LIIKENNEVIRASTO. Turun kehätien (E18) lepakkoselvitys. Raportti

Transkriptio

1 LIIKENNEVIRASTO Turun kehätien (E18) lepakkoselvitys Raportti FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P33411

2 Raportti 1 (15) Mäkelä Tiina Sisällysluettelo 1 Johdanto Selvitysalue Lähtötiedot ja menetelmät Lähtötiedot Maastotyöt Lepakoiden käyttämien alueiden luokitus Yleistä Suomen lepakoista Lepakoiden suojelu ja lainsäädäntö Epävarmuustekijät Tulokset Yleistä Kartoituksessa havaittu lepakkolajisto Yhteenveto ja johtopäätökset Lähteet Paikkatietoaineistot: Pohjakartat Maanmittauslaitos 2017 Kannen kuva: Turun kehätie Palomäen kohdalla yöaikaan heinäkuussa 2017.

3 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 1 (14) Turun kehätien (E18) lepakkoselvitys 1 Johdanto 2 Selvitysalue Tämä työ on Turun kehätien (E18) lepakkoselvitys. Selvitys palvelee Turun kehätien parantamissuunnitelmaa välillä Kausela-Kirismäki. Tien yleissuunnitelman laatiminen aloitettiin 2009 ja se valmistui keväällä Yleissuunnitelma sai lainvoimaisen päätöksen helmikuussa Tiesuunnitelma valmistuu 2018 vuoden alussa ja tavoitteena on, että hanke on toteuttamisvalmiudessa loppuvuodesta Lepakkoselvityksen tavoitteena oli selvittää parannettavan tieosuuden vaikutusalueella esiintyvä lepakkolajisto ja alueen merkitys lepakoiden ruokailualueena. Selvityksessä kartoitettiin myös tien suunnittelualueelta mahdollisesti purettavien rakennusten merkitys lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoina. Työssä noudatettiin Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositusta lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. Selvitysalueen sijainti on esitetty kuvassa 1 ja kartoitettujen rakennusten sijainti on esitetty kuvissa 2, 3 ja 4. Selvityksen maastotöistä ovat vastanneet FM, biologi Janne Partanen (lepakoiden ruokailualueet) (Latvasilmu Osk) ja FM, biologi Tiina Mäkelä (lisääntymis- ja levähdyspaikat) (). Raportoinnista on vastannut biologi, FM Tiina Mäkelä (). Turun kehätien suunnittelualue sijaitsee Kaarinassa ja Liedossa Auralaakson, Sippaan ja Kannitun alueella. Suunnittelualue rajautuu luoteessa Kauselan (valtatie 10) eritasoliittymän läheisyydessä sijaitsevaan Aurajoen siltaan ja kaakossa Kirismäen (valtatie 1) eritasoliittymän kaakkoispuolelle. Suunnitteluosuuden pituus kehätiellä on noin yhdeksän kilometriä. Suunnittelualueeseen kuuluu myös valtatien 10 Kaarinan kaupungin alueella kulkeva osuus, jonka pituus on noin 1,7 km. Lepakkokartoitus on kohdennettu tiehankkeen vaikutusalueella lepakoille potentiaalisiksi arvioitujen elinympäristöjen alueelle. Tien vaikutusalueella on viisitoista kiinteistöä, joille sijoittuu kolmekymmentä lunastettavaa tai mahdollisesti lunastettavaa ja purettavaa rakennusta. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen kartoitus on kohdennettu ensisijaisesti näiden rakennusten alueille.

4 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 2 (14) Kuva 1. Kehätien suunnittelualue sekä alue, jolle lepakkoselvitys on kohdennettu. Lepakkoselvityksessä kartoitetut kiinteistöt sijoittuvat punaisella katkoviivoilla rajatuille alueille A, B ja C. Kiinteistöjen ja niillä sijaitsevien, mahdollisesti purettavien rakennusten tarkempi sijoittuminen on esitetty vastaavasti kuvissa 2, 3 ja 4. Kartoitettujen rakennusten tarkempi sijainti on esitetty kuvissa 2, 3 ja 4. Kuvissa esitetty numerointi vastaa alla esitettyä listausta: 1. Kausalan eritasoliittymä, Vanha Härkätie, yksi rakennus. 2. Tähkäpääntien eteläpuolella, paalukohta , neljä rakennusta. 3. Paalun kohta 2300, kaksi rakennusta. 4. Järvenperkiö, paalukohta 3200 pohjoispuolella, tilakeskus. 5. Paalukohta 5600 eteläpuolella, tilakeskus. 6. Suopohjantie, eteläpuoli, paalukohta 6100, yksi rakennus. 7. Ansarintie, paalukohta 6200, neljä rakennusta. 8. Pukkilan eritasoliittymä, eteläpuoli, neljä rakennusta. 9. Pukkilan eritasoliittymä, pohjoispuoli, yksi rakennus. 10. Pukkilan eritasoliittymä, kolme rakennusta 11. Kirismäen eritasoliittymä, yksi rakennus. 12. Kirismäen eritasoliittymä, yksi rakennus. 13. Kirismäen eritasoliittymä, yksi rakennus. 14. Kirismäen eritasoliittymä, neljä rakennusta. 15. Kirismäen eritasoliittymä, kaksi rakennusta.

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 3 (14) Kuva 2. Lepakkoselvityksessä kartoitetut rakennukset kiinteistöillä 1-4 (alue A). Kuva 3. Lepakkoselvityksessä kartoitetut rakennukset kiinteistöillä 5-10 (alue B). Kuva 4. Lepakkoselvityksessä kartoitetut rakennukset kiinteistöillä (alue C).

6 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 4 (14) 3 Lähtötiedot ja menetelmät 3.1 Lähtötiedot Lähtötietoina on käytetty mm. seuraavia selvityksiä ja muita lähdeaineistoja: Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa (Ympäristöministeriö 2004) Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA menettelyssä ja Natura arvioinnissa (Suomen ympäristökeskus). Bats of Britain and Europe (Dietz & Kiefer 2016) Lappalainen, M. 2002: Lepakot salaperäiset nahkasiivet. 207 s. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry. ( 3.2 Maastotyöt Ruokailualueet Ruokailualueita kartoitettiin , , ja Maastokartoitus toistettiin kolme kertaa kesän aikana: kesä-, heinä- ja elokuussa, koska lepakot käyttävät eri alueita kesän eri vaiheissa. Laskennat suoritettiin yöaikaan noin klo välisenä aikana. Alkukesällä kartoitukseen soveltuvan hämärän kesto oli lyhyempi. Laskentakerrat ajoitettiin siten, että sää laskentojen aikana oli hyvä, eli riittävän tyyni ja lämmin. (Taulukko 2). Sade ja voimakas tuuli vaikuttavat lepakoiden aktiivisuuteen ja myös vaikeuttavat niiden havaitsemista. Taulukko 1. Säätila ruokailualueiden kartoitusöinä. Lämpötila on ilmoitettu kartoituksen alussa ja lopussa (Pilvisyys on ilmoitettu asteikolla 0/8=pilvetön 8/8=täysin pilvessä.) Ruokailualueiden kartoitus Päivämäärä Lämpötila Tuulisuus Pilvisyys 1. kartoituskerta C 8 C 0-2 m/s 2/ C 8 C 0-1 m/s 0/8 2. kartoituskerta C 10 C 1-2 m/s 8/8 3. kartoituskerta C 12 C 1-3 m/s 8/8 Ruokailualueiden kartoitukset tehtiin yöaikaan käyttämällä ultraääni-ilmaisinta eli lepakkodetektoria (Wildlife Acustics EM 3 + ), joka muuntaa lepakoiden ultraäänet ihmiskorvin kuultaviksi. Kartoitus kohdennettiin mm. siippojen elinympäristöiksi potentiaalisille, varttuneille ja vanhoille havu- ja sekametsäalueille sekä muutoin lepakoiden ruokailualueiksi hyviltä vaikuttaville alueille. Kartoitusta tehtiin myös vanhojen rakennusten (potentiaalisten lisääntymis- ja levähdyspaikkojen) läheisyyteen sijoittuvilla metsäkuvioilla. Tiheästi rakennetut alueet, avoimet pellot ja hakkuuaukeat jätettiin vähemmälle huomiolle. Avoimilla ja puoliavoimilla

