuin törmäyskraatteri. Projektiili, jonka halkaisija oli noin 10 km, hävitti törmätessään Maahan noin ¾ kaikista lajeista, muun muassa dinosaurukset. Törmäyksen ilmakehään heittämä materiaali levisi koko maapallon ympäri ja muutti ilmastoa pitkäksi ajaksi. Koko maailmassa on havaittu kohonneita iridium-tasoja 65 miljoonaa vuotta vanhassa 12

13 maaperässä. Iridium-alkuainetta on huomattavasti enemmän asteroideissa ja meteoroideissa kuin Maan päältä löytyvissä kivilajeissa. Namibiassa Gibeon-meteoriitti räjähti osuessaan Maan ilmakehään, ja palasia levisi noin 275 x 100 km suurelle alueelle. Palaset muodostivat ns. meteoriittikentän, ja meteoriitista peräisin olevaa materiaalia on alueelta löydetty jo noin kiloa. Projektiili oli rautameteoriitti, ja meteoriitin palat ovat tunnettuja selvästä Widmanstättenin kuviostaan. Meteoriitteja videolla -- Peekskill meteorite, Venäjä, Lähteet Lauri J. Pesonen, luentokalvot Catalogue of meteorites (Grady ym.) Tähdet ja avaruus -lehti Tiede 8/14 LJ Pesonen diat MINERAALIKOKOELMAN KEHITTÄMINEN (Kokkolalainen keräilijä Viljo Nissinen ( ) on luonut Kokkolassa Kiepissä sijaitsevan mineraalikokoelman. Hän on järjestänyt näytteet mineraalien koostumukseen perustuvan luokittelun mukaan. Hänelle on myös ollut tärkeää näytteiden kauneus, virheettömyys ja mineraalin erilaisuus löytöpaikasta johtuen. Hänen tavoitteenaan oli kerätä kaikki maailman mineraalit, kokoelmassa on tällä hetkellä n mineraalia näytteillä. ) Yhdessä GTK:n asiantuntijoiden kanssa on laadittu suunnitelma opetusmateriaalin tekemiseksi ja tapahtumien toteuttamiseksi vuosille Asiantuntijapalvelut (suunnittelu ja sisällön tuottaminen) ostetaan GTK:lta. Rahoitus haetaan vuosittain tehtävän suunnitelman mukaan Olemme hakeneet rahoitusta Jalo-ja korukivinäyttelyn ja työpajan toteuttamiseen.. Vuonna 2014 ei saatu ulkopuolista rahoitusta, vaan näyttely ja työpaja toteutettiin Kiepin varoin yhteistyössä GTK:n kanssa. Vuonna 2014 tulee kuluneeksi 100 vuotta Viljo Nissisen syntymästä ja 30 vuotta mineraalikokoelman perustamisesta. Mineraalikokoelman näytteiden nimilappujen tiedot on tarkistettu ja uudet nimilaput käännöksineen on saatu esille erikoisvitriinejä lukuun ottamatta. Uusiin nimilappuihin tulee tiedot suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, lisäksi mineraalien kemiallinen kaava on esillä, 13

14 samoin näytteen löytömaa ja mahdollinen löytöpaikka / kaivos. Työ saatetaan loppuun vuoden 2015 aikana MINERAALIKOKOELMAN TIEDOTTAMINEN JA MARKKINOINTI Mineraalikokoelman näyttelyistä ja tapahtumista järjestetään tiedotustilaisuudet ja lähetetään tiedotteet. Internet-sivut Kiepin sivujen alla, samoin tiedotteet VisitKokkolassa ja Infomedian ulkomainoksessa. Kokoelmaluetteloa jaetaan ilmaiseksi asiakkaille. Esite on toteutettu vuoden 2013 aikana MUU TOIMINTA Kiepissä toimiva Kokkolan kivikerho perustettiin yhteistyössä kokkolalaisten kiviharrastajien kanssa. Kivikerho kokoontuu jokaisen kuukauden ensimmäisenä torstaina klo Kiepissä. Aika muuttuu vuoden 2014 alusta torstaiksi klo Kivikerhon tavoitteena on tutustuttaa kerholaiset Suomen ja erityisesti Keski-Pohjanmaan kiviin, kivilajeihin, mineralogiaan ja geologiaan. Samalla kiviharrastajat ja asiasta kiinnostuneet tutustuvat toisiinsa. Malmien etsintä, koru- ja jalokivien työstö, kivien käyttökohteet, kivikokoelmat, kiviretket kuuluvat myös ohjelmaan Olle Sirén: Litiumia maakunnasta Olavi Kontoniemi: Mistä kultaa löytyy? Satu Hietala, GTK: Meteoriitit ja törmäyskivet, klo Olavi Kontoniemi kertoo geologin urastaan Kokkolan Kivikerho kokoontuu jälleen Kiepissä torstaina klo Olavi Kontoniemi kertoo geologin urastaan aina opiskeluajasta eläköitymiseen saakka. Kontoniemi on työskennellyt etupäässä kulta- nikkeli- ja litiumtutkimusten parissa eri puolella Suomea. Lisäksi hän on jakanut aktiivisesti geologista tietoa harrastajille eri tavoin tarvittaessa. Ensimmäisellä kerralla kuullaan etenkin tapahtumista opiskeluajan työmailta ja kokemuksista Savon sydämestä. Jatko-osa kuullaan Kiepissä klo Olavi Kontoniemi jatkaa kertomustaan Kokkolan Kivikerho kokoontuu Kiepissä torstaina klo Olavi Kontoniemi jatkaa kertomalla työuransa tiiviistä lopputaipaleesta Pohjanmaalla. Lopuksi hän arvioi malmigeologin työn arvostusta ja siinä tapahtunutta muutosta sekä ennakoi mitähän geologi mahtaa tehdä tulevaisuudessa. Kontoniemi on työskennellyt n. 30 vuoden ajan GTK:n palveluksessa etupäässä kulta- nikkeli- ja litiumtutkimusten parissa. Lisäksi hän on jakanut aktiivisesti geologista tietoa harrastajille eri tavoin tarvittaessa klo 17 Lauri Pesosen esitys Planeetta Maan törmäyskraattereista" Aurinkokuntamme kivisten planeettojen pinnat ovat täynnä asteroidien ja komeettojen törmäysjälkiä. Myös Maa on ollut asteroidipommituksen kohteena useasti historiansa 14

