Pyörre-projekti

Transkriptio

1 Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Selvityksiä 2004:6 Pyörre-projekti Sosiaalinen kuntoutus, toiminnallisuus ja ryhmämuotoinen aikuissosiaalityö Kirsti Kuusela ja Inkeri Kvick

2 HELSINGIN KAUPUNKI SOSIAALIVIRASTO HELSINGFORS STAD SOCIALVERKET CITY OF HELSINKI SOCIAL SERVICES DEPARTMENT Tekijä(t) - Författare - Author(s) Kirsti Kuusela & Inkeri Kvick Julkaisun nimi Publikationens titel Title of the Publication PYÖRRE-projekti Sosiaalinen kuntoutus, toiminnallisuus ja ryhmämuotoinen aikuissosiaalityö Julkaisija Utgivare Publisher Helsingin kaupungin sosiaalivirasto Sarja - Serie Series Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Selvityksiä ISSN/Sosv ISBN/Sosv Julkaisuaika - Publikationsdatum Published 2004 KUVAILULEHTI PRESENTATIONSBLAD PRESENTATION Sivumäärä, liitteet - Sidoantal, bilagor Pages, appendixes 68 s. + 9 liitettä Osanumero - Del nummer Part number 2004:6 Kieli - Språk - Language suomi Tiivistelmä - Referat - Abstract Helsingin kaupungin Läntisen sosiaalikeskuksen aikuissosiaalityössä toteutettiin alueen sosiaalipalvelutoimistojen yhteinen projekti, jonka tavoitteena oli kehittää ryhmämuotoinen kuntouttavan sosiaalityön työmalli ja pohtia sen vakiinnuttamismahdollisuuksia osaksi alueen aikuissosiaalityötä. Projektin lähtökohtana oli kuntouttavan työtoiminnan alkamisesta herännyt kysymys siitä, mitä palveluja sosiaalitoimella on tarjota niille työelämästä syrjäytyneille pitkäaikaistyöttömille asiakkaille, joiden työelämävalmiudet ovat niin heikot, että he eivät kykene osallistumaan edes kuntouttavaan työtoimintaan, mutta jotka eivät kuitenkaan ole ohjattavissa eläkkeelle. Toiminnan tavoitteena sosiaalityön näkökulmasta oli kehittää toiminnallisia työmuotoja aikuissosiaalityöhön sekä tuoda ryhmämuotoinen työmalli yksilökohtaisen sosiaalityön rinnalle. Asiakasnäkökulmasta tavoitteena oli arkielämää koskettavan muutoksen alkuun saattaminen ja toimintakyvyn vahvistaminen muutoksen ylläpitämiseksi. Vuonna 2003 työmallia kokeiltiin asiakastyössä järjestämällä eri ikäryhmille yhteensä neljä noin kuuden viikon pituista sosiaalisen kuntoutuksen jaksoa eli Pyörre-kurssia. Kursseihin osallistui yhteensä 27 asiakasta iältään vuotta. Kurssin suoritti sovitusti loppuun 22 osallistujaa. Alueen aikuissosiaalityöntekijät osallistuivat kurssien suunnitteluun yhdessä projektityöntekijöiden kanssa. Kunkin ryhmän toimintaan osallistui eri tavoin keskimäärin neljä alue- tai aikuissosiaalityöntekijää. Keskeisenä toiminnan menetelmänä käytettiin ryhmämuotoista kuntouttavaa sosiaalityötä. Pyörreryhmissä se tarkoitti sitä, että kannustavassa ja rohkaisevassa ilmapiirissä tapahtuvan yhteisen tavoitteellisen toiminnan sekä vertaisryhmästä saatavan tuen avulla pyrittiin vahvistamaan kunkin ryhmäläisen yleistä aktivoitumista ja yksilöllistä toimintakykyä. Vaikutusten arvioinnissa olemme käyttäneet runsaasti suoria ilmauksia asiakkaiden palautetarinoista ja haastatteluista kuvaamaan heidän omia voimaantumisen kokemuksiaan ajankäytön hallinnan, toiminnallisuuden ja vuorovaikutuksen näkökulmista. Sosiaalityöntekijöiden kohdalla arvioimme kokemuksellista oppimista ja projektityöntekijöiden eli tämän raportin kirjoittajien näkökulmasta pohdimme projektityötä yleensä, tämän projektin onnistumista ja työmallin mahdollisuutta toimia osana aikuissosiaalityötä. Lopuksi hahmottelemme aktivoitumisprosessia pitkäjänteisessä kuntouttavassa sosiaalityössä. Tässä projektissa kohderyhmä huomioon ottaen keskityttiin aktivoitumisprosessin ensimmäiseen vaiheeseen, liikkeelle lähtöön ja sen erityiskysymyksiin doc Avainsanat - Nyckelord - Key words kuntouttava ryhmämuotoinen sosiaalityö; sosiaalinen kuntoutus; toiminnallisuus; aktivoituminen Hinta Pris Price Julkaisun myynti ja jakelu: Sosiaali- ja terveydenhuollon tietopalvelu PL 7010, HELSINGIN KAUPUNKI Puhelin: Telekopio: Sähköposti:sosv.kirjasto@hel.fi Tiimiposti: Sosv Kirjasto Hki/Sosv Julkaisumuoto Publikationsform Publishing form Distribution och försäljning: Social- och hälsovårdens informationstjänst PB 7010, HELSINGFORS STAD Telefon: Telefax: E-post: sosv.kirjasto@hel.fi Teampost: Sosv Kirjasto Hki/Sosv Distribution and sales: Social and Health Care Information Services PB 7010, Helsingin kaupunki Telephone: Telefax: sosv.kirjasto@hel.fi Teampost: Sosv Kirjasto Hki/Sosv

3 SISÄLLYS ESIPUHE 1 1 PYÖRRE-PROJEKTIN TAUSTA, TAVOITTEET JA OSALLISET PROJEKTITOIMINNAN JA RAPORTOINNIN LÄHTÖKOHDAT SOSIAALISTA KUNTOUTUSTA VAI KUNTOUTTAVAA SOSIAALITYÖTÄ? Aktivoivan ja kuntouttavan työotteen taustaa Kuntoutuksen käsitteistä PYÖRRE-PROJEKTIN OSALLISET JA TOIMINNAN RAKENNE Projektin johto ja ohjaus Projektityöntekijöiden vertaisryhmät Sosiaalityöntekijöiden keskustelufoorumit eli Pyörre-päivät Kurssimuotoisen asiakastyön kokeilua "Internet tutuksi" Projektitoiminnan rahoitus Pyörteen asiakaskunta Aikuissosiaalityön rooli Pyörteessä Pyörre-kurssien rakenne Opinnäytetyö sosiaalityöntekijöiden oppimiskokemuksista 19 2 PYÖRRE-KURSSI VOIMAANTUMISPROSESSIN ENSI ASKELEENA AJANKÄYTÖN HALLINTA TYÖTTÖMÄN ELÄMÄN JÄSENTÄJÄNÄ Aamu aina hankalaa Epäsäännöllinen päivärytmi "Työttömän arki ei ole lomaa" Mistä mielekäs elämä? "Rahapäivien" merkitys ja taloudellinen avustaminen Pyörre-kursseilla Katse tulevaisuushorisonttiin TOIMINNALLISUUS AKTIVOITUMISEN MENETELMÄNÄ Toimintakyky ja työkyky Havaintoja ryhmänä toimimisesta Ryhmämuotoisen toiminnan sisällöllistä tarkastelua VUOROVAIKUTUS SOSIAALISEN KUNTOUTUKSEN ELEMENTTINÄ Vuorovaikutus ryhmäläisten kesken Vuorovaikutus ryhmäläisten ja sosiaalityöntekijöiden kesken 40 3 PYÖRRE-PROJEKTIN VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTI PYÖRRE-KURSSIEN YKSILÖKOHTAISEN VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTI Välittömät vaikutukset Pyörre-kurssilaisten elämässä Pitkäkestoiset vaikutukset Pyörre-kurssilaisten elämässä SOSIAALITYÖNTEKJÖIDEN OSALLISTUMIS- JA OPPIMISKOKEMUKSIA Sosiaalityöntekijöiden osallistumiskokemuksia ja kehittämisideoita Sosiaalityöntekijöiden kokemuksellinen oppiminen PROJEKTITYÖNTEKIJÖIDEN NÄKÖKULMA Projektityön ominaislaadusta ja arjesta Työmallin arviointia 58 4 KUVAUS AKTIVOITUMISPROSESSIN VAIHEISTA 62 5 LOPUKSI 65 LÄHTEET 66 LIITTEET 69

