Uusi paikallisuus -hanke Ulkoinen loppuarviointi

Transkriptio

1 Vaasan yliopisto, Levón-instituutti Uusi paikallisuus -hanke Ulkoinen loppuarviointi Suomen Setlementtiliitto ry 11/2015 Setlementtijulkaisuja 37

2 Materiaali Helka Körkkö, Pihla Ruuskanen, Salome Tuomaala, Anne Majaneva, Mikko Kellokumpu ja Liisa Ojala Suomen Setlementtiliitto ry, Uusi paikallisuus -hanke Toteutus Vaasan yliopisto, Levón-instituutti. Olli Voutilainen ja Leena Lehtola Paino Oy Fram Ab, Vaasa 2015 Kannen kuva Salla Vasenius Loppuarviointi on osa Setlementtijulkaisuja. Arviointi on toteutettu Raha-automaattiyhdistyksen tuella. ISBN nid ISBN pdf

3 Sisällysluettelo Alkusanat 1. Uusi paikallisuus -hankkeen tausta, sisältö ja tavoitteet Tausta, tarve ja lähtökohtia Uusi paikallisuus -hankkeelle Uusi paikallisuus -hankkeen sisältö ja tavoitteet Arvioinnin tavoitteet ja toteuttaminen Arviointiraportin rakenne Arvioinnin menetelmät Arvioinnin toteutus Arvioinnin tulokset: haastattelut kohderyhmille Hankkeen tavoitteet ja niiden tarkoituksenmukaisuus Hankkeen toteutustavat Hankkeen tulokset ja vaikutukset Toiminnan tulevaisuus ja vaikutukset jatkossa Arvioinnin tulokset: asukaskysely Vaikuttaminen Osallisuus ja yhteisöllisyys Asukaskyselyn avoin palaute Yhteenveto ja johtopäätökset...34 Lähteet:...39 Liitteet:...41

4 Alkusanat Uusi paikallisuus -hanke ( ) oli Suomen Setlementtiliitto ry:n koordinoima ja Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) rahoittama kansalaistoiminnan kehittämishanke. Hankkeessa kehitettiin ja toteutettiin yhdessä asukkaiden kanssa välineitä osallistua ja vaikuttaa lähiympäristöön. Toiminnan lähtökohtina olivat kansalaislähtöisyys, paikallisuus, osallisuus ja yhteistyö. Hanketta toteutettiin yhteistyössä asukkaiden, paikallisten toimijoiden, järjestöjen ja kuntien kanssa. Tämä raportti on Uusi paikallisuus -hankkeen loppuarviointi. Arviointi nojaa ensisijaisesti arvioitsijoiden toteuttamiin Uusi paikallisuus -hankkeen kohderyhmien haastatteluihin sekä asukaskyselyyn. Arvioinnin toteuttivat Vaasan yliopiston Levón-instituutin tutkimuspäällikkö Olli Voutilainen ja projektiassistentti Leena Lehtola.

5 1. Uusi paikallisuus -hankkeen tausta, sisältö ja tavoitteet 1.1. Tausta, tarve ja lähtökohtia Uusi paikallisuus -hankkeelle Uusi paikallisuus -hankkeelle on löydettävissä selkeä yhteiskunnallinen tausta. Paikallisuuden ja sen ilmenemisen näkökulmasta maamme historiassa on eri vaiheita. Yhteiskunnat ovat alkujaan organisoituneet paikallisyhteisöjensä kautta. Suomen kaltaisessa maassa, jossa väkiluku on pieni, asukastiheys vaihtelee ja pinta-ala on suuri, paikallisuuden vaatimus on korostunut kansalaisten hyvän elämän turvaamisessa. Aiemmin maaseudulla erityisesti kylät ja kaupungeissa etenkin työläiskaupunginosat olivat vahvojen paikallisyhteisöjen alueita. (Katajamäki.) Maaseudulla rakennemuutos ja kaupungeissa perinteisten työläisyhteisöjen murros johti suuriin muutoksiin. Niin sanottu hajauttavan hyvinvointivaltion malli kuitenkin ylläpiti paikallisuutta tehokkaasti 1990-luvulle asti voidaankin sanoa, että Suomi oli siihen asti vahvan paikkaperustaisuuden yhteiskunta. Paikallisuuden näkökulmasta 1990-luvulta lähtenyttä aikakautta voidaan kuvata termillä keskittävä kilpailuvaltio. Tämä on murentanut yhteiskuntamme paikkaperustaista kehittymistä. (Katajamäki.) Meneillään olevan yhteiskunnallisen murroksen vaiheessa paikallisuuden merkitys ja ihmisten kiinnostus omaan asuinpaikkaan on vähentynyt. Yhteiskunnan rakenteen muutoksen suunta on ollut kohti suurempia hallinnollisia yksikköjä. Ihmisten arki toteutuu kuitenkin paikallisesti. Paikallisuuden ja yhteisöllisyyden merkitys on korostunut kansalaisten sosiaalisen pääoman ja hyvän elämän lähtökohtana. Esimerkiksi suurempiin kuntiin tähtäävässä kuntarakenteen muutospaineessa on todettu tarve luoda kunnanosiin toimivia paikallisyhteisöjä. Tähän tarpeeseen pyrki vastaamaan Uusi paikallisuus -hanke. (Setlementtiliitto.) Paikkaperustaisuus tunnistaa paikkojen monimuotoisuuden ja ottaa huomioon erilaisten paikkojen lähtökohdat ja tarpeet. Suomessa, Uusi paikallisuus -hankkeen lisäksi, esimerkiksi maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa ohjelman strategiseksi lähtökohdaksi on otettu paikkaperustainen kehittäminen. (TEM 2014, s. 13.) Niin ikään esimerkiksi Euroopan unionin uusi koheesioohjelma perustuu paikkaperustaiseen viitekehykseen (Hildreth & Bailey 2014, s. 364). Keskittävää kilpailuvaltiota taas luonnehtivat suuret hallintoalueet, väestöpohja-ajattelu ja palvelujen keskittämi- 1

6 nen, jotka samalla edistävät ylipaikallisia järjestelyjä ja suuruuden logiikkaa. Silti merkittävä osa suomalaisista asuu edelleen pienissä paikallisyhteisöissä. Kuitenkin palvelut ovat etääntyneet ja paikallisyhteisöt orpoontumassa. (Katajamäki.) Aluekehittämisessä voidaan käyttää jakoa eksogeeniseen ja endogeeniseen kehittämiseen. Eksogeeniselle kehittämiselle on ominaista, että kehittämisresurssit ja -toimenpiteet tulevat ikään kuin alueen ulkopuolelta annettuina. Puhutaan myös ylhäältä alas -kehittämisestä (top-down development). (Tödtling 2009.) Endogeeninen kehittäminen voidaan ymmärtää paikallisena kehittämisenä, joka tuotetaan paikallisin impulssein, ja joka perustuu laajalti paikallisiin resursseihin ja toteutetaan alhaalta ylös -toimintaperiaatteen (bottom-up manner) mukaisesti (Terluin 2003; Tödtling 2009). Oostindie ym. (2008) näkevät kaksi toisiinsa kytköksissä olevaa tekijää paikalliset resurssit ja paikallisen kontrollin keskeisinä endogeenisen kehittämisen käsitteelle. Virkkalan ja Storhammarin (2004, s. 20) mukaan endogeenisella kehittämisellä voidaan lyhyesti ymmärtää alueen omista piirteistä, resursseista ja paikalliskulttuurista sekä paikallisen verkoston rakentamisesta lähtevää aluekehittämistä. Alhaalta ylöspäin suuntautuvassa kehittämisessä alueen kehittämisen toteuttamisvastuu on siirretty paikallisille asukkaille ja toimijoille. Kantavana ajatuksena on, että paikalliset asukkaat ja toimijat ovat parhaimpia alueensa kehittämisen asiantuntijoita. Toisaalta nähdään tärkeänä tuoda alueelle uusia ideoita ja virikkeitä, jotka edistävät alueen voimavarojen hyödyntämistä. Tällainen lisäarvo alueen kehittämisprosessiin voidaan saada ohjelmapohjaisella kehittämisellä, johon liittyy parhaiden käytäntöjen tunnistamista sekä kokemusten jakamista. (Voutilainen & Tapio-Biström 2007, s. 12.) Uusi paikallisuus hanke sisälsi voimakkaasti endogeenisen kehittämisen piirteitä. Yhdistetty eksogeeninen/endogeeninen kehittäminen hylkää ajatuksen eksogeenisen ja endogeenisen kehittämisen mallin vastakkainasettelusta. Tässä näkemyksessä paikallisten ja ulkoisten voimien vuorovaikutusta kehittämisprosesseissa painotetaan. (Terluin 2001, s ; Ray 2006; Shucksmith 2010; Hyyryläinen ym ) Tämän arvioinnin yhteydessä voidaan esimerkiksi nähdä, että kansalliselta tasolta tuodaan ikään kuin ylhäältä annettuna Uusi paikallisuus -hanke ja tietyt raamit sen toteuttamiselle, mutta paikallisyhteisötasolle jätetään liikkumavaraa sen toteuttamiselle. 2

