Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan lokakuun 2010 haun paneelien palautteita

Transkriptio

1 / Kaisa Vaahtera Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan lokakuun 2010 haun paneelien palautteita Suomen Akatemia on kerännyt vuoden 2010 lokakuun haun paneeleilta palautetta Akatemian arvioinnista, rahoitusmuodoista ja paneeleissa käsitellyistä hakemuksista. Tämä kooste on laadittu Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan järjestämien 16 paneelin palautteen pohjalta. Paneeleissa arvioitiin akatemiatutkija-, tutkijatohtori- ja akatemiahankehakemuksia. Akatemian arviointikäytäntö ja paneelijärjestelyt Akatemian arviointikäytäntöä pidettiin yleisesti hyvänä, tarkoituksenmukaisena ja luotettavana. Ohjeistusta ja paneelijärjestelyjä kiitettiin useimmissa palautteissa. Paneelien kokoontumisen ja keskustelun merkitys nähtiin tärkeänä arvioinnin laadun varmistukselle. Useimmissa palautteissa todetaan, että aikaa sekä hakemusten arvioinnille etukäteen että paneelityöskentelylle oli varattu riittävästi. Muutamat paneelit valittelivat hakijan kannalta pitkää ja vaativaa hakuprosessia, jossa kuitenkin vain pieni osa hakijoista saa rahoituksen, ja palaute hakijoille on vähäistä. Rahoitusmuodot ja arviointikriteerit Paneelit näkivät hyvänä käytännön, jossa eri rahoitusmuotojen hakemukset arvioidaan samoissa paneeleissa. Näin panelistit saavat kattavan yleiskuvan alan tutkimuksesta, ja yhteisarviointi tuo tehokkuutta ja laajempaa asiantuntemusta arviointiin. Palautteissa korostettiin, että paneelin on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että tutkijatohtorihakemukset eivät kärsi siitä, että ne arvioidaan samassa paneelissa vanhempien tutkijoiden hakemusten kanssa. Rahoitusmuodot koettiin hyvin tutkijanuran eri vaiheisiin sopiviksi ja toisiaan täydentäviksi. Erityisesti kiitettiin sitä, että Akatemian rahoitusmuodoissa korostuu uransa alkuvaiheessa olevan tutkijan tukeminen, jolloin tuki on uran kannalta kaikkein tärkeintä. Paneelipalautteissa myös ehdotettiin, että uransa alkuvaiheessa olevien tutkijoiden rahoitusmahdollisuuksia lisättäisiin edelleen. Muutama paneeli kritisoi aikarajoja väittelystä tutkijatohtori- ja akatemiatutkijahakijoilla. Lisäksi sukupuolten tasapainon huomioimista rahoituspäätöksissä pidettiin tärkeänä. Akatemiatutkijan viiden vuoden rahoituskautta pidettiin muutamissa palautteissa (kirjallisuus, sosiaalipolitiikka, sosiologia) turhan pitkänä osalle hakemuksista. Perusteluina oli mm. se, että käytäntö sitoo rahaa pitkäksi aikaa harvoille tutkijoille, lisää tutkimuksen ja opetuksen välistä kuilua sekä vaatii tutkimussuunnitelman yksityiskohtaista erittelyä liian pitkällä tähtäimellä. Lyhyempiä tutkimusrahoituskausia ehdotettiin avattavan haettavaksi myös niille, joiden väittelystä on kulunut yli yhdeksän vuotta. 1

2 Hakemusten laatu Hakemusten taso kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen aloilla oli paneeliarvioiden mukaan vaihteleva. Useimmilla aloilla ainakin hakemusten parhaimmisto oli korkeaa kansainvälistä tasoa. Monilla aloilla arvioitsijat näkivät hakemuksissa positiivista kehitystä aikaisempiin vuosiin verrattuna. Esimerkiksi hakemusten kansainvälisyys oli monilla aloilla parantunut. Kuitenkin edelleen toivottiin lisää kansainvälisyyttä, kansainvälisen yhteistyön tarkempaa kuvausta ja erittelyä siitä, mikä merkitys kansainvälisyydellä on projektille. Myös metodologian kuvauksessa monet paneelit näkivät kehitystä aikaisempiin vuosiin. Muutamissa paneeleissa hakijoiden pyydettiin kiinnittävän enemmän huomiota hakemuksen eettisen puolen kuvaukseen. Hankehakemusten kohdalla kritisoitiin sitä, että hankkeiden projektit eivät välttämättä muodosta riittävän kiinteää kokonaisuutta. Yliopistojen puolelta toivottiin ohjausta hakijoille ja tarkempaa laadunvalvontaa Akatemialle jätettäviin hakemuksiin. Kasvatustieteiden paneelin mukaan hakemukset olivat yleisesti korkeatasoisia ja kansainvälisesti vähintään arvioitsijoiden kotimaiden hakemusten tasoa. Erityisesti akatemiatutkija- ja tutkijatohtorihakemukset ylittivät ainakin Ison-Britannian tason. Panelistit toivoivat hakemuksiin erillistä eettistä lausuntoa ja nykyistä tiiviimpiä ansioluetteloita. Lisäksi toivottiin tutkimussuunnitelmaan erittelyä tutkimuksen sijainnista tutkimuksen kentällä ja parempaa analyysia otoksesta tai tutkimuskohteista sekä aineiston kokoamisesta. Vuonna 2009 paneeli oli yllättynyt hakemusten heikosta tasosta ja antoi hakemuksille kritiikkiä mm. tutkimuskysymyksen erittelystä, puutteista metodien kuvaamisesta sekä termien määrittelystä. Tällä kerralla vastaavaa kritiikkiä ei paneelipalautteessa ollut. Kirjallisuuden paneeli piti hakemusten tasoa kansainvälisesti arvioiden korkeana. Tason nähtiin parantuneen aikaisemmista vuosista. Osa hakemuksista oli kuitenkin edelleen sisällöltään liian suppeita, ja odotettavissa olevien tuotosten kuvailuun toivottiin laajempaa näkökulmaa, kuin lista suunnitelluista julkaisuista. Myös viimeisen kolmen vuoden aikana paneelien palautteissa kirjallisuuden tutkimuksen hakemusten tasoa on pidetty etenkin parhaiden tutkimusten osalta korkeana. Oikeustieteen ja valtio-opin paneeli arvioi akatemiahankkeiden hakemusten tason kansainvälisestikin korkeaksi ja näki etenkin tutkijatohtorihakemuksissa selvää kehitystä edellisestä vuodesta. Osa akatemiatutkijoiden hakemuksista ei juuri eronnut parhaista tutkijatohtorihakemuksista. Yhteistyön merkityksistä ja odotettavissa olevista tuotoksista toivottiin edelleen parempaa kuvausta, mutta aikaisempien vuosien paneelipalautteissa esiin nousseet puutteet kansainvälisyydessä sekä menetelmien kuvauksissa eivät olleet esillä tämän vuoden palautteissa. Paneeli toivoi yliopistoilta nykyistä aktiivisempaa osallistumista hakemusten laatimiseen ja arviointiin ennen niiden jättämistä Akatemialle. Taloustieteen paneeli arvioi hakemusten keskimääräisen tason hyväksi ja laadun parantuneen huomattavasti aikaisemmista vuosista. Tähän nähtiin syyksi mm. uusi tutkijasukupolvi, Akatemian arvioinnin läpinäkyvyys ja palautteen lisääntyminen. Liiketalouden ja johtamisen hakemusten taso oli paneelin mukaan vaihteleva. Joukosta erottui muutamia kansainvälistä tasoa edustavia hakemuksia. Muutamat tutkijatohtori- ja akatemiatutkijahakemukset olivat paneelin mukaan korkeatasoisia, mutta suuri osa oli heikompia. Niissä parannettavaa mainittiin olevan tutkimuksen metodologisen, filosofisen, teoreettisen ja empiirisen pohjan kuvaamisessa. Akatemiahankkeiden hakemuksiin liiketalouden ja johtamisen paneeli toivoi parempaa kuvausta siitä, 2

3 miten kirjallisuudessa osoitettuihin aukkoihin on tarkoitus tutkimuskysymyksillä ja aineistoilla vastata. Akatemiahankkeiden hakemuksissa pitäisi osoittaa paremmin, miten hankkeen eri projektit yhdessä vastaavat hankkeen tutkimuskysymyksiin. Edellisenä vuonna paneeli kommentoi osassa hakemuksia olevan ongelmia mm. tutkimuskysymyksen, kontekstin, metodien, aineistonkeruun, eettisten kysymysten ja yhteistyösuhteiden kuvaamisessa. Taideaineiden paneelin arvion mukaan hakemusten tieteellinen laatu vastaa eurooppalaista tasoa. Edellisenä vuonna osa hakemuksista arvioitiin erittäin hyviksi, taso vaihtelevaksi ja kansainvälisyyttä toivottiin lisää. Psykologian molempien paneelin mukaan suomalaisten hakemusten taso on eurooppalaisen standardin yläpuolella, ja parhaat hakemukset ovat kansainvälistä etulinjaa, kuten myös kolmena edellisenä vuotena. Osassa hakemuksista katsottiin kuitenkin ongelmaksi keskittyminen ainoastaan Suomessa kehitettyihin menetelmiin. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön paneelin mukaan akatemiahankehakemukset olivat korkeaa kansainvälistä tasoa. Sen sijaan tutkijatohtorihakemukset eivät aina paneelin mielestä vastanneet hakijoiden tutkimusympäristön tasoa. Toivottiin, että hakijat saisivat parempaa ohjausta selkeän tutkimussuunnitelman tekemiseen. Paneeli myös muistutti, että kun hankkeelle haetaan jatkorahoitusta, on hakemusta kehitettävä aikaisemmasta ja uudet menetelmät kuvattava huolellisesti. Sosiologian paneeli oli vaikuttunut suomalaisten hakemusten tasosta, mutta toivoi, että suomalaiset julkaisisivat kunnianhimoisemmin kansainvälisissä julkaisuissa. Tutkimusmenetelmien kuvaus oli parempaa kuin aikaisempina vuosina, mutta edelleen etenkin kvantitatiivisen aineiston kuvauksessa ja kvalitatiivisen aineiston analysoinnin kuvauksessa olisi kehitettävää. Tämän vuoden palautteissa ei ollut mainintaa aikaisempina vuosina kritisoidusta kvantitatiivisten menetelmien vähäisyydestä tutkimussuunnitelmien joukossa. Historian ja arkeologian paneeli arvioi hakemukset yleisesti kansainvälistä tasoa vastaaviksi. Kehitystä aikaisempiin vuosiin nähtiin hakemusten kansainvälisyydessä. Englanninkieltä kiitettiin. Parhaissa hakemuksissa teoreettisten menetelmien ja empirian välillä oli selvä yhteys. Akatemiahankehakemuksissa ei ollut nähtävissä samanlaista innostusta kuin akatemiatutkija- ja tutkijatohtorihakemuksissa, mihin syynä saattoi paneelin mukaan olla yksittäisten projektien kokonaisuuden integroitumattomuus hankkeissa. Historian paneeli arvioi hakemusten tason hyväksi, joskin kansainvälisiä kontakteja olisi paneelin mukaan syytä laajentaa. Myös kaksi vuotta aikaisemmin paneeli arvioi hakemusten tason hyväksi ja kiinnitti tuolloin huomiota tutkijatohtorihakemusten suhteessa parempaan laatuun hankehakemuksiin verrattuna. Kielitieteiden paneeli kritisoi suomalaisia hakemuksia suunnitelmallisuuden puutteesta ja hankkeen aikataulutuksen ongelmista kansainvälisiin hakemuksiin verrattuna. Myös viime vuosina kielitieteiden alan hakemuksia on moitittu mm. koherenssin puutteesta ja heikosta tutkimuskirjallisuuden esittelystä. Viestintätieteiden paneeli arvioi parhaiden hakemusten olevan lähellä kansainvälistä parhaimmistoa. Erityisesti tutkimusaiheiden ja menetelmien laatu ja laajuus yllätti paneelin positiivisesti. Vuonna 2009 paneeli arvioi hakemukset kansainvälisesti hyvätasoisiksi. Tuolloin erityisvahvuuksina nähtiin mm. empiirinen tutkimus uusmediateknologioista, muuttoliikkeestä sekä poliittis-taloudellis-kulttuurisesta 3

4 kriittisestä tutkimuksesta. Heikkoutena tuolloin mainittiin osan hakemuksista kohdalla kiinnittymättömyys mediakeskusteluun ja informaatiotutkimukseen. Kulttuurintutkimuksen paneeli piti suurta osaa hakemuksista korkeatasoisina, heikoimmat hakemukset olivat akatemiahankehakemusten joukossa. Paneeli toivoi hakijoilta parempia perusteluja kansainvälisten yhteistyökumppanien merkityksestä juuri kyseisen projektin kannalta ja ehdotti kansainvälisten partnereiden lyhyen CV:n lisäämistä hakemuksen yhteyteen. Myös akatemiahankkeiden hakemuksiin kulttuurintutkimuksen paneeli toivoi lyhyitä ansioluetteloita kaikilta tiimin jäseniltä. Viime vuosina hakemusten tasoa on pidetty hyvänä, mutta huomiota on pyydetty kiinnittämään mm. suunnitelmien eettiseen puoleen. Filosofian paneelin mukaan suomalaiset hakemukset vastasivat kansainvälisesti verraten muiden Pohjoismaiden ja Ison-Britannian tasoa. Tutkijatohtorihakijoilla on vähemmän kansainvälisiä julkaisuja kuin esimerkiksi belgialaisilla tai alankomaalaisilla kollegoilla, minkä todettiin johtuvan suomalaisesta käytännöstä tehdä väitöskirjat monografioina. Filosofian hakemukset keskittyivät filosofian alueista filosofian historiaan ja fenomenologiaan, kun toisaalta logiikan ja analyyttisen filosofian alan hakemuksia oli paneelin mukaan yllättävän vähän. Muutamaa vuotta aikaisemmin paneeli on ollut tyytyväinen hakemusten korkeaan tasoon, suomalaisten tutkijoiden monipuolisuuteen eri filosofian alueilla ja korkeatasoisiin kansainvälisiin yhteistyökumppaneihin. Vuonna 2008 paneeli kiitteli erityisesti tutkijatohtorihakemuksia. Ympäristö- ja sosiaalitieteiden yhteispaneeli oli huolissaan akatemiatutkijahakemusten laadusta. Aikaisempina kahtena vuotena paneeliin tulleita hakemuksia on pidetty korkeatasoisina, vuoden 2010 tammikuun haussa erityisesti tutkijatohtorihakemukset olivat olleet ansiokkaita, mutta muuten huomattavan innovatiivisten hakemusten määrän nähtiin vähentyneen suhteessa edelliseen vuoteen, jolloin hakemusten taso nähtiin puolestaan keskimäärin edellisiä vuosia korkeammaksi. Muuta Niin yliopiston kuin Akatemiankin toivottiin ohjaavan hakijoita enemmän siinä, kuinka tehdä hyvä hakemus. Eräs paneeli ehdotti erillisten mentorien nimeämistä nuorten tutkijatohtorihakijoiden ohjaajaksi hakemusten laatimisessa. Akatemian toivottiin myös antavan haussa huonommin menestyneille hakijoille palautetta, kuinka he voisivat parantaa hakemustensa laatua. Akatemian tulisi korostaa kansainvälisen yhteistyön, yhteiskirjoittamisen ja -julkaisemisen määrän lisäämistä ja sen merkitystä suomalaiselle tutkimukselle. Ympäristö- ja sosiaalitieteiden yhteispaneelin mielestä hakijoita olisi neuvottava paremmin hakemuksen laatimisessa ja arvioinnissa käytettävistä tieteellisistä kriteereistä etenkin monialaisissa hakemuksissa, joissa yhdistetään eri alojen työskentelytapoja sekä alojen välisiä käsitteellisiä vaatimuksia. Hakijoille pitäisi olla selvää, miten monialaisissa hakemuksissa arvioidaan relevanssi tutkimustulosten, tutkimusyhteistyön ja monialaisuudesta saatavan lisähyödyn näkökulmasta. Akatemian hakulomakkeessa korostuu tutkimusympäristön ja -yhteistyön kuvaaminen, mutta esimerkiksi kirjallisuuden paneelin mukaan hakemuksissa juuri tutkimusympäristön kuvaus on jäänyt muita osa-alueita heikoimmaksi. Tähän voi olla syynä se, että usein humanististen alojen tutkimuksessa tutkimusympäristöt eivät ole kovin keskeisiä, kun tutkimusta tehdään paljolti yksin ja ilman tarvetta erityisen kehittyneille infrastruktuureille. 4

5 Konsortiomallin käyttämistä toivottiin rajattavan siten, että sitä voidaan käyttää vain, kun konsortiosta on selkeää lisäarvoa tutkimukselle. 5