KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE

Transkriptio

1 KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE ASIA Selitys virkasuhteen purkamista koskevassa valitusasiassa, Dnro 0961/3/16 SELITYKSEN ANTAJA Savon koulutuskuntayhtymä, Kuopio SELITYKSEN ANTAJAN ASIAMIES JA PROSESSIOSOITE Asianajaja Mirja Latola Asianajotoimisto Krogerus Oy Kirkkokatu 13, Oulu puh , faksi VALITTAJA Jukka Soininen, Siilinjärvi 1 (14)

2 VALITTAJAN ASIAMIES Asianajaja Pekka Rönkä Asianajotoimisto Pekka Rönkä Ky Puijonkatu 29 A 4, Kuopio puh , faksi lakiasiat@pekkaronka.fi 2 (14)

3 SELITYS Savon koulutuskuntayhtymä uudistaa kaiken Itä-Suomen hallinto-oikeudessa esittämänsä sekä antaa Jukka Soinisen valituksen johdosta lisäksi seuraavan selityksen: VAATIMUKSET Savon koulutuskuntayhtymä vaatii, että Jukka Soinisen valitus hylätään. Lisäksi Savon koulutuskuntayhtymä vaatii, että Jukka Soininen velvoitetaan korvaamaan Savon koulutuskuntayhtymän oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa korkolain 4 :n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun antamisesta lukien. PERUSTELUT Valitus on perusteeton. Itä-Suomen hallinto-oikeuden ratkaisu, jolla hallinto-oikeus katsoi, että Savon koulutuskuntayhtymällä oli oikeus purkaa valittajan virkasuhde, on oikea. Valituksessa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella ratkaisua tulisi muuttaa. YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1 ASIASELOSTUS JA HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS Asiassa on ollut kyse siitä, onko Savon koulutuskuntayhtymällä (jäljempänä "Koulutuskuntayhtymä") ollut kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (304/2003, jäljempänä "viranhaltijalaki") 41 :n mukainen erittäin painava syy valittajan virkasuhteen purkamiseen. Valittaja toimi Koulutuskuntayhtymässä tulosaluejohtajana, jonka vastuulle kuului muun ohella Koulutuskuntayhtymässä tehty tietovarastointiin liittyvää kehitystyö. Valittaja oli sivutoimenaan harjoittanut yritystoimintaa TCD Consulting and Research Oy -nimisessä yhtiössä (jäljempänä "TCD"), jossa valittajan yhtiökumppaneina olivat Meis ja Päränen, jotka samalla työskentelivät Koulutuskuntayhtymässä valittajan alaisuudessa ja osallistuivat tietovarastointiin liittyvään kehitystyöhön. Koulutuskuntayhtymässä tehty kehitystyö käsitti tietovarastomallin lisäksi siihen liittyvien raportointityökalujen kehittämiseen ja ohjelmointiin sekä kyselypalveluihin ym. liittyvää kehitystyötä. Kehitystyö oli valittajan vastuulla ja sitä toteuttivat valittajan lisäksi Meis ja Pärnänen, jotka samalla olivat valittajan yhtiökumppaneita. 3 (14)

4 Koulutuskuntayhtymä oli purkanut valittajan virkasuhteen saatuaan tiedon valittajan harjoittamasta yritystoiminnasta. Purkamisen perusteena oli se, että valittaja oli rikkonut ja laiminlyönyt viranhaltijalaista ja Koulutuskuntayhtymän määräyksistä johtuvia virkasuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteita niin vakavalla tavalla, ettei työnantajalta voitu kohtuudella edellyttää virkasuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Koulutuskuntayhtymän ja valittajan välille oli aiheutunut niin vakava luottamuspula, ettei virkasuhteen jatkamiselle ollut edellytyksiä. Keskeisinä riitakysymyksinä hallinto-oikeudessa oli ensinnäkin se, oliko valittajan harjoittama yritystoiminta Koulutuskuntayhtymän kanssa sellaista kilpailevaa toimintaa, joka ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa. Riitakysymys on ollut myös se, oliko valittajalla asianmukainen sivutoimilupa hänen harjoittamaansa yritystoimintaan. Asiaan ovat liittyneet kysymykset siitä, oliko valittaja salannut sen, että hänen alaisensa olivat valittajan yhtiökumppaneita ja oliko valittaja ollut esteellinen ratkaisemaan alaistensa työsuhteeseen ja/tai sivutoimeen liittyviä asioita. Riitakysymykset ovat koskeneet myös työajan, työnantajan työvälineiden ja yhteistyöverkostojen käyttöä. Asiassa on ollut useita riitakysymyksiä, jotka liittyvät toisaalta Koulutuskuntayhtymän kehitystyöhön ja siihen liittyvään toimintaan sekä toisaalta valittajan harjoittamaan yritystoimintaan ja sen eroavaisuuksiin verrattuna Koulutuskuntayhtymän harjoittamaan toimintaan. Viime kädessä asiassa on kuitenkin ollut kyse valittajan menettelyn kokonaisarvioinnista ja siitä, onko valittaja rikkonut ja laiminlyönyt viranhaltijalaista ja koulutuskuntayhtymän määräyksistä johtuvia virkasuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteita niin vakavalla tavalla, ettei työnantajalta voida kohtuudella edellyttää virkasuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Lisäksi asiassa on ollut kyse siitä, oliko virkasuhteen purkamisessa noudatettu oikeaa menettelytapaa ja oliko Koulutuskuntayhtymä vedonnut purkuperusteeseen viranhaltijalain mukaisessa määräajassa. Hallinto-oikeus arvioi purkuperusteen olemassaoloa ottamalla huomioon yksityiskohtaisesti kaikki valittajan esittämät väitteet ja niiden osalta esitetyn näytön puolin ja toisin. Hallinto-oikeus katsoi, ettei valittaja ollut toiminut yritystoiminnassaan virka-asemansa edellyttämällä tavalla, minkä vuoksi luottamussuhde Koulutuskuntayhtymään oli rikkoutunut. Valittajan toiminta oli hallinto-oikeuden arvion mukaan ollut siinä määrin vakavaa ja moitittavaa, että Koulutuskuntayhtymällä oli ollut erittäin painava syy virkasuhteen purkamiseen. Hallinto-oikeus katsoi myös, että Koulutuskuntayhtymä oli vedonnut purkuperusteeseen viranhaltijalain 42 :n tarkoittamassa 14 päivän määräajassa. Edelleen hallinto-oikeus katsoi, että valittajalle oli varattu tilaisuus tulla kuulluksi virkasuhteen päättymisen syistä ennen virkasuhteen purkamista ja että purkamista koskevaa asiaa oli valmisteltu riittävällä tavalla ennen kuin yhtymähallitus teki päätöksen virkasuhteen purkamisesta. 4 (14)