7 1.2. Uusi paikallisuus -hankkeen sisältö ja tavoitteet Paikallislähtöistä yhteiskuntaa ja sen kansalaisten, kansalaisjärjestöjen, yritysten ja julkisen sektorin monipuolistuvaa yhteistyötä voidaan kutsua uudeksi paikallisuudeksi. Tätä edistetään edellytyksiä luovalla kehittämisellä, jonka ytimenä on paikallisyhteisöjen oikeus kehittyä omista lähtökohdistaan. Tavoitteena on paikkojen, kulttuurien ja ihmisten moninaisuuden lisääntyminen, jonka perustana on kansalaislähtöisyys. (Katajamäki.) Uusi paikallisuus -hankkeen lähtökohtana ovat uuden paikallisuuden mukaiset käytännön kokeilut erilaisissa maantieteellisissä ympäristöissä, paikallisyhteisöissä: miten paikallista yhteisöllisyyttä voidaan lisätä ja samalla parantaa ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa oman lähiympäristönsä asioihin (Setlementtiliitto). Taustalla on kriittinen suhtautuminen kilpailuvaltion suuruuden logiikkaan, palvelujen keskittämiseen ja kansalaisten maantieteen ohittamiseen, jotka ovat käynnistäneet paikallisyhteisöjen orpoontumisen (Katajamäki). Uusi paikallisuus -hanke oli Suomen Setlementtiliitto ry:n koordinoima ja Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) rahoittama kansalaistoiminnan kehittämishanke. Hankkeessa kehitettiin ja toteutettiin yhdessä asukkaiden kanssa välineitä osallistua ja vaikuttaa lähiympäristöön. Toiminnan lähtökohtia olivat kansalaislähtöisyys, paikallisuus, osallisuus ja yhteistyö. Hanketta toteutettiin yhteistyössä asukkaiden, yhdistysten, kuntien, seurakuntien ja yritysten kanssa. Hankkeen tehtävänä oli kehittää välineitä, joiden avulla kansalaiset voivat vaikuttaa asuinalueeseensa. Tavoitteena olivat käytännöt, joita voidaan soveltaa Suomen kaikissa paikallisyhteisöissä ja erityisesti setlementtityössä. Vaikka hankkeen prosessissa etenemisen pitääkin alkaa synnyttää osahankkeiden välisiä eroja paikallisten erityispiirteiden huomioinnin vuoksi, tehtävänä oli kuitenkin yhtenäisen metodiikan kehittäminen, jotta uuden paikallisuuden prosessi pystytään laajentamaan uusille alueille. (Katajamäki; Setlementtiliitto.) Uusi paikallisuus -hanke toimi vuosina kolmessa paikallisyhteisössä: Tampereen Hervannassa, Vaasan Palosaarella ja Kemijärvellä. Lisäksi vuosina hanke toimi Kemissä ja Rovaniemellä, joissa yhteistyötä tehtiin paikallisten setlementtien kanssa ja keskityttiin erityisesti lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien kehittämiseen. Jokaisessa paikallisyhteisössä työskenteli projektipäällikkö. Projektia koordinoitiin Helsingistä Setlementtiliitosta. (Setlementtiliitto.) 3

8 Uusi paikallisuus -hankkeen keskeiset tavoitteet ja keinot niihin pääsemiseksi voidaan tiivistää seuraavasti: Tavoite: Kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien vahvistaminen o Keinot: Tuetaan kansalaisten osallistumista ja kehitetään välineitä kansalaisvaikuttamiselle. Tavoite: Yhdessä tekeminen o Keinot: Järjestetään ja tuetaan asukkaiden yhteisiä tapahtumia ja innostetaan asukkaita osallistumaan. Tavoite: Järjestöjen välisen yhteistyön tiivistäminen o Keinot: Etsitään kansalaisjärjestöjen välisiä yhteistyömuotoja ja toteutetaan yhteisiä tavoitteita. Tavoite: Paikallisyhteisön ja kunnan vuorovaikutuksen syventäminen o Keinot: Kehitetään ja edistetään todelliseen vaikuttamiseen perustuvia lähidemokratiavälineitä. Tuodaan päättäjät ja paikallisyhteisöjen asukkaat yhdessä yhteisten asioiden ääreen. (Setlementtiliitto.) Hankkeen toimintamuotoja tarkastellaan lähemmin hankkeen verkkosivuilla (Setlementtiliitto). Lisäksi hankkeen toimintamuodoista kuten kansalaisraadista on tehty arviointeja sekä muita selvityksiä ja tutkimuksia (ks. esim. Raisio & Vartiainen 2011; Raisio & Lindell 2013; Rahikka & Ryynänen 2014; Uusi paikallisuus -hanke; Setlementtiliitto & Vaasan yliopisto, Levon instituutti 2015). Hankkeessa mukana olevat pilottipaikallisyhteisöt Kemijärvi, Tampereen Hervanta ja Vaasan Palosaari eroavat toisistaan monin tavoin. Hervanta on kehittymässä maahanmuuton myötä kulttuurisesti yhä monimuotoisemmaksi, Kemijärvi on parhaillaan läpikäymässä rakennemuutosta, ja Palosaari on muutoksen kokenut perinteinen teollinen paikallisyhteisö. (Katajamäki.) Tampereen Hervanta tunnetaan monikulttuurisena kaupunginosana. Hervanta syntyi 1970-luvulla nopeasti, voimakkaan muuttoliikkeen ja teollisen kasvun paineista. Vuonna 2014 Hervannan väkiluku oli reilut Viimeisen kymmenen vuoden aikana väkiluku Hervannassa on lisääntynyt reilut ja viimeisten viiden vuoden aikana vajaat henkilöä. Verrattuna Tampereen väkiluvun kehitykseen kaikkiaan, Hervannan väkiluvun suhteellinen kasvu viimeisten kymmenen vuoden aikana on ollut selvästi voimakkaampaa, joskin kasvutahti on viimeisten viiden vuoden aikana rauhoittunut. Hervannan väkiluku lienee todellisuudessa jonkin verran korkeampi, sillä alueella asuu runsaasti 4

