Jokihelmisimpukan (Margaritifera margaritifera) ja lohikalojen (Lohi, Salmo salar & Taimen, Salmo trutta) potentiaaliset elinalueet vedenlaadulla

Transkriptio

1 Jokihelmisimpukan (Margaritifera margaritifera) ja lohikalojen (Lohi, Salmo salar & Taimen, Salmo trutta) potentiaaliset elinalueet vedenlaadulla arvioituna Karjaanjoen vesistön alueella Janne Törrönen Itä-Suomen yliopisto Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta Historia- ja maantieteiden laitos Maantieteen Pro gradu -tutkielma Ohjaajat: Eliisa Lotsari & Anu Suonpää Huhtikuu 2016

2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Osasto Historia- ja maantieteiden laitos Tekijä Janne Törrönen (185433) Työn nimi Jokihelmisimpukan (Margaritifera margaritifera) ja lohikalojen (Lohi, Salmo salar & Taimen, Salmo trutta) potentiaaliset elinalueet vedenlaadulla arvioituna Karjaanjoen vesistön alueella Pääaine Maantiede Tiivistelmä Työn laji Pro gradu -tutkielma Päivämäärä Sivumäärä 106 Jokihelmisimpukka on maamme pitkäikäisin eläinlaji. Suomessa laji on ollut rauhoitettuna vuodesta 1955 ja se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Tutkimuskohteena oleva Karjaanjoen vesistö on ollut elinalueena jokihelmisimpukalle kirjallisten havaintojen perusteella vuodesta 1873 lähtien, mutta viime vuosina se ei ole kyennyt lisääntymään alueella. Jokihelmisimpukka on riippuvainen lohikaloista, sillä ne ovat ainoita väliisännäksi soveltuvia kaloja. Nykyisellään Mustionjoen neljä voimalaitospatoa estävät kokonaan lohikalojen vaelluksen vesistön yläosiin. Freshabit Life IP on Metsähallituksen koordinoima hanke vuosille Hankkeen yhtenä merkittävimpänä toimenpiteenä on patojen yhteyteen rakennettavien kalateiden edistäminen, jotka tulevat mahdollistamaan lohikalojen vaelluksen mereltä Karjaanjoen vesistöön ja takaisin noin 60 vuoden tauon jälkeen. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on kartoittaa jokihelmisimpukalle ja lohikaloille sopivat elinalueet vedenlaadulla arvioituna Karjaanjoen vesistön alueelta. Useissa aikaisemmissa tutkimuksissa on keskitytty lähinnä vesistöjen rakenteellisiin seikkoihin, kuten uoman pohjan raekokoon tai virtausnopeuteen. Tässä tutkielmassa keskitytään näiden sijaan vedenlaatuun ja löytämään sen rajoissa sopivimmat elinalueet. Elinalueet kartoitetaan vertailemalla raakun ja lohikalojen sietoarvoja tutkimusalueen vedenlaadun seurantoihin. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on kiintoainekuormitus, sillä se on suuri uhka etenkin nuorille simpukoille. Kasvava sedimentaatio tukahduttaa pohjasedimenttiin kaivautuneet simpukat. Kiintoainetta arvioidaan vedenlaadun seurantojen sekä VEMALA-mallinnuksen avulla. Tulokset osoittavat, että jokihelmisimpukan ja lohikalojen näkökulmasta parhaimmat elinalueet sijaitsevat tutkimusalueen pohjois- ja länsiosissa, Puneliajärven ja Pusulanjoen alueilla sekä Nummenjoen valuma-alueella. Yksittäisistä joista ja puroista mainittakoon Puneliajärven alueen Rautajoki sekä Pusulanjoen alueen Myllypuro, joissa on erinomaisen vedenlaadun lisäksi havaittu taimenkantaa. Neljä muuta vesimuodostelmaa luokiteltiin sietoarvojen perusteella elinalueiksi soveltuviksi. Vedenlaatumittausten ja VEMALA-kuormitusmallin perusteella kiintoaine ei näyttäydy nykytilanteessa uhkana. Yksittäisissä vesimuodostelmissa siitä voi olla haittaa, mutta laaja-alaisempia rajoitteita se ei aiheuta. VEMALA:n ilmastonmuutosskenaariomallin perusteella kiintoainekuormitus tulee lisääntymään tulevaisuudessa. Kiintoaine näyttäytyykin tulevaisuuden ongelmana, johon on vielä mahdollista varautua. Tutkimusalueen, ja erityisesti Mustionjoen, suuriin sameuden arvoihin tulee nykyään kiinnittää huomiota, sillä mitatut sameuden arvot ovat säännöllisesti huomattavasti korkeammat sietoarvoihin verrattuna. Mustionjoen jokihelmisimpukkapopulaatiot ovat huonossa kunnossa eikä lisääntymisestä ole varmuutta. Arvioiden mukaan populaatiot tulevat häviämään tulevaisuudessa, mikäli kunnostustoimenpiteisiin ei ryhdytä pikaisesti. Kirjallisuudessa mainittuja sietoarvoja on mahdollista arvioida Mustionjoen mittausten perusteella ja tutkia raakkukantojen mahdollista sopeutumista tietynlaiseen vedenlaatuun. Tutkielman tuloksia voidaan soveltaa elinalueiden kartoittamisessa yhdessä vesistöistä tehtyjen elinympäristöselvitysten kanssa. Avainsanat Jokihelmisimpukka, Karjaanjoen vesistö, kiintoaine, lohi, Mustionjoki, taimen, vedenlaatu, VEMALA, vesistömallijärjestelmä, vesistötutkimus

3 UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Faculty Faculty of Social Sciences and Business Studies Department Department of Geographical and Historical Studies Author Janne Törrönen (185433) Title Potential habitats of the freshwater pearl mussel (Margaritifera margaritifera) and salmonids (Atlantic salmon, Salmo salar & Brown trout, Salmo trutta) estimated by water quality in the Karjaanjoki watershed Major Geography Level Master`s thesis Date Number of pages 106 Abstract The freshwater pearl mussel (FPM) is the longest living species in our fauna. The FPM has been protected in Finland since 1955 and its conservation status is endangered. According to written observations the FPM has lived in the Karjaanjoki watershed since 1873, but in recent years the FPM has not been able to breed for unknown reasons. Salmonids are the only fish species the FPM can use as an intermediate host, and therefore the FPM is heavily dependent on salmonids. Nowadays four dams in the River Mustionjoki are blocking the migration of the salmonids and the FPM towards upper parts of the watershed. The Freshabit Life IP -project is coordinated by the Finnish Forest and Park Service (Metsähallitus) for and one of the most significant actions during the project is further building of fish ladders and enabling migration again after 60 years. The aim of the thesis is to determine the most suitable habitats for the FPM and salmonids estimated by water quality in the area of the Karjaanjoki watershed. Previous studies have focused on the water system`s structure, such as grain size and flow velocity in the river channel. This study aims at determining the most suitable habitats within the limits of water quality. Habitats are determined by comparing the salmonids` and the FPM`s tolerance with the measured water quality. The load of suspended solids was estimated by using water quality measurements and the VEMALA-nutrient loading model. Suspended solids are a special field of interest in this thesis, because the load of suspended solids is a significant threat especially for young mussels. Increasing sedimentation suffocates the small mussels living inside the sediment layer. The most suitable habitats for the FPM and salmonids estimated by water quality are located in the northern and western parts of the study area, in the areas of Puneliajärvi and Pusulanjoki and in the Nummenjoki watershed. There are two river reaches, Rautajoki in the area of Puneliajärvi and Myllypuro in the area of Pusulanjoki, where the water quality is excellent and salmonids can be found. Furthermore water quality is classified as excellent for the FPM and salmonids in four other river reaches. In present-day conditions suspended solids are not a threat for the FPM and salmonids, apart from very few formations. According to the VEMALA- climate model the load of suspended solids will increase in the future. Suspended solids are a future challenge that can still be tackled. Today attention should be paid to high turbidity levels that regularly exceed the tolerance levels of the FPM and salmonids throughout the study area. Unfortunately existing populations in the River Mustionjoki are in bad condition and breeding is uncertain. Based on recent estimations the FPM populations will, without urgent repair actions, disappear in the future. With the help of water measurements in the River Mustionjoki, it is possible to evaluate the water quality tolerance levels mentioned in the literature, and study possible adaptation to certain water quality or factor in regard to the FPM. The results of this study can be applied alongside habitat analyses in the determination of potential habitats for the FPM and salmonids. Keywords Atlantic salmon, brown trout, freshwater pearl mussel, hydrology, Karjaanjoki watershed, River Mustionjoki, suspended solids, VEMALA, water quality, watershed simulation and forecasting system

4 Sisältö Esipuhe Johdanto ja tutkimusongelma Tutkielman tausta Jokihelmisimpukan (Margaritifera margaritifera) nykytila Jokihelmisimpukan elinaluevaatimukset Suojelu ja uhkatekijät Jokihelmisimpukka Karjaanjoen vesistössä Lohen (Salmo Salar) ja Taimenen (Salmo Trutta) nykytila Lohikalojen elinaluevaatimukset Lohikalat Karjaanjoen vesistössä Mustionjoen purojen kunnostussuunnitelmat Freshabit Life IP -hanke Vedenlaatutekijät Kiintoaine Liuennut happi, lämpötila ja rauta Sameus, veden väri ja sähkönjohtavuus Ravinneolosuhteet Happamuus (ph) Tutkimuskohde: Karjaanjoen vesistö Karjaanjoen vesistö ja sen geologia Vesistön tila Hiidenveden alueen yhteistarkkailu Lohjanjärven alueen yhteistarkkailu Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailu Vesieliöstö ja suojelu Menetelmät Vedenlaadun havainnointi Elinalueiden määrittäminen Kiintoainekuormituksen mallintaminen Tulokset Kriteerit täyttävät alueet osa-alueittain ja niiden mittauksiin perustuva vedenlaatu Karjaanjoen alaosan alue Lohjanjärven alue... 46

5 5.1.3 Hiidenveden alue Vanjoen alue Puneliajärven alue Pusulanjoen alue Nummenjoen valuma-alue Nuijajoen valuma-alue Vihtijoen valuma-alue Kiintoainetilanne mittausten ja mallinnuksen perusteella Pohdinta Johtopäätökset Vedenlaatu ja kiintoainekuormitus jokihelmisimpukan ja lohikalojen kannalta Karjaanjoen vesistössä Elinalueiksi sopivat vesistöt Karjaanjoen vesistön alueella Vedenlaadun seurannan kehittämiskohteet Lopuksi Lähteet Liitteet... 79

6 Esipuhe Vesistöihin liittyvä tutkimus on kiinnostanut minua opintojeni alusta lähtien. Kandidaatin tutkielmani tein Pohjois-Savon maakuntajärvi Juojärvestä ja sen vedenlaadun nykytilasta sekä kehityksestä 1960-luvulta lähtien. Tiesin jo hyvissä ajoin, että tuleva pro gradu - tutkielmani tulee liittymään jollakin tavalla vesistötutkimuksen aihepiiriin, mutta aiherajauksen halusin pitää avoimena. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:ltä sain ohittamattoman tarjouksen ryhtyä tekemään tutkielmaa yhteistyönä heidän kanssaan. Alkuasetelma oli haastava, sillä tutkimuskohteena oleva Karjaanjoen vesistö ei ollut minulle entuudestaan tuttua aluetta. Kesän 2015 aikana suoritetun harjoittelun aikana pääsin kuitenkin konkreettisesti tutustumaan alueeseen. Tutkielman teon aikana sain mahdollisuuden tutustua itselleni tuntemattomaan lajiin nimeltä jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera), tuttavallisemmin raakku, ja sen varsin riskialttiiseen ja monimutkaiseen elinkiertoon. Jokihelmisimpukan elämä on riippuvainen useista muuttujista, joihin pyritään löytämään tasapainoa Metsähallituksen koordinoimassa Freshabit Life IP -hankkeessa. Hankkeen näkyvimpiä toimia Karjaanjoen vesistössä tulevat olemaan Mustionjokeen rakennettavat kalatiet, jotka mahdollistavat jokihelmisimpukan kehityksen kannalta elintärkeiden lohikalojen paluun Karjaanjoen vesistöön. Tutkielman tuloksia voidaan soveltaa potentiaalisten elinalueiden kartoittamisessa yhdessä vesistöissä tehtyjen elinympäristöselvitysten kanssa. Haluan kiittää tutkielmaa edesauttaneita tahoja, erityisesti ohjaajiani tutkijatohtori Eliisa Lotsaria Itä-Suomen yliopiston maantieteen oppiaineryhmästä sekä vesistötutkija Anu Suonpäätä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:stä. Heidän tarkat täsmennykset pitivät tutkielman tekijän raiteillaan. Kiitokset myös kaikille kollegoilleni maantieteen oppiaineryhmästä, vertaistuki on ollut korvaamatonta. Tutkielman tekoa ovat tukeneet Suomen Luonnonsuojelun Säätiön Rafael Kuusakosken muistorahasto sekä Iivari Smolanderin säätiö.

7 1 Johdanto ja tutkimusongelma Jokihelmisimpukka, raakku, on maamme pitkäikäisin eläinlaji (Oulasvirta 2006a: 16). Suomessa laji on ollut rauhoitettuna vuodesta 1955 ja se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (Suomen ympäristökeskus 2014a). Länsi-Uudellamaalla sijaitseva Karjaanjoen vesistö on toiminut jokihelmisimpukan elinalueena kirjallisten havaintojen perusteella vuodesta 1873 lähtien (Margaritifera margaritifera havainnot 2015), mutta viime vuosien aikana se ei ole enää kyennyt lisääntymään alueella (Valovirta 2005: 82). Jokihelmisimpukan toukka- ja nuoret kehitysvaiheet ovat hyvin herkkiä ympäristönmuutoksille. Jokihelmisimpukat ovat riippuvaisia lohikaloista, sillä ne ovat ainoita väli-isännäksi soveltuvia kaloja. Nykyään Mustionjoen neljä voimalaitospatoa estävät kokonaan lohikalojen vaelluksen vesistön yläosiin. Karjaanjoen vesistön alueella on tehty useita selvityksiä vedenlaatuun ja lohikalojen levinneisyyteen liittyen. Tutkimuksissa nostetaan esille erityisesti lohikalojen kohdalla vesistön rakenteelliset ominaisuudet, ja kunnostushankkeiden toimenpiteet kohdentuvat pääasiassa niihin. Oulasvirta (2010: 14) on korostanut pohjamateriaalin soveltuvuutta ja vedenlaadun merkitystä jokihelmisimpukan elinalueiden kartoituksessa. Tässä tutkielmassa keskitytään nimenomaan vedenlaatuun ja sen asettamiin ehtoihin raakun ja lohikalojen elinalueiden kartoituksessa. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on jokihelmisimpukan ja lohikalojen potentiaalisten elinalueiden selvittäminen vedenlaadulla arvioituna Karjaanjoen vesistön alueella (kuva 1). Vedenlaatua arvioidaan kymmenen vedenlaatutekijän perusteella. Tavoitteeseen liittyen kiinnostuksen kohteena ovat kirjallisuudessa mainitut entiset tai nykyiset taimenvesistöt, sekä kunnostussuunnitelmissa mainittujen purojen soveltuvuus elinalueiksi. Tutkielmassa syvennetään käsitystä vedenlaadun tilasta osa-alueittain jokihelmisimpukan ja lohikalojen näkökulmasta sekä kiinnitetään erityishuomiota kiintoainekuormituksen jakautumiseen. Lisäksi selvitetään, onko tutkimusalueella seurantojen ulkopuolisia, erityisesti kirjallisuudessa potentiaalisiksi mainittuja alueita, jotta näiden soveltuvuus mahdollisiksi elinalueiksi saadaan selvitettyä myöhemmissä tutkimuksissa. Tutkielmassa vastataan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 6

8 1. Millainen on Karjaanjoen vesistön osa-alueiden vedenlaatu sekä kiintoainekuormitus jokihelmisimpukan ja lohikalojen kannalta? 2. Mitkä tutkimusalueen vesistöt täyttävät jokihelmisimpukan ja lohikalojen elinaluevaatimukset vedenlaadulla mitattuna? 3. Miltä osin vedenlaadun seurantaa tulisi laajentaa tutkimusalueella? Tutkielma on osa Freshabit Life IP -hankekokonaisuutta ja tehty yhteistyössä Länsi- Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n kanssa. Freshabit Life IP -hankkeen puitteissa Mustionjoen jokihelmisimpukkakannalle suunnitellaan elvytystoimia. Yhtenä merkittävimmistä toimenpiteistä tulevat olemaan patojen yhteyteen rakennettavat kalatiet, jotka mahdollistavat lohikalojen vaelluksen mereltä Karjaanjoen vesistöön ja takaisin noin 60 vuoden tauon jälkeen. Jokihelmisimpukkakanta on merkittävimpiä syitä siihen, miksi vesistön pohjaa tukkivaa kiintoainekuormitusta tulee vähentää ja lohikalakanta elvyttää Karjaanjoen vesistössä. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (2002) arvion mukaan eteläsuomalaisia jokihelmisimpukkakantoja on mahdollista käyttää apuna hävinneiden Keski-Euroopan kantojen palauttamiseen. Tutkielman tulosten perusteella suojelu- ja kunnostustoimenpiteet voidaan ohjata elinalueiltaan potentiaalisimpiin vesistöihin ja niiden valuma-alueille erityisesti kiintoainekuormitusta silmällä pitäen. 7

9 Kuva 1. Karjaanjoen vesistön sijoittuminen ja vesistön alueella sijaitsevat kunnat sekä vesistön osavaluma-aluejako. Käsitteistön kohdalla on huomioitavaa, että Karjaanjoen vesistö ja vesistön käsittämä valuma-alue toimivat synonyymeinä. 8

10 2 Tutkielman tausta 2.1 Jokihelmisimpukan (Margaritifera margaritifera) nykytila Jokihelmisimpukan elinaluevaatimukset Jokihelmisimpukka on hitaasti kasvava, väriltään kullan- tai tummanruskea simpukkalaji, jonka keskimääräinen pituus vaihtelee cm välillä. Muutamat tunnetut yksilöt ovat eläneet jopa yli 200-vuotiaiksi, mutta keskimäärin ne saavuttavat noin 120 vuoden iän. Raakun elinaluevaatimukset ovat korkeat se kelpuuttaa elinalueekseen ainoastaan runsaasti virtaavia, varjoisia, viileitä, runsaan happipitoisuuden omaavia sekä puhtaita jokia tai puroja. Vesistön pohjan on oltava huokoinen ja lämpötilan oltava juuri sopiva. Lisääntymisedellytyksenä on tarpeeksi tiheää lohi- tai taimenkanta, sillä ne ovat ainoat kalalajit, joita raakun toukat käyttävät väli-isäntinään. (Suomen ympäristökeskus 2014a.) Sattumalla on valtava rooli raakkujen kehityksessä. Arvioiden mukaan noin miljoonasta raakun toukasta noin 99,9 % kuolee ennen kuin ne ehtivät saavuttaa 5 vuoden iän. (Valovirta 2005: 86.) Jokihelmisimpukka pystyy lisääntymään ainoastaan luonnontilaisissa tai luonnontilaisen kaltaisissa vähäravinteisissa eli oligotrofisissa vesistöissä. Muita sopivia elinalueita jokien ja purojen lisäksi ovat nivat, virrat, kosket sekä virtasuvannot. (Valovirta 2006a: 30.) Lähteiden on tulkittu edesauttavan raakun selviytymistä, sillä kesällä lähteet viilentävät ympäröivää vettä ja talvella ne estävät pohjaa jäätymästä virtauksen kanssa (Oulasvirta 2006b: ). Jokihelmisimpukan elinkierrossa on havaittavissa kaksi niin sanottua pullonkaulavaihetta. Ensimmäinen ajoittuu syksyyn, jolloin naaras vapauttaa pienet toukat veteen. Toukkien on löydettävä lohikala isännäkseen talvikuukausien ajaksi ja arvioiden mukaan toukka selviää vedessä noin kuusi päivää ilman isäntäkalaa. Toinen kriittinen hetki koittaa loisimisvaiheen jälkeen keväällä tai kesällä, jolloin nuoret simpukat putoavat isäntäkalan kiduksista vesistön pohjaan ja kaivautuvat pohjasedimenttiin. Sedimentin sisällä ne viettävät noin 1 7 ensimmäistä elinvuottaan, tässä vaiheessa kiintoainekuormituksella on suuri merkitys, jotta pohjassa elävät simpukat saisivat riittävästi happea. Kasvettuaan noin senttimetrin mittaiseksi simpukat nousevat näkyviin pohjalle. (Oulasvirta 2006a: ) Elinkierrossa ei ole havaittavissa tiettyä vuodenaikaa, joka olisi erityisen olennainen vedenlaadun osalta raakun kehityksessä, vaan vaatimuksena on vedenlaadun säilyminen hyvänä läpi vuoden. 9

11 Tutkimuksissa esitetyissä sietoarvoissa (taulukko 1) on pientä vaihtelevuutta, mutta Varandas ym. (2013: 383) toteavat, että jokihelmisimpukan elinvaatimukset ovat melkein samat kaikkialla Euroopassa. Eroavaisuuksia löytyy ainakin lämpötilojen, happamuuden sekä fosforipitoisuuksien kohdalla verrattaessa esimerkiksi Iberian niemimaan ja pohjoisten alueiden raakkukantoja keskenään. Tutkielmassa on huomioitu suomalaisten tutkimusten lisäksi useita tutkimuksia esimerkiksi Etelä-Euroopasta, erityisesti Portugalissa on tehty useita aiheeseen liittyviä tutkimuksia. Taulukko 1. Raakun sietoarvot vedenlaadulle kirjallisuuden perusteella. Tarkemmat tiedot vedenlaatutekijöistä kappaleessa 2.5. Vedenlaatutekijä Sietoarvo Lähde Lämpötila Happamuus Happi (liuennut) Fosfori Typpi Sameus Väri Sähkönjohtavuus Kiintoaine < 18 C < 23 C < 23 C 0 23 C 6 7 6,7 7,6 < 7 < 7,5 > 9 mg/l* > 9,7 mg/l > 9 mg/l > 10 mg/l 5 15 µg/l µg/l < 15 µg/l < 1000 µg/l (Kok.N) < 125 µg/l (Nitraatti) < 1 FNU < 1,9 NTU (nuoret) < 80 mg Pt/l < 90 mg Pt/l < 10 ms/m < 4 ms/m < 10 ms/m < 10 ms/m < 3 mg/l < 20 mg/l < 30 mg/l (Suos. < 10 mg/l) 10 Valovirta 2006a: 31 Varandas ym. 2013: 387 Reis 2003: 450 Moog ym. 1998: 2442 Valovirta 2006a: 31 Reis 2003: 450 Varandas ym. 2013: 387 Skinner ym. 2003: 8 Oulasvirta ym. 2015: 147 Moorkens 2000: 38 Varandas ym. 2013: 387 Teixeira ym. 2010: 10 Degerman ym. 2009: 16 Moog ym. 1998: 2442 Söderberg ym. 2008: 17 Degerman ym. 2009: 18 Degerman ym. 2009: 16 Degerman ym. 2009: 16 Österling ym. 2010: 763 Degerman ym. 2009: 16 Österling & Högberg: 2014: 217 Degerman ym. 2009: 18 Varandas ym. 2013: 387 Skinner ym. 2003: 9 Valovirta 1999: 16 Oulasvirta ym. 2015: 138 Varandas ym. 2013: 387 Skinner ym. 2003: 11 Rauta < 1500 mg/l Valovirta 2006a: 31 *Tutkimuksessa mainittiin liuenneen hapen vähimmäispitoisuudeksi 90 mg/l, joka todennäköisesti on kirjoitusvirhe ja sillä tarkoitettaneen 9,0 mg/l pitoisuutta.

12 2.1.2 Suojelu ja uhkatekijät Jokihelmisimpukka lukeutuu Euroopan unionin luontodirektiivin II ja V liitteissä säädettyjen eläinlajien joukkoon. Liitteissä mainittujen eläinlajien suojeluun on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita (Natura alueet), lisäksi lajistoon kuuluvan yksilön luonnosta ottaminen ja hyödyntäminen vaativat sääntelyperustan. (Suomen ympäristökeskus 2013a.) Jokihelmisimpukka on luonnonsuojeluasetuksessa (LSA, 160/1997) säädetty koko maassa rauhoitetuksi eläinlajiksi sekä erityisesti suojeltavaksi uhanalaiseksi eläinlajiksi. Raakun uhanalaisuusluokaksi mainitaan erittäin uhanalainen (EN). Jokihelmisimpukka on ollut rauhoitettuna Suomessa vuodesta 1955 lähtien. (Suomen ympäristökeskus 2014a.) Suomessa oli vielä 1900-luvun alkupuolella yli 200 vesistöä, joissa raakku eli ja kykeni lisääntymään. Määrä on pienentynyt 2000-luvulle tultaessa, nykyisin raakkuvesistöjä on noin 90 ja lisääntymiseen sopivien vesistöjen lukumäärä jää alhaisemmaksi. (Suomen ympäristökeskus 2014a.) Valovirta (2006b: 25) arvioi raakkuvesistöjen määrän noin 70:ksi. Elinalueiden vähenemisen lisäksi raakkua ovat uhanneet ja uhkaavat edelleen vesistörakentamisesta ja sääntelystä aiheutuvat vesistöjen rakenteelliset muutokset, lohi- tai taimenkannan väheneminen tai niiden vaelluksen estäminen, vesistöjen pilaantuminen sekä rehevöityminen, happosateet ja helmenkalastus. Tutkielman kannalta huomionarvoisimmat uhat ovat valuma-alueella tapahtuvat ojitustoimenpiteet sekä maanperän muokkaustoimenpiteet, joiden seurauksena vesistöjen kiintoainekuormitus kasvaa. (Suomen ympäristökeskus 2014a.) Kohonneen kiintoainekuormituksen seurauksena kasvava sedimentaatio uhkaa raakkukantoja tukehduttamalla pohjalla eläviä pieniä simpukoita. Etelä- Suomen raakkukannoille suurimmiksi tuhon aiheuttajiksi on mainittu maa- ja metsäojituksista syntyvä kiintoainekuormitus, vesistöjen ravinnepitoisuuksien nousu ja happipitoisuuden aleneminen sekä vesistöjen patoaminen. (Oulasvirta 2006a: 22.) Suomessa runsaimmat raakkukannat sijaitsevat Pohjois-Suomessa (kuva 2). Karjaanjoen vesistön kanta luokitellaan heikoksi, joten kunnostustoimenpiteille ja tutkimukselle on tarve. Etelä-Suomessa moni elinalue on hävinnyt, mutta niin on käynyt myös Pohjois-Suomessa parhaimpien elinalueiden läheisyydessä. Tämä kuvastaa raakun elinalueilleen asettamaa vaativuutta ja lajin haavoittuvuutta ympäristönmuutoksille. Kuvasta 2 havaitaan kantojen suuri vaihtelu Pohjoismaiden välillä. Ruotsissa ja Norjassa kannat ovat huomattavasti laajemmalle levinneet Suomeen verrattuna. Elinalueet ovat säilyneet Norjassa ja Ruotsissa paremmin, sillä esimerkiksi Norjassa mainitaan olevan nykytiedon perusteella

13 raakkuvesistöä (Oulasvirta ym. 2015: 18). Raakkujen lukumäärät ovat myös suuremmat kuin Suomessa. Kuva 2. Raakun elinalueet Suomessa ja Euroopassa (Valovirta 2006b: 25 & 27). Luontaisia vihollisia raakulla on vähän ja ihminen onkin raakun suurin uhka. Saalistajista saukko, minkki ja piisami kykenevät rikkomaan raakun kovan kuoren. Majavat vaikuttavat raakun elinolosuhteisiin patoamalla jokia ja muuttamalla virtausolosuhteita. Linnustosta suurimman uhkatekijän muodostavat lokit ja varikset. (Oulasvirta ym. 2015: ) Raakun suojelussa on huomioitava, että itse simpukan suojelun ohessa yhtä merkittävää on suojella simpukan havaitut elinalueet. Raakku toimii indikaattorilajina, sillä runsaslukuisa ja lisääntyvä raakkukanta kertoo vesistön luonnontilaisuudesta. (Valovirta 2011: 218.) Jos populaatiossa on havaittavissa vain tietyn ikäisiä yksilöitä, kertoo se jostakin historiallisesta ympäristönmuutoksesta, jonka jälkeen raakut eivät ole kyenneet lisääntymään. Raakkua pidetään virtavesien avainlajina, sillä se puhdistaa vettä suodattamalla sitä itsensä läpi parantaen samalla esimerkiksi lohikalojen elinolosuhteita. Avainlajin häviämisellä on todettu olevan negatiivinen vaikutus ekosysteemin rakenteisiin. (Oulasvirta 2006a: ) Raakku ylläpitää ekosysteemiä ja tarjoaa elintilaa muille lajeille, täten raakkua voidaan kutsua sateenvarjo -eliölajiksi (engl. umbrella species). Raakun häviäminen luonnosta aiheuttaisi suuria muutoksia ekosysteemien toimintaan, täten raakkua kutsutaan myös suojelutoiminnan lippulaiva -eliölajiksi (engl. flagship species). (Oulasvirta ym. 2015: 18.) 12

