LOPPURAPORTTI 1 LOPPURAPORTTI

Transkriptio

1 LOPPURAPORTTI 1 LOPPURAPORTTI

2 LOPPURAPORTTI 2 LOPPURAPORTTI Tytti Rantanen Kirsi Koponen Sirpa Tuomela-Jaskari Pamela Antila Päivi Kaski

3 LOPPURAPORTTI 3 TIIVISTELMÄ LasSe-Lastensuojelutarpeen selvityksen kehittäminen Väli-Suomessa-hanke oli osa toisen valtakunnallisen Kaste-ohjelman ( ) toimeenpanosuunnitelman Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja uudistetaan-osaohjelmaa. Hankealue muodostui Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Pirkanmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät- Hämeen maakunnista ja niiden viidestäkymmenestäyhdeksästä kunnasta, joiden yhteenlaskettu väestöpohja oli noin miljoona asukasta. Hankkeen tavoitteet rajattiin lastensuojelutarpeen selvitysvaiheeseen, jotta oli mahdollista paneutua monialaisen työskentelyn, palveluohjaksen sekä lapsen kohtaamisen ja kuuntelemisen kysymyksiin. Tavoitteena oli lisäksi sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien tehtävänkuvien selkiyttäminen ja uudistaminen osassa hankekuntia, jotta työnjako sosiaalitoimen sisällä olisi toimiva. Tavoitteena oli myös lisätä aihetta koskevaa tiedontuotantoa sekä tutkijoiden ja sosiaalityöntekijöiden vuoropuhelua lastensuojelusta. Hankkeessa hyödynnettiin olemassa olevia maakunnallisia verkostorakenteita, jotka olivat toiminnassa ja vahvistuivat jo aiemmissa Väli-Suomen lasten- ja nuorten Kaste-hankkeissa. LasSe-hankkeen keskeisimpiä toimijoita olivat kuntien sosiaalityön yksiköt ja niiden yhteistyökumppanit. Erittäin keskeistä oli myös hankekuntien sekä sosiaalialan tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden yhteistyö. Hankkeen kehittämistyön menetelmiksi valikoituivat prosessikehittämisen periaatteita soveltavat työpajat, joissa neljä maakunnallista projektikoordinaattoria toimivat fasilitoijina luoden tapaamisten puitteet. Erilaisia työpajoja toteutettiin hankealueella yhteensä 260. Kaikilla hankealueen toimijoilla oli mahdollisuus osallistua kaikkiin koulutuksiin ja niistä suurin osa toistettiin joko joka maakunnassa tai vähintäänkin kahdessa alueellisesti keskeisessä maakunnassa. Koulutuksiin osallistui yhteensä LasSe-hankealueen toimijaa. Kaikille yhteisen tavoitteen (A-moduulin) lapsen, nuoren, perheen ja läheisten kohtaamisen ja kuulemisen ja näin osallistamisen keinoina kokeiltiin ja toteutettiin kaksi asiakaskyselyä, erilaisia kohtaamisen paikkoja kuten asiakaskahviloita, nuorten kokemusasiantuntijaryhmiä, BIKVA-prosessi sekä laadittiin esitteet suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi lapselle, nuorelle sekä vanhemmille lastensuojelutarpeen selvittämisestä. Kokemusasiantuntijoita oli mukana hankkeen koulutuksissa ja työpajoissa. Sosiaalityön sisäisten toimintatapojen ja organisoitumisen tavoitteen (B-moduulin) yhteinen hankealueen toiminta kiteytyi maakuntakohtaisten prosessien kautta koonniksi lastensuojelun tarpeen selvittämisen hyvistä käytännöistä sekä hankkeen isojen kaupunkien Tampereen, Lahden, Seinäjoen ja Vaasan kolmeksi koko päivän mittaiseksi työpajaksi. Hankkeen työpajoissa tarkasteltiin osallistuvien kuntien prosesseja ja käytäntöjä, tehtiin uusia sopimuksia ja muutoksia toimintatapoihin, jotta lastensuojelutarpeen selvitysvaihe toteutuisi entistä paremmin.

4 LOPPURAPORTTI 4 Yhteistyöverkostojen kanssa työskentelyn kehittäminen (C-moduuli) oli yleisimmin painopistealueeksi valittu kehittämisen kokonaisuus. Se tuotti jaettavaksi lastensuojelutarpeen selvittämisen monialaisia yhdessä tekemisen malleja. Lastensuojelulain muutosten myötä syntyivät myös kaikkiin maakuntiin selkeät ja konkreettiset ohjeet siitä, miten toimitaan lapsen kaltoin kohtelua epäiltäessä. Työpajatyöskentelyjen ja koulutusten avulla maakuntiin saatiin yhtenäisemmät lastensuojelutarpeen selvittämisen käytännöt, hyviä työkaluja selvittämisen tueksi sekä lisättyä ammatillista osaamista. Hankkeen vaikutusten arvioimiseksi tehdyn loppukartoituksen perusteella LasSe-hankkeessa onnistuttiin erityisesti asiakkaiden kohtaamisen ja kuulemisen vahvistamisessa lastensuojelutarpeen selvitysvaiheessa eli A-moduulin toteutuksessa. Eniten hajontaa tyytyväisyydessä oli sosiaalihuollon sisäisten menettelytapojen edistämistä eli B-moduulia koskien. Selvä enemmistö katsoi kuitenkin, että tämän päämäärän saavuttamisessa oli onnistuttu hyvin tai erittäin hyvin. Hyvät arviot sai myös C-moduuli eli ammatillisten verkostojen toimintatapojen ja roolien kehittäminen, sillä yli puolet loppukartoituskyselyyn vastanneista koki tämän edistäneen hyvin lastensuojelutarpeen selvityksen kehittämistä kunnassaan. Tältä osin arviot olivat kuitenkin myös kriittisimpiä.

5 LOPPURAPORTTI 5 Sisällys 1 JOHDANTO KASTE-OHJELMA JA LASSE-HANKKEEN TAVOITTEET HANKKEEN ORGANISOITUMINEN Resurssit Hankkeen toimijaverkosto HANKKEEN TUOTOKSET JA TULOKSET LasSe-hankkeen toiminta Väli-Suomen alueella Asiakasosallisuus, asiakkaiden kokemukset ja kannanotot Lastensuojelun tarpeen selvittämisen hyvät käytännöt Lastensuojelun ja peruspalveluiden yhteiset työskentelymallit Raportointisuunnitelma Hankkeen moduulien tavoitteiden mukaiset tuotokset ja tulokset VIESTINTÄ ARVIOINTI Arviointiaineistojen tuottama yhteenveto sisällöstä LasSe-hankkeen kokonaisuuden prosessiarvio Yhteenveto hankkeen vaikutusten arvioinnista JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET LIITTEET Liite 1. Lasse-hankkeeseen osallistuneet kunnat, kaupungit, yhteistoiminta-alueet ja kuntayhtymät Liite 2. Hankkeesa sovittu työn- ja vastuunjako Liite 3. Hankehenkilöstön osallistuminen koulutuksiin Liite 4. LasSe-hankkeen ohjausryhmän kokoonpano, siinä tapahtuneet muutokset sekä kokoontumiset hankeaikana Liite 5. Kehittämisen kärjet maakunnittain Liite 6. LasSe-hankkeessa tuotetut opinnäytetyöt Liite 7. LasSe-hankkeessa harjoittelunsa suorittaneet opiskelijat Liite 8. Hankkeessa tuotetut selvitykset ja raportit Liite 9. LasSe- hankkeessa järjestetyt koko hanketason koulutuskokonaisuudet Liite 10. Hankekunnat, maakunnat, väkiluvut ja vastausmäärät alkukartoituksessa vuonna 2013 ja loppukartoituksessa vuonna Liite 11. Vastaajien loppukartoituksessa ilmoittamia arvioita siitä, miten LasSe-hanke on vastannut kehittämistarpeisiin, joita kunnilla oli hankkeen alkaessa kesällä Liite 12. LasSe-hankkeen nykytila kysely Liite 13 Lasse-hankkeen nykytila 2015 kysely... 88

6 LOPPURAPORTTI 6 TAULUKOT JA KUVIOT Taulukko 1. Yhteenveto hankehenkilöstön työskentelyajoista 8 Taulukko 2. Ohessa matriisi LasSe-hankkeen kokonaisviestinnän tavoitteista, keinoista, kohderyhmistä, aikataulusta ja vastuista. 45 Taulukko 3. Taulukko 4. Miten seuraavat väittämät kuvaavat arviotasi LasSe-hankkeen vaikutuksista seuraaviin sosiaalityön sisäisiin menettelytapoihin (N=31) 60 Miten usein arvionne mukaan lastensuojelutarpeen selvitykseen osallistuu aktiivisesti lapsen, lapsen huoltajan tai vanhemman ja sosiaaliviranomaisen lisäksi seuraavia toimijoita tai viranomaisten edustajia? 66 KUVIOT JA KUVAT Kuva 1. Kaste -ohjelman ( ) tavoitteet ja osaohjelmat 3 Kuva 2. Väli-Suomen LasSe-hankkeen organisoituminen 6 Kuva 3. Asiakasosallisuuden kehittämisen monet muodot LasSe-hankkeessa 15 Kuva 4. LasSe-hankkeessa tuotetut esitteet 19 Kuva 5. BIKVA-asiakaslähtöisen arviointimallin kokonaisprosessi 20 Kuva 6. BIKVA-asiakashaastattelun tuotokset 21 Kuva 7. BIKVA-työntekijähaastattelun tuotokset 22 Kuva 8. BIKVA-johdon haastattelun tuotokset 23 Kuva 9. BIKVA-poliittisten päättäjien haastattelun tuotokset 24 Kuva 10. Osallistavan dokumentaation lähtökohdat 26 Kuva 11. Osallistavan dokumentaation toteuttamistapoja. 26 Kuva 12. LasSe-hankkeessa syntyneet kokemukset osallistavasta dokumentoinnista lastensuojelun tarpeen selvittämisessä 27 Kuva 13. LasSe-hankkeessa kootut Väli-Suomen hyvät Kootut Käytännöt lastensuojelun tarpeen selvittämisessä 28 Kuva 14. Yhteistyöverkostojen ja lastensuojelun yhteisten toimintamallien kehittäminen koulutusten, kyselyjen ja tapaamisten prosessissa 32 Kuva 15. Toimintamalli moniammatilliseen yhteistyöhön varhaiskasvatuksen, Kuva 16. neuvolan ja lastensuojelun välille 35 Lasten psykiatrian ja lastensuojelun työparityöskentely lastensuojelun tarpeen selvittämisessä 36 Kuva 17. Lakimiehen kyselytuntien konsultaatiomalli 41 Kuva 18. Hämeenkyrön mallinnus varhaiskasvatuksen ja sosiaalipalveluiden yhteistyöstä 43 Kuva 19. LasSe-hankkeen kokonaisarvioinnin toteutuminen 47 Kuvio 20. Kuvio 21. Miten A-, B- ja C-moduuleja koskeva työskentely LasSe-hankkeessa on edistänyt lastensuojelutarpeen selvitystyötä kunnassanne? (N=31) 59 Millaista lastensuojelutarpeen selvitykseen liittyvä muutos on ollut mainittujen asioiden osalta toiminta-alueellanne aikavälillä 5/2013-5/2015? (N=31) 61

7 LOPPURAPORTTI 1 1 JOHDANTO Kunnallisen lastensuojelun kehittäminen Kaste-hankkeissa on ollut melko vähäistä. Väli-Suomen alueen kunnat viestittivät hanketta edeltävinä aikoina alueensa akuuttia lastensuojelun käytäntöjen kehittämistarvetta. Erityisesti kunnissa korostui lastensuojelutarpeen selvityksen sekä sijaishuollon kehittämistarpeet. Lastensuojelun kehittämistarve lisättiin Väli-Suomen alueelliseen toimeenpanosuunnitelmaan ja pikaisen kuntakartoituksen jälkeen sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos käynnisti hankesuunnittelun, joka kohdistettiin lastensuojelutarpeen selvitysvaiheeseen. Kehittäminen kohdistui lakisääteiseen lastensuojelutarpeen selvitykseen (lastensuojelulaki 417/2007, 26 ja 27 ). Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi tekemällään päätöksellä Kaste-rahoituksena valtionavustusta LasSe-Lastensuojelutarpeen selvittämisen kehittäminen Väli-Suomessa-hankkeelle euroa. Hanke toteutettiin Väli-Suomen viiden maakunnan Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Pirkanmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen viidenkymmenenyhdeksän kunnan alueella Väli-Suomen alueella asuu noin miljoonaa asukasta. Hankkeen valtionavustuksen perusteiksi hyväksyttiin euron kokonaiskustannukset ja LasSe-hanke oli niin kutsuttu pieni valtionavustushanke. Hanke organisoitiin laajuudestaan huolimatta ja aiemmista alueen Kaste-hankkeista poiketen yhden ison peruskunnan (Tampere) hallinnointiin ja maakunnallisten sosiaalialan osaamiskeskusten Pikassoksen, Verson ja SONet BOTNIAN yhteyteen. Hankehenkilöstö, projektijohtaja ja neljä maakunnallista projektikoordinaattoria, sijoittuivat osaamiskeskuksiin ja olivat koko hankealueen käytössä. Hankkeen toteuttamiseksi henkilöstöstä muodosti nk. maantieteellisesti hajautettu asiantuntijatiimi. LasSe-hanke rajattiin lastensuojelutarpeen selvitysvaiheeseen, jotta oli mahdollista paneutua erityisesti monialaisen työskentelyn, palveluohjauksen sekä lapsen kohtaamisen ja kuuntelemisen kysymyksiin. Lisäksi osassa hankekuntia tavoitteeksi asetettiin sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien tehtävänkuvien selkeyttäminen ja uudistaminen, jotta työnjako sosiaalitoimen sisällä olisi toimiva. Tavoitteena oli myös lisätä aihetta koskevaa tiedontuotantoa sekä tutkijoiden ja sosiaalityöntekijöiden vuoropuhelua lastensuojelusta. Hankkeessa toteutettiin mittava hankeaikainen raportointisuunnitelma osittain hanketyönä ja valtaosin yhteistyönä yliopistojen sekä alueen ammattikorkeakoulujen kanssa. Tutkija- ja hankeyhteistyöstä Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen Lastensuojelun tutkimus- ja kehittämishankkeen (LaskeTut) kanssa oli tuloksena myös yhteinen LasSe-hankkeen käytäntötutkimusta ja LaskeTut-hankkeen tutkijoiden akateemisen tutkimuksen elementtejä yhdistävä julkaisu Lapsikeskeinen, monialainen arviointi lastensuojelun asiakkuuden alkaessa -lastensuojeluilmoituksen ja lastensuojelutarpeen selvittämisen kehittäminen, joka julkaistiin vuoden 2015 lopussa. (THL, Petrelius, Hietamäki toim.) Alueen kaikilla kunnilla oli samat kehittämistavoitteet, mutta niiden oli mahdollista valita painopisteekseen kahdesta tavoitteesta (B- sosiaalityön sisäinen organisoituminen tai C- monialaisten verkostojen kanssa tehtävä yhteistyö) toinen, jonka äärelle toimijat erityisesti halusivat sitoutua omaa työskentelyään kehittämään ja tekemään kokeiluja uusista toimivimmista työskentelymalleista lastensuojelutarpeen selvityksen eri vaiheissa. Asiakkaan, lapsen, hänen perheensä ja läheistensä kohtaamisen ja osallisuuden vahvistaminen oli kaikille annettuna, koko hankkeen läpäisevänä tavoitteena.

8 LOPPURAPORTTI 2 LasSe-hankkeen tavoitteiden asettelulla, organisoitumisella ja valikoituneilla työskentelytavoilla kuten koulutus ja tiedon jakaminen, fasilitointi-työpajat, toimijoiden kohtauttamiset, kokemusasiantuntijoiden käyttö koulutuksissa ja työpajoissa, pyrittiin saamaan aikaan kestäviä toimintatapojen muutoksia, kirkastamaan ja selkeyttämään olemassa olevia hyviä toimintamalleja lastensuojelutarpeen arvioinnissa sekä vaikuttamaan lastensuojelun työntekijöiden sekä heidän yhteistyökumppaneittensa asennoitumiseen yhteiseen työskentelyyn lapsen ja hänen läheistensä kanssa. Tämä LasSe-hankkeen loppuraportti alkaa Kaste-ohjelman ja hankkeen tavoitekuvauksella. Raportin kolmas luku käsittelee organisoitumista, resursseja sekä toiminta- ja yhteistyöverkostoja. Neljännessä luvussa kerrotaan hankkeen yhteisistä sekä maakunnallisista tavoitteiden mukaisista tuotoksista ja tuloksista sekä mittavan hankeaikaisen raportointisuunnitelman toteuttamisesta. Viides luku sisältää viestintäsuunnitelman toteutumisen ja kuudennessa luvussa paneudutaan hankkeen arvioinnin kokonaisuuteen. Arviointiluku 6 perustuu sekä ohjausryhmän että maakunnallisten toimijoiden väli- sekä loppuarviointitilaisuuksissa tuottamien aineistojen yhteenvetoihin. Lopuksi tehdään johtopäätökset. Raportin tekstiosaan on linkitetty useita hyperlinkkejä suoraan hankkeen aineistosivuille, jotka sijaitsevat sosiaalialan osaamiskeskus Pikassoksen kotisivujen yhteydessä. Hyperlinkit ovat käytettävissä vain raportin sähköisessä versiossa ja edellyttävät lukiessa internet- yhteyttä. LasSehankkeen aineistosivuilla on myös koottuna muuta materiaalia, johon pääsee helposti tutustumaan osoitteesta Raportin liitteiksi on koottu useampia matriisimuotoisia yhteenvetoja hankkeen toiminnasta, kuten esimerkiksi. toteutuneet koulutukset ja hankkeessa tuotetut opinnäytetyöt. Kiitämme koko LasSe-tiimin puolesta tuloksellisesta ja sitoutuneesta kehittämiskumppanuudesta kaikkia LasSe-Lastensuojelutarpeen selvittämisen kehittämiseen osallistuneita Väli-Suomen kuntien, kuntayhtymien sekä yhteistoiminta-alueiden lastensuojelun sosiaalityön toimijoita, johtoa ja yhteistyöverkostojen aktiivisia osallistujia, ohjausryhmän jäseniä, oppilaitosten ja järjestöjen yhteistyökumppaneita, opinnäytteitä hankkeeseen tehneitä ja siinä harjoittelunsa suorittaneita opiskelijoita, sosiaalialan osaamiskeskuksia sekä valtakunnallisia yhteistyökumppaneita Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksella ja sosiaali- ja terveysministeriössä. Lopuksi suuri kiitos kehittämistyöhön osallistuneille rohkeille asiakkaille, kokemusasiantuntijoille, lapsille, nuorille sekä vanhemmille, jotka annoitte äänenne kuulua hankkeen eri vaiheissa ja panostitte yhteisen laadukkaan ja riittävän, asiakasta osallistavan lastensuojelun tarpeen selvittämisen kehittämiseen Väli-Suomessa..

9 LOPPURAPORTTI 3 2 KASTE-OHJELMA JA LASSE-HANKKEEN TAVOITTEET Kaste-ohjelma ( on sosiaali- ja terveysministeriön pääohjelma, jonka avulla johdetaan ja uudistetaan suomalaista sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Kaste-ohjelmassa määritellään 1. Sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteet sekä 2. Kehittämisen ja valvonnan painopisteet ja niiden toteuttamista tukevat uudistus- ja lainsäädäntö-hankkeet, ohjeet ja suositukset. Kaste -ohjelman keskeisinä päätavoitteina oli lisätä osallisuutta ja vähentää syrjäytymistä, lisätä terveyttä ja hyvinvointia, sekä parantaa palveluiden laatua, vaikuttavuutta, saatavuutta ja kaventaa alueellisia eroja. Toisen Kaste -ohjelman tavoitteena on ollut kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja sekä järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet ja palvelut asiakasta kuunnellen. Kuva 1. Kaste -ohjelman ( ) tavoitteet ja osaohjelmat ( Kaste-ohjelman toimeenpanosuunnitelmassa painopistettä siirrettiin ongelmien hoidosta fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin aktiiviseen edistämiseen ja ongelmien ehkäisemiseen koko väestössä. Ohjelman tavoitteisiin vastattiin kuudella toisiaan täydentävällä osaohjelmalla: 1. Riskiryhmien mahdollisuutta osallisuuteen hyvinvointiin ja terveyteen parannetaan. 2. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja uudistetaan. 3. Ikäihmisten palvelujen rakennetta ja sisältöä uudistetaan. 4. Palvelurakennetta ja peruspalveluja uudistetaan. 5. Tieto ja tietojärjestelmät saatetaan asiakkaiden ja ammattilaisten tueksi. 6. Johtamisella tuetaan palvelurakenteen uudistamista ja työhyvinvointia.

10 LOPPURAPORTTI 4 LasSe-hanke osana LastenKaste-osaohjelman kehittämistä LasSe-Lastensuojelutarpeen selvityksen kehittäminen Väli-Suomessa-hanke oli osa toisen valtakunnallisen Kaste-ohjelman ( ) toimeenpanosuunnitelman Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja uudistetaan-osaohjelmaa. Osaohjelmassa LasSe-hanketta koski erityisesti toimenpide 5: Vahvistetaan ehkäiseviä ja varhaisen tuen palveluja sekä kehitetään lastensuojelutyötä. LastenKaste-osaohjelman LasSe-hanketta koskevana kärkenä painotettiin toimeenpanosuunnitelmassa lastensuojelutarpeen monialaisen selvittämisen menetelmien kehittämistä. Lastensuojelun kehittämisessä tarkennettiin tavoitteeksi erityisesti lasten, nuorten ja perheiden osallisuutta tukevien työmenetelmien kehittämiseen keskittymistä. LasSe-hankkeen tavoitteet Hanke rajattiin lastensuojelutarpeen selvitysvaiheeseen, jotta oli mahdollista paneutua monialaisen työskentelyn, palveluohjauksen sekä lapsen kohtaamisen ja kuuntelemisen kysymyksiin. Tavoitteena oli lisäksi sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien tehtävänkuvien selkiyttäminen ja uudistaminen osassa hankekuntia, jotta työnjako sosiaalitoimen sisällä olisi toimiva. Tavoitteena oli myös lisätä aihetta koskevaa tiedontuotantoa sekä tutkijoiden ja sosiaalityöntekijöiden vuoropuhelua lastensuojelusta. Oletuksena oli, että hyvin toimiva lastensuojelutarpeen selvitys olisi hyödyllinen ennen kaikkea asiakkaalle, joka saa tarvittaessa palveluohjausta ja/tai yksilöllisen arvion lastensuojelun tarpeesta. Tiiviisti ilmaistuna lastensuojelutarpeen selvityksen kehittämisellä pyrittiin seuraaviin tavoitteisiin: A) Lasten kohtaaminen ja kuuleminen lastensuojelutarpeen selvitysprosessin yhteydessä on vahvistunut ja asiakasperheiden osallistumista lastensuojelu-tarpeen selvitysprosessiin on mahdollista arvioida ja verrata selkeän tiedontuotannon avulla. B) Sosiaalityön sisäiset menettelytavat lastensuojelutarpeen selvittämisessä ovat tutkitusti tarkentuneet sekä päätöksenteko lastensuojeluasiakkuuden aloittamisesta ja palveluohjauksesta on selkiytynyt. On yksilöity tilanteita ja asioita, jotka lastensuojelun tarvetta selvitettäessä ovat osoittautuneet vaikeiksi ja etsitty niihin ratkaisuja. C) Ammatillisen verkoston roolit ja toimintatavat ennen lastensuojelutarpeen selvityksen käynnistymistä, selvityksenteon aikana ja selvityksen jälkeen ovat kehittyneet ja kirkastuneet sekä edelleen kehittämistä vaativat ongelmat dokumentoitu jatkotoimia varten. Sosiaalityöntekijöiden ja lastensuojelun muiden asiantuntijoiden vuoropuhelu on vahvistunut hankkeen aikana syntyneen tukirakenteen myötä. Keskeinen osa hankkeen toimintaa oli poikkeuksellisen mittava Raportointisuunnitelman 1 toteuttaminen, joka nivoutui hankkeen tavoitteiden toteuttamiseen ja toimeenpanoon 1 Raportin hyperlinkkien käyttö edellyttää koneen liittämistä internettiin. Aineistot löytyvät myös osoitteesta

11 LOPPURAPORTTI 5 3 HANKKEEN ORGANISOITUMINEN Hankealue muodostui Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Pirkanmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen maakunnista ja niiden viidestäkymmenestäyhdeksästä kunnasta, joiden yhteenlaskettu väestöpohja on noin miljoona asukasta. Hanketta hallinnoi Tampereen kaupunki, joka osti hankekoordinaation ja -johtamisen ostopalvelusopimuksella osaamiskeskus Pikassokselta. Viereisestä kuvasta näkyy hankekokonaisuuteen kuuluneet maakunnat ja kunnat sekä suurimmat kaupungit. LasSe-hanke käynnistyi , jolloin Pikassos käynnisti hankesuunnitelman mukaisen alkukartoituksen. Se toteutettiin lähettämällä hankekunnille sähköisenä kysely kuntien lastensuojelutarpeen selvityksen nykytilasta ja kuntien näkemyksistä omista kehittämistarpeistaan sekä tärkeimmästä painopisteestään. Nykytilan kartoitus loi ajantasaisen pohjan hankekuntien tarpeista ja odotuksista hankkeen työskentelyn pohjaksi Nykytilan kartoitus 2013 Projektijohtajan aloittaessa työssään käynnistyi hanketyö kuntien kanssa alkaen. Maakuntien osaamiskeskuksiin (Pikassos, SONetBOTNIA, Verso) sijoittuneet projektikoordinaattorit aloittivat työskentelynsä pääosin alkaen. Poikkeuksena tästä oli Pirkanmaan-Kanta-Hämeen projektikoordinaattori, joka aloitti osa-aikaisesti jo Vaasa Seinäjoki Tampere Lahti