9 opiskelijoita ja osa alueella asuvista opiskelijoista on kirjoilla muulla paikkakunnalla. Hervannassa asuu runsaasti maahanmuuttajia. Vuonna 2014 Hervannan asukkaista noin 19 % oli vieraskielisiä. Koko Tampereella vastaava osuus oli noin 7 %. Myös työttömyysaste on ollut Tampereen keskimääräistä korkeampaa, vuoden 2013 ennakkotieto Hervannan työttömyysasteesta oli noin 21 %. Alueen keskiikä (36,9 vuotta vuonna 2014) on selvästi koko Tampereen vastaavaa (40,1) alhaisempi. Yli 75- vuotiaiden osuus Hervannassa (5,4 % vuonna 2014) on huomattavan alhainen. (Setlementtiliitto; Tampereen kunta; Tuominen & Vainio 2013.) Hervannasta on muodostunut hyvin vahvan identiteetin omaava kaupunginosa. Hervannan väestö on moninainen ja alueen kansalaistoiminta rikasta. Yhteisöllisyys ja osallistuminen ilmenevät perinteisen yhdistyspohjaisen toiminnan ja vaikuttamisen lisäksi mm. alueen epävirallisina verkostoina, alueisiin sitoutumattomiin verkostoihin kuulumisena sekä lyhytjänteisempänä kertatyyppisenä osallistumisena. (Setlementtiliitto.) Kemijärvi on kokenut voimakkaan rakennemuutoksen viimeisten vuosikymmenien aikana, minkä seurauksena kaupungista on hävinnyt paljon teollisia työpaikkoja. Kaupunki on myös kärsinyt vuosia jatkuneesta muuttotappiosta. Vuoden 2013 lopussa Kemijärven väkiluku oli vajaat henkeä, kun se 1960-luvun huippuvuosina oli noin Kemijärven työttömyysaste on korkea, vuoden 2012 lopussa se oli noin 21 %. Eläkeläisten osuus väestöstä on niin ikään korkea, lähes 40 % vuoden 2012 lopussa. 65 vuotta täyttäneiden asukkaiden osuus (31,9 % vuoden 2013 lopussa) on esimerkiksi koko maan vastaavaa (19,4 %) huomattavasti korkeampi, ja 0-14-vuotiaiden (10,3 %) ja vuotiaiden (57,8 %) osuudet taas selvästi koko maan vastaavia lukuja (vastaavassa järjestyksessä 16,4 % ja 64,2 %) alhaisemmat. Myös keskimääräinen koulutustaso on Kemijärvellä maan keskiarvoon verrattuna selkeästi alhaisempi: korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on pienempi ja ilman perustutkintoa olevia 15 vuotta täyttäneitä on suhteessa enemmän. (Kemijärven kunta; Setlementtiliitto; Tuominen & Vainio 2013.) Rakennemuutoksen tuomat menetykset eivät ole olleet pelkästään taloudellisia ja elinkeinorakennetta muokkaavia. Työpaikkojen kadotessa myös aktiivisessa iässä olevaa väestöä ja lapsiperheitä on muuttanut pois paikkakunnalta. Rakennemuutoksen myönteinen ilmiö on kuitenkin ollut kansalaisaktiivisuuden lisääntyminen. On syntynyt perinteisiä, rajoja ylittäviä, yhden asian kansanliikkeitä, jotka ovat keränneet toiminnallaan paljon positiivista julkisuutta. Kansanliikkeiden 5

10 seurauksena asukkaille on syntynyt tunne, että omalla toiminnalla on mahdollista vaikuttaa paikkakuntaa koskeviin asioihin. (Setlementtiliitto.) Vaasan Palosaari on voimakkaan rakennemuutoksen jo kokenut perinteinen teollinen paikallisyhteisö. Vuonna 2014 Palosaaren väkiluku oli reilut Hervannan tavoin Palosaaren väkiluku lienee todellisuudessa jonkin verran korkeampi, sillä opiskelijoita asuu alueella runsaasti ja osa alueella asuvista opiskelijoista on kirjoilla muulla paikkakunnalla. Viimeisten viiden vuoden aikana väkiluku Palosaarella on kasvanut vajaalla 300 henkilöllä eli vajaat 5 %, mikä vastaa suunnilleen koko Vaasan suhteellista väestönkasvua. Työttömyysaste Palosaarella vuonna 2013 oli ennakkotiedon mukaan 11 %, eli työttömien osuus on huomattavasti pienempi kuin Hervannassa ja Kemijärvellä kuten se on myös koko Vaasassa. Vaasan tavoin myös Palosaarta leimaa se, että ruotsinkielisten asukkaiden osuus on merkittävä. Keski-ikä Palosaarella oli vuonna 2014 noin 41,5 vuotta, lähellä koko Vaasan keski-ikää. Hervannan tavoin Palosaarella asuu paljon opiskelijoita, mikä näkyy alueen asukkaiden ikäjakaumassa. Alle 16-vuotiaiden osuus alueen asukkaista (8 % vuonna 2014) on taas huomattavasti koko Vaasan vastaavaa (17 %) pienempi, mutta yli 75-vuotiaiden osuus (11 %) jonkin verran suurempi. (Setlementtiliitto; Tilastokeskus; Tuominen & Vainio 2013.) Vaikka työläisväestö on perinteisesti ollut Palosaaren suurin asukasryhmä, on kaupunginosassa aina asunut useita yhteiskunta- ja kieliryhmiä rinnakkain. Palosaaren historia on yhdistänyt näitä eri asukasryhmiä tiiviiksi ja paikkaan sitoutuviksi yhteisöiksi, jotka kokevat identiteettinsä voimakkaasti palosaarelaisiksi. (Setlementtiliitto.) 6

11 2. Arvioinnin tavoitteet ja toteuttaminen 2.1. Arviointiraportin rakenne Arviointiraportin luvussa 1 kuvataan Uusi paikallisuus -hankkeen tausta, tarve ja lähtökohtia sekä sisältö ja tavoitteet. Luvussa 2 esitetään käsillä olevan Uusi paikallisuus -hankkeen loppuarvioinnin tavoitteet ja toteutustapa. Luku 3 sisältää arvioinnin kohderyhmähaastatteluiden tulokset ja luku 4 asukaskyselyn tulokset. Luvussa 5 esitetään yhteenveto ja johtopäätökset Arvioinnin menetelmät Käsillä olevassa työssä on kysymys Suomen Setlementtiliitto ry:n koordinoiman ja Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) rahoittaman Uusi Paikallisuus -hankkeen loppuarvioinnista. Uusi Paikallisuus - hankkeesta on aiemmin tehty lähtökohtaselvitys (Vainio & Nieminen 2012) sekä väliarviointi (Tuominen & Vainio 2013). Tässä arvioinnissa hyödynnetään logiikkaa, jonka lähtökohtana ovat kehittämistarpeet ja lopputuloksena tulisi olla kehittämistarpeisiin vastaavat vaikutukset (kuva 1). Arvioinnin prosessimallin mukaisesti voidaan erotella seuraavia kokonaisuuksia: Toiminnan tarkoituksenmukaisuus (huomioidaan toiminnan lähtökohdat sekä valitut tavoitteet, keinot ja ohjaus) o Onko tehty oikeita asioita? Toiminnan toteutusprosessi/toimintatavat (onnistuminen eri näkökulmista) o Onko asioita tehty oikein? Toiminnan tavoitteiden toteutuminen ja merkitys (määrällinen/laadullinen tuloksellisuus ja vaikuttavuus) o Onko saatu aikaan tavoiteltuja asioita/vaikutuksia? o Millaisia ja miten merkittäviä tuloksia ja vaikutuksia on saavutettu? Toiminnan hyöty ja kestävyys o Ratkaisevatko tulokset ja vaikutukset pysyvästi niitä kehittämistarpeita, joita on lähdetty kehittämään? 7

12 Vastaamalla edellä esitettyihin kysymyksiin voidaan laatia johtopäätöksiä ja kehittämisehdotuksia: o Mitä tulee tehdä jatkoa ajatellen? o Miten saadut kokemukset (onnistumiset ja vastoinkäymiset) hyödynnetään jatkossa? (Kytölä ym. 2010; ks. myös European Commission 1999.) Kuva 1. Arvioinnin prosessimalli (lähde: Kytölä ym. 2010; ks. myös European Commission 1999). Yleisesti loppuarvioinnissa arvioinnin kohteena ovat ohjelman, hankkeen tai jonkin toimenpiteen toiminnan tarkoituksenmukaisuus ja osuvuus (onko tehty oikeita asioita), toteutustavan onnistuneisuus (onko asioita tehty oikein) sekä arvioidut tulokset ja vaikuttavuus senhetkisen arviointitiedon varassa. Loppuarviointi toteutetaan yleensä ohjelman, hankkeen tai muun vastaavan päättyessä, joten vaikutusten arviointiin liittyy useita vaikutusten synnyn välillisestä dynamiikasta ja vaikutusten synnyn pitkästä aikavälistä johtuvia epävarmuustekijöitä. Käsillä olevassa arvioinnissa yhdistyvät prosessi- ja tulosarvioinnin piirteet. Prosessiarviointi on tyypillinen väliarviointivaiheen työkalu, sillä väliarviointivaiheessa on mahdollista parantaa toiminnan laatua toiminnan ollessa vielä käynnissä. Tulosarviointia tehdään puolestaan tyypillisimmillään loppu- ja 8

13 jälkiarviointivaiheessa. Sen avulla pyritään laadun parantamiseen tulevaisuuden toiminnassa. Tässä arviointityypissä yritetään vastata kysymykseen, mitä tuotoksia, tuloksia ja vaikutuksia syntyy. Syitä tavoitteiden saavuttamiseen ja saavuttamattomuuteen ei kuitenkaan voida ymmärtää, ellei arvioida prosesseja, toimeenpanoa, jonka kautta tulokset ja vaikutukset ovat syntyneet. Loppuarvioinnissa korostuu ennen kaikkea kehittämisulottuvuus sen tulisi antaa vastauksia etenkin ohjelma- tai muun sellaisen prosessin ja -toteutustavan kehittämiseen. Tässä arvioinnissa yllä kuvattua arvioinnin prosessimallia on hyödynnetty läpileikkaavasti koko arviointityön toteutuksessa. Esimerkiksi arvioinnissa toteutettujen haastatteluiden kysymyksenasettelut on toteutettu prosessimallin logiikkaa noudattaen. Niin ikään arviointituloksia tarkastellaan tätä logiikkaa hyödyntäen. Edellä raportissa esitettyyn pohjautuen voidaan myös esittää seuraavia keskeisiä onnistuneen aluelähtöisen kehittämisen elementtejä, joiden tulisi sisältyä tai toteutua myös Uusi paikallisuus -hankkeen toiminnassa ja tuloksissa, ja joiden toteutumista tulisi niin ikään arvioida: Alueiden omien tarpeiden, reunaehtojen ja vahvuuksien aito huomioiminen hankkeen toteutuksessa Alueen toimijoita osallistava kehittämisote siten, että kehittämisessä on mukana kaikki oleelliset toimijat Alueellinen yhteistyö ja verkostoituminen Kehittämistarpeet, joihin toimenpiteillä asetettujen tavoitteiden mukaisesti vastataan, tulisi olla selvillä Toiminnan jatkuvuus: vaikka hankkeelle on määritelty alku ja loppu, hankkeen tuloksia ja kehitettyjä toimintamalleja tulisi kyetä hyödyntämään ja mahdollisuuksien mukaan myös siirtämään (esim. alueiden välillä) hankkeen päätyttyä Arvioinnin toteutus Tämä loppuarviointi keskittyy hankkeeseen sen alusta (2011) kevääseen 2015 saakka. Loppuarvioinnin lähtökohtana ovat Uusi paikallisuus -hankkeelle asetetut edellä kuvatut päätavoitteet ja niissä onnistuminen. Arvioinnin toteuttamisessa painotetaan arvioitsijoiden itse hankkiman aineiston eli hankkeen kohderyhmähaastattelu- ja asukaskyselyaineiston analyysiä. Arviointi tarkastelee pääosin 9

14 koko hankekauden toimineita ( ) Hervannan, Kemijärven ja Palosaaren osahankkeita. Kemissä ja Rovaniemellä toiminutta lasten ja nuorten osallisuuteen keskittynyttä osahanketta ( ) tarkastellaan ainoastaan arviointia varten toteutetun sähköisen asukaskyselyn tulosten valossa. Arviointia varten ei haastateltu eikä kohdennettu kyselyä Uusi paikallisuus -hankkeen työntekijöille. Heidän arvionsa ja näkemyksensä hankkeen toiminnan vaikuttavuudesta tulevat vahvasti esille jo olemassa olevasta hankemateriaalista ja toteutetuista ulkoisista tutkimuksista. Arvioinnissa hyödynnettävän aineiston muodostavat: 1) Ensisijaisesti arvioitsijoiden itse keräämät haastattelu- ja kyselyaineistot. Haastatteluilla hankkeen osahankkeiden kohderyhmille sekä kyselyllä hankkeen pilottipaikallisyhteisöjen asukkaille saatiin monipuolisesti näkemyksiä niiltä tahoilta, jotka ovat olleet hankkeen kohderyhmänä. 2) Olemassa oleva hankkeen toimintaa ja tuloksia kuvaava hankkeen ja Setlementtiliiton itse 1 sekä ulkopuolisten tuottama hankemateriaali, muun muassa selvitykset (esim. Vainio & Nieminen 2012), arvioinnit (esim. Tuominen & Vainio 2013) ja muut dokumentit Uusi paikallisuus -hankekokonaisuudesta sekä osahankkeista. Hankkeen tilaamat ulkoiset tutkimukset (Raisio & Lindell 2013; Rahikka & Ryynänen 2014). Teemahaastattelut hankkeen kohderyhmille Teemahaastattelut suunnattiin hankkeen kunkin osahankkeen kohderyhmille: kunnan edustajille, järjestöjen edustajille, setlementtien työntekijöille ja ohjausryhmien jäsenille. Osa haastatelluista kuului useampaan kuin yhteen näistä ryhmistä, ja lisäksi osa haastatelluista oli osallistunut aktiivisesti hankkeen toimintaan muutenkin kuin virkansa puolesta. Teemahaastattelut toteutettiin siis toimijoille, jotka tunsivat hyvin hankkeen sisältöä. Tällä tavoin saatiin mahdollisimman kattavaa ja syvällistä tietoa hankkeen arvioiduista kokonaisvaikutuksista osahankkeittain. On kuitenkin huomioitava, että haastatteluista saatuihin tuloksiin vaikuttaa se, keitä henkilöitä haastateltiin. Siten tuloksia ei voi suoraan yleistää koskemaan kaikkien kunnan edustajien, järjestöjen edustajien, setlementtien työntekijöiden ja ohjausryhmän jäsenten näkökulmaa. 1 Tietoa hankkeesta löytyy Uusi paikallisuus hankkeen verkkosivuilta: Lisäksi arvioitsijat saivat Setlementtiliitolta käyttöönsä julkaisematonta hankemateriaalia. 10

15 Teemahaastatteluihin päädyttiin, koska ne tuottavat haastateltavan koko asiantuntemukseen perustuvaa tietoa. Teemahaastattelussa haastateltavat ilmaisevat enemmän ja syvällisempiä ajatuksia verrattuna lomakekyselyyn tai strukturoituun haastatteluun. Myös selventävien kysymysten esittäminen on mahdollista haastattelun kuluessa. Haastattelussa haastateltavat ovat halukkaampia esittämään näkemyksiään asiakokonaisuudesta ja myös haasteellisista asioista, joista eivät välttämättä mainitsisi kirjallista palautetta kerättäessä. Haastateltavien antamien vastausten luotettavuus tässä arvioinnissa tehdyissä teemahaastatteluissa on korkea, sillä haastateltavat ovat kiinnostuneita arvioitavasta asiasta ja se liittyy heidän arkiseen toimintaansa ja kokemuksiinsa. Haastattelut toteutettiin puhelimitse välimatkojen, ajallisten seikkojen sekä käytettävissä olevien resurssien vuoksi. Haastattelukysymysrungot poikkesivat toisistaan eri kohderyhmien ja haastateltujen välillä. Tähän syynä olivat kunkin haastatellun erilaiset taustat ja siten näkökulmat sekä asiantuntemuksen taso ja luonne. Haastattelukysymykset poikkesivat toisistaan myös siksi, että hankkeiden toiminta on ollut erilaista osahankkeiden välillä. Haastatteluiden sisältöön ja niiden tuloksiin palataan luvussa 3. Haastattelut toteutettiin huhtikuussa Haastateltuja oli yhteensä 16, joista kuusi Hervannan, viisi Kemijärven ja viisi Palosaaren osahankkeesta. Yhden haastattelun toteutti kasvotusten Hervannan Uusi paikallisuus -osahankkeen projektipäällikkö. Hän haastatteli arvioitsijoiden ohjeistusten mukaisesti ryhmähaastattelussa kahta maahanmuuttajataustaista henkilöä, jotka ovat olleet mukana hankkeen toiminnassa. Arvioitsija seurasi videoyhteydellä haastattelua. Asukaskysely Sähköinen asukaskysely oli suunnattu Uusi paikallisuus -hankkeen pilottipaikallisyhteisöjen asukkaille, jotka olivat jollain tavalla olleet itse mukana hankkeen toiminnassa tai seuranneet sen toimintaa. Kyselyt toteutettiin sähköisenä lomakekyselynä. Linkki kyselylomakkeeseen jaettiin Uusi paikallisuus -hankkeen ja -osahankkeiden Facebook-sivuilla ja kotisivuilla sekä hankkeen tuella perustettujen asukasryhmien Facebook-ryhmissä. Yhteystietonsa jättäneille asukkaille lähetettiin kyselyyn osallistumiskutsu myös sähköpostitse. Tampereen Hervannassa toimintaan osallistuneille asukkaille järjestettiin Pastaa ja palautetta -tilaisuus, jolloin asukkailla oli mahdollisuus saada apua kyselyn täyttämiseen tai tulla täyttämään kysely paperisena osahankkeen toimistolle. Lisäksi Kemijärvellä kyselylomakkeita jaettiin yhteistyökumppaneiden kautta paperimuotoisena. Kysely toteutettiin huhti- ja toukokuussa

