KLASSILLISTEN KIELTEN (KREIKAN KIELI JA KIRJALLISUUS SEKÄ LATINAN KIELI JA ROOMAN KIRJALLISUUS) VALINTAKOE

Transkriptio

1 1/8 KLASSILLISTEN KIELTEN (KREIKAN KIELI JA KIRJALLISUUS SEKÄ LATINAN KIELI JA ROOMAN KIRJALLISUUS) VALINTAKOE Hakijanumero: (koevalvoja täyttää) Yleiset suoritusohjeet: Älä kirjoita nimeäsi äläkä henkilötunnustasi vastauspaperiin. Koevalvoja merkitsee paperiin hakijanumerosi. Valintakoe koostuu kolmesta erillisestä osasta. Osa A perustuu luettuihin teoksiin ja käsittää kaksi vaihtoehtoista tehtävää, joista vastataan toiseen. Tehtävä mittaa asiasisällön jäsentynyttä hallintaa ja sen itsenäistä yhdistelykykyä. Vastauksen tulee olla esseetyyppinen. Osa B mittaa kielellistä päättelykykyä ja sisältää 6 erilaista tehtävää. Tehtävät eivät edellytä kreikan tai latinan kielen taitoa. Osa C mittaa aineiston analyysikykyä ja käsittää 3 osatehtävää, jotka pohjautuvat tehtävämonisteeseen sisältyvään aineistoon. Tarkemmat suoritusohjeet ja arvosteluperusteet ovat kunkin tehtävän alussa. Arvostelu: Koe arvostellaan pistein Alin hyväksyttävissä oleva pistemäärä on 40. Eri osien maksimipistemäärät ja alimmat hyväksyttävät pistemäärät ovat seuraavat: Osa A: maksimipistemäärä 40, alin hyväksyttävissä oleva pistemäärä 20. Osa B: maksimipistemäärä 30, alin hyväksyttävissä oleva pistemäärä 10. Tämän osan korvaa ylioppilastutkinnossa laudatur tai eximia cum laude approbatur arvosanalla suoritettu latinan tai klassisen kreikan koe. Merkitse tähän latinaa tai klassista kreikkaa koskevat yo-tutkintosi tiedot: Latina: Laudatur: Klassinen kreikka: Laudatur: Eximia cum laude: Eximia cum laude: Osa C: maksimipistemäärä 30, alin hyväksyttävissä oleva pistemäärä 10. Kaikkiin osiin (A, B, ja C) on annettava vastaus. Koe hylätään automaattisesti, jos osan A, B tai C vastaus puuttuu kokonaan. (Osa B voi kuitenkin korvautua em. arvosanoilla.) Jos ei vastaa jokaiseen osien B ja C osatehtävään, tämä alentaa pistemäärää, mutta ei johda koko osan hylkäämiseen, jos ao. osan pistemäärä muuten on vähintään 10. Koe hylätään myös, jos yhdenkin osan suoritus on hylättävä eli alle yllämainittujen pisterajojen. Jos osan A vaihtoehtoisista tehtävistä vastaa molempiin, vain huonompi vastaus otetaan huomioon.

2 2/8 OSA A: LUETTUIHIN TEOKSIIN PERUSTUVA TEHTÄVÄ Seuraavat esseetehtävät ovat vaihtoehtoisia. Vastaa niistä vain toiseen (I tai II). Kirjoita vastaus ruutupaperille. Älä kirjoita paperiin nimeäsi tai henkilötunnustasi. Jätä tilaa vastauspaperin yläreunaan. Valvoja merkitsee siihen hakijanumerosi. VAIHTOEHTO I: Antiikin Kreikassa runous oli luonteeltaan yhteisöllistä ja kytkeytyi osaksi yhteiskunnan eri toimintoja. Kuvaa draaman ja runouden eri alalajien syntyä ja kehitystä antiikin kreikkalaisessa maailmassa ottaen huomioon niiden suhde uskontoon, poliittiseen ilmapiiriin ja yhteiskunnallisiin instituutioihin. VAIHTOEHTO II: Käsitys oikeudenmukaisesta sodasta (bellum justum) on tärkeä osa antiikin aateperintöä. Aihetta käsitteli ensimmäisenä Rooman kirjallisuudessa Cicero. Hänen mukaansa ainoa hyväksyttävä motiivi sodan aloittamiseen on että voimme elää rauhassa ilman vahinkoa; ja kun voitto on saavutettu, meidän tulisi säästää ne, jotka eivät ole olleet sodankäynnissä verenhimoisia ja barbaarisia (Velvollisuuksista 1,35, käänt. Marja Itkonen-Kaila). Oikeutettu sota oli siis ennen kaikkea puolustussotaa tai sillä oli oikeutettu syy. Kuvaa Rooman nousua suurvallaksi tarkastellen sen käymiä sotia vuodesta 510 e. Kr. Antonius Piuksen valtakauden loppuun saakka (161 j.kr.). Huomioi, mikäli mahdollista, oliko kyseessä puolustus- vai hyökkäyssota, ja millaisia syitä sodille esitettiin. Pohdi myös, miten eri tavoin valloitettujen alueiden väestöä kohdeltiin. OSA B: KIELELLISTÄ PÄÄTTELYKYKYÄ MITTAAVAT TEHTÄVÄT Vastaus tälle paperille. B. Tehtävä 1 (12 p): Antiikin kreikkalaisen ja latinalaisen runouden rytmi perustuu tavujen laajuuteen eli pitkien ja lyhyiden tavujen vaihteluun. Lyhyttä tavua kuvataan merkillä È, pitkää tavua merkillä. Erilaiset runomitat syntyvät säkeiden pienimpien rakenneosien eli metronien erilaisista yhdistelmistä. Seuraavassa on esimerkki Asklepiadeen säkeestä (Horatius, carm. 1,1) ja sen suomennoksesta (Teivas Oksala). Tahti-iskut merkitty aksentilla ( ), ja mukaan on liitetty myös latinankielisen säkeen metrinen analyysi. Máecenás, atavís édite régibús È È - - È È - È - Máecenás, olethán rúhtinashéimoá

3 3/8 Merkitse yllä olevien esimerkkien tapaan aksentilla tahti-iskut seuraavaan Asklepiadeen säkeeseen (Horatius, carm. 1,35) ja sen suomennokseen (P. Oksala): Quodsi me lyricis vatibus inseres Joukkoon laulajien jos minut liittänet Seuraavassa on esimerkki latinankielisestä heksametrisäkeestä (Vergilius, Aeneis 1,1) ja sen suomennoksesta (Teivas Oksala). Tahti-iskut merkitty aksentilla ( ), ja mukaan on liitetty myös latinankielisen säkeen metrinen analyysi. Árma virúmque canó Troiáe qui prímus ab óris - È È - È È È È - - Táistelut sánkarin nýt minä láulan: lúota hän Tróijan Merkitse yllä olevien esimerkkien tapaan aksentilla tahti-iskut seuraavaan heksametrisäkeeseen (Vergilius, Aeneis 1,4) ja sen suomennokseen (T. Oksala). Vi superum saevae memorem Iunonis in iram Niin viha Junon sammumaton, jumalat siten sääti B: Tehtävä 2 (4 p vastaus tälle paperille) Kreikan verbin paideuo (kasvatan) eri muotoja ja johdannaisia ovat: paideueis (aktiivin indikatiivin preesens, yks. 2. persoona); paideue (imperatiivi, yks. 2. persoona); paideuein (infinitiivi); paideuon (aktiivin partisiipin preesens); paideusis (abstrakti verbaalisubstantiivi); paideutes (toimijaa merkitsevä substantiivi). Tarkkaile yllä olevien sanojen merkitystä ja muodostustapaa ja käännä suluissa olevaa verbiä käyttäen kreikaksi seuraavat sanat (a-d): a) hallitse! (basileuo) c) istutus: phyteuo b) hoitava (therapeuo): d) metsästäjä: (thereuo)

4 4/8 B: Tehtävä 3 (10 p, vastaus tälle paperille) Thukydides kertoo edelleen, että Admetos auttoi Themistokleen Makedoniaan, missä tämä tavoitti laivan, joka oli lähdössä Vähään Aasiaan. Mutta matkalla nousi pohjoismyrsky, joka ajoi laivan Naksos-saarelle, joka sillä hetkellä oli Ateenan laivaston saartama. Themistokles meni kapteenin puheille, ilmaisi kuka hän oli ja minkä vuoksi hän pakeni, ja vihjaisi, että jos ateenalaiset saisivat hänet käsiinsä, menettäisi kapteeni joka oli ottanut tehtäväkseen viedä hänet Aasiaan, varmasti myös henkensä. Kapteeni säikähti ja pysytteli piilossa ateenalaisilta. Aikanaan laiva saapui Efesokseen ja sieltä Themistokles lähetti kirjeen Persian kuninkaalle. Kserkses oli vastikään kuollut ja hänen seuraajakseen oli tullut hänen poikansa Artaksekses, jolla oli liikanimenä Makrokheir mikä merkitsee samaa kuin Pitkäkäsi, sillä hänen toinen kätensä oli toista paljon pitempi. ( ) Thukydides, vaikka hän osoittaakin ihailunsa, on tapansa mukaan asiallinen ja pidättyvä, mutta Themistokleen paosta on olemassa monta antiikin aikaista tarinaa, kuten jo on tullut mainituksi. Plutarkhos, joka on selostanut niistä muutamia, kertoo että Themistokles kuljetettiin koko matkan kaukaiseen Susaan kantotuolissa, jonka verhot oli laskettu alas; ilmoitettiin, että tuolissa matkusti nuori nainen persialaisen aatelismiehen haaremiin (Alf Henrikson, Antiikin tarinoita s. 114). Etsi edellä olevasta tekstistä yksi esimerkki kustakin alla luetellusta kielellisestä seikasta: a) ehtolause: b) epäsuora kysymyslause: c) adversatiivinen lause 1 : d) aktiivin indikatiivin pluskvamperfekti: e) aktiivin infinitiivi: f) relatiivilause: g) kausaalinen (syytä ilmaiseva) lause: h) passiivin imperfekti: i) konditionaalissa oleva verbi: j) konsessiivinen 2 sivulause: B. Tehtävä 4 (4 p) Latinan olla-verbin aktiivin indikatiivin preesensin muodot eri persoonissa ovat: sum (yks. 1. pers.); es (yks. 2. pers.); est (yks. 3. pers.); sumus (mon. 1. pers.); estis (mon. 2. pers.); sunt (mon. 3. pers.). Yhdysverbeissä merkitys muuttuu; jos eteen asetetaan etuliite pot- (konsonantin edellä pos-) saadaan merkitys voida, kun taas etuliite pro- (vokaalin edellä prod-) antaa merkityksen hyödyttää. 1 Adversatiivinen lause asettelee asioita tai ominaisuuksia vastakkain. 2 Konsessiivinen sivulause ilmaisee myöntymistä.

5 5/8 Tarkkaile ylläolevien verbimuotojen muodostustapaa ja kirjoita latinaksi seuraavat ilmaisut: a) voit: b) hyödytän: c) voivat: d) hyödytätte: C: AINEISTON ANALYYSIKYKYÄ MITTAAVA TEHTÄVÄ Kirjoita vastaus ruutupaperille. Kreikkalainen runoilija Hesiodos (700-luvulta eaa.) on länsimaisen kirjallisuuden ensimmäinen historiallisena henkilönä tunnettu kirjailija. Hänen teoksestaan Työt ja päivät on peräisin varhaisin meille säilynyt myytti eri ihmissukupolvista kulta-ajasta aina kirjoittajan oman ajan karuun ja julmaan rautakauteen saakka. Augustuksen aikainen roomalainen runoilija Vergilius kehitteli tätä myyttiä noin 40 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Neljännessä paimenrunossaan hän esittää arvoituksellisen ennustuksen uuden aikakauden alusta, joka alkaa poikalapsen syntymästä. Poikalapsen identiteetti on epäselvä, ja modernissa keskustelussa on ehdotettu seitsemää eri vaihtoehtoa. Myöhäisantiikissa ja keskiajalla runo tulkittiin Messias-ennustukseksi, ja pakanallisen runoilijan katsottiin ennustaneen Kristuksen syntymän. Vastaa tekstiotteen perusteella seuraaviin kysymyksiin: 1. Analysoi tekstiotteiden perusteella, miten runoissa kuvataan eri sukupolvia. Vertaile miten nämä kaksi kuvausta eroavat toisistaan. Analysoi ja vertaa runoissa esitettyjä näkemyksiä historian kulusta (20 p). 2. Millaisia ilmiöitä kirjoittajien oman ajan yhteiskunnassa mielestäsi kuvaukset voisivat heijastella (10 p)? Hesiodos, Työt ja päivät (käänt. Paavo Castrén 2000) Jos tahdot, voin kertoa toisenkin tarun todenmukaisesti ja taitavasti. Muista, että jumalilla ja kuolevaisilla ihmisillä on yhteiset sukujuuret. Ensin kuolemattomat Olympoksen asukkaat loivat kultaisen lajin kuolevaisia. Nämä elivät Kronoksen aikana, kun hän hallitsi taivaissa. He elivät kuin jumalat, mieleltään huolettomina, täysin ilman vaivaa ja tuskaa. Kurjaa vanhuutta ei ollut olemassakaan, vaan aina nuorina jäseniltään he viettivät juhliaan vailla kaikkea pahaa. He kuolivat kuin unen valtaamina, ja kaikkea hyvää heillä oli yllin kyllin;

6 6/8 hedelmällinen pelto antoi itsestään satoa runsain mitoin, ja sovussa ja vapaaehtoisesti he elelivät maillaan keskellä yltäkylläisyyttä. Ja kun maa kätki poveensa tämän ihmispolven, heistä tuli henkiolentoja koska suuri Zeus niin tahtoi. Suopeina he liikkuvat maan päällä ihmisiä suojelemassa. He valvovat, ovatko tuomiot oikeudenmukaisia tai teot kunnottomia. ( ) Sitten Olympoksen asukkaat loivat toisen sukupolven, hopeisen ja paljon huonomman. Tämä ei lainkaan muistuttanut kultaista sukupolvea näöltään eikä sisimmältään, vaan satakin vuotta he huoletta kuin lapset elivät rakkaan äitinsä luona leikkien lasten leikkejä omassa kodissaan. Mutta juuri kun he varttuivat aikuisiksi, he elivät vain vähän aikaa kärsien tyhmyydestään, sillä he eivät voineet olla loukkaamatta häikäilemättömästi toisiaan, eivät tahtoneet palvella kuolemattomia jumalia eivätkä toimittaa uhreja pyhillä alttareilla, kuten ihmisten tulee tehdä perinnäistapojen mukaisesti. Heidätkin Zeus, Kronoksen poika, kätki sitten vihaisena maan poveen, koska he eivät kunnioittaneet Olympoksen onnellisia jumalia. Maan peitettyä tuon sukupolven heitä on kutsuttu maanalaisiksi autuaiksi kuolevaisiksi, ja vaikka he ovat toisarvoisia, heillekin kuuluu täysi kunnia. Zeus-isä loi kuolevaisia ihmisiä vielä kolmannen sukupolven, pronssisen, joka ei lainkaan muistuttanut hopeista. Hän teki sen saarnipuusta, kauhean ja mahtava, ja sitä miellyttivät Areksen 3 surkuteltavat teot ja väkivalta. He eivät syöneet lainkaan viljaa, vaan heillä oli teräksenkova sisin. Muovaamattomia he olivat: heillä oli suuri voima vahvoissa jäsenissään, ja voittamattomat käsivarret kasvoivat heidän vartalostaan. Heillä oli pronssiset aseet, pronssiset asumukset, ja pronssista he valmistivat tarvikkeensa, eikä heillä ollut mustaa rautaa. He tuhoutuivat oman käden kautta ja laskeutuivat mainetta vailla hyisen Haadeksen kalmanhajuiseen taloon. Synkkä kuolema valtasi heidät, niin pelottavia kuin he olivatkin, ja he jättivät auringon kirkkaan valon. Mutta kun maa peitti poveensa tuonkin sukupolven, Zeus, Kronoksen poika, teki moniaruokkivan maan päälle neljännen sukupolven, oikeamielisemmän ja paremman, suvun jumalaisten sankarien, jota kutsutaan puolijumaliksi, meitä edeltävän sukupolven äärettömän maan kamaralle. Kauhea sota ja hirveä taistelu tuhosi osan heistä, jotkut seitsenporttisen Teeban äärellä Kadmoksen maassa taisteltaessa Oidipuksen laumojen puolesta, toiset taas Troijassa, jonne he joutuivat laivoissa aavan meren yli kaunishiuksisen Helenan takia. Siellä toiset kätki kuolema, toisille taas Zeus Kronossynty antoi elatuksen ja asuinpaikan ja asutti heidät kauas maan ääriin erilleen ihmisistä. Siellä he asuvat huolettomina autuaiden saarilla syväkuohuvan Okeanoksen äärellä onnellisina sankareina, joille hedelmällinen pelto kukoistaa ja tuottaa hunajanmakeaa hedelmää kolmesti vuodessa. He ovat kaukana myös kuolemattomista jumalista, ja Kronos hallitsee heitä ja ( ) hänellä heidän keskuudessaan oikeutettu kunnia-asema. 3 Ares (kr.) tarkoittaa sodanjumala Marsia.

7 7/8 Zeus voi vielä yhden suvun kuolevaisia ihmisiä, ne jotka nyt elävät. Kunpa minun ei tarvitsisi elää yhdessä viidennen sukupolven ihmisten kanssa, vaan olisinpa joko kuollut ennen tai syntynyt myöhemmin, sillä nykyinen on rautainen sukupolvi, eivätkä ihmiset lakkaa kärsimästä työstä ja vaivasta päivisin eivätkä väsymästä öisin, ja jumalat antavat heille raskaita vaivoja, mutta heidänkin onnettomuuksiinsa liittyy toki myös jotakin hyvää. Tämänkin kuolevaisten ihmisten sukupolven Zeus aikanaan tuhoaa sitten kun heillä jo syntyessään on harmaat ohimot. Isä ei ole sovussa lastensa kanssa eivätkä lapset isän, ei vieras isäntänsä eikä ystävä ystävänsä, eikä veli ole veljelle läheinen niin kuin aina ennen. He lakkaavat kunnioittamasta ikääntyviä vanhempiaan ja puhuttelevat heitä tylyin sanoin. Eivätkä nuo kunnottomat välitä edes jumalten rangaistuksesta. He eivät suorita vanhemmilleen velkaansa elatuksestaan. He ryöstävät väkivalloin toinen toisensa kaupungin. Rehellisyydestä ei ole mitään hyötyä, ei oikeudenmukaisuudestakaan eikä mistään hyvästä, vaan enemmän arvostetaan pahantekijää ja röyhkimystä; väkivallasta tulee oikeutta, ja kunniallisuus katoaa. Rikollinen vahingoittaa kunnon ihmistä puhuen hänestä kieroin sanoin ja vannoen vääriä valoja. Panetellen ja vahingoniloisena seuraa pahansuopa Kateus ihmisraukkoja alinomaa. Silloin Pidättyväisyys ja Itsekuri lähtevät leveäpolkuisesta maasta kohti Olymposta peittäen kauniit vartalonsa valkeilla viitoilla, jättävät ihmiset oman onnensa nojaan ja liittyvät kuolemattomien seuraan. Kuolevaisille ihmisille jää vain surkeita vaivoja, eikä pahaa vastaan ole mitään turvaa. Vergilius: Paimenrunot, Neljäs eklogi (käänt. Teivas Oksala) Koittanut viimeinen jo on Cumaen (Sibyllan) 4 laulujen kausi: syntyy vuossatojen kehä suuri nyt uutena jälleen. Neitsyt taas palajaa, Saturnuksen 5 pyhä aika, uus sukupolvi jo laskeutuu alas korkeudesta. Poika on syntyvä nyt, siten rautainen suku väistyy, nouseva maailmaan on kultainen sukukunta. Auttaos, oi Lucina: on valtias täällä Apollo 6. Konsulivuonnasi tuo on alkava autuas aika, Pollio 7, kuukaudet taas suuret alkavat kierron. Kun sinä hallitset, rikostemme jos jälkiä säilyy, tyhjiin haihtuvat nuo, pelot maailmasta jo väistyy. Vastaan ottava on jumalten elämän tämä poika, 4 Cumaen Sibylla oli eräs antiikin kuuluisimpia ennustajia, jota pidettiin jumalten, erityisesti Apollon, innoittamana. Cumaen kaupunki sijaitsee Etelä-Italiassa. Roomassa säilytettiin Cumaen Sibyllan ennustuskokoelmaa Capitoliumin Juppiterin temppelin alla olevassa holvissa. 5 Saturnus on Kronoksen, ajan jumalan, roomalainen vastine. 6 Lucina eli Diana (kr. Artemis) on Apollon sisar ja synnytysten suojelija. 7 Tämä runo on omistettu Asinius Polliolle, joka oli konsulina vuonna 40 e.kr. Hän oli nuoruudessaan ollut lähellä kirjallisia piirejä, ja hän näyttää olleen ensimmäinen, joka kiinnitti huomiota Vergiliuksen runoihin.

8 8/8 sankarit nähdä hän saa, hänet nähdään yhtenä heistä, ohjaa piiriä maan isiensä hän sankaritöillä. Lapsonen lahjoittaa maan sulle jo viljelemättä rentona rönsyävät muratit sekä tuoksuvat yrtit, myös vesiruusuja kasvattaa ja akantteja versoo. Tarhaan itsestään käy vuohet, maitoa vallan tulvillaan utareet, jalopeuroja karja ei säiky. Kukkia kirjavanaan on, lapsonen, kehtosi silloin. Käärmeet kaikkoavat, pois tappaen pettävä yrtti kuihtuu, Syyrian kun pyhä balsami seutuja verhoo. Kohta kun käyt lukemaan isies urotöistä ja muiden sankarien sekä oivallat, mitä on tosi miehuus, tähkät pelloillaan saa kypsyen vaaleta hiljaa, pensaat viljelemättä jo notkuvat vain rypäleistä, tammien rungotkin hunajaa ihan tihkuvat silloin. ( ). Kun ikä karttuva suo sinun mieheks varttua vihdoin, väistyvä on merimies, tavarain ei kuormia laivat kuljeta, vaan koko maa on kaikkea tuottava silloin. Kuokka ei lyö kamaraa, vesurit ei viiniä karsi; vanttera kyntäjäkin härät päästävä on ikehestä. Villa ei kirjavanaan värien ole väärien vuoksi, vaan saa luonnostaan punapurppuran pässien talja hohtava tai värin keltaisen voi sahramin saada; laitumien karitsoitakin on puna kietova silloin. Käy tekemään urotöitäsi nyt on aika jo täysi -, oi jumalten rakas poika ja Juppiterin suvun verso! katso kun kaareutuu ylitsemme nyt tähtinen holvi, maan alueet, meren syöverit, myös koko pohjaton taivas, katso: jo koittava on ilon, suurien riemujen kausi. ( ).

9 1 / 9 URVALSPROV I KLASSISKA SPRÅK (GREKISKA OCH GREKISK LITTERATUR, LATIN OCH ROMERSK LITTERATUR) AnsökningsID (ifylls av övervakaren) Allmänna instruktioner: Skriv inte ditt namn eller personbeteckning på svarspappren. Övervakaren antecknar ditt ansökningsnummer. Urvalsprovet består av tre olika delar. Del A är baserad på de lästa böckerna och omfattar två alternativa uppgifter, av vilka en besvaras. Uppgiften mäter förmågan att behärska, disponera och självständigt kombinera sakinnehållet. Svaret skall vara av essätyp. Del B mäter den språkliga slutledningsförmågan och omfattar 6 olika uppgifter. Uppgifterna förutsätter inte kunskaper i grekiska eller latin. Del C mäter förmågan att analysera ett material och omfattar 3 deluppgifter, vilka baserar sig på det material som ingår i uppgiftshäftet. Närmare anvisningar ges i början av varje uppgift. Bedömning: Provet bedöms med poäng. Det minsta godtagbara påängtalet är 40. Det maximala och det minsta godtagbara påängtalet för respektive del är följande: Del A: det maximala poängtalet 40, det minsta godtagbara poängtalet 20. Del B: det maximala poängtalet 30, det minsta godtagbara poängtalet 10. Denna del ersätts av i studentexamen avlagt prov i latin eller klassisk grekiska, som skrivits med vitsordet laudatur eller eximia cum laude approbatur i studentexamen. Ange här studentexamens resultat: Latin: Laudatur: Klassisk grekiska: Laudatur: Eximia cum laude: Eximia cum laude: Del C: det maximala poängtalet 30, det minsta godtagbara poängtalet 10. Samtliga delar (A, B och C) måste besvaras. Provet underkänns automatiskt, om inte alla delar (A, B och C) besvaras. (Del B kan emellertid ersättas med ovannämnda vitsord.) Om inte alla deluppgifter i B och C besvaras, sänker detta poängtalet, men leder inte till underkännande av hela delen, om delens sammanlagda poängtal är over 10. Provet underkänns också, ifall en enda av delarna är underkänd, dvs. under de ovangivna godtagbara poängtalen. Om bägge alternativa uppgifterna i del A besvaras, beaktas bara det sämre svaret.

10 2 / 9 DEL A. UPPGIFT BASERAD PÅ DE LÄSTA BÖCKERNA De följande essäuppgifterna är alternativa. Besvara bara en av dem (I eller II). Skriv svaret på rutat konceptpapper. Skriv inte ditt namn eller personbeteckning på svarspappren. Lämna tomt i papprets övre marginal. Övervakaren antecknar där ditt ansökningsnummer. ALTERNATIV I: Poesin i antikens Grekland var kollektiv till sin natur och anknöt sig till samhällets olika aktiviteter. Beskriv uppkomsten och utvecklingen av de olika underarterna av poesi och drama i antikens grekiska värld med hänsyn till deras förhållande till religion, politisk atmosfär och samhällets institutioner. ALTERNATIV II: Föreställningen om det rättvisa eller legitima kriget (bellum justum) utgör viktig idétradition med rötter i antiken. Cicero var den första skriftställaren, som behandlade temat i romersk litteratur. Enligt hans uppfattning, det enda berättigade skälet att börja krig är, att vi kan leva i fred utan skada; och när segern har uppnåtts, bör vi förskona dem, som inte varit blodtörstiga eller barbariska i kriget (Om plikterna 1,35). Det rättvisa kriget var således främst försvarskrig eller krig, som hade ett berättigat skäl. Beskriv Roms uppsving till stormaktställning genom att betrakta de krig, som romarna förde fr.o.m. år 510 f. Kr. ända till slutet av Antonius Pius maktperiod (161 e. Kr.). Beakta, ifall möjligt, huruvida det gällde försvars- eller anfallskrig, och hur krigen motiverades. Begrunda även på vilka olika sätt romarna behandlade de erövrade områdenas befolkning. DEL B: UPPGIFTER SOM TESTAR DEN SPRÅKLIGA SLUTLEDNINGFÖRMÅGAN B. Uppgift I (12 p skriv svaret på detta papper) Rytmen i grekisk och latinsk vers är baserad på stavelsernas kvantitet, dvs. på växlandet av långa och korta stavelser. En kort stavelse betecknas med tecknet È och en lång stavelse med tecknet. Versens minsta element kallas för meter, av vilkas olika kombinationer diverse versmått består. Nedan ges ett exempel på en asklepiadisk vers (Horatius, carm. 1,1) och dess översättning. Taktslagen betecknas med en accent ( ), och de latinska verserna åtföljes också av en metrisk analys: Máecenás, atavís édite régibús È È - - È È - È - Gámmal kónungastáms áttling, Maecénas mín!

11 3 / 9 Förse på motsvarande sätt taktslagen med accenttecken i följande verser (Horatius, carm. 1,35) och dess översättning (G. Borgsström 1881): Quodsi me lyricis vatibus inseres Om som lyrisk poet namn du mig gifva vill Nedan ges ett exempel på en heksameter vers (Vergilius, Aeneis 1,1) och dess översättning (Johan Bergman 1923): Árma virúmque canó Troiáe qui prímus ab óris - È È - È È È È - - Vápen besjúnger min sáng, och den hjálte, som fórst ifrån Trója Förse på motsvarande sätt taktslagen med accenttecken i följande verser (Vergilius, Aeneis 1,4) och dess översättning (Johan Bergman 1923): Vi superum saevae memorem Iunonis in iram Tvingad av himmelsk makt och förföljd av den vredgade Juno B. Uppgift 2 (4 p skriv svaret på detta papper) Det grekiska verbet paideuo (jag uppfostrar) har olika former och avledningar : paideueis (presens indikativ aktiv, 2:a person singularis); paideue (imperativ, 2:a person singularis); paideuein (infinitiv); paideuon (presens particip aktiv); paideusis (abstrakt verbal substantiv); paideutes (substantiv, som betecknar en handlande person). Beakta det som ovan sägs om ordens betydelse och det sätt på vilket de bildas, och översätt därefter orden nedan (a-d) till grekiska med hjälp av det ord som bredvid anges inom parentes: a) regera! (basileuo): c) plantering: phyteuo b) vårdande (therapeuo): d) jägare: (thereuo)

12 4 / 9 B. Uppgift 3 (10 p skriv svaret på detta papper) Thukydides berättar vidare att Admetos hjälpte Themistokles till Makedonien där han genast fick tag på ett skepp som var destinerat till Mindre Asien. Under överresan blåste det upp en nordlig storm som drev skeppet till ön Naxos som blockerades av athenarnas flotta. Themistokles vände sig då till kaptenen, berättade vem han var och varför han flydde och lät förstå att om athenarna fick tag i honom skulle kaptenen som åtagit sig att föra honom till Asien säkert också mista livet. Kaptenen blev förskräckt och höll undan för athenarna. I sinom tid anlände skeppet lyckligen till Efesos, och därifrån sände Themistokles ett brev till perserkonungen. Xerxes hade nyss dött och efterträtts av sin son Artaxerxes med tillnamnet Makrocheir, vilket betyder Stora handen, för hans ena hand var mycket större än den andra. ( ) Thukydides, ehuru full av beundran, är saklig och återhållsam som alltid, men det finns som sagt många antika historier om Themistokles flykt. Plutarchos, som har refererat somliga, förtäljer att Themistokles forslades hela vägen till det avlägsna Susa in en bärstol med fördragna gardiner; den uppgavs rymma en ung dam på väg till en persisk adelsmans harem (Alf Henrikson, Antikens historier, s ). a) en villkorssats: b) en indirekt frågesats: c) en adversativ sats 1 : d) en verbform i aktiv indikativ pluskvamperfekt: e) en verbform i aktiv infinitiv: f) en relativsats: g) en kausal (orsaks-) bisats: h) en verbform i passiv imperfekt: i) en verbform i konditional: j) en koncessiv 2 bisats: B. Uppgift 4 (4 p skriv svaret på detta papper) Latinets verb att vara har följande former i olika personer i aktiv indikativ presens: sum (1:a pers. sing.); es (2:a pers. sing.); est (3:e pers. sing.); sumus (1:a pers. plur.); estis (2:a pers. plur.); sunt (3:e pers. plur.). I sammansatta verb förändras betydelsen; genom att tillägga prefixet pot- (framför en konsonant pos-) får vi betydelsen kunna, medan prefixet pro- (framför en vokal prod-) ger betydelsen gagna. Observera bildningssättet i ovangivna verbformer och formulera på latin: a) du kan: b) jag gagnar: c) de kan: d) ni gagnar: 1 Adversativa fraser ställer saker eller egenskaper i motsatsställning. 2 En koncessiv bisats uttrycker medgivande.

13 5 / 9 DEL C: UPPGIFT SOM MÄTER FÖRMÅGAN ATT ANALYSERA MATERIAL Skriv svaren för del C på konceptpapper. Den grekiska diktaren Hesiodos (700-talet f.kr.) är den första författaren i västerländsk litteratur som är en känd historisk person. I hans bok Dagar och verk ingår en myt av de olika tidsåldrarna, från guldåldern till den karga och grymma järntid som författaren själv lever i. Den här myten utgör den tidigaste bevarade beskrivningen av de olika människosläktena. Myten utvecklades av den augusteiska diktaren Vergilius i Rom ungefär 40 år före Kristi födelse. I fjärde sången av hans Herdedikter ingår en mystisk profetia om en ny världsepok som inleds med att ett barn föds. Barnets identifikation är oklar; i debatten om barnet har man i modern tid föreslagit har sju olika identifikationer. I senantiken och genom hela medeltiden har myten tolkats som en Messiasprofetia, och den hedniska diktaren har ansetts ha förutsagt Kristi födelse. Besvara följande frågor på grund av materialet: 1. Analysera på basis av de bifogade texterna hur de olika tidsåldrarna skildras i dikterna. Jämför hur dessa två skildringar skiljer sig från varandra. Analysera och jämför hurudana uppfattningar av historiens lopp de framställer (20 p). 2. Hurudana företeelser i samhället i författarnas egen tid kunde dessa myter enligt din mening återspegla (10 p)? Hesiodos, Dagar och verk (tolkade av Ingvar Björkeson 2003) Denna berättelse, om du så vill, skall jag noga och konstfullt kröna nu med en annan och glöm den ej! om hur gudar och vår förgängliga ras har samma rötter och ursprung. Höga gudar som aldrig förgås och bor på Olympen skapade först ett gyllene släkte av dödliga mänskor. Det ägde rum på den tid då Kronos var konung i himlen. Gudar levde de som, utan sorg och oro i hjärtat, fria från mödor och kval, och ålderns tyngande börda visste de ingenting om; men ungdomligt spänstiga lemmar njöt de i vänners lag, oändligt fjärran från plågor. Döden kändes för dem som att sjunka ljuvt i en slummer. Allt gott var deras, och utan sådd gav fruktbara marker skördar i överflöd; i fred och ogrumlad glädje framflöt så deras liv, och intet behövde de sakna. Men sedan detta släkte dött ut och gömts under jorden lever de kvar enligt Zeus beslut som andar häruppe, goda demoner ovan jord som beskyddar oss mänskor,

14 6 / 9 vakar över att rätten ej kränks och att illdåd bestraffas. ( ) Vida underlägset, av silver, var släktet Olympens höga, oförgängliga gudar sedan lät uppstå, utan likhet alls i förstånd eller växt med det gyllne. Barnen de fick dröjde kvar hos den ömsinta modern i hemmet länge, i hundra år, och lekte och mognade långsamt. När de till slut växt upp och nått sin manbara ålder levde de bara en liten tid och tvingades lida svårt för sin dårskap. Högmod och split kunde inte de tygla, underlät i sitt trots att vörda eviga gudar och att tillheliga altaren fromt bära fram sina offer så som bland bofasta mänskor är sed. Den höge Kroníon 3 vredgades då och lät dem förgås för att inte de hedrat så som sig bör de saliga gudar som bor på Olympen. Sedan de mänskorna också dött och gömts under mullen kallas de saliga andar, har under jorden sin boning och fastän ej av de förras rang hålls de ändå i ära. Ännu ett släkte av mänskor, det tredje, skapade fadern, nu av koppar och olikt i allt det silverne släktet. Framsprungna var de ur ask och skräckinjagande starka, enbart begivna på våld och Ares 4 blodiga hantverk, åt inte bröd, hade hjärtan av stål och var okänsligt råa. De ägde väldig kraft i obetvingliga armar som växte ut från en senig kropp och mäktiga skuldror. Koppar gjorde de vapen av och av koppar var husen, verktygen också, ty än var det svarta järnet ej upptäckt. Armarna bragte dem själva på fall i inbördes strider och de tvangs ner till Hades unkna och isande boning, utan namn; hur skrämmande än de var fick de lämna solens strålande ljus och togs av den nattsvarta döden. När även detta släkte dött ut och gömts under mullen skapade Kronos son Zeus på ben bördiga jorden ett fjärde, av mera ädelt och rättrådigt slag, heroernas släkte, sprunget ur gudars stam. Som halvgudar brukar de räknas och det var de som föregick oss på den ändlösa jorden. Men i förödande krig och grymt tumult gick de under, somliga medan de slogs i Kadmos land under Thebes, sjuportstadens mäktiga mur om Oidipus hjordar; 3 Kronion = son av Kronos, d.v.s. Zeus. 4 Ares är det grekiska namnet för krigets gud, Mars.

15 7 / 9 andra som farit med skepp över havets gapande avgrund när för en skönlockig kvinnas skull de belägrade Troja där höljdes många in i dödens slutliga mörker. Men åt en del av dem har Zeus, vår fader, förlänat liv och fristad vid jordens gräns och långt ifrån mänskor. Därborta bor de, fjärran från sorg, på de saligas öar invid Okeanos flod och dess djupa virvlande strömmar, avundsvärda heroer som bjuds av den fruktbara jorden honungsljuv, överflödande skörd tre gånger om året. Zeus skapade ännu ett släkte av dödliga mänskor det som lever nu. Varför föll på min lott att leva i denna den femte åldern? O att jag dött före den eller tillhört den nästa! Dagens släkte är skapat av järn, det plågas om dagen ständigt av mödor och kval, av fasor om natten, och gudar kommer att drabba det länge än med tunga bekymmer. Trots allt har ändå lite av gott blandats in i det onda. Zeus skall förgöra en gång detta släkte av dödliga mänskor, den dag barnen föds med grånat hår på sin tinning och inte fadern drar jämnt med sin son eller sonen med fadern, gästvännen ej hålles kär av sin värd, ej vännen av vännen och ingen broder älskar sin bror som förut de brukat. De skall förakta sin far och mor som åldern försvagat, gräla på dem med skymfliga ord, dessa hjärtlösa dårar, omedvetna om himlens straff, och förvägra de gamla lönen för all den omsorg och vård de själva fick motta. Nävrätt blir lag, och sin grannes stad skall man härja och plundra. En som håller sin ed, en god och rättsinnad mänska aktas ej längre som förr, men hedrad blir ogärningsmannen och den som pöser av övermod. Vid rättstvist skall oväld ej längre gälla, men våld; den onde skall kränka den ädle med sina falska ord och svära att orden är sanning. Tätt i de arma dödligas spår skall avunden smyga, skadeglad, full av giftigt förtal och med illvilligt tryne. Med sina sköna kroppar svepta i bländvita mantlar stiger Aidós 5 och Némesis 6 då från den vägrika jorden upp till Olympens höjd och de oförgängligas skara, lämnande människans värld för gott, och kvar blir allenast plågor och bitter sorg, och ingen bot mot det onda. 5 Aidós är en personifikation av abstrakta begrepp: moderation, återhållsamhet och sävlighet. 6 Nemesis är hämndens och vedergällningens gudinna i grekisk mytologi.

16 8 / 9 Vergilius, Herdedikter; fjärde sången (översättning av Gustav H. Karlsson 1982) Yttersta tiden är kommen. Så säger oss Cumaes Sibylla 7. Raden av sekler födes på nytt i styrka och storhet. Jungfrun kommer; med henne Saturnus 8 lyckliga rike; nu blir dess förstfödde sänd från himmelens mäktiga välvning. Det är en gosse som föds. Se vänligt till honom, Lucina 9! Under hans tid skall guldåldern stiga på nytt över jorden. Järnets ålder skall dö. Apollo är redan vid makten. Nu, under ditt konsulat skall seklernas härlighet börja, Pollio! 10 Ledda av dig skall årets månader skrida framåt i högtidståg; och spåren av våra laster utplånas. Samma med dem skall skräcken försvinna från jorden. Gudars liv skall han få. Han skall skåda heroer och gudar, fornsagans hjältar. Som en av dem skall de se honom vandra bland dem. En värld skall han styra, som bringats till fred av hans fader. Jordens förstlingsskänk åt dig från vildvuxna marker, gosse! är hasselört och murgrönans slingrande rankor, leende björnklo desslikes och vattenliljor från Nilen. Självmant skall getterna komma med fulla juver till mjölkning. Ej mer skall hjordarna frukta att beta bland väldiga lejon. Självmant smyckar sig vaggan för dig med smekande blommor. Ormarnas släkte skall dö, och giftets bedrägliga örter utrotas. Syrisk balsam skall överallt kunna sökas. Sedan, när du kan läsa om hjältars dåd och din faders gärning, när du lärt känna, vad manliga dygder betyda, då skall marken stå gul under axens böljande vågor, vindruvans rodnande klasar skall hänga på vildvuxet törne, honungsdagg skall droppa från ekarnas starkvuxna grenar. ( ) Sen, när du blivit till man, och ungdomen vuxit till fasthet, då skall sjömannen avstå från färd, och den flytande pinjen sluta att segla med varor; i alla länder skall finnas 7 Den cumaeiska sibyllan var en av antikens mest berömda orakel, son ansågs vara inspirerad av gudar, och i synnerhet av Apollo. Staden Cumae eller Kyme ligger i södra Italien. Samlingen av den cumaeiska sibyllans orakelsvar eller profetior förvarades i ett valv under Jupitertemplet på Capitolium i Rom. 8 Saturnus är den romerska motsvarigheten för Kronos, tidens gud. 9 Lucina, d.v.s. Diana eller Artemis, var Apollos syster och beskyddare av förlossningar. 10 Den här dikten är ägnad Asinius Pollio, konsul år 40 f.kr., som hade i sin ungdom stått de litterärä kretsarna nära. Han förefaller ha varit den första, some uppmärksammat Vergilius diktning.

17 9 / 9 allt, som behövs utan plog, utan kniv i vingårdens rankor; buttert skall bonden lösa sitt ok från oxarnas nacke; ullen skall sluta att lysa i falska och lånade färger, baggen färgar sin självmant på ängen i prunkande skiftning, än med kostbar purpur och än med lysande saffran; och med scharlakan färgar sig självmant lammen på bete. ( ) Nu är det tid. Stå upp och börja din härlighets bana, gudarnas älsklingsbarn, du Juppiters unge telning! Blicka mot världsalltets tyngd, hur den vilar i darrande skälvning, blicka mot hav och land, mot himmelens mäktiga välvning; skåda, hur alltet i jubel ser fram mot kommande sekler!