12 LOPPURAPORTTI 6 Seuraavassa kuvassa on kuvattuna LasSe-hankkeen kokonaisuuden organisoituminen: Kuva 2. Väli-Suomen LasSe-hankkeen organisoituminen Sosiaali- ja terveysministeriö kantoi LastenKaste -osaohjelmasta strategisen ja Terveyden ja hyvinvoinninlaitos operatiivisen vastuun. THL:n osaohjelman toimeenpanovastuuseen sisältyi asiantuntijatuen antaminen sen osana toimiville valtionavustushankkeille. Hankkeen valvojana toimi sosiaalineuvos Marjo Lavikainen Sosiaali- ja terveysministeriöstä ja operatiivisesta tuesta ja ohjauksesta vastasi THL:n LastenKaste -osaohjelman vastaava koordinaattori kehittämispäällikkö Arja Hastrup. Tampereen kaupunki toimi Väli-Suomen LasSe- kehittämishankkeen hallinnoijakuntana siten, että kaikki yleiseen osaan liittyvät toiminnot järjestettiin Tampereen kaupungin toimesta. Hallinnoijan edustajina ja yhteyshenkilöinä hankkeesta vastasivat alkuvaiheessa sosiaalipalvelupäällikkö Maria Päivänen ja tilaajapäällikkö Taru Kuosmanen, myöhemmin lasten ja nuorten kasvun tukemisen vs. tilaajapäällikkö Maria Päivänen. Sosiaalialan osaamiskeskukset tukivat vahvasti hanketyöskentelyä. Pikassoksen toimitusjohtaja Kristiina Laiho vastasi hankkeen hallinnollisesta ohjauksesta ja projektijohtajan työn taustatuesta. SONet BOTNIAn kehitysjohtaja Arto Rautajoki sekä Verson johtaja Juha Luomala vastasivat LasSehankkeen henkilöstön hallinnointiin liittyvistä asioista omien osaamiskeskuksensa osalta. Lisäksi kaikkien osaamiskeskusten erityissuunnittelijat, suunnittelijat ja kehittämispäälliköt tukivat sekä tarjosivat runsaasti apuaan hankkeen henkilöstölle

13 LOPPURAPORTTI 7 Palveluntuottajien, muiden kuntien ja osapuolten tuottamista palveluista sovittiin erillisillä sopimuksilla Tampereen kaupungin ja osaamiskeskusten kesken. Väli-Suomen Kaste-aluejohtoryhmä valvoi ja seurasi kokouksissaan sekä säännöllisesti pidettävissä alueen kaikkien Kaste-hankkeiden arviointitilaisuuksissa hankkeen etenemistä alueellisen toimeenpanosuunnitelman mukaisesti. Aluejohtoryhmä kokoontui hankeaikana kuusi kertaa. Projektijohtaja osallistui kokouksiin ja toimitti yhteenvedot hankkeen etenemisestä etukäteen osallistujille. LasSe -hankkeen etenemistä ja tavoitteiden toteutumista seurattiin sekä arvioitiin aluejohtoryhmässä myös säännönmukaisten projektijohtajan koosteiden esittelyn muodossa. Hankkeessa mukana olleet kaupungit, kunnat, kuntayhtymät ja yhteistoiminta-alueet Rahoituspäätöksen mukaisella resurssilla LasSe-hankkeeseen oli mahdollista palkata projektijohtaja ja neljä maakunnallista projektikoordinaattoria. Tampereen kaupunki, Väli-Suomen osaamiskeskukset Pikassos, Verso ja SONet BOTNIA tekivät yhteistoimintasopimuksen projektijohtajan ja neljän projektikoordinaattorin tehtävien hoitamisesta Väli-Suomen aluejohtoryhmän tekemän suunnitelman mukaisesti. Osaamiskeskusten alueilla toimineet hankekunnat ja niiden muodostamat yhteistoiminnalliset kokoonpanot on esitelty liitteessä Resurssit Rahoitus ja talous Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan Kaste-alueille myönnettiin rahoitusta vuosittain yhdelle isolle hankkeelle ja muutamalle pienelle hankkeelle. LasSe-hankekokonaisuus oli niin sanottu pieni hanke. Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi hankkeelle valtionavustusta euroa. Kuntien omarahoitusosuus hankkeen kustannuksista oli 25 % eli euroa. Hankkeen kokonaiskustannuksiksi hyväksyttiin euroa. Henkilöstö LasSe-hankkeen toteuttamisesta ja johtamisesta vastasi Väli-Suomen alueella projektijohtaja, joka oli lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelujen vahva substanssiosaaja sekä projekti- ja verkostotyön asiantuntija. Hänen vastuualueitaan olivat myös maakunnallisen sekä alueellisen kehittämistyön tukeminen, kehittämistyön pysyvien rakenteiden ja jatkotoimien suunnittelu sekä tarpeellisiin kehittämistarpeisiin reagoiminen. Projektijohtaja verkostoi hankkeessa mukana olevat keskeiset toimijat yhteiseen oppimisprosessiin. Hän vastasi myös hankkeen asianmukaisesta raportoinnista ja ohjausryhmän toiminnan koordinoinnista. Hän edusti hanketta ja verkotti sitä valtakunnalliseen yhteistyöhön. Projektijohtaja vastasi myös hankkeen sisäisen yhteistyön ja projektikoordinaattoreista muodostuneen, hajautetun asiantuntijatiimin työskentelyn koordinoinnista, sujuvasta viestinnästä, tiimin yhdenmukaisesta informoinnista sekä työkokousten ja hankkeen yhteisten koulutusten organisoimisesta. Projektijohtaja sijoittui sosiaalialan osaamiskeskus Pikassokseen. Pikassos samoin kuin SONet BOTNIA ja Verso tarjosivat kehittämistyön asiantuntijaorganisaationa projektijohdolle sekä kehittäjätyöntekijöille työyhteisöt, joissa kaikkien työntekijöiden asiantuntemus oli hyödynnettävissä ja joissa työyhteisö osallistui hankkeen tukemiseen.

14 LOPPURAPORTTI 8 Seuraavassa taulukossa on yhteenveto hankkeen työntekijöistä sekä heidän työskentelyaikansa: Hankehenkilöstö Nimike Toimialue Aika Tytti Rantanen, YTM Kirsi Koponen, sosionomi YAMK projektijohtaja projektikoordinaattori Väli-Suomi Pikassos Kanta-Häme Pirkanmaa Pikassos Pamela Antila, FM projektikoordinaattori Pohjanmaa SONetBOTNIA % % % % % % Päivi Kaski, YTM projektikoordinaattori Päijät-Häme Sirpa Tuomela- Jaskari, YTM projektikoordinaattori Verso Etelä-Pohjanmaa SONetBOTNIA % % Taulukko 1. Yhteenveto hankehenkilöstön työskentelyajoista Projektikoordinaattorit sijoittuivat eri puolille Väli-Suomea. Heillä oli sekä alueellisia, että sisällöllisiä vastuutehtäviä. Kokeneina kehittäjinä ja osaajina projektikoordinaattorit vastasivat omalta osaltaan hankkeen tavoitteiden mukaisesta toiminnasta sekä talousarviossa pysymisestä. Heidän tehtäviinsä kuului toimittaa sovitusti projektijohtajalle tarvittavat kirjalliset selvitykset sekä toimintaraportit omalta alueeltaan. Tärkeäksi tehtäväksi muodostui myös kaikkien tasavertainen osallistuminen tiimin jäsenenä kehittämisprosessien suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin niin alueellisella kuin koko hankealueen tasolla. Kaikkien hanketyöntekijöiden liikkuessa koko Väli-Suomen alueella, mikään maakunta ei ns. omistanut työntekijäänsä, vaikka työntekijä sijoittui maakuntaan. Tällä rakenteella mahdollistettiin viiden hanketyöntekijän vahvan erityisosaamisen tehokas hyödyntäminen koko hankealueella. Pohjanmaan hanketyöntekijällä oli lisäksi sekä sujuva ruotsin- että suomenkielentaito, koska hankealueella oli kymmeniä tuhansia äidinkielenään ruotsia puhuvia asukkaita. Hankehenkilöstöstä muodostui niin sanottu hajautettu asiantuntijatiimi, jonka jokaisella jäsenellä oli vastuullaan sekä oman maakuntansa kehittämisprosessien edistäminen kaikille yhteisten tavoitteiden mukaisesti että koko hanketason yhteisiä kehittämiskokonaisuuksia. Työskentelyn edetessä jokaisen hankealueen hanketyöskentelyn seurauksena syntyi saman tyyppisiä tuotoksia myös koko hanketason prosesseihin. Oli hyvä, että tuotosten koontivastuut oli tarkennettu toimintasuunnitelmavaiheessa, jotta kokonaisuuksien koordinaatio ja raportointi toteutui keskitetysti. Hanketiimi tapasi säännöllisesti noin kerran kuukaudessa pääsääntöisesti Tampereella osaamiskeskus Pikassoksen tiloissa ja lähes joka toinen viikko virtuaalisesti ACP-neuvotteluyhteyden välityksellä. Lisäksi projektijohtaja tapasi kaikki projektikoordinaattorit yksilöllisten ohjauskäyntien

15 LOPPURAPORTTI 9 merkeissä keväällä ja syksyllä Tiimin jäsenten väliset sähköposti- ja puhelinyhteydet olivat lähes päivittäisiä. Hankkeessa toteutettiin maakunnallisia työpajoja ja koulutusluontoisia kokonaisuuksia, mutta myös kaikkien Väli-Suomen hanketoimijoiden yhteisiä kokoontumisia. Selvitykset, kokeilut, koulutus- ja työpajakeskustelut ja muut kehittämistoimet dokumentoitiin ja dokumenttien pohjalta laadittiin selvityksiä ja julkaisuja sekä toteutettiin jatkuvaa itsearviointia. Hanke toteutti pääosin hankesuunnitelmaan ja tarkennettuun toimintasuunnitelmaan kirjatut prosessit ja vastasi tuotosten syntymisestä. Näin alueilla voitiin keskittyä lastensuojelutarpeen selvitysvaiheen kehittämiseen. Projektijohtaja ja projektikoordinaattorit osallistuivat hankeaikana liitteeseen 3 koottuihin koulutuksiin, seminaareihin ja yhteistyökokouksiin. Ohjausryhmä Hanketta ohjasi, suuntasi ja valvoi ohjausryhmä, johon oli kutsuttu edustus jokaisesta Väli-Suomen maakunnasta. Ohjausryhmä ohjasi, kehitti ja arvioi hankkeen toimintatapoja ja sisältöä. Ohjausryhmän tehtävänä oli seurata kustannusarviossa pysymistä ja edistää yhteistyötä hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi ja tuotosten hyödyntämiseksi. Ohjausryhmän tehtävänä oli huolehtia siitä, että jokainen hankkeen rahoitukseen osallistuva taho sai vastinetta panostukselleen. Ohjausryhmän kokoonpano, siinä tapahtuneet hankeaikaiset muutokset sekä kokoontumiskerrat on esitetty liitteessä Hankkeen toimijaverkosto Tampereen kaupunki osallistui rajatusti kehittämistoimiin. Sosiaalialan osaamiskeskusten yhdyshenkilöt ja muu asiantuntijat loivat hankkeelle tärkeän ja tukevan toimijaverkoston. Hankkeessa hyödynnettiin olemassa olevia maakunnallisia verkostorakenteita, jotka olivat toiminnassa ja vahvistuivat jo aiemmissa Väli-Suomen lasten- ja nuorten Kaste-hankkeissa. LasSehankkeen keskeisimpiä toimijoita olivat kuntien sosiaalityön yksiköt ja niiden yhteistyökumppanit erityisesti peruskoulut ja toisen asteen oppilaitokset, oppilashuoltoryhmät, neuvolat, varhaiskasvatuksen yksiköt, terveydenhuollon yksiköt, nuorisotyön organisaatiot, poliisilaitokset, sosiaalipäivystysyksiköt sekä lasten ja nuorten palveluja tuottavat järjestöt. Erittäin keskeistä oli myös hankekuntien sekä sosiaalialan tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden yhteistyö. Oppilaitosyhteistyö ja hankeaikainen tiedontuotanto Oppilaitosyhteistyö rakentui pääosin opinnäytetöiden ja opiskelijaharjoitteluohjauksien kautta. Oppilaitoksille, Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen yhteiskuntatieteellisiin sosiaalityön opetusyksiköihin sekä hankealueen kaikille ammattikorkeakouluille (TAMK,HAMK, SeAMK, LAMK sekä NOVIA ja VAMK ja Chydenius-instituutti) lähetettiin yhteistyötarjous-kirje tammikuussa 2014, jossa tarjottiin oppilaitoksen ja hankkeen välisenä yhteistyönä opinnäytetöiden aiheita, harjoittelujaksojen toteuttamista ja muuta soviteltavaa yhteistyötä. Hankkeeseen liittyvän mittavan raportointisuunnitelman toteuttamisen tueksi yhteistyöhön kutsuttiin ja lupautuivat Tampereen yliopiston sosiaalityön professori Tarja Pösö, Tampereen ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelman lehtori, KT Anssi-Pekka Udd, Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen erityissuunnittelija Mikko Oranen sekä Pikassoksen suunnittelija YTT Minna Niemi sekä LasSe-hankkeen projektijohtaja Tytti Rantanen. Tarvittaessa ryhmään osallistuivat myös hankkeen projektikoordinaattorit sekä osaamiskeskusten henkilöstö.

16 LOPPURAPORTTI 10 Hankkeen alkuun pyydettiin yhteiseen tiedontuotannon ja tutkimusmenetelmälliseen konsultointiin ja ohjaamiseen mukaan lastensuojelun tutkijoita. Tampereen Yliopistosta tutkijayhteistyötapaamisissa olivat mukana tohtorikoulutettavat Rosi Enroos, Emma Vanhanen, Tarja Vierula ja Jenni-Mari Räsänen. Tutkijaryhmä haki tutkimusrahoitusta Kunnalliselta kehittämissäätiöltä käytännön- ja akateemisen tiedontuotannon yhteisyöhankkeeseen, jota ei kuitenkaan myönnetty. Osa tutkijoista kuitenkin kommentoi hankkeen toteuttamien kyselyjen rakenteita ja osallistui luennoimalla pienempiin koulutuksiin hankkeen aikana. Hankkeessa oli sen toiminta-aikana viisi opiskelijaa suorittamassa opintoihinsa liittyviä palkattomia käytännönharjoitteluja. Opiskelijat olivat pääsääntöisesti AMK -sosionomitutkintoa suorittavia, yksi heistä oli Jyväskylän yliopiston sosiaalityön pääaineopiskelija. Harjoittelupaikat jakautuivat koko hankealueelle, samoin kuin opiskelijoiden ohjaus koordinaattoreille ja projektijohtajalle. Opiskelijat tekivät kaikki oppimistehtävänään jonkin LasSe -hankkeen raporteista tai osallistuivat niiden tuottamiseen. Yhteistyö oppilaitosten ja yliopistojen kanssa vankentui entisestään myös harjoittelunohjausten kautta ja kuulimme kiitoksia siitä, että tarjosimme näin monelle opiskelijalle mahdollisuuden tutustua ja osallistua hankkeen kehittämistyöhön. Opiskelijoiden työpanos hankkeen raportointisuunnitelman, ideointien ja käytännön kehittämisprosessien avustajina oli hankkeelle erittäin hyödyllistä ja suureksi avuksi. Liitteessä 7 on yhteenveto hankkeessa harjoittelunsa suorittaneista opiskelijoista. Liitteessä 8 on koottuna kaikki hanketyön lomassa tehdyt raportit ja selvitykset, joiden kirjoittamiseen ja kokoamiseen myös opiskelijat osallistuivat hankeaikaisen tiedontuotannon yhteydessä. Kaikki valmiit selvitykset, raportit ja opinnäytetyöt ovat koottuna sähköisinä LasSe-hankkeen aineistosivuille jonne ne täydennettiin välittömästi valmistumisensa jälkeen hanketoimijoiden ja kiinnostuneiden luettaviksi. Alueelliset yhteistyökumppanit ja -verkostot Hankealueilla oli erilaisia yhteistyöverkostoja ja hankeyhteistyö kiinnittyi kunkin alueen intressien ja olemassa olevien yhteistyöverkostojen mukaisesti hieman erilaisiin kumppanuuksiin. Etelä-Pohjanmaalla hankkeessa painottui yhteistyöverkostojen ja lastensuojelun yhteistyön kehittäminen, joten alueellista hanke-, järjestö-, oppilaitos ja kehittämisyhteistyötä tarkasteltiin aiemmin muodostuneessa toimivassa verkostossa SeAMK:n, SeAMK:n täydennyskoulutuskeskuksen, kehittämishankkeiden, SONet BOTNIAn, perusterveydenhuollon ja terveyden edistämisen yksikkö Aksilan sekä SOSTE ry:n verkostotapaamisissa. Yhteisiä tapaamisia ja yhteistyömalleja luotiin ja toteutettiin SOS II- Väli-Suomen aikuissosiaalityön kehittämishankkeen sekä KiTi- Kirjaamisen ja dokumentoinnin kehittäminen sosiaalipalveluissa Kanta-Hämeen alueella -hankkeen kanssa sekä lasten, nuorten ja perheiden järjestöjen sekä niihin liittyvien hankkeiden kanssa. Pirkanmaalla ja Tampereella korostui asiakasosallisuuden lisäämisen elementit, joten LasSehanke teki yhteistyötä Tampereen kaupungissa toimineiden Pesäpuu ry:n Lähemmäs- ja Voikukkia-hankkeiden kanssa. Uutena ja hanketavoitteisiin liittyvänä yhteistyönä käynnistyi koko Väli-Suomen alueella yhteistyö lapsen kaltoin kohtelun tunnistamiseksi ja toimintaohjeiden laatimiseksi. Hankealueella LasSehanke osallistui yhteistyöhön osaamiskeskus Verson koordinoiman Päijät-Hämeen turvallisuusverkoston sekä sen yhtenä keskeisenä toimijatahona olevan Lahden ensi- ja turvakotiyhdistyksen kanssa, Tampereen yliopistollisen keskussairaalan (TAYS), Sisä-Suomen poliisin ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyöryhmän kanssa sekä osallistui työryhmiin, jotka laativat toimintaohjeita lasten pahoinpitelyyn ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön puuttumiseksi erityisesti Päijät-Hämeessä ja Pohjanmaalla sekä Pirkanmaalla. Myös Etelä-Pohjanmaalla laadittiin omat toimintaohjeet hankeaikana.

17 LOPPURAPORTTI 11 Valtakunnalliset yhteistyöverkostot LastenKaste-projektijohtajien tapaamiset olivat tärkeitä hankkeen operatiivisen ja ajoittain strategisenkin ohjauksen ja neuvonnan näkökulmasta. Tapaamisissa olivat läsnä valtakunnan kaikkien lasten, nuorten ja perheiden palveluita kehittävien hankkeiden projektijohtajat sekä Sosiaalija terveysministeriöstä LastenKaste- hankkeiden yhteinen valvoja sekä Terveyden-ja hyvinvoinninlaitoksen monialainen Lapsi- ja perhepalveluiden osaston operatiivisessa vastuussa oleva työryhmä puheenjohtajanaan hankekoordinaatiosta vastaava kehittämispäällikkö. LastenKaste lastensuojelun oppimisverkosto oli osa Kaste- ohjelman ( ) lasten, nuorten ja perheiden osaohjelman toimeenpanoa. Tavoitteena oli tukea lastensuojelun monialaista toimintaa ja kehittämistä sekä yhteistyötä kuntien, järjestöjen, seurakuntien ja muiden toimijoiden kanssa. Verkosto tuki vaikuttaviksi todettujen lastensuojelun käytäntöjen ja toimintamallien levittämistä ja juurruttamista, jossa keskityttiin erityisesti lastensuojelutarpeen selvitysvaiheeseen ja lastensuojelussa tehtäviin arviointeihin. Verkosto vahvisti omalta osaltaan lasten, nuorten ja perheiden osallisuutta lastensuojelussa ja sen kehittämisessä. LastenKaste lastensuojelun oppimisverkosto keskittyi hankeajan tukemaan, jakamaan ja käymään valtakunnallista dialogia LasSehankkeen tavoitteiden mukaisista teemoista. Verkosto toteutti hankkeen toiminta-aikana kahdeksan valtakunnallista lastensuojelun tarpeen selvittämisen kehittämiseen liittyvää reflektio- ja keskusteluareenaa. Nämä verkostotapaamiset ohjasivat hankkeen tavoitteiden mukaista toimintaa ajankohtaisimpien lastensuojelun tarpeen selvittämiseen painotusten suuntaan. Hankkeen henkilöstö ja hankealueen vapaaehtoisesti valikoituneet toimijat (2/maakunta) osallistuivat kaikkiin oppimisverkoston tapaamisiin. LaskeTut- Lastensuojelun kehittämis- ja tutkimushanke oli Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen Lasten, nuorten ja perheiden palvelut -yksikön toteuttama kokonaisuus, jonka tavoitteena oli vahvistaa lastensuojelun ammattilaisten ja lastensuojelun ilmoitusvelvollisten tietoja ja välineitä yhteistyön toteuttamiseen ja tietojenvaihtoon. Tavoitteena oli myös, että lastensuojelun palvelujärjestelmän toimivuudesta ja vaikutuksista kertyisi tutkimukseen perustuvaa tietoa. LasSe- ja LaskeTut- hankkeiden yhteistyö toteutui tutkimushankkeen kolmannen osahankkeen puitteissa, jonka tavoitteena oli lastensuojelututkimuksen ja sen koordinaation vahvistaminen. LasSe-hanke tuotti myös toiminnastaan kertynyttä kokemustietoa LaskeTut-hankkeen ensimmäisessä osahankkeessa tehtävään yhteistyötä koskevaan oppaaseen ja siitä tehtävän verkkokoulutuksen sisältöön kommentoimalla luonnosversioita. LasSe-hankkeessa pidettiin yllä yhteistyösuhdetta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lastensuojelun tutkimus- ja kehittämisohjelman tutkijoihin. Loppuvuodesta 2014 yhteistyö tiivistyi ja konkretisoitui, kun erikoistutkijat Päivi Petrelius ja Johanna Hietamäki ideoivat ja tuottivat käytännön kehittämistyön rakennetta ja sisältöä ohjaavaa tutkimustietoa hanketyön tueksi. Myöhemmin keväällä Päijät-Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan projektikoordinaattorit avustivat LasKeTut-ohjelman lastensuojeluilmoituksiin liittyvän tutkimuksen haastatteluaineiston kokoamisessa. Hankkeiden yhteistyönä kirjoitettiin Lapsikeskeinen, monialainen arviointi lastensuojelun asiakkuuden alkaessa -lastensuojeluilmoituksen ja lastensuojelutarpeen selvittämisen kehittäminen -niminen LaskeTut-hankkeen toimittama yhteisartikkelijulkaisu, johon koottiin lastensuojelutarpeen arviointia koskevaa kansainvälistä tutkimustietoa ja reflektoitiin LasSe-hankkeen kehittämistyössä kertynyttä tietoa ja saatuja kokemuksia tätä teoriataustaa vasten. Julkaisun ilmestyi sähköisessä muodossa THL:n Työpapereita-julkaisusarjassa vuoden 2015 lopussa.

18 LOPPURAPORTTI 12 4 HANKKEEN TUOTOKSET JA TULOKSET 4.1 LasSe-hankkeen toiminta Väli-Suomen alueella Hankkeen toiminnallinen kokonaisuus koostui kolmen edellä mainitun tavoitteen mukaisesta kehittämismoduulista. Kaikki kunnat osallistuivat kehittämistoimiin, jotka koskivat (A) asiakkaiden kohtaamisen ja kuulemisen vahvistamista. Lisäksi hankekunnat valitsivat painopisteekseen joko sisäisten menettelytapojen edistämisen moduulin B tai ammatillisen verkoston toimintatapojen ja roolien kehittämisen moduulin C. Hankkeeseen osallistuneet kunnat valitsivat lisäksi kehittämistoimia sekä B:stä että C:stä, mutta tällöin niiden täytyi yksilöidä kehittämistoimet moduulien sisällä. Jokainen hankkeen puitteissa järjestetty koulutusluontoinen tilaisuus oli avoin kaikille hankekunnille. Liitteen 5 matriisissa on esitetty maakuntien tasolla yleisin alkukartoituksen mukainen kuntien valinta LasSe-hankkeen kehittämiskärjistä. Loppuraportin liitteenä olevassa Nykytilan kartoitus- selvityksen raportissa on tarkemmin eriteltynä myös yksittäisten kuntien toiveita omien lastensuojelutarpeen selvityksiensä kehittämisen painopisteiksi. Nykytilan kartoitus 2013 Hankkeen toimintasuunnitelman mukaisesti, työskentely kaikkien moduulisisältöjen osalta käynnistyi hanketasoisilla, kaikille toimijoille yhteisillä koulutuksilla. LasSe-hankkeessa järjestettiin kymmenen koulutuskokonaisuutta. Kaikilla hankealueen toimijoilla oli mahdollisuus osallistua koulutuksiin ja niistä suurin osa toistettiin joko joka maakunnassa tai vähintäänkin kahdessa alueellisesti keskeisessä maakunnassa, niin, että hankealueen kaukaisimmistakin kunnista matka koulutuspaikkakunnalle oli kohtuullinen. Isommat koulutuskokonaisuudet toteutettiin myös ruotsinkielisinä. Koulutuksiin osallistui yhteensä LasSe-hankealueen toimijaa. Liitteeseen 9 on koottu kaikki hankkeen järjestämät yhteiset koulutukset, niiden ajankohdat sekä osallistujamäärät. Erityisesti maakunnallisten työpajatyöskentelyiden rakenteissa ja sisällöissä korostettiin jokaisen osallistuvan hankekunnan oman lastensuojelun tarpeen selvitysvaiheen kehittämistä kunnan valitseman painopistealueen mukaisesti (moduulit A, B ja C). Projektikoordinaattorit aloittivat ja lopettivat työskentelynsä oman alueensa kuntakierroksilla, joiden tavoitteena oli erityisesti tuottaa kunnissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden ja yhteistyöverkostojen näkemyksiä sekä konkreettisia toiveita hanketyöskentelyn toteuttamisesta ja lopuksi varmistaa sovittujen yhdessä kehitettyjen työtapojen juurtumista työkäytäntöihin. Hankkeen toiminta-alueella toteutui useita koko Väli-Suomen tasoisia sisältöprosesseja, joiden tuottamiseen osallistui koko hankehenkilöstö. Koordinaation sujumiseksi teimme kuitenkin työnjakoa niin, että vastuut kokonaisuuksien seurannasta ja toimeenpanosta sekä raportoinnista painottuivat enemmän joko yksittäisen projektikoordinaattorin tai koordinaattoriparin tehtäväksi. Projektijohtaja vastasi kokonaisuuden koordinaatiosta ja ohjauksesta jokaisen sisältöprosessin osalta. Tavoitteiden mukaisesti toteutettiin useita koko hankealuetta koskevia sisältöprosesseja, joiden tuotoksia on kuvattu seuraavissa yhteenvedoissa. 4.2 Asiakasosallisuus, asiakkaiden kokemukset ja kannanotot LasSe-hankkeen ohjausryhmän toimeenpanemassa ja sosiaalialan osaamiskeskus Pikassokselta tilaamassa selvityksessä tarkastellaan asiakkaiden raportoimia kokemuksia sekä sosiaalityön am-

19 LOPPURAPORTTI 13 mattilaisten näkemyksiä lastensuojelutarpeen selvityksistä ja asiakkaiden osallistumismahdollisuuksista. Raportti laadittiin siksi, että edellä mainitut kokemukset ja näkemykset sekä LasSehankkeen erilaisten kokeilujen opit tulisivat huomioon otetuksi lapsiperheitä koskevien sosiaalipalvelujen kehitystyössä. Tavoitteena oli myös laatia ehdotuksia, jotka edesauttaisivat asiakaspalautejärjestelmän kehittämistä sosiaalipalveluissa. Selvitys perustui pääosin hankkeen vuosina 2014 ja 2015 toteuttamiin asiakaskyselyihin ja niistä raportoituihin toteutuksen yksityiskohtiin. Lisäksi analysoitiin LasSe-hankkeessa dokumentoituja, asiakasosallisuutta koskevia työpajoja, joihin lastensuojelutarpeen selvityksiä tekevät työntekijät osallistuivat. Vuosien 2014 ja 2015 asiakaskyselyjen vastausprosentit olivat alhaisia, eikä niiden perusteella voida tehdä yleistyksiä. Kyselyihin vastasi yhteensä 108 asiakkaasta ja heistä noin 50 antoi kirjallista palautetta. Näin syntynyt laadullinen aineisto oli tärkeä ja analysoinnin kannalta mielekäs. Asiakkaat antoivat heille tehdystä lastensuojelutarpeen selvityksestä myös yleisarvosanan. Tässä selvityksessä tarkastelu kohdistui siihen, millaisia olivat a) hyvän/kiitettävän, b) tyydyttävän tai c) huonon arvosanan antaneiden asiakkaiden raportoimat kokemukset ja näkemykset selvitysprosessista. Valtaosa asiakkaista antoi selvitykselle kiitettävän tai hyvän arvion ja perustelivat sitä prosessin selkeydellä ja ammattimaisuudella sekä työntekijöiden asiakasta kunnioittavalla toimintatavalla. Vaikka tyydyttävän tai huonon arvion selvitykselle antaneita oli vähän, he nostivat esiin useita yksityiskohtia, joita tulisi kehittää. Suuri osa näistä koski tapaa, jolla työntekijät olivat asiakasta kohdelleet sekä prosessin hitautta tai sosiaalityön tehottomuutta. Monivalintavastausten perusteella voitiin suuntaa antavasti arvioiden todeta, että itse apua hakeneet olivat valtaosin tyytyväisiä lastensuojelutarpeen selvitykseen ja lastensuojeluilmoituksen vuoksi selvityksen kohteeksi tulleet eivät. Tässä aineistossa sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus selvityksen aikana oli ollut pientä, eikä vaihtuvuus ollut vaikuttanut asiakkaiden selvitykselle antamaan arvosanaan merkittävästi. Sosiaalialan henkilöstön työpajakeskustelujen analysointi osoitti, että työntekijät osoittavat lastensuojelutarpeen selvityksestä viestejä vain harvoin muille kuin viiteryhmälleen. Asiakkaille ei tässä aineistossa juuri esitetty toiveita tai vaatimuksia, ei myöskään lähiesimiehille, johtaville viranhaltijoille, luottamushenkilöille, tutkijoille tai kehittäjille. Työntekijät loivat keskusteluissaan moniulotteisen kuvan siitä, millainen lastensuojelutarpeen selvitys parhaimmillaan heidän mielestään olisi, mitä sen saavuttaminen sosiaalialan henkilöstöltä edellyttäisi ja millaisia asiakkaiden roolit tuolloin prosessissa olisivat. Selvityksen päätteeksi laadittiin työpaperi, jonka toivottiin tukevan asiakaspalautejärjestelmän tulevaa kehitystyötä. LasSe-hankkeen asiakaskyselykokeilut otettiin kriittiseen tarkasteluun, jotta hankkeessa koettua ja opittua voidaan hyödyntää tulevaisuudessa. Näin selvitykseen tuli kirjattua myös joitakin asiakaspalautejärjestelmän kulmakiviä sekä muutama esimerkki asiakaskyselyistä, joita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajat voivat tarvittaessa hyödyntää ja soveltaa. Minna Niemen raporttiin Asiakkaiden osallistuminen lastensuojelutarpeen selvitykseen - Näkemyksiä LasSe-hankkeen asiakaspalautteista ja työryhmistä voi tutustua hankkeen aineistosivuilla.

