Kommentteja Etelä-Vuosaaren aluesuunnitelmaluonnoksen luonnonhoitoosuudesta

Transkriptio

1 Luontojärjestöjen luonnonhoitoryhmä (Sirkku Manninen, Jyri Mikkola, Keijo Savola) Metsäsuunnittelija Antti Siuruainen (tiedoksi luonnonhoidon työryhmä) Kommentteja Etelä-Vuosaaren aluesuunnitelmaluonnoksen luonnonhoitoosuudesta Luontojärjestöjen luonnonhoitoryhmä on tutustunut Etelä-Vuosaaren alueelle esitettyihin luonnonhoitototoimenpiteisiin sekä luonnonhoitoa käsittelevään osaan aluesuunnitelmaraporttia. Suunnittelualueen luonne Suunnittelualue sisältää luonteeltaan toisistaan poikkeavia osa-alueita eli asutuksen välissä olevia pienempiä metsä- ja puistoalueita sekä Helsingin olossa yhtenäiset Meri-Rastilan ja Ramsinniemen alueet. Etenkin Meri-Rastilan alue sisältää "vanhan" Helsingin oloissa poikkeuksellisen luonnontilaisia kallio- ja kangasmetsiä, mikä olisi hyvä tuoda selvemmin julki alue- ja luonnonhoitosuunnitelman puuston tilaa koskevissa kuvauksissa. Työryhmälle toimitetun osa-alueraportin kuvaus ei Meri-Rastilan osalta vastaa aivan todellisuutta ("Maisemallisesti aluetta rajaa etelästä ja lännestä meri, ja näiden alueiden merenrantavyöhykkeet ovat hoidettua metsää, jossa on joitakin lähellä luonnontilaa olevia luonnon arvoalueita"). Etenkin Meri-Rastilan osalta alueita voisi kuvata esimerkiksi seuraavasti: Etenkin suunnittelualueen länsiosassa, Meri-Rastilan ja Ramsinniemen alueella on säilynyt merkittäviä määriä Helsingin oloissa hyvin luonnontilansa säilyttäneitä kangas-, kallio-, korpi ja lehtometsiä. Korkeasta luonnontilan asteesta kertovat mm. eri-ikäisen puuston, kilpikaarnamäntyjen sekä eri-ikäisen lahopuuston esiintyminen lukuisilla kuvioilla. Nykyisessä kuvauksessa luontaisesti syntyneen lahopuuston esiintymistä ei edes mainita, jollei se sitten sisälly uudistamistarpeita pohjustavaan, puuston heikon kunnon esittelyyn (sivu 8). Luonnonhoidon haasteet ja tavoitteet Etelä-Vuosaaren yksilöidyissä luonnonhoitotavoitteissa tulisi yhdeksi tavoitteeksi ottaa myös asukkaiden ja muiden käyttäjien suuresti arvostaman Meri-Rastilan (ja osin myös Ramsinniemen ulkoilupuiston, Ramsinniemen luonnonsuojelualueen ja Ramsinkannaksen yhdessä muodostaman kokonaisuuden) nykyisen luonteen vahvistaminen ja säilyttäminen. Olennainen osa tätä luonnetta on pitkä intensiivisemmän metsänhoidon/ luonnonhoidon puuttumisen kausi (etenkin Meri-Rastilan alue) sekä tästä syystä alueella esiintyvät luonnontilaisen kaltaiset varttuneet ja vanhapuustoiset kangas-, kallio- ja korpimetsät. Yhdeksi tavoitteeksi sopisikin esimerkiksi seuraava: Meri-Rastilan etelä- ja keskiosassa sijaitsevan edustavan luonnontilaisten ja luonnontilaisen kaltaisten kangas-, kallio-, ja korpimetsien muodostaman luontokokonaisuuden säilyttäminen ja alueen vanhan metsän arvojen kehittäminen. Myös useimmilla muilla suunnittelualueen osa-alueilla (osa-alueet 5-26) on hyviä mahdollisuuksia antaa osan metsistä kehittyä pääosin luonnontilassa ( hallittu luonnontilaisuus ). Nykyisessä suunnitelmassa tätä mahdollisuutta esitetään lähinnä kalliometsille. Se, että myös osa pienempien osa-alueiden kangas- ja lehtometsistä jätetään tietoisesti kehittymään luonnontilassa, on yhtä

2 kokonaisvaltaista luonnonhoitoa kuin systemaattinen hoito (s.13: Sunnittelualueen muita pienempiä metsäalueita hoidetaan kokonaisvaltaisemmin, koska puuston täytyy olla siellä elinvoimaista rakennusten, teiden ja asukkkaiden turvallisuuden ja viihtyisyyden takia ). Ainakin osan asukkaista viihtyvyys lisääntynee, mikäli lähimetsissä on myös luonnontilassa säilyviä ja kehittyviä osia. Arvokkaiden luontoalueiden tunnistaminen ja huomiointi Etenkin Meri-Rastilan alueelta löytyy Helsingin oloissa poikkeuksellisen luonnontilaisia kangas-, kallio- ja korpimetsiä. Metsille on tyypillistä puuston luonnontilaisen kaltainen rakenne, valtapuuston korkea keski-ikä, vanhojen havu- ja lehtipuiden näkyvä esiintyminen (mm. kilpikaarnamäntyjä yleisesti) sekä monilla kuvioilla myös eri-ikäisen lahopuuston näkyvä esiintyminen. Nämä kaikki ovat ns. vanhojen metsien tunnuksia. Ne kuuluvat myös niihin metsien rakennetekijöihin, joiden lisäämisen ja suojelun tarvetta valtioneuvosto on korostanut Etelä-Suomen metsäluonnon monimuotoisuusohjelmassa (METSO). Suunnittelualueella on useita kymmeniä sellaisia kuvioita, jotka on jatkossa täysin perusteltua jättää kehittymään luonnontilassa reittien toimivuuden kannalta perusteltua yksittäisten puiden täsmähoitoa sekä reittien varsien pienpuuston hoitoa lukuun ottamatta. Tällaiset kuviot keskittyvät erityisesti Meri-Rastilan ja Ramsinniemen ulkoilupuiston alueille, mutta niitä on jonkin verran myös Ison Kallahdenpuiston ja Pohjavedenpuiston alueilla. Meri-Rastilan luonnontilaisten osa-alueiden luonne ja arvo on hyvin ymmärretty myös alueen käyttäjien keskuudessa. Tämä käy hyvin ilmi alueelle vuonna 2009 tehdystä käyttäjäkyselystä. Siksi olisi perusteltua osoittaa alueen edustavien kangas- kallio- ja korpimetsien muodostaman kokonaisuuden arvo merkitsemällä se yhtenäiseksi arvometsien kokonaisuudeksi. Tähän arvokkaaseen kokonaisuuteen kuuluvat arvometsiksi jo osoitettujen kuvioiden 23, 52 ja 98 lisäksi ainakin kuviot 51, 53, 53.1, 54, 57, 85, 87, 89, 94, 90, 91, 92, 94, 95, 96, 128, , 132, 133, 134, 135, 136, 139 ja 156. Liitteen 1 kuviokohtaisissa kommenteissa on yksilöity joukko kangas-, kallio-, korpi- ja lehtometsiä, jotka tulisi jättää pääosin kehittymään luonnontilassa sekä osoittaa arvometsiksi (C5). Näiden esitysten osalta lista ei ole kattava, koska kaikkien kuvioiden läpikäyntiin ei ollut ajallisia mahdollisuuksia. Kuviointi ja kasvupaikkatiedot Suunnittelualueella on tarvetta täsmentää muutamien kuvioiden kuviointeja. Tämä koskee etenkin sellaisia tilanteita, jossa saman kuvion sisällä on sekä hoitoa tarvitsevia osa-alueita että sellaisia osia, jotka on luontoarvojen vuoksi syytä jättää toimenpiteiden ulkopuolelle. Suunnittelualueen metsien kasvupaikkatiedot ovat pääosin kunnossa. Joitakin korpi- ja lehtokuvioita on kuitenkin jäänyt tunnistamatta. Esitetyistä toimenpiteistä Meri-Rastilan alueella harvennuksia on esitetty muutamille luontoarvoiltaan erityisen merkittäville kuvioille (kuviot 33, 57, 59, 133 ja 135). Maastokatselmuksen perusteella näillä kuvioilla ei ole harvennustarvetta pois lukien muutamat liitekommenteissa mainitut osa-alueet. Monilla muillakin kuvioilla esitetty harvennus on järkevä toimenpide vain osalla kuviota. Monille kuviioille, joille on esitetty harvennushakkuuta, tarvittava toimenpide on lähinnä

3 yksittäisten puiden poistaminen sekä pienpuuston hoito. Tällaisia kuvioita on erityisen paljon suunnittelualueen keskiosassa. Maastokatselmuksen aikana saattoi havaita, että rakennusvirasto on jo ennakolta aloittanut luonnonhoitosuunnitelman toteuttamisen Meri-Rastilan länsiosassa (mm. kuviot 6, 50, 51, 84 ja 85). Kyseessä on lähinnä yksittäisten huonokuntoisten kuusten poisto, mutta kuviolla 6 on tehty myös selvää harvennushakkuuta. Järeitä kuusia ei ole kaadettu ilmeisesti lainkaan maalahopuiksi, vaan kaikki rungot on poistettu metsästä. Puita on poistettu myös useiden kymmenien metrien päästä reitistä, mikä herättää erityistä ihmetystä. Meri-Rastilan länsiosassa vakiintunut tapa on ollut lahopuun muodostumisen hyväksyminen myös reittien lähellä. Ainakaan kävijäkyselyn perusteella tätä ei koeta ongelmana, vaan enemmänkin alueen luonteeseen kuuluvana asiana. On aika erikoista, että juuri LUMO-ohjelman hyväksymisen jälkeen suhtautuminen lahopuun lisääntymiseen ko. alueella on muuttunut kielteisemmäksi. Tehtyjen toimenpiteiden jälkeen voidaan hyvin todeta, että yksittäisten puiden poistojen pelisääntöjä Meri-Rastilan alueella on syytä selkeyttää (lahopuiden jättäminen, reittien ympäristön käsittelyn laajuus ja voimaperäisyys jne).. Lisäksi osalla kuvioita toimenpidettä on harjoitettu tänä syksynä sen verran paljon ja huoletta, että esitetty yksittäisten puiden poisto on vähintäänkin riittävässä määrin toteutettu ja toimenpidettä ei enää varsinaisella suunnittelukaudella ole syytä jatkaa (= toimenpide-esitykset pois näiltä kuvioilta). Pienpuuston hoitotarve Luonnhoitoryhmän järjestöasiantuntijoiden maastokatselmuksen yhteydessä ei ollut riittävässä määrin mahdollista arvioida pienpuuston hoidon tarvetta yksittäisillä kuvioilla, joten sitä ei ole myöskään käsitelty yksittäisissä kuviokohtaisissa kommenteissa. Etenkin toimittaessa luontoarvoja omaavilla kuvioilla pienpuuston hoito on syytä rajata vain reittien lähialueille. Meri-Rastilan pohjoisosan kaava-alueen huomiointi Kaavoituksen kohteena olevalla alueella ei ole syytä ennen kaavoituksen päättymistä toteuttaa mitään muita kuin reittien toimivuuden kannalta välttämätöntä pienpuuston hoitoa väylien reunoilla. Yksittäisten puiden poistojen osalta on syytä rajoittua korkeintaan muutamien turvallisuuden kannalta potentiaalisesti ongelmallisten iäkkäiden koivujen kaatoon maalahopuuksi. Liite. Kuviokohtaiset kommentit MERI-RASTILA, RYSÄPUISTO, RAMSINNIEMI Kuvio 6: Entinen arvometsä. Kuviolta on syksyllä 2010 poistettu erikokoisia kuusia, kaadettu osaalueen harvoja raitoja yms. Meri on jo ennen toimenpiteistä ollut näkyvissä, joten haittoihin verrattuna toimenpiteen hyödyt ovat jääneet vähäisiksi. Kuvio 9: Vanhaa kuusivaltaista puustoa kasvava tuoretta ja lehtomaista kangasta, puustossa myös mäntyä ja koivua. Osaa kuviosta (etenkin pohjoisosa) on käsitelty harvennusluonteisilla hakkuilla, osa on rakenteeltaan luonnonmukaisempaa. Länsipuolisen reitin vierestä on myös haettu järeitä kuusia. Isolla osalla kuviota esiintyy merkittävästi (5-10 kuutiometriä hehtaarilla) eri-ikäistä kuusija koivulahopuuta. Lahopuustoisin osa kuviosta on METSO-kohteena edustavuusluokkaa II. Kuvio 10: Puustoltaan luonnontilaisen kaltainen, kivikkoinen kuivahko kangas. Jokunen lahopuu.

4 Liittyy arvokkaaseen ja edustavaan muinaisrantakuvioon 31. Luonnontilaisen rakenteensa vuoksi edustavuusluokan II METSO-kohde. Tulisi merkitä arvometsäksi (C5). Kuvio 13.1: Pieni lehtomaisen kankaan kuvio, jolla kasvaa muun muassa haapaa. Kuviolla on näkyvästi lehtilahopuuta (koivu, haapa, harmaaleppä). Edustavuusluokan METSO II lehtomainen kangas, sopisi myös arvometsäksi (C5). Kuvio 30: Luonnontilaisen kaltainen kitumaan kalliomännikkö. Kalliolla on myös kilpikaarnamäntyjä. Edustavuusluokan I METSO-kohde ja sopisi myös arvometsäksi (C5). Kuvio 31 : Edustava muinaisranta, jonka arvoja täydentää luonnontilaisen kaltainen mäntypuusto, johon kuuluu myös kilpikaarnamäntyjä sekä jonkin verran lahopuuta. METSO-kohteena edustavuusluokkaa I. Tulisi osoittaa arvometsäksi (C5). Kuvio 33: Vaihteleva kuvio, joka sisältää kallioisia kuivahkoja kankaita ja kitumaan kalliomännikköä. Kuviolla on METSO-kohteina edustavuusluokkien I ja II kangasmetsiä sekä edustavuusluokan I kalliometsää. Kuviolle esitetty harvennus on huonosti perusteltu (puuston rakenne jo nyt lähes optimaalinen) ja alueen luontoarvoille haitallinen. Esitetty toimenpide tulisi poistaa ja kuvio osoittaa arvometsäksi (C5). Kuvio 34: Luonnontilaisen kaltainen kitumaan kalliomännikkö. Puustossa vuotiasta mäntyä sekä vähän koivua. Näkyvästi eri-ikäistä mäntylahopuuta maa- ja pystylahopuina. Edustavuusluokka I:n METSO-kohde ja ilmeinen arvometsä (C5). Kuvio 35 : Nuori kasvatusmetsä, jonka harventaminen on perusteltua. Kuvio 50 : Iäkäspuustoinen metsä, johon on aikaisemmin jätetty lahopuuta. Viime aikoina kuolleita ja huonokuntoisia kuusia haettu (miksi muutos aikaisempiin käytäntöihin, vrt. LUMO-ohjelman tavoitteet?). Kuvio 51 : Iäkäs kuusivaltainen metsä, jonka puusto on pääosalla kuviota luonnontilaisen kaltaista. Lahopuuta noin 10 kuutiometriä hehtaarilla, joten täyttää edustavuusluokan I METSO-kohteen kriteerit. Kuvio 53 : Runsaslahopuustoinen kangasmetsä, jossa lahopuuta 5-10 kuutiometriä hehtaarilla (METSO II). Luontoarvojen vuoksi tulisi osoittaa arvometsäksi (C5). Kuvio 53.1 : Luonnontilaisen kaltainen kitumaan kalliomännikkö. Puustossa on myös kilpikaarnamäntyjä ja näkyvästi lahopuuta, joten METSO-kohteena edustavuusluokkaa I. Sopii myös arvometsäksi. Kuvio 54 : Iäkästä, kuusivaltaista, osittain soistunutta tuoreen kankaan metsää. Lahopuuta yli 10 m3/ha. METSO I edustavuusluokan kohde ja ilmeinen arvometsä. Kuvio 57: Puustorakenteeltaan pääosin luonnontilaisen kaltaista kuivahkon kankaan vanhaa mäntyvaltaista metsää. Metsässä on näkyvästi kilpikaarnamäntyjä sekä lahopuuta. Kuvion lounaisosassa on kuusivaltaisempaa ja osin muuta kuviota tasarakenteisempi osa. Kuvio on esitetty harvennettavaksi. Kuvion itä- ja keskiosaan esitetty harvennushakkuu on erityisen huonosti perusteltu puuston nykytilan, virkistyskäytön ja luontoarvojen näkökulmasta. Harvennus on perusteltu korkeintaan kuvion lounaisosassa (alle viidennes kuviosta), joka kannattaisi muutenkin kuvioida omaksi kuviokseen.

5 Kuvio 58 : Melko puustoinen kitumaan kalliomännikkö, jossa kasvaa vuotiaita mäntyjä sekä hieman koivua ja kuusta. Kuviolla on näkyvästi lahopuuta. METSO-kohteena edustavuusluokan I kalliometsä ja siten selkeä C5-arvometsä. Kuvio 59 : Kuviolle on esitetty harvennusta. Kuvio on eteläpuoliskostaan erirakenteista tuoreen kankaan metsää, vanhimmat puut ovat mäntyjä (todella vanhoja), lisäksi iäkästä koivua. Alla kasvaa runsaasti haapaa sekä kuusta, koivua ja mäntyä. METSO II edustavuusluokan kohde. Pohjoispuolisko on iäkästä-vanhaa, kuusivaltaista tuoreen kankaan erirakenteista sekametsää, jossa on kuusilahopuuta yli 10 m3/ha. METSO I edustavuusluokan metsää. Koko kuvio toimii nykyisellään näkemäesteenä kahden puuustoltaan harvan kuvion ( 58,60) välissä sekä kahden ulkoiluväylän (ulkoilutie ja ulkoilupolku)välissä, eikä näkymää ole jatkossakaan syytä näiden välille avata. Luontoarvojensa puolesta kuvio tulisi merkitä arvometsäksi. Kuvio 61: Kuvio on jo harvennettu 90-luvulla, joten valtaosalla kuviota ei ole harvennustarvetta. Kuvion koillisosan reitin pohjoispuolella voisi kuvioida omaksi kuviokseen. Tällä osa-alueella harvennus on jollakin lailla perusteltavissa. Kuvio 61.2 : Kuviolle on esitetty harvennusta. Louhikkoinen osa-alue kuvion länsireunasta tulisi kuvioida omaksi kuviokseen ja jättää toimenpiteiden ulkopuolelle. Itäosassa järkevää aloittaa luontaisen uudistamisen valmistelu. Kuvio 84: Iäkäspuustoinen metsä, jossa on näkyvästi kuolleita pystykuusia sekä jonkun verran maalahopuuta. Täyttää METSO-ohjelman edustavuusluokka I:n kohteen kriteerit. Jatkossa tarvetta vain reitin varren turvallisuuden ja toimivuuden turvaamiselle (poistettavat rungot maalahopuuksi kuviolle). Kuvio 89 : Puustoltaan varttunutta, luonnontilaisen kaltaista kuivahkoa ja tuoretta kangasta. Paikoin näkyvästi lahopuuta. Edustavuusluokan II METSO-kohde. Kuvio 90: Varttunutta, tiheää, kuusivaltaista (sekapuuna koivua, haapaa) lehtomaista kangasta/lehtoa. Edustavuusluokan II METSO-kohde. Kuvio 91: Ylispuustoista taimikkoa, tällä sijainnilla METSO III-kohde, jonka voi jättää kehittymään luontaisesti. Kuvio 92: Kuviolla on sekä kalliometsää (pohjoisosa) että lehtomaista kangasta. Kuvion etelä- ja keskiosa on varttunutta-iäkästä lehtomaisen kankaan kuusivaltaista sekametsää, jossa on pystyyn kuollutta kuusta kymmeniä kuutiometrejä hehtaarilla. Edustavuusluokan I METSO-kohde, joka tulisi merkitä arvometsäksi (C5). Kuvio 94: Kuvion keskellä on rehevähkö notkonpohja (parin käyrän verran), jota on epätasaisesti harvennushakattu, jäljellä kuusta ja haapaa (METSO III-METSO II); myös luoteeseen nousevan notkon pohjaa on harvennettu. Kuvion eteläosa (mäki notkosta etelään pitäisi erottaa omaksi kuviokseen); kallioista, iäkästä-vanhaa, mäntyvaltaista (sekapuuna kuusta ja koivua)metsää, METSO I. Jäljelle jäävät osat kuviota (koillis- ja luoteisosat) tuoreen kankaan-lehtomaisen kankaan iäkästä, kuusivaltaista, erirakenteista metsää, lahopuuta reippaasti yli 10m3 (paikoin kymmeniä kuutioita/ha), METSO I edustavuusluokan kohde. Kuvio sopii sijaintina ja luonteena perusteella arvometsäksi. Kuvio 95 : Puustoltaan luonnontilaisen kaltainen kitumaan kalliomännikkö (METSO I-II).

6 Kuvio 106 : Harvennushakkuun sijasta kuviolla on tarvetta lähinnä ajoittaiselle yksittäisten puiden poistamiselle. Kuvion pohjoisnurkkaan (ulkoiluteiden risteysten ympärille) kuusen harvennus sopii. Kuvio 128: Kivikkoinen, puustoltaan erittäin luonnontilainen mäntyvaltainen metsä. Puustossa on merkittäviä määriä kilpikaarnaisia mäntyjä. Kuvio ansaitsisi arvometsäluokan pelkästään puuston luonnontilaisuuden perusteella. Kuvio 129: Kuvion keski- ja pohjoisosan kivikkoisella mäellä ja sen rinteillä kasvaa huomattavan luonnontilaista eri-ikäisrakenteista iäkästä mänty-kuusipuustoa. Alueella on runsaasti (> 20 kuutiometriä/ ha) eri-ikäistä kuusilahopuuta. Pääosa tästä on kuolleita pystykuusia, mutta myös eriikäisiä kuusimaapuita löytyy. Kuvion eteläosasta (läheltä kuvion 130 rajaa) on hakattu vanhoja kuusia. Kuvion keski- ja pohjoisosa tulisi osoittaa arvometsäksi. Kuvio 131: Kuvio on pääosin vesitaloudeltaan luonnontilaista kangaskorpea, jota ympäröivät reunoilta soistuneet vanhat kangasmetsät. Edustavuusluokan I METSO-kohde ja lisäksi suoluontotyyppi, joka on Helsingissä harvinainen ja on luokiteltu vaarantuneeksi suoluontotyypiksi. Tulee osoittaa arvometsäksi ja jättää jatkossa reitin varren yksittäisten puiden kaatoa lukuun ottamatta luonnontilaan. Kuvio 132: Kivikkoinen kuivahko kangas, jossa kasvaa iäkästä, osin kilpikaarnaista männikköä. Metsässä on jonkin verran lahopuuta. METSO-edustavuusluokan I kohde ja ilmeinen arvometsä. Kuvio 133: Puustoltaan arvokas kuvio, jonka luontoarvoja lisää kuvion länsi- ja keskiosan osittainen soistuneisuus. Sopisi arvometsäksi. Lievä harvennus ( ja uudelleenkuviointi) perusteltu vain kuvion itäosassa ja harvennus myös kuvion eteläosassa uran varrella (noin 30 m vyöhyke). Kuvio 134: Osittain kallioista, erirakenteista, vanhaa tuoreen ja kuivahkon kankaan metsää, ylismäntyjä, alla kuusivaltaisempaa. METSO II-edustavuusluokan kohde. Kuvio 135: Esitetty harvennushakkuu on turha & haitallinen. Kuvion koillispuolisko on täydellisen erirakenteista kuusi-koivuvaltaista sekametsää ikivanhoilla ylismännyillä. Kuvio on myös voimakkaasti itseharvenemassa kuivuuden seurauksena; välipuustossa on kymmeniä kuutiometrejä kuollutta kuusta ja koivua hehtaarilla. METSO I. edustavuusluokan kohde. Mäntyvaltaisempi, kallioisempi, vähemmän lahopuustoinen, mutta yhtä luonnontilainen lounaispuolisko on myös METSO I kriteerit täyttävä. Hieno kuvio, joka tulisi osoittaa arvometsäksi. Kuvio 136: Vanhaa-ikivanhaa kalliomännikköä (omassa sarjassaan erittäin edustava). Kuvio tulisi jättää luonnontilaan (nyt esitetty yksittäisten puiden poistoa) ja merkitä arvometsäksi. Mahdolliset turvallisuuden kannalta aidosti ongelmalliset puut voi kaataa kuviolle lahopuuksi. Kuvio 156 : Luonnontilaisen kaltainen kuusikoituva vanha koivikko. Lahopuuta merkittävästi. METSO-edustavuusluokan II kangasmetsäkohde. Sijaintinsa, vähäisen käyttönsä ja luontoarvojensa vuoksi mitä luontevin suojelualueen laajennusosa sekä arvometsäksi osoitettava kuvio aluesuunnitelmassa. Kuvio : Kuvio on merkitty suunnitelma-aineistoissa tuoreeksi kankaaksi, vaikka kyseessä on ainakin pääosalla kuviota lehto. Kuuseen kohdistuva harvennus (ei esitetty) olisi tällä kohteella järkevä toimenpide. Tukisi osaltaan myös kuvion lehtoarvojen kehittymistä. Kuvio : Kuuseen kohdistuva harvennus ulkoilutien ja kadun risteyksen ympäristössä olisi

7 perusteltu. Kuvio 169: Luonnonsuojelullisesti arvokas kuvio, jonka alueella on niin lahopuustoista lehtoa (METSO I, kuvion pohjois- ja itäosa) kuin kohtalaisen lahopuustoista (METSO II, muu osa kuviosta) lehtomaista kangasta. Sijaintinsa, vähäisen käyttönsä ja luontoarvojensa vuoksi mitä luontevin suojelualueen laajennusosa sekä arvometsäksi osoitettava kuvio aluesuunnitelmassa. Kuvio 178 : Esitetty harvennus on perusteltu. Kuvio 188: Esitetty harvennus on perusteltu. Kaikki haavat on syytä säästää. Kuvio : Esitetty harvennus on perusteltu, mikäli toteutetaan kevyesti. Kuvio 200 : Kuivuustuhoja kokenut puustoltaan luonnontilaisen kaltainen kitumaan kalliomännikkö. Merkittäviä määriä lahopuuta. Ilmeinen arvometsä. Kuvio 201 (ja 203). Kuvioiden pohjoisosassa (ulottuu molempien kuvioiden alueelle) on pieni nuorta lehtimetsää kasvava ruohokangaskorpi, jonka reunoilla on OMT-soistumaa. Tämä arvokohde tulisi rajat omaksi kuviokseen ja jättää toimenpiteiden ulkopuolelle. Kuvio 207: Edustava ja runsaslahopuustoinen (kuivuustuhon kohdannut) kitumaan kalliomännikkö. Ilmeinen arvometsä. Kuvio 209 : Esitetty harvennus on paikallaan. Kuvio 212 (ja 211): Kuvioiden keski- ja pohjoisosassa on arvokas ja korveksi kohtalaisen laaja ruohokangaskorpi (pääosin kuvion 212 puolella). Tämä korpi tulisi kuvioida omaksi kuviokseen ja jättää esitetyn harvennuksen ulkopuolelle. Kuvio 223: Esitetty harvennus on valtaosin perusteltu. Kuvion sekapuustoinen itäosa tien pohjoispuolella kannattaisi kuitenkin jättää toimenpiteen ulkopuolelle. Asutuksen ja tien välin käsittelyn osalta on syytä kuulla myös lähiasukkaita. MUUT ALUEET Kuvio 17 : Lahopuustoinen itärinne tulisi jättää harvennuksen ulkopuolelle, muun osan kuviota voisi hyvin harventaa. Kuvio 41 : Harva kuvio jo muutenkin, joten harvennukselle ei ole perusteita. Kuvio 44 : Pinnanmuodoiltaan näyttävä ja maisemallisesti komea kitumaan kallio, jolla kuivuustuhojen takia näkyvästi lahopuuta. Sopisi hyvin arvometsäksi. Kuvio 45: Valtaosalla kuviota on tarvetta lähinnä yksittäisten puiden poistamiselle. Harvennus tarpeen ainoastaan kuvion kuusivaltaisessa etelälounaisosassa (alle 10 % kuvion kokonaispintaalasta). Kuvio 64 : Kuusivaltaisten osien kevyt harvennus on perusteltua. Kuvio 67 : Esitetty harvennus on kuvion sijainnin takia perusteltu. Kuvio 108. Harvennuksen sijasta tarvetta vain yksittäisten puiden poistamiselle.

8 Kuvio 109 : Harvennuksen sijasta tarvetta on vain yksittäisten puiden poistamiselle. Kuvio 114 : Harvennuksen sijasta tarvetta on vain yksittäisten puiden poistamiselle. Kuvio 115: Ei mitään harvennustarvetta (puoliavoin vanha koivikko). Kuvio 118: Kuvion eteläosa (kallion lounaisosa) on lahopuustoista arvolehtoa, jota ei tulisi käsitellä muuten kuin kaatamalla mahdollisia ongelmakoivuja lahopuuksi kuviolle. Kuvion pohjoisosissa on tarvetta uudelle kuvioinnille. Harvennustarvetta on lähinnä runsaammin kuusta kasvavilla osilla. Muualla on tarve yksittäisten puiden (lähinnä iäkkäät koivu) poistoon. Kuvio : Runsaslahopuustoinen arvolehto, jota on esitetty harvennettavaksi. Toimenpiteestä on syytä luopua ja kuvio merkitä arvometsäksi. Tonttien reunan kannalta ongelmallisten puiden kaato kuviolle lahopuuksi on perusteltua. Kuvio 144: Harvennus on syytä toteuttaa yksittäisten puuryhmien hyväksi (ja vain kuusivaltaisilla osilla) yksinomaan kuuseen kohdistuvana. Suon lehtipuustoinen, korpinen reunaosa tulee jättää toimenpiteiden ulkopuolelle. Kuvio 147: Kuvio sijaitsee kahden avoimen kuvion välissä, joten läpinäkyvyyden lisääminen ei ole järkevää. Harvennuksen sijasta kannattaisi kaataa muutama (Max. 10 kpl) välikerroksen kuusta metsurityönä ja jättää kuuset kuviolle lahopuuksi.