Talous, politiikka, kulttuuri

Transkriptio

1 Talous, politiikka, kulttuuri

2 Ihmisyys: Ihmisten erityisyys luonnonolioina perustuu siihen, että ihmisruumiit voivat tietoisesti muokata ympäristöään eli sitä, mikä muokkaa niitä. Oman luonnon muokkaaminen tapahtuu ihmisten keskinäisessä yhteistoiminnassa. Inhimilliset symbolit ovat materiaalisia ja käytännöllisiä. Niillä on alkuperänsä ihmisten olemisessa maailmassa ja tarpeessa jäädä henkiin.

3 Tim Ingold: Ihmisten suhteita luontoon ja toisiin ihmisiin yhdistää toisiinsa se tarkoituksellinen toiminta, joka vaikuttaa fyysiseen maailmaan ja jota kutsutaan sosiaaliseksi tuotannoksi tai työksi. Sosiaaliset suhteet tuottavat tuotannon ja työn intentionaalisen aineksen, joka ohjaa ihmisten ja heidän ympäristöjensä välistä ekologista kanssakäymistä. Juuri tämä intentionaalinen aines tekee inhimillisestä tuotannosta omanlaistaan. Tim Ingold: Social relations, human ecology, and the evolution of culture. In Handbook of Human Symbolic Evolution, myös ei-inhimilliset eläimet osaavat tuottaa [...] Inhimillinen tuotanto on erityistä vain siihen mittaan kuin sitä ohjaa tavoiteltavan päämäärän ja sen saavuttamiseksi tarpeellisten askelten hahmottaminen. Ibid.

4 Ihmisten suhde luontoon on samaan aikaan sekä materiaalinen että symbolinen: oli objekti millainen tahansa tai kuului se mille tahansa todellisuuden alueelle, se täytyy aina tunnistaa, omia ja ottaa käyttöön osana yhteiskunnallista uusintamista. Ferruccio Rossi-Landi: Marxism and Ideology, 1990.

5 Inhimillisessä elämässä tarve tuottaa oma elämänsä tekee välttämättömäksi ihmisten välisen yhteistoiminnan ja symbolisen toiminnan. Kolme seikkaa oman elämän tuottaminen, ihmisten välinen yhteistoiminta ja symbolinen toiminta muodostavat yhteiskunnallisen uusintamisen. Ei selvää rajaa materiaalisen ja symbolisen välillä.

6 Yhteiskunnallinen uusintaminen sisältää kaikki ne prosessit, joiden välityksellä yhteisöt ja yhteiskunnat ovat olemassa. Se kattaa sekä materiaalinen että symbolisen toiminnan, niin luonnon kuin yhteiskunnan. Yhteiskunnallinen uusintaminen on välttämättä myös kaikkien merkkijärjestelmien uusintamista. Ferruccio Rossi Landi: Between Signs and Non-Signs, 1992

7 Miksi kolme yhteiskunnallisen uusintamisen puolta on modernissa maailmassa nähty irrallisiksi toisistaan, itsenäisiksi sfääreiksi? oman elämän tuottaminen talous ihmisten välinen yhteistoiminta politiikka symbolinen toiminta kulttuuri

8 Ensimmäinen edellytys sille, että talous, politiikka ja kulttuuri erotetaan toisistaan, on ihmisten erottaminen luonnosta. Raymond Williams: Luontokäsitykset. Teoksessa Luonnon politiikka (2004) Modernilla ajalla luonto on nähty yksikölliseksi ja abstraktiksi: Luonto on, Luonto osoittaa, Luonto opettaa

9 Luonto on mitä? Kynsin ja hampain käytävää veristä kamppailua. Säälimätöntä taistelua olemassaolosta. Yhteiseen hyvään johtava keskinäisten riippuvuuksien järjestelmä. Keskinäisen riippuvuuden ja yhteistyön esikuva. Luonto on mitä tahansa näistä asioista aina siitä riippuen, mitä prosesseja otamme tarkasteltavaksi. (Williams, mt.)