20 LOPPURAPORTTI 14 Kuva 3. Asiakasosallisuuden kehittämisen monet muodot LasSe-hankkeessa A-moduuli oli kaikille hanketoimijoille yhteinen valmiina annettu tavoite, jonka oli tarkoitus toteutua kaikessa hankkeen toiminnassa. Lapsen, nuoren, perheen ja läheisten kohtaamisen ja kuulemisen ja näin osallistamisen keinoina kokeiltiin ja toteutettiin kaksi asiakaskyselyä, erilaisia kohtaamisen paikkoja kuten asiakaskahviloita, nuorten kokemusasiantuntijaryhmiä, BIKVA-prosessi sekä laadittiin esitteet suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi lapselle, nuorelle sekä vanhemmille lastensuojelutarpeen selvittämisestä. Lisäksi lastensuojelun asiakkaina olleet kokemusasiantuntijat kommentoivat sekä asiakaskyselyitä että esitteiden selkeyttä, informatiivisuutta ja ymmärrettävää kieltä ja osallistuivat hankkeen koulutuksiin. Asiakaspalautekyselyt palautteen keräämisen menetelmänä Laajalta hankealueelta systemaattisesti kerätyn, kattavan tiedon kokoaminen oli mahdollista asiakaspalautekyselyillä. LasSe-hankkeen tavoitteena oli koota asiakkaiden näkemyksiin perustuvaa tietoa ja kokemuksia lastensuojelutarpeen selvitysprosessista ja hyödyntää tietoa lastensuojelun tarpeen selvittämisen ja yleisesti sosiaalityön kehittämisessä. Hankkeen alussa vuonna 2013 tehdyssä nykytilan kartoituksessa nousi esiin, että hankekunnissa ei kysytty lastensuojelutarpeen selvitykseen liittyen systemaattisesti asiakaspalautetta. Monessa hankekunnassa ei kerätty asiakaspalautetta lainkaan tai asiakaspalaute kohdistui yleisellä tasolla kunnan palveluihin. Hankkeelta toivottiin systemaattista asiakaspalautetiedon keräämisen mallia työn kehittämisen tueksi. Nykytilan kartoitus 2013 Hankeaikana toteutettiin kaksi asiakaspalautekyselyä. Ensimmäinen toteutettiin ja toinen kysely ajalla Kyselyt kohdennettiin molemmilla kerroilla kaikkien 59 hankekunnan asiakkaille, joilla päättyi lastensuojelutarpeen selvittäminen kyselyjakson aikana. Ensimmäisellä kerralla kyselylomakkeet jaettiin asiakkaille lastensuojelutarpeen selvityksen päättyessä palautuskirjekuorissa. Toisella kerralla asiakkaalle annettiin infokirje, jossa oli linkki sähköiseen kyselyyn. Kyselylomakkeet ja infon asiakkaalle jakoivat lastensuojelutarpeen selvityksen tehneet työntekijät.

21 LOPPURAPORTTI 15 Kehittämistyön aikana asiakaspalautekyselyä kommentoivat Tampereella käynnistetyn Nuorten ryhmän nuoret sekä Pirkanmaan asiakaskahviloihin osallistuneet lastensuojelun asiakasvanhemmat ja työntekijät. Asiakkailta tuli kyselyyn kommentteja ja kyselyjä muokattiin palautteen pohjalta selkeämpään muotoon. Lastensuojelun käsikirjan (THL) Lastensuojelutarpeen selvityksen periaatteet toimivat asiakaspalautekyselyn kysymyksiä tehtäessä ohjaavina periaatteina. Palautekyselyä suunniteltaessa tärkeitä kysymyksiä olivat, kuinka lapsen turvallisuus ja yksilöllisyys toteutuu, kuinka lapselle merkitykselliset suhteet turvataan, miten lapsi kohdataan, miten aikaa käytetään ja työskentelysuhdetta rakennetaan. Asiakaspalautekyselyn pohjana olivat lapsen osallisuuden kuusi elementtiä, joita ovat mahdollisuus osallistua tai kieltäytyä, mahdollisuus saada tietoa, vaikuttaminen prosessiin, mahdollisuus omien ajatusten ilmaisemiseen, tuki omien mielipiteiden ilmaisuun ja mahdollisuus itsenäisiin päätöksiin. Lastensuojelun käsikirjaan. Asiakaspalautekyselyiden tuloksia esiteltiin hankkeen tilaisuuksissa sekä valtakunnallisessa Lastensuojelun oppimisverkostossa. Asiakaspalautekyselyyn liittyvään raporttiin voi tutustua hankkeen aineistosivuilla. 2 Asiakaskahvilat ja nuorten kokemusasiantuntija ryhmät kehittämistyön tukena Asiakkaiden kokemuksia ja kehittämistarpeita lastensuojelutarpeen selvityksestä pyrittiin kokoamaan erilaisissa asiakkaille suunnatuissa foorumeissa, joista hankkeessa kokeiluina toteutettiin asiakaskahvilat ja nuorten ryhmät.. Pirkanmaalla järjestettiin kolme lastensuojelun asiakaskahvilaa vuoden 2014 aikana. Keväällä toteutetut kahvilat suunnattiin Tampereen kaupungin lastensuojelun asiakkaille. Kahviloista tiedotettiin Tampereen kaupungin lapsiperheiden sosiaalipalveluiden työntekijöiden kautta. Syksyllä toteutettu asiakaskahvila suunnattiin kaikkien Pirkanmaan hankekuntien lastensuojelun asiakasperheille ja tiedotus kahviloista toteutui hankekuntien yhdyshenkilöiden kautta. Kiinnostustaan asiakaskahviloihin ilmaisi yhteensä 18 asiakasta olemalla yhteydessä puhelimitse tai sähköpostilla, heistä 14 Tampereelta, 3 Pirkkalasta ja yksi Nokialta. Kokonaisuudessaan kahviloihin osallistui yhteensä 9 asiakasta. Mukana kahviloissa oli asiakkaiden lisäksi 4 lastensuojelun työntekijää Tampereen kaupungilta sekä yksi asiakkaiden kuulemiseen liittyvää opinnäytetyötään tekevä opiskelija Jyväskylän yliopistolta. Asiakaskahviloissa keskusteltiin asiakkaiden kokemuksista lastensuojelun asiakkaana olemisesta. Vertaistuen tarve nousi esille lastensuojelun vanhemmilta yhtenä kaikkia yhdistävänä asiana. Varsinkin kiireellisen sijoituksen tai huostaanoton jälkeen vanhempi koki jäävänsä asiansa kanssa yksin. He toivoivat, että työntekijöillä olisi aikaa käsitellä tunteita ja kokemuksia, joita vanhemmalla tilanteessa oli. Asiakkaat jakoivat myös hyviä kokemuksia kohdatuksi ja kuulluksi tulemisesta sekä perhettä auttaneista palveluista. Huonojakin kokemuksia kohtaamisista ja palveluista oli. Hyödynsimme asiakaskahvilaa konkreettisesti pyytämällä kommentteja työn alla olevasta asiakaspalautekyselystä, johon saimme arvokasta palautetta ja kehittämisehdotuksia, jotka on otettu huomioon jatkokehittämisessä. Asiakkaat pitivät tärkeänä, että on mahdollisuuksia osallistua kehittämiseen. Ilta- aika koettiin hieman hankalana lastenhoidon järjestämisen näkökulmasta. Eräältä vanhemmalta tuli ajatus, että tapaaminen olisi viikonloppuna ja mukana voisi olla lapsetkin, joille olisi omaa ohjelmaa. 2 Asiakaspalautekyselyyn liittyvä projektikoordinaattori Kirsi Koposen artikkeli Asiakkaiden kokemuksia lastensuojelutarpeen selvityksistä Väli-Suomessa - Asiakaspalautekyselyt palautteen keruun menetelmänä julkaistaan THL:n julkaisussa Lapsikeskeinen, monialainen arviointi lastensuojelun asiakkuuden alkaessa - lastensuojeluilmoituksen ja lastensuojelutarpeen selvittämisen kehittäminen (Petrelius, Hietamäki, toim.) vuoden 2015 aikana.

22 LOPPURAPORTTI 16 Mukana olleiden työntekijöiden kokemus oli, että kahvilaan osallistuminen oli heille hyödyllistä. Keskustelu avasi uusia näkökulmia asioihin, joita arjessa mietitään ja kehitetään. Merkityksellistä on hyvä yhteistyösuhde ja luottamus työntekijän ja asiakkaan välillä. Tärkeää on pohtia, miten tiedotamme asioista asiakkaana olevia sekä millä tapaa yhteistyösuhde käynnistyy. Hyvä on myös pohtia sitä millä tapaa kerätään palautetta asiakkailta. Asiakaskahvila oli yksi hyvä tapa kohdata asiakkaita ja puhua yleisemmällä tasolla asiakkaan osallisuuden kokemuksista sekä palveluista. Asiakkaiden positiiviset kokemukset asiakkaana olosta ja saadusta avusta ja tuesta olivat merkityksellisiä. Näiden positiivisten tarinoiden myötä olisi mahdollista myös parantaa lastensuojelun julkisuuskuvaa. Lastensuojelun nuorten kokemusasiantuntijaryhmä Toinen koko hankealuetta hyödyttänyt kokeilu oli myös lastensuojeluasiakkuudessa olleiden nuorten kokemusasiantuntijaryhmä, joka käynnistyi LasSe-hankkeen aloitteesta Pirkanmaalla vuonna 2014 yhteistyössä Tampereen kaupungin Nuorten talon ja Sijais- ja jälkihuollon sosiaaliaseman kanssa. Tavoitteena oli muodostaa nuorten ryhmä, jossa käsiteltäisiin lastensuojelun erilaisia teemoja nuorten kokemuksista käsin. Ryhmän kokoaminen käynnistyi LasSe-hankkeen projektikoordinaattorin koolle kutsumana Nuorten talolla keväällä Tapaamiset jatkuivat syksyllä työntekijöiden ja viiden nuoren kesken suunnitellen ryhmän toimintaa ja sen tavoitteita. Sijais- ja jälkihuollon sosiaaliaseman kokemusasiantuntijat ja ohjaajat liittyivät ryhmään syksyllä Kokemusasiantuntijaryhmä koostui kuudesta nuoresta aikuisesta. Ryhmän toimintaa ohjasivat kaksi Sijais- ja jälkihuollon sosiaaliaseman työntekijää. Tampereen ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat Kati Pajuluoma ja Minna Salminen osallistuivat ryhmän toimintaan ja tekivät ryhmän toiminnasta opinnäytetyön Jotenkin siis käyttää sitä omaa kokemusta paremman maailman tekemisessä Lastensuojelun kokemusasiantuntijaryhmä Tampereella. Opinnäytetyöhön ja nuorten kokemusasiantuntijaryhmän sisällölliseen toimintaan voi tutustua tarkemmin hankkeen aineistosivuilla. Nuorten kokemusasiantuntijoiden ryhmä kokoontui hankkeen aikana yhteensä kymmenen kertaa. Tapaamisten teemoina olivat muun muassa ryhmän tavoitteiden pohtiminen nuorten ja työntekijöiden näkökulmasta, nuorten omien lastensuojelun kokemusten jakaminen, lastensuojelun kehittämisen ja nuorten vaikuttamisen mahdollisuuden kysymykset. Ryhmälle luotiin pelisäännöt, jotka olivat luottamus, ymmärrys ja kunnioitus, säännöllisyys, sitoutuminen, vapaaehtoisuus ja jokaisen oman roolin hyväksyminen. Toiminnan ideoinnissa kohderyhmiksi valikoituivat nykyiset lastensuojelunuoret, sijaisvanhemmat sekä lastensuojelun työntekijät. Nykyisiä lastensuojelunuoria haluttiin mennä tapaamaan lastensuojelulaitoksiin. Lisäksi haluttiin tarjota tukea itsenäistyville nuorille sekä osoittaa, että lastensuojeluun liittyvistä kokemuksista voi seurata tulevaisuudessa myös jotakin hyvää. Kokemusasiantuntijat halusivat tuoda sekä sijaisvanhemmille että lastensuojelun työntekijöille lastensuojelua näkyväksi asiakkaan näkökulmasta. Tämä voisi olla vuorovaikutusta, jota voitaisiin toteuttaa eri foorumeilla. Tiedon jakamista voitaisiin tehdä myös lastensuojeluun tulevaisuudessa työllistyville alan opiskelijoille sekä lastensuojelun asiakkaille. Ennaltaehkäisy nähtiin yhdeksi ryhmän toimintaa määritteleväksi asiaksi. Vanhemmille voitaisiin esimerkiksi jakaa tietoa siitä, kuinka toimia haastavasti käyttäytyvän nuoren kanssa ennen kuin tilanne etenee huostaanottoon. Ryhmä halusi lisätä näkyvyyttään sekä tavata eri paikkakuntien kokemusasiantuntijoita, joiden kanssa voitaisiin jakaa kokemuksia sekä saada vertaistukea. (Pajuluoma, Salminen 2015)

23 LOPPURAPORTTI 17 Nuorten ryhmän jäsenet osallistuivat hankekehittämiseen kommentoimalla hankkeessa tehtyä asiakaspalautekyselylomaketta sekä asiakkaille suunnattuja esitteitä. Nuoria pyydettiin osallistumaan hankkeen koulutustapahtumiin ja yksi nuori kävi yhdessä opinnäytetyön tehneiden opiskelijoiden kanssa kertomassa kokemuksia nuorten ryhmästä Praksis-kahvilassa Tampereella. Lisäksi yks ryhmäläisistä osallistui kesäkuussa 2015 LasSe-hankkeen päätösseminaariin pitämällä siellä lyhyen puheenvuoron nuorten ryhmän toiminnasta. Yksi nuorista osallistui paneelin jäsenenä syyskuussa 2015 järjestettyyn tutkimusseminaariin teemalla Monialainen lapsilähtöinen työskentely lastensuojelun asiakkuuden alkuvaiheissa - lastensuojeluilmoituksen ja palvelutarpeen arvioinnin kehittäminen. Ryhmän toiminnasta haluttiin tehdä jatkuvaa siten, että ryhmän nykyiset jäsenet luovat toiminnalle perustan suljetussa ryhmässä ja vasta sen jälkeen ryhmään otettaisiin mukaan uusia jäseniä avoimen ryhmän periaatteella. Ryhmä jatkaa toimintaansa hankkeen jälkeen Tampereen kaupungin organisoimana kokemusasiantuntijatoimintana Esitteet lastensuojelun tarpeen selvittämisestä lapsille, nuorille ja vanhemmille Oikeus saada tietoa on tärkeä osa osallisuutta. Silti sekä kansallinen että ulkomainen tutkimus ovat osoittaneet, että moni lapsi, nuori jopa vanhempi, joka on osallistunut lastensuojelutarpeen selvitykseen, ei ole tiennyt ketä ovat tavanneet, miksi tai mikä on ollut syy eri päätöksiin. Erityisesti lapsen osallisuuden ja oikeuksien toteutuminen edellyttää, että lapsen on mm. saatava helposti ymmärrettävää tietoa omista oikeuksistaan, selvitysprosessista ja omasta roolistaan siinä, sekä tietoa ratkaisuista, suunnitelmista ja toimenpiteistä, jotka koskevat häntä. Omaan tilanteeseen vaikuttaminen ilman ymmärrettävää ja riittävää tietoa on mahdotonta. Lastensuojelun asiakkaana olleiden nuorten mahdollisuutta vaikuttaa itseään ja muita nuoria koskeviin asioihin toteutettiin konkreettisesti myös nuorten esiteprojektilla, jossa sijaishuollossa olevat nuoret olivat mukana valmistamassa nuorille suunnatun esitteen nuoren oikeuksista ja lastensuojelutarpeen selvittämisestä. Esite laadittiin osana LAMKin sosionomiopiskelijoiden opinnäytetyön toiminnallista prosessia, jonka osuudessa laadittiin yhdessä lastensuojelun asiakasnuorten kanssa nuorille suunnattu esite. Tarkemmin nuorten ajatuksiin esite prosessista ja sen herättämiin ajatuksiin voi tutustua Tiina Oksalan ja Leena Puumalaisen opinnäytteestä Esitteen toteuttaminen lastensuojelun tarpeen selvittämisestä, joka löytyy hankkeen aineistosivuilta.. Vanhempien esite valmistui syksyllä 2015 pidemmän prosessin tuloksena, jonka aikana eri yhteyksissä kohdatut asiakaslasten ja -nuorten vanhemmat kommentoivat sisällön selkeyttä ja informaatiota. Lastensuojelun tarpeen selvittämisprosessissa on tärkeää, että perhe saa sekä suullista että kirjallista tietoa siitä, mitä selvitys tarkoittaa ja mitä sen aikana tapahtuu. Lapsille, nuorille ja vanhemmille suunnatut esitteet lastensuojelun tarpeen selvittämisestä voidaan joko lähettää kutsukirjeen mukana, antaa ensimmäisen tapaamisen yhteydessä tai käyttää tukena suulliselle tiedonantamiselle, kun lastensuojeluasian selvittäminen päätetään aloittaa joko kiireellisenä palvelutarpeen arvioinnin jälkeen tai sen aktivoituessa Sosiaalihuoltolain mukaisen palvelutarpeen arvioinnin aikana.

24 LOPPURAPORTTI 18 Hankekunnat saivat kaikki esitteet sähköisenä ja tulostettavina omaan käyttöönsä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Esitteet ovat valtakunnallisesti kaikkien käytössä, kun ne julkaistaan Lastensuojelun käsikirjassa sekä jäävät hankkeen aineistosivuille. Kuva 4. LasSe-hankkeessa tuotetut esitteet Bikva- Brugerindragelse i kvalitetsvurdering eli asiakkaiden osallisuus laadunvarmistajana BIKVA-mallin pilottikokeilu toteutettiin LasSe -hankkeen ja Seinäjoen kaupungin lastensuojelun välisenä yhteistyönä touko-syyskuussa Kokeilun keskeisenä ideana oli saada aikaan oppimista, kehittymistä ja toimintatapojen muutosta organisaatiossa, samoin kuin johtajien ja päättäjien toiminnassa ja ratkaisuissa. Mallissa asiakkailla on keskeinen rooli. Asiakkaiden näkemykset ja kokemukset välitetään organisaation eri tasoille; työntekijöille ja johdolle sekä lopulta poliittisille päättäjille. Asiakkaiden kokemukset toimivat muutosvoimana työn kehittämisessä.

25 LOPPURAPORTTI 19 Kuva 5. BIKVA-asiakaslähtöisen arviointimallin kokonaisprosessi BIKVA - prosessin neljässä haastatteluvaiheessa koostuu tietoa seuraavasti: 1. Asiakkaiden ryhmähaastattelu (tai soveltaen esimerkiksi perhehaastattelu). Haastattelun tuloksena saadaan tietoa asiakkaiden kokemuksista ja heidän laatuarviointejaan. 2. Asiakkaiden palaute esitellään työntekijöille. Ensisijainen tavoite on, että palaute saattelee sosiaalityöntekijät pohtimaan omaa toimintaansa. 3. Asiakkaiden ja työntekijöiden ryhmähaastatteluista saatu palaute esitellään työyhteisön/organisaation johdolle. Ryhmähaastattelussa pohditaan asiakkaiden ja työntekijöiden antaman palautteen perusteita ja syitä. 4. Asiakkaiden, työntekijöiden ja johdon ryhmähaastatteluista saatu palaute esitellään poliittisille päättäjille, jotka vuorostaan pohtivat palautteen perusteita ja syitä. Asiakkaiden ryhmähaastatteluihin osallistui yhteensä 21 asiakasta. Perheistä haastatteluihin osallistui yhdestä neljään perheenjäsentä, pääosin perheen vanhemmat. Äitiryhmässä oli kolme asiakasta ja nuorten ryhmässä yhdeksän.

26 LOPPURAPORTTI 20 Asiakashaastatteluista nousi esille seitsemän pääteemaa, jotka on esitetty seuraavassa kuvassa: Rehellisyys ja avoimuus tärkeää, luottamuksellinen suhde autetaan kun soitetaan ja ilmoitetaan asioista Kuva 6. BIKVA-asiakashaastattelun tuotokset. Asiakkaiden tuottamat konkreettiset kehittämisehdotukset lastensuojelutarpeen selvittämiseksi olivat: 1. Avoin vertaistoiminta ja matalan kynnyksen palvelut, joissa on mahdollisuus tavata asiantuntijoita ja kokemusasiantuntijoita. 2. Lapsiperhepalveluiden kehittäminen kasvokkain pienissä asiakasryhmissä. Arkaluonteisissa asioista keskustelu suljetuissa ryhmissä. 3. Lapsiperheiden varhainen tuki: leikkitoiminnan kerho, maksuton kotipalvelu ja ilta-ajan tuki koettiin kaivatuiksi tukimuodoiksi perheille. 4. Lastensuojelun esiin nostaminen. Lastensuojelun ja peruspalveluiden ehkäisevän toiminnan mahdollisuuksista pitäisi kertoa enemmän julkisesti.

