Yhteisövero ja valtionosuusuudistus. Valtionosuudet v. 2004

Transkriptio

1 5/2003 joulukuu Yhteisövero ja valtionosuusuudistus Verotus Valtionosuudet v Sosiaalivakuutusmaksut v Hankintojen neuvontayksikkö JHTT-lautakunta tiedottaa Uusi suositus verkkolaskujen käytöstä

2 Kuntatalous Kommunalekonomi Nro/nr 5/2003 Lehti ilmestyy n. 6 kertaa vuodessa Infobladet utkommer ca.6 gånger per år Julkaisija / Utgivare Suomen Kuntaliitto Finlands Kommunförbund Toinen linja 14 Andra linjen Helsinki Helsingfors puh./tfn (09) 7711 fax (09) Painosmäärä 1400 kpl Upplaga 1400 st Painopaikka / Tryckeri Kuntatalon Painatuskeskus, Helsinki Tryckericentralen i Kommunernas hus i Helsingfors Tilaushinnat / Prenumerationer Tiedotetta toimitetaan kuntiin ja kuntayhtymiin yksi ilmainen kappale. Alla kommuner och samkommuner får ett gratis exemplar av informationsbladet. Lisätilaukset à 75 euroa vuosi Kuntatalouden vastuualueelta/ Raija Haaja, p. (09) tai fax. (09) raija.haaja@kuntaliitto.fi Extra prenumerationer à 75 euro/år av Raija Haaja, raija.haaja@kommunforbundet.fi fax (09) Tiedote on myös Internetissä Kuntaliiton Internet-sivulla Informationsbladet finns också på Kommunförbundets webbsidor >Kauppapaikka> Katsaukset ja selvitykset>kuntatalous- tiedote >Handelsplats>Informationsblad och utredningar SISÄLLYSLUETTELO Sivu Yhteisövero ja valtionosuusuudistus 3 Yleisövero Valtionosuusuudistuksen työryhmät Peruspalveluohjelma Verotus 4 Kunnallisveron tilitykset verovuosilta 2003 ja 2004 Yksittäisten kuntien verovuoden 2004 yhteisöveron jako-osuuksien laskentaperusteet Työnantajan kustantamien liikuntasetelien verovapaus (HE 49/2003 vp) Vuoden 2004 verokortit Vuoden 2004 luontaisetupäätös Valtion talousarvioon liittyvät arvonlisäverolain muutokset (HE 135/2003 Myyjän ja ostajan nimi uusien laskumerkintävaatimusten mukaan Uutta oikeuskäytäntöä Valtionosuudet v Valtionosuuksien tasaus Veroprosentin korottamisen vaikutus tasausjärjestelmässä Yleinen valtionosuus Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuus Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuus Harkinnanvaraiset rahoitusavustukset Sosiaalivakuutusmaksut vuonna Sosiaaliturva- ja työttömyysvakuutusmaksut Eläkemaksut Hankintojen neuvontayksikkö 19 JHTT-lautakunta tiedottaa 20 Vuonna 2003 JHTT-tutkinnossa hyväksytyt JHTT-yhteisöt JHTT-tutkinto vuonna 2004 Uusi suositus verkkolaskujen käytöstä 22 Uusia julkaisuja 24 Liitteet: Väite (liite 1) Laskelma A (liite 2) Laskelma B (liite 3) Perusopetuksen vuoden 2004 yksikköhinnan laskentaperusteet (liite 4) Lukion vuoden 2004 yksikköhinnan laskentaperusteet (liite 5) Kirjaston ja kansalaisopiston yksikköhinnat vuosina 2003 ja 2004 (liite 6) Kuntatyöantajan sosiaalivakuutusmaksuja (liite 7) Vastuuhenkilöt / Ansvarspersoner Martti Kallio Jan Björkwall Toimittaneet / Sammanställt av Raija Haaja ISSN Kuntatalous/Kommunalekonomi 5/2003

3 Yhteisövero ja valtionosuusuudistus Yhteisövero Yhteisöverokysymyksen käsittely talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa on siirtynyt päivälle Tämän hetkisen tiedon mukaan sisäasiainministeriön esittelystä tuodaan päätettäväksi kaksi vaihtoehtoa: 1. Kunnan osuus yhteisöverosta säilytetään nykyisenä. 2. Yhteisövero siirretään valtiolle. Tällöin kuntien yhteisövero-osuuden menetys kompensoidaan korottamalla verotuloihin perustuvan valtionosuuksien tasausrajaa 95 %:iin ja tasausrajan ylittävien kuntien tasausvähennystä alennetaan nykyisestä 40 prosentista 15 prosenttiin tasausrajan ylittävästä osasta. Koska yhteisövero ei tällä kokonaan kompensoidu, lisätään tehtäväkohtaisiin valtionosuuksiin 487 milj. euroa. Lisäksi kuntakohtaisia menetyksiä kompensoitaisiin tietyissä kunnissa alentamalla yleiseen valtionosuuteen sisältyvää liikenteen taajamalisään oikeuttavaa asukasmäärää asukkaaseen (nykyisin asukkaita on oltava vähintään ). Yhteisöverosta siirtyvänä eränä tähän tarkoitukseen olisi 50 milj. euroa. Kuitattavan yhteisöveron määräksi sovittaisiin 1,2 mrd. euroa. Kuntaliiton hallitus on aiemmin ottanut kielteisen kannan yhteisöveron siirtoon valtiolle. Asia on esillä myös Kuntaliiton hallituksessa Tätä kirjoittaessa, ennen hallituksen kokousta, ei ole tietoa mahdollisesta uudesta kannanotosta. Ratkaisu tulee luonnollisesti vaikuttamaan olennaisesti niihin puitteisiin, joissa valtionosuusjärjestelmän uudistustyötä jatketaan. Lisätiedot: Martti Kallio, p.(09) , Mikael Enberg, p. (09) , Valtionosuusuudistuksen työryhmät Valtionosuusuudistusta johtaa kansliapäällikkötasoinen johtoryhmä johon myös Kuntaliiton johto kuuluu. Kuntaliiton kuntatalousyksiköllä on edustus myös uudistushankkeen ns. valmistelevassa työryhmässä, jonka apuna toimivat asiantuntijat eri ministeriöistä. Toistaiseksi uudistustyöhön uhratusta ajasta on valtaosa kulunut yhteisöveroasian käsittelyyn. Resurssien lisäämiseksi, uudistustyön nopeuttamiseksi ja syventämiseksi on perustettu vielä erilliset työryhmät käsittelemään sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetus- ja kulttuuritoimen kysymyksiä. Valtionosuusuudistuksen työtä seuraa ja kommentoi Kuntaliiton puitteissa seurantaryhmä. Ryhmä, johon kuuluu edustajia eri tyyppisistä kunnista, on ko Kuntatalous/Kommunalekonomi 5/2003 3

4 koontunut muutamia kertoja ja kokoontuu tarpeen mukaan Kuntaliiton kutsusta. Mikäli yhteisövero siirretään valtiolle tapahtuisi se vuoden 2005 alusta. Sama koskee yleensäkin valtionosuusjärjestelmän uudistamista. Valmistelevan työryhmän ja johtoryhmän toimikausi ajoittuu siten, että uudistusehdotukset on saatettava tarvittaessa hallituksen esityksen muotoon vuoden 2004 huhtikuun loppuun mennessä. Tällä hetkellä työ on yhteisöverokysymyksen ohella koskenut lähinnä eräiden valtionosuuskriteereiden arvioinnin ja kehittelyyn. On ilmeistä, ettei järjestelmän perusrakenteisiin riippuen yhteisöveroratkaisusta olla tekemässä olennaisia muutoksia. Uudistushankkeen etenemisestä informoidaan myöhemmin tarkemmin. Lisätiedot: Jouko Heikkilä, p. (09) , Peruspalveluohjelma Alunperin Kuntaliiton aloitteesta on nyt käynnistynyt ns. peruspalveluohjelmamenettelyn ja siihen liittyvän peruspalvelubudjetoinnin kehittäminen. Peruspalveluohjelma-työtä johtaa valtiovarainministeri ja ministeriryhmään kuuluvat kuntien palveluiden ja rahoituksen kannalta keskeiset ministerit. Asiantuntijaroolissa ovat Kuntaliiton toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja. Tällä hetkellä ei vielä ole nähtävissä miten tällä työllä ja peruspalveluohjelmamenettelyllä voidaan päästä siihen, että valtio ottaisi päätöksenteossaan poikkihallinnollisesti ja kokonaisvaltaisesti huomioon kuntien peruspalveluiden tarpeet, kustannukset ja rahoituksen riittävyyden päätettäessä kuntien tehtävistä ja niiden talouteen vaikuttavista ratkaisuista. Peruspalveluohjelma saataneen joka tapauksessa valtion kehyspäätösten tausta tai liite muistioksi ensi keväällä menokehyksistä päätettäessä ja linjattaessa valtion talousarviota vuodeksi Lisätiedot: Martti Kallio, p.(09) , Reijo Vuorento, p. (09) , Verotus Kunnallisveron tilitykset verovuosilta 2003 ja 2004 Verovuoden 2003 ennakkoperinnän jako-osuuksia tarkistetaan joulukuussa 2003 tehtävässä tilityksessä. Tällöin muutetaan paitsi yksittäisten kuntien myös veronsaajaryhmien jako-osuudet. Jako-osuuksien muutoksen yhteydessä oikaistaan verovuodelta jo tilitetyt verot vastaamaan uusia jako-osuuksia. Kuntaryhmän jako-osuus nousee vuodelle 2003 aiemmista arvioista poiketen nykyisestä 55,02 %:sta 55,11 %:iin. Verohallinto on tehnyt kuntien käyttöön 4 Kuntatalous/Kommunalekonomi 5/2003

5 koelaskelman tarkistuksesta. Kuntakohtaiset laskennan tulokset esitetään Excel-taulukkona Verohallinnon nettisivuilla (verotilitykset, verovuoden 2003 ennakkoperinnän jako-osuuksien tarkistus). Myös verovuodelle 2004 lasketaan sekä uudet ryhmäosuudet että yksittäisten kuntien jako-osuudet, joita sovelletaan ensimmäisen kerran helmikuussa 2004 tehtävissä tilityksissä. Arvion mukaan kuntaryhmään jako-osuus vuodelle 2004 olisi noin 55,16 %. Yksittäisten kuntien jako-osuuksia verovuodelle 2003 ja 2004 laskettaessa käytetään 2002 maksettavaa kunnallisveroa koskevia tietoja. Yksittäisten kuntien verovuoden 2004 yhteisöveron jako-osuuksien laskentaperusteet Yksittäisen kunnan verovuoden jako-osuus on kahden viimeksi valmistuneen verotuksen tietojen perusteella laskettujen jako-osuuksien keskiarvo. Verovuoden 2004 yhteisöveron kuntakohtaiset jako-osuudet lasketaan verovuosien 2001 ja 2002 tietojen perusteella laskettujen täysipainoisten jako-osuuksien keskiarvona. Verovuoden 2001 verotus päättyi ja verovuoden 2002 verotus päättyi , joten käytössä on verovuosien 2001 ja 2002 verotustiedot. Myös vastaavat vuosien 2001 ja 2002 yritys- ja toimipaikkarekisterin tiedot ovat käytettävissä. Verovuoden 2004 yhteisöveron tilityksissä sovelletaan tässä vaiheessa verovuoden 2003 jako-osuuksia. Verovuoden 2004 lopulliset jako-osuudet lasketaan joulukuussa ja otetaan käyttöön tammikuussa Työnantajan kustantamien liikuntasetelien verovapaus (HE 49/2003 vp) Hallitus esittää uutena kohtana TVL 69.1 :n verovapaita henkilökuntaetuja koskevaan luetteloon lisättäväksi työnantajan kustantamat liikuntasetelit, silloin kun ne ovat periaatteessa koko henkilöstön käytettävissä ja laadultaan sekä määrältään tavanomaisia ja kohtuullisia eivätkä ole korvausta tehdystä työstä. Hallituksen esityksen perusteluissa liikuntaseteleiden verovapauden edellytyksenä mainitaan kohtuullisuus- ja tavanomaisuusvaatimuksen lisäksi, että liikuntaseteleitä käytettäessä tulisi varmistua siitä, että setelin käyttäjänä on työntekijä, jolle työnantaja on setelin luovuttanut. Tämä edellyttää, että vain setelin käyttöön oikeutettu voi käyttää sitä, eikä anonyymejä tai siirrettävissä olevia seteleitä voisi hyväksyä. Kohtuullisesta työnantajatuen määrästä hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että nykyisen verotuskäytännön mukaan on hyväksytty noin 200 euron vuotuinen edun määrä työntekijää kohti. Niin ikään perusteluissa todetaan, että virkistys- ja harrastustoiminnan tulee edelleen olla työnantajan tarjoamaa urheilu- ja liikuntatoimintaa eikä verovapaaksi eduksi voitaisi katsoa esim. työnantajan jälkikäteen korvaamaa toimintaa, mikä tarkoittaisi, ettei palkansaaja omaehtoisesti voisi edelleenkään valita itselleen sopivaa virkistäytymistapaa ja tuoda siitä aiheutuneet kustannukset jälkikäteen työnantajan maksettavaksi. Kuntatalous/Kommunalekonomi 5/2003 5

6 Vuoden 2004 verokortit Vuonna 2004 hallitus jatkaa veronkevennyksiä. Vuoden 2004 veronkevennykset näkyvät voimaantulevissa verokorteissa ja tammikuusta 2004 lähtien toteutuvassa ennakonkannossa. Tammikuussa 2004 työnantajat käyttävät palkansaajien vanhoja vuoden 2003 lopussa voimassa olleita verokortteja ja alentavat kuluvan vuoden tapaan henkilökohtaisia ennakonpidätysprosentteja yhdellä prosenttiyksiköllä. Vuoden 2004 luontoisetupäätös Vuoden 2004 luontoisetupäätös on annettu. Päätös löytyy Verohallinnon Internetsivuilta osoitteesta Asuntoedut nousevat koko maassa Asuntoetujen arvot nousevat kaikissa ikäryhmissä. Pienten asuntojen verotusarvot nousevat enemmän kuin suurten asuntojen. Esim. ennen vuotta 1960 valmistuneessa pääkaupunkiseudulla olevassa talossa 45 m 2 kaksion luontoisetuarvo nousee noin 4,7 %, vastaavan ikäisen 100 m 2 huoneiston noin 3,8 %. Muutos vastaa vuokratason kehitystä. Ravintoedun arvo nousee Tavanomaisen ravintoedun arvo nousee 4,60 eurosta 4,70 euroon. Välittömien kustannusten yläraja nousee 7,70 eurosta 7,90 euroon. Sairaalan, koulun, päiväkodin tai muun vastaavan laitoksen henkilökuntaan kuuluvan laitosruokailun yhteydessä saaman ravintoedun raha-arvona pidetään 3,53 ateriaa kohden. Koulun, päiväkodin tai vastaavan laitoksen henkilökunnan oppilaiden tai hoidettavien ruokailun valvonnan yhteydessä saaman ravintoarvon arvo 2,82 ateriaa kohden. Autoetu Autoedun arvo koostuu kahdesta osasta, pääomakustannuksista laskettavasta prosenttimäärästä ja käyttökustannusten euromäärästä. Prosenttiosaa laskettaessa auton hintana käytetään auton maahantuojan ilmoittamaa auton käyttöönottokuukauden alun uushankintahintaa. Tätä periaatetta sovelletaan myös käytettynä maahan tuotuihin autoihin. Autoetujen prosenttiosat säilyvät ennallaan, vapaan autoedun käyttökustannukset alenevat molemmissa ikäryhmissä 10 eurolla kuukaudessa. Puhelinedut ennallaan Puhelinetujen arvot pysyvät samoina, sekä matkapuhelimen että kiinteän liittymän luontoisetuarvo on ensi vuonna 20,00 euroa kuukaudessa. 6 Kuntatalous/Kommunalekonomi 5/2003

7 Arvonlisäveroasiaa Valtion talousarvioon liittyvät arvonlisäverolain muutokset (HE 135/2003 vp) Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen (HE 135/2003 ) arvonlisäverolain muuttamiseksi, siten että käyttöön otetaan verovelvollisuuden euromääräiseen rajaan liittyvä veronhuojennus. Huojennus pienenisi asteittain liikevaihdon kasvaessa, ja lopullinen tilitettävä vero nousisi siten vähitellen täyteen määrään. Vero muuttuisi täysimääräiseksi, aiemmasta tiedosta poiketen euron, eikä euron vuosiliikevaihdon kohdalla. Huojennuksen ja verovelvollisuuden alarajan perusteena olevan liikevaihdon laskentajakso sidottaisiin tilikauteen. Huojennus koskisi sekä luonnollisia henkilöitä että oikeushenkilöitä. Huojennuksen ulkopuolelle rajattaisiin muun muassa metsätalous ja eräät kiinteistön käyttöoikeuden luovutukset. Huojennus palautettaisiin kuukausitilitysmenettelyssä oleville verovelvollisille jälkikäteen tilikauden päätyttyä. Vuositilitysmenettelyssä olevat verovelvolliset vähentäisivät huojennuksen verokaudelta tilitettävästä verosta. Lisäksi esityksessä ehdotetaan arvonlisäverolaki muutettavaksi siten, että kiinteistöhallintapalvelun ja itse suoritetun rakentamispalvelun oman käytön verotukseen liittyvät alarajat nostettaisiin eurosta euroon. Myyjän ja ostajan nimi uusien laskumerkintävaatimusten mukaan Laskutusta koskevia arvonlisäverolain säännöksiä on muutettu annetulla lailla (325/2003). Verohallitus on antanut laskua koskevista vaatimuksista arvonlisäverotuksessa ohjeen (Dnro 1731/40/2003), joka perustuu em voimaan tulevaan arvonlisäverolain muutokseen. Laskumerkintävaatimukset koskevat AVL 209 a :n mukaan verollisten tavaroiden tai palvelujen myynnin laskuja, jos ostaja on elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, sekä ko. pykälässä mainittujen verottoman myynnin laskuja. Uudistusta on käsitelty aiemmin Kuntataloustiedotteissa 2/2003 s ja 4/2003 s Merkittävä muutos sisältyy muuttuneen lain 209 b :n 5) kohtaan Myyjän ja ostajan nimi ja osoite. Lukuun ottamatta laskuja, joihin voidaan soveltaa ns. kevennettyjä laskumerkintävaatimuksia (AVL 209 c ), ohjeiden mukaan laskuun merkitään se toiminimi tai aputoiminimi, jolla elinkeinonharjoittaja on merkitty kaupparekisteriin. Jos elinkeinonharjoittajaa ei ole merkitty kaupparekisteriin, käytetään verohallinnon rekisteriin merkittyä nimeä. Ohje koskee sekä myyjän että ostajan nimeä. Kunta ja kuntayhtymä käyttävät arvonlisäverotukseen liittyvässä laskutuksessaan virallista nimeä, joka on ilmoitettu yritys- ja yhteisötietojärjestelmän arvonlisäverovelvollisten rekisteriin ja on siten nähtävissä Y-tunnuksen yhteydessä. Kunnalla tai kuntayhtymällä on yksi arvonlisäverotunniste (Y-tunnus). Verohallinnolta aiemmin puhelimitse saadusta virheellisestä kannanotosta poiketen kunnalla tai kuntayhtymällä ei ole mahdollisuutta käyttää aputoiminimeä. Kunnat on merkitty vain Verohallinnon rekisteriin, jossa aputoiminimen käyttömahdollisuutta nykyisin ei ole. Kaupparekisteriin merkityillä yrityksillä on Kuntatalous/Kommunalekonomi 5/2003 7

8 mahdollisuus käyttää kaupparekisteriin merkittyä aputoiminimeä laskutuksessaan kuten muussakin toiminnassaan. Tässä yhteydessä kunnan ja kuntayhtymän on osaltaan hyvä tarkistaa yritys- ja yhteisötietojärjestelmän rekisteristä, että sinne on merkitty yhteisön nykyinen virallinen nimi. Tarvittaessa on tehtävä muutosilmoitus rekisteriin. Yritys- ja yhteisötietolaissa (244/2001) on säädetty rekisteröinnistä ja muutosten tekemisestä rekistereihin. Lisätietoja saa yritys- ja yhteisötietojärjestelmän Internetsivuilta Myyntilaskutus Laskutusohjelmissa ja/tai laskulomakkeissa tulee olla myyjän eli kunnan tai kuntayhtymän nimi, joka on yritys- ja yhteisötietojärjestelmässä Verohallinnon rekisterissä. Siten esimerkiksi kunnan liikelaitosten arvonlisäverollisissa laskuissa ei voi olla ainoastaan liikelaitoksen nimi, vaan kunnan virallinen nimi ja liikelaitoksen nimi vaikkapa osoitetietojen ensimmäisellä rivillä. Myös kevennettyjen laskumerkintöjen piiriin kuuluvissa laskuissa tulee olla myyjän eli kunnan tai kuntayhtymän rekisteriin merkitty nimi ja Y-tunnus. Ohjeen mukaan myyjä voi valita, minkä osoitteen merkitsee laskuun, jos myyjällä on useampia osoitteita. Verohallinto suosittelee laskuun merkittäväksi päätoimipaikan tai sen toimipaikan osoitteen, josta tavaran toimitus tapahtuu tai palvelun suoritus tehdään. Ostolaskut Ostolaskujen osalta muutokset ovat käytännön toiminnan kannalta merkittävämpiä. Pääsääntöisesti ostajalla on oikeus vähentää vero tai hakea palautus vain laskuista, jotka on osoitettu ao. ostajalle. Laskumerkintöjen puutteellisuus tai virheellisyys voi johtaa ostajan vähennys- tai palautusoikeuden menettämiseen. Jatkossa kunnan tai kuntayhtymän ostolaskuihin tulee ostajan nimeksi ohjeistaa merkittäväksi Verohallinnon rekisterissä olevassa nimi. Siten myös liikelaitosten, eri hallintokuntien, laitosten ym. kunnan yksikköjen ostolaskuissa tulee ostajan nimeksi merkitä kunnan tai kuntayhtymän virallinen rekisterissä oleva nimi. Sen lisäksi esimerkiksi osoite- tai viitetietona voidaan käyttää ao. laitoksen tai muun yksikön nimeä ja osoitetta. Tämä vaatimus muuttaa eniten tilauskäytäntöjä, sillä nykyisin kunnan tai kuntayhtymän eri yksikköjen ostolaskuissa ei välttämättä näy lainkaan, että ostajana on kyseessä kunnan tai kuntayhtymän organisaatioon kuuluva yksikkö, vaan ostajaksi on merkitty ainoastaan liikelaitos, koulu tms. yksikkö. Ostajan tietojen merkintä joudutaan saattamaan uusien laskumerkintävaatimusten mukaiseksi. Tämä vaatii tilaus- ja ostokäytäntöjen muuttamista tältä osin, ohjeistusta ja koulutusta kunnan tai kuntayhtymän sisällä. Kevennettyjen laskumerkintävaatimusten mukaisessa laskussa (alle 1000 euroa) ostajan nimitietoja ei edellytetä lainkaan, joten ostajan nimen ei tällaisissa ostolaskuissa tarvinne olla täsmälleen Verohallinnon rekisteriin merkityssä muodossa. 8 Kuntatalous/Kommunalekonomi 5/2003

9 Kulujen edelleenveloituksesta Lisäksi on syytä huomata, että Verohallituksen ohjeella 1731/40/2003 kumotaan Verohallituksen antama ohje kulujen edelleenveloituksesta. Koska laskulta on ilmettävä oikea ostaja, ostajan vähennys-/palautusoikeuden perusteeksi ei enää kelvanne esimerkiksi toiselle osoitettu alkuperäinen lasku ja tämän laatima veroton edelleenveloituslasku muuten kuin konsernisuhteessa eli siis myös kuntakonserneissa (mutta ei siis ulkopuolisten välisissä hankinnoissa). Jatkossa, jos ostajia on useampia, kaikkien ostajien nimet ja kunkin jakoosuudet on ilmettävä laskusta. Jos esimerkiksi kaksi kuntaa ostaa yhdessä jonkin koneen, on molempien nimet oltava merkitty laskuun. Vain tällöin molemmat ostaja saavat tehdä vähennyksen/palautuksen omasta osuudestaan. Ostaja voi vähentää vain sen veron määrän, joka on merkitty tositteeseen. Molempien kuntien tulee saada yhdessä tehdystä hankinnasta oma alkuperäinen lasku. Jos jako-osuutta ei ole merkitty laskuun, oletetaan sen jakautuvan pääluvun mukaan. Vain konsernisuhteissa - siis myös kuntakonserneissa - veroton edelleenveloitus voisi Verohallituksen suullisen kannanoton mukaan olla mahdollista, mutta ei ulkopuolisten välisissä hankinnoissa. Lisätiedot: Anneli Heinonen, (09) , Jan Björkwall, p. (09) , Tarja Tarkiainen, p. (09) , Juha Mynttinen, p. (09) , Uutta oikeuskäytäntöä KVL 075/2003 Yhtiö oli myynyt kokonaishoitopalvelusopimuksella kunnalle useita palveluja, joiden verokohtelu määräytyi eri sääntöjen mukaan. Näitä palveluita olivat muun muassa kiinteistöhallintapalvelut, kiinteistön käyttöoikeuden luovuttaminen ja oppilasruokailu. Yhtiön lukion oppilaille järjestämästä kokonaishoitopalvelusopimukseen kuuluvasta normaalista kouluruokailusta ei ollut suoritettava arvonlisäveroa. Ennakkoratkaisu ajalle Arvonlisäverolaki 18 2 mom., 30 1 mom. ja 39 3 mom. (ei lainvoimainen) KVL 060/2003 Kunta oli omistanut asuntojen hankintaa varten perustamansa Kiinteistö Oy A:n koko osakekannan yhtiön perustamisesta lähtien. Kiinteistö Oy A:han oltiin sulauttamassa Kiinteistö Oy B, joka oli asuinvuokrataloyhtiö. B Oy toimi omakustannusperiaatteella, eikä ollut jakanut osinkoa. Asuntojen vuokrauksessa noudatettiin kunnan vahvistamia asukasvalintaperusteita. B Oy ei omistanut muuta kuin toimintansa kannalta välttämätöntä omaisuutta. Sulautuvan B Oy:n osakkeet olivat yhtiön perustamisen jälkeen olleet kolmen yleishyödyllisen yhteisön ja kunnan omistuksessa. B Oy:n osakekanta oli sittemmin siirtynyt kokonaan kunnan omistukseen. Kun otettiin huomioon sulautuvan B Oy:n Kuntatalous/Kommunalekonomi 5/2003 9

10 toiminnan ja omaisuuden laatu sekä se, että vastaanottavan ja sulautuvan yhtiön osakekannat olivat sulautumishetkellä kunnan omistamia, A Oy:tä oli sulautumisen jälkeen edelleen pidettävä tuloverolain 20 :n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna tulon perusteella suoritettavasta verosta vapaana yhtiönä. Ennakkoratkaisu vuosille 2003 ja Tuloverolaki 20 1 mom. 3 kohta ja 2 mom. (ei lainvoimainen) KHO: /2755 Henkilökohtaisen tulon verotus - Autoetu - Hands free -laitteisto - Auton lisävaruste Työnantajan kustantaessa työsuhdeautoon kiinteästi asennetun hands free - laitteiston, laitteistosta ja sen asennuksesta aiheutuneet kustannukset ovat vapaan autoedun arvoa määrättäessä Verohallituksen luontoisetujen laskentaperusteista antaman päätöksen 20 :ssä tarkoitettuja auton lisävarusteita eivätkä autopuhelimen lisävarusteita. Verovuosi Verohallituksen päätös vuodelta 2003 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista (1127/2002) 17 1 mom. a ja b kohta, 18, 20, 26 2 mom., 28 KHO: /2783 Arvonlisävero - Verollinen myynti - Verokanta - Kirja - CD-levy - Liittymisperiaate A Oy harjoitti lastenkirjojen kustannustoimintaa. A Oy myi satukirjoja, joihin oli liitetty CD:lle luettuna kirjan teksti. Kirjat oli tarkoitettu 0-6 -vuotiaille lapsille. Kirjaan liitetyn CD:n avulla lapsi voi kuunnella itsenäisesti tekstiä CD:ltä ja samalla seurata kirjan kuvia ja tekstiä kirjasta. Seuraamisen helpottamiseksi äänitteessä kehotettiin lasta tietyn äänimerkin avulla kääntämään sivua sitä mukaan kuin tarina eteni seuraavalle sivulle. Myös kirjassa oli tekstit. CD:tä ei ollut tarkoitus myydä erikseen. Kirja ja CD hinnoiteltiin yhtenäisesti. A Oy:n luovuttaessa satukirjan yhteydessä asiakkaalle CD:n, joka sisälsi satukirjan tekstin luettuna, kyseessä oli taloudellisesti yhteenkuuluva suoritekokonaisuus, jossa varsinainen myytävä tuote oli kirja. Asiakkaan kirjan lisäksi saama CD oli sekä myyjän että ostajan kannalta tarkasteltuna kirjaan kiinteästi liittyvä oheistuote. Kirja oli näin ollen myytävän suoritekokonaisuuden pääsuorite ja CD sen epäitsenäinen sivusuorite. Arvonlisäverotuksessa sovellettavan niin sanotun liittymisperiaatteen mukaan suoritekokonaisuuden verokohtelu määräytyy tällaisissa tilanteissa yhtenäisesti, pääsuoritteen verokohtelun mukaisena. Koska kirjan myynnistä oli arvonlisäverolain 85 a :n (1265/1997) 1 momentin 7 kohdan mukaan suoritettava veroa 8 prosenttia veron perusteesta, myös CD:n luovuttamisesta oli suoritettava veroa 8 prosentin verokannan mukaan osana kirjan myyntihintaa. Myös hallinnolliset syyt puolsivat tällaisissa tilanteissa sitä, että kummankin hyödykkeen verokohtelu määräytyi yhtenäisesti. Ennakkoratkaisu ajaksi Äänestys 4-1. Arvonlisäverolaki 84 ja 85 a 1 mom. 7 kohta 10 Kuntatalous/Kommunalekonomi 5/2003

11 KHO /3038 Arvonlisävero - Verollinen myynti - Palvelun oma käyttö - Käypää arvoa huomattavasti alempi vastike - Henkilökunta-alennus - Telepalvelu - Puhelinliittymän perus-, asennus- ja siirtomaksut Teleyritys A Oy:n koko henkilökunta oli saanut henkilökuntaetuna vapautuksen puhelinliittymän perusmaksusta sekä asennusmaksusta liittymää hankittaessa ja liittymän siirtomaksusta kerran vuodessa tehtynä. A Oy oli veloittanut henkilökunnaltaan varsinaisista puheluista normaalin asiakashinnoittelun mukaisesti. A Oy:n asiakkailtaan perimiä ja laskussa erittelemiä puhelinliittymän perus-, asennus- ja siirtomaksuja oli pidettävä osana asiakkaan telepalvelusta maksamaa kokonaishintaa. Asiakkailta telepalvelusta eri nimikkeillä perittävät maksut muodostivat taloudellisesti yhteenkuuluvan suoritekokonaisuuden, jonka verokohtelu määräytyi yhtenäisesti. Puhelinliittymän perus-, asennus- ja siirtomaksut olivat sellaisia varsinaisen telepalvelumaksun ohessa palvelun käyttäjiltä perittäviä maksuja, jossa asiallisesti oli kysymys telepalvelusuorituksen myynnistä. Koska puhelinliittymän perus-, asennus- ja siirtomaksuja vastaavia palveluja ei voitu erottaa kokonaisuutena myytävästä telepalvelusta, A Oy:n henkilökunnalleen antamia vapautuksia perus-, asennus- ja siirtomaksuista oli tarkasteltava henkilökunnalle annettuina, verollista telepalvelun myyntiä koskevina arvonlisäverolain 78 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuina alennuksina. Asiakirjojen mukaan yhtiön henkilökunta oli saanut puhelinliittymän perusmaksun vapautuksen muodossa alennusta puhelinmaksuistaan keskimäärin noin 30 prosenttia. Vapautus asennus- ja siirtomaksuista oli kokonaislaskutukseen verrattuna merkitykseltään vähäinen. Kun otettiin huomioon esitetty selvitys eräille muille asiakkaille annetuista alennuksista, yhtiön henkilökunnaltaan puhelinmaksuista veloittamaa vastiketta ei voitu pitää käypää arvoa huomattavasti alempana saati nimellisenä vastikkeena. A Oy:n ei näin ollen ollut suoritettava arvonlisäveroa henkilökunnalleen antamista vapautuksista puhelinliittymän perus-, asennus- ja siirtomaksuista palvelun oman käytön säännösten mukaan. Jälkiverotus tilikaudelta Arvonlisäverolaki 22 1 mom. 2 kohta, 73 1 mom. ja 78 1 mom. 1 kohta Lisätiedot: Tarja Tarkiainen, p. (09) , Juha Mynttinen, p. (09) , Valtionosuudet vuonna 2004 Valtionosuuksien tasaus Vuodelle 2004 laskettu ennakkotieto valtionosuuksien tasauksesta perustuu verovuodelta 2002 valmistuneeseen verotukseen. Laskelmaa voidaan pitää lopul Kuntatalous/Kommunalekonomi 5/

12 lisena. Päätös annetaan joulukuussa. Kuntakohtainen laskelma (SM ) on osoitteessa > Kuntaliiton asiantuntijapalvelut > Kuntatalous > Valtionosuudet > Valtionosuudet Tasauksen määräytymistä on käsitelty tarkemmin kuntien tiedotepankin artikkelissa. Ennakkotiedossa käytetyt laskentaperusteet ovat seuraavat: - vuoden 2002 alun asukasluku (Manner-Suomi) - keskimääräinen tuloveroprosentti 17,79 % - laskennallinen verotulo euroa/asukas - tasausraja 2 285,21 euroa/asukas (90 % laskennallisesta verotulosta) - keskimääräiset kiinteistöveroprosentit: - yleinen 0,68 % - vakituinen asunto 0,26 % - muu asunto 0,80 % - voimalaitos 1,39 % - ydinvoimalaitos 2,20 % - yleishyödylliset yhteisöt 0,40 % - rakentamaton rakennuspaikka 2,09 % Valtionosuuksien maksatuksessa tasaus jaetaan valtionosuuksien kesken siten, että yleiseen valtionosuuteen kohdistetaan 6 prosenttia, sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuteen 57 prosenttia sekä opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuteen 37 prosenttia. Valtionosuuksien tasausta ei ole kohdistettu jäljempänä oleviin yleiseen valtionosuuteen eikä tehtäväkohtaisiin valtionosuuksiin. Lisätiedot: Mikael Enberg, p. (09) , Jouko Heikkilä, p. (09) , Tarja Tarkiainen, p. (09) , Veroprosentin korottamisen vaikutus tasausjärjestelmässä Viime viikkoina on useita kertoja tiedusteltu, miten kunnan veroprosentin korotus tai alennus vaikuttaa tasausjärjestelmässä. On väitetty, että veroprosenttia ei kannata nostaa, koska tasausjärjestelmä eliminoi korotusvaikutuksen tai veroprosenttia voidaan alentaa, koska tasausjärjestelmä korvaa menetyksen tai että 40 prosenttia veroprosentin korotuksesta menee tasausjärjestelmän alapuolella olevien kuntien hyväksi, liite 1. Mikä on todellinen vaikutus? Vaikutuksia on selvitetty seuraavassa käyttämällä hyväksi vuoden 2004 tasauslaskelmia perustuen vuodelta 2002 valmistuneeseen verotukseen. Laskennallinen kunnallisvero saadaan kertomalla koko maan (P) ja kunnan tuloveroprosentin (Px) suhteella kunnan maksettava kunnallisvero (MVx). Koska maksettava kunnallisvero taas saadaan kertomalla kunnan tuloveroprosentilla kunnan maksettavaa kunnallisveroa vastaavat verotettavat tulot (VTx), eliminoituu kunnan oman tuloveroprosentin vaikutus laskennalliseen kunnallisveroon kuten seuraava kaavakin osoittaa. Kunnan x laskennallinen kunnallisvero = 12 P P x x MV x = P x P x x VT x = P x VT x P x Kuntatalous/Kommunalekonomi 5/2003

13 Tästä johtuen mikäli koko maan keskimääräinen tuloveroprosentti (kahdella desimaalilla mitattuna) ei muutu jonkun kunnan veroprosentin muutoksen takia, ei myöskään kunnan laskennallinen kunnallisvero eikä tasausraja eikä tasauksen määrä muutu. Liitteessä 2 on esimerkki kunnasta A, jonka aiheuttama muutos jää niin pieneksi, että se ei riitä korottamaan koko maan keskimääräistä veroprosenttia. Tällöin veroprosentin korotus tulee kokonaan kunnan hyväksi ja alennus kunnan tappioksi eikä tasaus muuta asiaintilaa mitenkään (oletus, että muut kunnat eivät korota veroprosenttiaan). Liitteessä 3 tasausrajan yläpuolella olevan suuren kunnan B korottaessa veroprosenttiaan keskimääräinen veroprosentti nousee. Tällöin kaikkien kuntien laskennallinen kunnallisvero muuttuu jonkin verran ja tasausraja nousee. Veroprosenttiaan nostavan kunnan laskennallinen verotulo nousee, mutta kunta saa hyväkseen tasausrajan nousun, jolloin tasauksen lisäys on muutama euro asukasta kohti. Esimerkin tapauksessa nousu on noin kolme euroa asukasta kohti ja merkitsee kunnallisveron noususta vajaata kahta prosenttia. Näin ollen veroprosentin korotuksesta ei suinkaan siirry 40 prosenttia muiden kuntien hyväksi, kuten eräissä yhteyksissä on virheellisesti väitetty. Oman kunnan hyväksi siis jää noin 98 prosenttia veroprosentin korotuksen vaikutuksesta. Koko tasauslisä kaikista verotuloista esimerkkitapauksessa on noin prosenttia, joka siirtyy tasausjärjestelmään eikä ole tällöinkään 40 prosenttia. Muiden kuin veroprosenttiaan korottavien kuntien tasauksen lisäys tai vähennys on + 7 euron ja - 9 euron asukasta kohti välillä (oletus, että muut kunnat eivät muuta veroprosenttiaan). Tulos riippuu keskimääräisen painotetun ja oman veroprosentin suhteesta. Useimmilla kunnilla muutos on mitätön. Lopputulos on siis, että veroprosentin korotus tai alennus ei vaikuta ratkaisevasti tasausjärjestelmän tasauslisään tai tasausvähennykseen. Veroprosentin korotus hyödyttää kuntaa aina enemmän kuin sen mahdollinen negatiivinen tai positiivinen vaikutus tasausjärjestelmässä. Lisäksi vaikutus on kaksi vuotta viiveellinen, mutta veroprosentin korotus alkaa tuottaa verotuloja heti korotuspäätöstä seuraavana vuonna. Lisäksi on otettava huomioon, että kunnat ovat yhtaikaa tekemässä veroprosenttiratkaisujaan ja tarkkaa tietoa siitä, mitkä kunnat ovat kyseessä ja mitkä ovat päätökset ja mitkä ovat päätösten vaikutukset keskimääräiseen veroprosenttiin, ei ole etukäteen. Keskimääräinen painotettu veroprosentti on noussut esim. 0,02 % vuodelle 2001, 0,11 % vuodelle 2002, 0,25 % vuodelle 2003 ja 0,09 prosenttia vuodelle Lisätiedot: Jan Björkwall, p. (09) , Jouko Heikkilä, p. (09) , Heikki Pukki, p. (09) , Yleinen valtionosuus Vuodelle 2004 yleiseen valtionosuuteen tehdään 1,8 prosentin indeksitarkistus (75 % täydestä määrästä). Valtioneuvosto on vahvistanut asukaskohtaiseksi euromääräksi 27,64 euroa. Eräille kunnille maksetaan perusosan lisäksi olosuhdelisinä korotusta saaristoisuudesta, syrjäisyydestä ja kaksikieli Kuntatalous/Kommunalekonomi 5/

14 syydestä sekä taajamaväestöstä silloin, kun taajamaväestön määrä ylittää asukasta. Lisien määrä ilmenee kuntakohtaisesta taulukosta ja perusteet löytyvät laeista ja asetuksista (1147/1996, 1360/2001, 1271/1996, 1448/2001 ja 810/2002). Valtionosuudesta vähennetään lopuksi valtionosuusleikkauksena 7,53 euroa asukasta kohti (90-luvun säästöt). Ennakkotieto yleisestä valtionosuudesta (SM ) on esitetty kuntakohtaisesti osoitteessa > Kuntaliiton asiantuntijapalvelut > Kuntatalous > Valtionosuudet > Valtionosuudet Päätös annetaan joulukuussa. Valtionosuuksien tasausta ei ole otettu huomioon. Lisätiedot: Jouko Heikkilä, p. (09) , Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuus Muuttuneet valtionosuusperusteet Vuoden 2004 sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia koskevat yksityiskohtaisemmat tiedot on esitetty Kuntatalous -tiedotteessa 4 /2003. Aiempaan tiedotteeseen nähden muutokset koskevat valtionosuusprosenttia ja kunnan asukaskohtaista rahoitusosuutta. Työssäkäynti- ja sairastavuuskertoimet tarkistetaan koskemaan vuotta 2004 (nyt käytetyt ovat vuoden 2003 maksatuksen mukaisia). Kertoimien tarkistus aiheuttaa asukaskohtaiseen rahoitusosuuteen noin 1,5 euron korotuksen. Valtionosuusprosentiksi ilmoitettiin aiemmin 31,89 prosenttia. Se alentuu 0,07 prosenttiyksikköä johtuen verotuloihin perustuvan valtionosuuksien tasauslaskelman valmistumisesta (arvioon perustunut vuoden 2002 tasausjärjestelmän valtionosuuslisäys 0,03 % muuttui lopullisessa laskelmassa vähennykseksi 0,04 %, ns. Sailas-paketti, Kuntatalous -tiedote 4/2003 s. 12). Valtionosuuden laskennalliset perusteet muutoin ovat säilyneet muuttumattomina. Aiemmat ja muuttuneet perusteet on vielä esitetty seuraavassa kohdassa. Valtion talousarvionehdotuksen täydentäminen on eduskunnassa vielä kesken, joten pieniä muutoksia, jotka eivät ole olennaisia, voi tulla. Muutokset koskevat mm. asukaskohtaista rahoitusosuutta ja eräiltä osin laskennallisia perusteita. Asukaskohtainen rahoitusosuus on ilmoitettu arviona jäljempänä olevissa perusteissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusperusteet vuodelle 2004 Valtionosuuksiin on tehty 1,8 prosentin indeksitarkistus, joka on 75 % täydestä määrästä. Kuntakohtaiset valtionosuudet (STM) on esitetty osoitteessa > Kuntaliiton asiantuntijapalvelut > Kuntatalous > Valtionosuudet > Valtionosuudet Laskelma tarkistetaan ja laitetaan Kuntaliiton Internet -sivuille vasta sen jälkeen, kun kaikki valtionosuuden perusteet ovat selvillä. Valtionosuuspäätös annetaan joulukuun puolen välin tienoilla. Valtionosuuksien tasausta ei ole otettu huomioon. 14 Kuntatalous/Kommunalekonomi 5/2003

15 Valtionosuuden määräämisessä käytetyt laskennalliset perusteet ovat seuraavat (Valtioneuvoston asetus voimavaroista (807/2003): Ikäryhmä Sosiaalihuolto ( /asukas) Terveydenhuolto ( /asukas) v v v v vuotiaat 4 214, ,02 523,99 538, vuotiaat 301,46 307,88 596,14 612, vuotiaat 561,64 571, , , vuotiaat 3 288, , , ,77 yli 85-vuotiaat 9 287, , , ,85 Muut laskennalliset perusteet ( /asukas) v v Työttömien lukumäärän mukaan 384,36 391,28 Työttömyysasteen mukaan 35,09 35,72 Sairastavuuden mukaan 260,12 264,80 Kunnan asukaskohtainen rahoitusosuus 1 522, ,50 (arvio) Muut perusteet Työttömyysprosentti 12,0 % 11,6 % Asukasluku Syrjäisyyskerroin 1,05 tai 1,15 (Vnp 1364/96) Saaristokerroin 1,10 edellisen sijasta Valtionosuusprosentti 28,06 % 31,82 % Kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuus saadaan, kun laskennallisista kustannuksista vähennetään asukasluvulla kerrottu oma rahoitusosuus. Lisätiedot: Jouko Heikkilä, p. (09) , Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuus Valtionosuuden ja yksikköhintojen määräytyminen Vuoden 2004 opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksia ja yksikköhintoja koskevat yksityiskohtaisemmat tiedot on esitetty Kuntatalous -tiedotteessa 4/2003 Tämän jälkeen on tehty päätökset kuntia ja kuntayhtymiä koskevista yksikköhinnoista, jotka löytyvät opetushallituksen Internet -sivuilta osoitteessa kohdasta yksikköhintaraportit. Yksikköhintojen laskemista koskevia ohjeita on kohdassa Yksikköhintojen määräytymisperusteet. Opetus- ja kulttuuritoimen kunnan asukaskohtainen ennakollinen rahoitusosuus vuodelle 2004 on vahvistettu joulukuun 3. päivänä. Rahoitusosuus on 592,14 euroa asukasta kohti (laskelma jäljempänä). Vuoden 2004 rahoitusosuus löytyy myös Kuntaliiton kotisivulta. Kuntatalous/Kommunalekonomi 5/

16 Kaikkien yksikköhintojen tarkistamisessa on lähtökohtana 1,8 prosentin indeksitarkistus, joka on 75 % täydestä määrästä. Indeksitarkistusta ei ole tehty kuitenkaan valtion talousarvioon perustuviin esim. kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön yksikköhintoihin. Perusopetuksen, lukion yksikköhintojen määräytymisperusteet ovat liitteinä 4 ja 5. Vuoden 2004 kirjaston ja kansalaisopiston asutusrakenneryhmittäiset yksikköhinnat saadaan lisäämällä kunnan nykyiseen asutusrakenteen mukaiseen yksikköhintaan 1,8 prosenttia, liite 6. Esim. kunnan kulttuuritoimen kaikki yksikköhinnat sekä laskennalliset perusteet erikseen ja yhteensä ovat Internetissä opetushallituksen sivuilla. Ammatillisen, ammattikorkeakoulun ja muiden tehtävien raportit löytyvät vastaavasti. Ammatillisen koulutuksen tasatut koulutusalakohtaiset keskihinnat ja ammattikorkeakoulun tutkintokohtaiset tasatut keskihinnat ovat opetushallituksen sivuilla esim. kohdassa Yksikköhintojen määräytymisperusteet. Valtionosuuspäätös annetaan joulukuussa. Valtionosuuksien laskentaperusteita on esitetty myös Kuntaliiton Internet sivuilla osoitteessa > Kuntaliiton asiantuntijapalvelut > Kuntatalous > Valtionosuudet > Valtionosuudet vuonna Asukaskohtainen rahoitusosuus vuonna 2004 Kunnan asukaskohtainen rahoitusosuuslaskelma-arvio vuodelle 2004 valtion talousarvioesitykseen perustuen 1,8 prosentin indeksitarkistus huomioon otettuna on esitetty alla olevassa taulukossa. Arviossa on rinnalla kuluvan vuoden ennakollinen rahoitusosuus. Kuluvan vuoden ennakollinen rahoitusosuus vahvistetaan lopulliseksi joulukuussa noin viikkoa myöhemmin kuin vuoden 2004 ennakollinen rahoitusosuus. Ennakollinen Ennakollinen Rahoitusosuuslaskelma vuosi 2003 vuosi 2004 Laskennalliset kustannukset (milj. ) kuntien osuus (noin 43 %) investointilisä Yhteensä Kustannukset asukasta kohti ( /asukas) 460, ,592 - lisäys kuljetuksesta ja lisäkoulutuksesta 6,275 6,389 - lisäys valtionosuusleikkauksista 113, ,163 Yhteensä 579, ,144 Kunnan rahoitusosuus ( /asukas) 579,86 592,14 Nousu edelliseen vuoteen (%) 4,24 2,12 Lisätiedot: Jouko Heikkilä, p. (09) , Päivi Rajala, p. (09) , Kuntatalous/Kommunalekonomi 5/2003

17 Harkinnanvaraiset rahoitusavustukset 2003 Vuoden 2003 harkinnanvaraisia avustuksia koskeva päätös tehtiin Sisäasianministeriö päätti myöntää avustusta 75 kunnalle yhteensä euroa. Avustusta myönnettiin kahdellekymmenelle kunnalle ennakkoon jo tehdyllä päätöksellä yhteensä euroa, joten harkinnanvaraista avustusta myönnettiin yhteensä euroa 95 kunnalle. Kuntaliiton lausunto ja luettelot avustusta saaneista kunnista on Internetissä osoitteessa > Kuntaliiton asiantuntijapalvelut > Kuntatalous > Valtionosuudet > Harkinnanvaraiset avustukset vuonna Ennakkojaossa harkinnanvaraista avustusta saaneiden kuntien summa on lihavoitu. Ennakkojakoon mukaan otetuista 20 kunnasta neuvoteltiin Kuntaliiton kanssa ennen päätöksen tekemistä. Hakemuksia tuli kaikkiaan 202 kunnasta. Avustuksia haettiin euroa. Hakemusten määrä aleni 42:llä ja haettu määrä aleni 35,22 miljoonaa euroa. Nyt tässä jaossa 75 kunnalle myönnetty avustus maksetaan Vuoden 2003 koko avustusmääräraha oli 7,06 miljoonaa euroa edellisvuotista pienempi. Tarpeisiin nähden käytettävissä oleva määräraha oli jälleen liian pieni, mikä vaikutti siihen, että avustusta ei voitu puoltaa useammalle kuin 75 kunnalle, vaikka tarvetta olisi ollut. Vuonna 2002 Kuntaliitto puolsi avustusta 91 kunnalle ja ennakkojaossa 20 kunnalle. Avustusta myönnettiin tuolloin yhteensä 109 kunnalle ennakkojako mukaan lukien. Lisätiedot: Jouko Heikkilä, p. (09) , Sosiaalivakuutusmaksut vuonna 2004 Sosiaaliturva- ja työttömyysvakuutusmaksut Kuntatyönantajan sairausvakuutusmaksu vuonna 2004 on sama kuin 2003 eli 1,614 prosenttia. Kuntatyönantajan kansaneläkemaksu säilyy myös nykyisenä eli 2,4 prosenttina. Sairausvakuutusmaksun 0,014 prosenttiyksikön korotuksella vuosina rahoitetaan eräissä Lapin läänin kunnissa ja saaristokunnissa vuosina toteutettava kokeilu, jossa yksityiset työnantajat ja valtion liikelaitokset vapautetaan sosiaaliturvamaksusta. Kuntatalous/Kommunalekonomi 5/

18 Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu vuonna 2004 on 0,6 prosenttia palkasta palkkasumman euroon asti ja sen ylittävältä osalta 2,5 prosenttia palkasta (vuonna ,45 %). Työntekijän työttömyysvakuutusmaksu nousee vuonna 2004 nykyisestä 0,2 prosentista 0,25 prosenttiin. Sosiaali- ja terveysministeriö on vahvistanut vuoden 2004 työttömyysvakuutusmaksut (325/2003). Eläkemaksut KuEL-maksu Kunnallinen eläkelaki (KuEL) tuli voimaan Eläketurvan rahoituksesta säädetään kunnallisen eläkelain :issä saakka jäsenyhteisöjen maksuosuuksien perintä perustui KVTEL:n 6 ja 6 a :iin. Lain muutoksen myötä vaihtuivat maksuosuustermit. KVTEL-maksun asemesta käytetään termiä KuEL-maksu. KuEL-maksu koostuu: palkkaperusteisesta maksusta, eläkemenoperusteisesta maksusta ja varhaiseläkkeiden omavastuumaksuista. Kuntien eläkevakuutuksen valtuuskunta vahvisti vuoden 2004 palkkaperusteiseksi KuEL-maksuksi 22,05 % palkkojen kokonaismäärästä. Tämä sisältää sekä palkansaajan että työnantajan maksuosuudet. Jäsenyhteisökohtainen työnantajan palkkaperusteinen maksuprosentti on kaikilla jäsenyhteisöillä sama. Sosiaali- ja terveysministeriö on vahvistanut vuodelle 2004 työntekijöiden eläkemaksuksi 4,6 %. Työnantajan osuudeksi jää siten 17,45 %. Vuoden 2004 eläkemenoperusteisen maksun kokonaismääräksi on vahvistettu 539 miljoonaa euroa. Tämä vastaa arviolta noin 5,04 prosenttia palkkasummasta. Eläkemenoperusteinen maksu määräytyy jäsenyhteisön palveluksen perusteella maksussa olevien eläkkeiden perusteella. Lisäksi eläkemenoperusteisen maksun määrään vaikuttaa yksittäisen jäsenyhteisön kohdalla esimerkiksi kuntayhtymien purkautuminen tai kuntayhtymästä eroaminen. Kuntien eläkevakuutus on yleiskirjeessään 3/2003 antanut ohjeita eläkemenoperusteisen maksun budjetoinnista vuodelle Sen mukaan maksu voidaan budjetoida kertomalla vuodelta 2003 perittävien eläkemenoperusteisten ennakkolaskujen yhteismäärä luvulla 1,15. Varhaiseläkkeiden omavastuumaksut määräytyvät vuonna 2004 alkavien yksilöllisten varhaiseläkkeiden, työkyvyttömyyseläkkeiden ja työttömyyseläkkeiden perusteella. Työkyvyttömyyseläkkeen, yksilöllisen varhaiseläkkeen ja työttömyyseläkkeen omavastuumaksujen perusteisiin ei tule muutoksia. Omavastuu on työkyvyttömyyseläkkeessä edelleen 20 prosenttia, yksilöllisessä varhaiseläkkeessä 40 prosenttia ja työttömyyseläkkeessä 60 prosenttia eläkkeen aiheuttamista kustannuksista. Yhteensä omavastuumaksuja ennakoidaan perittävän vuonna 2004 noin 0,7 prosenttia KuEL-palkkasummasta. Yksittäisten jäsenyhteisöjen omavastuumaksujen määrä suhteessa palkkasummaan vaihtelee eläkkeelle siirtyvien henkilöiden lukumäärän ja heille maksettavien eläkkeiden mukaan. 18 Kuntatalous/Kommunalekonomi 5/2003

19 Kuntasektorin keskimääräinen KuEL-kokonaismaksu vuonna 2004 on näin ollen arviolta 27,79 prosenttia. Kun tästä vähennetään työntekijän eläkemaksu niin työnantajan keskimääräiseksi KuEL-maksuksi jää 23,19 prosenttia. Jäsenyhteisön todellinen maksu poikkeaa kuitenkin yleensä huomattavastikin keskimääräisestä maksusta. VEL-eläkemaksu Valtion yleinen VEL-kokonaismaksuprosentti vuodelle 2004 on 23,5 %. Kun tästä vähennetään työntekijän eläkemaksu, jää työnantajan yleiseksi VELeläkemaksuksi 18,9 prosenttia (vuonna ,9 %). Yleistä maksuprosenttia käyttää kuntatyönantaja, jonka palveluksessa on korkeintaan 50 VELjärjestelmään kuuluvaa työntekijää. Kuntatyönantajalle, jonka palveluksessa on yli 50 VEL-järjestelmään kuuluvaa työntekijää, on vahvistettu työnantajakohtainen eläkemaksuprosentti, joka vuonna 2004 vaihtelee kunnittain 22,80-28,86 prosentin välillä. Työnantajan maksu saadaan vähentämällä tästä työntekijän maksuprosentti (4,6). Kuntien keskimääräinen VEL-maksu, jota käytetään lähinnä kokonaistaloudellisissa laskelmissa, on 25,14 %. Kun työntekijän eläkemaksu 4,6 % vähennetään, kuntatyönantajan keskimääräiseksi eläkemaksuksi jää 20,54 %. Yksittäinen kunta käyttää taloussuunnittelun laadinnan pohjana joko yleistä eläkemaksuprosenttia tai sille ilmoitettua työnantajakohtaista eläkemaksuprosenttia. Työnantajan lopullinen eläkemaksuprosentti vuodelle 2004 vahvistetaan keväällä LEL- ja TaEL-maksut Ennakkotietojen mukaan vuoden 2004 LEL-maksuprosenttiin ehdotetaan 0,2 prosenttiyksikön korotusta eli maksu nousisi nykyisestä 22,2 prosentista 22,4 prosenttiin. Kun tästä vähennetään työntekijän maksu (4,6), niin työnantajan maksuksi vuonna 2003 jäisi 17,8 prosenttia. TaEL-maksuprosenttiin ehdotetaan 0,9 prosenttiyksikön korotusta, jolloin maksu nousisi nykyisestä 17,8 prosentista 18,7 prosenttiin. Kun tästä vähennetään työntekijän maksu (4,6), niin työnantajan maksuksi jäisi 14,1 prosenttia vuonna Yhteenveto kuntatyönantajan sosiaalivakuutusmaksuista vuosina on liitteessä 7. Lisätiedot: Jan Björkwall, p. (09) , Juhani Turkkila, p. (09) , Hankintojen neuvontayksikkö Julkisen palveluiden kilpailuttamisneuvontaa tehostetaan perustamalla Suomen Kuntaliiton yhteyteen julkisten hankintojen neuvontayksikkö. Yksikkö antaa yleisiä neuvoja hankintojen kilpailuttamista koskevissa kysymyksissä. Tavoit Kuntatalous/Kommunalekonomi 5/

20 teena on parantaa julkisen sektorin hankintaosaamista, lisätä palvelualan markkinatuntemusta sekä edistää hankintoihin liittyvää strategista ajattelua. Yksikkö on määräaikainen ja sen tehtävä on mm. edistää käytännön kilpailuttamisosaamista edistää yritysten tiedonsaantia hankinnoista levittää tietoa hankintalainsäädännön sisällöstä, hyvistä käytännöistä ja ajankohtaisista asioista edistää tilaaja- ja toimittajatahojen yhteistyötä Neuvontayksikkö on tarkoitettu käytännön apuvälineeksi hankintaongelmia kohtaaville kentän toimijoille. Erityisesti palvelusektorilla arvioidaan kilpailuttamisen nyt olevan aiempaa laajempaa. Hanke on osa hallitusohjelman mukaista yrittäjyyden politiikkaohjelmaa. Yksikön toiminta käynnistyy alkuvuodesta Hanketta rahoittaa kauppa- ja teollisuusministeriö mm. ainakin kahden asiantuntijan palkkaukseen ja Kuntaliiton asiantuntijat osallistuvat hankkeeseen omalla työpanoksellaan. Lisätiedot: Suomen Kuntaliitto kilpailuasiamies Leena Piekkola, p. (09) , Kauppa ja teollisuusministeriö hallitusneuvos Elise Pekkala, KTM, (09) JHTT-lautakunta tiedottaa Vuonna 2003 JHTT-tutkinnossa hyväksytyt JHTT-tutkinto järjestettiin Helsingissä 3. ja Tutkintokokeeseen osallistui yhteensä 43 henkilöä. JHTT-lautakunta vahvisti kokouksessaan seuraavien henkilöiden (16) suorittaneen JHTT-tutkintokokeen hyväksytysti (vuonna 2002 hyväksyttiin 9): Nimi Oppiarvo Kotipaikka Ala-aho Virpi HM Liminka Holländer Leif politices magister Lemland Huuskonen Juha HM Tuusula Karjunen Arja TTM Tampere Kaski-Nurmi Arja KTM Espoo Koskinen Outi KTM Porvoo Lauttamus Leena KTM Vaasa Lehtinen Pekka T HM Tampere Lidman Anders ekonomie magister Korsholm Myöhänen Sisko HM Turku Nieminen Nina HM Tampere Pakkanen Kaija KTM Kouvola Parhankangas Annikki hallintot. kand. Oulu 20 Kuntatalous/Kommunalekonomi 5/2003

21 Tapiola Juhani varatuomari Lahti Valtonen Osmo valtiont. kand. Kirkkonummi Weckström Ritva hallintot. kand. Pukkila Edellä lueteltujen henkilöiden JHTT-luetteloon merkitseminen ja JHTTtilintarkastajatodistuksen antaminen päätetään JHTT-lautakunnan joulukuun 2003 kokouksessa. JHTT-yhteisöt JHTT-luetteloon merkitään myös lautakunnan hyväksymät JHTT-yhteisöt JHTT-luetteloon olivat merkittyinä seuraavat JHTT-yhteisöt: Nimi ja osoite JHTT-luetteloon merkitsemispäivä 1. Oy Audiator Ab Toinen linja 14, Helsinki 2. Pohjolan Tilintarkastustoimisto Oy Villa Lande, Kivitaipale 3. Suomen Kuntatarkastus Oy Munkkiniemen puistotie 25, Helsinki 4. SVH Julkistarkastus Oy PL 1015, Helsinki 5. Ernst & Young Julkispalvelut Oy (entinen Kunta-Kihlman Oy ( ) Toiminimen muutos merkitty JHTT-luetteloon Elielin aukio 5 B, Helsinki 6. Tilintarkastustoimisto Revisionsbyrå Oy Martin Eklund Ab Voutilantie 8, Vantaa 7. KPMG Kunta Oy PL 1037, Helsinki 8. Oulun HTM & JHTT-Tarkastus Oy Svaanintie 6 A 4, Oulu 9. Kuntatarkastajien Oy CLAVIS Maaherrankatu 32 A, Mikkeli 10. PKF Publica Oy Korkeavuorenkatu 41 A 2a, Helsinki JHTT-yhteisöjen tarkemmat yhteystiedot löytyvät JHTT-lautakunnan Internetsivuilta osoitteesta kohdasta JHTT-luettelo, Luettelo JHTT-yhteisöistä. Kuntatalous/Kommunalekonomi 5/

22 JHTT-tutkinto vuonna 2004 Lautakunta on päättänyt aikaistaa vuoden 2004 JHTT-tutkinnon ajankohtaa. Ensi vuoden JHTT-tutkinto pidetään syyskuun ensimmäisenä tai toisena viikonloppuna Tarkempi tutkintoajankohta varmistuu tammikuussa Vuoden 2004 JHTT-tutkinto on mahdollista suorittaa atk:ta apuna käyttäen. Tietoja JHTT-tutkinnon ajankohdasta, paikasta ja tutkintovaatimuksista ym. seikoista löytyy lautakunnan Internetsivuilta osoitteesta Lisätiedot: Hilkka Kankaanpää, p. (09) , Sähköposti: Uusi suositus verkkolaskujen käytöstä Julkisen hallinnon suositus JHS 155 Verkkolaskujen käyttö julkishallinnossa on valmistunut. Asiakirja sisältää suositukset julkisen sektorin verkkolaskutuskäytännöstä. Julkishallinnon taloushallinnon tietojärjestelmän tai palvelun tulee kyetä lähettämään kirjanpitovelvollisille ja kyetä vastaanottamaan kirjanpitovelvollisilta joko einvoice- tai Finvoice-sanomakuvauksen mukainen verkkolasku. JUHTA suosittaa avoimia sanomakuvauksia, joita kaikki verkkolaskuoperaattorit välittävät. JUHTA pitää tarkoituksenmukaisena, että Suomessa siirrytään mahdollisimman pian yhden avoimen standardin mukaisen verkkolaskuun. Lisäksi julkishallinnon taloushallinnon tietojärjestelmän tulee kyetä lähettämään kuluttajille verkkolaskuja. Mikäli verkkolaskua ei voida lähettää asiakkaalle, tulee laskutuksessa käyttää sähköistä paperille tulostettavaa kirjettä täysin sähköisen (myynti) laskutuksen mahdollistamiseksi. Tällaisessa paperille tulostettavassa laskussa on oltava pankkiviivakoodi. Asiakirjassa suositellaan julkishallinnon yksiköille verkkolaskuoperaattorien käyttöä verkkolaskutuksessa. Suosituksen avulla halutaan tehostaa julkishallinnon taloushallinnon toimintoja lisäämällä verkkolaskujen lähettämistä ja vastaanottamista. Yleisenä tavoitteena on, että sähköisten laskujen osuus kaikkien Suomessa lähetettävien laskujen määrästä ylittää puolet vuonna Tähän tavoitteeseen pyritään yhdenmukaistamalla ja yksinkertaistamalla laskujen käsittelyrutiineja ja käyttämällä vain yleisesti käytössä olevia toimintamalleja. Verkkolaskujen käytön tavoitteena julkishallinnossa on taloushallinnon tehokkuuden ja luotettavuuden lisääminen mahdollistamalla nopeamman laskujen käsittelyn automaattisesti. Käyttämällä yhdenmukaisia toimintamalleja eri yksiköt voivat suunnitella ja kehittää omat toimintonsa hyödyntämällä jo muualla 22 Kuntatalous/Kommunalekonomi 5/2003