10 Kun ihminen aletaan nähdä erilliseksi luonnosta, voidaan alkaa ajatella myös taloudellista toimintaa irrallaan muista inhimillisistä toimista. Marxin mukaan kapitalismia edeltäneitä taloudellisia muodostumia ei voitu kokonaan irrottaa niistä kulttuurisista ja symbolisista maailmoista, joiden osia ne olivat. Judith Butler: Merely Cultural. Social Text vol. 52/53 (Autumn-Winter 1997)

11 Marx pyrkii Grundrissessa selittämään, kuinka 'taloudellinen' ja 'kulttuurinen muodostuvat kapitalismin kehityksen myötä erillisiksi sfääreiksi ja kuinka 'taloudellisen' synty omana sfäärinään on pääoman käynnistämän abstraktioprosessin seurausta. Tässä abstraktioprosessissa käyttöarvot ja vaihtoarvot irtoavat toisistaan.

12 Käyttöarvo: Tavaran hyödyllisyyden syy, jonka vuoksi ihmiset tarvitsevat tai tahtovat sitä. Vaihtoarvo: Se, millä tavara voidaan myydä (voi olla muuta tavaraa, työtä tai rahaa).

13 Kun tavaroiden välittömien käyttöarvojen sijaan taloudellisessa toiminnassa alkavat korostua vaihtoarvot, voidaan taloutta tarkastella omana itsenäisenä alueenaan. Siinä, missä käyttöarvot liittävät taloutta muihin Inhimillisiin käytänteisiin, vetävät vaihtoarvot taloutta erilleen muista käytänteistä.

14 Leipä kuuluu käyttöarvoltaan hengissä säilymiseen, työkyvyn uusintamiseen, huolenpitoon toisista, yhteisöllisyyteen, makunautintoihin jne. Limppu, reikäleipä, rieska, näkkileipä, ruisleipä, vehnäleipä, ohraleipä jne. "Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme", "pitää perhe leivässä", "leipälaji", leivän pöytään tuoja, nyt otti ohraleipä jne. Leipä kuuluu vaihtoarvoltaan talouteen.

15 unohdamme aivan liian helposti, että markkinajärjestelmä on institutionaalinen rakenne, jota ei ole ollut olemassa kuin omana aikanamme, ja silloinkin vain vaillinaisesti. Karl Polanyi: Suuri murros (1944/2009) Mikään yhteiskunta ei luonnollisestikaan voi toimia hetkeäkään ilman jonkinlaista taloutta, mutta ennen omaa aikaamme ei ollut olemassa yhtään taloutta, jota olisivat edes periaatteessa hallinneet markkinat. [ ] tavaroiden vaihdon kautta saatu voitto ja hyöty eivät ole missään vaiheessa näytelleet merkittävää osaa menneisyyden ihmisten taloudellisissa suhteissa. Ibid.

16 Yksittäisillä vaihtotapahtumilla [ ] ei ole tapana johtaa markkinoiden syntymiseen sellaisissa yhteiskunnissa, joissa taloudellista käyttäytymistä ohjaavat toisenlaiset periaatteet. kilpailu aletaan hyväksyä kaupankäynnin yleiseksi periaatteeksi vasta sitten, kun kotimaan kauppa, tai kansallinen kauppa, on päässyt kehittymään. Mts.

17 Markkinamalli Polanyin mukaan: Sen sijaan, että talous olisi uppoutunut osaksi sosiaalisia suhteita, sosiaaliset suhteet ovatkin osa talousjärjestelmää.

18 Itsesääntelevät markkinat vaativat yhteiskunnan instituutioiden jakamista taloudellisiin ja poliittisiin. (Polanyi) On totta, että yksikään yhteiskunta ei selviäisi ilman jonkinlaista järjestelmää, joka takaa tavaroiden tuotannon ja jakamisen. Se ei kuitenkaan edellytä erillisiä taloudellisia instituutioita, vaan talouden järjestys on normaalisti riippuvainen yhteiskuntajärjestyksestä. (Ibid.)

19 Pääoma saattaa aikaisemmin välittöminä käyttöarvoina luodut tavarat vaihtoarvojen muotoon, jolloin talous voi alkaa esiintyä itsenäisenä sfäärinä omine toimintalogiikkoineen (Grundrisse). Adam Smithin Kansojen varallisuus (1776): talous itseään säätelevänä mekanismina, joka toimii itsenäisesti valtioon nähden. Smithin ajatus näkymättömästä kädestä, markkinoiden itsesäätelystä, tekee politiikasta suorastaan tarpeettoman talouteen nähden

20 Taloudelliset tekijät rajoittavat kaikentyyppisiä yhteiskuntia. Vain 1800-luvun sivilisaatio oli taloudellinen siinä erityisessä ja muista poikkeavassa mielessä, että se päätti valita perustakseen voittomotiivin, vaikuttimen, joka on hyvin harvoin tunnustettu päteväksi ihmisyhteisöjen historiassa ja jota ei koskaan ennen todellakaan ollut korotettu jokapäiväisen elämän ja käytöksen oikeuttajaksi. Itsesääntelevä markkinamekanismi pohjautui ainutkertaisesti tälle periaatteelle. Polanyi: Suuri murros

21 Talous ja politiikka siis erkaantuivat toisistaan. Entä kulttuuri? Kulttuuri on luonnosta johdettu käsite. Viljelynä kulttuuri merkitsi alkujaan materiaalista prosessia, joka uudella ajalla projisoitiin metaforisesti hengenelämään. Latinan colere : viljely, palvominen, suojelu, asuttaminen vrt. kolonialismi, kultti

22 Varhaisissa merkityksissään kulttuuri kuvasi prosesseja: viljely, karjanhoito. Oli osa ihmiskäsitystä, jossa ei tehty eroa ihmisen ja luonnon välille. Poikkeus: Ciceron Tusculanae disputationes,missä hengen viljelyä cultura animi verrattiin peltojen viljelyyn. Cultura animi philosophia est.

23 Ennen renessanssia Ciceron metaforaan ei tartuttu. Katolisen kirkon ylivallan murentuessa ihmisten alettiin ajatella voivan viljellä itse omaa henkeään. Liittyi uuden käsitykseen, jonka mukaan ihmiskunnan historia on edistyvää. (Keskiajan lopulla ajateltiin edelleen, että ihmiskunnan kulta-ajat olivat takanapäin ja historia oli silkkaa rappiota.)

24 1500-luvulta lähtien hengen viljely ulotettiin koskemaan koko inhimillisen kasvun prosessia. Metafora luonnollistui siihen mittaan, että 1800-luvun alussa ilmaantui uusi maanviljelyä tarkoittava sana agrikulttuuri.

25 Moderni kulttuuria koskeva diskurssi kehittyi yhteydessä toiseen moderniin avainsanaan sivilisaatioon. Latinan 'civis : kansalainen. Latin 'civilis : se mikä kuuluu kansalaisille. Klassisen kreikan sanasta 'polis', joka on politiikan juuri. Sivilisaatiolla ja politiikalla yhteinen perintö.

26 Elias Lönnrot: sivistys ruotsin kultur-sanan Suomalainen merkitysvastine. D.E.D. Europaeus suomensisanat bildning ja Civilisation sivistykseksi. Sittemmin puhuttu mm. sivistyneestä maailmasta, sivistyskansoista, sivistyskielistä ja sydämen sivistyksestä.

27 Sivilisaatio arvottava termi. Sivistyneet vs. barbaarit. Sivistyneet eurooppalaiset kehittyneimpiä ja hienostuneimpia. Vrt. villi-ihmiset. de Mirabeaun L'Ami des Hommes ou Traité de la Population (1757) määrittelee sivilisaation : (i) prosessi, jossa yhteiskunnista tulee hienostuneempia, (ii) tämän prosessin seurauksena saavutettu tila.

28 1700- ja 1800-lukujen taitteessa sivilisaatio alettiin nähdä ulkoiseksi ja kulttuuri taas sisäiseksi todellisuudeksi. Vrt. kahdesta vallankumouksesta saadut kokemukset: teollinen vallankumous ja Ranskan vallankumous. Valistuksen odotuksen yleisestä edistyksestä osoittautuivat katteettomiksi. Siirtymä feodalismista kapitalismiin näyttäytyi romantikoille väkivallaksi inhimillisiä tarpeita kohtaan. Ks. Mikko Lehtonen (1994) Kyklooppi ja kojootti.

29 Uusi kulttuuria koskeva diskurssi: Kulttuuri itsenäisenä arvojen sfäärinä, Henkisyys ja sisäisyys ulkokohtaisen sivilisaation vastakohtana. Kulttuuri edustaa kaikkea ikuista ja luonnollista ihmisissä, sivilisaatio kaikkea keinotekoista ja pinnallista. Luonnollisuudessaan kulttuuri yhdistettiin uskontoon, taiteeseen, perheeseen, yksityiselämään jne. Keinotekoisuudessaan sivilisaatio liitettiin yhteiskunnan koviin faktoihin: taloudellisiin ja poliittisiin instituutioihin, teknologioihin jne.

30 Talouden, politiikan ja kulttuurin sfäärit erotellaan toisistaan monin tavoin: Julkinen hallinto: ministeriöt ja muut hallinnolliset instituutiot Kasvatus ja tutkimus: vakiintuneet oppialajaot Media: sanomalehtien osastot, sfäärien erikoislehdet

31 Nyt: kulttuurivallankumous kulttuurisiksi kutsumiemme toimintojen, instituutioiden ja käytänteiden muodostama alue on kasvanut ennen näkemättömiin mittoihin. Samalla kulttuuri on saanut ainutlaatuisen merkityksen myöhäismodernien yhteiskuntien rakenteessa ja järjestymisessä, globaalin ympäristön kehityksessä sekä taloudellisten ja aineellisten voimavarojen järjestelyssä. Stuart Hall: The Centrality of Culture. Teoksessa Kenneth Thompson (toim.) Media and Cultural Regulation, Erityisesti kulttuurin tuottamisen, kierrättämisen ja vaihdon keinot ovat laajentuneet dramaattisesti kiitos uusien mediateknologioiden ja informaatiovallankumouksen Ibid.

32 Koska ihmiset tulevat ainakin länsimaissa nykyään paremmin toimeen kuin kaksisataa vuotta sitten ja koska heillä on enemmän rahaa, aikaa ja parempi koulutus kuin ennen, sekä korkea- että massakulttuurin kulutus on kasvanut suunnattomasti mikä ei ole suurikaan yllätys. Yleisöt ovat laajentuneet sellaisiin mittoihin, joita kulttuurin tuottajat eivät kaksisataa vuotta sitten olisi voineet kuvitellakaan. Donald Sassoon: The Culture of the Europeans (2006)

33 Samaan aikaan luovaa taloutta koskevat diskurssit muuttavat kulttuurin paikkaa luvun lopun Iso-Britannia: media-, design- ja taideperustaiset yritykset ristittiin luovaksi teollisuudeksi ja alettiin ymmärtää kansakunnan talouden tulevaisuuden ja maabrändäyksen ytimeksi. Vakaa usko siihen, että luova talous on talouden nopeimmin kasvava sektori.

34 Ajatus kulttuurista hyvinvoinnin tärkeänä osa-alueena liitetty uuteen taloudelliseen ajatteluun tavalla, joka tuottaa uusia tulkintoja kulttuurin roolista yhteiskunnassa. Taide itseisarvona taide välineenä lisäarvon tuottamisessa.

35 Kulttuurin tutkiminen näissä oloissa edellyttää talouden ja politiikan tutkimista (ja niiden tutkiminen vastaavasti kulttuurin tutkimista). Kulttuuri on perustava [ ] poliittista ja taloudellista ajatellen, kuten poliittinen ja taloudellinen ovat perustavia kulttuuria ajatellen ja asettavat sille rajansa. Ne laskevat vastavuoroisesti perustan toinen toisilleen mikä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että ne artikuloidaan toinen toisiinsa. Stuart Hall: The Centrality of Culture

36 Artikulaatio: (i) puhuminen, julki lausuminen (ii) yhteen liittäminen, niveltäminen, joka tekee kahdesta alkeisosasta ykseyden Esimerkki: tyhmä blondi Kuva: Flickr.com

37 Artikulaatio on identiteetin tuottamista eroista, yhtenäisyyden tuottamista fragmenteista. Artikulaatio kytkee tämän käytännön tuohon vaikutukseen, tämän tekstin tuohon merkitykseen, tämän merkityksen tuohon todellisuuteen, tämän kokemuksen tuohon politiikkaan. Nämä yhteydet puolestaan artikuloidaan osaksi laajempia rakenteita. Lawrence Grossberg: Mielihyvän kytkennät (1995)

38 Artikulaatio tarjoaa konteksteja koskevan teorian. Se määrää, että kaikki voivat toimia vain erityisissä konteksteissa ja erityisistä konteksteista, koska käytännöillä on vaikutuksia vain konteksteissa, koska identiteetit ja suhteet ovat olemassa vain konteksteissa. Käytännön ymmärtäminen sisältää teoreettisesti ja historiallisesti tämän kontekstin (re)konstruoimisen. Ibid.

39 Mitä tekemistä tällä on kaiken muun kanssa?

40 Kaikki käytännöt ovat samaan aikaan sekä konkreettisia että kompleksisia. Historiassa, yhteiskunnallisessa tuotannossa ja siis myös niitä koskevassa ymmärryksessä konkreettinen ei ole konkreettista siksi, että se olisi yksinkertaista ja empiiristä, vaan siksi, että se tuo esiin tietynlaisen välttämättömän kompleksisuuden. Stuart Hall: Marx s Notes on Method, Cultural Studies 17:2, 2003

41 Konkreettinen on monien determinaatioiden ja suhteiden muodostama kokonaisuus. Edellyttää paitsi erillisiä osiaan myös sitä, että osat säilyttävät oman erilaisuutensa ollessaan osana kokonaisuutta. Osia ei voi palauttaa johonkin viimekätiseen perustaan. Tehtävänä tutkia sekä osien erityisyyttä että niiden yhteyksiä kokonaisuuden muihin osiin.

42 Edellyttää konkreettisten suhteiden ja konjunktioiden konkreettista analysoimista. Jotta historiallista kompleksisuutta voi ajatella, on rekonstruoitava ne determinaatiot, jotka sen muodostavat. Moninaisesti määräytynyt ja eri tavoin yhdistynyt ei näyttäydy siksi mistä on alettava, vaan siksi mikä on tuotettava. Talous, politiikka ja kulttuuri eivät ole selittäjiä, vaan selitettäviä.

43 Tarvitaan metateoriaa taloudesta, politiikasta ja kulttuurista. Meta = jonkin jälkeen tuleva ja sen ylittämään pyrkivä. Metateoria taloudesta, politiikasta ja kulttuurista tarkastelee sitä, miten näitä kolmea on tuotettu ja tuotetaan. Ei kysytä mitä talous, politiikka ja Kuva: M.S. Escher kulttuuri ovat eikä oleteta, että olisivat olemassa sisäsyntyisinä ja muuttumattomina tosiseikkoina.