14 Hoitosuosituksina on mainittu raakun elinalueiden läheisyydessä tapahtuvien rakennus-, säännöstely-, ruoppaus-, ojitus- ja muiden vastaavien hankkeiden hoitaminen niin, ettei niillä ole raakun kannalta negatiivisia vaikutuksia vesistön rakenteeseen, vedenlaatuun tai kasvillisuuteen. Maatalouden kuormitukselta suojaavat suojakaistat ja riittävän tiheät lohi- tai taimenkannat ovat hoitotoimenpiteinä merkittävässä roolissa. (Suomen ympäristökeskus 2014a.) Riittävänä lohikalakantana pidetään lohen osalta noin viittä yksilöä aaria kohden ja taimenen osalta noin yksilöä aaria kohden. Osalle raakkukannoista kumpikin lohikaloista soveltuu väli-isännäksi, mutta osan kannoista on todettu olevan enemmän taimenesta tai lohesta riippuvaisia. (Oulasvirta 2006a: 21.) Oulasvirta ym. (2015: 35) esittävät, että Fennoskandiassa raakun suojelun kannalta olennaisimmat toimenpiteet liittyvät uusien kantojen etsintään ja kartoitukseen, nykytilan arviointiin, tiedossa olevien kantojen valvontaan, kunnostus- ja ennallistamistoimenpiteisiin sekä siirtoistutuksiin Jokihelmisimpukka Karjaanjoen vesistössä Karjaanjoen vesistön eteläosassa sijaitseva Mustionjoki on toiminut elinalueena jokihelmisimpukalle hyvin pitkään, ensimmäiset kirjalliset havainnot ovat vuodelta 1873 (Margaritifera Margaritifera havainnot 2015). Åminneforsin padon alapuolella elävä raakkupopulaatio on tutkimusalueen ainoa lisääntymiskykyinen populaatio ja täten suojelullisesti arvokas. Populaation lisääntymiskykyisyydestä huolimatta sen lisääntymisestä ei ole täyttä varmuutta. Vuonna 1997 muutamia nuoriakin yksilöitä havaittiin tutkimusalueella, pääosin vuotiaita yksilöitä, joten alueella on tapahtunut pienen mittakaavan lisääntymistä. Muutamia raakkupopulaatioita on havaittu ylempänä Mustionjoessa, mutta näissä populaatioissa ei ole havaittu nuoria yksilöitä. (Valovirta 2005: 82.) Arvioiden mukaan täysimääräinen lisääntymiskyky palautuisi, mikäli lohikalakanta saataisiin palautettua alueelle. Tämä vaatisi elinolosuhteiden parantamista ja kalateiden rakentamista. Mustionjoki on nykytietämyksen mukaan tutkimusalueen ja samalla koko Uudenmaan ainoa raakkuvesistö. (Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2002.) Mustionjoen raakkupopulaatioiden tulevaisuus on uhattuna, sillä populaatiot tulevat häviämään parin vuosikymmenen aikana, mikäli elvytystoimiin ei ryhdytä pikaisesti. Nykytilanteessa olennaisia toimenpiteitä ovat lisääntymisen heikkoon tilaan johtaneiden syiden selvittäminen sekä elinalueiden vedenlaadun ja pohjamateriaalin soveltuvuuden arviointi. (Oulasvirta 2010: 14.) 13

15 Mustionjoen raakkupopulaation kooksi on arvioitu eri lähteiden mukaan noin yksilöä (ks. Valovirta 2006b: 26 sekä Dufva & Marttunen 2010: 32). Arvioiden mukaan Suomessa elää yhteensä noin kolme miljoonaa raakkuyksilöä (Valovirta 2006b: 25, ks. kuva 2), joten Mustionjoen alueen populaatiot ovat huomion tarpeessa. Mustionjoen raakkupopulaatioiden ikä vaihtelee, sillä Åminneforsin voimalaitoksen alapuolisen alueen keski-ikäisessä populaatiossa esiintyy nuorempiakin yksilöitä, mutta muualla jokialueella elävät yksilöt ovat vanhempia lohikalojen puutteen seurauksena. Raakut pysyvät kuitenkin sukukypsinä ikävuoden jälkeen loppuelämänsä ajan, joten kunnostustöille on selkeä peruste (Oulasvirta ym. 2015: 16). Eteläsuomalaisen raakkukannan säilyttäminen ja turvaaminen eivät ole ainoastaan Mustionjoen itsensä hyväksi, vaan ne voivat olla uusi mahdollisuus Keski-Euroopan kadonneille raakkukannoille. Uudenmaan ELY-keskuksen (2002) mukaan Mustionjoen raakkupopulaatioita voidaan mahdollisesti käyttää apuna kantojen palauttamisessa Keski-Euroopan elinalueille. Raakun levinneisyyteen liittyviä kartoituksia Uudellamaalla on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tehty muutamia, esimerkiksi vuoden 1997 ja 2010 kartoitukset (ks. Valovirta 1999, Uudenmaan ELY-keskus 2002 & Oulasvirta 2010). Oulasvirta (2010: 11) mainitsee jokihelmisimpukalle sopiviksi habitaateiksi pohjanlaatua sekä virtausolosuhteita silmämääräisesti arvioimalla Puneliajärven alueelta Rautajoen, Pitkälänkosken-Nahkakosken alueen Vanjoessa sekä Siikalankosken Saavajoessa. Arviot on tehty sukeltamalla. Mustionjoessa sijaitsevan Åminneforsin pato uusittiin vuonna 1956 (Uudenmaan ympäristökeskus 1995: 30). Tämän toimenpiteen voidaan katsoa olevan ratkaisevassa asemassa Karjaanjoen vesistön ja jokihelmisimpukan välisessä vuorovaikutuksessa. Pato uusittiin voimalaitoskäyttöön ja myöhemmin kolme muuta voimalaitospatoa rakennettiin Mustionjokeen. Energiantuotanto ja siihen liittyvät paineet asettivat alun perin lohikalat ja samalla jokihelmisimpukan ahtaalle rakenteellisilla muutoksilla. Myöhemmin esimerkiksi teollisuus sekä maa- ja metsätalous ovat osaltaan vaikuttaneet vedenlaatuun. Taustalla on ihmisen luontoon kohdistuva hyödyntäminen ja siitä koituva negatiivinen kehityskulku ekosysteemien toiminnalle ja niiden sisäiselle vuorovaikutukselle. 14

16 2.2 Lohen (Salmo Salar) ja Taimenen (Salmo Trutta) nykytila Lohikalojen elinaluevaatimukset Veden lämpötilalla on vaikutus mätimunien kehittymiseen, mitä korkeampi lämpötila on, sitä nopeammin poikaset kehittyvät ja päinvastoin. Toisaalta liian lämmin vesi lisää mätimunien hapentarvetta, samalla kun veteen liuenneen hapen määrä vähenee. Veden virtausnopeudella on suuri rooli pohjasoran sisällä olevan mädin happitilanteeseen, nopea virtaus pitää happitilanteen hyvänä ja kuljettaa haitallisia aineenvaihduntatuotteita pois. Vesistön happamuuden ollessa 4,5 5,0 siitä koituu akuuttia vahinkoa lohikalojen mätimunille, tappava tilanne on ph:n laskiessa alle 4,0:n. Vahinkoa aiheutuu lisäksi ph:n noustessa yli 9,0:n. Kiintoainekuormituksen raekoko on merkittävässä roolissa, sillä mitä hienorakeisempaa aines on, sitä syvemmälle sitä kulkeutuu vesistössä ja lopulta enemmän ainesta sedimentoituu vesistön pohjaan. Karkea kiintoaines (> 1 mm) voi muodostaa pohjalle tasaisen kerroksen, "maton", joka voi estää poikasten nousun pohjasorakosta tai ne joutuvat hapenpuutteen seurauksena nousemaan liian aikaisin. (Louhi & Mäki-Petäys 2003: 8 11.) Bjornn & Reiser (1991: 85) kertovat tutkimuksesta, jonka mukaan lohikalat välttelevät vesistöjä, joissa kiintoainepitoisuus ylittää 4,0 mg/l. Kiintoainepitoisuuden sietoarvoista on vaihtelevia arvioita, sillä kalavesidirektiivissä (78/659/ETY) ohjeistetaan lohivesille sopivaksi kiintoaineen sietoarvoksi 25 mg/l. Österlingin ym. (2010: 765) tutkimuksen mukaan taimenten esiintymisellä ja sameudella on selkeä yhteys, taimenet viihtyvät alle 1,4 NTU sameusarvoisessa vedessä. Rautapitoisuuden osalta lohikalojen sietoarvot maamme vesistöissä vaihtelevat riippuen vesistön humuspitoisuudesta. Taimenen poikasille humuksettomassa happamassa vedessä tappavan rautapitoisuuden sietoarvo on noin 2 mg/l, toisaalta suomalaisissa humuspitoisissa vesissä sietoarvot saattavat kohota jopa noin mg/l saakka. Tutkimuksissa on mainittu 0,9 mg/l rautapitoisuuden olleen pienin kaloille haitallinen rautapitoisuus. (Rinne ym. 2012: 13.) Soimakallio ja Savolainen (1999: 50) mainitsevat liukoisen raudan pitoisuuden sietoarvoksi lohen osalta 0,9 mg/l, kun ph on välillä 6,5 7,5. Heidän mukaansa lohelle veden väriarvolla ei ole sinänsä merkitystä tai sillä ei ole rajoittavaa vaikutusta. Lohikaloille sietoarvojen löytäminen on haasteellisempaa verrattuna jokihelmisimpukan vastaaviin (vrt. taulukot 1 2), erityisesti veden ravinnepitoisuuteen liittyen tarkkoja sietoarvoja ei kirjallisuudessa esitetty. Lohikalojen osalta useissa tutkimuksissa, muun 15

17 muassa Mäki-Petäys ym. 2000, Haapala ym. 1998, Huusko ym. 2003, Armstrong ym sekä Vehanen ym. 2014, korostetaan veden virtausnopeuden, pohjan raekoon, syvyyden tai muutoin pohjamateriaalin tärkeyttä. Saura ym. (2010) ovat käyttäneet poikastuotantoalueiden kriteereinä myös pohjan laatua, virtausta sekä veden syvyyttä. Lohikalojen voidaan olettaa olevan vähemmän vaativia vedenlaadun suhteen kuin raakun, mutta vähintäänkin yhtä vaativia vesistön rakenteen suhteen. Horne & Goldman toteavat (1994: 311), että yleisesti ottaen esimerkiksi suurilla vesikasveilla on suuri vaikutus kalalajiston monipuolisuuteen. Taulukko 2. Lohikalojen sietoarvot vedenlaadulle kirjallisuuden perusteella. Vedenlaatutekijä Sietoarvo Lähde Lämpötila Happamuus Happi (liuennut) 7 18 C 5 25 C 4 13 C (kutuaika) 6 22,5 C (optim. 15,9 C)** 4 20 C (optim. 13,1 C)* mg/l mg/l Niinimäki & Penttinen 2014: 14 Jonsson & Jonsson 2011: 54 Armstrong ym. 2003: 156 Armstrong ym. 2003: 162 Armstrong ym. 2003: 162 Louhi & Mäki-Petäys 2003: 11 Jonsson & Jonsson 2011: 55 Louhi & Mäki-Petäys 2003: 9 Niinimäki & Penttinen 2014: 12 Fosfori 9,2 µg/l* Eklöv ym. 1998: 35 Typpi - - Sameus Väri 2,6 NTU* 1,4 NTU* 40 mg Pt/l* Ei rajoita ** Eklöv ym. 1998: 35 Österling ym. 2010: 765 Eklöv ym. 1998: 35 Soimakallio & Savolainen 1999: 50 Sähkönjohtavuus 46,3 ms/m* Eklöv ym. 1998: 35 Kiintoaine Rauta *Taimenelle **Lohelle < 25 mg/l < 4 mg/l < 2 mg/l (humuks.)* < 1700 mg/l (humusp.)* < 0,9 mg/l (kun ph 6,5 7,5)** Kalavesidirektiivi (78/659/ETY) Bjornn & Reiser 1991: 85 Rinne ym. 2012: 13 Soimakallio & Savolainen 1999: 50 16

18 2.2.2 Lohikalat Karjaanjoen vesistössä Mustionjoessa sukukypsien lohikalojen ainoa saavutettavissa oleva poikastuotantoalue on Åminneforsin voimalaitoksen ja mereen rajoittuvalla alueella (Saura ym. 2010: 27). Mustionjoen neljä voimalaitospatoa muodostavat nousuesteet merestä nouseville lohille sekä taimenille (kuva 3). Mustionjoki on voimakkaasti säännelty padottamisesta johtuen ja virtaaman muutoksilla on suuri rooli poikastuotantoalueiden potentiaaliin. (Saura ym. 2010: 38.) Mustionjoki luokitellaan reheväksi, mutta rehevyyttäkin haitallisempaa kalaston ja simpukoiden kannalta on kiintoainekuormitus, joka on paikoin runsasta. Kiintoaines on haitallisinta lohikalojen mädille ja pienpoikasille. (Saura ym. 2010: 13.) Mustionjokeen laskevat purot laskevat jokeen ennen Åminneforsin voimalaitosta. Taimenille kyseiset purot olisivat potentiaalisia lisääntymisalueita, jos ne pääsisivät niihin nousemaan (Saura ym. 2010: 27). Mustionjokeen laskevista puroista ainoastaan Mossabäckenissa (kuva 3) on tavattu luonnonvaraista taimenkantaa. Muut taimenkannat elävät tutkimusalueen pohjoisemmissa osissa Lohjanjärven sekä Hiidenveden yläpuolisissa joissa ja puroissa. Tärkeimmät näistä ovat Someronjoen-Pitkiönjoen reitti, Saavajoen reitti sekä Vihtijoen reitti. (Saura 2005: 94.) Hunsalanjoen alueella on havaittu luontaisesti lisääntyvä taimenkanta, esille nostetaan lisäksi taimenille sopivaksi elinalueeksi kunnostettu Nuijajoen-Pyhäjärven alue (Vesistöjen erityissuojelutyöryhmä 1992: 154). Havaintojen perusteella taimen puuttuu monilta elinvaatimukset täyttäviltä alueilta (Saura 2005: 94). 17

19 Kuva 3. Kunnostuskohteiksi esitetyt purot sekä voimalaitospatojen sijainnit Mustionjoessa. mukaillen Rinteen ym. (2012: 4 & 8) karttaesityksiä. Kunnostuksilla on tarkoitus parantaa vaelluskalakantojen sekä raakun lisääntymisedellytyksiä (Rinne ym. 2012: 2). Kalateiden rakentaminen on tarkoitus aloittaa Åminneforsin ja Billnäsin (suom. Pinjainen) padoista (Karonen ym. 2015a: 185). Kaikki kalatiet tulevat todennäköisesti olemaan patojen yhteydessä olevia teknisiä kalateitä (Raaseporin kaupunki 2015). Kallio-Nyberg ym. (2001) ovat selvittäneet taimenten levinneisyyttä kansallisella tasolla. He ovat eritelleet mereen ja järveen vaeltavien taimenten sekä purotaimenten levinneisyysalueet Suomessa. Karjaanjoen vesistössä purotaimenten osuus taimenista on selkeästi suurin, sen sijaan järveen vaeltava taimen puuttuu vesistöstä kokonaan. (Kallio-Nyberg ym. 2001: ) Selvityksen mukaan tutkimusalueella alkuperäistä ja omavaraista purotaimenkantaa on havaittu Hiidenveden-Karjaanjoen, Vaherman laskupuron (Myllypuro), Hirvijoen sekä Nummenjoen (Leppäkorvenpuro) alueilla (Kallio-Nyberg ym. 2001: 36). Muutoin taimenkantaa on havaittu Hiidenveden alueen Hongistonpurossa sekä Väänteenjoessa, Vanjoen alueella Vanjoessa, Radinojassa ja Maijanojassa, Puneliajärven alueelta Hunsalanjoessa, Saavajoessa, Raudanjoessa sekä Kyrönojassa. Pusulanjoen alueelta taimenia on havaittu Härkäjoessa. Nuijajoen valuma-alueella taimenvesistöjä ovat Nuijajoki sekä Kissanoja (Maasillanoja) ja Vihtijoen valuma-alueella Vihtijoki, Mätäjoki, Sitinoja sekä Myllyoja. (Kallio-Nyberg ym. 2001: ) 18

20 Saura (2001) on tutkimuksessaan kartoittanut Suomenlahteen laskevien jokien taimenkantoja sekä arvioinut potentiaalisia taimenjokia. Potentiaalisiksi luokittelut alueet on kartoitettu joko kirjallisuuden perusteella (vanhat tunnetut taimenvedet) tai ne on arvioitu potentiaalisiksi kunnostustöiden tai kalateiden rakentamisen seurauksena. Mustionjoki mainitaan kirjallisuuden perusteella potentiaaliseksi, sillä se on todistetusti ollut taimenen elinaluetta ennen nousuesteiden rakentamista. Potentiaali on edelleen korkea, sillä vesistön on arvioitu olleen aikoinaan yksi maamme merkittävimmistä vaelluskalojen kutujoista ennen sen patoamista vuonna (Saura 2001: ) 2.3 Mustionjoen purojen kunnostussuunnitelmat Mustionjoen puroille on tehty kunnostussuunnitelmat vuonna 2012 (ks. Saura ym. 2010). Kunnostussuunnitelmissa on pyritty ratkaisuihin, joilla on ensisijaisesti parantava vaikutus jokihelmisimpukan ja lohikalojen elinolosuhteisiin sekä lisääntymisedellytyksiin. Ratkaisuiksi on mainittu muun muassa kutupaikkojen määrän kasvattaminen sekä niiden laadun parantaminen, kuin myös elinalueiden laadun parantaminen. Tavoitteet pyritään saavuttamaan ilman maa- ja metsätaloudelle koituvia haittavaikutuksia. (Rinne ym. 2012: 2.) Sauran ym. (2010: 19) tutkimuksessa todetaan, että kaikkia puroja on ihmisen toimesta muokattu, mutta moni virtaa vielä lähes luontaisissa uomissaan, joten kunnostustyöt lohikalojen hyödyksi ovat vielä mahdollisia. Kunnostustöiden kohteeksi on esitetty yhteensä kahdeksaa puroa (kuva 3). Kunnostustoimenpiteitä olisivat kiveäminen, soraistus, soraikon puhdistus, syvänteiden kaivaminen, vesikasvillisuuden niitto sekä vaellusesteiden poisto. Kiveämisen tarkoituksena on purojen virtausnopeuden muuttaminen ja siihen liittyvän vaihtelun lisääminen, samalla luodaan lisää piilopaikkoja poikasille sekä parannetaan pohjan stabiiliutta. Soraistuksella pyritään lisäämään lohikalojen kutemiselle sopivan pohjamateriaalin määrää. Soran raekoolla on merkitystä kutemisen onnistumiseen, joten raekoon siivilöinti oikeaan kokoon on huomioitava. Syvänteitä kaivamalla monipuolistetaan elinalueita ja lisätään elintilaa. Lohikalojen liikkumista merkittävästi haittaavaa vesikasvillisuutta poistetaan tarpeen mukaan. Vaellusesteiksi luokitellaan luonnollisesti puun oksista, rungoista tai kivistä muodostuneet esteet sekä ihmisen luomat esteet. Kunnostustöiden tavoitteena on kaikkien esteiden poistaminen tai kalateiden rakentaminen. (Rinne ym. 2012: ) Kohteesta 19

21 riippuen kunnostustyöt tulisi tehdä joko käsityönä tai koneellisesti avustettuna (Rinne ym. 2012: 19). Kunnostustöiden laajuus alueella vaihtelee purokohtaisesti noin 200 metristä hieman yli kilometriin (Rinne ym. 2012: 19 27). Valovirta muistuttaa (2006a: 35) raakun haavoittuvuudesta elinalueilla tapahtuviin muutoksiin, mikä on huomioitava kunnostuksissa. Valovirran mukaan pelkästään lohikaloja palvelevat kunnostustyöt eivät edesauta raakun selviytymistä ja suojelua. Mustionjoen kunnostuksesta on tehty Dufvan & Marttusen valmistelema monitavoitearviointi vuonna Toteutusvaihtoehtoja arvioitiin haastatteluiden perusteella. Vaihtoehtoina olivat nykytilan säilyttäminen, istutuksiin perustuva vaihtoehto, kalateiden rakentamiseen perustuva vaihtoehto sekä kaiken kattava vaihtoehto, jossa tehdään kaikki mahdolliset toteutettavissa olevat toimenpiteet. Haastatteluiden perusteella neljäs, eli kaiken kattava vaihtoehto katsottiin toimivimmaksi ratkaisuksi. (Dufva & Marttunen 2010: 7 8.) Kyseisessä vaihtoehdossa kaikkien patojen yhteyteen rakennettaisiin luonnolliset kalatiet, suoritettaisiin lohikalojen ja jokihelmisimpukoiden istutuksia ja ylisiirtoja, kunnostettaisiin poikastuotantoalueita ja rajoitettaisiin kalastusta (Dufva & Marttunen 2010: 24). Kokonaisuutena vaihtoehdon toteuttamiskelpoisuus on arvioitu kohtalaiseksi (Dufva & Marttunen 2010: 100). Tämän tutkielman tarkoituksena on edesauttaa potentiaalisten elinalueiden kartoittamisprosessia ja kohdentaa kunnostustoimenpiteitä raakun ja lohikalojen kannalta tärkeille alueille. Mikäli Mustionjokeen rakennettaisiin kalatiet (kuva 3) ja kunnostustoimenpiteisiin ryhdyttäisiin, olisi Mustionjoen kokonaispoikastuotantopotentiaali noin 5300 vaelluspoikasta, josta lohen poikasten osuus on noin 3400 ja taimenen poikasten noin 1800 (Saura ym. 2010: 27). Tuotanto vaatisi arviolta 240 aikuisen lohikalan pääsyä kutualueille. Arvioiden mukaan pelkkä luonnontuotanto ei pysty turvaamaan riittävää nousukalojen määrää, vaan istutukset ovat välttämättömiä. (Saura ym. 2010: 4.) Tulevaisuutta ajatellen on positiivista, että Åminneforsin alapuolisella alueella on havaittu runsaasti istutusperäisiä vaelluskalakantoja (Uudenmaan ympäristökeskus 1995: 30). Mustionjoen virtapaikkojen sopivuutta lohikalojen poikastuotantoon on tutkittu habitaattimallinnuksella. Mallinnuksen perusteella virtapaikoista kaikki paitsi yksi, Jungarsborgin sivu-uoma, ovat liian syviä poikastuotannolle. Muilta osin muutkin virtapaikat ovat sopivia poikastuotantoon. Jungarsborgin sivu-uoma mainitaan tarkastelluista virtapaikoista sopivimmaksi. (Vehanen ym. 2014: ) 20

22 Sauran ym. (2010: 4) tutkimuksessa todettiin, että lohikalojen istutukset ovat välttämätön osa kunnostuksia ja poikastuotannon riittävyyttä. Tuoreessa tutkimuksessa (Ozerov ym. 2015) keskityttiin taimenpurojen kunnostuksiin ja istutusten vaikutuksiin. Tutkimuksessa vertailtiin luonnontilaisia ja kunnostettuja elinalueita sekä taimenten lisääntymistä kyseisillä alueilla. Tuloksena mainittiin, että kunnostetuissa vesistöissä elävät taimenet pystyvät tuottamaan saman määrän poikasia kuin luonnontilaisissa vesistöissäkin elävät yksilöt. Taimenet kelpuuttavat kunnostetut vesistöt yhtälailla elin- ja lisääntymisalueikseen kuin luonnollisessa tilassa olevat vesistöt, mikä on rohkaisevaa kunnostushankkeiden kannalta. Mielenkiintoisena tuloksena ilmeni, että kunnostettuihin vesistöihin ei välttämättä tarvita istutuksia, mikäli vesistössä on pienikin lisääntyvä taimenkanta. Tutkimuksessa havaittiin pienenkin populaation pystyvän tuottamaan suuren määrän jälkeläisiä otollisissa olosuhteissa. Tutkimuksen mukaan kunnostustoimenpiteet voivat olla toimivampia istutuksiin verrattuna, mikäli taimenkantaa on jo olemassa. Toisaalta olosuhteissa, joissa kantaa lähdetään muodostamaan pienestä populaatiosta, on huolehdittava geneettisen monimuotoisuuden säilymisestä. Tutkimus osoittaa pientenkin taimenkantojen suojelun ja hoidon tärkeyden ekosysteemin tulevaisuuden kannalta. 2.4 Freshabit Life IP -hanke Metsähallituksen koordinoiman Freshabit Life IP -hankkeen tavoitteena on Natura verkostoon lukeutuvien sisävesistöjen suojelustatuksella olevien lajien elinolosuhteiden turvaaminen sekä elinolosuhteiden parantaminen (Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry 2014). Euroopan komissio on myöntänyt hankkeelle rahoitusta kokonaisuudessaan noin 12 miljoonaa euroa, josta Länsi-Uudellemaalle kohdistuvien toimien osuus on noin 1,3 miljoonaa euroa. Läntisellä Uudellamaalla hankkeen kohdealueena on Karjaanjoen vesistö ja alueen toimenpiteistä vetovastuussa on Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Hanke alkoi ja se jatkuu vuoteen 2022 saakka. (Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry 2015.) Karjaanjoen vesistössä Freshabit Life IP -hanke kohdistuu erityisesti Mustionjoessa elävän jokihelmisimpukan elinolosuhteisiin ja populaatioiden elvyttämiseen, mutta myös jokihelmisimpukan kehitysvaiheessa merkittävässä roolissa olevien lohikalojen palauttamiseen ja kannan kasvattamiseen. (Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry 2014.) Hankkeen konkreettisia toimia tulevat olemaan kalateiden rakentaminen ja lohikalojen palauttaminen alueelle, elinaluekunnostukset lisääntymisedellytysten mukaisilla tavoilla, 21

23 vedenlaadun parantaminen sekä tulvasuojelu. Lupahakemuksia kalateiden rakentamiseen on jo valmisteltu ensimmäisten patojen osalta. (Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry 2015.) Liitteessä 1 havainnollistetaan jokihelmisimpukan asema kyseisessä hankkeessa. Kuormituksen hallinta ja lohikalakannan elvyttäminen ovat merkittäviä toimenpiteitä raakkupopulaatioiden osalta. Edellä mainittujen tavoitteiden lisäksi Freshabit Life IP -hankkeen tavoitteena on kiinnittää huomiota sisävesistöjen luonnonvarojen kestävään käyttöön, ympäristöystävällisempään vesivoimaan sekä sisävesistöjen tarjoamiin elinkeinollisiin mahdollisuuksiin. Tavoitteena on koota järvien, jokien ja pienvesistöjen kansallinen luonnon- ja kulttuuriarvojen kartoitusohjelma. (Ympäristöministeriö 2015.) 2.5 Vedenlaatutekijät Kiintoaine Kiintoaineella tarkoitetaan vedessä kulkeutuvaa kiinteää ainesta. Kiintoaine on useimmiten hiukkasmaisessa muodossa ja sen pitoisuutta lisäävät jätevesikuormitus, biomassan määrä ja eroosion voimistuminen. Kiintoaineen määrä on veden näkösyvyyteen olennaisesti vaikuttava vedenlaatutekijä veden värin ja veden sameuden lisäksi. (Vuori ym. 2006: 39.) Puhtaassa ja kirkkaassa vedessä kiintoainepitoisuus jää alle 1,0 mg/l, 1 3 mg/l pitoisuus puolestaan kertoo esimerkiksi lisääntyneestä leväntuotannosta (Oravainen 1999: 9). Veden kuljettamilla hiukkasilla on monitahoinen merkitys vesiekosysteemin toiminnalle. Hiukkasten kerrostuessa vesistöön ne valtaavat elinalueita vesistön pohjalta ja vaikuttavat näin pohjaeliöstön toimintaan ja pohjan elinympäristöön. (Moss 2010: 94.) Tästä esimerkkinä on pohjasedimenttiin kaivautuneiden jokihelmisimpukoiden tukehtuminen nuoruusvaiheessa liian suuren kiintoainekuormituksen seurauksena Liuennut happi, lämpötila ja rauta Vedessä on happea vesimolekyyleissä ja veteen liuenneena kaasuna. Happea liukenee veteen esimerkiksi suoraan ilmakehästä tai yhteyttämisen seurauksena. Liuennutta happea mitataan milligrammalla litraa kohden, mg/l. Talviaikaan lumi ja jää estävät hapen liukenemisen veteen, jolloin vesiekosysteemin on selvittävä olemassa olevilla happivarannoilla. Talven 22

24 aikana syntyvät happikadot ovat yleisiä rehevöityneissä vesistöissä, joissa hapen kulutus on runsasta ja joihin ei pääse happea ulkopuolelta. Happipitoisuudella on yhteys fosforipitoisuuteen, runsashappisissa oloissa fosforia sitoutuu sedimenttiin ja vastaavasti happikadon aikana fosforia vapautuu takaisin vesistöön itsekuormituksena. (Niinimäki & Penttinen 2014: ) Happipitoisuus kuvastaa muiden vedenlaatutekijöiden vaikutusta vesistöön, esimerkiksi happipitoisuuden voimakas aleneminen voi selittää vesistön rehevöitymisasteen nousun. Suomen vesistöille tyypillistä on talvesta johtuen happipitoisuuden vaihtelu vuodenaikojen välillä. (Vuori ym. 2006: 40.) Veden lämpötilalla on vaikutus liuenneen hapen pitoisuuteen. Mitä suurempi lämpötila on, sitä vähemmän kaasuja veteen liukenee. (Särkkä 1996: 52.) Lämpötilan vaikutusta liuenneen hapen pitoisuuteen on hahmoteltu taulukossa 3. Lämpötilan luontaista suuremmat vaihtelut aiheuttavat muutoksia vesiekosysteemille, näistä esimerkkeinä ovat orgaanisen aineksen hajoamisnopeuden, lajikirjon sekä ravinteiden kiertonopeuden muuttuminen (Vuori ym. 2006: 40). Taulukko 3. Lämpötilan vaikutus liuenneen hapen pitoisuuteen (Särkkä 1996: 52). Lämpötila C Happipitoisuus mg/l 0 14, , , , , ,26 Kirkkaiden ja karujen vesistöjen rautapitoisuus vaihtelee µg/l välillä ja sameammissa vesistöissä lukemat ovat noin µg/l, yli 1000 µg/l arvoja esiintyy hyvin ruskeissa vesistöissä. Eroosion seurauksena rautapitoisuudet voivat olla jokivesistöissä huomattavasti näitä arvoja suurempia, jopa µg/l luokkaa. Veden happipitoisuuden laskiessa rautapitoisuuden määrä kasvaa, joten hapettomissa olosuhteissa voi olla suuria rautapitoisuuksia. (Oravainen 1999: ) Runsashappisissa vesistöissä rauta saostuu pohjalle ja täten pohjasedimentin rautapitoisuus voi olla huomattavan suuri (Särkkä 1996: 62). 23

25 2.5.3 Sameus, veden väri ja sähkönjohtavuus Sameuteen vaikuttavat lähinnä veteen liuenneet savi, rauta, kolloidiset yhdisteet tai levät. Sameutta mitataan useimmiten FTU -asteikolla (Formazin Turbidity Units), jossa kirkkaan veden sameus on alle 1 FTU ja 1 5 FTU -arvot ovat lievästi samean veden arvoja. (Vuori ym. 2006: 39.) Jokivedet ovat normaalisti selvästi sameampia järvivesiin verrattuna, mikä selittyy jokiin kohdistuvasta suuremmasta eroosiovoimasta (Oravainen 1999: 8). Raakkujen mieltymys kirkkaaseen veteen on siis monin paikoin haasteellinen huomioiden maamme vesistöjen ominaispiirteen, eli runsashumuksisuuden. Sameutta mitataan myös FNU (Formazin Nephelometric Units) ja NTU (Nephelometric Turbidity Units) arvoissa. Edellä mainitut arvot ovat vertailukelpoisia toisiinsa nähden. Veden väriarvolla kuvataan veden ruskeutta ja se ilmoitetaan yksikkönä mg Pt/l. Kirkkaan veden väriarvot ovat yleensä alle 15 mg Pt/l. Humuspitoisen veden arvot sijoittuvat mg Pt/l välille. Väriarvot vaihtelevat paljon vuodenaikojen mukaan, esimerkiksi syyssateiden tai kevätkauden sulamisvesien myötä arvot ovat koholla, toisaalta kuivina aikoina arvot laskevat. (Oravainen 1999: ) Sähkönjohtavuudella mitataan veteen liuenneiden suolojen määrää. Sähkönjohtavuus on maamme vesistöissä pieni maa- ja kallioperän laadusta johtuen, ja täten vesieliöstö on tottunut vähäsuolaisiin olosuhteisiin. Suolapitoisuutta nostavat esimerkiksi jätevesikuormitus ja maankuivatus kohottamalla natriumin, kaliumin, kalsiumin ja magnesiumin pitoisuuksia vesistöissä. (Vuori ym. 2006: 41.) Sähkönjohtavuutta mitataan yksikössä ms/m, millisiemensiä per metri Ravinneolosuhteet Ravinnetasoa vesistössä voidaan mitata kokonaisfosforin ja -typen avulla. Kokonaisfosforilla (P) tarkoitetaan luonnossa liukoisena esiintyvän fosfaattifosforin, kiintoaineeseen sitoutuneen partikkelimaisen fosforin sekä eliöiden sisältämän fosforin summaa. Fosforia esiintyy vesiekosysteemissä eri muodoissa, esimerkiksi liuenneena tai sitoutuneena. Fosfaatit ovat luonteeltaan niukkaliukoisia ja tästä syystä fosfori onkin useimmiten rajoittava tekijä eli minimiravinne vesistöissämme. (Niinimäki & Penttinen 2014: ) Fosfori pysyy pohjassa rautaan sitoutuneena, mikäli liukoisen hapen pitoisuus pysyy yli 0,5 mg/l tasolla. Happipitoisuuden alittaessa kyseisen arvon rauta alkaa pelkistyä, jolloin sitoutunut fosfori vapautuu vesistöön sisäisenä kuormituksena. (Kettunen ym. 2008: 24.) 24

26 Kokonaistypellä (N) tarkoitetaan vesistössä olevaa typen kokonaismäärää mukaan lukien eliöiden sisältämä typpi. Vedessä typpi esiintyy liuenneina, liukenemattomina sekä kolloidisina orgaanisina yhdisteinä tai liuenneina epäorgaanisina yhdisteinä, joita ovat esimerkiksi ammoniakki, ammonium, nitraatti ja nitriitti. Fosforin ohessa typpi toimii usein minimiravinteena vesistöissä. (Niinimäki & Penttinen 2014: 17.) Kokonaistyppeä sekä - fosforia mitataan yksikössä mikrogrammaa litrassa µg/l Happamuus (ph) Happamoitumisella tarkoitetaan ihmisen toiminnasta johtuvaa vesistön happamuuden nousua, mutta luontainen happamuus ei ole happamoitumista. Maamme järvistä suuri osa on luontaisesti happamia, johtuen esimerkiksi runsaista turvemaista. Happamoitumisella tarkoitetaan vesistön ph -arvon laskua, esimerkiksi rikin ja typen yhdisteiden vaikutuksesta. Tyypilliset ph -arvot maamme vesistöissä ovat noin 5,7 7,1 välillä. (Vuori ym. 2006: 41.) Happamoitumista aiheuttavat happosateet ja happamat laskeumat, lisäksi vesistöihin kulkeutuu happoja keväällä lumien sulaessa (Särkkä 1996: 59 60). Normaaleissa olosuhteissa ph -arvo on leväntuotannosta johtuen kesäisin hieman korkeampi kuin talviaikana, myös päällysveden ph -arvo on hieman korkeampi verrattuna alusveteen (Oravainen 1999: 12). 25

27 3 Tutkimuskohde: Karjaanjoen vesistö 3.1 Karjaanjoen vesistö ja sen geologia Karjaanjoen vesistö sijaitsee pääosin Uudenmaan maakunnan alueella ja se on Uudenmaan suurin vesistö. Vesistön latvaosat sijaitsevat Hyvinkään ja Nurmijärven kuntien alueilla Uudellamaalla sekä Salon, Lopen, Tammelan ja Someron kuntien alueilla Varsinais- Suomessa sekä Kanta-Hämeessä. (Marttunen 2005: 14.) Muita vesistön alueella sijaitsevia kuntia ovat Raasepori, Lohja, Vihti ja Karkkila, jotka sijaitsevat Uudellamaalla. Taulukossa 4 on esitetty tutkimusalue lukuina. Taulukko 4. Karjaanjoen vesistön perustiedot (Vuorinen & Hyytiäinen 2005: 11). Valuma-alue 2046 km² Järvisyysprosentti 11,9 % Järvet (> 0,5ha) Suurimmat järvet, Top 5 Virtavedet 376 kpl 1. Lohjanjärvi (91,81 km²) 2. Hiidenvesi (29,10 km²) 3. Punelia (8,19 km²) 4. Puujärvi (6,45 km²) 5. Keritty (5,45 km²) 1791 km Noroja 1086 km Puroja 535 km Jokia 170 km Suurimmat joet, Top 5 (valuma-alueen mukaan) Maankäyttö (Suluissa osuus maa-alasta) 1. Mustionjoki 2046 km² 2. Väänteenjoki 935 km² 3. Nummenjoki 602 km² 4. Vanjoki-Karjaanjoki 484 km² 5. Olkkalanjoki 268 km² Metsä 59,5 % (67,6 %) Suo 3,0 % (3,4 %) Pelto 19,4 % (22,0 %) Rakennettu 6,2 % (7,0 %) Vesistö 11,9 % 26

28 Karjaanjoen vesistöalue on historialliselta taustaltaan pääosin vanhaa maa- ja metsätalousseutua (Uudenmaan ympäristökeskus 1995: 5). Teollisuuden historia Karjaanjoen vesistöalueella on pitkä, sillä alue on ensimmäisiä, minne teollisuus alkoi levittäytyä Suomessa. Vuonna 1538 Lohjalle perustetun rautakaivoksen jälkeen saha- ja ruukkiteollisuus levittäytyivät alueelle hyödyntämään vesistön tarjoamaa voimaa. Vaikka tuotantolaitoksia rakennettiin vesistön alueelle, pysyi Mustionjoki "vapaana" ja lohikalakanta runsaslukuisena vielä 1900-luvun alkuun saakka. (Marttunen 2005: ) Mustionjoesta muodostui Uudenmaan tärkein vaelluskalajoki. Asema säilyi vuoteen 1956 saakka, jolloin joessa sijainnut Åminneforsin pato uusittiin ja joki menetti arvonsa vaelluskaloille. Karjaanjoen vesistö on mainittu Maa- ja metsätalousministeriön vaelluskalojen elvyttämistyöryhmän mietinnössä esitettyjen kunnostettavien vesistöjen joukkoon. (Uudenmaan ympäristökeskus 1995: 30.) Mustionjoki on mainittu myös kalatierakentamisen kärkikohteeksi. Tavoitteena on palauttaa kalojen vaellusyhteydet, Mustionjoella tämä tarkoittaa meritaimenen ja lohen palauttamista vesistöön. (Maa- ja metsätalousministeriö 2012.) Karjaanjoen vesistön latvaosat sijaitsevat pääosin metsäisellä ja mäkisellä alueella vesistön pohjoisosissa. Vesistön kattama alue lukeutuu maamme sateisimpien alueiden joukkoon, lisäksi kasvukausi on maamme pisimpiä. Vesistöalueella asuu noin ihmistä, lomaasuntojen määräksi on arvioitu noin Sijainnista johtuen vesistöön liittyvät käyttöpaineet ovat suuret. (Marttunen 2005: 14.) Karjaanjoen vesistö laskee Mustionjokea pitkin Suomenlahden Pohjanpitäjänlahteen. Muutoin vesistö voidaan jakaa Karjaanjoen alaosan (ts. Mustionjoen alue), Lohjanjärven, Hiidenveden, Vanjoen, Puneliajärven ja Pusulanjoen alueisiin sekä Nummenjoen, Nuijajoen sekä Vihtijoen valuma-alueisiin (kuva 1). (Ekholm 1993: ) Kallioperä on vesistöalueen pohjois- ja keskiosassa pääosin kvartsi- ja maasälpäliusketta. Eteläosassa graniitti on vallitsevassa asemassa. Maaperä on pääosin savi-, hiesu- ja moreeniperäistä koko tutkimusalueella. (Marttunen 2005: 16.) Kuvissa 4 ja 5 on esitetty tutkimusalueen maaperää pintamaan sekä pohjamaan osalta. Pintamaiden osalta karkeampaa ainesta esiintyy lähinnä aivan tutkimusalueen pohjoisosissa, muutoin alueen etelä- ja keskiosien maaperä on pääosin hienorakeista ja kalliomaata. 27

29 Kuva 4. Karjaanjoen vesistön pintamaaperä. Kuva 5. Karjaanjoen vesistön pohjamaaperä (alle 1m). Hiidenveden valuma-alueesta noin 60 % on metsää ja 16 % peltoa (kuva 6). Maaperä Hiidenveden ympäristössä on pääosin savea ja hiesua, hietaa ja hiekkaa esiintyy paikoin (Ranta ym. 2014: 7). Lohjanjärven valuma-alueesta puolestaan metsää on noin 70 % ja peltojen osuus on 14 %. Maaperä on lähinnä moreenia, mutta myös savi- ja liejumaita esiintyy. (Ranta & Valtonen 2015: 6.) Metsä 60% Pelto 16% Vesistö 9% Suo 7% Avoin metsämaa 2% Kallio 2% Rakennettua 0,5% Muu 3,5% Kuva 6. Hiidenveden valuma-alueen maankäyttö (osuudet on laskettu vuoden 2014 maastotietokannasta). 28

30 3.2 Vesistön tila Karjaanjoen valuma-alueen vesistöjä leimaava tekijä on vesistöjen lähdeperäisyys, sillä Salpausselkä I ja Salpausselkä II muodostavat suurimman osan alueen latvapuroista (Karjaanjoki Life 2004). Karjaanjoen vesistön vedenlaatu on latvaosissa yleensä hyvää, mutta heikkenee runsaan hajakuormituksen sekä teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesikuormituksen vuoksi vesistön alavirtaan tultaessa. Valtaosa alueen järvistä ja joista ovat rehevöityneitä ja savisameita. (Uudenmaan ympäristökeskus 1995: 5.) Alueen suurin järvi, Lohjanjärvi, on morfologialtaan rikkonainen järvi. Tästä johtuen vedenlaatu ja pintaveden ekologinen tila vaihtelevat järven eri osien välillä. Ekologinen tila vaihtelee luokkien hyvä ja tyydyttävä välillä. Valtaosa järvestä sijoittuu kuitenkin luokkaan "hyvä". Luokkaan "tyydyttävä" lukeutuvat osa-alueet sijaitsevat järven etelä- sekä pohjoisosissa. Alueen toiseksi suurin järvi, Hiidenvesi, lukeutuu kokonaan luokkaan "tyydyttävää". Muutama järvi, lähinnä vesistön pohjoisosista on saanut korkeimman, eli "erinomaisen" laatuluokituksen. (Suomen ympäristökeskus 2014b.) Karjaanjoen vesistöalueella kuormituksen jakautumisessa ja vedenlaadun alueellisessa jakautumisessa on havaittavissa suuriakin eroja. Vesistöalueen latvaosissa kuormitus on vähäisintä ja ne ovat alueen puhtainta vesistönosaa. Huomioitavaa on niiden haavoittuvuus ja riskialttius muutoksille. Latvaosista vesistön keski- ja alaosiin tultaessa erityisesti maataloudesta ja pistekuormituksesta aiheutuva kuormitus kasvaa. Typpi- ja fosforikuormitus ovat merkittävimmät vesistön tilaan vaikuttavat vedenlaatutekijät, mutta myös kiintoaine, happea kuluttavat, happamoittavat ja myrkylliset aineet kuormittavat vesistöä. (Teräsvuori ym. 2005: 40.) Mustionjoki on muuttunut patojen rakentamisen seurauksena koskimaiselta olemukseltaan lähinnä vesialtaiden ketjuksi. Padot estävät merivaelluksen lisäksi joen sisäisen vaelluksen. Arvioiden mukaan hyvän ekologisen tilan saavuttaminen joessa ei onnistu aiheuttamatta merkittävää haittaa vesivoiman tuotannolle. Vesivoiman tuotannosta koituvia haittoja on arvioiden mukaan vielä mahdollista lieventää ilman merkittäviä kustannuksia. (Karonen ym. 2015b: 68.) Mustionjoki on luokiteltu suureksi savimaan joeksi (OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu 2014). 29

31 Karjaanjoen vesistön alueella vedenlaatua on tutkittu laajasti kuormittajille asetettujen velvoitteisiin perustuen. Yhteistarkkailut perustuvat pistekuormittajien osalta ympäristölupiin ja kuntien osalta kuntien lakisääteisiin velvoitteisiin ympäristön tilan tarkkailusta (Ranta ym. 2014: 5). Kappaleissa on käsitelty Karjaanjoen vesistön yhteistarkkailuiden tuloksia Hiidenveden alueen yhteistarkkailu Hiidenveden alueen yhteistarkkailun tuloksena vuodelta 2013 mainittiin Hiidenveden vedenlaadun vaihtelevan rehevän ja erittäin rehevän välillä ja sen olevan savisamea (Ranta ym. 2014: 22 & 29). Kokonaisfosforin kuormituksesta 74 % on peräisin pelloilta, 15 % muusta maankäytöstä, kolmanneksi suurin fosforin kuormittaja on haja-asutus noin 8 % osuudellaan. Pistekuormituksen osuus fosforikuormituksesta on 2 %. Ulkoinen fosforikuormitus ylittää tutkimustulosten perusteella selkeästi vesistön sietokyvyn rajan. Kokonaistypen kuormituksessa pellot, 47 %, ja muu maankäyttö, 36 %, ovat suurimmat kuormittajat, laskeuman osuus on noin 8 %. Pistekuormituksen osuus on 6 %. (Ranta ym. 2014: 24.) Lohjanjärven alueen yhteistarkkailu Lohjanjärven kokonaiskuormitus on laskettu viimeksi 1990-luvulla Räikkeen ym. (1998) toimesta. Tämän laskelman perusteella ravinteiden kokonaiskuormituksesta noin 80 % on peräisin hajakuormituksesta, laskeumasta sekä luontaisesta huuhtoumasta. Pistekuormituksen osuus oli tuolloin noin 15 %. (Ranta & Valtonen 2015: 9 & ks. Räike ym ) Koivujärvi (1993) on arvioinut Lohjanjärveen kohdistuvaa kuormitusta, mutta tämäkin tutkimus on tehty 1990-luvun alkupuolella. Ranta & Valtonen (2015: 9) mainitsevat, että Lohjanjärven kokonaiskuormitukseen liittyvät arviot kaipaisivat ajantasaistamista. Maaperän kalkkipitoisuus on tavanomaista suurempi Lohjanjärven alueella. Tämän seurauksena alueen ph arvot ovat koholla. (Ranta & Valtonen 2015: 6.) Vuoden 2014 Lohjanjärven alueen yhteistarkkailun perusteella voidaan todeta, että vedenlaadulla arvioituna parhaimmassa kunnossa ovat järven keski- sekä länsiosat (Ranta & Valtonen 2015: 29 32). 30

32 Yhteistarkkailussa on vertailtu Lohjanjärven alueella sijaitsevien jokien, Nummenjoki, Väänteenjoki sekä Hossa, vedenlaatua Mustionjoen vedenlaatuun. Havaintojen perusteella sähkönjohtavuus ja happamuus ovat korkeampia, ja vastaavasti väriarvo sekä fosforipitoisuus ovat matalampia Mustionjoessa, kuin vertailussa mukana olleissa Lohjanjärven alueen mainituissa joissa. (Ranta & Valtonen 2015: ) Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailu Tuorein Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen tarkkailu on tehty vuonna Mustionjoen mainitaan olevan ravinteikas maatalouden runsaasta levittäytymisestä sekä Lohjan kaupungin ja paperiteollisuuden päästöistä johtuen. Vedenlaadun osalta suuria eroja ei ole havaittavissa Mustionjoen eri osissa. (Holmberg & Valtonen 2015: 13.) Pohjanpitäjänlahteen Mustionjoesta kulkeutuvalla kuormituksella on merkittävä vaikutus. Pohjanpitäjänlahti on luonteeltaan altis kuormitukselle, sillä lahden syväveden vaihtuminen on kokonaan ulkopuolisen merialueen varassa. (Holmberg & Valtonen 2015: ) 3.3 Vesieliöstö ja suojelu Kalaston kirjo on rehevyyden johdosta runsasta ja Karjaanjoen vesistössä on havaittu 36 eri kalalajia. Kalakannan runsauteen ovat vaikuttaneet rehevyyden lisäksi vesistön rakenteen ja vedenlaadun vaihtelevuus sekä istutusten onnistuminen. Patojen rakentamisen seurauksena merelliset vaelluskalakannat ovat hävinneet ja samasta syystä muutama kalalaji on täysin istutusten varassa. Muutamia luonnonvaraisia taimenkantoja on kuitenkin säilynyt. (Marttunen 2005: ) Lohikalakantojen palauttaminen Karjaanjoen vesistöön olisi merkittävää jokihelmisimpukan kannalta, eli toimenpiteellä on luonnonsuojelullista arvoa. Palautuneilla lohikalakannoilla olisi merkitystä myös kalaston monipuolisuuden, kalastuksen sekä kalankasvattamoiden ja kalanviljelyn näkökulmista. (Karonen ym. 2015b: 185: 68.) Karjaanjoen vesistö ja erityisesti Mustionjoki on maamme mittakaavassa yksi parhaista simpukka-alueista. Mustionjoessa elää kaikkia maassamme tavattavia suursimpukkalajeja. Tästä johtuen Mustionjoki on liitetty Natura verkostoon kuuluvaksi alueeksi. (Valovirta 2005: 80.) 31

33 Karjaanjoen vesistöalueella sijaitsee useita valtakunnallisia suojelukohteita, esimerkiksi Karkalin luonnonpuisto, sekä alueita, jotka lukeutuvat jonkin luonnonsuojeluohjelman alaisuuteen. Valtakunnallisesti arvokkaiksi maisema-alueiksi, arvokkaiksi perinnemaisemiksi ja valtakunnallisesti merkittäviksi kulttuurihistoriallisiksi ympäristöiksi mainittuja alueita sijaitsee myös tutkimusalueella. (Uudenmaan ympäristökeskus 1995: 37.) Kuvassa 7 on havainnollistettu vesistön alueella sijaitsevia suojelualueita. Kuva 7. Karjaanjoen vesistön suojelualueet. Itse raakun suojelun ohessa myös lajin elinalueiden suojelu on olennaista. Raakun kannalta elinehto on että kaikki potentiaaliset elinalueet saataisiin suojelustatuksen alaiseksi. Tällä tavoin pystyttäisiin estämään raakulle sopivien alueiden liiallinen muokkaaminen. Nykyään Mustionjoen alue on kokonaisuudessaan suojeltu. 32

34 4 Menetelmät 4.1 Vedenlaadun havainnointi Tutkielman pääasiallisena aineistona ovat vedenlaadun havaintoarvot, jotka ovat saatavilla Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertasta. Aineisto koostuu lähinnä yhteistarkkailuiden puitteissa toteutettujen velvoitetarkkailuiden vedenlaatuun liittyvistä mittauksista. Tutkielmassa on huomioitu yhteensä 139 mittauspistettä Karjaanjoen vesistön alueelta. Mittauspisteistä on huomioitu kappaleessa 2.5 esitetyt kymmenen vedenlaatutekijää. Mittauspisteiden seuranta tutkimusalueella on vaihtelevaa. Osa on kuukausittaisessa seurannassa ja osaa puolestaan mitataan muutaman kerran vuodessa. Vedenlaatutekijöiden määritysmenetelmissä on myös vaihtelua, täten tutkielmaan on sisällytetty systemaattisesti tietyllä määritystavalla tuotettuja arvoja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, joten tulokset ovat vertailukelpoisia tutkimuksen sisäisesti. Määritysmenetelmistä on koostettu taulukko 5. Taulukko 5. Tutkielmassa käytettyjen vedenlaatutekijöiden määritysmenetelmät Vedenlaatutekijä Määritysmenetelmä Määrityskoodi Lämpötila - TEMP;; Happamuus Elektrometrinen tai ioniselektiivinen PH;;EL Happi (liuennut) Titrimetrinen, potentiometrinen O2D;;TI Fosfori Spektrometria, FIA, kolorimetrinen (Hajotus K2S2O8) PTOT;D11;SP Spektrometria, FIA, kolorimetrinen (Hajotus K2S2O8) NTOT;D11;SP Typpi Spektrometria, FIA, kolorimetrinen (Hajotus K2S2O8- NTOT;D12;SP H3BO3) Sameus Nefelometrinen (FTU tai FNU) TURB;;TUA Väri Komparatiivinen CNR;;CM Sähkönjohtavuus Konduktometrinen, 25 C COND;;CNA Kiintoaine Gravimetrinen, kuivatus 105 C (Suodatus, lasikuitu < 70 g/m², GF/C) Gravimetrinen, kuivatus 105 C (Suodatus, polykarbonaatti 0,4 µm)* SS;F3;GVS SS;F6;GVS* Rauta Spektrometria, FIA, kolorimetrinen (Hajotus K2S2O8) FE;D11;SP *Ainoastaan automaatiomittauksissa käytetyt huomioitu 33

35 Lohikaloihin liittyvistä tutkimuksista (ks ) mainittiin, että useissa tutkimuksissa on tarkasteltu vesistöjen rakenteellisia ominaisuuksia, kuten sedimentin laatua tai virtausolosuhteita, muuttujina vedenlaadun ohessa. Näihin seikkoihin pureutuminen olisi tuonut laajuutta tutkielmaan, mutta ne päätettiin rajata tutkielman ulkopuolelle ja keskittyä vähemmälle tutkimukselle jääneen vedenlaadun tutkimiseen ja elinalueiden kartoittamiseen sen puitteissa. Kansainväliset tutkimukset luovat kattavan pohjan elinaluevaatimusten kokoamiselle. Huomioitavaa on eri mittayksiköiden käyttäminen tutkimuksissa. Käytännöt esimerkiksi sähkönjohtavuuden mittaamisesta vaihtelevat ms/m ja µs/cm -mittayksiköiden välillä, joten väärien yksiköiden käyttöön liittyvä virhetekijä on huomioitava ja on huolehdittava eri tutkimuksista otettavien arvojen vertailukelpoisuudesta. Mittaussyvyydeksi valittiin 0 2 metriä pinnasta katsottuna. Mittaussyvyys mahdollistaa pienempien purojen ja norojen sisällyttämisen tutkimukseen. Mittaussyvyydet vaihtelevat siis hieman, mutta vaihteluväli ja siitä koituvat eroavaisuudet eivät ole tutkimuksen kannalta merkittäviä. Yleisenä huomiona mittauspisteiden seurannassa on rautapitoisuuksien puute monessa mittauspisteessä, vaikka erityisesti lohikaloille rauta voi olla haitallista jo noin 900 µg/l pitoisuudessa. Rautapitoisuuden seurantaan on syytä kiinnittää huomiota, kun lohikalojen paluun vesistöön mahdollistavat kalatiet tullaan todennäköisesti rakentamaan (ks. Länsi- Uudenmaan vesi ja ympäristö ry 2015). Åminneforsin padon alapuolisella alueella on Mustionjoki 0,5 -mittauspiste, joka sijaitsee tutkimusalueen ulkopuolella. Mustionjoki tunnettuna raakkuvesistönä huomioidaan kokonaisuudessaan tässä tutkielmassa, joten kyseinen mittauspiste on sisällytetty vertailuun mukaan. Gammelbybäckenin ja Forsbybäckenin sijainneissa oli epäselvyyttä, sillä Rinteen ym. (2012) mukainen Gammelbybäcken ja Hertta-tietokannassa olevat Forsbybäckenin mittauspisteet sijaitsevat samassa uomassa (vrt. kuvat 3 ja 9). Asiaa selvitettiin Länsi- Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n kanssa. Keskusteluiden perusteella päädyttiin siihen, että Gammelbybäckenin sijainti on oikein kuvassa 3, mutta kuvassa 9 esitetyt Forsbybäckenin mittauspisteet on nimetty väärin. Forsbybäckenin oikea uoma sijaitsee Pinjaisten padon yläpuolella padosta ylävirtaan katsottuna ensimmäisessä oikeanpuoleisessa uomassa. 34

36 4.2 Elinalueiden määrittäminen Mittauspisteitä on saatavilla varsin paljon alueelta, joten aineisto jaettiin kahteen osaan kirjallisuudessa mainittuihin raakun ja lohikalojen entisiin tai nykyisiin elinalueisiin (liite 2 ja taulukko 8), ja näiden ulkopuolisiin vesistöihin (liite 3). Raakun ja lohikalojen vedenlaadulle asettamia edellytyksiä selvitettiin kirjallisuuden perusteella ja näistä arvoista koottiin sietoarvotaulukot 1 2 ja 6. Tämän jälkeen tutkimusalueen mittauspisteiden vedenlaatua (liitteet 2 ja 3) verrattiin sietoarvoihin (taulukko 6) ja näin kartoitettiin potentiaaliset elinalueet raakun ja lohikalojen asettamien vaatimusten mukaisesti Karjaanjoen vesistön alueelta. Sietoarvojen ja vedenlaadun vertailussa noudatetaan kriittistä linjaa. Tavoitteena on löytää suuresta joukosta jokia, puroja, noroja ja ojia selkeästi erottuvat erinomaisen vedenlaadun omaavat alueet, jotka tulisi huomioida tulevaisuudessa jokihelmisimpukan ja lohikalojen potentiaalisina elinalueina. Ensimmäiseen ja toiseen tutkimuskysymykseen on tarkoitus vastata liitteiden 2 ja 3 taulukoilla, joissa on verrattu keskenään vedenlaatua sekä raakun ja lohikalojen asettamia sietoarvoja. Taulukko 6. Jokihelmisimpukan ja lohikalojen vaatiman vedenlaadun sietoarvot. Vedenlaatutekijä Jokihelmisimpukka Lohikalat Lämpötila < 23 C 4 25 C 4 23 C Happamuus 6 7, ,5 Happi (liuennut) > 9 mg/l 8 16 mg/l 9 mg/l Fosfori < 35 µg/l 9,2 µg/l* 35 µg/l Typpi < 1000 µg/l (Kok.N) < 125 µg/l (Nitraatti) - - Sameus < 1,5 < 2* Väri < 85 mg Pt/l < 40 mg Pt/l* 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus < 10 ms/m 46,3 ms/m* 10 ms/m Kiintoaine < 10 mg/l < 25 mg/l 10 mg/l Rauta < 1500 mg/l < 2 mg/l (humuks.)* < 1700 mg/l (humusp.)* < 0,9 mg/l (ph 6,5 7,5)** *Taimenelle **Lohelle 35

37 Aineiston rajauksessa on käytetty muokattua metodia Oulasvirran ym. (2015) tutkimuksesta. Kyseisessä tutkimuksessa ulkopuolelle rajattiin sellaiset pisteet, joissa viimeisestä mittauskerrasta on yli kaksikymmentä vuotta, tai jos viimeisen kahden kymmenen vuoden aikana on ollut vähemmän kuin viisi mittauskertaa. Tässä tutkielmassa viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta vähimmäismääränä pidetään neljää mittausta. Tarkoituksena kuitenkin on, että varsinainen analyysi pohjautuu mahdollisimman paljon säännöllisesti seurattavissa olevien mittauspisteiden arvoihin. Tarkoituksena on laskea vähintään neljän mittauskerran keskiarvo mahdollisimman tuoreelta vuodelta. Vuosikeskiarvojen käyttö on perusteltua, sillä raakun elinkierrossa ei ole tiettyä vedenlaadulla arvioituna muita selkeästi tärkeämpää vuodenaikaa, vaan vedenlaadun on pysyttävä sietoarvojen mukaisella tasolla läpi vuoden. Liitteissä 2 ja 3 esitetyissä taulukoissa on käytetty kolmea väriä kuvastamaan kunkin vedenlaatutekijän sopivuutta asetettuun sietoarvoon nähden. Tutkielmassa ollaan kiinnostuneita vain vihreistä väriarvoista, jotka kuvastavat raakun ja lohikalojen vedenlaadulle asettaman sietoarvon alittamista (ks. taulukko 6). Oranssit ja punaiset kuvastavat sietoarvojen ylitystä, oranssin edustaessa vähäistä ja punaisen edustaessa huomattavampaa ylitystä (taulukko 7). Kuvissa 9 ja on esitetty kirjallisuudessa mainittujen ja kaikkien vedenlaadultaan erinomaisiksi luokiteltujen, eli elinalueiksi soveltuvien, vesistöjen mittauspisteiden sijainnit osa-alueittain. Kyseisissä kuvissa mittauspisteen sopivuutta on ilmaistu samojen väriyhdistelmien avulla. Esimerkiksi vihreän värin saamissa mittauspisteissä on enimmillään yksi vähäinen sietoarvon ylitys. Kuvissa 9 ja vihreällä merkityt alueet ovat raakun ja lohikalojen elinalueiksi soveltuvia vesistöjä. 36

38 Taulukko 7. Vedenlaadun väriskaalauksessa käytetyt raja-arvot. Raja-arvot ovat suuntaa antavia ja tilannekohtaista harkintaa on käytetty muutamien vesistömuodostelman kohdalla. Vedenlaatutekijä Vihreä Oranssi Punainen Lämpötila 4 23 C - - Happamuus 6 7,5 5,5 6 / 7,5 7,8 < 5,5 Happi (liuennut) 9 mg/l 8 9 mg/l < 8 mg/l Fosfori 35 µg/l µg/l > 50 µg/l Typpi (Nitr.) µg/l > 1300 µg/l Sameus 1,5 3 > 3 Väri 85 mg Pt/l mg Pt/l > 100 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 10 ms/m ms/m > 15 ms/m Kiintoaine 10 mg/l mg/l > 15 mg/l Rauta 0,9 1,2 mg/l > 1,2 mg/l Yhdeksälle vedenlaatutekijälle on esitetty taulukossa 6 tarkat kohdearvot, joihin on mahdollista verrata Hertasta saatavia arvoja ja arvioida vesistöalueen soveltuvuutta elinalueeksi. Typen arvojen osalta tulee soveltaa, sillä kirjallisuudessa ei ollut mainintaa lohikalojen sietoarvoista typelle. Lähtökohtana ovat vedenlaadultaan vaativamman lajin eli raakun vaatimukset, joten raakun asettamaa typen sietoarvoa sovelletaan lohikaloille. Lisäksi raakun sietoarvoa painotetaan myös fosforin kohdalla, sillä lohikalojen osalta ravinnepitoisuuksien sietoarvoista on ylipäätään vähän tutkimusta. Väriarvon kohdalla sietoarvoa on nostettu lohikalojen kustannuksella, sillä tutkimusta on tehty enemmän raakun osalta ja lohikalojen osalta arvioilla on huomattavaa vaihtelevuutta. 37

39 Taulukko 8. Kirjallisuudessa mainittuja taimenen nykyisiä elinalueita sekä muutoin potentiaalisiksi arvioituja vesistöjä taimenelle sekä raakulle. Osa-alueet Potentiaaliset vesistöt Karjaanjoen alaosan alue Hiidenveden alue Vanjoen alue Mustionjoki, erityishuomio: Åminneforsin pato Mossabäcken ja muut kunnostussuunnitelmassa mainitut purot Jungarsborgin sivu-uoma Väänteenjoki Hongistonpuro Radinoja Maijanoja Vanjoki Pitkälänkoski-Nahkakoski Puneliajärven alue Pusulanjoen alue Nummenjoen valuma-alue Nuijajoen valuma-alue Vihtijoen valuma-alue Hunsalanjoki (Hunsalanjoen alue) Saavajoki (Saavajoen reitti) Siikalankoski Raudanjoki (Rautajoki) Kyrönoja Nuijajoen-Pyhäjärven alue Hirvijoki Härkäjoki Vaherman laskupuro (Myllypuro) Nummenjoki Leppäkorvenpuro Someronjoen-Pitkiönjoen reitti Nuijajoki Kissanoja (Maasillanoja) Mätäjoki Sitinoja Myllyoja Vihtijoki 38

40 Raakkukantaa on esiintynyt Mustionjoessa noin 150 vuoden ajan (Margaritifera margaritifera havainnot 2015), todennäköisesti paljon pidempäänkin. Kirjallisuudessa esitettyjä sietoarvoja verrataan raakun olemassa olevan elinalueen, Mustionjoen, vedenlaadun arvoihin ja täten kirjallisuudessa esitettyjä arvioita voidaan tarkastella. Tästä syystä Mustionjoen vedenlaatua tarkastellaan myös ajallisen muuttumisen näkökulmasta. Taulukkoon 10 on koostettu Mustionjoen tutkielmassa huomioidut kuusi mittauspistettä ja laskettu kullekin vedenlaatutekijälle keskiarvo mittauspisteen mittaushistorian ajalta. Pisin mittausväli, miltei 55 vuotta, on Mustionjoki 24,7 -mittauspisteellä ja lyhyin mittausväli on noin 37 vuotta. Kuvassa 10 on havainnollistettu kunkin vedenlaatutekijän kehitystä Mustionjoen osalta. Edellä mainituista esityksistä on lisäksi mahdollista saada vuosikeskiarvoja luotettavampi arvio Mustionjoen tilasta. Jokihelmisimpukkaan liittyvän tutkimuksen ydin, eli konkreettisten havaintojen tekeminen kenttätöissä, on pysynyt samana nykypäivään saakka. Tekniikan kehittyessä erilaiset sovellukset ovat tuoneet tutkimuksiin uusia puolia, esimerkiksi mallinnus ja paikkatiedon käyttö ovat hyviä esimerkkejä. Ennusteiden luominen nopeuttaa kartoittamisprosessia ja potentiaaliset alueet on mahdollista kohdentaa entistä tarkemmin etukäteen ennen kenttätöihin ryhtymistä. Tutkielmassa tullaan käyttämään VEMALA-mallinnusta sekä geoinformatiikan sovellutuksia. Mallinnuksen avulla on mahdollista tehdä arvioita tulevaisuuden mahdollisista kehityskuluista. Geoinformatiikan avulla on mahdollista luoda karttaesityksiä tietyn vedenlaatutekijän kuormituksesta ja niiden perusteella kohdentaa kunnostustoimenpiteitä tai siirtoistutuksia tietyille alueille. Kenttätyöt ovat kuitenkin edelleen ainoa keino saada varma tieto vedenlaadusta tai jokihelmisimpukan ja lohikalojen esiintymisestä. 4.3 Kiintoainekuormituksen mallintaminen VEMALA koostuu vesistömallijärjestelmä WSFS:stä (watershed simulation and forecast system), joka tarjoaa hydrologiaan liittyvät tiedot, sekä VEMALA-mallista, joka puolestaan tarjoaa simuloidut ravinneprosesseihin liittyvät tiedot (Suomen ympäristökeskus 2014c). Mallin avulla voidaan arvioida esimerkiksi kiintoaineen kuormituksen etenemistä vesistöissä (Niinimäki & Penttinen 2014: 88). Vesistömallijärjestelmä on Suomen ympäristökeskuksen suunnittelema ja käyttämä, vesistöennusteiden luomiseen sekä reaaliaikaiseen seurantaan 39

41 soveltuva hydrologinen malli. Se kattaa koko Suomen maa-alueen sekä rajat ylittävät valumaalueet. (Vehviläinen ym. 2005: 1.) Vesistömallijärjestelmän käyttö on rajattua, eikä se ole toistaiseksi yleisessä käytössä. Tutkielmassa käytetty lisenssi saatiin käyttöön Länsi- Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n välityksellä Suomen ympäristökeskukselta. Kuva 8. VEMALA:n käytössä olevat versiot (Suomen ympäristökeskus 2014c). VEMALA:a käytetään tutkielmassa kiintoaineen mallintamisessa ja kuvassa kiintoainetta kuvataan lyhenteellä SS (suspended solids). VEMALA:sta on tällä hetkellä käytössä neljä erilaista versiota (kuva 8). Tutkielmassa tullaan käyttämään versiota VEMALA 1.1, sillä se on ainoa kokonaan valmis versio. Muissa versioissa on toistaiseksi keskeneräisiä osioita, esimerkiksi kiintoaineen mallinnus on täysin valmiina ainoastaan versiossa 1.1. (Suomen ympäristökeskus 2014d.) Tutkielmassa tullaan arvioimaan kiintoainekuormitusta vedenlaatumittauksiin ja VEMALAmallinnukseen perustuen. Koko tutkimusalueen kattavissa mallinnuksissa on käytetty VEMALA-kuormitusmallin ohella myös VEMALA:n ilmastonmuutosskenaariomallia. Mustionjokea koskevat analyysit ovat kuormitusmallilla tehtyjä. Ilmastonmuutosskenaariomalli arvioi kuormitusta kymmenen vuoden aikajaksoissa. Malli ei kerro nykyhetken tilannetta, mutta se saadaan selville vedenlaatumittauksista. VEMALA:n versiossa 1.1 ilmastonmuutoksen vaikutusta arvioidaan valunnassa tapahtuvien muutosten mukaan (Suomen ympäristökeskus 2014d). Ilmastonmuutosskenaariomallin käyttöön päädyttiin, sillä tarkoituksena on selvittää kiintoaineen tulevaisuuden mahdollista 40

42 kehityskulkua tutkimusalueen osalta. Ilmastonmuutosskenaariomallissa on käytetty A1Bskenaariota. A1-skenaariossa oletuksena ovat globaalin talouskasvun säilyminen nopeana, väestömäärän kasvu ja tehokkaampien teknologioiden käyttöönotto. A1-skenaariossa on kolme ryhmää, joilla kuvataan vaihtoehtoisia kehityskulkuja energiantuotantoon liittyen. A1B-skenaario edustaa fossiilisten ja ei-fossiilisten energiamuotojen käytön välimuotoa. (IPCC 2000: 4.) Mustionjoen kohdalla kuormitusmallin käyttöön päädyttiin, sillä mallin antamaa arviota haluttiin verrata vedenlaadun vedenlaatumittausten kuvastamaan nykytilanteeseen. VEMALA-mallinnuksen avulla saadaan pitkän aikavälin kuormitusennusteita, joten tulevaisuuden kehityskulkua on mahdollista ennustaa Karjaanjoen vesistön sekä Mustionjoen osalta (kuvat 15 sekä liitteet ). Mallin antaman arvion perusteella tehtiin myös kiintoaineen nykyistä kuormitusta esittävä kuva 14. Muutoin kiintoaineen merkittävyyttä Karjaanjoen vesistössä tarkastellaan vedenlaatumittausten perusteella. Liitteiden 2 ja 3 taulukoissa on esitetty kiintoainepitoisuudet ja niistä on koostettu kuvaaja (kuva 13). Mustionjoen kohdalla on mahdollista arvioida kiintoainepitoisuuksia mittauspistekohtaisesti taulukon 10 perusteella ja pitoisuuden kehitystä kuvan 16 perusteella. 41

43 5 Tulokset 5.1 Kriteerit täyttävät alueet osa-alueittain ja niiden mittauksiin perustuva vedenlaatu Karjaanjoen alaosan alue Karjaanjoen alaosan alue, erityisesti Mustionjoki, on toiminut pitkään elinalueena raakulle, myös vaelluskaloihin liittyvä potentiaali on merkittävä historiallisesta statuksesta johtuen. Kirjallisuudessa on useita mainintoja potentiaalisista elinalueista raakulle ja lohikaloille. Erityishuomio kohdistuu Mustionjoen kunnostussuunnitelmissa mainittuihin sivupuroihin (taulukko 8). Mustionjoki on ollut säännöllisessä seurannassa, joten mittauspisteitä ja mittauksia on runsaasti saatavilla. Liitteessä 2.1 on esitetty Mustionjoesta saatavien kuuden mittauspisteen vedenlaadun havaintoarvot. Mustionjoen vedenlaatu on suotuisa raakulle sekä lohikaloille, mutta sameuden arvot ovat kirjallisuudessa esitettyjä sietoarvoja selkeästi korkeampia. Suositeltavaa olisi sisällyttää väriarvo tutkittavien vedenlaatutekijöiden joukkoon. Mustionjoen vedenlaatu on parhaimmassa kunnossa Karjaanjoen ala-osan alueen vesistöistä ja se muodostaa hyvän elinalueen vedenlaadulla arvioituna (kuva 9). Kirjallisuudessa tai kunnostussuunnitelmissa mainituista sivupuroista ainoastaan kolmesta, Gammelbybäckenistä, Krabbäckenistä ja Storängsbäckenistä, löytyy kattavat sekä tuoreet mittaustulokset (liite 2.1, Huomioitavaa on, että Forsbybäckenin mittauspisteet sijaitsevat Gammelbybäckenin uomassa). Purojen sameus ja väriarvot ovat koholla, erityisesti Storängsbäckenin kohdalla, eivätkä ne täten ole vedenlaadulla arvioituina parhaimpia mahdollisia elinalueita. Bråtabäckenin, Flatubäckenin ja Mossabäckenin puroille on tehty yhdet mittaukset syksyllä Ingvallsbybäckenin tuorein mittaus on tehty niin ikään syksyllä 2001 ja tätä edeltävät ajoittuvat 1970-luvun puoleenväliin. Stenbäckeniä ei löydy ollenkaan mittauspisteiden joukosta. Edellä mainitut purot olisi syytä lisätä säännöllisesti seurattavien Mustionjoen purojen joukkoon, sillä ne ovat potentiaalisia alueita raakulle ja lohikaloille sijaintinsa perusteella (taulukko 9). Ne ovat ensimmäisten alueiden joukossa, jonne lohikalat ja raakku saapuisivat kalateiden rakentamisen jälkeen. 42

44 Kuva 9. Karjaanjoen alaosan kirjallisuudessa potentiaalisiksi mainitut vesistöt ja mittauspisteiden sijainnit. Jungarsborgin sivu-uoma on Mustionjoki 21,6 -mittauspisteen kohdalla ja Forsbybäckenin mittauspisteet sijaitsevat Gammelbybäckenin uomassa. Forsbybäckenin oikeasta uomasta ei ole vedenlaadun tuloksia saatavilla. Vesimuodostumien värien raja-arvot on esitetty taulukossa 7. Taulukko 9. Karjaanjoen alaosan alueen seurantojen kehittämisalueet. Osa-alue Seurannan ulkopuolella olevia vesistöjä* Tutkimuksen jatko suositeltua* Vedenlaatu lupaava (väh. 2014), mutta vedenlaatutekijöitä puuttuu Karjaanjoen alaosan alue Stenbäcken Bråtabäcken Flatubäcken Mossabäcken Ingvallsbybäcken - - Vedenlaatu lupaava, mutta tuoreita mittauksia ei ole ja vedenlaatutekijöitä puuttuu *Kirjallisuudessa mainittuja taimenen tai raakun elinalueita ja kunnostussuunnitelmissa mainittuja alueita. 43

45 Muita Mustionjoen puroja, joita ei ole mainittu Sauran ym. (2010) tutkimuksessa, ovat Björkhopsbäcken ja Forsbybäcken. Ensin mainitusta purosta on tehty yksi mittaus syksyllä 2001 ja jälkimmäisen oikeasta uomasta ei ole mittauksia saatavilla. Mustionjoen kuudesta mittauspisteestä on koostettu taulukko 10, jossa on esitetty kunkin vedenlaatutekijän keskiarvo mittaushistorian ajalta. Sameuden arvot ovat koholla ja sameus on ainoa vedenlaatutekijä, joka ylittää moninkertaisesti raakulle kirjallisuudessa annetun sietoarvon. Lisäksi sähkönjohtavuuden arvoissa on toistuvaa sietoarvon ylittymistä. Taulukko 10. Mustionjoen mittauspisteiden mittaushistoria ja vedenlaatutekijöiden keskiarvot laskettuna koko mittausajalta. Värien raja-arvot on esitetty taulukossa 7. Vedenlaatutekijä Mustionjoki 1,9* Mustionjoki 21,6** Mustionjoki 24,7*** Mustionjoki 4,9**** Mustionjoki 8,3***** Mustionjoki 0,5****** Lämpötila 9,18 C 9,57 C 9,17 C 8,33 C 9,13 C 9,34 C 4 23 C Happamuus 7,27 7,35 7,26 7,22 7,28 7,25 6 7,5 Happi (liuennut) 9,91 mg/l 9,91 mg/l 10,14 mg/l 10,35 mg/l 9,87 mg/l 9,97 mg/l 9 mg/l Fosfori 37,39 µg/l 31,4 µg/l 31,3 µg/l 34,92 µg/l 34,95 µg/l 36,61 µg/l 35 µg/l Typpi 896,9 µg/l 788,57 µg/l 836,17 µg/l 950,15 µg/l 861,97 µg/l 920,65 µg/l Sameus 7,58 FNU 5,87 FNU 5,25 FNU 10,25 FNU 7,84 FNU 8,25 FNU Väri 36,18 mg Pt/l 33,08 mg Pt/l 39,83 mg Pt/l 48,88 mg Pt/l 38,94 mg Pt/l 40,1 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 13,9 ms/m 13,64 ms/m 12,9 ms/m 13,97 ms/m 13,47 ms/m 14,62 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 5,13 mg/l 4,69 mg/l 4,24 mg/l 5,37 mg/l 5,61 mg/l 5,95 mg/l 10 mg/l Rauta 428,74 µg/l 331,72 µg/l 302,17 µg/l 489,02 µg/l 443,9 µg/l 564,89 mg/l * Mittaukset tehty ** Mittaukset tehty *** Mittaukset tehty **** Mittaukset tehty ***** Mittaukset tehty ****** Mittaukset tehty Vedenlaatutekijöiden vuosittaisen keskiarvot Mustionjoen osalta on koostettu kuvaan 10, josta on nähtävissä kunkin vedenlaatutekijän kehityskulku. Kuvaajien ennustesuorista havaitaan, että happamuuden, sameuden, sähkönjohtavuuden ja värin arvot ovat nousussa. Kokonaistypen sekä -fosforin pitoisuudet ovat sen sijaan laskusuuntaisia. Lämpötila, liuennut happi sekä rautapitoisuus ovat pysytelleet samoissa lukemissa koko tarkasteluajanjakson. Sameuden ja värin arvojen nousujohteinen kehitys on erityisen haitallista raakulle, jonka yhtenä kriteerinä nimenomaan on kirkas vesi. Sameus on ollut kasvussa koko mittaushistorian ajan ja se on ollut raakun kannalta koholla jo ensimmäisten mittausten aikana. Sähkönjohtavuuden arvojen kohdalla on havaittavissa vastaavanlainen kehityskulku. 44

46 Ravinnepitoisuuksien väheneminen kertoo onnistuneista toimenpiteistä esimerkiksi maatalouden, puhdistamojen sekä haja-asutuksen saralla. Kuva 10. Mustionjoen vedenlaatutekijöiden kehitys mittauspisteiden keskiarvojen perusteella. Kiintoaineen kehitys on esitetty kappaleen 5.2 kuvassa

47 5.1.2 Lohjanjärven alue Kirjallisuuden perusteella Lohjanjärven alueella ei ole potentiaalisia alueita. Tämä johtuu alueen suuresta järvisyysprosentista, joka ei ole suotuisaa elinaluetta virtavesissä viihtyvälle raakulle. Karjaanjoen vesistön suurimmat järvet, Lohjanjärvi sekä Hiidenvesi, eristävät Mustionjoen alueen tutkimusalueen pohjoisosista. Raakun levittäytyminen koko tutkimusalueelle riippuu lohikalojen vaelluksen onnistumisesta järvien läpi vesistön pohjoisosiin. Lohjanjärven alueen vesistöistä viisi täyttää havaintojen vähimmäismäärän (liite 3.1). Myllyjoen mittauspisteessä sameusarvot ovat hieman koholla, muutoin vesistön vedenlaatu on hyvä. Bruksträsket luusua 2 -mittauspiste on ollut tiheässä seurannassa vuodesta 1977 lähtien. Mittaustulosten perusteella vesistön vedenlaatu on hyvällä tasolla ja erityisen alhainen väriarvo, vuosien 2015 ja 2014 keskiarvo noin 38,6 mg Pt/l, on poikkeus tutkimusalueen muutoin järjestelmällisen korkeista väriarvoista. Sameuden arvot ovat hieman koholla, mutta eivät kuitenkaan yllä merkittävälle tasolle. Elinaluevaatimukset huomioiden joki olisi hyvä elinalue raakulle ja lohikaloille. Sen sijaan Grönskoginpurossa, Karstunjoessa sekä Raatinjoessa ravinnepitoisuudet ovat korkealla tasolla, eivätkä ne täten sovellu elinalueiden joukkoon Hiidenveden alue Kirjallisuuden perusteella Hiidenveden alueelta potentiaalisiksi vesistöiksi mainitaan taimenkantansa perusteella Hongistonpuro sekä Väänteenjoki (taulukko 8). Väänteenjoen sameusarvot ovat erittäin suuria keskiarvolla mitattuna, muutoin vedenlaatu on välttävä elinalueeksi (liite 2.2 ja kuva 11). Hongistonpurossa vedenlaadun osalta sietoarvon ylittävät ainoastaan sameusarvot, muutoin arvot ovat sietoarvojen rajoissa. 46

48 Kuva 11. Hiidenveden ja Vanjoen alueiden sekä Vihtijoen valuma-alueen kirjallisuudessa potentiaalisiksi mainitut vesistöt ja mittauspisteiden sijainnit. Vesimuodostumien värien rajaarvot on esitetty taulukossa 7. Muilta osin Hiidenveden alueen joet ja purot eivät ole sopivia vedenlaadun perusteella elinalueiksi (liite 3.2). Esimerkiksi Partekinoja, Hynnänoja sekä Oinasjoki ovat ravinnepitoisuuksiltaan liian reheviä ja sameita elinalueiksi. Kyseisissä kohteissa on havaittavissa muutamia hyvin alhaisia, jopa tappavia, liuenneen hapen pitoisuuksia Vanjoen alue Vanjoen alueella kirjallisuuden perusteella potentiaalisiksi alueiksi on mainittu kolme vesistöä (taulukko 8). Maijanojan mittauspisteiden vedenlaadussa erityisesti typpipitoisuus ja sameusarvot ylittivät annetut sietoarvot, samoin väriluvussa ylitys on selkeä (liite 2.3). Vanjoen osalta sameuden arvot ovat suuria, lisäksi väriarvot ovat hieman koholla raakun ja lohikalojen kannalta. Puutteista johtuen Maijanoja ja Vanjoki ovat välttäviä elinalueita (kuva 11). Pitkälänkosken-Nahkakosken alue rajautuu karttatarkastelun perusteella Vanjoki 22,9, Vanjoki 22,6 ja Vanjoki 22,1 -mittauspisteiden alueelle. Kyseisistä mittauspisteistä ei saa 47

49 vähäisistä ja vanhoista mittauksista johtuen vedenlaatuanalyysia aikaan. Mittauspisteet olisi syytä ottaa tarkasteluun mukaan, sillä Oulasvirta (2010: 11) mainitsee alueen silmämääräisesti arvioidusta potentiaalista, mutta lisätutkimusten suorittaminen on välttämätöntä ennen lopullisen arvion tekoa (taulukko 11). Hertta-tietokannasta ei löytynyt mittauspistettä Radinojalle, joka on mainittu taimenen elinalueeksi. Kallio-Nybergin ym. (2001: 53) mukaan Radinojan taimenkanta on puutteellisesti tunnettu, joten kyseinen oja on lisätutkimuksen tarpeessa. Puneliajärven alueella sijaitsevat Ratinojan mittauspisteet, mutta niistä ei saa tehtyä analyysia vähäisten mittauskertojen takia, ja siksi vesistön vedenlaatu olisi syytä selvittää. Taulukko 11. Vanjoen alueen seurantojen kehittämisalueet. Osa-alue Seurannan ulkopuolella olevia vesistöjä* Tutkimuksen jatko suositeltua* Vedenlaatu lupaava (väh. 2014), mutta vedenlaatutekijöitä puuttuu Vedenlaatu lupaava, mutta tuoreita mittauksia ei ole ja vedenlaatutekijöitä puuttuu Vanjoen alue - Pitkälänkosken- Nahkakosken alue - - *Kirjallisuudessa mainittuja taimenen tai raakun elinalueita ja kunnostussuunnitelmissa mainittuja alueita. Muista vesistöistä Vanjoen alueella havaintojen lukumäärän täytti Karhusuonoja, josta saatavilla on kahden mittauspisteen tiedot (liite 3.3). Mittausten perusteella Karhusuonoja ei ole soveltuva elinalueeksi, esimerkiksi fosforipitoisuus ja väriarvot ovat erittäin suuret. Mittauspisteessä ei ole mitattu olenkaan liuenneen hapen pitoisuutta tai sameutta, joten mittauksista saatavat vedenlaadun arvot jäävät vajaiksi Puneliajärven alue Kirjallisuustietojen perusteella Puneliajärven alueella on paljon potentiaalisia vesistöjä (taulukko 8). Hunsalanjoesta ei ollut Hertassa mainintaa mittauspisteestä, mutta karttatarkastelun perusteella se on osa Saavajokea, joka on mainittu taimenvesistöksi. Saavajoki voidaan luokitella vedenlaadultaan hyvien elinalueiden joukkoon (kuva 12). Värija sameusarvot ovat hieman koholla, mutta eivät merkittävästi (liite 2.4). Siikalankoskea (Oulasvirta 2010: 11) lähin mittauspiste on Saavajoki 7,1, jonka vedenlaatu on muutoin hyvä, mutta väriarvot ja sameus ovat koholla raakun kannalta. Kirjallisuudessa mainittiin 48

50 Nuijajoen-Pyhäjärven alue, joka käsittää osia Nuijajoesta ja Saavajoesta, joten kyseisten vesistöjen mittauspisteet on huomioitu tutkielmassa. Raudanjoki mainittiin kirjallisuudessa, vastaavaa mittauspistettä ei kuitenkaan löydy alueelta. Rautajoki-niminen mittauspiste sijaitsee kuitenkin alueella, joten kirjoistusvirheen tai kirjoitusasun vaihtelevuus on mahdollinen. Rautajoen vedenlaatu on erinomaisessa kunnossa (liite 2.4) ja täten joki on erinomaisesti soveltuva elinalue raakulle ja lohikaloille. Ravinneolosuhteet, sameuden arvot, sähkönjohtavuus ja rautapitoisuus ovat matalia. Kaikki Rautajoen vedenlaatua kuvastavat arvot ovat sietoarvojen rajoissa. Kyrönojaa on seurattu tarkasti vuosien välillä, mutta seuranta on sittemmin lopetettu kokonaan. Kyrönojassa on havaittu kirjallisuuden mukaan taimenkantaa, joten sen sisällyttämistä takaisin seurantoihin tulisi arvioida (taulukko 12). Kuva 12. Puneliajärven ja Pusulanjoen alueiden sekä Nummenjoen ja Nuijajoen valumaalueiden kirjallisuudessa potentiaalisiksi mainitut vesistöt ja mittauspisteiden sijainnit. Kuvaan on lisätty vedenlaadultaan erinomaiset, eli elinalueiksi soveltuvat, vesistöt. Rautajoki ja Myllypuro on merkitty karttaan tähdillä johtuen niiden erinomaisesta sopivuudesta - kaikki mitatut vedenlaatutekijät alittavat määritetyt sietoarvot, molemmissa on myös havaittu taimenkantaa. Vesimuodostumien värien raja-arvot on esitetty taulukossa 7. 49

51 Taulukko 12. Puneliajärven alueen seurantojen kehittämisalueet. Osa-alue Seurannan ulkopuolella olevia vesistöjä* Tutkimuksen jatko suositeltua* Vedenlaatu lupaava (väh. 2014), mutta vedenlaatutekijöitä puuttuu Puneliajärven alue - Kyrönoja Ratinoja Hirsioja - Vedenlaatu lupaava, mutta tuoreita mittauksia ei ole ja vedenlaatutekijöitä puuttuu *Kirjallisuudessa mainittuja taimenen tai raakun elinalueita ja kunnostussuunnitelmissa mainittuja alueita. Puneliajärven alueen muista vesistöistä tarkasteluun saatiin neljä muodostumaa (liite 3.4). Hirsiojan vedenlaatu on tuoreiden mittausten perusteella hyvällä tasolla, mutta seurannassa olevista arvoista puuttuvat värin ja raudan mittaukset. Puuttuvat vedenlaatutekijät tulisi huomioida seurannoissa, jotta Hirsiojan potentiaali elinalueeksi saadaan selville, lähtötietojen perusteella potentiaali tälle on hyvä (taulukko 12). Kokkosuonojan vedenlaatu on mittausten perusteella kelvollinen sameuden arvoa lukuun ottamatta, lisäksi väriä ja rautapitoisuutta ei ole mitattu. Kokkosuonojalla on sama tilanne kuin Hirsiojalla, eli puuttuvien vedenlaatutekijöiden huomioiminen seurannassa olisi tarpeellista. Kalvanojan mittauspisteessä huomionarvoisia ovat korkeat väriarvot sekä ph -arvo 5,3, joka erottuu muista tutkimusalueen happamuuden arvoista. Mitatut fosforin pitoisuudet lukeutuvat tosin alhaisimpien tutkimusalueelta mitattujen arvojen joukkoon. Vaskijoessa sen sijaan sameus ja väriarvot ovat selkeästi koholla ja se on Puneliajärven alueen mittauspisteistä heikoimmassa tilassa vedenlaadulla mitattuna, tosin Puneliajärven alueen vedenlaatu on näiden saatavilla olevien mittauspisteiden perusteella tutkimusalueen parhaimmistoa. Kalvanoja ja Vaskijoki ovat välttäviä elinalueita vedenlaadulla arvioituna Pusulanjoen alue Pusulanjoen alueen Hirvijoessa erityisesti ravinnepitoisuudet ovat suurehkoja (liite 2.5), samoin sameuden ja värin arvot ovat koholla. Hirvijoen säännöllisessä seurannassa olevien mittauspisteiden perusteella joki ei ole paras mahdollinen elinalue vedenlaadultaan. Elinalueena se on välttävä, vaikka siellä sanotaan elävän alkuperäistä taimenkantaa (taulukko 8). Kirjallisuudessa mainittiin Vaherman laskupuro, jolla karttatarkastelun perusteella tarkoitetaan Vahermanjärvestä Tarkeleenjärveen laskevaa Myllypuroa (taulukko 8). Vedenlaadulla mitattuna Myllypuro on erittäin sopiva elinalue raakulle ja lohikaloille. Puron 50

52 ravinnepitoisuudet, sameuden ja värin arvot ja sähkönjohtavuus ovat hyvin alhaisia. Näiden vedenlaatutekijöiden perusteella Myllypuro on puhdas ja suhteellisen kirkasvetinen puro. Vedenlaadun puolesta puro soveltuu elinalueeksi (kuva 12). Nummenjoki ulottuu Pusulanjoen alueelle, joten muutama Nummenjoen mittauspiste sijaitsee alueella. Kyseisten mittauspisteiden vedenlaadussa ravinnepitoisuudet ovat koholla, mutta väriarvot ovat keskimääräistä parempia verrattuna muiden kirjallisuudessa mainittujen alueiden keskimääräiseen väriarvoon (liite 2.5). Sama toistuu Nummenjoen Häntäjoessa sekä Härkäjoessa. Edellä mainitut mittauspisteet ovat välttäviä elinalueita vedenlaadun osalta. Pusulanjoen alueella muita huomioitavia mittauspisteitä on yhteensä viisi kappaletta (liite 3.5). Jaakolannotkonojan mittauspisteestä puuttuvat vedenlaatutekijöistä liukoinen happi, happamuus, rautapitoisuus sekä sameus, mutta saatavilla olevien arvojen perusteella oja voisi olla potentiaalinen muutoin kuin väriarvojen perusteella. Jokisaaren mittauspisteen arvot ovat erinomaisella tasolla raakun ja lohikalojen kannalta, ainoastaan rautapitoisuuksista ei löytynyt tietoja. Muutoin arvot ovat tasolla, joka tekee Jokisaaren joesta yhden potentiaalisimmista elinalueista vedenlaadun perusteella. Samaan vesimuodostumaan kuuluu Jokisillanjoen mittauspiste, jossa vedenlaatu on vastaavanlainen. Väriarvo on korkeampi verrattuna Jokisaaren arvoon. Pusulanjoessa vedenlaatu niin ikään on hyvällä tasolla, mutta sameuden arvot ovat korkeat. Räpsänjoen vedenlaatu on mittausten perusteella erinomaisessa kunnossa. Mittauspisteen viimeisin mittaus on kuitenkin 14 vuoden takaa vuodelta 2002, eli mittauspisteen vedenlaadun nykytila tulisi selvittää (taulukko 13). Mikäli vedenlaatu on säilynyt samanlaisena, niin kyseessä on ehdottomasti potentiaalinen elinalue. Taulukko 13. Pusulanjoen alueen seurantojen kehittämisalueet. Osa-alue Seurannan ulkopuolella olevia vesistöjä* Tutkimuksen jatko suositeltua* Vedenlaatu lupaava (väh. 2014), mutta vedenlaatutekijöitä puuttuu Vedenlaatu lupaava, mutta tuoreita mittauksia ei ole ja vedenlaatutekijöitä puuttuu Pusulanjoen alue Räpsänjoki *Kirjallisuudessa mainittuja taimenen tai raakun elinalueita ja kunnostussuunnitelmissa mainittuja alueita. 51

53 5.1.7 Nummenjoen valuma-alue Nummenjoella ei ole enää säännöllistä seurantaa, viimeisimmät mittaukset ovat syksyltä Veden värin ja sameuden arvot ovat suuria raakun ja lohikalojen mieltymyksiin nähden (liite 2.6) ja elinalueeksi se on välttävä (kuva 12). Leppäkorvenpuro mainittiin kirjallisuudessa Nummenjoen puroista alkuperäisen taimenkantansa johdosta (taulukko 8). Purosta ei löydy tietoa Hertta-tietokannasta, joten puro ei ole ollut seurannassa. Kyseinen puro tulisi sisällyttää seurantoihin ja sen vedenlaatu tutkia (taulukko 14). Someronjoen-Pitkiönjoen reitin taimenvesistöt mainitaan, joten Someronjoen ja Pitkiönjoen vedenlaatu on syytä ottaa tarkasteluun mukaan. Someronjoen osalta värin ja sameuden arvot ylittävät sietoarvot, mutta muutoin vedenlaatu on suotuisa (liite 2.6). Nummenjoen ohella Someronjoki on välttävä elinalue vedenlaadun perusteella. Pitkiönjoessa viimeisin mittaus on tehty vuonna Pitkiönjoki mahdollisena potentiaalisena alueena tulisi täten sisällyttää tarkempien mittausten piiriin (taulukko 14). Nummenjoen valuma-alueen muista vesistöistä tarkasteluun saatiin peräti kolmetoista kappaletta (liite 3.6), mikä tekee Nummenjoen valuma-alueesta tutkimusalueen kartoitetuimman alueen viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta. Arimaanjoen vedenlaatua on mitattu vuonna 2014 ja se voidaan luokitella erinomaiseksi raakulle ja lohikaloille. Sameuden arvo on joessa hieman sietoarvoa korkeampi, mutta ylitys ei ole merkittävä. Joki on elinalueeksi soveltuva. Rautapitoisuutta ei ole mitattu, joten se on syytä lisätä tutkittavien vedenlaatutekijöiden joukkoon. Haarjärvenpuron mittauspisteet eivät ole enää seurannassa mukana ja viimeisistä mittauksista on noin viisitoista vuotta. Tuolloisten mittausten perusteella puro olisi muutoin hyvä elinalueeksi, mutta liuenneen hapen pitoisuudet ovat alhaisia. Hämjoki on välttävää elinaluetta suurehkojen sameuden arvojen ja rautapitoisuuden sekä lievästi koholla olevien väriarvojen seurauksena. Joutikasojan viisi mittauspistettä ovat vaihtelevia. Arvot vaihtelevat keskenään paljon, esimerkiksi fosforin ja sameuden arvoissa on suuria eroavaisuuksia. Yleisesti ottaen ojan sopivuus elinalueeksi ei ole paras mahdollinen, mutta tietyt ojan osat täyttävät edellytykset kirkkaasti, ollen jopa tutkimusalueen parasta mitattua vedenlaatua. Esimerkiksi Joutikasoja B -mittauspisteen vedenlaatu on sietoarvojen rajoissa. Toisaalta mittauspisteissä ei ole mitattu esimerkiksi liuenneen hapen pitoisuutta tai väriarvoja, happamuus on lisäksi jätetty kolmessa pisteessä mittauksista pois. Joutikasojan mittauspisteet tarvitsevat täten uusia mittauksia ja puuttuvien arvojen huomioimista. Kaitajärvenpuron kohdalla vedenlaatu on 2000-luvun alun mittausten perusteella hyvä 52

54 elinalueeksi, mutta tuoreempia mittauksia tarvittaisiin ennen lopullista arviota (taulukko 14). Kivanojan mittauspisteessä veden väriarvot ovat huomattavan suuria, vuoden 2014 keskiarvo on 202,5 Pt mg/l, myös sameuden arvot ovat koholla. Täten Kivanoja on vedenlaadultaan välttävä elinalue. Myllyjoen mittauspisteen vedenlaatu on hyvällä tasolla väriä lukuun ottamatta. Myllyojan mittauspisteessä vedenlaatu on puolestaan erinomaisella tasolla ja väriarvokin on sietoarvojen rajoissa. Täten Myllyojan vedenlaatu on yksi tutkimusalueen sopivimmista raakulle ja lohikaloille. Esimerkiksi vuoden 2014 keskiarvoissa kokonaisfosforin pitoisuus on 7,25 µg/l ja sameuden arvo on 0,77 FNU. Vaihjoen vedenlaatu on samanlainen kuin Myllyojan, eli erinomainen. Rautapitoisuus tulisi kuitenkin selvittää Myllyojan ja Vaihjoen osalta, jotta täysi varmuus sopivuudesta elinalueeksi saataisiin vedenlaadun perusteella. Nykytiedon perusteella ne ovat sopivia elinalueiksi. Mäentaanjoen vedenlaatu on kohtuullisen tasolla, mutta sameus ja väri ovat hieman korkeita. Ruokjärvenpuron vedenlaatua on mitattu viimeksi 2000-luvun alussa ja tuolloin vedenlaatu osoittautui lupaavaksi, joten puro kaipaa lisäselvitystä (taulukko 14). Kesäkuukausiksi ajoittuvat mittauskerrat laskevat vesistön hapen määrää, sama toistuu myös Kaitajärvenpuron kohdalla. Siitoonojassa on Joutikasojan tavoin suuria vaihteluita mittauspisteiden vedenlaadun välillä. Happamuuden arvojen suuret vaihtelut herättävät huomiota. Mitattu 5,1 ph -arvo on selkeästi happaman puolella, eikä se ole sopiva happamuus raakulle tai lohikaloille. Sähkönjohtavuuden arvoissa on suuria vaihteluita, eikä oja täten täytä elinaluevaatimuksia. Valkjärvenpuron vedenlaatua voidaan kuvailla hyväksi, erityisesti alhaiset väriarvot ovat poikkeus tutkimusalueen korkeista väriarvoista. Mittauksia on tosin tehty viimeksi 2000-luvun alussa, joten tuoreempia tutkimuksia tarvittaisiin puron nykytilan selvittämiseen (taulukko 14). Taulukko 14. Nummenjoen valuma-alueen seurantojen kehittämisalueet. Osa-alue Seurannan ulkopuolella olevia vesistöjä* Tutkimuksen jatko suositeltua* Vedenlaatu lupaava (väh. 2014), mutta vedenlaatutekijöitä puuttuu Nummenjoen valuma-alue Vedenlaatu lupaava, mutta tuoreita mittauksia ei ole ja vedenlaatutekijöitä puuttuu Leppäkorvenpuro Pitkiönjoki - Joutikasoja Kaitajärvenpuro Ruokjärvenpuro Valkjärvenpuro *Kirjallisuudessa mainittuja taimenen tai raakun elinalueita ja kunnostussuunnitelmissa mainittuja alueita. 53

55 5.1.8 Nuijajoen valuma-alue Nuijajoen kohdalla säännöllistä seurantaa ei ole nykyään ja viimeisimmät mittaukset ovat vuodelta Kallio-Nybergin (2001: 52) mukaan Nuijajoen taimenkanta vaatii lisäselvityksiä uhanalaisuuden tilasta, lisäksi kannan mainitaan olevan omavarainen. Nuijajoen mittauspisteet tulisi sisällyttää seurantoihin taimenkantansa takia (taulukko 15). Vedenlaadultaan esimerkiksi Nuijajoki 2,1 -mittauspiste on välttävää elinaluetta veden värin ja sameuden korkeista arvoista johtuen (liite 2.7 ja kuva 12). Kissanojan vedenlaatu on välttävää elinalueeksi, sillä värin sekä sameuden arvot ovat koholla, erityisesti ojan väriarvo ylittää selkeästi sietoarvon (liite 2.7). Pienoja 3,0 - mittauspiste on osa Kissanojan vesimuodostumaa, mutta se ei ole säännöllisen seurannan piirissä. Täten Pienojan mittauspiste on syytä sisällyttää säännöllisen mittauksen piiriin, jotta sen sopivuus elinalueeksi voitaisiin selvittää (taulukko 15). Taulukko 15. Nuijajoen valuma-alueen seurantojen kehittämisalueet. Osa-alue Seurannan ulkopuolella olevia vesistöjä* Tutkimuksen jatko suositeltua* Vedenlaatu lupaava (väh. 2014), mutta vedenlaatutekijöitä puuttuu Vedenlaatu lupaava, mutta tuoreita mittauksia ei ole ja vedenlaatutekijöitä puuttuu Nuijajoen valuma-alue - Nuijajoki Pienoja - - *Kirjallisuudessa mainittuja taimenen tai raakun elinalueita ja kunnostussuunnitelmissa mainittuja alueita. Nuijajoen valuma-alueen muista vesistöistä tarkasteluun saatiin kaksi kappaletta (liite 3.7). Isolähteenojassa mittaukset ovat vuodelta 2014 ja huomioitavaa on tammikuun tilanne, jolloin liuenneen hapen pitoisuus on ollut vain 0,1 mg/l, eli ojassa on ollut selkeää happikatoa talven aikana. Happikadon aikana ojan itsekuormitus on alkanut, sillä ajankohtana on mitattu selkeästi suurimmat fosfori- ja typpipitoisuudet koko vuoden ajalta. Huomioitavaa on hyvin korkea väriarvo, jonka vuoden keskiarvo on noin 450 mg Pt/l. Täten Isolähteenoja ei ole elinalueeksi soveltuva vesialue. Onkimaanpuron vedenlaatu sen sijaan on väriarvoja lukuun ottamatta elinaluevaatimusten mukainen. 54

56 5.1.9 Vihtijoen valuma-alue Mätäjoella mittauspisteitä on kolme kappaletta, mutta säännöllistä seurantaa ei ole tehty. Pisteistä on tehty ainoastaan satunnaisia mittauksia vuosien 1980 ja 2000 välillä. Mätäjoki on mainittu taimenvesistöksi kirjallisuudessa (taulukko 8), joten joki vaatii lisätutkimuksia (taulukko 16). Sitinoja on osa Sitinoja-Moksojan vesimuodostelmaa, joten Sitinojan ohessa Moksojan tarkastelu tulee tarpeeseen. Sameuden arvot ovat kuitenkin suuria, vedenlaadulla arvioituna Sitinoja-Moksoja on välttävä elinalue (liite 2.8). Myllyojan mittauspistettä ei Vihtijoen valuma-alueelta löytynyt Hertta-tietokannasta, mutta Pusulanjoen alueelta löytyy Myllyoja 0,6 -mittauspiste. Kyseisestä mittauspisteestä on tehty vain yksi mittaus vuonna Nummenjoen valuma-alueella puolestaan sijaitsee Myllyoja 0,3 -mittauspiste, jonka vedenlaatu on erinomainen. Vihtijoki itsessään on kohtalainen elinalue. Sameuden arvot ovat korkeat, myös ravinnepitoisuudet ja väriarvot ovat koholla (liite 2.8 ja kuva 11). Olkkalanjoki ja Vihtijoki muodostavat Olkkalanjoen-Vihtijoen vesistöalueen, joten Olkkalanjoen mittauspisteet on huomioitu Vihtijoen ohessa. Olkkalanjoen vedenlaatu ei kuitenkaan ole soveltuva elinalueeksi, sillä esimerkiksi ravinnepitoisuudet ja sameus ylittävät vedenlaadun sietoarvot. Vihtijoen valuma-alueella sijaitseva Hovioja on mittauspisteiden perusteella erittäin rehevöitynyt ja samea vesialue (liite 3.8). Ravinnepitoisuudet ja sameuden arvot ovat tutkimusalueen korkeinta tasoa. Mittauksissa on keskitytty lähinnä ravinnepitoisuuteen, sekä sameuteen, joten useita vedenlaatutekijöitä on jätetty mittauksista pois. Jatkuvatoimista automaatiomittausta on hyödynnetty kyseisen mittauspisteen kohdalla. Samanlaista järjestelyä on käytetty Yli-Knuutilan ojassa, jossa toinen mittauspisteistä on hoidettu automaationa. Ojan vedenlaatu on huono. Erityisesti hyvin korkea rautapitoisuuden keskiarvo, 4234,17 µg/l, on tutkimusalueen suurin mitattu rautapitoisuus. Yli-Knuutilan oja ja Hovioja eivät ole soveltuvia elinalueiksi. Niemenjoen osalta väriarvot ylittävät selkeästi sietoarvot, myös sameus ja kokonaistyppi ovat hieman koholla. Vedenlaatu Niemenjoella on välttävä elinalueeksi. Sääksoja on erittäin sopiva elinalueeksi tuoreiden mittausten perusteella, mutta puuttuvien vedenlaatutekijöiden ja Sääksoja 0,2 -mittauspisteen vanhojen mittausten seurauksena oja vaatii lisäselvityksiä. Vihtiojan osalta tilanne on vastaavanlainen, eli vedenlaatu on erinomaisella tasolla, mutta esimerkiksi rautapitoisuutta ja väriarvoa ei ole selvitetty. Vihtioja edellyttäisi säännöllisempää seurantaa, sillä tällä hetkellä ojasta on saatavilla vain hajanaisia mittauksia (taulukko 16). Teeressuonojan vedenlaadussa sameuden 55

57 Kiintoaine mg/l ja värin arvot ovat korkeita, mitkä tekevät ojasta elinalueena välttävän. Lisäksi mittauspisteestä puuttuu useiden vedenlaatutekijöiden seuranta. Taulukko 16. Vihtijoen valuma-alueen seurantojen kehittämisalueet. Osa-alue Seurannan ulkopuolella olevia vesistöjä* Tutkimuksen jatko suositeltua* Vedenlaatu lupaava (väh. 2014), mutta vedenlaatutekijöitä puuttuu Vedenlaatu lupaava, mutta tuoreita mittauksia ei ole ja vedenlaatutekijöitä puuttuu Vihtijoen valuma-alue - Mätäjoki Sääksoja Vihtioja *Kirjallisuudessa mainittuja taimenen tai raakun elinalueita ja kunnostussuunnitelmissa mainittuja alueita. 5.2 Kiintoainetilanne mittausten ja mallinnuksen perusteella Kiintoainepitoisuudet jäävät yleisesti ottaen pieniksi Karjaanjoen vesistön alueella vedenlaatumittauksiin (liitteet 2 ja 3) perustuvan kuvaajan perusteella (kuva 13). Tutkimusalueen kiintoaineen keskiarvo on 10,31 mg/l ja se on laskettu 49 vesistömuodostumasta. Arvon alle jäävät osa-alueista kaikki muut Hiidenveden aluetta sekä Vihtijoen valuma-aluetta lukuun ottamatta Kiintoaineen keskiarvot tutkimusalueella osa-alueittain Kiintoaine Keskiarvo Raakku Lohikalat Kuva 13. Kuvaajassa on esitetty kiintoainepitoisuuksien mitatut keskiarvot osa-alueittain sekä jokihelmisimpukan ja lohikalojen kiintoaineelle määritetyt sietoarvot. Kiintoaineen keskiarvot on laskettu liitteiden 2 ja 3 perusteella. 56

58 Selkeästi alhaisin kiintoaineen keskiarvo on Puneliajärven alueella, jossa neljän vesialueen keskiarvo on 2,58 mg/l. Kahdessa mittauspisteessä ei tosin ole kiintoaineen seurantaa, mutta muiden alueella sijaitsevien mittauspisteiden perusteella nykytilassa ei ole huolta. Tutkimusalueen alhaisin yksittäinen kiintoaineen keskiarvo on mitattu Pusulanjoen alueen Jaakolannotkonojan mittauspisteestä, jossa keskiarvo on 0,5 mg/l. Nummenjoen ja Nuijajoen valuma-alueiden sekä Pusulanjoen ja Vanjoen alueiden keskiarvot sijoittuvat 4 7 mg/l välille. Nummenjoen kohdalla kiintoaineen keskiarvo, 5,98 mg/l, kuvastaa luotettavasti valumaalueen tilaa, sillä kyseinen keskiarvo on laskettu kymmenen vesimuodostuman mittausten perusteella. Osa-alueiden joukosta suurimmalla kiintoaineen keskiarvolla erottuu Vihtijoen valuma-alue, jonka mittauspisteiden keskiarvo on noin 37 mg/l. Kyseisellä valuma-alueella on muutama mittauspiste, jotka nostavat keskiarvoa. Esimerkiksi Hoviojan mittauspisteessä kiintoainepitoisuudet ovat tutkimusalueen suurimpia, pitoisuudet yltävät jopa yli 250 mg/l tasolle. Ilman Hoviojan vaikutusta kiintoaineen keskiarvo Vihtijoen valuma-alueella on hieman yli 13 mg/l, joka tosin edelleen on osa-alueiden keskiarvoista suurin. Karjaanjoen vesistön alueella suurin kiintoaineen pitoisuus virtavesissä on VEMALAkuormitusmallin mukaan Vanjoen alueella sekä Vihtijoen valuma-alueella (14C). Puneliajärven alueella ja Nuijajoen valuma-alueella sen sijaan pitoisuus on vähäisin. Valtaosa tutkimusalueesta jää lohikalojen sietoarvon (25 mg/l) alle. Raakun kohdalla (10 mg/l) soveltuvimmat alueet sijaitsevat tutkimusalueen pohjoisoissa, mutta eteläosissa sijaitsee myös hyviä vesialueita. Lohjanjärven alue erottuu suurella pistekuormituksella tutkimusalueen muista osa-alueista (14D). Lohjan kaupungin ja teollisuuden sijoittuminen Lohjanjärven ranta-alueelle on selittävä tekijä suurelle pistekuormitukselle. Karjaanjoen alaosassa on myös havaittavissa kohtalaista pistekuormitusta. Lohjanjärven alueella on suurimman pistekuormituksen ohessa myös suurin kiintoaineen kokonaiskuormitus (14A). Kokonaiskuormituksen perusteella vähiten kuormittuneet alueet sijaitsevat tutkimusalueen pohjoisosissa, lisäksi Hiidenveden alueella kokonaiskuormitus jää alhaiseksi. Hajakuormituksen kohdalla (14B) kuormittavimpia osa-alueita ovat Vanjoen alue, Vihtijoen valuma-alue sekä Pusulanjoen alueen eteläisimmät osat. 57

59 Kuva 14. Karjaanjoen vesistön mallinnettu nykyinen kiintoainekuormitus (F3, suodatus, lasikuitu < 70 g/m²). Kartoissa A ja B on esitetty kokonais- sekä hajakuormitus, ja kartoissa C ja D kiintoaineen määrä virtaamassa sekä pistekuormituksen suuruus. Arvot ovat keskiarvoja ajalta Vastaava esitys 3. jakovaiheen pinta-alaan suhteutettuna karttojen A ja B osalta on liitteenä 5. 58

60 VEMALA:n ilmastonmuutosskenaariomallin perusteella (kuva 15) on mahdollista arvioida kiintoaineen määrää ja kuormituksen kehitystä tulevaisuudessa. Kiintoaineen kuormituskuvasta 15A nähdään, että Karjaanjoen kiintoainekuormitus tulee muuttumaan. Syys- ja talvikuukausien aikana kuormitus tulee kasvamaan nykyisestä ja toisaalta kesäkuukausina kuormitus tulee tasaantumaan. Kiintoainekuormituksen muutokset johtuvat lämpötilojen noususta, sadannan kasvusta ja valunnan muutoksista, näihin liittyvät skenaariot on esitetty liitteessä 6. Näistä skenaarioista havaitaan talvi- ja syyskuukausien aikana selkeä lämpötilojen nousu ja valunnan kasvu sekä kesäkuukausien aikainen valunnan väheneminen. Sadannan ennustetaan kasvavan yli 100 mm nykyisestä vuoteen 2060 mennessä (liite 6). Kuvasta 15B nähdään jokiin ja järviin kohdistuvan kiintoainekuormituksen kasvu tulevaisuudessa. Kuvassa 15C puolestaan on havaittavissa muutoksia vesistöstä lähtevän virtaaman kiintoainepitoisuuksissa, jotka mukailevat kuvan 15A ennusteita. VEMALA:n ilmastonmuutosskenaariomallin mukaan Karjaanjoen vesistön kiintoainekuormitus tulee kasvamaan tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen seurauksena. VEMALA-kuormitusmallilla on ennustettu myös kiintoaineen sedimentaatiota jokiuomaan sekä kiintoaineen sedimentaatiovarastoa Karjaanjoen vesistössä (liitteet 4.1 ja 4.2). Kiintoaineen sedimentaation jokiuomaan ennustetaan kasvavan talvi- ja syyskuukausina ja tasaantuvan kesäkuukausina. Sedimentaatiossa tapahtuvat muutokset myötäilevät valunnassa tapahtuvia muutoksia. Sedimentaatiovaraston määrä on nykyisellään tasaantunut noin 3300 kiloon, mutta tulevien vuosikymmenien aikana sen ennustetaan kasvavan. Suuntauksella tulee olemaan suora vaikutus vesistöjen pohjassa eläville ja kehitysvaiheessa oleville simpukoille. 59

61 Kuva 15. Ennustettu kiintoainekuormitus (F3, suodatus, lasikuitu < 70 g/m²) Karjaanjoen vesistössä VEMALA:n ilmastonmuutosskenaariomallilla arvioituna. A1B-skenaariosta kappaleessa

62 Kiintoaine mg/l Mustionjoen mittauspisteiden kiintoaineen keskiarvo 3,97 mg/l (liite 2.1) on erittäin hyvä raakun ja lohikalojen kannalta. Muilta osin Mustionjoen sivupurojen Gammelbybäckenin ja Krabbäckenin keskiarvot ovat lähellä raakun sietoarvoa, sen sijaan Storängsbäckenin pitoisuus on korkeampi ollen 15,78 mg/l. Puron korkeampi kiintoainepitoisuus on havaittavissa myös kuvassa 14C, jossa Storängsbäckenin 3. jakovaiheen valuma-alueen mallinnettu pitoisuus on suurempi verrattuna muihin Karjaanjoen alaosan alueen osavalumaalueisiin. Mustionjoen mittauspisteiden keskiarvotaulukossa (taulukko 10) kiintoaineen pitoisuuden keskiarvot vaihtelevat 4-6 mg/l:n välillä. Mustionjoen kiintoainepitoisuuden kehitys on esitetty kuvassa 16, josta on havaittavissa selkeä laskeva suuntaus. Laskeva suuntaus on osoitus onnistuneista toimenpiteistä esimerkiksi maatalouden saralla. Kiintoaineen määrään vaikuttaa lisäksi eroosio, jota on suuntauksen perusteella saatu hillittyä. Kiintoaineen laskusuuntainen kehitys Mustionjoella on hieman odottamaton johtuen tutkimusalueen yleisesti korkeista sameuden ja värin arvoista, mutta raakun kannalta se on toivottava kehityskulku. VEMALA-kuormitusmallin perusteella Mustionjoen mittauspisteiden (pl. Mustionjoki 0,5) kiintoainepitoisuus ja ääriarvot tasaantuvat tulevaisuudessa (liitteet ). Mustionjoki 24,7 -mittauspisteen osalta kehitys näyttäisi tulevaisuudessa kasvavan loivasti. Mustionjoen kiintoainepitoisuus Kiintoaine mg/l Linear (Kiintoaine mg/l) Vuosi Kuva 16. Kuvaajassa on esitetty kiintoaineen kehitys Mustionjoen kuuden tutkielmassa huomioidun mittauspisteiden keskiarvoihin perustuen. 61

63 6 Pohdinta Nykytietämyksen mukaan tutkimusalueen ainoat raakkupopulaatiot sijaitsevat Mustionjoessa, eikä populaatioiden ole havaittu lisääntyvän tutkimusten perusteella. Syytä lisääntymättömyyteen ei tiedetä tarkkaan, mutta yksi potentiaalinen syy voi olla Mustionjoen vedenlaadussa. Sameuden kuvaajasta havaitaan toistuva raakun sietoarvon ylittävä pitoisuus tutkimushistorian ajalta (kuva 10). Raakku vaatii kirkasta vettä, jonka FTU arvo on alle yksi. Mustionjoen arvot ovat sen sijaan pääosin yli viiden, eli ne ilmentävät samean veden arvoja. On mahdollista, että raakku joko sietää paremmin sameaa vettä ja korkeampia sähkönjohtavuuden arvoja, kuin kirjallisuudessa on esitetty. Toisaalta ne voivat olla syy siihen, että raakku voi huonosti Mustionjoella eikä lisäänny Åminneforsissa. Kirjallisuudessa on saatettu antaa sietoarvoja, jotka pätevät vain tiettyjen raakkukantojen kohdalla. Degermanin (ym. 2009) yleisesti Skandinavian vesistöihin esitettyjä sietoarvoja on käytetty laajasti suomalaisissa tutkimuksissa (ks. Oulasvirta ym ja Oulasvirta 2010). Tutkimalla sietoarvojen alueellista vaihtelevuutta, esimerkiksi Pohjois- ja Etelä-Suomen osalta, on mahdollista arvioida Degermanin esittämien sietoarvojen sopivuutta suomalaisiin kantoihin. Raakun pitkäikäisyyden vuoksi on todennäköistä, että alueellisia sopeutumia ja eroavaisuuksia syntyy. Sopeutumilla tai sopeutumattomuudella on suuri merkitys siirtoistutusten onnistumisen kannalta. Lisäksi sähkönjohtavuudelle määritetyt sietoarvot kaipaavat lisäselvitystä Mustionjoen kannan osalta, sillä joki on suoraan yhteydessä mereen, joten hieman kohonneeseen suolapitoisuuteen populaatiot ovat luultavasti tottuneet vuosisatojen aikana. Varandas ym. (2013: 383) toteavat, että vedenlaadun sietoarvoissa on mahdollista havaita eroja maantieteellisestä sijainnista riippuen, esimerkiksi Iberian niemimaata ja Pohjois- Eurooppaa vertailtaessa. Sopeutumista on tutkittu muutamassa tutkimuksessa. Ziuganovin ym. (2000: 102) mukaan yksi syy arktisten alueiden raakkujen pitkäikäisyyteen on karuun ja vaihtelevaan ilmastoon sekä hydrologiaan liittyvä sopeutuminen. Paikalliseen sopeutumiseen liittyen käydään kiistanalaista keskustelua, tutkimuksia on puolesta sekä vastaan (ks. Denic ym. 2015: 68). Denicin ym. tutkimuksessa todetaan, että populaation koko ja sen sisäinen geneettinen monimuotoisuus vaikuttavat sopeutumiskykyyn, mutta tätä ei voitu luotettavasti todistaa kyseisen tutkimuksen aineistoilla, johtuen tutkittavana olleiden raakkupopulaatioiden pienestä koosta (Denic ym. 2015: 72 73). Kyseisessä tutkimuksessa nostetaan esiin Jonesin näkemys, että paikallinen sopeutuminen on epätodennäköisempää, kun ympäristöä on 62

64 muokattu (Jones 2013: 1115). Koskemattomassa ympäristössä sopeutumat ovat todennäköisempiä kuin muokatuissa ja pilaantuneissa ympäristöissä. Tutkimukset osoittavat yleisesti eritasoista paikallista sopeutumista, mutta tarkkaa syytä tälle huomiolle ei ole toistaiseksi selvitetty. (Denic ym. 2015: 73.) Oulasvirta (2006d: 129) puolestaan mainitsee raakkujen suuresta kuolleisuudesta vesistöstä toiseen kohdistuvien siirtoistutusten kohdalla, mikä antaisi viitteitä raakun voimakkaasta sopeutumisesta omaan elinalueeseen ja heikosta sopeutumisesta uuteen elinympäristöön. Suoranaista tutkimusta vedenlaadun muuttumiseen liittyvästä sopeutumisesta ei löydy, mutta Skinner ym. (2003: 8) mainitsevat muutaman englantilaisen ja irlantilaisen raakkupopulaation sopeutuneen veden kalkkipitoisuuden luonnollisista syistä johtuneeseen kasvuun, joka ylitti kalkille määritetyn sietoarvon. Mustionjoen pitkäaikaiset sameuden ja sähkönjohtavuuden korkeat arvot voivat olla syy Åminneforsin alapuolisen raakkupopulaation lisääntymättömyyteen. Jonesin (2013: 1115) näkemyksen mukaan Mustionjoen populaatiot eivät kunnolla sopeutuisi muuttuneisiin olosuhteisiin, ja tämän seurauksena veden sameus olisi todennäköinen syy populaatioiden heikkoon tilaan. Kiistanalaisuutensa vuoksi aihe kaipaa tarkentavaa lisätutkimusta. Jokihelmisimpukkakantojen laaja-alaisempi levinneisyys ja runsaslukuisuus Ruotsissa ja Norjassa Suomeen verrattuna on mahdollista havaita kuvasta 2. Suomessa laji on ollut suojeltuna jo vuodesta 1955 lähtien, kun Ruotsissa se on ollut suojeltuna vuodesta 1994 ja Norjassa vuodesta 1993 lähtien. Ruotsissa helmenkalastus on kuitenkin ollut osittain kiellettyä vuodesta (Oulasvirta ym. 2015: 18.) Suurimpia syitä sille, miksi esimerkiksi Ruotsissa raakku on runsaslukuisempi ja laajemmalle levinnyt kuin Suomessa, ovat maiden väliset erot suo- ja kosteikkoalueiden ojituksissa. Suomessa tehtiin paljon ojitustoimenpiteitä luvuilla. Ojitusten seurauksena kiintoaineen ja humuksen pitoisuudet vesistöissä kasvoivat ja samalla ne tukkivat uomien pohjaa kaventaen merkittävästi raakun elinalueita. Vastaavasti Ruotsissa ojitustoimenpiteiden määrä on jäänyt selkeästi vähäisemmäksi. (Valovirta 2006a: ) Ruotsin raakkuvesistöistä myös suurempi osa on suojeltuja. Ruotsissa raakkuvesistöistä noin 14,5 % sijaitsee osittain luonnonsuojelualueilla ja noin 76 % Natura-alueilla. Suomessa raakkuvesistöistä puolestaan noin 4,5 % sijaitsee kansallispuistoissa ja 16,4 % Natura-alueilla. (Oulasvirta ym. 2015: 130.) Suomen raakkukannat ovat kärsineet maanmuokkaustoimenpiteiden seurauksena ja elinalueet ovat kaventuneet. Lisäksi raakkuvesistöjen ja niiden lähialueiden suojelu on Suomessa puutteellista. Yhdessä nämä tekijät ovat johtaneet siihen, että Suomessa raakkuvesistöjä on vähemmän kuin Norjassa ja Ruotsissa. Näistä esimerkeistä korostuvat havaittujen 63

65 elinympäristöjen ja niiden lähialueiden suojelun tärkeys ja merkityksellisyys. Ensisijaisuuden suojelun -periaatetta olisi suotavaa kokeilla jokihelmisimpukan osalta Suomessa. Jokihelmisimpukka on virtavesien avainlaji ja sen häviämisellä on vaikutuksia jokiekosysteemin, Karjaanjoen vesistön tapauksessa Mustionjoen, rakenteisiin ja toimintaan. Tällä hetkellä yksikään maassamme tavattavasta luontodirektiivissä mainitusta nilviäis- tai kalalajista ei ole ensisijaisen suojelun alaisuudessa (Suomen ympäristökeskus 2013b). Esimerkiksi Norjassa jokihelmisimpukka on ehdotettu otettavaksi ensisijaisesti suojeltavien lajien joukkoon (engl. priority species) (Oulasvirta ym. 2015: 18). Tutkielman sisäisen yhtenevyyden kannalta tutkielmassa esitettyjä kuvia ja taulukoita verrataan toisiinsa. Kiintoaineeseen liittyvät eroavaisuudet tutkimusalueen etelä- ja pohjoisosien välillä toistuvat kuvissa ja taulukoissa, myös pintamaiden maaperäkartta (kuva 4) tukee havaintoa. Kuvien perusteella Karjaanjoen vesistön pohjoiset alueet ovat kiintoainepitoisuudeltaan ja -kuormitukseltaan alhaisinta aluetta, erityisesti Puneliajärven asema on selkeä alhaisen kiintoainepitoisuuden alueena. Vanjoen alueen kiintoainepitoisuus jää vedenlaatumittauksissa alhaiseksi, mutta alueen mallinnettu pitoisuus on kuvassa 14C mitattuja arvoja huomattavasti korkeampi. Mallin antamaa arviota tukee pintamaita esittävä maaperäkartta (kuva 4), jonka perusteella Vanjoen alueen maaperä on valtaosin hienorakeista maalajia. Karkeamman maalajin esiintyminen alueella on luontaisen kiintoaineen määrään negatiivisesti vaikuttava seikka, sillä karkean aineksen kulkeutuminen on prosessina hitaampaa verrattuna hienomman aineksen vastaavaan prosessiin. Briggs & Smithson (1985: ) mainitsevat, että partikkeleiden koolla on suuri merkitys niiden kulkeutumisessa. Mustionjokeen liittyvät esitykset ovat niin ikään linjassa toisiinsa nähden. Mustionjoen kiintoainepitoisuutta esittävästä kuvasta 16 havaitaan laskeva suuntaus. Nykyisestä tasaantuva suuntaus on havaittavissa myös VEMALA-kuormitusmallin ennusteissa (liitteet ). Kiintoaineen pitoisuudet ovat samaa luokkaa verrattaessa mittauksia (taulukko 10 ja liite 2.1) sekä kuormitusmallin antamaa arviota (liitteet ). Mustionjoen vedenlaatuun liittyen taulukon 10 arvojen perusteella pitkän ajan keskiarvot käyvät lisäksi hyvin yhteen Mustionjoen tuoreimpien keskiarvojen kanssa (liite 2.1). Pieniä eroja on toki havaittavissa, mutta sietoarvoihin verrattaessa eroa ei synny. 64

66 Lohjanjärven alueen yhteistarkkailussa esitetyt vertailut Mustionjokeen (ks. Ranta & Valtonen 2015: 15 16) on mahdollista havaita tässä tutkielmassa esitettyjen tulosten perusteella. Nummenjoen sekä Väänteenjoen kohdalla mainitut Mustionjokea suuremmat lukemat väriarvoissa ja fosforipitoisuuksissa sekä vastaavasti pienemmät arvot sähkönjohtavuuksissa ja happamuudessa ovat havaittavissa tämän tutkimuksen perusteella. Tutkielmassa esitetyt havainnot liittyen Hiidenveden alueen vedenlaatuun ovat linjassa Hiidenveden alueen yhteistarkkailun tulosten kanssa (ks. Ranta ym. 2014: 22 & 29), joissa mainitaan kyseisen alueen suurista ravinnepitoisuuksista, rehevyydestä sekä savisameasta vedestä. Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailussa mainitaan Mustionjoen vedenlaadun pysyvän samanlaisena koko jokijaksolla (Holmberg & Valtonen 2015: 13). Tämä voidaan havaita taulukosta 10 ja liitteestä 2.1, joiden perusteella merkittäviä eroja Mustionjoen mittauspisteiden välillä ei ole. Samaisessa yhteistarkkailussa (Holmberg & Valtonen 2015: 14 15) on esitetty Mustionjoen kokonaistypen ja -fosforin, sameuden sekä sähkönjohtavuuden kehitystä osoittavia kuvaajia. Nämä kuvaajat osoittavat vastaavat kehityskulut kuin tässä tutkielmassa on esitetty kuvassa 10. Sameuden kohdalla kehityskuluissa on kuitenkin eroja. Kuvaajien lähteinä Holmberg & Valtonen ovat käyttäneet vedenlaatumittauksia vuodesta 2010 alkaen, tässä tutkielmassa on sen sijaan huomioitu koko mittaushistoria. Sameuden kohdalla kuvaajat ovat päinvastaisia johtuen erilaisen ajallisen mittakaavan käytöstä. Sameuden viimeaikainen kehitys on laskusuuntainen, mutta jos huomioidaan pidemmän aikavälin vaihtelu, niin kasvava suuntaus sekä arvojen suurehko vaihtelu vuosien välillä on mahdollista havaita. Tällöin myös laskevan suuntauksen vaiheita esiintyy. Järvet voivat muodostaa lisääntymisesteitä raakulle, kuten esimerkiksi Inarijärvessä on mahdollisesti käynyt. Oulasvirran mukaan (2006c: 76) raakkuja ei ole havaittu Inarijärven yläpuolisissa vesistöissä, vaikka laji esiintyy pohjoisempana Norjassa ja Venäjällä samaisen vesistön (Paatsjoen vesistöalue) alueella. Lisääntymisestehypoteesi on mahdollinen, mutta täyttä varmuutta asiasta ei ole. Viimeaikaisissa kartoituksissa raakkuja ei ole kuitenkaan löydetty Lohjanjärven yläpuolisista vesistöistä (Oulasvirta 2010: 14). Mikäli Lohjanjärvi toimii lisääntymisesteenä (liite 7) tai muutoin haittaa raakun luontaista levittäytymistä lohikalojen välityksellä, niin esimerkiksi istutusten turvin raakkua on mahdollista saada levittäytymään tutkimusalueen pohjoisosiin. 65

67 Tutkielma täydentää jokihelmisimpukkaan ja lohikaloihin liittyvää ajankohtaista tutkimusta keskittymällä vedenlaadun merkitykseen ja sen asettamiin reunaehtoihin elinalueiden kartoituksessa. Tutkielmaa voidaan soveltaa elinympäristöarviointien kanssa ja kartoittaa näin sietoarvot ja rakenteellisten vaatimusten täyttävät elinalueet. Tästä hyvänä esimerkkinä on tutkielmassa esiin nostettu Rautajoki. Oulasvirta (2010: 11) nostaa esille Puneliajärven Rautajoen jokihelmisimpukalle soveltuvan elinympäristön. Arvio on tehty silmämääräisesti sukeltamalla. Tämän tutkielman tulosten perusteella se on soveltuva elinympäristö myös vedenlaadulla arvioituna (kuva 12). Oulasvirta mainitsee samaisessa tutkimuksessa Saavajoessa sijaitsevan Siikalankosken potentiaalin. Mittausten perusteella vedenlaatu on Saavajoessa hyvä, mutta veden sameudesta ja väristä voi aiheutua rajoitteita raakulle. Tutkielmassa vedenlaatua on arvioitu kymmenen vedenlaatutekijän keskiarvoihin perustuen. Menetelmä ei osoita kehityskulkua, mutta vuosikeskiarvojen avulla on mahdollista saada suuresta aineistosta riittävä yleiskäsitys nykytilanteesta. Tarkempia tuloksia on mahdollista saada esimerkiksi Mustionjoesta tehtyjen pitkien aikasarjojen kaltaisilla kuvaajilla. Tutkimusalueen suuresta koosta johtuen kaikkien mittauspisteiden läpikäyminen vastaavalla tavalla olisi ollut tutkielman laajuuden kannalta työläs. Sen sijaan väitöskirjan kohdalla se olisi toteutettavissa oleva menetelmä. Yleisesti ottaen kirjallisuudesta saatavista sietoarvoista on tutkielman painotuksen perusteella mahdollista tehdä useita erilaisia sietoarvotaulukoita, jolloin johtopäätöksinä muodostuneet elinalueet olisivat erilaisia verrattuna tässä tutkielmassa osoitettuihin. Tutkielmassa esitetyt sietoarvotaulukot edesauttavat tulevaa aiheeseen liittyvää tutkimusta ja vedenlaadun vaikutuksiin keskittyvää tutkimusta. Aineistoon liittyviä potentiaalisia virhetekijöitä ovat muun muassa määritysmenetelmien mahdollinen muuttuminen ja syöttövirheet. Määritysmenetelmiin liittyvää virhemahdollisuutta on tutkielmassa pienennetty käyttämällä samoilla määritystekniikoilla määritettyjä arvoja esitetyissä kuvissa ja taulukoissa, lisäksi eri mittayksiköissä esitetyt arvot on muutettu samoihin yksiköihin. Vesistöjen nimityksissä on pientä hajontaa ja mahdollisia kirjoitusvirheitä on esiintynyt. Erityishuomio tulee kohdistaa nimeltään samantyyppisten vesistöjen, kuten Myllyjoki, Myllypuro ja Myllyoja, erottamisessa. 66

68 7 Johtopäätökset 7.1 Vedenlaatu ja kiintoainekuormitus jokihelmisimpukan ja lohikalojen kannalta Karjaanjoen vesistössä Vedenlaadultaan parhaimmat alueet Karjaanjoen vesistössä jokihelmisimpukan ja lohikalojen näkökulmasta sijaitsevat alueen pohjois- ja länsiosissa. Elinalueiksi sopivat vesistöt sijaitsevat Nummenjoen valuma-alueella sekä Pusulanjoen ja Puneliajärven alueilla. Kirjallisuuden perusteella eniten potentiaalisia alueita on Karjaanjoen alaosan alueella, mutta Mustionjoen sivupurojen vedenlaatu osoittautui mittausten perusteella suhteellisen heikoksi. Vähiten potentiaalisia elinalueita vedenlaadulla arvioituna on Vihtijoen ja Nuijajoen valumaalueilla sekä Lohjanjärven, Hiidenveden ja Vanjoen alueilla. Muutamia yksittäisiä hyviä elinalueita edellä mainituilla osa-alueilla on kuitenkin löydettävissä. Yleisinä huomioina Karjaanjoen vesistön vedenlaadusta ovat tasaisesti suurehkot sameusarvot koko tutkimusalueen laajuudella. Samoin väriarvot ovat tasaisen korkeita useassa mittauspisteessä. Sameavetisyyden voidaan todeta leimaavan Karjaanjoen vesistöä. Alueen maaperästä iso osa koostuukin hienorakeisista maalajeista. Muutamissa mittauspisteissä havaittiin alhaisia happipitoisuuksia ja happamuutta, mutta toistuvuutta ei havaittu kyseisissä tapauksissa. Jokihelmisimpukan edellyttämän kirkkaan veden vaatimuksen toteuttaminen on yksi suurimmista haasteista Karjaanjoen vesistössä nykyisten populaatioiden elpymisen kannalta. Sameuden ja veden värin arvojen alentaminen ovat konkreettisesti jokihelmisimpukan elinolosuhteita parantavia toimenpiteitä. Nämä ja muut jokihelmisimpukan hoitosuositukset (ks. Suomen ympäristökeskus 2014a), tule sisällyttää osaksi kunnostustoimenpiteitä. Pienimmät sameuden ja värin arvot esiintyvät Nummenjoen valuma-alueella sekä Pusulanjoen ja Puneliajärven alueilla. Karjaanjoen vesistön vedenlaatu täyttää lohikalojen edellytykset, mutta paikoin kohonneet rautapitoisuudet voivat aiheuttaa haittoja. Lohikalojen osalta suurimmat ongelmat eivät nykytilanteessa liity vedenlaatuun, vaan vaelluksen estäviin voimalaitospatoihin. Kalateille on jo valmisteltu rakennuslupia, joten suurin rajoite tulee poistumaan tulevaisuudessa. Tämän jälkeen on mahdollista kiinnittää huomio vesistöjen rakenteellisiin kunnostustoimenpiteisiin sekä rautapitoisuuden seurantaan. 67

69 Kiintoaine ei näyttäydy nykytilanteessa mittausten ja mallinnuksen perusteella uhkana raakulle tai lohikaloille Karjaanjoen vesistössä. Tutkimusalueen kiintoaineen keskiarvo on mittausten perusteella 10,31 mg/l (kuva 13), joka on lähellä raakun sietoarvoa ja selkeästi alhaisempi kuin lohikalojen sietoarvo. Tutkimusalueen kiintoaineen keskiarvoa nostavat Vihtijoen valuma-alueen pitoisuudet. Viimeaikaisten mittausten perusteella seitsemän osaalueen keskiarvo jää raakun sietoarvon alle ja kaikki muut Vihtijoen valuma-aluetta lukuun ottamatta jäävät myös alle lohikalojen sietoarvon. Kiintoaineen mallinnusten perusteella se ei myöskään näyttäydy uhkana. Kuvan 14C perusteella kiintoainepitoisuudet ovat sietoarvojen rajoissa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Sen sijaan Lohjanjärven pistekuormitus (14D) tulee huomioida, koska sillä on suora vaikutus Karjaanjoen alaosan alueeseen ja etenkin Mustionjokeen. Voidaan todeta, että yleisesti ottaen kiintoaine ei ole ensisijainen uhka Karjaanjoen vesistössä, ainoastaan muutamissa yksittäisissä mittauspisteissä siitä voi koitua harmia tai rajoitteita. VEMALA:n ilmastonmuutosskenaariomallin arvioiden mukaan tulevaisuudessa lämpötilojen kasvun, lisääntyvän sadannan ja valunnassa tapahtuvien muutosten seurauksena kiintoainekuormitus ja sedimentaatio tulevat kasvamaan. Näihin liittyen ennaltaehkäisevät toimenpiteet on huomioitava kunnostussuunnitelmia ja - toimenpiteitä tehtäessä. Mustionjoen osalta kiintoaine ei aiheuta ongelmia. Kiintoainepitoisuuden vähenevä suuntaus on mittausten (kuva 16) perusteella selkeä, myös mallinnuksen perusteella (liitteet ) suuntaus on tasaantuva. VEMALA-kuormitusmallin arvion mukaan Mustionjoki 24,7 - mittauspisteessä kiintoaineen pitoisuus lähtisi loivaan nousuun tulevien vuosikymmenien aikana. Mittauspisteen kiintoainepitoisuus on alhainen, joten välitöntä vaaraa pieni nousu ei aiheuta raakulle tai lohikaloille. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin on kuitenkin syytä varautua myös Mustionjoella. Mustionjoen asema raakun elinalueena on tunnettu ja joen vedenlaatu on kelvollinen, tosin sameuden arvot ovat koholla. Mustionjoen kohdalla huomio tulee kohdistaa kasvussa olevien sameuden, veden värin sekä sähkönjohtavuuden arvoihin. Nykykehitys uhkaa jo entuudestaan huonokuntoisia raakkupopulaatioita. Mustionjoen sivupurojen vedenlaatu ei ole erityisen sopiva raakun ja lohikalojen elinalueiksi, kohonneet ravinnepitoisuudet sekä korkeat sameuden ja värin arvot aiheuttavat rajoitteita. Mustionjoen puroista on kirjallisuudessa paljon mainintoja ja taimenia on Mossabäckenissa tavattu. Purot ovat sijainniltaan merkittävässä asemassa, mutta vedenlaatu asettaa rajoitteita. Purot ovat todennäköisesti ensimmäisiä leviämisalueita niin lohikaloille kuin raakuille. Vaikka muutoin purojen 68

70 rakenteelliset ominaisuudet olisivat kunnossa, niin vedenlaadussa olevien puutteiden seurauksena leviämiseen ja lisääntymiseen liittyviä ongelmia saattaa ilmetä. 7.2 Elinalueiksi sopivat vesistöt Karjaanjoen vesistön alueella Potentiaalisimmat elinalueet vedenlaadulla arvioituna sijaitsevat tutkimusalueen pohjois- ja länsiosissa Nummenjoen valuma-alueen, Pusulanjoen sekä Puneliajärven alueiden seuduilla. Sopiviksi elinalueiksi arvioitiin yhteensä kuusi vesistöä Karjaanjoen vesistön alueelta. Erityisesti Rautajoki Puneliajärven alueella sekä Myllypuro Pusulanjoen alueella (kuva 12) ovat potentiaalisia elinalueita, sillä niissä on erinomaisen vedenlaadun lisäksi havaittu taimenkantaa. Kyseisten vesimuodostumien vedenlaatu on tutkimusalueen parhaimmistoa ja kaikkien vedenlaatutekijöiden arvot jäävät raakun ja lohikalojen sietoarvojen alle. Puneliajärven alueen Saavajoki on syytä mainita, sillä joessa on havaittu taimenkantaa ja Oulasvirta (2010: 11) on nostanut esiin alueen potentiaalin raakun näkökulmasta. Saavajoen vedenlaatu on muutoin hyvä, mutta veden värin ja sameuden arvojen kehitys on huomioitava. Vedenlaadultaan erinomaisiksi luokiteltiin Nummenjoen valuma-alueelta Arimaanjoki, Vaihjoki ja Myllyoja sekä Pusulanjoen alueelta Jokisaari (kuva 12). Kyseisissä muodostumissa ei ole kirjallisuuden mukaan havaittu lohikalakantaa, mutta ne omaavat suuren potentiaalin elinalueiksi vedenlaadulla arvioituna. Edellä mainitut vesimuodostumat vaativat Rautajokea lukuun ottamatta elinympäristöselvitystä ennen lopullisen arvion tai mahdollisten siirtoistutusten tekemistä. Tutkielman tulosten perusteella jokihelmisimpukan ja lohikalojen siirtoistutuksia kannattaa suunnata Karjaanjoen vesistön pohjois- ja länsiosiin, erityisesti edellä mainittujen kuuden vesimuodostuman läheisyyteen. Esimerkiksi Puneliajärven alueen Rautajoki toimisi hyvänä koevesistönä mahdollisten siirtoistutusten toimivuutta arvioidessa. 69

71 7.3 Vedenlaadun seurannan kehittämiskohteet Tutkielmassa selvitetään, löytyykö Karjaanjoen vesistöstä seurantojen ulkopuolisia alueita, jotka olisi syytä sisällyttää säännöllisiin seurantoihin, mikäli niissä havaitaan potentiaalia elinalueiksi. Taulukoissa 9 ja on esitetty osa-aluekohtaisesti puutteellisesti tutkitut vesimuodostumat, joiden vedenlaatu olisi olennaista selvittää. Kirjallisuudessa potentiaalisiksi alueiksi mainituista vesistöistä kokonaan ilman mittauspistettä on kaksi vesistöä, Stenbäcken ja Leppäkorvenpuro (taulukot 9 ja 14), joiden sisällyttäminen seurantoihin on perusteltua. Erityisesti Mustionjokeen laskevan, kunnostussuunnitelmissa mainitun, Stenbäckenin vedenlaatu tulisi selvittää sen otollisen sijainnin johdosta. Huomionarvoista on Karjaanjoen alaosan alueen Mustionjokeen laskevien purojen heikohko seuranta (taulukko 9). Kunnostussuunnitelmissa mainituista puroista yksi on kokonaan ilman mittauspistettä ja neljässä mittauksia ei ole suoritettu yli 15 vuoteen. Mossabäckenin taimenhavaintojen perusteella vedenlaadun seurantaa on suositeltavaa jatkaa ja puron vedenlaadun nykyinen potentiaali tulisi selvittää. Alueen muista Mustionjokeen laskevista puroista esimerkiksi Björkhopsbäcken ja Forsbybäcken ovat ilman säännöllistä seurantaa. Muutamissa mittauspisteissä on vuoden 2014 mittausten perusteella paljon potentiaalia, mutta vedenlaatutekijöiden seurannassa olevien puutteiden johdosta ne tarvitsevat jatkotutkimusta ennen lopullisen arvion antamista. Näistä nostettakoon esille Vihtijoen valuma-alueen Sääksoja (taulukko 16), jossa on tuoreiden mittausten perusteella erinomainen vedenlaatu. Kaikki mitatut vedenlaatutekijät jäävät sietoarvojen alle, mutta esimerkiksi rauta- ja kiintoainepitoisuutta ei ole mitattu. 70

72 8 Lopuksi Tutkielmassa käytettyä menetelmää on mahdollista soveltaa vastaavanlaisissa tutkimuksissa tai tutkielmissa, jotka liittyvät jokihelmisimpukoiden tai lohikalojen elinaluekartoituksiin. Tässä tutkielmassa mainittuja sietoarvoja on mahdollista tarkentaa kirjallisuutta tutkimalla tai kohdentaa niitä esimerkiksi tiettyyn vedenlaatutekijään liittyen. Tutkielma on mahdollista toteuttaa vastaavalla tavalla missä tahansa maamme raakkuvesistössä. Aiheeseen liittyvän väitöskirjatyön teemana voisi olla raakkukantojen vedenlaadulle asettamien sietoarvojen alueellinen vaihtelu Suomessa. Aihetta voisi tutkia esimerkiksi vertailemalla keskenään Suomessa tunnettuja raakkuvesistöjä ja niiden vedenlaatua mahdollisimman pitkältä aikaväliltä. Millaisia eroja on havaittavissa esimerkiksi Pohjois- ja Etelä-Suomen raakkuvesistöjen välillä? Aihetta on tärkeää tutkia, jottei samoja kriteerejä käytettäisi kaikkien alueiden kohdalla, sillä moni sopiva elinalue saattaa jäädä huomioimatta tämän seurauksena. Siirtoistutuksissa kantojen mahdolliset sopeutumat on otettava huomioon. Väitöskirjassa olisi mahdollista paneutua tarkemmin esimerkiksi Åminneforsin tilanteeseen ja tutkia, onko Mustionjoen populaatio sopeutunut esimerkiksi sameampaan veteen ja syy heikkoon lisääntymiseen on jossakin muussa ympäristötekijässä, vai onko sameus syy ongelmaan. Raakun pitkäikäisyyden ansiosta on todennäköistä, että jonkinlaisia sopeutumia syntyy ja täten alueellisia eroja sietoarvoille on olemassa. Alueellista sopeutumista on mahdollista tutkia esimerkiksi Denic ym. (2015) soveltamalla menetelmällä. Alkuasetelmaa voisi hahmotella Varandras ym. (2013: 387) esittämän taulukon kaltaisella laajemmalla taulukoinnilla, johon koostetaan sietoarvot aluekohtaisesti ja vertaillaan niiden alueellisia eroavaisuuksia. 71

73 Lähteet Kirjallisuus Armstrong, J. D., P. S. Kemp, G. J. A. Kennedy, M. Ladle & N. J. Milner (2003). Habitat requirements of Atlantic salmon and brown trout in rivers and streams. Fisheries Research 62, Bjornn, T. C. & D. W. Reiser (1991). Habitat requirements of salmonids in streams s. Teoksessa Meehan, W. R. (edit) (1991): Influences of forest and rangeland management on salmonid fishes and their habitats. 622 s. American Fisheries Society. Special Publication 19. Bethesda, Maryland, USA. Briggs, D. & P. Smithson (1985). Fundamentals of physical geography. 558 s. Hutchinson and Co. (Publishers) Ltd. Printed in Great Britain. Degerman, E., S. Alexanderson, J. Bergengren, L. Henrikson, B-E. Johansson, B. M. Larsen & H. Söderberg (2009). Restoration of freshwater pearl mussel streams. 62 s. WWF Sweden, Solna. Denic, M., J-E. Taeubert, M. Lange, F. Thielen, C. Scheder, C. Gumpinger & J. Geist (2015). Influence of stock origin and environmental conditions on the survival and growth of juvenile freshwater pearl mussels (Margaritifera margaritifera) in a cross-exposure experiment. Limnologica 50, Dufva, M. & M. Marttunen (2010). Monitavoitearviointi Mustionjoen kunnostuksessa. 147 s. Suomen ympäristökeskus. Edita Oy, Helsinki. Ekholm, M. (1993). Suomen vesistöalueet. 166 s. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A. Painatuskeskus Oy, Helsinki. Eklöv, A. G., L. A. Greenberg, C. Brönmark, P. Larson & O. Berglund (1998). Influence of water quality, habitat and species richness on brown trout populations. Journal of Fish Biology 54, Haapala, A., A. Mäki-Petäys & A. Huusko (1998). Lohen jokipoikasille soveltuva elinympäristö ja sen käyttö. 21 s. Kalatutkimuksia 146. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Oy Edita Ab, Helsinki. Holmberg, R. & M. Valtonen (2015). Mustionjoen, Fiskarsinjoen, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta s. Länsi- Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n julkaisu 260/2015. Horne, A. J. & C. R. Goldman (1994). Limnology. 2nd edition. 576 s. McGraw-Hill. Printed in Singapore. Huusko, A., P. Kreivi, A. Mäki-Petäys, M. Nykänen & T. Vehanen (2003). Virtavesikalojen elinympäristövaatimukset perustietoa elinympäristömallisovelluksiin. 39 s. Kala- ja riistaraportteja 284. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Oy Edita Ab, Helsinki. IPCC (2000). IPCC special report Emissions scenarios. Summary for policymakers. 21 s. A Special Report of IPCC Working Group III. Published for the Intergovernmental Panel on Climate Change. Jones, T. A. (2013). When local isn`t best. Evolutionary Applications 6:7,

74 Jonsson, B. & N. Jonsson (2011). Ecology of Atlantic Salmon and Brown Trout. Habitat as a Template for life Histories. 708 s. Fish and Fisheries Series 33. Springer Science + Business Media B.V. Kallio-Nyberg, I., M-L. Koljonen & E. Jutila (toim.) (2001). Taimenatlas. 57 s. Kalatutkimuksia 173. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Oy Edita Ab, Helsinki. Karonen, M., A. Mäntykoski, E. Nylander & K. Lehto (2015a). Vesien tila hyväksi yhdessä Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi s. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Keski- Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus & Pohjois-Savon elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus. Karonen, M., A. Mäntykoski, V. Lankiniemi, E. Nylander, K. Lehto & L. Jalava (toim.) (2015b). Uudenmaan vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille s. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Kettunen, I., A. Mäkelä & P. Heinonen (2008). Vesistötietoa näytteenottajille. 78 s. Suomen ympäristökeskus. Edita Prima Oy, Helsinki. Koivujärvi, S. (1993). Lohjanjärven ja Mustionjoen jätevesi- ja ravinnekuormitus, ravinnetaseet sekä järven minimiravinnetilanne ja kasviplankton vuonna s. Ympäristötutkimuskeskuksen tiedonantoja 143, Jyväskylän yliopisto. Louhi, P. & A. Mäki-Petäys (2003). Elämää soraikon ulkopuolella ja sisällä - lohen ja taimenen kutupaikan valinta sekä mädin elinympäristövaatimukset. 23 s. Kalatutkimuksia 191. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Edita Prima Oy, Helsinki. Marttunen, M. (2005). Karjaanjoen vesistö luontoa ja historiaa s. Teoksessa Vuorinen, E. & U. M. Hyytiäinen (toim.) (2005): Karjaanjoen vesistö. Eläköön vesi! 232 s. Lohjan ympäristölautakunnan julkaisu 7/05. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Moog, O., T. Ofenböck, H. Neseman & C. Stundner (1998). The freshwater pearl mussel Margaritifera margaritifera (L.) in Austria: Fundamental conservation measures for an endangered species. Verhandlungen der Internationalen Vereiningung fűr theoretische und angewandte Limnologie 26, Moorkens, E. A. (2000). Conservation management of the freshwater pearl mussel Margaritifera margaritifera. Part 2: Water quality requirements. 44 s. Irish wildlife manuals, No. 9. Moss, B. (2010). Ecology of freshwaters A view for the twenty-first century. 470 s. 4th edition. Wiley-Blackwell. Mäki-Petäys, A., A. Huusko & P. Kreivi (2000). Järvilohen poikasten elinympäristövaatimukset kesällä ja syksyllä. 15 s. Kalatutkimuksia 166. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Oy Edita Ab, Helsinki. Niinimäki, J. & K. Penttinen (2014). Vesienhoidon ekologiaa Ravintoverkkokunnostus. 140 s. Books on Demand GmbH, Helsinki. Oravainen, R. (1999). Vesistötulosten tulkinta opasvihkonen. 25 s. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. 73

75 Oulasvirta, P., J. Taskinen, P. E. Aspholm, M. Kangas, B. M. Larsen, P-L. Luhta, E. Moilanen, P. Olofsson, J. Salonen, A. Veersalu & S. Välilä (2015). RAAKKU! Freshwater pearl mussel in northern Fennoscandia. 237 s. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 214. Metsähallitus, Vantaa. Oulasvirta, P. (2010). Jokihelmisimpukka Karjaanjoen vesistössä s. Alleco Oy, Helsinki. Oulasvirta, P. (2006a). Jokihelmisimpukka eli raakku eläinkuntamme ikänestori s. Teoksessa Oulasvirta, P. (toim.) (2006): Pohjoisten virtojen raakut. Interreg - kartoitushanke Itä-Inarissa, Norjassa ja Venäjällä. 152 s. Metsähallitus. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Oulasvirta, P. (2006b). Kartoitusten tulokset raakuttomia virtoja ja huipputiheyksiä s. Teoksessa Oulasvirta, P. (toim.) (2006): Pohjoisten virtojen raakut. Interreg - kartoitushanke Itä-Inarissa, Norjassa ja Venäjällä. 152 s. Metsähallitus. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Oulasvirta, P. (2006c). Kartoitettavien jokien valinta s. Teoksessa Oulasvirta, P. (toim.) (2006): Pohjoisten virtojen raakut. Interreg -kartoitushanke Itä-Inarissa, Norjassa ja Venäjällä. 152 s. Metsähallitus. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Oulasvirta, P. (2006d). Kysymyksiä ja vastauksia ja lisää kysymyksiä s. Teoksessa Oulasvirta, P. (toim.) (2006): Pohjoisten virtojen raakut. Interreg - kartoitushanke Itä-Inarissa, Norjassa ja Venäjällä. 152 s. Metsähallitus. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Ozerov, M., T. Jürgenstein, T. Aykanat & A. Vasemägi (2015). Use of sibling relationship reconstruction to complement traditional monitoring in fisheries management and conservation of brown trout. 12 s. Conservation Biology 29:4, Ranta, E. & M. Valtonen (2015). Lohjanjärven alueen yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta s. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n julkaisu 256/2015. Ranta, E., M. Valtonen & S. Helttunen (2014). Hiidenveden alueen yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta s. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n julkaisu 251/2014. Reis J. (2003). The freshwater pearl mussel [Margaritfera margaritifera (L.)] (Bivalvia, Unionoida) rediscovered in Portugal and threats to its survival. Biological Conservation 114, Rinne, J., Saura, A. & Vehanen, T. (2012). Mustionjoen sivupurojen vedenlaadunseuranta ja kunnostussuunnitelmat. 49 s. Kalatieto J. Rinne & Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Räike, A., O. P. Pietiläinen & H. Pitkänen (1998). Typpikuormituksen vaikutus Lohjanjärven ja sen alapuolisen vesialueen tilaan. 50 s. Suomen Ympäristökeskus. Oy Edita Ab, Helsinki. Saura, A., J. Rinne & T. Vehanen (2010). Mustionjoen pääuoman ja sivupurojen lohelle ja taimenelle soveltuvien poikastuotantoalueiden kartoitus ja poikastuotantoarvio. 46 s. Riista- ja kalatalousselvityksiä 13/2010. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Tampereen Yliopistopaino Oy - Juvenes Print. 74

76 Saura A. (2005). Taimen Karjaanjoen vesistöalueella s. Teoksessa Vuorinen, E. & U. M. Hyytiäinen (toim.) (2005): Karjaanjoen vesistö. Eläköön vesi! 232 s. Lohjan ympäristölautakunnan julkaisu 7/05. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Saura A. (2001). Taimenkantojen tila Suomenlahden pohjoisrannikon joissa. 48 s. Kalatutkimuksia 175. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Oy Edita Ab, Helsinki. Skinner, A., M. Young & L. Hastie (2003). Ecology of Freshwater Pearl Mussel. 16 s. Conserving Natura 2000 Rivers Ecology Series No. 2 English Nature, Peterborough. Soimakallio, H. & M. Savolainen (1999). Järvilohelle sopivien uusien kutu- ja poikastuotantoalueiden kartoitus. s Teoksessa Makkonen J. (toim.) (1999): Saimaan järvilohen elinolosuhteiden parantaminen. 97 s. Kalatutkimuksia 155. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos. Oy Edita Ab, Helsinki. Särkkä, J. (1996). Järvet ja ympäristö Limnologian perusteet. 157 s. Tammer-paino Oy, Tampere. Söderberg H., O. Norrgrann, J. Törnblom, K. Andersson, L. Henrikson & E. Degerman (2008). Vilka faktorer ger svaga bestånd av flodpärlmussla? En studie av 111 vattendrag i Västernorrland. 28 s. Länsstyrelsen Västernorrland, Kultur- och naturavdelningen. Rapport 2008:8. Teixeira A., M. Lopes-Lima, J. Machado, M. Hinzmann, R. M. V. Cortes, S. Varandas & F. Autunes (2010). Estudos preliminares de populações de mexilhão-de-rio (Margaritifera margaritifera L.) nos rios Rabaçal e Tuela (Nordeste de Portugal): análise do habitat e da qualidade da água e sedimentos. 12 s. 10º Congresso da água, Alvor. Portugal. Teräsvuori L., L. Villa, H. Åkerla & M. Marttunen (2005). Vesistöjen tila ja seuranta Karjaanjoen vesistöalueella s. Teoksessa Vuorinen, E. & U. M. Hyytiäinen (toim.) (2005): Karjaanjoen vesistö. Eläköön vesi! 232 s. Lohjan ympäristölautakunnan julkaisu 7/05. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Uudenmaan ympäristökeskus (1995). Karjaanjoen vesistön käytön ja suojelun yleissuunnitelma. 112 s. Hakapaino Oy, Helsinki. Valovirta, I. (2011). Uhanalainen jokihelmisimpukka. s Teoksessa Niemelä, J., E. Furman, A. Halkka, E. L. Hallanaro & S. Sorvali (toim.) (2011): Ihminen ja ympäristö. 462 s. Tammerprint Oy, Tampere. Valovirta, I. (2006a). Jokihelmisimpukan suojelu ja populaatioiden nykytila Suomessa s. Teoksessa Oulasvirta, P. (toim.) (2006): Pohjoisten virtojen raakut. Interreg - kartoitushanke Itä-Inarissa, Norjassa ja Venäjällä. 152 s. Metsähallitus. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Valovirta, I. (2006b). Jokihelmisimpukan levinneisyys ja runsaus s. Teoksessa Oulasvirta, P. (toim.) (2006): Pohjoisten virtojen raakut. Interreg -kartoitushanke Itä- Inarissa, Norjassa ja Venäjällä. 152 s. Metsähallitus. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Valovirta, I. (2005). Mustionjoki suursimpukoiden Eldorado s. Teoksessa Vuorinen, E. & U. M. Hyytiäinen (toim.) (2005): Karjaanjoen vesistö. Eläköön vesi! 232 s. Lohjan ympäristölautakunnan julkaisu 7/05. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 75

77 Valovirta, I. (1999). Mustionjoen Natura alueen suursimpukkainventointi s. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki Varandas, S., M. Lopes-Lima, A. Teixeira, M. Hinzmann, J. Reis, R. Cortes, J. Machado & R. Sousa (2013). Ecology of southern European pearl mussels (Margaritifera margaritifera): first record of two new populations on the rivers Terva and Beça (Portugal). Aquatic conservation: Marine and freshwater ecosystems 23, Vehanen, T., O. van der Meer, A. Saura & J. Rinne (2014). Mustionjoen virta-alueiden elinympäristömallinnus. 82 s. Työraportteja 12/2014. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Oy Edita Ab, Helsinki. Vehviläinen, B., M. Huttunen & I. Huttunen (2005). Hydrological forecasting and real time monitoring in Finland: the watershed simulation and forecasting system (WSFS). 10 s. Innovation, advances and implementation of flood forecasting technology, conference papers. Vesistöjen erityissuojelutyöryhmä (1992). Erityissuojelua vaativat vesistöt. 176 s. Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto. Työryhmän mietintö 63/1992 Valtion painatuskeskus, Helsinki. Vuori, K. M., S. Bäck, S. Hellsten, S. M. Karjalainen, P. Kauppila, H. G. Lax, L. Lepistö, S. Londesborough, S. Mitikka, P. Niemelä, J. Niemi, J. Perus, O. P. Pietiläinen, A. Pilke, J. Riihimäki, J. Rissanen, J. Tammi, K. Tolonen, T. Vehanen, H. Vuoristo & V. Westberg (2006). Suomen pintavesien tyypittelyn ja ekologisen luokittelujärjestelmän perusteet. 151 s. Suomen Ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki. Vuorinen, E. & U. M. Hyytiäinen (toim.) (2005). Karjaanjoen vesistö. Eläköön vesi! 232 s. Lohjan ympäristölautakunnan julkaisu 7/05. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Ziuganov, V., E. San Miguel, R. J. Neves, A. Longa, C. Fernández, R. Amaro, V. Beletsky, E. Popkovitch, S. Kaliuzhin & T. Johnson (2000). Life Span Variation of the Freshwater Pearl Shell: A Model Species for Testing Longevity Mechanisms in Animals. Ambio A Journal of the Human Environment 29:2, Österling, M. & J.-O. Högberg (2014). The impact of land use on the mussel Margaritifera margaritifera and its host fish Salmo trutta. Hydrobiologia 735, Österling, M. E., B. L. Arvidsson & L. A. Greenberg (2010). Habitat degradation and the decline of the threatened mussel Margaritifera margaritifera: influence of turbidity and sedimentation on the mussel and its host. Journal of Applied Ecology 47,

78 Sähköinen aineisto Karjaanjoki Life (2004). Karjaanjoki Life -hankkeen kotisivut < Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry (2015). Muistionjoen kalateiden toteutus käynnistyy Life IP -hanke alkaa Länsi-Uudellamaalla. Lehdistötiedote < bit-tiedote.pdf>. Saatavilla: luvy.fi -> Uutiset -> Arkisto -> > Joulukuu -> Freshabit-hanke käynnistyy -> pdf. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry (2014). Mustionjoki auki lohikaloille - LUVY mukana hakemassa EU-rahoitusta kalateille. Lehdistötiedote < stionjoki_auki_lohikaloille_ pdf>. Saatavilla: luvy.fi -> Uutiset -> Arkisto - > > Lokakuu -> Mustionjoki auki lohikaloille LUVY mukana hakemassa EUrahoitusta kalateille -> pdf. Maa- ja metsätalousministeriö (2012). Kansallinen kalatiestrategia, valtioneuvoston periaatepäätös < Kansallinen_kalatiestrategia2012.pdf/fae1c9f ce-0b46c612f179>. Saatavilla: mmm.fi -> Asiaryhmät -> Kalastus, riistanhoito ja porot -> Vapaaajankalastus -> Strategiat ja julkaisut -> Kansallinen kalatiestrategia, valtioneuvoston periaatepäätös. Margaritifera Margaritifera havainnot Julkaisematon Excel-tiedosto. Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS, Helsingin yliopisto. OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu (2014). Vesimuodostuman tiedot Mustionjoki < Raaseporin kaupunki (2015). Mustionjoen kalatiet etenevät vesilupavaiheeseen < Saatavilla: raasepori.fi -> Kaupunki ja hallinto -> Lehdistö -> Mustionjoen kalatiet etenevät vesilupavaiheeseen ( ). Suomen ympäristökeskus (2014a). Lajien esittelyt: luontodirektiivin lajit. Jokihelmisimpukka < FI/Luonto/Lajit/Luonto_ja_lintudirektiivien_lajit/Lajien_esittelyt>. Saatavilla: ymparisto.fi -> Luonto -> Lajit -> Luonto- ja lintudirektiivien lajit -> Lajien esittelyt -> Nilviäiset -> Jokihelmisimpukka. Suomen ympäristökeskus (2014b). Pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila < Saatavilla: ymparisto.fi -> Vesi -> Pintavesien tila -> Pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila. Suomen ympäristökeskus (2014c). Vedenlaadun ja ravinnekuormituksen mallinnus- ja arviointijärjestelmä VEMALA < FI/Tutkimus kehittaminen/itameren_vesistojen_ja_vesivarojen_kestava_kaytto/mallit _ja_tyokalut/vesienhoidon_mallit/vedenlaadun_ja_ravinnekuormituksen_mallinnus_ja _arviointijarjestelma VEMALA>. Saatavilla: syke.fi -> Tutkimus ja kehittäminen -> Itämeren, vesistöjen ja vesivarojen kestävä käyttö -> Mallit ja työkalut -> Vesienhoidon mallit -> Vedenlaadun ja ravinnekuormituksen mallinnus- ja arviointijärjestelmä VEMALA. 77

79 Suomen ympäristökeskus (2014d). Koulutustilaisuuden materiaali SYKE-WSFS- VEMALA. Diaesitykset saatavilla WSFS-käyttöliittymän materiaaleista < Suomen ympäristökeskus (2013a). Luonto- ja lintudirektiivien lajit < Saatavilla: ymparisto.fi -> Luonto -> Lajit -> Luonto- ja lintudirektiivien lajit. Suomen ympäristökeskus (2013b). Suomessa esiintyvät luontodirektiivin liitteiden II, IV ja V lajit < 4F1A-A77E-3D2DA2E3354D%7D/77457>. Saatavilla: ymparisto.fi -> Luonto -> Lajit -> Luonto- ja lintudirektiivien lajit -> Luontodirektiivin lajit (pdf) Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (2002). Suomen Natura kohteet/uudenmaan ympäristökeskus < A0F12ED59996%7D/33632>. Saatavilla: ymparisto.fi -> Luonto -> Suojelualueet -> Natura alueet -> Alueellista tietoa -> Uudenmaan ELY-keskus -> Raasepori -> Mustionjoki -> Tiivistelmä virallisen Natura -tietolomakkeen tiedoista ( ). Ympäristöministeriö (2015). Suomeen jättipotti EU:sta: lähes 20 miljoonan euron LIFE - hankkeessa kunnostetaan sisävesiä eri puolilla Suomea < miljoo% %29>. Saatavilla: ym.fi -> Ajankohtaista -> Tiedotteet -> Tiedotteet > Suomeen jättipotti EU:sta: lähes 20 miljoonan euron LIFE -hankkeessa kunnostetaan sisävesiä eri puolilla Suomea. Oikeuslähteet Kalavesidirektiivi (78/659/ETY) Luonnonsuojeluasetus (160/1997) 78

80 Liitteet Liite 1. Freshabit Life IP -hankkeen ja raakkujen yhteys (Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry). 79

81 Liite 2. Kirjallisuudessa esitettyjen potentiaalisten alueiden vedenlaatu sekä sopivuus elinalueiksi. Mittauspisteiden arvoja on verrattu taulukon 6 sietoarvoihin ja väritys perustuu taulukon 7 skaalaukseen. 2.1 Karjaanjoen alaosan alue Vedenlaatutekijä Mustionjoki 1,9* Mustionjoki 21,6** Mustionjoki 24,7** Mustionjoki 4,9*** Mustionjoki 8,3** Mustionjoki 0,5**** Lämpötila 9,64 C 7,48 C 7,87 C 4,28 C 7,78 C 9,94 C 4 23 C Happamuus 7,36 7,63 7,68 7,48 7,58 7,5 6 7,5 Happi (liuennut) 9,86 mg/l 10,8 mg/l 10,97 mg/l 12,5 mg/l 11,08 mg/l 9,65 mg/l 9 mg/l Fosfori 30,2 µg/l 24,17 µg/l 23,33 µg/l 24,11 µg/l 28,17 µg/l 26,38 µg/l 35 µg/l Typpi 820 µg/l 816,67 µg/l 803,33 µg/l 936,67 µg/l 835 µg/l 798,75 µg/l Sameus 6,3 FNU 4,17 FNU 3,67 FNU 7,09 FNU 5,48 FNU 4,96 FNU Väri ,5 mg Pt/l mg Pt/l Sähkönjohtavuus 13,8 ms/m 13,6 ms/m 13,53 ms/m 12,64 ms/m 13,73 ms/m 13,89 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 3,8 mg/l 3,3 mg/l 2,4 mg/l 6,97 mg/l 3,88 mg/l 3,49 mg/l 10 mg/l Rauta 402 µg/l 236,67 µg/l 198,33 µg/l 410 µg/l 320 µg/l 300 µg/l * Mittaukset tehty 2009: II, IV, VII, IX ja X. ** Mittaukset tehty 2015: II. 2014: II, IV, VII, IX ja X. *** Mittaukset tehty 2015: I, II, III, IV ja V. **** Mittaukset tehty 2015: II, VII ja IX. 2014: II, IV, VII, IX ja X. Vedenlaatutekijä Krabbäcken 7,3* Lämpötila 8,38 C 4 23 C Happamuus 7,04 6 7,5 Happi (liuennut) 10,2 mg/l 9 mg/l Fosfori 39,6 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 838 µg/l 12,4 FNU Väri 117,5 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 10,38 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 9,52 mg/l 10 mg/l Rauta - * Mittaukset tehty 2015: IV. 2014: III, VII, IX ja XI. Vedenlaatutekijä Storängsbäcken 1,1* Storängsbäcken 4,8* Lämpötila 6,5 C 6,45 C 4 23 C Happamuus 7,23 7,2 6 7,5 Happi (liuennut) 11,23 mg/l 11,05 mg/l 9 mg/l Fosfori 65,83 µg/l 41,83 µg/l 35 µg/l Typpi 1260 µg/l 888,33 µg/l Sameus 26,67 FNU 15,55 FNU Väri 142,5 mg Pt/l 142,5 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 13,27 ms/m 10,88 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 20,33 mg/l 11,22 mg/l 10 mg/l Rauta - - * Mittaukset tehty 2015: IV. 2014: III, VII, IX, XI ja XII. 80

82 Vedenlaatutekijä Forsbybäcken 0,7+0,2* Forsbybäcken 0,8* Forsbybäcken 1,9+0,1* Lämpötila 8,6 C 7,15 C 8,45 C 4 23 C Happamuus 6,9 7,48 7,4 6 7,5 Happi (liuennut) 10,33 mg/l 9,38 mg/l 7,9 mg/l 9 mg/l Fosfori 67,25 µg/l 39 µg/l 31 µg/l 35 µg/l Typpi 1500 µg/l 1825 µg/l 2475 µg/l Sameus 25,75 FNU 19 FNU 5,23 FNU Väri 130 mg Pt/l 287,5 mg Pt/l 337,5 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 16,93 ms/m 21,68 ms/m 28,75 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 13,75 mg/l 10,9 mg/l 3,48 mg/l 10 mg/l Rauta * Mittaukset tehty 2014 ja 2013: IV ja X. 2.2 Hiidenveden alue Vedenlaatutekijä Väänteenjoki 0,5* Lämpötila 7,12 C 4 23 C Happamuus 7,36 6 7,5 Happi (liuennut) 10,33 mg/l 9 mg/l Fosfori 40,18 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 1195,29 µg/l 14,49 FNU Väri 96,25 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 10,67 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 5,98 mg/l 10 mg/l Rauta - * Mittaukset tehty 2015: I-V. 2014: I-XII. 81

83 Vedenlaatutekijä Hongistonpuro 0,1 (2014: III, VI, X, XI) Hongistonpuro 1,9* Hongistonpuro 4,6** Hongistonpuro 5,0*** Lämpötila 4,78 C 7,29 C 8,31 C 6,78 C 4 23 C Happamuus 7,4 7,09 6,76 6,93 6 7,5 Happi (liuennut) 11,9 mg/l 11,01 mg/l 10,1 mg/l 9,75 mg/l 9 mg/l Fosfori 40,75 µg/l 39,53 µg/l 23,42 µg/l 18 µg/l 35 µg/l Typpi 767,5 µg/l 668,33/730 µg/l 535,83 µg/l 530 µg/l Sameus 14,8 FNU 14,49 FNU 6,02 FNU 1,55 FNU Väri 91,67 mg Pt/l 61 mg Pt/l 37,08 mg Pt/l 50 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 11,28 ms/m 9,52 ms/m 8,07 ms/m 8,5 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 8,88 mg/l 9,36 mg/l 4,57 mg/l 2,13 mg/l 10 mg/l Rauta ,67 µg/l - 146,67 µg/l * Mittaukset tehty 2008: II ja VII. 2005: XII. 1997, 1996 ja 1995: III, IV, VIII ja X. ** Mittaukset tehty 1997, 1996 ja 1995: III, IV, VIII ja X. *** Mittaukset tehty 2011: XI. 2008: II ja VII. 2005: XII. 2.3 Vanjoen alue Vedenlaatutekijä Maijanoja 3,0 (2014: III, VI, IX, XI) Maijanoja 5,3 (2014:III, VI, IX, XI) Lämpötila 6,28 C 6,63 C 4 23 C Happamuus 7,45 7,13 6 7,5 Happi (liuennut) 11,85 mg/l 11,18 mg/l 9 mg/l Fosfori 33,5 µg/l 35 µg/l 35 µg/l Typpi 2050 µg/l 2025 µg/l Sameus 5,63 FNU 6,4 FNU Väri 100 mg Pt/l 100 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 14,9 ms/m 14,13 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 4,83 mg/l 6,2 mg/l 10 mg/l Rauta

84 Vedenlaatutekijä Vanjoki 0,3* Vanjoki 18,3** Vanjoki 25,0** Vanjoki 4,2*** Vanjoki 4,6*** Vanjoki 5,9**** Vanjoki 7,4** Vanjoki 24,2***** Lämpötila 8,13 C 6,64 C 6,74 C 8,03 C 7,95 C 11,76 C 6,46 C 8,95 C 4 23 C Happamuus 7 7,2 7, ,18 7,05 6 7,5 Happi (liuennut) Fosfori Typpi Sameus Väri Sähkönjohtavuus 9,51 mg/l 37,64 µg/l 1286,36 µg/l 12,964 FNU 135,46 mg Pt/l 9,34 ms/m 11,32 mg/l 10,82 mg/l 21,4 µg/l 18 µg/l µg/l 770 µg/l - - 3,18 FNU 104 mg Pt/l 7,92 ms/m - - 9,5 mg/l 2,5 FNU 7,7 FNU 7,6 FNU 104 mg Pt/l 6,76 ms/m Kiintoaine - 3,06 mg/l 2,14 mg/l - - Rauta µg/l * Mittaukset tehty 2014: I, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X, XI ja XII. ** Mittaukset tehty 2015: I. 2014: I, IV, VII ja X. *** Mittaukset tehty 2014: I, IV, VII ja X. **** Mittaukset tehty 2013: II, III, IV, VI, VII ja VIII ***** Mittaukset tehty 2006: II, IV, VII ja X. 2005: II, IV, VIII ja X. 997,5 µg/l 49,36 µg/l 1106,36µ g/l 11,055 FNU 9,59 ms/m 12,34 mg/l 11,22 mg/l 11,34 mg/l 9 mg/l 25,6 µg/l 30,13 µg/l 35 µg/l 1112 µg/l 986,25 µg/l 5,18 FNU 108 mg Pt/l 8,66 ms/m 5,638 FNU 96,25 mg Pt/l 85 mg Pt/l 7,03 ms/m 10 ms/m 4,9 mg/l 6,86 mg/l 10 mg/l Puneliajärven alue Vedenlaatutekijä Saavajoki 1,0* Saavajoki 14,0** Saavajoki 18,1*** Saavajoki 4,6**** Saavajoki 7,1 (2014: IV, VI, IX, XI) Lämpötila 4,82 C 5,92 C 4,58 C 6,82 C 9,08 C 4 23 C Happamuus 6,87 6,68 6,75 6,9 6,98 6 7,5 Happi (liuennut) 11,58 mg/l 10,18 mg/l 11,13 mg/l 10,8 mg/l 10,5 mg/l 9 mg/l Fosfori 23,5 µg/l 17,8 µg/l 11,5 µg/l 20,4 µg/l 19,6 µg/l 35 µg/l Typpi 821,67 µg/l 1000/535 µg/l 440/690 µg/l 700/855 µg/l 720 µg/l Sameus 3,43 FNU 2,32 FNU 2,4 FNU 3,86 FNU 3,28 FNU Väri 116,67 mg Pt/l 82 mg Pt/l 75 mg Pt/l 83 mg Pt/l 128 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 6,28 ms/m 6,32 ms/m 6,43 ms/m 7,94 ms/m 6,66 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 5,47 mg/l 1,93 mg/l 0,7 mg/l 4,4 mg/l 4,56 mg/l 10 mg/l Rauta µg/l 526,67 µg/l 603,33 µg/l - * Mittaukset tehty 2015 ja 2013: I. 2012: II, IV, VII ja X. ** Mittaukset tehty 2015: III. 2009: III, V, VIII ja X. *** Mittaukset tehty 2006: XII. 2002: X. 1997: IV ja X. **** Mittaukset tehty 2008: IX. 2007: X. 2002: X 1997: IV ja X. 83

85 Vedenlaatutekijä Rautajoki 0,3* Rautajoki 3,3** Lämpötila 2,85 C 6,04 C 4 23 C Happamuus 6,23 6,24 6 7,5 Happi (liuennut) 10,7 mg/l 10,06 mg/l 9 mg/l Fosfori 14,5 µg/l 15,4 µg/l 35 µg/l Typpi 416,67/510 µg/l 650/537,5µg/l Sameus 1,43 FNU 1,15 FNU Väri 75 mg Pt/l 82 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 4,63 ms/m 3,54 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 1,5 mg/l 1,68 mg/l 10 mg/l Rauta 323,33 µg/l 432,5 µg/l * Mittaukset tehty 2006: XII. 2002: X. 1997: IV ja X. ** Mittaukset tehty 2015: III. 2009: III, V, VIII ja X. 2.5 Pusulanjoen alue Vedenlaatutekijä Hirvijoki 0,6 (2014: I, III, VI, IX) Hirvijoki 15,9 (2014: I, III, VI, IX) Hirvijoki 8,5 (2014: I, III, VI, IX) Lämpötila 5,93 C 6,08 C 5,6 C 4 23 C Happamuus 7,18 7,2 7,2 6 7,5 Happi (liuennut) 10,5 mg/l 10,45 mg/l 10,7 mg/l 9 mg/l Fosfori 47 µg/l 31,75 µg/l 54,75 µg/l 35 µg/l Typpi 1345 µg/l 855 µg/l 1522,5 µg/l Sameus 14,58 FNU 8 FNU 18,75 FNU Väri 106,67 mg Pt/l 95 mg Pt/l 93,33 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 12,73 ms/m 11,53 ms/m 14,9 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 8,83 mg/l 7,15 mg/l 14,98 mg/l 10 mg/l Rauta

86 Vedenlaatutekijä Nummenjoki 11,3 (2014: V, VI, VIII, X) Nummenjoki 14,7 (2013: V, VI, VIII, X) Lämpötila 15,83 C 15,55 C 4 23 C Happamuus 7,08 7,03 6 7,5 Happi (liuennut) 8,48 mg/l 8,38 mg/l 9 mg/l Fosfori 52,5 µg/l 51,75 µg/l 35 µg/l Typpi 1180 µg/l 1157,5 µg/l Sameus 18 FNU 18,5 FNU Väri 84,5 mg Pt/l 77 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 10,13 ms/m 10,28 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 12,7 mg/l 14,5 mg/l 10 mg/l Rauta - - Vedenlaatutekijä Nummenjoki 0,0 Häntäjoki* Nummenjoki 3,0 Häntäjoki (2013: V, VI, VIII, X) Lämpötila 8,25 C 16,23 C 4 23 C Happamuus 7,11 7,13 6 7,5 Happi (liuennut) 9,77 mg/l 8,65 mg/l 9 mg/l Fosfori 59,29 µg/l 56 µg/l 35 µg/l Typpi 1354,29 µg/l 947,5 µg/l Sameus 15,41 FNU 14 FNU Väri 97,14 mg Pt/l 81,5 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 10,16 ms/m 10,45 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 7,88 mg/l 11,1 mg/l 10 mg/l Rauta - - * Mittaukset tehty 2015: I ja II. 2014: I-XII. 85

87 Vedenlaatutekijä Nummenjoki 7,9 Härkäjoki (2013: V, VI, VIII, X) Lämpötila 15,95 C 4 23 C Happamuus 7,08 6 7,5 Happi (liuennut) 8,4 mg/l 9 mg/l Fosfori 53,25 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 1202,5 µg/l 19,08 FNU Väri 92 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 10,73 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 13,2 mg/l 10 mg/l Vedenlaatutekijä Myllypuro 0,9 (Vaherman laskupuro)* Lämpötila 9,98 C 4 23 C Happamuus 6,83 6 7,5 Happi (liuennut) 10,45 mg/l 9 mg/l Fosfori 6 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 395 µg/l 0,95 FNU Väri 47,5 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 3,6 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 0,8 mg/l 10 mg/l Rauta - Rauta - * Mittaukset tehty 2014: III, VI, IX ja XI. 2.6 Nummenjoen valuma-alue Vedenlaatutekijä Nummenjoki 18,7* Nummenjoki 18,0** Lämpötila 9,46 C 4,88 C 4 23 C Happamuus 6,89 6,69 6 7,5 Happi (liuennut) 9,52 mg/l - 9 mg/l Fosfori 45,3 µg/l 42,59 µg/l 35 µg/l Typpi 971 µg/l 1018,82 µg/l Sameus 18,99 FNU 17 FNU Väri 127 mg Pt/l - 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 8,02 ms/m 6,96 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 9,73 mg/l 10,81 mg/l 10 mg/l Rauta - - * Mittaukset tehty 2013: IX. 2008: I, III, IV, V, VIII, IX ja X. ** Mittaukset tehty 1995: II, III, IV, V ja VI. 86

88 Vedenlaatutekijä Someronjoki 0,4 (2014: I, III, VI, IX) Someronjoki 4,2 (2009: II, IV, V, IX) Someronjoki 6,4* Lämpötila 7,38 C 6,86 C 8,18 C 4 23 C Happamuus 7 6,96 7,2 6 7,5 Happi (liuennut) 10,75 mg/l 11,68 mg/l 11,1 mg/l 9 mg/l Fosfori 29,5 µg/l 32,8 µg/l 26,75 µg/l 35 µg/l Typpi 1135 µg/l 940 µg/l 1100/903,33 µg/l Sameus 7,53 FNU 14,76 FNU 7,63 FNU Väri 102,5 mg Pt/l 112 mg Pt/l 87,5 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 7,45 ms/m 5,82 ms/m 7,98 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 6,15 mg/l - 3 mg/l 10 mg/l Rauta µg/l 650 µg/l * Mittaukset tehty 2014: X. 2009: IX. 2005: X. 2004: XI. 2.7 Nuijajoen valuma-alue Vedenlaatutekijä Nuijajoki 2,1 (2012: IV, V, IX, X) Lämpötila 7,18 C 4 23 C Happamuus 6,48 6 7,5 Happi (liuennut) 11,02 mg/l 9 mg/l Fosfori 22,2 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 800 µg/l 6,92 FNU Väri 160 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 5,32 ms/m 10 ms/m Kiintoaine - 10 mg/l Rauta - Vedenlaatutekijä Kissanoja 1,8 (2014: III, VI, X, XI) Lämpötila 6,7 C 4 23 C Happamuus 6,55 6 7,5 Happi (liuennut) 10,55 mg/l 9 mg/l Fosfori 20,5 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 1015 µg/l 4,85 FNU Väri 177,5 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 7,18 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 6,88 mg/l 10 mg/l Rauta - 87

