KOKKOKANKAAN JA TORVENKYLÄN TUULIVOI- MAHANKKEEN LEPAKKOSELVITYS Vastaanottaja SABA Tuuli Oy Ab ja Smart Windpower Oy

Transkriptio

1 Vastaanottaja SABA Tuuli Oy Ab ja Smart Windpower Oy Asiakirjatyyppi Luontoselvitys Päivämäärä Viite KOKKOKANKAAN JA TORVENKYLÄN TUULIVOI- MAHANKKEEN LEPAKKOSELVITYS 2014

2 Päivämäärä Laatija Tarkastaja Petri Hertteli Ville Yli-Teevahainen Ramboll Ruukintie SEINÄJOKI T F

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO Suomen lepakot Lepakoiden suojelu Lepakot ja tuulivoima 4 2. MENETELMÄT 5 3. Lajisto ja havaintomäärät selvitysalueella 9 4. Lepakoille tärkeät alueet selvitysalueella Lepakoiden muuttoreitit Johtopäätökset ja epävarmuustekijät LÄHTEET 15

4 1. JOHDANTO 1.1 Suomen lepakot Suomessa on tavattu yhteensä 13 lepakkolajia. Näistä kuuden on havaittu lisääntyvän maassamme. Yleisin ja laajimmalle levinnyt laji on pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni), jota tavataan Lappia myöten. Sen lisäksi yleisesti esiintyviä lajeja ovat viiksisiippa (Myotis mystacinusi), isoviiksisiippa (M. brandtii) ja vesisiippa (M. daubentonii) sekä korvayökkö (Plecotus auritius). Muut Suomessa tavatuista lajeista esiintyvät harvinaisempina lähinnä etelärannikon tuntumassa. Puutteellisen seurannan vuoksi kaikkien lajien esiintymisalueita ei kuitenkaan toistaiseksi tunneta tarkkaan. Suomessa esiintyvät lepakot ovat kaikki hyönteissyöjiä. Ne saalistavat öisin ja lepäävät päivän suojaisassa paikassa. Päiväpiiloiksi sopivat esimerkiksi puunkolot ja rakennukset, jotka sijaitsevat lähellä ruokailualueita. Runsaimmin lepakoita esiintyy maan eteläosan kulttuuriympäristöissä. Laajoilla metsäalueilla ne ovat harvinaisempia, etenkin kun sopivien kolopuiden määrä on metsätalouden vuoksi vähentynyt. Talven lepakot viettävät horroksessa. Ne siirtyvät syksyllä talvehtimispaikkoihin, jollaisiksi käyvät mm. kallioluolat ja rakennukset. Osa lepakoista voi muuttaa syksyllä pidempiäkin matkoja etelään talvehtimaan. Muuttokäyttäytyminen vaihtelee lajista ja elinalueesta riippuen, ja siitä tiedetään toistaiseksi varsin vähän. On kuitenkin arveltu, että lepakoiden muuttoreitit seuraavat rannikkoa tai vastaavia yhtenäisiä vesialueita, joita pitkin niiden on helppo suunnistaa. 