Terveydensuojelu- ja rakennusvalvontaviranomaisen yhteistyö

Transkriptio

1 Lari Hölttä Terveydensuojelu- ja rakennusvalvontaviranomaisen yhteistyö Terveyshaittaan liittyvä korjausrakentamisprosessi Opinnäytetyöt, Rakennusterveys 2014

2 LARI HÖLTTÄ Terveydensuojelu- ja rakennusvalvontaviranomaisen yhteistyö Terveyshaittaan liittyvä korjausrakentamisprosessi Opinnäytetyöt Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate Itä-Suomen yliopisto Kuopio 2014 Aihealue: Rakennusterveys

3 Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate

4 TIIVISTELMÄ: Hankkeen tavoitteena oli tutkia ja selvittää kirjallisen kyselyn sekä haastattelukäyntien avulla terveydensuojelu- ja rakennusvalvontaviranomaisten välistä yhteistyötä terveyshaittaan liittyvissä korjausrakentamisprosesseissa. Tutkimuksen lähtökohtina toimivat hypoteesit, jotka perustuivat pitkälti tutkimuksen tilaajien ja ohjaajien sekä tutkimuksen tekijän omakohtaisiin kokemuksiin ja näkemyksiin aiheesta sekä sen viitekehyksestä. Lisäksi oli tavoitteena kerätä tietoa eri viranomaisten näkemyksistä ja kokemuksista, jotka liittyvät yhteistyön toteuttamiseen liittyviin hyviin ja toimiviksi havaittuihin, mutta yhtä lailla huonoihin ja puutteellisiksi koettuihin menettelytapoihin. Myös voimassa olevan lainsäädännön toimivuutta, tulkinnanvaraisuutta, puutteita ja kehittämistarpeita tutkittiin. Tutkimuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena oli myös ennalta laaditun viranomaisten yhteistyötä kuvaavan menettelytapaohjeluonnoksen läpikäyminen, siitä tehtyjen analyysien ja näkemysten kerääminen. Näiden pohjalta oli tarkoitus muokata menettelytapaohjeluonnoksesta toimiva ja looginen malli, joka voitaisiin laittaa julkiseen levitykseen sellaisenaan tai pilotoitavaksi tarpeen mukaan. Tutkimusten ja selvitysten pohjalta voidaan melko luotettavasti todeta, että menettelytavat ja viranomaisten välinen yhteistyö vaihtelee paikallisesti, alueellisesti sekä valtakunnallisesti. Vaihtelu oli tutkimukseen osallistuneiden mielestä valtakunnallisesti suurempaa kuin alueellisesti. Tutkimukseen osallistuneet yksiköt ja niiden edustajat tiedostavat laajasti tutkimuksen viitekehykseen liittyvän problematiikan. Saatujen tulosten perusteella on todettavissa myös selkeitä kehitystarpeita ja tahtotiloja valvonnan yhtenäistämiseksi sekä yhteistyön laadun ja tiiveyden parantamiseksi. Menettelytapaohjeluonnos arvioitiin hyväksi ja loogiseksi, joka voidaan sellaisenaan pilotoida. Menette-

5 lytapaohjeluonnokseen esitettiin vain vähäisiä muutoksia, joita ei voitu kuitenkaan huomioida toimivaltanäkökohdista johtuen. Yhteistyön kehittäminen ja laadun parantaminen sekä menettelytapojen yhtenäistäminen vaatii laajaa kehittämistyötä ja asennemuutosta paikallisella sekä alueellisella tasolla. Mutta tämä ei yksistään riitä, vaan toiminnankehittäminen vaatii toimia myös valtakunnallisella tasolla lainsäädännön kehittämisen sekä soveltamisohjeiden laatimisen muodossa. AVAINSANAT: jälkivalvonta, lupakynnys, menettelytapaohje, soveltamisohje, terveyshaitta, viranomaisten välinen yhteistyö ABSTRACT: The main objective of this project was to explore and examine cooperation between the authorities of health protection and supervision of buildings. This was carried out with questionnaires and interviews. The secondary purpose was to gather information about visions and knowledge which are related to procedures found functional and good, but also poor and insufficient. The ambiguousness of legislation was under examination too. The purpose was also to prepare a well working and logical procedure guideline for the co-operation concerning health risk based repair and construction. Based on examination and exploration it is quite obvious that procedure guidelines and cooperation between authorities vary locally and regionally, but also nationwide. It was said that variation is greater nationwide than regionally.

6 KEYWORDS: control after measures, verge of building permit, procedure guidelines, guidelines for applicating, disbenefit for health, co-operation of authorities

7

8 Esipuhe Tutkimuksessa toteutettiin kaksivaiheinen kysely yhteensä 12 eri rakennusvalvonnan ja ympäristöterveydenhuollon valvontayksikölle. Lähtökohtana tutkimukselle oli hypoteesi, jonka mukaan edellä mainittujen viranomaisten välinen yhteistyö terveyshaittaan liittyvissä korjausrakentamisprosesseissa sekä valvonta eivät ole yhdenmukaisia, tasavertaisia, tasapuolisia ja kaikilta osin laadukkaita alueellisesti tai valtakunnallisesti vertailtuna. Huolimatta siitä, että voimassa oleva lainsäädäntö näin edellyttäisi. Tutkimuksen mukaan lainsäädännön tulkintaerot, soveltamisohjeiden puute, tieto-taidon puute sekä resurssipula ovat osittain ongelmaa selittäviä tekijöitä. Tavoitteena on luoda Suomeen alueellisesti ja valtakunnallisesti toimiva, yhtenäinen, looginen sekä tasapuolinen menettelytapa. Tätä kautta pyritään myös parantamaan ja tehostamaan viranomaisten välistä yhteistyötä, tieto-taitoa sekä terveyshaittaan liittyvien korjausrakentamisprosessien hallintaa, ohjausta ja neuvontaa sekä tarpeen mukaista valvontaa. Kiitokseni haluan lausua hankkeen ohjaajille Juhani Piriselle (YM / hometalkoot) ja Vesa Pekkolalle (STM), lähiomaisille (perhe ja vanhemmat). Haluan kiittää myös työnantajaani Tervon kuntaa, esimiestäni kunnanjohtaja Petteri Ristikangasta sekä ympäristöterveyslautakunnan jäseniä, työyhteisön jäseniä ja kollegoita, tutkimukseen osallistuneita rakennusvalvonnan sekä ympäristöterveydenhuollon yksiköitä sekä Kiinteistöliiton Itä-Suomen yksikköä. Erityiskiitokset lausun Sosiaali- ja terveysministeriölle opiskelun osarahoituksesta ja taloudellisesta tuesta kunnille sekä sitä kautta itselleni Lari Hölttä

9

10 SISÄLTÖ 1 Johdanto Tausta Rakennusvalvonta Ympäristöterveydenhuolto ja terveydensuojelu Hallintolaki Maankäyttö- ja rakennuslainsäädäntö Terveydensuojelulaki Tutkimuksen tarkoitus Tutkimusmenetelmät Menetelmät ja aineisto Tutkimuksen ja taustaselvityksen vaiheet Hypoteesit Aineisto ja sen käsittely Tulokset Yksiköiden koko, henkilöstön määrä ja vaikutusalueen asukasmäärä Nykyiset toimintatavat Yhteistyö viranomaisten välillä Muutokset ja niiden vaikutus Kaavion analysointi Tutkimuksen luotettavuus Johtopäätökset Pohdinta Lähteet... 85

11

12 KUVALUETTELO Kuva 1 Selvitykseen osallistuneiden kuntien ja yksiköiden suuntaaantava sijainti sekä asukasmäärät KESKEISET LYHENTEET JA SYMBOLIT MRL Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999 TsL Terveydensuojelulaki 763/1994 HallintoL Hallintolaki 434/2003 Raksa / Rakv Ymppi / Yth Evira Valvira Tukes Rakennusvalvonta Ympäristöterveydenhuolto Elintarviketurvallisuusvirasto Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Turvallisuus- ja kemikaalivirasto LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Menettelytapaohjeluonnos, terveyshaittaan liittyvä korjausrakentamisprosessi Menettelytapaohjeluonnos, terveyshaitan toteaminen ja jälkivalvonta Kysely 1, terveydensuojelu- ja rakennusvalvontaviranomaisen yhteistyö terveyshaittaa liittyvässä korjausrakentamisprosessissa ( ) Kysely 2, terveydensuojelu- ja rakennusvalvontaviranomaisen yhteistyö terveyshaittaa liittyvässä korjausrakentamisprosessissa ( )

13

14 Keskeisimmät käsitteet Jälkivalvonta Valvontaa, jota viranomaiset suorittavat lain, asetusten ja määräysten mukaisuuden sekä annettujen viranomaispäätösten noudattamisen valvomiseksi. Korjausvelka Korjausvelalla tarkoitetaan yleisesti rahallista arvoa tai summaa, joka tarvitaan kunnoltaan heikentyneen infrastruktuurin saattamiseksi nykytarpeita vastaavaan hyvään kuntoon. Kosteus- ja homevaurio Kosteusvaurio, jossa todetaan home- ja hiivasieni ja/tai bakteerikasvustoja. (Reijula ym. 2012) Kunnossapito Toimenpide, jolla rakennusosan tekninen kunto pidetään alkuperäistä tasoa vastaavana. Suunnitellulle kunnossapidolle on luonteenomaista, että toimenpide tehdään toistuvasti kunnossapitojakson välein. Arvaamaton kunnossapito (vikakorjaukset) on vuosittaista ja sen syynä on äkillisesti syntynyt vika tai vaurio kuten putkivuoto, myrskytuho tai ilkivalta. (Hekkanen M. 2006) Luvituskynnys Ennalta määritetty raja, joka rakennusvalvontaviranomaisen arvion ja tulkinnan mukaan ylittyessään edellyttää hankkeeseen ryhtyvän hakemaan maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) tarkoitetun rakennusluvan. 13

15 Menettelytapaohje Ohjeellinen toimintamalli jonkin erikseen määritellyn prosessin tai menettelyn läpi viemiseksi. Pyrkimyksenä yhtenäisen menettelytavan synnyttäminen. Sisäilmaongelma Terveyttä tai turvallisuutta vaarantava puute tai ongelma rakennuksessa tai sen osassa. Syynä voi olla esimerkiksi kosteus- ja homevaurio, vesivahinko, rakennusmateriaaleista aiheutuva kemiallinen päästö, orgaaninen pöly tai rakennusvirheestä, toiminnasta aiheutuva vika tai virheellinen ylläpito. (Reijula ym. 2012) Pilotointi Uuden hankkeen esittely- ja testijakso. Terveyshaitta Ihmisessä todettava sairaus, muu terveydenhäiriö tai sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintyminen, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä. (Terveydensuojelulaki 763/1994) Ulkopuolinen asiantuntija Tutkimuksia ja selvityksiä viranomaisvalvontaa varten tekevä ulkopuolinen asiantuntija, jolla tulee olla tarvittava asiantuntemus ja pätevyys. Ulkopuolisen asiantuntijan on osoitettava kunnan terveydensuojeluviranomaiselle käyttämiensä tutkimusmenetelmien luotettavuus. Ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan hallintolain (434/2003) virkamiehen esteellisyyttä koskevia säännöksiä. (Terveydensuojelulaki 763/1994) 14

16 15

17 1 Johdanto Suomen rakennuskannan korjausvelan on arvioitu olevan miljardia euroa. Kun vuonna 2011 asuinrakennuksia on korjattu 6,8 miljardilla eurolla ja muita rakennuksia 3,3 miljardilla niin samanaikaiseksi asuintalojen kulumiseksi on arvioitu 7,5 miljardia euroa ja muiden talousrakennusten 6,3 miljardia euroa. Täten korjausvelka kasvaa noin 3,7 miljardilla eurolla vuodessa. Näiden arvioiden mukaan tehtyjen korjausten ja kulumisen välille on luvulla jäänyt vuosittain noin 3 miljardin korjausvelka. (Talouselämä lehti. Verkkojulkaisu) Näissä arvioissa ei ole eritelty julkisten ja/tai yksityisten kiinteistöjen osuutta toisistaan, vaan korjausvelan määrä sisältää molemmat. Arvioiden mukaan kosteus- ja homevaurioille altistuu yksityisissä asuinkiinteistöissä noin ihmistä ja julkisissa kiinteistöissä (päiväkodit, koulut, hoitolaitokset ja toimistot) noin ihmistä. Kosteus- ja homeongelmien laajuudeksi on arvioitu vuositasolla 500 miljoonaa euroa. (Reijula ym. 2012, s. 142 ) Tarkastusvaliokunta on vuonna 2013 päättänyt valmistella ja antaa mietinnön koskien rakennusten kosteus- ja homeongelmia. Aihe on valiokunnan valvonnan alainen ja valvontahavainnot on tullut saattaa eduskunnan tietoon perustuslain nojalla. (Tarkastusvaliokunnan mietintö 1/2013 vp) Valiokunta päätyi toteamaan, että kosteus- ja homevaurioita esiintyy laajasti rakennuskannassamme ja kyse on merkittävästä yhteiskunnallisesta sekä kan- 16

18 santerveydellisestä ongelmasta. Korjausvelan määrä arvioitiin edellä mainitun suuruiseksi (30-50 mrd. euroa). (Tarkastusvaliokunnan mietintö 1/2013 vp) Päätösehdotuksenaan valiokunta esitti 14. kohtaisen kannanoton eduskunnan hyväksyttäväksi. Kannanotossa esitettiin muun muassa, että hallitus valmistelisi vuoden 2013 loppuun mennessä valtakunnallisen rakennusterveyden koulutuksen kehittämissuunnitelman. Lisäksi esitettiin, että hallitus ottaisi jo nyt käynnissä olevissa maankäyttö- ja rakennuslain sekä rakentamismääräyskokoelman muutosten valmisteluissa paremmin huomioon rakennusten terveellisyyteen liittyvät seikat. Ehdotuksessa todettiin, että rakentamista olisi pystyttävä valvomaan nykyistä paremmin ja valvonnan tulisi olla oikea-aikaista. (Tarkastusvaliokunnan mietintö 1/2013 vp) Valtioneuvosto päätti käynnistää Kosteus- ja hometalkoot toimenpideohjelman, jonka ohjelmapäällikkönä toimii TkT Juhani Pirinen. Kosteusja hometalkoot on valtakunnallinen, viisivuotinen toimintaohjelma, jonka avulla tartuttiin vuodesta 2009 alkaen edellä mainittuun kasvavaan ongelmaan. Talkoiden tehtävänä on saattaa alkuun suomalaisen rakennuskannan tervehdyttäminen kosteus- ja homevaurioista. Talkoiden avulla on tuotu uutta tietoa, taitoa ja työkaluja eri toimijoiden käyttöön ja rakennusten koko elinkaareen sekä niiden kautta vaikutetaan laajasti asenteisiin. (Hometalkoot.fi. Verkkojulkaisu) Valtioneuvosto teki myös asiaan liittyvän periaatepäätöksen Kosteus- ja hometalkoita johdetaan ympäristöministeriöstä, mutta talkoita tehdään läheisessä yhteistyössä mm. muiden ministeriöiden ja valtionhallinnon toimijoiden sekä kuntasektorin ja yritysmaailman kanssa. (Hometalkoot.fi. 17 Verkkojulkaisu)

19 Talkoiden ohjelmapäällikön tueksi on nimitetty poikkihallinnollinen ja yhteiskunnallisesti laaja-alainen ohjausryhmä, jossa on edustettuna sosiaali- ja terveysministeriö (STM), opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM), Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Työterveyslaitos (TTL), Senaattikiinteistöt, Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto (RAKLI), Rakennusteollisuus (RT), Kuntaliitto ja Itä-Suomen yliopisto. (Hometalkoot.fi. Verkkojulkaisu) 18

20 2 Tausta 2.1 Rakennusvalvonta Kunnan tehtäviin kuuluu lainsäädännön mukaisesti huolehtia alueiden käytön suunnittelusta sekä rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta alueellaan. Suomessa rakennusvalvontaa toteuttavat kunnat itsenäisesti. Joissain kunnissa on toteutettu alueellistamista ja perustettu suurempia valvontayksiköitä, jotka vastaavat rakennusvalvonnasta useiden kuntien alueella. Myös kuntaliitosten kautta rakennusvalvonta on viime vuosien aikana keskittynyt suuremmille alueille. Vuoden 2017 aikana suoritetaan myös laajempi rakennusvalvonnan uudistus, jossa tullaan toteuttamaan jonkin asteinen alueellistaminen. Ely-keskus antaa ohjausta kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle lähinnä kaavoitukseen sekä rakennussuojeluun liittyen, mutta muilta osin kunnilla on laaja itsemääräämisoikeus, jota rakennusvalvonnassa on myös toteutettu. Maankäyttöä ja rakentamista koskevan lainsäädännön valmistelusta ja laadinnasta vastaa Ympäristöministeriö, jonka alaisuudessa ei kuitenkaan toimi kunnan rakennusvalvontaviranomaista ohjaavaa keskusviranomaista. 2.2 Ympäristöterveydenhuolto ja terveydensuojelu Ympäristöterveydenhuollossa on toteutettu lakiperusteinen yhteistoimintaalueita koskeva uudistus vuosien aikana. Lain mukaan kunnassa tai 19

21 kunnan yhteistoiminta-alueella on tullut olla käytettävissään vähintään 10 henkilötyövuotta vastaavat henkilöresurssit, joilla ympäristöterveydenhuollon palvelut järjestetään viimeistään vuoden 2013 alusta lähtien. Kuntien toimintaa ohjaavat aluehallintovirastot. Ympäristöterveydenhuollon toimialaan kuuluvien lakien valmistelu ja laadinta kuuluu rakennusvalvonnasta poiketen useamman ministeriön tehtäviin, muun muassa Maa- ja metsätalousministeriölle, Sosiaali- ja terveysministeriölle sekä jossain määrin Työ- ja elinkeinoministeriölle. Näiden ministeriöiden alaisuudessa toimivat ympäristöterveydenhuollon näkökulmasta katsoen kolme merkittävää keskusviranomaista (Evira, Valvira ja Tukes), jotka ohjaavat valvontaa valtakunnallisesti. Ne vastaavat erilaisten soveltamisohjeiden laatimisesta sekä lainsäädännön tulkinnasta. Terveydensuojelu on osa ympäristöterveydenhuollon toimialaa ja siihen liittyy olennaisena osana asumisterveys, rakennusten ja erilaisten muiden tilojen terveellisyys sekä turvallisuus ja niiden valvonta. Luultavasti valtaosa Suomen rakennusvalvonta- sekä terveydensuojeluviranomaisista sijaitsevat eri organisaatioissa, toisinaan eri rakennuksissa tai jopa eri kunnissa. Tämä hankaloittaa yhteistyön tekemistä ja tiivistä tietojen vaihtamista. (Hieta T. 2011) 2.3 Hallintolaki Hallintolaki (434/2003) säätää viranomaisten välisestä yhteistyöstä seuraavasti: 20

22 Viranomaisen on toimivaltansa rajoissa ja asian vaatimassa laajuudessa avustettava toista viranomaista tämän pyynnöstä hallintotehtävän hoitamisessa sekä muutoinkin pyrittävä edistämään viranomaisten välistä yhteistyötä. (Hallintolaki 434/2003) 2.4 Maankäyttö- ja rakennuslainsäädäntö Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 166 perusteluihin on kirjattu aiheesta seuraavasti: Rakennuksen kunnossapito Rakennuksen kunnossapitovelvollisuutta koskevaa säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi. Rakennus tulisi ympäristöineen pitää sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä. Näin kirjoitettuna säännös luonnollisesti kohdistuisi ensi sijassa rakennuksen omistajaan tai haltijaan, eikä tarkoituksena ole, että viranomaisvalvonta aktiivisesti harjoitettuna laajenisi nykyisestä. Käyttökelpoisuuden vaatimuksella ei tarkoiteta esimerkiksi velvoitetta pitää rakennus lämmitettynä, vaan sitä, että rakennuksen käytön rakennustekniset edellytykset säilyisivät. (Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999) Mikäli edellä säädettyä kunnossapitovelvollisuutta laiminlyötäisiin rakennusvalvontaviranomainen voisi, kuten nykyisinkin, määrätä rakennuksen korjattavaksi tai sen ympäristön siistittäväksi. Tämän niin sanotun viranomaisten suorittaman jälkivalvonnan merkitys korostuisi. Jos rakennuksesta olisi ilmeistä vaaraa turvallisuudelle, tulisi rakennus määrätä purettavaksi tai kieltää sen käyttäminen. Ensisijaisesti terveellisyyttä koskeva valvonta kuuluisi terveydensuojelulain (763/1994) mukaisesti 21

23 kunnan terveydensuojeluviranomaiselle. Yhteistyö rakennusvalvontaviranomaisten kanssa olisi edelleen erityisen tärkeätä. (Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999) 2.5 Terveydensuojelulaki Terveydensuojelulain (763/1994) on säädetty aiheesta mm. seuraavasti: Asunnon ja muun oleskelutilan terveydelliset vaatimukset Asunnon ja muun sisätilan sisäilman puhtauden, lämpötilan, kosteuden, melun, ilmanvaihdon, valon, säteilyn ja muiden vastaavien olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei niistä aiheudu asunnossa tai sisätilassa oleskeleville terveyshaittaa. (Terveydensuojelulaki 763/1994) Asunnossa ja muussa oleskelutilassa ei saa olla eläimiä eikä mikrobeja siinä määrin, että niistä aiheutuu terveyshaittaa. (Terveydensuojelulaki 763/1994) Asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyvä terveyshaitta Milloin asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyy melua, tärinää, hajua, valoa, mikrobeja, pölyä, savua, liiallista lämpöä tai kylmyyttä taikka kosteutta, säteilyä tai muuta niihin verrattavaa siten, että siitä voi aiheutua terveyshaittaa asunnossa tai muussa tilassa oleskelevalle, kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sen, jonka menettely tai toimenpide on syynä tällaiseen epäkohtaan, ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi. (Terveydensuojelulaki 763/1994) Maankäyttö- ja rakennus- sekä terveydensuojelulainsäädäntöön ollaan tekemässä muutoksia, jotka tulevat vaikuttamaan rakennusten terveellisyyteen ja 22 rakennuksissa olevien terveyshaittojen selvittämiseen.

24 Tämän hankkeen sekä mahdollisen pilotin avulla pyritään kehittämään terveydensuojelu- ja rakennusvalvontaviranomaisen yhteistyötä siten, että mahdollisesti todetut hyödyt ja synergiaedut voitaisiin perustellusti siirtää eri kuntien uusiksi menettelytavoiksi ilman mittavia lakimuutoksia. Tämä siksi, että epäillyt terveyshaittaa aiheuttavat tekijät ja/tai olosuhteet sekä todetut ongelmat voidaan tutkia sekä korjaussuunnittelu ja suunnitellut korjaukset toteuttaa tulevaisuudessa oikealla sekä riittävällä tavalla. Voimassa oleva lainsäädäntö (mm. MRL, TsL ja HallintoL) mahdollistaa jo nykyisellään viranomaisten välisen yhteistyön ja tiedon vaihdon. Sujuvalla yhteistyöllä voitaisiin nykyistä tehokkaammin selvittää terveyshaitat siten, että myös niiden korjaaminen onnistuisi nykyistä paremmin. 23

25 3 Tutkimuksen tarkoitus Tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä mahdollisimman laajasti taustatietoa, jota hyödynnettiin menettelytapaohjeluonnoksen (liite 1) laadinnassa. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli tehdä myös esityksiä kuinka menettelytapoja sekä -prosessia voitaisiin edelleen tehostaa ja parantaa. Edellä mainittujen tavoitteiden lisäksi pyrittiin hankkimaan tietoa terveydensuojelu- sekä rakennusvalvontaviranomaisen välisen yhteistyön tiiveydestä, toimivuudesta ja laadusta nykyisellään. Tietoa kerättiin myös yhteistyön kehittämistarpeista. Menettelytapaohjeluonnoksen osalta haluttiin saada kommentteja, havaintoja ja näkemyksiä sen edelleen kehittämiseksi, mutta myös siinä mahdollisesti havaituista hyödyistä ja haitoista. Näiden pohjalta haluttiin kehittää menettelytapaohjeluonnosta käytännön kannalta tehokkaammaksi, vaikuttavammaksi sekä toimivammaksi. Tutkimuksessa saatujen tulosten arvioinnin jälkeen laadittiin vielä menettelytapaohjeluonnos terveydensuojeluviranomaisen käyttöön (liite 2). Tällä haluttiin selkeyttää terveydensuojeluviranomaisen roolia terveyshaittaepäilyä koskevissa korjausrakentamisprosesseissa. Lisäksi haluttiin tehostaa ja parantaa terveyshaitan arviointia sekä selkiyttää ja terävöittää myös jälkivalvontaa koskevaa ohjeistusta. 24

26 Tavoitteena on järjestää menettelytapaohjeluonnoksen laatimisen jälkeen pilotti terveydensuojelun ja rakennusvalvonnan yhteistyöstä rakennusten terveyshaittoihin liittyen. Pilottiin osallistuvat kunnat ja valvontayksiköt tullaan valitsemaan myöhemmin, sillä taustaselvityksen osallistuneiden kuntien ja yksiköiden kanssa ei ole tehty sitovia sopimuksia pilottiin osallistumisesta. Asiasta tullaan tiedottamaan tutkimuksen ja pilotin suunnittelun aikana erikseen valtakunnallisesti. Pilotti ei seurannan, raportoinnin ja laajuuden osalta mahdu tämän opinnäytetyön toteutukseen eikä aikatauluun. Mahdollinen pilotti tullaan toteuttamaan ja raportoimaan tästä opinnäytetyöstä erillään. 25

27 4 Tutkimusmenetelmät Tutkimusmenetelminä käytettiin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta lähtö- ja taustatietojen saamiseksi sekä oikeellisuuden varmistamiseksi eri vaiheissa. Pääpaino tutkimuksessa oli kuitenkin olemassa olevien tietojen sekä kokemusten pohjalta syntyneiden hypoteesien testaaminen, vastausten sekä mahdollisen vahvistuksen hakeminen kyselyyn osallistuvilta kunnilta tai yksiköiltä. Tätä varten toteutettiin kaksivaiheinen kysely- ja haastattelukierros. Osa haastatteluista tehtiin paikan päällä yhteishaastatteluina kuntien tai yksiköiden eri viranomaisten kanssa ja osa puhelinhaastatteluina. Kyselyn toinen vaihe suoritettiin lähes kokonaan kirjallisena kyselynä. Yksittäisessä tapauksessa kyselyn molemmat osiot suoritettiin yhden puhelinhaastattelun aikana. 4.1 Menetelmät ja aineisto Tutkimus toteutettiin ensisijaisesti kirjallisuustutkimusta, haastatteluja, kyselyitä sekä yhteistyöpalavereita hyödyntäen. Selvityksessä ja taustatietojen keruussa olivat mukana ympäristöterveydenhuollon yksiköistä Tervon kunnan ympäristöterveyspalvelut, Kuopion kaupungin ympäristöterveydenhuolto, Oulun seudun ympäristötoimi, Pohjoisen Keski-Suomen ympäristötoimi sekä Kouvolan kaupungin ympäristöterveydenhuolto. 26

28 Rakennusvalvonnan viranomaisista mukana olivat Tervon, Vesannon, Rautalammin, Pielaveden, Keiteleen ja Vihdin kunnat sekä Suonenjoen ja Kuopion kaupungit (sama alueellinen rakennusvalvonnan yksikkö) sekä Oulun kaupunki. Selvityksen yhteydessä haastateltiin myös Kiinteistöliiton Itä-Suomen edustajaa. Tervon kunnan ympäristöterveyspalvelut (n as.) Tervo (Rakv) (n. 1700) Vesanto (Rakv) (n. 2300) Suonenjoki (Rakv) (n. 7500) Rautalampi (Rakv) (n. 3400) Pielavesi (Rakv) (n. 4800) Keitele (Rakv) (n. 2400) Pohjoisen Keski-Suomen ympäristötoimi (n ) Kuopio (Yth/Rakv) (n ) Oulun seutu (Yth/Rakv) (n /n ) Kouvola (Yth) (n ) Vihti (Rakv) (n ) Myös Kiinteistöliitto osallistunut. Kuva 1. Selvitykseen osallistuneiden kuntien tai yksiköiden suuntaa-antava sijainti ja asukasmäärä. 4.2 Tutkimuksen ja taustaselvityksen vaiheet 27 Taustaselvitys käynnistettiin keväällä 2014 ottamalla yhteyttä edellä mainittuihin viranomaisiin ja yhteistyötahoihin. Lähtökohtana taustaselvitykselle oli

29 kerätä ja kirjata ylös eri tahojen näkemyksiä, kokemuksia, hyviksi koettuja menettelytapoja, koettuja ongelmia ja puutteita sekä parannus- ja kehitysideoita vallitseviin käytäntöihin. Lisäksi pyydettiin kannanottoja Juhani Pirisen (YM, Hometalkoot) sekä Vesa Pekkolan (STM) laatimaan viranomaisyhteistyötä ja korjausrakentamisprosessia koskevaan menettelytapaohjeluonnokseen, sen mahdollisiin hyötyihin ja haittoihin sekä hyödynnettävyyteen menettelytapaohjeena. Kysely on liitteenä 3. Taustaselvitykseen valittiin valvontaviranomaisia erilaisista kunnista, kuntayhtymistä, alueellisista yksiköistä ja yhteistoiminta-alueilta ympäri Suomen. Taustaselvityksen toinen vaihe (liite 4) käynnistettiin keväällä 2014, kun ensimmäisen vaiheen vastaukset ja tulokset oli käyty läpi ja koostettu. Saaduista vastauksista pyrittiin muodostamaan käsitys edellä mainituista aiheen viitekehykseen kuuluvista tekijöistä. Niiden pohjalta muodostettiin jatkokysymyksiä ja väittämiä, joiden avulla oli tarkoitus täsmentää ja vahvistaa saatua kuvaa vallitsevasta tilanteesta. Taustaselvityksen jatkokysely suoritettiin ainoastaan kirjallisesti ja jakelu suoritettiin samoille kunnille tai yksiköille kuin taustaselvityksen ensimmäisessäkin vaiheessa. 28

30 5 Hypoteesit Tutkimuksen lähtökohtana oli kehittää toimiva menettelytapaohje terveydensuojelu- ja rakennusvalvontaviranomaisten työkaluksi, koskien terveyshaittaan liittyviä korjausrakentamisprosesseja. Tämä lähtökohta ja tavoite sisälsivät runsaasti hypoteeseja, joille pyrittiin tutkimuksen avulla saamaan vahvistus. Myöhemmin pilotin avulla on tarkoitus kokeellisesti testata hypoteesit sekä mahdolliset kehitystarpeet ja ideat, joita tutkimuksen yhteydessä on esitetty ja kirjattu. Ensimmäinen keskeinen hypoteesi oli, että rakennusten sisäilmaongelmiin sekä home- ja kosteusvaurioihin liittyvää yhteistyötä eri viranomaisten välillä on toteutettu Suomessa hyvin vaihtelevasti. Tämän on arvioitu johtuvan ohjeistuksen tai soveltamisohjeen, tiedon ja uusien menettelytapojen puutteesta sekä jossain määrin muutosvastarinnasta. Toinen keskeinen hypoteesi oli, että kunnissa sovelletaan voimassa olevaa lainsäädäntöä hyvin eri tavoin, joka puolestaan asettaa kuntalaiset ja kiinteistön omistajat eriarvoisen asemaan. Valvonta ja menettelytavat eivät näin ollen takaa tasapuolista ja laadukasta valvontaa eivätkä viranomaistoimintaa kaikilta osin. Voimassa oleva lainsäädäntö asettaa laadukkaalle ja tasapuoliselle viranomaistoiminnalle viitekehyksen, joka saattaa jättää soveltamisohjeiden ja ohjauksen puutteen vuoksi tarpeettoman paljon tulkinnanvaraa valtakunnallisella tasolla, mutta vaihtelu on luultavasti suurta myös alueellisesti. 29

31 Kolmas keskeinen hypoteesi oli edellä mainittujen soveltamisohjeiden ja ohjauksen puutteen vuoksi myös se, että yhteistyötä ja -toimintaa voitaisiin paremmin ohjata laadittujen menettelytapaohjeiden avulla. 30

32 6 Aineisto ja sen käsittely Kuten jo aiemmin mainittiin tutkimuksessa ja taustatietojen keruussa olivat mukana ympäristöterveydenhuollon yksiköistä Tervon kunnan ympäristöterveyspalvelut, Kuopion kaupungin ympäristöterveydenhuolto, Oulun seudun ympäristötoimi, Pohjoisen Keski-Suomen ympäristötoimi sekä Kouvolan kaupungin ympäristöterveydenhuolto. Rakennusvalvonnan viranomaisista mukana olivat Tervon, Vesannon, Rautalammin, Pielaveden, Keiteleen ja Vihdin kunnat sekä Suonenjoen ja Kuopion kaupungit (sama alueellinen rakennusvalvonnan yksikkö) sekä Oulun kaupunki. Taustatietojen keruun yhteydessä haastateltiin myös Kiinteistöliiton Itä- Suomen edustajaa. Tutkimuksen lähdeaineisto koostui pääasiassa hypoteesien pohjalta rakennettujen haastattelu- ja kyselyrunkojen avulla saatuihin vastauksiin ja näkemyksiin tutkimukseen osallistuneista kunnista ja yksiköistä. Tutkimuksen ensimmäinen vaihe toteutettiin pääasiassa paikan päällä suoritetuin haastatteluin ja muutaman yksikön kohdalla puhelinhaastattelulla. Haastateltujen ympäristöterveydenhuollon yksiköiden alueella asui noin asukasta ja rakennusvalvontayksiköiden toiminta-alueella noin asukasta. 31

33 Ensimmäisen vaiheen haastattelut sisälsivät ennalta laaditun haastattelurungon, jossa oli 24 kysymystä 5 eri kysymysalueesta (taustatiedot, nykyiset toimintatavat, yhteistyö viranomaisten välillä, muutokset ja niiden vaikutus sekä menettelytapaohjeluonnoksen analysointi). Toisen vaiheen kysely sisälsi edellä mainittuihin 5 eri kysymysalueeseen liittyviä lisäkysymyksiä tai väittämiä. Osa näistä oli kohdennettu terveydensuojeluviranomaiselle ja/tai rakennusvalvontaviranomaiselle erikseen. Kysymysten kokonaismäärä oli yhteensä 21. Rakennusvalvonnan yksiköiden vastausten edustavuus tutkimuksen toisessa vaiheessa laski ollen noin kuntalaista vastanneiden rakennusvalvonnan yksiköiden toiminta-alueilla. Ympäristöterveydenhuollon yksiköistä kaikki ensimmäiseen vaiheeseen osallistuneet antoivat vastauksensa myös tutkimuksen toisessa vaiheessa. 32

34 7 Tulokset 7.1 Yksiköiden koko, henkilöstön määrä ja vaikutusalueen asukasmäärä Saatujen tulosten ja niiden arvioinnin osalta huomioitiin, että tulokset kuvaavat kyselyyn osallistuneiden kuntien tai yksiköiden tilannetta, näkemyksiä ja kokemuksia. Ne eivät suoraan kerro tilanteesta valtakunnan tasolla, mutta ovat hyvä otanta, toimivat hyvänä suunnanantajana sekä vahvistavat muun muassa ministeriöiden ja valvontaviranomaisten näkemyksiä vallitsevasta tilanteesta. 1. Viranomainen / alue / yksikkö? Kysymyksellä haluttiin selvittää taustatietoja kyselyyn osallistuneista kunnista tai yksiköistä. Tämä mahdollisti alueellisen vaikuttavuuden ja edustavuuden arvioinnin. Kyselyyn osallistuneiden kuntien ja rakennusvalvonnan yksiköiden koko eli henkilöstön määrä vaihteli yksittäisistä viranhaltijoista yli 30 henkilön yksiköihin. Näiden yksiköiden vaikutusalueella asuvien henkilöiden määrät vaihtelivat puolestaan välillä ~ asukasta. Vaihteluväli sisälsi kaikkiaan 21 kuntaa, jotka muodostivat 9 erikokoista rakennusvalvonnan yksikköä. Kaikkien taustaselvitykseen osallistuneiden yksiköiden vaikutusalueella oli yhteensä ~ asukasta. 33

35 2. Henkilöstön määrä (toimivat aktiivisesti asumisterveyteen ja/tai terveyshaittaan liittyvissä korjausrakentamisprosesseissa / koko valvontahenkilöstön määrä yksikössä)? Kyselyssä haluttiin selvittää kuinka suuri osa henkilöstöresursseista hoitaa aktiivisesti asumisterveyteen liittyviä korjausrakentamisprosesseja kyselyyn osallistuneissa kunnissa tai yksiköissä. Lisäksi se mahdollisti erikokoisten kuntien tai yksiköiden vertailun toisiinsa. 3. Vaikutusalueen asukasluku? Tällä haluttiin selvittää kyselyyn osallistuvien kuntien tai yksiköiden vaikutusalueella asuvien kuntalaisten määriä ja arvioida saatujen vastausten mahdollista edustavuutta, vaikuttavuutta sekä varmuutta. Lisäksi se mahdollisti erikokoisten kuntien vertailun toisiinsa. Rakennusvalvonnan yksiköissä aktiivisesti kosteus- ja homeongelmia hoitavien viranhaltijoiden määrä vaihteli yhdestä viiteen ja työn painotus oli pientalokohteissa. Kun huomioidaan yksiköiden kokonaishenkilöstömäärät ja niiden vaihtelu voidaan perustellusti arvioida, että kosteus- ja homevaurioiden hoitoon suunnatut henkilöstöresurssit ja asiantuntemus ovat marginaalisia, vaikka kyseessä on valtakunnallisesti tiedostettu kasvava rakennustekninen, kansanterveydellinen sekä rakennettuun ympäristöön ja omaisuuteen kohdistuva ongelma. Lisäksi tulee huomioida, että rakennuttaminen ja rakentaminen ovat siirtymässä uudisrakentamisesta korjausrakentamiseen enenevässä määrin. Ympäristöterveydenhuollon yksiköiden koko (henkilöstön määrä) vaihteli yksittäisistä viranhaltijoista lähes 20 viranhaltijan yksiköihin. Näiden yksiköiden 34 vaikutusalueella asuvien henkilöiden määrät vaihtelivat puolestaan välillä ~

36 asukasta. Vaihteluväli sisältää kaikkiaan 24 kuntaa, jotka muodostavat 5 erikokoista ympäristöterveydenhuollon yksikköä. Kaikkien taustaselvitykseen osallistuneiden yksiköiden vaikutusalueella oli yhteensä ~ asukasta. Ympäristöterveydenhuollon yksiköissä aktiivisesti kosteus- ja homeongelmia hoitavien viranhaltijoiden määrä vaihteli yhdestä kolmeen (painotus pientalokohteissa). Kun huomioidaan yksiköiden kokonaishenkilöstömäärät ja niiden vaihtelu voidaan perustellusti arvioida, että myös ympäristöterveydenhuollon puolella kosteus- ja homevaurioiden hoitoon suunnatut henkilöstöresurssit ja asiantuntemus ovat marginaalisia. 7.2 Nykyiset toimintatavat 4. Miten / millaisessa tilanteessa / kuinka usein kyseisen kaltainen asia otetaan vireille rakennusvalvonnassa / ympäristöterveydenhuollossa? Kysymyksen avulla haluttiin saada tietoa siitä kuinka suuri osa edellä mainittujen viranomaisten tietoon tulevista kohteita päätyy vireille ja kuinka suuri osa saadaan hoidettua ohjauksella ja neuvonnalla. Näkemykset olivat melko samankaltaiset riippumatta alueesta ja vastanneen yksikön / viranomaisen koosta. - Vastausten perusteella voidaan todeta, että pienempien kuntien rakennusvalvonnassa tulee vireille ainoastaan muutamia tapauksia vuodessa. 35

37 - Suuremmissa kunnissa ja yksiköissä tapaukset käynnistyvät rakennusvalvonnassa valvonta-asiana, joka ohjataan yleensä terveydensuojeluviranomaiselle. Neuvonta-asiana käynnistyy, käännetään yleensä ymppiin. Jos kesken luvanvaraisen prosessin havaitaan ongelma asiassa voidaan edellyttää erillinen asiantuntijaselvitys. - Pienempien kuntien terveydensuojeluviranomaisessa käynnistyy vuodessa n. 30 tapausta neuvonta-asiana, joista n. 1/3 otetaan vireille terveyshaitta-asiana. - Suuremmissa kunnissa ja yksiköissä tapaukset käynnistyvät yleensä myös neuvonta-asiana (määrässä vaihtelua). Vireille pientaloista otetaan vaihtelevasti tapausta tapausta. Tätä voi selittää osaltaan tulkintaero, jossa toisaalla on laskettu lukuihin mukaan myös rivitalokohteet ja toisaalla ne on jätetty laskuista pois. Lisäksi eroa voi selittää se miten yksiköissä otetaan tapauksia vireille suullisen yhteydenoton perusteella. 36 Jatkokysymys / väittämä 1: Terveydensuojeluviranomaiselle ohjautuu valtaosa epäilyistä ja näistä vireille otetaan vaihtelevasti 1/3-1/2. Loput etenevät omaehtoisesti ohjauksen ja neuvonnan avulla. Miten näiden kohteiden (jotka eivät tule vireille) suunnittelun ja toteutuksen valvonta tulisi järjestää? Pitäisikö tulla lupaharkintaan? Vaatiiko rakennusjärjestyksen päivittämistä, tiedottamista sekä menettelytapojen yhtenäistämistä? Ulkopuolisten asiantuntijoiden ja suunnittelijoiden tiedottaminen? Kuka hoitaa? Ensimmäisen vaiheen vastausten johdosta haluttiin edelleen selvittää miten varsinaisen viranomaisvalvonnan ulkopuolella nykyisin tapahtuvan korjausrakentamisen val-

38 vonta tulisi vastaajien mielestä järjestää ja tulisiko korjaukset luvittaa nykyistä laajemmin. Lupaharkinnan osalta haluttiin lisäksi selvittää näkemyksiä rakennusjärjestysten yhtenäistämiseen liittyen. - Toisen vaiheen vastauksissa oli havaittavissa jonkin asteista hajontaa valvonnan toteuttamisvastuun- ja tavan sekä lupaharkinnan osalta. Hajontaa oli sekä pienten että suurten kuntien tai yksiköiden näkemyksissä. Yhtä mieltä toisaalta oltiin siitä, että ohjausta ja neuvontaa tarvitaan entistä enemmän ja tämä tulisi hoitaa kaikkien osapuolien toimesta riittävän vastuullisesti. Lupamenettelyn ulkopuolelle mahdollisesti jäävien kohteiden osalta vastuun katsottiin edelleen kuuluvan kiinteistön omistajalle. Eräät kunnat tai yksiköt katsoivat, että ainoastaan lupamenettelyn kautta voidaan asioita valvoa riittävän tehokkaasti. Mielestäni melko pienetkin tapaukset pitäisi tulla lupaharkintaan. Sitä kautta saataisiin kunnollinen suunnittelu ja toteutus. Olisi hyvä, jos tulisi jotain täsmentävää MRL:n tai rakennusmääräysten kautta. Rakennusjärjestyksen päivittäminenkin olisi hyvä, mutta kuntaerot voisivat tulla suuriksi. Lähtökohtaisesti lupaharkinta pitää riippua siitä muutetaanko tilannetta voimassaolevasta rakennusluvasta. Toteutuksen ja valvonnan järjestäminen jää viranomaisohjauksen ulkopuolelle. 5. Millaisia toimintatapoja eri kunnissa (rakennusvalvonta) on käytössä? Kuinka aktiivisia kosteus- ja homeongelmien hoidossa / ohjauksessa / neuvonnassa / luvituksessa ollaan? 37

39 Tällä kysymyksellä pyrittiin keräämään tietoa yhteistyön ja viranomaistoiminnan eri muodoista ja painopisteistä. Tämä mahdollisti myös erikokoisten kuntien tai yksiköiden sekä alueellisen vertailun. - Saatujen vastausten perusteella pienemmissä kunnissa tai yksiköissä yhteistyö ja aktiivisuus vaihtelevat kunnittain. Yleensä käytetään lausuntopyyntöjä, taustatietojen keruuta sekä yhteistarkastuksia, pääpainon ollessa kuitenkin edelleen ohjauksessa sekä neuvonnassa. Asiakkaan ottaessa yhteyttä (muutenhan niistä ei edes tiedä) olen aina valmis tekemään katselmuksia ja ohjaamaan mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Kerran on luvitettu yksi laajempi kosteusvauriokohde, joka tuli terveydensuojeluviranomaisen kautta tiedoksi. - Suuremmissa kunnissa rakennusvalvonnan aktiivisuuden määrittelee luvanvaraisuus, jossa on havaittavissa selkeitä eroja kunnittain, yksiköittäin tai alueittain. Ohjauksessa ja neuvonnassa pyritään olemaan aktiivisia. Rakennusvalvontaviranomaiset tiedostavat toimivaltaan ja rajapintoihin liittyvät seikat riippumatta alueesta ja vastanneen yksikön tai viranomaisen koosta. Pääpaino neuvonnassa ja ohjauksessa. Lupaharkinnan osalta tilanne aktiivisempi kuin muutamia vuosia aiemmin. Jatkokysymys / väittämä 2: On selvää, että menettelytavat ja lupakynnys vaihtelevat kunnittain ja alueittain asettaen kuntalaiset eriarvoiseen asemaan. Saadun palautteen perusteella olisi lupaharkintaa kuitenkin syytä tarkastella ja yhtenäistää. Rakennusjärjestykset tulisi päivittää ja yhtenäistää alueittain. 38

40 Tällä väittämällä haluttiin esittää selkeä vaihtoehto vallitsevan tilanteen parantamiseksi sekä kerätä tietoa yksiköiden sekä valvontahenkilöstön tahtotilasta kehittää omaa toimintaansa tiettyyn suuntaan. - Sekä pienet että suuret kunnat tai yksiköt olivat lähes samaa mieltä siitä, että yhtenäisiä menettelytapoja tarvitaan valvonnan yhtenäistämiseksi. Lupaharkinnan yhtenäistämisen osalta vaikutti olevan jopa selkeästi yhdenmukainen käsitys ja tahtotila. Ely-keskusten roolia ohjeistuksen ja neuvonnan antajana nostettiin myös esiin vastauksissa. Onko tämä heijastus siitä, että kunnissa koetaan jonkinlaiseksi ongelmaksi keskusviranomaisen ja tätä kautta myös ohjauksen sekä neuvonnan puute? 6. Millaisia toimintatapoja eri kunnissa (ympäristöterveydenhuolto) on käytössä? Kuinka aktiivisia kosteus- ja homeongelmien hoidossa / ohjauksessa / neuvonnassa ollaan? Myös tällä pyrittiin keräämään tietoa yhteistyön sekä viranomaistoiminnan eri muodoista ja painopisteistä. Kuten edellä, tämäkin mahdollisti erikokoisten kuntien / yksiköiden sekä alueellisen vertailun? - Vastauksista kävi ilmi, että pienemmissä kunnissa yhteistyö ja aktiivisuus vaihtelevat kunnittain tai yksiköittäin. Viranomaisyhteistyössä hyödynnetään lausuntopyyntöjä ja lausuntoja, taustatietojen keruuta sekä yhteistarkastuksia. Asiakkaiden ohjauksessa ja neuvonnassa pyritään olemaan aktiivisia, josta johtuen n. 2/3 on arvioiden mukaan saatu hoidettua ohjauksella ja neuvonnalla. 39

41 - Myös suuremmissa kunnissa tai yksiköissä pyritään aktiiviseen ohjaukseen sekä neuvontaan. Arvioiden mukaan n. 50% on saatu hoidettua ohjauksella ja neuvonnalla. Jatkokysymys / väittämä 3: On selvää, että menettelytavat vaihtelevat kunnittain ja alueittain asettaen kuntalaiset eriarvoiseen asemaan. Saadun palautteen perusteella menettelytapoja olisi syytä tarkastella ja yhtenäistää mahdollisuuksien mukaan. Säännöllisten yhteispalavereiden pitäminen pienempien kuntien kesken helpottaisi ja nopeuttaisi asian käsittelyä (vrt. lausuntopyyntö). Menettelyohjeiden, terveydensuojelumääräysten sekä laatujärjestelmien laadintaa tulisi lisätä menettelytapojen yhtenäistämiseksi. Tällä väittämällä haluttiin kerätä tietoa siitä onko hypoteesimme ollut oikean suuntainen ja tukeeko se ensimmäisen vaiheen kautta saamiamme tietoja. Lisäksi haluttiin kerätä tietoa mihin suuntaan yhteistyötä ja menettelytapoja haluttaisiin jatkossa mahdollisesti kehittää. - Sekä pienissä että suurissa kunnissa tai yksiköissä oli yhtenevä näkemys menettelytapojen yhtenäistämistarpeesta. Etenkin terveyshaitan toteamismenettelyssä sekä jälkivalvonnassa on käytyjen keskustelujen perusteella selkeitä eroja alueellisesti ja valtakunnallisesti ja tämä epäkohta vaatii korjaamista. Myös tapausten vireille ottamisessa voi olla selkeitä eroja Lupamenettelyt rakennusvalvonnassa? Missä ylittyy kynnys lupamenettelyyn, jos kyse on terveyshaitan vuoksi tehtävästä korjauksesta? Miten tulkitaan määritelmä terveydelliset olosuhteet? Tavoitteena oli selvittää lupamenettelyihin ja lupakynnykseen liittyvää vaihtelevuutta, aktiivisuutta ja valvonnan yhdenmukaisuutta korjausrakentamisprosesseihin liittyen. Myös lainsäädännön tulkinnan eroavuuksia haluttiin selvittää.

42 - Pienemmissä kunnissa käytännöt vaihtelevat melko suuresti. Osassa kunnista tai yksiköistä on linjattu, että kantavien rakenteiden korjaus- ja muutostyöt menevät aina lupaharkinnan kautta, mutta lupatarve ei ole automaatio. Toisaalla on puolestaan linjattu rakennusjärjestyksissä, että lähes kaikki terveydellisiin olosuhteisiin vaikuttavat korjaukset ovat aina luvanvaraisia. Osa kunnista tai yksiköistä ilmoitti turvautuvansa lupaharkinnassa terveydensuojeluviranomaisen suorittamaan olosuhteiden ja vakavuuden määrittelyyn. Tulkinnat ovat varmasti hyvin vaihtelevia. Näkisin, että vähäisissä (suppeilla alueilla tehtävät) korjaukset eivät ole luvanvaraisia, mutta jos on laajemmasta ja selvästi terveellisyyteen vaikuttavasta vauriosta kysymys, on kohde luvitettava. Olosuhteiden määrittelyssä olisi turvauduttava terveydensuojeluviranomaisen lausuntoon. - Suuremmissa kunnissa tai yksiköissä on tehty kirjauksia rakennusjärjestyksiin, mutta linjauksissa on vastausten perusteella kuitenkin selkeitä eroja. Osassa kunnista tai yksiköistä ei ole lupatarvetta, jos korjaus tai muutos suoritetaan voimassa olevan luvan mukaisesti, riippumatta siitä puututaanko esim. kantaviin rakenteisiin. Toisissa kunnissa edellytetään aina rakennuslupaa, kun korjaus- tai muutostyöllä voi olla vaikutusta terveydellisiin olosuhteisiin tai puututaan kantaviin rakenteisiin. Osa kunnista tai yksiköistä ilmoitti, että heillä on käynnissä muutostyö jälkimmäisen menettelytavan suuntaan. Rakennusjärjestyksessä maininta. Jos rakenne muutetaan (esim. kantava rakenne) niin edellyttää luvan. Jos toteutetaan voimassa olevan luvan mukaisesti, 41 ei edellytä lupaa.. (kustannuskysymys).

43 Jatkokysymys / väittämä 4: Kuntien rakennusjärjestykset ja tätä kautta lupakynnys tulisi yhtenäistää. Terveydellisiin olosuhteisiin vaikuttavat korjaukset avattava lainsäädännössä ja soveltamisohjeissa täsmällisesti. Suunta tulisi olla luvitukseen kaikissa tapauksissa / kohteissa, joissa korjauksilla vaikutusta terveydellisiin olosuhteisiin tai puututaan kantaviin rakenteisiin. Tällä väittämällä pyrittiin selkeän vaihtoehdon kautta saamaan vahvistus hypoteesille sekä selvittämään arvioinnin kohteena olleen menettelytapaohjeluonnoksen saamaa tukea. - Toisen vaiheen kyselytuloksissa oli havaittavissa selkeää hajontaa, epävarmuutta ja jopa jonkinasteista pelkoa oikeusturvaan liittyen. Lupakynnyksen osalta esitettiin kritiikkiä liittyen varsinkin lupakynnyksen ja -harkinnan yhdenmukaistamiseen. Hyvin pienilläkin toimenpiteillä voidaan vaikuttaa terveydellisiin oloihin. Osassa kunnista tai yksiköistä katsottiin, ettei lainsäädännön ja rakennusjärjestysten uusimisella, päivittämisellä ja yhtenäistämisellä poisteta edelleenkään kaikkea tulkintaa ja näin varmaan onkin. Se voisi kuitenkin yhtenäistää menettelytapoja tuomalla tulkintoja lähemmäs toisiaan, jos edes jonkinlaiset normit ja askelmerkit olisi kirjattu lainsäädäntöön tai sen perusteluihin ja malli rakennusjärjestysten laatimiseen olisi tehty valtakunnallisella tasolla. Toki tämä vaatisi myös tiivistä ohjausta ja neuvontaa. Rakennusjärjestyksellä ja ohjeistuksella on vaikea yhtenäistää lupakynnystä kosteusvauriotapauksissa (vrt. harkinta). Lainsäädäntöä ei yleensä pystytä kirjoittamaan täsmällisesti, vaan joudutaan käyttämään harkintaa. MRL momentti edellyttää nykyisessä muodossaan rakennuslupamenettelyä ( raken-

44 nuksen korjaus- ja muutostyötä varten tarvitaan rakennuslupa, jos työllä ilmeisesti voi olla vaikutusta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin ) eli suunta luvitukseen on oikea. Luvittamisen yleistymistä nykyisestä tasosta pidettiin joissakin tapauksissa myös ongelmallisena ja tarpeettomana. Sen arvioitiin hidastavan prosessia tarpeettomasti ja pelkona oli myös epäonnistuneen korjauksen aiheuttama viranomaisvastuu. Väittämä on oikeansuuntainen, toki jonkinlainen tarkempi rajanveto on paikallaan terveydellisiin olosuhteisiin voidaan vaikuttaa toisinaan hyvin pienillä toimenpiteillä.. - luvittaminen saattaa turhaan monimutkaistaa ja pitkittää prosesseja. 8. Valvotaanko korjaussuunnittelua ja toteutusta rakennusvalvonnassa / ympäristöterveydenhuollossa? Miten? Vastausten toivottiin antavan lisäselvyyttä siihen kuinka kunnissa / yksiköissä valvotaan korjaussuunnittelua ja korjausten toteutusta eri viranomaisten taholta. Vertailua voitiin tehdä myös kunnan / yksikön koon perusteella sekä alueellisesti. - Pienempien kuntien tai yksiköiden vastauksista kävi ilmi, että rakennusvalvonnan puolella valvonta riippuu luvitustarpeesta. Mikäli korjaus- tai muutostyö edellyttää rakennuslupaa suoritetaan valvontaa osittain. Esimerkiksi suunnittelijan pätevyys pyritään varmistamaan hyväksymisellä, korjaustarve huomioiden. Muutoin valvonnan katsotaan kuuluvan ensisijaisesti työnjohtajan tehtäviin. 43

45 - Terveydensuojelussa edellytetään vireille otetuissa tapauksissa kiinteistön omistajalta määräajoin kirjallisia selvityksiä mm. löydöksistä, syistä, aikatauluista, korjaustavoista, toteuttajista. Yleensä kiinteistön omistajaa kehotetaan varmistamaan rakennuslupatarve rakennusvalvonnasta ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. - Suuremmissa kunnissa tai yksiköissä rakennusvalvonta toteuttaa normivalvontaa luvanvaraisissa kohteissa. Luvituskynnyksestä johtuen käytännöissä suuriakin eroja. Muissa tapauksissa asiakkaille annetaan ohjausta ja neuvontaa. Luvitettavassa kohteessa tilanne todennetaan aloituskatselmuksessa ja lopullisen vastuun katsotaan olevan suunnittelijoilla sekä rakennuttajilla. - Suuremmissa kunnissa tai yksiköissä terveydensuojelu edellyttää vireillä olevissa tapauksissa määräajoin selvityksiä (vaihtelevasti) tilanteesta ja/tai vakavuudesta riippuen. Korjaus- tai muutostyön toteutustapaan ei puututa, ellei esitettyä korjaustapaa todeta selkeästi puutteelliseksi tai virheelliseksi. Kiinteistön omistajalle voidaan antaa kehotus varmistaa lupatarve rakennusvalvonnasta, mutta se ei ole mikään automaatio. Jatkokysymys / väittämä 5: Rakennusjärjestysten ja lupakynnyksen yhtenäistämisen kautta myös suunnittelun ja toteutuksen valvonta yhtenäistyy eikä suuria eroja synny alueellisesti. Esitetyn väittämän avulla haluttiin selvittää miten kunnissa tai yksiköissä arvioidaan esitetyn menettelytapaohjeluonnoksen mukaisen mallin mahdollisesti tuomat hyödyt. - Pienissä kunnissa lupakynnyksen ja rakennusjärjestysten yhtenäistämisen aiheuttamista vaikutuksista syntyi selkeää erimielisyyttä ja hajontaa. Osa 44 kunnista tai yksiköistä arvioi sen nimenomaan yhtenäistävän niitä. Osa kun-

46 nista tai yksiköistä puolestaan arvioi, ettei se tuo apua suunnittelun ja valvonnan yhtenäistämiseen. Koulutustaustalla arvioitiin tässä tilanteessa olevan suurempi vaikutus. Samoin rakennushankkeeseen ryhtyvän vastuuta riittävän asiantuntijuuden hankkimiseksi käyttöönsä korostettiin. Olen samaa mieltä. Lähtisin kyllä siitä, että rakennushankkeeseen ryhtyvällä on oltava riittävä ammattitaito käytössään hankkeeseen ryhtyessään. Rakennusvalvonnan rooli siis varmistua siitä, että näin on. Resurssia valvontaan työmailla ei ole. - Suuremmat kunnat tai yksiköt arvioivat täysin pienemmistä poiketen, että lupakynnyksen ja rakennusjärjestysten yhtenäistäminen alueellisesti ja valtakunnallisesti nimenomaan yhtenäistää suunnittelua ja valvontaa. Tämän lisäksi alueellisten yksiköiden synnyttämisellä arvioitiin olevan samansuuntaisia vaikutuksia. Alueellistuminen yhtenäistää käytäntöjä. 45 Jatkokysymys / väittämä 6: Terveydensuojelussa tulee yhtenäistää menettelytapoja ja seurantaa vireillä olevissa asioissa, jotka tulevat entisestään lisääntymään rakennuslupakynnyksen muuttuessa. Väittämällä haluttiin saada vahvistus hypoteesille, jonka mukaan kunnissa sovelletaan voimassa olevaa lainsäädäntöä eri tavoin, jolloin valvonta ja menettelytavat eivät takaa tasapuolista ja laadukasta valvontaa eivätkä viranomaistoimintaa kaikilta osin. Lisäksi tavoitteena oli kerätä tietoa kuinka kunnissa tai yksiköissä arvioidaan menettelytapaohjeluonnoksen mukaisen mallin mahdollisesti vaikuttavan vireille otettavien tapausten määrään.

47 - Pienissä kunnissa arvioitiin, että menettelytapojen ja seurannan yhtenäistämisessä on kehittämistarvetta, koska vireille otettavien tapausten määrän voidaan katsoa lisääntyvän lupakynnyksen yhtenäistyessä ja kiristyessä jossain määrin. - Suuremmissa kunnissa tai yksiköissä katsottiin, että korjaustavan valinta on jätettävä kiinteistönomistajan tehtäväksi. Lisäksi seuranta tulisi normittaa siten, että se tulee ylipäänsä tehtyä. 9. Entä kohteet / asiakkaat, jotka suorittavat tutkimukset ja korjaukset omaehtoisesti (ei vireillä ympissä)? Luvitus rakennusvalvonnassa? Tulevatko rakennusvalvonnan tietoon? Hyödyt / haitat? Tämän toivottiin tuovan selvyyttä siihen, kuinka aktiivisesti kunnissa / yksiköissä ohjataan ja neuvotaan sellaisia projekteja, jotka eivät ole vireillä viranomaisissa. Lisäksi vastaajia pyydettiin arvioimaan mahdolliset hyödyt ja haitat, jotka tällaiseen omaehtoiseen korjausrakentamisprosessin läpiviemiseen mahdollisesti liittyy. - Osa pienemmissä kunnista tai yksiköistä voi edellyttää rakennusluvittamista. Lisäksi vastauksissa oli todettu, että osa kohteista voi tulla satunnaisesti tietoon, mikäli kohteen korjaus- tai muutostyö on osoittautunut haastavaksi. Muussa tapauksessa rakennusvalvonta ei todennäköisesti ole tietoinen kyseisistä kohteista. Rakennusvalvonta kokee paikoin ongelmalliseksi sen, jos korjaus- tai muutostyötä ei valvota, jolloin suunnittelua ja toteutusta on ehkä perustellustikin pidetty puutteellisena. Uskon, että rakennuksissa tapahtuu remontteja, joista rakennusvalvonta ei ole 46 tietoinen. Onneksi niillä, joilla vahinko menee vakuutusyhtiön piikkiin, voi

48 remontin lopputuloskin olla hyvä (vakuutusyhtiön edellyttämät tutkimukset, /suunnitelmat, ohjeet ja valvonta). Jälkikäteen tulee osa remonteista tietoon. - Terveydensuojeluun tulee jonkin verran yhteydenottoja ja ensisijaisesti pyritään antamaan ohjausta sekä neuvontaa. Vireille ottaminen ei ole ensisijainen vaihtoehto, vaan kiinteistön omistajille on varattu mahdollisuus edetä asiassa ensin omaehtoisesti. Näissä tapauksissa suositellaan ottamaan yhteyttä pätevään (terveydensuojelulaki 763/ ) asiantuntijaan sekä rakennusvalvontaan. Osa kuntien tai yksiköiden toimialueilla toimivista asiantuntijoista tietää menettelyn ja varmistavat asian suoraan rakennusvalvonnasta. - Suuremmissa kunnissa katsotaan vastuun olevan ensisijaisesti kiinteistön omistajalla, eikä tästä arvioida syntyvän laajempia ongelmia. Luvitustarve ei ole kaikissa kunnissa tai yksiköissä automaatio, koskien terveyshaittaan liittyviä korjaus- ja muutostöitä. Mutta suunnittelemattomuus koetaan näissäkin tapauksissa ongelmaksi. Hyödyksi on arvioitu mahdollinen työtaakan ja byrokratian helpottaminen, jos kaikkea ei tarvitse luvittaa tai ottaa vireille. Tehdään edelleen paljon (valtaosa) ilman luvitusta / ei tule tietoon. Kaikkea ei tarvitse luvittaa. Ongelmana suunnittelemattomuus. Jatkokysymys / väittämä 7: Arvioidaanko rakennusvalvonnassa suuremmaksi hyödyksi se, että nykymenettelyllä kuormitus ja byrokratia vähenevät akuuttivaiheessa vai kenties se, että sama kohde tulisi luvituksen ja valvonnan kautta kenties kerralla kuntoon eikä rasittaisi myöhemmin yhtä paljon (lyhyen vai pitkän aikavälin hyöty)? 47

49 Kysymyksen tarkoituksena oli saada tietoa kuinka yksiköissä arvioidaan menettelytapaohjeluonnoksen mukaisen mallin vaikuttavan kuormittavuuteen ja mahdollisesti saavutettaviin hyötyihin tai mahdollisiin haittoihin. - Sekä pienissä että suurissa kunnissa tai yksiköissä arvioitiin lähes kaikissa tapauksissa merkittävämmäksi pitemmän aikavälin hyödyt, jotka mahdollisesti saavutettaisiin tiukemmalla lupaharkinnalla ja kynnyksellä, jolloin kuormitus ja byrokratia mahdollisesti lisääntyy akuuttivaiheessa, mutta purkaa sitä puolestaan pitemmällä aikavälillä korjausten suunnittelun, valvonnan ja toteutuksen onnistuessa kerralla. Lupamenettely varmasti auttaisi pitkällä aikavälillä toteutuksen laatuun mutta vastaavasti vaatii resursseja ja asiantuntijoita. Vastauksissa nousi esiin myös huolia ja pelkoja siitä, että epäonnistuessaan tilanne kuormittuu entisestään. Korjausrakentamista (suunnittelu, valvonta, toteutus) pidetään kaikkinensa todella haastavana. Osittain tämä johtuu tiedonja kokonaistietämyksen tai -näkemyksen puutteesta. Jatkokysymys / väittämä 8: Terveydensuojelussa vireille otettavien kohteiden määrä kasvaa, jos menettelytapaohjeluonnoksen mukainen rakennuslupakynnys toteutuu laajasti rakennusvalvonnassa. Lisääkö akuuttivaiheessa kuormitusta, mutta vähentäisikö puolestaan pitkäkestoisten ja toistuvasti käsittelyssä olevien kohteiden määrää ja kuormitusta (lyhyen vai pitkän aikavälin hyöty)? Myös tässä oli tarkoituksena saada tietoa kuinka yksiköissä arvioidaan menettelytapaohjeluonnoksen mukaisen mallin vaikuttavan kuormittavuuteen ja mahdollisesti saavutettaviin hyötyihin tai haittoihin. 48

50 - Terveydensuojelun osalta arvioitiin pitkän aikavälin hyödyt suuremmiksi, mutta pelkona oli myös kuormituksen lisääntyminen nykyisestään. Resurssit ovat jo nyt tiukilla ja asioiden vireille ottamista kaikissa tapauksissa ei pidetä nykyiselläänkään tarpeellisena. Joidenkin tapausten koetaan nykyiselläänkin kuormittavan terveydensuojelua tarpeettomasti. 10. Jos korjausrakentamiseen ei tarvita lupaa, tarvitseeko silloin noudattaa rakentamismääräyksiä? Tällä kysymyksellä haettiin kannanottoja määräysten noudattamiseen sekä vastuukysymyksiin liittyen. - Pienemmissä kunnissa tai yksiköissä rakennusvalvonta katsoi, että aina tulee noudattaa rakentamismääräyksiä ja tästä vastuu lankeaa hankkeen toteuttajalle. Rakentamismääräysten katsottiin kuitenkin koskevan ensisijaisesti luvanvaraista rakentamista. Suomen Rakentamismääräyskokoelman määräykset koskevat luvanvaraista rakentamista. Yleisiä määräyksiä ei tunneta eikä ole vastuuhenkilöä (vastaava työnjohtaja) kohteissa, joita ei luviteta. Määräyksiä voi noudattaa tai olla noudattamatta Suuremmissa kunnissa tai yksiköissä rakennusvalvonta katsoi, että kiinteistön omistaja, urakoitsija ja suunnittelija kantavat vastuun rakentamismääräysten noudattamisesta. Rakennusvalvonnassa katsottiin, ettei voida velvoittaa luvan hakemista. Osassa kunnista tai yksiköistä riskirakenteen aiheuttaman vaurion korjaaminen ja rakenteen muuttaminen edellyttää lupaa. Mutta osassa lupaa ei edellytetä, jos korjaus tapahtuu voimassa olevan rakennusluvan puitteissa.

51 Kyllä, kiinteistön omistaja, urakoitsija ja suunnittelija kantavat vastuun. Ei voida velvoittaa luvan hakemista. Riskirakenteen aiheuttaman vaurion korjaaminen ja rakenteen muuttaminen edellyttää lupaa. Jatkokysymys / väittämä 9: Jos lupaa ei jatkossa edellytettäisi korjausrakentamiselta (vaikka vaikuttaisi terveydellisiin oloihin tai korjattaisiin riskirakennetta), kuinka tulisi todentaa / dokumentoida mahdollista myöhempää tarvetta varten rakentamismääräysten noudattaminen? Kuka vastaa? Kysymyksen tarkoituksena oli kerätä tietoa kuinka yksiköissä arvioitiin korjausrakentamiseen liittyviä vastuukysymyksiä. - Toisen vaiheen kyselyn tulokset olivat hyvin yhdenmukaiset riippumatta kunnan tai yksikön koosta tai alueesta. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että kiinteistön omistaja vastaa tarvittavasta dokumentoinnista. Vastauksissa todettiin myös, ettei tällaiseen dokumentointiin voida kuitenkaan velvoittaa ketään, kun lupaa ei ole edellytetty. Myös urakoitsijoille ja suunnittelijoille haluttiin antaa vastuuta tässä asiassa. 11. Suoritetaanko jälkivalvontaa rakennusvalvonnan / ympäristöterveydenhuollon taholta? Millainen menettely? Jälkivalvontaan ja sen vaihtelevuuteen kunnissa tai yksiköissä haluttiin saada lisäselvyyttä. Myös erilaisia menettelytapoja jälkivalvontaan liittyen pyrittiin selvittämään. - Pienemmissä kunnissa tai yksiköissä terveydensuojeluviranomainen 50 suorittaa jälkivalvontaa. Tällöin prosessi pyritään aina päättämään viranomaispäätöksellä. Jälkivalvonnassa on hyödynnetty menettelyä, jossa kiinteistön omistajalta edellytetään kirjallista selvitystä korjausten toteuttamisesta

52 määräajalla sekä tilojen käyttäjiltä 2-4 kk korjausten jälkeen. Tämän jälkeen voidaan suorittaa yhteistarkastus (kiinteistön omistaja, mahdollinen asunnon haltija, asiantuntijat, edustajat, viranomaiset) ja asiassa annetaan viranomaispäätös, jos ei synny perusteltua syytä epäillä terveyshaittaa aiheuttavien tekijöiden olemassa oloa kyseisissä tiloissa. Tarkastuksella pyritään muodostamaan yhtenevä käsitys kaikkien asianosaisten kesken. Tarkastuskertomukseen on kirjattu tieto asianosaisten oikeudesta esittää edelleen kirjallinen vastine määräaikaan mennessä. Päätöksestä on aina oikaisuvaatimus- tai valitusoikeus. Päätöksen saatua lainvoiman voidaan asia esittää uudelleen vireille otettavaksi, hyvin perustellusta syystä. Tässä käytetään harkintaa, tilanne ja taustatiedot käydään hyvin läpi ennen vireille ottamista. - Rakennusvalvonnan puolella valvonta päättyy loppu- tai käyttöönottokatselmuksiin. Joissakin tapauksissa jälkivalvontaa ei suoriteta yksityisissä kiinteistöissä, julkisissa kyllä. - Suuremmissa kunnissa jälkivalvonnan toteutus terveydensuojelun puolella vaihtelee suuresti. Menettelytavoissa on vastausten perusteella myös melko suuria eroja (ilmoitus, mikrobinäytteenotto, kirjallinen selvitys määräajalla tilojen käyttäjiltä). Kyselyyn vastanneissa kunnissa tai yksiköissä tehdään vain harvoin viranomaispäätöksiä, kun terveyshaitta-asian käsittely päätetään perustellusta syystä. Jälkivalvontaa tehdään nykyisin lähes kaikissa kohteissa. Asiakirjatarkastusta muutamia kuukausia tehtyjen korjausten jälkeen. Tilojen käyttäjät raportoivat 51 havainnoistaan. Pyydettäessä tehdään päätös, ei muutoin.

53 Harvemmin jälkivalvontaa. Edellytetään sisäilman mikrobinäytteenottoa terveyshaitan poistamisen osoittamiseksi. Tutkimukset Eviran hyväksymässä labrassa. Jatkokysymys / väittämä 10: Rakennusvalvonnan puolella jälkivalvonta suoritetaan toimivallan ja luvituksen mukaan. Luvituksessa eroa, jolloin myös jälkivalvonta vaihtelee. Selkeän väittämän kautta haluttiin saada vahvistusta hypoteesille sekä aiemmin saaduille tuloksille. Lisäksi haluttiin herätellä laajemmin ajattelemaan menettelytapojen vaihtelevuutta sekä sen mahdollisesti mukanaan tuomia haittoja. - Rakennusvalvonnan osalta todettiin toisessa kyselyvaiheessa yhdenmukaisesti, että jälkivalvontaa suoritetaan toimivallan ja luvituksen mukaisesti. Lupakynnyksen eroista johtuen myös jälkivalvonnassa on eroja. Jatkokysymys / väittämä 11: Terveydensuojelun puolella menettelyt vaihtelevat suuresti ja ne vaativat selkeää ohjausta ja yhtenäistämistä. Menettelytavat tulisi kartoittaa, arvioida ja hyvät menettelytavat ottaa laajemmin yhteiseen käyttöön. Selkeän väittämän kautta haluttiin saada vahvistusta hypoteesille sekä aiemmin saaduille tuloksille. Lisäksi haluttiin saada tietoa kuinka yksiköissä arvioitiin esitettyjen kehitystoimenpiteiden vaikuttavan valvontaan. - Jälkivalvonnan ja menettelytapojen yhtenäistämistä alueellisesti sekä valtakunnallisesti pidettiin tärkeänä kehittämiskohteena. Ongelmaksi esitettiin kuitenkin resurssien puute mahdollisesti lisääntyvien vireille ottojen myötä. 52

54 Byrokratia haluttaisiin pitää lainsäädännön mukaisena, mutta kuitenkin mahdollisimman kevyenä. 7.3 Yhteistyö viranomaisten välillä Koko selvityksen lähtökohtana on ollut selvittää millaista yhteistyötä terveydensuojelu- ja rakennusvalvontaviranomaiset tekevät terveyshaittaepäily- sekä kosteus- ja homevauriokohteen tullessa vireille eri viranomaisissa. Hypoteesi on ollut, että yhteistyö ja siihen liittyvät menettelytavat ja tulkinnat vaihtelevat melko suuresti valtakunnallisella tasolla, mutta vaihtelu on luultavasti suurta myös alueellisesti. 12. Millaista yhteistyötä tehdään rakennusten terveydellisten olosuhteiden osalta rakennusvalvonnan / ympäristöterveydenhuollon välillä? Entä muiden viranomaisten kanssa? Entä muu yhteistyö? Eri viranomaisten välisen yhteistyön aktiivisuutta korjausrakentamisprosesseissa haluttiin selvittää. Myös eri yhteistyömuotoja ja niiden hyviä ja huonoja puolia pyydettiin arvioimaan Pienemmissä kunnissa on tapana pyytää ja jakaa tietoa eri viranomaisten välillä asian vireille tulon yhteydessä. Lisäksi tapauksissa joihin oletetaan liittyvän usean eri viranomaisen toimivaltaa, voidaan suorittaa yhteistarkastuksia. Joissain tapauksissa palo- ja pelastus- sekä sosiaalitoimi ovat olleet myös mukana yhteistyössä. Näissä kokoonkutsuja on vaihdellut tapauksesta riippuen. Yhteispalaverien pitäminen organisaation hajanaisuuden vuoksi ei ole ollut käytäntönä. Eräät kunnat ovat perustaneet myös sisäilmatyöryhmiä, mutta

55 nämä keskittyvät kunnan omistamien kiinteistöjen sisäilmaongelmiin, niiden ennaltaehkäisyyn sekä hoitoon (ei yksityisten kohteita). Jonkun verran tehdään yhteistyötä, ehkä se on enemmänkin ajatusten vaihtoa. Muiden viranomaisten kanssa ei tehdä yhteistyötä ko. asioissa. Muissa rakentamiseen liittyvissä asioissa tehdään yhteistyötä terveystarkastajan kanssa ja paloviranomaisen kanssa. - Suurempien kuntien osalta havaittiin jälleen melko suurta vaihtelua. Osassa kunnista tai yksiköistä ylläpidetään yhteistyötä vain uudiskohteiden osalta (tässä lähinnä julkiset kohteet), mutta muutoin yhteistyö on terveydensuojelu- ja rakennusvalvontaviranomaisten välillä melko vähäistä. Kuten pienemmissä kunnissa tai yksiköissä, myös suuremmissa on mahdollista pyytää ja jakaa tietoa eri viranomaisten välillä asian vireille tulon yhteydessä. Muista viranomaisista palo- ja pelastustoimi pyydetään asian niin vaatiessa mukaan selvitystyöhön. Uudiskohteiden osalta yhteistyötä palavereiden puitteissa, muilta osin vähäistä. Lisääntymään päin. Tietojen saanti onnistuu raksalta. Asiantuntija-apua joissakin kohteissa. Palo- ja pelastus toisinaan mukana. 54 Yhteistyön tiiveys vaihtelee kunnittain tai yksiköittäin ja erityisesti tiedonkulku on vastausten perusteella koettu ongelmaksi (tietojärjestelmien yhteensopivuus). Suuremmissa kunnissa yhteistyötä tehdään paljon eri työryhmissä, joka on selkeä ero pieniin kuntiin tai yksiköihin verrattuna. Yhteistyötä tehdään myös kaavoittajien ja ympäristösuojeluviranomaisen kanssa. Eräässä kunnassa tai yksikössä on perustettu yhteisvirka, joka koetaan hyvin toimivaksi virkajärjestelyksi.

56 Meillä on valvontainsinöörin virka, joka tekee sekä rakennustarkastuksia rakennusvalvonnalle että sisäilmaan liittyviä tarkastuksia terveysvalvonnalle. Yhteisesti hoidetaan myös meluasiat, joissa on kyseessä terveydensuojelu ja rakennusmääräykset. Yhteistyötä on myös kaavoittajien ja ympäristönsuojelun kanssa. Kaikki viranomaistoiminta on keskitetty saman katon alle, joka helpottaa huomattavasti yhteistyötä. Mukana satunnaisesti palo- ja pelastus, raksa yhteistarkastuksissa. Jatkokysymys / väittämä 12: Eri viranomaisten välinen yhteistyö, laaja-alainen asiantuntemus ja toimivalta tulisi hyödyntää korjausrakentamisprosesseissa tehokkaammin yhteispalavereiden, - katselmusten ja tarkastusten kautta sekä varmistamalla tehokas tiedonkulku. Asian kapea-alainen tarkastelu ei hyödytä asiakasta eikä eri viranomaisia, vaan kuormittaa pitkällä aikavälillä tarpeettomasti kaikkia. Selkeän väittämän sekä esitettyjen kehitystoimenpiteiden kautta haluttiin saada tietoa siitä, miten yksiköissä haluttaisiin yhteistyötä ja toimintaa kehittää jatkossa. - Viranomaisten välisen yhteistyön tiivistämistä pidetään tärkeänä asiana. Menettelytapojen osalta ongelmaksi kuitenkin nostettiin valtaosassa toisessa vaiheessa vastanneista kunnista tai yksiköistä resurssien riittävyys, aikataulujen yhteensovittaminen sekä yleisten järjestelyjen hankaluudet. Itselleni jäi tuntemus, ettei edes alueellistamista pidetä ratkaisuna tähän ongelmaksi arvioituun osatekijään. Kaunis ajatus, miten käytännön resurssit, aikataulutukset yms. muut ihan käytännön järjestelyt?. 55

57 13. Rakennusvalvonnan kanssa pidettävät yhteispalaverit vs. lausuntopyynnöt asian ollessa vireillä? Ennen vireille tuloa? Lisätietoja kaivattiin yhteispalavereihin ja lausuntopyyntömenettelyyn liittyen. Tällä haluttiin selvittää edelleen kuinka laajasti kunnat tai yksiköt käyttävät menettelyissään hyödyksi edellä mainittuja yhteistyötapoja korjausrakentamisprosessien eri vaiheissa. - Pienemmissä kunnissa yhteistyömuodot vaihtelivat sen mukaan miten organisaatio on rakennettu. Hajanaisessa organisaatiossa turvauduttiin kuormittavaan lausuntomenettelyyn, joka ei kuitenkaan ole asiakkaan tai viranomaisen kannaltakaan kaikista toimivin ja tehokkain ratkaisu. Tämä kuitenkin mahdollistaa eri viranomaisten välisen yhteistyön, toimivallan ja laajemman asiantuntijuuden hyödyntämisen. Lisäksi näin toimien täytetään hallintolain mukainen riittävä selvitysvelvoite ja tätä kautta kaikkien osapuolien oikeusturva toteutuu. Yhtenäisessä organisaatiossa, jossa terveydensuojelu- ja rakennusvalvonta kuuluvat samaan organisaatioon on ollut mahdollista tiiviimpi yhteistyö, yhteispalaverit sekä välitön tiedonvaihto ja konsultaatio. - Suuremmissa kunnissa on perustettu työryhmiä, joissa tällaisia asioita voidaan käsitellä. Se on mahdollista yhtenäisen organisaation vuoksi (vrt. pienempien kuntien tai yksiköiden yhteistyö). Lausuntomenettelyä ei pidetä suuremmissa kunnissa tai yksiköissä toimivana eikä sitä juurikaan toteuteta, koska sen koetaan kuormittavan turhaan (vrt. pienempien kuntien tai yksiköiden yhteistyö). Jatkokysymys / väittämä 13: Organisaatioista johtuvat erilaiset menettelytavat tulisi kartoittaa ja yhtenäistää sekä tehostaa yhteistyötä, jotta asian käsittely 56 nopeutuisi ja laajempaa asiantuntijuutta voidaan hyödyntää tehokkaammin.

58 Kun lausuntopyyntöjen koetaan kuormittavan ja hidastavan asian käsittelyä, kuinka menettelytapoja voidaan tehostaa niin (vrt. säännölliset yhteispalaverit vs. lausuntopyynnöt), että hallintolain mukainen viivytyksetön ja riittävä selvitys voidaan suorittaa viranomaisten yhteistyönä? Myös tässä haluttiin selkeän väittämän sekä esitettyjen kehitystoimenpiteiden kautta saada tietoa siitä, miten yksiköissä haluttaisiin yhteistyötä ja toimintaa kehittää jatkossa. - Yhteistyömuotojen osalta syntyi jonkin asteista hajontaa. Lausuntopyyntöjä pidettiin liian raskaana ja hitaana tapana hoitaa asioita. Yhteispalavereiden osalta oli suurin hajonta. Toisaalla niitä pidettiin hyvänä ja tehokkaana tapana hoitaa asioita, kun taas toisaalla niitä pidettiin hankalana järjestää. Yhteispalavereiden osalta pidettiin merkittävänä tapauskohtaista harkinnanvaraisuutta. Vastaukset heijastelivat hyvin organisaatiorakennetta ja yhteistyön tiiveyttä. Muita mahdollisia tapoja asioiden joustavaksi hoitamiseksi olisivat puhelin- ja videoneuvottelut. Myös koulutuksen merkitystä korostettiin terveyshaittaepäilykohteen korjaamisen onnistumisessa. Lausuntopyynnöt ja lausuntojen antaminen on liian kuormittavaa ja hidasta. Säännölliset yhteispalaverit ovat järkeviä. Niiden tiheys voidaan sopia paikallisesti. Lausunnot ja yhteispalaverit eivät ole välttämätön automaatti, silloin kun puhutaan terveyshaittaepäilykohteen korjaamisesta, tapauskohtainen harkinta, jonka luotettavuutta voidaan kehittää koulutuksella. 7.4 Muutokset ja niiden vaikutus 57

59 Selvityksen yhtenä osa-alueena oli myös tulevien, jo tiedossa olevien lainsäädäntö- ja organisaatiomuutosten sekä niiden vaikutusten arviointi, koskien etenkin kosteus- ja homevauriokohteiden korjausprosessia sekä viranomaisten välistä yhteistyötä. Lisäksi haluttiin selvittää millaisia muutostarpeita lainsäädännön sekä organisaatioiden osalta koetaan edelleen olevan ja millaisia vaikutuksia niillä arvioitiin olevan edellä mainittujen viranomaisten toimintaan ja yhteistyöhön. Keskeinen asiaan liittyvä ja toimivaltaa määrittävä lainsäädäntö muodostuu maankäyttö- ja rakennuslaista (132/1999) ja asetuksesta (895/1999), terveydensuojelulaista (763/1994) sekä asetuksesta (1280/1994) sekä hallintolaista (434/2003). 14. Asiaan liittyvän lainsäädännön ajantasaisuus ja täsmällisyys (MRL, TsL, HallintoL)? Kuntien tai yksiköiden edustajien tietämys ja näkemykset ajantasaisesta lainsäädännöstä sekä sen täsmällisyydestä kiinnosti. Tämän toivottiin tuovan lisätietoa lainsäädännön osalta koettuihin ja havaittuihin uudistamis- sekä kehittämistarpeisiin, mutta myös tulkinnanvaraisuuden mahdollisesti aiheuttamiin ongelmiin. 15. Tiedossa olevat keskeisimmät muutokset lainsäädäntöön? Toimintaan? Mahdolliset vaikutukset toimintaan? Lisäksi haluttiin selvittää kuinka hyvin kunnissa tai yksiköissä on tiedostettu lainsäädännössä tapahtuvat lähiajan muutokset sekä niiden vaikutukset korjausrakentamisprosesseihin ja viranomaisten toimintaan. - Pienten kuntien mielestä MRL mahdollistaa nykyisellään kosteus- ja homevauriokohdetta koskevan asian käsittelyn, mutta lainsäädäntö vaatisi 58 täsmennyksiä ja uudistamista. Täsmennykset vähentäisivät tulkinnasta johtu-

60 via eroja ja mahdollistaisivat nykyistä tasa-arvoisemman ja laadukkaamman menettelyn eri kuntien tai yksiköiden välillä. Asumisterveysasetus (asumisterveysohje muuttumassa säädökseksi) astunee voimaan vielä vuoden 2014 aikana. Tulevien muutosten aiheuttamat vaikutukset arvioitiin hyödyllisiksi, mutta valtakunnallisia soveltamisohjeita pidettiin merkittävinä tekijöinä yhtenäisten tulkintojen synnyttämiseksi. MRL on mielestäni terveyshaitta-asioissa vanhentunut. Esim. luvittamisen tarve tällaisissa tapauksissa pitäisi mielestäni selkeämmin kertoa ja rajata. MRL puhuu yleisesti asiasta ja soveltamiset jäävät rakennustarkastajien harkintavaltaan. Vaihtelu tässä asiassa, kuten kaikissa muissakin lupa-asioissa, on melko kirjavaa Suomessa. - Suuremmissa kunnissa tiedostetaan hyvin myös terveydensuojelulain (TsL) muutos ja asumisterveysasetuksen voimaan tulo. TsL:ssa arvioitiin olevan nykyisellään paljon puutteita ja uusimistarvetta. Suuremmissa kunnissa tai yksiköissä oltiin tulevaa muutosta kohtaan kuitenkin pienempiä kuntia tai yksiköitä kriittisempiä, eikä sitä pidettyä kaikilta osin toimivana. Hyvänä asiana pidettiin kuitenkin sitä, että TsL:iin tulee kirjaus valtakunnallisesta asiantuntijarekisteristä, jollaista vanhassa laissa ei ole. Hallintolain arvioitiin nykyisellään olevan riittävä ja ajantasainen. Terveydensuojelulain muutos / asumisterveysasetus. Ei kaikilta osin toimiva. Hallintolaki ok, TsL:ssä paljon puutteita ja uusimistarvetta. Tsl:ssä esitys valtakunnallisesta asiantuntijarekisteristä. 59

61 Maankäyttö- ja rakennuslakia (MRL) ei pidetty nykyisellään kaikilta osin ajantasaisena. Sen arvioitiin olevan myös osittain liian tulkinnanvarainen (soveltamisohjetta ei ole annettu, ohjaava viranomainen puuttuu myös). Korjausrakentamisen osalta tilanteen arvioitiin kuitenkin paranevan tulevan muutoksen myötä. MRL:n kirjattavien pätevyysvaatimusten ei arvioida aiheuttavan kuitenkaan merkittävää muutosta kosteus- ja homevauriokohteiden hoidossa. Ehkä selkein muutos, jota kunnissa tai yksiköissä kaivataan vastausten perustella (sekä pienet, että isot kunnat tai yksiköt) on rakennusvalvonnan alueellistaminen. Tämän on arvioitu olevan perusteltua monestakin eri syystä ja sen on arvioitu parantavan muun muassa kosteus- ja homevaurioasioiden ohjausta, neuvontaa sekä valvontaa. MRL palvelee jollain lailla. Viranomaisvastuun nostoa ajatellen ei tue nykyisellään. Tulkinnanvarainen. Vastuut pitää selkeästi kirjata. Jatkokysymys / väittämä 14: Kunnissa kaivataan selkeitä säädöksiä perusteluineen sekä soveltamisohjeineen. Etenkin MRL vaatisi päivittämistä, tarkennuksia ja täydennyksiä korjausrakentamisen osalta. Väittämän tavoitteena oli antaa vahvistusta aiemmin saaduille tuloksille ja niiden tulkinnalle. Lisäksi haluttiin saada tietoa siitä, kuinka yksiköissä todellisuudessa koettiin voimassa olevan lainsäädännön ja etenkin MRL:n toimivuus sekä ajantasaisuus. - Toisen vaiheen vastuksista kävi selkeästi ilmi, että kuntakentässä koetaan lainsäädännön tulkinnanvaraisuus ja soveltamisohjeiden puute suureksi ongelmaksi. Vastausten perusteella kaikilla kunnilla tai yksiköillä alueesta riippumatta tuntui olevan selkeä tarve ja tahtotila maankäyttö- ja rakennuslain päivittämiselle, tarkentamiselle sekä täydentämiselle. Myös soveltamisohjeita 60 kaivataan lainsäädännön uudistamisen rinnalle.

62 Myös alueellisten yksiköiden muodostamisen arvioitiin tulevaisuudessa vaikuttavan nykyistä yhtenäisempien menettelytapojen ja tulkintojen syntymiseen. 16. Näkemys valvonnan yhdenmukaisuudesta alueellisesti? Valtakunnallisesti? Kyselyyn osallistuneiden kuntien tai yksiköiden näkemys valvonnan yhdenmukaisuudesta alueellisesti sekä valtakunnallisesti oli mielenkiintoinen selvityksen kohde. Tällä haettiin osaltaan vahvistusta koko opinnäytetyön sekä hankkeen lähtöoletukselle. - Pienempien kuntien rakennusvalvonnassa käsitykset alueellisen yhdenmukaisuuden osalta vaihtelevat eri kuntien tai yksiköiden välillä. Yhtenevä näkemys kuitenkin on, että valtakunnallisesti erot ovat alueellisia eroja suuremmat. Myös terveydensuojelun osalta vaihtelu on arvioitu suureksi alueellisesti, ja valtakunnallisesti erojen on arvioitu olevan vielä suurempia, kuten rakennusvalvonnan puolellakin. - Suurempien kuntien rakennusvalvonnassa käsitykset olivat vastausten perusteella yhteneviä siitä, etteivät menettelytavat, tulkinnat ja valvonta ole yhdenmukaisia alueellisesti. Valtakunnallisesti vaihtelun arvioitiin olevan kuitenkin merkittävästi suurempaa kuin alueellisesti. Tämä on melko hyvin yhtenevä näkemys pienten kuntien antamien arvioiden kanssa. Jatkokysymys / väittämä 15: Viranomaistoimintaa tulee yhtenäistää laadukkaan, oikeudenmukaisen ja tasapuolisen menettelyn varmistamiseksi. Tämä vaatii lainsäädännön, soveltamisohjeiden, menettelytapojen sekä yhteistyön 61 laajaa uudistamista sekä kehittämistä kuntien ja alueiden välillä.

63 Väittämän pohjana on selkeä hypoteesi, jolle haettiin vahvistusta. Lisäksi toivottiin yksiköiden arvioivan, kuinka esitetyt kehitystoimenpiteet mahdollisesti vaikuttaisivat hypoteesin mukaiseen tilanteeseen. - Pienissä kunnissa oltiin yleisesti samaa mieltä väittämän kanssa. Yhtenäisten soveltamisohjeiden lisäksi yhtenäisyyttä arvioitiin saavutettavan rakennusvalvontaorganisaatioiden alueellistamisella (v. 2017). - Myös suuremmissa kunnissa oltiin yhtä mieltä väittämän kanssa. Paikalliset erot tulisi kuitenkin huomioida jossain määrin. 17. Tulisiko toimintatapoja yhdenmukaistaa alueellisesti? Valtakunnallisesti? Miten? Myös tämä kysymys tähtäsi opinnäytetyön lähtöoletuksen vahvistamiseen. Viranomaisten keskuudessa tiedostetaan oletuksen mukaan hyvin se, ettei valvonta ole yhdenmukaista välttämättä edes alueellisesti, mikä asettaa kuntalaiset eriarvoiseen asemaan. Vastaajilta toivottiin selkeitä kannanottoja ja toiveita toimintatavoista, joilla valvontaa voitaisiin tulevaisuudessa yhdenmukaistaa Pienempien kuntien rakennusvalvontojen näkemys oli, että toimintatavat olisi hyvä yhtenäistää vähintäänkin alueellisesti, mutta mieluummin soveltamisohjeet pitäisi antaa valtakunnallisesti. Soveltamisesta johtuvia eroja arvioitiin kaikesta huolimatta syntyvän, eikä aivan yhtenäiseen käytäntöön voida päästä. Ympäristöministeriö on linjannut, että vuoden 2017 alusta aloittaisivat alueelliset rakennusvalvonnat toimintansa, joka tarkoittaisi esim. Pohjois-Savossa todennäköisesti Kuopion seudun rakennusvalvontaa. Tämän kaltaista muutosta pidettiin osin hyvänä, jopa perusteltuna. Vastauksissa esitettiin myös valvontaviranomaisten yhdistämistä samaan organisaatioon (ter-

64 veydensuojelu-rakennusvalvonta). Osa vastanneista kuitenkin arvioi, ettei organisaatio ole merkittävä jos yhteistyö toimii muutoin. Rakennusvalvonnan osalta esitettiin myös, että lupa- ja valvonta-asiat tulisi eriyttää organisaation sisällä toisistaan. Myös paikalliset erot tulisi huomioida jollain tasolla. - Terveydensuojelun osalta tilanne on hieman yksinkertaisempi, koska yhteistoiminta-alueet (vähimmäisvaatimus 10 htv) tuli perustaa vuosien välisenä aikana (laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta 410/2009). Yksiköissä on voitu jo suorittaa myös erikoistumista ja useissa yksiköissä asumisterveys on omana erikoistumisen osa-alueena. Melko suurena ongelmana nähdään soveltamisohjeista sekä ohjauksesta ja neuvonnasta huolimatta alueelliset ja valtakunnalliset erot tulkinnoissa ja menettelytavoissa. Tämä ei anna hyvää kuvaa tasavertaisesta ja laadukkaasta valvontatyöstä, siltä osin kun se koskee asumisterveyteen liittyvää viranomaistyötä. Tarkoituksenmukaisena pidettiin edes alueellisesti yhteneviä menettelytapoja, mutta ne tulisi ulottaa jossain määrin myös valtakunnallisiksi. - Suurempien kuntien tai yksiköiden osalta rakennusvalvonnan näkemys oli, että menettelytapoja sekä valvontaa tulisi yhdenmukaistaa laajasti. Se arvioitiin merkittäväksi ongelmaksi. Tilanteeseen on arvioiden mukaan johtanut lainsäädännön puutteet ja tulkinnanvaraisuus, soveltamisohjeiden puute sekä keskusviranomaisen puutteesta johtuva ohjauksen ja neuvonnan puute. Valvontayksiköiden alueellistamista pidettiin edellytyksenä nykyistä yhdenmukaisemmalle toiminnalle sekä erikoistumiselle. Näin tulisi olla. Valtakunnalliset ja seudulliset erot pitäisi huomioida. Lupakynnystä tulisi tarkistaa ja yhtenäistää (rak. järjestys). Asetustasolla ohjaus. Ei 63

65 tarvetta keskusviranomaiselle / ohjaavalle taholle. Alueellistaminen olisi perusteltua. 18. Tulisiko rakennusvalvonnan ja terveydensuojelun sijaita samassa organisaatiossa? Hyödyt / haitat? Yhtenä keskeisenä toiminnan kehittämistapana sekä valvonnan yhdenmukaisuuden lisääjänä esitettiin vaihtoehto, jossa rakennusvalvonta ja ympäristöterveydenhuolto sijaitsisivat samassa organisaatiossa. Tämän järjestelyn hyötyjä ja haittoja pyydettiin arvioimaan. Etenkin vastanneiden kuntien tai yksiköiden koosta johtuvat näkemyserot kiinnostivat, myös alueellisesti. - Pienten kuntien rakennusvalvonnan näkemyksissä syntyi eroja. Osa vastanneista arvioi, että valvontaviranomaiset tulisi sijoittaa ehdottomasti samaan organisaatioon. Toisaalta osa kuitenkin arvioi, ettei samalla organisaatiolla ole merkitystä mikäli yhteistyö on muutoin toimivaa. Osa vastanneista esitti, että lupa- ja valvonta-asiat tulisi rakennusvalvonnassa eriyttää toisistaan. Valvontaviranomaiset samaan organisaatioon ehdottomasti. Lupa ja valvonta eriytettävä. Ei tarvitse olla samaa organisaatiota. - Terveydensuojelun näkemysten mukaan yhdistäminen samaan organisaatioon voisi helpottaa yhteistyötä, mutta tämän kaltainen muutos vaatisi laajemmat muutokset palveluiden järjestämisessä, koska kunnat ovat itsenäisiä ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella. 64

66 - Annettujen vastausten perustella suuremmissa kunnissa tai yksiköissä rakennusvalvonta ja terveydensuojelu sijaitsivat usein samassa organisaatiossa ja yhteistyö arvioitiin toimivaksi. Yhteinen lautakunta ei ollut näkemysten mukaan kuitenkaan välttämättömyys. Sijaitsee, samojen seinien sisällä saavutettaisiin paremmat hyödyt. Sama lautakunta nykyisellään. 19. Mielipide rakennusvalvonnan alueellisista yksiköistä? Alueellisissa yksiköissä on mahdollista erikoistua rakennusten ylläpidon ohjaamiseen ja myös korjausrakentamiseen? Olisivatko tämän tyyppiset erikoistumiset tarkoituksenmukaisia? Toisena toiminnan kehittämistapana sekä valvonnan yhdenmukaisuuden lisääjänä esitettiin vaihtoehto, jossa rakennusvalvonta sijaitsisi tulevaisuudessa alueellisissa valvontayksiköissä. Tämän järjestelyn hyötyjä ja haittoja pyydettiin arvioimaan. Myös tämän kysymyksen kohdalla kiinnosti erityisesti vastanneiden kuntien tai yksiköiden koosta johtuvat näkemyserot, myös alueellisesti. Lisäksi erikoistumiseen liittyvät näkökulmat kiinnostivat. - Pienten kuntien rakennusvalvonnan näkemys oli, että yhteistoiminta (esim. ympäristöterveydenhuolto ja rakennusvalvonta) tulisi alueellistaa samaan organisaatioon. Erikoistumisen mahdollistaa jossain määrin yksiköt, joiden koko on noin 10 htv. Etenkin terveyshaittaan liittyvissä kosteusvauriokohteissa tällaista erikoistumista pidettiin tarkoituksenmukaisena ratkaisuna. Tällaista alueellisissa organisaatioissa tehdään jo nyt ja näin voidaan toimintaa kehittää asiantuntevammaksi ja tehokkaammaksi. Etenkin terveyshaittaan liit- 65

67 tyvissä kosteusvauriokohteissa tällainen erikoistuminen olisi tarkoituksenmukainen ratkaisu. - Suurempien kuntien rakennusvalvonnan näkemys ja kokemus oli, että iso organisaatio mahdollistaa erikoistumisen, joka puolestaan on edellytys laadukkaalle toiminnalle. Korjausrakentamiseen liittyvät tehtävät tulisi arvioiden mukaan eriyttää muusta valvonnasta ja lupa-asioista omaksi osaalueekseen. Iso organisaatio ja korjauspuoli jo eriytetty, mahdollistaa erikoistumisen joka on edellytys laadukkaalle toiminnalle. Jatkokysymys / väittämä 16: Rakennusvalvonnan alueellistaminen tulisi toteuttaa, jotta erikoistuminen mahdollistuisi paremmin. Lupa- ja valvonta-asiat tulisi alueellisissa organisaatioissa eriyttää toisistaan ja resurssit varmistaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös rakennusvalvonnan ja ympäristöterveydenhuollon sijoittaminen samaan organisaatioon / alueelliseen yksikköön ja siitä mahdollisesti saatavat hyödyt pitäisi arvioida laajasti. Myös muut yhteistyötä tehostavat ratkaisut tulisi kartoittaa (esim. tietotekniset ratkaisut). Väittämän perustana oli aiemmin saadut tulokset sekä niistä tehdyt tulkinnat. Tehdyille tulkinnoille ja arvioidulle laajemmalle tahtotilalle haluttiin saada vahvistusta Näkemykset alueellistamisesta sekä rakennusvalvonnan ja ympäristöterveydenhuollon sijoittamisesta tulevaisuudessa samaan organisaatioon sai kyselyn toisessa vaiheessa melko yksimielisen kannatuksen. Lupa- ja valvonta-asioiden eriyttäminen toisistaan jakoi osin mielipiteitä. Suuremmissa kunnissa tai yksiköissä sen arvioitiin olevan tulevaisuudessa hyvä asia, pienemmissä sitä pidettiin osin ongelmallisena. Myös tietoteknisten järjestelmien ke-

68 hittämistä ja yhtenäistämistä pidettiin hyvänä kehityssuuntana. Tämän arvioitiin helpottavan ja nopeuttavan asioiden käsittelyä. Rakennusvalvonnat tullaan alueellistamaan 2017 ja siinä yhteydessä tarkastellaan todennäköisesti myös tietotekniset ratkaisut. Alueellisessa rakennusvalvontaorganisaatiossa lupa- ja valvonta-asiat olisi hyvä vastuullistaa, mutta ei täysin eriyttää, koska laajempaa näkemystä tarvitaan molempien tehtävien hoitamisessa. 20. MRL 2 :n mukaan laissa säädetään alueiden ja rakennusten suunnittelusta, rakentamisesta ja käytöstä, 12 :n mukaan lain tarkoituksena on ohjata mm. rakennetun ympäristön ja rakennuskannan suunnitelmallista ja jatkuvaa hoitoa ja kunnossapitoa. Kenen tehtävänä mielestänne on ohjata rakennuskannan suunnitelmallista ja jatkuvaa hoitoa ja kunnossapitoa? / Onko kyseistä ohjausta? / Minkälaista? / Jos ei ole riittävää, miten sitä tulisi parantaa? Vastaajilta toivottiin kannanottoja siitä kuka vastaa rakennuskannan ylläpidosta ja kunnossapidosta, valvonnasta sekä ohjauksesta. Lisäksi haluttiin tietoa millaisia ohjeita kunnissa tai yksiköissä on ja millaista ohjausta kiinteistön omistajille annetaan. Myös ohjaukseen liittyviä kehittämistoiveita pyydettiin kirjaamaan. - Pienten kuntien rakennusvalvonta katsoi, että kunnille ei voida tehtäviä lisätä nykyisellään. Ulkopuolista valvontaa (vrt. katsastus) ei arvioitu hyväksi, toimivaksi tai edes tarkoituksenmukaiseksi toimintatavaksi. Yleinen mielipide vastausten perusteella tuntui olevan, että jokainen vastaa omaisuudestaan. Tapa, jolla tilannetta tulisi pyrkiä parantamaan, oli valtakunnallinen tiedotus ja ohjeistaminen. Joissain kunnissa ympäristölautakunta on suorittanut katselmuksia ja antanut ohjausta kiinteistön omistajille, mutta tämän ei ole koettu 67 tuottavan tulosta.

69 Ulkopuolinen ohjaus ei juurikaan toimi kiinteistöjen kunnossapidon osalta, vaan vastuu on kiinteistönomistajalla. Lähtökohtaisesti kaava-alueille osoitetaan turvalliset ja terveelliset rakennuspaikat (kaavoitus) ja rakennuttajilla tulee olla pätevät suunnittelijat, rakentajat ja valvojat. Rakennusvalvontaviranomainen hyväksyy ja valvoo toimijoita ja toteutusta. Suurempaa vastuuta ei rakennusvalvontaviranomaiselle voi sälyttää kuin se jo on. Toimintakulttuuri kehittyy koko ajan ja esim. vastaavien työnjohtajien merkitys hankkeessa aletaan hyväksyä osana rakentamista ja siitä maksetaan. - Suurempien kuntien rakennusvalvonta katsoi myös, että vastuu on ensisijaisesti kiinteistön omistajalla. Yleisesti tämän kaltaiset kohteet tulevat jonkinlaisena valvonta-asiana yleensä esille. Kunnissa tai yksiköissä ei arvioiden mukaan riitä nykyisellään resurssit tämän kaltaiseen suunnitelmalliseen ja jatkuvaan ohjaukseen sekä valvontaan. Katsastusmenettelyn tai omavalvonnan tarpeellisuudesta sekä hyödyistä syntyi ainoastaan lievää hajontaa. Myös tähän asiaa liittyen kaivattiin ohjausta, neuvontaa sekä valtakunnallisia ohjeita. Omalta osaltaan rakennusvalvonnan. Mutta kaikilta osin ei. Kiinteistön omistajan vastuulla ylläpito. Vastuun siirto hankalaa kunnalle (ei resursseja). Omavalvonnan / energiatodistuksen (ei tuollainen epäonnistunut) kaltainen järjestelmä voisi olla hyvä. Kiinteistön omistajan vastuulla. Valvonta-asiana tulee esille. Katsastusmenettely / omavalvonta ei mielekästä pientalokohteissa. 68 Jatkokysymys / väittämä 17: Kunnille tätä vastuuta ei voida asettaa, vaan kiinteistön omistajan vastuulla on omaisuuteensa kohdistuva huolto- ja ylläpito-

70 velvoite. Nykyinen järjestelmä (viranomaistoiminta, kiinteistön omistajien edunvalvonta, yhdistystoiminta ym.) on riittävä tapa. Omavalvonta- / katsastusjärjestelmän kehittäminen, käyttöönotto ja seuranta on turhaa ilman valvontaa ja sanktiointia, mikä ei ole muutoinkaan tarkoituksenmukaista tai mielekästä. Väittämän perustana on voimassa oleva lainsäädäntö, aiemmin saadut tulokset sekä niistä tehdyt tulkinnat. Lisäksi haluttiin tietoja mihin suuntaan toimintaa haluttaisiin jatkossa kehittää vastuukysymysten selkiyttämiseksi sekä yllä- ja kunnossapidon parantamiseksi. - Lähes yksimielinen näkemys tuntui olevan siitä, ettei omavalvonta- tai katsastusjärjestelmää ole järkevää synnyttää. Vastuunkantaja on kiinteistön omistaja, eikä vastuuta voida kunnille siirtää. Voimassa oleva lainsäädäntö antaa vastausten mukaan riittävästi mahdollisuuksia puuttua epäkohtiin. Lisäksi kotirauhan ja yksityisyyden suojan arvioitiin olevan merkittävä este katsastusjärjestelmän synnyttämiselle. Näin varmaan onkin. Katsastusjärjestelmä olisi myös ristiriidassa perustuslain kanssa (kotirauha). 7.5 Kaavion analysointi Juhani Pirisen (YM, Hometalkoot) sekä Vesa Pekkolan (STM) laatima menettelytapaohjeluonnos (liite 1) toimitettiin kyselyyn osallistuneille kunnille tai yksiköille arvioitavaksi. 21. Laaditun yhteistyökaavion mahdolliset hyödyt? 69 Vastaajilta toivottiin näkemyksiä ja kannanottoja laaditun menettelytapaohjeluonnoksen mahdollisista hyödyistä nykyisiin menettelytapoihin verrattuna.

71 - Pienten kuntien rakennusvalvonnan näkemysten mukaan menettelytapaohjeluonnoksen mukainen toimintamalli tuo lisää asiantuntemusta kohteen korjaamiseen vuorovaikutuksen lisääntymisen sekä mahdollisista kosteus- ja homevaurioista kärsivien kohteiden luvittamisen ansiosta. Rakennusvalvonnan antamien vastausten perusteella on ilmeistä, että ilman terveydensuojeluviranomaisen puuttumista terveyshaittaepäilyyn kohde ei saattaisi tulla lainkaan rakennusvalvontaviranomaisen tietoon. Aloituskokousta pidettiin vastausten mukaan hyvänä menettelytapana ainakin isoimmissa kohteissa (pienemmissä voisi olla kirjallista ohjeistusta hyvistä toimintatavoista) ja terveydensuojeluviranomaisen osallistuminen olisi suotavaa mm. ohjeistuksen antamiseksi. Menettelytapaohjeluonnosta pidettiin yleisesti hyvänä lähtökohtana yhteiselle mallille. Yhteistyökaavion toimintamalli tuo lisää asiantuntemusta kohteen korjaamiseen vuorovaikutuksen lisääntymisen ansiosta ja mahdollisten vaurioituneiden kohteiden luvittamisen muodossa. Ilman terveydensuojeluviranomaista kohde ei saattaisi tulla rakennusvalvontaviranomaisen tietoon. Aloituskokous olisi hyvä isoimmissa kohteissa (pienemmissä voisi olla kirjallista ohjeistusta hyvistä toimintatavoista) ja siihen terveystarkastajan osallistuminen suotavaa mm. ohjeistuksen antamiseksi. - Terveydensuojelun osalta pienissä kunnissa tai yksiköissä on pyritty jo menettelytapaohjeluonnoksen mukaiseen toimintatapaan, jolloin on yritetty ottaa rakennusvalvonta tietojen vaihdolla sekä lausuntomenettelyllä mukaan prosessiin. 70

72 - Suurempien kuntien rakennusvalvonnassa menettelytapaohjeluonnosta pidettiin loogisena ja hyvänä sekä mahdollisesti toimivana mallina. Jatkokysymys / väittämä 18: Malli on arvioitu loogiseksi, hyväksi ja toimivaksi. Sen katsotaan hyödyttävän asiakasta, rakennusvalvonta- ja terveydensuojeluviranomaista. Selkeä menettelytapa ja vastuut. Voidaan pilotoida tuollaisenaan. Väittämällä haettiin vahvistusta aiemmin saaduille tuloksille sekä niistä tehdyille tulkinnoille. Lisäksi mahdollisesta jatkosuunnittelutarpeesta sekä menettelytapaohjeluonnoksen muokkaustarpeesta toivottiin tietoa. - Sekä pienissä että suuremmissa kunnissa tai yksiköissä oltiin yleisesti sitä mieltä, että menettelytapaohjeluonnos on hyvä ja toimiva tuollaisenaan. Pilotointia pidettiin myös tarpeellisena välivaiheena. 22. Laaditun yhteistyökaavion mahdolliset haitat / ongelmat? Lisäksi vastaajilta toivottiin näkemyksiä ja kannanottoja laaditun menettelytapaohjeluonnoksen mahdollisista haitoista nykyisiin menettelytapoihin verrattuna. - Etenkin suuremmissa kunnissa tai yksiköissä arvioitiin, että menettelytapaohjeluonnoksen mukaisen mallin aiheuttama kustannusvaikutus, kuormittavuus, resurssitarve sekä byrokratian tarve jäävät epäselviksi. Tämä tuntui olevan keskeinen huolenaihe etenkin suuremmissa kunnissa tai yksiköissä. Myös pienemmissä kunnissa tai yksiköissä tämä aiheutti jonkin verran huolta, mutta niissä on tietojen mukaan onnistuneita kokeiluja sekä käytäntöjä mallin mukaisesta lupaharkinnasta (Siilinjärvi, Pohjoisen Keski-Suomen ympäristötoimi). Arvioissa esitettiin, että menettelytapaohjeluonnoksen mukainen malli 71 vaatii aikaa, jotta se saadaan toimimaan hyvin. Lisäksi vaaditaan rakennus-

73 valvonnassa erikoistumista ja riittäviä resursseja. Laajan asennemuutoksen merkitys arvioitiin tärkeäksi niin kiinteistön omistajien, edunvalvojien kuin valvontaviranomaisten keskuudessakin. Yksittäisessä vastauksessa menettelytapa arvioitiin erityisen raskaaksi, jota tulisi keventää. Osassa vastauksista todettiin, että MRL:iin tulisi kirjata velvoite luvan edellyttämisestä. Kuormittavuus? Resurssit? Byrokratian tarve?. Raskas menettelytapa. Vaatisi keventämistä. MRL vaatisi kirjauksen luvan edellyttämisestä. Kustannusten vaikutus epäselvä, vaatii asennemuutoksen aikaansaannin. Jatkokysymys / väittämä 19: Kustannusvaikutus, kuormittavuus, resurssitarve ja byrokratia kasvavat akuuttivaiheen hoidossa, mutta pitkän aikavälin hyödyt ovat suuremmat vapauttamalla resursseja, vähentämällä kuormitusta, vähentämällä byrokratiaa sekä alentamalla kustannuksia. Mallin laajempi hyödyntäminen edellyttää tehokasta tiedottamista, ohjausta ja neuvontaa sekä laajaa asennemuutosta. Pilotoinnissa näitä asioita tulee seurata ja vaikutukset raportoida. Väittämä perustuu aiemmin saatuihin vastauksiin, niistä tehtyihin tulkintoihin sekä omakohtaisiin ennakkonäkemyksiin. Tällä pyrittiin saamaan vahvistusta hypoteesille sekä keräämään tietoa siitä kuinka tarpeelliseksi pilotointi yksiköissä arvioitiin, ennen laajempaa menettelytapaohjeen käyttöönottoa. - Sekä pienissä että suuremmissa kunnissa oltiin yleisesti yhtä mieltä väittämän kanssa. 72

74 Työllistää jonkin verran, hyödyt nähdään merkitsevämmäksi. 23. Miten muuttaisit esitettyä kaaviota, jotta se soveltuisi teidän toimintaan paremmin? Vastaajilta toivottiin myös toiveita, näkemyksiä ja kannanottoja ohjeen kehittämiseksi toimivammaksi. Tässä toivottiin kuntien tai yksiköiden edustajien hyödyntävän tietämystään toimivallasta, substanssilainsäädännöstä, käytössä olevista hyvistä ja huonoista käytännöistä menettelytapaohjeluonnoksen kehittämiseksi ja terävöittämiseksi. - Pienten kuntien rakennusvalvonnat arvioivat, että rakennustarkastajan katselmus olisi todennäköisesti tarpeellinen ennen lupaharkintaa ja sen voisi suorittaa yhdessä terveydensuojeluviranomaisen edustajan kanssa sen jälkeen, kun asia on otettu terveydensuojeluviranomaisessa vireille ja vaurion syyt, laajuus sekä luonne on selvitetty (lupakynnys). Menettelytapaohjeeseen esitettiin myös muutosta siten, että rakennusvalvonnan osalta kaavioon tulisi kirjata asian vireille tulo piirtämällä nuoli rakennusvalvonnan puolelle kohtien 1-2 väliin. Myös kiinteistön omistajan roolia esitettiin kirjattavaksi menettelytapaohjeluonnokseen. Rakennusvalvontaviranomaisen tiedoksiantoa pidettiin tärkeänä huomioida ympäristöterveydenhuollon päätöksen perusteissa. Myös lupakynnyksen yhtenäistämistä sekä määrittelyä pidettiin tärkeänä. - Suurempien kuntien osalta esitettiin yksittäisenä ehdotuksena, että mikäli asian käsittely on ohjattu rakennusvalvonnalle, niin asian tulisi pysyä siellä loppuun asti. Myös tupla-arkistointia pidettiin yksittäisessä kannanotossa huonona asiana. Lisäksi rakennusvalvonta totesi, ettei heidän puolellaan ole loppukatselmuksen jälkeen enää valvontavelvoitetta. Jälkivalvontavelvoite terveyshaitan osalta on näin olleen terveydensuojeluviranomaisella. 73

75 - Suurempien kuntien osalta terveydensuojeluviranomaiset totesivat hieman toisistaan poiketen, ettei toisaalla katsota olevan varsinaista jälkivalvontavelvoitetta, kun taas toisaalla suoritetaan jonkinlaista seurantaa tilanteen edistymisestä. Menettelytavat ja jälkivalvonta poikkeaa melko suuresti kyselyyn osallistuneiden kuntien tai yksiköiden välillä ja tähän kaivattiin selkeää ohjeistusta valtakunnallisesti. Jatkokysymys / väittämä 20: Asian käsittelyä ei voida kokonaisuudessaan siirtää rakennusvalvonnalle toimivallasta johtuen. Asia on otettu vireille terveyshaitta-asiana, jossa toimivalta terveydensuojelulla. Myös jälkivalvontavelvoite haitan poistamisesta terveydensuojelulla. Väittämän perustana on voimassa oleva lainsäädäntö. Tavoitteena oli aiemmin saatujen tulosten sekä niistä tehtyjen tulkintojen perusteella toimivalta-asioissa havaittujen eroavaisuuksien yhtenäistäminen ja selkiyttäminen. - Myös tässä asiassa sekä pienet että suuremmat kunnat tai yksiköt olivat loppujen lopuksi yleisesti yhtä mieltä. Toimivalta tulee voimassa olevasta lainsäädännöstä eikä sitä voida ilman lainsäädäntömuutoksia siirtää toiselle viranomaiselle. Tämä edellyttää siis edelleenkin eri viranomaisten hyvää ja toimivaa yhteistyötä Jos kyseessä on terveyshaitta, on sen käsittely tapahduttava terveydensuojeluviranomaisen kautta ja hän toimii koordinaattorina eri osapuolien suhteen. 24. Yhteistyökaavion mukaisen toimintamallin vaikutukset työllistävyyteen / kuormittavuuteen / resurssien käyttöön / laissa säädettyjen tehtävän hoitamiseen? 74

76 Vastaajia pyydettiin arvioimaan menettelytapaohjeluonnoksen mukaisen mallin käyttöön otosta syntyviä vaikutuksia kuntien tai yksiköiden toimintaan ja resursseihin. Tämän kautta voitiin arvioida mallin käyttöönoton tarkoituksenmukaisuutta sekä mahdollista kehittämistarvetta. - Pienten kuntien rakennusvalvonnan mukaan menettelytapaohjeluonnoksen mukainen malli selkeyttää roolia ja lainmukaista velvoitetta, mutta sen toteuttaminen tulee vaatimaan lisäresursseja. Mallin mukaisen menettelytavan arvioitiin siis työllistävän viranomaisia, mutta mahdolliset hyödyt nähtiin kuitenkin monessa kunnassa tai yksikössä merkitsevämmäksi tekijäksi. Hyötyä arvioitiin saavutettavan myös kiinteistöomaisuuden paremman kunnon kautta. Pienissä kunnissa resurssit ovat rakennusvalvonnassa rajalliset (= yksi virka viisi toimea ), rakennusvalvonta määrittelee luvan tarpeellisuuden, konsultit laativat korjaussuunnitelmat. Tulee rasittamaan myös loppuvaiheessa. Hyöty kiinteistöomaisuuden pysyessä kunnossa. - Suurempien kuntien rakennusvalvonta oli pienten kuntien kanssa samaa mieltä siitä, että menettelytapaohjeluonnos selkeyttää toimintatapoja ja oikein toimiessaan sen ei arvioitu kuitenkaan kuormittavan nykyistä enempää. Osassa kunnista tai yksiköistä korjausrakentamiseen ja sen valvontaan on lisätty resurssia ja se on myös huomioitu aiempaa paremmin töiden priorisoinnissa. Selkeyttää toimintatapoja, oikein toimiessaan ei kuormita. 75

77 - Terveydensuojelun osalta havaittiin vastausten perusteella jonkin verran näkemyseroa. Osa vastanneista arvioi, että nykyistä laajempi jälkivalvonta kuormittaisi nykytilanteeseen verrattuna, mikä on sinällään selvä asia, etenkin jos jälkivalvontaa suoritetaan nykyisellään melko vähän ja ehkä jopa riittämättömästi tarpeeseen nähden. Myös tällä puolella arvioitiin, että lainsäädännössä viranomaisille säädetyt tehtävät voidaan edelleen hoitaa. Menettelytapaohjeluonnoksen arvioitiin lisäävän ainakin alkuvaiheessa jonkin verran työmäärää, mutta se voi myös jatkossa vähentää sitä. Arvioiden mukaan myös riitatapausten määrää saattaa vähentyä tulevaisuudessa. Jälkivalvonta kuormittaisi nykytilanteeseen verrattuna. Laissa määrätyt tehtävät voidaan edelleen hoitaa. Jatkokysymys / väittämä 21: Mallin mukainen menettely ei merkittävästi lisää kuormitusta rakennusvalvonnassa tai terveydensuojelussa. Työllistää akuuttivaiheessa nykyistä enemmän, mutta kuormitus ja työllistävyys vähenee merkittävästi laadukkaan akuuttivaiheen menettelyn ansiosta jatkossa. Laissa määrättyjen tehtävien hoitoon ei vaikutusta. Jälkivalvonnan osalta tarvitaan terveydensuojeluun yhtenevät menettelytavat. Väittämän avulla toivottiin kuntien tai yksiköiden ottavan kantaa menettelytapaohjeluonnoksen mukaisen mallin mahdollisiin hyötyihin ja haittoihin, työllistävyyteen sekä nykylainsäädännössä säädettyjen tehtävien hoitoon. - Osa pienistä kunnista arvioi mallin hankaloittavan nykyisellään laissa säädettyjen tehtävien hoitoa. - Pienistä yksiköistä poiketen suuret kunnat tai yksiköt arvioivat, ettei 76 malli työllistä tai kuormita nykyistä enempää. Tässä on kuitenkin jonkin as-

78 teinen ristiriitaa aiempiin vastauksiin. Lainsäädännössä viranomaisille säädetyt tehtävät voidaan arvioiden mukaan edelleen hoitaa. Kasvattaa joka tapauksessa työmäärää. Kuormaa jää vaikka se helpottaa myöhemmin. Hyötyä omaisuuden paremman kunnon kautta. Väittämä pitää paikkansa kaikilta osin. - Menettelytapaohjeluonnos arvioitiin kaikilta osin toimivaksi, loogiseksi sekä hyväksi. Muutosehdotuksia siihen esitettiin vain vähäisissä määrin ja ne kohdistuivat lähinnä arkistointiin ja jälkivalvontaan. Lähes kaikki kyselyyn osallistuneista kunnista tai yksiköistä arvioivat mallin olevan pilotoitavissa nykymuodossaan. Pilotointivaiheessa tulisi kuitenkin seurata ja arvioida kustannusvaikutuksia, resurssitarvetta sekä kuormittavuutta todellisin, helposti ymmärrettävin ja seurattavin mittarein. Pilotoinnin jälkeen vaikutukset, hyödyt ja haitat tulisi arvioida kattavasti ja tehdä tarvittavat muutokset mahdollista valtakunnallista mallia varten. Vastauksissa otettiin kantaa myös kiinteistön omistajaan kohdistuvaan kustannusvaikutukseen valvonnan ja luvituksen lisääntyessä. Toimivallasta johtuen sekä terveydensuojelu- että rakennusvalvontaviranomaisella on menettelytapaohjeluonnoksen mukaisessa mallissa oma selkeä roolinsa. Toimivaltaa ja asian hoitamista ei voida siirtää kokonaisuudessaan kummallekaan viranomaiselle, vaan yhteistyön merkitys on tärkeää. 77

79 Tapausten akuuttivaiheen hoidon arvioidaan kuormittavan viranomaisia, mutta laadukkaasti hoidettuna se todennäköisesti vähentää kuormitusta myöhemmässä vaiheessa vapauttaen resursseja mahdollisesti muuhun valvontaan. Akuuttivaiheen mahdollisesta kuormituksesta ja resurssitarpeesta huolimatta vastanneet arvioivat, että lainsäädännöllä kunnille asetetut tehtävät voidaan edelleen hoitaa. Jälkivalvonnan osalta terveydensuojeluviranomaisille tulisi laatia yhtenäinen ja toimiva menettelyohje. Tätä on valmisteltu Valvirassa jo vuosia (terveydensuojelun valvontaohjeisto), mutta edelleenkään sitä ei ole julkaistu kuntien käyttöön. 78

80 8 Tutkimuksen luotettavuus Tutkimus toteutettiin opinnäytetyönä ja sen käytännön toteuttaja edustaa kunnan terveydensuojeluviranomaista. Tutkimuksen toteuttaja otti myös osaa tutkimukseen pienten kuntien terveydensuojeluviranomaisen edustajana (vastanneiden yksiköiden yhteenlasketun asukasluvun suhteen määritelty vaikuttavuus n. 4,4 %, koko väestöön suhteutettu vaikuttavuus 0,04%). Lisäksi tutkimuksen toteuttaja hyödynsi omaa tietämystään ja näkemyksiään aiheesta kysymysten ja väittämien laadinnassa. Kaiken kaikkiaan vastaajia oli neljästä ympäristöterveydenhuollon yksiköstä sekä yhdeksästä rakennusvalvontaa edustavasta kunnasta tai yksiköstä. Osallistuneiden henkilöiden lukumäärä kustakin kunnasta tai yksiköstä vaihteli välillä 1-4. Kuten kappaleissa 4.1 sekä 6. todettiin on tutkimuksen edustavuus käsittänyt noin kuntalaista vastanneiden ympäristöterveydenhuollon yksiköiden toiminta-alueilla (koko väestöön suhteutettuna 9,1%) ja noin kuntalaista vastanneiden rakennusvalvonnan yksiköiden toiminta-alueilla (koko väestöön suhteutettuna 7,3%). Tutkimuksella voidaan katsoa olevan riittävä luotettavuus etenkin, jos katsotaan kokonaisväestöön suhteutettua vaikuttavuutta vastanneiden kuntien tai yksiköiden osalta. Osallistuneet kunnat tai yksiköt edustivat tutkimuksen luotettavuuden kannalta merkityksellistä osaa väestöstä eri puolilta Suomea. Mukana tutkimuksessa oli pienempiä ja suurempia kuntia tai yksiköitä. Näin on pyritty huomioimaan myös riittävällä tavalla koosta sekä alueesta johtuvat 79 erikoispiirteet ja vaihtelut.

81 9 Johtopäätökset Tulokset vahvistivat todella hyvin hypoteeseja, joita tutkimuksen pohjana on käytetty. Myös hypoteeseja tukeneille muille olettamuksille ja arvioille (mm. eri viranomaisten välinen yhteistyö ja sen vaikeudet) saatiin erittäin hyvää tukea ja vahvistusta. Ennakkoarvioinneissa huomioitiin myös menettelytapaohjeluonnoksen mukaiseen malliin liittyviä hyötyjä ja haittoja. Myös näiltä osin esitetyt olettamukset ja väittämät etenkin toisessa kyselyvaiheessa toteutuivat ja saivat vahvistusta hyvin. Mallin mahdollisia kehittämistarpeita sekä pilotoinnin tarvetta arvioitiin jo ennen tutkimuksen käynnistämistä. Myös nämä osa-alueet toteutuivat ennakko-odotusten mukaisesti ja jatkosuunnitelmien toteuttaminen helpottuu näiltä osin mikäli halukkaita yksiköitä ja kuntia saadaan mukaan pilotointivaiheeseen. Pilotointiin liittyvien seuranta- ja arviointimittareiden laatiminen sekä raportointi ovat seuraavat merkittävimmät vaiheet menettelytapaohjeen käyttöön ottamiseksi. Menettelytapaohjeluonnoksen mukainen malli voidaan toki laittaa jo aiemminkin julkiseen levitykseen ja kuntien tai yksiköiden hyödynnettäväksi toiminnassaan, mutta se voi vaikuttaa liian suurelta muutokselta toteutettavaksi ilman riittävää ohjeistusta ja tietoa sen aiheuttamista vaikutuksista kustannuksiin, resurssitarpeeseen, tehtävien hoitoon tai mahdollisesti saavutettaviin hyötyihin. 80

82 Tutkimus antoi kokonaisuutena arvioiden mielenkiintoista tietoa vallitsevasta tilanteesta, kuntien tai yksiköiden odotuksista ja toiveista sekä tahtotilasta. Se osoitti myös sen, että korjausrakentamiseen, menettelytapoihin ja yhteistyöhön liittyy moninaisia ongelmia, joita ei voida ratkaista ainoastaan kuntien tai yksiköiden toimesta. Asioiden kokonaisvaltainen arviointi ja uudistaminen tulee suorittaa sekä alueellisella että valtakunnallisella tasolla. Myös lainsäädäntöä tulisi kehittää. Tutkimus toi esiin myös aiheellista huolta sekä pelkoja mahdollisista haitoista, jotka menettelytapaohjeluonnoksen mukainen malli saattaa aiheuttaa prosessin eri vaiheissa. Mahdollisten hyötyjen ja haittojen todellista suhdetta sekä arvoa on hyvin vaikea arvioida ennalta. Se ei onnistu kuntiin tai yksiköihin liittyvien vaikutusten osalta, mutta varsinkin kokonaisarvioinnin tekeminen on tässä vaiheessa mahdotonta. Vaikutukset tulevat luultavasti ulottumaan niin laajalle ja niin pitkälle aikavälille, että on mahdotonta sanoa mikä reaalihyöty tai -haitta tulee loppujen lopuksi kenellekin olemaan. Oletus kuitenkin on, että vaikutus on loppujen lopuksi kaikkien osalta positiivinen. Tutkimus vahvisti melko hyvin myös hypoteesin menettelytapojen, tulkintojen sekä valvonnan yhdenmukaisuuden ja laadukkuuden eroista, niin alueellisesti kuin valtakunnallisestikin. Tämä tuntui olevan vastanneiden kuntien tai yksiköiden yhteisesti tiedostama ongelma, johon odotetaan muutoksia ja selkeitä parannuksia tulevaisuudessa. Keinoja näiden epäkohtien poistamiseksi sekä toiminnan ja yhteistyön parantamiseksi on useita, mutta ne voivat vaatia laajoja muutoksia lainsäädäntöön, keskushallintoon sekä organisaatioihin. 81 Vähäisin ja helpoin toimenpide olisi varmaan ottaa yhtenevä menettelytapaohje omaehtoisesti käyttöön niin rakennusvalvonnassa kuin ympäristötervey-

83 denhuollossakin, ainakin alueellisesti. Tässä opinnäytetyössä on esitetty ainakin kaksi eri mallia, joita voisi hyödyntää valvonnan ja yhteistyön parantamiseksi sekä tilanteen kohentamiseksi nykyisestään. Toinen menettelytapaohjeluonnos (liite 2) on laadittu ja toteutettu oheistyönä. Sen on määrä kuvata terveydensuojeluviranomaisen tehtävänkuvaa, toimintaa prosessin eri vaiheissa sekä käytössä olevia työkaluja terveyshaitan arvioimiseksi (terveyshaitan toteaminen ja jälkivalvonta). Menettelytapaohjeluonnoksen osalta esitettiin myös joitakin kehittämisehdotuksia. Terveyshaittaan, sen arviointiin ja menettelytapaohjeluonnoksen mukaisen prosessin etenemiseen liittyen on tehty muutosesitys, jonka mukaan asian hoidon siirtyessä rakennusvalvonnan puolelle sen tulisi säilyä kaaviossa loppuun saakka rakennusvalvonnan puolella. Tämä ei ole kuitenkaan mahdollinen eikä tarkoituksenmukainen menettelytapa toimivallan, oikeusturvan sekä hyvän hallintotavan vuoksi. Mikäli prosessi käynnistyy terveyshaitta-asiana, tulee se myös sellaisena käsitellä toimivaltaisessa viranomaisessa ja näin ollen terveyshaitan arviointi kuuluu edelleen terveydensuojeluviranomaisen tehtäviin ja toimivaltaan. Rakennusteknisissä asioissa toimivalta puolestaan on rakennusvalvontaviranomaisella. Tupla-arkistointia on pidetty myös huonona asiana, mutta mikäli eri viranomaiset hoitavat asiaa oman toimivaltansa puitteissa, olkoonkin että asian selvittämiseksi tehdään yhteistyötä, tulee arkistointi suorittaa kummankin osalta erikseen. Tätä ei muuta edes se, vaikka käytössä olisi yhteinen kohdetietojärjestelmä. 82

84 10 Pohdinta Sekä rakennusvalvonta- että terveydensuojeluviranomainen ovat keskiössä, kun puhutaan terveyshaittaan liittyvästä korjausrakentamisesta ja sen valvonnasta. Molemmilla viranomaisilla on jo nykyisellään olemassa työkaluja asioiden hoitamiseen, mutta edelleen tarvitaan yhteistyön tiivistämistä ja tehostamista, tiedonkulun parantamista, menettelytapojen ja lainsäädännön tulkinnan yhtenäistämistä sekä ohjausta ja neuvontaa. Viimeksi mainittu koskee niin viranomaisille annettavaa kuin viranomaisten kiinteistön omistajille antamaa ohjausta sekä neuvontaa. Lainsäädäntö ja etenkin maankäyttö- ja rakennuslaki koetaan osin vanhentuneeksi. Toisaalta se on ilmeisen tulkinnanvarainen ja kaipaisi etenkin korjausrakentamisen sekä lupaharkinnan osalta selkeää uudelleen määrittelyä. Rakennusvalvonta kaipaa myös monelta osin lisää ohjausta ja neuvontaa, menettelytapaohjeita sekä etenkin lainsäädännön soveltamisohjetta, joka heiltä on puuttunut. Se on osittain johtanut nykyiseen tilanteeseen, jossa itsemääräämisoikeuden nojalla lakia tulkitaan ja sovelletaan kuntarajojen vaihtuessa kukin omalla tavallaan. Yhtä kaikki, ympäristöterveydenhuollossa on eletty keskusviranomaisten ja aluehallintovirastojen ohjauksessa jo useita vuosia. Lainsäädännössäkään ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia lähes 20 vuoteen. Ympäristöterveydenhuollossa on toteutettu myös laaja uudistus yhteistoiminta-alueiden muodos- 83

85 tamisen kautta. Tällöin toimintaa on voitu yhtenäistää jossain määrin. Tästäkin huolimatta menettelytavat vaihtelevat asumisterveys ja sisäilmaongelmien toteamiseen liittyen. Vielä suuremmat erot tuntuvat olevan erittäin tärkeän jälkivalvonnan osalta. Se on paikoin jopa laiminlyöty kokonaan. Arvioiden mukaan tämä johtuu resursseista sekä tiedon ja osaamisen puutteesta. Osittain se voi olla myös valvontakulttuuriin liittyvä kysymys, koska asumisterveys- ja sisäilmaongelmiin liittyvät asiat koetaan yleensä hankaliksi sekä työläiksi, jollaisia ne toki ovatkin. Kyseessä on aina jonkin asteinen kriisi, oli kyseessä sitten julkinen rakennus tai yksityinen asuinrakennus. Terveydensuojeluviranomainen on odottanut jo vuosia asumisterveyteen liittyviä menettelytapaohjetta keskusviranomaiselta. Niitä ei ole saatu vieläkään vaikka kaikenlaisia muita ohjeita, tarkastuslistoja, laatujärjestelmiä sekä valvontaohjeistoja on päivitetty jo useaan kertaan. Yksi merkittävä uudistuksiin liittyvä toive ja tahtotila liittyivät selkeästi rakennusvalvonnan alueellistamiseen sekä rakennusvalvonta- ja terveydensuojeluviranomaisen liittämiseen samaan organisaatioon. 84

86 Lähteet 1. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietintö 1/2013 vp. Rakennusten kosteusja homeongelmat. Tarkastusvaliokunta, Helsinki, Hekkanen M. Kosteus- ja homeongelmien havaitseminen, korjaus ja ehkäisy kuntien rakennuksissa. Suomen Kuntaliitto, Helsinki, ISBN painos. 3. Hieta, T. Etelä-Suomen rakennusvalvontaviranomaisten toimintatavat asuinrakennusten terveyshaitta-asioissa. Kymenlaakson ammattikoreakoulu, Opinnäytetyö. 4. Metiäinen P. Jälkivalvontaohje ja lomake (luonnos). Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) Reijula K, Ahonen G, Alenius H, Holopainen R, Lappalainen S, Palomäki E, Reiman M. Rakennusten kosteus- ja homeongelmat. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2012. Espoo, ISBN (nid.). 1. painos. 6. Hallintolaki (434/2003) ( ) 7. Hometalkoot.fi. Verkkojulkaisu. ( ) 8. Korjaustieto.fi. Verkkojulkaisu. ( ) 9. Maankäyttö- ja rakennuslaki (HE 101/1998) pika]=maank%c3%a4ytt%c3%b6-%20ja%20rakennus#idp ( ) 85

87 10. Rakennuslehti. Verkkojulkaisu. ( ) 11. Talouselämä -lehti. Verkkojulkaisu. n+ikavin+puoli+se+kasvaa+vuodessa+nain+hurjasti/a ( ) 12. Terveydensuojelulaki (763/1994) 86

88 Terveydensuojeluviranomainen Rakennusvalvontaviranomainen LIITE 1 Terveyshaittaepäilyn vireilletulo terveydensuojeluviranomaisessa HallL 19 ja 20 Yhteistyö Tietoja rakennuksesta ja rakennusteknistä asiantuntijaapua 1. Kun terveyshaitta tulee vireille terveydensuojeluviranomaiselle, voi terveydensuojeluviranomainen tehdä rakennusvalvontaviranomaisen kanssa yhteistyötä mm. saadakseen rakennuksen suunnitelmat ja selvittääkseen tilojen käyttötarkoituksen. Rakennusvalvontaviranomaiselta voi saada myös rakennusteknistä neuvontaa ja apua (MRL 21 ja HallL 10 ) Asunnontarkastus TsL Ensimmäisellä asunnontarkastuksella terveydensuojeluviranomainen arvioi TsL 26 :n nojalla rakennuksen tilannetta siitä näkökulmasta, esiintyykö rakennuksessa viitteitä mahdollisesta TsL 1 :n terveyshaitasta ja mitä jatkotoimenpiteitä pitää mahdollisen haitan selvittämiseksi tehdä. Terveydensuojeluviranomainen voi myös todeta, että rakennuksessa ei ole terveydensuojelulain mukaista terveyshaittaa. Terveydensuojeluviranomaisen näkökulmana on terveyshaitta. Määräysten mukainen rakenne voi aiheuttaa myös terveyshaittaa. Mahdolliset jatkotutkimukset terveyshaitan selvittämiseksi TsL 46 ja TsL Mikäli terveyshaitan selvittämiseksi tarvitaan jatkotutkimuksia, voi terveydensuojeluviranomainen velvoittaa ne tekemään TsL 45 :n nojalla. Jatkotutkimusten tekijän on osoitettava terveydensuojeluviranomaiselle TsL 49 :n nojalla riittävä ammattitaito ja pätevyys sekä tutkimusmenetelmiensä luotettavuus. Mahdollinen terveyshaitta - velvoite haitan poistamiseksi TsL 27 tai TsL 51 Lupaharkinta Lupaharkinta MRL Jos terveydensuojeluviranomainen toteaa rakennuksessa terveydensuojelulain tarkoittamaa terveyshaittaa, velvoittaa terveydensuojeluviranomainen kiinteistön omistajaa TsL 27 :n tai TsL 51 :n nojalla toimenpiteisiin haitan poistamiseksi. Velvoite voi olla viranhaltijan kehotus tai viranomaisen määräys. Mikäli terveyshaitan poistamiseksi tehtävä korjaus on laadultaan tai laajuudeltaan sellainen, että se edellyttää korjaussuunnitelmaa, kehoittaa terveydensuojeluviranomainen kiinteistön omistajan ottamaan yhteyttä rakennusvalvontaviranomaiseen lupaharkintaa varten. Lähtötietojen varmistaminen MRL 166 MRL momentin mukaan rakennuksen korjaus- ja muutostyötä varten tarvitaan rakennuslupa, jos työllä ilmeisesti voi olla vaikutusta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin. 5. Lupaharkinnan jälkeen arvioidaan, tarvitaanko korjaustoimia varten lisää kuntotutkimuksia MRL 166 Arvio korjaussuunnitelmista terveydensuojelun näkökulmasta Yhteistyö Suunnitelmien, suunnittelijoiden sekä vastaavan työnjohtajan vaatimusten mukaisuuden varmistaminen (kosteusvauriokorjausten ja sisäilmaongelmien korjaamisen osalta) 6. Rakennushankkeeseen ryhtyvä toimittaa rakennusvalvontaviranomaiselle korjaussuunnitelmat. Rakennusvalvontaviranomainen varmistaa suunnittelijoiden ja vastaavan työnjohtajan kelpoisuuden sekä hyväksyy ne. Korjaussuunnitelmista on hyvä pyytää terveydensuojeluviranomaisen arvio, ovatko toimenpiteet riittäviä terveydensuojelun näkökulmasta. Aloituskokous Laadunvarmistussuunnitelma (suojaukset, kuivatus, siivous, dokumentointi myös jälkivalvontaa varten, varmistetaan, että vaikeat asiat ovat asiantuntijan valvonnassa) 7. Aloituskokouksessa käydään läpi tarkastusasiakirja ja sovitaan mitä kukin asiantuntija tarkastaa. Terveyshaittakorjauksissa ontärkeää huomioida erityisesti korjausten aikaiset suojaukset, alipaineistukset, kuivatukset ja siivoukset. Näistä on olemassa valmiita ohjeita, joita rakennusvalvontaviranomainen voi jakaa aloituskokouksessa. TÄSSÄ VOISI SELVITTÄÄ, ONKO MAHDOLLISTA ETTÄ MYÖS TERVEYDENSUOJELUVIRANOMAINEN OSALLISTUU ALOITUSKOKOUKSEEN (Lisäksi on syytä sopia, että vaikeat asiat tehdään pätevän asiantuntijan valvonnassa EDELLYTTÄÄ VASTAAVAA TYÖNJOHTAJAA JA ASIANTUNTIJAT SUORITTAVAT TARKASTUKSIA SITEN KUIN ALOITUSKOKOUKSESSA SOVITAAN). Myös korjausten dokumentointi on tärkeää korjausten onnistumisen jälkivalvontaa varten (KUKA DOKUMENTOI?). TERVEYSVALVONTAVIRANOMAINEN VOISI EDELLYTTÄÄ MÄÄRÄYSTÄ ANNETTAESSA ETTÄ ESIM. DIGIKUVIEN AVULLA VOIDAAN TODISTAA ETTÄ RAKENNE ON SUUNNITELMIEN MUKAINEN). Jälkivalvonta terveyshaitan poistamisesta Tiedoksianto Lopputarkastus (laadunvarmistuskansio tarkistetaan) 7. LoppuKATSELMUKSESSA rakennusvalvontaviranomainen TOTEEA ETTÄ ASIANTUNTIJAT OVAT TEHNEET SEN MISTÄ SOVITTIIN ALOITUSKOKUKSESSA (EI tarkistaa, että korjaukset on tehty asianmukaisesti). Hyväksytystä lopputarkastuksesta menee tieto terveydensuojeluviranomaiselle, joka tekee oman jälkivalvonnan terveyshaitan poistumisesta. Kyseinen jälkivalvonta voidaan tehdä myös lopputarkastuksen yhteydessä. 87 Arkistointi Arkistointi 9. Terveydensuojeluviranomainen ja rakennusvalvontaviranomainen arkistoivat asian omina asioinaan.

89 Terveydensuojeluviranomainen Terveyshaitan toteaminen ja jälkivalvonta Terveyshaittaepäily LIITE 2 Suunnitelmien ja dokumentoinnin arviointi -rakennusluvitusta koskevan tilanteen selvittäminen -kosteusteknisten riskirakenteiden havainnointi piirustuksista -käyttäjiltä saatujen vanhojen vuotojen yms. tietojen arviointi -mahdollisten aiemmin tehtyjen kuntotutkimusten ja mittausten tulosten arviointi Taustatietojen kerääminen Tarkastuskäynti Terveyshaitan olemassaolon todentaminen (valitaan tarvittavat menetelmät) Aistinvarainen arviointi -normaalista poikkeava haju -värimuutokset pintamateriaaleissa -alustastaan irronneet pintamateriaalit Mittaukset ja havainnointi -pintakosteudenosoitin (pintakosteus) -hiilidioksidi (ilmanvaihto / CO2 -virtausilmaisin / Dräger tai savukynä (ilmavuoto / tiiveys, ilmanvaihto) -pintalämpötilamittaus (ilmavuodot, kylmät sillat jne.) -ilmanvaihdon toimivuuden arviointi, poiston toimivuus ja korvaus-ja siirtoilmareitit Näytteenotto -rakennusmateriaalinäyte -pintapuhtausnäyte (sively / teippi) -sisäilmanäyte (keräin) Terveyshaittaa aiheuttavia olosuhteita tai tekijöitä ei todettu Terveyshaittaa aiheuttavia olosuhteita tai tekijöitä todettu Ohjaus, neuvonta ja päätös Velvoite jatkotutkimusten ja selvitysten tekemiseksi kiinteistön omistajalle Syyn, laajuuden ja luonteen määrittäminen Valvontayksikön omat jatkotutkimukset ja selvitykset Ulkopuolinen asiantuntija -(TsL 763/1994, 49) Velvoite kiinteistön omistajalle korjausten suorittamiseksi havaittujen terveyshaittaa aiheuttavien tekijöiden ja olosuhteiden poistamiseksi Tutkimusten ja selvitysten perusteella -korjauskehotus -korjausmääräys Lupaharkinta -Rakennusvalvontaviranomainen pyytää korjaussuunnitelmasta terveydensuojeluviranomaisen lausunnon Arvio korjaussuunnitelmista terveydensuojelun näkökulmasta -Korjaustyön aikataulut -Korjaustyön dokumentaatio -Suunnittelija -Vastaava työnjohtaja -Suojaussuunnitelma -Kuivaussuunnitelma -Siivoussuunnitelma Suunnitelmien ja dokumentoinnin uudelleenarviointi -kosteusteknisten riskirakenteiden havainnointi piirustuksista -käyttäjiltä saatujen vanhojen vuotojen yms. tietojen arviointi -tehtyjen kuntotutkimusten ja mittausten tulosten arviointi Taustatietojen kerääminen Terveyshaittaa aiheuttavia olosuhteita tai tekijöitä todettu Korjaustöiden suorittaminen suunnitellusti ja valvotusti Tarkastuskäynti (jälkivalvonta) Terveyshaittaa aiheuttavia olosuhteita tai tekijöitä ei todettu Terveyshaitan olemassaolon todentaminen (valitaan tarvittavat menetelmät) Asianosaisten kuuleminen kirjallisesti -Korjauksista vastaavan selvitys korjaustyön valmistumisesta -Tilojen käyttäjän selvitys mahdollisesta oirehdinnasta (2-4 kk korjausten valmistumisen jälkeen) Aistinvarainen arviointi -normaalista poikkeava haju -värimuutokset pintamateriaaleissa -alustastaan irronneet pintamateriaalit Mittaukset ja havainnointi -pintakosteudenosoitin (pintakosteus) -hiilidioksidi (ilmanvaihto / CO 2 -merkkisavu (ilmavuoto / tiiveys, ilmanvaihto) -pintalämpötilamittaus (ilmavuodot, kylmät sillat jne.) -ilmanvaihdon toimivuuden arviointi, poiston toimivuus ja korvaus- ja siirtoilmareitit Näytteenotto -rakennusmateriaalinäyte -pintapuhtausnäyte (sively / teippi) -sisäilmanäyte (keräin) Ohjaus, neuvonta ja päätös 88