4 1 ESIPUHE Pyörre-projekti on toteutettu sosiaaliviraston strategisessa ytimessä, kuntouttavan aikuissosiaalityön painopistealueella. Strategioissa painotetaan aikuisten toimintakyvyn ja vastuullisuuden vahvistamista, visiona aikuisuus jossa on mielekästä tekemistä, työtä ja onnistumisen kokemuksia. Uutena toimintatapana on vaikuttava kumppanuus, joka ei ole palvelujen kohdentamista, vaan ihmisten omien voimavarojen vahvistamista vastavuoroisessa kumppanuustyössä. Pitkäaikaistyöttömyys, toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkuus ja syrjäytymiskehitys haastaa kuntouttavan sosiaalityön uusien, vaikuttavien työmuotojen kehittämiseen. Sosiaalivirastossa, myös läntisellä alueella, on vuosien varrella toteutettu useita pitkäaikaistyöttömille ja pitkäaikaisasiakkaille suunnattuja hankkeita tavoitteena asiakkaiden omien voimavarojen tunnistaminen ja vahvistaminen. Pyörre-projektin idea syntyi sekä aikaisempien yksittäisten hankkeiden myönteisistä kokemuksista että tarpeesta kehittää ja vakiinnuttaa kuntouttava työmalli aikuissosiaalityöhön. Tästä lähtökohdasta projektin kohderyhmäksi valikoitui asiakkaiden lisäksi sosiaalityöntekijät. Asiakasmuutosten lisäksi haluttiin arvioida työmallin soveltuvuutta aikuissosiaalityöhön. Pyörre muotoutui Läntisen sosiaalikeskuksen neljän sosiaalipalvelutoimiston, Haagan, Kaarelan, Pitäjänmäen ja Reijola-Munkkiniemen, sosiaalisen kuntoutuksen kehittämisprojektiksi. Voimavarasuuntautuneesta viitekehyksestä lähtevä projekti toteutettiin ajalla Projektiin saatiin yksi projektisosiaalityöntekijä ja hänen työparikseen osa-aikaisesti Läntisen sosiaalikeskuksen yhteinen sosiaalityöntekijä. Kaikki Läntisen sosiaalikeskuksen alue- ja aikuissosiaalityöntekijät osallistuivat projektiin joko suunnittelemalla tai vetämällä työparina Pyörre-kurssien ryhmäpäiviä tai ohjaamalla asiakkaita ja käymällä heidän kanssaan henkilökohtaisia ohjauskeskusteluja. Vuoden 2003 aikana järjestettiin neljä toiminnallista sosiaalisen kuntoutuksen jaksoa eli Pyörre-kurssia. Kurssit suunnattiin sosiaalisen kuntoutuksen tarpeessa oleville sosiaalityön asiakkaille. Kurssien ensisijaisena tavoitteena oli asiakkaiden kokonaisvaltaisen voimaantumisen eli myönteisen pyörteen tukeminen tarjoamalla heille pienessä vertaisryhmässä ohjattua toimintaa. Työelämään siirtyminen katsottiin pitkän tähtäimen tavoitteeksi. Asiakasnäkökulmasta projektin tavoitteet toteutuivat hyvin. Opiskelijoiden tekemissä asiakashaastatteluissa näkyy selvästi askeleita voimaantumisen suuntaan. Kuten raportissa todetaan, yksilölliset liikahtamiset eri elämänalueilla ovat kuitenkin vasta ensimmäisiä askeleita kohti muutosta. Projekti tuo selkeästi esille, ja toivottavasti synnyttää realistista keskustelua, tämän kohderyhmän pitkäjänteisen sosiaalityön tarpeesta. Vaikka sosiaalityön interventiot olisivat oikeita, oikein kohdennettuja ja oikea-aikaisia, syntyy oikopolkuja omatoimisuuteen varsin harvoin. Työn tulokset asiakasmuutoksina näkyvät pitkällä viiveellä. Asiakaslähtöisessä suunnitelmallisessa aikuissosiaalityössä ja tapauskohtaisessa realistisessa arvioinnissa on viime vuosina tehty systemaattista vahvaa kehittämistyötä. Uuden elämänkaariorganisaation suunnittelussa ja siihen liittyviä priorisointiratkaisuja tehtäessä on tärkeätä turvata tämän kehittämisprosessin jatkuminen.

5 2 Sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta projektin hyötyjä ovat olleet mm. vuorovaikutuksen lisääntyminen lännen alueen sosiaalityöntekijöiden kesken, oman työn ja työmenetelmien arvioinnin vahvistuminen. Toisaalta on tuotu esille työntekijöiden vaihtuvuutta ja ajanpuutetta, joka on osan mielestä ollut luovan ja kokeilevan sosiaalityön esteenä. Kun suhtautuminen Pyörteen kaltaiseen projektiin on kokonaisuutena ollut myönteistä, uskon, että uudessa organisaatiossa on entistä paremmat mahdollisuudet hyvien työmallien levittämiseen ja yhteisen jäsentyneen suunnan luomiseen aikuissosiaalityöhön. Projektityötä on arvioitava siitä näkökulmasta mitä pysyvää se tuottaa, miten sen vaikutukset jäävät elämään myönteisinä asiakasmuutoksina. Uskon arkityöhön kytketyn projektin aikana syntyneen myönteisen pyörteen jatkuvan aikuissosiaalityössä, jolloin turvataan asiakkaiden polkujen jatkuminen ja uusien syntyminen. Pyörteen tapaisen toiminnallisen työmuodon juurtuminen osaksi sosiaalityötä edellyttää, että sillä on jatkossa selkeä paikkansa ja resurssit muuttuvassa kuntouttavan sosiaalityön kokonaisuudessa. Pyörre-projektin ovat mahdollistaneet projektisosiaalityöntekijöiden lisäksi projektissa aktiivisesti toimineet alue- ja aikuissosiaalityöntekijät sekä johtavat sosiaalityöntekijät projektin suuntaajina. Heille kaikille kuuluu suuri kiitos arvokkaasta kehittämistyöstä. Havainnollisesta ja arvioivasta raportista näkyy, ettei asiakaslähtöisyys ole kadonnut hetkeksikään. Lukijoille toivon mielenkiintoisten lukuhetkien ohella uusia oivalluksia aikuissosiaalityön ja sen vaikuttavuuden kehittämiseen ja eväitä myös uuden organisaation aikuispalvelujen suunnitteluun. Tuula Kuusisto vs. toimistopäällikkö Läntisen sosiaalikeskuksen aikuisten palvelujen vastuuryhmän puheenjohtaja Helsingin kaupungin sosiaalivirasto

6 3 1 PYÖRRE-PROJEKTIN TAUSTA, TAVOITTEET JA OSALLISET 1.1 PROJEKTITOIMINNAN JA RAPORTOINNIN LÄHTÖKOHDAT Projektin aikana toiminnan tavoitteet kiteytyivät seuraavanlaisiksi: Sosiaalityön näkökulmasta toiminnallisuus aikuissosiaalityön menetelmäksi vertaisryhmätyöskentely yksilötyön rinnalle Asiakkaan näkökulmasta arkielämää koskettavan muutoksen aikaansaaminen toimintakyvyn vahvistaminen muutoksen ylläpitämiseksi Tässä Pyörre-projektin loppuraportissa kuvaamme toiminnallista ryhmätyötä aikuissosiaalityössä sosiaalisen kuntoutuksen ja yksilöllisen aktivoitumisprosessin välineenä. Tarkastelemme projektin toimintaa ja sen vaikutuksia eri osallistujatahojen asiakkaiden eli Pyörre-kurssilaisten, toimintaan osallistuneiden sosiaalityöntekijöiden ja projektityöntekijöiden eli tämän raportin kirjoittajien näkökulmista. Olemme kiinnostuneita aktivoitumisprosessin eri vaiheista, erityisesti liikkeelle lähdön problematiikasta. Pyrimme raportissa aineistolähtöisyyteen käyttämällä suoria lainauksia asiakaspalautteista ja haastatteluista. Olemme tehneet oman työn arviointia tutkivalla työotteella ja näemme projektikokemustemme työstämisen raportiksi eräänä osana omaa oppimisprosessiamme. Raportin alussa hahmottelemme aktivoivan ja kuntouttavan työotteen taustaa sosiaalityössä ja kartoitamme alustavasti aihepiirin käsitteistöä. Sen jälkeen esittelemme Pyörre-projektin osalliset ja projektitoiminnan rakenteen Helsingin kaupungin Läntisessä sosiaalikeskuksessa. Luvussa 2 kuvaamme Pyörre-kursseille osallistuneiden asiakkaiden voimaantumisprosessia ajankäytön hallinnan, toiminnallisuuden ja vuorovaikutuksen näkökulmista. Arvioidessamme projektin vaikutuksia luvussa 3 tarkastelemme välittömiä ja pitkäkestoisia vaikutuksia kurssilaisten elämässä sekä sosiaalityöntekijöiden osallistumis- ja oppimiskokemuksia. Oma näkökulmamme tulee esiin kuvatessamme projektityön ominaispiirteitä ja pohtiessamme Pyörre-kurssien työmallin toimivuutta osana alueen aikuissosiaalityötä. Lopuksi luonnehdimme aktivoitumisprosessin kokonaisuutta kuntouttavassa sosiaalityössä ja tuomme esiin liikkeelle lähdön erityismerkityksen voimaantumisprosessin alussa.

7 4 1.2 SOSIAALISTA KUNTOUTUSTA VAI KUNTOUTTAVAA SOSIAALITYÖTÄ? Sosiaalityössä kohdataan yhä vielä 1990-luvun laman seurauksia. Monelle laman jälkeisestä pitkittyneestä työttömyydestä on tullut ei-toivottu elämäntapa, johon jokaisen on omalla kohdallaan löydettävä mahdollisimman hyviä ratkaisuja. Sosiaalityöntekijä voi olla asiakkaan tukena tässä arjessa selviytymisessä tekemällä yksilökohtaista sosiaalityötä. Työhallinto on puolestaan luonut erilaisia tukityön ja koulutuksen mahdollisuuksia ehkäisemään pitkäaikaistyöttömyyden aiheuttamaa syrjäytymisen uhkaa. Syrjäytyminen taloudellisesti niukan toimeentulon vuoksi merkitsee usein osattomuutta ei vain aineellisesta hyvinvoinnista, vaan myös toiminnallisuudesta ja yhteisöllisyydestä luvun puolivälistä alkaen syntyi eri puolilla maata lukuisia niin sanottuja aktiiviprojekteja tukemaan työttömien työllistymisedellytysten parantumista ja syrjäytymisen ehkäisemistä (Karjalainen & Lahti 2001, 24 26). Paikallisten projektien tavoitteena oli kehittää sosiaalisen kuntoutuksen toimintamuotoja, joiden avulla voidaan tukea aktivoitumista. Ryhmämuotoisissa kokeiluissa vertaisryhmän keskinäinen tuki nähtiin lisäresurssina. Kuntoutuspolun kulkeminen työllistymiseen asti edellyttää onnistuakseen lähes aina kuitenkin myös pitkäjänteistä yksilökohtaista sosiaalityötä. Kuntoutuksen kenttä on melko jäsentymätön ja vakiintuneet selkeät käsitteet ovat vasta muotoutumassa. Sosiaalinen kuntoutus ja kuntouttava sosiaalityö monine ilmenemismuotoineen voidaan nähdä yhtenä yhteiskunnan vastauksena ratkaista laman synnyttämät pitkäaikaistyöttömyyteen liittyvät kysymykset. Kuntoutus mahdollisimman laajasti ymmärrettynä onkin tällä hetkellä eräs kasvussa olevista sosiaali- ja terveydenhuollon alueista Aktivoivan ja kuntouttavan työotteen taustaa 1990-luvulla suomalaisessa sosiaalityössä siirryttiin ongelmakeskeisestä ajattelusta ratkaisukeskeiseen eli voimavarasuuntautuneeseen ajatteluun, joka antaakin hyvän lähtökohdan kuntouttavan sosiaalityön menetelmälliseen kehittämiseen. Tietoinen voimavaraistavan puheen käyttö sosiaalityön menetelmänä ja tulevaisuusaspektin korostaminen suunnitelmallisessa sosiaalityössä uudistivat aikuissosiaalityön työotetta. Ongelmien käsittelyn ja vajavuusdiskurssin asemesta painopiste siirtyi myönteisten ratkaisujen etsimiseen. Tämä paradigman muutos toi myös asiakastyöhön uusia tuulia ja tuotti lukuisia projekteja, joissa kaikissa korostui asiakaslähtöisyys, yksilöllisyys, suunnitelmallisuus ja toiminnallisuus. Pitkäaikaistyöttömien aktivointi sekä työllistymisen ja elämänhallinnan tukeminen onkin nostettu viime vuosina yhdeksi keskeisimmäksi sosiaalityön erityisosaamisen ja kehittämistyön alueeksi (Tuusa 2003, 3). Sosiaalitoimi toteuttaa aktivoivaa sosiaalipolitiikkaa muun muassa kuntouttavan työtoiminnan keinoin tarjoamalla toiminnallisia vaihtoehtoja myös niille vaikeasti työllistyville asiakkaille, jotka ovat erityisen tuen tar-

8 5 peessa. Työkyky ja ammatillisen osaamisen taso konkretisoituvat toiminnan kautta, mutta toiminnan myötä tulevat esiin myös yleisessä toimintakyvyssä ilmenevät puutteet. Niinpä kaikenlainen toiminnasta saatu kokemus tukee realistisen kuntoutuspolun suunnittelua ja toteuttamista. Antti Särkelä (luento ) korosti kuntouttavan sosiaalityön edellyttävän sitä, että sosiaaliyön huollolliset tehtävät hoidetaan ensin. Särkelän mukaan huollollisiin tehtäviin kuuluvat asiakkaan inhimillinen kohtaaminen ja ihmisarvoisen elämän turvaaminen. Helsingin toimeentulotuen ja aikuissosiaalityön tehtävärakenteen ennakkoarvioinnin raportissa (2004, 20) puhutaan asiakaskunnan jakaantumisesta kahteen pääryhmään: niihin, joiden kohdalla riittää niin sanottu sosiaaliturvatyö sekä vaikeissa elämäntilanteissa eläviin, joiden kohdalla sosiaalinen muutostyö on tarpeen. Jälkimmäisessä tapauksessa voitaisiin kaiketi puhua yhtä hyvin kuntouttavasta sosiaalityöstä Kuntoutuksen käsitteistä Tähän kappaleeseen olemme koonneet muutamia suoria lainauksia kuntoutuksen taustaa ja määritelmiä käsittelevästä kirjallisuudesta. Tämä "sitaattikokoelma" tuo mosaiikkimaisuudessaan mieleen Pyörre-projektin suunnittelun alkuvaiheen, jolloin etsimme kirjallisuudesta toiminnan ideaa kirkastavia kuntoutuksen määritelmiä. Kuntoutuksen keskeiset käsitteet ovat vielä tälläkin hetkellä muotoutumassa, joten niin sanottuja oppikirjamääritelmiä ei ole, kuten Aila Järvikoski ( ) luentonsa "Empowerment ja kuntoutus" alussa totesi. Kuntoutus-sanan taustasta ja kuntoutuksen laaja-alaisuudesta "Kuntoutuksen kehitys liitetään alun perin sodan jälkeisiin invalidihuollon tarpeisiin. Kuntoutus tuli käsitteenä suomen kieleen englannin rehabilitation-sanan käännöksenä ( ). Toisen maailmansodan jälkeen käytettiin muotoa kuntouttaa ja kuntoutus sanaa alettiin käyttää kirjallisuudessa vasta 1960-luvun puolivälissä." (Valkonen 2002, 4.) Suomen Akatemian Kielitoimistossa on vuonna 1962 määritelty, että "rehabilitaatio on johtonsa mukaisesti ihmisen saattamista entiseen kuntoon, yhtä hyvään asemaan kuin ennen, kuntouttaminen ihmisen saattamista kuntoon, ts. nykyistä parempaan kuntoon. Merkitykset eivät siis ole identtiset." (Sadeniemi 1985, ) "Kuntoutusta on määritelty lukemattomilla tavoilla ja hyvin erilaisista näkökulmista. On todettu myös, että kuntoutuksen määrittely on vaikeaa ja kuntoutuskäsite epäselvä ( ). Kuntoutuksen monimerkityksisyys ja -tulkinnallisuus on ymmärrettävää ottaen huomioon kuntoutusta säätelevän lainsäädännön ja hallinnon hajanaisuuden, kuntoutusjärjestelmän monikerroksisuuden ja kuntoutustoiminnan laaja-alaisuuden. Toisaalta monimerkityksistä ja moniulotteista kuntoutuskäsitettä tarvitaan, koska myös kuntoutusta vaativat tilanteet muodostuvat monenlaisten yksilöllisten, yhteisöllisten ja yhteiskunnallisten tekijöiden vuorovaikutuksessa ( ). Ei siis ole yhtä virallista totuutta siitä, mitä kuntoutus tarkoittaa, puhumattakaan siitä, miten monilla tavoilla kuntoutus voidaan ymmärtää arkikielessä." (Valkonen 2002, 4.)

9 6 "Kuntoutumisen näkökulmasta kuntoutus voidaan määritellä ihmisen tai ihmisen ja ympäristön muutosprosessiksi, jonka tavoitteena on toimintakyvyn, itsenäisen selviytymisen, hyvinvoinnin ja työllisyyden edistäminen. Kuntoutus on suunnitelmallista ja monialaista, usein pitkäjänteistä toimintaa, jonka tavoitteena on auttaa kuntoutujaa hallitsemaan elämäntilanteensa. ( ) Kuntoutus on saamassa yhä enemmän psykososiaalisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia. ( ) Kuntoutuksen perusteiksi on alettu vähitellen katsoa myös työkyvyn heikkenemisen tai vakavan sosiaalisen syrjäytymisen uhka." (Kuntoutusselonteko 2002, 3.) Kuntoutustoiminnan perusluokitus "Kuntoutus on totuttu määrittelemään ja jaottelemaan lääkinnälliseen, ammatilliseen, kasvatukselliseen ja sosiaaliseen kuntoutukseen, mikä on hyvin perinteinen ja käytännöllinen jäsennystapa ja kuvaa lähinnä kuntoutuksen toimintalohkoja ja pääasiallisia keinoja, joita siinä käytetään tavoitteiden saavuttamiseksi. Työllistymistä tukeva sosiaalityö kytkeytyy tässä jäsennyksessä vahvimmin ammatilliseen ja sosiaaliseen kuntoutukseen." (Tuusa 2003, 5.) Kuntoutus osana voimaantumista Kuntoutuksen yhtenä perustavoitteena on empowerment, voimaantuminen, mikä kuvaa hyvin tätä prosessimaista kuntoutuksen ominaisuutta. Kuntoutuksen voidaan tiivistetysti sanoa toimivan katalysaattorina kuntoutujan pyrkiessä parantamaan elämisen taitojaan. (Järvikoski, luento ) Kuntoutus elämänhallinnan tukijana on suunnitelmallista ja monialaista toimintaa, jonka "yleistavoitteena on auttaa kuntoutujaa toteuttamaan elämänprojektejaan ja ylläpitämään elämänhallintaansa tilanteissa, joissa hänen mahdollisuutensa sosiaaliseen selviytymiseen ja integraatioon ovat ( ) uhattuina tai heikentyneet" ja "johon kuuluu yksilön voimavaroja, toimintakykyisyyttä ja hallinnan tunnetta lisääviä sekä ( ) toimintamahdollisuuksia parantavia toimenpiteitä". (Järvikoski & Härkäpää 1995b, 21.) Myös työllistyminen on nähty yhtenä kuntoutuksen perustavoitteena, mutta se on kuitenkin saanut rinnalleen muita tavoitteita: "sosiaalinen selviytyminen, sosiaalinen integraatio ja tasa-arvo, elämisen laatu, hyvinvointi, elämänhallinta, ei-vajaakuntoistavat elinolosuhteet sekä toimintamahdollisuuksien lisääntyminen" (Järvikoski & Härkäpää 1995a, 50). Sosiaalinen kuntoutus Matti Tuusa (2003, 7) kirjoittaa, kuinka etsittäessä kunnollista sosiaalisen kuntoutuksen määrittelyä on palattava 1983 Tampereella pidettyyn kansainväliseen sosiaalisen kuntoutuksen seminaariin, jossa luotiin seuraava määritelmä: "Sosiaalinen kuntoutus on prosessi, jonka tavoitteena on sosiaalisen toimintakyvyn saavuttaminen. Tällä tarkoitetaan henkilön kykyä selviytyä erilaisista sosiaalisista tilanteista, toimia erilaisten yhteisöjen jäsenenä ja oikeutta saavuttaa paras mahdollinen osallistuminen yhteiskuntaan. Sosiaalinen kuntoutus liittää yhteen sosiaaliset oikeudet, velvollisuudet ja vastuun. "

10 7 Aila Järvikosken ja Kristiina Härkäpään (1995a, 75) mukaan "tällaisen määrittelytavan ongelmana on, että sen mukaan kaikki kuntoutus on sosiaalista kuntoutusta. Erityisinä sosiaalisen kuntoutuksen palveluina Tampereen seminaarissa lueteltiin asumis- ja kuljetuspalvelut, kotiapu, päivähuolto, toimintaterapia, perheneuvonta, erimuotoinen valmennus ja sosiaaliturvan erityismuodot. ( ) Sosiaaliseksi kuntoutukseksi luetaan usein mm. sosiaalityö, jonka tavoitteena on asumisen, liikkumisen ja yleisen osallistumisen helpottaminen, sekä ne konkreettiset rakentamiseen, liikenteeseen ja kulttuurielämään liittyvät ratkaisut, jotka tukevat vajaakuntoisen henkilön osallistumis- ja liikkumismahdollisuuksia, joskus myös suojatyön eri muodot." Arja Ruisniemi (2003) puolestaan määrittelee sosiaalisen kuntoutuksen seuraavasti: "Sosiaalinen kuntoutus tarkoittaa ihmisen toimintakyvyn palauttamista suhteessa itseensä, lähiympäristöön ja yhteiskuntaan. ( ) Sosiaalisen kuntoutuksen lähtökohtana on sosiaalinen toimintakyky, joka pitää sisällään arkipäivän elämisen taitoja, kykyä huolehtia omasta ja läheisten hyvinvoinnista sekä kykyä toimia yhteiskunnan jäsenenä. Sosiaalinen toimintakyky käsittää aineelliset resurssit (asunto, ruoka, vaatteet, ruumiillisesta hyvinvoinnista huolehtiminen), sosiaaliset resurssit (sosiaalinen verkosto, kyky hoitaa ihmissuhteita ja ottaa toiset huomioon, kyky ottaa vastaan apua muilta) ja henkiset resurssit (kyky hahmottaa ja hallita arkea ja suunnitella tulevaa, omasta henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen). Puutteet näissä eri osa-alueissa aiheuttavat sosiaalisen kuntoutumisen tarpeen." Yksi suomalaisen kuntoutuksen osajärjestelmistä on sosiaalihuollon kuntoutus, johon erään määritelmän mukaan luetaan vammaispalvelut, lastensuojelu ja päihdehuolto (Järvikoski & Härkäpää 1995b, 25). Stakesin Sosiaalityön sanastossa (ks. internetosoite lähdeluettelosta) sosiaalinen kuntoutus on puolestaan määritelty prosessiksi, jolla "pyritään saavuttamaan ja palauttamaan sosiaalinen toimintakyky. Sosiaalisen kuntoutuksen muotoja ovat esimerkiksi sopeutumisvalmennus ja perhekuntoutus." Kuntouttava sosiaalityö osana aikuissosiaalityötä "Sosiaalityön uuden asiantuntijuuden määrittelyn yhteydessä käytetään alan kirjallisuudessa vaihtelevaa terminologiaa, puhutaan sosiaalisen osallisuuden edistämisestä, aktivoinnista, kuntouttavasta sosiaalityöstä tai psykososiaalisesta kuntoutuksesta. ( ) Sosiaalityö on perustaltaan muutostyötä, jonka avulla tuetaan asiakkaiden itsenäisyyttä ja elämänhallintaa sekä estetään syrjäytymistä." (Tuusa (toim.) 2000, ) "Sosiaalityö työllistymisen tukena" -hankkeessa kuntouttavan sosiaalityön ( empowering social work ) lähtökohdaksi on määritelty asiakkaan kokonaistilanteen monipuolinen huomioon ottaminen. Kuntouttava sosiaalityö on päämäärälähtöistä, asiakkaan tavoitteita hänen kanssaan yhdessä etsivää ja niiden toteuttamista tukevaa toimintaa. Kuntien peruspalveluissa aktivoiva ja työllistymistä tukeva työote merkitsee asiakkaan piilevien voimavarojen käyttöön ottamista, jolloin asiakkaan elämäntilanteensa peilauksen kautta avataan tiedostettuja tai tiedostamattomia mahdollisuuksia. (Tuusa (toim.) 2000, 35.) "Kuntouttavan työotteen ydin sisältää asiakkaan motivointia ja tukemista ja uusien ratkaisujen yhdessä etsintää. ( ) Työllistymistä tukevalla ohjauksella (counselling) pyritään tukemaan asiakasta tiedostamaan osaamistaan ja voimavarojaan ja suun-

11 8 taamaan niitä tavoitteisiinsa mahdollisimman itsenäisesti. Työskentelyn tavoitteena on asiakkaan päätöksentekoon ja toimintaan suuntautuvan voiman lisääminen. Ohjaustyön avulla pyritään saamaan aikaan myös muutoksia asiakkaan ajattelu- ja toimintatavoissa, esimerkiksi suhteessa työelämään, lisäämään itsetuntemusta, luomaan toimintavalmiuksia ja tiedostamaan omia toimintamahdollisuuksiaan, lisäämään elämänhallintaa ja jäsentämään yhteiskunnallisia rakenteita." (Tuusa 2003, 9 10.) "Kuntouttava sosiaalityö on työotteena vaativaa, haastavaa, mutta työntekijän kannalta myös palkitsevaa. Työote edellyttää sosiaalityöntekijältä asiakaslähtöistä, mahdollistavaa asiantuntijuutta, jossa hänen roolinsa on luonteeltaan kollektiivinen hänen toimiessaan asiakkaan tarpeiden ja tavoitteiden pohjalta yhdessä rakennetun suunnitelman ja palvelujen koordinoijana. Työotteessa korostuu myös vahvasti vertaistuen hyödyntäminen ja paikallinen aloitteellisuus ja innovatiivisuus." (Tuusa 2003, 10.) Tärkeä periaate kuntouttavassa työotteessa on "pyrkimys vastavuoroiseen dialogiseen vuorovaikutussuhteeseen, jossa työntekijän asiantuntijuus ja asiakkaan elämismaailma muodostavat yhdessä molempien ehdoilla rakentuvan moniäänisen systeemin" (Tuusa 2003, 9). Sosiaalityön uusi asiantuntijuus määritelläänkin "kommunikatiiviseksi ja uudella tavalla kokemustietoa artikuloivaksi" (mt. 10). Kuntouttava työote sosiaalityössä edellyttää siis uudenlaisia asiakkaan kohtaamiseen, vuorovaikutusmuotoihin ja toisinaan myös ryhmän ohjaamiseen liittyviä ammatillisia valmiuksia. 1.3 PYÖRRE-PROJEKTIN OSALLISET JA TOIMINNAN RAKENNE Tällaista käsitteellistä taustaa vasten Helsingin kaupungin Läntisen sosiaalikeskuksen alue- ja aikuissosiaalityössä lähdettiin kehittämään ja kokeilemaan sosiaalisen kuntoutuksen ja kuntouttavan sosiaalityön työmallia. Kehittämistyötä toteutettiin voimavarasuuntautuneesta viitekehyksestä käsin kaksivuotisen Pyörre-projektin avulla Vuosi 2002 oli varattu suunnittelutyöhön, vuosi 2003 uuden työmallin kokeilemiseen asiakastyössä ja alkuvuosi 2004 projektin arviointiin ja raportointiin. Tässä kappaleessa esittelemme projektitoimintaa koko projektin ajalta lähinnä siitä näkökulmasta, ketkä ovat olleet osallisia Pyörre-projektiin ja missä vaiheessa he ovat tulleet mukaan toimintaan. Alustavalla projektisuunnitelmalla (Carlander ym. 2001), jolla johtavat sosiaalityöntekijät hakivat alueelle projektityöntekijöiden vakansseja, ikään kuin laitettiin "lumipallo pyörimään". Projektin edetessä tämä lumipallo kasvoi sitä mukaa, kun projektiin tuli mukaan uusia toimijoita. Tämän lumipallon kasvua seuraten esittelemme samalla siis projektitoiminnan kokonaishahmoa eli Pyörteen keskeisimpiä toimintoja. Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa uudistettiin viime vuosikymmenen lopulla koko toimeentulotuen hakemuskäsittely, jotta perustyöhön tulisi tilaa kokeilla uusia aikuissosiaalityön menetelmiä. Tavoitteena on edelleen, että sosiaalityöntekijät voisivat siirtyä pois toimeentulotukityöstä ja omaksua uusia työmalleja. Syyskuun alussa

12 tuli voimaan laki kuntouttavasta työtoiminnasta. Sen myötä heräsi aikuissosiaalityössä kysymys siitä, mitä palveluja sosiaalitoimi tarjoaa niille työelämästä syrjäytyneille pitkäaikaistyöttömille asiakkaille, joiden työelämävalmiudet ovat niin heikot, että he eivät kykene osallistumaan edes kuntouttavaan työtoimintaan, mutta jotka eivät kuitenkaan ole ohjattavissa eläkkeelle. Projektin keskeisenä ajatuksena oli selvittää sitä, millaisilla sosiaalipalveluilla voitaisiin edistää tähän kohderyhmään kuuluvien asiakkaiden toimintakykyä, jotta he sen jälkeen kykenisivät osallistumaan esimerkiksi kuntouttavaan työtoimintaan tai työvoimahallinnon tarjoamiin ammatillisen kuntoutuksen palveluihin Projektin johto ja ohjaus Joulukuussa 2001 Läntisen sosiaalikeskuksen alue- ja aikuissosiaalityön johtavat sosiaalityöntekijät havaitsivat, että läntisellä alueella olisi tarvetta keskittyä sosiaalisen kuntoutuksen ja kuntouttavan sosiaalityön kysymyksiin tarkemmin kuin perustyön ohessa on mahdollista. He hakivat ja saivat tekemänsä alustavan projektisuunnitelman avulla Läntiseen sosiaalikeskukseen sosiaaliviraston kaksivuotisen projektivakanssin, joka sijoitettiin hallinnollisesti Haagan sosiaalipalvelutoimiston aikuissosiaalityön tiimiin. Vakanssi oli yksi neljästä alueellisesta projektisosiaalityöntekijän vakanssista, joita kaupungin tasolla koordinoi sosiaaliviraston alainen kaupunkisosiaalityön opetus- ja tutkimusklinikka, Heikki Waris -instituutti. Toukokuussa 2002 projektissa aloittivat työparina kokoaikaisesti projektisosiaalityöntekijä Inkeri Kvick ja osa-aikaisesti Läntisen sosiaalikeskuksen yhteinen sosiaalityöntekijä Anu-Riina Haarala, jonka tehtäviin kuului projektityön lisäksi muun muassa aktivointisuunnitelmien tekemistä. Läntisen sosiaalikeskuksen yhteinen sosiaalityöntekijä sijoittui hallinnollisesti Reijola-Munkkiniemen sosiaalipalvelutoimistoon. Kun Anu-Riina Haarala siirtyi toisiin tehtäviin tammikuussa 2003, hänen seuraajakseen valittiin Kirsti Kuusela, joka jatkoi toisena työntekijänä projektin päättymiseen asti. Pidimme projektia hakeneiden johtavien sosiaalityöntekijöiden kanssa heti projektin alussa muutaman käynnistämiskokouksen, joissa neuvottelimme yhdessä niin laajoista suuntaviivoista kuin konkreettisista käytännön asioistakin. Johtavat sosiaalityöntekijät toimivat aluksi projektin ohjausryhmänä. Koko Läntisessä sosiaalikeskuksessa oli tuolloin suunnitteilla elämänkaarimallin mukainen organisaatiouudistus, johon liittyen alueella perustettiin aikuisten sosiaalipalveluja suunnitteleva Sosiaalisen kuntoutuksen vastuuryhmä eli Sosku, johon myös johtavat sosiaalityöntekijät kuuluivat. Niinpä Sosku alkoi loppuvuodesta 2002 toimia Pyörre-projektin ohjausryhmänä. Näitä ohjausryhmän kokouksia ei kuitenkaan ehtinyt olla kuin kaksi, kun ryhmän kokoonpano ja nimi muuttuivat Aikuispalvelujen vastuuryhmäksi eli Aivaksi. Läntisen sosiaalikeskuksen organisaatiouudistusta lykättiin vuodella, kun koko kaupungin sosiaalitoimea alettiin organisoida samaisen elämänkaarimallin mukaiseksi. Ohjausryhmä oli projektin päättävä elin, jossa tehtiin päätökset hallinnollisista ja rahaasioista sekä muista suurista linjauksista.

13 10 OHJAUSRYHMÄN KOKOUKSET (johtavat sosiaalityöntekijät) (johtavat sosiaalityöntekijät) (johtavat sosiaalityöntekijät) (ohjausryhmä Sosku) (ohjausryhmä Sosku) (johtavat sosiaalityöntekijät) (ohjausryhmä Aiva) (johtavat sosiaalityöntekijät) (ohjausryhmä Aiva) Projektityöntekijöiden vertaisryhmät Varsinainen suunnitteluvaihe eli johtavien sosiaalityöntekijöiden tekemän esisuunnitelman tarkentaminen yksityiskohtaiseksi ja toteuttamiskelpoiseksi toimintasuunnitelmaksi alkoi aktiivisella tiedonhankinnalla heti projektin alkuvaiheessa. Kävimme työparina keskustelemassa lukuisten eri työntekijöiden kanssa, jotka toimivat pääkaupunkiseudun pitkäaikaistyöttömille suunnatuissa hankkeissa. Inspiraatiota kuntouttavan työmallin kehittämiseen antoivat meille monien muiden työntekijöiden lisäksi muun muassa BittiBetania -projektin 1 Pekka Kauppinen ja Kolmas Linkki -projektin 2 Jari Hartikainen. Tapasimme heitä ja Laajasalon jalkautunutta projektisosiaalityöntekijää Hillevi Komia joitakin kertoja vertaistukea tarjoavan vapaamuotoisen "projektiklubimme" puitteissa, mikä antoi mahdollisuuden tuulettaa ajoittain vallinneita "elämä takana, projekti edessä" -fiiliksiämme. Työmme oli alkuvaiheessa paljolti projektimaisen työtavan perusteiden opiskelua, kuntoutus-aiheiseen kirjallisuuteen tutustumista, projektiin liittyvien käytännön asioiden selvittelyä ja alustavaa työmallin hahmottelua. Yhteistyöverkoston kokoamisen alussa oli tärkeää suunnitelmiemme esittely Haagan, Kaarelan, Pitäjänmäen ja Reijola-Munkkiniemen sosiaalipalvelutoimistoissa, joiden alue- ja aikuissosiaalityöntekijöitä halusimme ja tarvitsimme mukaan ideoimaan systemaattisesti työmallia. Pyörteen projektiryhmään tuli mukaan yhteensä kahdeksan sosiaalityöntekijää. Ryhmän tarkoituksena oli suunnitella ja tukea projektin etenemistä ja sen jäsenten oli tarkoitus toimia linkkeinä omiin aluetoimistoihinsa. Jäsenet pysyivät samoina vuoden verran eli kesään 2003 saakka, jolloin puolet projektiryhmän jäsenistä siirtyi toisiin tehtäviin, ja tilalle tuli uusia jäseniä. Projektiryhmän 1 Kauppinen, Pekka BittiBetania. Raportti kokemuksista syksystä 01. Teoksessa Kristiina Aho, Kati Grönlund, Pekka Kauppinen, Tuija Salovaara ja Anna-Mari Siiki. Rööperi Myötämäki Leipäjono. Raportti kolmesta alueellisesta sosiaalityön projektista. Selvityksiä 2002:9. Helsinki: Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Kolmas Linkki -projekti. Väliraportti Helsinki: Suomen Mielenterveysseura. Linkki-jakson ohjaajan käsikirja Tavoitteellista vertaisryhmätoimintaa työttömille. Helsinki: Suomen Mielenterveysseura.

14 11 toiminta hiipui syksyllä 2003, sillä konkreettinen kurssitoiminnan suunnittelu oli työllistänyt jo vuoden alusta asti näitä samoja työntekijöitä niin sanotuissa Pyörrekurssien vastuuryhmissä, joista myöhemmin lisää. Projektiryhmän kokoontumiset lopetettiin sillä varauksella kuitenkin, että tarvittaessa ryhmä voitaisiin vielä kutsua koolle. Tällaista tarvetta ei kuitenkaan enää ilmennyt. PROJEKTIRYHMÄN KOKOUKSET Vuonna 2002 oli neljä kokousta: 22.8., 3.10., ja Vuonna 2003 oli viisi kokousta: 30.1., 6.3., 15.5., ja Projektityö oli Pyörteen alkuvaiheen työntekijöille uutta, joten haimme projektityön ominaislaatuun keskittynyttä työnohjausta melko pian aloittamisemme jälkeen. Koska Läntisessä sosiaalikeskuksessa oli aloittanut samoihin aikoihin sosiaalitoimen ja työvoimahallinnon yhteistyöprojektina niin ikään vajaan kahden vuoden mittainen yhteispalvelupistekokeilu, tapasimme tämän Läntisen yhteispalvelupisteen kolmea erityissosiaalityöntekijää ja päätimme hakea yhteistä ryhmätyönohjausta. Työnohjaajanamme toimi Peter Sundman, joka on erikoistunut ratkaisukeskeisten menetelmien käyttöön. Työnohjaus oli meille tärkeä työväline, joka tuki projektin koordinointia, projektissa tehtävää asiakastyötä sekä ammatillista kehittymistämme. Läntisen yhteispalvelupisteen erityissosiaalityöntekijät eivät kuitenkaan enää jatkaneet työnohjausta vuonna Perustimme uuden työnohjausryhmän, johon tuli Pyörteen työparin lisäksi kolme muuta Heikki Waris -instituutin projektisosiaalityöntekijää. Työnohjaaja pysyi edelleen samana, ja tällä kokoonpanolla jatkoimmekin työnohjausta projektiemme loppuun eli maaliskuuhun 2004 asti. TYÖNOHJAUS Vuonna 2002 neljä kertaa Vuonna 2003 yhdeksän kertaa Vuonna 2004 kolme kertaa Lisäksi Heikki Waris -instituutissa oli tapaamisia klinikkaprofessorin ja -lehtorin sekä sosiaaliviraston kehittämiskonsultin johdolla. Kokoontumisissa kerrottiin alueellisten aikuissosiaalityön projektien etenemisestä ja saatiin työmallien kehittämiseen ja raportointiin liittyviä neuvoja.

15 Sosiaalityöntekijöiden keskustelufoorumit eli Pyörre-päivät Koska projektin kohderyhmänä olivat pitkäaikaistyöttömien aikuisasiakkaiden lisäksi kaikki Läntisen sosiaalikeskuksen alue- ja aikuissosiaalityöntekijät, eikä heistä kuulunut projektiryhmään kuin osa, kutsuimme syksyllä 2002 koolle yhteiseen iltapäivään sekä nämä kaikki parikymmentä sosiaalityöntekijää että Läntisen yhteispalvelupiste - kokeilun koko henkilökunnan. Iltapäivässä esiteltiin kunkin sosiaalipalvelutoimiston ja molempien projektien toimintaa sekä työstettiin yhdessä ajatuksiamme sosiaalisen kuntoutuksen sisällöistä ja asiakasohjautuvuudesta alueella. Kokoontuminen oli uutta siinä mielessä, että tällaista aikuissosiaalityöhön keskittynyttä koko Läntisen sosiaalikeskuksen tapaamista ei oltu järjestetty pitkään aikaan, ja aikaisemmilla kerroilla aiheena kerrottiin olleen lähinnä toimeentulotukeen eikä niinkään sosiaalityöhön liittyvät kysymykset. Kirjoitimme tästä iltapäivästä Länsituuletlehteen jutun otsikolla "Keskustelua työikäisten sosiaalipalveluista" (Haarala & Kvick 2002), jonka tarkoituksena oli tehdä alueella tunnetuksi sitä, mitä kaikkea aikuissosiaalityössä on meneillään. Jatkoimme vastaavia sosiaalityöntekijöiden keskustelufoorumeja vuonna 2003 koko päivän mittaisina ja aloimme kutsua niitä Pyörre-päiviksi. Kaikissa Pyörre-päivissä oli mukana ulkopuolisten asiantuntijoiden alustuksia, mutta tärkein sisältö oli eri toimistojen sosiaalityöntekijöiden ja heidän esimiestensä keskustelut sekä kuntouttavan työmallin ideointi ja työnjaoista sopiminen. Suunnitteluprosessin oli tarkoitus edetä Pyörre-päivästä toiseen, mutta sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus vaikeutti prosessin etenemistä. Nyt maaliskuussa 2004 tätä raporttia kirjoitettaessa Läntisen sosiaalikeskuksen kahdestakymmenestä alue- ja aikuissosiaalityöntekijästä seitsemän työskentelee samoissa tehtävissä kuin projektin aloitusvaiheessa eli toukokuussa Kaikki muut sosiaalityöntekijät ovat vaihtuneet, osa jo moneen kertaan. Kun ensimmäisessä projektiryhmän kokouksessa hahmottelimme sitä, kuinka Pyörre ei vaikuta ainoastaan asiakkaisiin vaan myös työntekijöihin, tämä ei ollut ihan sitä mitä tarkoitimme SOSIAALITYÖNTEKIJÖIDEN PYÖRRE-PÄIVÄT AIKA PAIKKA ALUSTAJAT OSALLISTUJA- MÄÄRÄ klo Riistavuoren Kim Aarva 21 osallistujaa palvelukeskus sosiaalikeskuksen johtaja / Läntinen sosiaalikeskus 3 Osallistujamäärään on laskettu mukaan kaikki muut paitsi nimeltä mainitut alustuksen pitäjät ja Pyörteen projektityöntekijät.

16 klo 9 16 Asumispalvelukeskus Tuija Lindqvist 23 osallistujaa Wilhelmiina tutkija / Stakes klo 9 15 Asumispalvelukeskus Stina Högnabba 15 osallistujaa Wilhelmiina projektisuunnittelija / Keskinen sosiaalikeskus Mikko Hakulinen projektikoordinaattori / Päihdeasiaintoimisto klo 9 15 Kantti ry. Jari Hartikainen 18 osallistujaa projektityöntekijä / Kolmas Linkki Kurssimuotoisen asiakastyön kokeilua "Internet tutuksi" Mukaan projektitoimintaan olivat nyt kehräytyneet siis jo johtavat sosiaalityöntekijät ja ohjausryhmä, Pyörteen työpari, "projektiklubi", projektiryhmä, työnohjaus, Heikki Waris -instituutti sekä Pyörre-päivien osallistujat eli kaikki Läntisen sosiaalikeskuksen alue- ja aikuissosiaalityöntekijät. Projektin suunnitteluvaiheessa eli vuoden 2002 toukokuusta joulukuuhun sosiaalityöntekijöiden osallistuminen jäi vielä melko vähäiseksi projektiryhmän jäseniä lukuun ottamatta. Projektin asiakastyölle oli varattu aikaa koko seuraava vuosi jo johtavien sosiaalityöntekijöiden tekemässä esisuunnitelmassa. Halusimme kuitenkin kokeilla ideoitamme käytännössä jo syksyllä Olimme suunnitelleet, että järjestäisimme seuraavana vuonna asiakkaille niin sanottuja sosiaalisen kuntoutuksen jaksoja, jotka sisältäisivät muun muassa internetin käytön perustaitojen opiskelua. BittiBetaniassa oli käynnissä kokeilu, jossa atk-taitoja ei opettanutkaan alan ammattilainen, vaan asiasta kiinnostunut sosiaalityöntekijä, ja pieni osallistujaryhmä koottiin lähinnä sosiaalitoimen asiakkaista. Pyörteen kohderyhmäksi oli suunniteltu alustavasti ne asiakkaat, joilla on työttömyysturvassa joko ero- tai kieltäytymiskarenssi. Olimme kesän 2002 aikana pyytäneet sosiaalityöntekijöiltä tietoja tästä asiakaskunnasta. Päätimme järjestää alueella sijaitsevan Kumppanuustalo Horisontin atk-luokassa viikon mittaisen "Internet tutuksi" -kurssin, joka suunnattaisiin karenssin saaneille. Kurssin avulla pääsimme kokeilemaan yhteistyötä Horisontin kanssa, rekrytointia ja osallistujien taloudellista avustamista yhteistyössä sosiaalityöntekijöiden kanssa, esitteiden ja kurssiohjelman laatimista sekä tietysti itse opettamista. Eräässä läntisen alueen sosiaalipalvelutoimistossa tuolloin työskennellyt mikrotukihenkilö oli kiinnostunut tulemaan kurssille taustatueksemme, joten tarjolla oli myös ammattimaisia neuvoja. Saimme tästä "nettiviikosta" hyviä kokemuksia jatkoa ajatellen, vaikkakin puolet ilmoittautuneista jätti saapumatta kurssille. Kaikki neljä kurssille osallistunutta kuitenkin antoivat positiivista palautetta ja pitivät hyvänä sitä, että juuri sosiaalityöntekijät

17 14 toimivat opettajina. Näin olimme saaneet tiiviimmin mukaan toimintaan jo muutamia asiakkaita sekä heitä rekrytoineita sosiaalityöntekijöitäkin Projektitoiminnan rahoitus Kun reilun puolen vuoden mittaisen suunnitteluvaiheen päätteeksi joulukuussa 2002 Pyörre-projektin toimintasuunnitelma (Kvick & Haarala 2002) hyväksyttiin sekä projekti- että ohjausryhmässä, tuli aika siirtyä kokeilemaan kehittämäämme työmallia asiakastyössä. Sitä ennen oli kuitenkin haettava toiminnalle rahoitusta. Ensisijainen rahoittaja oli luonnollisesti emo-organisaatiomme eli Läntinen sosiaalikeskus, joka myönsi rahoitussuunnitelmamme mukaisesti vuodelle 2003 neljän Pyörre-kurssin ja kolmen sosiaalityöntekijöiden Pyörre-päivän kustannuksiin noin Kun lisäksi saimme Helsingin kaupungin Terve ja turvallinen kaupunki -neuvottelukunnalta neljää Pyörre-kurssia varten hakemamme 3000 euron avustuksen, jäi Läntisen sosiaalikeskuksen osuudeksi rahoittaa projektiamme 2700 eurolla. Palkkarahamme maksoivat Heikki Waris -instituutti ja Läntinen sosiaalikeskus. TOIMINNAN RAHOITUS VUONNA 2003 Läntinen sosiaalikeskus 2700 Terve ja turvallinen kaupunki -neuvottelukunta 3000 Yhteensä 5700 Toteutunut budjetti yhteensä 3933 Käyttämättä jäi 1767 Kaiken kaikkiaan Pyörre-kurssit olivat edullista toimintaa: arviomme mukaan 1000 riittää kattamaan yhden vastaavanlaisen kurssin (ks. kurssien rakenteesta luku 1.3.8) kustannukset aamukahveista atk-luokan vuokriin ja käyntikohteiden pääsymaksuihin Pyörteen asiakaskunta Kenelle Pyörre-toimintaa sitten haluttiin järjestää? "Internet tutuksi" -kurssi oli suunnattu karenssin saaneille, mutta projektiryhmä halusi laajentaa Pyörre-kurssien kohderyhmää. Projektin toimintasuunnitelmassa (Kvick & Haarala 2002, 5 6) määrittelimme Pyörteen asiakaskunnan seuraavasti: "Sosiaalisen kuntoutuksen jaksoja eli Pyörre-kursseja tullaan tarjoamaan vuonna 2003 niille Läntisen sosiaalikeskuksen alueella asuville vuotiaille sosiaalitoimen asiakkaille, joiden elämäntilannetta kuvaavat muun muassa seuraavat tunnusmerkit:

18 15 1) Asiakas on ollut työttömänä vähintään yhden vuoden. 2) Sosiaalityöntekijä ja asiakas havaitsevat, että aktivointisuunnitelmassa ja/tai sosiaalityön suunnitelmassa sovitut tavoitteet eivät ole toteutuneet. 3) Aktivointisuunnitelmaa ja/tai sosiaalityön suunnitelmaa ei ole laadittu, mutta asiakkaan elämäntilanne on kartoitettu. 4) Asiakkaalla on sosiaalisen kuntoutuksen tarve (esimerkiksi asiakas haluaa päästä päivärytmiin, tehdä jotakin mielekästä yhdessä toisten kanssa ja löytää uusia voimavaroja itsestään). 5) Asiakas haluaa pohtia tavoitteitaan ja työskennellä niiden saavuttamiseksi. 6) Asiakkaalla ei ole välittömästi katkaisuhoitoa vaativaa päihteiden käyttöä eikä muuta välitöntä toimenpidettä vaativaa akuuttia kriisitilannetta. 7) Asiakas on vailla ensisijaisia etuuksia." Korostimme sitä, että nämä olivat vain väljiä tunnusmerkkejä, eivätkä kriteerejä, jotka asiakkaan olisi pitänyt täyttää voidakseen osallistua Pyörre-kurssille. Näin jälkeenpäin lisäämme tunnusmerkkeihin vielä erikseen jonkinasteisen ryhmätyökykyisyyden, koska on myös elämäntilanteita, jolloin ryhmän tuki ei riitä, vaan sitä ennen tarvittaisiin esimerkiksi intensiivistä yksilötyöskentelyä sosiaali- tai terveydenhuollon piirissä Aikuissosiaalityön rooli Pyörteessä Mikäli asiakkaan oma sosiaalityöntekijä olisi laatinut hänen kanssaan ennen Pyörrekurssia aktivointi- tai sosiaalityön suunnitelman, olisi suunnitelmaan voinut kuulua Pyörre-kurssille osallistuminen. Vaikka kirjallista suunnitelmaa ei olisikaan tehty, pidimme kuitenkin tärkeänä sitä, että sosiaalityöntekijä olisi jo työskennellyt asiakkaan kanssa ennen kuin ohjasi hänet kurssille. Pyörre-kurssien aikainen yksilökohtainen työskentely edellytti mielestämme asiakkaan elämäntilanteen ja tarpeiden tuntemusta, koska ajatuksena oli, että kurssilaisten omat sosiaalityöntekijät tekisivät heidän kanssaan intensiivistä yksilötyötä kurssin aikana ja sen jälkeen, ja että Pyörre-kurssi nivoutuisi osaksi perustyötä. Yhdelle Pyörre-kurssille otimme yhteensä noin kahdeksan asiakasta. Osallistuminen oli heille täysin vapaaehtoista ja maksutonta. Organisoimme Pyörre-kurssilaisten rekrytoinnin viimeistä kurssia lukuun ottamatta siten, että sosiaalityöntekijät miettivät omasta asiakaskunnastaan sopivia ehdokkaita, joille he antoivat Pyörre-kurssin esitteen (katso esitteen viimeisin versio liitteestä 1) ja kertoivat kurssista henkilökohtaisesti. Mikäli asiakas kiinnostui kurssista, varattiin yhteinen aika, johon tuli asiakkaan ja sosiaalityöntekijän lisäksi toinen meistä Pyörteen työntekijöistä eli "kurssisosiaalityöntekijöistä". Tämän tapaamisen tarkoitus oli antaa asiakkaalle lisää tietoa Pyörrekursseista ja madaltaa osallistumisen kynnystä, kun hän sai tavata toisen ryhmänohjaajista etukäteen. Tärkeää oli myös selvittää asiakkaan elämäntilannetta, kiinnostuksen kohteita ja odotuksia kurssille. Tällä rekrytointitavalla halusimme ottaa perussosiaalityön osaksi Pyörrettä, jottei asiakkaille jäisi epäselväksi se, että teemme yhteistyötä heidän omien sosiaalityöntekijöidensä kanssa. Viimeisen kurssin tiukan

19 16 rekrytointiaikataulun vuoksi kokeilimme kuitenkin sitä, että alkutapaamisissa ei ollut mukana asiakkaiden omia sosiaalityöntekijöitä. Tammikuun 2003 Pyörre-päivä oli lähtölaukaus projektin asiakastyölle. Pyörrepäivässä sosiaalityöntekijät jakautuivat neljään Pyörre-kurssin vastuuryhmään sen mukaan, mihin ikäryhmään kuuluvien asiakkaiden kanssa työskentely kiinnosti heitä eniten. Vastuuryhmien iän mukainen jako oli sama, millaiseksi vuoden 2003 aikana toteutettavien neljän eri Pyörre-kurssin iän mukaiset kohderyhmät oli suunniteltu. Vastuuryhmiin kuuluvien sosiaalityöntekijöiden tehtävänä oli miettiä, mitkä ovat kunkin kurssin tavoitteet ja toiminnan alustavat sisällöt, kuinka asiakkaat ohjataan kurssille, mikä on vastuuryhmän kokousten aikataulu ja miten ryhmän sosiaalityöntekijät osallistuvat kurssin järjestämiseen. Pyörteen työparina osallistuimme kaikkiin neljään vastuuryhmään, kutsuimme ryhmät koolle ja koordinoimme kurssikokonaisuuksia sen lisäksi että olimme päävastuussa kurssien toteuttamisesta. Vastuuryhmätyöskentely perustui siihen ajatukseen, että kun sosiaalityöntekijät saivat itse olla mukana kehittämistyössä alusta asti, olisi työmallin vakiinnuttamisen ja jatkokehittämisen onnistuminen todennäköisempää kuin silloin jos olisimme tehneet projektin aikana kaiken kahdestaan ja ikään kuin vain siirtäneet valmiin työmallin sosiaalityöntekijöille. Jos asianosaisille ei olisi annettu mahdollisuutta vaikuttaa kehitteillä olevaan työmalliin, ei olisi edes voitu olettaa, että he projektin päätyttyä kokisivat työmallin omakseen ja panostamisen arvoiseksi työmenetelmäksi. Hankimme projektin aikaisella vastuuryhmätyöskentelyllä tietoa siitä, olisiko tällainen työtapa voinut toimia kurssien organisoinnissa projektin päättymisen jälkeenkin. PYÖRRE-KURSSIEN VASTUURYHMÄT Ensimmäisen Pyörre-kurssin vastuuryhmänä toimi projektiryhmä: Projektiryhmän kokoukset 30.1., 6.3. ja Nuorten Pyörre-kurssin vastuuryhmän kokoukset: Suunnittelukokoukset 21.2., 18.3., 1.4. ja palautekokous Syksyn Pyörre-kurssin vastuuryhmän kokoukset: Suunnittelukokoukset 6.8., ja palautekokous Talven Pyörre-kurssin vastuuryhmän kokoukset: Suunnittelukokous Pyörre-projektin suunnitteluvaiheessa meitä molempia työparin osapuolia alkoi kiinnostaa narratiivinen eli tarinallinen menetelmä, johon halusimme projektin aikana tutustua ja kokeilla myös sen toimivuutta käytännössä. Etsimme aiheeseen liittyviä

20 17 tekstejä, joita luimme ja jaoimme joitakin niistä sosiaalityöntekijöillekin. Keväällä 2003 Eteläisen sosiaalikeskuksen Enne-projekti ("Elämä Näytelmänä vai Näytelmä Elämänä"), jota suunnittelivat aluesosiaalityöntekijät Tarja Rimmi ja Marketta Siponen, pyysivät Läntisestä ja Koillisesta sosiaalikeskuksesta yhteistyökumppaneita mukaan hankkeen pilottivaiheeseen. Enne-projektin kautta tuli mahdollisuus osallistua maksutta muutamiin koulutuspäiviin, joissa pääsi tutustumaan osallistaviin ja tarinallisiin menetelmiin draaman keinoin. Kiinnostus osallistua koulutuksiin oli kuitenkin syystä tai toisesta vähäistä; vain kaksi läntisellä alueella perustyötä tekevää sosiaalityöntekijää tuli mukaan ensimmäiseen kahden päivän koulutukseen, toiseen ei tullut ketään. Lisäksi järjestimme syksyllä 2003 Pyörteen kohderyhmään kuuluville sosiaalityöntekijöille ammattikorkeakoulu Stadiassa yhden päivän mittaisen "Narratiivinen työote kuntoutuksessa" - koulutuksen, jossa oli runsas osanotto. Tarinallisen menetelmän käyttöön tutustuttiin, mutta sen soveltaminen asiakastyöhön vaatii enemmän aikaa Pyörre-kurssien rakenne Millaista toimintaa projektin aikana asiakkaille sitten järjestettiin? Kirjoitamme tässä pelkistetyn yleiskatsauksen Pyörre-kurssien rakenteesta. Itse kurssitoimintaa kuvaamme laajemmin luvussa 2. Pyörre-kurssien ajankohdat sekä kurssilaisten ja toimintaan osallistuneiden vastuuryhmien sosiaalityöntekijöiden määrä näkyy seuraavasta taulukosta: PYÖRRE-KURSSIT 4 Ensimmäinen Pyörre-kurssi , 8 viikkoa, 22 ryhmäpäivää 7 osallistujaa, vuotiaat, 2 naista ja 5 miestä 3 suoritti kurssin kokonaan 4 alue- ja aikuissosiaalityöntekijää Pyörteen työparin lisäksi Nuorten Pyörre-kurssi , 5 viikkoa, 14 ryhmäpäivää 7 osallistujaa, vuotiaat, 1 nainen ja 6 miestä 7 suoritti kurssin kokonaan 5 alue- ja aikuissosiaalityöntekijää Pyörteen työparin lisäksi 4 Katso kurssiohjelmat liitteistä 2 5 ja tarkemmat tilastotiedot kursseista liitteestä 6.