15 aikana. Tästä todisteena ovat lukuisat tutkitut törmäysrakenteet ja löydetyt meteoriitit. Maasta tunnetaan tällä hetkellä 182 törmäysrakennetta. Suomesta törmäysrakenteita on löydetty 11, nuorin niistä on Lappajärvi n. 76 miljoonaa vuotta. Vaasan eteläpuolella sijaitsevan Söderfjärden kraatterin iäksi on määritelty yli 640 miljoonaa vuotta. Lauri J. Pesonen (emeritusprofessori, Helsingin Yliopisto, Fysiikan laitos) kertoo lisää aiheesta Kiepissä to klo 17. Esillä myös törmäyskivinäytteitä klo 17 Lauri Skantsi: Keski-Pohjanmaan arkeologia Arkeologia on tiede, joka tutkii ihmisen menneisyyttä analysoimalla jälkiä, joita ihminen on jättänyt maaperään ja vesistöihin. Keski-Pohjanmaa on arkeologisesti hyvin mielenkiintoinen alue, sillä täällä on asuttu yhtäjaksoisesti aina varhaisesta kivikaudesta tähän päivään saakka. Mesoliittisella kivikaudella asumukset olivat kevytrakenteisia, kotatyyppisiä. Muinaisilta asuinpaikoilta on löytynyt erilaisia kiviesineitä ja niiden katkelmia: työkaluja, aseita, koruja. Neoliittisen kivikauden puolivälissä asutus muuttui pysyvämmäksi: asumukset korvautuivat tukevilla osittain maahan kaivetuilla tukevilla hirsisasumuksilla. Ympärivuoden asuttuja kyliä tunnetaan mm. Kaustisen Ylijoelta, Alavetelistä ja Kälviältä. K.H.Renlundin museolehtori, arkeologi Lauri Skantsi kertoo lisää aiheesta Kiepissä torstaina klo 17. Vapaa pääsy, tervetuloa! Mikä kivissä kiehtoo? Kokkolan kivikerho to klo 17 Rantakallioilla tai sorakuoppien kivissä näkyvät rakenteet ja mineraalit herättävät retkeilijän mielenkiinnon. Kiinnostavat löydöt voidaan lähettää ilmaiseksi Geologian tutkimuskeskuksen kansannäytetoimistoon tutkittavaksi. Kansannäytetoiminnan kautta on löydetty runsaasti luonnon erikoisuuksia ja jopa harvinaisuuksia kuten meteoriitteja, mammutin jäänteitä, harvinaisia mineraaleja sekä malmilohkareita, joiden emäkalliota ei ole vielä löydetty. Kivikerhon marraskuun tapaamisessa jokainen saa kertoa, miksi on kiinnostunut kivistä ja mineraaleista. Voit esitellä omia näytteitäsi ja kuviasi retkistäsi ja paikoista, joissa olet käynyt. Kokenut kiviharrastaja Aaro Paananen on luvannut kertoa ensimmäisenä kultaretkistään. Suunnitellaan yhdessä myös kivilajien ja mineraalien tunnistamiskurssia sekä mahdollista metallinpaljastuskurssia keväälle Tervetuloa! Lisätietoja kansannäytetoiminnasta: ARMAS JÄRVELÄN PERHOSKOKOELMA Kokkolan kaupunki päätti ottaa vastaan Armas Järvelän perhoskokoelman Museotoimenjohtajan päätöksellä perhoskokoelma siirrettiin K.H.Renlundin museosta luontokokoelma Kieppiin, jossa se säilyy erillisenä, yhtenäisenä kokoelmana. (Kaarlo Armas Järvelä ( ) oli syntyisin Kivikankhalta, Kaustisen Varilan kylästä. Hänen mieluisimpia harrastuksiaan oli Suomen perhosten keräily ja tutkimus, joka alkoi systemaattisesti vuonna Järvelä liittyi Suomen Perhostutkijain seuraan (SPS). Järvelän löytämiin perhosiin kuuluu muutamia harvinaisuuksia, joita on Suomessa tavattu vain pari kertaa.) 15

