KULTAMALMINETSINTÄÄ PERÄSEINÄJOEN JA ALAVUDEN TIMANTTIMAALLA VUOSINA

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M19/2223/-92/1/10 Timanttimaa Peräseinäjoki, Alavus Niilo Kärkkäinen RAPORTTITIEDOSTO N:O 3514 KULTAMALMINETSINTÄÄ PERÄSEINÄJOEN JA ALAVUDEN TIMANTTIMAALLA VUOSINA

2 1 SISÄLLYS YHTEENVETO KOHTEEN SIJAINTI TUTKIMUSTEN TAUSTA JATKOTUTKIMUKSET Geologia ja geofysiikka Moreenigeokemia ja raskasmineraalit Syväkairaus Geokemia Esiintymän arviointi LIITTYY LIITTEET 1. Valtausalue 2. Kansannäytteet 3. Indeksikartta: mittausalue, näytteenottopisteiden ja -monttujen sijainti 4. Syväkairausreikien sijainti 5. Maanpintamagneettinen kartta 6. Slingram-kartta (reaali) 7. Reikäprofiilit (R308,R309,R310 kuvassa 14) R301-R302, R303, R305, R306, R Kustannukset

3 2 YHTEENVETO Tutkimusalue sijaitsee Alavuden ja Peräseinäjoen kuntien rajalla, Haapaluoman maasälpälouhoksen kaakkoispuolella olevien turvetuotantoalueiden tuntumassa, karttalehdellä X= Y= Kohteen selvittelyyn johti kalliosta irrotettujen kultapitoisten kansannäytteiden ympäristön kartoituksissa paikannettu Au-, As ja Cu-anomalinen vyöhyke. Geofysiikan maastomittauksen ja kallioperätukimusten mukaan kriittinen alue sijaitsee Haapaluoman kvartsidioriitti-tonaliitti-intruusion ja sitä ympäröivän vulkaniittivyöhykkeen kontaktin hiertosärkymävyöhykkeeseen. Kohteessa tehtiin yksityiskohtainen pohjamoreeni- ja rapakalliogeokemiallinen kartoitus, jolloin kallioperähavaintoja ja IP:mittauksia hyväksikäyttäen saatiin rajattua Aumineralisoitunut vyöhyke. Anomalioihin kairattiin kahdessa vaiheessa yhteensä 9 syväkairausreikää (yht. 904 m) ja lävistettiin enimmillään parikymmentä metriä paksu, heikosti ( ppm:n tasolla) kullan suhteen mineralisoitunut horisontti. Lisäksi oli kapeita rinnakkaisia Au-lävistyksiä. Enimmäispitoisuus oli 15.5 ppm Au per 1.5 m. Lävistysten mukaan laskettu mahdollinen kultasisältö on noin 500 kg. Arviointia vaikeuttaa se, ettei käytettyä näytteenottotapaa ei voi pitää kovin luotettavana. Malmiutunut vyöhyke on nimittäin suurelta osin juonikvartsiverkostossa, jossa kulta voi esiintyä hippuina liian hajallaan saalistettavaksi 46 mm:n kairasydämeen. Kuitenkin on todettava, ettei hippuefektistä ei saatu viitteitä moreenin raskasmineraalitutkimuksissa. Geologian tutkimuskeskus luopuu valtauksesta, koska tehtyjen tutkimusten mukaan ei voida osoittaa, että alueelle sisältyy ekonominen kultaesiintymä.

4 3 KOHTEEN SIJAINTI Timanttimaa sijaitsee Peräseinäjoelta Alavuudelle menevän maantien eteläpuolella, n. 2 km kaakkoon Haapaluoman maasälpä-louhoksesta. Paikan nimi tullee metavulkaniiteissa yleisenä esiintyvästä omamuotoisesta granaatista. Alue on huonosti paljastunut. Avainpaljastumia ovat Tielaitoksen louhimat agglomeraattikalliot Tuoresmäellä sekä Vierunnevan turvetuotantoalueen pohjoislaidalla sijaitseva suosaareke, joka on plagioklaasiporfyriittiä (kuvat 2 ja 3). Kriittisimmän alueen maapeite on ohuehko, alle 5 metriä. Karttalehtien ja 03 rajalla kallio on ruhjeista ja syvälle rapautunut. Tutkimukset suojattiin Koukkuluomanmaa I-nimisellä valtauksella (liite 1). TUTKIMUSTEN TAUSTA Alueen kultamalmikriittisyydestä oli saatu viitteitä aiemmin Timanttimaan kohdealueelta pari kilometriä länteen sijaitsevan Haapaluoman Tiilikallion tutkimuksissa (P. Oivanen, M19/2221/-85/1/10). Tiilikallion plagioklaasiporfyriitin hiertovyöhykkeissä esiintyy arseenikiisuvaltaisia hiertovyöhykkeitä. Niistä otetuissa palanäytteissä esiintyi anomaalisia kultapitoisuukksia ( ppm Au), mutta syväkairauksen mukaan mineralisoitumat sisälsivät enimmillään 0.2 ppm Au 2 m:n lävistyksessä. Timanttimaan kultamalmikriittisyydestä ensimmäiset viitteet saatiin Reijo Perälän toimittamista, ppm Au sisältäneistä kansannäytteistä. Ne olivat useammasta eri paikasta Haapaluoman intruusion eteläpuolella sijaitsevasta vulkaniittijaksosta (Kuvat 1 ja 2). Tutk.ass. Matti Huuskosen ja tutk.avust. Väinö Liimataisen maastotutkimuksien mukaan Au-mineralisoituneet näytteet olivat 1-10 m leveistä heikosti kiisuuntuneista ja kvartsiutuneista hiertovyöhykkeistä, joiden isäntäkivi oli saman tyyppistä plagioklaasiporfyriittiä kuin Seinäjoen Sbvyöhykkeellä. Hiertovyöhykkeiden kulkusuunta on 330.

5 4 Kuva 1. Timanttimaan tutkimuskohteen sijainti maantiekartalla ja kallioperäkartalla (2221-Jalasjärvi ja 2223-Alavus).

6 5 Kuva 2. Tutkimusalueen maastoa peruskartoilla ja Katkoviivoilla on merkitty ensimmäisen vaiheen moreeni/rapakallio näytteenotto, josta esitetty geokemian tulokset kuvassa 3. Lisäksi merkitty paljastumat, syväkairauspaikat ja valtausalue.

7 Marraskuussa 1986 tehtiin kansannäytteiden irrotuspaikoista tarkistusluonteinen uranäytteenotto. Närevaaraminikairalla otettiin 20 näytettä 1-3 m:n leikkauksissa. Au-pitoisuudet jäivät parhaimmillaan yhden ppm:n tuntumaan. Kuitenkin pitoisuustaso oli anomaalisen korkea ja osoitti alueen Aumalmikriittisyyttä. Keväällä 1987 tehtiin alustava moreenigeokemiallinen selvitys. Cobra-kalustolla otettiin näytesarja moreenista ja rapakalliosta metrin pistevälillä (70 p.). Tällöin oli todettavissa, ettei Au-pitoisten kallioiden tai jäätikkökuljetuksen suojapuolen maaperässä ole kohonneita kultapitoisuuksia. Sen sijaan selväpiirteinen arseeni-kulta-anomalia oli paljastumattomalla alueella em. kohteesta koilliseen (kuva 3). 6 JATKOTUTKIMUKSET Geologia ja geofysiikka Kesällä 1987 tehtiin geologinen kartoitus ja geofysiikan mittaus (M+S) 5 km 2 :n alueella (liitteet 3, 5 ja 6). Aihe liittyy Seinäjoen Sb-vyöhykkeelle tyypilliseen dasiittiseen plagioklaasiporfyriittiin. Erona on vulkaniitivaltainen ympäristö, antimonin puuttuminen ja kuparin esiintyminen kemiallisessa parageneesissa. Kohtalaisen jäykkää särkymishiertovyöhykettä indikoiva kvartsijuoniverkosto (kuva 6) sijaitsee Haapaluoman granodioriitin ja konformin, valtaosin ilmeisesti puolipinnallisen vulkaniittipatjan kontaktiyöhykkeellä. Geofysiikalla saatiin hyvä kuva alueen geologiasta (kuvat 4 ja 5). Haapaluoman intruusio on kaksiosainen. Mielenkiintoisin oli sitä NNW-SSE-suunnassa leikkaava magneettinen anomaliavyöhyke. Sen eteläpuolella on vähintään 1.3 km paksu paikoin granaatteja sisältävä, koostumukseltaan jokseenkin tasalaatuisia plagioklaasi-uraliittiporfyriittipatjoja, joiden päällä on vulkaaninen breksia, agglomeraatteja sekä johteisia tuffihorisontteja.

8 7 TIMANTTIMAA, Peräseinäjoki, Kuva 3 1. vaiheen moreenigeokemian tulokset

9 Kuva 4. Timanttimaan tutkimusalueen kallioperä karttalehtien ja alueella 8

10 Kuva 5. Timanttimaan tutkimusalueen maanpintageofysiikka karttalehtien ja alueella 9

11 Kuva 6. Valokuvia tutkimusalueen kallioperästä, paikat ks kuva 4 10

12 11 Syväkivi on subhypidomorfista kvartsidioriittia/tonaliittia, jonka reunaosissa on paikoin kvartsijuonia ja sulkeumina pieniä uraliitti-porfyriitti- ja kvartsi-maasälpämurskaleita (mm / ). Kontaktivyöhykkeen plagioklaasiporfyriitti on koostumukseltaan jokseenkin samanlaista, erona paikoin heikosti erottuvat (160,50-65) -suuntaisen venymän mukaan puikkoutuneet plagioklaasihajarakeet ja sarvivälkesuikaleet. Suurin osa juonista on lähes itä-länsisuuntaisia, kaatuen etelään noin (kuva 7). Niiden paksuus on yleisimmin <1-5 cm ja ne leikkaavat terävästi isäntäkiven plagioklaasia ja sarvivälkettä, mutta ainakin osa pätkiytynyt poimutuksessa cm Kuva 7. Piirros kvartsijuoniverkostosta, sama paikka kuin valokuvissa kohteesta 1.

13 12 Kairausten mukaan syväkiven kontaktissa on porfyriittien ohella myös sekä kiillevaltaisia grauvakkaliuskeita että tuffiittisia, rakenteettomia kvartsi-maasälpä- tai kvartsiseriittikiviä. Plagioklaasiporfyriitin tyyppikivestä edellä valokuva. Kivessä on vaihtelevasti uraliittia, muutaman metrin levyisiä kiisuuntuneita hiertovyöhykkeitä ja yleisesti ruhjoutumista. Kvartsijuoniverkoston lounaispuolella olevan suosaarekkeen itäreunalla on metrin levyinen N-S-suuntainen ruhje, jossa kivi on täysin murskautunut ja fragmenteissa on hydrotermiseen aktiivisuuteen viittaavaa vyöhykkeellisyyttä (valokuva kohteesta 3). Liuskeisuussuunnat vaihtelevat suuresti, mutta vallitseva kulkusuunta on ja kaade n. 70 SW. Kiisuuntuneet hiertovyöhykkeet esiintyvät tässä suunnassa. Suosaarekkeessa sitä leikkaa loivasti, asteen kulmalla kulkusuunnaltaan itä-läntisempi liuskeisuus (kulku ), joka kaatuu on hieman loivemmin (n. 50 ) etelään. Yleinen, N-S-suuntainen rakoilu ja osa kvartsijuonista liittyy tähän nuorimpaan liuskeisuuteen. Tuoresmäen alueella vallitsevat liuskeisuuden kulkusuunnat ovat 130 (L1=220,60) ja 115 (L2=195,75). Porfyriittimuodostuman päällä on patja subaerisia intermediaarisia vulkaniitteja, jonka kattopuolen johdevyöhykkeissä on kiisupitoisia tuffiitteja. Tuoresmäen vulkaniitissa on vuorottelevia happamia ja intermediaarisia patjoja tuffeja, agglomeraattia ja jopa mill rock-tyyppisiä muunnoksia, joissa murtokappaleet ovat hapanta, runsaahkosti spinelli- tai turmaliinirakeita sisältävää kvartsi-maasälpäliusketta (ks. valokuvat kohteesta 4). Tämän N-puolen massamaisen happaman metatuffiin kontaktissa on voimakkaasti muuttunutta kvartsiraitaista andalusiitti-stauroliittikiveä ja serisiittiliusketta. Vulkaniittimuodostuman kaakkoispuolella on karkearakeista porfyyristä graniittia. Kivilajiympäristössä on merkkejä muuttumisilmiöistä selvin on granaatin yleisyys, paikoittain runsauskin plagioklaasiporfyriiteissä. Sen kiteytymisedellytykset dasiittiskoostumuksissa kivissä edellyttävät muuttumista, mikä periytynee jo synvulkaanisesta hydrotermisesta toiminnasta. Useamman vaiheen hydroterminen toiminta voidaan kytkeä Haapaluoman kompleksipegmatiitin vaiheisiin, mm. Haapalan (1966) kuvaamiin litiumin usean vaiheen mineralisoitumiseen.

14 13 Kuva 8 a

15 14 Kuva 8 b

16 Alue on voimakkaasti deformoitunut. Kvartsijuoniverkosto, hiertovyöhykkeet sen eteläpuolella (suosaarekkeessa) ja niiden välissä oleva epigeneettinen, vyöhykkeellisiä murskaleita sisältävä tektonis-hydroterminen breksia viittaavat läpikäyvään hierto- ja särkymisvyöhykkeeseen. Lisäksi kivissä ja kvartsijuonissa näkyy voimakas venymä. Ilmeisesti kohde liittyy Paston-Ylijoen ja edelleen Ämmälän kautta Seinäjoen porfyriittivyöhykkeen kautta tulevaan siirrosvyöhykkeeseen, johon liittyvät mm. Paston, Ylijoen ja Ämmälänkylän Au- (As,W)mineralisoitumat. Kvartsijuonissa hiukan karbonaattia ja kloriittia, muutoin kontaktit teräviä. Kartoituksen yhteydessä kerättiin näytesarja kemialliseen analyysiin (tilaus 31909), jossa Koukkuluomanmaan kvartsijuoniverkostossa todettiin minikairanäytteissä enimmillään 4.1 ppm Au ja 0.16 % As. Kohde arvioitiin mielenkiintoiseksi senkin puolesta, että arseenikiisun määrä oli vähäinen kullan mineralisoituminen huomioiden. Lisäksi mineralisoitumille oli tyypillistä läpikotainen hienorakeinen kuparikiisupirote. Geokemiaa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin jäljempänä. 15 Syksyllä 1987 jatkettiin kriittisimälle alueelle kohdennetulla IP-mittauksella. Kartoissa oli todettavissa viisi selvää polaroituvuushäiriötä. Kolme oli paikoissa, joissa oli tunnettuja arseeni-, kupari- ja magneettikiisupirotteisia ruhjevyöhykkeitä ja kvartsijuoniverkostoa. Kaksi muuta ovat peitteisellä alueella. Lohkare-etsintä ja raskasmineraalitutkimukset Au-kriittisen alueen eteläpuolen vähäkivisillä johdevyöhykkeillä tekivät tutk.avustaja Juhani Alanen ja malmikoira Fusche viikon ajan lohkare-etsintää. Lohkareet olivat magneetti- ja rikkikiisuvaltaisia eivätkä sisältäneet arvometalleja. Maaperäosaston malminetsintää palveleva ryhmä teki moreenija raskasmineraalitutkimuksia. Kahdeksan näytemontun lisäksi seurattiin suosaarekkeen hiertovyöhykkeiden kulkua kahdella tutkimusojalla (yht n. 60 m). Raskasmineraalitutkimuksissa tavattiin vain muutama kultahippu ja yksi selvästi anomaalinen piste (500 ppb Au) samalla alueella kuin em. geokemian anomalia.

17 16 Tutkimuskaivannoissa ( , ) todettiin kiisuuntuneet hiertovyöhykkeet kapeiksi (1-5 m). Kahdesta eri kohdasta otetussa minikairanäytesarjassa kultaa oli anomaalisesti, mutta edelleenkin korkeintaan luokkaa 1 ppm (yht. 19 näytettä). Moreenigeokemia Vuodenvaihteessa jatkettiin moreeni-rapakallionäytteenottoa cobra-kalustolla (liite 3). Pääosin se kohdennettiin geofysiikan mukaan kriittiselle alueelle kvartsijuoniverkoston ympäristöön ( : 78 pistetä ja p.; MH ja VL). Näistä analysoitiin osittain kallionäytteet erikseen ja jauhettu moreeni-rapakallionäyte erikseen (MH & VL) jatkettiin cobra-näytteenottoa (87 p.) viidellä poikkiprofiililla mittausalueen eteläosan johdehorisonttien kontrolloimiseksi. Kesällä 1988 tehtiin em. näytteenoton analyysituloksia odoteltaessa täydennyskartoitusta. Ryhmä Hirvas teki neljä tutkimuskaivantoa kvartsijuoniverkoston ympäristöön (M , 23.8.). Analysoitu moreeniaines todettiin alueella tyypilliseksi hiekkamoreeniksi, ei huuhtoutuneeksi tai muutoin kullan suhteen luonnon esirikastamaksi. Hippukultaa oli vain muutamia yksittäisiä rakeita, scheeliittirakeita runsaamin. Vuodenvaihteen näytteenoton kullan analyysitulokset saatiin syksyllä. Ne olivat positiivisia. Oli todettavissa kullan, kuparin ja arseenin suhteen selvästi anomaalinen alue (kuva 8). Metallien keskinäisten määräsuhteiden mukaan ne esiintyvät vyöhykkeellisesti siten, että kuparia on eniten pohjoisosassa ja arseenia länsi- ja eteläosalla. Kultaa on eniten (max. 1.5 ppm) anomaalisen vyöhykkeen keskivaiheilla(kuva 9). Eteläosan johdevyöhykkeissä perusmetallit eivät muodostaneet yhtenäistä anomaliavyöhykettä, edellisen näytteenottovaiheen yksittäiset Cu-Pb-Zn-As-anomaaliset pisteet (mm. M , M ja M ) kontrolloitiin ja todettiin merkityksettömiksi (15 p).

18 17 Kuva 9. Kullan ja kuparin jakauma pohjanäytteissä (vrt kuva 8)

19 Syväkairaus 18 Tutkimuksia esitettiin jatkettavaksi syväkairauksella, joilla saataisiin edullisimmin yhtenäiset leikkaukset sekä geokemian että geofysiikan anomaalisista vyöhykkeistä. Kriittisen vyöhykkeen kvartsijuoniverkostosta otettujen näytteiden mukaan paljastuma-alueen kultasisältö oli niin vähäinen, ettei se selittänyt irtomaiden kulta-anomaliaa. Kairauksia odotettiin kaksi vuotta. Maastotyöt olivat keskeytyksissä. Etsintäkairausvaihe (606 m, Kalajoen Timanttikairaus Ky) toteutui lokakuussa 1990 kuuden reiän ohjelmalla (kuva 10). Alkuperäisen suunnitelman R304 jäi kairaamatta. Rei'istä R suunnattiin kvartsijuoniverkostoon, R305 kaakkoispuolen geokemian anomaliaan ja IP-häiriöön, R306 NEosan IP-anomaliaan ja R307 S-puolen suosaarekkeeseen, josta oli alkuperäisiä Au-pitoiset K-näytteitä. Kairasydämet analysoitiin m näytteinä (tilaus 30918). Kuva 10. Syväkairausreikien sijainti (koordinaatit katso liite 4).

20 Kuva 11. Kultapitoisuuden vaihtelu emsimmäisen vaiheen syväkairausrei'issä 19

21 Kuva 12. Kullan suhde arseeniin ja kupariin 1. vaiheen syväkairausrei'issä. 20

22 Kuva 13. Vasemmalla kuparin ja oikealla arseenin pitoisuusvaihtelu 1. vaiheen syväkairausrei'issä 21

23 22 Kairaus rajasi kullan suhteen melko yhtenäisesti mineralisoituneen NWW-SEE-suuntaisen vyöhykkeen (R303-R302-R305), jota levittää reiän 301 loppuosan Au-anomaalisuus. Paras oli läntisin reikä R303, jossa anomaalisuutta oli n. 25 m, parhaimpina välit m keskimäärin 1.7 ppm (3 m) ja m 1.8 ppm (4 m). Pohjoisin (R306) ja eteläisin (R307) reikä olivat kullan suhteen jokseenkin tyhjiä. Seuraavassa on eräitä havaintoja rei'istä. Ensimmäinen reikä (R301) suuntaan 360/45 lähti kvartsijuoniverkostosta. Juonia oli runsaasti noin 15 m:iin jatkuen n. 50 m:stä alaspäin. Liittenä olevassa reikäprofiilissa on käyrä, joka ilmentää kvartsijuonten määrää reikämetriä kohden. Kvartsijuonten osuus on keskimäärin on %. Ne ovat läpikuultavan harmaita ja 2-4 cm paksuisia. Niitä on kahta päätyyppiä: (a) isäntäkiveen sulautauvia ohuempia, itä-länsisuuntaisia juonia ja (b) paksumpia (max. 25 cm), terävästi leikkaavia ja N-S-suuntaisia juonia. Molemmissa esiintyy hieman sarvivälkesulkeumia ja breksioivaa magneettikiisua, joskus reunoilla CUKI:a sekä hieman ASKI:a. Isäntäkivi on melko tervettä granoblastista plagioklaasiporfyriittiä, jonka tumma mineraali on repaleista sarvivälkettä. Muuttuminen ilmenee sarvivälkkeen kloriittiutumisena ja plagioklaasin voimakkaana saussuriittiutumisena, mikä makroskooppisesti ilmenee siten, että hajarakeiden keskus käy maitomaisen valkeaksi. Porfyriitissä on kiisuja heikkona pirotteena. Kuparikiisu on yleensä pölymäisen hienojakoista tai yleisimmän magneettikiisun yhteydessä. Arseenikiisu on usein omamuotoista ja karkeampaa. Muutoin on joitakin metabasalttijuonia, ja myloniittiraitoja (KMAA, KARB, KLOR) mutta ei pegmatiittijuonia. Kultapitoisuutta reiän loppuosalla ppm:n luokkaa. R302 oli R301:n eteläpuolella 60 asteen kaateella. Siinä kvartsijuoniverkostoa oli hajanaisemmin. Kultapitoisuutta on pari metriä reiän alussa ja loppuosalla välillä m:n lävistyksissä yksittäinen korkea kultapitoisuus (15.5 ppm). R303 kairattiin näiden länsipuolelle, jossa kivi oli valtaosin edellisistä poikkeavaa hienorakeista ja vaaleaa kiveä. Se arvioitiin ensin tuffiksi, mutta kapeista porfyyrisistä raidoista päätellen se ilmeisesti on voimakkaasti hiertynyttä ja uudelleenkiteytynyttä plagioklaasiporfyriittiä, jossa biotiittia on runsaammin kuin sarvivälkettä. Kivessä on pölymäistä ASKI- ja MAGK-pirotetta sekä yksittäisiä SCHE-rakeita. Selvä ero itäpuolelle (R301-R302) on juonikvartsin esiintymisessä. Kivi sisältää vyöhykkeittäin lamellaarisesti, ohutta, terävärajaista ja tiheää kvartsisuonistoa. Au-mineralisoitunutta kiveä oli yhteensä parikymmentä metriä (väli keskiarvo 0.5 ppm Au). Parhaissa erillisissä 3 ja 4 metrin lävistyksissä pitoisuus oli vajaa 2 ppm ( : 1.7 ppm Au, vaihtelu ppm) ja ( : 1.8 ppm Au, vaihtelu ppm). Kokonaisuudessaan reiän R303 mineralisoitunut lävistys poikkeaa muissa rei'issä ja kalliossa tavatusta, tasaisen heikosti mineralisoituneesta tyypistä, mikä koostuu paksummista kvartsijuonista tai kapeahkoista porfyriitin selvästi hiertyneistä vyöhykkeistä. Kulta esiintyy niissä

24 23 niin epätasaisesti, ettei käytetyllä näytteenotto- ja analysointitavalla ole saatu varmuutta sen jakautumisesta. Kvartsijuoniston kaakkoispuolelle kairatun reiän R305 pintaosa oli rapakalliota (n 20 m:iin) ja se oli rakenteeltaan vaihtelevaa intermediaarista kiveä sisältäen kvartsijuonia niukasti. Alkuosalla kivi on läpikotaisesti voimakkaasti saussuriittiutunut ja serisiittiytynyttä ja hienorakeista gneissimäistä kiveä, jossa on magneettikiisu- ja aseenikiisupirotetta. Hiertyneissä kohdin on enemmän mineralisoitumista, erityisesti happamammissa tyypeissä hienojakoinen harva ASKI. Kultapitoisuutta pintaosalla, josta ei rapautumisen takia kovin selvää kuvaa saatu. Pohjoisin R306 sisälsi noin puoleenväliin vuorottelevia vulkaniitteja ja tuffiitti-kiilleliuskekiviä, syvemmällä vallitsevasti hienorakeinen massamainen vaalea muskoviitti-kiillegneissi. Alussa noin 15 m kvartsijuonia. Au-pitoisuus on kauttaaltaan alhaalla. Eteläpuolen suosaarekkeessa R307:ssa oli uraliitti-plag.porfyriittiä, jossa oli varsin kapeita, paikoin kiisuuntuneita hiertosaumoja. Lisäksi oli maasälpäytynyttä tektonista breksiaa (jota prim. leveälti N-Ssuuntaisena suosaarekkeen itäreunalla) sekä hienorakeista happamampaa gneissiä, jossa oli kvartsisuonistoa. Mineralisoituminen kaikkiaan oli niukempaa kuin hieman ruosteisista paljastumien ruhjevyöhykkeistä oli arvioitu. Verrattuna pohjoisempiin reikiin, kuparikiisua oli vähän. Aupitosuus oli kauttaaltaan alhainen ja keskittyi kapeisiin sarvivälkevaltaisiin ruhjeisiin plagioklaasiporfyriitissä. Seuraavana syksynä ( ) kairattiin läntisimmän reiän R303 ympärille kolme lisäreikää R (304 m, Kalajoen timanttikairaus Ky). Tällä kairauksella saatiin jonkinlainen kuva R303-R302:ssa lävistetystä mineralisoituneesta vyöhykkeestä. R303:n kattopuolelle kairatussa R310:ssa kivi oli massamaista grauvakkamaista biotiitti-plagioklaasigneissiä. Siinä on pinnasta 30 m:iin kohtalaisen runsaasti juonikvartsia, mikä sisälsi vain satunnaisesti kiisuja eikä lainkaan kultaa. Samaa kiveä on R308:n loppuosalla (76.00 m - ), johon asti kivi oli vaihtelevasti uraliittipitoista ja hiertynyttä plagioklaasiporfyriittiä. Kultapitoisuutta, runsaampaa hiertymistä ja kvartsijuonia on välillä m. Myöskin oli kapeita karbonaattitäytteisiä ruhjerakoja ja kalimaasälpäytyneitä hiertymiä, joiden yhteydessä oli scheeliittipirotetta sekä korkeimmat Au-pitoisuudet. Särkymäkvartsijuonia on kohtalaisesti välillä Länsipuolella R309 porfyriittiä oli m:iin, loppuosalla biotiittiplagioklaasi ja kvartsi-maasälpäkiveä. Väli oli voimakkaasti deformoitunut, paikoin kalimaasälpäytynyt. Tyypillistä scheeliitin esiintyminen yksittäisinä rakeina porfyriittiosalla. Liuskekivissä kiilteen koostumus, kiven liuskettumisaste ja raekoko sekä kvartsin ja maasälvän keskinäiset määräsuhteet vaihtelevat, paikoin on aksessorista turmaliinia.

25 24 Geokemia Syväkairausanalyysien mukaan kullan, kuparin ja arseenin määräsuhteissa on vähäistä paikallista vaihtelua. Rei'issä 301, 302 ja 303 oli eniten anomaalisia (>0.5 ppm) Au-pitoisuuksia (kuva 11 ja liitteet). Kairasydänanalyyseistä piirrettyjen variaatiodiagrammien mukaan korrelaatio Au vs As on varsin selvä, vaikka arseenin pitoisuustaso on alhaalla, alle % As (kuva 12). Kuparia on keskimäärin ppm. Se korreloituu jossain määrin kullan kanssa, jolloin rei'issä 302, 303 ja 305 osa näytteistä ryhmittyy Cu-vajaiksi. Kullan, arseenin ja kullan keskinäisistä määräsuhteista voidaan tehdä seuraavia havaintoja (kuvat 13 ja 11) - R301:n kvartsijuoniverkostossa on As niukasti, Cu ja Au korreloituvat syvällä - R301:n alla R302:ssa As ja Au korreloituvat, Cu on tasaisesti - edellisten W-puolella R303:ssa Au eniten, As keskimäärin runsaammin kuin profiilissa R301-R302, As > Cu - kaakkoisimmassa R305:ssa Cu niukasti, Au piikkinä - pohjoisimmassa R306:ssa kuparia melko tasaisesti, Cu > As, niukasti As ja Au - eteläisimmässä R307:ssa Cu ja As niukasti, Cu vain hiertovyöhykkeissä, joissa kiisuuntumista

26 25 ESIINTYMÄN ARVIOINTI Kairausten perusteella on rei'illä rajattavissa 8-25 m leveä, melko yhtenäinen ppm:n pitoisuustason mineralisoituma, jonka suunta on NWW-SEE (kuvat 14 ja 15). Siinä enimmäispitoisuudet ovat n. 4 ppm ja parhaat lähes malmin luokkaa olevat lävistykset reiässä R ppm / 3 metriä ja 1.8 ppm Au / 4 m. Kuva 14. Syväkairausleikkausten mukaan pintaan kohtisuoraan projisoituja Au-pitoisia horisontteja ja niiden leveys / keskipitoisuus; viivoilla rajattu oletetut jatkeet.

27 26 Kuva 15. Syväkairausprofiilien mukaan rajattu mineralisoitunut horisontti ja keskimääräiset pitoisuudet siinä. Vertikaali-leikkausta tarkastellaan kuvassa idästä länteen

28 Kun jätetään konnektoinnin kannalta sivussa oleva R305 pois, saadaan mahdolliseksi kultasisällöksi noin 500 kg. 27 Pitoisuutena ja lävistyksen paksuutena on käytetty kuvista 13 ja 14 ilmeneviä lukuarvoja, lävistyksen horisontaalisena vaikutusalueena +/- 20 m, laatan syvyysulottuvuutena 60 m ja ominaispainona 2.8. Tutkimuksilla ei voi sulkea pois tavoitetun mineralisoituneen vyöhykkeen mahdollisia jatkeita NW- tai SE-suuntaan. Lähinnä moreenigeokemian mukaan voidaan olettaa, että mineralisoitumista saattaa esiintyä em. lävistyksen rinnakkaishorisonttina reikien R306 ja R302/R309 välissä. Koska tavoitetun mineralisoituman kullan pitoisuustaso on taloudellista hyväksi käytön kannalta liian alhainen, ei tutkimuksia tässä vaiheessa katsottu aiheellisiksi jatkaa. Geologi Niilo Kärkkäinen Kirjallisuus Oivanen, P., 1985 Malmitutkimukset Peräseinäjoen Tiilikalliolla Haapaluomassa v Raportti M19/ 2221/-85/1/10, GTK. Kärkkäinen, N., Kultamalminetsintää Nurmon Ylijoen alueella ja Ämmälänkylässä v Raportti M19/ 2221,2222/-92/10/4. Haapala, 1., On the granitic pegmatites in the Peräseinäjoki-Alavus area, South Pohjanmaa, Finland. Bul 1.Comm.geol.Finlande 224. Tyrväinen, A., Kallioperäkartta 1:100'000, lehti Alavus ja kallioperäkartan selitys. GTK Lahti, S. ja Mäkitie, H., Kallioperäkartta 1:100'000, lehti Jalasjärvi.

29 LIITTYY 28 Kiillotetut ohuthieet R301 - R kpl ks. kairausraportit NKK Intermediaarinen vulkaniitti NKK Muuttunut -"-, Tuoresmäki NKK ANDA-STAU-KVAR-liuske, Tuoresmäki NKK Hapan vulkaniitti, Tuoresmäki NKK Intermediaarinen vulkaniitti NKK Plagioklaasiporfyriitti; tyyppikivi NKK Plag.porfyriitti + kvartsijuoniverkosto NKK Haapaluoman intruusio NKK Plagioklaasiporfyriitti + kvartsijuoniverkosto Kemialliset analyysit moreeninäytesarja/cobra/jauhettu ja (87 kpl) (=analyysit M ) 511 A moreeninäytesarja/cobra/jauhettu , , (analyysit M ), 511A - monttunäytteet Kallionäytteitä 100 kpl NKK Au, As 511A + ICP yhdistettyjä minikairanäytteitä Haapaluoman kaupan luota: ja MH ( ) MH ( ) MH ( ) MH ( ): Au <0.1 ppm Moreeni-rapakallio (jauhettu) 20 kpl tarkistusnäytteitä eteläosan Cu-Pb-anomalioista näytteet ja (anal. M ) 511A (Rovaniemi) syväkairauksesta R301-R307, 208 kpl Au, As, Cu - erillisiä lisäanalyysejä kansannäytetoimiston kautta rei'istä 302 ja 303 : analyysinrot M (Kuopio) R308-R309, 95 kpl, Au, As , R308:n tarkistusanalyysejä 34 kpl (Au, As) Raskamineraalitutkimukset (5 hippua = 076 ppm+sche, ei ASKI) ja 010 (3 hippua, SCHE, ei ASKI), (2 hippua 0,24 ppm Au, +SCHE, kidemuotoinen ASKI, paikallista), (1 hippu 0.06 ppm Au + ASKI), (ei kunnon näytettä) Geofysiikka 1:4000 SLINGRAM-kartat Q24,112 ja 111 /222302B15 ja B20, A11 ja 03A16 MAGNEETTINEN kartta Q22/ -" IP-polaroituvuus Q28.41/222303A/1988/1

30 29

31 Liite 2 Timanttimaan kultapitoiset kansannäytteet ja niiden irrotuskohdista otettujen tarkistusnäytteiden pitoisuudet (Ulkm = minikairanäytteiden lukumäärä, perässä niiden pitoisuus): Näyte x y Au As Ulkm Au ppm As K/7481/ max 0.4 max 1.6 K/8045/ max 0.9 < 0.1 K/8162/ max K/8134/ max K/8066/ K/8016/ K/8164/

32

33 Liite 4 SYVÄKAIRAUSREIKIEN SIJAINTI RNro kartta x y suunta/kalt. pituus 1. vaihe / / / / ei kairattu / / yht m 2. vaihe: / / / yht m

34

35

36 Liite 7

37

38

39

40

41 Liite 8 Tutkimuskustannukset valtausalueella kaivosrekisterinumero 4186/1, Koukkuluomanmaa, Alavus KUSTANNUKSET yhteensä 738'000: Geofysiikan mittaus, GTK 5 km 2 km M+S, 0.75 km 2, kartat 140'000:- Näytteenotto - Iskuporaus 80 mtpv, GTK 80'000: - Syväkairaus 910 m 273'000: Kemialliset analyysit 125'000: - moreeni-rapakallio 384 kpl - kairasydän 447 kpl Geologinen tutkimus, 40 mtpv 120'000: