RASVANKI-VIRMASVEDEN KALASTUSALUE

Transkriptio

1 - 1 - RASVANKI-VIRMASVEDEN KALASTUSALUE RASVANKI-VIRMASVEDEN KALASTUSALUE Käyttö- ja hoitosuunnitelma III Pohjois-Savon Kalatalouskeskus ry 2007

2 - 2 -

3 - 3 - Yhteystiedot: Rasvanki-Virmasveden kalastusalue Isännöitsijä Jarmo Mononen PL 1096, Puijonkatu 14, Kuopio Puhelin: Rasvanki-Virmasveden kalastusalue Hallituksen pj Sakari Jääskeläinen Riuttalantie 1649, Talluskylä Eräiden sidosryhmien yhteystietoja 2007 SIDOSRYHMÄT/YHTEYSHENKILÖ LÄHIOSOITE POSTITOIMI- PAIKKA PUHELIN POHJOIS-SAVON TE-KESKUKSEN KALATALOUSYKSIKKÖ KÄSITYÖKATU 41 PL KUOPIO * POHJOIS-SAVON KALATALOUSKESKUS PUIJONKATU 14 PL KUOPIO POHJOIS-SAVON MAANMITTAUSTOIMISTO HALLITUSKATU KUOPIO POHJOIS-SAVON VAPAA-AJANKALAS- TAJAPIIRI/EERO KOKKARINEN PALJETIE SIILINJÄRVI POHJOIS-SAVON AMMATTIKALASTA- JAIN YHDISTYS R.Y/ PETTERI KONTILA PUIJONSARVENTIE 14 A KUOPIO SEPÄNKATU 2 B POHJOIS-SAVON YMPÄRISTÖKESKUS ELINTARVIKETURVALLISUUSVIRASTO (EVIRA) PL KUOPIO NEULANIEMENTIE 4 PL KUOPIO Linkkejä: Rasvanki-Virmasveden kalastusalueen palvelut: > kalastusalueet, viehelupa Pohjois-Savossa Pohjois-Savon TE-keskus: > Pohjois-Savo> kalatalouspalvelut Pohjois-Savon kalatalouskeskus: >Pohjois-Savon kalatalouskeskus, >kalatalouskeskukset Pohjois-Savon vapaa-ajankalastajapiiri: >psvapaa-ajankalastajapiiri Kansalaisen karttapaikka: > kansalaisen karttapaikka> peruskarttojen haku Kansallisvesi: Kalastuslaki: Kalastusasetus: Yhteisaluelaki:

4 - 4 - RASVANKI-VIRMASVEDEN KALASTUSALUEEN KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA KUVAILULEHTI Nimi 516 Rasvanki-Virmasveden kalastusalue Kotipaikka Karttula Pinta-ala (km²) 24,2 km 2, josta Rasvanki ja Virmasvesi noin 40 % Lääni Itä-Suomen lääni Kunta Karttula, Tervo, Pielavesi ja Suonenjoki TE-keskus Pohjois-Savo Suunnitteluvedet Rasvanki, Virmasvesi, Koskivesi, Iisvesi (pohjoisosa), Kuttajärvi, Ahveninen, Hirvijärvi, Iso-Lauas, Kalliovesi, Saitta, Tallusjärvi sekä pienemmät vesistöt. Viereiset kalastusalueet kalastusalue, 517 Pohjois-Kallaveden kalastusalue, 522 Koirus-Sotkan ka- 509 Nilakan kalastusalue, 506 Pielaveden kalastusalue, 510 Tavinsalmen lastusalue, 520 Suonteen kalastusalue ja 515 Niiniveden kalastusalue. Muut suunnitelma-asiakirjat Liitteet Voimassaolo Nähtävillä/ saatavissa Tekijä Vuosi Tiivistelmä Rasvanki-Virmasveden käyttö- ja hoitosuunnitelma 1987 ja Rasvanki- Virmasveden käyttö- ja hoitosuunnitelma sisältävät osittain alueen perustietoja, joita ei ole käsitelty tässä suunnitelmassa. LIITTEET: 1. Eräiden järvien vedenlaatutietoja osakaskunta kyselyn ja Pohjois-Savon ympäristökeskuksen tietojen pohjalta, 2. Ohje osakaskunnille ravustuksen järjestämiseksi, 3. Inventoinnin perusteelle teimenen poikastuotantoalueiksi kunnostettavia kohteita ja sopivia hoitokohteita, 4. Järvikohtaiset istutukset Rasvanki-Virmasveden istutukset kalastusalueella, 5. Osakaskuntien ja yksityisvesialueiden pinta-alat, kiinteistötunnukset ja yhteystiedot. KARTTALIITTEET : 1. Kalastusalueen kartta ja vesialueen omistajat alkaen Kalastusalueen isännöitsijä, osakaskunnat, Pohjois-Savon TE-keskus, Kalatalouden Keskusliitto/ Pohjois-Savon Kalatalouskeskus ry Rasvanki-Virmasveden viehekalastuslupa Lisätietoja: isännöitsijä, Pohjois-Savon kalapaikkaopas, Suunnitelma: Toimenpide 1. Kalastusalue päättää kieltää solmuväliltään mm verkkojen käytön Iisvedessä, Koskivedessä, Rasvangissa, Virmasvedessä ja Kuttajärvessä vuoden 2011 alusta lukien. Toimenpide 2. Kalastusalue päättää nostaa Iisvedessä, Koskivedessä, Rasvangissa, Virmasvedessä ja Kuttajärvessä kalastusasetuksen 19 :ssä mainitun kuhan alamitan 37cm:stä 45 cm:iin ja järvitaimenen alamitan 40 cm:stä 45:cm:iin. Toimenpide 3. Kalastusalue tiedottaa luonnonkudusta syntyneiden yksilöiden tärkeydestä sekä niiden vapauttamisesta pyynnin yhteydessä. Toimenpide 4. Kalastusalue tehostaa alueellaan kalastuksen valvontaa sekä säädösten että omien päätöstensä noudattamisen osalta.