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 5 (14) alueilla voi olla merkitystä lähinnä pohjanlepakon ruokailualueena, joka ei ole kuitenkaan maankäytön muutoksille erityisen herkkä. Kartoitettavat alueet kuljettiin yöaikaan kävellen hitaasti läpi, samalla kuuntelemalla lepakoiden ääniä detektorilla ja tekemällä niistä myös näköhavaintoja. Rakennusten kartoitus: Rakennusten yleisilme ja lähiympäristö tarkistettiin ensin päiväsaikaisella maastokäynnillä, jolloin pyrittiin mahdollisuuksien mukaan myös haastattelemaan asukkaita ja kyseltiin lepakkohavainnoista kiinteistöjen alueella. Aivan kaikkien kiinteistöjen asukkaita ei onnistuttu tavoittamaan. Yhden kiinteistön ympäristössä (nro. 11 Kirismäen eritasoliittymän alue ) kartoitus kiellettiin asukkaiden toimesta, joten se jätettiin maastossa tehtävän tarkemman kartoituksen ulkopuolelle. Lisääntymis- ja levähdyspaikkoja kartoitettiin suunnittelualueelle sijoittuvista rakennuksista neljänä yönä lepakoiden lisääntymiskauden aikana: , ja sekä Säätila kartoituksen aikana oli hyvä (Taulukko 3). Taulukko 2. Säätila lisääntymis- ja levähdyspaikkojen kartoitusöinä. Lämpötila on ilmoitettu kartoituksen alussa ja lopussa (Pilvisyys on ilmoitettu asteikolla 0/8=pilvetön 8/8=täysin pilvessä.) Päivämäärä Lämpötila Tuulisuus Pilvisyys ä määrä 15 C 10 C 3 m/s 4/ C 10 C 0-1m/s 1/ C 12 C 0 m/s 0/ C..10 C 1-2 m/s 4/8 Lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi potentiaalisten rakennusten ympäristössä tehtiin detektorikuuntelua yöaikaan. Käytössä oli aktiividetektorit Wildlife Acustics EM 3 + sekä Petterson D200 ja passiividetektori Petterson D500X, joka jätettiin potentiaalisimmille kohteille (kiinteistöt 1, 3, 4 ja 14) nauhoittamaan lepakoiden ääntelyä läpi yön. Passiividetektoriin tallentuneet äänet analysoitiin (eli lajit määritettiin) maastotöiden jälkeen tietokoneella Audacity ja Batsound Pro ohjelmistoilla. Eri lepakkolajien ääni-impulssien taajuus, kesto ja rytmi vaihtelevat, jonka vuoksi ne voidaan erottaa toisistaan (Taulukko 1). Viiksi- ja isoviiksisiippojen kaikuluotausäänet ovat kuitenkin muista lajeista poiketen niin samanlaisia, ettei lajeja voida erottaa äänten perusteella ja siitä syystä lajeja on käsitelty tässäkin kartoituksessa lajiparina viiksisiipat. Taulukko 3. Suomessa tavattujen lepakkolajien kaikuluotausäänien kuuluvuus ja taajuudet karkeasti esitettyinä (Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry.). Laji Tieteellinen nimi Kuuluvuus Taajuus Vesisiippa Myotis daubentoni m khz Viiksisiippa Myotis mystacinus m khz Ripsisiippa Myotis nattereri 5-10 m khz Isoviiksisiippa Myotis brandtii m khz

8 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 6 (14) Lampisiippa Myotis dasycneme m khz Vaivaislepakko Pipistrellus pipistrellus m khz Pikkulepakko Pipistrellus nathusii m 55 khz Kääpiölepakko Pipistrellus pygmaeus m khz Isolepakko Nyctalus noctula 100 m khz Etelänlepakko Eptesicus serotinus 50 m khz Pohjanlepakko Eptesicus nilssoni m khz Kimolepakko Vespertilio murinus m khz Korvayökkö Plecotus auritus 2-5 m khz Kuva 5. Kiinteistöt 1, 3, 4 ja 14, joiden alueelle sijoitettiin passiividetektori yön ajaksi. 3.3 Lepakoiden käyttämien alueiden luokitus Tässä raportissa käytettävä lepakkoalueiden arvoluokitus perustuu Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen esittämään suositukseen (SLTY 2012). Luokka I: Lisääntymis- tai levähdyspaikka Lisääntymis- ja levähdyspaikka (säännöllisesti käytössä) on ehdottomasti säilytettävä, hävittäminen tai heikentäminen luonnonsuojelulaissa kielletty. Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 7 (14) Esim. alue, jolla saalistaa monta lajia ja/tai alueella saalistaa merkittävä määrä yksilöitä. Alueen arvo lepakoille huomioitava maankäytössä (EUROBATS). Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue Alue on lepakoiden käyttämä, mutta laji ja/tai yksilömäärä on pienehkö. Maankäytössä mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille. Vain ajoittain käytössä olevien levähdyspaikkojen (satunnaiset päiväpiilot) ei katsota sisältyvän ehdottomasti säilytettäviin kohteisiin, vaan niiden säilyttämisen osalta esitetään käytettäväksi tapauskohtaista harkintaa. Käytetty tulkinta pohjautuu Euroopan komission ohjeeseen, jossa lisääntymis- ja levähdyspaikan käytön edellytetään olevan säännöllistä (Euroopan komissio 2007). 3.4 Yleistä Suomen lepakoista Suomessa on tavattu 13 eri lepakkolajia. Suomen kaikki lepakkolajit ovat luonnonsuojelulain (LSL 38 ) nojalla rauhoitettuja ja kaikki lepakkolajimme kuuluvat EU:n Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajilistaan. Nisäkkäiden osalta uhanalaisuusarviointi on päivitetty vuonna 2015 (Liukko ym. 2015). Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Suomessa esiintyvistä lepakkolajeista uhanalaisiksi on määritelty ainoastaan pikkulepakko (VU) ja ripsisiippa (EN). Suomessa talvehtivat lepakot heräävät horroksesta huhti-toukokuussa. Talvehtimisen jälkeen naaraat hakeutuvat lisääntymiskolonioihin. Lepakoiden lisääntymisyhdyskunnat ovat jokseenkin pysyviä eli naaraslepakot palaavat talvehtimispaikoiltaan usein samaan paikkaan synnyttämään, mikäli alueella ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Aikuiset koiraat elävät usein erillään naaraiden ja poikasten yhteisöistä. Lisääntymis- ja levähdyspaikat sijaitsevat sukupuolesta ja iästä riippuen esimerkiksi puiden koloissa, irtonaisen kaarnan alla, linnun- tai lepakonpöntöissä tai ulko- tai asuinrakennuksissa. Rakennuksissa lepakot asettuvat mieluusti kattorakenteisiin tai seinälaudoituksen alle. Lepakoiden suosimat tilat ovat yleensä niissä osissa taloa, jotka lämpenevät auringonpaisteessa voimakkaimmin (Kosonen 2011). Etenkin viiksisiipoilla rakennuksen läheisyydessä tulee olla suojaavaa puustoa. Poikaset syntyvät Etelä- Suomessa tavallisesti juhannuksen jälkeen ja ovat lentokykyisiä muutaman viikon kuluttua, pohjoisessa hieman myöhemmin. Lepakot elävät yhdyskunnissa yleensä vain toukokesäkuun vaihteesta heinä-elokuulle, minkä jälkeen yhdyskunnat hajaantuvat (Kosonen 2011). Osa lepakoista talvehtii Suomessa ja osa muuttaa talven ajaksi etelämmäs. Suomessa tavattavista lepakkolajeista kuusi on muuttavia. Talvella hyönteisravintoa on vähän, joten talvehtivat lepakot vaipuvat talveksi horroksekseen vähentääkseen energian kulutustaan. Horroksessa lepakon kehon lämpötila laskee ympäristön lämpötilaa seuraten 2-3 asteeseen. Lepakoiden on horrostettava kosteissa paikoissa, etteivät ne kuivu. Suomessa lepakoita on löydetty horrostamasta pääasiassa maanalaisista tiloista, joihin lepakot pääsevät, kuten luonnon luolista, kellareista ja vanhoista bunkkereista (SALPA-linjalla).

10 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 8 (14) 3.5 Lepakoiden suojelu ja lainsäädäntö Luontodirektiivi (92/43/EEC) Suomen kaikki lepakkolajit ovat luonnonsuojelulain (LSL 38 ) nojalla rauhoitettuja ja kaikki lepakkolajimme kuuluvat EU:n Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajilistaan. Luonnonsuojelulain 49 :n ja Luontodirektiivin (92/43/EEC) liitteen II artiklan 12(1) kohdan (d) mukaan lepakoiden lisääntymis ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi myöntää hävittämis- ja heikentämiskieltoon poikkeuksen vain tiukasti määritellyillä perusteilla, jotka ilmenevät luontodirektiivin 16 (1) artiklasta. Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikan käsitteen sisältöä ei ole unionin eikä kansallisissa säädöksissä tarkemmin määritelty. Pirkanmaan ELY-keskus laatii parhaillaan uutta ohjeistusta lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määritelmäksi, mutta työ on vielä kesken. Lisääntymis- ja levähdyspaikan määritelmän mukaisesti paikka on suojeltu myös silloin, kun se ei ole käytössä, jos todennäköisyys lajin palaamiseen paikalle on suuri. Esim. jos tiettyä luolaa käyttää vuosittain useita lepakoita talvehtimiseen (ja koska lepakoilla on tapana palata samalle talvehtimispaikalleen vuosittain), luola tulee suojella talvehtimispaikkana myös kesäaikaan. Toisaalta, jos esimerkiksi tietty luola on vain ajoittain lisääntymis- tai levähdyskäytössä, on todennäköistä, että paikka ei ole lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikaksi riittävän laadukas (Euroopan komissio 2007). Euroopan komissio (2007) on antanut ohjeet lajikompensaatiosta. Lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin kohdistuvia haittoja voidaan pyrkiä vähentämään siten, että niiden niin sanottu ekologinen toimivuus jatkuu (continued ecological functionality = CEF). CEF-toimenpiteet voidaan toteuttaa alkuperäisen alueen ekologisten toimintojen osittaisen heikkenemisen kompensoimiseksi. CEF-toimenpiteet ovat mahdollisia tehdä ilman poikkeuslupaa, kun vaikutukset kohdistuvat lisääntymisja levähdyspaikan osaan. EUROBATS 1999 Suomi liittyi Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna Sopimus velvoittaa osapuolimaita huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta sekä tutkimusta ja kartoituksia lisäämällä. EUROBATS sopimuksen mukaan osapuolimaiden tulee pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreitit. Kyseessä on vahva suositus, jolla ei kuitenkaan ole suoraan luonnonsuojelulain suojaa. 3.6 Epävarmuustekijät Selvitystyön epävarmuustekijät liittyvät luonnon vuotuiseen vaihteluun sekä maastoinventointien rajalliseen kestoon. Inventointitulokset ilmentävät aina hetkellistä luonnon tilaa, joka voi jossain määrin vaihdella vuosittain. Niinpä alueella voi esimerkiksi esiintyä joinain vuosina lajeja, joita ei tässä kartoituksessa havaittu. On huomattava, että eri lepakkolajien havaittavuus vaihtelee huomattavasti niiden elintavoista ja kaikuluotausäänen voimakkuudesta johtuen. Pohjanlepakko on helpoimmin havaittavissa oleva laji ja korvayökkö selvästi vaikein. Tästä

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 9 (14) 4 Tulokset 4.1 Yleistä johtuen lajien todellisten runsaussuhteiden vertaileminen on linjalaskentaaineiston perusteella epävarmaa. Kesän 2017 (etenkin alkukesän) sateisuus ja viileys ovat voineet vaikuttaa lepakkoselvityksen tuloksiin jonkin verran. Huono sää alentaa lepakoiden aktiivisuutta ja on voinut myös viivästyttää niiden lisääntymistä. Kylminä kesinä lisääntyminen viivästyy, koska naaraat joutuvat oleilemaan paljon päiväpiiloissa ja vaipuvat ravinnonpuutteessa jopa kevyeen horrokseen säästääkseen energiaa. Kartoitukset on kuitenkin pyritty tekemään mahdollisimman hyvissä sääolosuhteissa ja niiden perusteella arvioidaan saadun riittävä kuva suunnittelualueen merkityksestä eri lepakkolajeille. Ruokailualueet Ruokailualueiden kartoituksessa kesäkuun käynneillä ei selvitysalueen metsäalueilla tehty yhtään lepakkohavaintoa. Heinäkuussa pohjanlepakosta tehtiin useita havaintoja Auranlaakson ja Marketannotkon välisellä alueella. Pohjanlepakot ruokailivat pihapiirin tuntumassa kallioalueella ja rakennusten pihoissa. Heinäkuussa tehtiin myös kaksi viiksisiippahavaintoa sekä pohjanlepakkohavaintoa pienestä metsäsaarekkeesta Kehätien suunnittelualueen puolivälissä Sippaanmäen kohdalla. Kohteella virtaa pieni puro, jonka ympäristössä on vanhaa kuusivaltaista, viiksisiippojen elinympäristöksi soveltuvaa metsää. Elokuussa tehtiin ainoastaan kaksi viiksisiippahavaintoa samalla Sippaanmäen puroalueella kuin heinäkuussa. Yleisesti tien suunnittelualue ja sen lähiympäristö vaikuttaa lepakoiden elinympäristönä ja ruokailualueena melko köyhältä ja lepakoiden esiintyvyys on selvityksen perusteella alhainen. Tien lähialueella on myös runsaasti valaistusta (katuvalot ja kiinteistöjen valot), joka karkottaa monin paikoin valonarkoja lajeja kuten vesi- ja viiksisiippoja. Selvityksen perusteella Turun kehätien suunnittelualueella ei ole lepakoiden kannalta erityisen tärkeitä ruokailualueita. Lisääntymis- ja levähdyspaikat Selvitysalueella oli muutamia lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi potentiaalisia rakennuksia. Tällaisiksi arvioitiin mm. rakennukset, jotka: olivat iältään vanhempia, sijaitsivat lämpimällä paikalla, joiden ympäristössä on suojaavaa puustoa tai joille johtaa puukujanne (kiinteistöt 1, 4, 10 ja 14). Kartoituksessa keskityttiin erityisesti näiden rakennusten detektoritarkkailuun sekä aktiivi- että passiiviseurantamenetelmillä. Valtaosa tarkastelluista rakennuksista arvioitiin lepakoille melko soveltumattomiksi (ts. rakennukset ovat tiiviitä ja hyväkuntoisia, ne sijaitsevat liian avoimella paikalla ja ilman suojaavaa puustoa tai rakennusten ympäristö on kirkkaasti valaistu). Maastokartoituksissa kiinteistöjen 1, 2, 4 ja 10 ja 15 läheisyydessä tehtiin aktiivija passiiviseurannassa havaintoja yksittäisistä pohjanlepakoista, jotka kiertelivät ravinnonhaussa asuinrakennusten pihapiirissä tai niiden läheisyydessä.

12 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 10 (14) Rakennuksissa ei kuitenkaan havaittu merkkejä suuremmista lisääntymiskolonioista, vaan havainnot jäivät yksittäisiin yksilöihin. Havaittujen pohjanlepakoiden ei nähty myöskään tulevan rakennuksista, vaan ne havaittiin pihapiirissä ruokailemassa. Niiden päivehtimispaikat voivat sijaita myös ympäröivillä metsäalueilla (mm. puiden kolot ja kaarnan raot) tai kauempana sijaitsevissa rakennuksissa. Havaintojen perusteella rakennusten sisätilojen (mm. ullakot ja välikatot) tarkemmalle tutkimiselle ei nähty tarvetta. On mahdollista, että kartoitetuissa rakennuksissa (kuten yleisestikin rakennuksissa) voi satunnaisesti päivehtiä yksittäisiä pohjanlepakoita. Lepakoille on tyypillistä vaihtaa päiväpiiloa usein, joten satunnaista päivehtimispaikkaa ei tule luokitella lisääntymis- ja levähdyspaikaksi. Kuva 6. Kartoituksessa tehdyt lepakkohavainnot.

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 11 (14) Kuva 7. Havaintokeskittymä Auranlaakson ja Marketannotkon välisellä alueella (vas.) ja Sippaanmäen alueella (oik.). Kuva 8. Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoina potentiaalisia vanhempia, aurinkoisella paikalla olevia rakennuksia, joiden ympäristössä on suojaavaa puustoa (kiinteistöt nro. 10 ja 14).

14 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 12 (14) Kuva 9. Hyvin avoimella paikalla oleva lautarakenteinen lato (kiinteistö nro. 6), joka ei ole lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkana erityisen potentiaalinen. 4.2 Kartoituksessa havaittu lepakkolajisto Tämän kartoituksen yhteydessä Turun kehätien suunnittelualueella tavattiin ainoastaan pohjanlepakkoa sekä viiksi- ja/tai isoviiksisiippaa. Molemmat lajit esiintyvät Turun alueella yleisinä. Alla on esitetty lyhyet lajikuvaukset ko. lepakkolajeista. Pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni) Pohjanlepakko on Suomen yleisin ja laajimmalle levinnyt lepakkolaji. Pohjanlepakko on vahva lentäjä, joka suosii melko avaria maisemia. Se lentelee mieluusti pihoissa tai teiden varsilla, jopa kaupunkimaisemassa katulampun valossa. Pohjanlepakko lentää melko korkealla, 5 10 metrin korkeudessa. Päiväpiilokseen pohjanlepakko kelpuuttaa erityisesti rakennukset. Talvea se viettää usein yksin tai muutaman lajitoverin seurassa varsin viileissä oloissa kellarissa tai muussa sopivassa paikassa. Ääni kuuluu detektorilla parhaimmillaan noin 50 metrin päähän (mm. Kinnunen ym. 2015). Laji on Turun alueella melko yleinen.

15 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 13 (14) Kuva 10. Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakkolaji (kuva: Tiina Mäkelä). Viiksi/Isoviiksisiippa (Myotis mystacinus / brandtii) Viiksisiippoja on vaikea erottaa toisistaan detektorilla se ei onnistu, ja ulkonäköön liittyvät tuntomerkit löytyvät hampaista. Viiksisiippalajit saalistavat useimmiten metsäisissä maisemissa. Ne pysyttelevät suojaisissa ympäristöissä ja karttavat varsinkin valoisia aukeita. Viiksisiippojen päiväpiilo voi löytyä ullakolta ja talviasumus luolasta. Ääni kuuluu detektorilla vain noin 15 metrin päähän (mm. Kinnunen ym. 2015). Viiksisiipat ovat Turun alueella melko yleisiä. Kuva 11. Viiksi- ja isoviiksisiippa (lajipari) viihtyvät varttuneissa kuusikoissa (kuva: Tiina Mäkelä).

16 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 14 (14) 5 Yhteenveto ja johtopäätökset Kesällä 2017 laadituissa maastokartoituksissa Turun kehätien suunnittelualueella ja sen lähiympäristössä havaittiin vain vähän lepakoita. Alueella esiintyy sekä pohjanlepakkoa että viiksi- ja/tai isoviiksisiippaa. Alueen elinympäristöt ovat melko tavanomaisia talouskäytössä olevia metsäalueita, peltoympäristöjä sekä rakennettuja alueita. Alueella on myös runsaasti valaistusta (katuvalot ja kiinteistöjen valot), joka karkottaa tien lähialueelta valonarkoja lajeja kuten vesija viiksisiippoja. Selvityksen perusteella tien suunnittelualueella tai mahdollisesti purettavissa rakennuksissa ei ole lepakoille tärkeitä ruokailualueita tai lain suojaamia, säännöllisessä käytössä olevia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Turun kehätien (E18) kehityshankkeella ei selvityksen mukaan ole merkittäviä vaikutuksia alueella esiintyviin lepakoihin tai lepakoiden elinympäristöihin. 6 Lähteet Diez C. & Kiefer, A. 2016: Bats of Britain and Europe. Bloomsbury Publishing. UK. Diez, C., von Helversen, O. & Nill, D. 2009: Bats of Britain, Europe & Northwest Africa. A&C Black Publishers Ltd, London. European Commission 2007: Guidance document on the strict protection of animal species of Community interest under the Habitats Directive 92/43/EEC. 88 s. Kinnunen, H, Kyheröinen, E-M. ja Stjernberg, T. 2009: Suomen lepakot. Luonnontieteellinen keskusmuseo < (luettu ). Kosonen, E. 2011: Lepakot rakennuksissa. < (luettu ). Lappalainen, M. 2002: Lepakot salaperäiset nahkasiivet. Tammi, Helsinki. 207 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Siivonen, Y. & Wermundsen, T Distribution of Natterer s bat (Myotis nattereri) in Finland. Nyctalus 13: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry. 2012: lepakkokartoitusohjeet. 7.s. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura -arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus.