RASVANKI-VIRMASVEDEN KALASTUSALUE

Transkriptio

1 - 1 - RASVANKI-VIRMASVEDEN KALASTUSALUE RASVANKI-VIRMASVEDEN KALASTUSALUE Käyttö- ja hoitosuunnitelma III Pohjois-Savon Kalatalouskeskus ry 2007

2 - 2 -

3 - 3 - Yhteystiedot: Rasvanki-Virmasveden kalastusalue Isännöitsijä Jarmo Mononen PL 1096, Puijonkatu 14, Kuopio Puhelin: Rasvanki-Virmasveden kalastusalue Hallituksen pj Sakari Jääskeläinen Riuttalantie 1649, Talluskylä Eräiden sidosryhmien yhteystietoja 2007 SIDOSRYHMÄT/YHTEYSHENKILÖ LÄHIOSOITE POSTITOIMI- PAIKKA PUHELIN POHJOIS-SAVON TE-KESKUKSEN KALATALOUSYKSIKKÖ KÄSITYÖKATU 41 PL KUOPIO * POHJOIS-SAVON KALATALOUSKESKUS PUIJONKATU 14 PL KUOPIO POHJOIS-SAVON MAANMITTAUSTOIMISTO HALLITUSKATU KUOPIO POHJOIS-SAVON VAPAA-AJANKALAS- TAJAPIIRI/EERO KOKKARINEN PALJETIE SIILINJÄRVI POHJOIS-SAVON AMMATTIKALASTA- JAIN YHDISTYS R.Y/ PETTERI KONTILA PUIJONSARVENTIE 14 A KUOPIO SEPÄNKATU 2 B POHJOIS-SAVON YMPÄRISTÖKESKUS ELINTARVIKETURVALLISUUSVIRASTO (EVIRA) PL KUOPIO NEULANIEMENTIE 4 PL KUOPIO Linkkejä: Rasvanki-Virmasveden kalastusalueen palvelut: > kalastusalueet, viehelupa Pohjois-Savossa Pohjois-Savon TE-keskus: > Pohjois-Savo> kalatalouspalvelut Pohjois-Savon kalatalouskeskus: >Pohjois-Savon kalatalouskeskus, >kalatalouskeskukset Pohjois-Savon vapaa-ajankalastajapiiri: >psvapaa-ajankalastajapiiri Kansalaisen karttapaikka: > kansalaisen karttapaikka> peruskarttojen haku Kansallisvesi: Kalastuslaki: Kalastusasetus: Yhteisaluelaki:

4 - 4 - RASVANKI-VIRMASVEDEN KALASTUSALUEEN KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA KUVAILULEHTI Nimi 516 Rasvanki-Virmasveden kalastusalue Kotipaikka Karttula Pinta-ala (km²) 24,2 km 2, josta Rasvanki ja Virmasvesi noin 40 % Lääni Itä-Suomen lääni Kunta Karttula, Tervo, Pielavesi ja Suonenjoki TE-keskus Pohjois-Savo Suunnitteluvedet Rasvanki, Virmasvesi, Koskivesi, Iisvesi (pohjoisosa), Kuttajärvi, Ahveninen, Hirvijärvi, Iso-Lauas, Kalliovesi, Saitta, Tallusjärvi sekä pienemmät vesistöt. Viereiset kalastusalueet kalastusalue, 517 Pohjois-Kallaveden kalastusalue, 522 Koirus-Sotkan ka- 509 Nilakan kalastusalue, 506 Pielaveden kalastusalue, 510 Tavinsalmen lastusalue, 520 Suonteen kalastusalue ja 515 Niiniveden kalastusalue. Muut suunnitelma-asiakirjat Liitteet Voimassaolo Nähtävillä/ saatavissa Tekijä Vuosi Tiivistelmä Rasvanki-Virmasveden käyttö- ja hoitosuunnitelma 1987 ja Rasvanki- Virmasveden käyttö- ja hoitosuunnitelma sisältävät osittain alueen perustietoja, joita ei ole käsitelty tässä suunnitelmassa. LIITTEET: 1. Eräiden järvien vedenlaatutietoja osakaskunta kyselyn ja Pohjois-Savon ympäristökeskuksen tietojen pohjalta, 2. Ohje osakaskunnille ravustuksen järjestämiseksi, 3. Inventoinnin perusteelle teimenen poikastuotantoalueiksi kunnostettavia kohteita ja sopivia hoitokohteita, 4. Järvikohtaiset istutukset Rasvanki-Virmasveden istutukset kalastusalueella, 5. Osakaskuntien ja yksityisvesialueiden pinta-alat, kiinteistötunnukset ja yhteystiedot. KARTTALIITTEET : 1. Kalastusalueen kartta ja vesialueen omistajat alkaen Kalastusalueen isännöitsijä, osakaskunnat, Pohjois-Savon TE-keskus, Kalatalouden Keskusliitto/ Pohjois-Savon Kalatalouskeskus ry Rasvanki-Virmasveden viehekalastuslupa Lisätietoja: isännöitsijä, Pohjois-Savon kalapaikkaopas, Suunnitelma: Toimenpide 1. Kalastusalue päättää kieltää solmuväliltään mm verkkojen käytön Iisvedessä, Koskivedessä, Rasvangissa, Virmasvedessä ja Kuttajärvessä vuoden 2011 alusta lukien. Toimenpide 2. Kalastusalue päättää nostaa Iisvedessä, Koskivedessä, Rasvangissa, Virmasvedessä ja Kuttajärvessä kalastusasetuksen 19 :ssä mainitun kuhan alamitan 37cm:stä 45 cm:iin ja järvitaimenen alamitan 40 cm:stä 45:cm:iin. Toimenpide 3. Kalastusalue tiedottaa luonnonkudusta syntyneiden yksilöiden tärkeydestä sekä niiden vapauttamisesta pyynnin yhteydessä. Toimenpide 4. Kalastusalue tehostaa alueellaan kalastuksen valvontaa sekä säädösten että omien päätöstensä noudattamisen osalta.

5 - 5 - Toimenpide 5. Kalastusalue kehittää koko kalastusaluetta koskevaa kalavesien hoitosuunnittelun koordinointia laatimalla järvikohtaisen istutussuunnitelman yli 200 ha:n järviin. Toimenpide 6. Kalastusalueen istutusstrategian mukaan pääistutuslajit ovat: 1. Iisvesi, Kuttajärvi, Koskivesi, Korosjärvi, Rasvanki, Virmasvesi; kuha, järvitaimen. 2. Muut järvet ja lammet: plankton- tai järvisiika, satunnaisesti kokeiltuna kuha ja Rautalammin reitin harjus. 3. Kaikissa vähintään 1-v taimenistutuksissa käytetään ainoastaan eväleikattuja istukkaita. 4. Osakaskuntien harkinnan mukaan rapu. Toimenpide 7. Pohjoisosan suurempien järvien (Ahveninen, Hirvijärvi, Kalliovesi, Tallusjärvet) tilan ja kunnostusmahdollisuuksien selvittämiseksi muodostetaan seuraavalle suunnittelukaudelle projekti Toimenpide 8. Selvitetään inventointiohjelmna pohjalta pienimuotoisten virtavesien realistiset poikastuotantomahdollisuudet kunnostuksen avulla sekä kartoitetaan samalla niiden soveltuminen rapu ja/tai harjusistutuksiin. Suunnitellut kehittämishankkeet: 1. Kalastusalueen pohjoisosan suurempien järvien (Ahveninen, Hirvijärvi, Kalliovesi, Tallusjärvet) kunnostus nykyisten haittojen poistamiseksi ja kalataloudellisen sekä virkistyskäyttöarvon kohottamiseksi. 2. Kalastusalue järjestää alueellaan kalastuksen viranomaisvalvonnan, jossa kiinnitetään erityishuomio kalastusalueen omien päätösten, kalastusalueen myymän viehekalastusluvan sekä säädösten (mm. kalastuksenhoitomaksun maksaminen) valvontaan. 3. Alueen pienimuotoisten virtavesien soveltuvuuden realistinen arviointi taimenen poikastuotantoalueeksi sekä samalla rapu- ja/tai harjusistutusten mahdollisuuksien kartoittaminen.

6 - 6 - Sisällysluettelo A. YLEISSUUNNITELMA JOHDANTO RASVANKI-VIRMASVEDEN KALASTUSALUE KALASTUSALUEEN YLEISKUVAUS TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET VESIALUEIDEN OMISTUS KALASTUSALUEEN TOIMINNAN NYKYTILA KALATALOUDELLINEN KEHITYS RASVANKI-VIRMASVEDEN KALASTUSALUEELLA KALAKANTOJEN NYKYTILA KOKO KALASTUSALUEELLA KALAKANTOJEN NYKYTILA RASVANGIN, VIRMASVEDEN JA KOSKIVEDEN ALUEILLA TÄRKEIMMÄT SAALISLAJIT JÄRVITTÄIN PYYDYSTIEDOT JA KALASTUSRASITUS KALASTUKSEN JÄRJESTELY, LUPA-ALUEET JA VALVONTA VERKON SOLMUVÄLISÄÄTELYN TARVE - kuhan kasvu ja sukukypsyys KESKI-SUOMEN JÄRVITAIMENTYÖRYHMÄ VILLI TAIMEN KALAVESIEN HOITO JA KUNNOSTUKSET B. TOIMENPIDESUUNNITELMA TAVOITTEET KALASTUSALUEEN VISIO RASVANKI-VIRMASVEDEN KALATALOUDELLINEN SWOT-ANALYYSI KALATALOUDELLISET KEHITTÄMISTAVOITTEET TOIMENPITEET OSAKASKUNTATOIMINNAN KEHITTÄMINEN KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN KALAVAROJEN TEHOKKAAN TALTEENOTON KANNALTA TÄRKEÄT TOIMENPITEET KALAVESIEN HOITO ISTUTUKSET KALAVESIEN KUNNOSTUKSET METSÄSTYS VESIALUEELLA KALASTUSALUEEN TOIMINNAN KEHITTÄMINEN KEHITTÄMISHANKKEET KIRJALLISUUS

7 LIITTEET: Liite 1. Eräiden järvien vedenlaatutietoja osakaskuntakyselyn ja Pohjois-Savon ympäristökeskuksen tietojen mukaan Liite 2. Ohje osakaskunnille ravustuksen järjestämiseksi Liite 3. Inventoinnin perusteella taimenen poikastuotantoalueiksi kunnostettavia kohteita ja sopivia hoitokohteita Liite 4. Järvikohtaiset istutukset Rasvanki-Virmasveden kalastusalueelle vv Liite 5. Osakaskuntien ja yksityisvesien pinta-alat ja yhteystiedot Liite 6. Kartta Rasvanki-Virmasveden kalastusalueesta (muovitaskussa)

8 - 8 - A. YLEISSUUNNITELMA JOHDANTO Kalastusalueen tehtävänä on toimialueellaan kalatalouden edistäminen ja kalastuslain 1 :ssä mainittujen tavoitteiden toteuttaminen. Kalastusalueen tulee hoitaa kalastuslain, sen nojalla annettujen säädösten, määräysten, kalastusalueen ohjesäännön mukaiset tehtävät sekä seurata käyttö- ja hoitosuunnitelman toteutumista. Tehtävänä on myös kalastusalueen jäsenten kalastusalueelle antamien toimeksiantojen toteuttaminen. Edellinen Rasvanki-Virmasveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma valmistui vuonna. Alueen kalataloudessa on tapahtunut joitakin merkittäviä muutoksia edellisen käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimisen jälkeen. Muikkukanta on runsastunut Rasvangilla ja Virmasvedessä kuten yleisestikin maakunnan vesistöissä ja elinkeinokalastuksen merkitys on samalla kasvanut. Aikaisemmin TE-keskuksen hallinnoimassa ja myöhemmin kalastusalueelle luovutetussa Matolammen luonnonravintolammikossa vaihdettiin viljelylajia vuonna 1994 siiasta kuhaan. Istutusmäärien muutos näkyy siikasaaliin vähenemisenä ja kuhasaaliin runsastumisena. Muuttuneessa tilanteessa katsottiin, että edellinen käyttö- ja hoitosuunnitelma on monilta osin vanhentunut. Pohjois-Savon työvoima- ja elinkeinokeskus myönsi vuonna määrärahan käyttö- ja hoitosuunnitelman päivittämiseksi. Käyttö- ja hoitosuunnitelman uusimista varten tehtiin osakaskuntakysely ja lisäksi käytettiin alueelta julkaistuista raporteista saatuja tietoja, joita täydennettiin myös kuulemistilaisuudessa ja hyväksymiskokouksessa. Kalastusalueen perustiedot ja kalataloudellinen kehitys päivitettiin nykytilaan yleissuunnitelmassa (A-osa) ja samalla mietittiin mahdollisia ongelmia. A-osaan koottiin osakaskuntien antamat tiedot ja kehittämistoiveet sekä tehdyn osakaskuntatiedustelun tuloksia. Niiden perusteella asetettiin tavoitteet ja mietittiin tarvittavat toimenpiteet, jotka kirjattiin toimenpidesuunnitelmaan (B-osa). Tämän käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimisesta vastasi Pohjois-Savon Kalatalouskeskus Rasvanki-Virmasveden kalastusalueen toimeksiannosta. Vastuullisena tekijänä oli toiminnanjohtaja Jarmo Mononen. 2. RASVANKI-VIRMASVEDEN KALASTUSALUE 2.1 KALASTUSALUEEN YLEISKUVAUS Rasvanki-Virmasveden kalastusalue sijaitsee Itä-Suomessa, pääosin Karttulan ja Tervon kuntien alueella. Pohjoisosasta kuuluu lisäksi pieni alue Pielaveden kuntaan ja lounaisosasta pieni alue Suonenjoen kaupunkiin. Kalastusalueen vesipinta-ala on noin ha, josta Rasvangin (33 km 2 ) ja Virmasveden (46 km 2 ) osuus on noin 33 %. Kalastusalue kuuluu Rautalammin reittiin.

9 - 9 - Kalastusalueen pääreitti alkaa Nilakasta, josta vedet laskevat Koskiveteen ja siitä Tervonsalmen kautta edelleen Rasvankiin. Nilakasta on myös yhteys Koskiveden keskiosaan Kolun kanavan kautta. Rasvangista vedet virtaavat osin Virmasveteen ja siitä edelleen samaa tasoa olevaan Iisveteen. Pääosa vedestä virtaa Pulkkilansaaren länsipuolelta suoraan Rasvangista Iisveteen. Alueen virtavedet ovat Äyskoskea lukuun ottamatta pienimuotoisia. Alueen järvistä Hirvi-, Ahvenisen- ja Kalliojärvi kuuluvat säännöstelyn piiriin. Kalastusalueen suurin järvi on Virmasvesi (4 611 ha), jonka keskisyvyys 7,1 m ja suurin syvyys 22 m. Toiseksi suurin järvi on Rasvanki (3 309 ha), jonka keskisyvyys on 6,9 m ja suurin syvyys 28 m. Muita suurempia järviä Ahveninen (810 ha), Hirvijärvi (1 527 ha), Iso-Lauas (618 ha), Kalliovesi (898 ha), Kuttajärvi (1 100 ha) Saittajärvi (794 ha) ja Tallusjärvi (1 750 ha). Edellä mainittujen lisäksi kalastusalueella on runsaasti pienempiä järviä ja lampia. Kalastusalueeseen kuuluu myös osa Iisveden pohjoisosasta (499 ha). 2.2 TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET Veden laatu Pohjois-Savon ympäristökeskuksen (lähde: ympäristökeskus) vedenlaatuluokituksen mukaan lähes kaikki kalastusalueen vedet kuuluvat laatuluokkaan hyvä. Lähinnä kalastusalueen pohjoisosan suurempien järvien osalta ympäristöviranomaisen ja osakaskuntien käsitykset veden laadun kehityksestä ovat osin ristiriitaisia. Tämä saattaa johtua osittain myös siitä, että arvioinnin perusteena on käytetty eri lähtökohtia ja aikaväliä. Esimerkiksi Hirvijärven osalta ympäristökeskuksen antamien tietojen mukaan vedenlaatu on parantunut (ei enää verkkojen limoittumishaittoja/edellinen raportointikerta), mutta osakaskuntien käsityksen mukaan vedenlaatu on huonontunut huomattavasti (veden väri tummunut, pohjassa runsaasti humusta/ennen muutosten alkua). Käsitykset poikkeavat myös Iso-Tallusjärven osalta, jossa ympäristökeskuksen tietojen mukaan tilanne on parantunut (levämäärä laskenut, näkösyvyys noussut, ei enää levähaittailmoituksia). Sen sijaan osakaskuntien käsityksen mukaan Iso-Tallusjärvessä veden laatu on muuttunut huonommaksi. Yhteenvetona voidaan kuitenkin todeta, että järvien veden laatu on pääsääntöisesti hyvä ja alueen järvet tarjoavat erinomaisen elinympäristön myös arvokaloille. Osakaskuntatiedustelun arviot vedenlaadun kehityksestä osakaskuntien käsityksen mukaan sekä Pohjois-Savon Ympäristökeskuksen vedenlaatutietoja on kerätty liitteeseen 1. Kuormitus Kalastusalueen vesiin kohdistuu sekä piste- että hajakuormitusta. Merkittävimmät pistekuormittajat ovat Karttulan ja Tervon kunnat (yhdyskuntajätevedet) sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Tervon kalantutkimus ja vesiviljely-yksikkö (kalanviljely). Hajakuormitusta muodostuu maa- ja metsätaloudesta, haja-asutuksesta sekä turvetuotannosta. Turvetuotanto on merkittävä kuormittaja erityisesti kalastusalueen pohjoisosan sivuvesistöjen osalta. Turvetuotanto vaikuttaa vesistöalueen virtaavan veden määrään. Keväisin ja sateisina jaksoina vettä virtaa tuotantoalueen ojissa selvästi luonnontilaista enemmän, jolloin suon virtaamia tasoittava vaikutus vähenee. Toisaalta kuivina kausina virtaamat ovat samasta syys-

10 tä luonnontilaista pienempiä ja rankkasateet nostavat hetkellisesti virtaavan veden määrää. Suolta kuivatusvesien mukana tuleva luonnontilaista suurempi humuskuormitus värjää veden entistä ruskeammaksi. Tämä johtaa vesistöissä varsin erityislaatuisiin valaistusolosuhteisiin ja pintaveden voimakkaaseen lämpenemiseen. Lisäksi kuivatusvedet lisäävät alapuolisen vesistön ravinnekuormitusta. Muutokset planktontuotannossa ja pohjaeläimistössä vaikuttavat voimakkaimmin arvokalojen elinolosuhteita heikentävästi, jolloin kalasto muuttuu vähäarvoisempaan suuntaan. Myös vesistöjen virkistyskäyttöarvo pienenee. Säännöstely Ahvenisen, Hirvi-, ja Kalliojärven järjestelyn ja säännöstelyn alkuperäinen tarkoitus oli maa- ja metsätalousmaan kuivattaminen. Tavoitteena oli alentaa haitallisen korkeita tulvakorkeuksia ja kasvukauden vedenkorkeuksia. Alimpien vedenkorkeuksien piti laskea vain 5-7 cm. Käytännössä kuitenkin kävi niin, että alivedenkorkeudet laskivat yli 40 cm, vaikka säännöstelyä hoidettiin luvan ja suunnitelman edellyttämällä tavalla. Säännöstely aloitettiin vuonna 1962 Savon maanviljelysinsinööripiirin tekemän järvenlaskusuunnitelman mukaisesti. Lupa myönnettiin asutushallitukselle valtion edustajana. Säännöstelyluvan nykyinen haltija on Pohjois-Savon ympäristökeskus. Vuonna 2002 käyttöön otetun uuden säännöstelyn tavoitteena on nostaa järvien alimpia vedenkorkeuksia enimmillään noin 30 cm. Tulvakorkeudet eivät kuitenkaan saa nousta merkittävästi aiempaan verrattuna. Uusitun säännöstelyn tavoitteena on järvien virkistyskäyttöedellytysten parantaminen. Järvien rannalla on noin 200 loma-asuntoa, joista useat ovat kärsineet liian matalien vedenkorkeuksien aiheuttamista ongelmista, kuten rantojen käytön vaikeutumisesta sekä veneilyyn ja kalastukseen liittyvistä ongelmista. Alimpien vedenkorkeuksien nosto parantaa järvien maisemallista arvoa matalien rantojen jäädessä veden alle. Se myös hidastaa matalia lahtia uhkaavan umpeenkasvun. Vedenpinnan nosto voi parantaa järvien veden laatua lievästi alivesien aikaisen tilavuuden kasvaessa. Järvien säännöstelyä hoidetaan Haringankoskessa olevalla säännöstelypadolla. Sen lisäksi vesiä purkautuu Hirvikosken kautta Muuraisjärviin ja sieltä edelleen Savikosken kautta Virmasveteen. Noin 70 % valuma-alueen vesistä purkautuu Hirvikosken ja Savikosken kautta. Hirvikoskeen rakennettiin pohjapato, jolla estetään vedenpinnan liiallinen lasku. Myös Savikosken pohjapato uusittiin, jotta Muuraisjärvien vedenkorkeudet eivät olisi laskeneet hankkeen seurauksena. Järville on Itä-Suomen vesioikeuden antamalla päätöksellä määrätty kiinteä yläja alaraja. Yläraja voidaan kuitenkin ylittää vesitilanteen niin edellyttäessä. Yläraja on korkeudella N ,50 m (ehdoton yläraja N ,65 m) ja alaraja korkeudella N ,30 m. Mikäli vedenkorkeus laskee alarajalle, on Haringan pato suljettava kokonaan. Lisäksi luvan mukaan padosta on pyrittävä juoksuttamaan vettä jatkuvasti vähintään 0,4 m 3 /s. Kevättulvan ohimentyä vedenkorkeus pyritään pitämään tavoitellun ylärajan N ,50 m alapuolella. Vedenkorkeuden vaihteluväli on siis kesäaikaan ainoastaan noin 20 cm. Nykyisen luvan mukainen alaraja on alitettu muutamalla sentillä vuonna 2004 ja samana vuonna kevättulva ylitti rajan N ,50 m, mutta ei ehdotonta ylärajaa (Lähde: Pohjois-Savon ympäristökeskus).

11 Vanhan ja uuden säännöstelyn vaikutuksia järvien tilaan ja käyttöön arvioidaan käynnissä olevassa Pohjois-Savon järvisäännöstelyjen kehittämistarpeita ja mahdollisuuksia selvittävässä hankkeessa. Selvitys valmistuu vuoden 2007 loppupuolella. Alustavan raporttiluonnoksen tietojen mukaan mikään kyseisistä järvistä ei ollut mukana kesän maastoarvioinneissa. Järviä koskevat tulokset on saatu Ahvenisen vedenkorkeusaineistosta lasketun vedenkorkeusanalyysin, sidosryhmätilaisuuksien sekä vedenlaatuaineiston perusteella. Alustavien tulosten mukaan Hirvijärvellä, Ahvenisella ja Kalliovedellä ei havaittu merkittäviä ongelmia jotka johtuisivat säännöstelystä. Jäätymiselle herkkien pohjaeläinten, linnuston sekä virkistyskäytön tilaksi arvioitiin erittäin hyvä. Kalaston tilaksi arvioitiin hyvä ja rantavyöhykkeen kasvillisuuden tilaksi huono. Veden laatu järvillä on hyvä, levähaitat ovat harvinaisia. Keskimääräinen fosforikuormitus järvillä on 11 kg P/km 2, mistä maatalouden osuus on 22% ja haja-asutuksen osuus 10%. Sidosryhmien näkemyksen mukaan turvetuotannon vaikutus Hirvijärveen on erittäin suuri ja sen vähentäminen olisi tärkein toimenpide. Vesikasvit ja rehevöityminen haittaavat kalastusta ja veneilyä Hirvijärvellä ja Kalliovedellä. Sidosryhmien mukaan myös pahoja leväkukintoja esiintyy ajoittain. Kommenttien mukaan vesikasvien poistoa ruoppaamalla tulisi harkita. Sidosryhmien mukaan Hirvijärvessä on ylitiheä lahnakanta ja siian istutukset parantaisivat järvien kalataloudellista käyttöarvoa. Säännöstelyluvassa ei ole määrätty kalataloudellisia velvoitteita. Järviin istutetaan järvitaimenta, kuhaa, planktonsiikaa, muikkua (Ahveninen ja Hirvijärvi) sekä harjusta (Kalliovesi). Alustavan raportin yhteenvedon mukaan Hirvijärven, Ahvenisen sekä Kalliojärven säännöstelyä on muutettu -luvun alussa ja uuteen säännöstelyyn on pääsääntöisesti oltu hyvin tyytyväisiä. Alapuolinen vesistö ei rajoita säännöstelyn kehittämismahdollisuuksia, mutta järven ja sen rantojen käyttö rajaa kehittämismahdollisuudet melko vähäisiksi. Taulukko 1. Hirvijärven, Ahvenisen ja Kallioveden vedenlaadun mediaaneja (Lähde: Pohjois-Savon ympäristökeskus, raporttiluonnos Pohjois- Savon säännösteltyjen järvien tilasta ja kehittämistarpeista) Yksikkö Hirvijärvi Ahveninen Kalliovesi Alusveden happitilanne talvella kyllästysaste, % ,5 Alusveden happitilanne kesällä kyllästysaste, % 73 22,5 29 Kokonaisfosforipitoisuus µg/l Kokonaistyppipitoisuus µg/l Väri mg Pt/l Näkösyvyys kesällä m 2,4 3 2,9 A-klorofyllipitoisuus loppukesällä µg/l 9,2 5,2 6,1 Järvien virkistyskäyttöedellytykset ovat nykyisellään hyvät, sillä vedenpinnan vaihtelu suosituimmalla virkistyskäyttökaudella on alle 20 cm. Muutoksella voi kuitenkin olla lievä kielteinen vaikutus vesi- ja rantaluonnon tilaan. Suurimmat vaikutukset kohdistuvat saraikkovyöhykkeeseen, joka tullee kaventumaan vedenkorkeuden vaihtelun pienenemisen seurauksena. Muut vaikutukset jäänevät melko vähäisiksi.

12 Väestö ja talous Rasvanki-Virmasveden kalastusalue sijoittuu pääosin Karttulan ja Tervon kunnan alueelle. Karttulan kunnan rakenne on nauhamainen, kun maantien 551 varrella on kolme taajamaa: Pihkainmäki, Syvänniemi ja kirkonkylä. Karttulassa asuu noin asukasta ja tärkeimmät työllistäjät ovat palvelut ja teollisuus (51 %), maa- ja metsätalous (28 %) ja rakennustoiminta (16 %). Karttulasta käydään merkittävissä määrin töissä myös Kuopiossa. Tervon kunnassa asuu noin asukasta ja kunnan tärkeimmät työllistäjät ovat alkutuotanto (36 %), jalostusalat (12 %) ja palvelut (52 %). Loma-asutus, muu virkistyskäyttö ja suojelualueet Molempien kuntien alueella on erittäin runsaasti vapaa-ajanasuntoja. Karttulan vapaaajanasuntojen lukumäärä on noin ja Tervon lähes 900 kappaletta. Kuntien alueelle on vahvistettu seuraavat yleiskaavat: Karttula: Kirkonkylän osayleiskaava, Virmasveden rantayleiskaava, Syvänniemen osayleiskaavan muutos, Talluksen, Hirvijärven ja Muurainten alueen rantaosayleiskaava, Syvänniemen osayleiskaavan muutos, Pihkainmäen osayleiskaava ja valmistumassa on Suovu-Palosen alueen yleiskaava. Tervo: Äyskosken-Manginniemen osayleiskaava, Rasvangin osayleiskaava, Hautolahden rantaosayleiskaava, Niiniveden ja Suostunjärven rantaosayleiskaava, Hirvijärven, Ahvenisen ja Talluksen alueen rantaosayleiskaava, Rasvangin rantaosayleiskaavan muutos ja Kallioveden, Koskiveden ym. rantaosayleiskaava. Tervossa Äyskosken rannalla sijaitsee valtakunnallisestikin merkittävä kalastusmatkailukeskus Tervon Lohimaa. Aluetta on kehitetty viimeisten vuosien aikana voimakkaasti kalastus-, elämys- ja luontomatkailukeskuksena. Lohimaan yhteyteen rakennetaan parhaillaan uusia toimi- ja näyttelytiloja Kalatietokeskukselle. Kolun kanavalta on merkitty laivaväylä (syväys vähintään 2,4 m) Tervonsalmen läpi Rasvangille, josta se jatkuu edelleen Pulkkilansaaren länsipuolitse Iisvedelle. Laivaväylä haarautuu Rasvangin pohjoisosassa ja sen toinen haara (syväys vähintään 1,8 m) johtaa Kuivaniemen ympäri Karttulaan. Kuivaniemen kärjessä väylä haarautuu uudelleen ja toinen haara johtaa edelleen Lietesalmen kautta Iisvedelle. Lisäksi Karttulasta on merkitty venereitti Syvänniemelle. Pohjois-Savon retkeilykartaston ( alueelta löytyy seuraavat venesatamat: Karttula: Autuaankannaksen retkisatama, Karttulan satama, Syvänniemen kyläsatama ja Tulisaaren retkisatama Tervo: Linnosaaren retkisatama, Tervon satama, Verkkokylän retkisatama, Äyskosken vieraslaituri Pääosa (2.432 ha) Rasvangista kuuluu valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. Nämä ranta-alueet pyritään ohjelman mukaisesti säilyttämään luonnonmukaisina ja rakentamattomina. Varsin huomattava osa Rasvangilla rantojensuojeluohjelmaan kuuluvista ranta-

13 alueista, pienistä saarista ja luodoista on lisäksi rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Suojelumääräyksistä riippuen nämä suojelualueet rajoittavat osin huomattavastikin rantojen käyttöä kalastukseen liittyvässä retkeilytoiminnassa (rantautuminen, leiriytyminen, tulenteko). Karttulan kunnan alueella on neljä Natura -ohjelmaan kuuluvaa suojelualuetta. Niistä kaksi sivuaa jollain lailla vesialueita: Kakkisenjärven alue kalastusalueen eteläosassa ja Honkamäen alue Tallusjärven itäpuolella. 2.3 VESIALUEIDEN OMISTUS Kalastuskunnan päätöksentekoa ja hallinnointia koskeva lainsäädäntö siirrettiin vuoden 2001 alusta kalastuslaista yhteisaluelakiin. Samalla poistettiin tilanne, jossa yhteisellä vesialueella oli kaksi osittain päällekkäistä organisaatiota; kalavesien käytöstä ja hoidosta vastaava kalastuskunta ja yhteisen vesialueen omistava osakaskunta. Käytännön kalastukseen ja kalaveden omistussuhteisiin ei tullut muutoksia. Kalastuslaissa (KL 286/82) tarkoitettuna kalastuskuntana toimii yhteisaluelain mukainen osakaskunta. Tästä johtuen käytetään jäljempänä kalastuskunnan sijaan nimeä yhteisen vesialueen osakaskunta (lyhyemmin osakaskunta). Kuva 1, Vesialueiden omistus kalastusalueella 22,7 % 0,8 % 0,3 % 76,2 % Osakaskunnat yli ha, 6 kpl, ha Osakaskunnat ha, 11 kpl, ha Osakaskunnat alle 100 ha, 6 kpl, 73 ha Yksityisvesialueet 4 kpl, 73 ha Rasvanki-Virmasveden kalastusalueella on 23 yhteisen vesialueen osakaskuntaa ja kolme yksityistä vesialuelohkoa. Osakaskuntien vesipinta-ala on yhteensä ha yksityisten lohkojen 73 ha. Osakaskuntien vesialueen koko, joka sijaitsee Rasvanki-Virmasveden kalastusalueella, vaihtelee ha. Yhdeksällä osakaskunnalla vesialuetta kuuluu myös johonkin toiseen kalastusalueeseen. Rasvanki-Virmasveden alueella olevien pinta-alojen mukaan yli ha osakaskuntia on kuusi kappaletta, ha osakaskuntia yksitoista kappaletta ja alle 100 ha osakaskuntia neljä kappaletta. Vastaavasti yli hehtaarin osakaskuntien vesipinta-alan osuus kalastusalueen koko vesipintaalasta on 76 %, ha osakaskuntien osuus 23 % ja alle 100 ha osakaskuntien osuus 1 %. Osakaskuntien ja yksityisvesien pinta-alat ja tiedossa olevat yhteystiedot on esitetty liitteessä 5 ja rajat karttaliitteessä 6. Osakaskuntatoiminta on Rasvanki- Virmasveden kalastusalueella aktiivista. Tämä johtuu ainakin osittain osakaskuntien suhteellisen suuresta koosta. Pääaltaiden (Rasvanki, Virmasvesi) osalta lähes kaikki osakaskunnat toimivat sekä osakaskuntakyselyn vastausten että palautuvien toimintailmoitusten perusteella. Myös sivuvesistöjen osalta osakaskunnat toimivat kaikkien suurempien järvien alueilla. Osakaskuntien toiminta on myös perusedellytys kalastusaluetoiminnalle, koska osakaskuntien edustajat ovat ratkaisevassa asemassa kalastusalueen ylintä päättävää valtaa käyttävässä kalastusalueen kokouksessa. Yhteistoiminta kalastusalueen ja osakaskuntien välillä edellyttää myös toimivia so-

14 pimus- ja neuvottelukumppaneita. Toisaalta osakaskunnat voivat tehdä aloitteita kalastusaluetoiminnan kehittämiseksi. Rasvanki-Virmasveden kalastusalueella toiminta on hiipunut tai sammunut kokonaan ainoastaan muutamassa hyvin pienille sivuvesistöille sijoittuvassa osakaskunnassa. Pienten sivuvesistöjen osalta osakaskunnan toimivuudella ei kuitenkaan kokonaisuuden kannalta ole kovin suurta merkitystä. Tärkeää on kuitenkin se, että esimerkiksi uusi kiinteistön omistaja saa ylipäänsä jostain tiedon osakaskunnan vesialueen sijainnista, kalastusta koskevista päätöksistä ja rajoituksista sekä lupakäytännöstä. Osakkaan tai alueella asuvan kannalta on tärkeää myös se, että hän saa tarvittaessa osakaskunnalta päätöksen jonkin vesialueeseen liittyvän erityishankkeen osalta. Nykyisin esimerkiksi kuntien rakennuslupaviranomaiset vaativat osakaskunnan luvan maalämpöputkien asennukselle osakaskunnan yhteiselle vesialueelle. Yhteisaluelaki antaa myös toimimattomalle osakaskunnalle mahdollisuuden kokoontua tarvittaessa osakkaan koolle kutsumana päättämään kalavetensä käytöstä esimerkiksi tällaisen luvan käsittelemiseksi tai kalastusoikeuden vuokrasopimuksen tekemiseksi. Rasvanki-Virmasveden kalastusalueella kaikki osakaskunnat ovat myös sopineet yhteistyöstä kalastusalueen kanssa omistajakorvausten ja viehekorttipalautusten käytön osalta kalavesien hoidossa. Osakaskuntatoiminnan ongelma nyt ja tulevaisuudessa on aktiivitoimijoiden ikääntyminen ja poismuutto alueelta. Maaseudun väestömäärän vähetessä myös kalastusta harrastavien henkilöiden määrä vähenee samassa suhteessa. Tämä ongelma korostuu pienissä osakaskunnissa ja erityisesti sivuvesistöillä. Kalastusalueen toiminnassa näkyy tietysti sama ilmiö, koska jäsenet ovat pääasiassa osakaskuntia. Suunnitelmaosassa on etsitty rohkeasti keinoja osakaskuntien keskinäisen ja toisaalta osakaskuntien ja kalastusalueen yhteistoiminnan lisäämiseksi. Myös alueen vapaa-ajan asukkaiden muodostama lisäresurssi on yleensä lähes käyttämätön. 2.4 KALASTUSALUEEN TOIMINNAN NYKYTILA Kalastusalueiden perustamisesta säädettiin voimaan tulleessa kalastuslaissa. Kalastusalueet muodostettiin kalataloudellisesti yhtenäisistä vesialueista. Rasvanki-Virmasveden kalastusalueella, kuten muuallakin Pohjois-Savossa, kalastusaluejaossa noudatettiin keskusjärvi periaatetta. Kalastusalue muodostettiin Rasvangista ja Virmasvedestä ja siihen läheisesti liittyvistä tai laskevista vesistöistä. Toimintaan tuli merkittävä muutos voimaan tulleen kalastuslain tarkistuksen myötä. Kalastusalueen valtuuskunta lakkasi olemasta ja uusiksi kalastusalueen toimielimiksi tulivat kalastusalueen kokous, hallitus ja isännöitsijä. Kalastusalueen jäseniä ovat (KL 71 ) kalastuskunnat, vesialueen omistajat, kalastusalueella toimivat ammattikalastajien järjestöt ja kalastusalueella toimivat virkistyskalastajien eduista huolehtivat järjestöt. Vuoden 1994 alusta kalastuslakiin tuli muutoksia, jotka lisäsivät kalastusalueiden hallinnollisia tehtäviä (taulukko 1). Näitä päätöksiä on Rasvanki-Virmasvedellä tehty vähän.

15 Vuoden 1997 alusta voimaan tullut kalastuslain tarkistus muutti onginnan ja pilkinnän jokamiehen oikeudeksi ja vapautti 65 vuotta täyttäneet kalastuskortin lunastamisesta. Samalla tuli mahdolliseksi lunastaa läänikohtainen viehekortti. Taulukko 2. Lainsäädännön perusteella kalastusalueen toimivaltaan kuuluvat hallinnolliset päätökset Asia KL 11 3 mom. mukainen pilkintä tai kyläläisen kotitarvekalastuskielto 6 kk:ksi KL 16 2 mom. vesialueen käyttämättä jättäminen., aloite alioikeudelle käyttöön otosta, pakkovuokraus KL 26 2 ja 4 mom. kalastuskielto tai helpotusten myöntäminen padon ala- tai yläpuolella KL 32 2 ja 3 mom. perustuva tietyn kalastustavan tai välineen kieltäminen ja asetuksesta poikkeavan silmäkoon määrittäminen, jotta KL 1 :n ehdot täyttyvät KL 35 2 mom. mukainen alamitan määrääminen KL 37 2 mom. mukainen pyydys- ja kalastustapakielto KL 43 ja 46 mukainen rauhoituspiirin perustaminen tai lakkauttaminen KL 45 rauhoituspiirin rajankäynnin hakeminen kiinteistötoimituksessa KL 79 ja 81 mukainen päätös käyttö- ja hoitosuunnitelmasta KL 89 a ja 91 mukaisten omistajakorvausten ja viehekalastusmaksujen jako Kalastusalueen toimintaa säätelevät asiakirjat Kalastusalueen toimintaa säätelevät mm. seuraavat lakisääteiset asiakirjat, joiden päivittäminen ja säilyttäminen kuuluvat isännöitsijän tehtäviin: kalastusalueen ohjesääntö kalastusalueen kartta, josta ilmenevät rajat käyttö ja hoitosuunnitelma vuosikokouksen pöytäkirjat hallituksen ja työvaliokuntien pöytäkirjat valtakirjat selvittelysopimukset taloutta koskevat asiakirjat (kirjanpito, avustuksia koskevat hakemukset ja päätökset, palkanlaskenta ja veroasiat) muut (mm. vuokra-, valvonta- ja isännöinti) sopimukset Kalastusalue ja hallintolaki Kalastuslain 70 mukaisesti kalastusalueen toimielimiä ovat kalastusalueen kokous, kalastusalueen hallitus ja isännöitsijä. Edelleen kalastuslain 77a mukaan kalastusalueen toimielimen jäsen ja toimihenkilö toimii tämän lain mukaisissa hallinto- ja valvontatehtävissä virkamiehen vastuulla. Näissä asioissa on noudatettava, mitä hallintolaissa (434/2003), tie-

16 doksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/1966) ja viranomaisten toiminnan julkisuutta koskevassa laissa (621/) säädetään viranomaisista. Kalastusalueen tulee kuulla ja tiedottaa riittävästi hallintolain (434/2003) edellyttämällä tavalla lainsäädännön perusteella kalastusalueen toimivaltaan kuuluvia hallinnollisia päätöksiä tehtäessä (taulukko 1). Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta 621/ edellyttää, että kalastusalueen kokouksen asiakirjat ovat kenen tahansa luettavissa. Kalastusaluetoiminnan rahoitus Kalastusaluetoiminnan perusrahoitus tulee KL 91 nojalla kalastuksenhoitomaksuilla kerättävistä varoista, joista osa käytetään kalastusaluetoiminnasta aiheutuvien kulujen kattamiseen. Maa- ja metsätalousministeriö jakaa vuosittain päätettävän osuuden varoista TEkeskusten kalatalousyksiköille, jotka jakavat sen edelleen toimialueensa kalastusalueille maa- ja metsätalousministeriön ohjeen mukaan. Kunkin kalastusalueen vuosittainen toimintamääräraha koostuu jokaiselle kalastusalueelle jaettavasta perusosasta ja kalastusalueella toteutuneen kalastuspaineen mukaan määräytyvästä jako-osasta. Kunkin kalastusalueen kalastuspaine on määritelty Riista- ja kalatalouden neljän vuoden välein tekemällä Kuinka Suomi kalastaa -tutkimuksella. Tutkimuksen epäluotettavuus kalastusaluetasolla ja siitä johtuvat epärealistisen suuret heilahtelut eri tutkimuskertojen kalastuspaineen välillä ovat johtaneet kestämättömään tilanteeseen kalastusaluetoiminnan pitkäjännitteisen taloussuunnittelun osalta. Suurien heilahtelujen hillitsemiseksi jakoperusteena on myös jouduttu käyttämään useiden tutkimuskertojen keskiarvoja eli jopa kahdeksan vuotta vanhoja tuloksia. Kalastusalueen toiminnan rahoitus kokonaisuudessaan koostuu toimintamäärärahasta, muutamista muista lakisääteisistä tuloista, muista avustuksista, toimeksiannoista ja mahdollisesta muusta liiketoiminnasta. Kalastusaluetoiminnan rahoitus voi tulla mm. seuraavista lähteistä: TE-keskuksen myöntämä toimintamääräraha kalastuskorttivaroista (perustuu kalastusrasitukseen) TE-keskuksesta anottava harkinnanvarainen avustus kalatalouden edistämiseen kalastuskorttivaroista kalastusalueelle jäävät alle 30 osuudet vesialueiden omistajille maksettavista korvauksista (omistajakorvaukset ja viehekalastusmaksupalautukset KL 89a ja 91 ) vesialueen omistajien valtakirjalla myöntämät osuudet heille maksettavista korvauksista kalastusalueen järjestämistä kalastusluvista kalavesien omistajien toimeksiannoista muusta liiketoiminnasta muista avustuksista (mm. kunnat) välillisesti yhteistoiminnassa rahoitettavista hankkeista TE-keskuksen myöntämä harkinnanvarainen avustus kalatalouden edistämiseen on tarkoitettu lähinnä projektiluontoiseksi rahoitukseksi, jolla voidaan toki rahoittaa kalastusaluetoiminnan kehittämiseen liittyviä hankkeita, mutta ei varsinaista kalastusaluetoimintaa. Ve-

17 sialueen omistajien valtakirjalla myöntämän osuudet, kalastusalueen viehelupatulot ja toimeksiantotuotot ovat käyttötarkoitukseltaan sidottuja, joista kalastusalue voi pidättää ainoastaan aiheutuneet kulut. Varsinaiseen toimintaan ja sen kehittämiseen voidaan käyttää vain toimintamäärärahaa, mahdollisesti muita avustuksia ja mahdollisen oman liiketoiminnan (esim. oman kalastuspaikan) tuottoja. Taulukko 3. Rasvanki-Virmasveden kalastuskorttivara- ja viehelupavarojen jakopäätökset vv Kalastusaluetoiminta 7.241, , , , , ,79 Kalatalouden edistäminen 1.600, ,00 0,00 700,00 700,00 504,56 Omistajakorvaukset 5.841, , , , , ,64 Viehemaksut (ed. vuoden) 6.443, , , , , ,05 Taulukko 4. Rasvanki-Virmasveden kalastusalueen talouden tunnusluja ( ) tilipäätösten (arvonlisäveroton tilikausi) ja (arvonlisäverollinen tilikausi) mukaan (ALV 0 %) Tuloslaskelma Tuotot Omistajakorvaukset ja viehekorttipalautukset alle 30 86,76 0,00 Omistajakorv. valtakirjalla 4 716, ,20 Viehekorttipalautukset valtakirjalla 6.443, ,11 Viehelupatuotot 753,11 936,00 Tuotot yhteensä , ,31 Kokous- ja koulutuskulut - 59,43-100,00 Hallituksen kulut ,94-660,80 Henkilöstökulut , ,83 Toimistokulut - 786,69-873,84 Matolammen kulut , ,37 Istutus- ja hoitokulut , ,21 Viehelupakulut - 85,00-93,60 Muut kulut - 205,27-419,96 Poistot - 15,36-20,49 Kulut yhteensä , ,10 Toimintamääräraha 7 241, ,04 Edistämismääräraha 4 454,61 0,00 Yli-/alijäämä , ,86

18 KALATALOUDELLINEN KEHITYS RASVANKI-VIRMASVEDEN KALASTUSALU- EELLA 3.1 KALAKANTOJEN NYKYTILA KOKO KALASTUSALUEELLA Osakaskuntatiedustelun tulosten mukaan kalastusalueen kalakantojen nykytila ja niissä tapahtuneet muutokset ovat seuraavat: Järvitaimen - kannan tilaa pidettiin heikohkona ja sen katsottiin heikentyneen viime vuosina. Järvitaimen on ensisijaisesti pääaltaan istutuslaji, mutta sitä on istutettu jossain määrin myös sivuvesistöihin. Järviharjus arvio perustuu yhden osakaskunnan antamaan tietoon yhdestä järvestä, joten sillä ei ole yleisempää merkitystä. Harjusta on aikaisemmin istutettu kalastusalueella erittäin vähän, joten kanta on heikko. Muikku kanta on lisääntynyt erityisesti pääaltaiden osalta. Muikkua esiintyy myös muutamissa sivuvesistöissä, joissa kanta on pysynyt ennallaan. Sivuvesistöissä muikkukannat ovat heikkoja. 3 2,5 2 1,5 1 0,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 Kuva 2, Osakaskuntien ilmoittama kalakantojen muutos 1 Heikentynyt, 2 Pysynyt ennallaan, 3 Lisääntynyt Kuva 3, Osakaskuntien ilmoittama kalakantojen nykytila 1 Heikko, 2 Kohtalainen, 3 Runsas kalastusalueen kuhakannat ovat selvästi runsastuneet. Tilanteeseen on varmasti osaltaan vaikuttanut se, että alueella sijaitsevan aikaisemmin TE-keskuksen ja sittemmin kalastusalueen hallinnoiman Matolammen luonnonravintolammikon viljelylaji vaihdettiin vuonna 1994 siiasta kuhaan. nkantoja pidettiin koko alueella kohtalaisina. Siika viljelylajin muutos Matolammessa näkyy vastaavasti siikakantojen heikkenemisenä ja niitä pidettiin vähän kohtalaista heikompina. Sivuvesistöihin jatkuneet osakaskuntien siikaistutukset ovat pitäneet niiden siikakannat runsaampina. Hauki, ahven, särki kannat ovat keskimääräistä runsaampia ja lisääntyneet edelleen. Made kannan kuvattiin useissa vastauksissa yllättäen heikentyneen ja kantaa pidettiin keskimääräistä heikompana. Madesaalis tosin oli talvikalastuskaudella 2004/ jostain syystä laajemmaltikin maakunnassa keskimääräistä heikompi.

19 Lahna kantaa pidetään keskimääräistä heikompana, mutta sen katsottiin runsastuneen. Joissakin sivuvesistöissä esiintyy myös ylitiheitä ja kääpiöityneitä lahnakantoja. 3.2 KALAKANTOJEN NYKYTILA RASVANGIN, VIRMASVEDEN JA KOSKIVEDEN ALUEILLA Osakaskuntatiedustelun tulokset poikkesivat joiltain osin selvästi koko alueen ja Rasvanki- Virmasvesi-Koskivesi-alueen (pääaltaat) tuloksista. Siksi kyseisen alueen tuloksia on tarkasteltu myös erillisenä. Järvitaimen - vaikka järvitaimen lisääntyy kalastusalueella jossain määrin luontaisesti, kalastettavat kannat ovat kuitenkin pääosin istutusten varassa. Järvitaimenistutukset olivat Rasvangilla, Virmasvedellä ja 3 2,5 2 1,5 1 0,5 3 2,5 2 1,5 1 Kuva 4, Osakaskuntien ilmoittama kalakantojen muutos Rasvangilla ja Virmasvedellä 1 Heikentynyt, 2 Pysynyt ennallaan, 3 Lisääntynyt Kuva 5, Osakaskuntien ilmoittama kalakantojen nykytila Rasvangilla ja Virmasvedellä 1 Heikko, 2 Kohtalainen, 3 Runsas Koskivedellä vv erittäin vähäisiä (kuva 10, sivu 28). Osakaskuntatiedustelu koski vuoden kalastusta, joten vuoden vuotiailla tehdyt istutukset ja vuoden istutukset eivät todennäköisesti ehtineet vaikuttamaan vuoden saaliiseen. Toisaalta järvi-taimenistutusten antamat tulokset ovat tutkimusten mukaan yleisemminkin heikentyneet. Muikku pääaltailla muikkukantoja pidettiin selvästi parempina ja nykytilaakin pidettiin parempana koko alueeseen verrattuna. 0,5 pääaltailla kuhakanta oli runsastunut selvästi enemmän kuin koko alueen aineistossa. Myös kuhakantoja pidettiin siellä runsaampina. Tilanne johtunee osittain edellisessä kappaleessa selvitetystä Matolammen tuotantosuunnan muutoksesta ja kuhaistutusten kasvusta 1990-luvun puolivälistä eteenpäin (kuva 11, sivu 28). Siika siikakannat ovat romahtaneet pääaltailla ja kantojakin pidetään heikkoina. Syynä on se, että Matolammen luonnonravintolammikossa lopetettiin siian viljely vuoteen Siihen asti pääosa Matolammen siikaistukkaista istutettiin pääaltaisiin. Näiden istutusten vaikutukset saaliiseen loppuivat vuosituhannen vaihteessa. Siikasaaliin vähenemiseen saattaa vaikuttaa myös se, että pääaltaiden alueella on siirrytty harvempien verkkojen käyttöön.

20 Hauki, ahven kantojen tilassa tai muutoksissa ei ollut oleellisia eroja koko alueen tietoihin verrattuna. Särki särkikantaa pidettiin pääaltailla yllättäen jopa sisuvesistöjä runsaampana, tosin se ei ole kasvamaan päin. Tulosta saattaa osaltaan selittää se, että kirkasvetisillä pääaltailla särkeä ei mielletä samalla tavoin normaaliin kalakantaan kuuluvaksi kuin sivuvesistöissä. Lahna lahnakantaa pidettiin kohtuullisena ja sen katsottiin lisääntyneen. 3.3 TÄRKEIMMÄT SAALISLAJIT JÄRVITTÄIN Taulukossa viisi on esitetty osakaskuntatiedustelussa järvittäin ilmoitetut tärkeimmät saalislajit. Lajit eivät ole tärkeys- vaan aakkosjärjestyksessä. Taulukko 5. Tärkeimmät saalislajit osakaskuntien ilmoitusten perusteella Järvi Virmas Rasvanki Koskivesi Sivuvesistöt Viita-Lauas Ahveninen Haukijärvi Hirvijärvi Iisvesi Iso-Lauas Iso-Salinjärvi Iso-Tallus Kakkinen Kalliovesi Kivijärvi Korosjärvi Kuttajärvi Liesjärvi Murtonen Naarajärvi Petäinen Pieni Tallus Rääpys-Rytky 78 Saarinen (Ta, K-U) Saitta 874 p-ala tärkeimmät saalislajit ahven, hauki, kuha, made, muikku ahven, hauki, kuha, made, muikku, taimen 520 ahven, hauki, kuha, made, taimen 102 ahven, hauki, made, siika 852 ahven, hauki, lahna,siika, taimen 156 ahven, hauki, made, siika, säyne ahven, hauki 800 ahven, hauki, lahna, made, siika (murokas) 603 ahven, hauki, harjus, siika, made 132 ahven, hauki. siika ahven, hauki, lahna, made, säyne, taimen 200 ahven, hauki. siika 898 ahven, hauki, lahna, siika, taimen 200 kuha 121 ahven, hauki, kuha, made, muikku, lahna,siika, säyne, taimen ahven, hauki, kuha 362 ahven, hauki, lahna, made, siika, säyne 118 ahven, hauki 282 ahven, hauki, lahna, säyne 195 järviharjus, siika 364 ahven, hauki, kuha 150 hauki, kuha 3.4 PYYDYSTIEDOT JA KALASTUSRASITUS Osakaskuntien luvanmyynti Pyydystiedot perustuvat osakaskuntakyselyyn sekä kalastusalueelle tulleisiin toimintailmoituksiin vuodelta. Pyydystiedot ilmoitti kymmenen osakaskuntaa, joiden pinta-ala on 83,7 % koko kalastusalueen pinta-alasta ja niistä kahdeksan (76,5 % pinta-alasta) il-

21 moitti lukujen perustuvan luvanmyyntiin. Käytettyjen pyydysyksikköjen määrä ilmoitti 12 osakaskuntaa (87,2 % pinta-alasta). Käytössä oli pyydysyksikköä eli 0,59 py/ha. Taulukossa kuusi esitettyjä tietoja pyydysmääristä voidaan siten pitää varsin luotettavina paitsi nuottakalastuksen osalta, jossa ilmeisesti nuottien määrää kasvattaa se, että samat nuottakunnat ovat ostaneet lupia useammalta osakaskunnalta. Taulukossa esitetyt pyydysmäärä- ja pyydysyksikkötiedot on suhteutettu koko vesipinta-alaan. Taulukko 6. Rasvanki-Virmasveden kalastusalueella osakaskuntatiedustelun mukaan käytössä olleet pyydykset vuonna Pyydys kpl Pyydys kpl Pyydys kpl Trooli 1 Verkko Rapumerta 295 Nuotta 6 Katiska Pyydysyksiköitä kpl Isorysä 1 Viehe 985 Käytössä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen laatiman raportin Kuinka Suomi kalastaa - Kalastusrasitus kalastusalueilla (Leinonen ) Rasvanki-Virmasveden kalastusalueella kalastettiin viehekalastusvälineillä kalaveden omistajan luvalla kalastuspäivän verran. Muuta kalastusta kalaveden omistajan luvalla harjoitettiin kalastuspäivän verran. Onkiminen, pilkkiminen ja viehekortin nojalla kalastaminen Edellä mainitun raportin mukaan jokamiehen oikeudella tapahtuvaa onkimista ja pilkkimistä harjoitettiin Rasvanki-Virmasveden kalastusalueella vuoden aikana kalastuspäivän verran. Viehekalastuslain mukaisella kalastusoikeudella kalastettiin kalastuspäivän verran, joista 45 % oli vuotiaita viehekortin lunastaneita ja 55 % ikänsä puolesta (alle 18-vuotiaat ja 65 vuotta täyttäneet) viehekortin lunastuksesta vapautettuja. Ammattikalastus Ammattikalastuksella on päävesistöjen osalta pitkät perinteet ja nykyiset melko runsaat muikkukannat mahdollistavat ammattikalastuksen kehittämisen. Nykyisellään kalastusalueella on puolenkymmentä ammatti- tai ansiokalastajaa, jotka kalastavat nuotalla, isorysillä ja verkoilla. 3.5 KALASTUKSEN JÄRJESTELY, LUPA-ALUEET JA VALVONTA Laajemmat lupa-alueet Osakaskuntien käsityksen (osakaskuntakysely) mukaan osakaskuntia laajempia lupaalueita ei pidetty tarpeellisina. Vapaa-ajankalastuksen osalta seitsemän osakaskuntaa piti osakaskuntakohtaista lupa-aluetta riittävänä ja vain kaksi osakaskuntaa halusi laajempia lupa-alueita. Ammattikalastuksen laajempien lupa-alueiden osalta seitsemän osakaskuntaa piti osakaskuntakohtaista lupa-aluetta riittävänä, yksi osakaskunta halusi laajempia lupaalueita. Viehekalastusta varten kalastusalueella on jo yhteislupa-alue.

22 Pyydysten merkintä ja osakaskuntien luvanmyyntitulot Pyydysmerkkien käyttöä koskevaan kyselyyn vastasi 12 osakaskuntaa, joista seitsemällä oli pyydysmerkit käytössä. Pyydysmerkit ovat käytössä käytännössä kaikilla pääaltaiden ja suurempien sivuvesistöjen vesialueilla. Pienemmissä sivuvesistöissä ja osakaskunnissa pyydysmerkkejä ei käytetä. Taulukko 7. Osakaskuntien lupatulot (n = 11). Tuloryhmä % Osakaskunnan luvanmyyntituloista Osakkaat antoi tiedot 11 osakaskuntaa (69,4 % vesipinta-alasta). Suurin tulonlähde Ulkopuoliset osakaskunnille oli osakkailta perityt Metsästys kalastusmaksut. Vesilinnustuksesta Yhteensä osakkailta ei peritty maksuja, vaan ne tulivat kaikki ulkopuolisilta. Ulkopuolisten lupamaksut sisältävät todennäköisesti sekä muualta tulleiden että kylässä asuvien ei osakkaiden kalastuslupia. Rasvanki-Virmasveden kalastusalueen erityispiirteenä on se, että kaikki omistajakorvaukset ja viehekorttipalautukset käytetään valtakirjojen nojalla kalavesien hoitoon kalastusalueen kautta. Siksi ne eivät näy lainkaan osakaskuntien tulonlähteenä. Kalastusalueen myymä viehekalastuslupa Kalastusalue myy osakaskuntien kanssa tehtyjen selvittelysopimusten perusteella Rasvanki-Virmasveden kalastusalueen viehelupaa, joka kattaa lähes täysin sekä pääaltaat että merkittävimmät sivuvesistöt. Lupa-alueen pinta-ala on hehtaaria, lupa käsittää viehekalastusvälineet ja vetouistelussa ei ole vaparajoituksia. Jo ennen kalastusaluetoiminnan alkamista Karttulan, Kolehmalan ja Käpysalon kalastuskunnat olivat muodostaneet Rasvankia, Virmasvettä ja Kuttajärveä koskeneen yhteisen viehekalastuslupa-alueen lähinnä Tervon Lohimaan tarpeisiin. Lupa-alue oli silloin uraa uurtava ja pitkälti sen mallin mukaisesti kehitettiin kalastusaluetoiminnan alettua maakunnan muita kalastusaluekohtaisia viehelupa-alueita. Kalastusalueen vieheluvan myynti on ollut varsin vaatimatonta, noin lupaa vuodessa. Vähäistä menekkiä selittää osittain se, että alueella on pinta-alaltaan erittäin suuria osakaskuntia, jolloin viehekalastajille riittää usein pelkkä oman osakaskunnan lupa. Kalastuksen valvonta Osakaskuntatiedustelun mukaan kahdellatoista osakaskunnasta kahdeksalla oli yhteensä 23 omaa kalastuksenvalvojaa. Vastanneista osakaskunnista kaksi kaipasi valvonta-apua kalastusalueelta ja kymmenen osakaskuntaa katsoi tulevansa toimeen omien valvojien avulla. Osakaskuntien valvojien ensisijaisena tehtävänä on valvoa, että osakaskunnan päätöksiä ja määräyksiä (lupamaksut maksettu, pyydykset merkitty, ei käytetä liian tiheitä verkkoja jne.) noudatetaan. Sen sijaan on hyvin yleisesti todettu, että henkilövalvonnan (kalastuskortti, viehekortti) osalta osakaskuntien valvojilla valvontakynnys on usein varsin suuri.

23 Kalastusalueen kalastuksenvalvojan tehtäviin kuuluu ensisijaisesti valvoa kalastusta koskevia säädöksiä, viranomaispäätöksiä, kalastusalueen omia päätöksiä ja kalastusalueen myymällä vieheluvalla tapahtuvaa kalastusta sekä antaa pyydettäessä virka-apua osakaskunnille. Kalastusalueen valvojan toimialue esimerkiksi kalastuksenhoitomaksun valvonnan osalta on koko kalastusalue osakaskuntien rajoista riippumatta. Samoin kalastusalueen valvoja valvoo esimerkiksi kalastusalueen antamia solmuväli- ja alamittapäätöksiä kaikilla niillä alueilla, jossa ne ovat voimassa. Valvontatehtävissä kalastusalueen valvoja toimii virkamiesvastuulla. Viimeisten selvitysten mukaan kalavedenhoitomaksun jättää maksamatta huomattava osa sen lunastamiseen velvoitetuista kalastajista. Syynä lienee piittaamattomuus, kiinnijäämisen riskin pienuus ja joskus jopa epätietoisuus. Tilanne on ongelmallinen erityisesti kalastusalueen osalta, koska sen toiminnan rahoitus perustuu ensisijaisesti kalastuskorttivaroista tuloutettavaan toimintamäärärahaan sekä korttivaroista anottaviin edistämismäärärahoihin. Osakaskuntatasolle korttivarakertymän väheneminen vaikuttaa omistajakorvausten vähenemisen ja osittain myös saamatta jääneiden viehekorttipalautusten kautta. Erityisesti kalastusalueen järjestämän valvonnan tarve korostuu, mikäli kalastusalue asettaa vesialueita koskevia solmuvälirajoituksia ja/tai nostaa joidenkin lajien alamittaa. Pyyntirajoitukset ja rauhoitusalueet Pääaltailla on voimassa käytännöllisesti katsoen koko vesialueella jonkinasteisia solmuvälirajoituksia. Yleisin rajoitus on mm solmuvälin käyttökielto, yhdellä osakaskunnalla on kielletty mm solmuvälin verkot. Myös useilla sivuvesistöillä on solmuvälirajoituksia. Osakaskuntien päätöksellä on muodostettu 10 rauhoitusaluetta, joiden kalastusrajoitukset koskevat 101 hehtaarin vesialuetta. Osakaskunnan päätöksellä muodostetulla rauhoitusalueella voidaan rajoittaa seisovilla pyydyksillä tapahtuvaa kalastusta. Osakaskunnan päätöksellä ei sen sijaan ole oikeutta puuttua jokamiehen oikeudella tapahtuvaan onkimiseen ja pilkkimiseen eikä läänikohtaisen viehekortin nojalla tapahtuvaan viehekalastukseen. Seitsemän osakaskuntaa ei pitänyt tarpeellisena, että kalastusalue tekisi verkon solmuväliä tai minkään lajin alamittaa nostavia päätöksiä. Pääaltaiden osalta kolme suurimpiin kuuluvaa osakaskuntaa sen sijaan näki tarpeelliseksi, että kuhavesissä silmäkokoa nostettaisiin ja yksi esitti kuhan alamitan nostoa. 3.6 VERKON SOLMUVÄLISÄÄTELYN TARVE - kuhan kasvu ja sukukypsyys Vuonna valmistui selvitys n kasvunopeus ja sukukypsyysikä Etelä-Kallavedellä. n kasvunopeus on erityisesti riippuvainen lämpötilasta, joten tuloksia voidaan varsin hyvin soveltaa myös Rasvanki-Virmasveden kalastusalueelle, koska järvet eivät kesälämpötilojen osalta poikkea oleellisesti toisistaan. Selvityksen teki Tapio Keskinen Jyväskylän yliopistosta Etelä-Kallaveden kalastusalueen keräämästä näytemateriaalista (360 kuhaa), joka saatiin verkko-, rysä- ja troolisaaliista. Näytekaloja kerättiin tasaisesti kaikista kokoluokista, mikäli niitä oli saatavina.

24 Selvityksen mukaan osa cm koiraista oli sukukypsiä ja käytännössä kaikki 45 cm mittaiset koiraat olivat jo sukukypsiä. Vastaavasti ensimmäiset naaraat tulivat sukukypsiksi vasta yli 40 cm mittaisina ja kaikki naaraat olivat sukukypsiä 50 cm pituisina. 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % immatuuri naaras koiras 0 % >700 pituusluokka, mm Kuva 6. Sukukypsien naaraiden, koiraiden ja immatuurien (= ei vielä sukukypsä) kuhien osuus pituusluokittain Etelä-Kallavedellä. (Lähde: n kasvunopeus ja sukukypsyysikä Etelä-Kallavedellä, Tapio Keskinen, Jyväskylän yliopisto ) 100 % 80 % 60 % 40 % immatuuri naaras koiras 20 % 0 % ikä, vuotta Kuva 7. Sukukypsien naaraiden, koiraiden ja immatuurien (= ei vielä sukukypsä) kuhien osuus ikäryhmittäin Etelä-Kallavedellä. (Lähde: n kasvunopeus ja sukukypsyysikä Etelä-Kallavedellä, Tapio Keskinen, Jyväskylän yliopisto ) Edelleen selvityksessä todettiin, että viisi vuotta vanhoista näytekuhista 15 % oli kutukypsiä naaraita, 25 % kutukypsiä koiraita ja peräti 60 % viisivuotiaista ei vielä ollut saavuttanut sukukypsyyttä. Vastaavasti kuusivuotiaista näytekaloista oli 55 % kutukypsiä naaraita, 35 % kutukypsiä koiraita ja 10 % ei vielä ollut saavuttanut sukukypsyyttä. Seitsenvuotiaista näytekaloista oli edelleen 55 % kutukypsiä naaraita, 40 % kutukypsiä koiraita ja enää 5 % ei vielä ollut saavuttanut sukukypsyyttä. Kaikki kahdeksanvuotiaat näytekuhat olivat sukukypsiä.

25 pituus, mm ikä, vuotta koiras naaras Kuva 8. naaraiden ja -koiraiden keskimääräinen ikäryhmäkohtainen takautuvasti laskettu keskipituus (± keskiarvon keskivirhe) Etelä-Kallavedellä massa, g ikä, vuotta Kuva 9. Keskimääräinen kuhan massa ikäryhmittäin takautuvasti laskettujen pituuksien perusteella Etelä-Kallavedellä. Taulukko 8. Solmuvälin vaikutus saaliskalojen kokoon (Kalavedet kuntoon,rktl 2002) Solmuväli mm, jossa pyydyksen teho on suurimmillaan Laji Järvitaimenen pituus cm n pituus cm Siian pituus cm

26 Mikäli kuhan luontainen lisääntyminen pyrittäisiin turvaamaan siten, että ainakin pääosa naaraista pääsi kutemaan yhden kerran, pitäisi kalastusta säädellä kalastusalueen päätöksellä sekä solmuvälin että alamitan osalta. Mikäli kalastus kohdistettaisiin aikaisintaan kuusivuotiaisiin kuhiin, saaliskalan minimikoko tulisi olla noin 48 cm ja 1,2 kg. Vastaavasti seitsenvuotiaiden kuhien osalta minimikoko tulisi olla noin 52 cm ja 1,7 kg. 3.7 KESKI-SUOMEN SUOMEN JÄRVITAIMENTYÖRYHMÄ VILLI TAIMEN Rautalammin reitti on järvitaimenen kannalta edelleen yksi Suomen arvokkaimmista ja merkittävimmistä vesireiteistä. Reitillä ei ole vaellusesteitä ja taimenen lisääntymiselle ja kasvulle on hyvät luontaiset edellytykset. Reittiä voidaan pitää myös koko eteläisen Suomen merkittävimpänä vaeltavan järvitaimenen elinalueena. Rautalammin reitin taimenella on myös suuri merkitys taimenen viljelyssä, sillä reitin taimen on maassamme eniten istutuksiin käytetty taimenkanta. Viljelyn aika ajoin tarvitsemaa luonnon geeniainesta on ollut vaikea saada 1970-luvun jälkeen, mikä osaltaan korostaa taimenkannan hoidon tärkeyttä. Potentiaalinen taimenen poikastuotanto o on Rautalammin reitillä huomattava. Koskipinta- alaa on yhteensä 44 ha. Keski-Suomen puolella siitä on 16 ha ja ominaisuuksiltaan vähin- tään tyydyttävää 10 ha (Valkeajärvi ym. 1997). Luontaisen poikastuotannon ongelmana on kuitenkin se, että koskiin ei nouse riittävästi emokaloja kudulle. Tämä johtuu toisaalta ko- vasta kalastuspaineesta mutta ensisijaisesti kuitenkin siitä, että suurin osa taimenista kalas- tetaan liian pienikokoisina jo ennen kuin ne saavuttavat sukukypsyyden. Perimältään eri- tyisen arvokkaita emokaloja ovat villit, luonnonkudusta syntyneet ja koskessa nuoruusvaiheensa viettäneet emokalat. Kalastuksessa tällaiset villinä syntyneet yksilöt voidaan melko luotettavasti erottaa, mikäli kaikki istukaspoikaset eväleikataan poistamalla niiltä rasvaevä. Keski-Suomen maakuntakalan järvitaimenen kantojen tilasta ja tulevaisuudesta huolta kan- tavat tahot ovat perustaneet Keski-Suomen järvitaimentyöryhmän. Järvitaimenryhmä suo- sittaa taimenkantojen tilan parantamiseksi verkkokalastuksen säätelyn kehittämistä, taimenen alamitan nostoa ja istukkaitten merkitsemistä rasvaeväleikkauksella. Kalastuksen järjestämisen osalta on laadittu yksityiskohtaiset suositukset koskikalastuskohteille sekä jär- vikalastuksen kehittämiselle. Istutusten osalta kehitys onkin viime vuosina edennyt Keskihyvään suuntaan. Kaikilta vähintään yksivuotiailta taimenistukkailta on Keski- Suomessa Suomessa jo vuodesta 2004 lukien leikattu rasvaevä, jolloin ne voidaan erottaa villeistä luonnonkaloista. Yli kymmenessä koskikalastuskohteessa Keski-Suomessa harvalukuiset villit saalistaimenet on vapautettava ja käytännön toivotaan yleistyvän myös järvikalastuk- sessa. Järvitaimentyöryhmän mielestä Rautalammin reitin vesiin ei pidä istuttaa toistaiseksi muita kuin rasvaeväleikattuja taimenia. Pääaltaiden osalta kalastusalueella on valittu ensisijaiseksi hoitolajiksi kuha. Tehtyjen selvitysten mukaan on perusteltua myös säädellä kalastusta sekä kuhan luontaisen lisääntymisedellytysten varmistamiseksi että luontaisen kuhakannan ja istutusten tuoton paranta- miseksi. Myös Rautalammin reitin taimenen kalastus ja istutustoiminta vaatii kalastuksen säätelytoimenpiteitä ja ohjausta sekä istutusten ohjeistamista, jotta kutualueille saataisiin riittävästi emokaloja. Kalastusalueella on mahdollisuus kieltää solmuväliltään tietyn har-

27 vuisten verkkojen käytön tai nostaa jonkin lajin alamittaa säädettyä suuremmaksi. Kalastusalueen tekemän päätöksen etuna on sen sitovuus. Päätös on voimassa koko päätöksen rajaamalla alueella osakaskuntien rajoista riippumatta ja kalastusalueen valvojilla on myös oikeus ja velvollisuus valvoa päätöksen noudattamista. Rajoituspäätöksiä tehtäessä tulee kuitenkin erityisesti pitää huolta siitä, että rajoitukset eivät estä koko kalakannan tasapainoista hyödyntämistä ja muiden kalalajien kalastusta. 3.8 KALAVESIEN HOITO JA KUNNOSTUKSET Suhteellisen kirkasvetisellä, Kansallisvedeksi ristityllä Rautalammin reitillä sijaitsevat Rasvanki, Virmas ja Koskivesi ovat veden laatunsa osalta maakuntamme parhaita kalavesiä. Alueella esiintyy Rautalammin reitin alkuperäinen järvitaimenkanta, joka lisääntyy alueella vielä luontaisesti, vaikka saalis onkin pääosin istutusten varassa. Rasvanki-Virmasveden kalastusalueen pääaltaiden osalta on jo 90-luvun puolivälistä lukien keskitytty järvitaimenen lisäksi ensisijaisesti kuhan istutuksiin, jonka kanta on voimistunut selvästi. Myös alueen sivuvesistöt ovat pääosin hyvässä kunnossa. Alueen pohjoisosassa joitakin sivuvesistöjen järviä kuormittaa kuitenkin melko voimakkaasti alueen turvetuotanto. Rasvanki-Virmasveden kalastusalueen erityispiirteenä on aikaisemmin TE-keskuksen ja nykyisin kalastusalueen hallinnoima Matolammen luonnonravintolammikko, jonka pintaala on noin 15 hehtaaria. Kalastusalueella on lisäksi jo vuosia käytetty osakaskuntien saamat omistajakorvaukset ja viehekorttipalautukset suoraan kalastusalueen kautta kalavesien hoitoon. Viimeisinä vuosina kalastusalueen hallitus on laatinut esityksen istutussuunnitelmasta, jossa on suunniteltu Matolammen luonnonravintolammikon tuoton ja omistajakorvausten sekä viehekorttipalautusten käyttö järvikohtaisesti. Jakoperusteena on käytetty osakaskuntakohtaisia vesipinta-aloja. Istutussuunnitelma on käsitelty ja hyväksytty kalastusalueen kokouksessa marraskuussa, jolloin se on olut osakaskuntien käytettävissä omilla lupatuloillaan tehtävien istutusten suunnittelussa. Rasvangin, Virmasveden ja Koskiveden istutukset Päävesistöjen taimenistutukset olivat lähes pysähdyksissä vv , jolloin istutuksia tuli lähes pelkästään pienen velvoitteen muodossa. Viimeisinä vuosina istutukset ovat olleet selvästi voimakkaampia. Tilastoon ei ole otettu Äyskoskeen tehtyjä istutuksia, jotka kohdistuvat ensisijaisesti saalisvarmuuden lisäämiseen koskessa. Istutukset ovat varmasti hyödyttäneet niin ylä- kuin alapuolisiakin vesialueita. Pääaltaiden kuhaistutukset voimistuivat selvästi vuonna 1994, kun Matolammen viljelylajiksi vaihdettiin kuha ja lammen poikastuotantoa käytettiin ensisijaisesti pääaltaiden istutuksiin. Vuosina 2001 ja 2004 lammikon poikatuotto oli tosin heikko ja erityisen heikko. Istutustiheydet ovat vaihdelleet tarkastelujaksolla välillä 1,4 kpl/ha (2001) 14,3 kpl/ha ().

28 Kuva 10, Taimenistutukset - Rasvanki, Virmas, Koskivesi kpl JT 4k tai yli JT 3k/v JT 2v Kuva 11, istutukset - Rasvanki, Virmas, Koskivesi kpl ,3 4,9 5,4 9,3 7,6 8,4 4,8 1,4 2,0 3,7 11,4 14,3 Istutustiheys kpl/ha. Sivuvesistöjen istutukset Myös sivuvesistöihin on tehty runsaasti niin siika- kuin kuhaistutuksiakin sekä jossain määrin taimenistutuksia. istutuksia on tehty lähinnä suurimpiin sivuvesistöihin osittain Matolammen poikasilla, osittain osakaskuntien rahoituksella. Siikaistutuksia on tehty paljon pienempiinkin vesistöihin ja istutuskohteiden lukumäärä on huomattavan suuri. Planktonsiika on myös menestynyt ja antanut hyvää tulosta pienvesissä. Siikaistutusten rahoitukseen on suhteessa eniten käytetty osakaskuntien omia lupatuloja. Järvikohtaiset istutukset on esitetty liitteessä 4. Kuva 12, Siika-ja kuhaistutukset - sivuvesistöihin kpl Siika

29 Istutusten tuloksellisuus Koska käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimisen yhteydessä ei tehty kalastustiedustelua saaliin selvittämiseksi, istutusten kannattavuuden arviointi on hankalaa. Sivuvesistöissä siika on kokonaan istutusten varassa ja siikakantoja siellä pidettiin kuitenkin kohtuullisina tai hyvinä, istutukset näyttäisivät antavan siellä tulosta. Myös kuhakannat ovat vahvistuneet niissä järvissä, johon kuhaa on istutettu. Erityisen voimakkaana kuhakannan kehitys näkyy pääaltaiden osalta. Osittain kuhakantojen vahvistuminen selittyy myös muutamien vuosien edullisista olosuhteista luonnollisen lisääntymisen kannalta. Etelä-Kallaveden kuhaselvityksen yhteydessä arvioitiin kuhakannan tuottoa eri kalastusjärjestelyjen vaihtoehdoilla. Mikäli kuhien kalastus aloitetaan viisivuotiaana, niin saaliiksi saadaan 5,4 % istukkaista, jolloin istukkaiden osalta istutuskustannus olisi 2,60 /kg. Mikäli kuhien kalastus aloitetaan seitsenvuotiaana, niin saaliiksi saadaan 4,5 % istukkaista mutta yksilökoko on suurempi, jolloin istukkaiden osalta istutuskustannus olisi 1,65 /kg. Kalavesien kunnostukset ja kunnostustoiveet Hirvi-, Ahvenisen- ja Kalliojärven säännöstelyn muutoksella pyrittiin myös kalataloudelliseen kunnostukseen ja se on käsitelty varsin seikkaperäisesti säännöstelyn yhteydessä sivulla 10. Lisäksi alueella on kunnostettu pienimuotoisia virtavesiä (Kaijankoski, Saarisen-, Kakkisen-, Lukkaro- ja Korospuro) taimenen lisääntymisalueiksi kalastusalueen talkoovoimin. Joutenlahdessa (Rasvangilla) on tehty vesikasvillisuuden niittoa kolmena vuonna peräkkäin, joka osakaskunnan antaman tiedon mukaan paransi kalojen viihtyvyyttä alueella. Pohjois-Savon TE-keskuksen tekemässä inventoinnissa käytiin lävitse 42 purokohdetta, joissa vajaassa puolessa olisi inventoinnin mukaan kalataloudellista kunnostustarvetta ensisijaisesti taimenen lisääntymisalueiden kunnostuksessa (yhteenveto liitteessä 3). Osakaskuntien kunnostustoiveet keskittyvät pohjoisosan suuremmille sivuvesistöille (Kalliovesi, Ahveninen, Hirvijärvi ja Tallusjärvi). Kalliovesi, Ahveninen ja Hirvijärvi kärsivät sekä järvien laskusta että turvetuotannon kuormituksesta ja Tallusjärvi ensisijaisesti turvetuotannon kuormituksesta. Uusi säännöstelypäätös (Kalliovesi, Ahveninen, Hirvijärvi) on jossain määrin parantanut tilannetta. Kalliovedessä erityisongelmana on mainittu uposlehtisten vesikasvien lisääntyminen Viita- ja Utrianlahdessa siten, että kalastus on siellä kokonaan estynyt. Myös Hirvijärvessä sama uposlehtisten vesikasvien lisääntyminen ja lisäksi pohjan liettyminen on koettu suureksi ongelmaksi. Kunnostustoimenpiteiksi osakaskunnat ovat esittäneet vesikasvustojen niittoa, pohjasedimentin poistoa/sitomista, hoitokalastusta ja veden pinnan nostoa. Pohjois-Savon ympäristökeskuksella on mahdollisuus ottaa tällaisia ongelma-alueita kunnostuskohteiksi ja ne valitaan tulleiden aloitteiden pohjalta. Kunnostusaloitteet priorisoidaan sitä varten kehitetyn pisteytysjärjestelmän avulla, jonka jälkeen tehdään päätös hankkeen ottamisesta toimintaohjelmaan. Valtio voi osallistua vesistöjen kunnostukseen silloin, kun hankkeella on huomattavaa yleistä merkitystä vesistön käytön, hoidon tai suojelun edistämiseksi. Ympäristökeskuksen toteuttamissa kunnostustoimenpiteissä valtion kustannukset voivat olla yleensä enintään 50 % hankkeen kokonaiskustannuksista. Useimmissa tapauksissa yh-

30 teistyökumppaneina ovat kunnat. Alueen asukkaat voivat osallistua hankkeeseen talkootyöllä. TE-keskuksen toteuttamissa virtavesikunnostuksissa rahoitusta on mahdollista saada yli 50 % kokonaiskustannuksista. Kalastusalueen pohjoisosan suuremmat järvet, Kalliovesi, Ahveninen, Hirvijärvi ovat kärsineet järvien pinnan laskusta, mutta uusi säännöstely on parantanut tilannetta. Turvetuotanto kuormittaa edelleen edellä mainittujen lisäksi Tallusjärveä ja järvillä on selvästi kunnostustarvetta niin kalataloudellisesti kuin vesistön muunkin käytön osalta. Alueen tilanne ja kunnostusmahdollisuudet tulee selvittää tarkemmin. Selvityksen jälkeen tulee selvittää kunnostusmahdollisuudet alueen kuntien ja ympäristökeskuksen kanssa.

31 B. TOIMENPIDESUUNNITELMA 4. TAVOITTEET 4.1 KALASTUSALUEEN VISIO Kalastusalue ottaa entistä suuremman vastuun kalavesien hoidon suunnittelussa sekä osakaskuntien ja kalastusalueen välisen yhteistoiminnan organisoinnissa. Kalastusalueen tehtäviin kuuluu myös kalastuksen järjestäminen siten, että kalakantojen mahdollisimman suuren pysyvän tuoton tavoite saavutetaan sekä tarvittaessa avustaa osakaskuntia keskinäisen yhteistyön lisäämisessä. 4.2 RASVANKI-VIRMASVEDEN KALATALOUDELLINEN SWOT-ANALYYSI Kalastusalueelle on tehty SWOT-analyysi, jossa nelikenttäajattelulla pyritään löytämään alueen vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat. Analyysi on tehty yleissuunnitelman pohjalta helpottamaan tavoitteiden asettamista. VAHVUUDET Pääosin puhtaat ja kirkkaat vedet/kansallisvesi-imago Hyvät kalavarat/monipuolinen lajisto, vahvat kuhakannat pääaltaissa ja siikakannat sivuvesistöissä Suuret aktiiviset osakaskunnat ja vakiintunut yhteistyö kalavesien hoidossa Rautalammin reitin Villi Taimen Laaja yhteislupa-alue Voimakkaasti kehittyvä matkailukalastus Alueella potentiaalista kalatalouden tieto-taitoa Kalastusalueen hyvä taloudellinen tilanne Pääaltailla ja suurimmilla järvillä luvanmyynti ja pyydysten merkintä kunnossa Runsas kesäasutus MAHDOLLISUUDET Kutupaikkojen kunnostus virtavesiin Järvitaimen kotiuttaminen virtavesiin EU:n ohjelmarahat Netti- ja karttapalveluiden kehittäminen Kesäasukkaat mukaan toimintaan Kalastusta on mahdollista lisätä Villi Taimen HEIKKOUDET Järvitaimen istutusten varassa, kutuvalmiita emokaloja ei tule riittävästi kutupaikoille Kalavedet ovat alikalastettuja Kalojen alamitat ja verkkojen solmuvälit eivät turvaa kuhan luontaista lisääntymistä eivätkä järvitaimenen emokalakantoja Kalastuksen viranomais valvonta puuttuu Alueen pohjoisosan suurempien järvien heikko tilanne turvetuotannon kuormituksesta ja/tai säännöstelystä johtuen Etäisyydet ja saavutettavuus Ammattikalastuksen kehittymättömyys Kalastajien ja aktiivisten vesialueen omistajien ikääntyminen ja väestön poismuutto Korttivararahojen jaon tempoilevuus estää pitkäjännitteisen taloussuunnittelun UHAT Kalastajien ja aktiivitoimijoiden sukupolvenvaihdos epäonnistuu Kalastuskorttivarat romahtavat EU:n ohjelmarahat loppuvat Muikkukanta romahtaa pitkäksi aikaa Kalastajien väheneminen Turvetuotannon kuormitus ja pohjoisosan suurempien järvien tilanteen heikkeneminen

32 KALATALOUDELLISET KEHITTÄMISTAVOITTEET SWOT-analyysin perusteella voidaan asettaa seuraavat tavoitteet: RASVANKI-VIRMASVEDEN KALASTUSALUE Päätavoite: Kalastuksen ja kalakantojen tuoton lisääminen, kalastusalueen ja sen jäsenten toiminnan turvaaminen sekä niiden välisen yhteistyön organisoinnin tehostaminen, pohjoisosan suurempien järvien kunnostus ja kalastusmatkailun toimintaedellytysten kehittäminen Tavoite 1. Osakaskuntien toimintatapojen uudistaminen, lupien tarjonta ja niistä tiedottaminen ulkopuolisille, uusien toimijoiden rekrytointi kesäasukkaista Tavoite 2. Kalastusalueen tekemät säätelypäätökset solmuvälin ja alamitan nostamiseksi siten, että päätöksissä otetaan huomioon kalakantojen tasapainoinen hyödyntäminen ja sivuvesistöjen erityisolosuhteet Tavoite 3. Kalastusalueen päätösten sekä säädösten valvonnan tehostaminen ja kehittäminen Tavoite 4. Kalastusalueen ja osakaskuntien sekä osakaskuntien keskinäisen yhteistyön organisoinnin kehittäminen, tarvittaessa pienten toimimattomien osakaskuntien yhdistäminen sopimusteitse toimivaan osakaskuntaan Tavoite 5. Pohjoisosan järvien kunnostustarpeen selvittäminen ja yhteistyö kuntien kanssa järvien saamiseksi Ympäristökeskuksen kunnostushankkeisiin Tavoite 6. Mahdollisimman hyvin eri kalastajaryhmiä palvelevat ja säätelypäätöksiin sovelletut, kannattavat istutukset Tavoite 7. Nuorison kalastusharrastuksen lisääminen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa ja kalastusmatkailun toimintaedellytysten parantaminen 5. TOIMENPITEET 5.1 OSAKASKUNTATOIMINNAN KEHITTÄMINEN Kalastusrasitus on pienentynyt erilaisten yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten seurauksena. Kalastajat asuvat nykyisin maaseudun sijaan kaupungeissa ja usein kaukana kalavesistä. Mökkiläisten kalastus ei ole ympärivuotista vaan tapahtuu etupäässä vuosiloman aikana. Osakaskuntien tulisi lisäksi kertoa kalastajille mihin kerätyt lupamaksut käytetään, tuoda esille ja tunnetuksi osakaskunnan tehtävät ja toimintaperiaatteet, millaisia kalastusmahdollisuuksia osakaskunnan eri vesistöissä on, mitä palveluja osakaskunnalla (ja myös muilla seutukunnan yrittäjillä) on tarjolla. Keinoina voivat olla esimerkiksi erilaisten tapahtumien järjestäminen (rantakala, nuotanvetonäytös, muu tapahtuma) yhteistyössä muiden paikallisten toimijoiden kanssa, osallistuminen kesätapahtumiin jne. Myös osakaskunnan vuosikokouksen ajankohtaa voidaan harkita siten, että se soveltuu paremmin kesäasukkaiden ko-

33 koukseen osallistumiselle. Erilaiset tapahtumat voivat toimia myös uusien, aktiivisten toimijoiden rekrytoinnille osakaskuntatoimintaan. Tulevien vuosien haaste on luoda edellytykset kalastukselle niin, että kalastajien määrä ei enää laskisi. Kalastusta voidaan lisätä nykyisen kalastusrasituksen perusteella. 5.2 KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN KALAVAROJEN TEHOKKAAN TALTEENOTON KAN- NALTA TÄRKEÄT TOIMENPITEET Kalavarojen tehokkaan talteenoton kannalta tärkeät toimenpiteet: 1. Kalastuksen säätelytoimenpiteet tulee saattaa yhtenäisiksi ja sisällöltään sellaisiksi, että ne turvaavat kuhan luontaista lisääntymistä ja parantavat kuhakannan tuottoa sekä osaltaan turvaavat järvitaimenten kasvun lisääntymiskokoon. Säätelytoimenpiteet eivät kuitenkaan saa estää tai kohtuuttomasti vaikeuttaa kalakantojen tasapainoista hyödyntämistä. Toimenpide toteutetaan kalastusalueen päätöksellä tehtävällä verkkojen solmuvälirajoituksella sekä kuhan ja taimenen alamitan nostolla. Samalla kalastusalue tehostaa tekemiensä päätösten sekä säädösten valvontaa. 2. Lupien saantia helpotetaan kaikille halukkaille luvan lunastajille sekä elinkeinokalastajille. Harkitaan entistä tarkemmin, onko todellista tarvetta rajoittaa kullekin kalastajalle myytäviä lupamääriä. 3. Tiedotetaan kalastusmahdollisuuksista ja muutoinkin kalastukseen liittyvistä asioista erityisesti nuorille ja kesäasukkaille. 4. Kalastuskartoissa parannetaan opastusta veneenlaskupaikoille ja tehdään tarvittaessa aloitteita uusien veneenlasku-, laituri- ja rantautumispaikkojen rakentamiseksi ja/tai palveluiden kehittämiseksi. Verkkokalastus Kalastuslain mukaan kalastuksen järjestämisvelvoite kuuluu ensisijaisesti vesialueen omistajalle eli osakaskunnalle. Osakaskunnat säätelevät verkkokalastusta rajoittamalla myytävien lupien määrää, verkkojen solmuväliä ja rauhoitusalueilla. Osakaskunnan päätösten tulisi olla sopusoinnussa kalastusalueen määräysten ja suositusten kanssa eivätkä ne saa olla ristiriidassa kalastusalueen suoranaisen päätöksen kanssa. Rasvanki-Virmasveden kalastusalueella on eniten tarvetta verkkojen solmuvälin säätelylle. Tietyn solmuvälin suositteleminen osakaskunnille käyttö- ja hoitosuunnitelmassa ei riitä yhtenäistämään asetettuja solmuvälejä. Tämä ilmenee selvästi osakaskuntakyselyn tuloksista. Solmuvälipäätös kohdennetaan pelkästään niihin vesistöihin, joissa hoitostrategiassa on päälajiksi otettu kuha ja/tai taimen. Sivuvesistöjen suurissa järvissä solmuvälirajoitusta ei anneta lainkaan kalastusalueen päätöksellä, tai solmuvälirajoitus asetetaan siten, että se mahdollistaa istutussiikojen kalastuksen ja siikakantojen hyödyntämisen. Mikäli vesistöön istutetaan myös kuhaa, sen pyynti sallitaan pienempänä ja kanta turvataan osittain Mato-

34 lammen luonnonravintolammikoista tehtävillä istutuksilla. Matolammen lammikon tuotantoa käytetään edelleen myös pääaltaiden kuhakantojen vahvistamiseen tuki-istutuksilla. Kalastuslain 37 antaa kalastusalueelle mahdollisuuden antaa määräajaksi määräyksiä verkkojen solmuvälistä, jos vesialueella vallitsevat erityiset olosuhteet tai tärkeät kalakannan hoitoon liittyvät näkökohdat sitä edellyttävät. Toimenpide 1. Verkkokalastuksen säätelyllä edistetään kuhan luontaista lisääntymistä vähentämällä olennaisesti kalastuksen kohdistumista yksilöihin, jotka eivät ole vielä saavuttaneet sukukypsyyttä. Samalla vähennetään pienikokoiseen taimeneen kohdistuvaa kalastuspainetta. Tavoitteen toteuttamiseksi kalastusalue päättää kieltää kalastuslain 37 nojalla solmuväliltään mm verkkojen käytön Iisvedessä, Koskivedessä, Rasvangissa, Vimasvedessä ja Kuttajärvessä 5 m syvemmällä vesialueella vuoden 2011 alusta lukien. Kalastusalueen toteuttamaan verkon solmuvälisäätelyyn on yleensä syytä kytkeä myös säätelyn syynä olevien lajien alamitan nosto. Erityisen tarpeellista se on siitä syystä, että alamitan nosto on ainoa keino säädellä viehekalastuksen, rysä-, nuotta- ja trooolipyydysten saalista siten, että kyseisten saaliskalojen yksilökoko nousee. Alamittaa päätettäessä tulee ottaa huomioon se, että verkkokalastuksessa tulee aina jonkin verran optimikokoa pienempiä saalisyksilöitä. Viehekalastus Rasvanki-Virmasveden kalastusalueen virkistyskalastuslupa-alue palvelee vetouistelijoita, joilla yleensä on pyynnissä useampia vapoja. Heille lupa-alue on tarpeellinen, joskin osakaskuntien suuri koko vähentää tarvetta jossain määrin. Toisaalta riittävän suuret lupaalueet ja joustavat lupamenettelyt ovat edellytys paikallisen kalastusmatkailun kehittämiselle. Viehekalastuksesta saatavat tulot käytetään myynti- ja markkinointikuluilla vähennettynä taimenistutuksiin. Taimenen kalastuksessa saalista saadaan yleensä pienillä vaapuilla. Pienten kuhien ja taimenten jäämistä uistimiin ei voida pyyntiteknisin keinoin kokonaan estää. Niiden määrää voidaan kuitenkin selvästi pienentää käyttämällä suurempia vaappuja. Alamittaisia kaloja voidaan suojella käyttämällä vieheessä korkeintaan yhtä väkäsetöntä koukkua, jolloin alamittaisen kalan irrottaminen on helpompaa. Kalastuslain 35 antaa kalastusalueelle mahdollisuuden määrätä, että tietyllä vesialueella nostetaan tietyn kala- tai rapulajin alamitta kalastusasetuksessa säädettyä mittaa suuremmaksi, jos se on tarpeen KL 1 :ssä säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Toimenpide 2. Alamitan säätelyllä tuetaan verkon silmäkoon nostamisella tavoiteltuja vaikutuksia säätelemällä mm. viehekalastuksella sekä nuotta-, rysä-, troolipyydyksillä saadun saaliin yksilökokoa.

35 Tavoitteen toteuttamiseksi kalastusalue päättää kalastuslain 35 nojalla nostaa Iisvedessä, Koskivedessä, Rasvangissa, Vimasvedessä ja Kuttajärvessä kalastusasetuksen 19 :ssä mainitun kuhan alamitan 37 cm:stä 45 cm:iin ja järvitaimenen alamitan 40 cm:stä 45 cm:iin. Villi taimen Rautalammin reitillä taimenella on luontaista lisääntymistä, vaikka kalastettavat kannat perustuvatkin pääosin istutuksiin. Luonnonkudusta syntyneet ja poikasvaiheen koskessa viettäneet yksilöt ovat kutevina yksilöinä geneettisesti erittäin arvokkaita. Tällaisista yksilöistä saatava mäti ja poikaset ja niistä kasvatettavat emokalaparvet takaavat osaltaan laitoksilla tuotettujen istukkaiden korkean laadun ja geneettisen monimuotoisuuden. Keski-Suomen puolella on vuodesta 2004 lukien kaikki istukaspoikaset merkitty eväleikkauksella poistamalla istukkailta rasvaevä. Jatkossa kaikki Rautalammin reitin taimenistutukset toteutetaan samanlaisilla eväleikatuilla poikasilla. Niin joki- kuin järvikalastuksen kaikille kalastajaryhmille tullaan suuntaamaan tietoiskuja, joissa kerrotaan rasvaevällisen villin taimenen arvosta ja merkityksestä taimenkannoille sekä pyydetään vapauttamaan kaikki tällaiset vahingoittumattomat yksilöt. Toimenpide 3. Kalastusalue tiedottaa jäsenilleen ja alueella kalastaville luonnonkudusta syntyneiden taimenyksilöiden tärkeästä merkityksestä taimenkannoille, niiden vapauttamisesta pyynnin yhteydessä, eväleikattujen istutustaimenten tunnistamisesta sekä tukee omalta osaltaan Keski-Suomen järvitaimentyöryhmän asiaa koskevaa tiedotusta. Elinkeinokalastajien käyttämät pyydykset ja troolipyynnin järjestäminen Muikun tehokkaan hyödyntämisen vuoksi tulee elinkeinokalastajilla olla mahdollisuus käyttää kalastuksessa troolia, nuottaa ja isorysää. Kalastusalue voi tarvittaessa rajoittaa näitä pyydyksiä KL 37 :n mukaisesti, mutta päätös on aina perusteltava. Kalastusalue asettaa seuraavat näitä pyyntimuotoja koskevat suositukset: Troolipyyntiä tulee harjoittaa niin, että taimenistukkaiden määrä saaliissa jää mahdollisimman pieneksi. Alamittaiset kalat sekä luonnonkudusta peräisin olevat taimenet voidaan vapauttaa hyväkuntoisina jatkamaan kasvuaan. Säätelytapoja ovat mm. kertavedon pituus (max. 1 h), vetoajankohta, vetosyvyys ja käytetty perän tyyppi. Trooliluvan edellytyksenä voidaan ei-osakaskalastajilta vaatia saaliskirjanpito, josta käy ilmi troolin tyyppi, tarkka vetolinja, vedon kesto, vetosyvyys ja saaliin määrä. Tämä edesauttaa myös kalavesien hoidon seurantaa. Muikun ja ahvenen elinkeinokalastusta voidaan edistää myöntämällä alueelle isorysäpyyntilupia. Sivusaaliina tulee ajoittain runsaasti hoitokalastuksessa kalastettavia lajeja (ahven särki, salakka), joten näiden pyydysten käyttö elinkeinokalastuksessa olisi suositeltavaa. Rysistä alamittaiset kalat voidaan vapauttaa helposti vahingoittumattomina. Paikat tulee valita niin, että muulle kalastukselle ja vesiliiken-

36 teelle ei synny haittaa. Rysäkalastukselta vaaditaan myös saaliskirjanpito. Rysän paikka, pyynnissä oloaika ja saalistiedot riittänevät. Vähempiarvoisen kalan tehopyynnistä elinkeinokalastusvälineillä päätetään hankekohtaisesti. Ravustus Airakselan Iso-Lauas-järvessä ja sen lähivesissä oli aikaisemmin erittäin voimakkaat jokirapukannat. Vuonna rapukannat romahtivat Iso-Lauasjärvessä ja muutamissa lähivesissä. Rapukuoleman lopullinen syy jäi varmistamatta, mutta epäilty syy oli rapurutto. Iso- Lauasjärvellä on tilastoitu toinenkin rapukuolema vuodelta. Myös sen lopullinen syy jäi varmistamatta, mutta epäilty syy oli jälleen rapurutto. (Mannonen Ari, ym. MMM, Raputautirekisteri, Raputautien esiintyminen Suomessa vuosina ). Kalataloushallinnossa on laadittu rapustrategia (MMM ), jonka tavoitteena on: rapuvesien paras mahdollinen tuotto jokirapukantojen suojelu (täplärapujen istutus vesistöalueelle on kielletty) raputautien leviämisen estäminen. Ohjeita edellä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi alueella on esitetty liitteessä Rapuvesien paras mahdollinen tuotto, 2. jokirapukantojen suojelu ja 3. raputautien leviämisen estäminen, ovat tärkeitä tavoitteita alueella. Kalastusmatkailu Rasvanki-Virmasvedellä on erittäin kattava viehelupa-alue. Kaunis Kansallisveteen kuuluva järvimaisema ja hyvät kalavedet luovat yhdessä perustan myös kalastusmatkailulle. Alueella toimii myös yksi maamme merkittävimmistä kalastusmatkailuyrityksistä ja yksi pienempi, sivutoimista kalastusmatkailutoimintaa harjoittava yritys. Kalastusmatkailun kehittämistoimenpiteet: Kalastusalueen viehekalastusalue säilytetään ja tarvittaessa sitä kehitetään. Lupa-alueelle kehitetään tarvittaessa kalastusmatkailuyrityksille räätälöity lupa. Kalastusalue parantaa entisestään tiedottamista kalastusalueesta ja kalastusluvista. Erityisesti nettitiedottamista parannetaan. Kalastusalue on mukana tarkoitukseen sopivissa kalapaikkaoppaissa. Kalastusalue on mukana tarkoitukseen sopivissa kalastusmatkailuprojekteissa. Pyydysten merkintä Kalastuslain mukaan pyydykset on varustettava selvillä merkeillä, jos ne voivat häiritä veneellä liikkumista tai muuta vesistön luvallista käyttöä. Selvänä merkkinä pidetään vähintään 1,5 m vedenpinnasta nousevaan salkoon kiinnitettyä neliönmuotoista vähintään 30 cm korkeaa ja leveää lippua. Veden pintaan lasketun tai pinnan läheisyyteen ulottuvan ankkuroidun pyydyksen uloimman pään merkkisalko ja ajoverkkojadan molempien päiden merkkisalot on kuitenkin varustettava kahdella, päällekkäisellä edellä tarkoitetulla lipulla.

37 Toisaalta yleisen kulkuväylän ulkopuolella olevan selvästi merkityn pyydyksen yli kulkeminen on kielletty. Lisäksi konevoimalla varustetulla aluksella ei saa tulla 50 metriä lähemmäksi selvällä merkillä varustettua pyydystä (KL 33 ja KA 16 ). Kalastajien tulee jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota pyydysten merkintään siten, että ne olisivat helposti muiden vesillä liikkuvien ja vetouistelijoiden havaittavissa myös yleisten kulkuväylien lähialueiden ulkopuolella. Erityisen tärkeäksi merkintä muodostuu, mikäli vesistöä ja perinteisiä verkkokalastuspaikkoja tuntemattomien ulkopuolisten kalastajien määrä lisääntyy kalastusmatkailun myötä. Kalastuksen valvonta Kalastusalueen toiminnan perusrahoitus tulee KL 91 nojalla kalastuksenhoitomaksuvaroista. Kalastusalueella on edelleen vuosittain mahdollista anoa TE-keskukselta kehittämishankkeisiin määrärahaa, jota myönnetään kalastuksenhoitomaksuvarojen edistämismäärärahaosuudesta. Lisäksi kalastuksenhoitomaksuvaroista maksetaan osakaskunnille ja muille vesialueen omistajille jokamiehen oikeudella tapahtuvasta onkimis- ja pilkkimisoikeudesta johtuvat omistajakorvaukset. Kalastusalueen asettaman valan tehneen kalastuksen valvojan tulee valvoa, että kalastusta koskevia säädöksiä ja määräyksiä noudatetaan. Tähän laillisuusvalvontaan sisältyy mm. kalastuksenhoitomaksun sekä muiden säädösten valvonta. Kalastuslain 97 mukaan kalastusalueen asettaman kalastuksenvalvojan tulee erityisesti valvoa, että rauhoituspiiriä koskevia ja muita kalastusalueen vesialueilla voimassa olevia määräyksiä noudatetaan. Kalastusalueen valvoja on velvollinen antamaan toimialueellaan valvonta-apua osakaskunnille ja muille kalaveden omistajille. Kalastusalueen valvoja toimii valvontatehtävissä virkavastuulla. Kalastuksenhoitomaksukertymä on viime vuosina alentunut merkittävästi ja tehtyjen selvitysten mukaan yli puolet kalastajista, joiden tulisi maksaa kalastuksenhoitomaksu, jättää sen maksamatta. Kalastusalueen järjestämän kalastuksen valvonnan merkitys korostuu erityisesti silloin, kun kalastusalue tekee hallintopäätöksen esimerkiksi verkkojen solmuvälistä tai jonkin kalalajin alamitan nostamisesta. Kalastusalueen tekemä hallintopäätös koskee kaikkia vesialueita omistajien rajoista riippumatta. Toisaalta kalastusalueen kalastuksen valvoja voi valvoa hallintopäätöksen noudattamista koko päätöksen voimassaoloalueella ja suorittaa laillisuusvalvontaa koko kalastusalueen alueella omistajien rajoista riippumatta. Toimenpide 4. Kalastusalue tehostaa alueellaan kalastuksen valvontaa sekä säädösten että omien päätöstensä valvonnan osalta. Tehostamistoimiin kuuluu valvonnan tarpeen selvittäminen, valvonnan suunnittelu, toteutus ja valvontatulosten raportointi. Koska valvojat toimivat virkavastuulla, kalastusalueen valvojina tulee jo valvojien oikeusturvan takia käyttää riittävän valvontakoulutuksen saaneita kalastuksenvalvojia. 5.3 KALAVESIEN HOITO Rasvanki-Virmasveden kalastusalueella käytetyin kalavesien hoitomuoto on kalanpoikasten istutus. Todennäköisesti näin tulee olemaan tulevalla suunnittelukaudellakin. Kalastus-

38 alueen vesistöt ovat varsin hyvässä kunnossa pääaltaiden sekä pääosin myös sivuvesistöjen osalta. Poikkeuksen tilanteesta tekevät pohjoisosan suuremmat järvet, joiden tilannetta heikentävät säännöstelyn vaikutukset ja/tai turvetuotannon kuormitus. Rasvanki-Virmasveden kalastusalueella on kaksi erityispiirrettä, jotka antavat alueella erittäin monipuoliset toimintamahdollisuudet kalavesien hoitotoimenpiteiden kokonaisvaltaiselle suunnittelulle: 1. Kaikki vesialueen omistajat ovat antaneet valtakirjan sekä omistajakorvausten että viehekorttipalautusten käyttämiseen kalaveden hoitotoimenpiteisiin kalastusalueen kautta. 2. Kalastusalueen hallinnassa on Matolammen luonnonravintolammikko, jonka tuotanto on käytettävissä alueen kalavesienhoitoon. Viimeisinä vuosina kalastusalue on koordinoinut istutustoimintaa kalastusalueen alueella seuraavasti: 1. Kalastusalueen kokous on tehnyt jakopäätöksen, jossa kullekin osakaskunnalle on jaettu omistajakorvaukset ja viehekorttipalautukset MMM:n ohjeen mukaisesti. 2. Matolammen luonnonravintolammikon tuotannon arvioitu rahallinen arvo on jaettu osakaskuntien kesken vesipinta-alojen suhteessa. 3. Mikäli toimintamäärärahaa on ollut käytettävissä istutuksiin, se on jaettu osakaskuntien kesken vesipinta-alojen suhteessa. 4. Kunkin osakaskunnan vesialueisiin käytettävissä oleva rahamäärä on saatu laskemalla yhteen edellä mainitut jako-osat. 5. Kalastusalueen istutukset on keskitetty pääaltaisiin ja suurempiin sivuvesistöihin. Kalastusalueen hallitus on laatinut esityksen istutussuunnitelmaksi, jossa kunkin osakaskunnan rahamäärä on jaettu järvikohtaisesti osakaskunnan omistamiin suurimpiin järviin. Kun useissa suuremmissa järvissä on useita omistajia, käytettävissä olevat rahamäärät on laskettu yhteen ja suunnitelmassa on esitetty rahamäärän käyttö istutuksiin lajeittain. 6. Kalastusalueen kokous on käsitellyt hallituksen istutussuunnitelman kokouksessaan marraskuussa, tehnyt siihen tarvittavat korjaukset osakaskuntien toiveiden mukaan ja hyväksynyt istutussuunnitelman. 7. Istutussuunnitelma on toimitettu osakaskunnille, jolloin he voivat ottaa sen huomioon pienempien järvien istutuksia suunniteltaessa ja/tai tarvittaessa kohdentaessaan omia lupatulojaan istutussuunnitelman mukaisiin järviin. Kalastusalueen kalavesien hoidon koordinoinnista on saatu parin vuoden aikana erittäin hyvät kokemukset ja sitä voidaan edelleen kehittää. Kun yhteisessä valinkauhassa on sekä poikasia että rahaa, joita voidaan vaihtaa yhteisesti sovittujen pelisääntöjen mukaan, voidaan tulevaisuudessa todennäköisesti tätä kautta rahoittaa osakaskuntien toiveiden mukaisesti istutusten sijasta myös muita kalavesien hoitohankkeita. Toimenpide 5. Kalastusalueen koordinoimaa koko kalastusaluetta koskevaa kalavesien hoitosuunnittelua jatketaan ja kehitetään edelleen yhteistyössä osakaskuntien kanssa. Kalastusalueen hoitosuunnitteluun otetaan sivuvesistöissä mukaan pääsääntöisesti vain yli 200 ha:n järvet. Kalastusalueen hallitus valmistelee vuosittain niitä koskevan järvikohtaisen istutus- ja hoitosuunnitelman, joka hyväksytään kalastusalueen kokouksessa.

39 ISTUTUKSET Tärkeimmät hoitolajit tulevalla suunnittelukaudella ovat kuha, siika, järvitaimen ja kokeilumielessä Rautalammin reitin kantaa oleva harjus. TE-keskuksen ohjeen mukaan muiden harjuskantojen käyttö on kielletty. Koska kalastusalueen suurempien järvien istutussuunnitelma hyväksytään vuosittain, järvikohtaisia hoitosuunnitelmia ei esitetä tässä suunnitelmassa. Pienempien järvien osalta osakaskunnat tekevät istutusten suunnittelun oheisten ohjeiden mukaan. Taulukko 9. Ohjeelliset istutusmäärät eri kalalajeille: Laji Ikä Istutustiheys kuha 1-kes kpl /ha siika 1-kes kpl/ha järvitaimen 0-v. 1-2 kpl/m² koskialueille järvitaimen 1-v. 2 kpl/10/m² koskialueille järvitaimen 3k-3 v. 0,5 kpl/ha järvialueille hauki esikesäinen 1 kpl/10 rantametriä harjus 1-kes kpl/ha järvialueille jokiharjus 1-kes. 3-5 kpl/10 m² koskialueille rapu 1-kes. 200 kpl erä /10 rantametriä rapu emorapu (6-9 cm) 200 kpl erinä ranta-alueille Hoitolajit ja istutusohjeet: Pienvesistöjen osalta paras istutuslaji on siika. Planktonsiialla on saatu hyviä kasvutuloksia pienvesissä ja niihin on kokeiltu myös järvisiikaa. Haukea ei kannata istuttaa, mikäli vesistössä tapahtuu luontaista lisääntymistä. Tapauskohtaisesti suuremmissa järvissä voidaan kokeilla myös kuhan tai harjuksen istutuksia. Pienimuotoisiin virtavesiin voidaan istuttaa 0-v. tai 1-v. järvitaimenta, mikäli niissä on poikasille soveltuvia elinalueita., siika ja taimen istutetaan tankkikuljetuksena kovahkolle rannalle kumisaapas syvyyteen syvänteiden tuntumaan. Istutuksia ei hajauteta pieniin eriin ja vältetään kasvillisuuspeitteisiä rantoja, joissa petokalojen (hauki, ahven) määrä on suuri. t ja siiat voidaan kuljettaa lyhytaikaisesti myös happipakkauksessa. Taimen istutetaan järviin yli 30 cm pituisina eli vähintään 3-kesäisenä. Näin vältetään petokalojen istukkaisiin kohdistamaa saalistusta sekä vähennetään vaellushalukkuutta. Pienpoikaset levitetään esimerkiksi kastelukannulla sopiville koski- ja virta-alueille, joilla on niille soveltuvaa elinympäristöä. Ravut voidaan kuljettaa laatikoissa ilman vettä ja istutetaan sopiville kovapohjaisille rantaalueille, joilla on niille luontaisia suojapaikkoja, kuten pohjapuita ja kivenkoloja. Osakaskuntakyselyn mukaan järvikohtaiset tärkeimmät saalislajit ja istutustoiveet on esitetty taulukossa 10. Taulukossa on tärkeimmät saalislajit ja toivotuimmat istutuslajit. Mikäli järvessä on useampia osakaskuntia, eniten toivotut lajit on sijoitettu taulukkoon suosituin ja yksittäisen osakaskunnan toive taulukkoon toivottu.

40 Taulukko 10. Tärkeimmät saalislajit ja toivotuimmat istutuslajit järvittäin. Järvi p-ala Tärkeimmät saalislajit Istutustoiveet suosituin toivottu Rasvanki 2745 ahven, kuha, muikku, taimen kuha, taimen Virmas 6230 ahven, hauki, kuha, muikku kuha, taimen siika Iisvesi 800 ahven, hauki, lahna, made, siika (murokas) kuha,siika taimen Kuttajärvi 1002 ahven, hauki, kuha kuha, taimen Ahveninen 852 ahven, hauki, lahna,siika, taimen siika, taimen Haukijärvi 156 ahven, hauki, made,siika, säyne siika Hirvijärvi 1665 ahven, hauki siika harjus, säyne Iso-Lauas 603 ahven, hauki, harjus, siika, made harjus, siika kuha, rapu Iso-Salinjärvi 132 ahven, hauki, siika siika Iso-Tallus 2220 ahven, hauki, lahna, made, säyne, taimen siika Kakkinen 200 ahven, hauki, siika siika Kalliovesi 898 ahven, hauki, lahna, siika, taimen siika taimen Kangas-Petäinen 95 siika Kivijärvi 200 kuha siika Korosjärvi 121 ahven, hauki, kuha, made, muikku, lahna,siika, säyne, taimen kuha, taimen Koskivesi 520 ahven, hauki, kuha, made, muikku, lahna,siika, säyne, taimen Liesjärvi 362 ahven, hauki, lahna, made, siika, säyne siika, taimen Murtonen 118 ahven, hauki siika Naarajärvi 282 ahven, hauki, lahna, säyne siika kuha Petäinen 195 järviharjus, siika siika, harjus Pieni Tallus 364 ahven, hauki, kuha siika, kuha, rapu Saarinen (Ta, K-U) 150 hauki, kuha kuha, rapu Saitta 874 siika Viita-Lauas 102 ahven, hauki, made, siika siika Toimenpide 6. Kalastusalueelle luodaan istutusstrategia, jonka mukaan pääistutuslajit ovat seuraavat: 1. Iisvesi, Koskivesi, Kuttajärvi, Korosjärvi, Rasvanki ja Virmasvesi: kuha, järvitaimen 2. Muut vesialueet: plankton- tai järvisiika ja satunnaisesti kokeiltuna kuha ja harjus 3. Pienimuotoiset virtavedet: 0+ tai 1-v taimen 4. Kaikissa vähintään 1-v järvitaimenistutuksissa käytetään eväleikattuja istukkaita 5. Osakaskuntien harkinnan mukaan: rapu 5.5 KALAVESIEN KUNNOSTUKSET Kalavesien kunnostushankkeista Rasvanki-Virmasveden alueella selvästi tärkein on alueen pohjoisosan suurempien järvien tilan ja kunnostusmahdollisuuksien selvittäminen ja siitä muodostetaan oma erillinen projekti seuraavalle suunnittelukaudelle. Toimenpide 7. Kalastusalueen pohjoisosan suurempien järvien (Ahveninen, Hirvijärvi, Kallio-vesi, Tallusjärvet) tilan ja kunnostusmahdollisuuksien selvittämiseksi muodostetaan seuraavalle suunnittelukaudelle projekti, jossa tilanne kartoitetaan ja alue pyritään saamaan yhteistyössä alueen kuntien ja osakaskuntien kanssa Ympäristökeskuksen kunnostusohjelman piiriin. Muut kalavesien kunnostukset Muut kalastusalueen vesialueet ovat tällä hetkellä pääasiassa niin hyvässä kunnossa, että rehevöityminen ei ole ongelma. Kalastusalueella on kuitenkin paikoitellen rehevöityneitä lahtivesiä, joissa on tavattu runsaasti särkikaloja.

41 Virtavedet ovat pienimuotoisia, padottuja tai perattu uiton käyttöön. Virtavesien kunnostaminen uiton jäljeltä on tehty pääosin loppuun. Matilanjoen kunnostuksesta on valmis kunnostussuunnitelma, mutta sen toteutus on tällä hetkellä keskeytynyt. Kunnostustoimet ovat yleensä kalliita. Kalataloudellisiin kunnostuksiin rahoitusta voidaan hakea mm. TEkeskuksesta, muihin vesistöjen kunnostushankkeisiin ympäristökeskuksesta ja kunnista. Pienemmät hankkeet kuten pienimuotoiset virtavesien kiveämiset ja kutupaikkojen sorastukset tai veneestä tapahtuva ruohikon niitto voidaan toteuttaa kalastusalueen tai osakaskuntien toimesta. Kunnostushankkeisiin siirretään tarvittaessa istutusvaroja, jolloin istutuksia vähennetään tai niistä luovutaan väliaikaisesti. Suuria hankkeita ovat viime vuosina toteuttaneet ympäristökeskukset ja TE-keskukset ja pieniä hankkeita kalastusalue, osakaskaskunnat ja hoitoyhdistykset. Virtavesien kala- ja rapukantojen elvytys Käytännön toimet: Kalataloudelliset kunnostukset o Kalaston rakenne ja tila tutkitaan sähkökalastuksin ennen ja jälkeen kunnostuksen. o Kosken kunnostustyö tapahtuu koneellisesti. Perattuihin uomiin asetellaan kivet takaisin mahdollisimman luonnonmukaisesti. Pienimuotoisissa kunnostuksissa riittää käsin tehtävä kiveys ja soraikkojen muodostus. Kalaston muodostaminen aloitetaan mäti- tai pienpoikasistutuksilla. Säädellään kalastusta kestävän käytön periaatteella. Toimenpide 8. Selvitetään yhteistyössä TE-keskuksen ja osakaskuntien kanssa inventointiohjelman pienimuotoisten virtavesien realistiset poikastuotantomahdollisuudet kunnostuksen avulla sekä kartoitetaan samalla niiden soveltuminen rapu- tai harjusistutuksiin. Rehevöityneiden järvien kunnostus 1. Järvi kaipaa kunnostusta, kun leväkukintoa on haitallisen runsaasti. 2. Koekalastuksin selvitetään lajisuhteet ja arvioidaan kunnostustoimen tarve sekä kohdentaminen. 3. Tehdään kunnostustoimet, jotka vievät usein vuosia ja järjestetään seuranta. Käytännön toimet: Pienennetään ulkoista kuormitusta vähentämällä kuormittavaa toimintaa ja huuhtoumista (jätevesien käsittely ja suojavyöhykkeet, oikeat viljelytavat) sekä pysäyttämällä ravinteet ennen järveä (ojien ja uomien kunnostukset, laskeutusaltaat ja kosteikot). Ulkoisen kuormituksen vähentäminen on aina ensimmäinen kunnostuskeino ja esimerkiksi hoitokalastukseen ei kannata ryhtyä ennen kuin on vähennetty tehokkaasti kuormitusta järven valuma-alueella. Järvien kunnostaminen on pitkäaikaista työtä, joka vaatii useiden osapuolien yhteistyötä ja sitoutumista. Kunnostuskohteeksi otettavalle järvelle laaditaan toimenpide-

42 ohjelma, jossa esitetään vuosittain tehtävät toimenpiteet, niiden toteuttajat ja kustannukset sekä järven tilan seuranta. Pienennetään sisäistä kuormitusta sitomalla ravinteita pohjaan (hapetus, sedimentin peittäminen), poistamalla niitä järvestä (hoitokalastus, vesikasvien poisto, ruoppaukset) ja kunnostamalla järven ravintoketjua (hoitokalastus). Laajempi sedimentin poisto ruoppaamalla, vedenpinnan nosto ja virtauksen muuttaminen vaativat ympäristölupaviraston luvan. Osakaskunnan suostumus on aina kysyttävä ennen hankkeen aloittamista. Pienet kunnostukset voidaan tehdä osakaskunnan suostumuksella. Kasvillisuuden poistoa ei tarvitse tehdä avohakkuuperiaatteella, vaan kasvillisuuden joukkoon tehdään muutaman metrin levyisiä käytäviä veden virtausolojen parantamiseksi. Tulee muistaa, että kasvillisuusmassat tulee siirtää koneellisesti kuivalle maalle. Hoitokalastus on yksi tapa rehevöityneiden usein särkikalavaltaisten järvien kunnostamiseksi. Niitä on tehty Suomessa paljon. Tulokset eivät ole muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta olleet kovin rohkaisevia. Onnistuneella hoitokalastuksella voidaan vähentää järven sisäistä kuormitusta. Se voi särkikalojen vähennyttyä johtaa veden laadun paranemiseen. Hoitokalastuksen lisäksi suositellaan petokalaistutuksia samanaikaisesti hoitokalastuksen kanssa ja oikein mitoitettuja siikaistutuksia onnistuneen hoitokalastuksen jälkeen. o Hoitokalastus vaatii usein asianosaisten useamman vuoden sitoutumisen lisäksi ammattikalastajien saamista mukaan hoitokalastukseen. Siten on mahdollista kalastaa riittävän tehokkaasti. Ensimmäisen tehokkaan kalastusvuoden jälkeen särki pyrkii tehostamaan lisääntymistään kannan pienennyttyä. Tästä syystä hoitokalastuksen on oltava pitkäkestoista. Ongelmaksi tulee, kuinka vähäarvoisen kalan kalastus saadaan tehokkaaksi ja kuinka saalis markkinoidaan. o Jos päätetään ryhtyä hoitokalastukseen, laaditaan hoitokalastussuunnitelma. Saalistavoitteeksi tulee asettaa kg särkikaloja/ha/v. o Särkikalojen osalta pyynti voidaan toteuttaa isorysillä, tiheällä nuotalla ja katiskoilla. Parhaaksi tavaksi vähentää särkikalamassoja on osoittautunut syksyllä särkikalojen parveutumisaikaan syvänteistä tapahtuva nuottakalastus. Isorysillä tehtävä hoitokalastus on tehokkainta alkukesällä. o Ahvenkantoja voidaan pienentää hyvinkin nopeasti voimakkaalla katiskapyynnillä (suuri määrä tiheitä katiskoita). Samalla ahventen keskikoko kasvaa (Kilpinen 2002). 5.6 METSÄSTYS VESIALUEELLA Rasvanki-Virmasvedellä on runsaasti pienvesiä; erämaajärviä, suolampia ja reittijärvissä rehevöityneitä lahtivesiä ja suuria ulappavesiä, joista eri vesilinnut ja muut vesialueella viihtyvät eläimet löytävät elinympäristön. Osakaskuntien antamien tietojen mukaan metsästyslupia oli myyty lupatulojen mukaan arvioiden vuonna vain muutamia kymmeniä. Se ei anna todellista kuvaa vesialueella liikkuvien metsästäjien määrästä, koska osak-

43 kaiden metsästys on usein maksutonta tai sisältyy lunastettuun kalastuslupaan tai metsästysseuran jäsenyyteen. Riistanhoidosta ja metsästyksestä vesialueella päätetään osakaskunnan kokouksessa. Usein osakaskunnan osakkaat käyttävät itse metsästysoikeuttaan. Jotkut osakaskunnat myyvät lupia myös ulkopuolisille metsästäjille. Joskus kokous on päättänyt vuokrata vesialueen metsästysseuralle, joka järjestää metsästyksen ja riistan hoidon vesialueella. Tämä on hyvin luontevaa, koska paikallisista metsästysseuran jäsenistä monet ovat myös osakaskunnan osakkaita. Tällöin pitää kuitenkin muistaa, että seuran velvollisuuksiin kuuluu myydä sorsastusluvat sellaisille osakaskunnan osakkaille, jotka eivät ole tai mahdollisesti pääse metsästysseuran jäseneksi. Metsästyslupatuloja on perusteltua käyttää tarvittaessa riistanhoitoon. Osakaskuntien kokouksissa päätettäviä asioita koskien metsästystä ja riistanhoitoa yhteisellä vesialueella (Metsästäjän opas ): Lupien myynti ja luvanmyyntipaikat Vieraslupien myynti ja vieraille varattujen alueiden rajaaminen Rauhoitusalueet ja -päivät Vesiriistan hoitosuunnitelman tulisi kuulua kokouksissa käsiteltäviin asioihin. Useamman vuoden suunnitelma voi sisältää seuraavia asioista: o Tukiruokinnan järjestäminen o Vesielinympäristöjen kunnostushanke ja toteuttamistapa sekä tähän liittyvä mahdollinen rahoitus (EU) o Pöntötystarve ja pönttöjen huolto o Metsästys- ja riistanhoitoyhteistyö lähialueen osakaskuntien ja metsästysseurojen kesken 5.7 KALASTUSALUEEN TOIMINNAN KEHITTÄMINEN Kalastusalueen toiminnan kehittämiseksi löytyy seuraavia osa-alueita: 1. Hallinto ja lakisääteiset tehtävät o Käyttö- ja hoitosuunnitelman toteuttaminen, seuranta ja päivitys o Omistajakorvausten ja viehekorttivarojen jako o Kalavesien hoidon koordinaatio o Kalastuksen säätely o Kalatalousedun valvonta pitäisi nähdä yhdistävänä tekijänä. Kalastusalue voi muistuttaa osakaskuntia meneillään olevista hankkeista (mm. ympäristölupaasiat, kaavoitus) ja tarvittaessa auttaa vastineiden laatimisessa 2. Kalastusalueen palvelut o Lupa-alueiden järjestäminen ja luvista tiedottaminen o Valvonnan järjestäminen

44 Koulutus ja tiedottaminen o Kalastusalueella on vakiintunut koulutusjärjestelmä, jota tulee jatkaa. - Kalastusalue kouluttaa osakaskuntia vuosittain yhdessä Pohjois-Savon kalatalouskeskuksen kanssa - TE-keskuksen kalatalousyksikkö järjestää Pohjois-Savon kalastusalueiden toimihenkilöille koulutusta vuosittain yleensä lokakuussa ennen vuosikokouksia - Vuosikokouksien yhteydessä marraskuussa on ollut koulutusta Pohjois- Savon kalatalouskeskuksen ja TE-keskuksen toimesta - Kalatalouden Keskusliitto järjestää kalastusalueille valtakunnalliset kalastusaluepäivät. Kalastusalueen hallitus voi tehdä opintoretkiä - Kalastuksen valvojille järjestetään tarvittaessa koulutusta ja yhteispalaveri - Nuorisoa ja vähän vanhempiakin pyritään saamaan kalastusharrastuksen pariin o Nettipalvelut ja julkaisut o Lehdistö ja muu media o Tiedotteet 1-5 kpl/vuosi jäsenille 4. Toiminnan rahoittaminen o Kalastuksenhoitomaksuvaroista tulevan rahoituksen tasaaminen, joka mahdollistaa edelleen pitkäjännitteisen taloussuunnittelun o Hankerahoitus, mm. EU:n ohjelmarahoitus o Sponsorit /avustukset o Tarvittaessa Matolammen luonnonravintolammikon tuotannon osittainen myynti 5. Yhteistyöverkostot o Alueen muiden toimijoiden aktivoiminen ja sitouttaminen yhteistoimintaan - RKTL, Tervon toimintayksikkö - Kalatietokeskus - Kalastusmatkailuyritykset o Yhteishankkeet, mm. toimintaryhmät o Kalataloudellisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan jatkaminen

45 KEHITTÄMISHANKKEET Hanke 1. Tavoite: Kalastusalueen pohjoisosan suurempien järvien (Ahveninen, Hirvijärvi, Kalliovesi, Tallusjärvet) kunnostus nykyisten haittojen poistamiseksi ja kalataloudellisen sekä virkistyskäyttöarvon kohottamiseksi. Hanketta varten muodostetaan oma projekti Nykytilanne ja kunnostusmahdollisuuden kartoitetaan Alueen kunnat ja osakaskunnat sitoutetaan kunnostussuunnitelman toteutukseen Hanke pyritään saamaan Pohjois-Savon ympäristökeskuksen kunnostushankkeeksi Hanke 2. Tavoite: Kalastusalue järjestää alueellaan kalastuksen viranomaisvalvonnan, jossa kiinnitetään erityishuomio kalastusalueen omien päätösten, kalastusalueen myymän viehekalastusluvan sekä säädösten (mm. kalastuksenhoitomaksun maksaminen) valvontaan. Valvontatarpeen kartoitus Valvonnan suunnittelu Valvonnan toteutus ja valvojien työnohjaus Valvontatulosten raportointi valvonnan jatkosuunnittelua varten Valvojien koulutus ja valvojien varustaminen tarvittavilla työkaluilla Hanke 3. Tavoite: Alueen pienimuotoisten virtavesien soveltuvuuden realistinen arviointi taimenen poikastuotantoalueeksi sekä samalla rapu- ja/tai harjusistutusten mahdollisuuksien kartoittaminen Kunnostuskohteet kartoitetaan inventointiohjelman pohjalta, samalla kartoitetaan rapu ja/tai harjusistutuksiin soveltuvat kohteet Määritellään ja priorisoidaan kunnostettavat kohteet. Kunnostus talkootyönä, tarvittaessa konetyönä. Tarvittaessa rahoitusta TE-keskuksesta. Kotiutusistutusten aloittaminen.

46 KIRJALLISUUS Aaltonen Raija 1987: Rasvanki-Virmasveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma I. Keskinen, T. : n kasvunopeus ja sukukypsyys Etelä-Kallavedellä. Kilpinen, K. 2002: Kalaveden hoito, opas kalastuskunnille ja kalastusalueille. - Kalatalouden Keskusliitto No 146. Käkelä, I. 2001: Pienimuotoisten virtavesien kalataloudellinen inventointi, Rasvanki- Virmasveden kalastusalue - Pohjois-Savon Te-keskus. Mannonen, A ym. : Raputautien esiintyminen Suomessa vuosina Metsästäjäin keskusjärjestö : Metsästäjän opas. 18.painos. Riistan- ja kalantutkimus : Kuinka Suomi kalastaa: Kalastusrasitus kalastusalueilla. Kala- ja riistaraportteja nro 390. Salminen, M. ja Böhling, P. 2002: Kalavedet kuntoon. Riistan- ja kalantutkimus. Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys. : Rasvanki-Virmasveden kalastusalueen käyttöja hoito-suunnitelma II. TE-keskusten työryhmä : Kalataloushallinnon rapustrategia, Kala- ja riistahallinnon julkaisuja nro 47. T:mi Raimo Pakarisen Luontotieto : Tervon kunta, ympäristöohjelma. => Pohjois-Savo = Pohjois-Savon retkikartasto 7. LIITTEET Liite 1. Eräiden järvien vedenlaatutietoja osakaskuntakyselyn ja Pohjois-Savon ympäristökeskuksen tietojen mukaan Liite 2. Ohje osakaskunnille ravustuksen järjestämiseksi Liite 3. Inventoinnin perusteella taimenen poikastuotantoalueiksi kunnostettavia kohteita ja sopivia hoitokohteita Liite 4. Järvikohtaiset istutukset Rasvanki-Virmasveden kalastusalueelle vv. - Liite 5. Osakaskuntien ja yksityisvesien pinta-alat ja yhteystiedot Liite 6. Kartta Rasvanki-Virmasveden kalastusalueesta

47 Eräiden järvien vedenlaatutietoja osakaskuntakyselyn ja Pohjois-Savon ympäristökeskuksen tietojen mukaan Vedenlaadun muutokset kalavetenä v. jälkeen osakaskuntatiedustelun mukan Liite 1 Nro Osakaskunta Huonontunut huomattavasti Huonontunut Pysynyt ennallan Parantunut 6 Juurikkaniemen ok Rasvanki 16 Kolehmalan ok Vesistöjä ei nimetty Rasvanki, Virmas, 15 Käpysalon ok Iiisvesi 9 Karttulan ok Vimas, Tallusjärvet 1 Talluskylän ok Tallusjärvi, Vääränlampi Muut järvet Liesjärvi Parantumut huomat-tavasti Miten kehitys näkyy 9 Karttulan ok 1) Hirvijärvi Ahveninen 1)väri tummunut, pohjassa humusta 4 Knuutilan ok Kalliovesi, Ahveninen verkot pysyvät puhtaampina 3 Koivu-Utrialahden ok Kalliovesi 19 Airakselan ok Viitalaukaa-Taivalmaan ok 12 Hakulilan ok 2 Kruununpuiston ok Naarajärvi, Murtonen Suuri- Paloinen Pohjois-Savon ympäristökeskuksen tietoja vuosilta Ymp.keskus Ymp.keskus Rasvanki, pohj.osa pienet lammet ja järvet Iso- ja Viitalauas Korosj., Raja- Honkanen, Haukij. Iso-Lauas, Petäinen Tallusjärvi tullut lisää humusta, useana vuonna viherlevää, joka tahrii pyydykset (Naarajärvi, Murtonen, Suuri-Paloinen) kaikissa heikentynyt, hyvä, levämäärä levämäärä laskenut, noussut näkösyvyys parantunut, ei enää verkkojen limottumishaittoja Ymp.keskus Hirvijärvi hyvä, ei enää verkkojen limottumishaittoja Ymp.keskus Klrofylli a Kok.P ph Väri O2 kyll-% talvi Iso Lauas Erinomainen Iso-Salinjärvi Hyvä Kivijärvi Tyydyttvä Korosjärvi Välttävä Kuttajärvi Huono Liesjärvi Murtonen Naarajärvi Petäinen Pirttijärvi Saittajärvi Tallusjärvi Viita-Lauas

48 LIITE 2. Ohje osakaskunnille ravustuksen järjestämiseksi Kalataloushallinnossa on laadittu rapustrategia (MMM ), jonka tavoitteena on: 1. rapuvesien paras mahdollinen tuotto, 2. jokirapukantojen suojelu, 3. raputautien leviämisen estäminen ja 4. täpläravun hallittu kotiuttaminen. Seuraavana on ohjeita edellä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi alueella: Siirtoistutukseen kuten myös uuden lajin istuttamiseen on aina oltava TE-keskuksen lupa (KL 121 ). Täpläravun istuttaminen Rasvanki-Virmasveden kalastusalueelle ei ole kalataloushallinnon rapustrategian mukaan mahdollista. Täpläravun välityksellä saattaa rapurutto tarttua myös jokirapuun, jolle se yleensä aiheuttaa kuoleman. Istutukseen saa käyttää ainoastaan jokirapuja, jotka ovat terveitä. Istutukseen tarkoitetuista ravuista tulee lähettää tarpeellinen määrä tutkittavaksi lähimpään EVIRAN laboratorioon. Tutkimustulosten tulee olla selvillä ennen istutusta. Tämä koskee myös vesistöissä varastoitavia rapuja. Täpläravun viljely alueella on selvä riski. Havaintojen mukaan ravunviljelylaitoksilta pääsee karkaamaan rapuja alapuoliseen vesistöön ja on olemassa vaara, että sinne syntyy kanta. Rapuja ja ravustus- tai kalastusvälineitä ei saa siirtää raputautialueelta. Ravustukseen sopivien pyydykset tai pyyntilaitteet tulee desinfioida ennen käyttöönottoa. Osakaskunnan tulee valvoa, että desinfiointi on hoidettu asianmukaisesti tai järjestää desinfiointipiste. Seuraavassa muutamia rapupyydysten desinfiointiohjeita: o Keittäminen vähintään 5 min. mikäli pyydykset kestävät keittämistä. o Kuivaaminen saunassa + 80 o C lämmössä, isot välineet vähintään 5 tuntia, pienet välineet vähintään 1 tunti. o Kuivaaminen läpikuivaksi auringossa tai kuivassa ja ilmavassa paikassa vähintään viikon ajan. o Pakastaminen vähintään - 20 o C. Merrat pakastetaan vuorokaudeksi, mieluiten kahdeksi niin, että ovat läpijäätyneet. Merroissa ei saa olla rapuja tai ravun osia. Yksinkertaisinta on säilyttää pyydykset talven yli ulkotilassa. o Väkiviinakäsittely eli liottaminen vähintään 30 minuuttia väkiviinaliuoksessa (esim. Sinol, Lasol ja muut vastaavat), jossa 3 osaa väkiviinaa ja yksi osa vettä (25 %). o Formaliinikäsittely eli liottaminen vähintään 30 minuuttia 4 %:n formaliiniliuoksessa. Muista, että formaliini on ongelmajäte!! o Mertojen likaisuus heikentää puhdistusmenetelmien tehoa. Kahden puhdistusmenetelmän käyttö antaa varman tuloksen. Rapurutto voi levitä myös syöttikalojen mukana. Käytä vai samasta vesistöstä pyydettyjä syöttejä tai käytä pakastettuja syöttejä. Kontrolloimaton ravustus on riski. Osakaskuntien tulee määrittää ravustukseen myytävien pyydysyksikköjen määrä. Ravustuksen tulisi tuottaa osakaskunnalle niin paljon tuloja, että voidaan järjestää riittävä valvonta ja rapukannan hoito.

49 Liite 3. Inventoinnin perusteella taimenen poikastuotantoalueiksi kunnostettavia kohteita ja sopivia hoitokohteita (Lähde: Pienimuotoisten virtavesien kalataloudellinen inventointi, Pohjois-Savon TE-keskus 2001, josta löytyvät kaikki inventoidut kohteet, tarkemmat tiedot kustakin kohteesta ja kartat kohteiden sijainnista.) Kunnostusta vaativia kohteita: 1. Myllyjoki; Myllyjoessa on vielä kunnostustarvetta tehdystä kiveämisestä huolimatta varsinkin yläosalla. Joessa on monimuotoista virtausta taimenen kaikille poikasvuosille ja vesimäärä on riittävä. Viitteet taimenen luontaisesta lisääntymisestä tekevät kohteesta tärkeän. 2. Inganjoki: Joen parhaat tuotantoalueet taimenen kannalta löytyvät alimmasta koskesta. Joen vesimäärä inventointihetkellä riitti parille ensimmäiselle poikasvuodelle, joskin vesi oli joessa ennätyksellisen alhaalla. 3. Ittalanjoki; Kaikki kosket on voimakkaasti perattu. Joen kirkasvetisyys, pitkä putousalue sekä hyvät järviyhteydet tekevät siitä alueen tärkeimpiin kuuluvan hoito- ja kunnostuskohteen. Kunnostuksella on mahdollista luoda edellytyksiä pienimuotoiselle vapakalastukselle. Joen koko tarjoaa edellytykset taimenen kaikille kasvuvaiheille erityisesti kunnostuksen jälkeen. 4. Hoikanjoki; Joessa on kaksi noin 150 m:n pituista koskialuetta, jotka ovat molemmat voimakkaasti perattuja. Joessa on ravustettava rapukanta. Joen vesimäärä riittää kaikille poikasvuosille ja poikashabitaatteja voidaan lisätä kiveämällä varsinkin ylemmän kosken kohdalla. Sijainniltaan ja kooltaan joki on käsikunnostuskohde. 5. Matilanjoki; Joen pääuomassa on kaksi koskialuetta. Alempi koski (250 m) on varsinkin yläosaltaan voimakkaasti perattu. Ylempi koski (Heinäkoski, 180 m) on erittäin voimakkaasti perattu. Matilanjoki latvajokineen muodostaa alueen tärkeimpiin kuuluvan kunnostus- ja hoitokohteen. Joen kunnostustarve on erittäin suuri ja se on syytä tehdä koneellisesti. Joki soveltuu kooltaan myös vapakalastuskohteeksi. 6. Nimetön , 66/18; Joessa kaksi koskialuetta, kookkaampi kivimateriaali on lähes kokonaan nostettu uomasta. Puron vesimäärä riittää parille ensimmäiselle poikasvuodelle, mutta kalastonhoitomahdollisuudet ilman kunnostustoimenpiteitä ovat vähäiset. Puro soveltuu käsikunnostuskohteeksi. Veden laatu saattaa tuottaa myös ongelmia. 7. Saittajoki; Joen ylemmän koskialueen yläosa on kunnostettu noin 30 m:n matkalta, maantien alapuolinen osuus on kunnostamatta. Voimakas haukikanta saattaa heikentää poikastuotantoa. Joen vesimäärä riittää taimenen kaikille poikasvuosille ja sen koko on riittävä pienimuotoista vapakalastusta ajatellen. Joen kunnostustyöt tulisi ulottaa myös alemmalle koskiosuudelle. 8. Alajoki; Joen loiva putousalue jakaantuu lähes puolen kilometrin matkalle, koko koskialue on perattu. Kunnostustarve on suuri, vaikka joessa on nykyiselläänkin olemassa puitteet taimenen elinympäristöksi. Vesi on kirkasta ja sitä on riittävästi kaikille poikasvuosille. 9. Murtosjoki; Joki on voimakkaan ojituksen johdosta tummavetinen. Koskialue joen loppuosalla on hieman perattu; lähinnä lohkareita nostettu uomasta. Joen vesimäärä riittää kaikille poikasvuosille. Joki on käsikunnostuskohde virta-alueen lyhyyden takia. 10. Salinjoki; Joen varsinainen koskialue sijaitsee joen keskivaiheilla. Perkauksesta huolimatta koskessa on hyvä suoja. Kunnostustoimenpiteet ovat lähinnä kynnystämistä ja kutusoran lisäystä ja ne voidaan tehdä käsityönäkin. 11. Pulkinjoki; Virta-alue alkaa heti joen yläosalla, joka on rännimäinen ja voimakkaasti perattu. Perkauksen jälkeen uoman kivimateriaali on alta päänkokoista, vesi on kohtalaisen kirkasta. Koskialue on suurelta osin vuolas ja poikasalueet sijaitsevat lähinnä kosken alaosalla. Joen kunnostustarve on suuri ja se on kooltaan koneellisen kunnostuksen alarajoissa. Joki on nykytilassaankin välttävä taimenenhoitokohde.

50 Kunnostettuja kohteita: 1. Saarisenjoki; Koskialue on voimakkaasti perattu, joen kunnostustarve suuri. Vaatinee konekunnostuksen. Joessa on esteettömät järviyhteydet ja vesimäärä riittää kaikille poikasvuosille. Joki voi toimia myös pienimuotoisena vapakalastuskohteena. Saarisenjokea on kuunostettu koneellisesti kalastusalueen toimesta. Vastakuoriutuneiden tai yksivuotiaiden järvitaimenten istutusta on tarpeen jatkaa. 2. Kakkisenjoki; Koski on voimakkaasti perattu ja joen kunnostustarve on suuri. Sijaintinsa vuoksi kiveäminen on syytä suorittaa käsityönä. Joen vesimäärä riittää kaikille poikasvuosille. Yhdessä Saarisenjoen kanssa se muodostaa alueen tärkeimpiin kuuluvan hoitokohteen. Kakkisenjokea on kuunostettu käsityönä kalastusalueen toimesta. Vastakuoriutuneiden tai yksivuotiaiden järvitaimenten istutusta on tarpeen jatkaa. 3. Kaijanjoki; Potentiaalisia poikastuotantoalueita on luotavissa lähinnä kahteen ylempään koskialueeseen. Vesimäärä joessa riittää kaikille poikasvuosille. Joen koko antaa puitteet pienimuotoiselle vapakalastukselle, edellyttää kuitenkin konekunnostusta. Taimenen hoitomahdollisuudet ovat kunnostuksen avulla huomattavasti parannettavissa. Kaijanjokea on kuunostettu koneellisesti kalastusalueen toimesta. Vastakuoriutuneiden tai yksivuotiaiden järvitaimenten istutusta on tarpeen jatkaa. 4. Lukkaropuro; Inventoinnin mukaan puro oli koko matkalta voimakkaasti perattu. Lukkaropurossa voidaan lisätä melko helposti kynnystämisellä ja uoman leventämisellä habitaatteja taimenelle. Kiveäminen on kohteen pienimuotoisuuden takia syytä suorittaa käsityönä. Purossa on pitkiä yhtenäisiä virta-alueita ja vesimäärä riittää taimenen kaikille poikasvuosille. Lukkaropuroa on kuunostettu käsityönä kalastusalueen toimesta vuosina -99. Vastakuoriutuneiden tai yksivuotiaiden järvitaimenten istutusta on tarpeen jatkaa. 5. Korosjoki; Joessa on pitkä yhtenäinen, perattu virta-alue, joka on perattu uittoa varten. Uoma on tasapohjainen ja isot kivet on nostettu rannalle. Kosken alaosalla on sorapohjaisia alueita, jotka voivat toimia kutuympäristönä. Inventointihetkellä vesimäärä oli poikkeuksellisen alhaalla, mutta sitä oli vielä riittävästi perille ensimmäiselle poikasvuodelle. Joki on tärkeä kunnostuskohde järviyhteyksiensä ja pitkän virtausalueensa vuoksi. Kalastonhoitoa ajatellen sen saavutettavuus on myös hyvä. Korosjokea on kuunostettu käsityönä kalastusalueen toimesta. Vastakuoriutuneiden tai yksivuotiaiden järvitaimenten istutusta on tarpeen jatkaa. Ilman kunnostusta tuotantoalueiksi soveltuvia kohteita: 1. Liikkasenjoki; Joen putousalue on heti tien yläpuolella, koskea on hieman perattu, vesi on kohtalaisen kirkasta. Joen kunnostustarve on hyvin vähäinen ja se voi toimia nykyiselläänkin taimenen elinympäristönä. Joen merkitystä vähentää virta-alueen lyhyys. Vesimäärä riittää kaikille poikasvuosille. Joen saavutettavuus istutuksia ajatellen on hyvä. 2. Murtosjoki; Joen putousalue jakaantuu kahteen osaan, joista ylin koskialue on noin 50 m:n matkalla perattu ja paikoin lohkareinen. Vesi on varsinkin joen yläosalla kirkasta. Joella on merkitystä lähes täydellisen perkaamattomuutensa ja pitkien putousalueidensa vuoksi. Kunnostustarvetta ei ole ja saavutettavuus on hyvä. 3. Haukijoki; Joki on koskipaikoistaan jyrkkä, koskialueet on perattu, mutta lohkaretyyppistä kiveä on jätetty uomaan. Vesi riittää kaikille poikasvuosille. Kunnostustarve on vähäinen, sillä perkaus ei ole ollut kovin voimakasta. Joki soveltuu nykyiselläänkin mäti- tai vk-poikaskohteeksi saavutettavuutensa ja monipuolisten virtausolosuhteidensa ansiosta. 4. Tuppi-Valkeisenpuro; Puro on perkaamaton, ojitus on tuonut hidasvirtaisimmille alueille hiekkaa. Parhaat poikastuotantoalueet sijaitsevat yläosalla. Vesi on ojituksesta huolimatta kirkasta. Veden riittävyys saattaa kuivina kesinä olla ongelma, mutta sitä on kuitenkin riittävästi ainakin ensimmäiselle poikasvuodelle. Kunnostustarvetta ei juuri ole. Puro voisi nykyiselläänkin toimia hyvien järviyhteyksiensä ansiosta taimenen hoitokohteena.

51 51 Kalastusalue Kalataloushallinnon istutusrekisteri Tulostuspäivä Liite 4 Rasvanki-Virmasvesi Istutukset Istutuksia yhteensä: Ikä: mvl = istutettu mätiä, vastalypsetty = yksikesäinen nuo = istutettu ei sukukypsiä kaloja, mspa =istutettu mätiä, 1v = yksivuotias ikää ei tunneta tarkasti silmäpisteaste 2k = kaksikesäinen aik = istutettu sukukypsiä kaloja, vk = vastakuoriutunut poikanen 2v = kaksivuotias ikää ei tunneta tarkasti ek = esikesäinen jne... Istutusvesi Ahveninen Järvitaimen 2v Planktonsiika 3000 Rapu aik 500 Planktonsiika Järvitaimen 3k 257 Planktonsiika 3000 Järvitaimen 3v 625 Järvitaimen 3k Järvitaimen 2v Planktonsiika Järvitaimen 2v Muikku vk Planktonsiika Järvitaimen 2v 300 Muikku vk Planktonsiika 1900 Järvitaimen 3v 121 Planktonsiika 6680 Istutusvesi, Ahvenlampi Kirjolohi 2v Kirjolohi 2v 136 Istutusvesi, Akkalampi Järvisiika 300 Istutusvesi. Alajoki Harjus vk Istutusvesi. Haringankoski Järvitaimen mspa Istutusvesi. Haukijärvi Planktonsiika Planktonsiika 4000 Järvisiika 4700 Istutusvesi, Hepolampi Planktonsiika 300 Istutusvesi, Hirvijärvi Järvitaimen 2v Planktonsiika 3000 Rapu aik 500 Säyne 200

52 Planktonsiika Planktonsiika 5000 Järvitaimen 3v Planktonsiika Järvitaimen v 450 Planktonsiika Järvitaimen 2v Järvitaimen 2v 465 Järvitaimen 2v 300 Planktonsiika 5880 Järvisiika 8350 Planktonsiika 1915 Istutusvesi, Hirvonjärvi Lahna aik Lahna aik 80 Istutusvesi. Hoikkajärvi Hauki ek Istutusvesi, Iisvesi Järvisiika Istutusvesi, Inganlampi Kirjolohi 2k 289 Kirjolohi 3k 91 Istutusvesi, Iso Purtolampi Hauki ek 500 Istutusvesi, Iso Salinjärvi 1997 Planktonsiika 3000 Planktonsiika 3000 Planktonsiika 4000 Planktonsiika 2500 Järvisiika 500 Istutusvesi, Isolampi 1997 Planktonsiika 3000 Planktonsiika 1000 Istutusvesi. Iso-Lauas Järvitaimen 2v Planktonsiika Planktonsiika Planktonsiika vk Planktonsiika 5000 Planktonsiika 3000 Rapu aik 600 Hauki ek Rapu aik 3043 Hauki ek 7000 Järvitaimen 3k Planktonsiika

53 Harjus 4397 Järvisiika Istutusvesi. Kaija 1000 Hauki ek 500 Planktonsiika 300 Järvisiika 200 Istutusvesi. Kaijanjoki Järvitaimen vk 4000 Istutusvesi, Kakkisenjoki 2003 Järvitaimen vk Järvitaimen vk 5000 Järvitaimen vk 4000 Järvitaimen vk 4000 Istutusves, Kakkisenjärvi 1997 Hauki ek 5000 Hauki 1009 Hauki ek 3000 Järvisiika Istutusvesi, Kala-Valkeinen 2002 Kirjolohi Kirjolohi 2v 3k Kirjolohi 2v 417 Kirjolohi k 83 Kirjolohi Kirjolohi 2k 2v Kirjolohi 2v 475 Kirjolohi 3k 91 Istutusvesi, Kalliovesi Järvitaimen 2v Planktonsiika 4000 Planktonsiika Järvitaimen 3k 600 Muikku aik 2 Järvitaimen 2v 500 Planktonsiika Järvitaimen 2k 350 Planktonsiika Järvitaimen 3k 709 Planktonsiika Planktonsiika Planktonsiika Planktonsiika Planktonsiika Harjus 2414 Järvitaimen Planktonsiika 2v Järvitaimen 3v, 92 Planktonsiika Istutusvesi, Kangas-Petäinen 500 Hauki ek Planktonsiika Planktonsiika Järvisiika 480 Istutusvesi. Keihäsjoki Rapu aik 200 Kirjolohi 2k 100 Kirjolohi 2k Kirjolohi 3k 36

54 2002 Kirjolohi 2v 110 Kirjolohi 3k 89 Järvitaimen mspa Istutusvesi, Keihäsjärvi Karppi 3k 100 Karppi 3k 64 Istutusvesi, Kivijärvi Planktonsiika Planktonsiika Planktonsiika 3000 Rapu aik 200 Järvitaimen 3k Planktonsiika Planktonsiika Planktonsiika Järvisiika 1789 Istutusvesi. Kivilampi 2003 Planktonsiika 1000 Istutusvesi. Koivujärvi 500 Istutusvesi. Koros Järvitaimen 3v 64 Istutusvesi, Korosjoki Järvitaimen vk Järvitaimen vk Järvitaimen vk Järvitaimen vk 2004 Järvitaimen vk 5000 Järvitaimen vk 4000 Järvitaimen vk 4000 Istutusvesi, Koskinen Hauki ek 1000 Planktonsiika Järvisiika 1900 Istutusvesi, Koskivesi Järvitaimen 3k 296 Järvitaimen 3v 50 Kirjolohi 3v 250 Planktonsiika Järvitaimen 3v 34 Järvitaimen 5v 66 Kirjolohi 2v Planktonsiika 5000 Järvitaimen 4v 94 Järvitaimen 4k 182 Järvitaimen 6k Järvitaimen 3v 294 Järvitaimen 4k 108

55 Planktonsiika Planktonsiika Planktonsiika Planktonsiika Rapu aik Järvitaimen 3v Rapu aik 1000 Istutusvesi. Kuttajärvi Järvitaimen 2v Rapu aik 500 Planktonsiika 9000 Planktonsiika vk Järvitaimen 3k Järvitaimen 2v Planktonsiika Järvitaimen 2v Järvitaimen 3v Istutusvesi. Lapinjärvi Planktonsiika 1997 Kirjolohi 2v 97 Kirjolohi 2v 100 Kirjolohi 2v 100 Planktonsiika Järvisiika 1900 Istutusvesi. Levänen 2003 Planktonsiika 500 Istutusvesi. Liesjärvi Planktonsiika 3000 Rapu aik 500 Järvitaimen 2v 600 Planktonsiika Planktonsiika 4000 Planktonsiika 2500 Järvisiika 758 Istutusvesi. Liikkasenjärvi 500 Istutusvesi. Lukkaropuro Järvitaimen vk Järvitaimen vk Järvitaimen vk Järvitaimen vk Järvitaimen vk 5000 Järvitaimen vk 4000 Järvitaimen vk 4000 Istutusvesi, Luodejärvi Lahna aik Planktonsiika 500 Istutusvesi, Maaselänlampi Planktonsiika 1300 Planktonsiika

56 840 Planktonsiika Istutusvesi. Matilanjoki Harjus vk Järvitaimen vk 3750 Istutusvesi. Murtonen Järvitaimen 2v Järvisiika 1000 Istutusvesi, Myllyjoki Harjus vk Istutusvesi Mäkijärvi 1997 Planktonsiika Planktonsiika Planktonsiika 1000 Istutusvesi. Naarajärvi 1997 Planktonsiika 3000 Planktonsiika Planktonsiika 5700 Järvisiika 4340 Istutusvesi, Nilakka 2001 Hauki ek Istutusvesi, Petäinen Järvitaimen 2v Planktonsiika Planktonsiika vk Planktonsiika 4000 Planktonsiika Planktonsiika 9000 Rapu aik 900 Järvitaimen 3k Planktonsiika Harjus 948 Planktonsiika 3800 Järvisiika 1681 Istutusvesi, Petäjäpuro Rapu aik 200 Istutusvesi, Pieni Saittajärvi 1997 Lahna aik 150 Lahna aik 689 Istutusvesi, Pieni-Tallusjärvi Planktonsiika Planktonsiika

57 12660 Planktonsiika Järvitaimen 2v Järvitaimen 2v Järvitaimen 2v Järvisiika Istutusvesi, Pirttijärvi Säyne Planktonsiika 3000 Planktonsiika 4000 Istutusvesi, Poikkilampi Planktonsiika Istutusvesi. Pulkinjoki Järvitaimen mspa Istutusvesi. Punnonen 1997 Planktonsiika Järvisiika 1900 Istutusvesi, Rasvanki Järvitaimen Järvitaimen 2v 3k Rapu aik Harjus ek 3600 Järvitaimen 3k 106 Järvitaimen 3v 150 Järvitaimen 5k 248 Kirjolohi 3v Järvitaimen 3k 300 Järvitaimen 3v Järvitaimen 5v 30 Kirjolohi 2v Planktonsiika vk Järvitaimen 2v Harjus Järvitaimen 3v Istutusvesi, Riitlampi Kirjolohi 2v 100 Kirjolohi 2v 90 Istutusvesi, Riuttasjärvi 2500 Planktonsiika Planktonsiika 2400 Istutusvesi, Rääpys-Rytky 1100 Planktonsiika 1997 Planktonsiika Planktonsiika Planktonsiika 4000 Järvisiika 300

58 Istutusvesi, Saarinen 1200 Planktonsiika 1997 Planktonsiika 6000 Planktonsiika Planktonsiika 1110 Planktonsiika 1900 Istutusvesi, Saarisenjoki Järvitaimen vk 3750 Järvitaimen vk Järvitaimen vk Järvitaimen vk Järvitaimen vk Järvitaimen vk 5000 Järvitaimen vk 4000 Järvitaimen vk 4000 Istutusvesi, Saittajoki 2001 Järvitaimen vk Järvitaimen vk 5000 Istutusvesi, Saittajärvi Järvitaimen 2v 400 Planktonsiika Rapu aik Järvitaimen 2v 200 Planktonsiika Järvitaimen 2v 500 Järvitaimen 3k 257 Planktonsiika Planktonsiika Järvitaimen 2v Järvitaimen 3v Istutusvesi, Saittapuro Järvitaimen vk 5000 Istutusvesi, Salminen 2003 Planktonsiika 1200 Istutusvesi, Salmi-Valkeinen Planktonsiika 1307 Istutusvesi, Savikoski Järvitaimen mspa Istutusvesi, Sikonen Järvisiika 950 Istutusvesi, Suojärvi Planktonsiika 5000 Istutusvesi, Suostunjärvi Istutusvesi, Suovu Järvitaimen 2v 200 Järvitaimen 3k Planktonsiika Planktonsiika 700

59 Istutusvesi, Tallusjärvi Järvitaimen 2v 250 Planktonsiika 5000 Hauki ek Järvitaimen 3k Järvitaimen 2v 504 Kirjolohi Planktonsiika 2v Planktonsiika Järvitaimen 2v Planktonsiika Planktonsiika 2690 Planktonsiika 5300 Planktonsiika Istutusvesi, Talluskanava 1997 Järvitaimen vk 5000 Järvitaimen vk 5000 Järvitaimen vk 3750 Järvitaimen vk Järvitaimen vk Järvitaimen vk Järvitaimen vk 5000 Istutusvesi, Tammelankoski 2004 Järvitaimen vk 5000 Järvitaimen vk 4000 Istutusvesi, Tuppi-Valkeinen Planktonsiika Istutusvesi, Vaarunjärvi Planktonsiika Planktonsiika Planktonsiika 3000 Istutusvesi, Valkeinen Planktonsiika 2003 Planktonsiika 200 Järvisiika 950 Istutusvesi, Viitajärvi Planktonsiika 3000 Planktonsiika Planktonsiika Planktonsiika 1110 Istutusvesi, Viita-Lauas Planktonsiika Planktonsiika Planktonsiika 3000 Planktonsiika 3000 Planktonsiika 3000 Rapu aik 200 Planktonsiika 1900 Järvisiika 650 Istutusvesi, Virmasvesi Järvitaimen 2v Hauki ek Järvitaimen 3k Harjus Planktonsiika

60 Planktonsiika vk Järvitaimen 2v Harjus Järvitaimen 3v Istutusvesi, Äyskoski Järvitaimen 3v 465 Järvitaimen 4k 455 Järvitaimen 4v 85 Kirjolohi 3k 199 Kirjolohi 3v 858 Rapu aik 500 Harjus 3000 Järvitaimen 3v 345 Järvitaimen 4k 193 Järvitaimen 4v 676 Kirjolohi 2v 1190 Kirjolohi 3k Järvitaimen 4v 1012 Järvitaimen 5k 411 Kirjolohi 2v 2346 Kirjolohi 3k 1116 Järvitaimen 4k Järvitaimen Järvitaimen 4v 5k Kirjolohi Kirjolohi 2v 3k Kirjolohi Kirjolohi 3v 4k Järvitaimen 4v 866 Järvitaimen Kirjolohi 5k 2v Kirjolohi Kirjolohi 3k 3v Kirjolohi 4k 225 Harjus Järvitaimen 5v Järvitaimen 6k 328 Kirjolohi 2v 970 Kirjolohi 3k 486 Kirjolohi 3v 45 Kirjolohi 4k Järvitaimen 4v 1095 Järvitaimen 5k 1325 Kirjolohi 2v 650 Kirjolohi 3k Harjus 1v Järvitaimen 4v 2940 Järvitaimen 5k 1370 Järvitaimen 5v 240 Järvitaimen 6k 185 Järvitaimen 6v 35 Kirjolohi 2v 414 Kirjolohi 3k 857 Kirjolohi 3v 55 Kirjolohi k 169 Harjus 1v 1000 Järvitaimen Järvitaimen 2v 4v Järvitaimen Järvitaimen 5k 5v Järvitaimen Kirjolohi 6k 2v Kirjolohi Kirjolohi 3k 3v Kirjolohi k 120 Järvitaimen Järvitaimen 4v Järvitaimen Järvitaimen 5k 5v Järvitaimen Järvitaimen 6k vk Kirjolohi 2v 455 Kirjolohi 3k 385 Kirjolohi 3v 25 Kirjolohi 4k 40 Järvitaimen 594 Järvitaimen 4k 80 Järvitaimen 4v 443 Järvitaimen 5k 90 Järvitaimen vk 6726 Kirjolohi 2k 285 Kirjolohi 2v 1936 Järvitaimen 986 Järvitaimen 4v 500

61 61 RASVANKI-VIRMASVEDEN KALASTUSALUE Liite 5 Nro Osakaskunta Pintaala (ha) PUHEENJOHTAJA LÄHIOSOITE POSTITOIMIPAIKKA PUHELIN Rno 1 Talluskylä ARI HUJANEN SAARIJÄRVENTIE 20 A KUOPIO , , Kruununpuisto 146 SAKARI JÄÄSKELÄINEN RIUTTALANTIE TALLUSKYLÄ Koivu-Utrianlahti PEKKA NUUTINEN NIEMENTIE TERVO Knuutila VÄINÖ AIRAKSINEN AHVENSALMENTIE TERVO Hautolahti-Riitlampi 632 EERO SIMONEN NILAKANRANNANTIE TERVO Juurikkaniemi 795 ANTTI KORHONEN HAAPAMÄENTIE TERVO Joutsensalmi 920 PIETARI PURANEN KOSKENRANNANTIE TERVO Salinmaa 43 ERKKI SAVOLAINEN Karttula ERKKI MANNINEN RUSINNIEMENTIE KARTTULA , Lyytikkälä 713 KARI HARTIKAINEN ANNA-KUSTAAVAVTIE ITÄ-KARTTULA Riuttala 56 HEIKKI LANKINEN PALJAKANPOLKU KARTTULA Hakulila 245 SIHT. AARNE TUPPURAINEN LAMPERILANTIE KARTTULA Mustolanmäki TAUNO KORHONEN KARTTULANTIE SUONENJOKI Mustolanmäki TAUNO KORHONEN KARTTULANTIE SUONENJOKI Käpysalo VEIJO KARTTUNEN PETRONTIE SUONENJOKI , Kolehmala MATTI KUKKONEN NIEMELÄNMÄENTIE KARTTULA , Vehmasmäki Kurkimäki 22 JUHA-PEKKA HUTTUNEN KURKIMÄENTIE KURKIMÄKI Airaksela 973 JORMA KONTTINEN AIRAKSELANTIE AIRAKSELA Vehmas-Laukaa 196 JUHANI SEPPONEN TAIPALE KURKIMÄKI Kakkisenjärvi 519 UPM-KYMMENE/ESKO VENEJÄRVI PENTTILÄ JOENSUU Vehmasmäki Yhteisen vesialue Yksityiset 24 Tervon Koski Oy 41 BUE WHITE RESORTS LOHITIE TERVO , RKTL/Suomen valtio 17 RKTL HUUHTAJANTIE TERVO , Upm-Kymmene 15 UPM-KYMMENE/ESKO VENEJÄRVI PENTTILÄ 8022 JOENSUU