SUURET SOTILAAT USA/ Yhdysvaltojen sisällissota ja intiaanisodat tarjosivat. kunnianhimoisille upseereille

Transkriptio

1 SUURET SOTILAAT Custerin esimiehen, kenraali Stanleyn sanojen mukaan tämä oli valehtelija ja häikäilemätön mies, jota kaikki muut upseerit vihasivat. AP/POLFOTO & CORBIS/ALLOVER, SHORPY HISTORICAL ARCHIVE, GETTY IMAGES & OSPREY PUBLISHING USA/ Yhdysvaltojen sisällissota ja intiaanisodat tarjosivat Little Bighorn kunnianhimoisille upseereille yhdysvallat gettysburg paljon tilaisuuksia kunnostautua. Heidän häikäilemätön kunnian tavoittelunsa koitui usein tavallisten sotamiesten kohtaloksi. Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications -

2 oli alaisilleen JULMURI i karain st iehiästian aisiehm Rank rikkeistä. täk nis pie ma jul n kaisia mi iää eli hevosia kaltoin ht Ko Custer ran itteita uransa aikana. Hän sai siitä useita mo iltä usein ivat rankoilta sotaretk Ratsuväen hevoset palasuilla ja pahasti laihtuneina. nahka verinaarm idon aidenin kuho in saeeirt jou Löi atlajaim ljettamaan tti du un itt haavo George Custer oli 1800-luvulla Yhdysvaltojen maineikkain sotilas. Lehdistö ja kansalaiset ihastelivat hänen rohkeuttaan ja voittojaan, mutta sotasankarilla oli synkkä puolensa, jonka hänen sotilaansa joutuivat kokemaan. mo Saira rryillä, kun Custerin vai issa. ure jousittamattomilla käeij kk van a iss rha pa an matkusti mukavasti arm llennsa. denkstu i tilanisisoduu Pinnskeas vaimo n ee ata tav an Custer ke ytti intiaa yjä, t käsk udatantautnu Ei no skyjä kä sä en est esimi ei noudatt Custer jos ne eivät sopineet hä nelle. K CLAUS SONNE e custerin main tahriintui enraali Custer oli Yhdysvaltojen sisällissodassa pohjoisvaltojen suurimpia sankareita. Gettysburgin taistelussa heinäkuuta 1863 hänen ratsujoukkonsa estivät ratkaisevan iskun pohjoisvaltioiden jalkaväen linjojen taakse, kun Custer ryhtyi vastahyökkäykseen etelävaltioiden ratsuväen hyökätessä. Seurasi kuolettavia kaksinkamppailuja sapelein ja pistoolein mies miestä vastaan. Custerin alta ammuttiin taistelun kuluessa peräti viisi hevosta, sillä hän halusi armeijan ohjesäännön vastaisesti ratsastaa aina joukkojen kärjessä. Pelottomuus innosti hänen joukkojaan, ja ne poistuivat taistelusta voittajina. Custerin menestys oli mannaa lehdille, jotka kirjoittivat vuolaasti Gettysburgin sankarista. Kauniin julkikuvan takana piili kuitenkin piirteitä, joista lukijat eivät saaneet koskaan tietää. Vain Custerin komentamat joukot tiesivät totuuden kenraalin säälimättömyydestä ja tyranhistoria Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). 57 Copyright Historie/Bonnier Publications Print: anc Status: PDF PROCES Layout: lbh Red.sek: jp Kenraali Custer

