Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 13/2003 vp Ympärileikkaukset ja Suomen laki Eduskunnan puhemiehelle Sosiaali- ja terveysministeriössä on tiettävästi vireillä hanke, jonka mukaan ministeriö suhtautuisi positiivisesti poikalapsiin kohdistuviin ns. ympärileikkauksiin ja olisi osoittamassa ne suoritettaviksi julkisen terveydenhuollon piirissä. Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Ympärileikkaukset kohdistuvat avuttomiin, puolustuskyvyttömiin, alaikäisiin lapsiin. Menettelyä on pidettävä rikoslain tarkoittamana pahoinpitelynä ja vamman tuottamuksena. Teko virkalääkärin tekemänä voi täyttää myös virkarikoksen tunnusmerkit. Lastensuojelulain mukaan lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, ja sosiaalilautakunnan on poistettava kasvuolojen epäkohtia ja ehkäistävä niiden syntymistä. Olosuhteiden uhatessa lapsen terveyttä on sosiaalilautakunnalla velvollisuus lapsen huostaanottoon. Lapsen oikeuksista tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklan mukaan sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä. Holhouslain mukaan edunvalvojana oleva lapsen huoltaja voidaan tarvittaessa vapauttaa tehtävistään ja korvata muulla edunvalvojalla. Lapsen huoltajan ja edunvalvojan tehtävänä on suojella lapsen ruumiillista koskemattomuutta. Lääketieteelliseltä kannalta tarpeettomat ympärileikkaukset tehtyinä julkisessa terveydenhuollossa ovat omiaan lisäämään kustannuksia ja leikkausjonoja. Tultuaan itsenäisesti oikeustoimikelpoiseksi tai edunvalvojan vaihduttua lapsi voi nostaa vahingonkorvauskanteen julkista terveydenhuoltojärjestelmää vastaan ruumiinsa silpomisesta, ruumiinvamman tuottamuksesta ja pahoinpitelystä. Ympärileikkauksen salliminen olisi vastoin monien lakien velvoittavia säännöksiä. Tyttöjen ympärileikkaukset ovat laittomia, ja ne täyttävät Suomessa törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Jos ympärileikkaus ollaan sallimassa, niin miten ratkaistaan menettelyn ristiriita voimassa olevien muiden lakien kanssa ja kenelle erityisesti kuuluu vahingonkorvausvastuu, jos toimenpiteen kohteeksi joutunut alkaa myöhemmin perätä oikeuksiaan? Helsingissä 9 päivänä huhtikuuta 2003 Lyly Rajala /kd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Lyly Rajalan /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 13/2003 vp: Jos ympärileikkaus ollaan sallimassa, niin miten ratkaistaan menettelyn ristiriita voimassa olevien muiden lakien kanssa ja kenelle erityisesti kuuluu vahingonkorvausvastuu, jos toimenpiteen kohteeksi joutunut alkaa myöhemmin perätä oikeuksiaan? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Suomessa tehdään tällä hetkellä arviolta noin 100 poikien ei-lääketieteellistä ympärileikkausta vuodessa. Niissä on kysymys juutalaisuuteen ja islaminuskontoon liittyvästä toimenpiteestä, johon liittyy vahvat kulttuuriset ja uskonnolliset perinteet. Poikien ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset tehdään Suomessa pääsääntöisesti yksityisessä terveydenhuollossa, mutta myös jossain määrin julkisessa terveydenhuollossa ja kotioloissa. Toimenpide edellyttää riittävää lääketieteellistä asiantuntemusta, hygieniaa ja kivunlievitystä. Kotioloissa suoritetut toimenpiteet eivät ole aina täyttäneet edellä mainittuja vaatimuksia ja seurauksena on ollut lapsille sairaalahoitoa vaatineita komplikaatioita. Lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi ja riskien ehkäisemiseksi sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto lähettivät sairaanhoitopiireille kirjeen, jossa mainitut tahot katsoivat tämänhetkisessä tilanteessa välttämättömäksi tuoda esille sen, että ympärileikkauksia olisi syytä tehdä myös julkisessa terveydenhuollossa. Toimenpiteen suorittamisessa on otettava huomioon lapsen itsemääräämisoikeus hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti ottaen huomioon terveydenhuollon toimintaperiaatteet. Sosiaalija terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto korostivat edellä mainitussa kirjeessä sitä, että selkeän normiston puuttuessa on tarpeellista harkita tarkoituksenmukaisen, mahdollisesti erillisen, lainsäädännön aikaansaamista nyt kysymyksessä olevalle alueelle ja ryhtyä sen valmistelun edellyttämiin toimenpiteisiin. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän selvittämään poikien ei-lääketieteellistä ympärileikkausta koskevaa nykytilannetta ja lainsäädännöllistä asemaa. Riittävän lainsäädännöllisen arvion suorittamiseksi työryhmän tehtävänä on muun muassa selvittää poikien ympärileikkausta koskevat lähtökohdat Euroopan neuvoston ihmisoikeuksia ja biolääketiedettä koskevan sopimuksen, perusoikeuksien ja YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valossa. Tämä edellyttää myös poikien ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia koskevan nykyisen tilanteen ja käytännön selvittämistä sekä lääketieteellisten arviointien huomioon ottamista. Poikien ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia koskevasta nykykäytännöstä ja lainsäädännöllisestä pohjasta tehdään kattava kansainvälinen vertailu. Selvitystyön pohjalta työryhmä arvioi mennessä kysymyksessä olevia ympärileikkauksia koskevan lainsäädännön tar- 2

3 Ministerin vastaus KK 13/2003 vp Lyly Rajala /kd peen, toimenpiteen suorittamisen edellytykset ja valmistelee tarvittavat säädösehdotukset. Tehtäväalue sisältää niin voimassa olevan lainsäädännön kuin korvauskysymystenkin tarkastelun. Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta 2003 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Lyly Rajala /kd undertecknade skriftliga spörsmål SS 13/2003 rd: Ifall omskärelse skall tillåtas, hur ämnar man lösa konflikten mellan förfarandet och andra gällande lagar och vem är särskilt ersättningsskyldig, om den som utsatts för ingreppet senare börjar kräva sina rättigheter? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I Finland utförs för närvarande uppskattningsvis ca 100 omskärelser av pojkar av icke-medicinska skäl årligen. Det är fråga om ett ingrepp som anknyter till judendomen och islam och som har starka kulturella och religiösa traditioner. Omskärelse av pojkar av icke-medicinska skäl utförs i Finland huvudsakligen inom den privata hälso- och sjukvården, men även i viss mån inom den offentliga hälso- och sjukvården samt i hemmen. Det krävs tillräcklig medicinsk sakkunskap, hygieniska förhållanden och smärtstillande medicinering då dylika ingrepp utförs. Ingrepp som utförs i hemförhållanden har inte alltid uppfyllt ovan nämnda krav, vilket har lett till att barnen har fått sådana komplikationer som har krävt sjukhusvård. För att trygga barnens välbefinnande och förebygga riskerna skickade social- och hälsovårdsministeriet och Finlands Kommunförbund den 3 mars 2003 ett brev till sjukvårdsdistrikten, i vilket nämnda instanser i den rådande situationen ansåg det nödvändigt att framföra att det vore skäl att utföra omskärelser även inom den offentliga hälso- och sjukvården. Då ett ingrepp är aktuellt skall barnets självbestämmanderätt beaktas i relation till ålder och utvecklingsnivå och dessutom skall verksamhetsprinciperna inom hälso- och sjukvården iakttas. Social- och hälsovårdsministeriet och Finlands Kommunförbund framhåller i ovan nämnda brev att eftersom entydiga normer saknas är det nödvändigt att överväga att skapa en ändamålsenlig, eventuellt separat lagstiftning för området i fråga och vidta sådana åtgärder som beredningen kräver. Social- och hälsovårdsministeriet tillsatte den 11 april 2003 en arbetsgrupp som skall utreda nuläget och den lagstiftningsmässiga ställningen när det gäller omskärelse av pojkar av icke-medicinska skäl. För att kunna göra en tillräcklig lagstiftningsmässig bedömning har arbetsgruppen bl.a. fått i uppdrag att utreda utgångspunkterna för omskärelse av pojkar utgående från Europarådets konvention som gäller mänskliga rättigheter och biomedicin, de grundläggande fri- och rättigheterna och FN:s konvention om barnets rättigheter. Detta förutsätter också att man utreder nuläget och nuvarande praxis när det gäller omskärelse av pojkar av icke-medicinska skäl samt att man beaktar medicinska bedömningar. En omfattande internationell jämförelse om nuvarande praxis och lagstiftningsgrund när det gäller omskärelse av pojkar av icke-medicinska skäl kommer att utföras. Arbetsgruppen skall utgående från utredningsarbetet senast den 30 november 2003 bedöma lagstiftningsbehovet när det gäller omskärelse av 4

5 Ministerns svar KK 13/2003 vp Lyly Rajala /kd icke-medicinska skäl, förutsättningar för utförande av ingrepp samt bereda nödvändiga lagförslag. Uppgiftsområdet omfattar granskning av såväl gällande lagstiftning som ersättningsfrågor. Helsingfors den 29 april 2003 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 5