HOIVAKOTIASUMISEN LAATU SUVANTO KODISSA ASUKKAIDEN KOKEMANA

Transkriptio

1 Erja Värtö HOIVAKOTIASUMISEN LAATU SUVANTO KODISSA ASUKKAIDEN KOKEMANA Opinnäytetyö Hoitotyön koulutusohjelma Huhtikuu 2008

2 Opinnäytetyön päivämäärä Tekijä Erja Värtö Nimeke Koulutusohjelma ja suuntautuminen Hoitotyön koulutusohjelma. Hoivakotiasumisen laatu Suvanto Kodissa asukkaiden kokemana. Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää joutsenolaisen yksityisen hoivakodin asumisen ja hoidon laatua asukkaiden kokemana sekä heidän toiveitaan hoivakotiasumisessa. Tavoitteena oli haastattelututkimuksella saada esille sellaisia hoitotyön osa-alueita, joissa on kehitettävää ja parannettavaa sekä ne asiat, joita asukkaat arvostavat hoivakotiasumisessa. Tutkimus tehtiin kevyesti teemoitettuna haastatteluna vuoden 2008 helmi- ja maaliskuussa. Tutkimukseen osallistui 5 hoivakodin asukasta, joilla oli riittävät edellytykset osallistua haastateltavaksi. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tulokset mukailevat aikaisempia tutkimuksia. Elämän hallintaa tukevia asioita nousi positiivisesti esille. Valintojen tekemisen mahdollisuus ja yksilövastuiseen hoitoon kuuluva omahoitaja- systeemi koettiin turvallisuutta ja vastuullisuutta lisäävänä tekijänä. Tosin parannettavia asioita löytyi mm. omahoitajajärjestelmän ja hoito- ja palvelusuunnitelman tiedottamisessa asukkaalle. Tässä aineistossa, samoin kuin aiemmissa tutkimuksissa, yksinäisyys, oman kodin kaipuu, omaisten ja läheisten tuki korostuu vanhuksen elämässä. Samoin kokemus itsemääräämisoikeuden menettämisestä nousee elämän hyvinvointia uhkaavaksi tekijäksi. Yksinäisyyttä koettiin, mutta läheisten ihmisten usein tapahtuvat vierailut poistavat yksinäisyyden tunnetta. Saatuja tuloksia käytetään hoidon laadun kehittämiseen ja henkilökunnan osaamisen vahvistamiseen. Tuloksia käsitellään Suvanto kodin hoitotyön kokouksissa ja osastotunneilla sekä informoidaan Joutsenon sosiaali- ja terveydenhoidon johtavaa hoitajaa. Asiasanat (avainsanat) Vanhuus, vanhus, ikääntyminen, hoiva, hoito, laatu Sivumäärä Kieli URN 40s + 9 liitesivua Suomi URN: UBN: fi: mamk-opinn Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Lehtori Liisa Huittinen Opinnäytetyön toimeksiantaja Toimitusjohtaja Tarja Mylläri Suvanto Koti Oy

3 DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis Author Erja Värtö Name of the bachelor's thesis Degree programme and option Degree programme in Nursing. Living quality in Nursing home Suvanto koti from the inhabitants point of view. Abstract The purpose of this study was to work out how people who live in a private nursing home in Joutseno experience nursing and living there and how their hopes are taken into consideration. The target was to find things, which could be done better, and also to find out the fields of nursing that need to be developed. It was also a target to find out the things that the inhabitants appreciate. This study was a theme interview and it was done during February and March in 2008 among the inhabitants of Suvanto koti. Five persons involved in interviews, these interviews were recorded and written down. The interviewed persons were of sound mind and body. After recording the interview material was analysed by content analysis. The results are rather similar to former studies. Primary nurse system was appreciated by the interviewees, and especially the chance to do choices was experienced as a thing giving more safety and responsibility. Reporting about nursing and service plans to inhabitants was one area that needs improvement. Most researches done among the elderly seem to have same kind of results. Loneliness, yearning for home and the support from relatives and friends are emphasized. Senior citizens experience as a great threat when their independence is lost. Friends frequent visits reduce the feeling of loneliness. The results of this study are used to gain better quality nursing and to strengthen employees know-how. The results will be discussed in the nursing meetings and in ward events at Suvanto Koti. The Social and Health Care Manager of Joutseno will also be informed about the results of this study. Subject headings, (keywords) Aging, oldster, nursing, care, quality Pages Language URN 40p +9 Finnish URN:UBN:fi:mamk-opinn Remarks, notes on appendices Tutor Senior Lecturer Liisa Huittinen Bachelor s thesis assigned by Manager Tarja Mylläri Suvanto Koti Oy

4 Motot Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta Juha Vainio Kylmää teetä ja kylmää riisiä voi sietää, mutta ei kylmiä katseita ja kylmiä sanoja. Japanilainen sananlasku

5 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO SUVANTO KOTI OY Kodin asukkaat ja henkilökunta LAATU HOIVA- JA HOITOTYÖSSÄ VANHUSTEN KOKEMUKSIA Mitä laadulla tarkoitetaan vanhustenhoitotyössä Kirjallisuuskatsaus ikääntyneen kokemuksista saamastaan hoidosta tehtyihin tutkimuksiin TUTKIMUKSEN TAVOITE JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimusmenetelmä Tutkimuksen kohderyhmä Vanhus tutkimuskohteena Aineiston analyysi TULOKSET Asukkaan sosiaalinen ja henkinen tukeminen Omaisten ja läheisten tuki Hoitajilta saatu yksilöllinen tuki Hoitajien osoittama tasapuolisuus ja luottamuksellisuus Hengellinen tuki Asukkaan elämän hallintaa vahvistavia ja heikentäviä tekijöitä Valintojen tekeminen Turvallisuuden kokemus Kokemus henkilökunnan riittävyydestä Kokemus ympäristöstä ja yhteisöllisyydestä Kokemus yksinäisyydestä Toivon heikkeneminen Rohkenenko toivoa... 27

6 7 POHDINTA Johtopäätökset ja jatkotutkimushaasteet Tutkimuksen luotettavuuden pohdinta Tutkimuksen eettisyyden pohdinta Tutkimusprosessin pohdinta LÄHTEET LIITTEET... 40

7 1 JOHDANTO 1 Jokaisella Suomessa asuvalla on lain antama oikeus saada laadukasta ja hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa. Seuraavien vuosikymmenten aikana vanhusten määrä lähes kaksinkertaistuu Suomessa. Miten turvataan vanhusten laadukas hoiva ja hoito? Mitä on laadukas ja hyvä hoito vanhustyössä? Kuka laadukkaan hoidon ja hoivan saa määrittää? Kenen näkökulmasta laadukasta hoitoa määritellään? Näkemykset laadukkaasta hoidosta ovat erilaisia riippuen siitä kuka määrityksiä tekee ja onko näkemys potilaan, hoivakotiasukkaan, omaisten, palveluntuottajan vai yhteiskunnan, joka palveluja tuottaa. (Vallejo ym. 2006, 357). Vanhenevan ihmisen omat kokemukset ja tulkinnat ovat vasta viime vuosina nousseet tutkimuskohteeksi. Kuka määrittää vanhenemisen hyvyyden? Kenen näkökulmasta määritellään laadukas vanhustyö? (Tilvis, 2006, 122). Vanhustyön keskusliiton tutkimuksen (Routasalo ym. 2005) mukaan Suomessa vanhusten kokema yksinäisyys on yleistä. Enemmän kuin kolmannes kärsii ajoittain yksinäisyydestä ja 5% vanhuksistamme on yksinäisiä jatkuvasti. Erilaisia vanhuspoliittisia linjauksia ja laatusuosituksia on julkaistu viime vuosina runsaasti mm. Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevaan laatusuositukseen on koottu vanhustenhoidon laadunkannalta keskeiset näkökulmat (Sosiaali- ja terveysministeriö 2001 ja 2008). Näillä suosituksilla ja linjauksilla halutaan kehittää vanhustenhoitotyötä laadukkaammaksi ja vanhusten tarpeista lähteväksi, suunnitelmalliseksi prosessiksi. Suvanto Kodin henkilökunta haluaa osaltaan olla kehittämässä oman hoivakodin vanhustenhoidon laatua ja näin olla mukana viemässä eteenpäin joutsenolaista vanhustenhoitotyötä. Tässä tutkimuksessa keskeisenä mielenkiinnon kohteena oli joutsenolaisen yksityisen hoivakodin hoitamisen ja hoivan laatu asukkaiden kuvaamana. Mitä mieltä he ovat saamastaan hoidosta ja mitä toiveita heillä on hoidon suhteen? Tämä tutkimus liittyy Suvanto Koti Oy:n laadun kehittämiseen ja toimeksianto on saatu toimitusjohtaja Tarja Mylläriltä. (Liite 1). Tutkimustuloksia hyödynnetään Suvanto Kodin hoidon laadun parantamisessa sekä hoito-ja hoivatyön osaamisen kehittämisessä, sekä perehdytyksessä.

8 2 SUVANTO KOTI OY 2 Suvanto Koti Oy on perustettu 1995, jolloin hoivakodin nimi oli Pohjanharjun ryhmäkoti Oy. Vuonna 2006 valmistuneen laajennuksen yhteydessä nimi muutettiin Suvanto Koti Oy:ksi. Alkujaan tarve hoivakodin perustamiselle oli Rauhan psykiatrisen sairaalan lopettamisen seurauksena syntynyt hoitopaikkojen vajaus. Suvanto Koti sijaitsee Joutsenossa, 7 kilometriä Joutsenon keskustasta Imatralle. Se on yksityinen hoivakoti, joka tarjoaa asumispalvelua niille, jotka eivät enää kykene asumaan omassa kodissaan, mutta halua ja aktiivisuutta riittää ryhmäkotiasumiseen. Kodissa on 17 asukaspaikkaa; 13 yhdenhengen huonetta ja kaksi kahdenhengen huonetta. Kaikki paikat ovat pitkäaikaispaikkoja. Suvanto Kodissa jokaisella asujalla on oma huone, jossa on invamitoitettu pesutila ja wc. Yhteisissä tiloissa ruokaillaan, harrastetaan viriketoimintaa ja seurustellaan. Saunominen, suomalaisten rakkaus, on myös mahdollista. Kaikki tilat ovat yhdessä tasossa, joten liikkuminen on vaivatonta. Maalaismaisema ja luonnon rauha tuo oman lisänsä kodin arvoon. Pihaalue on suojaisa ja tasainen kulkea. Suvanto Kodissa toteutetaan yksilövastuista hoito ja hoivatyötä, se kuuluu Suvanto kodin hyvän hoidon periaatteisiin. Hoito- ja palvelusuunnitelmia tarkastellaan puolivuosittain tai tarpeen mukaan, jos asukkaan tilanteessa tapahtuu muutoksia, jotka aiheuttavat palvelusuunnitelman uudelleen arviointia. Omahoitajat kirjaavat ja arvioivat noin kuukauden kahden välein omien asukkaidensa vointia ja siinä tapahtuvia muutoksia. Asukkaan toimintakykyä ja hoidon tarvetta arvioidaan jatkuvasti: MMSE-testejä (Mini-mental state examination on älyllisen toimintakyvyn arvioinnissa käytetty testi. Sitä voidaan käyttää sekä seulontaan, että älyllisen toimintakyvyn muutoksen arviointiin) tehdään puolen vuoden välein ja Rava indeksejä niin ikään. ( RAVA -toimintakykymittari on työkalu, jota voidaan käyttää yli 65-vuotiaan asiakkaan toimintakyvyn ja päivittäisen avun tarpeen arvioinnin välineenä. Toimintakykyä arvioidaan seuraavien toimintojen avulla: näkö, kuulo, puhe, liikkuminen, rakon toiminta, suolen toiminta, syöminen, lääkitys, pukeutuminen, peseytyminen, muisti, psyyke. Mittarin avulla asiakkaalle lasketaan RAVA -indeksi, jota voidaan käyttää

9 3 yhtenä kriteerinä tarkoituksenmukaisen hoitopaikan määrittämiseen. Lopullista päätöstä tehtäessä otetaan huomioon RAVA-indeksin lisäksi myös muita toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä kuten esimerkiksi omaisten apu. ) ( Hagerlund 2007.) Hoivakodin arjessa eletään kuntouttavasti. Asukkaita otetaan mukaan kodin askareisiin, kuten lakanoiden vetämiseen, pöydän kattamiseen, roskien viemiseen ja niin edelleen. Jokaiselta asukkaalta löytyy toimintakykyä, jota voidaan yksilöllisesti tukea. ( Heimonen & Voutilainen 2006, 57). Perusta kuntouttavalle työotteelle on asukkaan ja työntekijän toimiminen yhteistyössä hoivakodin arjessa. Asukas toimii ja tekee arkiaskareitaan omia voimavarojaan käyttäen, hoitajan avustaessa tarvittaessa. Lähtökohtana pidetään asukkaan omaa kokemusta kykyjen ja voimavarojen riittävyydestä ja avun tarpeestaan. (Voutilainen ym. 2002, 44.) Kuntouttavasti arjessa eläminen vaatii yhteistä suunnittelua, jossa sovitaan tavoitteet toimintakyvyn ylläpitämiselle ja parantamiselle. Suunnitelmat ja tavoitteet tehdään yhdessä vanhuksen hänen omaisen sekä omahoitajan kanssa. Kuntouttavan työotteen edellytys on, että kaikki osapuolet ovat siihen sitoutuneita. (Voutilainen ym. 2002, 45.) Fyysistä kuntoa ylläpidetään ja seurataan. Syksyllä 2007 on tehty lihaskunto- ja tasapainotestit kaikille, joille ne ovat mahdollista suorittaa. Testit uusitan puolivuosittain, jotta voidaan seurata fyysisen toimintakyvyn kehittymistä. Kuntouttavan työotteen lisäksi kodissa yritetään järjestää voimistelutuokiot tiistaisin ja torstaisin. Ulkoilu kuuluu fyysisen kunnon ylläpitoon ja joidenkin asukkaiden kohdalla se on välttämättömyys perussairaudesta johtuen. Suvanto Kodissa asukkaiden omaiset ovat paljon mukana kodin elämässä. Hoito- ja palvelusuunnitelmat tehdään yhdessä lähiomaisen kanssa. Heille ilmoitetaan asukkaan voinnin muutoksista ja omahoitajat pitävät yhteyttä omaisiin kaikkeen asukkaan elämään liittyvissä asioissa. Esimerkiksi: Vaate-, raha-, kyläily- tai lääkitysasioissa. Suvanto Kodissa ei ole erillisiä vierailuaikoja, vaan omaiset, ystävät ja sukulaiset ovat tervetulleita milloin vain.

10 2.1 Kodin asukkaat ja henkilökunta 4 Suvanto kotiin asukkaat tulevat Etelä-Karjalan alueelta. Asukkaat tulevat Suvanto Kotiin, joko julkisen terveydenhuollon ja sairaanhoidon kautta tai suoraan omasta kodistaan. Tutkimushetkellä kodissa oli 15 asukasta, jotka ovat tulleet Imatralta, Lappeenrannasta ja Joutsenosta. Keski-ikä kodissa on 81 vuotta. Asukkaiden ikä vaihtelee 63 vuoden ja 93 vuoden välillä. Naisia kodissa asuu 13 ja miehiä 2. Asukasvaihtuvuus on suhteellisen pientä. Pisimpään asuneet ovat tulleet Suvanto Kotiin 90-luvun lopulla ja uusimmat asukkaat vuoden 2008 alussa. Vaihtuvuutta tapahtuu iän karttuessa ja toimintakyvyn vähentyessä niin, että asuminen kodissa ei ole enää kodin toiminnan luonteen takia mahdollista. Suvanto Kodin henkilökuntaan kuuluu toimitusjohtaja (terveydenhoitaja), osastonhoitaja (sairaanhoitaja), 6 lähihoitajaa, 1 sosionomi, joka opiskelee lähihoitajaksi ja 2 hoitoapulaista. 3 LAATU HOIVA- JA HOITOTYÖSSÄ VANHUSTEN KOKEMUKSIA 3.1 Mitä laadulla tarkoitetaan vanhustenhoitotyössä Vanhustyössä kuten muussakin hoitotyössä laatu syntyy yhteistyön tuloksena. Eri ammattiryhmien välinen yhteen hiileen puhaltaminen ja laadun kriteereiden miettiminen, mittaaminen ja arviointi edesauttavat laadukkaan hoidon toteuttamista. (Aejmelaeus ym. 2007, 368.) Vanhustyön laadukkaassa hoidossa tulee huomioida työn tekemistä monelta suunnalta. Holma (2003, 15) liittää vanhustyön hyvään palveluun ja hoitoon 9 tahoa, joilta saadaan erilaisia vaatimuksia, odotuksia ja tarpeita. - vanhuksen tarpeet - omaisen ja lähipiirin odotukset - oman talon tavoitteet ja strategiat, johdon odotukset - rahoittajan vaateet ja taloudelliset ehdot - laadunhallinnan vaatimukset

11 - lait ja asetukset, valtakunnalliset suositukset - ammattialan etiikasta ja tietoperustasta nouseva käsitys ja tieto hyvästä - tutkimuksen vaatimus(esim. näyttöön perustuva toiminta) - kokemus(hiljainen tieto onnistuneista ratkaisuista) 5 Vanhusten hoidossa olisi tärkeää saada hoidollinen kokonaisuus hallintaan. Tällöin vanhuksen ja hänen omaisensa mielipiteet huomioidaan eli heidän äänensä saadaan kuuluviin. Työssä käytettävät käytännöt tulee saada näkyviksi ja niitä tulee kehittää vielä paremmiksi. Työyhteisössä yhdessä sovitut asiat tulee kirjata ja jalkauttaa käytännöksi. Oman työ arviointia ja siitä oppimista pitää uskaltaa tehdä.(holma 2002, 21.) Laatu käsitteenä voidaan määritellä hyvin monella tavalla riippuen organisaation toiminnasta ja tavoitteista. Laatu -käsitteen merkityssisältö vaihtelee myös sen mukaan mistä näkökulmasta asioita tarkastellaan. Esim. Lillrankin (1995) mukaan laadun peruselementtejä ovat tuotteiden ja palvelujen yhdenmukaisuus, tuotteen tai palvelun suorituskyky ja asiakkaan tyytyväisyys.( Sarala & Sarala ) Holman (2003, 13) mukaan laatu on ominaispiirre henkilön mielessä. Laatu mielletään yleensä positiiviseksi, hyvää tarkoittavaksi asiaksi. Laatujärjestelmää ja siihen liittyvää kehittämistä ei voi kopioida toisilta, vaan jokaisen organisaation on itse luotava oma laadunhallintaan liittyvä toimintajärjestelmänsä. Tämä tulee perustua kyseisen organisaation asiakastarpeisiin ja toimintaympäristön vaatimuksiin. (Holma 2003, 6.) Laadun arviointiin voidaan käyttää monenlaisia menetelmiä, jotka peilaavat organisaation toimintaa. Asiakaspalautteiden avulla saadaan laadun toteutumisesta tietoa esim. tilaajilta, yhteistyökumppaneilta tai palvelujen käyttäjiltä, joita ovat esim. potilaat tai omaiset. Laadun toteutumisen seurantaan voidaan käyttää vertaisarviointia tai esikuvaarviointia (benchmarking), tai riippumattoman tahon tai toiminnan tilaajan suorittamaa arviointia eli auditointia. Organisaation toimintaa ja menettelytapoja voidaan arvioida sisäisesti. Itsearviointi on henkilökohtainen arviointi, jonka suorittamiseen osallistuu tiimi, työyksikkö, työyhteisö tai koko organisaatio. (Holma 2003, 13.) Laadun kokemisella tarkoitetaan vanhuksen omaa kokemusta saamansa hoidon ja palvelun laadusta. Väärä ja epäasiallinen asennoituminen voi tuhota vanhuksen ja hoita-

12 6 jan suhteen, vaikka puitteet hoitoon olisivat moitteettomat. Kiireellä ja hätiköiden tehdyt rutiinit vanhus vaistoaa kyllä. Kiire tuhoaa henkilökunnalta laadukkaan vanhustyön tahtotilan.( Päivärinta & Haverinen, 2003, 35.) Ikääntyneiden hoitaminen tulee olla toimintojen kokonaisuus, jossa työskentely etenee vaiheittain. Hoito - ja palvelusuunnitelman laatiminen, toteutus ja arviointi tekee näkyväksi yhteiset tavoitteet ja vastavuoroisen toiminnan. Asukastyön tulee olla tavoitteellista yhteistyötä, johon koko työyhteisö on sitoutunut. Asukaslähtöisyyden ja työn arvioinnin tulee olla jokapäiväistä toimintaa. Tästä syystä tarvitaan tietoa siitä mitä asukkaat arvostavat, pitävät hyvänä ja tavoiteltavana ( Päivärinta & Haverinen, 2003, 35.) 3.2 Kirjallisuuskatsaus ikääntyneen kokemuksista saamastaan hoidosta tehtyihin tutkimuksiin Kirjallisuuskatsausta varten haut on tehty vuoden 2008 tammi- ja helmikuussa. Tavoitteena oli ottaa katsaukseen mahdollisimman laajasti tutkimuksia ja artikkeleja, joissa oli tutkittu vanhusten omia käsityksiä tai kokemuksia saamastaan hoidosta, mutta käyttökelpoisia tutkimuksia tai artikkeleja löytyi yllättävän vähän. Kirjallisuuskatsauksessa (liite 2) on seitsemän artikkelia, joissa on tutkittu tavalla tai toisella ikääntyneen ihmisen käsityksiä saamastaan hoidosta ja/tai tyytyväisyyttä elämään. Kahdessa asiantuntija artikkelissa valotetaan vanhustyön hoidon laatua ja kenen lähtökohdista hoitoa arvioidaan. Valintakriteerinä kirjallisuuskatsaukseen oli tutkimukset ja artikkelit, joissa käsiteltiin vanhuksen omaa kokemusta tai näkemystä hoidostaan tai kohtelustaan. Hakusanoina olivat vanhuus, ikääntyminen, laatu, hoito sekä mahdollisista teemanumeroista sana geriatria. Hauissa rajaus tehtiin vuosiin , jotta saataisiin mahdollisimman uutta tutkimustietoa asiasta. Kirjallisuuskatsaukseen artikkeleja ja tutkimusraportteja haettiin sähköisistä tietokannoista: Etelä-Karjalan (Saima) sekä Mikkelin (Mikki) ammattikorkeakoulujen kirjastojen (elektroninen aineisto) opinnäyteluetteloista. Artikkeleja haettiin myös Hoitotie-

