Liite 1 PERUSTELUMUISTIO LUONNOS

Transkriptio

1 PELASTUSTOIMEN PALVELUTASOPÄÄTÖS Liite 1 PERUSTELUMUISTIO Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa xx.xx.xxxx xx LUONNOS

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO PELASTUSTOIMIALUEEN YLEISKUVAUS PELASTUSTOIMIALUEEN ONNETTOMUUSUHAT Onnettomuusuhkien tarkastelu vuoden 2003 toimintavalmiusohjeen perusteella Riskialueiden muodostaminen Riskialuejaon muodostaminen tapahtuneiden onnettomuuksien perusteella Riskialuejaon tarkastelu Onnettomuusuhkien tarkastelu pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (SM/2012) perusteella Riskialueiden muodostaminen Riskialuejaon tarkistaminen tapahtuneiden onnettomuuksien perusteella Riskialuejaon tarkastelu Erityisten riskikohteiden tarkastelu Riskialuejaon käyttäminen MUUT RISKITEKIJÄT Tulipalot Liikenneonnettomuudet Vaarallisten aineiden onnettomuudet ja öljyvahingot Vesipelastustehtävät Luonnononnettomuudet Muut pelastustoimen tehtävät NORMAALIAJAN HÄIRIÖTILANTEISIIN JA POIKKEUSOLOIHIN VARAUTUMINEN.. 26 Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 2 (27)

3 1 JOHDANTO Alueen pelastustoimi ja sen pelastuslaitos ovat yksi keskeisistä yhteiskunnan turvallisuuspalvelujen tuottajista. Pelastustoimelle kuuluvista lakisääteisistä tehtävistä säädetään pelastuslaissa, mutta tehtäviä tulee myös muun lainsäädännön, kuten kemikaalilainsäädännön perusteella. Pelastustoimi voi tuottaa myös muita kuin lakisääteisiä palveluita. Tällaisia ovat esimerkiksi ensihoitopalvelut tai kuntien valmiussuunnittelua tukevat palvelut. Pelastustoimen lakisääteisten palvelujen palvelutasosta on säädetty pelastuslain :ssä. Säädösten mukaan pelastustoimen palvelutason tulee vastata paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia. Palvelutason mitoittamiseksi pelastustoimen on mm. selvitettävä alueella esiintyvät onnettomuusuhat ja niistä aiheutuvat riskit sekä määritettävä niiden perusteella toiminnan tavoitteet, käytettävät voimavarat ja palvelujen taso. Palvelutason määrittämistä koskevat velvoitteet koskevat ensisijaisesti lakisääteisiä palveluja, mutta on luontevaa, että palvelutasopäätöksessä päätetään myös siitä, mitä pelastustoimelle vapaaehtoisia palveluja pelastuslaitos tuottaa. Tässä perustelumuistiossa käsitellään palvelutasopäätöksen perustana olevia onnettomuusuhkia, niistä aiheutuvia riskitekijöitä ja riskienhallintaa. Varsinaiset päätökset pelastustoimen palveluista ja niiden laadusta ja määrästä kirjataan palvelutasopäätökseen. Onnettomuusuhkien määrittämistä ohjeistaa pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje (SM:n julkaisuja 21/2012). Ohje päivitettiin vanhasta toimintavalmiusohjeesta keväällä Uudessa ohjeessa on uudistettu mm. riskialueiden määräytymisperusteita, jonka vuoksi tässä perustelumuistiossa käsitellään riskialuejakoa sekä vuoden 2003 toimintavalmiusohjeen että uuden pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen näkökulmasta. Onnettomuusuhkien ja toimintavalmiuden tarkastelussa huomioidaan lisäksi mm. pelastuslain ja valmiuslain säädökset, joiden mukaan pelastuslaitosten tulee varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen sekä normaaliajan häiriötilanteissa että poikkeusoloissa. Onnettomuusuhkia ja niihin varautumista käsitellään lisäksi useissa valtakunnallisissa strategioissa ja periaatepäätöksissä, kuten sisäisen turvallisuuden ohjelmassa, Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa, yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa ja pelastustoimen strategiassa. Myös nämä pyritään huomioimaan palvelutasopäätöstä ja sen perustelumuistiota laadittaessa. Johdantoteksti on uusittu ja muutettu vastaamaan uuden pelastuslain tekstejä. Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 3 (27)

4 2 PELASTUSTOIMIALUEEN YLEISKUVAUS Maa-alue Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen alueeseen kuuluu 12 kuntaa. Alue koostuu Jokilaaksoja lukuun ottamatta Pohjois-Pohjanmaan maakunnasta. Pelastustoimialueen pinta-ala on ilman merialueita noin km 2. Alue rajoittuu länsireunastaan Perämereen ja itäreunastaan noin 140 km pituiseen rajalinjaan Venäjän kanssa. Perämereen rajoittuvaa rantaviivaa alueella on noin 250 km, kun ei huomioida rantaviivan rosoisuutta. Pohjoisessa aluetta rajoittaa Lapin lääni ja samalla Lapin pelastustoimialue. Etelässä rajalinjana ovat Jokilaaksojen ja Kainuun pelastustoimialueet. Alueen pituus ilman merialuetta on Länsi-Itä -suunnassa noin 230 km ja Etelä-Pohjoissuun-nassa noin 150 km. Alueen halkaisijan pituus on noin 280 km. Kuva 1. Pelastustoimialueen kunnat ja niiden pinta-alat vuodesta 2013 alkaen. Pelastustoimialueen pinta-ala ei juurikaan poikkea muista pelastustoimialueista. Sen sijaan alueen kuntien pinta-aloissa on havaittavissa Pohjois- Suomelle tyypillinen suuri koko. Alueen kuntien keskimääräinen pinta-ala on noin 1918 km 2, kun se koko Suomessa on noin 1007 km 2 (Tilastokeskus). Kuntien suuri pinta-ala näkyy pelastustoiminnan suunnittelussa harvahkona paloasemaverkkona ja sitä kautta eri alueiden saavutettavuuteen kuluvan ajan kasvamisena. VÄESTÖ Alueen asukasmäärä on noin (vrk 12/2011), josta yli eli noin 68 % asuu Oulussa (Oulu ennen kuntaliitosta noin ). Väestötiheys 11,8 as/ km 2 jää muun Pohjois-Suomen tavoin valtakunnallisen keskiarvon alapuolelle. Aikavälillä viiden kunnan asukasluvun muutos on ollut laskeva, mutta samalla koko alueen asukasluku on kasvanut yli asukkaalla. Samalla, kun väestön määrä kasvaa, väestö ikääntyy. Tilastokeskuksen (v. 2009) laskelmien mukaan yli 65-vuotiaiden osuus Oulu-Koillismaan väestöstä oli vuonna 2010 noin 12,3 %, kun sen ennustetaan olevan vuonna 2040 jopa noin 22 %. Väestömäärän muutos alueen kunnissa : Hailuoto + 22 Haukipudas Ii Kempele Kiiminki Kuusamo Liminka Lumijoki Muhos Oulu Oulunsalo Pudasjärvi Taivalkoski Tyrnävä Utajärvi Yli-Ii Muutos yht kunnat yht kunnat yht Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 4 (27)

5 Väestön ikääntymisellä on erityinen vaikutus pelastustoimeen väestötappiokunnissa, joissa operatiivinen pelastustoiminta tukeutuu sivutoimiseen henkilöstöön. Työikäisen väestön väheneminen tulee asettamaan haasteita alueellisesti kattavan paloasemaverkoston ylläpitämiselle. Väestön ikääntyminen asettaa haasteita myös pelastuslaitoksen riskienhallinnalle. Ikääntyminen itsessään sekä ikääntymisen mukanaan tuomat vaivat heikentävät kykyä omatoimiseen pelastautumiseen tulipalotilanteissa. Tilanne ei ole pelastuslaitoksen näkökulmasta ongelmallinen, jos ikääntyville on tarjolla riittävästi korotetulla suojaustasolla (esim. paloilmoitin, sammutuslaitteisto, henkilökunta) varustettuja asumispalveluita. Päinvastaisessa tilanteessa yhä suurempi osuus ikäihmisistä asuu tavanomaisissa asunnoissa, joissa pelastautuminen tulipalotilanteessa on lähes aina oman toimintakyvyn varassa. Tämä näkyy pahimmillaan tulipaloista aiheutuvien henkilövahinkojen määrän kasvamisena. Kuva 2 Vuoden 2012 kuntajaon mukainen väestöennuste. Kaavio kertoo vuotiaiden miesten määrän muutoksen prosentteina vuodesta 2010 vuoteen 2040 (Tilastokeskus, 2009) RAKENNUSKANTA Samoin kuin alueen väestö, painottuu myös merkittävä osa alueen rakennetusta kerrosalasta Oulun ympäristöön. Riskialuejaotuksessa käytettävän tilastoaineiston mukaan alueen 20,4 miljoonasta kerrosneliömetristä 13,99 miljoonaa sijaitsee uuden Oulun alueella (Oulu vuonna ,1 milj. k-m 2 ). Toisaalta Oulun seudulla sijaitsee vain murto-osa alueen vapaa-ajan asunnoista ja siten viikonloppuliikenne vakituisen asutuksen ja vapaa-ajan asutuksen välillä on hyvin vilkasta. Merkittävimmät matkailualueet ja niihin liittyvät palvelukeskittymät sijaitsevat Kuusamon Rukalla ja Pudasjärven Syötteellä. Kuva 3. Pelastustoimialueen rakennusmassan sijoittuminen (tilastokeskuksen aineisto 2010). Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 5 (27)

6 LIIKENNE Tieliikenne Pelastustoimialueen tieliikenne painottuu alueen länsiosiin. Erityisen vilkasliikenteisiä tieosuuksia löytyy Oulun paikallisliikenteestä ja Oulun läpi kulkevalta valtatie E4:lta (E75), jonka suurimmat ajoneuvomäärät ovat yli ajoneuvoa vuorokaudessa. Tieosuuksia, joiden keskivuorokausiliikenne on yli ajoneuvoa, löytyy Oulun lisäksi Haukiputaalta, Iistä, Kempeleestä, Kiimingistä, Kuusamosta ja Limingasta (Tiehallinto). Oulun ja Oulun lähialueiden välisestä liikenteestä merkittävän osan muodostaa aamuun ja iltapäivään ajoittuva työpaikkaliikenne. Muualla pelastustoimialueella liikenne painottuu taajamiin sekä alueen pääteille (valtatiet 4, 5, 8, 20 ja 22). Kuusamossa VT 5:n keskivuorokausiliikennettä nostaa mm. Rukan alueen matkailu. Lomaliikenne painottuu sesonkiaikoihin, mutta jatkuu vilkkaana ympäri vuoden. Raideliikenne Alueen rautatieliikenne on vilkkainta etelä-pohjoissuuntaisella pääradalla. Oulusta lähtee tai Oulun kautta kulkee vuosittain noin matkustajajunaa ja noin tavarajunaa. Matkustajia näissä junissa on vuosittain lähes 1,5 miljoonaa. Kainuun radan liikenne on päärataan verrattuna vähäisempää. Kontiomäen ja Taivalkosken välinen raideliikenne loppui vuosituhannen vaihteessa. Pelastuslaitoksen alueella kulkevat rautatiet on sähköistetty. Kuva 4 Raideliikenteen kuljetusmääriä vuodelta 2010 Vesiliikenne Pelastustoimialueen varsinaiset satamat sijaitsevat Oulussa. Satamissa käy vuosittain laivaa. Vuoden 2011 kokonaisliikennemäärä oli Oulun Sataman historian suurin, noin 3,55 miljoonaa tonnia, jossa oli kasvua edellisvuodesta noin 13,7 %. Satamien tuonnissa määrällisesti suurimmat tavararyhmät olivat nestemäiset polttoaineet, karbonaatti ja selluloosa. Viennissä suurimmat tavararyhmät olivat metsäteollisuuden tuotteet sekä nestemäiset kemikaalit. Alueella ei ole matkustajalaivaliikennettä. Pienemmistä matkustaja-aluksista merkittävimpiä ovat Hailuodon ja Oulunsalon välillä kulkevat lautat sekä Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 6 (27)

7 Oulun seudun rannikkoalueella saaristokierrosta ajava M/S Aleksandra. Laivaliikenteen satamien ohella pelastustoimialueen länsirannikolla on useita vene-/ kalastajasatamia. Alueen sisävesiliikenne on pienveneilyä ja erilaisia soutu- ja melontatapahtumia lukuun ottamatta vähäistä. Alueen ainoa sisävesialus on 140- paikkainen M/S Angelina, joka risteilee kesäaikaan Oulun ja Muhoksen välillä. Lentoliikenne Alueen lentoliikenne painottuu Ouluun, Kuusamoon ja Pudasjärvelle. Oulun lentokenttä on matkustajamäärältään Helsinki-Vantaan jälkeen Suomen toiseksi vilkkain. Oulun lentokentän vuoden 2011 matkustajamäärä oli noin henkilöä ja Kuusamon noin henkilöä. Pudasjärven lentokenttä on etenkin kesäisin vilkas pienkonekenttä. MUITA ERITISPIIRTEITÄ Matkailu on merkittävä elinkeino erityisesti Kuusamossa (Ruka) ja Pudasjärvellä (Syöte). Matkailukeskukset nostavat sesonkiaikoina kyseisen alueen väestömäärän moninkertaiseksi normaaliin verrattuna. Matkailukeskuksien toiminta painottuu talviaikaan, jolloin vetonaulana voidaan pitää laskettelua, mutta toimintaan liittyy myös muuta tarjontaa, kuten hiihtoa ja moottorikelkkailua. Matkailun sesonkiajan laajentaminen on yksi keskeisistä matkailun kehittämiskohteista. Tämän havaitsee hyvin mm. Oulangan kansallispuistossa, jonka vuosittainen kävijämäärä on lähes henkilöä. Oulu-Koillismaan alueella sijaitsee noin 110 turvetuotantoaluetta eli noin neljännes koko Suomen turvetuotannon määrästä. Yhteenlaskettu tuotantoala on tuhansia hehtaareita. Turvesoita on eniten Pudasjärven länsiosissa sekä Yli-Iin ja Kuivaniemen alueilla. Vaarallisia kemikaaleja valmistava, käsittelevä tai varastoiva suurteollisuus sijoittuu lähes täysin Ouluun. Merkittävimpiä kohteita ovat Nuottasaaren, Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 7 (27)

8 Takalaanilan ja Vihreäsaaren alueet. Oulu-Koillismaan alueella on kahdeksan turvallisuusselvitystä edellyttävää tuotantolaitosta ja noin 20 muuta merkittävää kemikaalikohdetta (toiminta vaatii TUKES:n luvan). Oulu-Koillismaan alueella on noin 30 patoturvallisuuslain piiriin kuuluvaa vesistöpatoa, joista kolme on patoturvallisuuslain määrittelemää 1-luokan vesistöpatoa (Pyhäkoski, Raasakka ja Pahkakoski). 1-luokan padoista voi murtumatilanteessa aiheutua vaaraa ihmishengelle tai terveydelle sekä huomattavaa vaaraa ympäristölle ja omaisuudelle. Pelastustoimialueella sijaitsee yksi MMM:n vuonna 2011 määrittämistä tulvariskialueista (Iijoki Pudasjärven keskustan kohdalla). Pohjois-Suomen ainoa yliopistollinen sairaala sijaitsee Oulussa. Julkisten sairaalapalvelujen lisäksi Ouluun on keskittynyt myös lääkäripalveluja tarjoavaa yritystoimintaa. Merkittäviä alan toimijoita ovat mm. ODL, Terveystalo, Mehiläinen ja Oulun lääkärikeskus. Koko Pohjois-Suomessa voimakkaasti kasvanut kaivostoiminta vaikuttaa myös Oulu-Koillismaan alueeseen. Kuusamossa ja Taivalkoskella käynnissä olevien kaivoshankkeiden lisäksi mm. Talvivaaran kaivoksen kuljetuksia tehdään myös Oulu-koillismaan pelastustoimialueen kautta. Oman lisän toimintaympäristöön tuo myös Pyhäjoelle Hanhikivelle suunniteltu Fennovoiman ydinvoimala. Hanhikiven etäisyys Oulu-Koillis-maan pelastustoimialueen rajasta on noin 45 km ja Oulusta noin 78 km. Voimalan rakentaminen tulee näkymään mm. liikennemäärien kasvamisena, ulkomaisen työvoiman määrän lisääntymisenä, majoituslaitosten käyttöasteiden kasvamisena, ym. Osa väestöstä kokee ydinvoiman turvallisuusuhkana, mikä voi ilmetä mm. ydinvoimaan, radioaktiiviseen säteilyyn, säteilyltä suojautumiseen, jne. liittyvinä kysymyksinä ja koulutuspyyntöinä. Ydinvoiman vastustus saattaa ilmetä myös erilaisena radikalisoitumisena tai sen lieveilmiöinä. Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 8 (27)

9 3 PELASTUSTOIMIALUEEN ONNETTOMUUSUHAT Pelastustoimen palvelutason on vastattava alueella esiintyviin onnettomuusuhkiin. Palvelutason määrittämiseksi pelastuslaitoksen on selvitettävä alueensa onnettomuusuhat ja niistä aiheutuvat riskit (pelastuslaki 29 ). Onnettomuusuhkien kartoittamista sekä pelastustoimelle kuuluvaa riskienhallintaa ohjeistaa pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje (SM:n julkaisuja 21/2012), joka kumosi aikaisemman toimintavalmiusohjeen vuodelta 2003 (SM A:71). Seuraavissa teksteissä käsitellään pelastustoimialueen onnettomuusuhkia sekä uuden pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (SM, 2012) pohjalta että vuoden 2003 toimintavalmiusohjeen (A:71) näkökulmasta. Käytöstä poistuvaan toimintavalmiusohjeeseen perustuva riskialuejako on tehty vuoden 2005 aineistoilla. 3.1 Onnettomuusuhkien tarkastelu vuoden 2003 toimintavalmiusohjeen perusteella Riskialueiden muodostaminen Toimintavalmiusohjeen ( ) mukainen uhkien mitoittaminen lähtee oletuksesta, että kerrosalan ja väestön määrän sekä onnettomuuksien määrän välillä on selvä korrelaatio. Oletusta tukee se, että noin % tulipaloista ja muista onnettomuuksista tapahtuu ihmisen toiminnan seurauksena. Ohjeen mukaisessa uhkien mitoittamisessa puhutaan riskiruuduista ja riskialuejaosta, joiden lähtöaineistona on pelastustoimialueen väestö- ja rakennustietokannat sekä tietokanta tieliikenteessä sattuneista onnettomuuksista. Näiden tietokantojen ja MapInfo -ohjelman avulla laadittu riskialuejako määrittelee keskeiset vaatimukset riskialueiden tavoittamiselle. Riskialueiden muodostaminen on tehty seuraavasti: 1. Pelastustoimialueen rakennus- ja väestötietokanta (vuodelta 2005) on sidottu paikkatietoina ruudukkoon, jossa ruudun koko on 250 x 250 metriä. 2. Riskiruudukon tiedoille on annettu raja-arvot, joiden perusteella ruudut on luokiteltu riskiluokkiin 1-4. Luokille on edelleen määritetty riskiluokkaa vastaavat värit. Toiminta-valmiusohjeessa esitetyt raja-arvot ovat seuraavat: Väestö (asukasta/ ruutu): n > 250 lk 1 Punainen n > 60 < = 250 lk 2 Keltainen n > 10 < = 60 lk 3 Vihreä n < = 10 lk 4 Väritön Kerrosala (k-m 2 / ruutu): k > lk 1 Punainen k > < = lk 2 Keltainen k > 250 < = lk 3 Vihreä k < = 250 lk 4 Väritön 3. Pelastustoimialueen riskiruutuja on käsitelty Helsingissä maantieteenlaitoksella tehdyllä Riskialuejako 3.1 -ohjelmalla, joka tarkastelee riskiruudukkoa kahden neliökilometrin suuruisina alueina. Jos kyseisen alueen sisällä on 10 samaan tai korkeampaan luokkaan kuuluvaa riskiruutua, jotka koskettavat toisiaan, muodostaa ohjelma niistä samaan luokkaan kuuluvan riskialueen. Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 9 (27)

10 Kuva 5. Kuvista näkyy, että Haukiputaan keskustaan muodostuu viisi punaista 1. luokan riskiruutua (vas.), mutta niistä ei kuitenkaan muodostu ensimmäisen luokan riskialuetta (oik.). 4. Riskiruutuja on tarkasteltu noin kahden neliökilometrin suuruisen suorakaiteen avulla. Tarkastelun tarkoituksena on selvittää riskialueet, jotka sisältävät vaaditut 10 samaan tai korkeampaan riskiluokkaan kuuluvaa riskiruutua, mutta siten, etteivät ne kaikilta osiltaan kosketa toisiaan. Tällöin MapInfo ei muodosta ruutujen kohdalle riskialuetta automaattisesti vaan se on tehtävä erikseen. Kuva 6. Oheisista kuvista näkyy, että Haukiputaan Martinniemeen piirretty noin kahden neliökilometrin suuruinen suorakaide sisältää vähintään 10 toisen luokan riskiruutua (vas.). Alueelle ei kuitenkaan muodostu toisen luokan riskialuetta, koska ruudut eivät kosketa toisiaan (oik.). Toimintavalmiusohjeen mukaan aluetta on kuitenkin tarkasteltava toisen luokan riskialueina (manuaalitarkastelu). 5. Väestön ja rakennetun kerrosalan perusteella määräytyvän riskin lisäksi lopulliseen riskialuejakoon vaikuttaa myös tieliikenneonnettomuudet. Toimintavalmiusohjeen mukainen tarkastelutapa on tieliikenneonnettomuudet/ tiekilometri/ vuosi. Luokitus on seuraava: Liikenne (t = onnettomuustaajuus/v/km): t > 1 lk 1 Punainen t > 0,5 < = 1 lk 2 Keltainen t > 0,1 < = 0,5 lk 3 Vihreä t < = 0,1 lk 4 Väritön Kuva 7. Vuoden 2004 aineiston mukaan pelastustoimialueella on 4,4 km ensimmäisen, 13,7 km toisen ja 463,8 km kolmannen riskiluokan teitä. 1. lk:n tiet sijaitsevat Oulussa ja Kuusamossa. 2. lk:n riskiteitä on Oulun lisäksi mm. Kempeleessä, Kiimingissä ja Oulunsalossa. 3. lk:n riskiteitä on jokaisessa kunnassa Hailuotoa lukuun ottamatta. Kuvassa näkyy myös vuosien liikenneonnettomuudet. Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 10 (27)

11 3.1.2 Riskialuejaon muodostaminen tapahtuneiden onnettomuuksien perusteella Toimintavalmiusohjeen ( ) mukainen riskialuejako voidaan tehdä myös pelastustoimen kiireellisten hälytystehtävien perusteella. Riskialuejaon laatimisessa käytetään kolmen edellisen täyden vuoden onnettomuustietokantaa (Pronto) sekä aiemmin muodostettua 250 * 250 metrin ruudukkoa. Ensimmäiseen riskiluokkaan kuuluvat riskiruudut, joissa on tapahtunut yli 10 palokunnan kiireellistä toimintaa edellyttänyttä onnettomuutta vuodessa. Toiseen riskiluokkaan kuuluvat riskiruudut, joissa on tapahtunut useita palokunnan kiireellistä toimintaa edellyttänyttä onnettomuutta vuodessa mutta ei yli 10 onnettomuutta vuodessa. Kolmanteen riskiluokkaan kuuluvat riskiruudut, joissa on tapahtunut vähintään yksi palokunnan kiireellistä toimintaa edellyttänyt onnettomuus useammin kuin joka kolmas vuosi mutta ei useita onnettomuuksia vuodessa. Neljänteen riskiluokkaan kuuluvat riskiruudut, joissa on tapahtunut palokunnan kiireellistä toimintaa edellyttänyt onnettomuus harvemmin kuin joka kolmas vuosi. Riskiruuduista muodostuu riskialueet samoilla periaatteilla kuin edellä väestöön ja kerrosalaan perustuvassa aineistossa. Onnettomuuksiin perustuva riskialuejako Pelastuslaitoksen onnettomuuksiin perustuvassa riskialuejaossa on huomioitu kaikki hälytystehtävät vuosilta (yht ). Kiireettömien tehtävien poimiminen erilleen kiireellisistä todettiin vaikeaksi ja epäluotettavaksi. Otannassa on mukana myös ensivastetehtävät. Toimintavalmiusohjeen mukainen useita onnettomuuksia päätettiin seuraavasti: Ruutu saa arvon 2, jos sen alueella sattuu 3-10 onnettomuutta/ vuosi. Ruutu saa arvon 3, jos sen alueella sattuu vähintään yksi onnettomuus kolmen vuoden tarkastelujakson aikana. Kuva 8. Tapahtuneisiin onnettomuuksiin perustuvaa riskiaineistoa. Vasemman puoleisessa kuvassa näkyy vuoden 2007 onnettomuudet ja niistä muodostuneet luokkien 1 ja 2 riskiruudut. Oikealla on vuosien onnettomuudet ja niistä muodostuneet luokan 3 riskiruudut Riskialuejaon tarkastelu Pelastuslaitoksen riskialuejako on tehty toimintavalmiusohjeen mukaisesti. Riskialuejako sisältää noin riskiruutua, joista osa sijoittuu merialueelle. Maa-alueen ruutumäärä on noin Pelastustoimialue jakaantuu eri riskiluokkiin riskiruutujen perusteella seuraavasti: Väestö ja kerrosala: Riskiluokka Pinta-ala (1 Väestö (2 Kerrosala (2 km 2 % lkm % k-m 2 % 1 (312 ruutua) 19,5 0, , ,74 2 (1 446 ruutua) 90,4 0, , ,70 3 (5 051 ruutua) 315,7 1, , ,64 4 ( ruutua) ,3 98, , ,92 ( ruutua) ,9 100, , ,00 Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 11 (27)

12 Tapahtuneet onnettomuudet Pinta-ala (1 Väestö (2 Kerrosala (2 km 2 % lkm % k-m 2 % 2005 (3 156 tehtävää) 1 (291 teht. = 9,2%) 17 ruutua 1,06 0, , ,07 2 (1080 teht. = 34,2%) 245 ruutua 15,31 0, , , (4 499 tehtävää) 1 (712 teht. = 15,8%) 45 ruutua 2,81 0, , ,32 2 (1 527 teht. = 33,9%) 342 ruutua 21,38 0, , , (4 209 tehtävää) 1 (571 teht. = 13,6%) 37 ruutua 2,31 0, , ,35 2 (1 393 teht. = 33,1%) 312 ruutua 19,50 0, , , ( tehtävää) 3 (4 466 teht. = 37,7%) 3801 ruutua 237,56 1, , ,71 ( ruutua) ,9 100, , ,00 1) Riskiluokkien pinta-alaa on verrattu alueen maapinta-alaan. 2) Väestö- ja kerrosalatiedot perustuvat vuoden 2005 tilanteeseen ruudukkoaineistossa (vastaava väestömäärä on väestörekisterikeskuksen aineiston mukaan as. ( ). Tiestö Riskiluokka Pituus (km) 4,4 13,7 463,8 loput Edellä olevista taulukoista (riskiruudut, tapahtuneet onnettomuudet, riskitiet) muodostuvat seuraavat riskialueet: Riskialue Hailuoto Haukipudas Ii (Kuivaniemi) Kempele Kiiminki Kuusamo Liminka Lumijoki Muhos Oulu Oulunsalo Pudasjärvi Taivalkoski Tyrnävä Utajärvi Yli-Ii Ylikiiminki Väestö, kerrosala ja liikenne 1. -luokan riskialueita x x 2. -luokan riskialueita x x x x x x x x x x x x x 3. -luokanriskialueita x x x x x x x x x x x x x x x x x Tapahtuneet onnettomuudet 1. -luokan riskialueita (2005) 2. -luokan riskialueita (2005) x 1. -luokan riskialueita (2006) x 2. -luokan riskialueita (2006) x x 1. -luokan riskialueita (2007) x 2. -luokan riskialueita (2007) x x 3. -luokanriskialueita ( ) x x x* ) x x x* ) x x x x x* ) x x x *) Kuivaniemen kirkonkylän, Syötteen, Käylän, Murtovaaran ja Vuotungin alueille ei muodostu 1-3 luokan riskialueita. Riskialuejakoa arvioitaessa on hyvä huomata, että väestöön ja kerrosalaan perustuvat aineistot perustuvat tiettynä ajanhetkenä luotuihin tietokantoihin, eikä tietokantojen käytöllä siten koskaan päästä absoluuttiseen totuuteen. Vaikka riskikartoituksessa käytettävä materiaali onkin jatkuvassa muutoksessa, antaa aineisto hyvin luotettavan kuvan riskialueiden sijainnista ja määrästä. Riskialuejaotusta tarkasteltaessa on hyvä huomata myös seuraavaa: - Tilastojen mukaan noin % onnettomuuksista aiheutuu ihmisten toiminnan kautta siellä missä on ihmisiä, tapahtuu myös onnettomuuksia. Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 12 (27)

13 - Siellä missä on ihmisiä, on myös asuntoja ja työpaikkoja eli kerrosalaa. Kerrosalan kasvaminen lisää onnettomuuden todennäköisyyttä. - Väestötietokanta perustuu rakennuksiin, niille annettuihin osoitteisiin sekä osoitteissa asuviin ihmisiin. Vapaa-ajan asuntojen osoitteissa ei yleensä asu ketään, joten niihin ei myöskään liity väestöä. Tämä vääristää riskialuejakoa etenkin merkittävimmillä loma-asuntoalueilla. - Riskialuejako antaa vastauksen siihen, missä onnettomuudet todennäköisesti tapahtuvat. Mitoitustapa ei kerro mitään uhkatekijän toteutumisen seurauksista eli riskialuejako ei kerro riskin suuruutta (R = T x S). - Toimintavalmiusohjeessa annetut kaksi eri tapaa riskialuejaon muodostamiseen eivät anna keskenään vertailukelpoista tulosta. Tulos määräytyy eri menetelmille annettujen raja-arvojen perusteella. Toimintavalmiuden mitoittamiseen käytettävästä riskiaineistosta on tehtävä päätös palvelutasopäätöksessä. - Henkilövahinkoon johtavan tieliikenneonnettomuuden todennäköisyys on niin suuri, että liikenneonnettomuudet on huomioitava jokaisen asemapaikan toimintavalmiudessa. 3.2 Onnettomuusuhkien tarkastelu pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (SM/2012) perusteella Uuden pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (jatkossa PTSohje) mukaisessa onnettomuusuhkien määrittämisessä on lähes samat lähtökohdat kuin vuoden 2003 ohjeessa. Perusoletus on tieto, jonka mukaan väestön ja rakennetun kerrosalan määrän sekä onnettomuuksien määrän välillä on selvä korrelaatio. Merkittävin ero uuden ja vanhan ohjeen välillä on onnettomuusriskin tarkastelutavassa. PTS-ohjeessa pelastustoimialueet jaetaan riskiluokkiin käyttäen tapahtuneista rakennuspaloista johdettua regressiomallia sekä riskiluokan määrittäviä onnettomuuksia. Ohjeen mukainen regressiomalli perustuu VTT:n, pelastusopiston ja Helsingin pelastuslaitoksen vuonna toteuttamaan hankkeeseen, jonka loppuraportti on julkaistu nimellä: Pelastustoimen riskianalyysimallien kehittäminen (VTT:n tiedotteita 2530) Riskialueiden muodostaminen Regressiomalliin perustuva riskialuejako on toimitettu pelastuslaitoksille keskitetysti SM:stä (11/2011). Mallin selittäjinä ovat asukasluku, rakennetun kerrosalan määrä ja niiden yhteisvaikutus. Aineisto on vuodelta Mallissa käytetään hilaruudukkoa, jossa ruudut ovat yhden neliökilometrin suuruisia eli 16 kertaa suurempia kuin vuoden 2003 mallissa. Ruudun saama riskiluku määrittää suoraan riskialuejaon, johon pelastuslaitoksen toimintavalmiusaikoja verrataan. Aikaisemmassa mallissa tarkasteltiin noin 2 km 2 suuruisen alueen riskiruutuja. Jos alueelle sijoittui esim. vähintään 10 tietyn luokan riskiruutua, muodostui alueelle ruutujen arvon mukainen riskialue. Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 13 (27)

14 Riskialueiden muodostaminen on tehty seuraavasti: 1. Pelastustoimialueen asukasluku ja rakennuskanta (vuodelta 2010) on sidottu paikkatietoina ruudukkoon, jossa ruudun koko on 1 km x 1 km. 2. Ruuduille on määritetty riskiluokat 1-4 regressiomallin avulla. Luokille on annettu riskiluokkaa vastaavat värit. PTS-ohjeessa esitetyt raja-arvot ovat seuraavat: Riskiluokka Riskitaso I Riskitaso 1 II 0,25 Riskitaso < 1 III 0,1 Riskitaso < 0,25 IV Riskitaso < 0, Riskialuejaon tarkistaminen tapahtuneiden onnettomuuksien perusteella Regressiomallin avulla luotua riskialuejakoa voidaan tarkentaa riskiluokan määrittävillä onnettomuuksilla. Tällaisia onnettomuuksia ovat rakennuspalot, rakennuspalovaarat, liikennevälinepalot, muut tulipalot, liikenneonnettomuudet, sortumat/sortumavaarat, räjähdykset/räjähdysvaarat, vaarallisten aineiden onnettomuudet ja kiireelliseksi luokitellut ihmisen pelastamistehtävät. Tarkastelu toteutetaan siten, että pelastuslaitos arvioi ne riskiruudut, joissa on tapahtunut riskiluokan määrittäviä onnettomuuksia viiden vuoden seurantajaksolla keskimäärin vähintään kaksi vuosittain. Arvioinnin perusteella voidaan korottaa riskiruudun riskiluokkaa seuraavasti: - Riskiruutu, jossa on tapahtunut vähintään 10 riskiluokan määrittävää onnettomuutta vuodessa viiden vuoden seurantajaksolla, voidaan korottaa riskiluokkaan I. - Riskiruutu, jossa on tapahtunut vähintään kaksi mutta vähemmän kuin 10 riskiluokan määrittävää onnettomuutta vuodessa viiden vuoden seurantajaksolla, voidaan korottaa riskiluokkaan II. Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 14 (27)

15 Edellä mainittu arviointi tehtiin Mapinfon avulla. Tarkastelua varten haettiin Prontosta vuosien riskiluokan määrittävät onnettomuudet. Onnettomuudet vietiin hilaruudukkoon siten, että jokaisen vuoden onnettomuudet muodostivat hilaruudukon taulukkoaineistoon oman sarakkeen. Tämän jälkeen tietokantaan tehtiin kyselyt, jossa haettiin ruutuja, joiden onnettomuustaajuus on ollut viiden vuoden aikana vähintään 10/vuosi tai 2-9/vuosi. Lopuksi ehdon täyttäviä ruutuja verrattiin regressiomallin mukaiseen riskialuejakoon Riskialuejaon tarkastelu PTS-ohjeen mukaisesti tehty onnettomuuksien tarkastelu ei anna tarvetta muuttaa regressiomalliin perustuvaa riskialuejakoa. Riskiruutuja, joiden onnettomuustaajuus on ollut vähintään 10/vuosi, on kuusi ja ne kaikki sijaitsevat Oulun keskustan alueella. Yksi onnettomuuksiin perustuva I-luokan riskiruutu sijoittui regressiomallin mukaisen II-luokan riskiruudun kohdalla. Tämän ruudun riskiluokka voidaan korottaa luokkaan I, mutta sillä ei ole käytännön merkitystä. Riskiruutuja, joiden onnettomuustaajuus on vähintään 2/vuosi, on 60. Näitä ruutuja on Kempeleessä, Kuusamossa (myös Rukalla), Muhoksella, Oulussa (Haukipudas, Kiiminki, Oulu) ja Tyrnävällä. Ruudut sijoittuvat regressiomallin mukaisten I ja II-luokan riskiruutujen kohdalle, joten riskialuejaon muuttamiselle ei ole tarvetta. Kuva 11 Vuosien aikana on sattunut tuhansia riskiluokan määrittäviä onnettomuuksia. Oheisessa kuvassa tulipalot on esitetty punaisella symbolilla, liikenneonnettomuudet harmaalla, ihmisen pelastus tehtävät vihreällä ja vaarallisten aineiden onnettomuudet, räjähdykset ja sortumat violetilla. Kuva 12 Aikavälin onnettomuuksien vaikutus regressiomallin mukaiseen riskialuejakoon on vähäinen. Onnettomuuksien perusteella muodostuvien riskiruutujen sijainti on korostettu kuvassa 12. Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 15 (27)

16 PTS-ohjeen mukainen regressiomallin ja tapahtuneiden onnettomuuksien tarkastelu muodostaa riskialueita seuraavasti: Pinta-ala (1 Väestö (2 Kerrosala (2 Riskiluokka km 2 % lkm % k-m 2 % I (14 ruutua) 14 0, , ,00 II (146 ruutua) 146 0, , ,81 III (165 ruutua) 165 0, , ,61 IV ( ruutua) > 100,00 ( , , > 100 ( (1 Ruudukkoaineistoon on valittu ruudut, jotka leikkaavat pelastustoimialueen alueobjektin kanssa. Ruudukkoaineiston pinta-ala on hieman suurempi kuin pelastustoimialueen pinta-ala ilman merialuetta. (2 Väestön ja kerrosalan määrä on otettu hilaruudukosta. Määrät ovat hieman pienemmät kuin esim. väestörekisterikeskuksen väestömäärätiedot. Riskialueet (regressiomalli ja riskiluokan määrittävät onnettomuudet) Hailuoto Ii Ii (Kuivaniemi) Kempele Kuusamo Liminka Lumijoki Muhos Oulu Oulu (Haukipudas) Oulu (Kiiminki) Oulu (Oulunsalo) Oulu (Yli-Ii) Oulu (Ylikiiminki) Pudasjärvi Taivalkoski Tyrnävä Utajärvi 1. -luokan riskialueita x 2. -luokan riskialueita x x x x x x x x x x x x x 3. -luokanriskialueita x x x x x x x x x x x x x x x x x x 3.3 Erityisten riskikohteiden tarkastelu Toimintavalmiusohjeen (2003) ja PTS-ohjeen (2012) mukaisesti laadittu riskialuejako antaa kohtalaisen hyvän vastauksen siihen, missä onnettomuudet todennäköisimmin tapahtuvat. Riskialuejako ei kuitenkaan kykene huomioimaan onnettomuuden seurauksia eikä kohteita, joissa harjoitettu toiminta tai olosuhteet aiheuttavat tavanomaista suuremman vaaran. Tällaisia riskikohteita ovat mm. hoito- ja huoltolaitokset, teollisuuslaitokset, majoitusliikkeet, oppilaitokset, teatterit, kirkot, tavaratalot, näyttelyhallit, suuret yleisötapahtumat, lentokentät, vaarallisten kemikaalien valmistus-, varastointi- ja käyttölaitokset, turvetuotantoalueet, jne. Koska riskikohteet eivät sisälly täysimääräisesti riskialuejakoon, on niiden onnettomuusuhat ja riskienhallinnan keinot arvioitava erikseen. Ensisijaisena tavoitteena on lisätä kohteen omia valmiuksia ennaltaehkäistä onnettomuuksia ja toimia oikein onnettomuuden sattuessa. Pelastuslaitos voi vaikuttaa tähän mm: - suorittamalla kohteissa tehostettua valvontaa (palotarkastukset) - tarjoamalla kohteille onnettomuuksien ehkäisyyn, omatoimiseen varautumiseen ja hätätilannevalmiuksiin kohdistuvaa neuvontaa ja koulutusta. Riskikohteissa sattuvien onnettomuuksien todennäköisyyttä ja seurauksia pienentää myös useat toimintaan kohdistuvat säädösvaatimukset. Rakennus/ tapahtuma/ toiminta voi vaatia esimerkiksi: - pelastussuunnitelman tai poistumisturvallisuusselvityksen - alkusammutusvälineistöä - palonilmaisu-, sammutus- ja savunpoistolaitteistoja - jne Erityisiä riskikohteita varten laaditaan lisäksi pelastustoimen suunnitelmia, joita ovat mm: Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 16 (27)

17 - operatiiviset kohdekortit - kemikaalilaitosten ulkoiset pelastussuunnitelmat - toimintaohjeet ilmaliikenneonnettomuuksissa - toimintaohjeet raideliikenneonnettomuuksissa - öljyntorjuntasuunnitelma - pelastustoiminnan johtamisen ja huollon suunnitelmat - jne. 3.4 Riskialuejaon käyttäminen Ilman omatoimisia sammutus- ja pelastustoimenpiteitä on tulipalossa muodostuvien vahinkojen määrä suoraan verrannollinen kohteen saavuttamiseen kuluvan ajan kanssa. Vastaavasti liikenneonnettomuudessa vakavasti loukkaantuneen henkilön selviytymismahdollisuudet vähenevät sitä mukaan, mitä kauemmin avun saapuminen onnettomuuskohteeseen kestää. PTS-ohjeessa on annettu tavoitteelliset aikarajat riskialueiden saavuttamiselle. Aikarajat koskevat A- ja B-kiireellisyysluokan tehtäviä, joihin liittyy tai voi liittyä välitöntä ihmisen, ympäristön tai suurien omaisuusarvojen pelastamista. Toimintavalmiusaikoja tarkasteltaessa on huomioitava yksiköiden lähtöön ja hälytysajoon kuluva aika. Uusi PTS-ohje antaa tavoiteajat myös ensitoimenpiteisiin (tiedustelu, tehtäväkäskyt, kalustoselvitykset ym.) käytettävälle ajalle. Toimintavalmiuden käsitteitä on havainnollistettu seuraavassa kaaviossa (kuva 13). Toimintavalmiusohjeen määrittelemien pelastusmuodostelmien osalta tarkastellaan yhden sammutusauton ja sen henkilöstön muodostamaa pelastusyksikköä sekä 2-5 pelastusyksikön muodostamaa pelastusjoukkuetta. Eri riskialueiden tavoittamiselle asetetut vaatimukset ovat seuraavat: Riskialue Muodostelma ja tavoitteelliset toimintavalmiusajat 1. pelastusyksikkö kohteessa Pelastusjoukkue kohteessa Tehokas pelastustoiminta alkaa 1 6 min 20 min 11 min 2 10 min 30 min 14 min 3 20 min 30 min 22 min 4 voi olla yli 20 min voi olla yli 30 min voi olla yli 30 min Riskialueen 4 osalta on maininta, jonka mukaan alueilla, joissa pelastustoiminnan aloittamiseen kuluva aika on vähintään 40 minuuttia, on kiinnitettävä erityistä huomiota ihmisten omatoimiseen varautumiseen. Mainittu aikaraja on todella pitkä. Esimerkiksi tulipalo aiheuttaa syttymistilaan hengenvaaralliset olosuhteet noin 3 minuutissa, tuhoaa huoneiston noin minuutissa ja rakennuksen (pientalo) noin minuutissa. Omatoimiseen varautumi- Avunsaantiaika 30 minuutin avunsaantiaika kattaa yli 99 % pelastustoimialueen väestöstä ja kerrosalasta. 40 min avunsaantiajan ulkopuolella asuvien määrä on erittäin pieni. Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 17 (27)

18 seen on kiinnitettävä huomiota aina, mutta erityisesti silloin, kun tarkasteltavan alueen avunsaantiaika on yli (noin) 15 minuuttia. Pelastustoiminnan toimintavalmiusaikojen selvittäminen aloitettiin sijoittamalla asemapaikat paikkatietoina kartalle ja määrittämällä jokaiselle asemapaikalle lähtöaika, jonka kuluessa ensimmäisen yksikön pitäisi olla matkalla kohteeseen. Jatkuvassa päivystysvalmiudessa olevilla asemapaikoilla lähtöaikatavoite on yksi minuutti hälytyksestä. Muilla asemapaikoilla tavoite on yleensä viisi minuuttia. Kohteen saavuttamiseen kuluvan ajan selvitettäessä käytettiin apuna MapInfo -ohjelman G-Router -sovellutusta sekä Suomen Tiestö -tietokantaa. Toimintavalmiuskehien eli Isokronien piirtäminen aloitettiin määrittämällä Suomen Tiestö -tietokannan eri tietyypeille nopeusarvot. Isokonien piirtämiselle annettiin arvot siten, että halutusta toimintavalmiuskehästä vähennettiin tarkasteltavan asemapaikan tavoitteellinen lähtöaika. Tämän jälkeen Isokronille määritettiin aloituspiste, jolloin ohjelma piirsi kartalle halutun saavutettavuuskehän, jossa on huomioitu asemapaikan tavoitteellinen lähtöaika ja hälytysajoon kuluva aika. Lopuksi Isokroni värjättiin siten, että sen tarkastelu olisi mahdollisimman selkeää. Kuva 14 Oheisesta kuvasta nähdään, että Oulun seudun paloasemilla on hyvät edellytykset saavuttaa 2-luokan riskialueet 10 minuutin tavoiteajassa. 10 minuutin Isokroni on kuvassa sinisellä. Toimintavalmiusajat eivät kuitenkaan kerro kaikkea siitä, kykeneekö hälytetyt yksiköt suorittamaan sammutus- tai pelastustehtävää. Tavoiteaikojen lisäksi on tarkasteltava myös yksiköiden henkilöstön ja kaluston määrää. Jokaiselle pelastustoimialueen asemapaikalle määritettiin edellä mainittuja periaatteita noudattaen 6, 10, 20, 30 ja 45 minuutin toimintavalmiusalueet. Näiden Isokronien avulla selvitettiin, tavoitetaanko eri riskialueet toimintavalmiusohjeen määrittämissä rajoissa. Seuraavassa taulukossa on esitetty paloasemilta tavoitettavan väestön ja kerrosalan määrä toimintavalmiusohjeen määrittämissä aikarajoissa. Tietokantana on käytetty vuoden 2010 hilaruudukkoa. Aika Väestö Kerrosala (min) Henkilöä % k-m 2 % , , , , , , , ,09 Yht , ,00 Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 18 (27)

19 PTS-ohjeen mukaisen riskialuejaon ja saavutettavuuskehien tarkastelu osoittaa seuraavaa: - Asemapaikkojen sijainti eri riskialueisiin nähden on kohtalaisen hyvä. - Kuusamon Rukalle muodostuvaa 2-luokan riskialuetta ei tavoiteta Kuusamon keskustasta tavoiteajassa. Tämä edellyttää Rukan oman yksikön lähtövalmiuden kehittämistä. - Kuusamon keskustaan ei enää muodostu ensimmäisen luokan riskialuetta. Tämä parantaa ensimmäisen yksikön tavoiteajan toteutumista Kuusamon keskustan 2-luokan riskialueilla (sivutoimiset ehtivät mukaan hälytykseen) - Jäälin ja Laivakankaan 2-luokan riskialueet Oulussa ovat ensimmäisen yksikön osalta tavoiteaikojen rajamailla. Tilanne korjaantuu Ruskonselän paloaseman valmistuttua. Tuiran paloaseman siirtyminen Ruskonselkään vaikeuttaa Toppilaan ja Linnanmaalle muodostuvien 1-luokan riskialueiden tavoittamista. - Taivalkosken 2- ja 3-luokan riskialueille ei saada pelastusjoukkueen kokoista muodostelmaa tavoiteajassa (ellei säiliöautoa katsota toiseksi pelastusyksiköksi). - Pelastusjoukkueen johtaja (OK30, OK32) ei tavoita kaikkia 2- ja 3- luokan riskialueita 30 minuutin tavoiteajassa. Tämä on huomioitava kyseessä olevan alueen asemapaikkojen yksikönjohtajakoulutuksessa. - Riskialuejaon ja toimintavalmiusaikojen tarkastelu mahdollistaisi Käylän, Syötteen, Oijärven ja Oulunsalon paloasemien lakkauttamisen, mutta tähän ei pidä ryhtyä. Kuusamon päällekkäiset ja suurikokoiset tilanteet edellyttävät, että kaikki käytettävissä oleva henkilöstö voidaan hälyttää. Syötteen paloasema turvaa Syötteen matkailualuetta (lähin muu paloasema on yli 30 km etäisyydellä). Oijärven paloaseman lähialueilla on lukuisia turvetuotantoalueita. Oulunsalon paloaseman on lähin apu lähes asukkaan taajamalle sekä Oulun lentokentälle. - Rukan ja Syötteen matkailukeskukset ovat toimintavalmiuden kannalta ongelmallisia. Keskukset sijaitsevat etäällä kuntakeskuksesta ja niiden väestömäärä moninkertaistuu sesonkiaikoina jopa ensimmäistä riskialuetta vastaavaksi. Rukan ja Syötteen paloasemien osalta on erittäin tärkeää, että niiden ensilähdön pelastusyksiköt saadaan miehitettyä ja niiden kalusto on laadultaan ja määrältään riittävää. Asemapaikkojen merkitystä lisää myös se, että ajoaika lähimmältä muulta asemapaikalta Rukalle on noin 18 minuuttia ja Syötteelle noin 25 minuuttia hälytyksestä. Kuva 15 OK30:n ja OK32:n Isokronit. Joukkueenjohtaja ei tavoita Kuivaniemen, Yli- Iin, Utajärven, Pudasjärven ja Taivalkosken 2- ja 3-luokan riskialueita tavoiteajassa. - Henkilöstön määrään ja koulutukseen sekä kaluston määrään ja laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota Hailuodossa, Kuusamossa, Pudasjärvellä ja Taivalkoskella. Tämä johtuu pitkästä etäisyydestä lähimmälle muulle pelastustoimen asemapaikalle. - Asemapaikkojen toimintavalmiudessa esiintyvät puutteet on huomioitava rakenteellisen palonehkäisyn, palotarkastuksen sekä valistuksen ja neuvonnan järjestelyissä. - Toimintavalmiusaikoja tarkastelussa on hyvä huomata, että toimintavalmiusajat eivät kerro mitään siitä, kykeneekö tehtävään lähtenyt yksikkö suoriutumaan annetusta sammutus- tai pelastustehtävästä. Erilaisista tehtävistä selviytyäkseen on yksikössä oltava sammutus- ja pelastustehtävät hallitseva henkilöstö ja asianmukainen kalusto. Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 19 (27)

20 Kuva 16 Pelastustoimen toimintavalmiuden seurannassa on kiinnitettävä huomiota myös siihen, mikä on kaavoituksen vaikutus riskialuejakoon 4 MUUT RISKITEKIJÄT Pelastustoimen tehtäväkenttään liittyy paljon riskitekijöitä, joiden toteutumiseen on varauduttava. Riskitekijät liittyvät pääasiassa toimintaympäristöön, mutta myös oman palvelutuotannon ylläpitämiseen. 4.1 Tulipalot Pelastuslaitoksen asemapaikat suorittavat vuosittain sammutustehtävää, joista osaan liittyy myös pelastaminen. Sammutustehtävät lukeutuvat pelastustoimen perustehtäviin, joihin on yleisesti varauduttu hyvin. Väestön ikääntyessä kasvaa niiden ihmisten joukko, joiden kyky pelastautua tulipalosta omatoimisesti on heikentynyt. Tämä on ollut havaittavissa mm. siitä, että palossa menehtynyt tai loukkaantunut on aiempaa useammin vanhus (O-KPelan tilastot). Tulipalo on sattunut asunnossa, jossa ainut tulipaloihin liittyvä turvalaite on palovaroitin. Asukas ei ole kyennyt reagoimaan palovaroittimen ääneen tai asukkaalla ei ole ollut kykyä pelastautua vaaratilanteesta. Väestön ikääntyminen on huomioitava myös pelastuslaitoksen toiminnassa. Pelastuslaitoksen on osaltaan vaikutettava siihen, että vanhusväestölle olisi entistä enemmän tarjolla kohotetulla suojaustasolla varustettuja asuntoja. Pelastuslaitoksen on huolehdittava, että erityisryhmien asumiseen sekä erityisryhmille tarjottaviin hoivapalveluihin liittyvät poistumisturvallisuusselvitykset on tehty. Pelastuslaitoksen on tarjottava aktiivisesti neuvontaa ja koulutusta erityisryhmien asumiseen liittyvälle henkilökunnalle, kuten myös omissa asunnoissaan asuville ikäihmiselle. Tulipaloihin varautumisessa on huomioitava keväällä 2011 voimaan tullut uusi E1 (YM:n asetus rakennusten paloturvallisuudesta), joka mahdollistaa jopa 8-kerroksisten puukerrostalojen rakentamisen. Tulipalojen osalta on syytä huomioida myös ennakoitu ilmastonmuutos, jonka arvioidaan lisäävän maastopalojen määrää ja kasvattavan niiden kokoa. Tähän on antanut viit- Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 20 (27)

21 teitä mm. vuosien 2006 suuret maasto- ja turvetuotantoaluepalot. Maastopalojen määrän ja pinta-alan kasvamiseen on syytä varautua sekä pelastuslaitoksen omin toimenpitein että viranomaisyhteistyön menetelmin. Tulipaloihin liittyviin riskitekijöihin nähden on pelastustoimen operatiivisessa suunnittelussa varauduttava seuraavaan: - Jokaisella asemapaikalla on oltava tulipaloissa tarvittava peruskalusto ja koulutus. - Jokaisen asemapaikan (pieniä sivupaloasemia lukuun ottamatta) on kyettävä kaluston määrän ja laadun sekä henkilöstön koulutuksen puolesta rakennuspalojen edellyttämään henkeä pelastavaan savusukellukseen. Tämä on huomioitava myös henkilöstön varallaolossa ja hälytysohjeissa. - Suurien rakennuspalojen tai laajojen metsä-, maasto- tai turvetuotantoaluepalojen edellyttämä sammutusvalmius on huomioitava kalusto- ja varustehankinnoissa, hälytysohjeissa, henkilöstön koulutuksessa sekä pelastustoimen ja huoltotoiminnan suunnittelussa. - Jokaisella asemapaikalla on oltava valmius toimia tulipaloissa tai muissa onnettomuuksissa, joissa on mukana palavia nesteitä (perusvalmius sammutusvaahdotteiden käyttöön). - Asemapaikkojen toimintavalmiusaikoihin liittyvät ongelmat (riskialueiden tai -kohteiden tai haja-asutusalueiden saavutettavuus) on huomioitava palonehkäisyn sekä valistuksen ja neuvonnan järjestelyissä. - Pelastuslaitoksen on kohdistettava valvontaa sekä valistusta, neuvontaa ja koulutusta erityisryhmin asumis- ja hoivapalveluiden turvallisuuden kehittämiseen. 4.2 Liikenneonnettomuudet Pelastustoimialueen pelastusyksiköitä hälytetään vuosittain lähes liikenneonnettomuuteen, jotka tapahtuvat pääsääntöisesti aina tieliikenteessä. Rautatie-, lento- ja vesiliikenneonnettomuudet ovat harvinaisia, mutta mahdollisen onnettomuuden varalta on kuitenkin tehty operatiivisia suunnitelmia (toimintaohje raideliikenneonnettomuustilanteessa, toimintaohje ilmaliikenneonnettomuustilanteessa, vesipelastusohje). Tieliikenneonnettomuuden todennäköisyys on suurin Oulun seudulla, missä on suurimmat liikennetiheydet, mutta onnettomuuden todennäköisyys on suuri myös muualla alueella. Voidaan tilastollisesti sanoa, että jokaisessa alueen kunnassa tapahtuu vuosittain vähintään yksi pelastustoimen valmiutta edellyttävä liikenneonnettomuus. Liikenneonnettomuuksiin liittyviin riskitekijöihin nähden on pelastustoimen suunnittelussa varauduttava seuraavaan: - Jokaisella asemapaikalla on oltava nykyaikaiset hydrauliset pelastusvälineet, voimatyynysarja ja muu liikenneonnettomuuksissa tarvittava peruskalusto sekä välineiden käyttämisessä tarvittava koulutus. - Jokaisen asemapaikan on kyettävä onnettomuuspaikan suojavaahdotukseen. - Jokaisen asemapaikan, jonka alueella on sähköistetty rautatie, on kyettävä kaluston sekä henkilöstön koulutuksen puolesta onnettomuuspaikan hätämaadoitukseen. Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 21 (27)

22 - Lento-, meri- ja raideliikenneonnettomuuksista laaditut operatiiviset suunnitelmat on laajennettava kattamaan koko pelastustoimialuetta. 4.3 Vaarallisten aineiden onnettomuudet ja öljyvahingot Pelastustoimialueella sattuvat vaarallisten aineiden onnettomuudet ovat aineiden käsittely-, varastointi- ja kuljetusmääriin nähden harvinaisia. Alueella on tapahtunut vuosien aikana 6 räjähdysonnettomuutta, 52 vaarallisten aineiden onnettomuutta ja 353 öljyvahinkoa (yleensä pieniä liikennevälineeseen liittyviä öljyvahinkoja). Vaarallisiin aineisiin liittyvä onnettomuusriski vaihtelee pelastustoimialueella hyvin paljon. Vaarallisien aineiden kuljetuksista varsinaiset kemikaalikuljetukset sijoittuvat lähes täysin alueen länsiosiin. Riskikohteita ovat tiekuljetusten osalta VT4, VT8, VT22. Alueen muilla pääteillä tapahtuvat vaarallisten aineiden kuljetukset ovat lähes täysin palavien nesteiden tai kaasujen kuljetuksia. Muut kemikaalikuljetukset ovat satunnaisia. Vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksia tehdään alueen kaikilla rautateillä. Merkittävä osa kuljetettavista aineista on sellaisia, että onnettomuustilanteessa niistä aiheutuu lähinnä paikallinen vaaratilanne (palavat nesteet, hapot, peroksidit). Osalla aineista vaara-alue voi kuitenkin olla hyvinkin suuri (nestekaasut, ammoniakki, butadieeni), mikä kasvattaa kuljetuksiin liittyvää riskiä etenkin taajamien kohdalla. Oulussa riskitekijöitä lisää myös varastosekä järjestelyraiteet, joilla tehdään junien hajottamista ja kokoamista. Kuva 17 Vaarallisten aineiden kuljetuksiin liittyvät riskitekijät ovat suurimmillaan silloin, kun rautatie tai maantie kulkee taajaman tai pohjavesialueen läpi (Oulu, Muhos, Liminka, Kempele, Utajärvi, Kuivaniemi). Oulun satamien vuoden 2007 kemikaalikuljetuksista suurimman osan muodostivat nestemäiset polttoaineet, joita tuotiin noin tonnia. Muita vaarallisiksi aineiksi luokiteltavia kemikaaleja kuljetettiin noin tonnia. Kemikaalimäärät jakautuivat YK-vaaraluokan mukaan seuraavasti: syövyttävät aineet noin tn, palavat nesteet n tn, hapettavat aineet noin tn, myrkylliset aineet noin 110 tn ja muut vaaralliseksi luokitellut aineet noin tn. Vaikka vaarallisia aineita kuljetetaan meriteitse paljon, kuljetuksiin liittyvät onnettomuudet ovat olleet harvinaisia. Viimeisimmät onnettomuustilanteet ovat olleet pieniä öljyvuotoja satama-alueella tai pilssivesien laittomasta pumppauksesta aiheutuneita öljyvahinkoja (vuosina aikana yhteensä 8 kpl). Vaarallisien aineiden käyttö- ja varastointilaitoksista aiheutuvat riskitekijät painottuvat muiden kemikaalionnettomuusriskien tavoin Ouluun. Alueen kaikki kemikaalilaitokset, jotka vaativat toiminnalleen TUKES:n luvan sijaitsevat Oulussa (yhteensä 23 kpl). Näistä turvallisuusselvityksen edellyttäviä kohteita on seitsemän: Stora Enso, Kemira, Arizona Chemical, Eka Chemicals, Eka Synthomer, NEOT, Teboil. Pienempiä kemikaalien valmistus-, käyttö- tai varastointilaitoksia sijaitsee myös muualla pelastustoimialueella. Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 22 (27)

23 Vaarallisista aineista aiheutuviin riskitekijöihin nähden on pelastustoimen suunnittelussa varauduttava seuraavaan: - Jokaisella asemapaikalla (pieniä sivupaloasemia lukuun ottamatta) on oltava valmiudet toimia tavanomaisissa ns. päivittäisissä palavien nesteiden onnettomuuksissa sekä pienissä kemikaalionnettomuuksissa. - Jokaisella asemapaikalla on oltava vaarallisten aineiden onnettomuuksissa tarvittavat keskeiset tietolähteet (YK-kirja, OVA -ohjeet). - Alueen länsiosien asemapaikoilla, joiden alueella kulkee valtakunnan Etelä-pohjoissuuntainen päärata tai valtatie 4, 8 tai 22, on oltava valmius henkeä pelastavaan toimintaan kemikaalionnettomuustilanteissa. Lisäksi asemapaikoilla on oltava valmius onnettomuuden tiedusteluun, vuodon välittömään rajoittamiseen (mm. laimennus), vaara-alueen väestön varoittamiseen ja vaara-alueen eristämiseen. - Varsinainen vaarallisten aineiden torjuntavalmius ja siihen tarvittava kalusto keskitetään Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen tehdyn päätöksen mukaisesti (päätös paloasemakohtaisista VAK-tasoista). Kaluston keskittämisessä on huomioitava vaarallisista aineiden kuljetusten aiheuttamat riskit pohjavesialueille (öljyntorjuntavalmius). - Suurempien kemikaalionnettomuuksien varalta on laadittava oma operatiivinen suunnitelma. - Kemikaalionnettomuuksiin liittyvää koulutusta on lisättävä. CBRNEvalmiuden tilanne on tarkistettava erityisesti biologisten onnettomuuksien osalta. - Pelastustoimialueen kemikaalikuljetuksia koskeva riskikartoitus on päivitettävä. - Merialueella sattuvien öljyvahinkojen varalta on huolehdittava, että pelastuslaitoksella on riittävä määrä henkilöstöä öljyntorjunta-aluksia/- veneitä varten. 4.4 Vesipelastustehtävät Oulu-Koillismaan pelastustoimen alue on hukkumistilastoissa hieman keskitasoa paremmalla puolella. Pohjois-Pohjanmaalla hukkui vuosien aikana 14 ihmistä (2,56 henkilöä/ asukasta/vuosi) valtakunnallisen kokonaismäärän ollessa 248 (2,32 henkilöä/ asukasta/vuosi). Hukkumisista 75 % tapahtuu kesä-, heinä- ja elokuun aikana. Hukkuneista noin % on miehiä. Vesipinta-ala ja vesiliikenteen määrä on Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen alueella muuhun Suomeen verrattuna vähäinen, minkä pitäisi yhdessä alueen valtakunnallisesti pohjoisen sijainnin (vesien lämpötila) kanssa vähentää hukkuneiden määrää. Pelastustoimen vesipelastustehtävistä suurin osa kohdistuu Oulun alueelle (vuosien aikana 22 tehtävää 35:stä Oulussa). Vesipelastustehtävien määrä näyttäisikin painottuvan väestökeskittymien mukaisesti. Alueella ei ole varsinaista matkustajalaivaliikennettä. Suurimpia aluksia ovat merialueella risteilevä M/S Aleksandra ja Oulujoella risteilevä M/S Angelina. Merkittävin vesiliikennereitti on Hailuodon lautta (n. 7,5 km/ n. 60 henkilöautoa). Pelastustoimen palvelutasopäätös , Liite 1 LUONNOS 23 (27)