5 - 5 - Toimenpide 5. Kalastusalue kehittää koko kalastusaluetta koskevaa kalavesien hoitosuunnittelun koordinointia laatimalla järvikohtaisen istutussuunnitelman yli 200 ha:n järviin. Toimenpide 6. Kalastusalueen istutusstrategian mukaan pääistutuslajit ovat: 1. Iisvesi, Kuttajärvi, Koskivesi, Korosjärvi, Rasvanki, Virmasvesi; kuha, järvitaimen. 2. Muut järvet ja lammet: plankton- tai järvisiika, satunnaisesti kokeiltuna kuha ja Rautalammin reitin harjus. 3. Kaikissa vähintään 1-v taimenistutuksissa käytetään ainoastaan eväleikattuja istukkaita. 4. Osakaskuntien harkinnan mukaan rapu. Toimenpide 7. Pohjoisosan suurempien järvien (Ahveninen, Hirvijärvi, Kalliovesi, Tallusjärvet) tilan ja kunnostusmahdollisuuksien selvittämiseksi muodostetaan seuraavalle suunnittelukaudelle projekti Toimenpide 8. Selvitetään inventointiohjelmna pohjalta pienimuotoisten virtavesien realistiset poikastuotantomahdollisuudet kunnostuksen avulla sekä kartoitetaan samalla niiden soveltuminen rapu ja/tai harjusistutuksiin. Suunnitellut kehittämishankkeet: 1. Kalastusalueen pohjoisosan suurempien järvien (Ahveninen, Hirvijärvi, Kalliovesi, Tallusjärvet) kunnostus nykyisten haittojen poistamiseksi ja kalataloudellisen sekä virkistyskäyttöarvon kohottamiseksi. 2. Kalastusalue järjestää alueellaan kalastuksen viranomaisvalvonnan, jossa kiinnitetään erityishuomio kalastusalueen omien päätösten, kalastusalueen myymän viehekalastusluvan sekä säädösten (mm. kalastuksenhoitomaksun maksaminen) valvontaan. 3. Alueen pienimuotoisten virtavesien soveltuvuuden realistinen arviointi taimenen poikastuotantoalueeksi sekä samalla rapu- ja/tai harjusistutusten mahdollisuuksien kartoittaminen.

6 - 6 - Sisällysluettelo A. YLEISSUUNNITELMA JOHDANTO RASVANKI-VIRMASVEDEN KALASTUSALUE KALASTUSALUEEN YLEISKUVAUS TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET VESIALUEIDEN OMISTUS KALASTUSALUEEN TOIMINNAN NYKYTILA KALATALOUDELLINEN KEHITYS RASVANKI-VIRMASVEDEN KALASTUSALUEELLA KALAKANTOJEN NYKYTILA KOKO KALASTUSALUEELLA KALAKANTOJEN NYKYTILA RASVANGIN, VIRMASVEDEN JA KOSKIVEDEN ALUEILLA TÄRKEIMMÄT SAALISLAJIT JÄRVITTÄIN PYYDYSTIEDOT JA KALASTUSRASITUS KALASTUKSEN JÄRJESTELY, LUPA-ALUEET JA VALVONTA VERKON SOLMUVÄLISÄÄTELYN TARVE - kuhan kasvu ja sukukypsyys KESKI-SUOMEN JÄRVITAIMENTYÖRYHMÄ VILLI TAIMEN KALAVESIEN HOITO JA KUNNOSTUKSET B. TOIMENPIDESUUNNITELMA TAVOITTEET KALASTUSALUEEN VISIO RASVANKI-VIRMASVEDEN KALATALOUDELLINEN SWOT-ANALYYSI KALATALOUDELLISET KEHITTÄMISTAVOITTEET TOIMENPITEET OSAKASKUNTATOIMINNAN KEHITTÄMINEN KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN KALAVAROJEN TEHOKKAAN TALTEENOTON KANNALTA TÄRKEÄT TOIMENPITEET KALAVESIEN HOITO ISTUTUKSET KALAVESIEN KUNNOSTUKSET METSÄSTYS VESIALUEELLA KALASTUSALUEEN TOIMINNAN KEHITTÄMINEN KEHITTÄMISHANKKEET KIRJALLISUUS

7 LIITTEET: Liite 1. Eräiden järvien vedenlaatutietoja osakaskuntakyselyn ja Pohjois-Savon ympäristökeskuksen tietojen mukaan Liite 2. Ohje osakaskunnille ravustuksen järjestämiseksi Liite 3. Inventoinnin perusteella taimenen poikastuotantoalueiksi kunnostettavia kohteita ja sopivia hoitokohteita Liite 4. Järvikohtaiset istutukset Rasvanki-Virmasveden kalastusalueelle vv Liite 5. Osakaskuntien ja yksityisvesien pinta-alat ja yhteystiedot Liite 6. Kartta Rasvanki-Virmasveden kalastusalueesta (muovitaskussa)

8 - 8 - A. YLEISSUUNNITELMA JOHDANTO Kalastusalueen tehtävänä on toimialueellaan kalatalouden edistäminen ja kalastuslain 1 :ssä mainittujen tavoitteiden toteuttaminen. Kalastusalueen tulee hoitaa kalastuslain, sen nojalla annettujen säädösten, määräysten, kalastusalueen ohjesäännön mukaiset tehtävät sekä seurata käyttö- ja hoitosuunnitelman toteutumista. Tehtävänä on myös kalastusalueen jäsenten kalastusalueelle antamien toimeksiantojen toteuttaminen. Edellinen Rasvanki-Virmasveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma valmistui vuonna. Alueen kalataloudessa on tapahtunut joitakin merkittäviä muutoksia edellisen käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimisen jälkeen. Muikkukanta on runsastunut Rasvangilla ja Virmasvedessä kuten yleisestikin maakunnan vesistöissä ja elinkeinokalastuksen merkitys on samalla kasvanut. Aikaisemmin TE-keskuksen hallinnoimassa ja myöhemmin kalastusalueelle luovutetussa Matolammen luonnonravintolammikossa vaihdettiin viljelylajia vuonna 1994 siiasta kuhaan. Istutusmäärien muutos näkyy siikasaaliin vähenemisenä ja kuhasaaliin runsastumisena. Muuttuneessa tilanteessa katsottiin, että edellinen käyttö- ja hoitosuunnitelma on monilta osin vanhentunut. Pohjois-Savon työvoima- ja elinkeinokeskus myönsi vuonna määrärahan käyttö- ja hoitosuunnitelman päivittämiseksi. Käyttö- ja hoitosuunnitelman uusimista varten tehtiin osakaskuntakysely ja lisäksi käytettiin alueelta julkaistuista raporteista saatuja tietoja, joita täydennettiin myös kuulemistilaisuudessa ja hyväksymiskokouksessa. Kalastusalueen perustiedot ja kalataloudellinen kehitys päivitettiin nykytilaan yleissuunnitelmassa (A-osa) ja samalla mietittiin mahdollisia ongelmia. A-osaan koottiin osakaskuntien antamat tiedot ja kehittämistoiveet sekä tehdyn osakaskuntatiedustelun tuloksia. Niiden perusteella asetettiin tavoitteet ja mietittiin tarvittavat toimenpiteet, jotka kirjattiin toimenpidesuunnitelmaan (B-osa). Tämän käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimisesta vastasi Pohjois-Savon Kalatalouskeskus Rasvanki-Virmasveden kalastusalueen toimeksiannosta. Vastuullisena tekijänä oli toiminnanjohtaja Jarmo Mononen. 2. RASVANKI-VIRMASVEDEN KALASTUSALUE 2.1 KALASTUSALUEEN YLEISKUVAUS Rasvanki-Virmasveden kalastusalue sijaitsee Itä-Suomessa, pääosin Karttulan ja Tervon kuntien alueella. Pohjoisosasta kuuluu lisäksi pieni alue Pielaveden kuntaan ja lounaisosasta pieni alue Suonenjoen kaupunkiin. Kalastusalueen vesipinta-ala on noin ha, josta Rasvangin (33 km 2 ) ja Virmasveden (46 km 2 ) osuus on noin 33 %. Kalastusalue kuuluu Rautalammin reittiin.

9 - 9 - Kalastusalueen pääreitti alkaa Nilakasta, josta vedet laskevat Koskiveteen ja siitä Tervonsalmen kautta edelleen Rasvankiin. Nilakasta on myös yhteys Koskiveden keskiosaan Kolun kanavan kautta. Rasvangista vedet virtaavat osin Virmasveteen ja siitä edelleen samaa tasoa olevaan Iisveteen. Pääosa vedestä virtaa Pulkkilansaaren länsipuolelta suoraan Rasvangista Iisveteen. Alueen virtavedet ovat Äyskoskea lukuun ottamatta pienimuotoisia. Alueen järvistä Hirvi-, Ahvenisen- ja Kalliojärvi kuuluvat säännöstelyn piiriin. Kalastusalueen suurin järvi on Virmasvesi (4 611 ha), jonka keskisyvyys 7,1 m ja suurin syvyys 22 m. Toiseksi suurin järvi on Rasvanki (3 309 ha), jonka keskisyvyys on 6,9 m ja suurin syvyys 28 m. Muita suurempia järviä Ahveninen (810 ha), Hirvijärvi (1 527 ha), Iso-Lauas (618 ha), Kalliovesi (898 ha), Kuttajärvi (1 100 ha) Saittajärvi (794 ha) ja Tallusjärvi (1 750 ha). Edellä mainittujen lisäksi kalastusalueella on runsaasti pienempiä järviä ja lampia. Kalastusalueeseen kuuluu myös osa Iisveden pohjoisosasta (499 ha). 2.2 TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET Veden laatu Pohjois-Savon ympäristökeskuksen (lähde: ympäristökeskus) vedenlaatuluokituksen mukaan lähes kaikki kalastusalueen vedet kuuluvat laatuluokkaan hyvä. Lähinnä kalastusalueen pohjoisosan suurempien järvien osalta ympäristöviranomaisen ja osakaskuntien käsitykset veden laadun kehityksestä ovat osin ristiriitaisia. Tämä saattaa johtua osittain myös siitä, että arvioinnin perusteena on käytetty eri lähtökohtia ja aikaväliä. Esimerkiksi Hirvijärven osalta ympäristökeskuksen antamien tietojen mukaan vedenlaatu on parantunut (ei enää verkkojen limoittumishaittoja/edellinen raportointikerta), mutta osakaskuntien käsityksen mukaan vedenlaatu on huonontunut huomattavasti (veden väri tummunut, pohjassa runsaasti humusta/ennen muutosten alkua). Käsitykset poikkeavat myös Iso-Tallusjärven osalta, jossa ympäristökeskuksen tietojen mukaan tilanne on parantunut (levämäärä laskenut, näkösyvyys noussut, ei enää levähaittailmoituksia). Sen sijaan osakaskuntien käsityksen mukaan Iso-Tallusjärvessä veden laatu on muuttunut huonommaksi. Yhteenvetona voidaan kuitenkin todeta, että järvien veden laatu on pääsääntöisesti hyvä ja alueen järvet tarjoavat erinomaisen elinympäristön myös arvokaloille. Osakaskuntatiedustelun arviot vedenlaadun kehityksestä osakaskuntien käsityksen mukaan sekä Pohjois-Savon Ympäristökeskuksen vedenlaatutietoja on kerätty liitteeseen 1. Kuormitus Kalastusalueen vesiin kohdistuu sekä piste- että hajakuormitusta. Merkittävimmät pistekuormittajat ovat Karttulan ja Tervon kunnat (yhdyskuntajätevedet) sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Tervon kalantutkimus ja vesiviljely-yksikkö (kalanviljely). Hajakuormitusta muodostuu maa- ja metsätaloudesta, haja-asutuksesta sekä turvetuotannosta. Turvetuotanto on merkittävä kuormittaja erityisesti kalastusalueen pohjoisosan sivuvesistöjen osalta. Turvetuotanto vaikuttaa vesistöalueen virtaavan veden määrään. Keväisin ja sateisina jaksoina vettä virtaa tuotantoalueen ojissa selvästi luonnontilaista enemmän, jolloin suon virtaamia tasoittava vaikutus vähenee. Toisaalta kuivina kausina virtaamat ovat samasta syys-

10 tä luonnontilaista pienempiä ja rankkasateet nostavat hetkellisesti virtaavan veden määrää. Suolta kuivatusvesien mukana tuleva luonnontilaista suurempi humuskuormitus värjää veden entistä ruskeammaksi. Tämä johtaa vesistöissä varsin erityislaatuisiin valaistusolosuhteisiin ja pintaveden voimakkaaseen lämpenemiseen. Lisäksi kuivatusvedet lisäävät alapuolisen vesistön ravinnekuormitusta. Muutokset planktontuotannossa ja pohjaeläimistössä vaikuttavat voimakkaimmin arvokalojen elinolosuhteita heikentävästi, jolloin kalasto muuttuu vähäarvoisempaan suuntaan. Myös vesistöjen virkistyskäyttöarvo pienenee. Säännöstely Ahvenisen, Hirvi-, ja Kalliojärven järjestelyn ja säännöstelyn alkuperäinen tarkoitus oli maa- ja metsätalousmaan kuivattaminen. Tavoitteena oli alentaa haitallisen korkeita tulvakorkeuksia ja kasvukauden vedenkorkeuksia. Alimpien vedenkorkeuksien piti laskea vain 5-7 cm. Käytännössä kuitenkin kävi niin, että alivedenkorkeudet laskivat yli 40 cm, vaikka säännöstelyä hoidettiin luvan ja suunnitelman edellyttämällä tavalla. Säännöstely aloitettiin vuonna 1962 Savon maanviljelysinsinööripiirin tekemän järvenlaskusuunnitelman mukaisesti. Lupa myönnettiin asutushallitukselle valtion edustajana. Säännöstelyluvan nykyinen haltija on Pohjois-Savon ympäristökeskus. Vuonna 2002 käyttöön otetun uuden säännöstelyn tavoitteena on nostaa järvien alimpia vedenkorkeuksia enimmillään noin 30 cm. Tulvakorkeudet eivät kuitenkaan saa nousta merkittävästi aiempaan verrattuna. Uusitun säännöstelyn tavoitteena on järvien virkistyskäyttöedellytysten parantaminen. Järvien rannalla on noin 200 loma-asuntoa, joista useat ovat kärsineet liian matalien vedenkorkeuksien aiheuttamista ongelmista, kuten rantojen käytön vaikeutumisesta sekä veneilyyn ja kalastukseen liittyvistä ongelmista. Alimpien vedenkorkeuksien nosto parantaa järvien maisemallista arvoa matalien rantojen jäädessä veden alle. Se myös hidastaa matalia lahtia uhkaavan umpeenkasvun. Vedenpinnan nosto voi parantaa järvien veden laatua lievästi alivesien aikaisen tilavuuden kasvaessa. Järvien säännöstelyä hoidetaan Haringankoskessa olevalla säännöstelypadolla. Sen lisäksi vesiä purkautuu Hirvikosken kautta Muuraisjärviin ja sieltä edelleen Savikosken kautta Virmasveteen. Noin 70 % valuma-alueen vesistä purkautuu Hirvikosken ja Savikosken kautta. Hirvikoskeen rakennettiin pohjapato, jolla estetään vedenpinnan liiallinen lasku. Myös Savikosken pohjapato uusittiin, jotta Muuraisjärvien vedenkorkeudet eivät olisi laskeneet hankkeen seurauksena. Järville on Itä-Suomen vesioikeuden antamalla päätöksellä määrätty kiinteä yläja alaraja. Yläraja voidaan kuitenkin ylittää vesitilanteen niin edellyttäessä. Yläraja on korkeudella N ,50 m (ehdoton yläraja N ,65 m) ja alaraja korkeudella N ,30 m. Mikäli vedenkorkeus laskee alarajalle, on Haringan pato suljettava kokonaan. Lisäksi luvan mukaan padosta on pyrittävä juoksuttamaan vettä jatkuvasti vähintään 0,4 m 3 /s. Kevättulvan ohimentyä vedenkorkeus pyritään pitämään tavoitellun ylärajan N ,50 m alapuolella. Vedenkorkeuden vaihteluväli on siis kesäaikaan ainoastaan noin 20 cm. Nykyisen luvan mukainen alaraja on alitettu muutamalla sentillä vuonna 2004 ja samana vuonna kevättulva ylitti rajan N ,50 m, mutta ei ehdotonta ylärajaa (Lähde: Pohjois-Savon ympäristökeskus).

11 Vanhan ja uuden säännöstelyn vaikutuksia järvien tilaan ja käyttöön arvioidaan käynnissä olevassa Pohjois-Savon järvisäännöstelyjen kehittämistarpeita ja mahdollisuuksia selvittävässä hankkeessa. Selvitys valmistuu vuoden 2007 loppupuolella. Alustavan raporttiluonnoksen tietojen mukaan mikään kyseisistä järvistä ei ollut mukana kesän maastoarvioinneissa. Järviä koskevat tulokset on saatu Ahvenisen vedenkorkeusaineistosta lasketun vedenkorkeusanalyysin, sidosryhmätilaisuuksien sekä vedenlaatuaineiston perusteella. Alustavien tulosten mukaan Hirvijärvellä, Ahvenisella ja Kalliovedellä ei havaittu merkittäviä ongelmia jotka johtuisivat säännöstelystä. Jäätymiselle herkkien pohjaeläinten, linnuston sekä virkistyskäytön tilaksi arvioitiin erittäin hyvä. Kalaston tilaksi arvioitiin hyvä ja rantavyöhykkeen kasvillisuuden tilaksi huono. Veden laatu järvillä on hyvä, levähaitat ovat harvinaisia. Keskimääräinen fosforikuormitus järvillä on 11 kg P/km 2, mistä maatalouden osuus on 22% ja haja-asutuksen osuus 10%. Sidosryhmien näkemyksen mukaan turvetuotannon vaikutus Hirvijärveen on erittäin suuri ja sen vähentäminen olisi tärkein toimenpide. Vesikasvit ja rehevöityminen haittaavat kalastusta ja veneilyä Hirvijärvellä ja Kalliovedellä. Sidosryhmien mukaan myös pahoja leväkukintoja esiintyy ajoittain. Kommenttien mukaan vesikasvien poistoa ruoppaamalla tulisi harkita. Sidosryhmien mukaan Hirvijärvessä on ylitiheä lahnakanta ja siian istutukset parantaisivat järvien kalataloudellista käyttöarvoa. Säännöstelyluvassa ei ole määrätty kalataloudellisia velvoitteita. Järviin istutetaan järvitaimenta, kuhaa, planktonsiikaa, muikkua (Ahveninen ja Hirvijärvi) sekä harjusta (Kalliovesi). Alustavan raportin yhteenvedon mukaan Hirvijärven, Ahvenisen sekä Kalliojärven säännöstelyä on muutettu -luvun alussa ja uuteen säännöstelyyn on pääsääntöisesti oltu hyvin tyytyväisiä. Alapuolinen vesistö ei rajoita säännöstelyn kehittämismahdollisuuksia, mutta järven ja sen rantojen käyttö rajaa kehittämismahdollisuudet melko vähäisiksi. Taulukko 1. Hirvijärven, Ahvenisen ja Kallioveden vedenlaadun mediaaneja (Lähde: Pohjois-Savon ympäristökeskus, raporttiluonnos Pohjois- Savon säännösteltyjen järvien tilasta ja kehittämistarpeista) Yksikkö Hirvijärvi Ahveninen Kalliovesi Alusveden happitilanne talvella kyllästysaste, % ,5 Alusveden happitilanne kesällä kyllästysaste, % 73 22,5 29 Kokonaisfosforipitoisuus µg/l Kokonaistyppipitoisuus µg/l Väri mg Pt/l Näkösyvyys kesällä m 2,4 3 2,9 A-klorofyllipitoisuus loppukesällä µg/l 9,2 5,2 6,1 Järvien virkistyskäyttöedellytykset ovat nykyisellään hyvät, sillä vedenpinnan vaihtelu suosituimmalla virkistyskäyttökaudella on alle 20 cm. Muutoksella voi kuitenkin olla lievä kielteinen vaikutus vesi- ja rantaluonnon tilaan. Suurimmat vaikutukset kohdistuvat saraikkovyöhykkeeseen, joka tullee kaventumaan vedenkorkeuden vaihtelun pienenemisen seurauksena. Muut vaikutukset jäänevät melko vähäisiksi.

12 Väestö ja talous Rasvanki-Virmasveden kalastusalue sijoittuu pääosin Karttulan ja Tervon kunnan alueelle. Karttulan kunnan rakenne on nauhamainen, kun maantien 551 varrella on kolme taajamaa: Pihkainmäki, Syvänniemi ja kirkonkylä. Karttulassa asuu noin asukasta ja tärkeimmät työllistäjät ovat palvelut ja teollisuus (51 %), maa- ja metsätalous (28 %) ja rakennustoiminta (16 %). Karttulasta käydään merkittävissä määrin töissä myös Kuopiossa. Tervon kunnassa asuu noin asukasta ja kunnan tärkeimmät työllistäjät ovat alkutuotanto (36 %), jalostusalat (12 %) ja palvelut (52 %). Loma-asutus, muu virkistyskäyttö ja suojelualueet Molempien kuntien alueella on erittäin runsaasti vapaa-ajanasuntoja. Karttulan vapaaajanasuntojen lukumäärä on noin ja Tervon lähes 900 kappaletta. Kuntien alueelle on vahvistettu seuraavat yleiskaavat: Karttula: Kirkonkylän osayleiskaava, Virmasveden rantayleiskaava, Syvänniemen osayleiskaavan muutos, Talluksen, Hirvijärven ja Muurainten alueen rantaosayleiskaava, Syvänniemen osayleiskaavan muutos, Pihkainmäen osayleiskaava ja valmistumassa on Suovu-Palosen alueen yleiskaava. Tervo: Äyskosken-Manginniemen osayleiskaava, Rasvangin osayleiskaava, Hautolahden rantaosayleiskaava, Niiniveden ja Suostunjärven rantaosayleiskaava, Hirvijärven, Ahvenisen ja Talluksen alueen rantaosayleiskaava, Rasvangin rantaosayleiskaavan muutos ja Kallioveden, Koskiveden ym. rantaosayleiskaava. Tervossa Äyskosken rannalla sijaitsee valtakunnallisestikin merkittävä kalastusmatkailukeskus Tervon Lohimaa. Aluetta on kehitetty viimeisten vuosien aikana voimakkaasti kalastus-, elämys- ja luontomatkailukeskuksena. Lohimaan yhteyteen rakennetaan parhaillaan uusia toimi- ja näyttelytiloja Kalatietokeskukselle. Kolun kanavalta on merkitty laivaväylä (syväys vähintään 2,4 m) Tervonsalmen läpi Rasvangille, josta se jatkuu edelleen Pulkkilansaaren länsipuolitse Iisvedelle. Laivaväylä haarautuu Rasvangin pohjoisosassa ja sen toinen haara (syväys vähintään 1,8 m) johtaa Kuivaniemen ympäri Karttulaan. Kuivaniemen kärjessä väylä haarautuu uudelleen ja toinen haara johtaa edelleen Lietesalmen kautta Iisvedelle. Lisäksi Karttulasta on merkitty venereitti Syvänniemelle. Pohjois-Savon retkeilykartaston ( alueelta löytyy seuraavat venesatamat: Karttula: Autuaankannaksen retkisatama, Karttulan satama, Syvänniemen kyläsatama ja Tulisaaren retkisatama Tervo: Linnosaaren retkisatama, Tervon satama, Verkkokylän retkisatama, Äyskosken vieraslaituri Pääosa (2.432 ha) Rasvangista kuuluu valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. Nämä ranta-alueet pyritään ohjelman mukaisesti säilyttämään luonnonmukaisina ja rakentamattomina. Varsin huomattava osa Rasvangilla rantojensuojeluohjelmaan kuuluvista ranta-

13 alueista, pienistä saarista ja luodoista on lisäksi rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Suojelumääräyksistä riippuen nämä suojelualueet rajoittavat osin huomattavastikin rantojen käyttöä kalastukseen liittyvässä retkeilytoiminnassa (rantautuminen, leiriytyminen, tulenteko). Karttulan kunnan alueella on neljä Natura -ohjelmaan kuuluvaa suojelualuetta. Niistä kaksi sivuaa jollain lailla vesialueita: Kakkisenjärven alue kalastusalueen eteläosassa ja Honkamäen alue Tallusjärven itäpuolella. 2.3 VESIALUEIDEN OMISTUS Kalastuskunnan päätöksentekoa ja hallinnointia koskeva lainsäädäntö siirrettiin vuoden 2001 alusta kalastuslaista yhteisaluelakiin. Samalla poistettiin tilanne, jossa yhteisellä vesialueella oli kaksi osittain päällekkäistä organisaatiota; kalavesien käytöstä ja hoidosta vastaava kalastuskunta ja yhteisen vesialueen omistava osakaskunta. Käytännön kalastukseen ja kalaveden omistussuhteisiin ei tullut muutoksia. Kalastuslaissa (KL 286/82) tarkoitettuna kalastuskuntana toimii yhteisaluelain mukainen osakaskunta. Tästä johtuen käytetään jäljempänä kalastuskunnan sijaan nimeä yhteisen vesialueen osakaskunta (lyhyemmin osakaskunta). Kuva 1, Vesialueiden omistus kalastusalueella 22,7 % 0,8 % 0,3 % 76,2 % Osakaskunnat yli ha, 6 kpl, ha Osakaskunnat ha, 11 kpl, ha Osakaskunnat alle 100 ha, 6 kpl, 73 ha Yksityisvesialueet 4 kpl, 73 ha Rasvanki-Virmasveden kalastusalueella on 23 yhteisen vesialueen osakaskuntaa ja kolme yksityistä vesialuelohkoa. Osakaskuntien vesipinta-ala on yhteensä ha yksityisten lohkojen 73 ha. Osakaskuntien vesialueen koko, joka sijaitsee Rasvanki-Virmasveden kalastusalueella, vaihtelee ha. Yhdeksällä osakaskunnalla vesialuetta kuuluu myös johonkin toiseen kalastusalueeseen. Rasvanki-Virmasveden alueella olevien pinta-alojen mukaan yli ha osakaskuntia on kuusi kappaletta, ha osakaskuntia yksitoista kappaletta ja alle 100 ha osakaskuntia neljä kappaletta. Vastaavasti yli hehtaarin osakaskuntien vesipinta-alan osuus kalastusalueen koko vesipintaalasta on 76 %, ha osakaskuntien osuus 23 % ja alle 100 ha osakaskuntien osuus 1 %. Osakaskuntien ja yksityisvesien pinta-alat ja tiedossa olevat yhteystiedot on esitetty liitteessä 5 ja rajat karttaliitteessä 6. Osakaskuntatoiminta on Rasvanki- Virmasveden kalastusalueella aktiivista. Tämä johtuu ainakin osittain osakaskuntien suhteellisen suuresta koosta. Pääaltaiden (Rasvanki, Virmasvesi) osalta lähes kaikki osakaskunnat toimivat sekä osakaskuntakyselyn vastausten että palautuvien toimintailmoitusten perusteella. Myös sivuvesistöjen osalta osakaskunnat toimivat kaikkien suurempien järvien alueilla. Osakaskuntien toiminta on myös perusedellytys kalastusaluetoiminnalle, koska osakaskuntien edustajat ovat ratkaisevassa asemassa kalastusalueen ylintä päättävää valtaa käyttävässä kalastusalueen kokouksessa. Yhteistoiminta kalastusalueen ja osakaskuntien välillä edellyttää myös toimivia so-

14 pimus- ja neuvottelukumppaneita. Toisaalta osakaskunnat voivat tehdä aloitteita kalastusaluetoiminnan kehittämiseksi. Rasvanki-Virmasveden kalastusalueella toiminta on hiipunut tai sammunut kokonaan ainoastaan muutamassa hyvin pienille sivuvesistöille sijoittuvassa osakaskunnassa. Pienten sivuvesistöjen osalta osakaskunnan toimivuudella ei kuitenkaan kokonaisuuden kannalta ole kovin suurta merkitystä. Tärkeää on kuitenkin se, että esimerkiksi uusi kiinteistön omistaja saa ylipäänsä jostain tiedon osakaskunnan vesialueen sijainnista, kalastusta koskevista päätöksistä ja rajoituksista sekä lupakäytännöstä. Osakkaan tai alueella asuvan kannalta on tärkeää myös se, että hän saa tarvittaessa osakaskunnalta päätöksen jonkin vesialueeseen liittyvän erityishankkeen osalta. Nykyisin esimerkiksi kuntien rakennuslupaviranomaiset vaativat osakaskunnan luvan maalämpöputkien asennukselle osakaskunnan yhteiselle vesialueelle. Yhteisaluelaki antaa myös toimimattomalle osakaskunnalle mahdollisuuden kokoontua tarvittaessa osakkaan koolle kutsumana päättämään kalavetensä käytöstä esimerkiksi tällaisen luvan käsittelemiseksi tai kalastusoikeuden vuokrasopimuksen tekemiseksi. Rasvanki-Virmasveden kalastusalueella kaikki osakaskunnat ovat myös sopineet yhteistyöstä kalastusalueen kanssa omistajakorvausten ja viehekorttipalautusten käytön osalta kalavesien hoidossa. Osakaskuntatoiminnan ongelma nyt ja tulevaisuudessa on aktiivitoimijoiden ikääntyminen ja poismuutto alueelta. Maaseudun väestömäärän vähetessä myös kalastusta harrastavien henkilöiden määrä vähenee samassa suhteessa. Tämä ongelma korostuu pienissä osakaskunnissa ja erityisesti sivuvesistöillä. Kalastusalueen toiminnassa näkyy tietysti sama ilmiö, koska jäsenet ovat pääasiassa osakaskuntia. Suunnitelmaosassa on etsitty rohkeasti keinoja osakaskuntien keskinäisen ja toisaalta osakaskuntien ja kalastusalueen yhteistoiminnan lisäämiseksi. Myös alueen vapaa-ajan asukkaiden muodostama lisäresurssi on yleensä lähes käyttämätön. 2.4 KALASTUSALUEEN TOIMINNAN NYKYTILA Kalastusalueiden perustamisesta säädettiin voimaan tulleessa kalastuslaissa. Kalastusalueet muodostettiin kalataloudellisesti yhtenäisistä vesialueista. Rasvanki-Virmasveden kalastusalueella, kuten muuallakin Pohjois-Savossa, kalastusaluejaossa noudatettiin keskusjärvi periaatetta. Kalastusalue muodostettiin Rasvangista ja Virmasvedestä ja siihen läheisesti liittyvistä tai laskevista vesistöistä. Toimintaan tuli merkittävä muutos voimaan tulleen kalastuslain tarkistuksen myötä. Kalastusalueen valtuuskunta lakkasi olemasta ja uusiksi kalastusalueen toimielimiksi tulivat kalastusalueen kokous, hallitus ja isännöitsijä. Kalastusalueen jäseniä ovat (KL 71 ) kalastuskunnat, vesialueen omistajat, kalastusalueella toimivat ammattikalastajien järjestöt ja kalastusalueella toimivat virkistyskalastajien eduista huolehtivat järjestöt. Vuoden 1994 alusta kalastuslakiin tuli muutoksia, jotka lisäsivät kalastusalueiden hallinnollisia tehtäviä (taulukko 1). Näitä päätöksiä on Rasvanki-Virmasvedellä tehty vähän.

15 Vuoden 1997 alusta voimaan tullut kalastuslain tarkistus muutti onginnan ja pilkinnän jokamiehen oikeudeksi ja vapautti 65 vuotta täyttäneet kalastuskortin lunastamisesta. Samalla tuli mahdolliseksi lunastaa läänikohtainen viehekortti. Taulukko 2. Lainsäädännön perusteella kalastusalueen toimivaltaan kuuluvat hallinnolliset päätökset Asia KL 11 3 mom. mukainen pilkintä tai kyläläisen kotitarvekalastuskielto 6 kk:ksi KL 16 2 mom. vesialueen käyttämättä jättäminen., aloite alioikeudelle käyttöön otosta, pakkovuokraus KL 26 2 ja 4 mom. kalastuskielto tai helpotusten myöntäminen padon ala- tai yläpuolella KL 32 2 ja 3 mom. perustuva tietyn kalastustavan tai välineen kieltäminen ja asetuksesta poikkeavan silmäkoon määrittäminen, jotta KL 1 :n ehdot täyttyvät KL 35 2 mom. mukainen alamitan määrääminen KL 37 2 mom. mukainen pyydys- ja kalastustapakielto KL 43 ja 46 mukainen rauhoituspiirin perustaminen tai lakkauttaminen KL 45 rauhoituspiirin rajankäynnin hakeminen kiinteistötoimituksessa KL 79 ja 81 mukainen päätös käyttö- ja hoitosuunnitelmasta KL 89 a ja 91 mukaisten omistajakorvausten ja viehekalastusmaksujen jako Kalastusalueen toimintaa säätelevät asiakirjat Kalastusalueen toimintaa säätelevät mm. seuraavat lakisääteiset asiakirjat, joiden päivittäminen ja säilyttäminen kuuluvat isännöitsijän tehtäviin: kalastusalueen ohjesääntö kalastusalueen kartta, josta ilmenevät rajat käyttö ja hoitosuunnitelma vuosikokouksen pöytäkirjat hallituksen ja työvaliokuntien pöytäkirjat valtakirjat selvittelysopimukset taloutta koskevat asiakirjat (kirjanpito, avustuksia koskevat hakemukset ja päätökset, palkanlaskenta ja veroasiat) muut (mm. vuokra-, valvonta- ja isännöinti) sopimukset Kalastusalue ja hallintolaki Kalastuslain 70 mukaisesti kalastusalueen toimielimiä ovat kalastusalueen kokous, kalastusalueen hallitus ja isännöitsijä. Edelleen kalastuslain 77a mukaan kalastusalueen toimielimen jäsen ja toimihenkilö toimii tämän lain mukaisissa hallinto- ja valvontatehtävissä virkamiehen vastuulla. Näissä asioissa on noudatettava, mitä hallintolaissa (434/2003), tie-

16 doksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/1966) ja viranomaisten toiminnan julkisuutta koskevassa laissa (621/) säädetään viranomaisista. Kalastusalueen tulee kuulla ja tiedottaa riittävästi hallintolain (434/2003) edellyttämällä tavalla lainsäädännön perusteella kalastusalueen toimivaltaan kuuluvia hallinnollisia päätöksiä tehtäessä (taulukko 1). Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta 621/ edellyttää, että kalastusalueen kokouksen asiakirjat ovat kenen tahansa luettavissa. Kalastusaluetoiminnan rahoitus Kalastusaluetoiminnan perusrahoitus tulee KL 91 nojalla kalastuksenhoitomaksuilla kerättävistä varoista, joista osa käytetään kalastusaluetoiminnasta aiheutuvien kulujen kattamiseen. Maa- ja metsätalousministeriö jakaa vuosittain päätettävän osuuden varoista TEkeskusten kalatalousyksiköille, jotka jakavat sen edelleen toimialueensa kalastusalueille maa- ja metsätalousministeriön ohjeen mukaan. Kunkin kalastusalueen vuosittainen toimintamääräraha koostuu jokaiselle kalastusalueelle jaettavasta perusosasta ja kalastusalueella toteutuneen kalastuspaineen mukaan määräytyvästä jako-osasta. Kunkin kalastusalueen kalastuspaine on määritelty Riista- ja kalatalouden neljän vuoden välein tekemällä Kuinka Suomi kalastaa -tutkimuksella. Tutkimuksen epäluotettavuus kalastusaluetasolla ja siitä johtuvat epärealistisen suuret heilahtelut eri tutkimuskertojen kalastuspaineen välillä ovat johtaneet kestämättömään tilanteeseen kalastusaluetoiminnan pitkäjännitteisen taloussuunnittelun osalta. Suurien heilahtelujen hillitsemiseksi jakoperusteena on myös jouduttu käyttämään useiden tutkimuskertojen keskiarvoja eli jopa kahdeksan vuotta vanhoja tuloksia. Kalastusalueen toiminnan rahoitus kokonaisuudessaan koostuu toimintamäärärahasta, muutamista muista lakisääteisistä tuloista, muista avustuksista, toimeksiannoista ja mahdollisesta muusta liiketoiminnasta. Kalastusaluetoiminnan rahoitus voi tulla mm. seuraavista lähteistä: TE-keskuksen myöntämä toimintamääräraha kalastuskorttivaroista (perustuu kalastusrasitukseen) TE-keskuksesta anottava harkinnanvarainen avustus kalatalouden edistämiseen kalastuskorttivaroista kalastusalueelle jäävät alle 30 osuudet vesialueiden omistajille maksettavista korvauksista (omistajakorvaukset ja viehekalastusmaksupalautukset KL 89a ja 91 ) vesialueen omistajien valtakirjalla myöntämät osuudet heille maksettavista korvauksista kalastusalueen järjestämistä kalastusluvista kalavesien omistajien toimeksiannoista muusta liiketoiminnasta muista avustuksista (mm. kunnat) välillisesti yhteistoiminnassa rahoitettavista hankkeista TE-keskuksen myöntämä harkinnanvarainen avustus kalatalouden edistämiseen on tarkoitettu lähinnä projektiluontoiseksi rahoitukseksi, jolla voidaan toki rahoittaa kalastusaluetoiminnan kehittämiseen liittyviä hankkeita, mutta ei varsinaista kalastusaluetoimintaa. Ve-

17 sialueen omistajien valtakirjalla myöntämän osuudet, kalastusalueen viehelupatulot ja toimeksiantotuotot ovat käyttötarkoitukseltaan sidottuja, joista kalastusalue voi pidättää ainoastaan aiheutuneet kulut. Varsinaiseen toimintaan ja sen kehittämiseen voidaan käyttää vain toimintamäärärahaa, mahdollisesti muita avustuksia ja mahdollisen oman liiketoiminnan (esim. oman kalastuspaikan) tuottoja. Taulukko 3. Rasvanki-Virmasveden kalastuskorttivara- ja viehelupavarojen jakopäätökset vv Kalastusaluetoiminta 7.241, , , , , ,79 Kalatalouden edistäminen 1.600, ,00 0,00 700,00 700,00 504,56 Omistajakorvaukset 5.841, , , , , ,64 Viehemaksut (ed. vuoden) 6.443, , , , , ,05 Taulukko 4. Rasvanki-Virmasveden kalastusalueen talouden tunnusluja ( ) tilipäätösten (arvonlisäveroton tilikausi) ja (arvonlisäverollinen tilikausi) mukaan (ALV 0 %) Tuloslaskelma Tuotot Omistajakorvaukset ja viehekorttipalautukset alle 30 86,76 0,00 Omistajakorv. valtakirjalla 4 716, ,20 Viehekorttipalautukset valtakirjalla 6.443, ,11 Viehelupatuotot 753,11 936,00 Tuotot yhteensä , ,31 Kokous- ja koulutuskulut - 59,43-100,00 Hallituksen kulut ,94-660,80 Henkilöstökulut , ,83 Toimistokulut - 786,69-873,84 Matolammen kulut , ,37 Istutus- ja hoitokulut , ,21 Viehelupakulut - 85,00-93,60 Muut kulut - 205,27-419,96 Poistot - 15,36-20,49 Kulut yhteensä , ,10 Toimintamääräraha 7 241, ,04 Edistämismääräraha 4 454,61 0,00 Yli-/alijäämä , ,86

18 KALATALOUDELLINEN KEHITYS RASVANKI-VIRMASVEDEN KALASTUSALU- EELLA 3.1 KALAKANTOJEN NYKYTILA KOKO KALASTUSALUEELLA Osakaskuntatiedustelun tulosten mukaan kalastusalueen kalakantojen nykytila ja niissä tapahtuneet muutokset ovat seuraavat: Järvitaimen - kannan tilaa pidettiin heikohkona ja sen katsottiin heikentyneen viime vuosina. Järvitaimen on ensisijaisesti pääaltaan istutuslaji, mutta sitä on istutettu jossain määrin myös sivuvesistöihin. Järviharjus arvio perustuu yhden osakaskunnan antamaan tietoon yhdestä järvestä, joten sillä ei ole yleisempää merkitystä. Harjusta on aikaisemmin istutettu kalastusalueella erittäin vähän, joten kanta on heikko. Muikku kanta on lisääntynyt erityisesti pääaltaiden osalta. Muikkua esiintyy myös muutamissa sivuvesistöissä, joissa kanta on pysynyt ennallaan. Sivuvesistöissä muikkukannat ovat heikkoja. 3 2,5 2 1,5 1 0,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 Kuva 2, Osakaskuntien ilmoittama kalakantojen muutos 1 Heikentynyt, 2 Pysynyt ennallaan, 3 Lisääntynyt Kuva 3, Osakaskuntien ilmoittama kalakantojen nykytila 1 Heikko, 2 Kohtalainen, 3 Runsas kalastusalueen kuhakannat ovat selvästi runsastuneet. Tilanteeseen on varmasti osaltaan vaikuttanut se, että alueella sijaitsevan aikaisemmin TE-keskuksen ja sittemmin kalastusalueen hallinnoiman Matolammen luonnonravintolammikon viljelylaji vaihdettiin vuonna 1994 siiasta kuhaan. nkantoja pidettiin koko alueella kohtalaisina. Siika viljelylajin muutos Matolammessa näkyy vastaavasti siikakantojen heikkenemisenä ja niitä pidettiin vähän kohtalaista heikompina. Sivuvesistöihin jatkuneet osakaskuntien siikaistutukset ovat pitäneet niiden siikakannat runsaampina. Hauki, ahven, särki kannat ovat keskimääräistä runsaampia ja lisääntyneet edelleen. Made kannan kuvattiin useissa vastauksissa yllättäen heikentyneen ja kantaa pidettiin keskimääräistä heikompana. Madesaalis tosin oli talvikalastuskaudella 2004/ jostain syystä laajemmaltikin maakunnassa keskimääräistä heikompi.

19 Lahna kantaa pidetään keskimääräistä heikompana, mutta sen katsottiin runsastuneen. Joissakin sivuvesistöissä esiintyy myös ylitiheitä ja kääpiöityneitä lahnakantoja. 3.2 KALAKANTOJEN NYKYTILA RASVANGIN, VIRMASVEDEN JA KOSKIVEDEN ALUEILLA Osakaskuntatiedustelun tulokset poikkesivat joiltain osin selvästi koko alueen ja Rasvanki- Virmasvesi-Koskivesi-alueen (pääaltaat) tuloksista. Siksi kyseisen alueen tuloksia on tarkasteltu myös erillisenä. Järvitaimen - vaikka järvitaimen lisääntyy kalastusalueella jossain määrin luontaisesti, kalastettavat kannat ovat kuitenkin pääosin istutusten varassa. Järvitaimenistutukset olivat Rasvangilla, Virmasvedellä ja 3 2,5 2 1,5 1 0,5 3 2,5 2 1,5 1 Kuva 4, Osakaskuntien ilmoittama kalakantojen muutos Rasvangilla ja Virmasvedellä 1 Heikentynyt, 2 Pysynyt ennallaan, 3 Lisääntynyt Kuva 5, Osakaskuntien ilmoittama kalakantojen nykytila Rasvangilla ja Virmasvedellä 1 Heikko, 2 Kohtalainen, 3 Runsas Koskivedellä vv erittäin vähäisiä (kuva 10, sivu 28). Osakaskuntatiedustelu koski vuoden kalastusta, joten vuoden vuotiailla tehdyt istutukset ja vuoden istutukset eivät todennäköisesti ehtineet vaikuttamaan vuoden saaliiseen. Toisaalta järvi-taimenistutusten antamat tulokset ovat tutkimusten mukaan yleisemminkin heikentyneet. Muikku pääaltailla muikkukantoja pidettiin selvästi parempina ja nykytilaakin pidettiin parempana koko alueeseen verrattuna. 0,5 pääaltailla kuhakanta oli runsastunut selvästi enemmän kuin koko alueen aineistossa. Myös kuhakantoja pidettiin siellä runsaampina. Tilanne johtunee osittain edellisessä kappaleessa selvitetystä Matolammen tuotantosuunnan muutoksesta ja kuhaistutusten kasvusta 1990-luvun puolivälistä eteenpäin (kuva 11, sivu 28). Siika siikakannat ovat romahtaneet pääaltailla ja kantojakin pidetään heikkoina. Syynä on se, että Matolammen luonnonravintolammikossa lopetettiin siian viljely vuoteen Siihen asti pääosa Matolammen siikaistukkaista istutettiin pääaltaisiin. Näiden istutusten vaikutukset saaliiseen loppuivat vuosituhannen vaihteessa. Siikasaaliin vähenemiseen saattaa vaikuttaa myös se, että pääaltaiden alueella on siirrytty harvempien verkkojen käyttöön.

20 Hauki, ahven kantojen tilassa tai muutoksissa ei ollut oleellisia eroja koko alueen tietoihin verrattuna. Särki särkikantaa pidettiin pääaltailla yllättäen jopa sisuvesistöjä runsaampana, tosin se ei ole kasvamaan päin. Tulosta saattaa osaltaan selittää se, että kirkasvetisillä pääaltailla särkeä ei mielletä samalla tavoin normaaliin kalakantaan kuuluvaksi kuin sivuvesistöissä. Lahna lahnakantaa pidettiin kohtuullisena ja sen katsottiin lisääntyneen. 3.3 TÄRKEIMMÄT SAALISLAJIT JÄRVITTÄIN Taulukossa viisi on esitetty osakaskuntatiedustelussa järvittäin ilmoitetut tärkeimmät saalislajit. Lajit eivät ole tärkeys- vaan aakkosjärjestyksessä. Taulukko 5. Tärkeimmät saalislajit osakaskuntien ilmoitusten perusteella Järvi Virmas Rasvanki Koskivesi Sivuvesistöt Viita-Lauas Ahveninen Haukijärvi Hirvijärvi Iisvesi Iso-Lauas Iso-Salinjärvi Iso-Tallus Kakkinen Kalliovesi Kivijärvi Korosjärvi Kuttajärvi Liesjärvi Murtonen Naarajärvi Petäinen Pieni Tallus Rääpys-Rytky 78 Saarinen (Ta, K-U) Saitta 874 p-ala tärkeimmät saalislajit ahven, hauki, kuha, made, muikku ahven, hauki, kuha, made, muikku, taimen 520 ahven, hauki, kuha, made, taimen 102 ahven, hauki, made, siika 852 ahven, hauki, lahna,siika, taimen 156 ahven, hauki, made, siika, säyne ahven, hauki 800 ahven, hauki, lahna, made, siika (murokas) 603 ahven, hauki, harjus, siika, made 132 ahven, hauki. siika ahven, hauki, lahna, made, säyne, taimen 200 ahven, hauki. siika 898 ahven, hauki, lahna, siika, taimen 200 kuha 121 ahven, hauki, kuha, made, muikku, lahna,siika, säyne, taimen ahven, hauki, kuha 362 ahven, hauki, lahna, made, siika, säyne 118 ahven, hauki 282 ahven, hauki, lahna, säyne 195 järviharjus, siika 364 ahven, hauki, kuha 150 hauki, kuha 3.4 PYYDYSTIEDOT JA KALASTUSRASITUS Osakaskuntien luvanmyynti Pyydystiedot perustuvat osakaskuntakyselyyn sekä kalastusalueelle tulleisiin toimintailmoituksiin vuodelta. Pyydystiedot ilmoitti kymmenen osakaskuntaa, joiden pinta-ala on 83,7 % koko kalastusalueen pinta-alasta ja niistä kahdeksan (76,5 % pinta-alasta) il-