5 2 VALITTAJAN VÄITTEET 2.1 Valitusperusteista Valituksessa on esitetty kaikki samat väitteet, jotka valittaja on esittänyt jo aiemmin hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa ja sitä ennen tekemässään oikaisuvaatimuksessa. Valituksessa ei ole juurikaan yksilöity sitä, minkä vuoksi hallinto-oikeuden päätös olisi virheellinen tai minkä vuoksi hallinto-oikeus olisi arvioinut asiassa esitettyä näyttöä virheellisesti. Valittaja katsoo, että hallinto-oikeus olisi arvioinut näyttöä väärin ja viittaa mm. työoikeudellisiin todistustaakkasääntöihin. Valittajan väitteet ovat perusteettomia. Koulutuskuntayhtymä on täyttänyt sille hallintoprosessissa kuuluvan selvitysvastuun ja osoittanut, että Koulutuskuntayhtymällä on ollut viranhaltijalain mukainen peruste virkasuhteen purkamiseen. Asia on ratkaistu kokonaisarvioinnilla, joka on perustunut riittävään näyttöön virkasuhteen purkuperusteiden olemassaolosta. Purkuperusteiden olemassaolo ei ole jäänyt kokonaisuutena arvioiden epäselväksi. Valittaja katsoo, ettei TCD olisi harjoittanut Koulutuskuntayhtymän kanssa kilpailevaa toimintaa. Koulutuskuntayhtymä toteaa, että valittajan yritystoimintaa ja siihen liittyvää menettelyä on arvioitava virkasuhteen purkamisperusteen kannalta. Keskeinen kysymys asiassa on se, onko valittaja rikkonut lojaliteettivelvollisuutensa siten, että Koulutuskuntayhtymä on menettänyt virkasuhteen jatkumisen edellytyksenä olevan luottamuksensa valittajaan. Ratkaisevaa merkitystä ei voi olla sillä, onko TCD tarjonnut juuri vastaavia palveluja tai tuotteita kuin Koulutuskuntayhtymässä oli kehitetty ja joita Koulutuskuntayhtymä olisi voinut tarjota. Merkitystä ei ole myöskään sillä, kenelle niihin liittyvät tekijänoikeudet ovat kuuluneet taikka muilla vastaavilla seikoilla. Olennaista on se, että valittaja on virkasuhteensa aikana vastannut Koulutuskuntayhtymässä tietovarastoinnin ja siihen liittyvien toimintojen kehitystyöstä. Samalla hän on harjoittanut tietovarastointiin ja siihen liittyviin toimintoihin perustuvaa yritystoimintaa yhdessä alaisinaan toimineiden Meisin ja Pärnäsen kanssa ilman, että hänellä on ollut toimintaan Koulutuskuntayhtymän lupa. Olennaista on myös se, että TCD:n harjoittama yritystoiminta on keskeiseltä osin perustunut Koulutuskuntayhtymässä tehtyyn kehitystyöhön ja Koulutuskuntayhtymän yhteistyöverkostoon. Edelleen olennaista on se, että kehitystyötä Koulutuskuntayhtymässä on tehnyt valittaja yhdessä alaistensa Meisin ja Pärnäsen kanssa, jotka samalla olivat valittajan yhtiökumppaneita. Valittajan keskeinen väite on edelleen se, ettei Koulutuskuntayhtymä olisi voinut tarjota vastaavia palveluita kuin TCD tarjoaa. Valittaja perustelee väitteitään sillä, ettei Koulutuskuntayhtymä ollut vielä ryhtynyt toimenpiteisiin palvelujen tarjoamiseksi ja toiminnan yhtiöittämiseksi. Valituksessa tuodaan esiin useita yksityiskohtia, jotka valittajan käsityksen mukaan osoittaisivat, ettei Koulutuskuntayhtymällä olisi ollut mahdollisuutta tarjota vastaavia palveluja kuin TCD tarjoaa. 5 (14)

6 Valitus perustuu siihen näkemykseen, että TCD olisi voinut täysin vapaasti hyödyntää Koulutuskuntayhtymässä tehdyn kehitystyön tuloksia, koska Koulutuskuntayhtymä ei ollut vielä yhtiöittänyt toimintojaan. Koulutuskuntayhtymän ja hallinto-oikeuden mukaan ratkaisevaa on se, että Koulutuskuntayhtymällä olisi ollut mahdollisuus tarjota TCD:n tarjoamia palveluita omana palvelunaan. Yhtiöittämistä koskevilla väitteillä ei ole merkitystä ratkaistessa sitä, oliko Koulutuskuntayhtymällä oikeus purkaa valittajan virkasuhde. Koulutuskuntayhtymässä oli käynnistetty yhtiöittämiseen liittyvä selvitystyö. Kuten edellä on todettu, tietovarastointiin ym. liittyvien palveluiden osalta valittajalla olisi ollut merkittävä rooli tähän liittyvän yhtiöittämistarpeen eteenpäin viemisessä. Koska tietovarastointiin liittyvä kehitystyö oli kesken, yhtiöittämistarve ei ollut vielä realisoitunut. Valittajan aseman perusteella tietovarastointiin ym. liittyvät yhtiöittämisvalmistelut olivat lähtökohtaisesti valittajan vastuulla, vaikka yhtiöittäminen ei varsinaisesti kuulunutkaan valittajalle. Tältä osin hallinto-oikeus totesi aivan oikein, että TCD:n ja Koulutuskuntayhtymän intressit olivat ristiriidassa keskenään. Valittajalla ei luonnollisesti ollut intressiä kehittää Koulutuskuntayhtymän toimintaa samaan suuntaan, millä hän harjoitti yritystoimintaa omaan lukuunsa. Valittaja väittää, ettei hän olisi voinut tarjota tietovarastointiin ym. liittyviä palveluja Koulutuskuntayhtymän nimissä, koska menettely olisi ollut kuntalain vastaista. Väite on virheellinen. Tältä osin Koulutuskuntayhtymä viittaa hallinto-oikeudelle jättämiinsä kirjallisiin todisteisiin nrot 18 ja 19, joista ilmenee, että Koulutuskuntayhtymän oli tarkoitus tarjota palveluitaan mm. Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry:lle (jäljempänä AMKE), mutta valittaja ja hänen yhtiökumppaninsa muuttivat palveluntarjoajaksi TCD:n. Nämä kirjalliset todisteet yhdessä todistaja Tellervo Tarkon kertomuksen kanssa osoittavat yksiselitteisesti sen, että valittaja harjoitti kilpailevaa toimintaa, joka ilmeisesti vahingoitti Koulutuskuntayhtymää. Valittaja väittää edelleen, että Koulutuskuntayhtymän päätös virkasuhteen purkamisesta perustuisi väärinkäsitykseen valittajan harjoittaman yritystoiminnan luonteesta. Valituksessa vedotaan uutena seikkana myös Koulutuskuntayhtymän henkilöstöongelmiin ja tuodaan esiin mm. se, että Koulutuskuntayhtymässä olisi irtisanottu useita virkasuhteita ja että irtisanomiset olisi riitautettu. Edelleen valituksessa väitetään, että Koulutuskuntayhtymä olisi riidellyt sivutoimilupa-asioista useiden työntekijöidensä kanssa. Koulutuskuntayhtymä kiistää väitteet henkilöstöongelmista ja virka- tai työsuhteisiin tai sivutoimilupiin liittyvistä riitaisuuksista. Väitteet ovat perusteettomia eikä niiden osalta ole esitetty mitään näyttöä. Olennaista on kuitenkin se, ettei väitteillä ole mitään merkitystä ratkaistaessa valittajan virkasuhteen purkamista koskevaa asiaa. Tämän vuoksi Koulutuskuntayhtymä ei lausu väitteistä enempää. Valittaja katsoo, että virkasuhteen purkamismenettely olisi ollut lainvastainen, koska valittajaa olisi kuultu, mutta ei ymmärretty. Koulutuskuntayhtymä toteaa, että valittaja on tuonut esiin jo kuulemistilaisuudessa ne seikat, joihin valitus perustuu. 6 (14)