3 SUURET SOTILAAT nimaisesta luonteesta. Hänen prikaatinsa kärsi ratsuväen suurimmat tappiot, ja sisällissotaa seuranneinakin vuosina monet sotilaat joutuivat kärsimään, kun juhlittu sotasankari luotti sokeasti vaistoonsa ja kieltäytyi kuuntelemasta neuvoja. Custer luotti lujasti omiin kykyihinsä ja vaati joukoiltaan paljon mutta rikkoi toistuvasti sääntöjä, kun se sopi hänelle. Uhattiin erottaa upseerikoulusta George Armstrong Custerin sotilasura oli kuitenkin vaakalaudalla jo kauan ennen sisällissodan puhkeamista. Hän aloitti vuonna 1857 maineikkaan West Pointin sotilasakatemian, mutta oli monta kertaa joutua erotetuksi. Hän sai kadettina 98 kurinpidollista rangaistuspistettä eli jäi vain kahden pisteen päähän sadasta, joka olisi johtanut automaattisesti erottamiseen. Custer valmistui vuosikurssinsa huonoimpana, ja juhlisti saavutusta taas yhdellä rikkeellä: Custer huomasi upseerikoulun päivystäjänä ollessaan kahden kadetin tappelevan. Koulun säännöt olisivat velvoittaneet päivystäjää keskeyttä- mään tappelun, mutta Custer vain kehotti tappelupukareita ratkomaan riitansa rehdillä nyrkkeilyottelulla. Kun Custer näki kahden vanhemman upseerin lähestyvän, hän yritti pelastaa oman nahkansa väittämällä, että oli juuri menossa riitapukareiden väliin. Custer joutui sotatuomioistuimeen ja sai kirjallisen nuhtelun. Hän välttyi kuitenkin lisärangaistuksilta, sillä sisällissota oli puhkeamaisillaan ja armeijalla oli käyttöä kaikille upseereille. Kuolemantuomio järkytti kaikkia Custer nautti sisällisodan aikana maineestaan ja sen suomista vapauksista, mutta sodan päätyttyä hänen täytyi taas totutella noudattamaan sääntöjä. Hänen Custerin ilmiömäinen onni Custer selvisi Yhdysvaltojen sisällissodassa ehjin nahoin pahimmistakin tilanteista. Hänen ainutlaatuinen onnensa kasvoi ilmiöksi, josta amerikkalaiset toivoivat saavansa osansa. C uster uskoi vuonna 1862 alkaneen sotilasuransa alusta asti syntyneensä onnellisten tähtien alla ja selviävänsä vaarallisimmistakin tilanteista naarmuitta. Onni suosikin häntä epätavallisen usein hänen 19-vuotisen upseerin uransa aikana. Sisällissodassa Trevilian Stationin taistelussa Custeriin osui kaksi kertaa kiväärinluoti, mutta niin vähäisellä voimalla, että hän sai niistä vain mustelmia. Samassa taistelussa kolmaskin luoti vain raapaisi hänen ihoaan. Gettysburgin taistelussa Custerin hevonen kuoli ja kaatui maahan. Muuan etelävaltioiden sotilas juoksi heti kohti Custeria sapeli ojossa mutta kaatui luodinosumaan vain hetkeä ennen kuin olisi päässyt Custerin luokse. Onnekas kenraali käytti hyvästä tuuristaan ilmausta Custer s luck, Custerin onni. Sanonta levisi joka puolelle Yhdysvaltoja lehtien kirjoittaessa sisällissodan tapahtumista. Silminnäkijöiden mukaan Custer huusi hurraa, Custerin onni, kun hän näki vuoden 1876 kesäkuussa intiaanien valtavan telttaleirin Little Bighorn -joen varrella. Siellä hänen onnensa kuitenkin lopulta kääntyi. DON TROIANI/HISTORICALIMAGEBANK.COM & OSPREY PUBLISHING Custer putosi Gettysburgissa vuonna 1863 hevosen selästä vihollisten keskelle, mutta hän selvisi onnekkaasti hengissä. 58 Historia Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications

4 ensimmäinen tehtävänsä oli sisällissotaan osallistuneen vapaaehtoisen vieminen Teksasiin suojaamaan Meksikon vastaista rajaa. Presidentti pelkäsi elokuussa 1865, että Meksikossa olleet ranskalaiset joukot yrittäisivät tunkeutua rajan yli pohjoiseen nelivuotisen verenvuodatuksen heikentämiin Yhdysvaltoihin. Custer osoittautui kehnoksi saattueen johtajaksi, joka suututti monet upseerit jo ennen Teksasiin lähtöä. Joukko upseereita vaati häneltä erään kelvottoman kollegansa sotilasarvon alentamista. Custer ei pitänyt tätä upseeria sen pahempana kuin muitakaan, ja hän rankaisi asian esille ottaneita upseereita. Osa pidätettiin ja joitakuita alennettiin, mikä sai lähes kaikki perumaan vaatimuksensa. Eräs luutnantti piti silti pintansa, ja Custer määräsi hänet sotaoikeuteen, jossa luutnantti tuomittiin kuolemaan kapinoinnista. Muut upseerit pyysivät armahdusta tuomitulle, TURHAMAINEN Custerin hapsuilla ja kultanapeilla koristeltuun takkiin voi tutustua Washingtonissa Amerikan historian kansallismuseossa. GRANGER/POLFOTO mutta Custer ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa. Katkeruus levisi linnakkeen muihinkin rykmentteihin, ja Custer sai jopa nimettömiä tappouhkauksia. Custer muutti mielensä vasta, kun kuolemaantuomittu seisoi jo teloittajiensa edessä ja tähtäyskäsky oli annettu. Hän keskeytti teloituksen ja määräsi nuoren upseerin kolmeksi vuodeksi työleirille. Tapaus tyrmistytti upseereita. Custerin esimies, kenraali Sheridan, kumosikin pian tuomion ja vapautti nuoren upseerin. Tunnelma kiristyi entisestään, kun pitkä marssi kohti Teksasia alkoi. Mukana ollut sotilas Thomas Cogley kirjoitti Custerista seuraavasti: Hän ei ajatellut hetkeäkään, että vapaaehtoiset olivat tavallisia kansalaisia, jotka olivat jättäneet kotinsa ja perheensä kansallisessa kriisissä ja jotka olivat odottaneet pääsevänsä sen jälkeen takaisin kotiin. Custer pani miehet äärimmäisen koville matkalla Teksasiin eikä tuntenut armoa heikkouden edessä. Matkalla sotilaita piinasivat etelävaltioiden lämpö, kostea ilma ja hyttyset. Pitkät päivämarssit näännyttivät sotilaita ja ripuli ja muut sairaudet levisivät, mutta Custer ei hidastanut tahtia. Pienistäkin kurinpidollisista rikkeistä oli seurauksena piiskarangaistus. Hevosiakin kohdeltiin julmasti; ratsujen selät olivat parissa päivässä verillä ja kuhisivat kärpäsiä. Vaimolle erikoiskohtelua Custerin vaimo Elizabeth matkusti saattueen mukana Teksasiin, ja hänen kohtelunsa poikkesi räikeästi siitä, mitä sotilaat saivat kokea. Kenraali takavarikoi armeijan jousitetut sairasvankkurit ja käytti niitä vaimonsa sekä tämän tavaroiden, palvelijoiden ja metsästyskoirien kuljettamiseen. Sairaat ja haavoittuneet saivat sen sijaan kolistella pitkin preeriaa jousittamattomissa kärryissä. Custer määräsi myös uupuneita miehiään palvelemaan vaimoaan, mikä sekin oli ehdottomasti armeijan ohjesäännön vastaista. Custer tiesi hyvin, että hänen suosionsa sotilaiden keskuudessa oli laskusuunnassa. En koskaan odottanutkaan olevani suosittu komentaja rauhan aikana. Luonteeseeni kuuluu oman näkemykseni seuraaminen, vaikka tietäisin, että kaikki muut ovat eri mieltä, Custer Custerin sotilasura alkoi nuorena upseerina sisällissodassa. SHORPY HISTORICAL ARCHIVE pynttäytyminen rikkoi sääntöjä Peurannahkahousut Peurannahasta tehdyt housut olivat osa Custerin omalaatuista vaatetusta, kun hän lähti taisteluun. Punainen kaulahuivi Custerin huivi oli myös ohjesäännön vastainen. Hapsullinen nahkatakki Custer ei käyttänyt ratsuväen tylsää sinitakkia vaan pukeutui yleensä hiekanväriseen nahkatakkiin, jossa oli hapsuja. Kultanauhat hihoissa Kenraalin juhlaunivormu ei ollut Custerille tarpeeksi koristeellinen vaan hän ompelutti kultanauhat sen hihoihin. Kanelintuoksuiset hiukset Custer harjasi hiuksiaan pitkään ja huolellisesti sekä käytti niissä kanelintuoksuista hajustetta. Se ei ollut ohjesäännön vastaista mutta kylläkin monien mielestä huvittavaa. kirjoitti myöhemmin vaimolleen. Monet vapaaehtoisista olivat kotoisin Iowasta ja Wisconsinista, ja näiden osavaltioiden kuvernöörit valittivat Custerin kohtuuttomasta käytöksestä, mutta sotaministeri piti edelleen sotasankarin puolia. Custer viihtyi metsällä Custerin arvostelun vain yltyessä pelastus tuli odottamattomalta suunnalta. Keskilännen preerian intiaanit olivat saaneet tarpeekseen siitä, että valkoiset ryöstivät heidän maitaan, ja olivat SHUTTERSTOCK Print: anc Status: PDF PROCES Layout: lbh Red.sek: jp Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications -

5 SUURET SOTILAAT Nuoresta upseerista tuli lehdistön suosikki Yhdysvaltojen lehdistö rakasti tarinoita sisällissodan taistelukentiltä, ja Custerin saavutuksista riitti kerrottavaa. Nuoruuden uhkarohkeus toi hänelle menestystä ja lisänimen poikakenraali. Custer komeili 19. maaliskuuta 1864 viikkolehti Harper s Weeklyn etusivulla. Siinä oli piirros ratsuväen sotilaasta hyökkäämässä sapeli ojossa laukkaavan hevosen selässä. Custer oli noussut kansan suosioon alle kahdessa vuodessa, ja lehdissä ylistettiin hänen rohkeuttaan, raudanlujaa uskoaan omiin kykyihinsä sekä omaperäistä pukeutumistaan. Kun Custer vuonna 1863 ylennettiin 23-vuotiaana, hänestä tuli Yhdysvaltojen nuorin kenraali. Prikaatikenraalina hän ei kuulunut ylimpään sotajohtoon mutta sai silti komentoonsa yli miestä. Ylennys oli palkinto useista menestyksekkäistä hyökkäyksistä sisällissodassa, ja Custer sai lisänimen the boy general poikakenraali. Custerilla oli johtajan ominaisuudet: hän oli peloton ja sitkeä ja tarttui vaistonvaraisesti tilaisuuksiin, joita aukesi, kun ruudinsavu ja pölypilvet peittivät taistelukentän. Custer voitti joukkojensa luottamuksen ratsastamalla aina etummaisena ratsuväen hyökätessä vihollisen kimppuun tämä tarina myi myös lehtiä ja teki Custerista legendaarisen hahmon. Kun Custer kuoli, sanomalehti New York Herald sai pikavauhtia kerättyä lukijoiltaan rahaa riittävästi hänen muistomerkkinsä pystyttämiseen. DON STIVERS & HARPER'S WEEKLY & OSPREY PUBLISHING & CORBIS/ALLOVER Custer komeili etusivulla Harper's Weeklyssä, joka oli sisällissodan aikaan maan luetuimpia lehtiä. Custer kohteli sotilaita säälimättömästi mutta huolehti aina hyvin Elizabeth-vaimostaan. nousseet sotajalalle. Taas tarvittiin aloitteellisia ja sodan karaisemia upseereita, ja Custer nimitettiin joukkoihin, joiden oli määrä suojella kullankaivajia, uudisraivaajia ja rautatietyöläisiä näiden matkalla länteen. Custer osoitti 7. ratsuväkirykmentin upseerina toistuvasti, että hän koki olevansa niiden sääntöjen yläpuolella, joita itse valvoi. Huhtikuussa 1867 hän johti intiaanisotureita seuraavaa sotilasjoukkoa. Kun hän näki peuroja, hän päätti antaa miestensä jatkaa jäljitystä mutta jäi itse metsästämään peuroja. Custer ratsasti niin kauan, että eksyi, mutta sitten hän näki biisonin. Muistelmissaan hän kertoo, miten hän ratsasti hymy huulillaan eläimen viereen ja nautti hetkestä ennen sen ampumista. Hevosen liikahdettua äkillisesti Custerin aseen laukaus osui kuitenkin siihen, ja hevonen kuoli. Custer ei voinut muuta kuin lähteä kävelemään. Hän arvioi kävelleensä viidestä kuuteen kilometriä, kunnes näki pölypilven ja huomasi helpottuneena, että sen aiheuttivat hänen omat sotilaansa eivätkä vihamieliset intiaanit. Kuusi miestä parturoitiin paljaiksi Custer toimi itse, miten tahtoi, mutta joukoilleen hän piti raudanlujaa kuria. Kun kuusi ratsuväen sotilasta poistui vuoden 1867 toukokuussa Fort Haysistä Custerin käskyn vastaisesti, rangaistus seurasi välittömästi. Sotilaat olivat rohjenneet rikkoa käskyä päästäkseen ostamaan hedelmäsäilykkeitä linnakkeen keripukin piinaamille sotilaille vain kilometrin päästä Fort Haysistä olevalta kauppiaalta. Rangaistukseksi Custer määräsi miehille piiskaa ja hiusten ajelun. Nöyryytyksen korostamiseksi kuitenkin vain toinen puoli päätä ajeltiin. Lisäksi sotilaat joutuivat arestiin, mutta sitä ennen he joutuivat kiertämään linnaketta muiden nähtävänä. Rangaistus oli tuon ajan mittapuullakin poikkeuksellisen kova, ja se heikensi Custerin tahriintunutta mainetta entisestään ratsuväen upseerien ja sotilaiden keskuudessa. Jopa Custerin pitkäaikainen tukija, kapteeni Albert Barnitz, 60 Historia Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications

6 valitti tästä vaimolleen kirjeessään. Asiat ovat huonolla tolalla. Kenraali Custerin [vaikka Custer oli everstiluutnantti, niin sotilaat käyttivät hänestä yhä arvonimeä kenraali, jonka hän oli saanut väliaikaisesti sisällissodan aikana] arvostelukyky on heikko, ja hän käyttäytyy kaikin tavoin törkeästi. Hän toimii täydellisen tyrannin tavoin. Kauhistuisit, jos kertoisin esimerkkejä hänen säälimättömyydestään sotilaita kohtaan tai töykeydestään upseereille, Barnitz kirjoitti paheksuvaan sävyyn. Sotilasura oli hiuskarvan varassa Custerin arvostelukyvyn puute oli johtaa hänen uransa päättymiseen kesäkuussa Hän oli sopinut tapaavansa vaimonsa Fort Wallacessa Kansasissa, mutta Custerin saapuessa sinne vaimo ei ollut vielä tullut. Custer päätti noutaa tämän asemalta itse, vaikka se tiesikin monen päivän ratsastusta ja hänet oli määrätty etsimään alueella häiriköiviä intiaaneja. Custer lähti ratsastamaan kohti asemaa 72 sotilaan kanssa. SITKEÄ Custer sieti janoa, nälkää ja väsymystä useimpia muita paremmin. CORBIS/ALLOVER Siellä häntä odotti hänen esimiehensä lähettämä sähke, jossa hänen käskettiin palata takaisin välittömästi. Koska rouva Custerin juna oli myöhässä, Custer päätti jättää sähkeen huomiotta. Kun Custer parin päivän päästä palasi Fort Wallaceen vaimonsa kanssa, hänet pidätettiin tottelemattomuudesta. Sotaoikeudessa häntä syytettiin poissaolosta ilman lomalupaa, sotilaskurin laiminlyömisestä sekä sotilaskarkureiden ampumisesta. Oikeus vapautti Custerin osasta syytteistä, mutta hänet pidätettiin vuodeksi virasta palkatta. Custerin viimeinen virhe Sota koitui jälleen Custerin pelastukseksi. Custer pyydettiin takaisin palvelukseen jo ennen kuin vuosi oli kulunut, sillä sota intiaaneja vastaan sujui huonosti. Sotaministeri toivoi, että Custer olisi edeltäjiään tehokkaampi intiaanien jäljittämisessä ja taltuttamisessa. Kahdeksan vuotta Custer jahtasi intiaaneja, jotka pakotettiin asumaan valtion hallinnoimiin reservaatteihin. Hän nautti taas siitä, että sai toimia oman päänsä mukaan ja taistella joukkojen kanssa etulinjassa. 25. kesäkuuta 1876 Custer hyökkäsi suureen intiaanileiriin Little Bighorn -virran varrella. Tapansa mukaan hän ei taaskaan kuunnellut muita vaan teki kohtalokkaaksi osoittautuneen päätöksen. Hän aliarvioi pahasti leirissä olleiden intiaanisoturien määrän ja väitti itsepintaisesti, että nämä aikoivat paeta, joten aikaa ei olisi odotella tukijoukkojen saapumista. Custer hyökkäsi 200 ratsuväen sotilaan kanssa noin kahden tuhannen siouxsoturin kimppuun. Custer sekä kaikki hänen sotilaansa kuolivat taistelussa intiaaneja vastaan. väärät päätökset little bighornissa Kieltäytyi avusta Kun Custer lähetettiin hyökkäämään intiaanien leiriin Little Bighorn -joen varrella, hän kieltäytyi tarjotusta neljän komppanian avusta. 7. ratsuväkirykmenti pystyy valtaamaan minkä tahansa intiaanileirin, hän kehuskeli. Ei kuunnellut neuvoja Custer väitti sitkeästi, että intiaanit aikoivat paeta, vaikka hänen tiedustelijansa arvelivat näiden hyökkäävän. Jakoi joukkonsa osiin Custer heikensi joukkojaan jakamalla ne kolmeen osaan, vaikka edessä oli taistelu ylivoimaista vihollista vastaan. Antoi ristiriitaisia käskyjä Custer vaati pikaista tukea jaetuilta joukoiltaan, mutta ne eivät saaneet jättää varusteita jälkeensä. Niinpä avuksi tulevat joukot etenivät liian hitaasti. Vaimo pelasti Custerin maineen Kenraali Sheridan, armeijan ylipäällikkö Keskilännessä, kuvaili Custerin toimia Little Bighornissa lyhyesti sanoilla, joilla voisi kiteyttää koko tämän uran: Tilanteen arvioiminen väärin ja ylenpalttinen rohkeus. Myös presidentti Grant syytti ratsuväen sotilaiden kuolemasta Custeria. Tämän vaimolle kuuluu paljolti ansio siitä, että Custer esitetään amerikkalaisten historiankirjoissa sankarina. Hän kirjoitti miehensä kuoltua tästä kaikkiaan kolme kirjaa, joissa jokaisessa tämä esitettiin sankarillisena sotilaana. Rouva Custer pönkitti kirjoissaan myyttiä siitä, kuinka hänen puolisonsa seisoi rinta rinnan sotilaidensa kanssa, kun he kuolivat urheasti maansa puolesta. Leski matkusti vuosikausia väsymättä ympäri Yhdysvaltoja kiillottaakseen miehensä mainetta tämän kuoleman jälkeen. Lue lisää Kevin M. Sullivan: Custer s road to disaster, Two Dot Books, 2013 Louise Barnett: Touched by Fire: The Life, Death, and Mythic Afterlife of George Armstrong Custer, University of Nebraska Press, 2006 James E. Mueller: Shooting Arrows and Slinging Mud: Custer, the Press, and the Little Bighorn, University of Oklahoma Press, 2013 Custer johti vuonna 1874 sotilaallista tutkimusretkeä Etelä-Dakotan Black Hillsiin vaaleassa nahkatakissaan. NATIONAL ARCHIVES ( M) SHUTTERSTOCK Print: anc Status: PDF PROCES Layout: lbh Red.sek: jp Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications -