Vuoden teemana Muodon mieli, ajan kieli Larin Paraske -palkinto Ilona Korhoselle Kiehtovat, pelottavat haltiat Rakkaat jouluruokaperinteet

Transkriptio

1 Kalevalaisten Naisten Liiton kulttuuri- ja jäsenlehti Vuoden teemana Muodon mieli, ajan kieli Larin Paraske -palkinto Ilona Korhoselle Kiehtovat, pelottavat haltiat Rakkaat jouluruokaperinteet Irtonumero 7

2 Kannen Kuva Rodeo Kalevalaisten Naisten Liiton kulttuuri- ja jäsenlehti Sisältö Vuoden teemana Muodon mieli, ajan kieli Larin Paraske -palkinto Ilona Korhoselle Kiehtovat, pelottavat haltiat Rakkaat jouluruokaperinteet Kalevalaisten Naisten Irtonumero 7 Artikkelit 8 Pöytä on katettu! Petra Nikkinen 14 Muotoiltu paikallisuus Emma Susi 16 Korut antavat naiselle voimaa Petra Ahde-Deal 22 Kanteletaiturin kyydissä Kati Lampela 24 Kalusteet kertovat tarinoita Leena Sammallahti 26 Kiehtovat, pelottavat haltiat Merja Leppälahti 30 Suomalainen kekri Merja Isotalo Kolumnit 13 Palstat 3 Miltä joulu näyttää; kurkistus ikkunasta Laura Puromies 47 Suomalais-ugrilaista muotoilua? Johanna Laakso 7 Kalevala Korun kuulumisia 20 Kalevala Korun mainontaa 21 Voimasanoja 22 Puheenjohtajalta 34 Helkaliiton uutisia 39 Designpääkaupunkivuosi Pääkirjoitus Annamari Maukonen Designvuoden loppukiihdytys Petra Nikkinen Kalevala Korun uusi lippulaivamyymälä on avattu Helsingin keskustassa Koruja heimolaisille Petra Nikkinen Pari valittua sanaa Satu Laatikainen Sari Kaasinen Helkanuorten toiminta on Kalevalaisten Naisten nuorisotyötä Riitta Varpuharju 42 Edistykselliset lempääläiset Veera Ryynänen 44 Yhdistysten kuulumisia Ajankohtaista 4 Larin Paraske palkinto Annamari Maukonen 6 Larin Parasken syntymäkylään muistolaatta Helena Miettinen 33 Arvioita Gallup 35 Rakkain jouluesineeni Veera Ryynänen 36 Kekripidoissa riitti markkinahumua Pirjo-Liisa Niinimäki 38 Suomalais-ugrilaiset kansat kokoontuivat Unkarissa Aila Nieminen Yhdistys esittäytyy ja Veera Ryynänen Teema 2013: Elsa Heporauta 130 vuotta Sirpa Huttunen WSOY:n kirjallisuuspalkinto Kirsti Mäkiselle Suomen Aivosäätiö ja Kalevala Koru yhteistyöhön Pirta 4

3 PÄÄKIRJOITUS Liiton kulttuuri- ja jäsenlehti , 51. vuosikerta, numero 4 Pirta ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Toimitus Kalevalaisten Naisten Liitto Strömbergintie 4 A, Helsinki puh ja Päätoimittaja Annamari Maukonen puh annamari.maukonen@humak.fi Toimitussihteeri Petra Nikkinen puh nikkinenpetra@gmail.com Pirran toimitusneuvosto Tuula Haimakainen, Marja Puustinen, Helena Ruotsala ja Päivi Sandberg Taitto Pirkko Sipilä Valööri Painopaikka Esa Print Oy Lahti Pirran tilausmaksu 30 / vsk Nordea Helsingin Yrityspankki FI Pirta 1/2013 ilmestyy Aineiston tulee olla toimituksessa 4.1. mennessä. Osoitteenmuutokset oman yhdistyksen kautta. ISSN KALEVALAISTEN NAISTEN LIITTO Kalevalaisten Naisten Liitto Strömbergintie 4 A, Helsinki puh ja Sirpa Huttunen, toiminnanjohtaja sirpa.huttunen@kalevalaistennaistenliitto.fi Veera Ryynänen, toimistotyöntekijä veera.ryynanen@kalevalaistennaistenliitto.fi Musiikin tohtori Sari Kaasinen, puheenjohtaja Eskolankatu 2, Lappeenranta sari.kaasinen@sarikaasinen.com Uusia mausteita perinteen jatkumoon Tämän vuoden Larin Paraske -palkinnon saaja musiikin tohtori Ilona Korhonen rakentaa siltaa vanhan perinteisen inkeriläisen runolaulun ja tämän päivän kuulijan välille. Hän haluaa sielunsiskonsa Larin Parasken tapaan välittää tarinoita eteenpäin muiden iloksi. Ilona Korhosen sävellykset eivät ole kopioita menneestä, vaan luovasti, uusin maustein nykyaikaan sovitettuja. Runolaulu elää vielä esimerkiksi vienalaiskylissä, joista Suomen Kuvalehden marraskuun ensimmäisessä numerossa kirjoitettiin. Juminkeko-säätiön johtaja Markku Nieminen ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran eläkkeellä oleva johtaja Pekka Laaksonen olivat jälleen runonkeruumatkalla Venäjän Karjalassa. Vääräkosken keskustan kerrostaloasunnon keittiössä tallentui vanhoja ja ennen kuulemattomiakin säkeitä Marina Wdovitsinan laulamana. Osa lauluista oli syntynyt neuvostovallan aikaan, sillä tarinassa oli jo traktori mukana. Marina Wdovitsinalla on huoli perinteen säilymisestä, sillä esimerkiksi hänen omat lapsenlapsensa eivät osaa mummonsa lauluja. Sama huoli perinneketjun katkeamisesta on totta meillä Suomessakin. Kalevalaisilla naisilla on haasteellinen tehtävä ylläpitää, mutta erityisesti myös uudistaa suomalaista kulttuuria. Ikiaikainen, aito ja uudistuva ovat visiomme ytimessä yhteisen ilon kanssa. Esimerkiksi Ilona Korhonen ja Sari Kaasinen tuulettavat perinteistä musiikkia luovasti ja innostavasti. Sitä meistä jokainen voi tehdä omalla sarallaan: musiikissa, käsitöissä, runoissa ja ruokapöydässä. Perintö katoaa, jos sitä ei sovelleta ajan henkeen ja tarpeisiin. Perinteen pitää olla luontevasti mukana arjessa. Hämeenlinnan kalevalainen kekri uudisti perinteitä ja innosti uuteen. Onnistuneesta kalevalaisten naisten yhteisestä viikonlopusta ja kekriperinteestä laajemmin voitte lukea lisää tässä Pirrassa. Merja Isotalo nostaa esiin huolensa kekrin säilymisestä. Tulevaisuus on turvattu, ellei halloween häivytä alleen suomalaista kekriperinnettä. Perusajatus on kuitenkin ikuinen ja aina hyvä konsepti: ollaan hyvillä mielin, hyvän ruoan, juoman ja yhdessäolon merkeissä. Joulu on vahvasti yhdessäolon juhla. Joulu herättää meissä jokaisessa muistoja. Jokaisessa perheessä on omat ainutlaatuiset joulutapansa, joiden siirtyminen perheen nuorimmille ei ole itsestään selvyys. Paras tapa siirtää lanttulaatikon ja imelletyn perunalaatikon resepti eteenpäin, on ottaa lapset mukaan valmistukseen. Yhdessä tekemällä opimme parhaiten. Uteliaisuus kutkuttaa myös joulun alla. Syntyykö perinteinen joulupöytä vanhoilla tutuilla perinteisillä herkuilla vai lisätäänkö jotain uutta. Pirran lukijat ovat lähettäneet omia suosikkireseptejään yhteiseksi iloksemme. Siis kokeilkaapa herkkuja uusilla mausteilla! Rauhallista, perinteistä joulua luovasti tässä ajassa kaikille Pirran lukijoille. Kuva Pekka Suomäki Annamari Maukonen 3

4 AJANKOHTAISTA Larin Paraske -palkinto 2012 Ilona Korhonen uskoo ikuiseen musiikin iloon Teksti Annamari Maukonen Kuvat Sami Repo 4

5 Nauru ja ilo kaikuvat Ilona Korhosen äänessä, kun hän kertoo taipaleestaan Larin Parasken tutkijaksi ja ihailijaksi. Perusviesti on selvä: musiikki on kiva asia, jota ei saa ottaa liian vakavasti. Laulaja, säveltäjä, runoilija ja tutkija Ilona Korhonen kannustaa kaikkia musiikin maailmaan. Musiikin pitäisi olla osa elämää kuin mökin akalla, Larin Paraskella. Laulu soisi arjessa, sillä musiikki tekee hyvää kaikille Hän sai Kalevalaisten Naisten Liiton tämän vuoden Larin Paraske -palkinnon taiteellisen tohtorintutkintonsa Tulin kuin tulikipuna Larin Parasken runolauluopissa siivittämänä. Olen vasta alkutaipaleella, sillä Larin Paraske on kokonainen elämäntyö. Nyt olen saanut sieluni ytimeen paraskeuden. Minä ja paraskeus emme koskaan eroa, vakuuttaa musiikin tohtori Ilona Korhonen. Hän ei koe olevansa tämän päivän toisinto Larin Paraskesta, mutta sielussaan hän kantaa paraskeutta. Paraskeus minussa tarkoittaa traditionaalista ilmaisutapaa, jota käytän luovasti ja modernisti luvulla elettiin aivan erilaisessa maailmassa kuin nyt. Minulla on ollut mahdollisuus tutustua lähes koko maailman musiikkikirjoon, mutta Paraskelle aikanaan yksi uusi laulu ohikulkijan mukana oli ainutlaatuinen aarre. Koko perhe musisoi, nauraa ja koukuttaa Pukkilalaisessa omakotitalossa itäisellä Uudellamaalla eivät soi vain Larin Parasken laulut, vaan välillä talossa kaikuvat myös vienankarjalaiset runolaulut. Ilona Korhosen puoliso Taito Hoffrén tekee parhaillaan taiteellista tohtorintutkintoaan vienankarjalaisista runolauluista Sibelius-Akatemiaan. On hienoa, että voin kotonakin puhua runolauluista ja -laulajista. Arjessa kuitenkin enemmän puhetta riittää kotoisista lapsiperheen asioista, Korhonen muistuttaa. Musiikki on joka tapauksessa oleellinen osa elämäämme, sillä myös vanhin tyttäremme soittaa kannelta ja viulua. Laulaminen ja nauraminen kuuluvat Korhonen-Hoffrén perheessä yhteen. Vitsailemme ja nauramme harjoitusten välissä. Virheitä saa tulla, sillä oman luovan voiman on oltava vapaana, korostaa Ilona Korhonen. Kahdeksankymmenen kilometrin työmatkat Helsinkiin kuluvat laulaessa. Matkalla minulla on aikaa ajatella ja opetella vaikka uusia lauluja. Musiikinopettajasta kansanlaulajaksi Musiikki on aina ollut lähellä Ilona Korhosta. Isä oli kuoronjohtaja ja Ilona esiintyi erilaisissa juhlissa lähes koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Uravalinta ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Aloitin musiikinopettajan opinnot Sibelius- Akatemiassa heti lukion jälkeen. Valmistuessani olin 22-vuotias musiikinopettaja, mutta en kokenut olevani valmis. Halusin oppia lisää. Kansanmusiikki kiehtoi ja aloitin opinnot kansanmusiikkiosastolla. Selkeä käänne elämässäni tapahtui, kun pääsin professori Heikki Laitisen oppilaaksi. Hän ehdotti jatkotutkintoni tutkimusalueeksi Larin Paraskea. Olin mukana Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vienankarjalainen runolaulu -projektissa, jossa mukana oli myös Parasken elämästä väitellyt Senni Timonen. Hän herätti minussa kiinnostuksen Larin Paraskeen. Nyt on meneillään inkeriläisen runolaulun nuotintamis- ja tutkimushanke, jossa työparina on parhaillaan väitöskirjaa inkeriläisestä runolaulusta tekevä tutkija Kati Kallio. Teimme aiemmin yhdessä vienankarjalaisen runolaulun tutkimusprojektin, jossa Katin aluetta olivat sanat ja kieli. Minä taas olin mukana taiteentekijänä, joka tunsi materiaalit. Tästä kaikes- Musiikki on Ilona Korhosen mielestä niin kivaa, että hän haluaa siirtää innostuksen eteenpäin. Hän toivoo ihmisten tajuavan, ettei virheitä kannata pelätä. Seuraavalla kerralla voi aina tehdä paremmin. 5