1.2 Lepakoiden suojelu Kaikki Suomen lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuihin lajeihin. Tämä tarkoittaa, että niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kiellettyä (luonnonsuojelulaki 49 ). Kaikki lepakkolajit on myös rauhoitettu luonnonsuojelulain 38 :n nojalla. Tämän lisäksi Suomi on allekirjoittanut lepakoiden suojelua koskevan kansainvälisen EUROBATSsopimuksen, joka velvoittaa mm. lepakoiden talvehtimispaikkojen, päiväpiilojen ja tärkeiden ruokailualueiden säilyttämiseen. Lepakoiden suurin uhkatekijä on sopivien elinympäristöjen vähentyminen. Maatalousympäristöjen yksipuolistuminen ja lisääntynyt kemikaalien käyttö vähentävät saatavilla olevaa ravintoa; tiiviimpi rakentaminen ja metsätalous puolestaan vähentävät päiväpiilopaikkoja. Viimeisimmässä Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa ripsisiippa (M. nattereri) on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN) ja pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) vaarantuneeksi (VU). Näistä ripsisiippa on myös määrätty luonnonsuojeluasetuksessa erityistä suojelua vaativaksi lajiksi. 1.3 Lepakot ja tuulivoima Tuulivoimalat aiheuttavat lepakoille haittaa pääasiassa törmäyskuolleisuuden kautta. Suoran törmäämisen lisäksi roottoreiden pyörimisen aiheuttama äkillinen ilmanpaineen muutos voi aiheuttaa lepakoille sisäisiä vaurioita (ns. barotrauma). Tuulivoimaloista on havaittu olevan haittaa erityisesti muuttaville lepakoille. Muuttavat lepakot lentävät tavanomaista korkeammalla ja käyttävät kaikuluotausta harvemmin kuin saalistaessaan, mikä lisää niiden riskiä törmätä voimaloihin. Paikalliset, saalistavat lepakot lentävät pääasiassa voimalan roottoreita alempana, jolloin törmäysriski on pienempi; kuitenkin myös saalistavien lepakoiden on Keski-Euroopassa havaittu törmäävän voimaloihin. Lepakoille aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää sijoittamalla tuulivoimalat sivuun lepakoiden käyttämiltä muuttoreiteiltä sekä tärkeimmiltä lisääntymis- ja ruokailupaikoilta. Lisäksi on mahdollista pysäyttää tuulivoimaloita pimeän ajaksi lepakoiden tärkeimpään muuttoaikaan.