13 de-, Sairaanhoitaja-, Tutkiva hoitotyö-, Sosiaalilääketieteellinen aikakausi- lehtien internet sivuilta sekä Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecimin sivuilta. 7 Kirjallisuuskatsauksen tutkimuksista ja artikkeleista nousee selkeästi esille teemoja, joilla on mielestäni merkitystä vanhuksen elämisen laadussa ja elämän kokemisen mielekkäänä vanhana ja sairaanakin. Teemat ovat tekstissä lihavoituna. Toive omassa kodissa asumisesta mahdollisimman pitkään on yksi tutkimuksista nouseva toive (Ks. Klemola 2005, 101; Klemola ym. 2005). Oma koti tukee elämisen hallintaa. Myös Makkosen ym. (2007) tutkimuksen mukaan tuettua kotihoitoa halutaan, mutta alati vaihtuvat ihmiset ja kiire kotisairaanhoidossa laskee tyytyväisyyttä. Omaisten ja läheisten apu ja sosiaalinen tuki on koettu merkityksellisenä. Kiire koetaan kaikkein pahimpana vanhustyön laatua uhkaavista asioista. Henkilökunnan riittävyys ja aito läsnäolo on vanhusten toiveissa. Myös Voutilaisen (2004) tutkimuksessa Hoitotyön hyvä laatu ei synny sattumalta korostetaan vanhustenhoidon henkilökunnan riittävyyttä ja jatkuvaa suunnitelmallista kouluttautumista vanhusten hoitoon. Vanhukset toivovat hoidossaan ja ohjauksessaan inhimillisyyttä ja ohjaajan antamaa kannustusta sekä kiireettömyyttä, jotta kysymysten tekemiselle jäisi aikaa (Isola ym. 2007, 59). Rintalan (2005, 224) tutkimuksen mukaan vanhusten tyytyväisyyteen vaikuttaa myös taloudelliset olosuhteet. Tulevaisuus näyttää paremmalta, jos taloudelliset asiat eivät huolestuta. Vanhuksen omat kokemukset ja eletty elämä peilaavat asioita nykyhetkeen. Backmanin (2005, ) mukaan vanhusten itsensä huolehtimisessa voidaan erotella huolenpitoa vahvistavia, horjuttavia ja murtavia tekijöitä. Elämää ja elämän laatua vahvistavat luottamus elämään ja jo nuoruudessa pohditut elämänarvot. Vaikeudet koettiin voitettavina haasteina ja suru ja murhe osattiin liittää elämään kuuluvaksi osaksi. Omaa huolenpitoa horjuttavina ja murtavina asioina vanhukset kokivat epävarmuuden, pelon pahemmasta. Murhe elämättömästä elämästä. Erilaiset terveysongelmat voivat kokemuksena Tuomaisen ja Töyryn (2002, 230) mukaan laskea tunnetta omasta hyvinvoinnista. Päinvastaiseen tulokseen on tullut Tilvis (2006), joka vanhustutkimuksissaan on havainnut, että vanhukset pitävät itseään

14 terveinä ja elämäänsä tyytyväisinä, vaikka he ovat kroonisesti sairaita lääketieteellisesti ja käyttävät kolmesta kahdeksaan lääkettä päivittäin. 8 Vuorovaikutuksen puute potilaan ja hoitavan tahon välillä voi johtaa virhe- arviointeihin. Hoitoon hakeutumista tulee järkiperäistää, vanhusten tietoisuutta sairauksista tulee nostaa. Potilaan oman elämänhallintataidon tulee olla vastaus medikalisaatiolle. (Tuomainen & Töyry 2002, 230.) Valokiven (2004, ) kyselytutkimuksen perusteella ikääntyneet voidaan jakaa kolmeen kansalaisuuden muotoon palvelukokemuksiensa mukaan 1. Ikääntyneet, jotka ovat hyvin selvillä oikeuksistaan. 2. Ikääntyneet, jotka käyttävät aktiivisesti palveluja. 3. Alamaiset. Huonoin tilanne on alamaisiksi luokitelluilla. He ovat neuvottomia palveluiden suhteen. He osaavat kertoa tarpeistaan ja toiveistaankin, mutta oma liikkeelle paneva voima puuttuu. Holman (2003, 15) mukaan vanhustenhoidossa on eri tahoja, joilta tulee odotuksia, tarpeita ja vaatimuksia. Hoidon suunnittelu ja tavoitteet tulisi lähteä vanhuksen tarpeista, jossa hänen koko elämänkaarensa on huomioitu. Myös omaisilla ja vanhuksen lähipiirillä on omia toiveita ja odotuksia hoidon suhteen. Yhteiskunnan taholta vaatimuksia asettavat lait ja asetukset sekä erilaiset suositukset. Hoitohenkilöstöllä on omia tavoitteita tehdä laadukasta vanhustyötä niin laadunhallinnan kuin hoitotyön etiikasta ja tietoperustasta käsin. Omat vaateensa tuo näyttöön perustuva tutkimus vanhustyössä, jonka vierellä ovat kokemukset hyvistä käytännön ratkaisuista (hiljainen tieto). Tilvis (2006) määrittelee hyvää vanhenemista Rowen & Kahnin tutkimusten kautta kolmen osa-alueen: sairauksien ja toimintakyvyn heikkenemisen välttämisellä, aktiivisella osallistumisella sekä fyysisten ja kognitiivisten toimintojen ylläpitämisellä. Hyvää vanhenemista on usein määritelty biolääketieteellisten tutkimusten perusteella eikä vanhuksen omaa kokemusta ole hyväksytty riittävänä näyttönä. Ristiriitaisia mielipiteitä onkin syntynyt, kun vanhus lääketieteellisesti katsoen useine kroonisten sairauksien diagnooseineen ja lääkkeineen pitäisi tuntea itsensä sairaiksi, mutta näin ei kuitenkaan ole, vaan he usein ovat elämäänsä tyytyväisiä.

15 9 Ne, jotka pystyvät kertomaan omia mielipiteitään relevantisti, kertovat usein vain myönteisistä kokemuksista ja kohtelusta. Henkilö, joka on täysin riippuvainen toisten avusta ei ilmaise kielteisiä, huonoja kokemuksiaan, koska hän pelkää avun loppuvan (Voutilainen, 2004). Mielestäni huolestuttavaa olisi, jos useissa tutkimuksissa saataisiin tuloksena vanhusten mielestä hyvä ja laadukas hoito, mitään parannettavaa ei olisi. Miten paljon tämä niin kutsuttu Tukholman- syndrooma on vaikuttanut vanhusten vastauksissa? 4 TUTKIMUKSEN TAVOITE JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suvanto Kodin hoidon laatua asukkaiden kokemana. Saatuja tutkimustuloksia käytetään hoivakodin asukkaiden hoidon laadun parantamisessa ja tuodaan esiin ne hoitotyön osaamisen alueet, joilla on kehitettävää. Tutkimustehtävä: 1. Miten Suvanto Kodin asukkaat kuvaavat saamaansa hoitoa ja hoivaa? 2. Mitä asukkaat toivovat hoivakotiasumiselta?

16 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimusmenetelmä Hoivakotiasumisen laatua tutkittaessa on mielestäni päästävä riittävän syvälle asukkaiden kokemuksiin, jotta saadaan luotettavaa ja riittävää tietoa tutkittavasta kohderyhmästä. Laadullisen tutkimuksen yksi perusta on havaintojen, tutkimuksen teoriapitoisuus. Tällä tarkoitetaan, että tutkimuksen tuloksiin vaikuttaa henkilön käsitys ilmiöstä, tutkittavalle ilmiölle annettava merkitys ja tutkimuksessa käytettävät välineet. Tutkimustulokset eivät ole käytetystä menetelmästä tai tutkijasta irrallisia. Tutkija toimii oman tietämyksensä ja ymmärryksensä varassa. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 19.) Saatuja tuloksia tulee voida hyödyntää hoivakodin toiminnan ja hoidon laadun kehittämisessä sekä tehtyjen hoitopäätösten arvioinnissa. Määrällistä eli kvantitatiivista (tilastollinen tutkimus) tutkimusmenetelmää käytettäessä ei saada mielestäni riittävästi esille eri vivahteita ja sävyjä tiedonantajien vastauksissa. Tutkimusajankohtana Suvanto Kodissa oli 15 asukasta. Heikkilän mukaan (2002, 16) määrällisessä tutkimuksessa käytetään usein standardoituja lomakkeita, joissa on valmiit vastausvaihtoehdot. Kaikki tutkimukseen osallistuvat eivät ole kykeneviä täyttämään määrällisessä tutkimuksessa käytettäviä kyselylomakkeita ja toisaalta otos olisi liian pieni riittävän kattavaan ja luotettavaan määrälliseen tutkimukseen. Toisaalta määrällisessä tutkimuksessa ei ole mielestäni sitä joustavuutta, jota vaaditaan vanhustutkimuksessa. Laadullisella eli kvalitatiivisella tutkimuksella tarkastellaan käyttäytymistä ihmisten omasta näkökulmasta, sekä voidaan tutkia myös sellaisia asioita ja kohderyhmiä, joita kvantitatiivisella menetelmällä ei päästä tutkimaan. Tutkimustuloksia ei esitetä numeraalisesti, eksakteina totuuksina vaan ollaan enemmän kiinnostuneita tutkittavasta ilmiöstä (Pyörälä 2005). Heikkilä (2002, 16) korostaa, että laadullisessa tutkimuksessa tutkittava kohderyhmä on yleensä pieni, mutta saatu aineisto analysoidaan mahdollisimman tarkasti. Samoin Metsämuuronen (2003) määrittelee laadullisen tutkimusprosessin avoimen haastattelun haasteelliseksi. Kysymysten muotoilu ja kysymysalue on vapaa. Työmäärä ana-

17 lyysivaiheessa on suuri, kuten tutkijan paneutuminenkin ja saatu tutkimustieto on syvää Tutkimuksen kohderyhmä Tutkimukseen on valittu haastateltavaksi eli tiedonantajiksi viisi Suvanto Kodin asukasta. Haastateltavien valinta perustuu riittävään suulliseen ilmaisutaitoon, asukas ei sairasta dementoivaa sairautta ja hän on paikkaan ja aikaan orientoitunut. Sukupuolijakaumaa ei ilmaista anonymiteetin säilyttämiseksi. Kaikki haastateltavat ovat asuneet kodissa yli 3 kuukautta, mutta alle 10 vuotta. Keskimääräinen ikä haastateltavilla oli 81,2 vuotta, vaihteluväli vuotta. Kaikilta tiedonantajilta on kysytty suullisesti heidän halukkuutensa tutkimukseen sekä kerrottu mahdollisuus haastattelun keskeyttämiseen missä haastattelun vaiheessa tahansa. Heille kerrottiin, että tutkimus tehdään nimettömänä, eikä heitä voida tunnistaa tutkimusraportista. Niin ikään tiedonantajille kerrottiin, että tuloksia käytetään Suvanto Kodin asukkaiden hoidon laadun kehittämisessä. 5.3 Vanhus tutkimuskohteena Ikääntyneitä haastatellessa tutkijan on piilotettava omat ennakkoasenteensa. Kaikki ikääntyneet eivät ole huonokuuloisia ja näköisiä, vaan tasavertaisia keskustelukumppaneita. Heille ei tarvitse puhua yksinkertaisesti, liioitellen tai yliartikuloiden. Kaikki vanhukset eivät uuvu helposti, vaan haluavat innokkaasti ja pitkäänkin jakaa omia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan avoimesti. He osaavat kertoa omat mielipiteensä omalla ainutkertaisella tavalla, elämänkokemukseen perustuvalla tulkinnalla.(ruusuvuori & Tiittula 2005.) Mielestäni on pidettävä huoli siitä, ettei tutkija sekoita omaa kokemustaan hoidosta haastateltavien kokemaan hoitoon ja toisaalta ettei tutkijan ennakkoasenteet, joko negativistiset tai positivistiset vaikuta haastattelussa. Toisin sanoen tutkimuksessa on tutkittu sitä mitä on pitänytkin tutkia eli validiteetti on korkea. (Tuomi &Sarajärvi 2006, 133).

18 5.4 Aineiston hankinta 12 Aineiston keruu toteutettiin avoimena, kevyesti teemoitettuna haastattelututkimuksena, koska haluttiin päästä mahdollisimman syvälle Suvanto Kodin asukkaiden kokemukseen ja näkemykseen omasta hoivastaan ja hoidostaan. Tuomi & Sarajärven (2006,75) mukaan haastattelun etuna voidaan pitää sen joustavuutta. Tutkijalla on mahdollisuus kysyä uudestaan ja tarkentaa sekä käydä dialogia haastateltavan kanssa. Haastattelussa käytettiin teemoina kirjallisuuskatsauksessa nousseita asiakokonaisuuksia. Näitä olivat: Oman kodin kaipuu, kiire hoitotyössä, omaisten- ja läheisten tuki, henkilökunnan riittävyys, hoitajien ominaisuudet, luottamus elämään ja elämänarvot, terveysongelmat, taloudelliset olosuhteet, tietoisuus oikeuksista palveluihin, asukkaan toiveet ja parannusehdotukset. Tässä tutkimuksessa haastateltiin viittä Suvanto kodin asukasta viidestätoista. Tutkija haastatteli tiedonantajat yksin edeltä sovittuna päivänä. Haastatteluun kuluvaa aikaa ei määritelty etukäteen, jotta haastattelutilanteesta muodostui mahdollisimman miellyttävä ja kiireetön. Kaikki haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin analyysia varten. Haastattelut tehtiin välisenä aikana. Kaikki tiedonantajat haastateltiin joko aamupäivällä tai päivällä heidän omissa huoneissaan. Toimitusjohtaja Myllärin ehdotuksesta haastattelut tehtiin tutkijan työajalla hoivakodin päivärytmiin sopeutettuna. 5.5 Aineiston analyysi Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Analyysia varten määriteltiin analyysiyksikkö. Yksikkö voi olla yksittäinen sana tai lause (Tuomi & Sarajärvi 2006, 112). Aineistolähtöisessä analyysissä tavoitteena on saada aineistosta esille teoreettinen kokonaisuus. Analyysiyksiköt valitaan tehtävänasettelun mukaan. (Tuomi & Sarajärvi 2006, 97). Tässä tutkimuksessa analyysiyksiköksi valittiin lause tai ajatuskokonaisuus.

19 13 Laadullinen analyysi voidaan tehdä aineistolähtöisesti, teoriaohjaavasti tai teorialähtöisesti. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä tuloksissa esitetään empiirisestä aineistosta muodostettu käsitejärjestelmä tai aineistoa kuvaavat teemat. Johtopäätöksissä pyritään ymmärtämään tiedonantajia heidän omasta näkökulmastaan. Teoriaohjaavassa sisällön analyysissä käsitteistö on jo valmiina, jo tiedettynä. Teorialähtöisessä sisällönanalyysissä luokittelu pohjaa aikaisempaan viitekehykseen. Viitekehys voi olla käsitejärjestelmä tai teoria. ( Silius 2005.) Aineistolähtöinen sisällönanalyysi on kolmevaiheinen prosessi, joka etenee aineiston redusoinnin eli pelkistämisen kautta aineiston klusterointiin eli ryhmittelyyn. Tämän jälkeen tapahtuu abstrahointi, jossa erotetaan tutkimuksen kannalta oleellinen tieto. (Tuomi & Sarajärvi 2006, ). Litteroituna haastatteluaineistoa kertyi 49 sivua 14 fonttikoon tekstiä, puolentoista rivivälillä. Tutkija litteroi tekstin itse. Litteroinnissa käytettiin mahdollisimman tarkkaa haastattelun tunnelman sitomista. Tiedonantajan nauraessa tai huokaillessa se kirjattiin litteroinnissa. Litteroinnin jälkeen tutkija tutustui tekstiin lukemalla sen useaan kertaan. Näin aineistosta muodostui ymmärrettävä kokonaisuus ja esikäsitys. Tämän jälkeen analysoitava aineisto pelkistettiin eli redusoitiin jättämällä tutkimusaineistosta sellainen data pois, jota ei tutkimuksessa tarvittu, kuten Tuomi ja Sarajärvi opettavat ( 2006, 111.) Pelkistäminen aloitettiin alleviivaamalla litteroituun tekstiin lauseet ja ajatuskokonaisuudet. Näin löydettiin kysymyksen asetteluun vastaavia ilmaisuja. Alkuperäisilmaisut siirrettiin 60 cm x 125 cm kokoiselle paperille tutkimuskysymysten alle. Tämä yhdelle suurelle paperille siirtäminen auttoi tutkijaa vielä visuaalisesti selventämään analyysiaineistoa. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen alle syntyi 50 alkuperäisilmaisua. Toisen tutkimuskysymyksen alle syntyi 35 alkuperäisilmaisua. Ilmaisut alleviivattiin erivärisillä kynillä. Alkuperäisilmaukset pelkistettiin.(liite 3).Seuraavaksi tehtiin aineiston ryhmittely alaluokaksi ja pääluokaksi ja vielä yhdistäväksi luokaksi. Aineiston ryhmittelyssä eli klusteroinnissa etsittiin samaa tarkoittavia ilmauksia. Ilmaukset ryhmiteltiin eri luokiksi ja nimettiin. Kusteroinnissa saatiin esille alustavia kuvauksia tutkimuksen

20 kohteena olevasta ilmiöstä.(tuomi & Sarajärvi 2006, ) Näin edettiin tutkimuksen alkuperäisaineistosta, tekstistä tutkimusaineiston abstrahointiin. 14 Seuraavassa vaiheessa, abstrahoinnissa eli käsitteellistämisessä erotetaan olennainen tieto epäolennaisesta. Tämän valikoidun datan perusteella saadaan teoreettisia käsitteitä ja johtopäätöksiä. Käsitteellistämistä jatketaan luokitusten yhdistämisellä niin kauan kuin se on mahdollista. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa tutkimuksessa saatuja käsitteitä yhdisteltiin ja saatiin tutkimustehtävänä olleisiin kysymyksiin vastaukset. Analyysia tehdessään tutkijan tulee ymmärtää tiedonantajia heidän omasta näkökulmastaan koko analyysiprosessissa. ( Tuomi & Sarajärvi 2006, 115.) Pääluokkien muodostamisen jälkeen edettiin yhdistävien luokkien muodostamiseen. Analyysin edetessä luokituksia peilattiin koko ajan alkuperäiseen tekstiin eli varmistettiin, että tutkimuksessa tehdään sitä mitä pitääkin tehdä. Tutkimuksessa haastattelijan ja tiedonantajan vuoden ikäero olisi saattanut vaikuttaa haastattelua kangistavasti, koska osapuolet eivät olleet vertaisia. Tätä ei mielestäni vuorovaikutuksessa ollut havaittavissa, vaan pienen alkujännityksen jälkeen tiedonantajat kertoivat vapautuneesti omia kokemuksiaan. Heikkilän (2002, 68-69) mukaan haastattelijan persoonalla voi olla vaikutusta vastaamiseen ja näin ollen myös tutkimuksen tuloksiin. Haastattelijasta johtuvia epäselvyyksiä voivat aiheuttaa epäselvä kysymysten esittäminen ja omien asenteiden vaikutus tiedonantajaan. Tai haastateltava ei saa tiedonantajaa riittävästi motivoitumaan haastattelusta, jolloin vastaukset voivat jäädä pintapuolisiksi. Pelkona on myös tiedonantajan pyrkimys hyväksyttäviin vastauksiin, tällöin hän vastaa kuten häneltä odotetaan vastaavan.

21 6 TULOKSET 15 Tutkimusta tai kirjallista palautetta hoidon tai hoivan laadusta ei ole aikaisemmin asukaslähtöisesti tehty. Suullista, heti hoitotilanteen jälkeen annettua palautetta saadaan päivittäin. Tämä on osaltaan auttanut hoitajia suunnittelemaan ja miettimään asukkaille yksilöllisempää ja parempaa hoitoa. Tämän tutkimuksen mukaan asukkaat kuvaavat hoivakotiasumisessa kokemuksinaan sosiaalista ja henkistä tukemista sekä elämän hallintaa lisääviä ja heikentäviä tekijöitä.(liite 4). Liitteessä 4 on kuvattu pääluokkien yhdistämistä yhdistäväksi luokaksi. Kuten monissa vanhustutkimuksissa, niin myös tässä tulee esille yksinäisyyden kokemukset, vaikka asutaan monen samanikäisen asukkaan kanssa. 6.1 Asukkaan sosiaalinen ja henkinen tukeminen Tämän aineiston perusteella sosiaalinen tuki koostuu omaisista, ystävistä, hoitajista ja henkinen tuki seurakunnan antamasta tuesta. Tärkeimmäksi voimavaroja antavaksi tueksi koettiin omaiset, jotka pitivät yhteyttä usein, päivittäin ja viikoittain. Toive usein tapahtuvista vierailuista kariutui pitkiin etäisyyksiin. Oltiin sitä mieltä, että ei voi edes vaatia vierailuja usein pitkän matkan takia. Miulla ei käy vieraita oikein tarpeeks vieraat on melko kaukana..kaikki..eikä voi vaatia että ne vois joka päivä kulkea tässä. Samankaltaiseen tulokseen on tullut (Aejmelaeus ym. 2007), joka toteaaa että vanhuksen sosiaalinen verkosto ja sen kautta sosiaaliset voimavarat ovat muotoutuneet vuosien kuluessa. Yhteydenpito eri tahoille verkostoon ja sen kehittäminen vaatii aktiivisuutta. Vanhuksen identiteetti rakentuu myös sosiaalisesta verkostosta. Se kohottaa itsearvostusta ja tuo esiin vanhuksen omia voimavaroja.(aejmelaeus ym. 2007, 26.) Iän karttuessa sosiaalinen tukiverkosto saattaa vähentyä ja harventua, kun ystävät ja ikätoverit kuolevat. Lapset ja lastenlapset tasapainottavat ja tukevat tätä elämän vaihetta: suku laajenee ja moninaistuu. Varsinkin pitkäikäisillä vanhuksilla tukiverkosto

22 saattaa muodostua useista sukupolvista ja hyvinkin monimutkaisista perhe- ja sukurakenteista. (Aejmelaeus ym. 2007, 26.) Omaisten ja läheisten tuki Tämän tutkimuksen mukaan läheiset ihmiset, niin sukulaiset kuin ystävätkin koettiin tärkeiksi. Heidän käyntejä muistellaan ja heistä puhutaan rakkaudella. lapset käyvät vuoronperään muit ei tarviikaa ku lapset käyvät ne on kaikkein tärkeimmät. Myös Vallejo ym. (2005, 59) toteaa, että ikääntyneet pitävät kaikkein tärkeimpinä ihmissuhteina omia lapsiaan. Läheisten ystävien ja omaisten menetys, yksinäisyys, sairaudet ja avun tarve vaikuttaa elämänlaatua heikentävästi. Läheiset ihmissuhteet ovat vanhuksille tärkein elämän tarkoituksen antava voima. (Routasalo ym. 2005). Klemola (2006, 66) korostaa tutkimuksessaan omaisten ja läheisten tukea vanhukselle tärkeänä voimavarana. Hän toteaa, että erikoisesti suhde lapsiin ja lapsen lapsiin koettiin merkityksellisenä. Vanhukset seurasivat kiinteästi lasten ja lastenlasten elämää. He kaipasivat heitä, mutta tietoisuus seuraavasta tapaamisesta lohdutti. Omaiset ovat myös tärkeä yhteistyökumppani, joiden avulla henkilökunta oppii ymmärtämään vanhuksen taustaa ja käyttäytymistä. Hoitoon ja hoivaan osallistumalla omainen antaa vanhukselle jatkuvuutta ja aivan erityistä sisältöä hänen elämäänsä. Omaisten yhteyden pito ja käynnit antavat vanhukselle elinvoimaa ja merkityksellisyyden sekä tarpeellisuuden tunteita. (Voutilainen ym. 2002, 77.) Vanhukset tarvitsevat tukea ja apuakin muilta ihmisiltä, jotta he voisivat olla yhteydessä omaan sosiaaliseen verkostoonsa ja tuntea sen omaksi voimavarakseen. Omaan sukupolveen kuuluminen, jossa vanhuksia yhdistää yhdessä koetut ja eletyt tapahtumat sekä syvä ymmärrys omaa sukupolvea kohtaan, antaa vanhukselle voimavaroja, jos verkostotapaamiset mahdollistetaan. (Aejmelaeus ym. 2007, 27.)