6 ta sain inspiraatiota ja intoa inkeriläiseen runonlauluun ja erityisesti Larin Paraskeen. Larin Paraske ei enää ollut vain pelkkä patsas, muistelee Korhonen. Viisi konserttia Larin Paraskea Tulin kuin tulikipuna Larin Parasken runonlauluopissa kokonaisuus sisälsi viisi eri konserttia. Niiden keskiössä oli Larin Paraske ja jokaisessa konsertissa Ilona Korhonen esiintyi itse joko laulajana, säveltäjänä, ohjaajana tai kuoronjohtajana. Itselleni tärkeä oli kolmas konsertti Tarkka pää, tania mieli Temppeliaukion kirkossa. Siinä 17 ammattikansanlaulajaa tulkitsi säveltämääni teosta inkeriläiseen tyylin, omilla mausteilla. Viimeinen sarjassa oli soolokonsertti, jossa juttu pääsi lentoon ja runonlaulaja irti. En päättänyt etukäteen mitä laulan. Konsertissa koin, että runolaulu on minussa, osa minua ja minuutta. Minulla on nyt työkalu, jota en enää anna pois, Ilona Korhonen vakuuttaa. Laulaminen ja soittaminen ovat iloisia asioita, joita ei hänen mukaan pidä ottaa liian vakavasti. Hän kokee olevansa kuoronjohtaja, jonka voimavarana ovat nauru ja ilo. Se ei tarkoita, että emme tekisi laadukasta Larin Parasken syntymäkylään muistolaatta Teksti ja kuva Helena Miettinen Tunnetun runonlaulajamme Larin Parasken syntymäkylään kiinnitettiin elokuisena päivänä kaksikielinen laatta muistuttamaan paikkakunnan merkkihenkilöstä. Idea muistolaatasta syntyi viime vuoden keväällä, jolloin TV1:n A-studio teki ohjelmaa viimeisistä inkeriläisistä. Kuvausryhmän mukana Inkerinmaalla matkustivat Inkerin kulttuuriseuran puheenjohtaja Helena Miettinen ja taiteilija Eeva Litmanen, jonka esiäiti Larin Paraske oli. Yhtenä kohteena oli Lempaalan Mäkienkylä, jossa tutkija Aleksei Krjukov esitteli Larin Parasken syntymäsijoja. Vanhat inkeriläistalot oli kaikki kadonneet. Ei ollut myöskään mitään merkkiä siitä, että kyseinen seutu on joskus ollut vankkaa suomalaisaluetta. Nykyisin suomea puhuvia on enää muutama ikäihminen. Paikan innoittamina Miettinen ja Litmanen päättivät hankkia muistolaatan viestittämään kylän historiasta ja kuuluisasta asukkaasta. Koska Parasken tarkkaa asuinpaikkaa ei tiedetty, laatta päätettiin kiinnittää keskeisellä paikalla sijaitsevan kaupan seinään. Kalevala Korun kulttuurisäätiön Usvasalo-Malmberg -rahasto myönsi hankkeelle euron apurahan. musiikkia, mutta turhasta pingottamisesta ei ole hyötyä. Rento ja vapaa ilmapiiri kannustavat koko joukkoa tekemään parhaansa. Kuorossa laulaminen ei saa olla suorituskeskeistä, sillä onnistumisen pakkoa ei ole. Lankakauppias laulujen rinnalla Larin Paraske oli taitava käsityöihminen. Tästä on osoituksena esimerkiksi Larin Paraskelta säilyneet ristipistomallit. Myös Ilona Korhonen on koukussa lankoihin. Harva tietää, että minulla pääosin netissä toimiva lankakauppa. Olen vuosien varrella suunnitellut lukuisia neuleita ja kohta ilmestyy toinen neulekirjani. Onkohan osa paraskeutta myös tämä käsityöinnostus? Ensi vuonna Ilona Korhonen voi keskittyä laulujen kirjoittamiseen ja säveltämiseen, sillä hänelle on myönnetty valtion säveltaiteen yksivuotinen apuraha. Ihanaa, että voin keskittyä luovaan työhön. Tavoitteena on säveltää Ilona Korhonen Ensemblelle uusi kokonaisuus, joka on helpommin liikuteltavissa. Taiteilijan tulkinnan vapaus on Ilona Korhoselle tärkeää. Hän näkee myös Larin Parasken vahvana taiteilijasieluna, joka oli musikaalisesti ja verbaalisesti äärimmäisen lahjakas. Ilona Korhonen sanoo olevansa suoraviivainen, sellainen halki, poikki ja pinoon tyyppi. En murehdi virheitä, vaan siirrän ne sivuun. Yritän luoda ja antaa tilaa kokeiluille, hän pohtii toimintatapojaan. Kurkijoen mummin piirakat jouluksi Joulu on kahden kiireisen freelancerin perheessä rauhoittumisen aikaa. Silloin koko perhe on yhdessä kotona ilman liikaa vauhtia ja vipinää. Jouluaaton vietossa on mukana myös sukua, joskus enemmän, joskus vähemmän. Tämän joulun erityisjuttu ovat suvun yhteiset karjalanpiirakkatalkoot. Uudessa kodissamme on suuri 24 leivän leivinuuni, jossa haluan paistaa Kurkijoella syntyneen mummini reseptillä tehtyjä karjalanpiirakoita. Tätini tietää reseptin ja hän on luvannut opettaa taidon meille muille, iloitsee Ilona Korhonen. Perinne siirtyy myös keittiössä! R 6

7 Designpääkaupunkivuosi 2012 Designvuoden loppukiihdytys Teksti Petra Nikkinen Helsingin designpääkaupunkivuosi on ollut todellista tapahtumien ilotulitusta. Muotoilusta on tehty helposti lähestyttävää ja sitä on esitelty lukuisista eri näkökulmista. Tarjonnan mielikuvituksellisuus, monipuolisuus ja korkeatasoisuus on ilahduttanut niin kaupunkilaisia kuin kaupungissa vierailleita turistejakin. Vuotta on onneksi kolmisen viikkoa jäljellä. Hengähdä siis syvään ja tempaudu mukaan muotoilun vietäväksi, vielä ehdit! Kuva Suomi-Filmi Oy Kuva ESA/Hubble Ne ihanat vanhat elokuvat! Enemmän funkista, Reino! -näyttely esittelee Helsingissä luvulla kuvattujen elokuvien visuaalista maisemaa. Maiseman lisäksi näyttelyssä voi tutustua kotimaisten elokuvien vähemmän tunnettuihin tekijöihin, lavastajiin ja pukusuunnittelijoihin. Esillä on myös kurkistus muotoilun ammattilaisten arkeen Helsingin suurilla elokuvastudioilla. Näyttely tarjoaa hilpeän nostalgiaretken menneeseen Helsinkiin. Helsingin kaupunginmuseon päärakennus Sofiankatu 4 Näyttely avoinna asti ma ke, pe 9 17, to 9 19, la su Vapaa pääsy. Voisiko Helsinki näyttää tältä? Unbuilt Helsinki on taiteilija Nene Tsuboin ja graafisten suunnittelijoiden kollektiivi Åbäkenin kuratoima työpaja, jossa nuoret arkkitehtuurin ja muotoilun ammattilaiset sekä opiskelijat tutustuvat Rakennustaiteen museon kilpailuarkistoon ja tutkivat kilpailutöiden pohjalta Helsingin toteutumattomia arkkitehtuurisuunnitelmia. Tuloksena on syntynyt pienoismalleja ja kirjallista aineistoa, jotka esitellään näyttelyssä. Kävijä pääsee tutustumaan toisenlaiseen Helsinkiin, jota ei toistaiseksi ole olemassa. Näyttely sisältää tunnettuja maamerkkejä, kuuluisia toteutumattomia hankkeita sekä täysin tuntemattomiksi jääneitä kohteita. Rakennustaiteen museo, Kasarmikatu 24, Helsinki Näyttely avoinna asti ti su klo ja ke Sisäänpääsy 6/3 e. Kuva Onoma Huippukeramiikkaa Fiskarsissa 5X3 Design Visions -näyttelysarja esittelee kiinnostavaa kotimaista ja ulkomaista muotoilua. Vuorossa on viides ja viimeinen osa, jossa esillä on Jos Devriendtin ja Nathalie Lahdenmäen keramiikkaa sekä Alfredo Häberlin tuoleja. Belgialaisen Jos Devriendtin pelkistetyt keramiikkateokset tunnetaan viimeistellyn tyylikkäästä jäljestä. Devriendtin töitä esitellään pohjoismaissa ensi kertaa. Nathalie Lahdenmäki esittelee hienostuneiden töidensä lisäksi koko työpajansa tarjoten yleisölle mahdollisuuden päästä seuraamaan taiteilijan keramiikan valmistustapoja. Alfredo Häberli tunnetaan Suomessa hänen Iittalalle suunnittelmistaan astioista. Nyt näyttelyn kävijöillä on mahdollisuus tutustua Häberlin Morosolle suunnittelemiin tuoleihin. 5x3 Design Visions, Kuparipaja, Fiskars Näyttely avoinna asti ti su klo Liput 4 euroa. 7

8 8

9 Pöytä on katettu! Teksti Petra Nikkinen Joulussa on taikaa. Pöydät notkuvat herkkuja. Kinkkua, rosollia, laatikoita... huumaava tuoksu täyttää koko talon. Kenties glögi on jo lämpiämässä? Rosolli pilkottu ja valmiina? Luumukiisseli tekeytymässä? Kaneliässät tai ässät 100 gr voita 2½ dl sokeria 3 munaa 1 tl kanelia 1 tl leivinjauhetta tai ½ tl hirvensarvisuolaa 5½ dl vehnäjauhoja Koristamiseen kanelia ja sokeria. Jouluruokaperinteet elävät vahvasti sukujen tarinoissa ja valmisteluissa. Joillekin se ainoa oikea joulu tulee aatonaattoyön kinkunpaistosta. Toinen suosii kalkkunaa. Yhtä monta kuin on juhlijaa, on jouluruokaperinnettäkin. Suvussa kulkeneita reseptejä säilytetään kuin rakkaimpia aarteita. Joka joulu perheissä kaivetaan esiin jo usein kellastuneet, monien vuosien joulut läpikäyneet parhaimmat vinkit. Mukana on tuttuja tuoksuja ja makuja, ehkä tänä vuonna jotain uuttakin? Paketoidaan viimeiset paketit. Katetaan pöytä, sytytetään kynttilät, Vanhan reseptin mukaan Voi pestään ja puolet sokerimäärästä vatkataan vaahdoksi voin kanssa. Käytä suolatonta voita. Munat ja puolet sokerista vatkataan vaahdoksi ja sekoitetaan voivaahtoon. Kohotusaine sekoitetaan pieneen määrään jauhoja ja lisätään ja kanelin kanssa taikinaan. Taikina saa hieman kovettua ja sitten siitä leivotaan tankoja, jotka pyöritetään kanelisokeriseoksessa ja taivutetaan S:n muotoon. Paistetaan kohtalaisessa lämmössä (n. 200 astetta). Lähde: Sallinen-Gimpl. P Karjalainen keittokirja. Tammi jätetään hoppu ja nautitaan ruuasta. Tervetuloa joulu. Näitä tehtiin ennen juhliin ja merkkipäiväksi. Kanelin tuoksu ja maku liittyvät vahvasti jouluun. Nautin ässien leipomisesta. Kanelin miellyttävä tuoksu leivinpöydällä ja sitten uunissa rauhoittaa mieltä. Kanelille tuoksuvat ässät maistuvat hyvältä. Maritta Päivinen, Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset Minä leivoin taikinan, siitä paisui pulla. Voisinpa yhtä pyöreäksi ja tuoksuvaksi tulla. Neilikka, kaneli ilmassa leijaa, tuoksujen jouluinen taika. Nallen nenää kutkuttaa tämä onnelinen aika. Hannele Huovi 9

10 Kinkkumuffinit 4 dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta 2 dl maitoa 2 kpl munia 75 g sulatettua voita tai öljyä 150 g kinkkua pikkupaloina 2 dl juustoraastetta 5 cm purjoa silputtuna ½ tl mustapippuria ja suolaa muffinsivuokia Paistetaan 200 asteessa noin 20 min. Valmistus: Sekoitetaan vehnäjauhot ja leivinjauhe. Jauho-leivinjauheseoksen joukkoon sekoitetaan maito, munat ja rasva. Loput aineet sekoitetaan taikinaan. Muffinit voi koristella esimerkiksi pienellä nokareella sulatejuustoa, puolikkaalla kirsikkatomaatilla ja persiljalla. Maistuvat parhaiten tuoreina, mutta ne voidaan myös pakastaa ja lämmittää tarjolle tuotaessa. Kasvisversion saa helposti tehtyä esimerkiksi vaihtamalla kinkun paprikan paloiksi tai porkkanaraasteeksi. Mausteita voi varioida ja valmistaa myös laktoosittomina käyttämällä laktoositonta maitoa tai vettä. Kinkkumuffinit ovat maukas ja helppotekoinen pieni suolainen pala joulun ajan tarjoiluihin glögin tai kahvin kanssa. Ovat ruokaisia ja täyttäviä, joten voi tehdä pikkusuolaisiksi minimuffinsivuokiinkin. Resepti on siksikin rakas, että tein näitä Karjalan suomenkielisen television Kotosalla -ohjelmaan vuosi sitten. Juuri tämä ohjelma jäi viimeiseksi lähes 20 vuotta kestäneessä sarjassa. Joulu kuulostaa kulkuselta. Joulu tuntuu pumpulilta. Joulu maistuu piparilta tai namuselta tai mantelilta. Joulu näyttää tähtöseltä. Joulu näyttää kynttilältä. Joulu tuoksuu vihreältä tai punaiselta tai ruskealta. Sillä joulukuusi on vihreä ja kuusen oksan kätkössä on piparipossun seurana kirkkaanpunainen omena. Kaarina Helakisa Lea Lihavainen, Joensuun Kalevaiset Naiset Puolukkaunelma 250 g piparkakkuja 100 g sulatettua voita Murskaa piparkakut ja sekoita voisula joukkoon. Painele piirakkavuoan pohjalle. Täyte: 2 dl vispikermaa 100 maustamatonta tuorejuustoa 1 dl tomusokeria 1 tl vaniljasokeria Vispaa kerma ja sekoittele muut ainekset varovasti joukkoon. Levitä pohjan päälle ja laita jääkaappiin jäähtymään. Päällys: 2 l jäisiä puolukoita reilu 1 dl sokeria 2 rkl perunajauhoa Laita aineet kattilaan ja kuumenna sekoitellen, anna kiehahtaa. Jäähdytä hetkinen ja lisää piirakan päälle. Vie hyytymään kylmään. Tämä puolukkaunelma on oma versioni Marttojen keskustelupalstalla aikoinaan pyörineestä Memmin mustikkaunelmasta. Puolukkaunelma maistuu ennen ja jälkeenkin joulun, siihen voi käyttää joulusta ylijääneet piparkakut. Puolukan ja piparkakun maut täydentävät toisiaan ja tuorejuustovaahto tuo piirakkaan täyteläisyyttä. Maija Vahteala, Haapavesi 10