44 Metateoriassa ei pyritä selittämään sosiokulttuurisia ilmiöitä sillä, että ne olisivat taloutta, politiikkaa tai kulttuuria, eikä muutoksia sillä, että talous, politiikka tai kulttuuri olisivat jotenkin muuttuneet. Huomion kohteena sen sijaan se, mitä oikein tarkoitetaan, kun jotakin kutsutaan taloudeksi, politiikaksi tai kulttuuriksi. Kuva: M.S. Escher

45 Metateorian näkökulmasta politiikka, talous ja kulttuuri eivät ole olemassa selvärajaisina kokonaisuuksina, joiden erillistä historiallista kehitystä voisi tutkia. Ovat olemassa osana tiettyä konstellaatiota tai asetelmaa, osana tiettyä suhteiden kokonaisuutta, jossa on omat hallinnan ja alistuksen, determinoimisen ja determinoituna olemisen suhteensa.

46 Tehtävänä näiden kokonaisuuksien tai konjunktuurien eli yhteenliittymien moninaisten määräävyyksien ja vaikutusten tihentymien tutkiminen. Grossberg, Lawrence (2008) Onko kulttuurintutkimuksella tulevaisuuksia? Pitäisikö olla? (Tai mitä vikaa on New Yorkissa?) Teoksessa Erkki Vainikkala ja Henna Mikkola (toim.) Nykyaika kulttuurintutkimuksessa. Kuva: M.S. Escher

47 Konjunktuuri (con + iungo) on kuvaus hajautuneesta ja ristiriitaisesta sosiaalisesta muodostumasta. Rakentuu useilla akseleilla, tasoilla ja ulottuvuuksilla. Kamppailun ja neuvottelujen kautta haetaan kaiken aikaa tilapäisiä tasapainotiloja tai rakenteellisia vakauksia. Kuva: M.S. Escher

48 Olennaista on ajatella aineellisen tuotannon eri prosessien välisiä suhteita totaliteetin jäseninä, kokonaisuudessa olevina erotteluina. On toisin sanoen hahmotettava kompleksisesti rakentunutta ja eriytynyttä totaliteettia, jossa erottelut eivät liudennu vaan säilyvät. Stuart Hall: Marx s Notes on Method, 2003 (1974) tutkittaessa mitä tahansa ilmiötä tai suhdetta on käsitettävä sekä sen sisäinen rakenne se, mitä se on erottautuneisuudessaan että ne toiset rakenteet, joihin se niveltyy ja joiden kanssa se muodostaa jonkin kattavamman totaliteetin. Sekä erityispiirteet että yhteydet on tuotava esiin analysoimalla konkreettisesti konkreettisia suhteita ja konjunktioita. Ibid.

49 Summa summarum: Politiikka, talous ja kulttuuri eivät ole selvärajaisia sfäärejä, vaan osia konfiguraatioista, joilla on omat determinaatiosuhteensa. Kun politiikka, talous ja kulttuuri ovat keskinäisesti Kuva: Johnny Hart konstitutiivisia eli määrittävät kaiken aikaa toisiaan, emme voi etukäteen tietää, kuinka ne kulloinkin konkreettisesti määrittävät toisiaan.

50 Inhimillisen elämän sudokuteoria: Muutokset yhteiskunnan jossakin kohdassa tuottavat kompleksisten determinaatioiden välityksellä muutoksia toisissa kohdissa.

51 Seuraukset kulttuuriteorialle: Kulttuuria on tutkittava yhteydessä sen konteksteihin yhteiskunnallisen uusintamisen kokonaisuudessa. Kulttuuri ei ole sfääri vaan aspekti, joka on läsnä kaikessa inhimillisessä toiminnassa. Konjunktuurianalyysilla pyritään selvittämään kuinka yhteiskunnallisen uusintamisen eri aspektit artikuloituvat (niveltyvät) toisiin ja muodostavat konjunktuureja.

52 Ks. myös Mikko Lehtonen Kulttuuri sfäärinä ja aspektina. Kulttuurintutkimus 25(2008):1.