7 Koulutuskuntayhtymä on siis saanut tiedon valittajan näkemyksistä ja ne on otettu huomioon päätöksenteossa. Kuulemisen tarkoitus on näin ollen toteutunut, joten valitus on myös tältä osin perusteeton. 2.2 Purkuoikeuden käyttäminen 14 päivän määräajassa Valittaja väittää, että purkuperuste olisi tullut Koulutuskuntayhtymän tietoon , jolloin tapahtunut virkasuhteen purkaminen olisi tehty 14 päivän määräajan päättymisen jälkeen. Valittaja katsoo, että määräaika tulisi laskea siitä päivästä, jolloin AMKE ry:n toimitusjohtaja Tellervo Tarko soitti Koulutuskuntayhtymän yhtymäjohtaja Esa Karviselle ja tiedusteli, oliko valittajalla lupa tarjota palveluja AMKE ry:lle TCD:n nimissä. Kuten hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu, määräaika lasketetaan siitä, kun purkamisen perusteena olevat tosiasiat selvisivät. Koulutuskuntayhtymän esittelijänä toiminut Karvinen ei saanut Tarkon puhelun perusteella sellaista tosiasioihin perustuvaa tietoa virkasuhteen purkamisen perusteista, jota määräajan alkaminen edellyttää. Hallinto-oikeudessa kuullut Esa Karvinen, Timo Lampinen ja Jukka Partanen kertoivat, että Koulutuskuntayhtymä käynnisti selvitystyön valittajan toiminnan selvittämiseksi em. puhelinkeskustelun jälkeen. Todistajat kertoivat, että selvitystyöhön kului aikaa useita päiviä. Tämä on uskottavaa myös asian laatu huomioiden. Selvitysvaiheen aikana Koulutuskuntayhtymä sai tietoonsa muun ohella sen, että Meis ja Pärnänen olivat valittajan yhtiökumppaneita, ettei heillä ollut sivutoimilupaa tai asianmukaista sivutoimi-ilmoitusta ja että TCD oli tarjonnut palveluitaan Ylä-Savon koulutuskuntayhtymälle (jäljempänä YSAO). Selvitysvaiheen aikana hankittiin lisätietoja mm. AMKE ry:ltä sen selvittämiseksi, mitä palveluja TCD oli tarjonnut. Virkasuhteen purkaminen tapahtui 15 päivää sen jälkeen, kun Tellervo Tarko soitti Esa Karviselle. Edellä esitetyn perusteella on selvää, kuten hallinto-oikeus päätöksessään totesi, että 14 päivän määräaika ei ole ylittynyt. Toissijaisesti Koulutuskuntayhtymä toteaa, että asia oli toimitettu yhtymähallituksen tietoon jo ns. iltakoulussa, johon kaikki yhtymähallituksen jäsenet oli kutsuttu. Iltakoulussa oli päätetty, että asia käsitellään kuulemisen jälkeen pidettävässä yhtymähallituksen kokouksessa. Valittaja viittaa valituksessaan Esa Karvisen kertomukseen ja siihen, että Karvinen kertoi saaneensa tiedon Tarkon puhelun tarkasta ajankohdasta hallinto-oikeudessa. Valittaja katsoo, että tähän liittyvillä seikoilla olisi merkitystä Karvisen kertomuksen arvioinnissa. Valittajan näkemykset jäävät kuitenkin epäselviksi. Koulutuskuntayhtymä toteaa, ettei em. henkilöiden kertomuksissa ole mitään ristiriitaa taikka muutakaan epäselvyyttä, jolla olisi vaikutusta asian ratkaisuun. Asia on ratkaistu ja arvioitu Tarkon ilmoittaman päivämäärän perusteella eikä sillä, mitä Tarko ja Karvinen ovat 7 (14)

8 hallinto-oikeudessa keskustelleet, ole mitään merkitystä kenenkään kertomuksen uskottavuuden kannalta. 2.3 Kuuleminen Kuten hallinto-oikeus on todennut, valittajan kuuleminen ennen virkasuhteen purkamista on tapahtunut viranhaltijalain 43 :ssä säädetyllä tavalla. Virkasuhteen purkamisen perusteena olevat seikat on esitetty sekä kuulemiskutsussa että kuulemistilaisuudessa niin yksilöidysti ja selvästi, ettei valittajalle ole voinut jäädä epätietoisuutta siitä, mistä syistä hänen virkasuhteensa on päätetty. Valittaja toteaa, että kuulemistilaisuus tuli hänelle yllätyksenä. Työnantajan ei tarvitse varoittaa kuulemiskutsusta etukäteen, joten sillä, ettei valittajalla ollut ennen kuulemiskutsua tietoa asiasta, ei ole merkitystä arvioitaessa kuulemisen lainmukaisuutta. Luonnollista on, että tieto asiasta tulee vasta kuulemiskutsussa. Kuulemiskutsussa asia on kuvattu siten, että valittaja on voinut riittävällä tavalla valmistautua kuulemiseen. Valittajalla on ollut asianajaja avustajana kuulemistilaisuudessa, josta laaditun yksityiskohtaisen pöytäkirjan valittaja ja hänen avustajansa ovat ilman huomautuksia allekirjoittaneet. Sillä seikalla, että osa yksityiskohdista on tarkentunut vasta kuulemistilaisuudessa tai myöhemmin prosessin aikana, ei ole merkitystä. Koulutuskuntayhtymä katsoo, ettei valituksessa viitatuilla yksityiskohdilla ole merkitystä arvioitaessa kuulemisen laillisuutta. Koulutuskuntayhtymä ei ryhdy ottamaan kantaa valituksessa esitettyihin yksityiskohtiin, koska selvää on, että valittaja on ollut tietoinen siitä, mistä Koulutuskuntayhtymän tarkoittamassa kilpailevassa toiminnassa oli kysymys ja minkä vuoksi Koulutuskuntayhtymä katsoi, että virkasuhteen jatkumisen edellytyksenä oleva luottamussuhde oli rikkoutunut. Valituksessa esitetyillä yksityiskohdilla ei muutoinkaan ole merkitystä asian kokonaisarvioinnissa. Valittaja vetoaa myös siihen, ettei hänen käsitystään asiasta olisi ymmärretty, minkä vuoksi sekä kuulemismenettely että virkasuhteen purkaminen olisi toteutettu lainvastaisesti. Valittaja ei ole kuitenkaan pystynyt hallinto-oikeudessakaan esittämään sellaisia seikkoja, jotka olisivat osoittaneet Koulutuskuntayhtymän käsityksen vääräksi. Kuten edellä on todettu, asiaa ei tule ratkaista valittajan esittämien yksityiskohtien perusteella, vaan arvioimalla valittajan toimintaa kokonaisuutena. Myös sivutoimilupaa koskevat seikat ovat olleet valittajan tiedossa riittävällä tavalla. Vaikka Koulutuskuntayhtymä on myöhemmin esittänyt lisäperusteeksi sen, ettei valittaja ollut uusinut sivutoimilupaa syksyllä 2014, ei tällä yksityiskohdalla ole merkitystä asiassa. Hallinto-oikeuden ratkaisu ei ole miltään osin perustunut tähän seikkaan. Viittaukset valittajan ansioluetteloon tai virkaanottohaastattelun yhteydessä käytyihin keskusteluihin ovat niin ikään merkityksettömiä arvioitaessa kuulemisen laillisuutta tai purkuperusteen olemassaoloa. Olennaista on se, mitä hallinto-oikeuskin totesi, ettei 8 (14)

9 Koulutuskuntayhtymä ole ollut tietoinen valittajan yritystoiminnan todellisesta luonteesta. Riidatonta on se, että valittajalle oli myönnetty sivutoimilupa, joka ei kuitenkaan oikeuttanut siihen yritystoimintaan, mitä valittaja harjoitti TCD:ssä. Se, mitä valittaja tarkoittaa sillä, että kuulemisen pitää olla todellinen, jää epäselväksi. Viranhaltijalain tarkoittama kuuleminen edellyttää vain sitä, että viranhaltijalle varataan tilaisuus tulla kuulluksi eli hän saa esittää oman käsityksensä asiasta. Tämä vaatimus on hallinto-oikeuden toteamalla tavalla täytetty. 2.4 Asian valmistelu Hallinto-oikeus totesi, että asiaa oli valmisteltu riittävällä tavalla ennen päätöksentekoa. Hallinto-oikeudessa kuullut Timo Lampinen sekä Ensio Vatanen kertoivat, että asiaa oli käsitelty ennen yhtymähallituksen kokousta ns. iltakoulussa. Edelleen Lampinen ja Vatanen kertoivat, että valittajan kuulemistilaisuudesta laadittu pöytäkirja oli luettu ja käyty läpi ennen päätöksentekoa. Näin ollen valittajan käsitys asiasta on tullut yhtymähallituksen tietoon riittävällä tavalla. Valittaja on liittänyt valitukseensa valittajan avustajan laatiman muistion. Koulutuskuntayhtymä toteaa, ettei muistiota ole esitetty kuulemistilaisuudessa. Sillä, onko muistio ollut käytettävissä yhtymähallituksessa, ei ole merkitystä. Olennaista on se, että valittajan käsitys on riittävällä tavalla kirjattu kuulemispöytäkirjaan, jonka sisällön valittaja ja hänen avustajansa ovat allekirjoituksellaan hyväksyneet. Valittajan nyt esittämässä muistiossa ei ole esitetty mitään sellaisia seikkoja, jotka olisivat antaneet aiheen arvioida asiaa toisin. Muistiossa esitetyt seikat osoittavat, että valittajalla on ollut riittävä käsitys virkasuhteen purkamisen perusteista jo ennen kuulemistilaisuutta. 2.5 Yritystoiminnan salaamisesta Valittaja on väittänyt, että hänen harjoittamansa yritystoiminta olisi ollut Koulutuskuntayhtymän johdon tiedossa ja muutoinkin yleisesti tiedossa. Valittaja on vedonnut mm. siihen, että TCD:n nimi on mainittu (virheellisesti kirjoitettuna) hänen ansioluettelossaan ja että yritystoiminta on tullut Koulutuskuntayhtymän tietoon sivutoimilupahakemuksen ja virkaanottohaastattelun yhteydessä. Lisäksi valittaja väittää, että johtoryhmä olisi saanut tiedon yritystoiminnasta Instant Survey -laitteen esittelyn yhteydessä. Arvioitaessa Koulutuskuntayhtymän tietoisuutta valittajan yritystoiminnasta ratkaisevaa on se, onko yritystoiminnan todellinen luonne ollut Koulutuskuntayhtymän tiedossa. Asiassa on riidatonta, että valittajalle oli myönnetty sivutoimilupa yritystoimintaan. Olennaista on kuitenkin se, ettei Koulutuskuntayhtymällä ole ollut tietoa TCD:n todellisesta toiminnasta ja siitä, että TCD:ssä ovat mukana myös valittajan alaiset Meis ja Pärnänen eli samat henkilöt, jotka vastasivat Koulutuskuntayhtymän tietovarastointiin ym. liittyvästä kehitystyöstä. Koulutuskuntayhtymällä ei ole ollut tietoa myöskään siitä, 9 (14)

10 että TCD tarjoaa palveluitaan Koulutuskuntayhtymän yhteistyökumppanille AMKE ry:lle ja kilpailijoille (YSAO) sekä käyttää hyväkseen Koulutuskuntayhtymän yhteistyöverkostoa. Vastoin valituksessa esitettyä, valittajan väitteet Koulutuskuntayhtymän tietoisuudesta ovat jääneet näyttämättä. Valittajan esittämä todistelu ei tukenut valittajan esittämiä väitteitä. Valittajan kuulemat todistajat kertoivat vain keskusteluista, joissa TCD:n nimi tai valittajan yritystoiminta olisivat tulleet yleisellä tasolla esille. Sen sijaan siitä, että Koulutuskuntayhtymä olisi ollut tietoinen yritystoiminnan todellisesta luonteesta, ei saatu mitään näyttöä. Hallinto-oikeus arvioi näyttöä oikein ja antoi ratkaisevan merkityksen Pirjo Kujamäen kertomukselle. Kujamäki, joka toimi Meisin ja Pärnäsen lähiesimiehenä ja työskenteli samassa avokonttorissa, ei tiennyt yritystoiminnasta mitään. Arvioitaessa valittajan väitteitä on huomioitava lisäksi se, että valittajalla itsellään oli jo virka-asemaansa perustuva velvollisuus tiedottaa Koulutuskuntayhtymää yritystoiminnastaan siten, että kaikki yritystoimintaan liittyvät seikat tulevat Koulutuskuntayhtymän tietoon. Tämä velvollisuus ei ole voinut täyttyä epämääräisten kahvipöytäkeskustelujen perusteella taikka sillä, että TCD:n nimi näkyi jossakin tarjouksessa ilman, että TCD:n ja valittajan välistä yhteyttä tuotiin selvästi esiin. Koulutuskuntayhtymällä ei ole ollut velvollisuutta ryhtyä ottamaan selvää valittajan yritystoiminnan luonteesta, vaan Koulutuskuntayhtymällä on ollut oikeus luottaa siihen, mitä valittaja oli sivutoimilupahakemuksessaan ilmoittanut. Eli siihen, ettei yritystoiminta ole kilpailevaa toimintaa. 2.6 Kilpaileva toiminta Asiassa on riidatonta, että Koulutuskuntayhtymä oli yhteistyössä Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry:n kanssa kehittänyt tietovarastointiin liittyviä tuotteita (tietovarastomalli eli DW-malli, tuloskortti ym.) ja palveluja. Kehitystyöstä vastasi valittaja ja siihen osallistuisivat hänen lisäkseen hänen alaisinaan toimineet Meis ja Pärnänen, jotka samalla olivat valittajan yhtiökumppaneita. Kehitystyö oli kesken siinä vaiheessa, kun valittajan virkasuhde purettiin. Edelleen asiassa on riidatonta, että valittaja oli yhdessä Meisin ja Pärnäsen kanssa vuonna 2014 perustanut yhtiön (TCD Consulting and Research Oy) ja että kyseinen yhtiö tarjosi tietovarastointiin liittyviä erilaisia palveluja. Kilpailevan toiminnan osalta valittajan keskeinen väite on ollut ensinnäkin se, että Koulutuskuntayhtymä olisi ymmärtänyt valittajan harjoittaman yritystoiminnan luonteen jollakin tavalla väärin ja että virkasuhteen purkaminen perustuisi väärinkäsitykseen. Valittaja pyrki eri tavoin osoittamaan Koulutuskuntayhtymän ja toisaalta TCD:n kehitystyön ja toiminnan välisiä eroja, jotka osoittaisivat, ettei kyse olisi ollut kilpailevasta toiminnasta. Hallinto-oikeuden ratkaisun perusteluissa todetaan, että tietovarastointiin sekä siihen liittyviin tuotteisiin ja palveluihin liittyvä kehitystyö oli tehty Koulutuskuntayhtymässä. 10 (14)

11 Tämä kehitystyö oli valittajan ja hänen yhtiökumppaniensa vastuulla. Hallinto-oikeus katsoi, että valittaja oli hyödyntänyt Koulutuskuntayhtymässä tehdyn kehitystyön omassa yritystoiminnassaan. Muun ohella tällä perusteella hallinto-oikeus katsoi, että valittaja oli harjoittanut yrityksensä kautta työnantajansa kanssa kilpailevaa toimintaa. Hallinto-oikeus katsoi, että valittajan harjoittama yritystoiminta oli ollut sellaista toimintaa, joka kilpailevana toimintana ilmeisesti vahingoitti työnantajaa. Hallinto-oikeus totesi, että kilpailevaa toimintaa tuli arvioida myös mahdollisuuksien perusteella eli merkitystä ei ole vain sillä, mikä on ollut toiminnan sen hetkinen vaikutus. Edelleen hallinto-oikeus totesi, että toiminnan vahingollisuuden arvioinnissa on otettava huomioon muutkin kuin taloudelliset menetykset. Arvioinnissa on hallinto-oikeuden mukaan huomioitava myös viranhaltijan lojaliteettivelvollisuus. Valittaja väittää, että Koulutuskuntayhtymän kehitystyössä olisi ollut kyse vain sisäisestä kehitystyöstä, jonka tuloksia ei olisi voitu tarjota ulkopuolisille. Väite on perusteeton. Todistaja Tellervo Tarkon kertomus osoittaa yksiselitteisesti sen, että Koulutuskuntayhtymän tarkoituksena oli tarjota palveluja mm. AMKE ry:lle siinä vaiheessa, kun kehitystyö olisi saatu valmiiksi. Tämä tarkoitus käy selvästi ilmi myös Koulutuskuntayhtymän kirjallisista todisteista nrot 18 ja 19. Koulutuskuntayhtymän rooli AMKE ry:n kanssa toteutetussa kehitystyössä oli merkittävä ja Koulutuskuntayhtymällä oli odotettavissaan myös taloudellista hyötyä kehitystyön tuloksista. Hallinto-oikeudessa esitetty näyttö osoittaa selvästi, että TCD:n toiminta perustui olennaisella tavalla siihen kehitystyöhön, jota Koulutuskuntayhtymässä oli vuosien ajan tehty. Kuten todistaja Tellervo Tarko kertoi, Koulutuskuntayhtymän ja AMKE ry:n yhteistyöhankkeeseen ilmaantui yllättäen TCD tarjoamaan niitä palveluja, joita Koulutuskuntayhtymän oli tarkoitus tarjota. Pelkästään tämä osoittaa purkuperusteen olemassaolon. Tämän lisäksi Koulutuskuntayhtymä viittaa kaikkeen muuhun valittajan ja TCD:n toimintaa koskevaan selvitykseensä, jotka osoittavat valittajan väitteet virheellisiksi. Valittajan väitteillä, jotka liittyvät valittajan ja hänen alaistensa tehtäviin, DW-mallin lisensiointiin, kyselypalveluihin, raportointityökaluihin jne., ei ole merkitystä asian kokonaisarvioinnissa. Näiden osalta Koulutuskuntayhtymä viittaa aiemmin esittämäänsä sekä hallinto-oikeuden ratkaisun perusteluihin. Asennuspalvelujen osalta hallinto-oikeus on arvioinut näyttöä oikein ja katsonut, että Koulutuskuntayhtymän suunnitelmiin kuului myös asennuspalvelujen tarjoaminen. Tältä osin Koulutuskuntayhtymän resurssin muodostivat valittaja sekä Meis ja Pärnänen, joten tähän nähden valittajan väite siitä, ettei Koulutuskuntayhtymällä olisi ollut resursseja palvelun tarjoamiseen, on erikoinen. Hallinto-oikeuden mukaan merkittävää oli myös se, ettei valittaja ollut sopinut Koulutuskuntayhtymän kanssa siitä, voiko TCD osallistua palvelujen tarjoamiseen joltakin osin. Raportointityökalujen osalta hallinto-oikeus on aivan oikein todennut, että valittaja oli käyttänyt yritystoiminnassaan hyväkseen Koulutuskuntayhtymässä kehitettyä 11 (14)

12 tuloskorttia. Sillä, erosiko TCD:n myymä tuloskortti Koulutuskuntayhtymän tuloskortista, ei ole merkitystä, vaan olennaista on se, että tuloskorttiin liittyvä kehitystyö oli tehty Koulutuskuntayhtymässä. Kyselypalvelujen osalta valittaja on vedonnut mm. tekijänoikeuksiin. Tekijänoikeuksilla ei ole ratkaisevaa merkitystä, vaan olennaista on se, että Pärnänen oli palkattu Koulutuskuntayhtymään luomaan opinnäytetyönään kyselyohjelmaa. Edelleen valittaja on väittänyt, että TCD:n kyselyohjelma olisi erilainen kuin Koulutuskuntayhtymässä kehitetty ohjelma. Hallinto-oikeus on kuitenkin aivan oikein katsonut, että TCD:n kyselyohjelma perustui Koulutuskuntayhtymässä tehtyyn kehitystyöhön. Hallinto-oikeus ei ole valittajan väittämällä tavalla katsonut, että Instant Survey -kyselymoottori olisi varastettu Koulutuskuntayhtymältä. Tämä valittajan väite on yksi esimerkki siitä, millä tavoin valittaja pyrkii vääristelemään asioita. Valituksessa esitetyt väitteet siitä, että valittaja ja Koulutuskuntayhtymä olisivat sopineet, ettei Koulutuskuntayhtymä tarjoaisi tietovarastointiin liittyviä palveluja, ovat virheellisiä eikä valittaja pystynyt lainkaan esittämään väitteitä tukevaa näyttöä hallinto-oikeudessa. Yksi valittajan keskeinen väite on se, ettei Koulutuskuntayhtymä olisi voinut harjoittaa samaa toimintaa kuin TCD harjoitti, koska Koulutuskuntayhtymä ei ollut yhtiöittänyt toimintaansa eikä siten olisi voinut hyödyntää kehitystyön tuloksia kaupallisesti. Hallinto-oikeus ei antanut tälle seikalle merkitystä. Kuten hallinto-oikeus totesi, kehitystyö oli kesken, joten sitä ei ollut vielä mahdollista hyödyntää kaupallisesti. Koulutuskuntayhtymällä oli ollut ja oli edelleen mahdollisuus kaupallistaa toimintansa yhtiöittämisen kautta. Viranhaltijalain kilpailevan toiminnan kielto ei tarkoita valittajan väittämällä tavalla sitä, että valittaja olisi säännöksen estämättä voinut hyödyntää Koulutuskuntayhtymässä tehdyn kehitystyön tulokset sen vuoksi, ettei Koulutuskuntayhtymä ollut itse ehtinyt kaupallistaa toimintaansa. Asiaa on arvioitava kokonaisuutena ottamalla huomioon valittajan lojaliteettivelvollisuus työnantajaansa kohtaan sekä hänen virka-asemansa edellyttämä luottamussuhde. Valittajan esittämillä väitteillä siitä, mikä rooli valittajalla oli liittyen yhtiöittämiseen, ei ole merkitystä asian ratkaisun kannalta. Hallinto-oikeus ei ole ymmärtänyt väärin valittajan yhtiöittämiseen liittyviä vastuita. Valittajan tehtäviin tulosaluejohtajana kuului myös Koulutuskuntayhtymän tekemään tietovarastoinnin ym. kehitystyöhön liittyvien palvelujen markkinointi alueen työ- ja elinkeinoelämälle sekä yhteistyökumppaneille, kuten AMKE ry:lle ja sen jäsenille. Tähän liittyvä yhtiöittämistarve ja yhtiöittämisen eteenpäin vieminen on ollut riippuvainen valittajan myös valittajan toimenpiteistä. Kuten hallinto-oikeus on todennut, ilmeistä on, ettei valittajalla ollut intressiä edistää tietovarastointiin liittyvien palvelujen kaupallistamista. Toisaalta, kuten hallinto-oikeus totesi, Koulutuskuntayhtymän kehitystyö oli kesken, minkä vuoksi yhtiöittäminen ei ollut tullut vielä ajankohtaiseksi. Yhtiöittämiseen liittyvät suunnitelmat ovat olleet olemassa ja tällä hetkellä tilanne on se, että yhtymävaltuusto käsittelee asiaa pidettävässä kokouksessaan. Yhtymävaltuustolle esitetään osakeyhtiön perustamista. 12 (14)

13 2.6.1 Työnantajalle aiheutunut vahinko Hallinto-oikeus on arvioinut valittajan kilpailevan toiminnan vahingollisuutta ottamalla huomioon varsinaisen taloudellisen vahingon lisäksi myös sen, että kehityshanke oli Koulutuskuntayhtymälle erittäin merkittävä hanke, myös taloudellisesti. Valittajan menettelystä aiheutui kehitystyön merkittävä viivästyminen, mikä puolestaan aiheutti huomattavia lisäkustannuksia Koulutuskuntayhtymälle. Lisäksi Koulutuskuntayhtymälle aiheutui ylimääräistä työtä kilpailevan toiminnan aiheuttamien seuraamusten selvittämiseksi. Todistaja Partanen kertoi käyttäneensä asian selvittämiseen noin vuoden työpanoksen. Partasen mukaan valittaja ja hänen yhtiökumppaninsa olivat mm. dokumentoineet kehitystyön puutteellisesti. Kuten hallinto-oikeus totesi, kilpaileva toiminta vahingoitti myös Koulutuskuntayhtymän ja sen yhteistyökumppaneiden välisiä suhteita. Suhteiden palauttamisesta on aiheutunut myös ylimääräistä työtä. Sillä, mikä on Koulutuskuntayhtymälle aiheutuneen taloudellisen vahingon määrä, ei ole merkitystä arvioitaessa kilpailevan toiminnan vahingollisuutta. Myös tältä osin asia on ratkaistu hallinto-oikeudessa viranhaltijalain tarkoittamalla tavalla ja arvioitu sekä taloudellista että muuta vahinkoa kokonaisuutena. Selvää on, että valittajan menettely on vahingoittanut Koulutuskuntayhtymän toimintaa ja ettei Koulutuskuntayhtymä ole pystynyt edes arvioimaan kaikkea sille aiheutunutta vahinkoa. Viranhaltijalain mukaan riittää, että kilpaileva toiminta ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa. 2.7 Sivutoimilupa ja esteellisyys Sivutoimiluvan osalta hallinto-oikeus totesi, ettei valittajalla ollut asianmukaista sivutoimilupaa. Keskeisenä perusteena tältä osin oli se, että valittaja oli sivutoimiluvassa nimenomaisesti ilmoittanut, ettei toiminta ole kilpailevaa, vaan kyse on lähinnä tutkimustoiminnasta. Hallinto-oikeus totesi vielä, ettei kilpailevaan toimintaan edes voida myöntää sivutoimilupaa. Kuten hallinto-oikeus totesi, myös sivutoimiluvan osalta on otettava huomioon valittajan johtava asema ja siihen liittyvä korostunut velvollisuus ilmoittaa sidonnaisuuksistaan työnantajalle. Tämä velvollisuus tarkoittaa sellaista ilmoitusta, ettei toiminnan todellinen luonne voi jäädä työnantajalle epäselväksi. Ilmoitusvelvollisuus ei täyty sillä, että yritystoiminnasta mainitaan kahvipöydässä tai että ansioluettelossa ilmoitetaan yrityksen nimi. Ilmoitusvelvollisuuden täyttäminen olisi edellyttänyt avointa selvitystä TCD:n todellisesta toiminnasta siten, että valittajan esimies ja/tai yhtymähallitus olisi sivutoimilupaa harkitessaan voinut perusteellisesti arvioida, millaisesta toiminnasta on kysymys. Vastaavalla tavalla valittajan olisi pitänyt ilmoittaa Koulutuskuntayhtymälle sivutoimiluvan tarkoittaman yritystoiminnan muuttumisesta, mikäli toiminta muuttui kilpailevaksi vasta luvan myöntämisen jälkeen. Valittajaa koskeva lojaliteettivelvollisuus olisi edellyttänyt myös sitä, että valittaja olisi ilmoittanut alaistensa Meisin ja Pärnäsen olevan yhtiökumppaneitaan. On selvää, että tällä tiedolla olisi ollut erityinen merkitys Koulutuskuntayhtymälle. 13 (14)

14 Edelleen hallinto-oikeus katsoi, ettei valittaja olisi saanut käsitellä yhtiökumppaninsa Pärnäsen sivutoimi-ilmoitusta koskevaa asiaa ja että hänen olisi tullut Pärnäsen palkkaamisen yhteydessä tuoda esiin se, että Pärnänen oli hänen yhtiökumppaninsa. Koulutuskuntayhtymä toteaa, että hallinto-oikeudessa esitetty näyttö osoittaa selvästi, että valittajan virkatehtävien ja hänen yritystoimintansa välillä oli ilmeinen eturistiriita. Vastaavalla tavalla hallinto-oikeudessa tuli selvitetyksi se, ettei valittaja olisi voinut ottaa vastaan yhtiökumppaninsa Pärnäsen sivutoimi-ilmoitusta. Valittajan tähän liittyvä kertomus ei ole uskottava. Todistaja Kujamäki kertoi olleensa poissa työpaikalta ainoastaan yhden viikon ajan. Tuonakin aikana hän oli sähköpostitse tavoitettavissa. Valittaja otti sivutoimi-ilmoituksen vastaan juuri kyseisellä viikolla, mutta ei ilmoittanut asiasta Kujamäelle tuolloin eikä myöhemminkään. Koulutuskuntayhtymän käsityksen mukaan tämä menettely osoittaa, ettei valittaja toiminut avoimesti. Vastaavalla tavalla on selvää, että valittajan olisi tullut avoimesti kertoa Pärnäsen ja hänen yhtiökumppanuudesta. Se, että Pärnäsen palkkaaminen oli tarpeellista ja perusteltua, ei poistanut tätä ilmoitusvelvollisuutta. Myös tältä osin kyse on viime kädessä johtavassa asemassa olevalta viranhaltijalta edellytettävästä erityisestä lojaliteettivelvollisuudesta. 2.8 Työajan ym. käyttäminen Hallinto-oikeus katsoi, että valittaja on käyttänyt hyväkseen Koulutuskuntayhtymän yhteistyöverkostoja. Sen sijaan työajan ja työnantajan työvälineiden hyödyntämisen osalta hallinto-oikeus katsoi, että nämä seikat jäivät avoimiksi. Työajan osalta koulutuskuntayhtymä katsoo, että hallinto-oikeudessa esitettiin riittävää näyttöä myös siitä, että valittaja ja hänen yhtiökumppaninsa olivat käyttäneet työaikaa TCD:n toimintaan. Tämä ilmenee selvästi kirjallisena todisteena nro 22 olevasta matkalaskujen yhteenvedosta. Todistaja Lampisen kertomus osoitti, ettei Koulutuskuntayhtymällä ollut mitään tekemistä Carlssonin kanssa, jossa matkalaskujen mukaan oli pidetty tuloskorttipalaveri. Todisteen nro 27 mukaan Carlsson on TCD:n yhteistyökumppani. Kuten hallinto-oikeus totesi, työajan ja työvälineiden käyttämiseen liittyvillä seikoilla ei kuitenkaan ole merkitystä asian ratkaisun kannalta. 2.9 Yhteenveto Edellä esitetyn perusteella valittajan valitus on perusteeton, minkä vuoksi Koulutuskuntayhtymä katsoo, että se tulee hylätä. Asian kokonaisarviointi osoittaa, että valittaja on rikkonut johtavalta virkamieheltä edellytettävän lojaliteettivelvollisuuden olennaisella tavalla. Lojaliteettivelvollisuuden rikkominen perustuu kilpailevaan toimintaan, sivutoimiluvan vastaiseen toimintaan, esteellisyyksiin sekä sidonnaisuuksia koskevan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiin aiemmin esitetyllä tavalla. Tämän seurauksena valittajan ja Koulutuskuntayhtymän välinen luottamussuhde on rikkoutunut. Kokonaisuutena arvioiden valittajan menettely 14 (14)

15 on ollut niin vakavaa ja moitittavaa, että Koulutuskuntayhtymällä on ollut erittäin painava syy purkaa valittajan virkasuhde Koulutuskuntayhtymän oikeudenkäyntikuluvaatimus Koulutuskuntayhtymä katsoo, että valittaja on velvoitettava korvaamaan Koulutuskuntayhtymän oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Valittaja on hävinnyt asian hallinto-oikeudessa. Valittajalla ei ole enää hallinto-oikeuden ratkaisun jälkeen perusteltua syytä oikeudenkäynnin jatkamiseen. Asia on tullut kaikilta osin arvioiduksi hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä. Hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole sellaisia virheitä, joiden vuoksi valittaminen olisi ollut perusteltua. 3 SUULLISEN KÄSITTELYN TARPEELLISUUDESTA Koulutuskuntayhtymä katsoo, ettei valittajan vaatima suullinen käsittely ole tarpeen enää korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeus ei ole arvioinut todistajien kertomuksia väärin. Hallinto-oikeuden ratkaisun perusteluista käy selvästi ilmi se keskeinen näyttö, jonka perusteella asian kokonaisarviointi on tehty. Samat johtopäätökset voidaan tehdä myös kirjallisen todistusaineiston perusteella. Valituksessa esitetyillä yksityiskohdilla ei ole merkitystä asian ratkaisun kannalta. Valittaja ei ole valituksessaan kyennyt esittämään sellaisia ratkaisun kannalta merkityksellisiä seikkoja, jotka osoittaisivat hallinto-oikeuden tekemän näytönarvioinnin virheelliseksi. Suullista käsittelyä on perusteltu yhtiöittämistä koskevalla näytöllä. Kuten edellä on todettu ja kuten myös hallinto-oikeus totesi, yhtiöittämistä koskevilla väitteillä ja niihin liittyvillä vastuukysymyksillä ei ole merkitystä asian ratkaisun kannalta. Valittaja väittää, ettei hänen omalle kertomukselleen ja hänen todistajien kertomuksille olisi annettu riittävää painoarvoa. Valittajan oman kertomuksen lisäksi valittajan keskeiset todistajat olivat Meis ja Pärnänen, joiden työsuhteet purettiin samalla perusteella. Tämä oli otettava huomioon Meisin ja Pärnäsen kertomuksia arvioitaessa. Olennaista kuitenkin on, etteivät Meis ja Pärnänen pystyneet esittämään mitään sellaista, joka olisi merkittävällä tavalla vaikuttanut ratkaisuun. Meis ja Pärnänen kertoivat lähinnä siitä, että olivat kuulleet valittajan viittaavan yritystoimintaansa Karvisen läsnä ollessa. Vaikka tämä pitäisi paikkansa, ei keskustelussa tullut Meisin ja Pärnäsen kertoman perusteellakaan esiin mitään sellaista, joka osoittaisi, että Koulutuskuntayhtymä olisi ollut tietoinen yritystoiminnan todellisesta luonteesta. Lisäksi Meis ja Pärnänen kertoivat lähinnä tietovarastointiin ym. liittyvän kehitystyön yksityiskohdista ja TCD:n tarjoamien palvelujen ja tuotteiden sisällöstä. Myöskään näillä seikoilla ei ole ollut ratkaisevaa merkitystä asiassa. Hännisen ja Toivasen kertomukset kohdistuivat lähinnä siihen, että valittaja olisi joissakin yhteyksissä viitannut yritystoimintaansa. Nämäkään kertomukset eivät osoittaneet, että valittaja olisi ilmoittanut Koulutuskuntayhtymälle yritystoiminnan 15 (14)

16 todellisen luonteen. Hallinto-oikeus on viitannut näihin kertomuksiin ja todennut, ettei asia ole tullut yksiselitteisesti ilmi näissä yhteyksissä. Suullisen käsittelyn järjestämisestä aiheutuisi huomattavia lisäkustannuksia, mikä on myös otettava huomioon arvioitaessa suullisen käsittelyn tarpeellisuutta. Valittajan oikeusturva on riittävällä tavalla toteutunut, kun hallinto-oikeudessa on järjestetty suullinen käsittely. Myös tämän vuoksi suullisen käsittelyn järjestäminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa on tarpeetonta. 4 TODISTELU Koulutuskuntayhtymä ilmoittaa todisteiksi kaikki hallinto-oikeudelle jätetyt kirjalliset todisteet. Siinä tapauksessa, että korkein hallinto-oikeus päättää järjestää suullisen käsittely, Koulutuskuntayhtymä nimeää kuultaviksi kaikki hallinto-oikeudessa kuullut asianosaisen edustajat ja todistajat. Oulussa, kesäkuun 9. päivänä 2016 SAVON KOULUTUSKUNTAYHTYMÄ LAATI Mirja Latola asianajaja, Oulu Savon Koulutuskuntayhtymän asiamiehenä 16 (14)