5 2. MENETELMÄT Lepakkoselvityksen laajuutta tutkimusalueella ohjaavat lepakoiden esiintymisen todennäköisyys sekä niihin kohdistuvien vaikutusten suuruus. Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen lepakkokartoitusohjeen (2011) mukaan, mitä suurempia lepakoiden esiintymisen todennäköisyys ja vaikutukset tutkimusalueella ovat, sitä tarkempia ja laajempia selvityksiä tulee tutkimusalueelle kohdentaa (kuva 1). Lepakkolajien esiintymisen todennäköisyyden arvioinnin perusteella päädyttiin suorittamaan varsinainen kartoitus. Hankealue on laaja, mutta siellä ei juuri esiinny rakennuskantaa. Pohjanlepakon lisäksi mahdollisuus siippalajienkin esiintymiselle oli kuitenkin olemassa. Lisäksi suunniteltava hanke luokitellaan sellaiseksi, että sillä saattaisi olla heikentäviä vaikutuksia tutkittavan lajiryhmän kannalta sijoittuessaan epäedullisesti. Kuva 1. Lepakkokartoituksen tarpeen ja tarkkuuden arviointiin käytettävä taulukko (Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry, 2011) Lepakkokartoituksen tuloksiin vaikuttaa työskentelytapa ja käytetyt menetelmät, kuten muihinkin lajistokartoituksiin. Aktiivikartoituksena tehty selvitys voi sisältää pelkästään liikkeessä tehtyä lepakkoseurantaa, kuuntelua, linnustoselvityksen point-stop-metodin tapaan tai pitempiäkin usean tunnin viipymiä kohteella. Samoin passiiviseurantaa voidaan toteuttaa siirtelemällä laitteita saman kartoitusyön aikana useaan kertaan, joka yö uudelle kohteelle tai pitämällä laitteet samoilla paikoilla läpi tutkimusjakson. Saatuja tuloksia yksilömääristä ei siten voida suoraan verrata eri tutkimusalueiden tulosten kesken, ilman perehtymistä menetelmiin. Tämän selvityksen tavoitteena on ollut selvittää lepakkolajiston määrä tutkimusalueella ja lepakoiden kannalta arvokkaiden kohteiden esiintyminen painotettuina niillä vaikutuksilla, joita tuulivoimahanke voi tuoda tullessaan. Selvityksessä on siten enemmänkin tutkittu kohteita, jotka tulevat muuttumaan hankkeen myötä ja niitä kohteita, joilla lajimäärä on arvioitu korkeammaksi (taulukko 1.). Siten kosteikkoja ja tiestöä on painotettu selvityksessä. Selvitykset laadittiin siten, että voidaan todeta mitä lajeja alueella esiintyy ja mitkä alueet saattaisivat olla lajien kannalta keskeisiä. Maastotyöt suunniteltiin kartta- ja ilmakuvatarkastelujen sekä luontoselvityksen maastokäyntien perusteella. Kartoitusreitit suunniteltiin kattamaan potentiaaliset lepakoille tärkeät alueet: vesistöt, rehevät metsät ja rakennettuja alueita (teitä) pitkin. Voimalapaikkojen tutkimisen osalta on tukeuduttu muiden alueelle tehtyjen selvitysten tuomaan tietoon kohteiden potentiaalisuudesta tutkimuslajien kannalta. Siten voimakkaasti muutetut lajin kannalta ennakkotietoon kelvottomat tai huonot yleiset elinympäristöt (aukot taimikot) eivät ole olleet tutkimuksen mielenkiinnon kohteena siinäkään tapauksessa, vaikka tuulivoimalan sijoituspaikka jäisikin tutkimatta. Lepakoiden esiintymistä hankealueella kartoitettiin reilun kolmen kuukauden ajan välisenä aikana, käyttäen hyväksi sekä aktiivi- että passiiviseurantamenetelmiä. Havainnointia kertyi yhteensä noin 120 tuntia. Lisäksi muiden luontoselvityskäyntien yhteydessä arvioitiin potentiaalisia lepakoiden käyttämiä lisääntymis- ja levähdyspaikkoja sekä ruokailumaastoja. Lepakkoselvityksen maastotutkimukset kohdennettiin lepakoiden potentiaalisille esiintymisalueille ja osin sellaisten alueiden tuntumaan, joille suunnitellaan rakentamista. Hankealueelle sijoitettiin passiiviseurantadetektoreita (2 kpl), joita siirreltiin muutamien päivien välein eri puolille hankealuetta mahdollisimman kattavan kokonaiskuvan saamiseksi,

