Till riksdagens talman

Transkriptio

1 SKRIFTLIGT SPÖRSMÅL 511/2012 rd Ändring av inkomstgränsen för personer som lyfter pension för arbetsoförmåga Till riksdagens talman Vi närmar oss en tid då all arbetskapacitet måste utnyttjas. Då de stora åldersgrupperna börjar gå i pension innebär det att arbetstagare försvinner från arbetsmarknaden per år. Det räcker inte att höja pensionsåldern eller att få ut de unga vid lägre ålder i arbetslivet. Siffrorna talar sitt klara språk: årligen pensioneras personer på grund av arbetsoförmåga, en tredjedel på grund av psykiska problem. För tillfället lyfter nästan unga vuxna arbetsoförmögenhetspension, och denna siffra ökar årligen med Den förlust dessa unga vuxnas oförverkligade arbetsinsats innebär för samhället beräknas uppgå till sju miljarder euro. Samtidigt är det viktigt att komma ihåg att det inte endast handlar om en ekonomisk förlust för samhället. Den mänskliga förlusten är minst lika betydande, att vara utan meningsfull sysselsättning är förödande för den psykiska hälsan och leder i det långa loppet till utslagning. I den pågående diskussionen om behovet att förlänga arbetskarriärerna skulle det vara klokt att beakta den outnyttjade arbetskapacitet som för tillfället ligger utanför arbetsmarknaden till följd av arbetsoförmåga eller rehabilitering. Enligt beräkningar som VATES-stiftelsen tillsammans med Centralförbundet för mental hälsa gjort, skulle det vara möjligt att ta till vara den arbetskraftsreserv som pensionerade p.g.a. arbetsoförmåga utgör. För att få dessa personer tillbaka till arbetslivet krävs naturligtvis flera åtgärder och ändringar, inte minst attitydförändringar. Vissa tar det lång tid att genomföra eller att ändra på, men det finns också sådana konkreta åtgärder som genast går att vidta, vilka med omedelbar verkan skulle förbättra sjukpensionärers möjligheter att delta i arbetslivet. En sådan åtgärd är att ändra på den inkomstgräns som stipulerar när en person går miste om sin arbetsoförmögenhetspension. Det har visat sig vara svårt att kombinera pension för arbetsoförmögenhet och lön, särskilt då pensionen betalas i form av folkpension. Funktionshindrade och långtidssjuka personer har ofta inte en sådan arbetserfarenhet som förutsätts för att få arbetspension. Därför erhåller dessa personer oftast pensionen i form av folkpension. Inkomstgränsen för folkpension är 687,74 euro i månaden. Ifall en person förtjänar över denna inkomstgräns förlorar han eller hon pensionen i sin helhet. Detta sporrar inte att återvända till arbetslivet. För att åtgärda detta problem har VATES-stiftelsen och Centralförbundet för mental hälsa föreslagit att Folkpensionsanstalten skulle ta i bruk en förmån för deltidsarbetsoförmögenhet. Genom denna förmån skulle personer som lyfter pension för arbetsoförmögenhet ha möjlighet att jobba på deltid och samtidigt lyfta en del av pensionen. Denna möjlighet skulle öka sysselsättningsmöjligheterna, särskilt för unga personer med funktionshinder eller mentala problem. Möjligheter av denna typ finns redan t.ex. i Sverige och Norge. I Sverige har man ett smidigt system, där pensionen gradvis minskar i takt med att inkomsterna ökar. Version 2.0

2 På Åland har man mycket goda erfarenheter av projekt där man inom ramen för Ålands handikappförbund erbjuder arbete till personer med olika slag av funktionsnedsättning. Denna typ av verksamhet är både samhällsekonomiskt lönsam och till fördel ur ett individuellt och socialt perspektiv, men också här upplevs beskattningsreglerna som ett stort hinder. Då tröskeln att komma in i arbetslivet blir lägre är det även annars lättare att vara delaktig i samhället. Detta förhindrar även utslagning. Många fördomar och negativa attityder som råder i samhället skulle antagligen försvinna och ändras, om t.ex. fler funktionshindrade personer skulle få möjlighet att delta i arbetslivet. Med hänvisning till det som anförs ovan får jag i den ordning 27 riksdagens arbetsordning föreskriver ställa följande spörsmål till den minister som saken gäller: Vilka åtgärder ämnar regeringen ta för att skapa ett sådant smidigt system för återgång till arbete som möjliggör arbete på deltid, utan att pensionsförmånen helt dras in? Helsingfors den 13 juni 2012 Elisabeth Nauclér /sv 2

3 Suomennos KK 511/2012 vp Elisabeth Nauclér /r KIRJALLINEN KYSYMYS 511/2012 vp Työkyvyttömyyden vuoksi eläkettä saavien tulorajan muuttaminen Eduskunnan puhemiehelle Lähestymme aikaa, jolloin kaikki työhön käytettävissä oleva kapasiteetti on hyödynnettävä. Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle merkitsee työntekijän poistumista työmarkkinoilta vuosittain. Eläkeiän korottaminen tai nuorten saaminen aiemmin työelämään ei riitä. Luvut puhuvat selvää kieltään: vuosittain eläkkeelle siirtyy työkyvyttömyyden vuoksi henkilöä, joista kolmannes mielenterveysongelmien vuoksi. Tällä hetkellä lähes nuorta aikuista nostaa työkyvyttömyyseläkettä, ja tämä luku kasvaa vuosittain 4 000:lla. Näiden nuorten aikuisten toteutumatta jäävän työpanoksen menetys yhteiskunnalle arvioidaan 7 miljardiksi euroksi. Samanaikaisesti on syytä muistaa, että kyse ei ole ainoastaan yhteiskunnalle koituvasta taloudellisesta menetyksestä. Inhimillinen menetys on vähintään yhtä merkittävä, sillä ilman mielekästä tekemistä oleminen on tuhoisaa mielenterveydelle johtaen pidemmän päälle syrjäytymiseen. Meneillään olevassa keskustelussa työurien pidentämistarpeesta olisi viisasta ottaa huomioon työhön käyttämättä jäävä kapasiteetti, joka on tällä hetkellä työmarkkinoiden ulkopuolella työkyvyttömyyden tai kuntoutuksen vuoksi. VATES-säätiön yhdessä Mielenterveyden keskusliiton kanssa tekemien laskelmien mukaan :n työkyvyttömyyden vuoksi eläköityneen työvoimareservin käyttö olisi mahdollista. Näiden henkilöiden saamiseksi takaisin työelämään vaaditaan tietysti useita toimenpiteitä ja muutoksia, erityisesti asennemuutosta. Eräiden toimenpiteiden toteuttaminen tai muuttaminen vie pitkän ajan, mutta on myös sellaisia konkreettisia toimenpiteitä, joihin voidaan ryhtyä heti ja jotka voisivat välittömästi parantaa sairauseläkkeellä olevan mahdollisuuksia osallistua työelämään. Yhtenä tällaisena toimenpiteenä olisi muuttaa tulorajaa, joka määrää, milloin henkilö menettää työkyvyttömyyseläkkeensä. Työkyvyttömyyseläkkeen ja palkan yhdistäminen on osoittautunut vaikeaksi, varsinkin silloin kun eläke maksetaan kansaneläkkeenä. Vammaisilla ja pitkäaikaissairailla ei useinkaan ole työeläkkeen saamiseksi vaadittua työkokemusta. Tämän vuoksi nämä henkilöt saavat useimmiten eläkkeen kansaneläkkeenä. Kansaneläkkeen tuloraja on 687,74 euroa kuukaudessa. Jos henkilö ansaitsee tätä tulorajaa enemmän, hän menettää eläkkeen kokonaisuudessaan. Tämä ei kannusta palaamaan työelämään. Tämän ongelman korjaamiseksi VATES-säätiö ja Mielenterveyden keskusliitto ovat ehdottaneet, että Kansaneläkelaitos ottaisi käyttöön osatyökyvyttömyysetuuden. Tämän etuuden myötä työkyvyttömyyden vuoksi eläkettä saavilla olisi mahdollisuus työskennellä osa-aikaisesti ja saada samalla osa eläkkeestä. Tämä lisäisi työllistämismahdollisuuksia, erityisesti nuorten vammaisten tai mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden osalta. Tällaisia mahdollisuuksia on jo esim. Ruotsissa ja Norjassa. Ruotsissa on joustava järjestelmä, jossa eläke vähenee asteittain tulojen kasvaessa. 3

4 Ahvenanmaalla on saatu eräittäin hyviä kokemuksia hankkeista, joissa Ålands handikappförbundin puitteissa tarjotaan työtä erilaisista vammoista kärsiville. Tällainen toiminta on sekä kansantaloudellisesti kannattavaa että yksilöllisestä ja sosiaalisesta näkökulmasta edullista, mutta tässäkin verotussäännökset koetaan suureksi esteeksi. Työelämään pääsyn kynnyksen madaltuessa myös yhteiskuntaan osallisuus helpottuu. Tämä estää myös syrjäytymistä. Monet yhteiskunnassa vallitsevat ennakkoluulot ja kielteiset asenteet luultavasti häviäisivät ja muuttuisivat, jos esim. useammilla vammaisilla olisi mahdollisuus osallistua työelämään. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä sellaisen joustavan työelämäänpaluujärjestelmän luomiseksi, joka mahdollistaa osa-aikaisen työskentelyn ilman, että eläke-etuus lakkaa kokonaan? Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2012 Elisabeth Nauclér /r 4

5 Ministerin vastaus KK 511/2012 vp Elisabeth Nauclér /r Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Elisabeth Nauclérin /r näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 511/2012 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä sellaisen joustavan työelämäänpaluujärjestelmän luomiseksi, joka mahdollistaa osa-aikaisen työskentelyn ilman, että eläke-etuus lakkaa kokonaan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lakisääteinen eläketurva muodostuu työeläkejärjestelmästä ja kansaneläkejärjestelmästä, joita täydentää maaliskuun alussa 2011 voimaan tullut laki takuueläkkeestä. Pitkäaikaisen työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansiotulojen menetystä korvataan työkyvyttömyyseläkkeellä. Työkyvyttömyyseläke myönnetään toistaiseksi tai määräajaksi. Vuoden 2010 alusta lukien on ollut voimassa vuoden 2013 loppuun määräaikainen laki työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhönpaluun edistämisestä (738/2009). Lain tarkoituksena on edistää työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhön palaamista. Laki koskee sekä työ- että kansaneläkejärjestelmää ja lepäämään on mahdollista jättää sekä toistaiseksi että määräajaksi myönnetty työkyvyttömyyseläke. Ansaintarajan määrä (vuoden 2012 indeksitasossa 713,73 euroa/kuukaudessa), jonka työkyvyttömyyseläkkeellä oleva voi saada eläkkeensä rinnalla tekemästä työstä, on kytketty vuosittain tarkistettavaan kansaneläkeindeksiin. Kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä saavalla voi olla eläkkeensä rinnalla tekemästään työstä ansiotuloja enintään 713,73 euroa kuukaudessa ilman, että nämä työansiot vaikuttavat hänen maksussa olevaan työkyvyttömyyseläkkeeseensä. Työeläkelakien mukaisella täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä oleva voi ansaita eläkkeensä rinnalla tekemästään työstä enintään 40 prosenttia työkyvyttömyyttä edeltäneestä vakiintuneesta keskiansiosta tai, jos edellä mainittu 40 prosenttia vakiintuneesta keskiansiosta on vähemmän kuin 713,73 euroa, enintään 713,73 euroa kuukaudessa. Työeläkelakien mukaisella osatyökyvyttömyyseläkkeellä oleva voi ansaita enintään 60 prosenttia työkyvyttömyyttä edeltävästä keskiansiosta tai, jos edellä tarkoitettu 60 prosenttia on vähemmän kuin 713,73 euroa kuukaudessa, enintään 713,73 euroa kuukaudessa. Jos työkyvyttömyyseläkkeensaajan työansiot ylittävät laissa säädetyn ansaintarajan, eläkelaitos keskeyttää työkyvyttömyyseläkkeen maksamisen ja se jätetään lepäämään vähintään kolmeksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksi vuodeksi. Jos ansiotulot alenevat alle laissa säädetyn ansaintarajan, lepäävänä olevan työkyvyttömyyseläkkeen maksaminen aloitetaan uudelleen ilman työkyvyn arviointia, kun eläkkeensaaja ilmoittaa eläkelaitokselle työskentelynsä päättymisestä tai työansioidensa vähentymisestä enintään ansaintarajan suuruisiksi. Eläke on mahdollista jättää uudelleen lepäämään sen jälkeen, kun eläkettä on välillä maksettu vähintään kolmen kuukauden ajan. Lepäämäänjättämiskertoja ei ole rajoitettu. Työkyvyttömyyseläkkeen olleessa lepäämässä henkilön työssäkäymistä voidaan tukea maksamalla hänelle vammaisetuuksista annetun lain (570/2007) mukaista ylintä 16 vuotta täyttäneen vammaistukea. Vammaistuen määrä on vuoden 2012 indeksitasossa 403,50 euroa kuukaudessa. 5

6 Ministerin vastaus Edellytyksenä vammaistuen maksamiselle on, että kaikki henkilölle myönnetyt työkyvyttömyyseläkkeet ovat samanaikaisesti lepäävinä. Lisäksi edellytetään, että henkilöllä on ollut työkyvyttömyyseläkkeen lepäämäänjättämishetkellä maksussa vähintään alin eläkettä saavan hoitotuki, jonka tasoltaan korkeampi vammaistuki korvaa. Vammaisetuuksista annetun lain mukainen 16 vuotta täyttäneen vammaistuki on saajalleen verotonta tukea. Työkyvyttömyyseläkkeensä lepäämisen ajalta henkilö voi myös saada asumiskustannuksiinsa eläkkeensaajan asumistukea. Tämän vuoksi laissa on säännös, jonka mukaan henkilön työkyvyttömyyseläkkeen lepäämään jättämisellä ei ole vaikutusta hänen saamaansa eläkkeensaajan asumistuen maksamiseen, vaan sen maksaminen jatkuu henkilön työllistymisestä riippumatta. Jos lepäämässä ollut työkyvyttömyyseläke myöhemmin lakkautetaan takautuvasti, eläkkeensaajan asumistukea ei tarkisteta lakkauttamisen vuoksi takautuvalta ajalta. Henkilö kuuluu siis eläkkeensaajan asumistukijärjestelmän piiriin, vaikka eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain mukainen edellytys eläkkeen saamisesta ei täyty. Henkilöä, joka on jättänyt työ- tai kansaneläkelain mukaisen työkyvyttömyyseläkkeensä lepäämään työssäolonsa vuoksi, pidetään työeläkejärjestelmässä tästä työstä karttuvan uuden työeläkkeen suhteen eläkkeen lepäämisen ajan eläkkeellä olevana henkilönä. Työstä, jota tehdään eläkkeen ollessa lepäämässä, karttuu siis uutta työeläkettä. Karttumaprosentti on sama kuin eläkkeen rinnalla tehdystä työstä eli 1,5 prosenttia vuosityöansiosta. Jos henkilö haluaa jatkaa pysyvästi työelämässä kahden vuoden jälkeen, hänen työkyvyttömyyseläkkeensä lakkautetaan eläkkeen lepäämään jättämisestä lukien. Samasta ajankohdasta lukien hänelle karttuu uutta työeläkettä iänmukaisin karttumaprosentein. Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi parantaa osatyökykyisten ja vaikeasti työllistyvien henkilöiden mahdollisuuksia työntekoon ja kuntoutukseen. Toteuttamistavaksi on valittu toimintaohjelman laatiminen, jolla edistetään osatyökykyisten ja vammaisten työmarkkinoille osallistumista ja kehitetään mahdollisuuksia työn tekemiseen. Työmarkkinajärjestöjen raamisopimuksessa lokakuussa 2011 on sovittu osatyökykyisten työmarkkinoiden kehittämisestä siten, että erityistä huomiota kiinnitetään työnantajien kannusteiden kehittämiseen, tuen tarjoamiseen työntekijöille heidän omaan elämäntilanteeseensa sopivan työllistymispolun löytämiseksi sekä eläkkeen ja ansiotulojen kannustavampaan yhteensovittamiseen. Olen asettanut toimikaudeksi työryhmän laatimaan toimintaohjelman osatyökyisten työllistymisen edistämiseksi ja tekemään tarvittavia esityksiä sen toteuttamiseksi. Helsingissä 5 päivänä heinäkuuta 2012 Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko 6

7 Ministerns svar KK 511/2012 vp Elisabeth Nauclér /r Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 511/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Elisabeth Nauclér /sv: Vilka åtgärder ämnar regeringen ta för att skapa ett sådant smidigt system för återgång till arbete som möjliggör arbete på deltid, utan att pensionsförmånen helt dras in? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Det lagstadgade pensionsskyddet utgörs av ett arbetspensionssystem och ett folkpensionssystem vilka kompletteras av lagen om garantipension som trädde i kraft i början av mars Den förlust av förvärvsinkomster som orsakas av långvarig arbetsoförmåga ersätts med sjuk- eller invalidpension. Sjuk- och invalidpension beviljas tills vidare eller för viss tid. För att stödja återgången i arbete för sjukpensionärer har det stadgats en temporär lag, lagen om främjande av sjukpensionärers återgång i arbete (738/2009) Lagen trädde i kraft i början av 2010 och gäller till slutet av Lagen gäller såväl arbetspensions- som folkpensionssystemet, och en beviljad sjuk- eller invalidpension kan lämnas vilande antingen tills vidare eller för viss tid. Inkomstgränsen (713,73 euro per månad enligt indexnivån 2012) för den arbetsinkomst som en sjukpensionär har rätt att få utöver sin pension är kopplad till ett folkpensionsindex som justeras årligen. Den som får sjukpension enligt folkpensionslagen får vid sidan av pensionen förtjäna högst 713,73 euro i månaden utan att inkomsterna påverkar sjukpensionen. Den som har full invalidpension enligt arbetspensionslagarna får vid sidan av pensionen förtjäna högst 40 procent av sin stabiliserade genomsnittliga inkomst för tiden innan arbetsoförmågan började eller högst 713,73 euro i månaden, om 40 procent av den stabiliserade genomsnittliga inkomsten är lägre än 713,73 euro. Den som har delinvalidpension enligt arbetspensionslagarna får förtjäna högst 60 procent av sin genomsnittliga inkomst för tiden innan arbetsoförmågan började eller högst 713,73 euro i månaden, om 60 procent av den genomsnittliga inkomsten är lägre än 713,73 euro. Om arbetsinkomsterna överstiger de angivna gränserna, ska pensionsanstalten stoppa utbetalningen av pensionen och pensionen lämnas vilande i minst tre månader och högst två år. Den vilande pensionen börjar betalas ut på nytt utan bedömning av arbetsförmågan när sjukpensionären har anmält till pensionsanstalten att han eller hon har slutat arbeta eller att arbetsinkomsterna sjunkit så mycket att de ligger inom den angivna gränsen. Om en pension har varit vilande ska personen betala pension i minst tre månader innan den på nytt kan lämnas vilande. Lagen begränsar inte hur många gånger en pension får lämnas vilande. Under den tid som pensionen vilar kan personen stödjas i sitt förvärvsarbete genom ett handikappbidrag med högsta belopp för personer över 16 år enligt lagen om handikappbidrag (570/2007). Handikappbidraget uppgår enligt indexnivån 2012 till 403,50 euro i månaden. Ett villkor är att alla pensioner som personen beviljats vilar samtidigt. Det krävs också att personen vid den tidpunkt då pensionen lämnas vilande får åtminstone det lägsta vårdbidraget för pensionstagare som ersätts av det högre handikappbidraget. Enligt lagen om handikappförmåner är han- 7

8 Ministerns svar dikappbidrag för personer över 16 år ett skattefritt bidrag. För att minska boendeutgifterna har personen under den tid som pensionen vilar också rätt att få bostadsbidrag för pensionstagare. I lagen finns det därför en bestämmelse enligt vilken personens bostadsbidrag för pensionstagare inte påverkas av en vilande sjukpension, utan betalningen av bidraget fortsätter även om personen arbetar. Dessutom ska bostadsbidraget inte justeras retroaktivt om en sjukpension som har varit vilande senare dras in retroaktivt. Därmed har personen rätt att få bostadsbidrag för pensionstagare trots att villkoret i lagen om bostadsbidrag för pensionstagare inte uppfylls. Personer som på grund av arbete har lämnat sin pension vilande enligt arbetspensionslagarna eller folkpensionslagen ska få vara kvar i arbetspensionssystemet med avseende på den nya pension som uppkommer genom arbetet. De betraktas då som pensionstagare under den tid som pensionen vilar. Det arbete som utförs när pensionen är vilande gör således att personen tjänar in ny arbetspension. Tillväxtprocenten är densamma som när en person arbetar vid sidan av pensionen, dvs. 1,5 procent av den årliga arbetsinkomsten. Om personen efter två år vill fortsätta arbeta permanent, dras invalidpensionen in från och med den tidpunkt då den lämnades vilande. Från samma tidpunkt tjänar personen in ny arbetspension med en tillväxtprocent som baserar sig på personens ålder. I regeringsprogrammet har det ställts som mål att förbättra möjligheterna till arbete och rehabilitering för partiellt arbetsföra och svårsysselsatta personer. Som metod för att uppnå målet har man valt att utarbeta ett handlingsprogram som syftar till att göra det lättare för partiellt arbetsföra och personer med funktionsnedsättning att delta på arbetsmarknaden och förbättrar deras möjligheter att arbeta. I arbetsmarknadsorganisationernas ramavtal i oktober 2011 enades man om att utveckla arbetsmarknaden för partiellt arbetsföra genom att fästa särskild vikt vid att utveckla incitament för arbetsgivarna, erbjuda arbetstagarna stöd för att hitta en väg ut i arbetslivet motsvarande deras livssituation och på ett mer sporrande sätt sammanjämka pensioner och förvärvsinkomster. Jag har fastställt mandattiden till under vilken arbetsgruppen ska utarbeta ett handlingsprogram som förbättrar sysselsättningen av partiellt arbetsföra och lämna nödvändiga förslag så att programmet kan genomföras. Helsingfors den 5 juli 2012 Social- och hälsovårdsminister Paula Risikko 8