23 6.1.2 Hoitajilta saatu yksilöllinen tuki 17 Hoitajien antama tuki koettiin avun saamisena oikea-aikaisesti ja ammatillisesti. Tähän kuuluu asukkaan hyvä kohtelu ja nolaamattomuus. Asukkaista halutaan pitää huolta...tääl on hyvä hoito ihmiset (hoitajat) on ystävällisiä..ei oo paha mieli. Pidetää huolta eihä kotona tulis sillälailla Mie tunne niiku tääl ois kaikki valmista hoitajat on hyviä ja mukavia sellasia lämminhenkisiä...useimmi vielä käyvät(hoitajat) ku ois tarviskaa. Hyvä hoito ja hoiva koettiin huolenpitona asukkaasta ja ystävällisenä käytöksenä. Asukkaan tunne ja kokemus, että kaikki on valmista heitä varten on mielestäni merkittävä. Tämä vahvistaa hoitotyössä vaadittavaa perustehtävän selkeyttä ja yhteistä hoitamisen visiota. Suurin osa haastatelluista tiesi oman hoitajan nimen ja osasi kertoa, mitä omahoitaja tekee ja miten omahoitajuus on vaikuttanut hänen hoidossaan. Iha omahoitaja on kyl hyvä se auttaa enemmä ko muut..vai eihä oo huonot toisetkaa hoitajat. Omanhoitajan poissa olot, vapaapäivät ja lomat noteerattiin ja koettiin, että oman hoitajan paikalla olo tuo lisää turvallisuutta. Omahoitajaa ikävöitiin. Miu omahoitaja on ollu pois monta päivää. ku omatäti ois täällä ni ois turvallista. Kuitenkin tiedonantajista kahdella oli epäselvyyttä siitä kuka oli hänen omahoitajansa. Omahoitajasta oli kuultu puhuttavan, mutta haastateltavalla oli tunne ettei kukaan ollut selittänyt mitä se tarkoittaa tai kuka oli omahoitaja.

24 ei miul oo omaahoitajaa kaik hoitajat on samanlaisii. 18 Hoito- ja palvelusuunnitelmien tekemisessä asukkaat kertovat olleensa mukana, mutta suunnitelman merkitys juuri hänen hoidolleen jää vähäiseksi eikä yhtymäkohtia arjen elämiseen osata vetää. Osa tiedonantajista sanoo, ettei ole mitään hoito- ja palvelusuunnitelmaa, vaikka se oli vastikään tehty (tai päivitetty) yhdessä omahoitajan kanssa. ei oo tehty mitää suunnitelmia mie en oo ollu ainakaa mukana. Vuorovaikutuksella on tärkeä merkitys kaikessa hoidossa, mutta muistisairaiden ja ikääntyneiden hoidossa se mielestäni korostuu. Asukkaan elämänhistorian tunteminen on avain laadukkaaseen vanhustyöhön. On oltava aikaa kuunnella vanhuksen omia toiveita ja kokemuksia, jotta vanhus voi kokea hoidon laadukkaaksi. Oman hoidon suunnitteluun kannustamista ja tukemista tuetaan vielä puutteellisesti. Kysytään muilta, vaikka vanhus on vieressä. ( Päivärinta & Haverinen, 2003, 35). Hoitamista ja hoivaa ei voi olla ilman vuorovaikutusta. Vuorovaikutus perustuu yhteiseen toimintaan. Tähän yhteistyösuhteeseen osallistuu asukas ja hoitaja aktiivisesti. Hyvässä vuorovaikutuksessa ilmenee tunteet yhteisyydestä, kunnioituksesta, tuesta ja rohkaisusta. ( Kassara ym.2004, 49.) Yksilövastuista hoitotyötä voidaan pitää sekä työnjakomallina, että filosofisena toimintaperiaatteena. Työnjakomallina se tarkoittaa, että potilaalle tai asukkaalle nimetään omahoitaja, joka on vastuullinen hänelle sovituista työalueista koko hoitojakson ajan. (Kassara ym. 2004, 51.) Palveluasumisessa ja hoivakotiasumisessa syntyy uusia suhteita sekä henkilökunnan, että muiden asukkaiden kanssa. Hoivakotiasuminen antaa uudenlaisia mahdollisuuksia tukea asukkaita yhteisöllisyyteen ja uusien suhteiden rakentumiseen. (Aejmelaeus ym. 2007, 28.) Organisaation työtä kantavia periaatteita ovat Järvisen (2002, 121) ym. mukaan tietoisuus perustehtävästä, työntekijän sisäinen tehokkuus ja toiminnan tuloksellisuus. Asetettujen tavoitteiden saavuttamista estää työyhteisön muutosvastarinta, erilaisuudet

25 19 henkilöstön asenteissa ja eritasoisuus osaamisessa. Hoitajan omaan osaamisen kehittämiseen velvoittaa laki terveydenhuollon ammateista. Tärkeimpiä tekijöitä hoitajien osaamisen varmistamisessa on johdolta saatu tuki. (Elomaa & Mikkola 2004, 9.) Hoivayksikön syvimmän tarkoituksen kertoo, ei siis pelkästään palvelujen tuottamisen, perustehtävän määrittäminen. Siinä selvitetään asukkaalle tuleva hyöty. Perustehtävä kuvaa keskeiset arvot ja hoidon periaatteet, joita asukkaan hoidossa ja hoivassa toteutetaan. Perustehtävän määrittämiseen tulee ottaa huomioon vanhuksen toimintakyvyn ja itsenäisen toiminnan tukeminen.(miettinen ym. 2000, 48.) Jokaisella asukkaalla on oma nimetty hoitaja, joka suunnittelee hoito- ja palvelusuunnitelman yhdessä asukkaan ja hänen omaistensa kanssa. Asukkaan näkökulmasta hänen vastuuhoitajanaan ei toimi koko hoitajien ryhmä vaan hoitaja, joka on perehtynyt hänen asioihinsa enemmän ja syvemmin. Joidenkin tutkijoiden mielestä omahoitajana toimiminen vaatii sairaanhoitajan koulutusta, mutta Suomessa vanhustenhoidossa sairaanhoitajia työskentelee vanhustenhoidossa vähemmän kuin lähi- tai perushoitajia. Lähihoitaja voi kuitenkin toimia omahoitajana, se ei ole yksilövastuisen hoitotyön toteuttamisen ja kehittämisen este. (Aejmelaeus ym. 2007, 77.) Hoitajien osoittama tasapuolisuus ja luottamuksellisuus Viidentoista vanhuksen asuessa saman katon alla vaatii se työyhteisöltä yhteisesti sovittuja arvoja sekä hoitoperiaatteita. Kaikkia tulee kohdella kunnioittavasti, omina yksilöinään, joilla on erilaiset tarpeet. Hoitajien tulee olla tasapuolisia ja oikeudenmukaisia, jotta luottamus ja yhteisöllisyyden tunne pysyisi hyvänä. Tässä tutkimuksessa tämä ilmeni myös. Mie saan tääl samalaista kohteluu ku kaikki muutkii. Tämän saman on havainnut Multanen (2002, 84) vanhustyön kehittämishankkeessa. Vanhuksille oli tärkeää, että heitä kohdeltiin tasavertaisesti ja kunnioittaen. Luottamus hoitajiin ja eräänlainen kumppanuus antaa uskallusta heittäytyä vuorovaikutussuhteeseen rohkeammin. Tämä lisää mielestäni hyvän hoidon tunnetta, minua kuunnellaan, minusta välitetään, olen tärkeä.

26 20 Korkeatasoiseen vanhustyöhön liittyy olennaisesti ammattihenkilön ja vanhuksen yhteistyö. Turvallisuuden tunne lisääntyy, kun vanhus huomaa, että häntä kuunnellaan ja ymmärretään. Kahdenkeskeiset keskustelutuokiot ovat luottamuksen sävyttämiä ja aidosti tukevia. (Molander & Multanen 2001, 86.) Hengellinen tuki Uskonto toi elämään merkityksellisyyttä ja luottamusta elämään. Papin pitämät hartaushetket koettiin pääsääntöisesti hyvänä mahdollisuutena kuulla Jumalan sanaa hoitokodissa. Jotkut tiedonantajista toivoivat hartaushetkiä useimmin ja ajallisesti pidemmiksi. Toivottiin, että olisi mahdollisuus ajatusten vaihtoon ja jutteluun papin kanssa. Pappi on hän aika vähän aikaa vaan. Pappi vois olla kauemmi et vois niiku keskustella vaihtaa mielipiteitä. Hengelline elämä on tärkeetä et jaksaa ajatella kaikkea ja rukoilla paljo. Rukoilu ja hengellisyys vahvistavat myös toivoa, joka on tarpeellinen ulottuvuus elämässä. (Vallejo ym. 2005, 33). Samaan tulokseen on tullut Klemola (2006, 69) omassa tutkimuksessaan. Uskonto ja uskonnollinen elämä antoi vanhuksille voimaa jaksaa elämän kriiseissä. Rukoileminen ja Jumalalta avun pyytäminen kuului jokapäiväiseen toimintaan. 6.2 Asukkaan elämän hallintaa vahvistavia ja heikentäviä tekijöitä Valintojen tekeminen Miul on sellane käsitys et ei tän parempaa olloo oo missää, sairaalat on hyviä ja korkeetasosii, mut ne on toisenlaisii siel ei oo sitä vapautta mitä tääl on. Kaikki tiedonantajat olivat sitä mieltä, että oma huone ja omat saniteettitilat olivat sitä omaa vapautta ja valinnan mahdollisuutta. Omaan huoneeseen saa mennä silloin, kun

27 tuntuu, että haluaa omaa rauhaa, levätä ruokailun jälkeen tai olla vieraiden kanssa omissa oloissa. 21 hyvä ku on tällasii paikkoi tääl saa olla vapaasti tääl omas huonees. Omas huonees saap olla mite vaa. Kotoisten toimintojen valinnan mahdollisuus tuki elämän hallintaa. Arkipäiväisten toimintojen kuten saunomisen ja omatoimisen ulkoilun valinnan mahdollisuus nousi esille aineistossa. saap osallistua ja käyvä saunassa oli ihanaa ku oli kaunis ilma..ja nyt tein lenkinkii tossa pihalla Omaa valinnan ja tekemisen vapautta, itsemääräämisoikeutta rajoittavat kuitenkin jotkut asukkaan turvallisuuteen perustuvat toimintatavat. Tämä on koettu itsemääräämisoikeutta loukkaavana, hoidon laatua heikentävänä tekijänä hoivakodissa...no sit ne määrää ja sillä siisti..enemmi sais päättää omist asioist. Omista asioista päättäminen korostuu, kun asukas haluaa esimerkiksi yksin tehdä niitä asioita, joita aikaisemmin, ennen hoivakotiin muuttoa oli tehnyt itsenäisesti. Nyt asukkaan toimintaa rajoittavat niin kutsutut suojelutoimenpiteet Turvallisuuden kokemus Turvallisuuden kokeminen tuli vahvana esille tutkimuksessa. Turvallisuuden tunne oli sekä ympäristöön liittyvää että hoitajien antamaan hoitoon ja tukeen liittyvää. Jotkut tiedonantajista kertoivat turvallisuuden tunteen liittyvän omahoitajaan. ku omatäti ois täällä ni ois turvallista. Tämä kuvaa hyvin vanhuksen ja omahoitajan suhdetta. Omahoitajaan luotetaan, häntä pidetään erityisen turvallisena. Hyvä olo ja turva oli myös aikaan liittyvää, sillä eräs

28 haastateltava nosti esille aikatauluttomuuden hoivakodissa. Kenelläkään asukkaalla ei ole kiire mihinkään. 22 täällä tuntuu niin turvalliseslta..ei oo mitään hätää kellään ei ole turvattomuutta ei miul oo mitään pelkotiloja. Turvallisuuden tunnetta luo ja lisää avun oikea-aikaisuus ja helppo saatavuus. Koetaan sisäistä turvallisuutta ja luottamusta siihen, että apua saadaan silloin, kun sitä tarvitaan. saan avun sillo ko mie tarviin mie oon apua saanu ku oon tarvint Sisäisen turvallisuuden kokeminen on vanhukselle tärkeää. Hoitotyössä sitä on pidetty inhimillisenä tarpeena, se on yksi perustarpeista. (Kristoffersen ym. 2006, 226.) Toisaalta hoivakodin hoitotyön kokouksissa on tullut monesti esille turvallisuuden tunne, joka liittyy arjen toimintojen säännöllisyyteen, tiettyyn aikatauluun. Saman ovat havainneet Heimonen & Voutilainen ( 2006,65). Turvallisuuden tunnetta lisää avun saatavuus ja hoivakodin rutiinit. Oikea-aikainen autetuksi tuleminen tuo emotionaalista turvallisuutta. Vanhuksen tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen parantaa vanhuksen elämän laatua. Samoin elämän laatua parantaa hoivakodin myönteinen ja salliva ilmapiiri Kokemus henkilökunnan riittävyydestä Asukkaiden kokemukset hoitajien riittävyydestä työvuoroa kohti jakautui kolmenlaiseen mielipiteeseen. Osan mielestä henkilökuntaa oli liian vähän. Hoito kyllä on, hoito on kunnossa, mut liian vähä hoitohenkilökuntaa että sitä täytyy olla enemmä. Vaikuttais et on vähä liian vähä hoitajia.

29 23 Nämä tiedonantajat peilaavat mielestäni hoitajien riittävyyttä yhteisöllisesti. Mitä kaikkea voisi tehdä yhdessä, jos hoitajia olisi enemmän. Osa katsoo riittävyyttä omista tarpeista ja itseen kohdistuvasta hoidosta käsin. Miun kohalla on ainakii hoitajia tarpeeks saan avun sillo ko mie tarviin.. Joku haastateltava ei osaa sanoa kantaansa tai kokemus kiireestä ei kuitenkaan vaikuta toiveeseen saada lisää hoitajia. enhä minä tiedä välil on kyl kiire mut porukkaa on miust iha tarpeeks Voutilainen (2004) tutkimuksessaan toteaa, että vanhustenhoidossa tarvitaan riittävästi henkilöstöä hoitoa toteuttamaan sekä riittävää ja jatkuvaa kouluttautumista vanhustyöhön. Laatu kun ei synny sattumalta Kokemus ympäristöstä ja yhteisöllisyydestä Kodinomaista ympäristöä arvostetaan ja siitä pidetään. Omaa huonetta ja sen tuomaa yksityisyyttä arvostetaan. tää on mukavaa siin mieles et tää on semmone kodinomainen..paremmi niiku että tää ei oo laitos.. ja jokaisella on kuitenkii oma huone.. ne on tarpeelliset. Kodinomaisuus ilmenee myös omissa henkilökohtaisissa tavaroissa, sisustuksessa ja omatoimisessa tekemisessä...omat tavarat saap olla ja käyvä saunassa. Yksityisyys ja asuinympäristön viihtyisyys oli toiveena Elämä hoitokodissa (Klemola ym. 2005) tutkimuksenkin mukaan.

30 24 Yhteisöllisyys ilmenee monella tasolla. Hoitajien erottumattomuus joukosta on koettu hyvänä. Hoitajilla ei ole valkoisia vaatteita symboloimassa valtaa tai antamassa vaikutusta laitoksesta. Omissa vaatteissa työskentely lisää kodinomaisuutta ja siten yhteenkuuluvuuden tunnetta. Hyvä ku ei oo valkosii vaatteita se on niiku kodinomasempaa Toisista asukkaista huolehtiminen ja välittäminen on yhteisöllistä toimintaa, empaattisuutta. Kysellään toisten vointia ja oloa. Ymmärretään, että toiset tarvitsevat enemmän hoitoa ja hoivaa kuin toiset. oon mie nähnt et siel on semmosii tuol huoneis jot heitä on pakko auttaa On mietitty omaa toimintakykyä ja pärjäämistä toisten, enemmän apua tarvitsevien kautta. mie teen nii paljo ku sunkii vaa pystyn tekemää Yhteiset tilat lisäävät yhteisöllisyyden tunnetta. Saman pöydän ääressä syöminen ja juominen koetaan tärkeänä. Ruokailuhetket koetaan mukavina. aina mennää syömää ja aina on syömää ja syömää on mukavat ruokailut ja tollaset et niitä saa on ihanaa ku niitä saa Oma pöytä ja oma paikka siinä sekä vakituiset seuralaiset tuntuvat hyvältä. oma pöytä mis juttu luistaa Samoin yhteinen olohuone, jonne voi mennää katsomaan ketä on paikalla. just olin lähdös tonne kattomaa onko tuol ketää ystäviä

31 6.2.5 Kokemus yksinäisyydestä 25 Hoivakodissa ystävyys ja kaveruussuhteet voivat tuntua pinnallisilta ja repaleisilta. Yhteenkuuluvuuden tunne on haurasta, kun yhteistä hoivakotiasumisen kokemusta ei ole takana montaa vuotta. Vaikka kavereita ja asukastovereita on riittävästi, niin yksinäisyyden tunne on jossakin syvemmällä. Kaivataan ja ikävöidään nuoruuden, oman perheen ja lasten tuomaa yhteisöllisyyden ja tarpeellisuuden tunnetta. Oon liian yksinäinen ainakin kaipaa ystäviä. Omaan kotiin on kyl ikävä. Kaivataan toista sukupuolta olevaa ihmistä, jota voisi pitää hyvänä ja taputella. Yksinäisyys tulee esille myös oman elämän hallinnan vähenemisenä, kun toimintakyky ei ole samalla tasolla kuin nuorena. Ei voi elää niin spontaanisti, ei voi päättää, että nyt minä lähden ostoksille tai sukuloimaan. Pitää huomioida ensin niin monia asioita: Saako kyydin, tuleeko joku mukaan, hoitaja tai omainen. en oo osannu kuvitella et tälläseks menee elämä ne ajat on menneet se on ilman muuta selvää Yksinäisyyden tunne ei koskettanut kaikkia tai se kytkettiin myös aikaisempaan elämään...en tunne yksinäisyyttä ku lapset käyvät usein onha sillee yksinäistä mut yksinhä mie olin kotonkii Yksinäisyyden tunnetta ja kokemusta ei liitetä niin voimakkaasti yksin asumiseen silloin, kun tilanne on sama myös hoivakotiasumisessa. Myös vanhustyön keskusliiton tekemässä yksinäisyys-kyselytutkimuksessa (Routasalo ym. 2005) todettiin, että vanhusten kokema yksinäisyys on erittäin yleistä. Jopa 5% suomalaisista vanhuksista kokee yksinäisyyttä jatkuvasti, jokaisena vuoden päivänä ympäri vuorokauden. Lähes puolet yksinäisistä oli sitä mieltä, että heidän elämänsä oli tarkoituksetonta.

32 6.2.6 Toivon heikkeneminen 26 Vanhuksen oma kokemus toivosta tai epätoivosta antavat viimeaikaisten tutkimusten mukaan (Kylmä 1997) paremman ennustettavuuden elämässä kuin erilaiset toimintakykyisyysarviot. Toivo on elämässä välttämätön: Se antaa elämään vahvuutta ja luottamusta. Se luo tietoisuutta tulevaisuudesta ja mahdollisuudesta. (Vallejo ym. 2005, 33.) Epätoivoon liittyy kokemukset pahasta olosta, heikkoudesta, masennuksesta ja epävarmasta tulevaisuudesta sekä fyysisistä oireista. Epätoivoa ja elämän hallinnan menetystä edistävät omat sairaudet, rahahuolet ja yksinäisyys. (Vallejo ym. 2005, 33.) Oman toimintakyvyn heikkeneminen, sairaudet, kivut ja säryt tuovat elämään sellaisia ulottuvuuksia, joita ei aikaisemmin ole ollut. Tunnetaan voimattomuutta aikaa vastaan. Elämä tuo tullessaan sellaisiakin koettelemuksia, joita ei haluttaisi tai ainakin niitä tulisi voida hallita. Koetaan mielipahaa ja harmia...mut ku kaik paikat kipeenä, sehä se harmittaa. välillä särkee paikkoja Vanhusten kivun (dolor) taustalla voi olla hyvin erilaisia asioita. Kipukokemus syntyy elimellisen kudosvaurion seurauksena, mutta vaurio voi syntyä myös hermossa tai syntyä kärsimyskokemuksesta voimakkaana tunnereaktiona. Kiputuntemuksia voi tulla opitun reagoinnin tuloksena sekä väärien käsitysten ja tietojen tuloksena.(vallejo ym.2005, 108.) Toisaalta Tilvis (2006) esittää artikkelissaan hyvä vanheneminen, ikääntyneiden omia voimavaroja ja omaa näkemystään olostaan. Vaikka vanhuksella on kroonisten sairauksien diagnooseja he eivät kuitenkaan pidä itseään sairaina tai elämäänsä kyllästyneinä. on kuitenkin tyydyttävä siihen mikä on aina kehnommaks mennää jokaine hetki kerrallaa ja päivä kerrallaa tässä ja nyt

33 27 Epätoivon kokemusta ehkäisee (Kylmä 1997) positiivinen asenne omassa elämäntilanteessa, elämän tarkoituksellisuuteen uskominen ja elämän kokeminen lahjana, siis jo sinällään arvokkaana. (Vallejo ym. 2005, 33). Tuomainen ja Töyry (2002, ) korostavat ihmisen omaa elämän hallintaa ilman medikalisaatiota. He katsovat, että terveyden tutkimuksessa ei ole otettu ollenkaan tai riittävästi huomioon yksilön omia voimavaroja, terveydellisiä valintoja ja prosesseja eri elämän vaiheissa. Olisikin huomioitava enemmän eri tieteiden tutkimuksellista yhteistyötä, jotta voitaisiin edistää terveyttä kokonaisvaltaisesti. Tarvitaan vain ihmistä, joka välittää ja rakastaa. Hoitoon tulevien tulee saada hyvää hoitoa hyvinvoivalta ja hyvin jaksavalta henkilökunnalta Rohkenenko toivoa Omia toiveita omaan oloon liittyen, ympäristöön tai hoitoon liittyen kerrottiin mielestäni varoen. minä en voi toivoa mitään ei oo sen enempää toivoa.. Lausahdukset kertovat mielestäni paljon. Kontrolli on liian voimakas, jokin pidättelee kertojaa. Pelätäänkö toiveiden esittämisen aiheuttavan muutoksia hoidossa, hoidon laadussa ja saatavuudessa? Rohkeita ja omat oikeutensa tuntevia sekä vaativia vanhuksia on myös. Valokivi (2004, ) jakaa ikääntyneiden palvelukokemukset kolmeen kategoriaan: Oikeuksistaan tietoiset, aktiiviset palvelujen käyttäjät ja alamaiset. Suvanto kodin asukkaissa tietoisuus tarjottavana olevista palveluista voidaan jakaa kahteen kategoriaan. Ne, jotka tietävät tarkasti omat oikeutensa ja vaativat niitä ja toisaalta ne, jotka eivät itse toivo ja vaadi palveluja. Viimeksi mainittujen asukkaiden kohdalla mielestäni hoitajien ammatillinen osaaminen ja vastuullisuus korostuu. Vanhusten toiveet hoivakotiasumisessa liittyi tavalliseen arjen elämiseen ja toimintaan. Toiveissa korostui lähimmäisten, niin hoitajien kuin muiden asukkaidenkin ystävällisyys ja hyvä käytös.