27 LOPPURAPORTTI 21 Asiakashaastatteluiden jälkeen toteutettiin lastensuojelun työntekijöiden ryhmähaastattelu, johon osallistui yhteensä kahdeksan sosiaalityöntekijää, sosiaaliohjaajaa tai perhetyöntekijää. Ryhmähaastattelusta nousi kehittämisestä esille seuraavat viisi teemaa: TYÖNTEKIJÄ Kuva 7. BIKVA-työntekijähaastattelun tuotokset Työntekijät nostivat esille kehittämisehdotuksina seuraavat asiat: 1. Uuden sosiaalihuoltolain myötä olisi mahdollista saada aikaiseksi rakenteellista muutosta menee tilaisuus ohitse, mikäli nyt ei käytetä. 2. Tarvitaan sosiaalityöntekijöitä (täsmäresurssia), lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä ja kehittäjäsosiaalityöntekijä. 3. Asiakasmääräsuositukset /sosiaalityöntekijä tulisi saada kuntia velvoittaviksi 4. Tarve asiantuntijaorganisaatiolle (tutkittu tieto kehittäminen - käytäntö). Kehittämistyön täytyy tulla osaksi kunnan toimintaa. Yhä enemmän työntekijöiden, asiantuntijoiden pitää ymmärtää, että asiantuntijaorganisaatiota ei johdeta ylhäältä alaspäin, vaan keskustellaan asiantuntijoiden kesken. Systeemi alhaalta ylöspäin, toimitaan asiakkaita varten. Myös johtava taso on asiakasta ja kuntalaista varten. Asiakkaan pitäisi päästä enemmän osalliseksi kehittämiseen mukaan

28 LOPPURAPORTTI 22 Työntekijät totesivat haastattelun olevan ensimmäinen kerta, kun heitä halutaan kuulla. Toivomuksena olikin, että jatkossa heidän näkemyksiään ja esityksiään vietäisiin eteenpäin ja päätöksenteossa huomioitaisiin sosiaalityöstä saatava reaaliaikainen tieto. Johdon näkemykset palautteista Lastensuojelun johtavien viranhaltijoiden ryhmähaastatteluun osallistui kolme johtavaa viranhaltijaa. Haastattelun aluksi johdolle esiteltiin sekä asiakkaiden että työntekijöiden palaute, jonka jälkeen johtajia pyydettiin pohtimaan palautteiden perusteluita ja syitä. Johto peilaisi palautetta ja tämänhetkistä tilannetta laaja-alaisemmin suhteessa yhteiskunnallisiin muutoksiin: sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistukseen (Sote-uudistus) ja voimaan astuneeseen uuteen sosiaalihuoltolakiin(1301/2014). Fiksuja asioita ja fiksuja työntekijöitä. Analysoitu ongelmia ja haettu ratkaisuehdotuksia. On osattu hahmottaa, että kyse myös kansallisesta tilanteesta laajemmin. Palautteessa myös itsekritiikkiä palautteessa. Todellinen kuvaus. JOHTAJAT Kuva 8. BIKVA-johdon haastattelun tuotokset Johtajien ryhmähaastattelussa nousi esille asiakkaiden ja työntekijöiden tuottamien teemojen ja kehittämisehdotusten kautta viisi kärkiteemaa vietäviksi poliittisten päättäjien pohdintaan: 1. Palveluiden kokonaisvaltainen tarkastelu 2. Monialaiselle osaamiselle ja yhteistyölle rakenteet 3. Varhaisen tuen rakenteet 4. Tutkittu tieto ja sen hyödyntäminen 5. Asiakaspalaute systemaattisesti perusrakenteisiin

29 LOPPURAPORTTI 23 Poliittisten päättäjien haastattelu toteutettiin syksyllä Haastatteluun kutsuttiin Seinäjoen kaupungin perusturvalautakunnan jäsenet sekä poliittisten ryhmien edustajat / valtuuston ja hallituksen puheenjohtajisto. Haastattelussa esiteltiin sekä asiakkaiden, työntekijöiden että johdon palaute teemoiteltuna. Haastattelusta saatiin poliittisten päättäjien arvio palautteiden syistä. Haastatteluun osallistui yhdeksän sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsentä ja kolme poliittisten puolueiden edustajaa. Haastattelutilaisuudessa oli läsnä myös kaksi johtavaa viranhaltijaa kuulijan roolissa. PÄÄTTÄJÄT Kuva 9. BIKVA-poliittisten päättäjien haastattelun tuotokset

30 LOPPURAPORTTI 24 Päättäjien haastattelusta nousi esille neljä kuvan mukaista teemaa: 1. BIKVA on vaikuttava ja informatiivinen tiedon keräämistapa. Päättäjät totesivat BIKVA kehittämistyön olevan erinomainen rakenne eri näkökulmien tuottamiseen ja asiakaslähtökohdan esiin tuomiseen. 2. Varhaisella tuella keskeinen merkitys. Päättäjien näkemyksissä ja perusteluista korostui varhaisen tuen merkitys. Kommenteissaan päättäjät huomioivat myös sen, että varhaisen tuen toimenpiteet tuottavat tulosta vasta ajan kuluessa. Keskustelussa nousikin esille, että uskalletaanko tämän vuoksi siihen panostaa. 3. Sisällön kehittäminen ja resurssien kohdentaminen tärkeää. Resurssien kohdentuminen näyttäytyy päättäjien mukaan erityisesti siinä, miten keskijohto delegoi työn rakenteita ja sisältöä uudelleen yhdessä työntekijöiden kanssa. 4. BIKVA tulosten hyödyntäminen ja käyttöönotto. Päättäjät olivat yksimielisiä siitä, että BIKVA palautteen tulee jäädä erityisesti johdon apuvälineeksi työn resursoinnin muuttamiseksi ja työn sisällön kehittämiseksi. Johdon tulee analysoida, miten pystytään kehittämään haastekohtia ja sitä, mitä asiakkaat ja työntekijät ovat nostaneet palautteissaan esille. Taloudellisten resurssien todettiin olevan päättäjien päätettävänä eikä luottamushenkilöpuolella pystytä enempää vaikuttamaan työn sisältöön. He korostivat, että BIKVA:sta saatu tieto tulee ottaa aktiiviseen käyttöön. Haastattelussa todettiin, että pidettävässä valtuustoseminaarissa keskitytään lastensuojeluasioihin. Ehdotettiin, että BIKVA:sta saatu tieto käsitellään ja jaetaan siellä. Tieto on oleellisen tärkeää, koska kyse on lopuksi koko yhteiskuntaa ja useita organisaatioita koskevasta asiasta, jossa lastensuojelu ei pysty yksin tukemaan ja auttamaan perheitä. 3 3 LasSe-hankkeessa tehtyyn BIKVA-arvioinnin pilotoinnin toteutukseen ja sen tuloksiin voi tarkemmin tutustua vuoden 2015 lopulla ilmestyvässä sähköisessä artikkelijulkaisussa Lapsikeskeinen, monialainen arviointi lastensuojelun asiakkuuden alkaessa lastensuojeluilmoituksen ja lastensuojelutarpeen selvittämisen kehittäminen ( THL, Petrelius, Heinämäki toim.). Julkaisun LasSe-hankkeen projektikoordinaattorin Sirpa Tuomela-Jaskarin artikkelissa Lastensuojelun asiakkaiden, työntekijöiden ja johdon näkemyksiä hyvästä lastensuojelutyöstä on avattu yksityiskohtaisemmin koko arviointiprosessia ja sen tuloksia.

31 LOPPURAPORTTI 25 Osallistava dokumentaatio Osallistavan dokumentoinnin tarkoituksena on edistää asiakastyön avoimuutta sekä tehdä työskentelyprosessia läpinäkyväksi. Samaan aikaan se on sekä asiakkaan että työntekijän etu. Lähtökohtana on se, että asiakkaalle kerrotaan asiakirjojen kirjoittamisesta, näytetään häntä itseään koskevia asiakirjoja ja asiakirjan tieto tuotetaan yhdessä asiakkaan kanssa Kuva 10. Osallistavan dokumentaation lähtökohdat. Kuva 11. Osallistavan dokumentaation toteuttamistapoja

32 LOPPURAPORTTI 26 Asiakasta osallistavan dokumentaation pilotointi käynnistyi KiTi-hankkeen kanssa tehdyn yhteistyön seurauksena. Se on hyvä esimerkki olemassa olevan hyvän käytännön tehokkaasta leviämisestä laajemmalle alueelle. LasSe-hankkeen projektikoordinaattorit ottivat käytännön puheeksi omien toimijoittensa kanssa, joka innosti heitä kokeilemaan osallistavaa dokumentointia omassa asiakastyössään. Seurauksena osa lastensuojelun tarpeen selvityksiä tekevistä työntekijöistä päätyi vain kokeilemaan käytäntöä omien asiakkaittensa kanssa ja osassa hankekuntia käytäntö otettiin pysyväksi työtavaksi. Vaikka asiakasta osallistava dokumentointi herätti laajaa ja innostunutta mielenkiintoa hankealueen toimijoissa, oli käytännöllä myös vastustajansa. Seuraavassa kuvassa on avattu tarkemmin toteutetun avoimen dokumentaation pilotoinnista syntyneitä kokemuksia. Kuva 12. LasSe-hankkeessa syntyneet kokemukset osallistavasta dokumentoinnista lastensuojelun tarpeen selvittämisessä 4.3 Lastensuojelun tarpeen selvittämisen hyvät käytännöt B-moduulin yhteinen hankealueen toiminta kiteytyi maakuntakohtaisten prosessien kautta koonniksi lastensuojelun tarpeen selvittämisen hyvistä käytännöistä sekä hankkeen isojen kaupunkien Tampere, Lahti, Seinäjoki ja Vaasa, omaksi kolmeksi koko päivän mittaisiksi työpajoiksi. Isojen kaupunkien työpajoissa huomioitiin erityisesti hankealueen suurten kaupunkien suuret volyymit asiakasmäärissä ja niiden vaikutukset palveluiden organisoinnissa.

33 LOPPURAPORTTI 27 Työpajoihin kutsuttiin uusimpien kokeilujen ja tutkimusten vertais-esittäjiä muista suurista kaupungeista, kuten Oulusta, Espoosta, Vantaalta ja mm. Kuntaliitosta Kootut käytännöt-kooste ja 10 yhteistä teesiä riittävän hyvän ja laadukkaan lastensuojelun tarpeen selvittämisen pohjaksi Kuva 13. LasSe-hankkeessa kootut Väli-Suomen hyvät Kootut Käytännöt lastensuojelun tarpeen selvittämisessä LasSe-hankkeelle oli asetettu yhdeksi vaativaksi ja keskeiseksi tavoitteeksi tuottaa koko hankealueelle mahdollisimman yhtenäinen lastensuojelun tarpeen selvittämisen malli. Tehtävää reflektoitiin hankeaikana tiiviisti myös valtakunnallisessa oppimisverkostossa (THL), josta saatiin näkökulmia koko valtakunnan tason lastensuojelun työntekijöiltä ja kokemusasiantuntijoilta. Yhteistyö Lastensuojelun tutkimus- ja kehittämishankkeen kanssa rakensi puolestaan yhteyttä käytännöntutkimuksen, -työn ja kotimaisen sekä kansainvälisen tutkimuksen välille. Vastaukseksi koko hankkeen pääkysymykseen, Millainen on riittävän hyvä, laadukas ja määräajoissa tehty lastensuojelun tarpeen selvittäminen?, tuotettiin useissa kymmenissä lastensuojelun työntekijöiden yhteisissä työpajoissa kentän pohdintojen tuotoksena Väli-Suomen hyvät Kootut Käytännöt- kooste sekä hankkeiden yhteistyön tuloksena valtakunnallisesti merkittävät kymmenen teesiä hyvän lastensuojelutarpeen selvittämisen ja valtakunnallisen lastensuojelutyön strategian lähtökohdiksi Väli-Suomen kaikkien maakuntien kehittämistyön kokemusten perusteella yksi merkittävimmistä havainnoista oli se, että lastensuojelun tarpeen selvittämisen prosessi selkiytyi hankkeen aikana ja siitä muodostui systemaattisempi prosessi. Ennen hankkeen kehittämistyötä useissa Väli-Suomen kunnissa arviointiprosessi oli työyhteisö- ja työntekijäkohtaista eikä käytössä ollut yhteistä mallia siitä, miten toimitaan. Hankkeen aikana tehdyn Heli Kosolan pro gradu Lastensuojelutarpeen selvityksen toimintakäytännöt kunnissa. Selvitys Väli-Suomen käytännöistä. tuki kehittämistyön havaintoja. Väli-Suomen hankkeen yhdyshenkilöille (N=31) tehdyn kyselyn tulosten mukaan, noin 69%:ssa (27/39) vastanneista Väli-Suomen kunnista, ei ollut sovittua työskentelymallia käytössään lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi. Näistä kolmessa kunnassa ei ollut mitään sovittua käytäntöä. 31 %:ssa (12/39) vastanneista kunnista selvittäminen tehtiin sovitusti Pesäpuun mallin mukaisesti.

34 LOPPURAPORTTI 28 Työpajatyöskentelyjen ja koulutusten avulla maakuntiin saatiin yhtenäisemmät lastensuojelutarpeen selvittämisen käytännöt, hyviä työkaluja selvittämisen tueksi sekä lisättyä ammatillista osaamista. Yhteisten työpajatapaamisten työskentelyssä toisten kuntien käytännöt ja toimintatavat avautuivat ja ne toimivat hyvinä oman työn reflektio tilanteina. Näkökulmat avartuivat, kuultiin miten toisissa kunnissa toimitaan samojen haasteiden edessä. Kehittämistyön prosessin kautta myös toimijat tulivat tutuiksi toisilleen. Työskentely tuki selkeästi työntekijöiden verkostoitumista ja vertaistukea sekä lisäsi työhyvinvointia omalta osaltaan. Työpajoissa oli mahdollisuus hengähtää ja keskustella työhön liittyvistä olennaisista asioista ja kehittämisestä, joihin arkityössä ei ole aikaa. Osissa kuntia työskentely koettiin hankkeen jälkeen helpommaksi, kun työssä oli yhteisesti sovitut hyvät käytännöt. Vaikka työntekijät välillä olivat turhautuneita työpajoihin arkityönsä kiireen vuoksi, he sitoutuivat silti hyvin työskentelyyn. Väli-Suomen lastensuojelun tarpeen selvittämisen Kootut Käytännöt ohjaa kuntien työntekijöitä toimimaan samansuuntaisesti. Hankkeen käytännöistä nousivat seuraavat laadukkaan lastensuojelutarpeen selvittämisen yhteiset edellytykset: 1. Lasten ja vanhempien aito kohtaaminen ja kuunteleminen on lastensuojelutarpeen selvittämistyöskentelyn keskeisin lähtökohta. 2. Lapset ja vanhemmat osallistetaan omaan selvitystyöskentelyynsä paitsi kohtaamalla ja kuuntelemalla myös dokumentoimalla avoimesti, yhdessä työskentelyn kulkua. Tavoitteena on reaaliaikainen, avoin ja läpinäkyvä työskentelyn dokumentointi. 3. Lapsen ja perheen vahvuudet ja muutostarpeet arvioidaan yhdessä keskustellen heidän kanssaan. Lasta tavataan kahden kesken ja hänen näkökulmaansa ja tarpeitaan kuunnellaan. 4. Yhteistyökumppaneiden yhteydenottokynnystä lastensuojeluun madalletaan ja rohkaistaan heitä konsultoimaan lapsen ja perheen asioissa mahdollisimman aikaisessa huolen vaiheessa. 5. Lasten ja perheiden arkea lähellä olevat peruspalveluiden yhteistyökumppanit pyydetään mukaan selvitystyöskentelyyn perheiden suostumuksella ja heidän asiantuntemustaan hyödynnetään arvioinnissa. Perheeltä ja lapselta tiedustellaan, haluaisivatko he tapaamisiin mukaan myös läheisiään. 6. Lastensuojelutarpeen selvittäminen tehdään lain puitteissa, se on suunnitelmallinen ja määräajassa tehty. Tapaamiset on teemoiteltu, selvittäminen tehdään vähintäänkin parityönä ja siihen on käytettävissä riittävästi aikaa. 7. Ilmoittajatahot pyydetään mukaan lastensuojelutarpeenselvittämisen aloitustapaamiseen. Yhteenvetotapaamiseen kutsutaan mukaan myös lapsen näkökulmasta keskeisin, sovitun jatkotyöskentelyn aloittava yhteistyön tekijä. 8. Lastensuojelutarpeen selvittämisestä tehdään yhteenveto, johon on kirjattu jokaisen selvittämisprosessiin osallistuneen näkökulma ja sosiaalityön ammattilaisen arvio lastensuojelun tarpeesta. Kootut Käytännöt-aineistot toimitettiin kaikille hankkeessa mukana olleille työntekijöille sähköisenä tallenteena LasSe-muistitikuilla liitteineen hankkeen päätyttyä. Kootut Käytännöt-tallenteet toimivat myös hyvänä perehdyttämisoppaana uusille työntekijöille. Väli-Suomen lastensuojelutarpeen selvittämisen hyvät Kootut Käytännöt-aineisto on jaettavissa valtakunnallisesti.

35 LOPPURAPORTTI 29 Laadukas lastensuojelutarpeen selvittäminen - LasSe, LaskeTut ja lastensuojelun oppimisverkoston yhteistyön tuotos LaSse-hanke, LaskeTut-hanke ja lastensuojelun oppimisverkosto valmistelivat yhteistyössä tietopaketin lastensuojelun alkuvaiheen työskentelyn tueksi sekä evästykseksi kansallisen lastensuojelun tarpeen selvitysmallin rakentamiseksi. Prosessi tuotti syksyn 2015 aikana julkaisun, jossa alkuvaiheen työskentelyä tarkastellaan kokemus-, kehittämis-, ja tutkimustiedon varassa. 4 Yhteisen työn tuloksista tiivistettiin kymmenen valtakunnallista teesiä huolen puheeksi ottamisesta ja lastensuojelun tarpeen selvittämisestä Prezi-esitykseen. Teeseistä osa on osoitettu lastensuojelun yhteistyökumppaneille, osa lastensuojelun asiakastyössä toimiville ja osa lastensuojelun ja muiden palveluiden johdolle. Perusajatuksena oli, että laadukas arviointi edellyttää koko palveluorganisaation sitoutumista lapsen oikeuksia toteuttaviin työskentelytapoihin. Oheisesta linkistä aukeaa esitys, johon yhteiset teesit on koottu ja avattu: Laadukas lastensuojelutarpeen selvittäminen (Prezi-esitys) 4 LasSe-hankkeen projektijohtaja ja projektikoordinaattorit tuottivat artikkelit käytännön tutkimus- ja kehittämistiedon näkökulmasta yhteiseen julkaisuun Lapsikeskeinen, monialainen arviointi lastensuojelun asiakkuuden alkaessa -lastensuojeluilmoituksen ja lastensuojelutarpeen selvittämisen kehittäminen ( THL, Petrelius, Heinämäki toim.)

36 LOPPURAPORTTI 30 Väli-Suomen alueen isojen kaupunkien yhteistyö Hankealueen isot kaupungit Tampere, Lahti, Seinäjoki ja Vaasa toivoivat yhteisiä tapaamisia, joissa keskityttäisiin isojen kaupunkien lastensuojelutarpeen selvityksen organisoinnin ja työkäytäntöjen erityiskysymyksiin. Hankkeessa vastattiin kaupunkien toiveeseen järjestämällä kolme koko päivän kestävää yhteistyöpajaa. Isot kaupungit asettivat tapaamisten tavoitteiksi käytössä olleiden menetelmien ja mallien kokoamisen koskien mm. työn organisointia ja johtamista, päätöksentekoa, työprosessin vaiheita, selvityksessä käytössä olevia menetelmiä ja dokumentointikäytäntöjä. Vertailun ja kokemuksien vaihdon jälkeen oli tavoitteena jakaa benchmarking -tapaan kokemuksia sekä ajatuksia ja pohtia, josko olisi voitu omaksua ja ottaa käyttöön jotain yhteisesti. Kehittämistyön keskiössä ja kärkenä oli teema: Mikä on riittävä ja laadukas lastensuojelun tarpeen selvitys? Pohdintaa tuottivat myös määräajassa tehdyn selvityksen sisältö, käytännöt, mallit ja laatu. Työpajat toteutuivat suunnitellusti ja niihin kutsutut osallistujat, neljän suurimman kaupungin lastensuojelun johtajat ja /tai johtavat sosiaalityöntekijät, osallistuivat aktiivisesti työskentelyyn. Työskentelyn pohjaksi koottiin yhteen hankeen toimesta kaupunkien uusimmat lastensuojelun tilastotiedot, jotta osallistujilla oli käytössään vertailutietoa toistensa lastensuojelun toteutumisesta. Tapaamisissa osallistujat esittelivät alussa kukin omien kaupunkiensa lastensuojelutarpeen selvityksen organisoitumisen. Vertailu- ja kokemustietoa vaihdettiin Oulun, Espoon ja Vantaan lastensuojelun työntekijöiden esitysten pohjalta. Yleisenä havaintona oli, että suuret kaupungit painiskelevat hyvin samantyyppisten pulmien kanssa, mutta hyviä ratkaisuja pulmakohtiin on myös löydettävissä. Oulun edustajan esittämä 7-päivän kuluessa tehtävä nopea ja intensiivinen, kotikäynnillä alkava hyvä alkukartoitustyöskentelykäytäntö lähti välittömästi pilotointiin Lahden lastensuojelutyöhön ja jäi pysyväksi toimintamalliksi. Uuden sosiaalihuoltolain mukanaan tuomat muutokset lastensuojelutarpeen selvityksen käytäntöihin sekä lastensuojelulakiin askarruttivat isojen kaupunkien edustajia tapaamisten alusta alkaen. Siltä osin, kun syksyllä 2014 oli mahdollista, pyrittiin joulukuun työpajassa pohtimaan ennakoivia vaikutuksia Tampereen kaupungin lastensuojelun lakimiehen alustuksen pohjalta ja hänen kanssaan. Isojen kaupunkien lastensuojelun johtavat viranhaltijat miettivät vaikutuksia oman organisaationsa toimintakäytäntöihin, työn suunnitteluun ja siihen, miten muutoksiin voi varautua. Viimeisessä työpajassa keväällä 2015 huhtikuussa uusi 1.4. voimaan tullut sosiaalihuoltolaki puhutti entisestään ja nyt oli akuutisti esillä lain erilaiset tulkintamahdollisuudet. Odoteltiin STM:n toimeenpano-ohjeita ja keskusteltiin siitä, mikä on uuden lain henki ja tarkoitus. Lastensuojelutarpeen selvityksestä tuli lain mukaan osa kaikille sosiaalihuoltoon yhteyttä ottavien ihmisten palvelutarpeenarviointia ja ryhdyttiin puhumaan lastensuojelun tarpeen selvittämisestä osana palvelutarpeen arviointia. Työpajassa esiteltiin LasSe-hankkeen lastensuojelun yhteistyökumppaneille tehdyn kyselyn tuloksia sekä Väli-Suomen sosiaali- ja perhetyöntekijöiden näkemyksiä laadukkaasta selvityksestä. Tavoitteena oli avata lastensuojelun yhteistyökumppaneiden myönteisiä ja avuliaita näkemyksiä yhteisestä työskentelystä lastensuojelun tarpeen selvityksen toteuttamisesta yhdessä osana SHL:n mukaista palvelutarpeenarviointia. Osallistujien mielestä oli tärkeää kuulla muiden isompien kaupunkien kokemuksia ja työkäytäntöjä, joiden avulla voi peilata oman kaupungin toimintaa ja työn tekemistä. Tapaamisille toivottiin jatkuvuutta ja Pikassoksen toimitusjohtaja tarjoutui yhdessä toisten alueen osaamiskeskusten kanssa ottamaan vastuuta Isojen kaupunkien tapaamisten järjestelyistä ja jatkotyöskentelystä. Asia jäi sovittavaksi

37 LOPPURAPORTTI Lastensuojelun ja peruspalveluiden yhteiset työskentelymallit C-moduuli, joka oli yleisimmin painopistealueeksi valittu kehittämisen kokonaisuus, tuotti jaettavaksi lastensuojelutarpeen selvittämisen monialaisia yhdessä tekemisen malleja. Erityisesti tässä kokonaisuudessa korostui hankkeen toteuttamien koulutusten, kyselytietojen sekä monialaisten alueellisten työpajojen yhteinen kokonaisuus moniammatillisten yhteistyöverkostojen roolien ja toimintatapojen kehittämisessä. Lastensuojelulainmuutoksen ja täydentymisen myötä syntyivät myös kaikkiin maakuntiin selkeät ja konkreettiset ohjeet siitä, miten toimitaan lapsen kaltoin kohtelua epäiltäessä. Koulutusten, kyselyjen ja yhteisten tapaamisten muodostama kokonaisuus tuotti ymmärrystä monialaiseen yhteistyöhön Kuva 14. Yhteistyöverkostojen ja lastensuojelun yhteisten toimintamallien kehittäminen koulutusten, kyselyjen ja tapaamisten prosessissa Maakunnallisesti toteutetut Lastensuojelulaki lastensuojelun yhteistyötahojen näkökulmasta - koulutukset oli suunnattu erityisesti maakuntien C-moduuliin sitoutuneitten alueitten lastensuojelun yhteistyötahoille. Koulutusten tavoitteena oli tehdä lastensuojelulakia ja lastensuojelulain mukaisia oikeuksia ja velvollisuuksia tutummaksi lastensuojelun yhteistyökumppaneille eli laajasti lasten, nuorten ja perheiden palveluissa ja lastensuojelussa toimiville ammattilaisille. Väli-Suomen alueella toteutetuista Lastensuojelulaki -koulutuksista pyydettiin osallistujilta palaute ja koostettiin erillinen raportti. Sekä osallistujien määrä että koulutuksista saadut palautteet osoittivat tämän koulutuksen tärkeyden ja merkityksen. Osallistujat saivat koulutuksesta paljon lastensuojeluun liittyviä oivalluksia ja ideoita, joita he voivat hyödyntää omassa työssään. Tärkeimmäksi hyväksi käytännöksi koettiin yhteiset palaverit sekä asiakkaan asioissa että ammattilaisten kesken. Uusia oivalluksia saatiin myös siitä, että tiedonkulkua ja yhteistyötä viranomaisten välillä

38 LOPPURAPORTTI 32 pitäisi tiivistää. Osallistujien käsitykset lastensuojeluprosessista selkenivät ja he saivat selkeyttä omiin toimintatapoihinsa. Lain käsitteiden koettiin myös selkiytyneen ja oma velvollisuus lastensuojeluilmoituksen tekemiseen ymmärrettiin paremmin. Ls-laki yhteistyökumppaneiden näkökulmasta-yhteenvedot osallistujien palautteista Koulutusten jälkeen, ennen yhteistyötapaamisia, toteutettiin yhteistyökyselyt Etelä-Pohjanmaalla ja Päijät-Hämeessä. Kyselyjen avulla kartoitettiin lastensuojelun ja lastensuojelun yhteistyötahojen välistä yhteistä työskentelyä lastensuojelutyön prosessin alkuvaiheessa sekä lastensuojelun tarpeen selvittämisvaiheen aikana. Etelä-Pohjanmaalla kysely kohdistettiin laajasti LasSe-hankkeen lastensuojelun yhteistyötä kehittävien kuntien tai kuntayhtymien lastensuojelun yhteistyötahoille: äitiys- ja lastenneuvoloiden, perheneuvolan, perhetyön, lapsiperheiden kotipalvelun, varhaiskasvatuksen, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon, koulujen opetustyön, koulujen sosiaalityön, nuorisotyön, kulttuuri- ja liikuntatoimen sekä aikuissosiaalityön, vammaispalvelujen, maahanmuuttajapalvelujen, erikoissairaanhoidon lasten- ja nuoriso- ja aikuispsykiatrian, seurakuntien ja järjestöjen työntekijöille. Päijät-Hämeessä kysely toteutettiin koko maakunnan alueella varhaiskasvatuksen ja äitiys- ja lastenneuvoloiden henkilöstöille yhteistyöstä lastensuojelun alkuarvioinnin kanssa. Molempien maakuntien kyselyt tuottivat samansuuntaisia vastauksia. Kyselyjen tulokset olivat lähtökohtana alueilla järjestetyille moniammatillisille työpajoille. Tulokset osoittivat, että yhteistyötapaamisilla ja yhteisellä keskustelulla on tärkeä paikkansa. Kyselyn vastauksissa korostui, että eri yhteistyökumppaneilla on sekä ammattitaitoa että tahtotilaa yhteistyön tekemiseen ja sen edelleen kehittämiseen lastensuojelun kanssa. Kehittäminen ja siihen liittyvät muutokset näkyivät vastauksissa henkilöstön motivoitumisena ja sitoutumisena uusien asenteiden ja toimintatapojen oppimiseen. Keskeisinä kehittämistarpeina vastaajat näkivät yhteisten, erilaisten tapaamisten ja palaverien lisäämisen. Yhteistyötahot olivat tehneet lastensuojeluilmoituksia tai pyyntöjä lastensuojelutarpeen selvittämiseksi perheen kanssa suhteellisen vähän. Myös huolen puheeksi ottamisessa oli nähtävissä haasteita: miten huoli otetaan puheeksi; millä keinoin asioihin voidaan puuttua varhaisessa vaiheessa. Erityisesti nämä asiat korostuivat varhaiskasvatuksen vastausten osalta. Vastauksissa toivottiin myös käytännön toimintamalleja lastensuojelullisiin tilanteisiin: milloin lastensuojeluilmoitus tulisi tehdä, mitkä ovat asiakkuuden kriteerit, mitä ilmoituksen jälkeen on tapahtunut ja mitkä ovat omassa kunnassa lastensuojelun kautta tarjolla olevat palvelut. Yhteenvetoraportti C-moduulin koulutuksista, yhteistyökyselystä ja tapaamisista Etelä-Pohjanmaalla ja yhteenvetoraportti Päijät-Hämeen moniammatillisista työpajoista, palautteet ja tuloksia Yhteistyön tarpeeseen vastattiin kutsumalla alueellisesti lastensuojelun keskeiset yhteistyökumppanit äitiys- ja lastenneuvolan, sivistystoimen ja kouluterveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen työntekijät yhteisten pöytien äärelle lastensuojelun työntekijöiden kanssa. LasSe -työskentelyn aikana hankekunnissa tiivistettiin yhteistyötä tavoitteiden mukaisesti, tehtiin tarvittavia ja mahdollisia suunnanmuutoksia suhteessa monialaiseen yhteistyöhön. Monialaisessa arvioinnissa kiinnitettiin erityisesti huomiota konsultointipuheluiden sisältöön ja laatuun, että konsultoija saisi tarvitsemansa tiedot, neuvoja ja ohjeita. Lastensuojeluilmoituksen tekijälle ilmoitetaan, että hänen tekemänsä ilmoitus on vastaanotettu ja miten sen käsittely etenee. Ilmoituksen tekijä tai asiakasperheen ympärillä olevat toimijat kutsutaan pääsääntöisesti perheen luvalla aloitustapaamiseen, jolloin voidaan yhdessä keskustella perheen tilanteesta hyödyntäen toisen ammattilaisen asiantuntemusta sekä tarkentaa ja sopia toimijoiden tehtävät. Huomioidaan se, että työtä tehdään tukien, ei päällekkäin ja ollaan tietoisia toisen ammattiryhmän työskentelystä perheen kanssa. Tarvittaessa tehdään yhteisiä kotikäyntejä, selkeitä sopimuksia ja toimintaohjeita siitä, miten toimitaan kun esimerkiksi lapsi tulee päivähoitoon lastensuojelun avohuollon tukitoimena. Keskeisille lapsen kanssa työskenteleville yhteistyötahoille ja/tai ilmoittajatahoille kerrotaan ne oleelliset tiedot, joita he tarvitsevat lapsen kasvun, kehityksen tai esimerkiksi opetuksen

39 LOPPURAPORTTI 33 osalta. Kuten toimijat totesivat: vaikka yhteistyön kehittäminen on vasta päässyt käyntiin, on iso pyörä pyörähtänyt jo harppauksen oikeaan suuntaan. 5 Seuraavissa kappaleissa esitellään muutamia hankeen kehittämistyön tuloksina syntyneitä koko hankealuetta hyödyttäviä moniammatillisia yhteistyömalleja. Toimintamalli moniammatilliseen yhteistyöhön varhaiskasvatuksen, neuvolan ja lastensuojelun välille Päijät-Hämeen maakunnan moniammatillisissa työpajoissa keskityttiin erityisesti alle kouluikäisten lasten kohdalla koettuun huoleen neuvola- ja varhaiskasvatuspalveluissa sekä lastensuojeluilmoituksen tekemisen käytäntöihin. Työmuotoina käytettiin yhteisiä tapausesimerkkejä. Palautteessaan osallistujat toivat esiin tutustumisen ja yhteisen keskustelun suuren merkityksen. Työpajat poistivat ennakkoluuloja, antoivat tietoa ja ohjeita toimimiselle ja auttoivat yhteistyösuhteiden vahvistamisessa. Yhteistyösuhteita ja eri organisaatioiden toimintaa kuvaamaan laadittiin kaaviomalli. Neuvoloiden, varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun alkuarvioinnin esimiehet avasivat vuoropuhelun hankkeen aikana ja he suunnittelivat työryhmänä jatkotoimenpiteitä hankkeen päättyessä. LasSe- hanketyöskentely mahdollisti suunnitelmallisesti toteutetut varhaiskasvatuksen, neuvoloiden ja lastensuojelun henkilöstöjen yhteiset työpajat ja yhteistoiminnan mallin syntymisen. Ylemmän AMK-tutkinnon opiskelija Hanna Hirvonen teki mallin työstöprosessista työpajoissa opinnäytetyön, johon voi tutustua hankeen aineistosivuilla. Yhteistyömalli liitettiin sen laatimiseen osallistuneiden kuntien sisäiseen intranettiin työntekijöiden päivittäiseen käyttöön ja se on myös valtakunnallisesti kaikkien kiinnostuneiden käytössä. 5 LasSe-hankkeessa tehtyyn moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen, sen toteutuksiin, tuloksiin ja pohdintoihin voi tarkemmin tutustua vuoden 2015 lopulla ilmestyvässä sähköisessä artikkelijulkaisussa Lapsikeskeinen, monialainen arviointi lastensuojelun asiakkuuden alkaessa -lastensuojeluilmoituksen ja lastensuojelutarpeen selvittämisen kehittäminen ( THL, Petrelius, Heinämäki toim.). Julkaisun LasSehankkeen projektikoordinaattorin Päivi Kasken Näkökulmia moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen lastensuojelutarpeen arvioinnissa sekä Sirpa Tuomela-Jaskarin Monialaisella arvioinnilla oikeaaikaista tukea lapsille ja perheille artikkelit käsittelevät yksityiskohtaisemmin moniammatillisen yhteistyön kehittämistä LasSe-hankkeessa.

40 LOPPURAPORTTI 34 Kuva 15. Toimintamalli moniammatilliseen yhteistyöhön varhaiskasvatuksen, neuvolan ja lastensuojelun välille Lasten psykiatrian ja lastensuojelun työparityöskentelyn pilotointi Hankkeen aikana kokeiltiin työparityöskentelyä Vaasan kaupungin lastensuojelun selvitystiimin ja Vaasan sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian työntekijöiden kesken. Johtava sosiaalityöntekijä, projektikoordinaattori ja lastenpsykiatrian osastonhoitaja sopivat työparityöskentely- kokeilun toteuttamisesta, lastenpsykiatrian työntekijöitä kutsuttiin lastensuojelun tarpeen koulutuspäivään sekä järjestettiin tapaaminen lastensuojelun ja lastenpsykiatrian työntekijöille yhteistyökäytännöistä. Lopuksi pilotointi arvioitiin yhdessä. Työskentelyn lähtökohtana oli, että kun perheestä, jonka kanssa lastenpsykiatria jo työskentelee, tehdään lastensuojeluilmoitus, aloitetaan yhteinen työparityöskentely lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi. Perheeltä pyydetään suostumus siihen, että lastenpsykiatrian työntekijä tulee lastensuojelun työntekijän työpariksi. Perheen suostumuksen jälkeen sovitaan, miten edetään ja varataan yhteisiä tapaamisaikoja. Työparityöskentely jatkuu koko selvittämisprosessin ajan. Työparityöskentely toteutettiin neljän perheen kanssa lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi. Kokeiluun osallistui yhteensä kuusi eri työntekijää, kolme lastensuojelusta ja kolme lasten psykiatriasta. Työskentelyssä mukana olleiden vanhempien mielestä työparityöskentely oli hyvä asia ja toimiva ratkaisu. Palautteissa yksi äideistä toi esille, että oli helpompi puhua asioista kun tapaamisissa oli mukana tuttu ihminen. Hänen mielestään eri näkökulmien kuuleminen käsiteltävistä asioista antoi syvällisemmän kuvan tilanteesta. Lapset arvioivat työskentelyä eri hymiöiden avulla. Tyytyväinen hymynaama annettiin siitä, että tapaamisessa oli mukana lapsille tuttu työntekijä.

41 LOPPURAPORTTI 35 Myös lastensuojelun ja lastenpsykiatrian työntekijöiden mielestä työparityöskentely toimi hyvin. He kokivat, että työskentelytapa hyödyttää perheitä. Tiedonjakaminen ja jatkosuunnitelmien tekeminen helpottuivat. Positiiviseksi koettiin myös se, että kaikki kuulevat toistensa näkemyksiä ja ajatuksia tilanteesta samanaikaisesti. Työparityöskentelyyn osallistuneet neljä perhettä saivat nopeammin kokonaisvaltaisemman avun ja tuen. Tämän lisäksi molemmat ammattiryhmät totesivat, että yhdessä työskennellen asiantuntijuus ja ymmärrys toisen työtä kohtaan laajenivat ja paranivat. Työntekijät kokivat, että heillä oli samantapaiset ajatukset lastensuojelullisesta huolesta, mutta vähän erilaiset työskentelytavat. Tämä koettiin sekä vahvuudeksi että heikkoudeksi. Yhteisten aikojen löytäminen, lyhyet selvitysajat, lapsen osallisuus sekä asiantuntijakeskeisyys nähtiin haasteina työparityöskentelyssä. Yksi vanhemmista nosti esiin vaaran asiantuntijakeskeisyyden korostumisesta ja asiantuntijanäkemysten liiallisen painottumisen. Hän toivoi voivansa olla enemmän osallisena työskentelyssä, vaikka koki työparityöskentelyn muuten hyvänä asiana. Lastensuojelun työntekijät toivoivat vielä vahvempaa lapsen osallistumisen mahdollisuutta työparityöskentelyyn. Yhteistä työskentelyä päätettiin jatkaa kokeilun jälkeen ja toimia kokeilun mukaisesti kiinnittäen huomiota asiakkaiden ja työntekijöiden kokemusten palautteisiin Kuva 16. Lasten psykiatrian ja lastensuojelun työparityöskentely lastensuojelun tarpeen selvittämisessä Toimintaohjeet lapsen kaltoin kohtelua epäiltäessä Uutena ja hanketavoitteisiin liittyvänä yhteistyönä käynnistyi koko Väli-Suomen alueella viranomaisyhteistyö lapsen kaltoin kohtelun tunnistamiseksi ja toimintaohjeiden laatimiseksi. Lasten pahoinpitelyn ja seksuaalisen hyväksikäytön selvittämiskäytännöt olivat olleet pitkään epäselviä ja vaihtelevia koko hankealueella. Hankealueen lastensuojelun yhteistyötahoilta tuli aloite viranomaisyhteistyötä koskevan toimintaohjeiston laatimiseen lapsen pahoinpitely- tai seksuaalisen

42 LOPPURAPORTTI 36 hyväksikäytön epäilyissä. Toimintaohjeiden laatimisen ja tarkentamisen tarve nousi yhteistyöverkostoille järjestettyjen lakikoulutusten myötä, kun oivallettiin ilmoitusvelvollisuuden laajenevan koskemaan myös lapsen pahoinpitelyä seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi. Maakunnissa oli selkeä tarve täydentää, päivittää tai ylipäänsä laatia selkeät toimintaohjeet näihin tilanteisiin. LasSehanke vastasi toiveisiin käynnistämällä viranomaisyhteistyön kokoamalla yhteen asiaan liittyvät viranomaiset ja osallistumalla tapaamisiin. Hankeen toimijoille järjestettiin lapsen kaltoin kohtelun tunnistamiseen, puheeksi ottoon ja tilanteessa toimimiseen liittyvät maakunnalliset koulutustilaisuudet, jotka johdattelivat yhteistyöryhmiä tarkkojen toimintaohjeiden laatimiseen. LasSen myötä käytäntöjä on selkiytetty myös paikallisin voimin järjestetyillä koulutuksilla, joita on sovittu jatkettavaksi useilla alueilla. Myös toimintaohjeiden päivittämisestä vastaavia henkilöitä ja verkostoja on sovittu pitämän yllä ja jakamaan tietoa toimijoille. On tärkeää, että lasten kanssa työskentelevät tietävät, mistä paikalliset toimintaohjeet löytyvät ja miten toimia tilanteissa. Maakunnalliset Lapsen kaltoin kohtelu- ja seksuaalisen hyväksikäytön epäily tilanteiden toimintaohjeiden laatimiseen osallistuneet viranomaisten yhteistyöverkostot on kuvattu raportin luvussa 3.2. Malli toimintaohjeen laatimiseksi löytyy LasSe-hankkeen aineistosivuilta. On hyvä huomioida, että toimintaohjeet tehdään aina oman alueen yhteistyötietojen mukaisiksi ja ne ovat tarkoitettu tässä muodossaan pääsääntöisesti vain viranomaiskäyttöön. 4.5 Raportointisuunnitelma LasSe-hankkeen yhtenä tehtävänä oli tuottaa lastensuojelusta vertailukelpoista, yhteneväisesti dokumentoitua ja tilastoitua tietoa viiden maakunnan alueelta, jotta sosiaalityön käytäntöjä ja lastensuojelutarpeen taustalla olevia seikkoja olisi mahdollista arvioida ja kehittää. Kehittyneet tilastot ja työn dokumentointi nähtiin keinoina, jotka helpottaisivat myös sosiaalityön perustelemista ja rakenteellista vaikuttamista hankekunnissa. Hankkeen käynnistyessä laadittiin raportointisuunnitelma tukemaan työskentelyä, jotta hankesuunnitelmassa tuotoksiksi määritellyt tutkimukset ja selvitykset voitaisiin toteuttaa hallitusti. Hankkeessa lähdettiin kokeilemaan uudenlaisia yhteistyön muotoja ja tiedontuotannon tapoja hyödyntämällä mahdollisimman monipuolisesti ja -toimijaisesti kehittämisen ohessa syntyviä aineistoja esimerkiksi työryhmänauhoituksia, kyselytuloksia ja muistioita. Raportointia ja tiedontuotantoa pohtimaan sekä toteuttamaan kutsuttiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lastensuojelun asiantuntijoita, jotta kansallinen ja viiden maakunnan kehittämistyö olisi linjakkaasti suhteessa toisiinsa. Hankkeen oheen koottiin tutkimuksellista raportointia ja koulutusasioita ohjaava työryhmä, johon pyydettiin edustajat Tampereen yliopistosta, THL:lta ja Tampereen ammattikorkeakoulusta. Vuosina hankkeessa koottiin kehittämistyön tueksi tarkoituksenmukaisiksi katsottuja kyselyaineistoja ja hankkeen työpajoista koottiin video- ja äänitallenteita. Hanketyön eri vaiheessa koottiin kuntien käyttöön soveltuvia dokumentteja, esimerkiksi hankekuntien lastensuojelutilastot viime vuosilta. Tarkemmin nämä aineistot ja niihin liittyvät raportit on eritelty raportin liitteissä 8. Erilaisia raporttimuotoon kirjoitettuja koosteita ja selvityksiä kertyi hankkeen aikana useita. Näitä olivat mm. hankekuntien lastensuojelua kartoittavat kyselyt ja hankkeen koulutuksista sekä työpajoista tehdyt palautekoosteet. Hankkeessa harjoittelujaksojaan suorittaneet opiskelijat osallistuivat myös näiden raporttien kokoamiseen ja kirjoittamiseen. Hankkeen käynnistyessä kesällä 2013 kuntien yhdyshenkilöille lähetettiin kysely lastensuojelutarpeen selvitysten nykytilasta ja kehittämistarpeista kunnissa. Kysely toistettiin kesällä Kun-

43 LOPPURAPORTTI 37 takyselyn aineistosta tehtiin raportti, jossa tarkastellaan muutoksia hankkeen alkuvaiheesta hankkeen loppukuukausiin. Kuntakyselyn keskeisiä tuloksia kuvataan tarkemmin loppuraportin luvussa Yhteenveto hankkeen vaikutusten arvioinnista sivulta 57. Hankkeen tavoitteena oli kerätä systemaattisesti asiakkaiden näkemyksiin perustuvaa tietoa lastensuojelutarpeen selvitysprosesseista ja heidän kohtelustaan sosiaalityössä. Kertynyttä tietoa oli tarkoitus hyödyntää sosiaalityön kehittämisessä. Konkreettisena tavoitteena oli toteuttaa hanketyöskentelyyn ja tutkimustietoon pohjautuva opinnäyte tai muu tutkimus lapsen kohtaamisesta lastensuojelutarpeen selvityksen yhteydessä sekä tehdä julkaisu asiakkaan kokemuksista lastensuojelutarpeen selvitysvaiheessa. Ensimmäisen hankkeessa toteutetun asiakaspalautekyselyn tuloksista julkaistiin raportti keväällä Lastensuojelun asiakasnuorten kokemuksia lastensuojelun asiakkuudesta ja kokemusasiantuntijaryhmästä on tarkasteltu Tampereen ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoiden Kati Pajuluoman ja Minna Salmisen tekemässä opinnäytetyössä Jotenkin siis käyttää sitä omaa kokemusta paremman maailman tekemisessä Lastensuojelun kokemusasiantuntijaryhmä Tampereella. Toiminnallisena opinnäytetyönä tehtiin lastensuojelun asiakasnuorten kanssa nuorille suunnattu esite Lahden ammattikorkeakoulussa. Toiminnallinen prosessi on kuvattu Tiina Oksalan ja Leena Puumalaisen opinnäytteessä Esitteen toteuttaminen lastensuojelutarpeen selvittämisestä yhteistyössä lastensuojelun asiakasnuorten kanssa. Hankkeessa kertyvän tiedon avulla oli tarkoitus tutkia, miten moni lastensuojeluilmoitus johtaa lastensuojelun asiakkuuteen ja mitä tästä voidaan päätellä. Tavoitteena oli tehdä kuntakohtaisia vertailuja kuntien yhtäläisyyksistä ja eroavaisuuksista ja kuvata sosiaalityön sisäisiä käytäntöjä lastensuojelutarpeen selvitysvaiheessa. Heli Kosolan pro gradu Lastensuojelutarpeen selvityksen toimintakäytännöt Väli-Suomessa sekä Minna Lehtorannan pro gradu Lastensuojeluilmoitusten käsittely ja merkityksellistäminen lastensuojelun työntekijöiden tiimikokouksissa vastasivat osittain tähän tavoitteeseen. Tavoitteena oli tutkimusyhteistyönä Tampereen yliopiston kanssa tuottaa myös yksi kansainvälinen raportti samasta aiheesta, mutta tämä tavoite ei toteutunut. LasSe-hankkeen kolmantena teemana oli kehittää ja tutkia monialaisuuden kysymyksiä lastensuojelutarpeen arviointiin liittyen. Auli Romppaisen pro gradu Yhteistyöverkostojen kokemukset yhteistyöstä lastensuojelutarpeen selvityksessä, Hanna Hirvosen opinnäytetyö Varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyökäytännöt lastensuojeluprosessin alkuvaiheessa sekä Marjo Lyyran tutkielma Neuvolan ja lastensuojelun välinen yhteistyö terveydenhoitajien näkökulmasta pureutuivat monialaisuuden teemaan. Opinnäytetyöt on luetteloitu yksityiskohtaisemmin liitteessä 6. Kuten aiemmin raportissa on mainittu, hanke teki kehittämisyhteistyötä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen LaskeTut-hankkeen kanssa. Johanna Hietamäki toteutti yhteistyössä Päijät-Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan projektikoordinaattoreiden kanssa lastensuojeluilmoituksiin liittyvän tutkimuksen haastatteluaineiston kokoamisen ja tuotti maakunnissa kerätystä aineistosta artikkelin hankkeiden yhteisjulkaisuun, jossa tarkastellaan lastensuojeluilmoitusten tekijöiden vaikutteita ja kysymyksiä heidän pohtiessaan lastensuojeluilmoituksen tekemistä tai yhteyden ottamista sosiaalihuoltoon. 6 6 Sirpa Tuomela-Jaskarin artikkelissa Asiakkaiden, lastensuojelun työntekijöiden ja johdon näkemyksiä hyvästä lastensuojelutyöstä kuvataan Seinäjoella toteutettua asiakasosallisuutta vahvistavaa työskentelyä BIKVA menetelmällä. Artikkelissa Laadukas lastensuojelutarpeen selvittäminen - yhteiset johtopäätökset Pamela Antila kuvaa yhdessä LaskeTut-hankkeen tutkijoiden kanssa LasSe-hankkeessa koottuja hyviä selvittämisen tapoja. Päivi Kaski kirjoitti artikkelin Näkökulmia moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen lastensuojelutarpeen arvioinnissa sekä yhteistyössä Heli Kosolan sekä Minna Lehtorannan kanssa artikkelin Katsaus lastensuojeluilmoitusten käsittelyn ja lastensuojelutarpeen selvittämisen nykykäytäntöihin. Artikkelissa Monialaisella arvioinnilla oikea-aikaista tukea lapsille ja perheille Sirpa Tuomela-Jaskari tarkastelee lastensuojelutarpeen selvitystä tekevien tahojen ja yhteistyökumppaneiden monialaista yhteistyötä.

44 LOPPURAPORTTI 38 LasSe-hankkeen henkilöstö osallistui yhteisen artikkelijulkaisun kirjoittamiseen kesällä Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen Lapsikeskeinen, monialainen arviointi lastensuojelun asiakkuuden alkaessa lastensuojeluilmoituksen ja lastensuojelutarpeen selvittämisen kehittäminen julkaisun artikkeleissa tarkastellaan lastensuojelutarpeen arviointia koskevaa kansainvälistä ja kansallista tutkimustietoa ja reflektoidaan LasSe-hankkeen kehittämistyössä kertynyttä tietoa ja saatuja kokemuksia tätä teoriataustaa vasten. 4.6 Hankkeen moduulien tavoitteiden mukaiset tuotokset ja tulokset Hankkeen kehittämistyön menetelmiksi valikoituivat prosessikehittämisen periaatteita soveltavat työpajat, joissa projektikoordinaattorit toimivat fasilitoijina luoden tapaamisten puitteet. Työpajojen huolelliseen suunnitteluun, sujuvaan etenemiseen ja fokuksen säilymiseen kiinnitettiin erityistä huomiota. Oli tärkeää, että hankkeen eri moduulien fasilitointi -työpajaprosessit lähtivät liikkeelle selkeästä ja konkreettisesta yhteisestä tavoitteiden asettelusta, joka oli kuitenkin riittävän joustava, jotta sitä voitiin muuntaa prosessin edetessä saadun välittömän palautteen pohjalta toimijoiden tarpeita vastaavaksi. Fasilitointi -työskentelyssä hankehenkilöstö oli osallistujien palveluksessa. Fasilitoivan työotteen lähtökohtana oli ajatus toimijoiden osallisuuden ja sitoutumisen merkityksestä kehittämistyön kestävyydelle. 7 Työskentelytavan valikoitumisessa lähdettiin ajatuksesta, että kokemus osallisuudesta oman työn kehittämisessä ja siitä koettu hyöty, avaisi työntekijöille mahdollisuuden antaa myös asiakkaalle osallisuuden kokemuksen omassa lastensuojeluasiassaan. Hankkeen kehittämistyössä myös dokumentointi, yhteisesti sovittujen konkreettisten tavoitteiden ja menetelmien kirjaaminen niiden saavuttamiseksi sekä jakaminen kaikille osallistujille, oli keskeinen osa kehittämistyön prosessia ja sen edistämistä. LasSe -hankkeessa sovellettiin osallistavan ja avoimen dokumentoinnin tapaa. Kaikkien työpajojen tuotokset ohjasivat seuraavan tapaamisen sisältöjä. Kirjatut asiat käytiin keskustellen läpi seuraavassa kohtaamisessa, jolloin osallistujilla oli mahdollisuus tarkentaa ja korjata tuotettuja kehittämismuistioita. Hankkeen kaikissa maakunnissa työskentelyä ja sisältöjä ohjasivat samat tavoitteet, joiden välillä kuntatoimijat olivat voineet tehdä valintaa keskittyen joko enemmän sosiaalityön sisäisen organisoinnin ja työnjaon tai yhteistyöverkostojen kanssa tehtävän yhteistyön kysymyksiin lastensuojelun tarpeen selvittämisessä. Kuten raportissa on aiemmin mainittu, kaikkia toimijoita maakunnissa koskivat lapsen, nuoren ja perheen kohtaamisen taitojen sekä asiakkaiden vahvemman osallistamisen kehittäminen. Kaiken kaikkiaan projektikoordinaattorit toteuttivat hankeaikana yhteensä 260 työpajaa yhdessä toimijoiden kanssa, joissa oli satoja osallistujia. Osa toimijoista osallistui moduulien mukaisten prosessin kaikkiin työpajoihin, osassa työpajoja osallistujat vaihtelivat. LasSe-hankkeen organisoituminen eri maakunnissa muotoutui pitkälti kunkin alueen palveluiden tuottamistavan mukaisesti, joka toi vaihtelua myös projektikoordinaattoreiden mahdollisuuksiin suunnitella työskentelyään. 7 Kestävän kehittämisen käsitettä voi syventää tutustumalla projektijohtaja Tytti Rantasen artikkeliin Kestävä kehittäminen lastensuojelussa-esimerkkinä lastensuojelun selvityksen kehittäminen. artikkelijulkaisussa Lapsikeskeinen, monialainen arviointi lastensuojelun asiakkuuden alkaessa -lastensuojeluilmoituksen ja lastensuojelutarpeen selvittämisen kehittäminen ( THL, Petrelius, Hietamäki toim.) 2015.

45 LOPPURAPORTTI 39 Etelä-Pohjanmaalla ja Päijät-Hämeessä suurin osa hankekunnista kuului johonkin yhteistoimintaalueeseen tai kuntayhtymään. Etelä-Pohjanmaalla oli pitkät perinteet yhteiselle kehittämiselle ja työskentelylle, joten projektikoordinaattorin oli mahdollista suunnitella työskentelyään tavoittaen kerrallaan useampien kuntien toimijoita. Päijät-Hämeessä puolestaan työskentelyä ohjasi paitsi isot kuntayhtymät myös kehittämiskohteen rajautuminen toimijoiden toiveesta varhaisen vaiheen palveluiden (neuvola, varhaiskasvatus) ja lastensuojelun yhteistyön ja toimintamallien tarkasteluun. Pirkanmaalla ja Pohjanmaalla puolestaan lähes kaikki kunnat toimivat hankkeessa yksittäin, joten työskentelyä leimasi enemmän kuntakohtaisten tapaamisten korostuminen. Lisäksi yksittäisten kuntien kehittämisalueiden toiveiden hajonta oli kirjavampaa, joten yhtenäisempien kehittämisprosessien suunnittelu oli haastavaa. Poikkeuksena oli Kanta-Hämeen hankekunnat, joista toinen oli Forssan hyvinvointikuntayhtymä (5 kuntaa) ja toinen Riihimäen kaupunki. Pohjanmaalla oman lisänsä projektikoordinaattorin työskentelyyn toi ruotsinkielisten kuntien (5) omat prosessit, jotka toteutuivat kokonaisuuden sisällä. Hankkeessa toteutettiin suunnitelman mukaisesti paitsi maakunnallisia työpajoja myös paljon kuntakohtaisia ja erilaisin kokoonpanoin toteutuneita naapurikuntien ja kaupunkien yhteisiä alueellisia tapaamisia. Koko Väli-Suomen hanketoimijoiden yhteiset kokoontumiset toteutuivat pääasiassa jokaisen moduulin työskentelyn aloittaneissa, maakunnittain tai Väli-Suomen tasolla järjestetyissä koulutuskokonaisuuksissa, joihin kaikilla LasSe-hankkeen toimijoilla oli oikeus osallistua. Koko hankkeen yhteiset koulutustilaisuudet, ajankohdat ja osallistujamäärät on esitetty liitteessä 9. Hankkeen kaikille yhteiset tavoitteet ja sovitut systemaattiset kehittämistavat tuottivat ymmärrettävästi edellä luvussa 4 esiteltyjä yhteneväisiä tuloksia ja tuotoksia koko Väli-Suomen tasolla. Maakunnissa pilotoitiin ja kokeiltiin lisäksi myös monia muita moduulien mukaisia toimintatapoja, joita esitellään seuraavissa kappaleissa. Alueelliset pienemmät kokeilut täydensivät ja vahvistivat hankkeen tavoitteiden mukaisia toimintatapojen muutoksia. Asiakkaan kohtaamisen ja osallisuuden vahvistamisen maakunnallinen kehittäminen Asiakkaan kohtaamisen ja osallisuuden vahvistaminen oli mukana orientaationa ja ajatuksena kaikessa LasSe-hankkeen kehittämistoiminnassa. Useimmissa maakunnissa ei siis toteutettu erillisiä pelkästään A-moduulin mukaisia työpajoja, vaan lapsen ja asiakkaan osallisuus otettiin puheeksi ja/tai suunniteltiin osaksi työpajatapaamisia. Alueilla toteutettiin toimijoiden toiveesta myös kokonaisuutta täydentäviä koulutuksia kuten Pirkanmaalla Lapsen ja läheisten kohtaaminen-koulutus, Päijät-Hämeessä koulutus Vieraasta kulttuurista tulevien asiakkaiden kohtaamisesta sekä Pohjanmaan toimijoille ICDP- lapsen kannustavan vuorovaikutuksen-ohjauksen 7 tapaamisen kokonaisuus maakunnan projektikoordinaattorin omana asiantuntijatyönä. Lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden verkoston luominen maakunnissa oli haaste työntekijöille. Kuitenkin pieniä avauksia saatiin aikaan eri puolilla hankealuetta. Vaasassa järjestettiin aivan hankkeen loppupuolella Asiakasfoorumi, johon osallistui kaksi lastensuojelun asiakasperhettä lapsineen. Sekä Päijät-Hämeessä että Etelä-Pohjanmaalla saatiin joitakin lastensuojelun asiakasperheitä, vanhempia tai nuoria mukaan työpajoihin ja koulutuksiin. Kokemukset olivat kaikkien osallistujien mielestä erittäin hyviä. Pirkanmaalla asiakkaan osallisuuden erilaiset tavat olivat vahvasti hankkeen kehittämistyössä esillä ja paitsi jo edellä luvussa 3 esiteltyjen kokeilujen lisäksi mainitsemisen arvoinen on Tampereella järjestetty yhteinen tapaaminen lastensuojelun asiakasvanhempien, lastensuojelun työntekijöiden ja hallinnon tilaaja-puolen virkamiesjohdon kesken. Lisäksi monien hankkeessa alkaneiden alueellisten asiakasosallisuutta lisäävien toimintatapojen edelleen kehittämisestä ja toiminnan jatkamisesta on sovittu jonkin paikallisen toimijan kanssa.

46 LOPPURAPORTTI 40 Sosiaalityön sisäisten menettelytapojen ja organisoitumisen maakunnallinen edistäminen Sosiaalityön sisäisten menettelytapojen ja organisoitumisen edistämisen tavoitekokonaisuudessa keskityttiin kaikissa maakunnissa erityisesti lastensuojelutarpeen selvityksen prosessin avaamiseen ja sen lain mukaiseen (Lsl 417/ 2007) toteuttamiseen. Hankekunnissa vertailtiin erilaisia pohjoismaisia ja eurooppalaisia malleja suomalaisiin käytäntöihin sekä pohdittiin alustajien tuottamina työmenetelmiä selvitystyöskentelyn toteuttamiseksi lasten, nuorten ja vanhempien kanssa. Tämän tavoitteen olivat valinneet kehittämisen kärjeksi erityisesti Etelä-Pohjanmaan kunnat ja Tampereen kaupunki. Kaikissa muissakin hankekunnissa toteutettiin B-moduulin mukaisia työpajoja vaikka niiden kärkivalinta oli toinen. Koko hanketasoisten koulutusten lisäksi, joka siis aloitti työpajatyöskentelyt, järjestettiin alueellista koulutusta esimerkiksi lastensuojelun tarpeen selvityksen rakenteista ja dokumentaatiosta Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessä sekä alueellisia koulutuksia hankeaikana säädetystä ja voimaantulleesta Sosiaalihuoltolaista, sen vaikutuksista lastensuojelulakiin ja asiakirjalakiin. Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymän hanketoimijat tekivät benchmarking-vierailun Päijät-Hämeen Peruspalvelukeskus Oivaan, ottaakseen mallia ja kerätäkseen kokemuksia oman organisoitumisensa suunnitteluun. Hanketoimijoille tehdyn alkukartoituksen mukaan lainopillisissa asioissa oli suurin selvityksen aikainen konsultoinnin tarve. Suurissa kaupungeissa oli käytössä useimmiten omat lastensuojeluun perehtyneet lakimiehet, mutta pienten ja keskisuurten kuntien käytössä ei ollut erityisiä asiantuntijoita. Pirkanmaalla kokeiltiin lakimiehen kyselytunteja, joihin voi osallistua useamman pienemmän kunnan työntekijöitä voidakseen kysyä lastensuojelun selvitykseen liittyviä lastensuojelulain tulkintaan liittyviä seikkoja. Samanlaista järjestelyä voisi kokeilla myös muiden erityisasiantuntijoiden konsultointiin kuten esimerkiksi lasten- ja nuorten psykiatrian asiantuntijoiden kanssa. Oheisessa kuvassa on esitettynä lakimiehen kyselytuntien rakenne, jota voi soveltaa myös muihin erityisasiantuntijoihin. Kuva 17. Lakimiehen kyselytuntien konsultaatiomalli

47 LOPPURAPORTTI 41 Kaikkien hankealueiden työpajojen työskentelyn yhtenä lähtökohtana oli hankkeelle asetettu iso kysymys siitä, millainen on riittävä ja laadukas lastensuojelutarpeen selvitys. Kysymys esitettiin moduulin kehittämisprosessien kuluessa ja erityisesti niiden päättyessä toimijoiden vastattaviksi. Näistä vastauksista kertyi aiemmin luvussa 4 esitelty LasSe-hankkeen hyvät Kootut Käytännöt, joiden liitteiksi on koottu iso määrä hankkeen työskentelyn myötä syntyneitä ja muiden kokoamia manuaaleja, koosteita ja tukitietoa selvittämistyöskentelyssä käytettäväksi eri-ikäisten lasten, nuorten, vanhempien, läheisten ja yhteistyöverkostojen kanssa. Tämä kooste on osaltaan myös hankkeen vastaus esitettyyn kysymykseen riittävästä ja laadukkaasta lastensuojelun tarpeen selvittämisen vähimmäisvaatimuksista. Maakunnallisten moniammatillisten yhteistyömallien kehittäminen Moniammatillisten verkostojen roolien ja toimintatapojen kehittäminen oli hankekuntien yleisimmin valittu kehittämisen painopistealue. Työpajatyöskentelyt alkoivat maakunnissa yhteisellä Lastensuojelulaki yhteistyökumppaneiden näkökulmasta- koulutuksilla ja Etelä-Pohjanmaalla sekä Päijät-Hämeessä toteutetuilla kyselyillä lastensuojelun yhteistyötahoille. Näissä maakunnissa moniammatillisen yhteistyön toimintamallit muotoutuivat koulutusten, kyselyjen ja yhteistyökumppaneita ja lastensuojelun työntekijöitä yhteen kokoavien työpajojen prosessissa. Kyselyjen tuloksia hyödynnettiin ja käsiteltiin myös Pirkanmaan-Kanta-Hämeen ja Pohjanmaan maakunnissa. Kaikissa maakunnissa nousi keskusteluun yhteistyökumppaneita koskevat salassapitosäädökset ja tiedonantovelvoitteet Tiedonvaihtokysymyksiin saatiin selkeyttä koulutusten ja keskustelujen kautta ja hankkeen tuloksena on kaikkiin kuntiin vakiintumassa käytäntö, jossa kutsutaan lastensuojeluilmoituksen tehnyt viranomainen mukaan heti selvittämistyöskentelyn käynnistyessä. Viranomainen osallistuu palaveriin yhdessä lapsen ja perheen kanssa eivätkä yhteiskumppanit ole nähneet tälle mitään esteitä. Myös ilmoituslomakkeeseen lisättiin lähes kaikissa kunnissa sen tekijää varten kohta, jossa ilmoittaja kertoo, mitä ilmoituksen sisältönä olevalle asialle on jo peruspalveluissa pyritty tekemään. Monissa kunnissa oli jo olemassa erilaisia lasten ja perhepalveluiden toimijoiden kanssa yhteisesti sovittuja moniammatillisia työkäytäntöjä. Näitä sovittuja työmuotoja avattiin ja tarkasteltiin moniammatillisissa työpajoissa ja niihin tehtiin tarvittavia muutoksia. Useissa kunnissa huomioitiin jo seikat, jotka toteuttavat paremmin myös uuden sosiaalihuoltolain mukaisia palveluntarpeen arvioinnin käytäntöjä, jonka osana tehdään tarvittaessa moniammatillinen lastensuojelun tarpeen selvittäminen. HuoliPuheeksi eli Hupu-koulutuksia toteutettiin erityisesti Pirkanmaan alueella ja niille tuntui olevan tarvetta edelleen koko hankealueella. Vaikka Pohjanmaalla päästiin lasten psykiatrian ja lastensuojelun työparityöskentelyn hyvään mallinnukseen, esiintyi edelleen isoja haasteita tämän yhteistyön kehittämisessä esimerkiksi Etelä- Pohjanmaalla. Hyvin alkanut yhteisen prosessin kehittäminen pysäytettiin johdon määräyksestä odottamaan valtakunnallisia linjauksia. Kuten edellä on esitetty Etelä-Pohjanmaalla ja Päijät-Hämeessä keskityttiin erityisesti kehittämään selvityksen moniammatillisia yhteistyömuotoja. Etelä-Pohjanmaalla kehittämiskumppaneina olivat kaikki peruspalveluiden lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevät tahot, joten alueella prosessoitiin yhteistyökäytäntöjä suurissa yhteisissä työpajoissa, joiden tuloksina oli yhteistyöhön sitoutuneita toimijoita, jotka olivat selvillä paikallisista yhteistyön muodoista ja tavoista. Päijät-Hämeessä keskityttiin koko hankeajaksi varhaisen tuen vaiheeseen eli yhteistyömallien luomiseen neuvolan, varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun välille. Taustalla oli toimijoiden ajatus, että hyvin toimiva varhaisen tuen ja puuttumisen toimintamalli ehkäisee lasten ja perheiden myöhempiä ongelmia. Myös olemassa olevat pulmat havaitaan ajoissa ja näin estetään niiden eskaloituminen. Olisi mielenkiintoista seurata, osuiko maakunnan oletus oikeaan.

48 LOPPURAPORTTI 42 Selkeyttämistä edellyttävänä asiana esitettiin myös toiminta- ja kirjaamismallin luominen siihen, kun lapsi sijoitetaan avohuollon toimenpiteenä päiväkotiin. Sekä varhaiskasvatuksen toimijat että lastensuojelun työntekijät ovat olleet epätietoisia toistensa ajatuksista liittyen näiden sijoitusten tavoitteisiin ja tarkoituksiin. Erityisesti varhaiskasvatuksen työntekijät olivat epätietoisia omista tehtävistään ja rooleistaan suhteessa sijoitukseen. Oheisessa kuvassa on esitetty Hämeenkyrön kunnan laatima malli ja sisällöt siitä, miten varhaiskasvatuksen avohuollon sijoitus aktivoituu, mitä asioita yhteistyösuunnitelma sisältää ja ketkä osallistuvat sen laatimiseen.. Kuva 18. Hämeenkyrön mallinnus varhaiskasvatuksen ja sosiaalipalveluiden yhteistyöstä

49 LOPPURAPORTTI 43 5 VIESTINTÄ LasSe-hankkeen viestintä tavoitteli suunnitelmallista, jatkuvaa ja monitasoista vuorovaikutusta. Viestintä oli tiedon jakamista ja vastaanottamista eri sidosryhmien kesken, myös asiakkaat huomioiden. Aktiivinen viestintä lisäsi hankkeen näkyvyyttä, motivoi toimijoita sitoutumaan kehittämistyöhön ja lisäsi palveluiden käyttäjien mielenkiintoa kehitettyjä toimintamalleja kohtaan. LasSe-hankkeen viestinnän toteuttamisessa kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, että ajankohtaista tietoa oli helposti saatavilla. Viestintää toteutettiin käytettävissä olevien resurssien mukaisesti hyödyntäen yhteistyötä muiden LastenKaste-hankkeiden kanssa. Viestinnän resurssit Väli-Suomen alueella Kaste-hankkeiden yhteisestä viestinnästä vastasi Kaste-ohjelmapäällikkö Leena-Kaisa Nikkarinen. Väli-Suomen Kaste-sivuilla julkaistiin mm. Kaste-viesti. LasSe-hankkeen pääasiallinen viestintäkanava oli osaamiskeskus Pikassoksen kotisivujen yhteyteen perustetut LasSe-hankesivut, jotka löytyvät osoitteesta Sivuilta löytyivät hankkeen perustietojen lisäksi hankkeen ajankohtaiset tapahtumat sekä kaikki hankkeessa tuotetut materiaalit. Hankeaikana julkaistiin sähköisenä kolme LasSe Uutiset-LasSeNyheter- ajankohtaistiedotetta sekä LasSe-aineistosivuilla että Facebook- sivupäivityksinä. LasSe-sivuille tallennetut aineistot jäivät pysyvästi osaamiskeskus Pikassoksen ylläpitämille kotisivustoille, josta ne ovat luettavissa myös hankkeen päättymisen jälkeen. Projektikoordinaattorit kokosivat joko kuukausittain ns. kuukausikirjeissään tai syksyisin ja keväisin maakuntien toimijoille yhteenvedot toteutuneista hanketoimista sekä tulevista sovituista tapaamisista ja koulutuksista. Hankehenkilöstön väliseen tiedottamiseen ja neuvonpitoihin käytettiin sähköpostin ja puhelinyhteyksien ohessa lähes viikoittain osaamiskeskus SONet BOTNIAN käytössä ollutta ACP-sähköistä neuvottelualustaa sen käyttökelpoisuuden ja luotettavien yhteyksien vuoksi. Projektijohtaja raportoi hankkeen kehittämistyön vaiheista sovitusti aluejohtoryhmälle (6 raporttia) ja maksatusten yhteydessä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle (3 raporttia). Sosiaalinen media oli tärkeä viestinnänväline. Hankkeelle luotiin omat Facebook-sivut, joilla esiteltiin ja julkaistiin yhteenvetoja hanketyöstä, kutsuja sekä koosteita hankkeen valtakunnallisesta, Väli-Suomen tason ja paikallisesta toiminnasta. LasSe-hankkeen Facebook-sivuille linkitettiin myös runsaasti muiden tiedontuottajien ajankohtaisia kirjoituksia ja koosteita sekä lasten, nuorten ja vanhempien julkaistuja ajatuksia lastensuojelusta ja lastensuojelun tarpeen selvittämisestä, koulutus- ja seminaarikutsuja jne., -sivustoja oli tarkoitus myös käyttää yhteisen viestinnän, suunnittelun ja toimintojen kuvausten väylänä, mutta sivustojen päivitys jäi hankkeen loppuaikaan. Hankkeesta tehtiin sekä suomen- että ruotsinkielellä perinteinen paperiesite ja rollup-standi. Esitteitä jaettiin koulutus-, messu- ja muissa tapahtumissa, joihin hankehenkilöstö osallistui. Tärkeinä viestintätilaisuuksia olivat hankkeen järjestämät koko Väli-Suomen tasoiset koulutustapahtumat sekä maakunnalliset työpajat ja seminaarit. LasSe-hankkeen henkilöstö osallistui aktiivisesti THL:n organisoimiin oppimisverkostotapaamisiin, joiden avulla varmistettiin tulosten leviämistä myös valtakunnallisesti. Hankkeessa hyödynnettiin Kasperi II- hankkeessa luotuja ja vakiintuneita kehittämisverkostoja, joka edisti hankkeen valtakunnallista tiedonvälitystä. Hanke oli esillä myös yhteistyökumppaneiden järjestämissä tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Hankeaikana LasSe-hanketta ja sen tuottamaa aineistoa sekä kokeilujen tuloksina syntyneitä havain-

50 LOPPURAPORTTI 44 toja esiteltiin Etelä-Pohjanmaan alueellisilla lastensuojelupäivillä keväällä 2014 ja 2015, Valtakunnallisilla Lastensuojelupäivillä (Lskl) syksyllä 2014, TerveSos-messuilla Lappeenrannassa 2014 sekä Jyväskylässä 2015, valtakunnallisen Kaste-ohjelman päätösseminaarissa syksyllä 2015 sekä alueellisissa järjestöjen sekä yhteistyökumppaneiden verkostojen koulutus- ja yhteistyö- tapaamisissa. LasSe-hankkeen ohjausryhmän jäsenillä oli myös velvollisuus tiedottaa oman alueensa tapahtumista ja viedä LasSe-hankkeen koulutuksia ja tapahtumia tiedoksi oman alueensa päättäjille ja sidosryhmille. Hankehenkilöstö kirjoitti neljä hankkeen tavoitteita ja tuloksia syventävää artikkelia sekä osallistui yhteisen loppuvuodesta 2015 valmistuneen julkaisun tuottamiseen Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen koordinoiman Lastensuojelun tutkimus- ja kehittämishankkeen kanssa. Edellä mainitut hankkeen lopussa ja sen päättymisen jälkeen julkaistut laajat koosteet hankkeen kehittämisen ydinkysymyksistä takaavat LasSe-hankkeen ja lastensuojelun tarpeen selvittämisen kehittämiseen liittyvien asioiden pysymisen yleisessä muistissa ja tiedossa pitkälle hankkeen päättymisen jälkeiseen aikaan.. Taulukko 2. Ohessa matriisi LasSe-hankkeen kokonaisviestinnän tavoitteista, keinoista, kohderyhmistä, aikataulusta ja vastuista. TAVOITE (sisäinen viestintä) TIEDON LEVITTÄMINEN HANKKEEN ETENEMISESTÄ TIEDOTTAMINEN TAVOITE (ulkoinen viestintä) TIEDON LEVITTÄMINEN HANKKEEN ETENEMISESTÄ TIEDOTTAMINEN KEINOT KOHDERYHMÄ AIKATAULU VASTUUHENKILÖT o työkokoukset ja seminaarit o sähköposti o nettisivut o tiedotteet o Facebook o Lync o raportointi o projektijohtaja o projektikoordinaattorit o hankehenkilöstö o projektijohtaja o projektikoordinaattorit o hankehenkilöstö o ohjausryhmä jatkuva ennalta sovittu, maksatusaikataulujen mukaan o projektijohtaja projektikoordinaattorit o hankehenkilöstö o projektijohtaja o projektikoordinaattorit o ohjausryhmä KEINOT KOHDERYHMÄ AIKATAULU VASTUUHENKILÖT o sähköposti o nettisivut o tiedotteet o Facebook(some) o Innokylä-sivustot o sähköposti o nettisivut o tiedotteet o Facebook (some) o seminaarit o työkokoukset o media o kaikki sidosryhmät o kaikki sidosryhmät jatkuva jatkuva o projektijohtaja o projektikoordinaattorit o projektijohtaja o projektikoordinaattorit

51 LOPPURAPORTTI 45 6 ARVIOINTI Hankkeen tarkennettuun toimeenpanosuunnitelmaan kirjattiin, että kyseessä on ns. pieni hanke, joten tästä syystä on tärkeä arvioida hankkeen organisointia ja hankkeen toteuttamisprosessia kokonaisuudessaan. LasSe-hankkeessa toteutettiin väli- sekä loppuarvioinnit maakunnittain sekä ohjausryhmän osalta. Projektikoordinaattorit keräsivät jatkuvasti hankeaikaista itsearviointitietoa kumppanitoimijoilta jokaisen isomman alueellisen/kuntakohtaisen kehittämistyöpajan ja koulutuksen yhteydessä ohjaamaan alueellisia ja paikallisia kehittämisprosesseja. Hankkeen ohjausryhmässä hyväksytty arviointitilaisuuksien toimeenpanosuunnitelma. Tavoitteista johdetut arviointikysymykset, joista johdetut väli- ja päätösarviointitilaisuuksien kysymykset esitettiin kaikille osallistujille painottaen kaikilta osallistujilta vastauksissa kunkin moduulin keskeisintä toimijuutta (asiakas, lastensuojelun työntekijät, yhteistyökumppanit) olivat seuraavat: A) 1. Onko lasten ja asiakasperheiden kohtaaminen, kuuleminen ja osallistuminen vahvistunut lastensuojeluprosessin yhteydessä? 2. Onko ja miten asiakasperheiden osallistumista lastensuojelutarpeen selvitysprosessiin mahdollista arvioida? (asiakasnäkökulma) B) 1. Ovatko sosiaalityön sisäiset menettelytavat lastensuojelutarpeen selvittämisessä tarkentuneet? 2. Onko päätöksenteko lastensuojeluasiakkuuden aloittamisesta ja palveluohjauksesta selkiytynyt? (toimijat) C) 1. Ovatko moniammatillisen yhteistyöverkoston roolit ja toimintatavat selkiytyneet, kehittyneet ja kirkastuneet - ennen selvityksen käynnistymistä - selvityksenteon aikana - selvityksen jälkeen? 2. Ovatko sosiaalityöntekijöiden ja lastensuojelun muiden asiantuntijoiden vuoropuhelu vahvistunut hankkeen aikana syntyneen tukirakenteen myötä? Hankkeen arviointikokonaisuuden toteuttamiseksi ostettiin asiantuntijapalveluna maakunnallisten väli- ja loppuarviointien sekä ohjausryhmän arviointitilaisuuksien toteuttamiseksi työpanosta osaamiskeskusten asiantuntijoilta (Pikassos, Verso, SONet BOTNIA), josta Pikassos kantoi hankkeen vastuu- osaamiskeskuksena koordinaatiovastuun. Alueellisten ja paikallisten kehittämisprosessien etenemisestä ja tuloksista tuotettiin projektikoordinaattorien toimesta väli- ja loppuarviointitietoa yhteenvetoineen yhteisellä arviointilomakkeella. Palautteen keräämistä varten luotiin kolme kysymystä sisältävä lomake, jota käytettiin koko hankealueella. Useimmista koko hankealueen yhteisistä koulutuksista kerättiin myös osallistujilta jälkikäteen sähköisesti palautetta, joista laadittiin yhteenvetoraportit. Raportit koulutusten palautteista löytyvät hankkeen kootuilta aineistosivuilta.

52 LOPPURAPORTTI 46 Kuva 19. LasSe-hankkeen kokonaisarvioinnin toteutuminen 6.1 Arviointiaineistojen tuottama yhteenveto sisällöstä Kokonaisarvioinnin rakenne suunniteltiin eteneväksi niin, että väliarviointitilaisuudet aloitettiin ohjausryhmän palautteilla ja sen jälkeen toteutettiin maakunnalliset arviointitilaisuudet. Loppuarvioinnit kevään 2015 lopussa etenivät päinvastaisesti ensin maakunnallisten arviointitilaisuuksien kautta ohjausryhmän päätösarviointitapaamiseen Sekä väliarviointi että päätösarviointi toteutettiin Pohjanmaalla kaksikielisenä, joten kaikki tukimateriaali oli käytössä sekä suomeksi että ruotsiksi. Seuraavissa kappaleissa esitellään yhteenvetona LasSe-hankkeen edellä kuvatun arviointiprosessin väli- sekä päätösarviointitilaisuuksien kuntatoimijoiden ja ohjausryhmän palautteita hankkeen etenemisestä ja tavoitteiden saavuttamisesta, missä onnistuttiin ja mitä haasteita jäi vielä kohdattaviksi. Hankkeen väliarviointien yhteenvetoa Väliarvioinnit toteutettiin kaikissa maakunnissa samalla tavalla ja samoin kysymyksin. Painopiste oli konkreettisissa toimissa ja mahdollisimman selkeissä ehdotuksissa hankkeen jatkotyöskentelylle, jotta saavutettaisiin sekä hanketason että paikallisen tason asettamia tavoitteita. Hankkeen väliarvioinnit toteutettiin 2014 lopulla työskentelyajan puolivälissä. Arviointitapaamisiin osallistui kiitettävästi maakunnallisia toimijoita, esimiehiä sekä lastensuojelun työntekijöitä. Eniten osallistujia oli Päijät-Hämeen väliarviointitilaisuudessa (15). Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla osallistujia oli 12, Pirkanmaalla 10 ja Kanta-Hämeessä 6. Ohjausryhmän väliarviointitilaisuuteen osallistui 11 jäsentä ja varajäsentä. Projektijohtaja osallistui kaikkiin väliarviointitilaisuuksiin ja jokainen projektikoordinaattori oli mukana oman maakuntansa tapaamisessa. Hankehenkilöstö oli tilaisuuksissa lähinnä kuuntelijan ja lopuksi kommentoijan rooleissa.

53 LOPPURAPORTTI 47 Hankkeen ohjausryhmän ja maakunnallisten väliarviointitilaisuuksien yhteenveto Ohjausryhmän väliarviointityöskentelyn fokuksena oli tuottaa tietoa LasSe-hankeprosessin siihenastisesta etenemisestä sekä antaa projektijohdolle ja koko hanketiimille eväitä hankkeen viimeiseen vuoteen. Ohjausryhmä arvioi, että hankkeen työskentelyssä oli saavutettu kuntatason toimijoiden vahva sitoutuminen, joka tuki ja kiinnittyi kunnissa arjen lastensuojelutyön ja monitoimijaisuuden kehittämiseen. Erityisesti hankkeen koulutukset ja työpajatyöskentelyt sekä isojen kaupunkien verkostoiminen olivat ohjausryhmän palautteissa onnistuneita kehittämisen keinoja. Onnistuneiksi koettiin myös koko hankkeen organisoituminen ja johtaminen sekä kokenut ja asiantunteva hankehenkilöstö. Kiitosta saivat ohjausryhmätyöskentelyn napakkuus sekä kehittämistyöhön valitut sisällölliset näkökulmat. Hankkeen jatkotyöskentelyyn liittyi palautteen mukaan myös haasteita ja esimerkiksi hanketyöskentelyn käynnistymisen viiveen koettiin hidastavan etenemistä. Ohjausryhmän jäsenet miettivät sitä, millaiseksi haasteeksi hankealueen laajuus, kuntien heterogeenisyys sekä hankeresurssin riittävyys muodostuisivat jatkotyöskentelylle: riittävätkö aika ja resurssit laajan, monitasoisen ja vaativan hankkeen toteuttamiseen suunnitelmien mukaisesti. Vireillä olleet lainsäädäntöuudistukset ja toimintaympäristöissä mahdollisesti tapahtuvien muutosten vaikutukset haketyöhön huolestuttivat osallistujia. Ohjausryhmä antoi hankkeelle ohjeeksi panostaa siihen, että kehittämistoiminta ja hankeprosessit saataisiin suunnitellusti päätöksen. Vireillä olleiden lainsäädäntöuudistusten ja lakimuutosten vaikutukset toivottiin otettavan huomioon hankkeen työskentelyssä. Erityisesti ohjausryhmä katsoi aiheelliseksi panostaa jatkossa hankkeen tulosten ja toimintamallien juurtumiseen paikallisesti, alueellisesti sekä valtakunnallisesti. Hankkeessa rakentuvien yhteistyöverkostojen säilymisen varmistaminen sekä kehittämisen tuki hankkeen jälkeiseen aikaan oli arvioijien mielestä tärkeää huomioida. Maakunnalliset väliarvioinnit Maakunnallisissa väliarviointitilaisuuksissa osallistujien yhteinen palaute oli, että hanke oli edennyt monipuolisesti ja tavoitteellisesti eri muodoissa ja eri tasoilla. Paikalliset kuntatasoiset prosessit, monialaiset verkostotapaamiset sekä isojen kaupunkien yhteinen verkostoituminen olivat osallistujien mukaan onnistuneet odotetusti. Hankkeen mahdollistama alueellinen ja koko hankealueen mittava koulutustoiminta oli kuntien toimijoiden mielestä erityisen hyvää. Kuntatoimijoiden keskuudessa ilmaistiin olevan vahvaa sitoutumista kehittämistyöhön, vaikka toimittiin hyvin haasteellisessa lastensuojelun toimintaympäristössä kovien paineiden alaisina. Kaikissa maakunnissa oli nähtävissä jo tuolloin lukuisia konkreettisia edistysaskeleita, uusien toimintamallien kokeiluja sekä hyviä käytänteitä kaikkien moduulien näkökulmista. Odotuksina hankkeen jatkotyöskentelylle esitettiin syntyvien käytäntöjen hyvää raportointia ja jalkauttamista, kuntayhteistyötä ja verkostoitumista sekä uuden lainsäädännön haasteiden työstämistä. Joidenkin kuntien ja kaupunkien omat, koko lasten ja nuorten palveluja koskevien organisoitumisten vaiheiden sekä päällekkäisten hankkeiden koettiin muutamissa maakunnissa vaikeuttavan LasSe-työskentelyyn osallistumista.

54 LOPPURAPORTTI 48 Hankkeen ohjausryhmän ja maakunnallisten päätösarviointien yhteenveto Päätösarviointitilaisuudet toteutuivat kevään 2015 lopulla, jolloin suurin osa maakuntien moduulien kehittämisprosesseista oltiin saamassa päätökseen. Tiedossa oli, että työskentely jatkuisi vielä syyskuun loppuun kehitettyjen toimintamallien käytäntöön juurrutusten ja yhteenvetotapaamisten merkeissä. Hankkeen päätösseminaari pidettiin jo kesäkuun alussa, koska kolmen projektikoordinaattorin määräaikainen työsuhde oli päättymässä syyskuun lopussa. Päätösarviointitilaisuuksiin kutsuttiin mukaan samat osallistujat kuin väliarviointeihin. Osallistujamäärä oli kaikissa tilaisuuksissa väliarviointeja pienempi. Ohjausryhmän päätösarviointiin osallistui 7 jäsentä ja varajäsentä ja osan aikaa hankkeen valvoja sosiaalineuvos Marjo Lavikainen. Etelä- Pohjanmaalla osallistujia oli 11, Pohjanmaalla 7, Pirkanmaalla 8 Kanta-Hämeessä 1 ja Päijät-Hämeessä 6. Ohjausryhmän päätösarviointitilaisuus toteutettiin suunnitellusti toukokuussa 2015 maakunnallisten päätösarviointitilaisuuksien jälkeen. Päätöspalautteessaan ohjausryhmä totesi, että hankkeen onnistunutta lopputulosta edesauttoivat selkeä hankesuunnitelma ja hallitusti toiminnaksi konkretisoitu tavoitteenasettelu. Kaikkien moduulien (A, B, C) toteuttamissuunnitelma sekä rakenne olivat selkeitä ja toteuttamiskelpoisia. Todettiin myös, että ohjausryhmän rooli oli hankkeessa ollut todellinen ja aktiivinen: ohjausryhmä teki päätöksiä ja ohjasi hankkeessa toteutettavia konkreettisia toimenpiteitä. Palautteessa kiinnitettiin huomiota siihen, että vaikka LasSe oli iso ja laaja alueinen hanke, se kykeni vastaamaan hyvin alueellisiin tarpeisiin laadukkailla kehittämistoimilla. Erityisesti mainittiin, että hankkeen ajankohtaiset koulutukset, menetelmien ja monialaisen yhteistyön kehittäminen sekä hyvin suunnitellut ja toteutetut kuntatyöpajat vastasivat hyvin paikallisiin tarpeisiin. Kehittämistyöskentely sitoutti käytännön työntekijät vahvasti mukaan, lastensuojelun työkäytännöt tehtiin näkyviksi ja niitä jaettiin. Ohjausryhmää paljon keskusteluttaneeseen Sosiaalihuoltolain ja Lastensuojelulain muutosten tuomiin tarpeisiin kunnissa kyettiin hankkeen loppuvaiheessa vielä vastaamaan ja yhteiset pohdinnat helpottivat tulkintoja kunnissa. Palautteena todettiin myös, että tämän seurauksena lastensuojelutarpeen selvittämisprosessi selkiytyi ja yhtenäistyi. Eräässä kunnassa todettiin, että LasSe-hanketyöskentelyn kautta on viimein selkeytynyt koko lastensuojelutarpeen selvittämisprosessi ja että näin olisi täytynyt toimia jo viimeiset kymmenen vuotta. Hyvänä pidettiin sitä, että vaikka uusi Sosiaalihuoltolaki nyt muuttaa koko ajattelu- ja työskentelyideologian, on helpompi sopeuttaa työskentely lain vaatimiin muutoksiin, kun vanha prosessi on hallussa. Ohjausryhmän mukaan, hankkeen myötä asiakas nousi jälleen keskiöön oman asiansa asiantuntijana ja lapsen osallisuus lastensuojelussa ja omassa selvittämisprosessissaan lisääntyi moniammatillisen viranomaisyhteistyön lisäksi. Lapsen kuuleminen ja kohtaaminen sekä huomioiminen subjektina objektin sijaan lisääntyi, asiakas löydettiin uudestaan ja lapsi palautui lastensuojelutyön keskiöön. Yhteistyö moniammatillisen (monisektorisen) viranomaisverkoston ja lastensuojelun välillä kehittyi ja selkiytyi yhteisten työpajojen ja koulutusten avulla. Erityisen tyytyväisiä oltiin konkreettisten yhteistyömallien syntymiseen, kuten kaikkiin maakuntiin tuotetut selkeät toimintaohjeet lapsen kaltoin kohtelun epäilytilanteisiin sekä usean moniammatillisen työpajaprosessin seurauksena syntynyt uuden SHL:n mukaiseksi laadittu yhteistoimintamalli lastensuojelun, varhaiskasvatuksen sekä neuvolan välille. Ohjausryhmä kiinnitti huomiota myös hankeaikaisen tiedontuotannon määrään ja laajuuteen. Raportointisuunnitelman toteutuminen näin laajasti ja suunnitelmien mukaisesti sai palautteissa kiitosta. Myös LasSesta kerättyjen aineistojen pohjalta tehtyjen opinnäytetöiden, selvitysten ja raporttien helppo hyödyntäminen hankeaikana sai kiitosta.

55 LOPPURAPORTTI 49 Hankealueen laajuus, kuntakentän heterogeenisyys ja lastensuojelun arjen haasteet nousivat edelleen haasteina palautteissa esiin. Kuntien kiire ja köyhyys, sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus ja kuormittuneisuus sekä resurssien riittävyys kehittämistyöhön huolestuttivat osallistujia. Sosiaalityön erilainen asema eri kunnissa ja lupa näkyä sekä rakenteiden monitasoisuuteen häviävät kaikkia saavuttamattomat hankkeen ideat ja ajatukset huolettivat. Osallisuuden ja moniammatillisuuden haasteina tuotettiin edelleen lapsen kuulemisen ja mielipiteen selvittämiseen liittyvät arjen rajoitteet. Palautteissa pohdittiin, josko yhteistyökumppaneiden ymmärrys omasta vastuustaan esim. monialaisen yhdessä tekemisen ja työparityöskentelyn hahmottamisesta ja yleisestä linjaamisesta oli vielä lisääntynyt siinä määrin, mitä uusi SHL edellytti. Kaiken kaikkiaan uuden lain mukanaan tuomat muutokset herättivät epätietoisuutta. Todettiin, että hankkeen kannalta uusi laki tuli voimaan väärään aikaan, koska sen toimeenpanon toteuttamiseen ei keritty riittävästi hankeaikana paneutua. Tiedontuotanto hankkeessa koettiin osittain myös ahdistavana: miten valtavasta tiedon määrästä ehtii ja pystyy poimimaan oleellisen ja omaan työhön keskeisen tiedon, kun kuitenkin tärkeintä olisi keskittyä muuttamaan työotettaan byrokraatista asiakkaan kuulijaksi ja ymmärtäjäksi. Tavoitteena tulisi tämän palautteen mukaan olla siirtyminen byrokratiatyöstä asiakkaan kanssa yhteiseen tekemiseen. Maakunnalliset päätösarvioinnit Maakuntien päätösarvioinneissa keskityttiin kartoittamaan hankkeen aikana otettuja edistysaskeleita ja uudenlaisten toimintakäytäntöjen syntymistä kuntiin. Asiakkaiden kohtaamisen ja kuuntelemisen (A-moduuli) kohdalla todettiin, että asiakkaan osallisuus on noussut hankkeen myötä enemmän työntekijöiden keskusteluihin, mieleen ja työskentelytapoihin. Työtiimeissä osallisuudesta keskusteltiin yhdessä ja asennoituminen asiakkaan osallisuuteen oli muuttunut myönteisemmäksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ls-ilmoituksen jälkeinen ensimmäinen yhteydenotto tehtiin asiakkaaseen sekä kirjallisesti että puhelimitse, jolloin voitiin aloittaa välittömästi vuoropuhelu asiakasta rauhoitellen ja antaa asiallista informaatiota. Hankkeessa tuotetut esitteet lapsille, nuorille ja vanhemmille toimivat toimijoiden palautteen mukaan hyvinä apukeinoina asiakassuhteen luomiseen ensikontaktista alkaen. Lähes kaikissa hankekunnissa päätettiin ottaa ilmoittajataho mukaan ensimmäiseen tapaamiseen asiakkaan suostumuksella ja läheisiä kutsuttiin enemmän mukaan työskentelyyn. Työskentely oli strukturoidumpaa kaikkien perheiden kanssa ja hankeaikana tasalaatuisuus selvitystyöskentelyssä lisääntyi. Työskentelyprosessin eri vaiheissa kuunneltiin asiakasta aktiivisemmin. Työskentelymenetelmiä koottiin ja kehitettiin huomioimaan asiakkaiden ja läheisten yksilölliset osallistumisen tavat. Vaikka keskustelu oli ydinmenetelmä, siinä huomioitiin asiakkaan vahvuuksina esim. kuuloon, näköön ja piirtämiseen perustuvat osallistumista lisäävät menetelmät ja työtavat. Eri-ikäisten lasten kohtaamiseen, kuuntelemiseen ja huomioimiseen opittiin hankkeen myötä uudenlaisia työtapoja. Etenkin pienten lasten kohtaamisessa ja kuuntelemisessa hyödynnettiin enemmän muiden ammattilaisten (esim. perhetyöntekijöiden) asiantuntemusta. Menetelmistä ei kuitenkaan saanut tulla itsetarkoitusta, vaan niiden käyttöä olisi palautteen mukaan harkittava aina tarkasti asiakkaan ja tilanteen mukaisesti. Lastensuojelun tarpeen selvittämisen päättävässä yhteenvetoneuvottelussa kirjattiin lapsen ja vanhempien mielipiteet ja näkemykset omana kohtanaan. Yhteenvetopohjaan lisättiin kohta Lapsen näkemys. Joissakin kunnissa otettiin käyttöön avoin kirjaaminen asiakkaan kanssa ja/tai hänen läsnä ollessaan. Kirjatut asiat myös joko luettiin asiakkaalle ja/tai annettiin mukaan heti neuvonpidon jälkeen. Hankkeessa pilotoitu asiakaspalautekysely-pohja päätettiin ottaa joissakin kunnissa käyttöön ja muokata siitä omiin tarpeisiin sopiva.

56 LOPPURAPORTTI 50 Paneutuminen monikulttuurisuuden kysymyksiin muutamissa kunnissa antoi lisäeväitä ja taitoja näiden asiakkaiden kohtaamiseen ja yleisemmin todettiin, että lisääntynyt tieto ja rohkeus vahvistivat sosiaalityöntekijän roolia. Päätösarvioinnissa mukana olleiden yhteistyökumppaneiden mukaan vanhemmat olivat kertoneet heille myönteisiä kokemuksia lastensuojelutarpeen selvittämisestä ja yhteistyöstä lastensuojelun kanssa. Vanhemmat kokivat saaneensa konkreettista helpotusta ja tukea tilanteeseensa. Sosiaalityön sisäisten menettelytapojen tarkentamisen kohdalla (B-moduuli) oli palautteiden mukaan hankkeen aikana selkeytynyt, mitä selvitysvaiheessa kirjataan ja käsitellään. Useimmissa kunnissa oli ollut jo käytössä sovittu selvitystyön malli, jota parastettiin muiden kuntien hyviksi koettujen käytänteiden mukaisiksi. Huomioina tuotiin esiin, että selkeytetty prosessi, rakenteet, mallit ja konseptit sujuvoittivat työtä ja vapautti työaikaa muuhun tärkeään toimintaan. Työparityöskentelyä uudistettiin ja läheisverkostoja nivottiin luontevammin mukaan työskentelyyn. Kotikäynnit lisääntyivät osana selvittämistyön aloittamista ja muutenkin kiinnitettiin enemmän huomiota tapaamispaikkoihin voitiin tavata muuallakin kuin sosiaalitoimistossa. Yleisesti tuotettiin palautteena, että B-moduulin tiimoilta käytiin paljon työyhteisöissä keskustelua siitä, millainen on riittävän laaja ja laadukas lastensuojelun tarpeen selvitys. Koska selvityksen kirjausten pohjalta syntyi mahdollinen asiakkuus ja suunnitelma mietittiin, miten asiakkuuden edellytykset perustellaan. Asiakkuuksien alku oli selkeytynyt. Myös määräaikojen seuranta oli tihentynyt, joka toi työhön enemmän hallittavuuden tunnetta. Kiireellisen avun tarve oli eräissä kunnissa hankkeen myötä kirkastunut ja johti kiireellisyyden ehdottomaan priorisointiin työskentelyssä. Tärkeänä asiana mainittiin myös, että prosessin myötä selkiytyivät monia kuntia askarruttaneet perheoikeudelliset kysymykset. Tämän myötä lastensuojelun ja huoltoriitojen sekä eroauttamisen kriteerit tarkentuivat eivätkä asiakkaat ohjautuneet enää välittömästi lastensuojelun piiriin. Perheoikeudellisten teemojen työstämistä toivottiin edelleen ja löydettiin käyttöön aiemmissa hankkeissa kehitetyt eroauttamisen menetelmät. Joissain kunnissa löydettiin yhteistyökumppaneiksi mukaan selvitysprosessiin vammaispalvelut ja aikuissosiaalityö vuosien jälkeen samasta rakennuksesta. Vaikka lastensuojelun selvitysprosessia oli joissain suuremmissa kunnissa kehitetty hyvin pitkälle ja organisoitu uudelleen, koettiin kuitenkin, että LasSessa saatiin reflektoinnin ja pysähtymisen mahdollisuuksia asian äärelle, ulkopuolista apua ja näkemystä sekä paljon materiaaleja käyttöön. Materiaaleja työstettiin useiden kuntien omaan käyttöön, muistilistoja ja manuaaleja siitä, mitä asioita selvityksessä täytyy aina käsitellä ja miten. Moniammatillisten yhteistyöverkostojen roolien, toimintatapojen ja vuoropuhelun vahvistuminen (C-moduuli) oli useammassa maakunnassa ja kunnassa vahvana kehittämisen kärkenä. Tärkeänä aloituksena yhteistyöverkostojen suuntaan pidettiin hankkeen järjestämiä maakunnallisia lastensuojelulaki koulutuksia yhteistyötahoille syksyllä Koulutusten jälkeen toteutetut kyselyt yhteistyökumppaneille Etelä-Pohjanmaalla ja Päijät-Hämeessä antoivat koko hankealueelle hyvän perustan yhteistyöpajojen työskentelylle maakunnissa.

57 LOPPURAPORTTI 51 Monissa kunnissa työskentelyä peruspalveluiden yhteistyökumppaneiden kanssa oli joiltakin osin olemassa, mutta se painottui usein joko yhteen tai enintään kahteen kumppanuuteen. LasSen myötä yhteistyöverkostot ja kumppanuudet laajenivat. Lastensuojelun tarpeen selvittämisen ja uuden Sosiaalihuoltolain mukaista palvelutarpeen arvioinnin prosesseja tehtiin näkyviksi yhteistyökumppaneille. Aiemmin haastaviksi ja monimutkaisiksi koettuja yhteistyömuotoja, kuten esimerkiksi lasten psykiatrian ja koulun kanssa, kehitettiin pyytämällä toimijoita mukaan aloituspalavereihin, joihin he myös mielellään osallistuivat. Yhdessä tekemällä myös yhteistyön muodot saatiin sovittua. Erityisesti mainittiin opettajien rohkaistuminen mukaan yhteistyöhön, lastensuojelun konsultointiin ja lastensuojeluilmoitusten tekemiseen. Käytännöksi näytti tulleen useimmissa kunnissa myös, että ilmoittajalle kerrotaan selvittämistyöskentelyn lopputulos eli syntyikö lastensuojelun asiakkuus vai ei. Useissa kunnissa järjestettiin monitoimijaisia yhteistyötapaamisia erityisesti varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja neuvolan toimijoiden kanssa. Ne tuottivat paljon uusia avauksia peruspalveluiden toimijoiden suuntaan ja ensiesittäytymisiä puolin ja toisin. Uusia yhteistyön avauksia tehtiin esimerkiksi poliisin, terveyskeskuslääkäreiden ja aikuispsykiatrian kanssa. Monilla paikkakunnilla selkeytettiin yhteistyöprosesseja ja toimintamalleja. Hankkeen jälkeiseen aikaan sovittiin säännönmukaisia yhteistyötapaamisia sekä yhteistyöryhmiä. Tärkeänä pidettiin keskusteluja yhteistyökumppaneiden kanssa siitä, että lapsi ei enää siirry lastensuojeluun, kun ilmoitus tehdään, vaan siitä alkaa yhteinen palvelutarpeen arviointi ja sen määrittämänä lastensuojelun tarpeen arviointi. Konkreettisesta uudesta, pysyvästä hankeaikana sovitusta toimintamallista on hyvä esimerkki lastensuojelun palveluohjaajan työskentely, joka jalkautui varhaiskasvatuksen yksiköihin. Seurauksena yhteydenotto lastensuojeluun helpottui, kynnys ls-ilmoitusten tekoon madaltui ja konsultointimahdollisuus oli varhaiskasvatuksen omassa työyksikössä. Varhaiskasvatuksen, neuvolan ja lastensuojelun yhteisten tapaamisten ja keskustelujen myötä ymmärrys toisten työstä lisääntyi ja osattiin tarkemmin pohtia, mitkä asiat lapsen arjessa olivat lastensuojelullisen huolen indikaattoreita. Kaikissa maakunnissa päätettiin jatkaa hyvin alkaneita yhteisiä käytäntöjä ja varmistaa niiden edelleen kehittyminen sekä päivittyminen sopimalla säännöllisiä tapaamisia eri kokoonpanoilla, myös esimiesten kesken. Joissain hankekunnissa toteutettiin perhepalveluissa suuria organisoitumisen uudistuksia. Hämmennys uuden SHL:n edellyttämistä muutoksista ja meneillään ollut organsaatiomuutos aiheuttivat myös jaksamattomuutta ja vaikeutta osallistua hankkeen työskentelyyn. Muutamissa kunnissa jäätiinkin enemmän odottamaan hankkeen tuotoksia ja tiedon tuotantoa, eikä osallistuttu varsinaisiin kehittämisprosesseihin. Kunnat ilmoittivat hyödyntävänsä hankkeen koulutuksia ja materiaaleja aktiivisen osallistumisen sijaan. Vaikeuksia tuotti myös erilaisten asiakastietojärjestelmien tila sähköisiä asiakirjapohjia ei vielä järjestelmistä löytynyt, joten kirjaamisen kehittäminen ei voinut edetä hanketyön ja toimijoiden tarpeiden mukaisesti.

58 LOPPURAPORTTI LasSe-hankkeen kokonaisuuden prosessiarvio Ohjausryhmältä sekä maakunnallisiin päätösarviointitilaisuuksiin osallistuneilta toimijoilta pyydettiin kokonaisarvio LasSe-hankkeen kehittämisprosesseista Ohjausyhmä tuotti seuraavia arvioita hankkeen kokonaisprosessin etenemiseen, koordinaatioon ja johtamiseen liittyen: Organisoituminen, koordinaatio ja johtaminen laajalla alueella. Jatkoa Kaste-alueella toteutetulle kehittämistyölle, rakenne ja organisointi ollut toimiva. Väli-Suomen alueella hyvä yhteistyö. Hankkeen maantieteellinen laajuus - voi olla myös rikkaus. Hyvin määritelty hanke, selkeä tavoitteiltaan. Liikkeellelähtö ollut hyvää verrattuna muihin hankkeisiin. Prosessi on edennyt tavoitteiden ja aikataulun mukaisesti. TA piti. Ei raskaita osahanke-kuvioita! Hanke on edennyt hyvin ja suunnitelmallisesti. Etenemistä ja kehittymistä tapahtui koko ajan. Hanke oli hyvin koordinoitu ja johdettu. Ei noussut epäileviä kysymyksiä, ei ole ohijohdettu. Sisältö ja tavoiteasettelu pysyi koossa laajasta toimijaverkostosta huolimatta. Sitoutunut ohjausryhmä kannattelemassa hankekokonaisuutta: Ohjausryhmät pidettiin säännöllisesti ja ne oli valmisteltu asianmukaisesti. Kokoukset olivat napakoita, asiassa pysyviä, hyvin valmisteltuja ja koordinoituja. Kuntien sosiaalijohto sitoutui hankkeeseen, ohryissa oltiin paikalla, vaikka kokousmatka voi olla pitkä! Projektijohtaja ja ohjausryhmä pitivät kokonaisuuden hallinnassa. Alueelliset ja paikalliset prosessit joustavasti ja laadukkaasti kuntia kuunnellen: Alueilla oli omat hanketyöntekijät -> huomioitiin paikallisuus hankkeen eteenpäin viemisessä Hanke oli joustava ja kuntia kuunteleva ihan alusta alkaen, toimintaympäristön ja lainsäädännön muutoksiin muotoutuva. Kaikki toimijat olivat sitoutuneita, hanketiimi mukaan lukien. Laaja-alaisen alueen erilaiset tarpeet on pystytty ottamaan huomioon. Hanke rajautui hyvin onnistuneesti paikallisesti työprosesseihin keskittyen, mutta yhdisti onnistuneesti myös tekemistä ja kehittämistä Väli-Suomen alueella. Konkretia korostui, arkilähtöisyys. Kaikille yhteinen moduuli A loi yhteistä pohjaa. Tiedotus oli selkeää eikä liian runsasta. Kuukausitiedote omalta koordinaattorilta oli hyvä. Erilaiset työpajat hankkeen aikana hyviä. Vaikka tilaisuuksia ja työpajoja oli paljon, ne olivat täysipainoisia, suunniteltuja ja aina edettiin tilaisuuden tavoite saavutettiin.

59 LOPPURAPORTTI 53 Mitä haasteita hanketyöskentelyssä oli? Organisoituminen laajalla hankealueella haastoi: Hankkeen maantieteellinen laajuus -> voi olla myös rikkaus. Projektijohtajan rekrytoinnin viivästyminen ihan alussa. Hallinnon ja hallinnoinnin näkökulmasta erityisesti alussa oli haasteita saada eri kuntien/ osaamiskeskusten välillä viralliset laskutukset, sopimukset jne. toimimaan. Neuvottelu valvovan viranomaisen kanssa toi kyllä sitten selkeyttä. Paljon kuntia ja laaja alue, koordinoinnille haaste. Matkustaminen lisääntyi: Aikaa mennyt hankkeen johdosta paljon. Kuntien arki ja organisaatioiden monimuotoisuus haastoi: Rakenteiden monimuotoisuus, ehkä aina viestit eivät samalla tavalla tavoittaneet kaikkia. Alueen koordinaattorin ymmärrys kuntamekanismista ( päätöksentekojärjestys / etenemisjärjestys) ja sen verkkaisuudesta aina välillä. Hanketyöntekijä unohtui välillä arjen kiireessä, olisi voinut hyödyntää enemmän. Markkinointi ja hankkeen näkyvyys, lastensuojelun julkisuuskuva: Markkinointi laajemmin medioissa, oli vaikea saada näkyvyyttä. Pienemmissä kaupungeissa onnistui helpommin. Tieto siitä, että lastensuojelussa kehitetään, kun julkinen paine oli esillä koko ajan. Tätä olisi voinut olla enemmänkin. Vaikka plussalle kuitenkin jäätiin! Pieni suuri lastensuojelutarpeen selvittäminen kehittämisen kohteena: Oliko lastensuojelutarpeen arvioiminen riittävän iso (vai pieni) näin isoksi hankkeeksi? Positiivinen haaste oli loppuraportin odottaminen: tässä hankkeessa kertyi paljon materiaalia ja toivonkattavaa loppuraporttia. Maakunnalliset päätösarvioijat tuottivat omat arvionsa hankkeen kokonaisprosesseista pohtien, miten ne palvelivat paikallisia lastensuojelun tarpeen selvittämisen kehittämistä ja millaisia vahvuuksia ja haasteita hankeprosessissa oli. Lopuksi jokainen osallistuja antoi hankkeelle henkilökohtaisen kouluarvosanan.

60 LOPPURAPORTTI 54 Seuraavassa kooste kaikkien maakuntien kokonaisprosessin arvioinneista: Vahvuuksia: Hankkeessa nostettiin keskusteluun tärkeitä asioita LasSe toi uusia näkökulmia entiseen Pesäpuu-työskentelymalliin sekä yhtenäisti työyhteisöä ja vahvisti tiimin yhteishenkeä. Syvensi/ kertasi jo tehtyä työtä. Hanke oli selkeä tavoitteiltaan, sisällöiltään; sitä voi hyödyntää konkreettisesti. Antia prosessien parantamiseen, lapsen äänen esille nostoon, hyviä koulutuksia & yhteispäiviä toisten kanssa käytäntöjä vaihtaen. Tiivistahtinen hanke, jossa työtekijät olivat mukana. Hankekoordinaattorin hyvällä tuella sitoutettiin väkeä kehittämistyöhön. Koulutuspaketit olivat iso asia. Hankkeesta sai lihaa luiden ympärille. Se tuki kehittämistyötä ja jäsensi sitä uudella tavalla. Matka vahvisti tiimin käsitystä lasu-selvityksestä ja koko prosessista, sekä perehdytti uusia työntekijöitä. Esimiehet priorisoivat LasSe-koulutukset vahvasti. Työnohjauksellinen kokemus, vahvisti omaa ammatillisuutta. Esimies oli myös tukena/ mukana prosessissa. Oli työnohjauksellinen matka. Hanke verkostoi lasu-toimijoita. Antia tuli selvityksen tekoon ja paljon työkaluja mm. kirjaamisiin. Itse sain esim. koulutuksista ja verkostoitumisesta paljon. Projektikoordinaattori oli hyvin tavoitettavissa, jos on vaan ehti ottaa yhteyttä arjessa. Maakunnallinen lakikoulutus hankeyhteistyössä LasSe + SOS II + KiTi oli tosi hyvä. Hanke toi uutta näkökulmaa ja pohdintaa. Koulutukset olivat. hyviä Lakimiehen kyselytunnit tosi hyviä! Vaikka oli KASPERI II väsy, niin onneksi lähdettiin mukaan hankkeeseen. Työpanosta saatiin yllättävä hyvin. Kuntien tapaamiset olivat erityisen hyviä. Osui hyvään saumaan! Ei ollut aikanaan helppo päättää mukaan lähdöstä, vaikka oli paljon sanottavaa sisältöihin. SOS ja LasSe haettiin ja valmisteltiin yhtä aikaa. Hanke oli prosessi, jossa työntekijät olivat osallisina EI tuotu ulkopuolelta. Voi tehdä ja toteuttaa työpaikalla omanlaisena = työyhteisön prosessi. Projektikoordinaattori tunsi kaikki entuudestaan! Sosiaalihuoltolain tulo oli haaste, voi tulla myös mahdollisuudeksi. Nyt selvitysprosessi on selvä, hyvä jatkoon SHLssa. Tuttu koordinaattori oli vahvuus, samoin koko hanke anteineen. Kuntien sosiaalityöntekijät saivat tavata, kuulla toistensa toimintatavoista ja menetelmistä, tavasta tehdä työtä käytännössä. Jatkohanketta lastensuojelun kehittämiselle toivoisi edelleen. Hanke tuki kunnissa tehtävää kehittämistä. Se oli konkreettiseksi suunniteltu, rajatut sisällöt, ja saatiin valita missä oltiin mukana -> työntekijät jaksoivat olla mukana. Kuukausikirje oli tärkeä, niin ei tullut postia koko ajan. Edellinen hanke oli teoreettinen, ei saanut kiinni, oli hankeväsymystä. Hanke sopi Sosiaalihuoltolain uudistamisen ajankohtaan, mitä juuri samaan aikaan mietittiin -> tuli systemaattisemmaksi, fokusoitu. Projektikoordinaattori inspiroi ja vei punaista lankaa sopivina annoksina. Kaikista konkreettisin hanke, jossa olen ollut mukana. Koostettu info oli tärkeää, voi seurata siitä

61 LOPPURAPORTTI 55 vaikkei ole aina itse ollut mukana. On tärkeä säilyttää, implementoida ja omaksua tämä käyttöön. Jatkossa voisi miettiä myös työn kiertoa esim. kuntien kesken ja mentorointia. Vähän aikaa työssä olleena oli vaikea arvioida ja info varhaiskasvatuksen puolelle kulki hitaasti. Koulutus ja yhteistyöpalaveri missä olin mukana, oli kuitenkin tosi hyvä. Vuoropuhelun kehittäminen oli oikea linja edetä. Käytännön yhteistyötapaamiset olivat hyviä ja paras osio. Ylipäänsä osallistuminen hankkeeseen oli kiireessä vaikeaa, mutta saatiin hyvin kuitenkin se mitä oli otettavissa. Hanke laittoi prosessoimaan ja se oli merkittävää, arvosana voi olla 8 + tai 8 ½ vaikka näkyvyys varhaiskasvatuksessa on ollut sen verran huono, että siitä näkökulmasta voisi arvioida kriittisemminkin. Haasteita: Arjen vaihtuvuus. Vaikea irrottautua töistä. Silti kehittäminen oli toivottua. Kalenterointi. Rajatut koulutukset eivät ole antaneet kaikille osallistumismahdollisuutta. Välillä kasautui liian tiiviitä koulutus ym. putkia. Haaste lakimuutos + palvelutarpeen arviointi eli aika muutoksineen toi haastetta. Toimimattomiin yhteistyökäytäntöihin ei hankkeenkaan tuella pystytty vaikuttamaan. Tapaamisia eri kokoonpanoilla, liikaa ehkä toistoa/ sitoutuneille ei voinut tapahtua syventämistä. Liian tiivis/ liian usein tapaamisia, joidenkin mielestä. Kiire aikataulu, oli pakko priorisoida välillä. Vei aikaa, mutta ei silti negatiivista sanottavaa. Kunta ei pystynyt hyödyntämään oman organisaatiouudistuksen vuoksi hanketta. Myös SHL-uudistus heijastui. Massakoulutuksissa oli iso porukka ja ne jäivät yleisiksi. Odotuksena nyt ohjeistus, listaus hankkeen Koetelluista käytännöstä. Omat haasteet heijastuivat, ei revetty ja hyödynnetty. Omassa prosessissa oli nousuja ja tipahduksia. Työnkuva loi haasteita, tuli paljon uusia asioita Kunnassa valittiin alussa kaikki kolme moduulia kehittämisen kohteeksi, olisi pitänyt tehdä valintaa ja keskittyä. Välillä tuli tipahduksia. Toimijoiden näkökulmasta oli aina paikallisissa tapaamissa turhan pitkä väli, olisi saanut olla tiiviimpi prosessi. Haasteena oli henkilöstön pysyminen kärryillä lakimuutosten mukana Työaika oli haaste, resurssi tarvitaan = lupa ja halu sitoutua. Haaste oli koko alue, useita kuntia, joissa oli erilaiset resurssit ja mahdollisuudet toteuttaa työtä Lastensuojelun näkökulmasta koulutukset eivät kohdentuneet hyvin vaan olivat heppoisia. Vaikea löytää oikea taso joka menee lastensuojelun kannalta tarpeeksi syvälle Päivähoidon väelle hanke jäi kokonaisuudessaan vieraaksi, koulutukset tuntuivat irralliselta. Kuukausittainen tiedote olisi voinut olla hankkeen kannalta hyvä ja olisi pitänyt toimintoja jatkuvasti esillä paremmin.

62 LOPPURAPORTTI 56 Maakuntien päätösarvioineissa mukana olleet kuntien toimijat antoivat LasSe-hankkeelle yhteisarvosanaksi 8, Yhteenveto hankkeen vaikutusten arvioinnista Lastensuojelutarpeen selvityksen nykytila ja muutos hankkeen aikana LasSe-hankkeen alkumetreillä toteutettiin lastensuojelutarpeen selvitystä koskeva kartoitus, jotta hankkeen päämääriä (katso sivu 4) koskevaa kehitystä olisi mahdollista arvioida. Hankkeen loppuvaiheessa kysely toistettiin valittujen teemojen osalta. LasSe-hanke osti Pikassoksesta asiantuntijapalvelua nykytila-aineistojen analysointiin ja raportointiin. Hankekuntien yhteyshenkilöille lähettiin toukokuussa 2013 ja 2015 sähköiset alkukartoituslomakkeet (Liite 12. kartoituslomake 2013; Liite 13. kartoituslomake 2015), joihin vastauksia vuonna 2013 saatiin 36:lta ja vuonna yhteyshenkilöltä. Alkukartoituksessa vastauksia ei saatu Vöyristä ja loppukartoitustiedot jäivät uupumaan Järvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alueelta ja Kihniöstä (Liite 10. Hankekunnat, maakunnat, väkiluvut ja vastausmäärät alkukartoituksessa vuonna 2013 ja loppukartoituksessa vuonna 2015). Näin ollen molempien kyselyjen vastausmäärät olivat kiitettävän kattavat. Kunta- ja palvelurakenteet ovat muuttuneet toiminta-alueella LasSe-hankkeen aikana. Lokakuussa kunnasta 38 kuului eri tavoin organisoituneisiin yhteistoiminta-alueisiin, liikelaitoksiin tai kuntayhtymiin, joita Väli-Suomen alueella oli yhteensä kymmenen. Yhteistoiminta-alueilta, liikelaitoksista ja kuntayhtymistä 7 9 kyselyyn vastasi yksi viranhaltija JIK-liikelaitosta lukuun ottamatta. Sieltä saatiin kolme vastausta. Kyselyvastaukset analysointiin Webropol-ohjelmaa hyödyntäen. Tulokset esitellään pääosin prosenttilukuina. Lisäksi joitakin kartoitusteemoja tarkastellaan maakunnittain tai kuntakoon mukaisissa ryhmissä. Kuntakoon mukaiset ryhmät ovat seuraavat. Pienet kunnat eli alle asukasta: Isokyrö, Kihniö, Kuortane, Laihia, Virrat, Vöyri ja Ähtäri Keskisuuret kunnat ja sote-yhteenliittymät eli asukasta: Akaa, Alavus, Hämeenkyrö, Heinola, Kangasala, Lapua, Lempäälä, Mustasaari, Nokia, Riihimäki, Valkeakoski, JIK (Jalasjärvi, Ilmajoki, Kurikka), Pirkkala-Vesilahti, Rannikko-Pohjanmaa (Korsnäs, Kristiinankaupunki, Maalahti, Närpiö), Järvi-Pohjanmaa (Alajärvi, Soini, Vimpeli), Forssan seudun hyky (Forssa, Jokioinen, Humppila, Tammela, Ypäjä), Kaksineuvoinen (Kauhava, Evijärvi, Lappajärvi) ja Suupohja (Kauhajoki, Karijoki, Isojoki, Teuva) Suuret kunnat ja sote-yhteenliittymät eli yli asukasta: Lahti, Seinäjoki, Vaasa, Tampere-Orivesi, Aava (Hartola, Iitti, Myrskylä, Nastola, Orimattila, Pukkila, Sysmä) ja Oiva (Asikkala, Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä, Padasjoki) 8 Hankkeen käynnistyessä osallistujakuntia oli yhteensä 58. Kyselylomake lähettiin näiden kuntien yhteyshenkilöille. Tammikuusta 2014 alkaen Forssa, Tammela, Jokioinen, Ypäjä ja Humppila muodostavat Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymän, minkä seurauksena Ypäjä tuli uutena kuntana mukaan LasSehankkeeseen. Näin ollen hankealueen kuntien määrä nousi 59:ään sekä yhteistoiminta-alueiden, liikelaitosten ja kuntayhtymien yhteenlaskettu määrä yhdeksästä kymmeneen. 9 Jatkossa näitä yhteisiä toiminta-alueita nimitetään tässä raportissa sote-yhteenliittymiksi.

63 LOPPURAPORTTI 57 Kehittämisryhmien organisoituminen Alkukartoituksessa vuonna 2013 valtaosa vastaajista toivoi työryhmätyöskentelyn tapahtuvan ensisijassa seutukunnallisesti tai naapurikuntien välisenä yhteistyönä (67 %). Myös kuntakoon mukaan määrittyviä työryhmiä kannatettiin (19 %). Vähiten kannatusta saivat maakuntakohtaiset työryhmät (13 %). Loppukartoituksen perusteella osallistujien näkemykset heitä hyödyttäneen ryhmätyöskentelyn muodoista noudattelevat melko tarkasti ennakko-odotuksia. Koska LasSehankkeessa toteutettiin ennakoitua enemmän kuntakohtaista kehittämistä, tämä lisättiin osaksi ryhmätyöskentelyn hyödyllisyyttä koskevaa monivalintakysymystä vuonna Vastaajista 48 prosenttia ilmoitti seutukunnallisen tai naapurusten yhteistyön hyödyttäneen eniten kehittämistoimintaa. Kuntakohtaisen hyödyllisimmäksi oli kokenut 26 prosenttia vastaajista, maakunnallisen 16 prosenttia ja kuntakoon mukaan määrittyvän 10 prosenttia. Hankkeen alussa toiveet ryhmätyöskentelyn suhteen poikkesivat kuntakoon mukaan. Yli asukkaan kunnista ja sote-yhteenliittymistä enemmistö (50 %) kannatti ensisijaisesti kuntakoon mukaan määrittyvää työryhmätyöskentelyä. Sen sijaan keskisuuret kunnat/sote-yhteenliittymät (81,82 %) sekä pienet kunnat (62,5 %) toivoivat seutukunnallisia tai naapurikuntien yhteisiä työryhmiä. Loppukartoituksen perusteella yli asukkaan alueista valtaosa oli kokenut hyödyllisimmäksi seutukunnallinen tai naapurusten yhteistyön (50 %) ja kuntakoon mukaan määrittyvän (33 %) kehittämistoiminnan. Keskisuurissa kunnissa ja sote-yhteenliittymissä hyödyllisimmäksi oli koettu seutukunnallinen tai naapurusten yhteistyö (42 %) sekä kuntakohtainen kehittämistoiminta (32%). Pienissä kunnissa selvä enemmistä oli kokenut hyödyllisimmäksi seutukunnallisen tai naapurikuntien yhteisen työskentelyn (83 %). Lisäksi kuntakohtainen työskentely nimettiin hyödyllisimmäksi joissakin pienissä kunnissa (17 %). Myös hankkeen yhteistyöhön tutkimus- ja koulutuslaitosten kanssa liittyi alkuvaiheessa odotuksia. Loppukartoituksessa vastaajat katsoivat yhteistyönsä tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden kanssa olleen LasSe-hankkeessa toimivaa ja tuottoisaa (39 %) tai melko toimivaa ja tuottoisaa (39 %). Kymmenen prosenttia vastaajista koki yhteistyön olleen jopa erittäin toimivaa ja tuottoisaa ja toiset (10 %) taas vähäistä ja melko tuloksetonta. Yksi vastaajista katsoi kuntansa yhteistyön tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden kanssa olleen LasSe-hankkeen kautta erittäin vähäistä ja tuloksetonta. LasSe-hankkeen vaikuttavuus lastensuojelutarpeen selvityksen kehittämiseen Loppukartoituksen perusteella LasSe-hankkeessa on onnistuttu erityisesti asiakkaiden kohtaamisen ja kuulemisen vahvistamisessa lastensuojelutarpeen selvitysvaiheessa eli A-moduulin toteutuksessa, sillä valtaosa ilmoitti tämän tavoitteen onnistuneen hyvin (65 %) tai erittäin hyvin (10 (Katso %). Kukaan kuvio 20.) ei katsonut sen onnistuneen huonosti tai erittäin huonosti. Eniten hajontaa tyytyväisyydessä oli sosiaalihuollon sisäisten menettelytapojen edistämistä eli B-moduulia koskien. Selvä enemmistö katsoi kuitenkin, että tämän päämäärän saavuttamisessa oli onnistuttu hyvin (60 %) tai erittäin hyvin (7 %). Hyvät arviot sai myös C-moduuli eli ammatillisten verkostojen toimintatapojen ja roolien kehittäminen, sillä 58 prosenttia koki tämän edistäneen hyvin lastensuojelutarpeen selvityksen kehittämistä kunnassaan. Tältä osin arviot olivat kuitenkin kriittisimpiä, sillä

64 LOPPURAPORTTI 58 kukaan ei ilmoittanut ammatillisen verkoston toimintatapojen ja roolien kehittämisen onnistuneen erittäin hyvin ja yli 10 prosenttia katsoi hankkeen edistäneen mainittuja asioita huonosti. 10 Keskisuurten kuntien ja sote-yhteenliittymien edustajien vastaukset noudattelivat koko aineiston linjaa. Yli asukkaan kaupunkien ja sote-yhteenliittymien edustajista valtaosa arvioi koko aineistosta poiketen, että sosiaalihuollon sisäisten menettelytapojen edistämisen lisäksi (83 %) ammatillisten toimintatapojen roolien kehittämisessä hanke oli onnistunut hyvin (80 %). Myös asiakkaiden kohtaamisen ja kuulemisen vahvistamisen kehittämistoiminnot (67 %) olivat heidän mukaansa edistäneet lastensuojelutarpeen selvitystyötä, muttei niin yleisesti kuin edelliset. Kaikki pienten kuntien edustajat katsoivat LasSe-hankkeen edistäneen asiakkaiden kohtaamisen ja kuulemisen vahvistamista hyvin. Pienissä kunnissa myös B- ja C-moduulien vaikuttavuuteen oltiin tyytyväisiä, sillä 80 prosenttia vastaajista katsoi niidenkin edistäneen lastensuojelutarpeen selvitystyötä hyvin. Kuvio 20. Miten A-, B- ja C-moduuleja koskeva työskentely LasSe-hankkeessa on edistänyt lastensuojelutarpeen selvitystyötä kunnassanne? (N=31) Yli puolet loppukartoitukseen vastanneista oli samaa mieltä väittämistä, joiden mukaan LasSehankkeen vaikutuksesta sosiaalialan henkilöstön lakitietous ja lain soveltamistaidot ovat lisääntyneet sekä sosiaalialan henkilöstön asiantuntemusta lapsen elämäntilanteen arvioimisessa on vahvistunut. Eniten vastaushajontaa tuli väittämästä, jonka mukaan lapsen tilanteen arviointia edesauttava dokumentointitapa on vahvistunut LasSe-hankkeen vaikutuksesta. (Taulukko 2.) Hankkeen vaikuttavuuden arvioimisen kannalta kaikkein heikoimpia olivat tulokset koskien päätöksentekoa siitä, onko lapsi lastensuojelun tarpeessa, muun palvelun tarpeessa vai ei lainkaan institutionaalisen tuen tarpeessa. Myös väittämä, jonka mukaan prosessimallinnukset ja tehtävärakenteet ovat selkiytyneet kunnassa lastensuojelutarpeen arviointia ja lastensuojelun alkuvaihetta koskien, katsottiin kuvaavan nykytilaa pääosin tyydyttävästi tai huonosti. Kahteen viimeksi mainittuun ovat todennäköisesti vaikuttaneet lastensuojelulain (417/2007) muutokset ja sosiaalihuoltolain (1301/2014) uudistus, jotka tulivat voimaan ja muuttivat lastensuojelutarpeen selvitysvaihetta, lastensuojelun asiakkuuden alkamisen määrittelyä ja sosiaalihuoltolain mukaisia lapsiperhepalveluja. Kaikkiaan voidaan kuitenkin todeta, että hankkeiden yhteyshenkilöt arvioivat sosiaalityön sisäisten menettelytapojen edistyneen LasSe-hankkeen vaikutuksesta hyvin. (Taulukko 2.) 8 10 Kyselylomakkeen väittämässä lukee ammatillisten toimintatapojen ja roolien kehittäminen ja siinä olisi pitänyt lukea ammatillisten verkostojen toimintatapojen ja roolien kehittäminen. Viimeksi mainittu olisi ollut täsmällisempi väite ja saattaa olla, että osa vastaajista on ajatellut väittämän koskevan sosiaalityön sisäisiä rooleja ja toimintatapoja monialaisen verkoston sijasta

65 LOPPURAPORTTI 59 Vastaajia pyydettiin arviomaan myös kirjallisesti, miten hanke on pystynyt vastaamaan niihin lastensuojelutarpeen selvityksen kehittämistarpeisiin, joita kunnilla oli hankkeen alkaessa vuonna Nämä yksityiskohtaiset palautteet ovat luettavissa liitteessä (Liite 11. Vastaajien loppukartoituksessa ilmoittamia arvioita siitä, miten LasSe-hanke on vastannut kehittämistarpeisiin, joita kunnilla oli hankkeen alkaessa kesällä 2013). 9 Taulukko 3. Miten seuraavat väittämät kuvaavat arviotasi LasSe-hankkeen Sosiaalialan henkilöstön lakitietous ja osaaminen lain soveltamisessa on lisääntynyt. Sosiaalialan henkilöstön asiantuntemus lapsen yksilöllisen elämäntilanteen arvioimisessa on vahvistunut. Lapsen tilanteen arviointia edesauttava dokumentointitapa on vahvistunut. Prosessimallinnukset ja tehtävärakenteet sosiaalihuollon asiakkaaksi tuloa ja lastensuojelun alkuvaihetta koskien ovat selkiytyneet kunnassamme. Päätöksenteko siitä, onko lapsi lastensuojelun tarpeessa, muun palvelun tarpeessa vai ei lainkaan institutionaalisen tuen tarpeessa, on selkiytynyt kunnassamme. KESKIARVOLUKEMA erittäin hyvin 16,13 % (N=5) 3,23 % (N=1) 6,45 % (N=2) 6,45 % (N=2) 3,23 % (N=1) 7,10 % (N=11) hyvin 41,94 % (N=13) 51,61 % (N=16) 48,39 % (N=15) 41,94 % (N=13) 29,03 % (N=9) 42,58 % (N=66) erittäin hyvin & hyvin yhteensä 58,07 % (N=18) 54,84 % (N=17) 54,84 % (N=17) 48,39 % (N=15) 32,26 % (N=10) 49,68 % (N=77) kohtuullisesti 38,71 % (N=12) 45,16 % (N=14) 38,71 % (N=12) 35,48 % (N=11) 54,84 % (N=17) 42,58 % (N=66) vaikutuksista seuraaviin sosiaalityön sisäisiin menettelytapoihin (N=31) huonosti 3,23 % ((N=1) erittäin huonosti 0 % 0 % 0 % 6,45 % (N=2) 16,13 % (N=5) 12,90 % (N=4) 7,74 % (N=12) 0 % 0 % 0 % 0 %

66 LOPPURAPORTTI 60 Kuvio 21. millaista lastensuojelutarpeen selvitykseen liittyvä muutos on ollut mainittujen asioiden osalta toiminta-alueellanne aikavälillä 5/2013-5/2015? (n=31) Alkukartoituksen mukaan lastensuojelutarpeen selvitysprosessin vaikeudet selittyivät resurssikysymyksillä (67 %), juridisilla kysymyksillä (53 %), toiminnallisilla käytännöillä (48 %) ja asiakastietojen dokumentoinnilla (39 %). Vastaajilla oli mahdollisuus valita useita vastausvaihtoehtoja. Pienissä kunnissa eniten vaikeuksia aiheutui juridisista kysymyksistä (75 %) ja isoissa kunnissa resurssikysymyksistä (100 %). Keskisuurissa kunnissa hajontaa oli selvästi enemmän. Niissä yleisimmin vaikeuksia koettiin resurssikysymyksissä (68 %), toiminnallisissa käytännöissä (55 %) sekä juridisissa kysymyksissä ja asiakastietojen dokumentoinnissa (45 %). LasSe-hankkeen toimintakauden aikana 5/2013-5/2015 eniten lastensuojelutarpeen selvitykseen liittyvää kehitystä oli loppukartoitukseen vastanneiden mukaan tapahtunut asiakastietojen dokumentoinnissa. Näin koki 74 prosenttia vastaajista. Huomattavaakin kehitystä raportoitiin yhdessä kunnassa tapahtuneen (3 %). Valtaosa vastaajissa ilmoitti myös toiminnallisten käytäntöjen kehittyneen (61 %) tai kehittyneen huomattavasti (13 %). Kolmanneksi eniten kehitystä (52 %) tai huomattavaa kehitystä (13 %) arvioitiin tapahtuneen tuessa, jota tarvitaan työhön liittyvien juridisten kysymysten ratkaisemiseen. Yli puolet vastaajista katsoi organisointiin, tuottamiseen tai järjestämiseenkin liittyvien kysymysten kehittyneen (52 %) tai huomattavasti kehittyneen (6 %). (Katso kuvio 2.) Resurssikysymystä koskevat vastaukset olivat kriittisimpiä. Valtaosa vastaajista ilmoitti, että resurssikysymyksissä ei ole tapahtunut muutosta (48 %) tai lastensuojelutarpeen resursoinnissa on taannuttu (10 %). Kuitenkin 35 prosenttia vastaajista ilmoitti kuntansa resursseissa tapahtuneen kehitystä ja kuusi prosenttia raportoi huomattavasta kehityksestä. Vastaukset jakautuivat myös tilastoinnin suhteen, sillä 48 prosenttia ilmoitti, ettei muutosta ole tapahtunut tai tilastointiasioissa on taannuttu (3 %). Toisaalta lähes yhtä moni raportoi kehityksestä (45 %) tai huomattavasta kehityksestä (3 %). (Katso kuvio 2.) Kuviossa 2 esitettyjä arvioita tarkasteltaessa on huomattava, että kysymyksessä ei pyydetty arvioimaan LasSe-hankkeen vaikutusta kehitykseen, vaan ohjattiin raportoimaan mainittuihin asioihin liittyvää yleistä muutosta. Yli asukkaan kaupungeissa ja sote-yhteenliittymissä selvästi eniten lastensuojelutarpeen selvitykseen liittyvää kehitystä arvioitiin tapahtuneen toiminnallisissa käytännöissä (83 %). Pienissä kunnissa (83 %) sekä keskisuurissa kunnissa ja sote-yhteenliittymissä (72 %) eniten kehitystä oli havaittu asiakastietojen dokumentoinnissa.