Pilaantuneiden maiden (PIMA) suunnittelun käsikirja kaavoittajille

Transkriptio

1 Pilaantuneiden maiden (PIMA) suunnittelun käsikirja kaavoittajille

2 Tiivistelmä Tämä käsikirja on suunnattu kaavoittajille auttamaan pilaantuneita maita sisältävien vanhojen teollisuusalueiden uudelleenkäytön suunnittelussa. Käsikirjan tarkoitus on antaa kaavoittajalle käsitys siitä, mitä vaiheita pilaantuneen maan analysointiin, käsittelyyn ja kunnostukseen kuuluu sekä millaisen aikajänteen PIMA-projekti tarvitsee. Käsikirjan alussa selitetään mitä pilaantuneella maaperällä tarkoitetaan ja mitä haitta-aineita pilaantuneita maa-aineksia sisältäviltä vanhoilta teollisuusalueilta, varikoilta tai huoltoasemien alueilta voi löytyä. Seuraavaksi käsitellään lyhyesti pilaantuneisiin maihin liittyvää lainsäädäntöä sekä määritellään yleiset käytössä olevat alan termit ja käsitteet. Käsikirjan taulukkoon on koottu esimerkkejä tyypillisistä kohdealueista ja millaisia haitta-aineita ko. alueilla voi esiintyä. Maaperän pilaantuneisuuden tutkimisessa olennaisen riskinarvioinnin sisältö ja käyttö on kuvattu pääpiirteittäin, ja erilaisista yleisimmin käytössä olevista pilaantuneen maaperän kunnostamisprosesseista on lyhyet kuvaukset. Kaavoittajan mahdollisuuksista vaikuttaa maankäytön uudelleensuunnittelun eri vaiheissa pilaantuneita maita sisältävissä kohteissa on annettu muutamia ehdotuksia, ja aikataulu ja kaavoitusprosessin sijoittuminen on esitetty yleisellä tasolla. Pilaantuneen maan käsittelyn kustannus- ja aikatauluvaikutuksia on kommentoitu lyhyesti. Käsikirjan loppuun on koottu alalla yleisesti käytössä olevia ohjekirjoja ja oppaita. Abstract This handbook is intended for spatial planners who work with planning and development topics in such sites and land that are known or suspected to be contaminated. It describes what contaminated soil means and what old industrial sites containing contaminated soil are like. A short description of legislation regarding contaminated soil in Finland and clarification of general terms and descriptions of the topic are given. Risk assessment, which is an essential tool for examining contaminated soils, has been explained. Different remediation processes in use have been described in a general level. Ways and methods for influencing planning and re-use of contaminated soil containing areas by spatial planners have been suggested. Spatial planners' work compared to remediation process has been depicted. Short comments on cost and schedule effects when handling contaminated sites are given.

3 1 Johdanto Tämä käsikirja toimii Interreg IV hankkeen Benchmarking on Contaminated Sites hankkeen (BeCoSi-hanke) aktiviteetin Handbook on planning of contaminated sites osiona. Pilaantuneiden maiden (PIMA) suunnitteluun on saatavilla useita opaskirjoja, mutta kohderyhmänä ovat yleensä pilaantuneiden maiden kanssa työskentelevät viranomaiset ja konsultit. Tämä käsikirja on osoitettu kaavoittajille. Käsikirja on laadittu pääasiassa PIUHA-raportin pohjalta (Hämeen ELYkeskuksen julkaisu, 4/2011), ja sitä on täydennetty muun julkisesti saatavilla olevan aineiston perusteella. Kaupunkien laajentuminen on lisännyt paineita muuntaa keskustan läheisyydessä sijaitsevat teollisuusalueet asumiseen. Maankäytön muutoshankkeissa tulee maaperän pilaantuneisuus selvittää ennen alueen suunnittelua ja rakentamista. On tärkeää, että kaavoittaja osaa vaatia selvityksen maaperän pilaantuneisuudesta ja sen vaatimista kunnostustoimenpiteistä ennen kohteiden suunnittelemista. Yhteistyöllä voidaan esimerkiksi välttää ylimääräisiä kaivu- ja täyttötöitä vaikuttamalla rakennuspaikkaan, toteuttamalla kunnostus kaivuut ja infrastruktuurin rakentaminen samanaikaisesti tai hyötykäyttämällä haitta-ainepitoisuuksia sisältäviä maa-aineksia soveltuvissa kohteissa alueella. Etukäteissuunnittelulla voidaan tällaisten kohteiden kunnostaminen toteuttaa kustannus- ja ekotehokkaasti. 2 Mitä pilaantuneella maaperällä tarkoitetaan? Maaperän pilaantumisella tarkoitetaan kemikaalien tai jätteiden aiheuttamaa haitallista ympäristön tilan muuttumista tai pilaantumista. Pilaantuminen aiheutuu ihmisen toiminnasta, jossa käsitellään ja varastoidaan kemikaaleja, jätteitä tai vastaavia aineita siten, että ne ovat kosketuksissa tai aiheuttavat päästöjä maaperään. Ympäristöön joutuneet haitalliset aineet voivat vaarantaa tai haitata ihmisen terveyttä tai ympäristöä, vähentää viihtyisyyttä tai muuten loukata yksityistä tai yleistä etua.

4 Kuva 1. Öljyllä pilaantunutta maa-ainesta. 3 Milloin maaperän voi olettaa olevan pilaantunut Suunniteltaessa jo rakennetun alueen uudelleenkäyttöä mm. vanhan teollisuusalue, varikko tai huoltoasema on hyvin todennäköistä, että alueelta löytyy pilaantuneita maita. Kohteen esiselvitys on pilaantuneisuuden selvitysprosessin ensimmäinen ja tärkeä vaihe. Esiselvityksessä kootaan tietoa mm. alueen käyttöhistoriasta, toimintojen sijainneista, jätteiden läjityksestä, maanpinnan muutoksista, maaperästä, pohjaveden esiintymisestä, vesien virtaussuunnista ja vedenotosta sekä alueella aiemmin tehdyistä tutkimuksista ja kunnostuksista. Tietoa on saatavilla mm. viranomaisrekistereistä, ilmakuvista, kartoista ja haastattelemalla sekä nykyisiä että entisiä alueen asukkaita ja työntekijöitä. Esiselvityksen tekee yleensä ympäristökonsultti tilaajan toimeksiannosta, ja tiedot tulisi olla kaikkien hankkeessa mukana olevien käytettävissä.

5 Seuraavassa taulukossa on esitetty käyttökohde ja mahdollisia alueella havaittuja haitta-aineita: Käyttökohde Huolto- ja jakeluasemat Ampumaradat Sahat ja kyllästämöt Haitta-aine Bensiini (C 5 -C 10 ), bensiinin lisäaineet (MTBE, TAME, BTEX), öljyjakeet (C 10 -C 40 ) Ammusten lyijy ja kupari (Pb ja Cu) Lahonestoaineet, sinistymisaineet, kyllästeet (kloorifenolit, dioksiinit, furaanit, kreosootit), raskasmetallit (Cr, Cu, As) Maalaamot Maaleissa ja lakoissa käytetyt liuottimet (BTEX = bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni, ksyleenit), klooratut alifaattiset hiilivedyt (esim. dikloorimetaani ja dikloorieteeni) Korjaamot ja romuttamot Öljytuotteet (C 10 -C 40 ), bensiini (C 5 -C 10 ), raskasmetallit (esim. Cr, Cu, Ni, Pb, Zn) Kaatopaikat Taimi- tai kauppapuutarhat Graafinen teollisuus Pesulat Vaaralliset jätteet (kaatopaikkakelpoisuusmääritysten mukaisesti) Torjunta-aineet ja biosidit (esim. atratsiini, DDT, heptakloori) Liimat, liuottimet (esim. BTEX, dikloorimetaani, dikloorieteeni, vinyylikloridi) Klooratut liuottimet (esim. trikloorieteeni, tetrakloorieteeni)

6 Kuva 2. Maalijäämillä pilaantunutta maa-ainesta. 4 Pilaantuneita alueita koskeva keskeinen ympäristölainsäädäntö Tärkeimmät pilaantuneita alueita koskevat säädökset ovat ympäristönsuojelulaissa (YsL 86/2000) ja asetuksessa (YsA 169/2000), ja niiden tavoitteina on ympäristön pilaamisen ennaltaehkäisy. Valtioneuvosto antoi v asetuksen maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista. Tätä asetusta VNa 214/2007 kutsutaan yleisesti PIMA-asetukseksi. Ko. asetus määrittelee ohjeelliset viitearvot maaperän pilaantuneisuuden määrittämiseksi. Nämä viitearvot ovat kynnysarvo sekä alempi ja ylempi ohjearvo. Asetuksen periaatteena on, että pilaantuneisuuden ja kunnostustarpeen arviointi perustuu ohjeellisten viitearvojen lisäksi kohdekohtaiseen riskinarvioon. Riskinarvio tehdään ottaen huomioon suunnitellun maankäyttömuodon vaatimukset. Riskinarvion laatii ympäristökonsultti. Pilaantuneita maa-alueita koskevia säädöksiä on lisäksi kirjattu esimerkiksi seuraaviin lakein ja asetuksiin: Jätelaki (646/2011) Valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012) Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista (861/1997, VNa 202/2006) Kemikaalilaki (744/1989)

7 Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun asetuksen muuttamisesta (342/2009) Öljyvahinkojen torjuntalaki (1673/2009) Laki öljysuojarahastosta (1406/2004) Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta (737/1994) Laki ympäristövahinkovakuutuksesta (81/1998) Maaperätutkimusten ja riskinarvion pohjalta ympäristökonsultti antaa lausunnon maaperän rakennettavuudesta ja eri käyttömuotojen kunnostustarpeesta. 5 Pilaantuneiden maiden käsittelyyn liittyvää sanastoa Pilaantuneen maan käsittelystä puhuttaessa esiintyy joukko termejä ja käsitteitä, joiden avulla määritellään mm. maa-aineksen luokka. Pilaantuneen maan eri luokat määrittelevät edelleen sen, miten ja mihin kohteisiin pilaantunutta maa-ainesta voi joko hyötykäyttää tai toimittaa asianmukaisesti hävitettäväksi. Seuraavassa on selitetty yleisesti käytössä olevaa termistöä: PIMA - pilaantunut maa pilaantunut maa-aines - maa-aines, jonka yhden tai useamman haitallisen aineen pitoisuus ylittää PIMA-asetuksessa säädetyn alemman ohjearvon tai joka on riskiarvion perusteella luokiteltu pilaantuneeksi PIMA-asetus - maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointia koskevan valtioneuvoston asetus VNa 214/2007 PIMA-ilmoitus - paikalliselle ELY-keskukselle tehtävä ilmoitus pilaantuneiden maiden puhdistamisesta, kunnostuspäätös annetaan 30 päivässä kynnysarvo - haitalliseen aineen pitoisuusarvo, jonka ylittyessä maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava alempi ohjearvo - haitallisen aineen pitoisuusarvo, jonka ylittyessä alueen maaperää pidetään yleensä pilaantuneena paitsi silloin, jos aluetta käytetään teollisuus-, varasto- tai liikennealueena tai muuna vastaavana alueena, tai jos kohdekohtaisella riskiarvioinnilla on osoitettu toisin

8 ylempi ohjearvo - haitallisen aineen pitoisuusarvo, jonka ylittyessä alueen maaperää pidetään yleensä pilaantuneena sellaisella alueella, jota käytetään teollisuus-, varasto- tai liikennealueena tai muuna vastaavana alueena ellei kohdekohtaisella riskiarvioinnilla ole osoitettu toisin viitearvo - mahdollisten terveys- ja ympäristöriskien perusteella määritelty pitoisuus- tai annosraja, joka osoittaa tietyn, määritellyn tason pitoisuusarvo ja ohjearvo - maaperän haitallisten aineiden pitoisuuksille on asetettu useimmissa maissa pitoisuusarvoja, joita käytetään pilaantuneeksi epäiltyihin alueisiin tai maaperän suojeluun liittyvässä päätöksenteossa; näitä pitoisuusarvoja kutsutaan yleisesti maaperän ohjearvoiksi taustapitoisuus - haitallisen aineen maaperässä luontaisesti esiintyvä pitoisuus tai sellainen kohonnut pitoisuus, joka esiintyy laajalla alueella kohteen ympäristössä ja joka johtuu esim. liikenteen ja teollisuuden hajakuormituksesta, tieto taustapitoisuudesta saadaan esim. Geologian tutkimuslaitoksen ylläpitämästä Taustapitoisuusrekisteristä riski - maaperän haitallisista aineista aiheutuvan suoran tai välillisen terveys- tai ympäristöhaitan vakavuus ja todennäköisyys riskinarviointi - menettely, jossa ensin määritetään olennaiset haitta-aineet ja näiden vaikutukset sekä ympäristön ominaisuudet (riskien tunnistaminen), seuraavaksi kuvataan haitta-aineiden päästölähteet, kulkeutumisreitit ja mekanismit, altistumisreitit ja altistujat (käsitteellinen malli), ja em. tietojen perusteella tehdään riskien luonnehdinta, jonka lopputuloksena saadaan selville kohdekohtaiset riskinhallintatoimenpiteet Massanvaihto - pilaantunut maa kaivetaan pois ja korvataan puhtaalla maa-aineksella. in situ menetelmät - pilaantunut maa-aines käsitellään joko biologisesti tai kemiallisesti kohteessa on site kunnostus - maa-ainekset kaivetaan ja käsitellään alueella ja palautetaan käsiteltynä paikalleen eristys MLP-menetelmää - maaperän luontainen puhdistuminen, missä puhdistuminen tapahtuu esim. sienien tai kasvillisuuden avulla.

9 Kuvassa 3 on havainnollistettu kynnysarvon sekä alemman ja ylemmän ohjearvon järjestystä ja maankäyttöä eri luokka-alueilla. Kuva 3. Pilaantuneisuuden mukainen luokittelukaavio.

10 6 Maankäytön suunnittelu alueella, jossa voi olettaa olevan PIMA-aineksia Laajoissa maankäytön suunnitteluhankkeissa on useita vaiheita, ja pilaantuneiden maiden mahdollinen kunnostus on yksi osa kokonaishanketta. Usein eri vaiheita toteutetaan samanaikaisesti, ja se asettaa omat haasteensa eri osapuolille ja heidän väliselle tiedonkululle. Vanhojen teollisuusalueiden maankäytön uudelleensuunnittelu alkaa esiselvityksellä. Esiselvityksen perusteella päätetään, onko alueella tarvetta maaperän pilaantuneisuustutkimuksille. Maaperän pilaantuneisuus tulee arvioida, jos yksi tai useampi aine ylittää asetuksessa säädetyn kynnysarvon tai siitä poikkeavan alueellisen taustapitoisuuden. Tutkimustulosten perusteella selviää myös, onko alueella tarvetta riskiarvioon. 6.1 Ohjearvojen käyttö Käytetyt ohjearvot ovat kynnysarvo sekä alempi ja ylempi ohjearvo. PIMA-asetuksen liitteessä 1 on esitetty yleisesti esiintyvät haitalliset aineet ja niiden ohjearvot. Pilaantuneisuusluokituksessa käytetään pääasiassa asetuksessa määrättyjä aineita. Jos on syytä epäillä muiden kuin asetuksessa määrättyjen haitallisten aineiden esiintymistä maaperässä, nämä aineet on otettava huomioon maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa ja tarkasteltava tapauskohtaisesti. Pitoisuudet ovat joko liukoisia tai kokonaispitoisuuksia riippuen analysointimenetelmästä, joka on määrätty VNa:n asetuksessa 214/2007. Kynnysarvo on asetettu sellaiseen pitoisuustasoon, jossa maa-aineksen sisältämän haitallisen aineen aiheuttamia ympäristö- ja terveysriskejä voidaan pitää merkityksettöminä riippumatta siitä, mikä maa-aineksen sijainti on ja mihin sitä käytetään. Tämän laatuisten maa-ainesten ei siis pitäisi aiheuttaa maaperän, pohjaveden tai muun ympäristön pilaantumisen riskiä. Yhdenkin haittaainepitoisuuden kynnysarvon ylitys johtaa maa-aineksen pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointiin. Alempi ohjearvo kuvaa suurinta hyväksyttävissä olevaa riskiä nk. herkällä maankäytöllä, jollaisia ovat esim. asuminen ja virkistysaluekäyttö. Ylempi ohjearvo kuvaa suurinta hyväksyttävissä olevaa riskiä nk. vähemmän herkällä (kutsutaan myös epäherkäksi) maankäytöllä, jollaisia ovat esim. teollisuus- ja varastoalueet. Alempi ja ylempi ohjearvo on asetettu joko ekologisten tai terveysriskien perusteella. Ohjearvoista voidaan poiketa kohdekohtaisen riskinarvioinnin perusteella.

11 Kuva 4. Näytteenotto öljyllä pilaantuneesta maasta. 6.2 Riskinarviointi Riskinarvioinnin perusteella kunnostus- ja riskinhallintatoimenpiteet keskitetään oikeisiin kohteisiin, ja riskinarvioinnilla voidaan ohjata tulevaa maankäyttöä. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota riskien tunnistamiseen ja altistusmahdollisuuksien tarkasteluun sekä arvioidaan aiheutuvan haitan suuruutta ja todennäköisyyttä verrattuna suunniteltuun maankäyttöön. Riskinarvioinnissa otetaan ympäröivät olosuhteet huomioon ja suhteutetaan haitta-ainepitoisuudet kohteen taustapitoisuuksiin. Esimerkiksi savipitoisessa maassa nikkeli rikastuu maaperään, ja nikkelin taustapitoisuus voi olla yli kynnysarvon, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että maaperän pilaantuneisuus on arvioitava. Toinen tyypillinen esimerkki on arseenipitoisuus. Esimerkiksi Pirkanmaalla on alueita, missä arseenin taustapitoisuus voi yltää jopa alempaan ohjearvoon asti. Perusvaiheen riskinarviointi perustuu aina laadulliseen arviointiin, jossa tarkastellaan kohteen ominaisuuksien perusteella haitta-aineiden esiintymistä, kulkeutumis-mahdollisuuksia ja mahdollisia altistujia. Tarvittaessa voidaan käyttää määrällistä arviointia, mutta se ei saa olla pääosassa. Arvioinnissa keskitytään maaperässä todettujen haitta-aineiden aiheuttamiin riskeihin ympäristölle ja terveydelle. Arviointiprosessissa käydään läpi ohjearvojen ylittäneet haitta-aineet ja mahdolliset kulkeutumis- ja altistusreitit vallitsevissa olosuhteissa haitta-aine kerrallaan. Tällä tavalla saadaan selville, toteutuuko ketju maaperän haitta-aineesta kulkeutumisreitin kautta altistujaan. Altistujia ovat mm. eläimistö, kasvillisuus, ihmiset, ravintokasvit, hyötykasvit ja

12 rakennukset. Jos ketju toteutuu, on olemassa mahdollisuus haitallisista vaikutuksista. Jos ketju ei toteudu, haitallisia vaikutuksia ei esiinny. Eri maankäyttömuodoilla riski kohdistuu eri altistujiin. Esim. alemman ohjearvon ylittäneelle alueelle voidaan rakentaa asuinkerrostaloja, mutta omakotitaloalueen sijoittaminen alemman ohjearvon ylittävälle maa-ainekselle ei ole suotavaa. Asuinkerrostaloalueella parkkipaikat voidaan rakentaa pilaantuneelle maalle, mutta leikkipaikat on oltava rakennettu puhtaalle maa-ainekselle. Omakotitaloalueella ihmisten altistuminen haitta-aineille on todennäköisempää esim. pihan ja kasvimaan kautta. 6.3 Maaperän kunnostaminen Jos riskinarvioinnissa on todettu kunnostustarve, arviointi määrittää kunnostussuunnittelun lähtökohdat ja kunnostusmenetelmän rajoitukset. Kunnostusvaihtoehtoja ovat massanvaihto eli pilaantunut maa kaivetaan pois ja korvataan puhtaalla maa-aineksella. Muita vaihtoehtoja voivat olla erilaiset in situ menetelmät (pilaantunut maa-aines käsitellään joko biologisesti tai kemiallisesti kohteessa), on site kunnostus (maa-ainekset kaivetaan ja käsitellään alueella ja palautetaan käsiteltynä paikalleen) ja eristys. Joskus kunnostuskohteessa voidaan käyttää MLPmenetelmää (maaperän luontainen puhdistuminen), missä puhdistuminen tapahtuu esim. sienien tai kasvillisuuden avulla. Kunnostussuunnittelun ensimmäisessä vaiheessa laaditaan yleissuunnitelma sisältäen mm. kohteen esittelyn ja tehdyt tutkimukset, tiivistelmän riskinarvioinnista, kunnostusmenetelmän valinnan ja perustelut, toteutuksen kuvauksen, kunnostustavoitteen esittelyn ja perustelut sekä kunnostuksen päättymisen kriteerit. Jos alueella hyödynnetään pilaantuneita maita tai rakennusjätteitä, niiden hyötykäyttö suunnitellaan tässä vaiheessa. Kunnostuspäätöksen jälkeen laaditaan yksityiskohtainen kunnostussuunnitelma ja urakka-asiakirjat, joiden perusteella kilpailutetaan kunnostusurakka. Näiden vaiheiden jälkeen päästään itse kunnostukseen. Mikäli pilaantumaa ei voida poistaa, käytetään riskinhallintatoimia, jotka on määritelty riskinarvioinnissa. Riskinhallintatoimenpiteenä voi olla esim. pohjaveden pumppaus. Silloin pilaantunutta maata tarkkaillaan pitkäaikaisvaikutusten todentamiseksi.

13 Kuva 5. Pilaantunut maa-aines on poistettu kaivamalla määräkorkeuteen saakka. Maaperän pilaantuneeksi osoittautuminen ei välttämättä johda maaperän kunnostukseen. Esimerkiksi jos dioksiineja tai furaaneja on kahden metrin syvyydessä suunnitellun pinnoitetun tien alla, ei ole tarkoituksenmukaista lähteä kunnostamaan maaperää. Tässä tapauksessa riskinarvioinnissa ei ole todettu altistumisreittiä, eli ko. haitta-aineet eivät kulkeudu maaperän sisällä eivätkä haihdu maaperän sisältä. Jos pilaantuneisuudesta aiheutuu ympäristölle tai terveydelle riski tai haitta, jota ei voida hyväksyä, on kohteella riskiperusteinen kunnostustarve. Riskiperusteisen kunnostuksen tavoitteena on riskin tai haitan poistaminen, mikä voi tapahtua poistamalla lähde, altistusreitti tai altistuja. Muita kunnostustarpeita voivat olla alueella toteutettavien toimenpiteiden kuten maankäytön muutoksen aiheuttama kunnostustarve tai imagosyistä tapahtuva kunnostus. Tällöin tavoitteena voi olla alueen houkuttelevuuden lisääminen esim. kiinteistökauppaa varten.

14 Kuva 6. Vanhan teollisuusalueen uusia pohjarakenteita maaperän puhdistuksen jälkeen. Sellaisella alueella, missä maaperässä on kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia haitta-aineita, maankaivusta täytyy tehdä ilmoitus viranomaiselle tai hakea ympäristölupa. Tämä johtuu siitä, että tilanne aiheuttaa maa-aineksen käyttörajoitteen, ja kaivettua maa-ainesta ei voi sijoittaa minne tahansa. Jos puolestaan haitta-ainepitoisuudet ovat yli ohjearvon, se asettaa lisäksi kohteelle maankäyttörajoitteen. Jos maaperään jätetään pilaantuneita maita, maaperään jätetyistä haittaaineista jää alueelle kaivu- ja käyttörajoite.

15 Kuva 7. Kunnostettu vanha teollisuusalue. Kunnostuksen tavoitetaso määräytyy aina kohdekohtaisesti alueelle suunnitellun maankäyttömuodon mukaan, ja kohdekohtaisella riskinarvioinnilla määritetään suunnitellulle maankäyttömuodolle hyväksyttävät terveysriskit. 7 Kaavoittajan vaikutusmahdollisuudet pilaantuneiden maiden suunnittelussa Kaavoitettaessa vanhaa teollisuusaluetta kohdealue olisi hyödyllistä käydä läpi pala palalta. Kaavoittaja tarvitsee kokonaiskäsityksen siitä: missä kohtaa alueella on pilaantuneita maita onko pilaantunut maa kynnysarvon ylittävää, alemman ohjearvon ylittävää tai ylemmän ohjearvon ylittävää paljonko kunkin luokan pilaantunutta maata kohdealueella on voiko/saako pilaantuneita maita hyötykäyttää kohdealueella ja millaisissa tarkoituksissa o kunnostus; esim. parkkipaikan pohjarakenteet o maankäyttö; puhtaan maa-aineksen käytön korvaus

16 voiko/saako pilaantuneita maita hyötykäyttää muualla Yhteistyö eri osapuolten kanssa heti hankkeen alusta asti on todettu olevan hyvä työskentelytapa. Hankkeessa voidaan esim. järjestää aloituspalaveri, jonne kutsutaan maanomistaja, rakennuttaja, kaavoittaja, ympäristökonsultti, viranomaiset sekä energia- ja kaapeliyhtiöiden edustajat. Näin toimimalla kaikki osapuolet ovat tietoisia hankkeesta ja voivat osa-alueeltaan tuoda olennaista tietoa kaikille osapuolille. Parhaassa tapauksessa hyvällä ja tarpeeksi ajoissa aloitetulla yhteisellä suunnittelulla ja sijoittelulla voidaan saavuttaa kustannussäästöjä ja vähentää kunnostuksen aikaisia ympäristövaikutuksia ja ympäristöpäästöjä.

17 Kuva 8. Kaaviokuva uudelleenkäyttöhankkeen ja kaavoitusprosessin vaiheiden aikataulujen suhteesta. Kaavoittajan tehtäviin ei kuulu pilaantuneiden alueiden kartoitus eikä pilaantuneiden maiden massalaskenta. Em. tiedot eri pilaantumisluokkineen pitäisi olla saatavilla omistajan taholta sekä viranomaisten ylläpitämästä MATTI-järjestelmästä. Järjestelmään on koottu tietoa maaperän mahdollisesta pilaantumisesta, maaperätutkimuksista ja kunnostuksista. Tietojärjestelmään on merkitty sellaiset kiinteistöt, jotka saattavat olla pilaantuneita, pilaantuneiksi todetut ja kunnostetut

18 alueet. Kohdekohtaista tietoa löytyy mm. alueella harjoitetusta toiminnasta sekä lähistöllä mahdollisesti sijaitsevista pohjavesialueista, vedenottamoista, vesistöistä ja asutuksesta. Kohde voi kattaa osan yhtä kiinteistöä tai useita kiinteistöjä. Ympäristö-, maankäyttö- ja rakennusvalvontaviranomaisilla on pääsy MATTI-järjestelmään. Kaavoittaja voi osoittaa kaavassa maa-aineksia hyödynnettäväksi tai puhdistettavaksi käyttämällä kaavassa saa- tai pima-merkintää (Kuva 9). On kuitenkin hyvä miettiä, milloin ko. tieto on tarkoituksenmukaista laittaa kaavaan. Pilaantuneita alueita ei ole aina välttämätöntä kunnostaa mikäli altistuminen voidaan estää rakenteellisin ratkaisuin tai rakennusrajoituksin eikä muita riskejä esiinny. Asemakaavassa voidaan myös määrätä, että asuinrakennuksen alapohjan alle jää riittävästi puhdasta maata tai ilmatilaa. Kaavoituksella voidaan myös ohjata esim. kasvillisuuden sijoittamista tai maan pinnoitusta, millä estetään maan pölyäminen ja myös rajoitetaan altistujien mahdollisuutta joutua kontaktiin pilaantuneen maa-aineksen kanssa. Kuva 9. Esimerkki saa-merkinnästä asemakaavassa. Mikäli maankäyttö muuttuu myöhemmin, riskinarviointi ja kunnostustavoitteiden määrittäminen on tehtävä uudelleen ottaen huomioon muutokset maankäytössä. 8 Pilaantuneiden maiden käsittelyn vaikutukset kustannuksiin ja aikatauluihin Jos suunnittelukohteessa tiedetään olevan pilaantuneita maita, on odotettavissa lisäkustannuksia verrattuna rakennettaessa puhtaalle maalle. Kuitenkin PIMA-kunnostuksen osuus uudelleenkäyttöhankkeen kokonaiskustannuksista on yleensä pieni osa. Suurimmat PIMAkustannukset muodostuvat maaperän kunnostuksesta, ja osansa tuovat pilaantuneiden maiden sijoitus-, vastaanotto- ja käsittelypaikkakustannukset. Jos pilaantuneita maita ei voida hyötykäyttää kohteessa, vastaanottopaikat on hyvä kilpailuttaa hyvissä ajoin ja löytää kustannustehokas vastaanottopaikka mahdollisimman läheltä kohdetta. Huonoin vaihtoehto on se, että pilaantuneet maat joudutaan viemään kaatopaikalle lajittelemattomana esim. erottelemattoman rakennusjätteen vuoksi. Tällöin maa-aineksesta on maksettava jätevero, joka v on 50 /t. Kunnostuksen kustannuksiin vaikuttaa myös valittu kunnostusmenetelmä. Yleisin Suomessa käytetty menetelmä on edelleen massanvaihto. Varsinkin jos aikataulu on tiukka, massanvaihto on

19 yleensä ainoa ratkaisu. In situ -vaihtoehdot vaativat pitkän käsittelyajan, eivätkä toimi kaikissa maaperäolosuhteissa sekä vaativat jälkitarkkailua. Eristys asettaa aina kohteelle kaivu- ja käyttörajoitteen. On site vaihtoehtoa voi rajoittaa puhdistettujen massojen hyödyntämismahdollisuudet alueella niiden teknisten ominaisuuksien vuoksi sekä kunnostusta vaativien massojen määrä. Tyypillisesti PIMA-kohteiden uusi maankäyttö suunnitellaan niin, että tontin tehokkuusluku on riittävän suuri kattamaan kunnostuskustannukset. Oppaita Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi. Ympäristöhallinnon ohjeita Maaperän kynnys- ja ohjearvojen määritysperusteet. Suomen ympäristö Pilaantuneen maan kunnostaminen ja laadunvarmistus. Suomen ympäristö 110, Pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallinnan ekotehokkuus. Suomen ympäristö Pilaantuneen maa-alueen kunnostuksen yleissuunnitelma. Ympäristöopas Pilaantuneiden maiden kunnostushankkeiden hallinta. VTT Tiedotteita 2245, Tunnetko maaperäriskit? - Puhdasta asiaa pilaantuneesta maaperästä. Imatran, Joutsenon ja Lappeenrannan yhteinen kestävän kehityksen projekti KEKE-Saimaa. Monitoroidun luontaisen puhdistumisen (MLP) käyttö pilaantuneiden alueiden puhdistuksessa. Suomen ympäristö 681. Suomen ympäristö Viitteet PIUHA Pilaantuneiden teollisuusalueiden uudelleenkäyttöönottohanke. Hämeen ELY-keskuksen julkaisuja 4/2011. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi. Ympäristöhallinnon ohjeita Maaperän kynnys- ja ohjearvojen määritysperusteet. Suomen ympäristö Pilaantuneen maan kunnostaminen ja laadunvarmistus. Suomen ympäristökeskus 110, Tunnetko maaperäriskit? - Puhdasta asiaa pilaantuneesta maaperästä. Imatran, Joutsenon ja Lappeenrannan yhteinen kestävän kehityksen projekti KEKE-Saimaa.

20 Liitteet Liite 1. Asetuksen VNa 214/2007 mukaiset kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Liite 1. Asetuksen VNa 214/2007 mukaiset kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot.

21 Virhe. Objekteja ei voi luoda muokkaamalla kenttäkoodeja.