34 28 et oltais aina kohteliaita toinen toisillemme sen minä toivoisin.. ei oo mitää muuta semmosta...et ihmiset ois ystävällisii.. se kuuluu kaikkei eniten tähä hoitoo nii et ei sitte oo semmone paha mieli..ois hyvä mieli. Ehdotuksia joihinkin talon käytäntöihin tehtiin. Ehdotukset liittyivät sujuvampaan ja selkeämpään toimintaan esimerkiksi ruokailutilanteissa. ois nimet jokaise paikal se selkiyttäis ja oppiisiit tuntemaa paikat mis kukakii istuu Hoivakodissa valmistetaan ruuat itse. Valmisruokia on harvoin. ruoka on semmostako siel on mone tekemää ruokaa ni kaikki ei oo toiset tekköö hyvvää ruokaa huonoo ei oo mittää Kuvauksesta ilmenee varovainen toive, jotta kaikki ruoka olisi tiedonantajan maun mukaista ja kaikki ruuanlaittajat yhtä hyviä kokkeja. Osa toiveista liittyy lähiympäristöön. Oman huoneen koko mietityttää, kun haluttaisiin enemmän omia tavaroita ympärille. no tää huone on vähä liian pieni jos tän vois joskus vaihtaa ei se välttämätönt oo..männöö miul tässäkii mie ku meinasin asteita pyytää..mut mihi niitä laitetaa Myös Suvanto Kodin lähiympäristöön kohdistuu toiveita. Piha on suojaisa ja tasainen, mutta sitä ei ole vielä laitettu paraati kuntoon talon laajentamisen jälkeen. piha on vähä kehno vielä nii kyl sitä sais laittaa Samoja tuloksia on saanut Klemola ym.(2005, 5-11) elämää hoitokodissa tutkimuksessa. Toiveet liittyivät asuinympäristön yksityisyyteen ja viihtyisyyteen. Hoivakotiasuminen haluttiin sitoa vahvasti omaan entiseen kotiin. Olipa kysymyksessä oma

35 29 koti tai hoivakoti on huolehdittava, että asukas itse on mukana oman asuinympäristönsä suunnittelussa. (Aejmelaeus ym. 2007, 45). Osa tiedonantajista toivoo lisää yhteisiä virikkeellisiä tuokioita. Osa pitää nykytapaa viriketuokioissa riittävänä. vilkkaampaa tää toiminta täällä. viriketoiminta on ensimmäinen ehto.. en mie kaipaa enemmä mittää toimintaa laulaa kyllä voin ja askarrella Toiminnan ja yleensäkin jokapäiväisen tekemisen toiveiden kirjo vaihtelee paljon. Erot siinä mitä kukakin haluaa riippuu vanhuksen temperamentista ja sosiaalisuudesta. Niille vanhuksille, jotka viihtyvät yksin ja keksivät tekemistä omassa huoneessa, riittää vähäisempi viriketoiminta.

36 7 POHDINTA Johtopäätökset ja jatkotutkimushaasteet Tämä tutkimus toi esille ja näkyväksi hoivakotiasumiseen liittyviä kokemuksia Suvanto Kodissa. Tuloksista voidaan kuitenkin löytää paljon yhtenevyyksiä muihin vanhustutkimuksiin. Tulosten perusteella esitetään seuraavat johtopäätökset: 1. Eläminen omassa kodissa koetaan parhaaksi vaihtoehdoksi. Oman kodin kaipuu ja muistelu ei lopu koskaan. Oma koti oli se sitten lapsuuden, nuoruuden, keski-iän tai vanhuuden koti muistellaan lämpimästi. Oma koti sidotaan vahvasti myös hoivakotiasumiseen. 2. Omat lapset koetaan tärkeimpinä elämän hallintaa ja voimavaroja lisäävänä tekijänä. 3. Kokemus henkilökunnan riittävyydestä on kolmijakoinen. Riittävyyden kokemuksia peilataan omista tarpeista lähtevään kokemukseen tai yhteisöllisyyden kokemukseen. Kokemus kiireisistä työvuoroista ei vaikuta toiveeseen saada lisää henkilökuntaa. 4. Hoivan ja hoidon kokemukset ovat monen tekijän summa. Hoitoon liitetään kokemukset turvallisuudesta, luottamuksellisuudesta, tasa-arvoisuudesta, yksilövastuisesta hoidosta, hoitajien ammatillisuudesta, kodinomaisuudesta, valinnan mahdollisuudesta, yksityisyydestä ja yhteisöllisyydestä. 5. Yksinäisyys ja sairaudet sekä toimintakyvyn heikkeneminen horjuttavat elämän hallintaa.

37 Hoivakotiasumiselta toivotaan: Toiveet liitetään arjen toiminnan sujumiseen ja hyvään vuorovaikutukseen. 2. Toivotaan lähiympäristön viihtyisyyttä ja toimivuutta. 3. Osallistumista toimintaan omien mieltymysten mukaan. Jatkotutkimussuositukset: 1. Tässä tutkimuksessa mielenkiinto kohdistui hoivakodin asukkaisiin. Jatkossa olisi valaisevaa tutkia omaisten ja läheisten kokemuksia ja näkemyksiä hoivakotiasumisesta. Heidän kokemuksistaan ja mahdollisuuksistaan osallistua hoitoon ja päätöksentekoon. 2. Tutkimus tehtiin yhdessä Joutsenon yksityisessä hoivakodissa. Olisi mielenkiintoista tutkia muiden yksityisten hoivakotien asukkaiden kokemuksia hoivakotiasumisesta. Olisivatko tulokset samansuuntaisia? 3. Hoivakodissa halutaan hoitaa asukkaita yksilöllisesti, heidän omista tarpeistaan lähtien. Hoitajien kokemuksia ja ajatuksia toteutuneesta hoiva- ja hoitotyöstä tulisi selvittää yksityissektorilla. Mitkä asiat koetaan haasteellisena ja mitkä asiat ovat hyvin hoitajan näkökulmasta? Hoitotyön vaikuttavuuden arviointia. 4. Asukkaan sijoittamien hoivakotiin tapahtuu yhteistyössä kuntien vanhustyön johtajien ja palveluohjaajien kanssa. Haastattelututkimuksella tai kyselyillä voitaisiin selvittää kehittämisen kohteet, jotka parantaisivat vanhuksen sijoittamista tarkoituksen mukaiseen hoitoon.

38 7.2 Tutkimuksen luotettavuuden pohdinta 32 Vastuu tutkimuksen vilpittömyydestä ja rehellisyydestä on aina tutkijalla itsellään. (Tuomi & Sarajärvi 2006, 130). Haastatteluja, litterointia ja analyysia tehtäessä on ajatuksissa ollut haastateltavat vanhukset, jotka ensi kysymältä suostuivat tiedonantajiksi. Haastattelutunnelma yritettiin sitoa mahdollisimman hyvin autenttisiin ajatuskokonaisuuksiin ja lauseisiin. Kaikki sellainen tieto, joka oli tiedonantajaa vahingoittavaa tai anonymiteetin kumoavaa, on jätetty pois. Tästä syystä joitakin tutkimuksen kannalta tärkeitäkin asioita jäi analyysin ulkopuolelle. Laadulliseen tutkimukseen liittyy aina arviointi sekä tutkimusprosessin luotettavuudesta, että mittauksen luotettavuudesta. Ajatellaan asian totuutta: voiko olla vain yksi totuus vai useita totuuksia. Yhtenä luotettavuuden kriteereinä voidaan pitää uskottavuutta. Onko tutkija käsitteellistänyt ja tulkinnut tiedonantajien käsityksiä oikein? (Raassina, Heli 2005.) Mielestäni luotettavuutta tässä tutkimuksessa lisäsi tiedonantajille ennalta määritetyt kriteerit. Riittävät vuorovaikutus ja itsensä ilmaisutaidot sekä orientoituminen aikaan ja paikkaan ehkäisivät väärinymmärryksiä. Haastattelut tehtiin jokaisen tiedonantajan omassa huoneessa, jotta haastattelutilanteesta saatiin turvallinen ja yksityinen. Mielestäni merkityksellistä oli myös aikaisemmat tutkimustulokset, jotka tukevat ja vahvistavat tässä tutkimuksessa tehtyjä tulkintoja. Tutkimuksessa tehtyjä tulkintoja voi lukija itse arvioida aineistokatkelmien perusteella. Luotettavuutta arvioidessa tulee esille kysymys objektiivisesta tiedosta. Objektiivisuuden haastetta tarkastellessa on erotettava luotettavuus ja puolueettomuus. Ymmärtääkö tutkija haastateltavan sanoman ja tulkitseeko hän tiedonantajaa hänen tarkoittamallaan tavalla. (Tuomi & Sarajärvi 2006, 133.) Haastatteluja litteroitaessa kirjoitettiin tiedonantajan kaikki naurahdukset ja huokailut sekä muut haastattelu tunnelman sitomiseen tarvitut viestit. Laadullisessa tutkimuksessa tutkijan oma persoona voi ja saa näkyä. Tutkija on itse tutkimusasetelman valitsija ja tulkitsija. (Tuomi & Sarajärvi 2006, 133.)

39 33 Merkitystä on mielestäni ollut sillä, että tutkija on Suvanto Kodin lähiesimies. Se, että tiedonantajat tunsivat haastattelijan lisäsi haastattelujen avoimuutta ja tietynlaista helppoutta. Toisaalta voidaan miettiä uskallettiinko tutulle haastattelijalle kertoa aivan kaikkea hoitoon ja hoivaan liittyvää kokemusta, varsinkaan negatiivista. Tutkimustuloksia käytetään Suvanto Kodin asukkaiden hoidon kehittämisessä ja arvioinnissa. Riittävien argumenttien, perusteltujen tulosten saaminen vaatii tutkijalta puolueetonta ja kriittistä ajattelua ja toimintaa. Yhteisössä tehdyt sopimukset eli konventiot määräävät toiminnan arvioinnissa argumentin hyvyyden. (Kakkuri - Knuuttila 2002, ) Tutkijalla on myös yhteisöllinen vastuu toiminnastaan varsinkin, kun tutkija on yksi hoivakodin hoitajista. 7.3 Tutkimuksen eettisyyden pohdinta Tutkijalla on aina institutionaalinen asema tutkittavaan nähden. Haastateltavan kaltoin kohtelu tutkijan omia tarkoitusperiä ajatellen on laadullisessa tutkimuksessa mahdollista. Tutkijalla on oltava tieto siitä mitä tekee ja miksi tekee.(tuomi & Sarajärvi 2006, 124.) Tuomi &Sarajärven (2006, 126) mukaan Mäkelä (1998) ja Kalkas (1995) valottavat tutkijan vastuuta ja eettisyyttä myös tutkimusaiheen valinnassa, jo se on eettinen valinta. Tämä tutkimus perustuu viiden tiedonantajan kahdenkeskiseen haastatteluun. Haastatteluun osallistuminen oli vapaaehtoista ja haastattelun keskeyttäminen oli mahdollista milloin tahansa. Tämä oli kerrottu tiedonantajille etukäteen. Samoin ennalta oli kerrottu haastattelun tarkoitus sekä mihin saatuja tuloksia käytetään. Haastattelun lopettaminen olisi tullut kysymykseen, jos tutkija olisi havainnut tiedonantajan olemuksessa muutoksia. Kaikki tiedonantajat jaksoivat olla mukana haastattelunsa loppuun asti. Tiedonantajille ei kerrottu keitä toiset haastateltavat ovat. Mahdollisuus tutkimukseen osallistuvista haastateltavista saattoi tulla ilmi silloin, kun tutkija meni nauhurin kanssa tiedonantajan huoneeseen ja tämä havaittiin. Haastattelut on tehty mahdollisimman huomaamattomasti, talon arjen toimintoja häiritsemättä. Tosin eräs tiedonantajista kysyi useita päiviä oman haastattelunsa jälkeen olohuoneessa muiden läsnäolijoiden kuullen, että milloin tulen taas häntä haastattelemaan. Tämä lämmitti mieltäni olin

40 34 onnistunut haastattelussa luomaan positiivisen hengen, mutta toisaalta mietittäväksi jäi mitä tämä tiedonantaja olisi vielä halunnut sanoa. Uusinta haastattelua ei ollut tarkoitus tehdä. Suurena haasteena mielestäni oli omien tunteiden ja eläytymisen erottaminen haastattelussa. Toisaalta eläytyminen haastateltavan asemaan ja elämäntilanteeseen auttoi mielestäni vuorovaikutuksessa haastattelussa. 7.4 Tutkimusprosessin pohdinta Mielestäni tämä laadullinen tutkimus on ollut tarpeellinen niin tutkijan oman vanhustyön tiedon ja kokemuksen lisääjänä ja vahvistajana kuin hoivakodissa tehtävän työn laadun selvittämisessä. Niin ikään tutkimus on tuonut esille niitä toiveita, joita vanhuksilla oli tutkimusajankohtana. Pieni epäilys jää tiedonantajien arkuudesta kertoa omia toiveitaan ja haaveitaan hoivakotiasumisessa. Kirjallisuuskatsauksessa nousseita teemoja käytettiin apuna saamaan esille myös Suvanto Kodin arjessa ja hoidossa olevia haasteita sekä hyvänä koettuja asioita. Kevyesti teemoitetussa haastattelussa saatiin mielestäni onnistuneesti esille asioita, jotka tukevat vanhuksen omaa elämän hallintaa sekä niitä seikkoja, jotka sitä vähentävät. Yhtenä teemana kirjallisuuskatsauksessa nousi vanhusten taloudelliset olosuhteet. Tässä tutkimuksessa taloudelliset asiat tulivat esille lähinnä mahdollisuutena tai mahdottomuutena asua ja olla lähellä omaisia tai ystäviä. Toiveena oli päästä mahdollisimman syvälle vanhusten kokemuksiin ja toiveisiin hoivakotiasumisessa. Syvemmän tiedon löytämiseksi olisi ollut tarkoituksenmukaista tehdä uusintahaastattelu tai nimetä tiedonantajista niin kutsuttuja avaintiedonantajia, joita olisi ollut mahdollista haastatella useammin. Mielestäni kertahaastattelu antoi kuitenkin tähän tutkimukseen riittävästi syvyyttä ja analysoitavaa materiaalia. Aineiston analyysi oli erittäin haasteellinen tehtävä, sillä analysoitavaa tekstiä oli 49 sivua. Tutkijan kokemattomuudesta johtuen saattoi analyysi edetä liian varhain tehtyihin tulkintoihin joiltakin osin.

41 35 Tutkimuksen eettiset kysymykset ja luotettavuus on ollut koko ajan vahvasti esillä ja läsnä niin haastatteluissa kuin kirjallisessa osuudessakin. Onko tämä kahlinnut tai sitonut tutkijaa likaa, en osaa sanoa. Tiedonantajat ovat avoimesti kertoneet omia kokemuksiaan myös aikaisemmista hoitokokemuksistaan laitoksissa, palvelutaloissa tai sairaalassa. Kaikki sellainen data, joka on vähääkään liittynyt muuhun kuin Suvanto Kodin hoiva- ja hoitotoimintaan on jätetty luonnollisesti tutkimuksen ulkopuolelle. Tulokset ovat samansuuntaisia kuin tutkimuksissa, joissa asioita on kysytty vanhukselta itseltään. Yksilövastuisenhoidon kehittämistä tulee parantaa, jotta tietoisuus omahoitajasysteemistä ja sen tarkoituksesta paranee. Myös hoito- ja palvelusuunnitelmien laadintaan tulee panostaa vielä enemmän, jotta asukas on tietoinen mitä hoito-ja palvelusuunnitelmalla tarkoitetaan ja miksi se laaditaan. Lopuksi haluan osoittaa lämpimät kiitokseni miehelleni, joka on tukennut opiskeluani poissaolo kohtauksista huolimatta. Samoin haluan kiittää ohjaajaani Liisa Huittista asiantuntevasta ja jämäkästä ohjauksesta sekä toimitusjohtaja Tarja Mylläristä tämän työn mahdollistajana.

42 LÄHTEET 36 Aejmelaeus, Riitta, Kan, Suvi, Katajisto, Kaija-Riitta & Pohjola, Leena Erikoistu vanhustyöhön. Osaamista hyvään arkeen. Porvoo: WSOY oppimateriaalit Oy. Backman, Kaisa 2005.Ikääntyneiden itsensä huolenpitoa vahvistavat, horjuttavat ja murtavat tekijät. Hoitotiede. 3, Elomaa, Leena & Mikkola, Hannele Näytön jäljillä tiedonhaku näyttöön perustuvassa hoitotyössä. Turku: Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 12. Hagerlund, Tony Kuntaliitto. Heikkilä, Tarja Tilastollinen tutkimus. Helsinki: Edita. Heimonen, Sirkkaliisa & Voutilainen, Päivi Avaimia arviointiin. Dementoituvien kuntoutusta edistävä hoitotyö. Helsinki: Edita. Holma, Tupu Laatua vanhustyön arkeen. Suunta ja välineet kehittämistyöhön. Suomen Kuntaliitto. Helsinki: Kuntatalon paino. Luettu Luettu Isola, Arja, Backman, Kaisa, Saarnio, Reetta, Kääriäinen, Maria & Kyngäs, Helvi Iäkkäiden kokemuksia saamastaan potilasohjauksesta erikoissairaanhoidossa. Hoitotiede. 2, Janhonen, Sirpa & Nikkonen, Merja (toim.) Laadulliset tutkimusmenetelmät hoitotieteessä. Juva: WS Bookwell Oy.

43 Järvinen, Annikki, Koivisto, Tapio & Poikela, Esa Oppiminen työssä ja työyhteisössä. Helsinki: WSOY. 37 Kakkuri-Knuuttila, Marja-Liisa Argumentti ja kritiikki. Tampere: Tammer- Paino Oy Kalkas, Hertta Hoitotyön etiikan perusteet. Porvoo:WSOY. Kassara, Heidi., Paloposki, Sanna., Holmia, Silja., Murtonen, Irja., Lipponen, Varpu., Ketola, Marja-Leena & Hietanen, Helvi Hoitotyön osaaminen. Helsinki: WSOY Klemola, Annukka Omasta kodista hoitokotiin. Etnografia keskipohjalaisten vanhusten siirtymävaiheesta. Kuopion yliopisto. Kuopio: Kopijyvä. Klemola, Annukka, Nikkonen, Merja & Pietilä, Anna-Maija Elämä hoitokodissa: Haastattelututkimus vanhusten toiveista. Tutkiva hoitotyö. 3/2005. Kristoffersen, Nina Jahren, Nortvedt, Finn & Skaug, Eli-Anne (toim.) Hoitotyön perusteet. Tanska: Narayana Press. Kuntaliitto 2007.Tony Hagerlund. Kylmä, Jari Vanhuksen toivon dynamiikka. Kuopion yliopisto. Lisensiaatintyö. Hoitotieteen laitos. Kämäräinen, Liisa TunteVa projekti. TunteVa- toimintamalli vuorovaikutuksen apuvälineenä. Etelä-Karjalan Dementiayhdistyksen järjestämä koulutussarja. Joutseno Lillrank, Paul Laatugurujen opetukset. TKK:n Master of Quality kurssin kirjallinen materiaali Metsämuuronen, Jari Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Jyväskylä: Gummerus.

44 38 Miettinen, Seija, Miettinen, Merja, Nousiainen, Inkeri & Kuokkanen, Liisa Itsensä johtaminen sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: WSOY. Molander, Gustaf & Multanen, Leena (toim.) Muutoskaipuusta tulevaisuuden luomisen. Tavoitteena onnistunut vanhustyö. Työterveyslaitos. Helsinki: Vammalan Kirjapaino Oy. Päivärinta, Eeva & Haverinen, Riitta Ikäihmisten hoito- ja palvelusuunnitelma. Opas työntekijöille ja palveluista vastaaville. STAKES: Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Pyörälä, Satu htmPyörälä Luettu Raassina, Heli Laadullinen tutkimusprosessi. Tutkimuksen toteutus, analysointi, arviointi ja raportointi pdf#search=%22teema%2. Luettu Rintala, Taina Nuorten vanhojen tyytyväisyys elämään ja tulevaisuuden näköalat maalla ja kaupungissa. Sosiaalilääketieteen aikakauslehti. 3, Routasalo, Pirkko, Pitkälä, Kaisu, Savikko Niina & Tilvis, Reijo Ikääntyneiden yksinäisyys. Kyselytutkimuksen tuloksia. Geriatrisen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämishanke. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy. Rovasalo A. Katsaus. Internet-julkaisussa: Rovasalo A, Tiedelehden toimittajan työkalupakki. URL: Luettu Ruusuvuori, Johanna & Tiittula, Liisa (Toim.) 2005.Haastattelu: Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus.

45 12&vps=100&arvostelu=1119. Luettu Silius, Kirsi Sisällönanalyysi. Luettu Sosiaali- ja terveysministeriö Ikäihmisen hoitoa ja palveluja koskeva laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2001:4. Helsinki. Sosiaali- ja terveysministeriö Ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:3. Helsinki. Tilvis, Reijo Hyvä vanheneminen. Duodecim , Tuomainen, Raimo & Töyry, Eeva Potilaan kokemuksen ymmärtäminen ja hoidon laatu hoitotiede madikalisaation vastavoimana. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti. 3, Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi. Vallejo Medina, Aila, Vehviläinen, Sirpa, Haukka, Ulla-Maija, Pyykkö, Virpi & Kivelä, Sirkka Liisa Vanhustenhoito. Porvoo: WSOY. Valokivi, Heli Vaativista kansalaisista alamaisiin Ikääntyneet kommentoivat palvelukokemuksiaan. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti. 3, Voutilainen, Päivi Hoitotyön hyvä laatu ei synny sattumalta. Sairaanhoitaja lehti. Nro 8, Voutilainen, Päivi, Vaarama, Marja, Backman, Kaisa, Paasivaara, Leena, Eloniemi- Sulkava, Ulla & Finne-Soveri, Harriet Ikäihmisten hyvä hoito ja palvelu. Opas laatuun. Stakes. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy.

46 SOPIMUS OPINNÄYTETYÖN TEKEMISESTÄ LIITE 1(1) Sopijaosapuolet: Opinnäytetyön tilaaja: Suvanto Koti Oy, Toimitusjohtaja Tarja Mylläri ja Mikkelin ammattikorkeakoulun Savonniemen kampuksen /laitoksen Hoitotyön koulutusohjelman (Terveydenhoitaja, täydentävä)opiskelija Erja Värtö Opinnäytetyön aihe : Hoivakotiasumisen laatu Suvanto Kodissa asukkaiden kokemana Opinnäytetyön ohjaajat: Ohjaava opettaja: Liisa Huittinen Työelämäohjaaja : Tarja Mylläri Opinnäytetyön arvioitu valmistumisaika: Maaliskuu 2008 Muut sopimusehdot: Joutseno Aika ja paikka Erja Värtö Tarja Mylläri Opiskelijan/opiskelijoiden allekirjoitus Toimeksiantajan allekirjoitus