6 loppukesästä havaintoja painottaen. Passiiviseurantalaite oli kartoitusjakson aikana 35 eri paikassa hankealueilla. Passiivimenetelmän lisäksi lepakkoja kartoitettiin ns. aktiivimenetelmällä kiertolaskentana käyttäen avuksi ultraääni-ilmaisinta, jolla voidaan havaita lepakoiden päästämät äänet. Kiertolaskenta suoritettiin viisi kertaa ja pääosin metsäteitä pitkin. Aktiiviseurannan havainnot täydentävät passiiviseurannan tuloksia erinomaisesti, sillä kesken maastokauden yhden rikkoutuneen laitteen sijaintipaikoilta saadut aktiivikierrosten havainnot olivat korvaamattomia. Viallisen laitteen virheelliset tiedot on huomioitu tulosten tulkinnassa ja poistettu kartoituksen ajankäytöstä. Hirvijärvi ja Linttiräme on arvioitu lepakoiden kannalta merkitykselliseksi kohteeksi, muiden kosteikkojen tapaan, vaikka niiltä ei em. syystä havaintoja kertynytkään. Lisäksi sekä aktiivisen että passiivisen havaintoaineiston perusteella päästään suunnilleen samaan tulokseen havaittujen lepakoiden määrästä hankealueella. Hankealueen sijoittuessa rannikolle, muuttavien lepakoiden (pikkulepakko, isolepakko) havaitseminen on mahdollista. Muistikorteille tallentuneet äänet analysoitiin jälkikäteen tätä tarkoitusta varten soveltuvilla ohjelmistoilla (Batsound ja Analook). Passiiviseuranta-aineistosta lepakkohavainnot on jaoteltu absoluuttisen havaintomäärän lisäksi suhteessa aikaan (taulukot 2. ja 3.). Lisäksi tutkitulta hankealueelta havainnot esitetään paikkakohtaisesti karttaesityksenä (kuvat 3 ja 4). Kuva 2. pohjanlepakon tyypillinen spectrogrammi. Passiivimenetelmän lisäksi lepakkoja kartoitettiin ns. aktiivimenetelmällä kiertolaskentana käyttäen avuksi ultraääni-ilmaisinta (Pettersson D240X), jolla voidaan havaita lepakoiden päästämät kaikuluotausäänet ja tallentaa tarvittaessa maastossa tunnistamattomat äänet jälkikäteen tapahtuvaa analyysiä (esim. Batsound) varten. Menetelmäksi valikoitui kiertolaskenta pääosin metsäteitä pitkin, jotta etenkin lyhyinä kesäöinä pystyttäisiin käyttämään mahdollisimman tehokkaasti aika hyväksi selvitysalueen läpikäymiseen. Selvitysalueella olevat metsäautotiet ja muut tiet kuljettiin läpi hitaasti (5-30 km/h) autolla ajaen, mikäli tie oli ajokelpoinen, välillä pysähdellen detektorin mikrofonin ollessa koko ajan auton ulkopuolella ääniä havainnoimassa säädettynä 30kHz - 45kHz välillä. Aktiivisia kiertolaskentoja tehtiin , 24.7, ja välisinä öinä. Kiertolaskennat ajoitettiin otollisiin sääolosuhteisiin (tyven ja lämmin yö). Kiertolaskentakerroilla maastotyöt aloitettiin auringon laskiessa ja päätettiin aamun sarastaessa. Tuulivoimaloiden rakentamisalueiden soveltuvuutta lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi (luontotyypit, kolopuut) arvioitiin tarkemmin muiden valoisaan aikaan tehtyjen luontoselvityskäyntien yhteydessä. Lepakkokartoituksen maastotöihin osallistui luontokartoittaja Mika Sievänen. Raportoinnista ja tulosten tulkinnasta vastaa ympäristösuunnittelija (AMK), luontokartoittaja (EAT) Petri Hertteli.

7 Kuva 3. Passiivisten lepakkodetektorien sijoittelu hankealueella ja laitteiden tallentamien havaintojen määrät

8 Kuva 4. Aktiivikartoitusten pohjanlepakkohavainnot.

9 3. LAJISTO JA HAVAINTOMÄÄRÄT SELVITYSALUEELLA Lepakkokartoituksessa havaittiin kolmea eri lepakkolajia, pohjanlepakkoa (1215 äänihavaintoa), siippalajia (15 äänihavaintoa) ja pikkulepakkoa (3 äänihavaintoa ). Lepakkohavaintoja kertyi selvityksessä kohtalaisesti. Suurimmat havaintomäärät saatiin Pöntiönjoen tulvauoman varresta, metsäautotien päästä, josta alkaa suoalue, vesistöjen varsilta rehevistä paikoista sekä peltojen ja pelto-ojien varsilta. Lepakkohavainnot liittyvät suurimmassa määrin reunavaikutukseen hankealueen sisäisessä metsäautotieverkossa ja toisaalta kosteikkojen läheisyyteen. Suuremmat havaintomäärät joillain seurantapisteillä viittaavat yhden yksilön saalistaneen havaintolaitteen kohdalla juuri kyseisellä hetkellä tai tutkimusjaksolla. Havaintoja kertyi melko tasaisesti, heinäkuun kahta kohdetta lukuun ottamatta, joilla todennäköisesti yksi yksilö on aiheuttanut suuren havaintomäärän (taulukko 2.). Lisääntymis- ja levähdysalueita ei lepakkokartoituksessa havaittu. Mielenkiintoinen havainto tehtiin kuitenkin syksyllä ison kivikkorakan (muinaismuisto) reunasta, jossa olisi mahdollista sijaita lepakoiden talvehtimispaikka. Myös yksittäinen muutonaikainen havainto uhanalaisesta pikkulepakosta (VU) on mielenkiintoinen ja vahvistaa käsitystä, että lajia voidaan havaita pohjoisessakin Suomessa. Varttuneissa metsissä saattaa kuitenkin esiintyä lepakoiden käyttämiä koloja, joita selvityksessä ei havaittu. Lepakoiden havaintomäärät hankealueella olivat vähäisiä. Havaintojen perusteella alueella arvioidaan elävän 6-10 pohjanlepakkoa ja 5-7 siippalajia. Lepakoiden todellinen lukumäärä saattaa kuitenkin olla hieman suurempi. Pohjanlepakoiden osalta aktiivihavainnot tukevat passiiviseurannan tuloksia. Siippojen osalta vertailua ei voi suorittaa sillä aktiivikartoituksilla ei siippoja havaittu. Lepakkomuuttoa ei tutkimusaineiston perusteella tapahdu hankealueiden kautta. Hankealueen ulkopuolelle 8-tien viereen sijoittuvan Pirttijärven rannalle sijoittuvan Yksittäisen pikkulepakkohavainnon perusteella ei voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, onko hankealueen sijoittumisella merkitystä lajin muuton kannalta. 4. LEPAKOILLE TÄRKEÄT ALUEET SELVITYSALUEELLA Lepakoille tärkeiden alueiden määrittämisessä ja rajaamisessa käytettiin Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen laatimaa luokittelua (SLY 2011): Luokka I: Lisääntymis- ja levähdyspaikka. Hävittäminen tai heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty. Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä on huomioitava alueen arvo lepakoille (EUROBATS) Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä on mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille. Luokka I: Lisääntymis- ja levähdyspaikat Luonnonsuojelulain 49 :n mukaisia lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei kartoituksessa havaittu. Esimerkiksi tuulivoimaloiden rakentamisalueet ovat pääasiassa lepakoille soveltumattomia nuoria ja tiheitä taimikkoja tai kasvatusmetsiä. Osalla tuulivoimaloiden sijoituspaikoista esiintyy kuitenkin myös varttuneempia metsiä, mutta harvennettuina niistäkin puuttuvat lepakoille tärkeät kolopuut ja metsikön erirakenteisuus. On epätodennäköistä, että tuulivoimaloiden rakennuspaikoilla on lepakoiden lisääntymisalueita. Hirvijärven pohjoispuolisen muinaismuisto- ja kivikkoalueelta saatiin syksyllä sekä siippa- että pohjanlepakkohavaintoja. On mahdollista että kivikossa olisi talvehtimispaikka, mutta siitä ei ole tarkempaa tietoa. Kohde merkittiin II-luokan kohteeksi varmemman tiedon puutuessa ja se säilyy hankkeen myötä.

10 Luokka II: Tärkeät ruokailualueet ja siirtymäreitit Luokkaan II kuuluvia tärkeitä ruokailualueita edustavat selvitysalueen kosteikot (Hirvijärvi, Pirttijärvi, Pöntiönjokivarren tulvauomat, sekä suoalueet Nuttura, Jouhten ja Linttiräme) joiden varsilta havainnot usein tehtiin. Tärkeän ruokailualueen määrittämiseen käytettiin myös valoisan ajan maastokäynnin arviota, sillä kaikilta kohteilta havainnot eivät olleet runsaita. Alueen metsäautotiet ovat lepakoiden kannalta hyviä reunavyöhykkeitä. Koska selkeitä siirtymäreittejä ei selvityksessä havaittu ja tien päällä lentävät lepakot tulkittiin saalisteleviksi, arvioitiin metsäautotiet luokkaan III kuuluviksi (kuva 5.) Luokka III: Muut lepakoiden käyttämät alueet Aktiiviseurannan havaintojen, passiiviseurantalaitteisiin tallentuneiden aineistojen sekä varovaisuusperiaatteen mukaan metsätiet kuuluvat lepakoiden osalta luokkaan III, sillä ne ovat todennäköisesti vähintäänkin pohjanlepakkojen kannalta soveltuvia saalistusalueita. 4.1 Lepakoiden muuttoreitit Euroopassa lepakoita ja lepakoiden muuttoa on tutkittu pitkään. Suomessa lepakoiden muuttotutkimuksella ei ole pitkiä perinteitä ja lajien muutosta tiedetään toistaiseksi varsin vähän. Lepakot voidaan jakaa lyhyen, keskipitkän ja pitkän matkan muuttajiin. Suomessa esiintyviä pitkän matkan muuttajia ovat isolepakko (Nyctalus noctula), kimolepakko (Vespertilio murinus), vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus), pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) sekä kääpiölepakko (Pipistrellus pygmaeus). Suomessa talvehtivia lyhyen- ja keskimatkan muuttajia ovat pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii), korvayökkö (Plecotus auritus) ja siippalajit (Myotis spp.). Näillä lajeilla on mahdollisesti myös syksyistä vaellusliikehdintää, mutta sen mittakaavasta ei ole tietoa. Lepakot suunnistavat pääsääntöisesti näköaistinsa avulla, joten on arveltu niiden seuraavan muuttomatkallaan helposti havaittavia maamerkkejä kuten mm. rannikkoa, jokia ja harjuja. Tätä oletusta tukee muualla tehdyt tutkimukset (Rydell ym. 2010). Viimeaikaisissa tuulivoimahankkeissa laadittujen lepakkoselvitysten myötä tietämys lepakoiden muuttokäyttäytymisestä, muuttavista lajeista ja muuttoreittien painopisteistä on selvästi parantunut. Myös erillishankkeet kuten Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen LEMU-hanke (lepakoiden muuton tutkimus) sekä Luontotietoa tuulivoimatuotannon suunnitteluun Satakunnassa (LTSS) ovat keränneet runsaasti tuoretta tietoa lepakoiden muutosta ja muuttoaktiivisuudesta. Selvitysaluetta lähimmät muuttavien lepakoiden selvittämiseen kohdistuvat tutkimukset on tehty esim. Maalahden Bergössä ja Sidlandetissa sekä Kristiinankaupungin Metsälässä. Meneillään on tutkimuksia rannikolla myös hankealuetta pohjoisempana. Eri tutkimusten mukaan erityisesti rannikon läheisyydessä on havaittu pitkän matkan muuttajilla (esim. pikkulepakko) selkeää muuttoaktiivisuutta. Tämän selvityksen pikkulepakkohavainto (kuva 6.) vahvistaa oletusta, että muuttoa rannikon tuntumassa tapahtuu. Myös kauempana sisämaan puolella muuttaa todennäköisesti jonkin verran lepakoita, mutta selkeistä muuttokeskittymistä tai vilkkaista muuttoreiteistä ei ole vielä kertynyt tarkempaa tutkimusaineistoa.

11 Kuva 5. Lepakoiden kannalta merkittävät kohteet.

12 5. JOHTOPÄÄTÖKSET JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT Lepakkoselvityksessä käytettiin aktiivisia ja passiivisia tutkimusmenetelmiä ja lepakoiden kannalta potentiaalisia elinympäristöjä pyrittiin tarkastelemaan myös muiden luontoselvitysten yhteydessä valoisaan aikaan. Maastotöitä tehtiin reilun kolmen kuukauden aikana ja yhteensä havainnointia kertyi noin 120 tuntia. Havainnointi keskittyi kesä-syyskuuhun. Lepakkokartoituksessa havaittiin kahta eri lepakkolajia, pohjanlepakkoa ja siippalajia. Lepakkohavaintoja kertyi kohtalaisesti. Selvitysaluetta ei selvityksen perusteella voida pitää lepakoiden kannalta erityisen merkittävänä, mutta alueella esiintyy lajien kannalta arvokkaita elinympäristöjä, mm. kosteikoilla. Lepakoiden lukumäärä oli vähäinen. Alueella havaitut lepakkolajit kuuluvat Suomessa yleisiin ja elinvoimaisiksi luokiteltuihin lajeihin. Lepakot käyttävät metsäautotiestöä siirtymiseen, mutta havaintomäärät tieosuuksilla ovat vähäisiä. Rannat ja kosteikot erottuvat tuloksissa. Suunnitellut voimaloiden rakentamisalueet eivät uuden sijoitussuunnitelman myötä sijoitu lepakoiden kannalta merkityksellisille yhteyksille. Hankkeella ei arvioida olevan vaikutusta lepakkomuuton kannalta. Suunnittelualue ei sijaitse rantavyöhykkeessä ja lepakoiden muutto seuraa selkeitä maastonmuotoja ja etenkin rannikkoa myöden. Silti odotusarvoa lepakkomuuton havaitsemiseksi oli olemassa. Selvityksessä tehtiin yksittäinen muutonaikainen havainto uhanalaisesta (VU) pikkulepakosta hankealueen ulkopuolelta, joka on hyvä lisä lajin pohjoissuomen havaintoihin. Suomessa lepakoiden esiintyminen keskittyy Etelä-Suomeen ja lajimäärä on suurimmillaan Lounais-Suomessa. Sekä lepakoiden yksilömäärät että lajimäärä vähenevät pohjoiseen päin mentäessä. Hirvijärven pohjoispuolisen muinaismuisto- ja kivikkoalueelta saatiin syksyllä sekä siippa- että pohjanlepakkohavaintoja. On mahdollista että kivikossa olisi talvehtimispaikka, mutta siitä ei ole tarkempaa tietoa. Kohde säilyy hankkeen myötä. Lepakkolajien vähäisyys, muuton todennäköinen puuttuminen, uhanalaisten lajien puuttuminen, potentiaalisten talvehtimisalueiden vähäisyys sekä mahdollisten siirtymäreittien (Pöntiönjokivarsi) ja ruokailualueina arvokkaiden kosteikkojen huomioiminen tuulivoimaloiden sijoitussuunnittelussa sekä kolopuuston vähäisyys huomioon ottaen, hankkeen vaikutuksen suuruusluokka lepakoille arvioidaan pieneksi. Hanke ei myöskään uhkaa kasvillisuudeltaan arvokkaita kohteita (kosteikot ja liito-oravan elinympäristöt), joilla lepakot todennäköisesti myös viihtyvät. Selvitysalueen metsät ilmentävät pääsääntöisesti nuoria metsävaiheita, joilla ei useinkaan esiinny runsaasti kolopuustoa. Laajoilla selvitysalueilla kolopuita yleisesti ottaen kuitenkin varmuudella esiintyy. Tässäkin tapauksessa kartoitusalueen laajuuden vuoksi on mahdollista, jopa todennäköistä, että selvitysalueella esiintyy lepakoiden käyttämiä kolopuita. Kolopuita ei kuitenkaan esiintynyt passiiviseurantapisteiden lähettyvillä, eikä suunnitelluilla voimalaitospaikoilla, valoisaan aikaan tehtyjen inventointien perusteella. Lepakot voivat etsiä päiväpiilonsa kuitenkin monenlaisista paikoista kaarnanraoista erilaisiin rakennuksiin ja siten kaikkien soveltuvien levähdyspaikkojen inventointi on mahdoton tehtävä. Epävarmuustekijöiden osuus arvioinnissa on vähäinen, koska tunnistamattomia lepakkolajeja ei esiintynyt aineistossa, eikä maastoselvityksissä. Laitteistorikko aiheutti kuitenkin osan epäkelvon tutkimusaineiston hylkäämiseen ja kartoitustehokkuuden lievään supistumiseen. Aktiivinen lepakkokartoitus osaltaan kuitenkin paikkaa asiaa. Tulosten mukaan aktiivi- ja passiiviseurantamenetelmät täydentävät toisiaan erinomaisesti. Aktiiviseurannalla saadut tulokset paikkaavat maastokaudella rikkoontuneen passiivisen tallentimen mikrofoonin vuoksi muutoin havaitsematta jääneitä havaintoja.

13 Taulukko 1. Passiivilaitteiden ympäristökuvaukset Passiivilaitteiden sijoitusympäristöt paikka koordinaatit 1053 Maantien ja metsäautotien välissä n.40v metsässä Tiheä melko iäkäs kuusimetsä. Melko tiheä kuusi/mäntymetsä metsässä lahopuita Melko tiheä kuusikko kosteapohjainen ojitettu notkopaikka Jokivarressa lähellä vesirajaa. tulvakanavan varressa vanhassa metsässä Vanhojen hylättyjen peltojen keskellä ojan varsissa kasvaa jo 1065 isoja puita Hirvijärven rannassa. Melko iäkkäässä metsässä hakkuuaukean 1077 lähettyvillä Iäkkäässä metsässä sekametsää, myös 1078 lehtipuita Pirttijärven rannassa Kuusikossa jonka vieressä hakkuuaukea Tiheä melko iäkäs kuusimetsä kuusimetsässä lähellä jokea ja peltoja 1095 Vanhat hylätyt pellot rehevä paikka rämeen ja kankaan rajalla kankaalla kuusi/mäntymetsä Melko tiheässä kuusikko metsä kaistaleessa. metsäautotien kääntöpaikan vieressä kan kaalla. Heinäinen pikkusuo kankaiden välissä, ei avovettä Tulvakanavan varrella Maantien vieressä vanhassa kuusikossa Vanhojen hylättyjen peltojen reunalla. mänty/kuusi kankaan reunassa lähellä viljelyksiä ja pakettipeltoja Linttirämeellä ojittamattomalla suolla jossa 1134 harva puusto. Metsälammen rannalla.heinäinen ja rehevä 1135 paikka Nuoressa sekametsässä Metsäautotien varressa sekametsässä Tulvakanavan varressa jossa vettä koko kesän rehevä ympäristö. Kankaan reunassa ojan varressa Hirvijärven rannassa Pirttijärven rannassa Ison kivikkorakan reunassa Vanhassa kuusimetsässä jossa liito-oravia Avokalliolla metsän reunassa louhosmontun sorakasojen lähellä vieressä myös pieni kaivettu lampi.

14 Kuva. 6. Pikkulepakkohavainto Pirttijärven rannasta. Taulukko 2. Absoluuttiset lepakkohavainnot pohjanlepakko Siippa laji

15 Taulukko 3. Lepakkohavainnot Suhteessa aikaan pohjanlepakko Siippa laji 6. LÄHTEET Bathouse Oy 2011: Maalahden Sidlandetin tuulivoimapuiston lepakkoselvitys. Bathouse Oy 2012: Kristiinankaupungin Metsälän tuulivoimapuiston lepakkoselvitys. Ijäs. A. Hoikkala, J Tuulivoimaloiden vaikutukset lepakoihin, kirjallisuuskatsaus. Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen julkaisuja. Turun yliopiston brahea-keskus. B Rassi P., Hyvärinen E., Juslen A., & Mannerkoski I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Ramboll Oy Mutkalammin tuulivoimapuiston lepakkoselvitys. Rydell, J., L. Bach, M.-J. Duburg-Savage, M. Green, L. Rodrigues ja A. Hedenstr?m Bat mortality at Wind Turbines in Northwestern Europe. Acta Chiroptera, 12 (2): Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö s. Ympäristöhallinnon OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelu: wwws.ymparisto.fi