16 4.3.1 PERHOSKOKOELMAN HOITO, LUETTELOINTI JA ESITTELY Kokoelmaan kuuluu n näytettä. Perhosista on olemassa tiedot, tieteellinen nimi, löytöpaikka, päiväys, löytäjä. Varsinaista luetteloa ei ole. Kokoelmaa varten on hankittu 4 vitriiniä, joissa perhosia tullaan pitämään esillä teemoittain. Päiväperhoset, Kiitäjät ja kehrääjät, yökköset ovat olleet jo esillä. Mittarit on valmisteltu vuoden 2015 aikana esille pantavaksi tietoineen. Kieppiin on ostettu perhoskirjallisuutta. MITTARIT Kiepissä alkaen Armas Järvelän perhoskokoelmassa on edustettuina lähes kaikki Suomen mittarilajit. Esille olemme ottaneet niistä näyttävimmät. Työpaja voidaan sovittaa eri ikäryhmille sopivaksi. Työpaja antaa tietoa Suomen perhosista ja erityisesti mittareista sekä tukee luonto- ja ympäristökasvatusta. Voimme myös huovuttaa villasta perhosia. Mittarit (heimo Geometridae) on yksi kolmesta suurimmasta perhosheimosta. Koko maailmassa mittareita on kuvattu noin lajia, Suomessa niistä on tavattu yli 300 lajia. Perhonen on hyönteinen, jolla on muodonvaihdos: muna, toukka, kotelo, aikuinen. Mittarit ovat helpointa tunnistaa toukkavaiheessa, sillä toukan keskiruumiissa ei ole jalkoja. Toukat liikkuvat mittaavasti : ne tuovat ensin takajalat etujalkojen lähelle ja siirtävät sitten etujalat niin pitkälle eteen kuin voivat. Heimon nimi Geometridae tulee juuri tästä liikkumatavasta, kreikan sanoista geo (maa) ja metron (mitata). Useimmat mittarit lentävät iltaisin ja yöaikaan, mutta tulevat valolle. Osa lajeista on sekä päivä- että yöaktiivisia. Huomattavan monet lajit ovat monofageja (syövät vain yhtä ravintokasvia) tai oligofageja (syövät vain harvoja ravintokasveja). Jotkut mittarilajit voivat aiheuttaa suurta tuhoa alueen kasvillisuudelle. Esimerkiksi tunturimittarin (Epirrita autumnata) toukat söivät 1960-luvulla koivut lehdettömiksi noin km² alueelta Lapissa. Tätä on jopa kutsuttu Suomen laajimmaksi ekokatastrofiksi. Petomittarin (Crocallis elinguaria) nimitys tulee siitä, että laji esiintyy murhatoukkana: se voi myös syödä oman lajinsa pienempiä toukkia. Aikuisten mittariperhosten koko vaihtelee pienestä keskikokoiseen (siipiväli n mm). Ruumis on yleensä hoikka ja siivet leveät. Siivissä on usein monimutkaista, aaltomaista kuviointia tai poikkijuovia, joiden avulla perhosen hahmo rikkoutuu ja ne sulautuvat hyvin ympäristöönsä. Joillakin aikuisilla naarasperhosilla (esim. sulkamittari Phigalia pilosaria) ei ole siipiä. Tervakkomittarinaaraalla (Perizoma hydrata) taas on erityisen pitkä munanasetin, sillä se munii kohokkikasvien kukkiin. Useimmilla mittareilla on kuuloelin, jolla ne pystyvät aistimaan lepakkojen tuottamat äänet. Yksi maailman tunnetuimmista mittarilajeista on koivumittari (Biston betularia), jota on tutkittu hyvin paljon varsinkin Englannissa siinä esiintyvän teollisuusmelanismin takia. Suurin osa lajinperhosista oli valkoisia 1800-luvun alussa, sillä puun rungoissa oli jäkälää ja vaalea väri antoi mittareille suojan saalistajia vastaan. Ensimmäinen musta muoto (carbonaria) löydettiin vuonna 1848, ja 1950-luvulla jo 90 % Englannin koivumittareista oli carbonariamuotoa luvulla säädettiin puhtaan ilman laki ja siitä lähtien noki väheni ja jäkälät alkoivat palata rungoille. Neljännesvuosisadassa carbonaria-muodon osuus väheni 90 prosentista kahteenkymmeneen. 16

17 Mittarit 1 (1985) Mittarit 2 (1989) Perhosten maailma (1987) Perhosten lumo (2005) 17