89 2.8 Vihtijoen valuma-alue Vedenlaatutekijä Sitinoja 0,5 (2013: I, IV, VI, XI) Sitinoja 7,4 (2013: I, IV, VI, XI) Moksoja 0,3 (2013: I, IV, VI, XI) Lämpötila 3,05 C 3,85 C 4,05 C 4 23 C Happamuus 7,38 7,48 7,13 6 7,5 Happi (liuennut) 12,78 mg/l 12,83 mg/l 12,33 mg/l 9 mg/l Fosfori 33,75 µg/l 17,25 µg/l 31 µg/l 35 µg/l Typpi 1575 µg/l 855 µg/l 977,5 µg/l Sameus 15,25 FNU 2,78 FNU 11 FNU Väri 81,67 mg Pt/l 88,33 mg Pt/l 93,33 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 13,93 ms/m 9,65 ms/m 8,53 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 19 mg/l 5 mg/l 11,2 mg/l 10 mg/l Rauta Vedenlaatutekijä Vihtijoki 1,6 (2004: II, IV, VII, X) Vihtijoki 12,3* Vihtijoki 15,9 (2013: IV, VI, IX, XI) Vihtijoki 21,6 (2013: IV, VI, IX, XI) Vihtijoki 8,4** Lämpötila 6,35 C 0,3 C 7,03 C 7,98 C 5,94 C 4 23 C Happamuus 7,05 7,15 7,23 7,18 7,48 6 7,5 Happi (liuennut) 10,35 mg/l 13,15 mg/l 11,2 mg/l 10,18 mg/l 11,62 mg/l 9 mg/l Fosfori 70,25 µg/l 27,5 µg/l 22 µg/l 20,75 µg/l 28,8 µg/l 35 µg/l Typpi 1900 µg/l 1250/1350 µg/l 1037,5 µg/l 915 µg/l 1124 µg/l Sameus 21,4 FNU 6,98 FNU 5,75 FNU 4 FNU 5,84 FNU Väri 140 mg Pt/l 90 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 12,75 ms/m 13,55 ms/m 93,33 mg Pt/l 9,75 ms/m 9,43 ms/m 93,33 mg Pt/l 74 mg Pt/l 85 mg Pt/l 12,38 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 13,7 mg/l - 5,58 mg/l 4,38 mg/l 5,1 mg/l 10 mg/l Rauta µg/l * Mittaukset tehty 2014: IV ja V. 2004: XI. 2002: XI. ** Mittaukset tehty 2015: I. 2014: I, IV, VII ja X. 88

90 Vedenlaatutekijä Olkkalanjoki 0,4* Olkkalanjoki 2,0** Olkkalanjoki 4,5+2,0** Olkkalanjoki 4,6** Lämpötila 7,33 C 20,38 C 11,4 C 21,05 C 4 23 C Happamuus 7, ,5 Happi (liuennut) 9,28 mg/l mg/l Fosfori 66,14 µg/l 79,5 µg/l 53,5 µg/l 79,75 µg/l 35 µg/l Typpi 1712,86 µg/l 965 µg/l 2150 µg/l 1030 µg/l Sameus 22,8 FNU Väri 134,17 mg Pt/l mg Pt/l Sähkönjohtavuus 13,89 ms/m ms/m Kiintoaine 5,5 mg/l 9,18 mg/l 2,55 mg/l 13,25 mg/l 10 mg/l Rauta * Mittaukset tehty 2015: I, III ja V. 2014: I ja III-XII. ** Mittaukset tehty 2014, 2013, 2012 ja 2011: VIII. 89

91 Liite 3. Muiden alueiden vedenlaadut sekä sopivuus elinalueiksi. Mittauspisteiden arvoja on verrattu taulukon 6 arvoihin ja väritys perustuu taulukon 7 skaalaukseen. 3.1 Lohjanjärven alue Vedenlaatutekijä Grönskoginpuro 0,3+0,2* Grönskoginpuro 0,1* Grönskoginpuro 0,9** Lämpötila 9,94 C 10,29 C 8,35 C 4 23 C Happamuus 6,73 7,42 6,48 6 7,5 Happi (liuennut) mg/l Fosfori 104,56 µg/l 46,33 µg/l 25,67 µg/l 35 µg/l Typpi 1172,22 µg/l 2568,89 µg/l 770 µg/l Sameus 21,03 FNU 20,33 FNU 6,95 FNU Väri mg Pt/l Sähkönjohtavuus 11,54 ms/m 31,26 ms/m 19,68 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 9,79 mg/l 13,88 mg/l 3,27 mg/l 10 mg/l Rauta * Mittaukset tehty 2012: IX ja X. 2011: III, IV, V, VI, VII ja IX. ** Mittaukset tehty 2012: X. 2009: XI. 2008: VII, IX, X ja XI. Vedenlaatutekijä Karstunjoki 1,2* Lämpötila 6,58 C 4 23 C Happamuus 6,83 6 7,5 Happi (liuennut) 10,6 mg/l 9 mg/l Fosfori 60,67 µg/l 35 µg/l Typpi 1737,22/1933,33 µg/l Sameus 21,96 FNU Väri 130 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 11,41 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 15,39 mg/l 10 mg/l Rauta 1270 µg/l * Mittaukset tehty 2014: IV, V ja XI. 2004: I-XII. Vedenlaatutekijä Myllyjoki 1,7 (2014: III, VI, IX, XI) Lämpötila 9,93 C 4 23 C Happamuus 7,2 6 7,5 Happi (liuennut) 10,38 mg/l 9 mg/l Fosfori 41 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 937,5 µg/l 5,88 FNU Väri 48,75 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 11,85 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 7,78 mg/l 10 mg/l Rauta - 90

92 Vedenlaatutekijä Raatinjoki 2,9* Raatinjoki 5,8 (2014: III, VI, IX, XI) Lämpötila 8,04 C 8,23 C 4 23 C Happamuus 6,68 6,98 6 7,5 Happi (liuennut) 7,78 mg/l 8,03 mg/l 9 mg/l Fosfori 84,8 µg/l 64 µg/l 35 µg/l Typpi 2300 µg/l 1450 µg/l Sameus 32,22 FNU 13,33 FNU Väri Sähkönjohtavuus 205 mg Pt/l 15,92 ms/m 175 mg Pt/l 13,08 ms/m 85 mg Pt/l 10 ms/m Kiintoaine 16,5 mg/l 7 mg/l 10 mg/l Rauta - - * Mittaukset tehty 2014: III, VI ja IX. 2011: IV ja X. Vedenlaatutekijä Bruksträsket luusua 2* Lämpötila 8,92 C 4 23 C Happamuus 7,69 6 7,5 Happi (liuennut) 10,81 mg/l 9 mg/l Fosfori 21,93 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 820 µg/l 3,5 FNU Väri 38,57 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 13,91 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 2,64 mg/l 10 mg/l Rauta - * Mittaukset tehty 2015: I ja II. 2014: I-XII. 3.2 Hiidenveden alue Vedenlaatutek. Partekin oja 0,7* Partekin oja 0,4* Partekin oja 0,2* Lämpötila 5,33 C 5,28 C 5,03 C 4 23 C Happamuus 6,63 7,08 6,98 6 7,5 Happi (liuennut) Fosfori Typpi Sameus Väri Sähkönjohtav. 6,28 mg/l 73,5 µg/l 1452,5 µg/l 1,55 FNU 512,5 mg Pt/l 15,45 ms/m 11,38 mg/l 23,75 µg/l 11,38 mg/l 700 µg/l 1645 µg/l 3,5 FNU 8,4 FNU 122,5 mg Pt/l 9,93 ms/m Kiintoaine 1,23 mg/l 5,13 mg/l Rauta mg/l 53,5 µg/l 35 µg/l 160 mg Pt/l 9,9 ms/m 11,45 mg/l * Mittaukset tehty 2005: IV ja IX. 2004: III ja VIII. 85 mg Pt/l 10 ms/m 10 mg/l Vedenlaatutekijä Hynnänoja 0,1 (2014: II, III, VI, XI) Lämpötila 4,4 C 4 23 C Happamuus 6,43 6 7,5 Happi (liuennut) 5,15 mg/l 9 mg/l Fosfori 88,75 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 1455 µg/l 34,63 FNU Väri 150 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 13,98 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 16,2 mg/l 10 mg/l Rauta - 101

93 Vedenlaatutekijä Oinasjoki 1,2* Oinasjoki 5,0** Oinasjoki 6,1** Oinasjoki 2,6*** Oinasjoki 5,5+0,9 **** Oinasjoki 2,6+1,2 ***** Oinasjoki 0,2* Oinasjoki 2,7****** Lämpötila 3,18 C 9,72 C 8,57 C 5,02 C 12,03 C 6,13 C 3,3 C 5,49 C 4 23 C Happamuus 7,54 7,18 7,18 7,5 7,5 7,88 7,4 7,47 6 7,5 Happi (liuennut) 10,86 mg/l 9,15 mg/l 9,82 mg/l 12,6 mg/l 5,95 mg/l 3,88 mg/l 9,52 mg/l 11,43 mg/l 9 mg/l Fosfori 93,2 µg/l 119,17 µg/l 94,17 µg/l 146,8 µg/l 169 µg/l 78,5 µg/l 87,6 µg/l 164,57 µg/l 35 µg/l Typpi 1716 µg/l 1434 µg/l 1262 µg/l 2280 µg/l µg/l 2200 µg/l Sameus 24,34 FNU FNU FNU 32,47 FNU Väri Sähkönjohtavuus 102 mg Pt/l 24,84 ms/m 114 mg Pt/l 19,97 ms/m 111 mg Pt/l 18,17 ms/m 120 mg Pt/l 21,44 ms/m 130 mg Pt/l 119,28 ms/m 110 mg Pt/l 126,83 ms/m 98 mg Pt/l 85 mg Pt/l 85 mg Pt/l 24,58 ms/m 20,13 ms/m 10 ms/m Kiintoaine - 22,43 mg/l 32,9 mg/l - 36,8 mg/l 11,3 mg/l mg/l Rauta * Mittaukset tehty 2015: II. 2014: II, IV, VII ja X. ** Mittaukset tehty 2000: IV, VII ja X. 1999: IV, VI ja X. *** Mittaukset tehty 2015: II. 2012: II, IV, VII ja X. **** Mittaukset tehty 2001: IV ja VII. 2000: IV, VII ja X. ***** Mittaukset tehty 2012: II, IV, VII ja X. ****** Mittaukset tehty 2014: II ja VII. 2013: IV. 2012: II, IV, VII ja X. 3.3 Vanjoen alue Vedenlaatutekijä Karhusuonoja 1,4* Karhusuonoja 2,0* Lämpötila 6,07 C 3,78 C 4 23 C Happamuus 7,9 7,53 6 7,5 Happi (liuennut) mg/l Fosfori 281,67 µg/l 801,67 µg/l 35 µg/l Typpi 1105 µg/l 2066,67 µg/l Sameus - - Väri 206 mg Pt/l 294 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 27 ms/m 41,68 ms/m 10 ms/m Kiintoaine mg/l Rauta - - * Mittaukset tehty 2009, 2008 ja 2007: IV ja X. 92

94 3.4 Puneliajärven alue Vedenlaatutekijä Hirsioja 0,4* Lämpötila 6,18 C 4 23 C Happamuus 6,43 6 7,5 Happi (liuennut) 8,4 mg/l 9 mg/l Fosfori 28,33 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 650 µg/l 2,77 FNU Väri - 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 5,92 ms/m 10 ms/m Kiintoaine - 10 mg/l Rauta - * Mittaukset tehty 2015: I ja III. 2014: I, III, VI ja VIII. Vedenlaatutekijä Kalvanoja 0,2* Lämpötila 7,74 C 4 23 C Happamuus 5,32 6 7,5 Happi (liuennut) 9,28 mg/l 9 mg/l Fosfori 13,8 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus Väri 620 µg/l 1,45 FNU 192,5 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 3,06 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 0,98 mg/l 10 mg/l Rauta - * Mittaukset tehty 2015: III. 2012: IV, VI, IX ja X. Vedenlaatutekijä Kokkosuonoja 0,4* Lämpötila 8,1 C 4 23 C Happamuus 6 6 7,5 Happi (liuennut) - 9 mg/l Fosfori 37,67 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 970 µg/l 6,93 FNU Väri - 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 5,17 ms/m 10 ms/m Kiintoaine - 10 mg/l Rauta - * Mittaukset tehty 2015: I ja III. 2014: I, III, VI ja VIII. Vedenlaatutekijä Vaskijoki 0,1* Lämpötila 7,54 C 4 23 C Happamuus 6,48 6 7,5 Happi (liuennut) 9,12 mg/l 9 mg/l Fosfori 34,8 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 1278 µg/l 10,98 FNU Väri 204 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 7,26 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 4,34 mg/l 10 mg/l Rauta - * Mittaukset tehty 2015: III. 2012: IV, VI, IX ja X 93

95 3.5 Pusulanjoen alue Vedenlaatutekijä Jaakolannotkonoja 0,4* Lämpötila 7,15 C 4 23 C Happamuus - 6 7,5 Happi (liuennut) - 9 mg/l Fosfori 14,75 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus - 537,5 µg/l Väri 150 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 6,1 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 0,5 mg/l 10 mg/l Rauta - * Mittaukset tehty 2010: X. 2008: VI. 2007: V. 2006: X. Vedenlaatutekijä Jokisaari 0,2 (2014: VI, IX, X, XI) Lämpötila 9,8 C 4 23 C Happamuus 6,8 6 7,5 Happi (liuennut) 10,3 mg/l 9 mg/l Fosfori 8 µg/l 35 µg/l Typpi 432,5 µg/l Sameus 1,1 FNU Väri 68,75 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 3,5 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 1,13 mg/l 10 mg/l Rauta - Vedenlaatutekijä Jokisillanjoki 0,2 (2014: III, VI, IX, XI) Lämpötila 7,28 C 4 23 C Happamuus 6,3 6 7,5 Happi (liuennut) 9,15 mg/l 9 mg/l Fosfori 11,25 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 552,5 µg/l 1,06 FNU Väri 115 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 4,45 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 0,85 mg/l 10 mg/l Rauta - Vedenlaatutekijä Räpsänjoki 0,4* Lämpötila 3,63 C 4 23 C Happamuus 6,68 6 7,5 Happi (liuennut) 11,25 mg/l 9 mg/l Fosfori 11,75 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 505 µg/l 1,83 FNU Väri 77,5 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 5,43 ms/m 10 ms/m Kiintoaine - 10 mg/l Rauta 440 mg/l 1 mg/l * Mittaukset tehty 2002: XI. 2000: IX. 1997: IV ja X. 94

96 Vedenlaatutekijä Pusulanjoki 3,0* Pusulanjoki 9,8** Pusulanjoki 13,0*** Pusulanjoki 26,1*** Pusulanjoki 17,8*** Lämpötila 6,41 C 8,42 C 8,5 C 9,9 C 8,4 C 4 23 C Happamuus 7,1 6,96 7,1 6,73 6,98 6 7,5 Happi (liuennut) 10,48 mg/l 10,34 mg/l 10,8 mg/l 9,58 mg/l 10,4 mg/l 9 mg/l Fosfori 46,75 µg/l 53,64 µg/l 25,25 µg/l 13 µg/l 19,75 µg/l 35 µg/l Typpi 1313,75 µg/l 1111,82 µg/l 767,5 µg/l 535 µg/l 672,5 µg/l Sameus 15,99 FNU 16,25 FNU 6,78 FNU 2,38 FNU 4,3 FNU Väri 111,43 mg Pt/l 115,56 mg Pt/l 72,5 mg Pt/l 58,75 mg Pt/l 75 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 9,09 ms/m 7,92 ms/m 6,08 ms/m 4,33 ms/m 5,58 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 16,89 mg/l 7,92 mg/l 8,35 mg/l 2,43 mg/l 3,75 mg/l 10 mg/l Rauta * Mittaukset tehty 2014: I, III, IV, V, VIII, X ja XI. ** Mittaukset tehty 2014: IV ja V. 2008: I, III, IV, V, VIII, IX ja X. *** Mittaukset tehty 2014: III, VI, IX ja XI. 3.6 Nummenjoen valuma-alue Vedenlaatutekijä Arimaanjoki 0,6 (2014: III, VI, IX, XI) Lämpötila 8,2 C 4 23 C Happamuus 6,75 6 7,5 Happi (liuennut) 10,5 mg/l 9 mg/l Fosfori 15,25 µg/l 35 µg/l Typpi 610 µg/l Sameus 2,3 FNU Väri 83,75 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 4,48 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 2,53 mg/l 10 mg/l Rauta - Vedenlaatutekijä Haarjärvenpuro 0,0* Haarjärvenpuro 1,2* Lämpötila 14,93 C 16,85 C 4 23 C Happamuus 6,85 7,15 6 7,5 Happi (liuennut) 6,9 mg/l 7,8 mg/l 9 mg/l Fosfori 42,5 µg/l 28,75 µg/l 35 µg/l Typpi 775 µg/l 657,5 µg/l Sameus 5,25 FNU 3,5 FNU Väri 82,5 mg Pt/l 65 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 6,1 ms/m 5,68 ms/m 10 ms/m Kiintoaine mg/l Rauta - - * Mittaukset tehty 2001: VII. 2000: VI, VII ja X. 95

97 Vedenlaatutekijä Hämjoki 9,0* Hämjoki 7,1** Hämjoki 0,9* Hämjoki 3,5* Hämjoki 6,1*** Hämjoki 7,3* Lämpötila 10,88 C 9,22 C 8,25 C 8,55 C 6,1 C 9,83 C 4 23 C Happamuus 7,08 6,76 7,15 6,98 6,78 6,98 6 7,5 Happi (liuennut) 9,78 mg/l 9,56 mg/l 11 mg/l 10,13 mg/l 10,3 mg/l 9,7 mg/l 9 mg/l Fosfori 25 µg/l 35,2 µg/l 36,25 µg/l 31,75 µg/l 34,5 µg/l 25,5 µg/l 35 µg/l Typpi 697,5 µg/l 1110 µg/l 925 µg/l 832,5 µg/l 937,5 µg/l 740 µg/l Sameus 3,48 FNU 12,8 FNU 11 FNU 8,75 FNU 13,78 FNU 3,95 FNU Väri 67,5 mg Pt/l 80 mg Pt/l 106,25 mg Pt/l 102,5 mg Pt/l 102,5 mg Pt/l 82,5 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 6,45 ms/m 7,96 ms/m 11,3 ms/m 11 ms/m 10,5 ms/m 8,35 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 2,58 mg/l 3,75 mg/l 6,75 mg/l 6 mg/l 11,73 mg/l 2,8 mg/l 10 mg/l Rauta µg/l * Mittaukset tehty 2014: III, VI, IX ja XI. ** Mittaukset tehty 2008: II. 2007: I ja VI. 2005: VII ja XI. *** Mittaukset tehty 2010: IV, VI, XI ja XII. Vedenlaatutekijä Joutikas oja A* Joutikas oja B* Joutikas oja C* Joutikas oja D** Joutikas oja E* Lämpötila 6,48 C 5,5 C 8,52 C 7,08 C 7,6 C 4 23 C Happamuus 7, ,75-6 7,5 Happi (liuennut) mg/l Fosfori 43,6 µg/l 3,4 µg/l 31 µg/l Typpi 802 µg/l 198 µg/l 590 µg/l 113,25 µg/l 1012,5 µg/l 43,6 µg/l 35 µg/l 1116 µg/l Sameus 19,6 FNU 1,25 FNU 10,22 FNU 8,28 FNU 35,22 FNU Väri mg Pt/l Sähkönjohtavuus 5,22 ms/m 2,78 ms/m 5,2 ms/m 10,45 ms/m 7,16 ms/m 10 ms/m Kiintoaine mg/l Rauta 1325 µg/l 126 µg/l 550 µg/l 690 µg/l 1425 µg/l * Mittaukset tehty 2001: IV, V, VI, X ja XI. ** Mittaukset tehty 2001: X ja XI. 2000: IX ja XI. 96

98 Vedenlaatutekijä Kaitajärvenpuro 0,2* Lämpötila 13,4 C 4 23 C Happamuus 6,98 6 7,5 Happi (liuennut) 7,93 mg/l 9 mg/l Fosfori 26,5 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 607,5 µg/l 3,73 FNU Väri 60 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 5,58 ms/m 10 ms/m Kiintoaine - 10 mg/l Rauta - * Mittaukset tehty 2001: VII. 2000: VI, VII ja X. Vedenlaatutekijä Kivanoja 1,3 (2014: III, VI, IX, XI) Lämpötila 7,75 C 4 23 C Happamuus 6,8 6 7,5 Happi (liuennut) 10,53 mg/l 9 mg/l Fosfori 31,5 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 955 µg/l 9,03 FNU Väri 202,5 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 5,83 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 6,33 mg/l 10 mg/l Rauta - Vedenlaatutekijä Myllyjoki 2,0 (2014: II, VI, IX, XI) Lämpötila 7,48 C 4 23 C Happamuus 6,1 6 7,5 Happi (liuennut) 9,08 mg/l 9 mg/l Fosfori 11 µg/l 35 µg/l Typpi 582,5 µg/l Vedenlaatutekijä Myllyoja 0,3 (2014: II, VI, IX, XI) Lämpötila 7,58 C 4 23 C Happamuus 6,53 6 7,5 Happi (liuennut) 10,3 mg/l 9 mg/l Fosfori 7,25 µg/l 35 µg/l Typpi 467,5 µg/l Sameus 1,18 FNU Sameus 0,77 FNU Väri 137,5 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 3,43 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 0,95 mg/l 10 mg/l Väri 82,5 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 3,43 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 0,65 mg/l 10 mg/l Rauta - Rauta - 97

99 Vedenlaatutekijä Mäentaanjoki 1,2 (2014: III, VI, IX, XI) Lämpötila 7,68 C 4 23 C Happamuus 6,78 6 7,5 Happi (liuennut) 10,58 mg/l 9 mg/l Fosfori 20,5 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus Väri 830 µg/l 4,28 FNU 106,25 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 4,98 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 4,6 mg/l 10 mg/l Vedenlaatutekijä Ruokjärvenpuro 0,1* Lämpötila 15,7 C 4 23 C Happamuus 6,85 6 7,5 Happi (liuennut) 7,28 mg/l 9 mg/l Fosfori 27,25 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 667,5 µg/l 3,08 FNU Väri 80 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 5,45 ms/m 10 ms/m Kiintoaine - 10 mg/l Rauta - Rauta - * Mittaukset tehty 2001: VII. 2000: VI, VII ja X. Vedenlaatutekijä Siitoonoja 1,7+0,4* Siitoonoja 1,7+1,4* Siitoonoja 1,7+1,8* Lämpötila 6,85 C 6,43 C 6,53 C 4 23 C Happamuus 7,18 7,43 5,1 6 7,5 Happi (liuennut) 11,98 mg/l 9,13 mg/l 7 mg/l 9 mg/l Fosfori 30,25 µg/l 25,5 µg/l 114 µg/l 35 µg/l Typpi 1130/760 µg/l 2000/1800 µg/l 1866,67/1300 µg/l Sameus Väri mg Pt/l Sähkönjohtavuus 10,08 ms/m 42,28 ms/m 3,88 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 10,38 mg/l 6,98 mg/l 54 mg/l 10 mg/l Rauta * Mittaukset tehty 2014: VI ja X. 2012: III, V ja X. 98

100 Vedenlaatutekijä Vaihjoki 0,4 (Vainijoki)* Lämpötila 7,75 C 4 23 C Happamuus 6,4 6 7,5 Happi (liuennut) 9,93 mg/l 9 mg/l Fosfori 8 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 445 µg/l 0,92 FNU Väri 76,25 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 3,23 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 0,5 mg/l 10 mg/l Rauta - * Mittaukset tehty 2014: III, VI, IX ja XI. Vedenlaatutekijä Valkjärvenpuro 0,2* Lämpötila 16,83 C 4 23 C Happamuus 7,1 6 7,5 Happi (liuennut) 8,43 mg/l 9 mg/l Fosfori 32,75 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 537,5 µg/l 3,73 FNU Väri 30 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 7,28 ms/m 10 ms/m Kiintoaine - 10 mg/l Rauta - * Mittaukset tehty 2001: VII. 2000: VI, VII ja X. 3.7 Nuijajoen valuma-alue Vedenlaatutekijä Isolähteenoja 0,1 (2014: I, IV, VI, X) Lämpötila 6,72 C 4 23 C Happamuus 5,64 6 7,5 Happi (liuennut) 6,86 mg/l 9 mg/l Fosfori 36,2 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 1148 µg/l 3,97 FNU Väri 450 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 4,3 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 4,52 mg/l 10 mg/l Vedenlaatutekijä Onkimaanpuro 0,4 (2014: I, II, IV, VI, X) Lämpötila 5,4 C 4 23 C Happamuus 6,22 6 7,5 Happi (liuennut) 11,72 mg/l 9 mg/l Fosfori 14 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 556 µg/l 1,25 FNU Väri 138 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 3,3 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 1,18 mg/l 10 mg/l Rauta - Rauta - 99

101 3.8 Vihtijoen valuma-alue Vedenlaatutekijä Hovi Salaoja 10* Hovi 11** Hovi 11 Autom. asema *** Hovi 16**** Hovi 17** Hovi 17 Autom. asema ***** Hovi 10 Autom. asema *** Lämpötila 4,23 C C Happamuus 6,7-7, ,01 7,15 6 7,5 Happi (liuennut) mg/l Fosfori Typpi Sameus 494,43 µg/l 6885,71 µg/l 279,71 FNU 235 µg/l 5775 µg/l 148,83 FNU 337 µg/l 4293,94 µg/l 297,72 FNU 192,71 µg/l 1412,86 µg/l 92,86 FNU 147 µg/l 1223,33 µg/l 56,19 FNU 284,86 µg/l 3032,33 µg/l 306,35 FNU 278,07 µg/l 4612,33 µg/l 211,91 FNU 35 µg/l Väri mg Pt/l Sähkönjohtavuus Kiintoaine 19,13 ms/m 276,86 mg/l - 140,92 mg/l 27,36 ms/m 248,65 mg/l ,86 mg/l 62,84 mg/l 229,98 mg/l Rauta * Mittaukset tehty 2014: IV, V ja XII. 2012: IV ja IX. ** Mittaukset tehty 2015: III. 2014: IV, V, X, XI ja XII. *** Mittaukset tehty 2009: IV, V, X, XI ja XII. **** Mittaukset tehty 2015: III. 2014: IV, V ja XII. ***** Mittaukset tehty 2002: IV ja V. 2001: IV, V, X ja XI. 32,49 ms/m 181,24 mg/l 10 ms/m 10 mg/l Vedenlaatutekijä Niemenjoki 2,8* Lämpötila 7,66 C 4 23 C Happamuus 7 6 7,5 Happi (liuennut) 10,74 mg/l 9 mg/l Fosfori 17 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 1204 µg/l 2,6 FNU Väri 180 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 8,58 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 2,16 mg/l 10 mg/l Rauta - * Mittaukset tehty 2013: I. 2012: IV, VI, IX ja X. Vedenlaatutekijä Sääksoja 0,2 (2001: II, V, IX, X) Sääksoja 0,5* Lämpötila 7,65 C 4,48 C 4 23 C Happamuus 6,88 6,78 6 7,5 Happi (liuennut) 10,13 mg/l 9,52 mg/l 9 mg/l Fosfori 8,63 µg/l 9 µg/l 35 µg/l Typpi 462,5 µg/l 523,33 µg/l Sameus 1,11 FNU 1,33 FNU Väri 50 mg Pt/l 90 mg Pt/l 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 7,52 ms/m 8,78 ms/m 10 ms/m Kiintoaine mg/l Rauta - - * Mittaukset tehty 2015: III. 2014: III ja IV. 2012: V, X ja XI. 100

102 Vedenlaatutekijä Teeressuonoja 14* Teeressuonoja 14 Autom.** Lämpötila 4,55 C C Happamuus 7,32 7,23 6 7,5 Happi (liuennut) mg/l Fosfori 15,65 µg/l 14,5 µg/l 35 µg/l Typpi 1465 µg/l 1133,13 µg/l Sameus 5,65 FNU 5,64 FNU Väri 159,5 mg Pt/l - 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 12,84 ms/m 11,33 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 6,86 mg/l 6,82 mg/l 10 mg/l Rauta - - * Mittaukset tehty 2015: I, III, IV ja V. 2014: I, III, IV, V, VI, IX, X ja XI. ** Mittaukset tehty 2009: IV, V, X, XI ja XII. Vedenlaatutekijä Vihtioja 1,6* Lämpötila 8,1 C 4 23 C Happamuus 6,8 6 7,5 Happi (liuennut) 10,54 mg/l 9 mg/l Fosfori 11,6 µg/l 35 µg/l Typpi Sameus 360/535 µg/l 1,79 FNU Väri - 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 8,28 ms/m 10 ms/m Kiintoaine - 10 mg/l Rauta - * Mittaukset tehty 2013: V. 2009: X ja XI. 2008: X. Vedenlaatutekijä Yli-Knuuttila 13* Yli-Knuuttila 13 Autom.** Lämpötila 3,93 C C Happamuus 6,72 6,82 6 7,5 Happi (liuennut) mg/l Fosfori 70 µg/l 57,1 µg/l 35 µg/l Typpi 1458,33 µg/l 1628,1 µg/l Sameus 74,92 FNU 23,25 FNU Väri 123,33 mg Pt/l - 85 mg Pt/l Sähkönjohtavuus 6,06 ms/m 9,14 ms/m 10 ms/m Kiintoaine 74,48 mg/l 15,13 mg/l 10 mg/l Rauta 4234,17 µg/l - * Mittaukset tehty 2008: II, III, IV, V ja VIII. ** Mittaukset tehty 2005: X ja XI. 101

103 Liite 4. VEMALA:n ilmastonmuutosskenaariomallin tulosteita kiintoainekuormitukseen liittyen aikavälille koko tutkimusalueen sekä Mustionjoen osalta. 4.1 Kiintoaineen sedimentaatio jokiuomaan Karjaanjoen vesistössä 4.2 Kiintoaineen sedimentaatiovarasto Karjaanjoen vesistössä 102

104 4.3 Mustionjoki 4,9 -mittauspisteen kiintoainepitoisuus 4.4 Mustionjoki 1,9 -mittauspisteen kiintoainepitoisuus 4.5 Mustionjoki 8,3 -mittauspisteen kiintoainepitoisuus 103

105 4.6 Mustionjoki 24,7 -mittauspisteen kiintoainepitoisuus 4.7 Mustionjoki 21,6 -mittauspisteen kiintoainepitoisuus 104