Kestävää kehitystä edistävä koulutus -seminaari Mikko Cantell (toim.)

Transkriptio

1 Kestävää kehitystä edistävä koulutus -seminaari Mikko Cantell (toim.)

2 Kestävää kehitystä edistävä koulutus -seminaari Mikko Cantell (toim.)

3 SUOMEN UNESCO-TOIMIKUNNAN JULKAISUSARJA No 82 Helsinki 2006 ISBN: X ISBN: (PDF) ISSN: Suomen Unesco-toimikunta Helsinki 2006

4 Sisällysluettelo Saatteeksi Seminaarin avaus Ylijohtaja Arvo Jäppinen, opetusministeriö Opetusministerin puheenvuoro Opetusministeri Antti Kalliomäki Ulkoasiainministeriön puheenvuoro Marjatta Rasi, alivaltiosihteeri; ulkoasiainministeriö Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston puheenvuoro Ilkka Niiniluoto, puheenjohtaja, rehtori; Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto, Helsingin yliopisto Ammattikoulujen rehtorineuvoston ARENE ry:n puheenvuoro Pentti Rauhala, puheenjohtaja, rehtori; Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE ry. Opetushallituksen puheenvuoro Marja-Leena Loukola, opetusneuvos; Opetushallitus Suomen Akatemian puheenvuoro Raimo Väyrynen, pääjohtaja; Suomen Akatemia Vapaan sivistystyön liiton puheenvuoro Heidi Hautala, kansanedustaja; Vapaan sivistystyön liitto SYL ry:n kommenttipuheenvuoro Ilkka Wennberg, puheenjohtaja; Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL ry

5 SAMOK ry:n kommenttipuheenvuoro Heikki Kaisto, puheenjohtaja; Suomen ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten liitto - SAMOK ry Suomen kestävän kehityksen toimikunnan kommenttipuheenvuoro Sauli Rouhinen, pääsihteeri, ympäristöneuvos; Suomen kestävän kehityksen toimikunta Suomen Unesco-toimikunnan tervehdys Tapio Markkanen, professori, varapuheenjohtaja; Suomen Unesco-toimikunta The end of ESD the beginning of transformative learning emphasizing the E in ESD Arjen E.J. Wals, Education & Competence Studies; Wageningen University, The Netherlands Why the sustainability agenda is important, and the role of education Lars Rydén, Professor, Director; The Baltic University Programme, Uppsala University Suomen Unesco-toimikunnan julkaisusarja

6 5 Saatteeksi Opetusministeriö järjesti yhteistyössä Suomen Unesco-toimikunnan kanssa 15. helmikuuta 2006 Kansallismuseon auditoriossa kansallisen seminaarin kestävää kehitystä edistävän koulutuksen teemalla. Seminaari liittyy Suomen panokseen YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenen ( ) toteuttamiseksi. Kuten seminaarissa viimeisen puheenvuoron käyttänyt kutsuvieras, professori Lars Rydén Uppsalan yliopistosta puheenvuorossaan totesi, seminaarin kansallinen luonne oli erityisen merkille pantava. Kestävän kehityksen seminaarit, kuten monella suppeammallakin alalla, ovat tyypillisesti asiantuntijoita yhteen kokoavia. Ne ovat usein antaneet kipeästi tarvittua yleisnäkemystä alan suunnasta sekä näyttäneet eri alojen välisen yhteistyön tuoman potentiaalin, toisinaan ensi kertaa. Mikäli kestävän kehityksen edistämisestä keskustelevat yksinomaan kapeiden alojen asiantuntijat, uhkaa sen menestys kuitenkin jäädä arpaonnen varaan. Tällä menetelmällä on mahdollista saavuttaa valistunut yhteisymmärrys nykytrendien tuottamista ennusteista ja jopa niistä menetelmistä, joihin on ympäristöä ja ihmistä uhkaavien haasteiden edessä turvauduttava. Yksinomaan ahtaasti määriteltyjen asiantuntijapiirien tuottamien tulosten mukainen toiminta saattaa kuitenkin olla vaivalloista. Tästä kertovat muun muassa ne tieteen ja tutkimuksen tuottamat aiemmat projektiot, jotka on menneinä vuosikymmeninä jätetty liian vähäiselle huomiolle, usein tuhoisin seurauksin. Seminaarissa tuli vahvasti esille halu pitää kestävän kehityksen edistäminen Suomessa mahdollisimman useita eri tahoja osallistavana prosessina. Näin on mahdollista saavuttaa myös laaja osallistuminen yhteisiin toimenpiteisiin, joilla ongelmiin voidaan tarttua. Koulutuksen rooli kestävässä kehityksessä on erottamaton, totesi opetusministeri Antti Kalliomäki avauspuheessaan. Ja kuten kestävä kehitys on toteutuessaan lukemattoman eri sektorin saumatonta yhteistyötä, vaatii kestävän kehityksen edistäminen koulutuksen avulla myös kaikkien koulutuksen tasojen panostusta. Jokainen yksilö kykenee omalla tavallaan edistämään kestävän kehityksen toteutumista, mutta tämä kyky ei toteudu automaattisesti. Siihen tarvitaan koulutusta, joka tukee yksilön omaa kehitystä tähän suuntaan.

7 6 Asiantuntevat puhujat eri hallinnon, tutkimuksen ja koulutuksen aloilta antoivat ainutlaatuisen mahdollisuuden kuulla suomalaisesta työstä kestävän kehityksen edistämiseksi. Seminaarissa kuultiin kansallisia näkemyksiä niin kehityspolitiikan, yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, esi-, perus- ja toisen asteen koulutuksen, vapaa sivistystyön kuin tutkimuksenkin näkökulmista. Kommenttipuheenvuorot SAMOK ry:ltä ja SYL:ltä antoivat arvokasta tietoa opiskelijoiden näkökulmasta. Suomen kestävän kehityksen toimikunnan kommenttipuheenvuoro kuvasi puolestaan mm. Suomen kansallista koordinaatiojärjestelmää sekä maamme sijoittumista kansainvälisissä kestävän kehityksen vertailuissa. Seminaarissa luovutettiin kestävää kehitystä edistävän koulutuksen työryhmän muistio opetusministeri Antti Kalliomäelle. Laaja ja kattava muistio suosituksineen valmistui tarpeeseen ja auttaa jatkotyössä. Muun muassa Suomen kestävän kehityksen toimikunta ottaa sen esille omassa toiminnassaan. Panokset planeettamme ja korvaamattoman rikkaan kulttuuriperintömme muodossa ovat liian suuria, että niillä voisi ryhtyä uhkapeliin. Kestävä kehitys pyrkii olemaan välttämätön ja järkevä ratkaisu 2000-luvun valtaviin globaaleihin, alueellisiin ja paikallisiin haasteisiin. Kestävän kehityksen saavuttaminen vaatii johdonmukaista peräänantamattomuutta, jatkuvaa varuillaanoloa, uuden tutkimustiedon hyväksikäyttöä ja ehkäpä ennen kaikkea, elinikäistä oppimista meiltä kaikilta. Kiitämme lämpimästi kaikkia seminaarin puhujia ja osanottajia sekä seminaarin valmisteluun osallistuneita henkilöitä ja tahoja. Erityinen kiitos kuuluu seminaarin primus motorille, opetusneuvos Monica Melén-Paasolle, joka lisäksi toimii YK:n teemavuosikymmenen kansallisena yhteyshenkilönä. Harri Holkeri Valtioneuvos, Unesco-toimikunnan puheenjohtaja Tapio Markkanen Professori, Unesco-toimikunnan varapuheenjohtaja

8 7 Seminaarin avaus Arvo Jäppinen ylijohtaja; koulutus- ja tiedepolitiikan osasto, opetusministeriö Arvoisa opetusministeri Kalliomäki, arvoisat seminaarin osallistujat, hyvät kuulijat. Tervetuloa kestävän kehityksen seminaariin. On kulunut viisitoista vuotta siitä, kun kestävän kehityksen aihepiirissä ruvettiin järjestelmällisesti etenemään. Voidaan miettiä, onko viisitoista vuotta lyhyt vai pitkä aika tässä asiayhteydessä. Rio de Janeirossa hyväksyttiin vuonna 1992 Agenda 21:nä tunnettu maailmanlaajuinen kestävän kehityksen toimintaohjelma. Rion kokousta seurasi vuonna 2002 pidetty Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokous, joka tuotti uudistetun kestävän kehityksen toimintaohjelman, jossa todetaan muun muassa, että laajasti määriteltynä kestävä kehitys on nähtävä kokonaisuutena, jossa otetaan tasavertaisesti huomioon ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus. Johannesburgissa korostettiin myös alueellisen yhteistyön merkitystä kestävän kehityksen edistämisessä. Itämeri-yhteistyö on tästä hyvä esimerkki. Vuonna 1998 hyväksytty Baltic 21 -ohjelma on alueellinen kestävän kehityksen toimintaohjelma, jolla toteutetaan Agenda 21 -toimintaohjelmaa. Kun huomattiin, että koulutusulottuvuus ei korostunut riittävästi Baltic 21-toimintaohjelmassa, hyväksyivät Itämeren maiden opetusministerit vuonna 2002 koulutusta koskevan kestävän kehityksen ohjelman An Agenda 21 for Education in the Baltic Sea Region Baltic 21E. Suomessa tämä heijastui mm. siihen, että valtioneuvoston hyväksymässä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille todetaan, että kestävää kehitystä edistetään koulutuksessa ja tutkimuksessa. Koska Baltic 21E -ohjelma on 11 maan kompromissi, katsottiin Suomessa tarpeelliseksi laatia oma, Suomen oloihin soveltuva ja sopiva kokeiluohjelma, joka asetti tavoitteita ja toimenpide-ehdotuksia koulusektorille, korkeakoulusektoril-

9 8 le ja vapaalle sivistystyölle. Opetusministeriön keväällä 2002 asettama työryhmä laati ensi töikseen ohjelmalle kansallisen käynnistys- ja kokeilusuunnitelman, jota toteutettiin vuosina Tämä suunnitelma julkistettiin tässä samaisessa seminaarisalissa YK:n päivänä vuonna Vuoden 2002 joulukuussa YK:n yleiskokous julisti kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenen ajalle , Decade for Sustainable Development. Opetusministeriön tekemällä päätöksellä kestävää kehitystä edistävän koulutuksen työryhmän toimeksiantoon lisättiin tehtävä laatia kansallinen strategia YK: n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä varten. Opetusministeriön kestävää kehitystä edistävän koulutuksen työryhmä luovuttaa tänään raporttinsa ministeri Kalliomäelle. Tämänpäiväisessä seminaarissa on tarkoitus valottaa työryhmän työn tuloksia toimeenpanoa sekä yleensä kestävää kehitystä edistävää koulutusta eri näkökulmista. Hyvät kuulijat, Pääministeri Vanhasen hallitusohjelman mukaan hallituksen politiikka nojaa taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään kehitykseen, mikä merkitsee tuotannollisen toiminnan, taloudellisen kasvun ja ympäristönäkökohtien tasapainoista yhteensovittamista. Kestävää kehitystä edistävän koulutuksen ja tutkimuksen tavoitteiden saavuttamisen lisäksi suurena haasteena on kestävän kehityksen eettisen ja kulttuurisen pohjan vahvistaminen. Maailman johtajat puhuivat jo vuonna 2002 Johannesburgissa rohkeasti mm. ihmisarvosta, ihmisen ja luonnon perustavanlaatuisesta vuorovaikutuksesta ja tarpeesta löytää ihmiskunnalle oikea eetos. Hyvät seminaarin osanottajat, tervetuloa seminaariin. Toivon sen sisältävän runsaasti keskustelua, joka osaltaan edesauttaa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista koulutuksessa ja tutkimuksessa.

10 9 Opetusministerin puheenvuoro KUVA: Lehtikuva Oy/Valtioneuvoston kanslia Opetusministeri Antti Kalliomäki Arvoisat kutsuvieraat, hyvät työryhmän puheenjohtaja ja jäsenet. Olen iloinen voidessani tänään vastaanottaa muistion, joka esittelee Baltic 21 E-käynnistysohjelmasta saatuja tuloksia ja joka sisältää ehdotuksen Suomen kansalliseksi strategiaksi YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenen ( ) toteuttamiseksi. Kahden toisiaan vahvistavan asian yhdistäminen on työryhmältä ollut viisasta ja tarkoituksenmukaista. Kestävän kehityksen edistäminen on laaja-alaisuudessaan suuri ja vaikea haaste. Tänään luovutettu työryhmän muistio haastaa osaltaan kaikki koulutuksen eri tasot ja muodot tarttumaan haasteeseen ja viemään kestävän kehityksen oppisanomaa sekä hyviä käytäntöjä läpi koko yhteiskunnan. Kestävän kehityksen edistäminen koulutuksen keinoin - ja siihen liittyvä koulutuksen sisällön kehittäminen muodostavat dynaamisen kokonaisuuden, jossa ihminen elinikäisenä oppijana voi ja tuleekin saada jokaisessa elämänvaiheissaan juuri itselleen tarpeellista ja hyödyllistä tietoa. Kestävän kehityksen toteuttaminen on todellakin elinikäistä oppimista ja kytkeytyy tiiviisti koulutuksen laatuun. Tämä edellyttää osaltaan myös vuonna 1990 käynnistyneen Koulutus kaikille -prosessin (Education for All) tavoitteiden toteuttamista. Tämä maailmanlaajuinen EFA-prosessi on Unescon koordinoima ja kuuluu YK:n Vuosituhatjulistuksen asettamien kehitystavoitteiden ytimeen. Koulutus on jokaisen ihmisoikeus ja oppimismahdollisuuden tulee koskettaa kaikkia ihmisiä, niin miehiä kuin naisia, nuoria ja varttuneita. Monet, muun muassa kehitysmaissa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että esimerkiksi tyttöjen ja naisten opettaminen on yksi parhaimpia takeita kestävän kehityksen tavoitteiden läpiviemiseksi ja toteuttamiseksi yhteiskunnassa. Meille luonteva lähtökohta on, että laadukas koulutus on investointi, joka edistää sosiaalista, taloudellista ja poliittista kehitystä.

11 10 Kestävä kehitys käsitteenä on vuosien kuluessa määritelty usealla tavalla. Perusajatuksen osuvimmin mielestäni kiteyttää Brundtlandin komission loppuraportin määritelmä vuodelta 1987: Kestävä kehitys on kehitystä, joka mahdollistaa nykyhetken tarpeiden tyydyttämien viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Tämän määritelmän sisäistysprosessi on jo käynnissä niin Suomessa kuin ilahduttavan laajalti koko maailmassa. Seuraava ajankohtainen ja merkittävä askel onkin määritelmän ja henkisen sisäistyksen saattaminen teoiksi arkeamme aidosti ohjaaviksi käytännöiksi. Asenteita ja toimintatapoja on, kuten tiedämme, vaikea muuttaa. Syytä on korostaa myös, että tutkimuksella on oma osansa kestävän kehityksen edistämisessä. Hyvätkin pyrkimykset menevät hukkaan, jos toimenpiteet perustuvat väärille käsityksille. Kestävään kehitykseen liittyvät tietomme ovat edelleen osin vaillinaisia ja tutkimuksen avulla voimme syventää tietämystämme ja sen myötä opetuksen sisältöä ja tasoa. Tutkitulla tiedolla ja asianmukaisella opetuksella saavuttamamme henkinen pääoma ja toimintakykymme eivät palvele ainoastaan Suomea vaan myös kaikkea globaaliin toimintaan osallistumistamme. Kestävän kehityksen sisällöt tuntevat ja niihin sitoutuneet asiantuntijat ovat vahvuus muun muassa globaaleissa kehityspoliittisissa tehtävissä ja niiden suunnittelussa. Suomen Akatemian puitteissa äsken valmistunut kehitystutkimuksen strategia on tässä suhteessa hyvin tervetullut ja relevantti. Hallitusohjelma ja sen myötä hallituksen politiikka nojaa taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään kehitykseen. Luonnollisena osana tähän kuuluu kestävää kehitystä tukeva koulutuspolitiikka. Ei kuitenkaan riitä, että hallitusohjelmassa on luvattu edistää kestävää kehitystä, vaan jokaisen toiminta ja kulutusvalinnat vaikuttavat siihen, millaisessa maailmassa lapsemme ja lapsenlapsemme elävät. Kiitän vielä kerran työryhmää sen tekemästä pitkäjänteisestä työstä. Muistion sisältämillä toimenpidelinjauksilla ja tavoitteilla on merkitystä monella taholla ja varsin monissa asiayhteyksissä. Se tarjoaa osaltaan aineksia mm. seuraavaan opetusministeriön tutkimuksen ja koulutuksen kehittämissuunnitelman laadintaan. Arvoisat kuulijat, Toivon, että meneillään oleva YK-vuosikymmen myötävaikuttaa siihen, että juhlapuheet ja kansalliset sekä kansainväliset sitoumukset muuttuvat käytännön työk-

12 11 si ja todellisuudeksi. Eri menetelmät ja toimintalohkot täydentävät toisiaan. YK:n entinen pääsihteeri Boutros-Ghali on osuvasti todennut, että nyt kun globalisaatio etenee luoden sekä vapautta että vaaroja, on tärkeämpää kuin koskaan pitää yllä kulttuurien välistä vuoropuhelua. Se levittää tietoisuutta ympäristöstä ja kehottaa kollektiivisiin ponnistuksiin, joilla kestävää kehitystä tuetaan. Jotta niin tapahtuisi, on koulutus tuotava kaikkien ulottuville. Se on ainoa tapa lisätä tietoisuutta, synnyttää vastuuntuntoa ja vakaumuksellista halua edistää kestävää kehitystä. Kiitos.

13 12 Ulkoasiainministeriön puheenvuoro Marjatta Rasi alivaltiosihteeri; ulkoasiainministeriö Arvoisa ministeri, arvoisat kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat Olen iloinen voidessani esittää ulkoasiainministeriön puolesta kiitokset ehdotuksesta Suomen kansalliseksi strategiaksi YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenen toteuttamiseksi. Niin kuin kaikki tiedämme, kestävän kehityksen tavoitteena on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville elämisen mahdollisuudet. Kestävä kehitys nousi kansainväliselle agendalle YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa vuonna 1992 julkaistun Rion julistuksen ja toimintaohjelma Agenda 21:n myötä lähes puolitoista vuosikymmentä sitten. Mitä olemme saaneet aikaan kestävän kehityksen saavuttamiseksi näinä 14 vuotena? Kestävän kehityksen teemasta on tehty kasapäin raportteja ja dokumentteja, mutta ovatko tavoitteet ja sisältö jääneet liian epämääräisiksi koska periaatteita ei ole otettu maailmanlaajuisesti käyttöön? Vaiko onko niin, että ne edustavat ihannetta, jonka yhteensovittaminen taloudellisen kasvun tavoitteen ja jatkuvan väestönkasvun kanssa ei ole toteutettavissa maailmanlaajuisella tai edes kansallisella tasolla? Maailman talousfoorumi on nimennyt Suomen kestävän kehityksen mallimaaksi. Samalla kansainvälinen kilpailukykymme on huippuluokkaa. Suomen kokemukset näyttäisivät osoittavan, että kestävän kehityksen edistäminen ei ole sovittamattomassa ristiriidassa taloudellisen kilpailukyvyn kanssa.

14 13 Tämä Suomen malli, jossa eri ministeriöt ja toimijat ovat ottaneet vastuun kestävän kehityksen edistämisestä omissa linjauksissaan ja toimissaan, lienee lähes ainutlaatuinen koko maailmassa. Myös opetusministeriö on kiitettävällä tavalla integroinut kestävän kehityksen tavoitteet omaan toimintaansa. Toisaalta, jos Suomi on kestävän kehityksen mallimaa, se tarkoittaa sitä että kaikkialla muualla kestävän kehityksen laita on huonommin kuin meillä, mikä ei ole järin rohkaiseva näköala. Kestävä kehitys nojaa kolmeen pilariin: sosiaaliseen kestävyyteen, taloudelliseen kestävyyteen ja ympäristölliseen kestävyyteen. YK:n Vuosituhannen kehityspäämäärissä on oma kestävän kehityksen päämääränsä. Varsinaisesti sitä ei kuitenkaan kannata nähdä omana erillisenä päämääränään, sillä kestävä kehitys on läpileikkaava teema kaikissa kehityspäämäärissä. Jotta nykyisten ihmisten ja tulevien sukupolvien hyvinvointi, köyhyyden poisto, terveys ja koulutus ja voidaan turvata, työtä vaaditaan niin sosiaalisella, taloudellisella kuin ekologisella rintamalla. Kehitys on myös kasvua ja maailman talous ja sitä kautta luonnonvarojen kulutus kasvaa kiihtyvällä vauhdilla. Länsimaat ovat kulutuksen huipulla, mutta olemme tällä hetkellä todistamassa myös Kaukoidän maiden huimaa taloudellista nousua. Taloudellisen ihmeen lisäksi toivomme myös näkevämme kestävän kehityksen ihmeen. Meidän on oltava mukana tämän ihmeen tekemisessä ja saatava omat tuotanto- ja kulutustapamme kestäviksi. Maamme hallitus on päättänyt laatia kansallisen, hallinnonalat ylittävän ohjelman ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävistä tuotanto- ja kulutustavoista. Osana ohjelmaa edistetään ympäristökasvatusta. Tämä näkyy myös kehityspoliittisessa ohjelmassamme, jonka mukaisesti edistämme tuotanto- ja kulutustapojen muuttamista ja tuemme köyhyyden vähentämistä kehitysmaissa tavalla, jolla vältetään taloudellisen kasvun aiheuttamat vakavimmat ympäristöhaitat. Suomessa hallitus on linjannut kestävän kehityksen politiikkaa jo vuodesta 1990 alkaen. Yhtä aikaa uuden kansallisen kestävän kehityksen strategiatyön kanssa on käynnissä Euroopan unionin kestävän kehityksen strategian uudistustyö. Ehdotus Suomen kansalliseksi strategiaksi YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenen toteuttamiseksi kytkeytyy osaksi näitä prosesseja. YK:n kestävää kehitystä edistävän vuosikymmenen yleisenä tavoitteena on tuoda kaikkialla kestävän kehityksen arvot opetuksen kautta jokaisen kansalaisen omaisuudeksi. Tämä puolestaan tukee käyttäytymisen muutosta ja mahdollisuutta kestävämpään ja oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan. Koulutus on tärkeä väline

15 14 kestävän kehityksen edistämiselle, jonka merkitystä korostettiin jo Johannesburgin huippukokouksen toimintaohjelmassa. Kansallisella tasolla YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmen edellyttää näkemyksen muodostamista kestävän kehityksen saavuttamisesta, sekä erityisesti käsitteen nostamista ihmisten tietoisuuteen koulutuksen, opetuksen ja kampanjoinnin avulla. Kestävän kehityksen koulutuksen vuosikymmen edellyttää menestyäkseen hyvin laajaa kansalaisten tietoisuuden herättämistä ja kansalaisten tukea, ei ainoastaan koulujen ja oppilaitosten aktiivista toimintaa. Olen ymmärtänyt asian niin, että Suomi on myös Baltic 21E -ohjelmassa sitoutunut kestävän kehityksen edistämiseen koulujen ja korkea-asteen opetuksessa. Kestävä kehitys voi toteutua vain, mikäli yhteiskunnassa vallitsevat arvot ovat kestävyyttä edistäviä. Tieteenaloista erityisesti kasvatustiedettä pidetään arvoihin sidoksissa olevana tieteenalana. Kasvatus ei olekaan vain tietojen ja taitojen välittämistä uudelle sukupolvelle, vaan se on myös yhteisön keskeisten arvojen ja normien tuottamista ja siirtämistä. Kasvatus kestävään kehitykseen voidaankin nähdä osana päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa tapahtuvaa asennekasvatusta, joka toteutuu opetussuunnitelmissa läpäisyperiaatteella. Vastaavasti kehitysyhteistyössä ympäristöasiat ovat paitsi yksi toimialoistamme myös kaikkea toimintaa läpileikkaava teema. Ympäristöasiat otetaan huomioon hankesuunnittelussa ja toteutuksessa. Hankkeissa tarjotaan ympäristötietoutta ja ympäristöosaamista paitsi ympäristöasiantuntijoille, myös paikallisille asukkaille, hallinnolle ja kouluttajille. Opetusministeriön kansainvälisyyskasvatuksen työryhmä, jonka työhön ulkoministeriökin aktiivisesti osallistui, toteaa ehdotuksessaan kansalliseksi kansainvälisyyskasvatuksen toimenpideohjelmaksi, että kansainvälisyyskasvatusta voidaan pitää kokoavana käsitteenä. Tämän osa-alueita ovat niin ihmisoikeuskasvatus, tasaarvokasvatus, rauhankasvatus, mediakasvatus, kulttuurienvälinen ymmärrys, kehitys- ja oikeudenmukaisuuskysymykset kuin kasvatus kestävään kehitykseenkin. Kansainvälisyyskasvatuksen osana kestävän kehityksen kasvatuksella tulee täten auttaa hahmottamaan maapalloa luonnonvaroiltaan rajallisena kokonaisuutena, jossa voimavaroja on sekä opittava säästämään että jakamaan oikeudenmukaisesti, yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti, osana globaalikehityksen hallintaa. Kansainvälisyyskasvatuksessa opetusministeriön ja ulkoministeriön hyvin sujunutta yhteistyötä jatketaan jo päätettyjen ja lähitulevaisuudessa päätettävien

16 15 toimenpiteiden toteuttamisella. Näissä toimenpiteissä kestävään kehitykseen liittyvä koulutus on olennaisena osana kokonaisuutta. Kuinka sitten kestävän kehityksen edistäminen näkyy Suomen kehityspolitiikassa? Ympäristön kestävän kehityksen varmistaminen on painavasti mukana Vuosituhatjulistuksen kehityspäämäärissä, joihin Suomi on vahvasti sitoutunut. Kestävällä kehityksellä on oma vuosituhattavoitteensa, mutta hyvä ympäristö vaikuttaa monilla tavoin köyhien elämään tarjoamalla elinkeinomahdollisuuksia, ruokaturvaa, perustan terveydelle sekä antamalla suojaa katastrofeja vastaan. Lisäksi Suomi on kansainvälisten ympäristösopimusten osapuolena sitoutunut tukemaan kehitysmaita niiden rakentaessa omia valmiuksiaan toteuttaa sopimuksien päämääriä. Koulutuksella on tässä tuessa tärkeä asema. Kerron mielelläni esimerkin hyvin toimivasta hankkeesta, jossa mielestäni Suomen kehitysyhteistyössä koulutus ja kestävä kehitys pelaavat hyvin yhteen. Perun Amazoniassa on ollut käynnissä noin kuusi vuotta Biodamaz-hanke. Siinä suomalaiset tekevät työtä sademetsän sydämessä yhdessä perulaisten kanssa. Koulutus kuuluu Biodamaz-hankkeeseen mukaan monella tasolla. Koulujen opettajille on tuotettu opetusmateriaalia Perun sademetsien ekologiasta ja suojelusta. Sademetsän keskelle lähelle lähes puolen miljoonan asukkaan Iquitosta ollaan rakentamassa luonnonsuojelualueen opastuskeskusta, joka on erityisesti suunniteltu koulujen vierailukäyntejä varten. Lähes kaikki koululaismateriaali on myös laitettu Internetiin. Maaseudun kyläläisiä tuetaan kädestä pitäen kalankasvatuksessa ja metsän istutuksessa. Perulaiset ovat palkanneet yhdessä suomalaisten kanssa neuvojia, jotka jatkuvasti kiertävät kyliä opastaen ja kannusten. Perun vastikään hyväksytty uusi ympäristölaki siirsi runsaasti valtaa luonnonvarojen käytön suunnittelussa maakunnallisille viranomaisille. Tämä uudistus on asettanut suuren koulutushaasteen suomalaishankkeelle. Viranomaisia opetetaan seminaareissa ja heille annetaan suoraa työnohjausta. Tässäkin työssä hankkeen tuottamat nettipohjaiset aineistot ohjaavat viranomaisia ja auttavat heitä pääsemään muuten saavuttamattomissa olevan tiedon äärelle. Yksi Biodamaz-hankkeen suomalaistoteuttajista on Turun yliopisto. Se on auttanut paikallista yliopistoa opetusohjelman kehittämissä. Myös opiskelijavaihto molempiin suuntiin on ollut vilkasta.

17 16 Biodamaz-hanke on osoittautunut erittäin onnistuneeksi. Andien yhteisön pyynnöstä Suomi on juuri siirtymässä alueelliseen hankkeeseen, jossa saatuja hyviä kokemuksia levitetään koko Andien maiden Amazonian alueen kestävän käytön kehittämiseksi. Kehityksen ja ympäristön kestävyyden haasteet kytkeytyvät kiinteästi yhteen sekä maa- että globaalilla tasolla. Suomen oman ympäristön tulevaisuuteen vaikuttaa ratkaisevalla tavalla myös se, miten muut maailman maat, mukaan lukien kehitysmaat, huolehtivat ympäristöstä. Kansainvälisten ympäristösopimusten toimeenpanolla voidaan vaikuttaa ympäristön tilaan Suomessa ja kehitysmaissa. Ympäristö on yksi globaaleista julkishyödykkeistä ja sen suojelu on yhteinen etu. Kestävä hyvinvointi ja köyhyyden vähentäminen ei ole mahdollista ilman, että ympäristöstä huolehditaan. Tästä syystä ympäristökysymykset ovat yksi koko Suomen kehityspolitiikan läpileikkaavista teemoista. Arvoisat kuulijat! Yksi kansainvälisyyskasvatukselle asetettu tavoite on auttaa hahmottamaan maapalloa luonnonvaroiltaan rajallisena kokonaisuutena, jossa voimavaroja on sekä opittava säästämään että jakamaan oikeudenmukaisesti, yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti. Tämä tavoite voidaan yhtä hyvin asettaa yhdeksi YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenen kansalliseksi tavoitteeksi. Lester Brown, yksi maailman johtavista ympäristöguruista, on omistanut vastailmestyneessä kirjassaan Plan B 2.0 kuinka ahdingossa oleva maailma pelastetaan kokonaisen luvun koulutukselle. Maailmalla ei ole toivoa, jolleivät lapset pääse kouluun ja ihmisten ympäristötietoisuus lisäänny. Kiitos.

18 17 Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston puheenvuoro Kuva: Ida Pimenoff Ilkka Niiniluoto puheenjohtaja, rehtori; Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto, Helsingin yliopisto Yliopistojen rehtorien neuvoston edustajana kiitän työryhmää, joka laatinut YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä varten kansallisen strategian koko koulutussektoria varten. Työryhmän muistio on monipuolinen katsaus tärkeään aiheeseen. Se kertoo kattavasti, mitä on jo tehty, ja esittää konkreettisia ehdotuksia siitä, miten tästä voidaan edetä. Kestävä kehitys on hieno ja välttämätön tavoite, johon liittyvässä tutkimuksessa ja koulutuksessa yliopistoilla on merkittävä osuus. Itse olen äskettäin kirjoittanut johdannon Miten tiede voi tukea kestävää kehitystä? Taina Kaivolan ja Liisa Rohwederin toimittamaan teokseen Korkeakouluopetus kestäväksi (Opm: n julkaisuja 2006:4). Lisäksi olen esitelmöinyt ympäristövastuusta Helsingin yliopiston syksyn 2005 Studia Generalia -sarjassa Ihminen luonnon muokkaajana karkaako vastuu?. Työryhmän keskeisen suosituksen mukaan vuoteen 2009 mennessä kaikissa yliopistojen laitoksissa on selvitetty kestävän kehityksen kysymysten liittyminen läpäisyperiaatteella opetukseen ja tutkimukseen sekä aloitettu näiden asioiden sisällyttäminen tutkintosisältöihin ja tutkimusprojekteihin. Lisäksi vuoteen 2015 mennessä kestävän kehityksen edellytysten luominen on integroitu kaikkien yliopistojen strategioihin. Yliopistojen kannalta on luontevaa ajatella, että kestävä kehitys liittyy yliopistojen kahteen perustehtävään, tutkimuksen ja koulutukseen, mutta näiden lisäksi se on myös merkittävässä asemassa ns. kolmannen tehtävän eli yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen toteuttamisessa. Näin ollen yliopistot voivat todellakin integroida

19 18 tämän teeman omiin strategioihinsa, tutkimuspoliittisiin ohjelmiinsa, koulutuksen kehittämistoimiinsa sekä yhteiskunnallisen vaikuttamisen linjanvetoihinsa. Työryhmän suositusten kannalta on kuitenkin tärkeää, miten kestävän kehityksen käsite tulkitaan. Brundtlandin johtaman Ympäristön ja kehityksen maailmankomission raportin lähtökohtana oli ekologinen kriisi, johon vaikuttaa sekä rikkaiden että köyhien harjoittama luonnonvarojen hyödyntäminen. Kuten työryhmä oikein toteaa, tältä pohjalta ekologinen näkökulma on hallinnut kestävää kehitystä koskevaa keskustelua. Esimerkiksi yliopistojen tähän mennessä laatimat kestävän kehityksen ohjelmat ovat koskeneet ensisijaisesti teknisen toimen aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Ekologisesti painottuvalla käsitteellä on etunaan se, että antaa kestävälle kehitykselle selkeän kohteen. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa ympäristökysymyksiä tarkasteleviin luonnontieteisiin kuuluvat mm. kemia, geologia, ilmastontutkimus, biotieteet ja metsätieteet. Alan tutkimusta harjoitetaan useissa tiedekunnissa ja eri puolille maata sijoittuvilla tutkimusasemilla. Ympäristötieteissä on jo pitkään sovellettu myös monitieteisiä lähestymistapoja: luonnon ja ihmisen vuorovaikutusta tutkivat mm. maataloustieteet, ympäristösuojelu, ympäristöpolitiikka, ympäristöoikeus, ympäristöfilosofia ja ympäristökasvatus. Ympäristötieteisiin on perustettu monitieteinen tutkimusverkosto HERC sekä uusi ympäristöalan opintokokonaisuus, jonka kaikki yliopiston opiskelijat saavat valita omiin perusopintoihinsa. Nämä ovat esimerkkejä tavoista, joilla työryhmän suosituksia voidaan edistää. Kukin yliopisto voi oman profiilinsa mukaisesti toteuttaa niitä itselleen sopivalla tavalla. Työryhmän muistio vetoaa Johannesburgissa 2002 omaksuttuun laajaan määritelmään, jonka mukaan kestävä kehitys sisältää kolme ulottuvuutta: ekologinen, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen. Siten sen alaan kuuluvat luonnon kestokyvyn ohella mm. ihmisten perusoikeudet ja tasa-arvo, eettinen kasvu ja monikulttuurisuus. Työryhmä toteaa, että koulutuksesta vastaavat päättäjät eivät vielä ole hahmottaneet asian näin moniulotteisen käsitteen tärkeyttä, mutta ymmärtää sen valtavirtaistamisen olevan aikaa vievä prosessi. Mielestäni on osuvaa korostaa kestävän kehityksen edellyttämää kokonaisvaltaista lähtökohtaa. Silti saattaa kuitenkin olla ongelmallista, jos tämän käsitteen annetaan kattaa melkein kaikkia ihmisen tulevaisuuden kannalta relevantteja asioita. Tällöin jokseenkin kaikki yliopistojen oppiaineet voisivat väittää olevansa tekemisissä kestävän kehityksen kanssa. Työryhmän toivoma läpäisyperiaate toteutuisi melkein itsestään, mutta kovin epämääräisellä tavalla. Olisi selkeämpää määritellä

20 19 tämän aihepiirin osalta vastuutahoja, joiden erilaisin aktiivisin toimin tutkimusta ja koulutusta suunnitellaan ja tarjotaan. Kestävän kehityksen lavea määritelmä sopii toisaalta varsin hyvin kytkettäväksi yliopistojen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Työryhmän mukaan yliopistojen tulisi kaikessa toiminnassaan arvioida, ovatko tulokset ja vaikutukset inhimillisesti toivottavia ja sosiaalisesti hyväksyttäviä. Näitä tiedon soveltamiseen liittyviä eettisiä peruskysymyksiä pohdittiin vuonna 2005 Budapestissa järjestetyssä Maailman tiedefoorumissa, joka korosti erityisesti köyhien maiden aseman parantamista tutkimus- ja koulutushankkeiden avulla. Työryhmän suosituksen mukaisesti yliopistot voivat antaa kolmannen tehtävänsä puitteissa tähän työhön oman panoksensa.

21 20 Ammattikoulujen rehtorineuvoston ARENE ry:n puheenvuoro Pentti Rauhala puheenjohtaja, rehtori; Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE ry. Kestävä kehitys ja ammattikorkeakoulut Kestävän kehityksen merkitystä maailman tulevaisuudelle voi testata henkilökohtaisesti Tampereen kaupungin nettisivulta kohdasta ekotallaaja. Testin tekemällä jokainen voi saada arvion omasta ekologisesta jalanjäljestään eli siitä, miten suuren osan maapallon pinnasta vaatisi, jos koko maailman väestö kuluttaisi yhtä paljon. Suomalaisten keskikulutuksen perusteella tarvittaisiin noin kuusi maapalloa, jos koko maailman väestö kuluttaisi yhtä paljon kuin suomalaiset keskimäärin. Henkilökohtainen lukemani oli lähes yhdeksän maapalloa, mitä selitti erityisesti henkilöauton käyttö työmatkoilla Lahdesta Vantaalle. Ekologisen jalanjäljen testi havainnollistaa hyvin kestävän kehityksen merkitystä maailman tulevaisuudelle, kun otamme huomioon, että kulutus kasvaa kohisten vaikkapa Aasian taloudellisesti nousevissa väkirikkaissa maissa. Baltic 21E -käynnistyssuunnitelmassa asetettiin tavoitteeksi, että ammattikorkeakoulut kehittävät ja ottavat käyttöön kestävän kehityksen ohjaus- ja seurantajärjestelmiä, kehittävät kestävään kehitykseen liittyvää osaamista muuan muassa integroimalla kestävän kehityksen näkökulmaa opetussuunnitelmiin sekä lisäävät kestävää kehitystä edistäviä tutkimus- ja kehityshankkeita. Luovutetussa raportissa on arvioitu tuloksia ja todettu, että opetustyössä ja kansainvälisessä yhteistyössä on edetty tavoitteiden suuntaisesti, mutta opettajankoulutus ja siihen kohdistuva kehittävä tutkimustyö eivät ole edenneet. Edelleen arvioinnissa todetaan, että ammattikorkeakouluissa voisi miettiä, miten opiskelijat voitaisiin kytkeä mukaan kehittämistyöhön. Itämeren alueen kestävän kehityksen verkoston ja yliopistojen

22 21 vastaavan verkoston yhdistymistä suositellaan ja sitä kautta toiminnan tehostamista. Niitä ammattikorkeakouluja, jotka ovat laatineet ympäristö- ja kestävän kehityksen ohjaus- ja seurantajärjestelmiä on suhteellisen vähän. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun käynnistämässä SUDENET-verkostossa kehitetään yhteistyössä OKKAsäätiön kanssa ammattikorkeakouluille sopivia ympäristöjärjestelmäkriteerejä. Muutama ammattikorkeakoulu on julkaissut ympäristö/yhteiskuntavastuu/kestävän kehityksen raportin. Näin esim. Turun ammattikorkeakoulu ja Yrkeshögskolan Sydväst. Opetussuunnitelmia on selkeytetty kestävän kehityksen ammatillisten tavoitteiden suuntaisesti. Mm. Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulu Heliassa toteutetaan kestävän kehityksen ja yritysvastuun opintojaksoa. Stadiassa toteutetaan yhteistä ohjelmaa berliiniläisen ammattikorkeakoulun kanssa. Yhteisenä piirteenä kestävän kehityksen näkökulmaa korostaville opintojaksoille näyttää olevan niiden kytkeytyminen uudistuneeseen pedagogiseen ajatteluun. Voin todeta oman ammattikorkeakouluni Laurean toiminnasta, että olemme vetäneet ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen Itämeren verkostoa, olemme uudistamassa opetussuunnitelmia juonneopetussuunnitelmiksi, joissa nykyistä paremmin voidaan ottaa huomioon laajempia eri aloille yhteisiä tavoitteita, kestävä kehitys on määritetty meillä yhdeksi neljästä pääosaamisalueesta ja olemme myös tekemässä SUDENET-verkoston ohjaamaa kestävän kehityksen ja yhteiskuntavastuun järjestelmää. Olen itsekin ollut projektia toteuttavien opiskelijoiden haastateltavana. Ammattikorkeakoulumme viidestä hallituksen hyväksymästä toiminnan lähtökohtana olevasta arvosta yksi on sosiaalinen vastuullisuus, joka sisältänee myös kestävään kehitykseen tähtäävää ja liiallista markkinaorientaatiota kritikoivaa näkökulmaa. Uuden juonneopetussuunnitelmamme kaikille koulutusohjelmille yhteiset juonteet ovat ammatillis-tiedollinen osaaminen, ammatillis-taidollinen osaaminen, globalisaatio-osaaminen, eettinen osaaminen, verkosto-osaaminen, reflektio-osaaminen ja innovaatio-osaaminen. Näistä eettinen osaaminen ja globalisaatio-osaaminen liittyvät kestävään kehitykseen. Eettisen osaamiseen edistyneen tason kriteerinä on pitkän aikavälin tavoitteellinen eettinen toiminta, esimerkiksi sosiaalisten, yhteiskunnallisten ja globaalien muutosten edistäminen. Vastaavasti globalisaatio-osaamisen kehittynein eli yhteiskunnallisen uudistajan taso edellyttää vastuullisen globaalit seikat huomioon ottavan roolin omaksumista yhteiskunnassa ja perustasona oleva henkilökohtainen taso oman ammatillisen toiminnan suhteuttamista globaaleihin vuorovaikutuksiin. Luovutetussa raportissa esitetyssä kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenen strategiassa ammattikorkeakoulujen toteutettavaksi esitetyt toi-

23 22 menpiteet ovat pääosin perusteltuja ja toteutettavissa. Raportissa esitetään, että vuoden 2009 loppuun mennessä tulee kaikissa ammattikorkeakouluissa rakentaa koulutuksen kaikki erilaiset toiminnot kestävän kehityksen perusteelle siten, että kaikki opiskelijat ja henkilöstö pystyvät tietoisesti toteuttamaan yhteisesti sovittuja periaatteita. Opettajien koulutusta tulee raportin mukaan täydentää. Työharjoittelussa ja opinnäytetöissä tulee opiskelijoiden mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon kestävän kehityksen vaikutus tarkastelukohteeseensa. Ammattikorkeakoulujen tulee sisällyttää entistä painavammin kestävän kehityksen edistäminen sekä tutkimus- ja kehitystyö oman toimintansa tavoitteeksi. Tämän voisi sanoa täsmällisemminkin, että ammattikorkeakoulut sisällyttävät kestävän kehityksen osaksi strategioitaan. Kansainväliseen toimintaan kaivataan enemmän suunnitelmallisuutta. Konkreettisin ehdotus raportissa on, että vuoteen 2012 mennessä jokaisessa ammattikorkeakoulussa tulee olla yliopettaja, jonka tehtäviin kuuluu kestävän kehityksen opetuksen, tutkimus- ja kehitystyön sekä ammattikorkeakoulujen välisen yhteistoiminnan edistäminen koko ammattikorkeakoulun tasolla. Kestävän kehityksen näkökulman korostaminen myös aluekehitystyössä, mihin raportissa viitataankin, olisi tarpeellista. Mielestäni ei ole perusteltua antaa kovin yksityiskohtaisia suosituksia opettajarakenteen kehittämisestä. Oleellisempaa on, että kestävän kehityksen periaatteet sisältyvät ammattikorkeakoulun strategiaan ja siihen pohjautuvaan pedagogiseen ajatteluun. Jos tämä puuttuu, ei asiaa paljoa edistetä yhdellä yliopettajalla etenkin, kun ammattikorkeakoulussakin on opetuksen ja tutkimuksen vapaus. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen Itämeri verkostojen yhdistäminen olisi kannatettavaa, koska verkoston jäsenet nytkin jo limittyvät toisiinsa ainakin siten, että ammattikorkeakoulujen lähes 40 korkeakoulun verkostossa on mukana yliopistoja. Opiskelijapanoksen lisääminen ei mielestäni ole pelkästään opiskelijajärjestöjen osallisuutta, vaan ennen kaikkea sitä, että laajat opiskelijajoukot saavat opinnoissaan vahvan osaamisen kestävässä kehityksessä ja että he voivat osallistua myös aihetta koskeviin tutkimus- ja kehitysprojekteihin. Uskon, että ammattikorkeakoulut hoitavat osuutensa kestävän kehityksen vuosikymmenen strategian toteuttamisessa.

24 23 Opetushallituksen puheenvuoro KUVA: Hannu Yli-Lehto Marja-Leena Loukola opetusneuvos; Opetushallitus Kestävä kehitys esi- ja perusopetuksessa sekä toisen asteen koulutuksessa Suomessa on uudistettu opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteet 2000-luvulla. Yleissivistävissä kouluissa kestävä kehitys on aihekokonaisuus, jonka tavoitteet ja sisällöt tulee sisällyttää kaikkien oppiaineiden opetukseen ja niiden tulee näkyä koulun toimintakulttuurissa. Ammatillisessa koulutuksessa kestävän kehityksen edistäminen on kaikille aloille yhteinen painotus. Oman alan ympäristöosaaminen kuuluu ammattitaitoon ja sitä arvioidaan ammattiosaamisen näyttökokeissa. Kestävää kehitystä edistävä kasvatus ja koulutus tähtäävät kestävän elämäntavan omaksumiseen ja tulevaisuuden rakentamiseen kestävyyden perusedellytykset ymmärtävien kansalaisten kautta. Kasvatuksen ja koulutuksen tehtävä on huolehtia, että kaikenikäisillä kansalaisilla on sellaisia tietoja, taitoja, valmiuksia ja näkemyksiä, että kestävän ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden rakentaminen ja kestävään elämäntapaan sitoutuminen onnistuu. Päämääränä on lisätä ymmärrystä ihmisen hyvinvoinnin, talouden ekotehokkuuden ja ympäristönsuojelun välisestä yhteydestä, lisätä valmiuksia havaita muutoksia ja selvittää niiden syitä ja seurauksia, sitouttaa kestävään elämäntapaan ja motivoida osallistumaan ja vaikuttamaan. Opetussuunnitelmien perusteissa esitetyt tavoitteet ja keskeiset sisällöt haastavat kouluja kokonaisvaltaiseen asioiden käsittelyyn sekä arkikäytäntöjen ja toimintakulttuurin kestävyyden arviointiin. Kouluja kannustetaan yhdessä tekemisen kulttuuriin niin koulussa kuin ympäröivässä yhteiskunnassa. Kehittämishaaste on suuri ja siinä onnistuminen edellyttää uusia, luovia ratkaisuja työyhteisössä.

25 24 Mitä lisäarvoa Baltic 21 e -ohjelmasta ja kansallisesta strategiasta Baltic 21 E -ohjelmassa ja kansallisessa strategiassa YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä varten Opetushallitus on vastannut esiopetusta, perusopetusta, lukiokoulutusta, ammatillista peruskoulutusta ja tutkintotavoitteista aikuiskoulutusta koskevien osuuksien valmistelusta ja toteutuksesta yhdessä opetusministeriön kanssa. Baltic 21 E -ohjelman suunnittelu käynnistyi eri Itämeren maissa tehdyillä nykytilan kartoituksilla. Nykytilan pohjalta lähdettiin tekemään yhteistä suunnitelmaa kestävän kehityksen painoarvon nostamiseksi, opiskelumenetelmien, oppimateriaalien ja oppimisympäristöjen kehittämiseksi ja osaamisen parantamiseksi. Sitouduttiin yhteiseen ohjelmaan ja samalla tultiin tietoiseksi kunkin Itämeren ympärillä olevan maan nykytilasta kestävän kehityksen edistämisen suhteen. Baltic 21E -ohjelman käynnistysvaiheen aikana Suomessa kymmenen eri asteen koulua suunnitteli omaan kouluunsa sopivan kestävän kehityksen toimintaohjelman tai suunnitelman osallistumisen niveltämiseksi normaaliin opetukseen. Kokeilukouluja tuettiin Opetushallituksen edustajien, tutkijoiden ja ympäristöviranomaisten yhteistyöllä. Kokeilussa saatiin arvokasta tietoa siitä, millaisia prosesseja kouluissa pitää käynnistyä ja miten ulkopuolisten kumppaneiden kanssa tehtävä yhteistyö edellyttää. Tuloksista tehtiin Opetushallituksen kestävän kehityksen verkkopalveluun kaikkien maksutta saatavissa oleva aineisto. Kokemuksia on hyödynnetty myös opetussuunnitelmien perustetyössä ja ohjelman jatkosuunnittelussa. Kokeilukoulut ovat olleet mukana monissa koulutustilaisuuksissa kertomassa muille työprosesseistaan. Näin tapahtui myös viime kesänä Helsingissä pidetyssä kansainvälisessä YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenen virallisessa konferenssissa Kasvatuksella kohti kestävää kehitystä. Suomen pilottikoulut esittelivät työnsä tuloksia kahtena päivänä työpajoissa sekä kansalliselle että kansainväliselle osallistujajoukolle. Kansalliseen strategiaan on kirjattu, mihin opetushallinnon voimavaroja suunnataan YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenen aikana. Keskeisinä nähdään seuraavat asiat: Kestävän kehityksen painoarvoa vahvistetaan koulutuspolitiikassa Opettajille suunnataan pysyvää tukea muutosten läpiviemiseen Kehitetään osaamista, pedagogiikkaa, oppimateriaaleiksi sopivia aineistoja ja oppimisympäristöjä

26 25 Tuetaan moniammatillista yhteistyötä kouluissa ja ulkopuolisten tahojen kanssa Tuetaan verkostojen syntymistä ja verkostojen välistä vuoropuhelua innovaatioiden levittämiseksi ja kehittämiseksi Laajennetaan oppilaitosten ympäristösertifikaattia kehittämään myös kestävän kehityksen sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus Arvioidaan oppimistuloksia Mitä lisäarvoa kestävän kehityksen toimikunnan koulutusjaoston strategiasta Suomen kestävän kehityksen toimikunnan nimittämä koulutusjaosto on laatinut Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategian ja sen toimeenpanosuunnitelman vuosille Jaoston puheenjohtajana on toiminut Opetushallituksen pääjohtaja Kirsi Lindroos ja varapuheenjohtajana ympäristöhallinnon kouluyhteistyöstä vastaava erikoistutkija Anna-Liisa Kiiskinen. Koulutusjaoston strategia on monien hallinnonalojen, järjestöjen ja elinkeinoelämän yhteinen suunnitelma voimavarojen suuntaamiseksi kasvattajille, opettajille ja kouluttajille. Strategia tähtää eri toimijoiden asiantuntemuksen ja muiden voimavarojen määrätietoiseen kohdentamiseen yhteisesti sovittuihin 14 toimenpideesitykseen. Strategian kohderyhmänä ovat kasvatukseen ja koulutukseen vaikuttavat päätöksentekijät kaikilla päätöksenteon tasoilla ja hallinnonaloilla. Strategia esitellään kestävän kehityksen toimikunnalle ja koulutusjaosto esittää, että strategian keskeiset päämäärät sisällytetään valmisteilla olevaan kansalliseen kestävän kehityksen strategiaan. Lopuksi Opetushallitus haluaa viestittää kansallisesti ja kansainvälisesti koulutuksen tärkeää merkitystä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa ja haastaa erilaiset osaajat hallinnossa, elinkeinoelämässä ja järjestöissä yhteistyöhön opetusalan kanssa.

27 26 Suomen Akatemian puheenvuoro Raimo Väyrynen pääjohtaja; Suomen Akatemia Kestävän kehityksen käsite on juurtunut tieteelliseen ja poliittiseen kielenkäyttöön: siitä on tullut jopa arkikielessä käytetty termi. Tämä osoittaa kestävän kehityksen merkitystä käytännön ajattelun ja toiminnan ohjenuorana. Käsite liittyy ensisijaisesti ympäristöön ja sen suojeluun, mutta se on saanut myös laajemman merkityksen puhuttaessa taloudellisesta, sosiaalisesta ja henkisestä hyvinvoinnista. Perusajatuksena kestävän kehityksen laajassa käsitteessä on se, että nykyisten sukupolvien hyvinvointia ei saa hankkia tulevaisuuden kustannuksella. Kyse ei ole vain siitä, että ei vaaranneta tulevien sukupolvien elämisen edellytyksiä, vaan pyritään suorastaan parantamaan niitä. Konkreettinen esimerkki tämän tehtävän vaikeudesta saadaan maailmanlaajuisesta ilmaston muutoksesta. Edelleenkin on monissa maissa vaikea saada läpi sitä tosiseikkaa, että joka hetki valtaosa maailman kansalaisista toimii tavalla, joka lisää ilmakehän lämpötilaa ja muuttaa sitä kautta kielteisesti ympäristöä ja siihen liittyviä taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia. Kaiken kaikkiaan on muistettava, että kestävä kehitys on monitieteinen ja monitoiminnallinen käsite. Se edellyttää laajaa käsitystä yhteiskunnasta ja sen monimutkaisuudesta. Siksi kestävää kehitystä erittelevää ja edistävää koulutusta ei voi erottaa tekniikan, talouden ja käyttäytymistieteiden opetuksesta.itse asiassa kestävän kehityksen yhteydessä tulisi yhä enemmän puhua ihmisten asenteista ja toiminnasta. Lainsäädäntö ja taloudelliset insentiivit toki vaikuttavat ihmisten ratkaisuihin, mutta ne ovat vain osa käyttäytymistä säätelevistä tekijöistä. Monet näistä kysymyksistä konkretisoituvat Itämeren tilaan.kaikki tiedämme, että sen tila huononee. Tämän kehityksen dokumentoimiseksi on meneillään ja alkamassa yhä laajempaa tutkimustoimintaa. Suomen Akatemian ja usean mi-

28 27 nisteriön rahoittama monitieteinen Bireme-ohjelma on juuri saatu päätökseen. Siihen osallistui myös ruotsalaisia ja venäläisiä rahoittajia ja tutkijoita. Ohjelman tutkimushankkeissa tehtiin uusia tieteellisiä avauksia muun muassa selvittämällä rannikko- ja valuma-alueiden sekä meren vuorovaikutusta ja korostamalla yhteiskuntatieteellisen näkökulman tärkeyttä.voidaan sanoa, että Bireme-ohjelmassa ja kestävän kehityksen ohjelmassa laajemminkin tarvitaan uutta yhteistyötä ja jopa synteesiä biologisten ja yhteiskuntatieteiden välillä. Biremen jatkoksi valmistellaan Suomen Akatemian koordinoimaa, yhdeksän rahoittajan BONUS-hanketta.Sen pohjana on ERA-netin nimellä tunnettu Euroopan unionin yhteistyöhanke, joka pyrkii tarttumaan Itämeren tilaan hyvin monipuolisesti:. Taaskaan kyse ei ole kuitenkaan vain luonnontieteellisestä tutkimuksesta. Itämerta ei voi pelastaa tuleville sukupolville vain tutkimalla sen veden laatua. Yhä enemmän tulee huomiota kiinnittää saastumisen taloudellisiin ja poliittisiin syihin ja niiden integroimiseen luonnontieteellisen tiedon kanssa. Konkreettisesti sanottuna kyseessä on muun muassa Venäjän talouteen ja politiikkaan juurtuneet ajatustavat, jossa ympäristöllä on vain toissijainen asema. Ellei Itämeren alueen maiden politiikka muutu, niin merta ei voi viime kädessä pelastaa. Politiikan muuttumiseen täytyy liittyä ihmisten ajattelun muutos.

29 28 Vapaan sivistystyön liiton puheenvuoro Heidi Hautala kansanedustaja; Vapaan sivistystyön liitto Vapaan sivistystyön oppilaitokset ja erityisesti opintokeskukset ovat lähellä kansalaisia ja toimivat ruohonjuuritasolla. Niihin on helppo tulla eikä kynnys opintojen aloittamiselle ole liian korkea. On tärkeää, että vapaan sivistystyön toimijoiden asiakirjoihin, strategisiin linjauksiin ja opetussuunnitelmiin tulee sisältyä kestävän kehityksen edistäminen. Näissä on painotettava kuinka tärkeää on edistää kansalaisten tietoisuutta kestävän kehityksen merkityksestä. Ilmastonmuutoksen torjunnassa onkin laadittu erityinen viestintästrategia, jonka toteuttamisessa vapaalla sivistystyöllä on huomattavia mahdollisuuksia. Opiskellessaan vapaan sivistystyön oppilaitoksissa kestävään kehitykseen liittyviä asioita voivat kansalaiset keskittyä sellaisiin teemoihin, jotka ovat heille itselleen tärkeitä. He voivat myös itse ehdottaa itseään kiinnostavia aiheita. Tällainen opiskelu on motivoitunutta ja toiminta voidaan suunnata kohteisiin, joissa opiskelijat haluavat saada aikaan todellisia muutoksia. Oppiminen vaikuttamaan ja siihen liittyvä vahva kansalaistunto on vapaan sivistystyön erityinen mahdollisuus. Vapaan sivistystyön toimijat ovat usein aktiivisia yhteiskunnallisia vaikuttajia. Kestävän kehitystä edistävä koulutus vapaassa sivistystyössä tuleekin myös nähdä avaimena toimivaan demokraattiseen yhteiskuntaan. Ulkoministeriön Helsinki-prosessissa tunnistettiin kestävän kehityksen maailmankomissiosta ja Rion kokouksesta alkunsa saanut Århusin sopimus, jolla pyritään takaamaan kaikkien maiden kansalaisille oikeus saada tietoa elinympäristöä laajasti koskevasta päätöksenteosta, välineet osallistua siihen ja oikeus hakea päätöksiin muutosta. Kestävän kehityksen koulutushankkeissa tästä lähestymistavasta on suurta hyötyä myös kansainvälisessä yhteistyössä pyrittäessä vahvistamaan kansalaisyhteiskuntaa.

30 29 Yhteiskuntia leimaavat monimutkaistuminen mm. teknisen kehityksen myötä, siihen liittyvä globalisoituminen sekä muutosten nopeuden kiihtyminen. Ongelmien ja ratkaisujen hahmottaminen tulee yhä vaativammaksi. Tämän kehityksen myötä lisääntyvää epävarmuutta käyttävät erityisesti ääriliikkeet taitavasti hyväkseen. Vapaan sivistystyön opinnoissa kansalaiset harjaantuvat kriittisesti arvioimaan erilaisia kestävään kehitykseen liittyviä sekä paikallisia että maailmanlaajuisia ratkaisuja. Niiden pohjalta he ovat valmiita tekemään omia henkilökohtaisia valintojaan, joiden merkitys kestävässä kehityksessä on suuri. Ihmiset ilahtuvat yleensä tavattomasti huomatessaan, että vaikuttaminen alkaa hyvinkin pienimuotoisesti, vaikkapa liittymällä Kerää roska päivässä -liikkeeseen. Kestävä kehitys on ymmärrettävä jatkuvaksi keskusteluprosessiksi, jossa eri osapuolet valistavat itseään ja toisiaan. Kestävää kehitystä on ryhdytty tarkastelemaan talouden, ympäristön ja sosiaalisen ulottuvuuden jonkinlaisena voimainkoetuksena, jonka hyödyllisyyttä voi pohtia, jos kilpailukyky kuitenkin nuijitaan ekologiaa ja sosiaalista eheyttä ylemmäksi tavoitteeksi. Kun koulutuksessa halutaan avautua yhteiskuntaan, on näihin liittyvät intressiristiriidat tiedostettava. Tämän onnistumiseksi tulee selkeyttää kestävän kehityksen määritelmää. Palaan mielelläni Brundtlandin komission alkuperäiseen määritelmään, jonka mukaan nykyisin elävien ihmisten toimet eivät saa vaarantaa tulevien sukupolvien elinehtoja. Sen kautta on kansalaisten helppo ymmärtää, mitä kestävä kehitys tarkoittaa ja miten ratkaisevan tärkeää sen edistäminen myös pienien henkilökohtaisten valintojen avulla on tulevaisuuden rakentamisessa. Lähtökohtana on pidettävä kansalaisille itselleen tärkeitä ja merkityksellisiä asioita.