16 Asukaskysely toteutettiin pitkälti monivalintakyselynä. Lisäksi kyselyssä oli kolme avointa kysymystä. Kysely pyrittiin pitämään tiiviinä, jotta kyselyyn olisi suhteellisen nopea vastata. Siten kynnys vastaamiseen ei kasvaisi turhan korkeaksi ja vastauksia saataisiin mahdollisimman paljon. Erillisiin väittämiin vastattiin asteikollisesti valitsemalla sopivin vaihtoehto. Kyselyllä kartoitettiin kunkin hankkeen pilottipaikallisyhteisön asukkaiden näkemyksiä hankkeen vaikutuksista liittyen osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen sekä vaikuttamiseen asuinalueella/paikallisyhteisössä (liitteessä 1 esitetään asukaskyselylomake, kyselyn sisältöä ja tuloksia käydään läpi arviointiraportin luvussa 4). Kaikkiaan asukaskyselyyn saatiin vastauksia 65 kappaletta, joista Hervannan osahankkeesta 15, Kemijärven 18, Palosaaren 17 sekä Kemin ja Rovaniemen (lapset ja nuoret -osahanke) 15. Siten vastausten määrät jakautuivat osahankkeittain varsin tasaisesti. Koko hankkeen tasolla vastaajan asemaa tarkasteltaessa palkansaajat (21 kappaletta) ja eläkkeellä olevat (16) olivat selkeästi suurimmat vastaajaryhmät kattaen yhteensä reilusti yli puolet kaikista vastaajista vuotiaat taas olivat selkeästi suurin ikäryhmä muodostaen yli puolet kaikista vastaajista. Toiseksi suurin ikäryhmä oli vuotiaat. Naisia kaikista vastanneista oli noin kaksi kolmasosaa ja miehiä noin kolmasosa. Vastaajien taustatietojakaumissa oli kuitenkin vaihtelua osahankkeiden välillä (katso tarkemmin vastaajien jakaumat liitteessä 2). 3. Arvioinnin tulokset: haastattelut kohderyhmille Teemahaastattelut suunnattiin Hervannan, Kemijärven ja Palosaaren osahankkeiden kohderyhmille: kunnan edustajille, järjestöjen edustajille, setlementtien työntekijöille ja osahankkeiden ohjausryhmien jäsenille. Kustakin paikallisyhteisöstä olivat edustettuna edellä mainitut tahot. Teemahaastattelut toteutettiin siis toimijoille, jotka tunsivat hyvin hankkeen sisällön. Tällä tavoin saatiin mahdollisimman kattavaa ja syvällistä tietoa hankkeen arvioiduista kokonaisvaikutuksista osahankkeittain. Tässä luvussa 3 käydään läpi teemahaastatteluissa esille nousseita asioita. Asukastason vaikutuksia toisin sanoen hankkeen vaikutuksia yksittäisten asukkaiden näkökulmasta käydään läpi luvussa 4, kun tarkastellaan arvioinnin asukaskyselyn tuloksia. 12

17 3.1. Hankkeen tavoitteet ja niiden tarkoituksenmukaisuus Hankkeen päätavoitteet nähtiin haastatteluissa poikkeuksetta tärkeinä, onnistuneina ja tarkoituksenmukaisina. Tämän tyyppiselle toiminnalle nähtiin niin ikään poikkeuksetta tarve. Tavoitteet koettiin sopiviksi omalle asuinalueelle. On ollut sellaista uuden etsimistä moneltakin kantilta, niin luulen että tämä on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että yhteinen tekeminen on vahvistunut ja me-henki on noussut ja tietoisuus niistä ongelmista, joita kaupunki on kohdannut ja mitä se on aiheuttanut, on lisääntynyt. (Kemijärvi) Yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistamiseen nähtiin olevan yhteiskunnassa myös yleisesti tarvetta, koska ihmisiä on vaikea saada mukaan yhteiseen tekemiseen ja vapaaehtoistoimintaan. Lisäksi vaikuttamismahdollisuuksien vahvistaminen sekä uudet työkalut ja kanavat vaikuttamiseen koettiin tervetulleiksi. Esiin nousi myös kolmannen sektorin roolin kasvu kuntien kireässä taloustilanteessa. Hervannassa lisätarvetta yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistamiseen on luonut se, että asukkaita on monesta eri kansallisuudesta. Yhdessä tekemisen todettiin auttavan lievittämään ennakkoluuloja ja tuomaan eri taustoista tulevia ihmisiä yhteen. Lisäksi niin Hervannan kuin Palosaaren osahankkeen haastatellut totesivat alueiden olevan jo valmiiksi omaleimaisia kaupungin sisällä ja siksi hyviä paikkoja testata osallisuuden ja yhteisöllisyyden uusia menetelmiä. Tämä oli minusta hanke, joka toimi täällä. (Kemijärvi) Hankkeen lähtökohtana on ollut, että sen sisällössä ei rajoituta tiukasti suunniteltuihin toimenpiteisiin, vaan hankkeen sisältö osahankkeittain muokkautuu hankkeen edetessä. Haastateltujen mukaan osahankkeilla on ollut riittävät vapaudet muokata hankkeen toimintaa omaan paikallisyhteisöönsä soveltuvaksi. Siten hankkeen päätavoitteet tai muutkaan tekijät eivät ole asettaneet turhan tiukkoja rajoja osahankkeiden toteuttamiselle. Hankkeen toiminnan suuntaamisessa on hyvin huomioitu paikalliset tarpeet ja alueen erityispiirteet. 13

18 Haastatellut, erityisesti Kemijärvellä ja Palosaarella, toivat esille sen, että kansalaisraadeissa ja muissa vaikuttamistilaisuuksissa käsiteltiin todella ajankohtaisia asioita. Hervannan osahankkeessa keskeiseksi kohdejoukoksi muovautuivat erityisesti nuoret ja maahanmuuttajataustaiset hervantalaiset, koska heidän huomattiin olevan kartoittamaton maaperä ihmisjoukko, joka jää usein esimerkiksi perinteisen yhdistystoiminnan ulkopuolelle Hankkeen toteutustavat Hankkeen toimintatavat ja resurssit Haastatellut näkivät tavoitteiden pääsemiseen käytetyt toimintatavat yleisesti ottaen tarkoituksenmukaisina. Hankkeessa käytetyt menetelmät ovat soveltuneet paikallisiin tarpeisiin ja olosuhteisiin. Haastatellut pitivät hyvänä sitä, että hanke tarjosi yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen ajan hermoilla olevia toimintamuotoja, kuten kansalaisraati 2, kehittämiskävely 3 sekä Hervannassa kaupunkiviljely ja kaupunginosa-aktiivikoulutukset. Toimintatapojen todettiin olevan sopivia hankkeen tavoitteiden toteuttamiseen. Esimerkiksi Kemijärvellä kansalaisraatien todettiin haastatteluissa lisänneen hyvin kaupungin ja asukkaiden välistä vuorovaikutusta, ja virkamiehet ovat voineet vastata moniin asukkaiden kysymyksiin jo raatipäivien aikana. Myös Vesihyppyri-tapahtumaa pidettiin hyvänä paitsi itse toiminnan takia, myös 2 Kansalaisraadissa käsitellään etukäteen sovittua asiakokonaisuutta ja raadin jäsenet valikoidaan yleensä ilmoittautumisten perusteella siten, että he edustavat kohdealuetta mahdollisimman kattavasti. Raadin hyvän työskentelyn kannalta henkilön koko on edullisin. Raadin työskentely kestää kolmesta viiteen päivään, joiden aikana tarkasteltavaa asiaa käsitellään mahdollisimman kattavasti. Raadin työskentelyä ohjaavat koulutetut fasilitaattorit. Raatilaiset kuulevat omien keskustelujensa lisäksi asiantuntijoita, jotka antavat raatilaisille lisäinformaatiota heidän oman arkisen asiantuntijuutensa tueksi. Raati laatii yhteisen julkilausuman, joka esitellään tiedotustilaisuudessa asiasta kiinnostuneille, päättäjille sekä medialle. (Raisio & Vartiainen 2011, s. 38.) Kansalaisraatien aiheet ovat yleensä sellaisia, joissa jokainen on aiheen arkinen asiantuntija, vaikka aiheet ovatkin usein monimutkaisia, monitulkintaisia sekä tunneherkkiä. Raatien tavoitteena on kerätä ajankohtaista tietoa sekä ajatuksia paikallisilta asukkailta ja tämän kollektiivisen tiedon avulla päättäjien odotetaan tekevän parempia päätöksiä. Myös raatilaisten yhteisymmärrys käsiteltävästä asiasta vahvistuu, jolloin yhteisen julkilausuman tekeminen vaikeistakin asioista helpottuu. (Raisio & Vartiainen 2011, s. 24, 37 38, 40.) 3 Kehittämiskävely on keino osallistua ja vaikuttaa lähiympäristöön. Kehittämiskävelyllä asukkaat, viranomaiset, yhdistykset, yritykset sekä muut keskeiset toimijat tapaavat toisensa, tutustuvat yhdessä kehittämistä kaipaaviin paikkoihin ja keskustelevat yhdessä paikoista sekä niiden kehittämisestä. Menetelmä lisää kaivattua asukkaiden ja viranomaisten välistä vuorovaikutusta, ja parhaimmillaan kävely toimii asukkaiden omaehtoisen toiminnan inspiraationa. Samalla saadaan tietoa asukkaiden ja muiden aktiivisten tahojen näkökannoista ja alueesta. (Uusi paikallisuus -hanke, Setlementtiliitto & Vaasan yliopisto, Levon instituutti 2015, s. 41.) 14

19 siksi, että paikalla olleet päättäjät tulivat lähemmäs ihmisiä, jolloin vuorovaikutuksen kynnys voisi madaltua ja vuorovaikutuksesta tulla luontevaa. Haastatellut totesivat myös kansalaisraatien, kehittämiskävelyiden ja Hervannassa kaupunginosa-aktiivikoulutusten paitsi tuottavan ehdotuksia ja lisäävän osaamista, myös jo itsessään lisäävän yhteisöllisyyttä. Näissä toimintamuodoissa erilaiset ihmiset kohtaavat toisensa, ja siten syntyy vuorovaikutusta eri kohderyhmien sisällä ja välillä. Hankkeen yksittäiset toiminnot voivatkin samanaikaisesti vastata hankkeen useampaan tavoitteeseen. On onnistuttu innostamaan ja löydetty niitä (keinoja), jotka asukkaita itseänsä innostaa ja kiinnostaa. On löydetty aktiiviset ja vähänkin aktiiviset. (Hervanta) Erinomaisena asiana haastatteluissa pidettiin sitä, että hankkeella on ollut työntekijä, joka hoitaa ja ottaa vastuuta kokonaisuudesta ja hankkeen sisältöön liittyvästä asioiden järjestelystä. Kaiken kaikkiaan hankkeen resursointia pidettiin hyvänä. Yhteistyö ja osallistaminen hankkeen toteutuksessa Hankkeessa on toimittu paljon verkostoissa ja tehty yhteistyötä erilaisten tahojen kanssa. Yleisesti ottaen haastatellut kokivat, että yhteistyö mukana olleiden kesken on onnistunut hyvin ja yhteistyötä on saatu syntymään. Yhteistyön täytyy kuitenkin olla konkreettista ja selkeää, ei vain kokousten pitämistä nimellisen yhteistyön vuoksi. Yhteistyö on mielestäni sujunut hyvin aina silloin, kun on ollut joka on ottanut vastuun homman viemisestä. (Kemijärvi) Kuitenkin haastatteluissa haasteena nähtiin ihmisten mukaan saaminen toimintaan. Hervannassa ympäristö ei välttämättä ollut niin vastaanottavainen kuin oli oletettu, eikä uutta toimijaa otettu kovin avoimesti vastaan. Kumppanuuden luomisen hankaluus Tampereen kaupungin kanssa nousi haastatteluissa esille. Esimerkiksi Alue-Alvarien (Tampereen kaupungin oman asukkaiden ja kaupungin väli- 15

20 sen vuorovaikutuskanavan) kanssa ei päästy kunnolla yhteistyöhön. Myöskään vanhojen yhdistysverkostojen kanssa ei haastatteluiden mukaan päästy kovin helposti yhteistyöhön. Näin ollen Hervannan osahankkeen kohderyhmäksi muotoutuivat erityisesti maahanmuuttajat, nuoret ja muut sellaiset ihmisjoukot, jotka ovat jääneet perinteisessä yhdistystoiminnassa vähemmälle huomiolle. Maahanmuuttajataustaisten hervantalaisten osalta todettiin, että moniin yhteisöihin on vaikea saada kontaktia ilman aktiivista yhteyshenkilöä. Yhteyshenkilöiden valmiiden kontaktien kautta ihmisiä sai helpommin lähtemään liikkeelle. Niin Hervannassa kuin myös muissa osahankkeissa pyrittiin hyödyntämään mukana olleiden ihmisten kontakteja. Valmiista kontakteista on ollut hyötyä verkostoja ja kumppanuuksia rakennettaessa. Setlementtityö Haastateltujen kokemusten mukaan hanke ylipäätään on vahvistanut setlementtiliikkeen profiilia kansalaistoiminnan kentällä. Setlementtiliikkeen toimintaa on tehty tunnetuksi. Ennen hanketta sen toiminnasta ei välttämättä ole tiedetty oikeastaan mitään. Toisaalta edelleen osa ihmisistä ei välttämättä tiedä, että toiminta, johon he osallistuvat on Setlementtiliiton järjestämää. Kuitenkin haastatellut olivat sitä mieltä, että Uusi paikallisuus -hankkeella on ehdottomasti positiivinen vaikutus koko setlementtitoimintaan. Eräs haastatelluista totesi, että kansalaistoiminnan kehittyminen säteilee varmasti myös muille paikkakunnille ja vahvistaa koko liikettä. Uusi paikallisuus -hankkeen aikaansaaman yhteistyön myötä toiminnalle on myös saatu lisää resursseja, mikä on lisännyt toiminnan mahdollisuuksia. Myös paikallisen setlementtityön sisäinen yhteistyö on saanut uutta voimaa ja uusia muotoja hankkeen ansiosta. Esimerkiksi Hervannassa kansalaisraadin aloitteesta lähtenyt kaupunkiviljelyryhmä viljelee Setlementtiasuntojen tontilla, ja Kemijärvellä setlementtityön voimaa ja näkyvyyttä on lisännyt hankkeen yhteistyö muiden Tunturilan setlementin hankkeiden kanssa. Ohjausryhmä Sekä koko hankkeella että jokaisella osahankkeella on ollut oma ohjausryhmä. Haastatellut ohjausryhmien jäsenet olivat kaiken kaikkiaan suhteellisen tyytyväisiä ohjausryhmätoimintaan. Hervannassa alku arvioitiin vähän jähmeäksi. Kuitenkin loppua kohden ohjausryhmätyöskentely oli parantunut ja 16

21 ohjausryhmä oli ohjannut hankkeen toimintaa, ollut realistinen ja pyrkinyt pitämään toiminnassa punaisen langan. Kemijärven ohjausryhmä sai kiitosta siitä, että hankkeen sisällöstä on käyty aitoa keskustelua, ei ainoastaan kuunneltu projektipäällikön raportointia. Palosaarella kaikki ohjausryhmään kutsutut eivät olleet osallistuneet kovin aktiivisesti, mutta paikalla ollut ydinryhmä oli myös päässyt aidosti keskustelemaan ja tukemaan hankkeen toimintaa. Tiedotus Hankkeesta tiedottaminen sai haastatelluilta varauksetonta kiitosta. Hankkeesta on tiedotettu riittävästi ja monipuolisesti. Erityisen onnistuneeksi tiedottamisen tavaksi nostettiin Facebook, mutta tiedottaminen muillakin kanavilla, kuten paikallis- ja ilmaisjakelulehtien kautta sai kiitosta. Yhteistyökumppaneita ja muita sidosryhmiä on tiedotettu hyvin ja toimintaa on lanseerattu niin, että se on tullut ihmisten tietoisuuteen. Hervannassa kiitosta sai se, miten tiedottamisessa on otettu huomioon myös eri kieliä puhuvat asukkaat sekä luku- ja kirjoitustaidottomat Hankkeen tulokset ja vaikutukset Hankkeen aikaansaamat muutokset Haastatelluilta kartoitettiin hankkeiden aikaansaamia muutoksia ja vaikutuksia, taustalla hankkeen mukaiset päätavoitteet. Hankkeen vaikutuksia eri paikallisyhteisöissä arvioitiin hieman eri tavoin. Kemijärvellä haastatellut kiittelivät sitä, että on tarjottu aiempaa enemmän mahdollisuuksia osallistua, vaikuttaa ja kertoa näkemyksensä. Myös virkamiesten kiinnostuksen asukkaiden äänen kuuntelemiseen uskottiin lisääntyneen: asukkaiden ehdotukset on otettu hyvin vastaan, kansalaisraateja on pyydetty kaupungin puolesta lisää ja muutoksia asukkaiden äänen kuulemiseksi on tehty Kemijärven kaupungin organisaatiorakennetta myöten. Asukkaiden todellisiin, konkreettisiin vaikutusmahdollisuuksiin suhtauduttiin kuitenkin jossain määrin varauksella. Toisaalta haastatellut kokivat, että asukkaiden ja päättäjien ja virkamiesten välille on luotu uudenlaista yhteyttä kunnallisvaaleissa äänestämisen rinnalle. Keskustelu asukkaiden ja kaupungin välillä on lisääntynyt: keskustelun kynnys on hankkeen myötä madaltunut ja tietoa jaetaan entistä avoimemmin. Haastatteluiden perusteella nuorten raadit ovat antaneet rohkeutta lähteä kokeilemaan osallistumista ja keskustelua päättäjien kanssa. Nuorten parissa työskentelevä haastateltu totesi, että raateihin osallistuneet ovat aktivoituneet ja rohkaistuneet tuomaan omaa ääntä esille niin opiskelijakunnassa kuin oppitunneilla. Haastateltujen 17

22 mukaan tapahtumiin on osallistunut jonkin verran samoja, jo ennestään aktiivisia ihmisiä. Haastatteluissa todettiin, että kiinnostuksen herättäminen passiivisemmissa vaatii aikaa ja jatkuvaa työtä, eikä silti joidenkin kohdalla onnistu ikinä. Myös Palosaarella haastatellut arvioivat, että kuulemistilaisuuksia on järjestetty ehkä aiempaa enemmän. Lisäksi hankkeen arvioitiin vahvistaneen ihmisten tietoisuutta siitä, että asioihin voi vaikuttaa. Vaikka tietoisuus ja asioiden seuraaminen on lisääntynyt, on kynnys varsinaiseen vaikuttamiseen kuitenkin melko korkea. Haastatteluissa arvioitiin, että edelleen saa olla konkreettinen ja läheisesti omaan arkeen vaikuttava asia ennen kuin siihen lähdetään puuttumaan. Haasteeksi haastatteluissa koettiin samojen ihmisten sijaan laajemman yleisön äänen saaminen kuuluville. Palosaarella on jo ennen hanketta ollut aktiivinen asukasyhdistys ja siinä mielessä moneen muuhun kaupunginosaan verrattuna asiat paremmin, mutta myös muiden kuin yhdistysaktiivien näkemysten saamista esille peräänkuulutettiin. Lisäksi haastatellut epäilivät asukkaiden näkemyksen vaikuttavuutta. Vaikka kiitosta sai se, että kaupungin puolesta on hyvin osallistuttu esimerkiksi kehittämiskävelyille ja vuorovaikutusta on saatu aikaan, koettiin konkreettisen vaikuttavuuden jääneen vähän vajaaksi. Tähän arvioitiin vaikuttavan sen, että uudenlaiset menetelmät eivät oikein sovi olemassa oleviin päätöksentekojärjestelmiin. Hervannassa haastatellut arvioivat asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia osahankkeista synkimmin. Yleisesti ottaen vaikutusmahdollisuuksia pidettiin melko heikkoina. Jonkin verran erilaisiin järjestettyihin tilaisuuksiin saatiin Tampereen kaupungin edustajia, mutta kohtaamisten vaikuttavuuteen ei juurikaan uskottu. Eräs haastatelluista totesi, että kyllä varmaan siinä hetkessä ollaan kiinnostuneita, mutta sitten ne asiat ovat kyllä jääneet, ei tiedetä kuka ottaa vastuun eteenpäin viemisestä ja ottaako kukaan asiakseen. Samoin kuin Palosaarella, Hervannan osahankkeen haastatteluiden mukaan oli huomattu, että olemassa olevat järjestelmät ja rakenteet eivät tunnista kansalaisraadin tai kehittämiskävelyn tapaisia uusia toimintatapoja. Asukkaiden kiinnostuksesta osallistua ja vaikuttaa esitettiin haastatteluissa varovaisen positiivisia arvioita. Toiminta on aktivoinut ihmisiä osallistumaan ja lisännyt tietoisuutta erilaisista mahdollisuuksista. Haastateltujen näkemys oli, että tarvittaisiin uudenlaisia hankkeen mukaisia toimintatapoja, kuten kansalaisraati, joka ei ole pysyvä toimielin. Hyväksi koettiin pop up -tyyppinen 18

23 toiminta, jonka ei ole tarkoituskaan olla pysyvä toimintamuoto, vaan sellainen, jota toteutetaan tilanne- ja tapauskohtaisesti eri kaupunginosissa, ajankohtaisten haasteiden, hankkeiden ja kiinnostuksen ympärillä. Sen tyyppinen toiminta elää aikansa ja sen jälkeen tilalle tulee jotain muuta. Jokaisella osahankepaikkakunnalla hankkeen todettiin myös parantaneen järjestötoimijoiden verkostoja. Palosaarella perustettiin Järjestöfoorumi, joka on lisännyt yhteistyötä ja vuorovaikutusta, lisännyt yhdistysten ja järjestöjen tietoisuutta toistensa tekemisestä ja tuonut joillekin järjestöille lisää jäseniä. Myös Kemijärvellä on luotu uutta yhteistyötä, ja haastatellut kiittelivät sitä, että on joku jolle soittaa esimerkiksi tapahtumajärjestelyissä. Hervannassa on syntynyt uudenlaisia toimijakokoonpanoja ja yhteenliittymiä, joilla on potentiaalia synnyttää erilaisia tapahtumia tai toimintoja. Mukana ei ole vain järjestöjä, vaan esimerkiksi Hervannan kirjasto on löytänyt yhteistyöstä uudenlaisia toimintamahdollisuuksia. Hankkeen keskeiset onnistumiset Haastatellut arvioivat, että edellä tapahtuneet muutokset eivät olisi syntyneet samalla tavalla ja samassa mittakaavassa ilman Uusi paikallisuus -hanketta. Jotain olisi ehkä tapahtunut, mutta muutoksia edesauttaa se, että joku on edistämässä asioita, saattamassa ihmisiä yhteen, antamassa potkua ja kannustamassa. Ylipäätään todettiin, että hankeaika on suhteellisen lyhyt millekään suuremmille muutoksille. Aikaan on saatu etenkin muutoksen mahdollisuus. Suurin anti on siinä, että on kehitetty työkaluja, joita voi jatkossa hyödyntää. Haastatellut nostivat keskeisiksi hankkeen onnistumisiksi uusien toimintamallien pilotoinnin alueille sekä kaikkiaan positiiviset vaikutukset ihmisten osallistumiseen. Hankkeen myötä asuinalueelle on luotu uusia lähidemokratian tapoja, toisin sanoen tapoja ja kanavia vaikuttaa oman asuinalueensa kehitykseen. Erityisesti kansalaisraati menetelmänä sai joka osahankepaikkakunnalta kiitosta. Kemijärven osahankkeesta haastatteluissa todettiin, että kaupungillakin on selvästi kiinnostusta kansalaisraatimenetelmää kohtaan, koska raateja on pyydetty lisää. Haastatellut näkivät, että myös virkamiespuolella on huomattu kansalaisraatien tyyppisen toiminnan hyödyt. Raadeissa käydään aitoa keskustelua, ja kaupunkilaiset saavat vastauksia jo raatipäivien aikana. Kansalaisraati koettiin haastatteluissa jossain määrin vakiintuneen käytännöksi. Palosaaren osahankkeen kohdalla kansalaisraati sai haastatteluissa 19

24 kaupungin edustuksen taholta kiitosta siitä, että raadin kautta asukkailta tulee selkeämpi ja jalostetumpi näkemys tarkasteltavaan asiaan, jolloin mielipiteellä voi olla enemmän vaikutusta kaupungin päätöksenteossa. Haastatellut näkivät hankkeen tulosten ja toimintamallien olevan hyvinkin siirrettävissä myös muihin paikallisyhteisöihin. Keskeistä kuitenkin on, että näitä toimintamalleja, kuten kansalaisraatia, hyödynnettäisiin kunkin alueen ja sieltä nousevien tarpeiden ehdoilla, kuten Uusi paikallisuus -hankkeessa on tehty. Toiseksi merkittäväksi onnistumiseksi haastatteluissa nousi se, että hanke on edistänyt yhteisöllisyyttä, asukkaiden aktivointia ja toimijoiden välistä yhteistyötä ja siten lisännyt paikallisyhteisöjen elinvoimaisuutta. Haastatellut kokivat, että hanke on herättänyt ihmisiä erilaisiin yhteistyön ja toimintamallien mahdollisuuksiin, esimerkiksi Hervannan kirjasto voi antaa tiloja erilaisten tapahtumien käyttöön. Hanke on antanut uutta potkua alueelle ja aktivoinut paikallisyhteisön jäseniä näkemään sen hyvät puolet, toimimaan sen eteen ja kehittämään uusia tapahtumia ja tapaamisajankohtia. Järjestökentällä hanke on edesauttanut verkostoitumista: auttanut tutustumaan muihin järjestöihmisiin ja löytämään uusia yhteistyökumppaneita esimerkiksi tapahtumajärjestelyihin. Hervannassa asukastoiminta on alkanut elää omaa elämäänsä esimerkiksi elokuvaryhmä Viva Cinolan ja kaupunkiviljelyn muodossa. Lisäksi kaupunginosa-aktiivikoulutuksista on jäänyt konkreettisia työkaluja ja hyviä käytäntöjä ihmisten käytettäväksi. Tällainen uudenlainen paikallisuus ja yhteisöllisyys perustuu vähän muihin asioihin kuin yhdistyksiin, on enemmän toiminnallista. (Hervanta) 20

25 Hankkeen hyödyt eri kohderyhmille Haastatellut näkivät, että Uusi paikallisuus -hankkeen toiminnasta on ollut hyötyä niin osahankepaikkakuntien asukkaille, järjestöille kuin kaupungeille. Haastatteluiden mukaan asukkaat ovat hyötyneet tarjotuista vaikuttamisen mahdollisuuksista ja kokemuksista siten, että asioihin voi vaikuttaa. Myös avoimempi vuorovaikutus ja tiedon jakaminen asukkaiden ja päättäjien välillä hyödyttävät asukkaita. Ainahan on hyöty, kun jotain järjestetään ja itsensä saa osallistumaan. Kyllä uskon, että kun lähdet ja vaikutat, olet yksi, kyllä se on hyöty niin eläkeläiselle kuin nuoremmillekin. Henkinen hyöty lisää myös fyysistä hyvinvointia. Kyllä se tuo hyvinvointia, kun vaikka saa käydä jurnuttamassa johonkin. (Kemijärvi) Hanke on tarjonnut tilan ja toimintamahdollisuuksia ja monipuolisesti erilaista tekemistä, jollaista esimerkiksi kaupungit eivät ole enää pystyneet tarjoamaan, ja näin ollen suojellut paikallisyhteisöjä orpoontumiselta. Hyödyksi nähtiin myös se, että hanke on ollut sellainen foorumi, joka on ollut kiinnostunut alueen kehittymisestä ja ajanut sen etuja. Erään haastatellun kertoma esimerkki on Tampereen maahanmuuttajaneuvosto, jossa esiin nousseet Hervantaa koskevat kysymykset on voitu ohjata hankkeelle. Järjestöt ovat hyötyneet hankkeen synnyttämästä näkyvyydestä ja verkostoitumisesta. Järjestöyhteistyön synnyttämä joukkovoima myös lisää tiedon leviämistä erilaisista tapahtumista. Osahankkeiden kuntien nähtiin haastatteluissa hyötyvän siitä, että myös joku muu kuin kunta järjestää asukkaille toimintaa. Palosaarella ja Kemijärvellä hyödyksi koettiin lisäksi hankkeen järjestämissä tapahtumissa tuotettu asukkaiden näkemys virkamiesvalmistelun ja päätösten tueksi. Toiminta parhaimmillaan edistää ihmisten hyvinvointia ja vähentää vaikka osaston kustannuksia sitä kautta. Kyllä siitä on selkeä hyöty kaupungille, että asiat saadaan etenemään. (Kemijärvi) 21

26 Kehittämisen kohteet Onnistumisten lisäksi hankkeen päättyessä tunnistettiin myös kehittämisen kohteita. Jokaisen osahankkeen kohdalla, mutta erityisesti Kemijärvellä ja Palosaarella todettiin haastatteluissa, että uusien ihmisten aktivoiminen toimintaan on ollut hyvin haasteellista. Hankkeen toimintaan ovat osallistuneet etenkin ne, jotka jo entuudestaan ovat olleet aktiivisia kansalaisvaikuttajia ja järjestö- ynnä muita sellaisia toimijoita. Muutamat haastatellut toivat esille esimerkiksi kansalaisraadit ja sen, että niihin oli valikoitunut paljon sellaisia ihmisiä, jotka muutenkin ovat aktiivisia. Kaikkien osahankkeiden haastatteluissa todettiin, että ihmisiä on vaikea saada lähtemään mukaan varsinkin, jos pitää itse ottaa vastuuta tai järjestää jotain. Erityisesti Kemijärvellä huoletti se, että järjestöihmisiä on vähän ja väki vähenee, kun nuoret lähtevät muualle, uusia toimijoita ei saada ja vanhat eivät enää tahdo jaksaa. Keskeisenä haasteena haastatteluissa nähtiin myös se, että hankkeessa esimerkiksi kansalaisraadeissa julkilausuman myötä esitetyt ehdotukset eivät useinkaan ole johtaneet mihinkään konkreettisiin vaikutuksiin. Muutamia myönteisiä poikkeuksia kuitenkin tunnistettiin. Hanke on nostanut näkyväksi sen, että kansalaisraati tai muu asukkaiden äänen kuulemisen tapa ei tällä hetkellä oikein mahdu olemassa oleviin prosesseihin. Sille ei ole selvää sijaa päätöksentekojärjestelmissä, jolloin sitä ei välttämättä pystytä hyödyntämäänkään kovin tehokkaasti. Vaikuttavuuden puute on luonnollisesti omiaan alentamaan motivaatiota edes yrittää vaikuttaa oman paikallisyhteisön asioihin. Eräs haastateltu totesi hankkeen toiminnan paljastaneen sen, että ihmiset eivät tunne kovin hyvin päätöksentekojärjestelmiä. Raatiprosessi teki näkyväksi sen, että vaikutusmahdollisuudet Hervannassa ovat melko heikot. Asukkaat eivät oikein tiedä, että kuka päättää kenenkin asioista, mikä on kunnan ja mikä valtion. Ja sitten he eivät tiedä aikajänteestä, kun päätökset on jo tehty, niitä ei palauteta takaisin käsittelyyn. Me luomme järjestelmiä, jotka eivät välttämättä kohtaa sitä kansalaisyhteiskuntaa kovin hyvin. Sen tämä hanke ehkä tekee näkyväksi, että sieltä puuttuu sellainen väylä. (Hervanta) 22