11 Varpupaisti Noin 1 kg paistia (hirveä, nautaa tai lammasta) suolaa kimppu koivun varpuja Kiehauta koivunvarvut runsaassa vedessä ja rakenna niistä ritelikkö uunipannulle. Sido paisti hyvään muotoon ja rukista kauttaaltaan. Hiero pintaan suolaa ja aseta paisti varpuritelikölle uunivuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa. Valele useasti paistia lämpimällä koivunkeitinliemellä. Valelun avulla saat varvuista makua paistiin ja kastikkeeseen käytettävään paistinliemeen. Varpupaisti nautitaan lanttu-, porkkana- ja perunalaatikon tai keitettyjen perunoiden kanssa. Höysteeksi mukaan karpalo- tai pihlajanmarjahyytelöä ja sienisalaattia. Ohje löytyy kirjasta Maakunnan maut, Keskisuomalaisen keittiön parhaat elämykset, Kopijyvä Valmistauduimme Kalevalaisten Naisten kulttuuripäiviin 2001 keräämällä alueen ruokamuistoja. Yksi niistä oli varpupaisti. Sitä syödään myös joulupöydässä, onhan syksyinen hirvenmetsästys antanut hyvää lihaa juhlapöydän antimiksi. Ulla Kolehmainen, Hankasalmen Kalevalaiset Naiset Täytetyt lammaspyörykät Pyörykkätaikina: 500 g lampaan tai karitsan jauhelihaa 1 valkosipulinkynsi 1 kananmuna 2 rkl tuoretta basilikaa 1 rkl tuoretta timjamia 1 tl suolaa ripaus mustapippuria ½ tl kanelia Täyte: 100 g kesäkurpitsaa 100 g punaista paprikaa oliiviöljyä 100 g vuohenjuustoa suolaa ja pippuria Hienonna valkosipuli. Sekoita jauheliha, muna, valkosipuli, yrtit, suola ja pippuri tasaiseksi taikinaksi. Muotoile isohkoiksi pyöryköiksi. Kuutioi kesäkurpitsa ja paprika n. ½ cm kokoisiksi paloiksi ja kääntele öljyssä pannulla viitisen minuuttia. Ota lämpö pois, ja lisää joukkoon vuohenjuusto. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Tee sormella reikä lihapullaan, ja lisää täyte. Sulje reikä. Paista uunin ylimmällä tasolla 250 asteessa minuuttia. Kuusen alla on kummaa puhinaa, karvaisen kuonon jouluista tuhinaa. Heilahtaa kuusen katveessa tassu, kurahtaa vihreän varjossa massu. Joulukarhu on asialla, oksien peitossa kuusen alla. Karhulla mielessä jouluiset ilot, pukki ja lahjat ja omenakilot. Karhun mielessä joulu välkkyy, kynttilän valo silmissä läikkyy. Mieli on auvoinen, mieli on avoin, vietetään joulua jouluisin tavoin. Elina Karjalainen, Uppo-Nallen jouluruno Olen saanut tämän reseptin mieheni Ruotsissa asuvalta serkulta. Tästä on tullut meidän perheen suosikki. Toivon, että siitä tulee suvussa kulkeva resepti. Ei perinteinen jouluruoka, mutta sinne kyllä ehdottoman sopiva! Annamaija Eskola, Helsingin Kalevalaiset Naiset 11

12 Huittislainen Hannulan joulupuuro Huittislainen joulupuuro keitetään suoraan maitoon. Luomumaidolla saat herkullisen lopputuloksen. Maitolitraa kohti käytetään noin 1,5 2 dl kokonaisia ohraryynejä. Raaka-aineena kannattaa käyttää kokonaisia luomuviljeltyjä ohraryynejä. Puuroa keitetään hiljaisessa lämmössä 4 5 tuntia. Ryynien liottaminen vedessä lyhentää hieman keittoaikaa. Lopuksi lisätään suola ja maun täydentäjäksi tilkka kermaa, mieluiten luomua. Muistakaa laittaa manteli joulupuuroon! Puuron kanssa nautitaan luumukiisselia ja kermavaahtoa tai sokeria ja kanelia. Avioiduin nyt jo edesmenneen Huittisista kotoisin olleen mieheni kanssa vuonna Meillä kotona oli joulupuuro aina tehty riisistä. Satakunnassa ja eritoten Huittisissa sitä vastoin ohrankryynipuuro oli säilyttänyt joulu- ja juhlapuuron aseman. Mieheni ja minä päätimme elvyttää tätä perinnettä ja siitä lähtien onkin meidän perhe nauttinut ohrankryyneistä tehtyä joulupuuroa luumusopan kera. Meidän perheen joulu ei ole joulu ilman sitä. Niinä vuosina kun omat peltomme tuottivat ohraa, teetimme siitä paikallisessa Sammun myllyssä kokonaisia ryynejä, jotka sitten noin 1 kg pikkuisina säkkeinä toimivat joulutervehdyksenä ystävillemme, sukulaisillemme ja työtovereillemme. Pirkko Valpasvuo-Jaatinen, Huittisten Kalevalaiset Suomalainen lanttulaatikko Ruotsissa 1 iso lanttu 25 g voita 1 dl kuohukermaa 1 muna ½ dl siirappia valkopippuria korppujauhoja Paloittele, keitä ja soseuta kuorittu lanttu. Lisää lämpimään soseeseen muut ainekset. Lanttulaatikko paistetaan pienissä, voidelluissa keramiikkavuoissa. Ripottele pinnalle korppujauhoja. Lopuksi reilu voinokare mukaan ja paista pitkään, vähintään kaksi tuntia miedossa uuninlämmössä. Jouluna jos milloin muistuu Suomi mieleen, kun asuu toisessa maassa. Se näkyy myös joulupöydässä. Toki uuden kotimaan jouluherkkuja haluaa kokeilla, varsinkin alkuvuosina valmistin Dopp i grytan eli maustettua kinkunpaistolientä, johon kastetaan siirappilimppukuutioita. Ei jäänyt minun joulupöytääni. Ruotsalaiset jouluruuat ovat osin samoja kuin suomalaiset. Kinkku komeilee keskellä pöytää, mutta lisäksi ruotsalaiset herkuttelevat kylkiluupaistilla, lihapullilla ja monenmoisilla makkaroilla. Mutta jos rakkaimmista resepteistä puhutaan, on rehellisyyden nimissä tunnustettava, että minun jouluni ei maistu joululta ilman lanttulaatikkoa. Inkeri Lamér, Götanmaan Kalevalaiset Suloinen pakkanen, tuot meille joulun. Kun et tule tuulena, kun et tule märkyytenä, kun et ole meren aalto pakkashilepakahtuva kun olet tähti niityn yllä, koivu huurteessa ja kidelumi kasvoilla, onnellinen pako lämpöön, lapsuuteen. Lassi Nummi 12

13 KOLUMNI Miltä joulu näyttää; kurkistus ikkunasta Kulttuurintutkija ja runoilija Laura Puromies vierailee Pirran vuoden 2012 kolumnistina. Kuva Petri Puromies Kun on pimeää ja vaeltelee loskajaloin kaupungin kaduilla, lepää silmä ja innostus syttyy herkästi näyteikkunoiden edessä. Tavaroiden maailma voi olla kiehtova ja näyteikkunat ovat parhaimmillaan mielenkiintoisia taideteoksia tai pienoismaailmoja, joiden kautta voi sukeltaa halun ja tarpeen, houkutuksen ja käytännön ytimeen tai vain katsella miltä esillepano näyttää. Olen kerännyt itselleni pienen kokoelman valokuvia tavaratalon jouluikkunoista vuosien varrelta. Joulu on aina sama, mutta tapa esittää sitä vaihtelee ja kuvastaa ehkä jotakin kulloisestakin ajasta. Pula-ajasta selvittyä näyteikkunassa esiintyi suuri suku arvokkaasti perinnepirttiin kokoontuneena. Lapsilla oli asiallisesti yksi paketti sylissä, mutta pöytä notkui ja leipävarras katossa oli mittava. Pikku hiljaa joulupukki hiipi mukaan asetelmiin. Vuosi vuodelta pulleampana. Rehevän hyväntekijän nuttu kirkastui punaisemmaksi, karvareunat näyttävimmiksi, posket hehkuvimmiksi ja lahjaröykkiöt korkeimmiksi. Joinakin vuosina joulu esitettiin täysin paketoituna. Ikkunat olivat täynnänsä erilaisia lahjapaketteja. Joulu oli jotakin, joka selviäisi vasta kääreet avattua. Houkuttelu oli maltillisen muodollista. Sadun määrä on myös vaihdellut ikkunoissa. Joulu on kuulunut prinsessoille, tontuille, keijuille, menninkäisille vuodesta riippuen ja aika usein joulun lähettiläinä on esitetty söpöjä pieniä metsäneläimiä. Joskus joulu on ollut puuhakas, joskus hillitty sosiaalinen kohtaaminen salongissa, joskus luonnon helmassa, joskus urheilullinen, joskus elektroninen. Joulua on esitetty näyteikkunoissa eri tavoin ja sen tunnelma on vaihdellut. Ehkä jokaisessa joulussa kaupankin esittämänä on kuitenkin mukana ripaus lohtua. Mieltä kutkuttavin jouluikkuna on villiltä seitsemänkymmentäluvulta. Mitä mahtaakaan ollut mielessä näyteikkunan naisella, jolla on hirvenpää ja koppa kädessä? Millaista joulumieltä hän onkaan lähdössä etsimään ja mitä koppaansa keräämään? Joulu kurkistaa myös kotien ikkunoista. Laitamme jouluvalot pimeyden vallattua maan. Kilpavarustelu saa kujanteet ja tienoot suorastaan säihkymään. Sinistä, punaista, pientä ja kirkasta, köynnöstä, tähtiä mutta vähemmän uskoa, toivoa ja rakkautta näinä päivinä. Ikkunoiden joulu on kurkistusta odotukseen ja hetkeen, jona kaikille on julistettu hyvä tahto. Toivottavasti. Haluamme pimeään laittaa valon ja valoon luoda tunnelman. Haluamme kurkistaa ja toivoa. Ja joulun ikkunassa voi olla pieni pling hyvään mieleen katsoimme sitten ulkoa sisälle tai sisältä ulos. Hyvää joulua kaikille ja kiitos tästä vuodesta! Laura Puromies 13

14 Muotoiltu paikallisuus Teksti Emma Susi kuvat Heidi Valtonen Satakuntalaisten taidekäsityöläisten ryhmän JUUREVAn kantavina voimina ovat paikallisuus ja alueellinen kulttuuriperintö. Toiminnan perusta nojaa vahvalle käsityöosaamiselle ja yhteisiin arvoihin. Mari Syrénin Yyterikoruja. Susi, Emma (2006): JUUREVAA. Hanke, mallisto, yhteisö. Satakunnan taidetoimikunnan julkaisuja. JUUREVA -taidekäsityömallisto on ainutlaatuinen kokonaisuus, joka toteutettiin Satakunnassa vuosina taidekäsityön tuotekehityshankkeessa. Malliston tuottaja Emma Susi perehtyi ryhmän dynamiikkaan keskustelemalla yhteisön kanssa heidän suhtautumisestaan omaan työskentelyyn sekä suhteestaan paikallisuuteen, kulttuuriperintöön ja käsillä tekemisen tietotaitoon. Juuret paikallisuudessa Kymmenen tekijän yhteistä taidekäsityömallistoa kohtaan on osoitettu runsaasti kiinnostusta. Yksi tekijä liittynee yhteiskunnalliseen ilmiöön, jossa tulevaisuuden kulutustottumukset kohdistuvat yhä enemmän persoonallisuuden korostamiseen. Käsin tehty, paikallisuudesta ja perinteestä kumpuavat teemat sekä omat juuret tuntuvat kiinnostavan nykyajan kuluttajaa. Alueellisen identiteetin ainutlaatuisuutta halutaan painottaa. Perinteinen äidiltä tyttärelle tai isältä pojalle siirtynyt käsin tekemisen taito on katoavaa perinnettä, jota on herätty vaalimaan. Kädentaitajia on alettu arvostaa uudella tavalla ja käsin tehtyjä tuotteita pidetään laadukkaina ja suunnittelua kiinnostavana. Näistä ollaan myös valmiita maksamaan. Juurevan rinnalla useat paikalliset käsityöyhteisöt voisivat korostaa entisestään käsin tekemisen ainutlaatuisuutta, omia juuriaan ja paikallisperinteestä nousevaa tematiikkaa. Ei päälle liimattua Juurevan tavoitteena ja tarkoituksena on herätellä asiakkaita tulkitsemaan tuotteiden paikallisuutta eli satakuntalaisuutta omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan. Tästä syystä mallistossa ei ole leimallisesti maakuntaa symboloivia tunnuksia, kuten karhua, tyrnimarjoja tai nahkiaista. Joissakin sarjoissa ja tuotteissa paikallisuuden esiintuominen on helpompaa ja osoittelevampaa. Osassa tuotteista satakuntalaisuus kumpuaa siihen vaikuttaneista taustatekijöistä. Satakuntalaisuutta on myös se, että jokainen Juurevan tekijä HEINÄ-sarjan keraaminen kaitaliina, korkeapolton keramiikkaa. 14

15 Jos tietoisesti pyrkii välttämään sitä, ettei paikallisuus ilmenny sun töissä, niin silloin sitä ei oo. Mut aina jos vaan tekee, että se tulee susta itsestäs mitä sä teet, niin silloin siellä ihan varmasti on näkyvissä satakuntalaista. Kyl mäkin oon ihan satakuntalainen. Mä oon henkeen ja vereen satakuntalainen. Jan Torstensson, lasinpuhaltaja, 2010 työskentelee ja asuu maakunnassa. He ammentavat tuotteisiin ideoita omasta lähiympäristöstään, sen historiasta ja perinteistä. Yyteri kaulalla Korumuotoilija Mari Syrénin Yyteri-korusarjassa herätellään ajatuksia koko Suomen mittakaavassa tunnetusta hiekkaranta-alueesta. Yyterin sannat ja dyynit ovat erityisesti paikallisesti merkittävä alue. Syrén on ottanut käyttöön ikivanhan hopeavalutekniikan, jossa seepiankuoreen valetaan sulaa hopeaa. Näin hopean pintaan syntyy dyynimäinen tai meren pohjaa jäljittelevä aaltomainen, uniikki muoto. Yyterin kuusi kilometriä pitkä dyynialue on ainutlaatuinen koko Euroopassa. Rannalla hiekka muodostaa aaltomaisia kuvioita tuulen ja veden vaikutuksesta. Koru saa kuvionsa kuoren kalkkiosan muodostamasta rakenteesta, kertoo Syrén. Kesän tuoksu Keramiikka-artesaani Sirpa Luukkonen halusi korostaa Heinä-keramiikkaesineissään omia lapsuuden muistojaan. Mieleeni tuli leppeässä kesätuulessa huojuvat heinän korret, joihin lapsena keräsin mansikat ne vähät, jotka eivät menneet parempiin suihin, hymyilee Luukkonen. Suunnittelu lähti vapaasti, käsin maalatuista viivoista. Viivat sai varteensa marjamaisia palloja, joista tulikin metsämansikoita. Käsityöläinen on halunnut tuoda maalatulla kuviolla yksinkertaiseen muotoon sisältöä. Viitteellinen paikallisuus Paikallisuus näkyy Juurevan tuotteissa lähes huomaamattomina viitteinä, ei leimallisina merkkeinä. Asiakkaalle ja tuotteen loppukäyttäjälle tuote merkitsee usein muuta kuin sen tekijälle. Satakuntalaisuus saattaa muuttua suomalaisuudeksi, paikallisuus koko Suomea koskevaksi teemaksi. Tulkintojen monialaisuus ei tee yksittäisestä tuotteesta tai mallistosta yhtään merkityksettömämpää, päinvastoin. Kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna on etu, että paikallisuuden merkit tunnistetaan suomalaiseksi käsityöosaamiseksi. Se on juuri sitä, josta tekijät haluavat tulla tunnetuksi. R Merimaisema Porin rannikolta, Kallosta. Kirjoittaja on intohimoinen muotoilun ja taidekäsityön ystävä ja seuraaja. Hän valmistelee kulttuuriperinnön tutkimuksen väitöskirjaa aiheesta Kulttuuriperintö tuotteena, opettaa kulttuurituotantoa Turun yliopistossa ja toimii päätoimisesti Porin kaupungin tuottajana. 15

16 Kuva Rodeo 16

17 Korut antavat naiselle voimaa Teksti ja kuvat Petra Ahde-Deal Käytämme koruja koristautuaksemme, mutta minkä takia? Syyt korujen käytölle ja omistamiselle ovat usein yksilöllisiä, mutta syiden perusta on sosiaalisissa käytänteissä ja yhteyksissä. Suurin syy korujen käytölle ovat tunnesiteet, jotka ovat yleensä ajan mittaan rakentuneet. Joskus omistajalla saattaa olla koruunsa voimakas tunneside jo heti alusta asti, mutta useimmille tunneside muodostuu yhteisen historian myötä. Tunnesiteiden perustana ovat usein muistot läheisistä ihmisistä ja elämän merkityksellisistä tapahtumista. Erityisesti naiset uskovat saavansa voimaa koruistaan. Korujen kautta saatetaan myös ilmaista sosiaalista asemaa tai ikää. Kun koruja saadaan lahjoiksi tai hankitaan saavutusten merkeiksi, niiden tunnesiteet ovat usein vahvoja alusta alkaen. Että niissä on semmoista arvokasta, joka ei pysy mun muistissa. Että ne palauttaa, ne säilyttää ja palauttaa mulle sellaisia arvokkaita muistoja. Että ei mun hatarassa päässä pysy se kaikki hyvä mitä mulla on olemassa. Mun täytyy ottaa se kuvien kautta tai korujen kautta. Mulle varmaan tulisi sellaista irrallisuuden tunnetta ja yksinäisyyden tunnetta ilman tällaisia taikaesineitä. Että kyllä se on ihan totta. Kyllä mä olen sen kokenut, että ne on tärkeitä vaikka mielellään on vapaa ja juureton välillä. (Linda, 59 vuotta, haastattelu) Uskomukset ja voimat Naiset usein kertoivat saavansa voimaa koruistaan. Tämä voima perustuu yleisiin uskomuksiin ja naisten omiin tai korujen edellisten omistajien kokemuksiin. Koruissa uskotaan olevan niin parantavia, suojaavia kuin symbolisiakin ominaisuuksia. Näitä voimakoruja käytetään arjessa tuomaan onnea tai parantamaan elämän laatua. Myös erityisiä ominaisuuksia omaavia koruja voidaan käyttää. Useita vuosia yritimme hankkia perheenlisäystä. Yritykset kariutuivat aina raskauden alkuvaiheessa. Sitten sain mieheltäni lahjaksi pronssisen Hattulan lintu -riipuksen. Luin mielenkiinnolla tarinan uskomuksista, joita lintuhahmoon ja räpyläjalkoihin oletettiin liittyvän. Syvällä mieleni sopukoissa toivoin korun tuottavan minullekin hedelmällisyyttä. Olinhan saanut riipuksen rakkaimmaltani. Korusta tuli salainen onnenkaluni. Kas kummaa, pian olin raskaana ja raskaus tuotti hedelmää pienen pojan. Riipuksestani tuli minulle rakkain koruni. Sen onnea tuottavaa voimaa en voi todistaa, mutta muisto elämäni yhdestä tärkeimmästä tapahtumasta säilyy aina tuossa korussa. (tarina-aineisto) 17

18 Emma, 52 v., on saanut tämän rannekorun äidiltään, koska äiti ei voi sitä enää käyttää. Emman äidillä oli ainoastaan kolme korua, tämä ja vihki- ja kihlasormukset. Emma nuorimpana tyttärenä sai rannekorun, jonka Emman isä oli antanut Emman äidille. Äidistä oli tullut leski 38-vuotiaana viiden lapsen äitinä eikä hänellä enää koskaan ollut varaa ostaa koruja. Isä oli ensin antanut ranneketjun lahjaksi ja jokaisen lapsen synnyttyä antanut siihen uuden sydämen muotoisen riipuksen. Rannekorussa on myös muisto heidän ainoalta yhteiseltä matkaltaan maailmannäyttelyyn, sekä riipus jossa on viisi lukkoa kuvaamassa heidän lapsiaan. Pyörittämällä hevosenkengänmuotoista riipusta se muodostaa sanat I love you (minä rakastan sinua). Tämä on Emman arvokkain koru, jota hän ei uskalla käyttää, koska pelkää sen katoavan. Sukupolvien ylittävä omistaminen Yksi tärkeä syy tunnesiteiden muodostumiselle on korujen rooli sukupolvien yhdistäjänä, jolloin samaa korua on käyttänyt usea eri sukupolvi. Siten jokainen korua kantanut on vuorollaan kokenut yhteyden edellisiin ja tuleviin sukupolviin. Voimat, uskomukset ja muistot matkustavat tällaisen korun mukana sukupolvelta toiselle. Jokainen korun omistaja saa nauttia sekä korun kauneudesta että sen mahdollisesti tarjoamista voimista. Perheillä on usein selkeä kaava, jonka mukaan koru siirtyy sukupolvien yli. Se saatetaan aina antaa esimerkiksi vanhimmalle tyttärelle hänelle erityisen tärkeänä päivänä. Tuo vaatimaton risti, yksinkertaisuudessaan oli minulle erityisen rakas, kertoihan se jotain menneistä ajoista ja äitini historiasta. Ristin taakse poikkisakaraan oli kaiverrettuna Kun itse kävin rippikoulua toivoin salaa, että saisin lahjaksi tuon äidin rippiristin. Ilahduin suunnattomasti, kun rippikirkkoon lähtiessämme äitini ojensi sen minulle. Siihen oli kaiverrettuna taakse pystysakaraan tuo päivämäärä [ ] Kun esikoiseni kasvoi nuoreksi neidoksi, halusin liittää hänet tuon korun kautta sukupolvien ketjuun. Annoin äitini rippiristin tyttärelleni lahjaksi 15-vuotissyntymäpäivänä. Kaiverrutin ristin etupuolelle päivän muistoksi Eeva [ ] Itse soisin, että koru jatkaisi kulkuaan vielä tulevillekin sukupolville. (tarina-aineisto) Näin uusi sukupolvi liitetään korun avulla suvun naisiin tai miehiin. Jokaisella korun omistajalla on omat kokemuksensa liittyen koruun ja sen käyttöön, jotka myöhemmin muodostuvat muistoiksi ja ne mahdollisesti siirretään korun seuraavalle omistajalle. Korut siis toimivat fyysisinä esineinä, jotka siirtävät muistoja eteenpäin. Muistojen välittäjät ja kantajat Monet naiset kertoivat miten pelkästään jo korujen katselu ja niiden koskettaminen toivat heidän mieleensä muistoja. Joskus naiset kertoivat avaavansa korurasian vain muistellakseen. Hyvin usein koruja kuitenkin puetaan päälle itselle tärkeiden muistojen takia. Monet kertoivat käyttä- 18

19 vänsä tiettyjä koruja pitääkseen rakkaat ihmiset lähellänsä tai aktivoidakseen vanhoja muistoja. Kaikki koruihin liittyvät muistot eivät suinkaan ole positiivisia. Joskus kipeitäkin muistoja omaavia koruja säästetään, mutta niitä ei haluta käyttää tai katsella. Koruilla on siten aktiivinen rooli muistelemisen säätelijöinä. Niitä saatetaan ottaa korurasiasta kun halutaan aktivoida rakkaita muistoja tai haudata epämiellyttäviä. Korut eivät siis ainoastaan toimi muistojen käsittelyn työkaluina, vaan myös niiden ikuistajina. Korun näkeminen, sen koskettaminen tai käyttäminen herättää muistoja. Rituaalit ja lahjat Koruilla on tärkeitä rooleja useissa rituaaleissa ja siirtymäriiteissä erityisesti naisen elämässä. Ne voivat toimia symboleina ja fyysisinä osina perinnettä, kuten sormukset häissä ja ristit rippijuhlissa. Mutta korut kuuluvat osana myös muihin siirtymäriitteihin kuin sakramentteihin. Niillä on usein merkittävä osa esimerkiksi ammattiin valmistumisen juhlassa lahjoina tai vaikkapa ammattisormuksina. Monet isät myös palkitsevat uuden äidin korulla. Tällaiset lapsen saamiseen liittyvät korut toimivat myöhemmin muistojen välittäjinä synnytyksestä, uudesta perheenjäsenestä ja vauva-ajasta. Perhejuhlin, kuten jouluun, syntymäpäiviin ja äitienpäivään, liittyy usein paljon perhekohtaisia rituaaleja. Korut voivat joskus toimia rituaalien ylläpitäjinä perheissä. Naiset voivat muistaa äitiensä käyttäneen tiettyjä koruja aina juhlassa ja myöhemmin haluavat myös kunnioittaa juhlaa ja sen perinteitä samoilla tai omilla juhlakoruillaan. Usein juuri näin korujen käyttöön liittyvät perinteet kulkevat suvussa sukupolvilta toiselle. Korujen käytölle ja omistamiselle löytyy siis paljon erilaisia syitä. Usein niissä kannetaan mukana läheisiä ihmisiä, muistoja elämän merkityksellisistä tapahtumista ja tarvittaessa niistä ammennetaan voimaa vaikeassa elämäntilanteessa. Korujen kautta viestitään muille asioita omasta itsestä, kiinnostuksen kohteista ja omasta tyylistä. Toisaalta koruun liittyviä tarinoita tai muistoja ei välttämättä haluta välittää muille. Tällöin ne toimivatkin henkilökohtaisten muistojen välittäjinä. Korun omistaja päättää, mitä korujensa kautta haluaa kommunikoida. Arvokkaimmat säilytetään rasiassa Naiset eivät aina käytä kaikkia omistamiaan koruja. Korurasioissa saatetaan säilöä koruja aina ensimmäisistä koruista nuoruusvuosilta tämän päivän koruihin. Jotkut korut ovat saattaneet käydä fyysisesti liian pieniksi tai niiden tyyli ei enää sovi. Useimmiten kuitenkin syy korun käyttämättömyydelle on pelko sen katoamisesta. Jos koruun liittyy liian voimakkaita muistoja tai se edustaa hyvin merkityksellisiä asioita suvusta tai perheestä, sen käyttöä arkena vältetään. Tällaisia koruja saatetaan joskus käyttää hyvin arvokkaissa tilaisuuksissa, joihin tiedetään muiden koruun liittyvien ihmisten myös osallistuvan. Koru on siis paljon muutakin kuin vain ulkoinen koriste. R Artikkeli perustuu kirjoittajan tammikuussa julkaistavaan väitöskirjaan Women and Jewelry The Social Approach to Wearing and Possessing Jewelry. Haastattelulainaukset ovat väitöskirjan aineistosta ja tarinalainaukset Kalevalaisten Naisten Liiton keräämästä korutarinaaineistosta, jota myös on käytetty väitöstutkimuksen aineistona. Petra Ahde-Dealin väitöskirja Women and Jewelry The Social Approach to Wearing and Possessing Jewelry tarkastetaan tammikuussa Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Väitöstilaisuus on perjantaina klo Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Mediakeskus Lume, Sampo-sali, Hämeentie 135 C, Helsinki. Tilaisuus on julkinen ja pidetään englanniksi. Tervetuloa! 19

20 KALEVALA KORUN KUULUMISIA Kalevala Korun uusi lippulaivamyymälä on avattu Helsingin keskustassa Teksti ja kuvat Kalevala Koru Kalevala Koru siirtyy Unioninkadun myymästä uusiin tiloihin, historiallisen Esplanadin puiston viereen. Myymälä on avattu juuri sopivasti joulusesonkia varten.. K Uusi myymälä sijaitsee Helsingin keskustassa, Grönqvistin talossa, osoitteessa Pohjoisesplanadi Yritys keskittää nykyiset toimintonsa Kampin kauppakeskuksen ja Unioninkadun myymälöistä Pohjoisesplanadille. Kampin kauppakeskuksen myymälä on sulkenut ovensa 23. syyskuuta, ja Unioninkadun myymälä palvelee helmikuun 2013 loppuun saakka. Olemme etsineet sopivaa tilaa Helsingin keskustasta jo jonkin aikaa. Kun sopiva tila keskeiseltä paikalta löytyi, oli päätös muutosta nopea ja helppo. Toimintojen keskittäminen yhteen liikkeeseen Helsingin keskustassa palvelee jatkossa asiakkaita entistä paremmin, toimitusjohtaja Riitta Huuhtanen kiteyttää. Elämyksellinen myymäläkonsepti Uuden myymäläkonseptin suunnittelun pohjana toimii Aalto-yliopiston opiskelijatyöryhmän näkemys Kalevala Korun ja Lapponia Jewelryn brändituotteiden palvelukonseptista. Ryhmän tavoitteena oli luoda ainutlaatuinen konsepti, jossa yhdistyvät eri asiakasryhmien tarpeet. Uuden myymälän projektivastaavana toiminut Kalevala Korun myyntijohtaja Ursula Ilmes kertoo, että yritys onkin lähtenyt rohkeasti kysenalaistamaan perinteisen kultasepänmyymälän vitriiniesillepanot ja halunnut tuoda korut lähemmäksi kuluttajaa. Johtavana suomalaisena korubrändinä haluamme olla suunnannäyttäjä myymäläsuunnittelussa. Mielenkiintoisten korujen lisäksi haluamme luoda myös elämyksellisen myymäläkokemuksen. Uskomme, että myymälämme tavoittaa uusia kohderyhmiä, jotka mahdollisesti eivät ole koruihimme aiemmin tutustuneet. Esplanadin myymälästä tulee yrityksen molempien tuotemerkkien lippulaivamyymälä. Loistosijainti aivan Helsingin sydämessä luo positiivisia odotuksia. Kanta-asiakkaamme ovat meille erityisen tärkeitä, mutta haluamme kohdentaa palvelumme myös Pohjoisesplanadin turistivirtoihin. Kalevala Koru edustaa ainutlaatuista suomalaista korumuotoilua ja käsityötaitoa, siksi tuotteiden tulisi näkyä mahdollisimman keskeisellä paikalla, kertoo toimitusjohtaja Riitta Huuhtanen. Kalevalaisten Naisten Liiton jäsenenä saat 10 % korualennuksen asioidessasi Kalevala Korun ja Lapponia Jewelryn omissa myymälöissä Helsingissä. Ota viimeisin oma Pirta-lehtesi mukaan todistaaksesi jäsenyytesi. 20