Yhdessä teemme paremmin. Pikassos Oy

Transkriptio

1 Yhdessä teemme paremmin. Pikassos Oy

2 Sosiaalihuollon e-konsultaatio -hankkeen aluehanke Vertaistukea verkossa -hankkeen loppuraportti Sinikka Forsman Anne Joensuu Hanna Liikanen Anna Metteri

3 SISÄLLYSLUETTELO 1. HANKEKUVAUS...3 Kuvaus Virkku-sosiaalityöntekijöiden kumppanuusverkosta...3 Kuvaus Vammaispalveluverkosta HANKKEEN SUUNNITTELU JA ORGANISOINTI...9 Hankerahoitus...9 Hankkeen henkilöstö...9 Projektiryhmä...10 Ohjausryhmä...10 Keskeisiä yhteistyökumppaneita...10 Keskeisin muutos suunnitelmiin...11 Hankkeeseen liittyvä tiedottaminen TAVOITTEET, TULOKSET JA TUOTOKSET...13 Tavoitteen asettelu ja toteutuma...13 Pilottien kokemuksia...14 Hankkeen tuotokset...21 Jatkosuunnitelmat

4 1. HANKEKUVAUS Hanke muodostui kahdesta pilotista, joissa kehitettiin ja kokeiltiin suljettuihin sosiaalityöntekijöiden vertaiskonsultaatiota ohjatuilla ja rajatuilla keskusteluareenoilla. Sosiaalityöntekijöiden virtuaalisen kumppanuusverkon Virkun pilotin toteutus aloitettiin , toimintaa jatketaan vuoden 2004 loppuun saakka. Satakunnan vammaispalveluverkko -pilotti toteutettiin Kuvaus Virkku-sosiaalityöntekijöiden kumppanuusverkosta Kuvio 1. havainnollistaa Virkun rakennetta. Sitä voi pitää myös mallina, johon on koottu hankkeen aikana kertynyt kokemus siitä, millaisia asioita sosiaalityöntekijöiden ammatillista verkkokeskusteluareenaa rakentaessa tulisi ottaa huomioon. Hankkeessa toteutuneet ammatillisen verkkokeskustelun tehtävät ovat kuvion keskellä. Niitä ovat tiedonjako toisille sosiaalityöntekijöille, asiakastilanteisiin liittyvä konsultaatio ja ammatillinen reflektio työn eettisistä, moraalisista ja ammatillisista peruskysymyksistä. Jotta nämä tehtävät voisivat toteutua, täytyy keskusteluareenalla olla laidat, jotka pitävät sitä pystyssä ja rajaavat sen alueen. Keskusteluareena on mielikuvissamme kuin turvallinen pelikenttä, jossa pelataan tietyillä säännöillä ja joiden ansiosta voimme ennakoida toistemme reaktioita ja tiedämme, mihin toiminnan aikana yhteisvastuullisesti pyrimme. Näiksi laidoiksi olemme merkinneet kuvioon salassapidon, luottamuksen, vertaistuen ja kollektiivisen asiantuntijuuden. Luottamus keskusteluareenalla on ensisijaista toiminnan onnistumisen kannalta, siksi sen luomiseen on panostettava. Salassapito on yksi sosiaalityön ammatin keskeisiä elementtejä, siksi olemme tehneet areenan yhdeksi seinäksi salassapidon, vaikka sen voisi nähdä myös osana luottamusta. Areenalle tulevia sosiaalityöntekijöitä velvoittaa sosiaalityön ammattikunnan oma vaitiolovelvollisuus asiakkaan asioista. Sen lisäksi areenan osallistujat tarvitsevat lupauksen siitä, että areenalla esille tulleita asioita osallistujien persoonista ja heidän työpaikkojensa asioista ei levitellä areenan ulkopuolelle. Tämän salassapidon varmistamiseksi on hyvä pyytää kaikilta osallistujilta kirjallinen sitoumus salassapitoon. Tämän sopimuksen voi lähettää osallistujalle allekirjoitettavaksi samalla, kun hänelle lähetetään areenan käyttäjätunnus ja salasana. Salassapitosäännöksiin sitoutuminen lisää luottamusta areenalla. 3

5 Kuvio 1. Omalla nimellä esiintyminen ja itsensä esittely Kirjallinen sitoumus pelisääntöihin areenalle liityttäessä Alkuvaiheen tiheä osallistuminen varmistettava L U O T TA M U S Kirjallinen sitoumus salassapitoon areenalle liityttäessä S A L A S S A P I T O VIRKKU TIEDONJAKO KONKREETTISTEN ASIAKASTILANTEIDEN KONSULTAATIO AMMATILLINEN REFLEKTIO; EETTISET, MORAALISET JA AMMATILLISET PERUS- KYSYMYKSET V E R T A I S T U K I Ongelmien jakaminen Kollegiaaliset neuvot KOLLEKTIIVINEN ASIANTUNTIJUUS Toisiltaan oppiminen Yhteistä vastuuta sosiaalityöstä EHDOT: 1)Työpäivään ja kalenteriin sijoitettuna osana arkipäivää 2) Tekninen tuki helposti tarjolla 3) Harjoituksia / seminaareja: työn sanallistaminen, tunnistettavuuden häivyttäminen, kirjoittaminen 4) Areenan ohjaus tarkoituksenmukaisesti järjestetty 5) Areenan käyttö on sovittu työorganisaatiossa ERILAISET ORGANISAATIOT ALUEELLA SOSIAALI- VAMMAISPALVELU KOULU TERVEYDENHUOLLON YM. TOIMISTO ORGANISAATIOT

6 Luottamukseen kuuluu myös osallistujien sitoutuminen areenan yhteisiin pelisääntöihin, jotka liittyvät muun muassa tapaan kirjoittaa ja ottaa esiin asioita sekä muiden tekemiin keskustelualoitteisiin vastaamiseen. Myös pelisäännöt on hyvä allekirjoittaa areenalle liityttäessä. Lisäksi ne on hyvä olla areenalla sähköisessä muodossa koska tahansa esiin otettavissa ja luettavissa. Luottamusta areenalla lisää myös kaikkien esiintyminen omalla nimellä ja toisten osallistujien tunteminen. Tuntemista voidaan lisätä sillä, että jokainen osallistuja laittaa sivustolle oman valokuvansa ja kirjoittaa itsestään lyhyen esittelyn, joka sisältää muun muassa tiedot omasta työpaikasta, tehtävistä, koulutuksesta ja työkokemuksesta. Verkkoympäristössä opimme tuntemaan toisemme ennen kaikkea kirjoittamisen kautta. Areenalle jätetyt viestit kertovat kirjoittajasta. Olisikin hyvä velvoittaa uusia areenan osallistujia kirjoittamaan edes pieni viesti mahdollisimman pian areenalle liittämisen jälkeen, esimerkiksi kahden viikon sisällä. Viestin olisi hyvä liittyä konkreettiseen asiaan. Uutta osallistujaa voisi pyytää kirjoittamaan vaikka siitä, mikä häntä tällä hetkellä eniten pohdituttaa joko jonkun asiakkaan tilanteessa tai omiin työoloihin liittyen. On todettu, että kynnys osallistua keskusteluun kasvaa sitä korkeammaksi, mitä kauemmaksi henkilö siirtää aloittamistaan. Virkussa hyväksyimme kuunteluoppilaana olon, mutta se oli ehkä virhe, sillä osallistumattomien hiljainen joukko näytti aika ajoin herättävän epäilyksiä kirjoittamista arkailevissa osallistujissa. Se vaikutti keskustelun etenemiseen siten, että arkoja aiheita pelättiin tuoda areenalle, kun ei tiedetty, miten hiljaisina pysyvät jäsenet niistä ajattelisivat. Kaikki aloitusvaiheen toiminta keskusteluareenalla luo areenan käyttäytymiskoodistoa, siksi areenan aloitus kannattaa suunnitella erityisellä huolella. Keskustelun avaukset, toisin sanoen areenan toiminnan virittämiset näyttäisivät toimivan parhaiten periaatteella, että pienestä ja rajatusta aiheesta siirrytään isompaan ja abstraktimpaan ja sovitaan jo pelisäännöissä vastausten välittömästä tuottamisesta. Koko areena rakentuu periaatteessa vertaistuelle, sille että osallistujat ovat halukkaita jakamaan omia tietojaan ja tukemaan kollegoita. Jakaminen ei saa olla yksipuolista. Henkilö, joka ei saa vastauksia tai palautetta omiin keskustelualoitteisiinsa, turhautuu. Hän myös todennäköisesti kyllästyy antamaan vastauksia muille, vaikka tietäisikin asioista. Parhaimmillaan keskusteluareenan toiminta johtaa kollektiivisen asiantuntijuuden vahvistumiseen tilaan, jossa kannetaan yhteistä vastuuta sosiaalityön ammatista ja tehtävästä, asiakkaiden asemasta ja sosiaalityön paikasta ja tekemisen ehdoista yhteiskunnassa. Se on ammattikunnan sisäistä dialogia ja kriittistä reflektiota, jossa kaikki mielipiteet ovat sallittuja ja yhtä arvokkaita ja jossa osallistujat oppivat toisiltaan ja oppivat tarkaste- 4

7 lemaan omaa toimintaansa kriittisesti. Kriittisyyden voi tässä määritellä esimerkiksi toiminnan arvioinniksi suhteessa ilmaistuihin arvolähtökohtiin ja tavoitteisiin. Virkun osallistujat tulivat monilta erilaisilta sosiaalityön toiminta-alueilta, mikä mahdollisti organisaation rajat ylittävän yhteisen sosiaalityön ymmärryksen kehittämisen. Näin mahdollistui monipuolinen näkemys sosiaalityöstä ja siitä, mikä on olennaista tässä ammatissa. Ammatillinen verkkokeskustelu ja -konsultaatio on vielä hyvin uusi asia työorganisaatioissa. Niitä pidetään helposti ylimääräisenä huvituksena tai ikävänä pakkona, johon tulisi osallistua, kun tuli lupauduttua mukaan. Jotta verkosta voisi tulla osa työn arkea, sen käyttö täytyy olla hyväksytty ja sovittu työorganisaatiossa. Jotta verkon mahdollisuuksia voisi täysipainoisesti hyödyntää, sen käyttöä pitää harjoitella ja järjestää sen käytölle aikaa omaan työkalenteriin. Tarvitaan myös tekninen tuki, johon voi tarvittaessa ottaa yhteyttä. Käytön harjoittelu ei tarkoita vain tekniikan harjoittelua vaan myös kirjoittamisen tavan harjoittelua. Kirjoittamiseen liittyvät kysymykset siitä, kuinka häivytän asiakkaan tunnistettavuuden, kuinka sanallistan hiljaista tietoa, kuinka ilmaisen asiani niin, että viestin tärkein sisältö tulee oikein ymmärrettyä. Luettuaan hyvän tapauskuvauksen areenan käyttäjä saattaa kuitenkin olla ymmällään siitä, mihin kysyjä haluaa vastauksen eli mikä kysyjän ongelma on tämän tapauksen kanssa. Keskusteluareenan viestien tulisi olla napakoita ja lyhyehköjä, sillä lukijat ovat useimmiten hyvin kiireisiä ihmisiä. Siksi asiasisällön tiivistämisen taito on kullanarvoinen eli kannattaa harjoitella tiivistämistä niin, että asian kannalta olennaiset seikat tulevat kuitenkin riittävästi ilmi, sillä vain riittävillä taustatiedoilla varustettuun kysymykseen tulee hyviä vastauksia. Parhaimmillaan verkkoväline toimii, kun sen käytön osaa hyvin ja sen käyttöä ei aseteta pakoksi vaan se on tarvittaessa käyttöön otettava tuen ja konsultaation väline. Työntekijää rauhoittaa jo se, että hän tietää, että vaikeissa tilanteissa tällainenkin mahdollisuus on olemassa. Vastausten saamisen kannalta iso osallistujajoukko on parempi kuin pieni. Toisaalta pienessä ryhmässä tai kapeaan työalaan rajoitetussa verkkokeskustelussa voi syntyä nopeammin parempi luottamus, mikä johtaa suurempaan aktiivisuuteen keskusteluissa ja asioiden verkkoon tuomisessa. Kun on luottamusta, uskaltaa tuoda tyhmänäkin pitämänsä asian yhteiseen käsittelyyn ja luottaa, että ryhmä käsittelee sitä asiallisesti. Optimaalisen toiminnan kannalta areenan tarkoituksenmukainen ohjaus on merkityksellistä. Areenan ohjaaja luo turvallisuutta olemassaolollaan. Käyttäjät voivat luottaa siihen, että ohjaaja puuttuu mahdolliseen häiriköintiin ja turvaa sen, ettei kenellekään käy huonosti areenalla eli ei tule nolatuksi tms. 5

8 Kuvaus Vammaispalveluverkosta Vammaispalveluverkon konsultaatiomallissa samantyyppisissä tehtävissä eri kunnissa tai muissa organisaatioissa toimivat kollegat voivat kysyä toisiltaan ammatillista neuvoa tai näkemystä internetpohjaisen konsultaatioalustan välityksellä. Vammaispalveluverkon käyttäjiä olivat kuntien sosiaalityöntekijöiden lisäksi kaksi vammaispalvelun asiantuntijaa, toinen Länsi-Suomen lääninhallituksesta ja toinen Stakesista. Sähköisen konsultaation keskustelualusta oli toteutettu Internet-pohjaisesti. Tietoliikenne oli suojattu SSL-tekniikalla (Secure Socket Layer) jota esimerkiksi verkkopankit käyttävät. Järjestelmän käyttö oli mahdollista vain rekisteröidyille käyttäjille ja käyttäjien henkilöllisyys rekisteröitymisvaiheessa varmistettiin henkilökohtaisella kontaktilla. Jokaisella käyttäjällä oli oma kirjautumistunnus ja salasana sekä kertakäyttöiset avainturvalukuparit. Kaikki keskustelut ja käyttäjien salasanat salakirjoitettiin tietokantaan tallentamisvaiheessa. Järjestelmässä oli myös aikakatkaisu joka katkaisi yhteyden palvelimelle valitun ajan jälkeen jos käyttäjä ei suorittanut mitään toimenpidettä. Tällä pyrittiin varmistamaan, ettei sisään kirjautunut käyttäjä voinut unohtaa yhteyttä auki. Järjestelmän ominaisuutena oli, että kun keskustelu päätettiin (lopetettiin) jostain tietystä aiheesta ylläpitäjän tehtäviin kuului tulostaa keskustelu paperille ja tietokannassa oleva keskustelu tuhoutui siinä vaiheessa lopullisesti. Vammaispalveluverkossa tätä ei käytetty, vaan keskustelut päätettiin vasta hankkeen loputtua. Konsultaatiojärjestelmä oli sijoitettu kaupallisen palveluntarjoajan räätälöimälle erilliselle palvelimelle, johon muilla kuin teknisellä ylläpidolla ei ollut pääsyä eikä ylläpitokaan pystynyt lukemaan käytyä keskustelua. Palvelimen ohjelmistojen tietoturvapäivitykset olivat palveluntarjoajan tehtävä. Hankkeen valmisteluvaiheen aikana projektityöntekijä opetteli keskustelualustan käytön ja oppi kehittäjä Karvosen ohjaamana kirjautumaan internetin verkkopalvelun kautta järjestelmään. Perehdytys tapahtui projektityöntekijän omalla työkoneella ja vei ajallisesti pari tuntia. Järjestelmän käytön omaksuminen ei ollut työlästä. Jos jokin asia unohtui, sen saattoi tarkistaa selkeistä teknisistä ohjeista, jotka avautuivat näkyviin järjestelmän kautta. Projektityöntekijä toimi paitsi käyttäjänä myös ylläpitäjänä järjestelmässä. Kehittäjä Karvonen oli omassa hankkeessaan toiminut ylläpitäjänä, mutta käytännön sujuvuuden kannalta tässä hankkeessa projektityöntekijä päätettiin nimetä ylläpitäjän rooliin. 6

9 Järjestelmän ylläpito oli järjestetty kolmitasoiseksi. Teknisimmästä tasosta eli palvelimen toimintakunnosta ja tietoturvapäivityksistä huolehti kaupallinen palveluntarjoaja. Toisen tason teknisestä ylläpidosta vastasi Matti Karvonen ja se sisälsi mahdollisten ohjelmamuutosten tekemisen kuten ohjeiden ja käyttöehtojen muokkaamisen. Hänen tehtävänään oli myös mahdollisten virhelokien seuranta ja neuvonta alkuvaiheessa mutta vammaispalveluverkon keskusteluiden seuraamiseen ei hänellä ollut oikeutta. Varsinaisena vammaispalveluverkon ylläpitäjänä toimi projektityöntekijä. Hän toimi keskustelun ja sen mahdollistamisen tehtävissä eli rekisteröi käyttäjät ja mahdolliset muutokset tiedoissa, tulosti ja jakoi avain-turvalukukortit sekä huolehti siitä, että mahdolliset keskusteluaiheet, joihin ei tuotettu pitkään aikaan uusia viestejä tulivat joko uudelleen käyttöönotetuiksi tai lopetetuiksi. Projektityöntekijällä oli ylläpitäjänä mahdollisuus liittää uusia käyttäjiä verkkoon. Yhteys toimi sähköisesti internetin verkkopalvelun kautta. Jokaisella oli henkilökohtainen käyttäjätunnus, salasana ja avainlukulista, joiden avulla pääsi kirjautumaan verkkokeskustelualustalle. Jokainen sai laminoidun, muovitetun henkilökortin Vammaispalveluverkkoa varten. Kortissa ei ollut salasanaa eikä käyttäjätunnusta vaan ne olivat työntekijän muistissa tai muualla kirjattuna. Avainlukulista oli painettu henkilökortin toiselle puolelle. Verkkokeskusteluun kuuluvan henkilön tietokoneen sähköpostiin tulei muistutus saapuneesta uudesta keskusteluaiheesta, jonka nähdäkseen oli kirjauduttava internetin kautta järjestelmään. Kokeilun alkaessa sovittiin seuraavat pelinsäännöt: 1. Vammaispalveluverkossa voidaan käsitellä kaikkia vammaispalvelua koskevia ammatillisia kysymyksiä. 2. Pyritään siihen, että jokainen kuvaa tilanteita sosiaalialan ammattilaisen ammattitaitoa laajasti hyödyntäen. 3. Jos verkkoon esitellään kollegoille jokin ratkaisua vaativa asiakastapaus vastuu päätöksestä on sillä työntekijällä, joka tapauksen esitteli ja jonka asiakas oli. 4. Jos käydään keskustelua asiakastapausten kautta, tapaukset kuvataan siten, että siitä ei käy ilmi asiakkaan tunnistetietoja eikä asiakasta voi tosiasiallisesti tunnistaa. 5. Tunnistetiedoin varustetussa asiakaskohtaisessa konsultaatiossa tarvitaan aina asiakkaalta kirjallinen lupa hänen asiansa käsittelyyn. 7

10 6. Jokainen sitoutuu seuraamaan ja kommentoimaan keskustelua vähintään kerran viikossa. 7. Konsultaatiorinkiin liitetään mukaan erityisasiantuntijoita tarpeen mukaan. (Erityisasiantuntijoina vammaispalveluverkossa lääninsosiaalitarkastaja sekä Stakesista asumispalvelujen asiantuntija.) 8. Konsultaatioaineiston tulostaminen ja tallentaminen keskustelun päätyttyä on projektityöntekijän tehtävänä. Projektityöntekijä oli yhden mukana olevan kunnan vammaispalvelutyöntekijä, joka toimi hankkeessa osa-aikaisesti. Projektityöntekijä järjesti kokeiluun osallistujille kokeilun kestäessä kolme tapaamista, osallistujat eivät tunteneet toisiaan etukäteen. Ryhmätapaamisissa projektityöntekijän tehtävänä oli kutsua kokous koolle ja toimia ryhmässä puheenjohtajana. Projektityöntekijä toimi paitsi käyttäjänä myös ylläpitäjänä järjestelmässä. Projektityöntekijällä oli käyttöoikeuksien puolesta ylläpitäjänä mahdollisuus liittää uusia käyttäjiä verkkoon. Hankkeen valmisteluvaiheen aikana projektityöntekijä opetteli keskustelualustajan kehittäjän ohjaamana kirjautumaan internetin verkkopalvelun kautta järjestelmään. 8

11 2. HANKKEEN SUUNNITTELU JA ORGANISOINTI Hankkeen kokonaistoteutus ajoittui tammikuu joulukuu 2004 väliselle ajalle, siten että Pikassos Oy:n toteuttama sopimuskausi päättyi lokakuun 2004 lopussa, Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön hanke jatkuu vuoden 2004 loppuun saakka (sopimus syyskuun loppuun saakka). Tämä loppuraportti kattaa kokonaishankkeen kuvauksen lokakuun 2004 loppuun saakka. Hankkeen piloteista on tehty rahoittajan kanssa erilliset sopimukset. Pikassos Oy:lla on ollut hankkeessa kahtalainen rooli. Pikassos on toteuttanut (Kaakkois-) Satakunnan vammaispalvelun sosiaalityöntekijöiden konsultaation. Pikassos on myös toiminut rinnakkaisten pilottien yhteisen oppimisprojektin ja projektin edistymisen tukijana. Suunnitteluvaiheessa havaittiin, että osaamiskeskuksen alueella oli vireillä kaksi tavoitteiltaan samansuuntaista hankeaihiota. Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitoksen sosiaalityöntekijöille suunnattu vertaistuen areena, josta ensimmäisessä vaiheessa käytettiin työnimeä Puhkunetti. Satakunnassa vammaispalveluverkon lähtökohtana oli Satakunnan Makropilotti -hanke, jossa esitettiin konsultointiin liittyviä ideoita erityisesti asiakaskohtainen konsultaatio oli Satakunnan Makropilotti -hankkeen tuottama lähtökohta. Pikassos tarttui Kaakkois-Satakunnan sosiaalijohtajien esittämään toiveeseen toteuttaa vammaispalvelun konsultointikanava. Internetpohjainen keskustelualusta saatiin hankkeeseen käyttöön Matti Karvoselta, joka oli suunnitellut ja kehittänyt Suojaus- ja turvallisuusteknisiltä ominaisuuksiltaan internetpohjainen keskustelualustan, joka vastasi pankkien asiakaspalvelussa käyttämää maksujärjestelmää. Hankerahoitus muodostui Stakesin rahoituksesta ja toteuttavien organisaatioiden omarahoitusosuuksista. Stakes rahoitti hanketta kokonaisuudessaan : Tampereen yliopiston pilottia (vuonna ja vuonna ) ja Pikassoksen pilottia (vuonna ja vuonna ). Organisaatioiden omarahoitus on muodostunut pääasiassa työpanoksesta. Virtuaalisen kumppanuusverkon Virkun arviointiprojekti on lisäksi saanut rahoitusta Työsuojelurahastosta. Liitteenä erittelyt Stakesin rahoituksen käytöstä. Hankkeen henkilöstö toimi kokonaisuudessaan osa-aikaisena tai oman toimensa ohella. Projektipäällikkönä on toiminut oman työnsä ohessa suunnittelija Hanna Liikanen Pikassos Oy:stä. Virkun toteuttivat tutkijat Anna Metteri ja Sinikka Forsman 9

12 (kummankin työaika ½ pv 1 pv viikossa). Tietoteknisenä tukena Virkkuun olivat datanomi Seija Veneskoski ja webasiantuntija Anjariitta Korpela. Hankkeessa oli myös kaksi korkeakouluharjoittelijaa. Katja Saaranen ( ) ja Jenni-Mari Räsänen ( ). Pikassoksen palkkaamana vammaispalveluverkon osa-aikaisena projektityöntekijänä on toiminut Porin kaupungin vammaispalvelutoimiston vammaispalveluohjaaja Anne Joensuu 50 % työaika 3-6; sekä ; 20 % työaika Projektiryhmän muodostivat tutkija Sinikka Forsman, yliassistentti Anna Metteri, ATK-suunnittelija Seija Veneskoski Tampereen yliopistosta sekä projektityöntekijä Anne Joensuu Pikassoksesta (Porin kaupunki), suunnittelija Risto Koivumäki (vuoden 2003 loppuun saakka), kehittäjäsosiaalityöntekijä Tuula Lehtinen, suunnittelija Hanna Liikanen Pikassos Oy:sta sekä projektipäällikkö Matti Karvonen Sosiaalikehitys Oy:sta (vuoden 2003 loppuun saakka). Projektiryhmässä vierailivat web-suunnittelija Anjariitta Korpela sekä harjoittelijat Jenni-Mari Räsänen ja Katja Saaranen. Projektiryhmä kokoontui , , , , , , , sekä Ohjausryhmän muodostivat kehittämispäällikkö Ani Kajander Stakesista, projektipäällikkö Pirkko Levola Prizztech Oy:sta, sosiaalijohtaja Pirjo Mattila Köyliön kunnasta (2004 saakka), professori Tarja Pösö Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitoksesta sekä toimitusjohtaja Lasse Rautniemi Pikassos Oy:sta. Projektin valvojana toimi Ani Kajander. Ohjausryhmä kokoontui , , , , Vammaispalvelun sosiaalityöntekijöiden ryhmä kokoontui , , , ja Virkku-tilaisuuksia keskusteluareenalle osallistuville sosiaalityöntekijöille toteutettiin , ja Keskeisiä yhteistyökumppaneita hankkeessa olivat Pikassos-alueen (Pirkanmaa, Kanta-Häme ja Satakunta) kunnat pääasiassa sosiaalitoimen sosiaalityöntekijöiden välityksellä. Virkussa on ollut kirjautuneena reilut 50 sosiaalityöntekijää. Projektin käynnistäminen houkutteli ilmoittautumaan hankkeeseen lisäksi yli 20 muuta sosiaalityöntekijää, jotka eivät kuitenkaan hankkeen aikana kirjautuneet areenalle. Ilmoittautuneet olivat 45:tä kunnasta, joista 15 oli alle asukkaan kuntia. Kunnan tai kaupungin palveluksessa ilmoittautuneista oli 52; terveydenhuollon palveluksessa oli 12. Kokeiluun ilmoittautui sosiaalityöntekijöitä myös A-klinikalta (1), kuntoutuskeskuksesta (2), osaamiskeskuksesta (3) 10

13 sekä yksi sosiaalityön opiskelija Tampereen yliopistosta. Yhteistyö sosiaalityöntekijöiden työnantajien kanssa osallistuminen virtuaaliareenalla käytävään keskusteluun ja tilaisuuksiin sovittiin työnantajien kanssa sosiaalityöntekijöiden omaehtoisten ilmoittautumisten jälkeen. Vammaispalveluverkon vammaispalvelutyöntekijät olivat Porin, Rauman, ja silloisen Kaakkois-Satakunnan kunnista (Huittinen, Kokemäki, Köyliö, Punkalaidun, Säkylä ja Vampula). Projektin alkuvaiheessa sovittiin osallistumisesta, joka varmistettiin projektityöntekijän alkuvaiheen kontakteissa. Maaliskuussa 2004 vammaispalveluverkkoon ilmoittautui ja hyväksyttiin myös työntekijä Karviasta. Yhteistyötä tehtiin myös muiden projektien kanssa. Konsultointiin liittyviä kysymyksiä työstettiin Sosiaalihuollon e-konsultaatiohankkeen konsultaatiohankkeen projektipäällikön Leena Kurran kanssa. Lastensuojelun verkkokollega-hankkeessa (Sosiaalikehitys Oy) luotu keskustelualusta toimi vammaispalveluverkon teknisenä alustana ja hankkeen vetäjä Matti Karvonen konsultoi hanketta. Pikassos Oy:n Maaseudun sosiaalityö - hankkeen kanssa tehty yhteistyö liittyi ennen muuta Virkku-virtuaaliareenan rekrytointiin ja tiedottamiseen. Vammaispalveluverkon yhteistyöverkostoon kuuluivat myös Länsi-Suomen lääninhallitus Pirkko Pakkala ja Stakesin vammaisten ihmisten asumispalveluiden laatusuositusten asiantuntija projektipäällikkö Päivi Nurmi-Koikkalainen. Keskeisin muutos suunnitelmiin liittyi Sosiaaliportin aikatauluihin. Sosiaaliportin viivästyminen vaikutti Virkku-pilotin toteuttamiseen. Työryhmä ennakoi viivytyksen ja kykeni toteuttamaan suunnitellun pilotin Tampereen yliopiston opetusteknologiakeskuksessa olevalla Moodle-alustalla saatuaan siihen hankkeen valvojan ja ohjausryhmän suostumuksen. Päätös keskustelujen aloittamisesta Moodlessa tehtiin ohjausryhmän kokouksessa , jolloin keskustelun mahdollinen siirtäminen Sosiaaliportin ekstranettiin jätettiin edelleen avoimeksi. Hankkeeseen liittyvä tiedottaminen oli suunnattu ensisijaisesti sosiaalialan ammatillisille tahoille. Aloitus- ja rekrytointivaiheen tiedottaminen suunnattiin ennen muuta Pikassosalueen kuntiin. Hankkeen edetessä projektiin osallistuneet henkilöt ovat esitelleet hanketta erilaisissa seminaareissa ja lehtijutuissa. 11

14 seminaarit, työkokoukset: Sinikka Forsman & Anna Metteri: Tampereen kaupungin Aikuissosiaalityön seminaari Tampereella. Sinikka Forsman & Anna Metteri: Maaseudun sosiaalityön kesäseminaari Tampereella. Anne Joensuu: Länsi-Suomen läänin hallituksen tilaisuus Turussa. Sinikka Forsman & Anne Joensuu Verkkoneuvontaa ja -konsultointia koskeva työkokous Rovaniemellä (Sosiaalihuollon e-konsultaatiohanke). Sinikka Forsman & Anna Metteri: Sosiaalityön asiantuntijuuden kehittäminen virtuaaliareenalla. Havaintoja Virtuaalisen kumppanuusverkon aloitusvaiheesta Sosiaalityön tutkimuksen päivät Jyväskylässä Anne Joensuu: Pori. Sinikka Forsman & Anna Metteri: Virtuaalinen kumppanuusverkko sosiaalityön ammatillisena tukirakenteena. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietotekniikan tutkimuspäivät Tampere Sinikka Forsman: Verkkokeskustelu sosiaalityöntekijöiden tukena ja tietolähteenä. Stakesin e-konsultaatiohankkeen loppuseminaari Helsingissä Lasse Rautniemi: Sosiaalialan osaamiskeskus konsultoinnin verkoissa Stakesin e- konsultaatiohankkeen loppuseminaari Helsingissä Anna Metteri: How to Break the Culture of Silence in Finnish Social Work. Face to face and Virtual Arrangements for Critical Reflection. Sosiaalityön maailmankonferenssi Global social work 2004, , Adelaide, Australia. Sinikka Forsman & Jenni-Mari Räsänen: Verkkodialogi välineenä sosiaalityöntekijän asiantuntijuuden kehittämisessä. Sosiaalipolitiikan päivät Helsinki. artikkelit Eskola, Teemu Vertaistukea verkossa. Vammaispalveluverkko Satakunnassa. Porin kaupungin henkilöstölehti. Forsman, Sinikka & Metteri, Anna Virtuaalinen kumppanuusverkko sosiaalityön ammatillisena tukirakenteena. SoTeTiTe Teoksessa Kaija Saranto & Kristiina Häyrinen (toim.) Sosiaali- ja terveydenhuollon tietotekniikan ja tiedonhallinnan tutkimuspäivät. Tutkimuspaperit. Osaavien keskusten verkoston julkaisuja 4/2004. Erja Saarinen. Neuvoja ja tukea verkkokonsultilta. Sosiaaliturva 4/04, s

15 3. TAVOITTEET, TULOKSET JA TUOTOKSET Tavoitteen asettelu ja toteutuma Vertaistukea verkossa -hankkeen tavoitteet kirjattiin projektisuunnitelmaan seuraavasti: [hankkeen tavoitteena] on lisätä sosiaalityöntekijöiden keskinäistä verkostoitumista ja vertaistukea. Hankkeella tähdätään sosiaalityöntekijöiden ammatilliseen kasvuun ja identiteetin vahvistamiseen sekä konsultaatiokäytäntöjen vahvistamiseen. Pilottikokeiluissa selvitetään mahdollisuuksia ja reunaehtoja tietoverkon hyödyntämiseen sosiaalityön vertaiskonsultoinnissa. Virtuaalifoorumilla tutkijat luovat edellytyksiä ammatilliselle keskustelulle ja hankkivat kokemuksellista ymmärrystä tällaisen keskustelun ja nettiareenan merkityksestä sosiaalityöntekijöille. Sosiaalityöntekijöiden Virkku-kumppanuusverkko Tavoite toteutetaan (päivämäärien tarkennus sosiaaliportin suunnitelmien mukaan ) käynnistysvaiheessa mukana osallistujaa Pikassos-alueelta (hankesuunnitelma ) pilotti testaa sosiaaliportin ekstranetin keskusteluryhmien toimintaa tietoteknisen käyttäjätuen ja koulutuksen sekä nettiareenan tekninen suunnittelu nettiopas, joka sisältää ohjeistusta ja vinkkejä kuinka hyödyntää nettiareenaa oman työn ja jaksamisen tukena ja esimerkiksi kuinka käsitellä yhteisessä keskustelussa salassapitovelvollisuuden alaisia asioita. Nettioppaan täydentäminen ja kehittäminen. Hankkeen tulokset kootaan nettioppaaseen. eettisten ohjeiden laatiminen sähköistä konsultaatiota varten yhteistyössä Talentia ry:n kanssa kansallisten ja kansainvälisten kokemusten ja tutkimusten kokoaminen Toteutuma aloitusseminaarissa 35 osallistujaa, ilmoittautuneita areenalle marraskuussa , maaliskuussa , toteutettiin Moodle-alustalla Sosiaaliportin viivästyttyä toteutui 1. versio Nettioppaasta julkaistu hankkeen nettisivuilla syksyllä versio syyskuussa pantiin vireille vuoden 2004 alussa, yhteinen kokous Talentian eettisen lautakunnan kanssa keväällä 2004 toteutettiin, raportoidaan tarkemmin arviointitutkimushankkeen raportissa 13

16 Vammaispalveluverkossa oli alun perin tavoitteena saada käytännön kokemuksia siitä, miten sähköisen konsultaation avulla sosiaalityöntekijä voi saada yksittäiseen asiakastapaukseen liittyvään ongelmaan asiantuntija-apua, tukea, ohjausta ja neuvontaa kollegoiltaan. Lähtökohtana olivat vammaispalveluihin liittyvät konsultaatiotarpeet, mutta tavoitteena oli samalla testata sähköisen konsultaation käyttökelpoisuutta yleensäkin sosiaalityöntekijän tekemään asiakastyöhön. Alla taulukkomuotoon kootut tavoitteet on koottu projektihakemuksesta ja -suunnitelmasta sekä rahoittajan kanssa tehdyistä sopimuksista. Satakunnan vammaispalveluverkko Tavoite toteutetaan vammaispalvelun vertaiskonsultaatiokokeilu valmisteluvaiheessa kootaan nykykäytäntöjä ja ohjeistuksia pilotin käynnistämisen pohjaksi sovitaan toimintamallista testataan ja kokeillaan Lastensuojelun verkkokollega-hankkeen salattua ja suojattua konsultaatiojärjestelmää käynnistysvaiheessa mukana Kaakkois-Satakunnan kunnat ja mahdollisesti joitakin suurempia kaupunkeja kokeilussa mukana koko ajan 7-8 sosiaalityöntekijää ennakkoarvio vuotuisesta konsultaatiotarpeesta (asiakaskohtainen tarkastelu) yhteensä tapausta 1 Toteutuma toteutettiin vammaispalvelun vertaiskonsultaatiokokeilu Koottiin prosessikuvaus Porin toimintakäytäntöjen pohjalta yhteinen toimintamalli elokuussa 2003 toteutui mukana ko. kunnat (Huittinen, Kokemäki, Köyliö, Punkalaidun, Säkylä, Vampula) sekä Pori ja Rauma. osallistuneiden vammaispalvelutyöntekijöiden määrä 8 ja 9 maaliskuun 2004 alusta, jolloin mukaan työntekijä Karvialta. aloitettujen keskustelujen määrä 30 (+ 7 projektin toteuttamiseen liittyvää) Pilottien kokemuksia Virkun kokemukset ja opetukset: ohjaajien omaa pohdintaa Sosiaalityöntekijöiden ilmaisema kiinnostus areenaa kohtaan on alusta alkaen ollut suurempaa kuin toteutunut osallistuminen. Ennen Virkun keskusteluareenan avaamista kiinnostusta hanketta kohtaan ilmaistiin monissa yhteyksissä ja etukäteisilmoittautumisia tuli 1 Pohjautui kuntien omaan arvioon projektin suunnitteluvaiheessa. 14

17 runsaasti. Kun keskusteluareena avattiin ja ilmoittautuneita pyydettiin vahvistamaan osanottonsa areenan salasanojen tekoa varten, osa ennakkoilmoittautuneista jättäytyi pois. Kaikki areenalle salasanan saaneet henkilöt eivät myöskään ole kirjautuneet areenalle. Keskusteluja areenalla on käyty 26:ssa ( ) sosiaalityön sisältöjä koskevassa säikeessä, joissa on esitetty 100 puheenvuoroa. Lisäksi on keskusteltu verkon hyödyntämisestä sosiaalityön työvälineenä (4 keskustelusäiettä, joissa 30 puheenvuoroa) ja arvioitu itse Virkku-hanketta (3 keskustelusäiettä, joissa 18 puheenvuoroa). Myös teknisille kysymyksille on ollut oma palstansa, sillä hankkeessa on tarjottu osallistujille mahdollisuus kysyä neuvoa ja apua mihin tahansa tietotekniikan käyttöön liittyvässä asiassa. Tätä mahdollisuutta osallistujat ovat kuitenkin käyttäneet netissä vähän (4 keskustelusäiettä, joissa 11 puheenvuoroa), enemmän sen sijaan puhelinkonsultaatioina. Yhteensä puheenvuoroja on esitetty 159. Varsinkin keskusteluareenan aloitusvaiheessa tuen ja neuvojen tarve oli suuri. Virkun osallistujien ohjaus ja perehdyttäminen on tapahtunut aloitusseminaarien lisäksi yksilökohtaisesti kasvokkain, puhelimen tai sähköpostin välityksellä. Monissa neuvontatilanteissa oli lähdettävä liikkeelle perusasioista, mikä kertoo käyttäjien tottumattomuudesta tietotekniikan käyttöön. Toisaalta joukossa oli myös erittäin kokeneita tietotekniikan osaajia ja käyttäjiä. Merkittävää on se, että Virkun tutkimuskyselyissä osallistujat eivät kokeneet teknisen osaamattomuutensa tai Virkun tekniikan olevan esteenä omalle osallistumiselleen. Verrattuna muihin raportoituihin kokemuksiin ammatillisista verkkokeskusteluista voidaan sanoa, että Virkun keskusteluaktiivisuus on ollut keskimääräistä tai sitä parempaa tasoa eli noin 10 prosenttia osallistujista on aktiivisia. On todettu, että yleensä sosiaalityöntekijät esiintyvät erilaisilla julkisilla foorumeilla melko matalalla profiililla eivätkä ole hanakoita esittämään omia näkemyksiään. Siihen verrattuna Virkku-foorumin keskusteluaktiivisuuteen voi olla tyytyväinen, sillä keskustelua on kuitenkin kohtuullisessa määrin käyty. Käyttäjien alkukartoituksessa ilmaisemansa tarve käyttää Virkkua asiakastapauksiin ja asiakastyöhön liittyvien akuuttien ongelmien ratkaisuun, ei ole toteutunut hyvin. Tämän tyyppisiä kysymyksiä on esitetty vain harvoin ja useimmiten vastaukset niihin ovat tulleet hyvin pitkällä viiveellä, jos ollenkaan. Näyttää siltä, että osa keskustelijoista on rakentanut ajatteluunsa hierarkioita, mikä on ollut täysipainoisen osallistumisen esteenä. Jotkut käyttäjät ovat saattaneet vierastaa ohjaajia yliopiston työntekijöinä eivätkä ole antaneet merkitystä yhteiselle sosiaali- 15

18 työn intressille. Samoin on saatettu arastella esiintyä areenalla esimiesasemassa olevien seurassa. Virkun sisältökeskustelujen ohjaajat ovat toimineet areenalla omassa roolissaan sekä sosiaalityöntekijöinä että yliopiston tutkijoina. He ovat olleet virittämässä keskustelunaiheita ja osallistuneet keskusteluihin kanssakeskustelijoina. Osallistujia on tuettu ja rohkaistu. Hierarkioita on pyritty purkamaan ja kirjoittamiskynnystä madaltamaan muun muassa käsittelemällä areenan toimintaa aloitusseminaarissa ja Virkun pelisäännöissä, jotka ovat olleet kaikkien luettavana Virkun kotisivuilla. Ohjauksessa on korostettu erilaisuuden rikkautta, toisten osallistujien kunnioitusta ja sitä, että jokainen puhuu rehellisesti omalta paikaltaan. Kaikki osallistujat eivät myöskään ole käyttäneet areenan ohjaajia hyödykseen sillä tavalla kuin se tämän projektin aikana olisi ollut mahdollista. Ohjaajille ei ole heitetty kysymyksiä eikä käytössä ollutta yliopiston ATK-asiantuntemusta ole hyödynnetty siinä mitassa kuin se olisi ollut mahdollista. Välineen käytöstä Virkun osallistujat ovat edelleen kiinnostuneita ja halu jatkaa on. Näyttää siltä, että verkkokeskustelun viriäminen ottaa oman aikansa. Ilman ohjaajaa se ei onnistu, sillä ohjaaja taustalla luo turvallisuutta. Aina on oltava joku, jolta voi kysyä, vaikka sähköpostin välityksellä, jos ei kehtaa laittaa kysymystään areenalle kaikkien nähtäväksi. Ohjaaja huolehtii myös, ettei kenellekään voi käydä areenalla huonosti, ettei kukaan voi tulla lopullisesti tulla nolatuksi tms. Luottamuksen synnyttäminen areenalla on tärkeää. Käyttäjät pelkäävät tulevansa väärin tulkituiksi ja pelkäävät, että kirjoitetuista asioista juorutaan eteenpäin. Kirjoittaminen areenalle tuntuu olevan vaikeaa, vaikka Virkun käyttäjät kirjoittavatkin työssään joka päivä. Nettiin kirjoittaminen on kuitenkin jotenkin juhlallisempaa, sillä jäähän siitä dokumentti. Näyttää siltä, että verkkokeskustelu ei korvaa kahvihuonekeskusteluja ainakaan nykyisen ammatti- ja työpaikkakulttuurin vallitessa. Se, että opimme tuntemaan toisiamme, synnyttää luottamusta. Se voi tapahtua verkkokeskusteluareenalla vain runsaiden keskustelujen kautta. Osallistujien on siis kirjoitettava areenalle usein, jotta käyttäjät oppivat luottamaan toisiinsa ja oppivat ennakoimaan toistensa tavat reagoida. Siksi verkkoareenan alkuvaiheessa on tärkeää, että areenalle kirjoitetaan tiheästi ja kaikkiin kysymyksiin vastataan. Tähän on panostettava tulevissa verkkohankkeissa eli jollain tavalla saatava kaikki osallistujat kirjoittamaan muutaman kerran areenalle heti alussa. 16

19 Tarvitaan ehkä muutosta sosiaalityön ammattikulttuurissa nykyistä kollektiivisempaan ammattikunta-ajatteluun, yhteiseen vastuuseen työstä ja sen kehittymisestä ennen kuin tällainen kollektiiviseen vastuuseen perustuva areena voi täysimittaisesti toimia ja hyödyttää käyttäjiään. Myös Virkun käyttäjien akateemiset peruskvalifikaatiot kirjoittaminen, puhuminen, käsitteellistäminen ja kriittisyys on otettava käyttöön. Vai onko niin, että nykytyöelämässä ei ole varaa olla kriittinen toimintaehtojen suhteen, jolloin jäljelle jää vain kriittisyys itseä kohtaan? Onko myös sosiaalialalla niin, että kriittiset työntekijät lentävät ensimmäisenä ulos ja työntekijän on sopeuduttava työpaikan arvoihin eikä päinvastoin? Toisaalta sosiaalialalla on pitkät individualismin, yksin pärjäämisen ja osaamisen perinteet, mikä ei anna tilaa omaan tietämättömyyden ja keskeneräisyyden näyttämiselle. Näitä ja monia muita pelkoja olisi häivytettävä, jotta keskustelu yhteisellä areenalla sujuisi. Olisiko siis myös asiantuntijuuskäsityksen muututtava, ennen kuin konsultaatioon ja keskusteluun rohkaistutaan? Jo aloitusseminaarissa osallistujat ennakoivat ja myöhemmin välikyselyssä varmistivat sen, että suurimmaksi esteeksi Virkun käytölle nousee ajanpuute ja mahdottomuus ottaa aikaa itselle. On jatkossa syytä pohtia tarkemmin, mitä esteitä työssä on sille, etteivät sosiaalityöntekijät pysty edistämään itse haluamaansa ja tärkeäksi kokemaansa asiaa. Miten saada työhön elementtejä, jotka voimaannuttavat, kehittävät ja antavat motivaatiota sekä ehkäisevät väsymistä ja loppuun palamista? Miten verkkokeskustelusta voisi tulla työprosessin yksi elementti? Voidaan sanoa, että verkon mahdollisuuksien hyödyntäminen sosiaalityön työvälineinä on vasta alkutaipaleellaan, mutta nämä mahdollisuudet avaavat monia visioita. Satakunnan vammaispalveluverkko Kasvokkaistapaamisten merkitys oli suuri luotaessa yhteisiä toimintatapoja ja luottamuksellista ilmapiiriä ammattilaisten välille. Konsultaatiokokeiluun osallistuneet sosiaalityöntekijät eivät tunteneet toisiaan ennestään. Hankkeen aikana järjestetyissä viidessä ryhmätapaamisessa olivat kaikki kutsutut aina paikalla. Ennakkoarviot konsultaatioiden määrästä vaihtelivat välillä. Kokeilussa toteutui 30 keskustelun aloitusta ja yhteensä 200 kirjallista puheenvuoroa. Osittain eroa voidaan selittää sillä, että ennakkoarviot tehtiin asiakastapausten pohjalta, kun taas kokeilussa käytännöksi muodostui asiakeskeinen lähestymistapa. 17

20 Konsultaatioihin osallistumisessa ja keskustelujen avaamisessa aktiivisuus kasautui. Kolmen työntekijän aloitteesta konsultaatioaihe laitettiin verkkoon 23 kertaa ja loput 7 aihetta laitettiin 4 työntekijän toimesta. Kaksi osallistujaa ei aloittanut yhtään konsultaatiota. Erityisasiantuntijat vastasivat kumpikin vain yhteen konsultaatioaiheeseen kirjoittamalla. Konsultaatioihin osallistuivat aktiivisimmin kokeneet vammaispalvelutyöntekijät. Konsultaatiokokeiluun osallistuvilla sosiaalityöntekijöillä oli työkokemusta vammaispalveluasioista seuraavasti: kaksi oli työskennellyt yli 30 vuotta, kolme oli työskennellyt yli 5 vuotta ja kolme oli työskennellyt alle 3 kuukautta vammaispalvelulain mukaisten päätösten tekijänä. Yhdeksäs työntekijä, joka liittyi mukaan vammaispalveluverkkoon maaliskuussa 2004 oli työskennellyt vammaispalvelulain mukaisten asioiden parissa alle 3 kuukautta. Osallistuminen konsultaatioon oli sekä passiivista että aktiivista. Passiivinen osallistuja ei kirjoittanut mitään kommenttia tai vastausta, mutta seurasi keskustelua lukemalla. Konsultaatioaiheet herättivät eri tavoin mielenkiintoa osallistujissa. Jonkin aiheen tiimoilta käytävä keskustelu käytiin lukemassa jopa 60 kertaa ja joku aihe kiinnosti vain 3 osallistujaa lukemisen verran. Vammaispalveluverkossa konsultaatiota käytiin enemmän asioista kuin asiakaskeskeisesti. Työntekijöiden tarve saada aikaan yhtenäisiä ohjeita ja perusteita palvelujen myöntämisperusteiksi nousi konsultaatioaineistosta esiin. Neuvon kysymisen tarve ja yleisten soveltamisohjeiden tarve helpottamaan lain tulkintaa tuli näkyväksi. Keskustelu ja konsultaatio keskittyivät vammaispalvelulain ympärille. Tarvittaisiin pikaisesti valtakunnalliset perusteet ja ohjeet siitä, minkälaisella asiakkaalla on oikeus vaikeavammaisten palveluasumiseen. Tärkeintähän olisi, että asiakkaat saisivat ne palvelut, joihin heillä on oikeus. Määrärahasidonnaisista avustuksista on jo enemmän KHO:n päätöksiä ja linjat ovat selvemmät. Ei ole oikein, ei asiakkaita eikä työntekijöitä kohtaan, että lain soveltamisohjeet tulevat vain hallinto-oikeuksien päätösten kautta. Konsultaatioissa käsitellyt teemat painottuivat konsultaatioissa seuraavasti: 18

21 Taulukko 1. Toteutuneet konsultaatiot (vertailu teemoittain). Teemat konsultaatioissa teema toistui konsultaatiossa kirjoitetut viestit viestiketju luettu Kuljetuspalvelu Asunnon muutostyöt Palveluasuminen Asuntoon kuuluvat välineet ja laitteet Tulkkipalvelut Määrärahasidonnaiset palvelut ja tukitoimet Kuka on vaikeavammainen? Minkä lain perusteella? Kehitysvammapalvelut Omaishoidon tuki Yhtenäisten ohjeiden ja perusteiden tarve hyviä toiminta-käytännöt Koulutuksen tarve Yht Kun lähtökohtana konsultaatioissa olivat laintulkintaan liittyvät kysymykset, asiakas kuvattiin yleisellä tasolla eikä asiakkaan henkilöllisyys ollut tunnistettavissa kuvauksen perusteella. Muutamassa konsultaatiossa neuvoa kysyttiin kuvaamalla asiakas yleisluonteisesti, kuten kehitysvammainen lapsi, laaja-alainen kehityshäiriö- ei kuitenkaan varsinainen kehitysvamma, pyörätuolia käyttävä vammainen henkilö, joka tarvitsee apua... Verkkokonsultaatio ei ole välttämättä kovin nopea tapa selvittää pulmallisia asioita. Kolme yhdeksästä koki verkkokonsultaation riittävän nopeaksi tavaksi saada vastaus kiireellisen ongelman ratkaisussa. Neljä yhdeksästä ei ollut tyytyväisiä vastauksen saannin nopeuteen. Kolme yhdeksästä arvioi puhelimen olevan parempi väline nopean vastauksen saamisessa. Vammaispalveluverkon jatkumisen lisäksi osallistujat näkisivät vammaispalvelun seudullisen yhteistyön kehittyvän koulutuksella ja kasvokkaistapaamisilla. Työ vammaispalveluasioiden parissa nähtiin kokonaisvaltaisena ja moniammatillista osaamista vaativana haasteellisena ja kehittyvänä työalueena. Käyttäjien kokemuksen mukaan vammaispalveluverkosta oli hyötyä tasavertaisten ja oikeudenmukaisten päätösten tekemisen tukena. Voidaan myös olettaa osallistujien ammattitaidon jossakin määrin lisääntyneen vammaispalveluasioissa sillä perusteella, 19

22 että jokainen koki hyötyvänsä kokeilusta jollakin tavoin. Vammaispalveluverkkoa käytettiin pääasiassa tiedon saamiseksi, mielenkiinnosta, työn kehittämiseksi ja oman päätöksenteon pohjaksi. Käyttäjät arvioivat että verkkokonsultaatio sopi hyvin vammaispalveluasioiden käsittelyyn. Kaikki kokeilussa mukana olleet arvioivat kasvokkaistapaamiset hyödyllisiksi. Niiden katsottiin vahvistavan keskustelua, helpottavan yhteydenottoja ja lisäävän keskinäistä luottamusta. Kasvokkaistapaamisia hyödynnettiin myös konsultatiivisesti. Etuna pidettiin nopeutta ja välitöntä keskustelunmahdollisuutta. Verkkokeskustelua seuranneiden vammaispalvelun erityisasiantuntijoiden palaute vammaispalveluverkosta: Aiheiden vaikeudesta ja monimutkaisuudesta huolimatta työntekijät oppivat kuvaamaan aihealueen hyvin tiiviisti ja ongelman ydin oli hahmotettu. Sosiaalityö sinällään kehittyi, eli hahmottui se mistä on kyse ja mitkä ovat eri vaihtoehdot auttaa. Isot kunnat, joissa on paljon tapauksia eivät ehkä saaneet hankkeesta sitä apua ja tukea joka oli tarkoitus. Kenties ryhmä oli liian pieni tuottaakseen runsaasti erityisosaamiseen liittyvää keskustelua. Konsultaation käyttämän teknisen sovelluksen kanssa voisi olla kehittämisen tarvetta. Vastaajat epäilivät, että kirjoittaminen konsultaatioverkkoon ei ehkä ole vielä kaikille toimiva työkalu. Konsultaatioon osallistumisen tulee lähteä työntekijän omasta aktiivisuudesta ja halusta liittyä konsultaatiorenkaaseen. Osallistumisen vapaaehtoisuus ja osallistujan innostus ovat tärkeitä asioita. Konsultaatioverkko tarvitsee ohjaajan / koordinaattorin. Konsultaation ohjaajan tehtäviin kuuluu konsultaation ylläpitäjän tehtävät; osallistujien liittäminen keskusteluun ja tekninen ohjaus keskusteluissa sekä mahdollisten ryhmätapaamisten ja koulutustilaisuuksien järjestäminen verkkokeskustelun tueksi. Keskustelun ylläpitäjän ja projektityöntekijän rooliin ilmoittivat kaikki vastaajat olleensa tyytyväisiä. Konsultaatioverkkoon osallistuneiden mielestä projektityöntekijä oli osallistunut keskusteluun kuten muutkin ja koordinoinut hanketta kuten piti. Hankkeen koordinointitehtävä koettiin tärkeäksi ja tarpeelliseksi verkkokokeilun aikana. Vammaispalvelujen toteuttamisen ongelmista saatiin palautetta kuntien sosiaalijohdolta: Kuntien sosiaalijohtajat kannattivat Vammaispalveluverkon tyyppistä toimintaa. Vaikka vammaispalveluverkon toivottiin jatkuvan, kuntien sosiaalijohtajat eivät kuitenkaan vielä sitoutuneet taloudellisin resurssein jatkotyöhön. Tärkeimpänä koettiin lainsäädännön selkiyttämisen tarve. Selkeämpiä kriteerejä kaivattiin kaikkien vammaispalvelujen 20

23 myöntämiseen. Vammaisille järjestettävien kuljetuspalvelujen organisoimista nykyistä paremmin tarvitaan sekä uusien ja nykyistä kustannustehokkaampien toimintatapojen käyttöönottoa kuljetuspalvelun järjestämiseen. Sidosryhmät kannattavat verkkokonsultaation jatkamista ja käytön laajentamista. Yhteys Sosiaaliporttiin on tärkeää huomioida jatkoa suunniteltaessa. Tarvitaan valtakunnallinen konsultaatioverkko, jolla mahdollistetaan pysyvä konsultaatiokäytäntö vammaispalvelupäätöksiä tekeville sosiaalityöntekijöille. Pysyvän konsultaatiokäytännön avulla voidaan luoda sosiaalityöntekijöiden yhteinen oppimisprosessi, jossa heidän ammattitaitonsa vammaispalvelujen osalta kasvaa. Asiakkaan näkökulmasta tämä johtaa palvelun laadun paranemiseen ja oikeusturvan toteutumiseen nykyistä paremmin. Hankkeen tuotokset 1. Sosiaalityöntekijöiden kumppanuusverkon Virkun pilotti , koulutustilaisuuksineen. 2. Nettiopas 3. Tutkimusartikkelit ja raportit (luettelo kohdassa hankkeeseen liittyvä tiedotus). 4. Vammaispalveluverkon pilotti Raportti kokeilusta ja sen tuloksista (liitteenä). Jatkosuunnitelmat Jatkosuunnitelmana on jatkaa vammaispalveluverkon toimintaa laajemmalla kuntapohjalla Sosiaaliportissa. Kuntakiinnostusta selvitellään, kun Sosiaaliportin käynnistymisaikataulu vahvistetaan. Virkun osalta jatkosuunnitelmia täsmennetään syksyn 2005 aikana. Syksyllä 2004 osallistumisen aktiivisuus on vähentynyt. Osallistujien kiinnostusta rajatumpiin aihealueisiin pohjautuviin ryhmiin selvitetään. 21