Puroista syntyy virtapienvesihanke

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Puroista syntyy virtapienvesihanke 2009-2011"

Transkriptio

1 1 Puroista syntyy virtapienvesihanke LOPPURAPORTTI Teemu Tuovinen / SLL

2 2 SISÄLTÖ 1. TAUSTAA HANKEALUE Pääasiallinen hankkeen kohdealue Karvianjoen vesistöalue Isojoki-Lapväärtinjoen vesistöalue Muut kohteet ALUEEN ERITYSPIIRTEET JA LAJIT Hankealueen lajisto Taimen Raakku Rapu Purokatka Pikkunahkiainen Nisäkkäät ja linnut PIENVESIKUNNOSTUKSET Kunnostuskohteet Suunnittelu- ja selvitystyö Kunnostuksen valmistelut Kunnostus Jälkityö ja seuranta TUTKIMUKSET JA SELVITYKSET Lähdelajisto ja Karvian Kantin lähdepurot Taimenten DNA -tutkimukset ja emokalapyynnit Rapututkimukset Koskikarojen pesähanke Turvetuotannon vesiensuojelu TIEDOTUS JA PIENVESIASIOIDEN EDISTÄMINEN 6.1 Taimenpäivät Yhteistyö Tiedotus JOHTOPÄÄTÖKSET JA LOPPUSANAT 7.1 Johtopäätökset hankkeesta ja sen saavutuksista Tulevaisuuden tarpeet ja mahdollisuudet Kiitokset ja loppusanat TIIVISTELMÄ 8.1 Tiivistelmä hankkeesta Sammanfattning av projektet LIITTEET (4 kpl)

3 3 1. TAUSTAA Suomen luonnonsuojeluliiton markkinointitoimintaan kuuluu yritysyhteistyö, jolla pyritään saamaan luonnonsuojelutyöhön mukaan yrityksiä, jotka voivat kohdentaa varojaan parhaaksi katsomiinsa toimenpiteihin ja toimintaan luonnon hyväksi. Puroista syntyy virta -pienvesien kunnostushanke oli Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n ja Kraft & Kultur Oy:n yritysyhteistyöhanke, joka on suunnattu pienvesien tilan parantamiseksi. Hanke kesti 2 vuotta ja sen aikataulu oli Siinä oli tarkoituksena pääasiallinen konkreettinen työ pienvesien hyväksi mm. taimenpurojen kunnostuksin sekä lisätä pienvesitietoutta. Pääasiallinen hankkeen toteutusalue sijaitsi läntisessä Suomessa, Pohjoissatakunnassa sekä Etelä-Pohjanmaan eteläosissa, koska alueella on runsaasti pienvesiä, erityisesti taimenpuroja. Kuva 1. Taimenpuron kunnostusta Karijoen Kariluomalla

4 4 2. HANKEALUE 2.1Pääasiallinen kohdealue Hankkeen pääasialliseksi kohdealueeksi muodostui Karvianjoen, IsojokiLapväärtinjoen ja Kyrönjoen ylimmät latvaosat, Kauhajoella, Isojoella ja Honkajoella. Kuva 2. Varsinainen hankealue (sininen) ja erilliset kohdekohteet (punainen) esitettynä kartalla Karvianjoen vesistö Karvianjoki sijaitsee Pirkanmaan, Pohjanmaan ja Satakunnan maakuntien alueella. Pääosa valuma-alueesta on Satakunnassa, mutta merkittäviä pienvesiä ja latvapuroja on myös Pirkanmaalla ja Pohjanmaalla. Karvianjoen vesistön valuma-alue on kooltaan 3438 km2 ja pääuoman pituus on 110km. Joella on kolme pääsivuhaaraa, pituudeltaan km. Karvianjoella on keskiosassa kolme kahtaallejuoksua (bifurkaatiota), joiden haarat yhtyvät ja lopulta laskevat Pohjanlahteen kolmena haarana, Ahlaisten-, Merikarvian- ja Pohjanjokena. Karvianjoen valuma-alueen pääuomassa ja alaosan haaroissa on yhteensä satoja kilometrejä pieniä sivujokia ja -puroja. Jokiuoman yläjuoksu ja sen latvapuroja kuuluu Natura ohjelmaan Isojoki-Lapväärtinjoen vesistö Joki saa alkuunsa Länsi-Suomen korkeimmalta paikalta Lauhanvuorelta, 231 m merenpinnan yläpuolelta. Joen pääuoma on 75 km pitkä ja valuma alueen pinta-ala on 1112 km2. Isojoki-Lapväärtinjoki on yksi maamme viidestä jäljellä olevasta alkuperäisestä meritaimenjoesta. Joki kuuluu UNESCO:n hyväksymiin kansainvälisiin Project Aqua kohteisiin ja joessa

5 5 ja jokiuoma kuuluu Natura ohjelmaan. Molempien vesistöjen lähes kaikki pääuomat ja sivupurot on perattu puun uittoa varten ja valuma alueita on ojitettu voimakkaasti puuntuotannon ja maankuivatuksen takia. Muutosten seurauksena luonnontila on alentunut ja useiden lajien elinedellytykset on heikentyneet paljon. Jokien yläosilla on runsaasti eroosioherkkiä alueita, mutta myös erittäin merkittäviä monimuotoisia Suomenselän alueen harjujen luontoalueita, lähteitä ja soita. Kuva 3. Isojoki-Lapväärtinjoen sekä Karvianjoen valuma-alueet Muut kohteet Pääalueen lisäksi kunnostustöitä ja pienimuotoisia selvityksiä tehtiin Karvianjoen alaosalla Pomarkussa, Teuvalla Närpiönjoella, Kruunupyyn Viitavedenkylässä, Kannuksen Yli-Kannuksessa, Kristiinankaupungin Uttermossassa ja Nuijamaa Rapattilassa, joista on kerrottu erikseen tässä raportissa ja sen liitteissä.

6 6 3. ALUEEN ERITYISPIIRTEET JA LAJIT 3.1Hankealueen lajisto Puroista syntyy virta -hankeen pääalueen virtavesien eläinlajit ovat monelta osin vaateliaita. Pääasiassa lajit, jotka esiintyvät alueella ja muualla vähälukuisena tai eivät lainkaan, tarvitsevat hapekasta ja raikasta vettä elääkseen. Erityisesti taimen tunnetaan lähdepitoisten ja viileiden vesien kalalajina, kuten myös monet muut alueen erityislajit. Etenkin rapu ja raakku ovat lajeja, jotka kärsivät vedenlaadun muutoksista, koska elinpaikan vaihtaminen on hidasta ja hankalaa, samoin kuin monien hyönteisten osalta. Alueen yhdeksi merkittäväksi erityispiirteeksi täytyykin nostaa voimakas pohjavesivaikutus, joka mahdollistaa monipuolisen ja vaateliaan eliölajiston. Hankealueen lähes jokainen puro, jossa on tehty toimenpiteitä tai tutkimuksia, on pohjavesivaikutteinen. Erityisesti pohjavesivaikutus tulee esiin alivirtaamakaudella, kun vedenlaatu heikkenisi kohtuuttomasti ilman pohjavesien raikastavaa vaikutusta. Toinen monimuotoisuutta lisäävä tekijä on runsas virta-alueiden määrä ja vesistöjen kulku kovapohjaisilla alueilla. Ne ovat tekijöitä, jotka parantavat veden laatua huomattavan paljon Taimen Karvianjoen ja Isojoki-Lapväärtinjoen latvapuroissa on edelleenkin oma kotoperäinen (endeeminen) purotaimenkanta, jota voidaan pitää osin jopa uhanalaisena. Kalatalousviranomaisena toimivat ELY-keskuksen kalatalousyksiköt ovat tehneet päätöksen, että vesistöihin voidaan istuttaa vain joen omaa taimenkantaa. Tyypillinen alueen pienvesissä elävä taimen on paikallinen taimen, joka elää koko ikänsä purossa. Osa niistä saattaa asustaa osan ajastaan alempana joessa tai jotkut yksilöt lähtevät merivaellukselle, palaten sitten aikuisena lisääntymään takaisin kotipuroonsa. Tämä vaellusvietti on kuitenkin katkennut monista puroista ja joista kalakantojen taannuttua sekä vaellusesteiden takia. Pääosa taimenista on kuitenkin aina paikallisia, keskimäärin alle kilon kokoisia lohikaloja, jotka käyttävät ravintonaan pääasiassa hyönteisravintoa ja pikkukaloja. Lisääntyminen tapahtuu syksyllä ja mätimunat kuoriutuvat keväällä. Suurimpia uhkia taimenkantojen säilymiselle onkin talviaikainen kiintoaineskuormitus, jonka takia mätijyväset tukahtuvat kiintoainekseen. Taimen on hidaskasvuinen kala, se saavuttaa sukukypsyyden noin 3-4 vuotiaana. Suurikokoiset yksilöt ovat huomattavasti vanhempia ja osa puroissa elävistä taimenista on kääpiöityneitä, eivätkä koskaan saavuta edes 25 cm mittaa. Kalojen kasvuun vaikuttaa myös puron ravintotilanne, joka saattaa olla heikentynyt muutoksien myötä.

7 7 Kuva 4. Kaksivuotias taimen purossa Raakku Raakku eli jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera) on uhanalainen simpukkalaji, jota esiintyy muutamissa puroissa. Laji tarvitsee lisääntyäkseen väli-isännäksi taimenen, jonka kiduksissa glogidiotoukat siirtyvät uusille kasvupaikoille. Raakku on tunnetusti pitkäikäinen laji, joka saattaa saavuttaa helposti 100 vuoden iän. Monet maassamme olevista raakkukannoista ovatkin valitettavasti jo niin vanhoja, etteivät enää kykene lisääntymään. Raakku on hyvän vedenlaadun indikaattori, sillä se on herkkä vesistön muutoksille. Simpukkana se ei juurikaan liiku elinpaikassaan vaan elää koko ikänsä hyvin pienellä alueella. Raakulle on tyypillistä kaivautua pohjaan pystyasentoon. Vesistöissä, joissa on raakkuja, on kahlaamista ja kaikkia pohjan muutoksiin vaikuttavia toimenpiteitä vältettävä. On myös muistettava, että raakun koskeminen tai ottaminen edes käteen on täysin luvanvaraista ja siten siis kiellettyä.

8 8 Kuva 5. Jokihelmisimpukka eli Raakku Rapu Jokirapu (Astacus astacus) on voimakkaasti virtavesissämme taantunut laji. Tämä ympäristömuutoksille erittäin herkkä laji on monin paikoin menetetty lähes kokonaan ja useissa paikoissa ongelmana on krooninen rapurutto. Kannan kasvaessa hitaasti, uusi rutto iskee jälleen tuhoten jo syntyneen populaation. Monin paikoin perinteisen jokiravun suurimpana uhkana pidetään täplärapua (Pacifastacus leniusculus), joka kestää rapuruttoa. Rapu on vesiekologiassa varsin tärkeä ja hyödyllinen eläin, sillä se syö pääasiassa kuollutta lehti- ja kasvimassaa ja kuolleita eläimiä ja kaloja. Rapu onkin vesiemme puhtaanapitäjä, jonka menestys on nykyään kovin heikko. Rapu kärsii myös kiintoaineksesta ja pehmeästä pohjasta, suojakolojen puutteesta sekä on erityisen herkkä mm. torjunta-aineille. Monilla hankekohteiden vesialueilla on alapuolisessa vesistössä olemassa jonkinlainen rapukanta. Tehdyt pienvesikunnostukset ja muut toimenpiteet lisäävät myös rapujen elinmahdollisuuksia alueella.

9 9 Kuva 6. Suomalainen jokirapu Purokatka Tämä relikti laji Purokatka (Gammalus pulex) on jääkauden jäänteenä tähänkin päivään saakka puroissa menestynyt laji. Purokatka elää siis suoraan menneisyyden jäänteenä Ancylys-järvestä tai Yoldianmerestä. Lajia tavataan muutamissa alueen purokoon vesistöissä ja paikoin niiden tiheys on niin valtaisa, että lajilla on merkitystä ainakin kalastolle ravinnonlähteenä. Kuva 7. Purokatkaa esiintyy muutamissa hankealueen puroissa Pikkunahkiainen Pikkunahkiainen (Lampetra planeri) on hyvien ja raikasvetisten pienvesien ympyräsuisten lahkoon kuuluva asukki. Niitä voi nähdä keskikesän aikoihin isoissa ryppäissä kutupuuhissa. Pikkunahkiaiset kasvavat noin cm pituuteen ja viettävät koko ikänsä kotivesistössään, eivätkä siten vaella. Pikkunahkiainen elää suurimman osan elämästään toukkana ja elää muodonvaihdoksen jälkeen vain muutamia kuukausia lisääntyäkseen. Laji menestyy monissa alueen puroissa hyvin.

10 10 Kuva 8. Pikkunahkiainen Nisäkkäät ja linnut Karvianjoen vesistöön on istutettu aikoinaan Norjasta tuotua euroopanmajavaa, metsästämällä sukupuuttoon koko maastamme ammutun kannan tilalle. Laji on lisääntynyt ja levinnyt vesistössä hyvin myös lähivesistöihin asti. Karvianjoen vesistö on Suomessa ainoa vesistön valuma-alue, jossa on vain euroopanmajavaa. Vesistöissä esiin myös vähälukuinen saukko, joka on lisääntynyt alueella viime vuosikymmenenä hyvin. Saukolla on laaja reviiri ja monasti saukkoa pidetään paljon yleisempänä kuin se onkaan. Yksi saukko voi käyttää reviirinään km jokivartta. Puroilla ja joissa, jotka pysyvät koko talven sulina, talvehtii myös koskikara, joka on jopa pesinyt Karvianjoen vesistöalueella. Se käyttää ravinnokseen vedessä eläviä ja talvehtivia hyönteisiä. Sulat virtapaikat ovat lajille erittäin tärkeitä ja kovina talvina laji joutuukin pienentämään reviiriään sulapaikkojen vähetessä. Koskikara sukeltaa jääkylmään veteen ja etsii hyönteisiä mm. näköaistin avulla. Siksi kirkkaat vedet ovat lajille tärkeitä. Kuva 9. Koskikara talvehtii Suomessa sulien purojen äärellä (kuva: Ismo Nousiainen)

11 11 4. PIENVESIKUNNOSTUKSET 4.1 Kunnostuskohteet Kunnostuskohteet pääkohdealueella Pohjois-Satakunnassa ja EteläPohjanmaalla valittiin käytännössä aikaisempien pienvesikartoitusten pohjalta saatujen tietojen perusteella. Kartoituksia on tehty Karvianjoen, Isojoki-Lapväärtinjoen ja Kyrönjoen alueella vuosien aikana useissa eri osissa ja koko hankealueen pienvesistä on syntynyt selkeä kokonaiskuva. Kunnostuskohteiksi pyrittiin valitsemaan muuttuneita kohteita, joiden kunnostamisella ei vaikuteta luonnontilaisten kohteiden tilaan. On myös huomattu käytännössä, että on hyödyllisempää kunnostaa muuttunutta kohdetta paremmaksi kuin parannella jo hyvää luonnontilaista aluetta. Kalastolle tärkeää on virta-alueiden laajuus ja määrä, koska ne ovat potentiaalisia lisääntymis- ja poikaskasvualueita. Hyvin monessa tapauksessa kunnostimme perattuja purouomia siten, että muodostimme niihin virta-alueita ja teimme niistä luonnontilaisempia kohteita. Kuva 10. Kivien irroitusta perkuupenkereestä (Kannus 2011) Kunnostettavat kohteet sijaitsivat pääosin melko helposti tavoitettavilla paikoilla teiden ja polkujen läheisyydessä. Kohteilla oli pelto-osuuksia, mutta pääosa kohteista oli metsäalueilla. Kunnostuskohteiden valinnassa joutui joskus tyytymään kompromissiin, sillä talkoomuotoiset kunnostukset asettavat omat vaatimuksensa kohteen suhteen. Kunnostukset varsinaisen hankealueen ulkopuolella valittiin hankkeeseen otettujen yhteydenottojen perusteella, joissa ihmiset esittivät sopivia kunnostuskohteita. Kohdevalinnassa luotettiin omaan aluetuntemukseen sekä esittäjän tietämykseen alueesta jonka lisäksi tutustuttiin esitettyyn kohteeseen maastokartoituksen keinoin kunnostuksen pohjatiedon saamiseksi. Kaukaisimmilla kohteilla, kuten Nuijamaalla olimme mukana alueellisen ELYkeskuksen kanssa yhteistyössä sekä Kannuksen kohteella pohjatietoa saimme aikanaan kohteesta tehdyn kunnostussuunnitelman pohjalta.

12 12 Hankkeen edetessä oli huomattavissa, että ihmiset ottivat yhteyttä ja tarjosivat kunnostuskohteita ilman aktiivista etsintää. Yleisesti talkootapahtumissa tai niistä tehtyjen lehtijuttujen perusteella alueen ihmisiä otti yhteyttä ja tarjosivat kunnostuskohteita. 4.2 Suunnittelu- ja selvitystyö Merkittävä osa kunnostustoiminnasta oli suunnittelua ja selvitystyötä ja muuta järjestelyä. Itse kunnostustapahtuma on pieni osa koko työmäärästä, joskin tapahtumat ovat luonteeltaan saman kaltaisia ja toistavat itseään, joka tuo järjestelyyn tiettyä rutiinia ja selkeän kaavamaisuuden. Kohdepaikan valinnan jälkeen tehtiin jokaiselle alueelle kunnostussuunnitelma. Kohdepaikka pyritään valitsemaan niin, että se muodostaa järkevän jakson kunnostusta ajatellen, mutta myös vesialueen ja maanomistuksen suhteen selkeän ja yksinkertaisen kokonaisuuden. Kunnostussuunnitelman laatiminen edellyttää sääolosuhteiltaan ajankohtaa jolloin vedenkorkeus on matala, jotta alueesta saadaan selkeä kokonaiskuva. Yläpuolisen valuma-alueen ja yli- ja alivirtaamakausien paikallinen tunteminen auttaa kunnostuksen suunnittelua, mutta jokaisella kohteella ei ollut mahdollista tutustua alueeseen äärivirtaamissa. Kuva 11. Kunnostuksen suunnittelua karttamerkinnöin Kunnostussuunnitelma laaditaan karkeasti pienvesikartoituksella maastossa, jossa valokuvataan ja merkitään karttaan tärkeitä kohteita ja tehtäviä kunnostustoimenpiteitä sekä kirjataan puron rakenteesta ja erityispiirteistä havaintoja. Kunnostussuunnitelman maastohavaintojen perusteella laaditaan lopullinen suunnitelma, joka toimii myös maastossa työohjeena. Pienvesikunnostuksessa ei laadita yksityiskohtaista työpiirustusta, sillä pienvesien kunnostuksessa kohteen lopullinen muoto rakentuu työn aikana ja tehtävät toimenpiteet suunnitelmassa ovat suuntaa antavia. Varsinaisten työohjeiden puuttuminen edellyttääkin kunnostusvaiheessa työnjohdolta ammattitaitoa johtaa rakennustyötä niin, että tehtävistä toimenpiteistä muodostuu yhtenäinen ja toimiva kokonaisuus.

13 13 Jo ennen varsinaisen kunnostussuunnitelman laadintaa on hyvä selvittää kohteen vesialueen omistus sekä ranta-alueiden maanomistus ja kysyä alustavasti lupaa kunnostustyön tekemiseksi. Kun suunnitelma on laadittu, toimitetaan se vesija maa-alueidenomistajille tutustuttavaksi. Hyväksyttyään suunnitelma on hyvä laatia jonkinlainen kirjallinen sopimus kunnostuksen tekemisestä vastuineen ja velvoitteineen. Lisäksi kunnostushankkeeseen on saatava alueellisen ELY-keskuksen lausunto mahdollisesta lupatarpeesta. Kunnostussuunnitelma toimitetaan yleensä myös vesialueen kalastuskunnalle, ellei se ole vesialueen omistaja, sekä kunnostuksesta tiedotetaan kalastusaluetta. Kunnostussuunnitelmat ovat raportin liitteissä 1. Avoimuus kunnostushankkeen järjestelyssä lisää kiinnostusta tapahtumaan ja on samalla mainos tulevasta tapahtumasta, jolla innostetaan väkeä mukaan toimintaan. Kuva 12. Puusuisteiden laittoa Kariluomalla Kunnostuksen valmistelut Kunnostuksen käytännön asioiden valmistelu vaihtelee paljon toteutustavan mukaan. Pääsääntöisesti kunnostukset on järjestetty talkookunnostuksina, joissa on käytetty ydinporukkaa, jonka tuleminen on sovittu etukäteen ja sen lisäksi työtä tehdään kansalaistalkoilijoiden voimin. Täysin vapaaehtoiseen talkootyöhön ei voida näin mittavissa talkootöissä luottaa, koska talkoolaisten sitouttaminen on vaikeaa vapaaehtoisuuden takia. Ydinryhmän ovat vuosien aikana muodostaneet hyvin usein erilaiset opiskelijaryhmät, joille kunnostustyö on ollut hyödyllistä opiskeluun liittyvää harjoitusta tai käytännön koulutusta. Talkoihin tulevat kansalaiset ovat hyvin usein lähiasukkaita, maanomistajia, kalastus- tai metsästysyhteisöjen aktiiveja sekä luonnonsuojeluväkeä. Yleensä lähitalojen asukkaat tai

14 14 maanomistajat ovat kiinnostuneita ja innokkaasti mukana talkoissa. Valitettavasti järjestelyteknisistä syistä useimmat talkoot pidettiin arkiviikolla, mutta kesäloma-aikana ihmisillä oli mahdollisuus osallistua toimintaan. Jokaisella talkookohteella on järjestettävä muonitus ja majoitus. Käytimme näissä pääasiallisesti ostopalveluita alueen majoitusyrittäjiltä, jotka vastasivat joukon majoituksesta ja ruokapalveluista sovituin tavoin. Läheskään kaikki talkoilijat eivät käyttäneet majoitusmahdollisuuksia, jotka olivat monessa kohteessa kilometrien päässä kunnostuskohteesta ja osa talkooväestä kulki kotoa käsin talkoissa. Majoituksena on käytetty lähes yksinomaan mökkimajoitusta tai vastaavaa, koska varustehuolto on tärkeää työpäivän päätteeksi ainakin työvaatetuksen kuivaamisen osalta, joka vaatimattomassa telttamajoituksessa ei onnistu kunnolla. Mökkimajoitus toimii myös paremmin sateisten päivien aikana. Majoitukseen käytettiin niin leirintäaluetta, kyläyhdistyksen tiloja, mökkikylää, kuin yksityistä majoitusta jne. Kaikki toimivat moitteetta. Kuva 13. Talkoolaiset tauolla Santasjoella Talkootiedotus toimi valtakunnallisena sekä alueellisena. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti Luonnonsuojelija julkaisi talkoomainoksia ja tietoja talkoista oli alueellisten piirien palstoilla. Yhteistyökumppanimme Kraft&Kultur julkaisi talkoomainoksia jäsentiedotteissaan. Paikallisesti ja alueellisesti talkoista pyrittiin saamaan aikaan ennakkojuttua lehtien ja alueradion välityksellä. Suurin osa väestä tuli kuitenkin paikallisten ihmisten puheiden perusteella sekä ennalta sovitun mukaisesti. Tarvikkeet, varusteet ja välineet työn tekemiseksi on pääosin hankittu jo vuosia sitten tosin välineitä menee hukkaan lähes jokaisella työmaalla ja uusia on ostettu tarpeen mukaan. Käsityökaluja, lapiot, rautakanget, talikot, tunkit ja taljat ovat työssä perustyökaluja. Lisäksi sorastuksessa tarvitaan erillistä sorastuslaitteistoa. Soran tuontiin ja isojen kivien siirtoon on ostettu konepalvelua alueen yrittäjiltä ja nämä asiat on aina täytynyt hoitaa etukäteen hyvissä ajoin. Esimerkiksi kutusoraksi hyvin soveltuvaa seulottua kiveä on paikoin hankala löytää ja sitä on pisimmillään ajettu jopa 70 km päästä.

15 15 Yleensä kunnostuksen aluksi tai edellisenä päivänä kunnostettavalle alueelle tehdään koekalastus, että voidaan tulevaisuudessa saada jonkinlainen kuva siitä, onko kunnostuksilla ollut vaikutusta kohteen kalakantaan. Huomioitavaa on, että luonnossa on paljon muuttujia ja ei ole mitenkään yksiselitteistä, että satunnaisilla koekalastuksilla voitaisiin varmasti osoittaa kunnostuksen onnistuminen tai epäonnistuminen. Tutkittava koeala koekalastetaan sähkökoekalastuksella, joka on luvanvaraista toimintaa (ELY-keskus myöntää kalastuslain poikkeuslupia). Koekalastuksessa saatu saalis mitataan ja punnitaan lajeittain ja palautetaan takaisin veteen. Menetelmä on kaloille ja työn suorittajille turvallinen ja yleisesti käytetty tutkimusmenetelmä. Koekalastus kiehtoo ihmisiä ja se onkin ollut talkoilijoiden kannalta mielenkiintoinen toimenpide sekä opiskelijoille opetuksellisesti havainnollinen työvaihe nähdä puron kalastoa ja tutustua eri kalalajeihin. Kunnostuksen valmistelussa on pyritty järjestämään asiat siten, että talkoon alkaessa kaikki on valmiina ja voidaan siten keskittyä itse tekemiseen. Kuva 14. Koekalastettu taimenenpoikanen mitataan ja punnitaan. 4.4 Kunnostus Purokunnostustapahtumat on järjestetty pääosin arkiviikoilla, siten että yksi päivä on lauantai. Siten myös työssä käyvillä kansalaisilla on ollut paremmat mahdollisuudet osallistua tapahtumiin. Talkoot ovat olleet kestoltaan 2-4 päiväisiä ja keskimäärin työpäivä on ollut 6-7 tuntia pitkä. Työpäivä on aloitettu klo 9, jota ennen on pidetty aamupala majoituspaikassa ja siirrytty työmaalle. Päivän mittaan on pidetty lounas- ja kahvitauko. Talkoolaiset ovat vaihtuneet monasti päivien aikana, koska joku henkilö voi olla paikalla muutaman tunnin tai käydä yhtenä päivänä. Siksi uusille tulijoille on pidetty lyhyt opastus työn tarkoituksista ja menetelmistä. Paikalla on käynyt myös väkeä pelkästään tutustumassa kohteen kunnostukseen, kuten median edustajat. Varsinaisina talkoopäivinä on ollut käytettävissä pääsääntöisesti kaksi vastuullista henkilöä ohjaamassa työn etenemistä. Hyvä työryhmän koko on

16 16 noin 5-6 henkeä, jonka ohjaamiseen tarvitaan yksi vastuullinen henkilö. Kun työryhmä oppii tehtävänsä, voidaan kahdella työnohjaajalla hoitaa 3-4 työryhmää, mutta se edellyttää täysipainoista ohjaamista. Monessa tapauksessa talkoolaisissa on mukana ihmisiä, joilla on selkeä käsitys tehtävästä työstä ja se auttaa ryhmän työntekoa. Työ etenee keskimäärin 100 m päivässä, kun huomioi kaikki työvaiheet. Kuva 15. Taimenpuron sorastusta osittain koneellisesti Työtehtävien vuorottelu on tärkeä osa talkoota, että jokaisella on mahdollisuus tutustua kaikkiin työvaiheisiiin. Joukossa on kuitenkin aina väkeä, jotka erikoistuvat tiettyihin työtehtäviin. Joillekin mieluista on kammeta puron penkereiltä kiviä puroon, joku tykkää tehdä virranohjaimia ja syvänteitä. Henkilöt, joilla on kokemusta moottorisahan käytöstä, saavat kaataa ja karsia puusuisteita puroon. Turvallisuussyistä kuitenkin vain työnohjaajat, työharjoittelijat tai oppilaitosten opettajat tai rannanomistajat ovat olleet niitä, jotka puustoa ovat kaataneet. Kuva 16. Kivien laittoa metsäkuormaimella (Kariluoma 2011).

17 17 Työvaiheissa työturvallisuus ja varovaisuus on tärkeä. Siihen tulee kiinnittää huomiota varsinkin, kun puron penkereeltä kammetaan kiviä puroon ja puidenkaadon yhteydessä. Pienempiä turvallisuusriskejä ovat purossa mahdolliset kaatumiset tai raajojen venähtämiset. Puroissa kivet ovat monasti liukkaita mikä lisää onnettomuusriskiä. Konetyössä, kuten isojen kivien ja kantojen laittaminen puroon, on huolehdittu se tehtäväksi silloin, kun samalla alueella ei ole muita henkilöitä paikalla purossa. Koneellinen sorastus on tehty pääsääntöisesti varsinaisen kunnostustyön jälkeen omalla työryhmällään. Kunnostuskohteet on suunniteltu siten, että ne saataisiin tehdyksi talkoiden aikana. Kaikista kohteista vain kaksi jäi vähän kesken koko hankkeen aikana. Ensimmäisessä tapauksessa syynä oli arvioitua suurempi työmäärä väkimäärään nähden (Kannus) ja toisessa tapauksessa aikaisemmat sateet tekivät työoloista vaikeat vedenpinnan ollessa normaalia korkeammalla (Pomarkku). Näissäkin tapauksissa pääosa töistä saatiin valmiiksi. Varsinaisen kunnostustyön aikana on tärkeää, että työryhmät toimivat hyvin ja heidän työmotivaatio on korkea. Kunnostuksen aikana on niin paljon huolehdittavia asioita, että jo pienelläkin väkimäärällä vähintään kaksi ohjaajaa on lähes välttämättömyys. Toinen ohjaajista voi siten keskittyä täysin työryhmien ohjaamiseen, kun päävastuussa oleva ohjaaja huolehtii työn etenemisestä, uusien ihmisten opastuksesta, mediasta, konetyön ohjauksesta jne. Huomattavaa on myös se, että talkootyössä tulee aina varata aikaa yleiselle keskustelulle ja sosiaaliseen kanssakäymiseen, joka joillakin työmailla jäi liian vähäiseksi. Kuva 17. Puusuisteilla kunnostettua Isojoen Riitaluomaa 2011

18 18 Oppilaitosten mukanaolo on erittäin arvokas osa työpanosta ja molemminpuolista oppimista. Nykypäivänä opiskelijaryhmien käyttö ei ole itsestään selvyys ja täytyy olla tyytyväinen, että olemme saaneet avuksemme monilla kohteilla nuorisoasteen sekä aikuiskoulutuksen oppilaita. Opiskelijoiden opetusharjoittelussa vastuukysymykset on jaettu siten, että opettajat ovat vastuussa oppilaista ja kunnostushanke vastaa opetuskohteeseen liittyvistä asioista. Kunnostustyön valmistuttua tai eri vaiheissa tietyn osa-alueen valmistuttua monet ovat tutustuneet kohteeseen ja ihastelleet luonnonmukaista kunnostusta ja sen vaikutuksia veden virtaamaan tai puron yleisilmeen monipuolistumiseen. On yllättävää, miten kalataloudellisessa mielessä isojakin elinympäristömuutoksia voidaan saada pienvesissä aikaan vähäisilläkin muutoksilla. Pääperiaatteenahan kunnostuksissa onkin, että autetaan luontoa aikaansaamaan muutos, jonka luonto itse saa aikaan alkusykäyksen jälkeen. 4.5 Jälkityö ja seuranta Kunnostuskohteen loppuunsaattaminen jää usein viimeistelyn osalta pienelle joukolle. Kun kunnostus on saatu loppuun, talkooväen voimin kuljetetaan työkalut ja tarvikkeet sovittuun paikkaan ja huolehditaan suurin piirtein kaikki paikalleen. Monella kohteella on kuitenkin vielä jälkeenpäin palattu tekemään joitakin pieniä viimeistelytöitä tai etsimään kadonneita tavaroita samana päivänä tai päivien kuluttua. Pääsääntönä on, että raskaat ja väkeä vaativat työt saatetaan loppuun saakka ja joitakin pieniä yksittäisiä töitä voidaan tehdä jälkikäteen valmiiksi asti vaikka kahden hengen voimin. Kesän 2011 aikana meillä oli mahdollista käyttää opiskelijaharjoittelijaa, joka oli iso apu kaikkien työvaiheiden tekemisessä. Kohteiden jälkiseurantaa on pyritty tekemään, lähinnä seuraten kunnostusrakenteiden pysymisen paikoillaan ja luonnontilan palautumisen seurannan osalta. Myös tiettyjen kunnostuskohteiden osalta on lupauduttu jatkossa koekalastamaan kohteita jälkikäteen, kunnostuksen vaikutuksien havainnoimiseksi. Kuva 18. Kunnostettua Itäjokea Teuvalla 2011

19 19 5.TUTKIMUKSET JA SELVITYKSET 5.1 Lähdelajisto ja Karvian Kantin lähdepurot Kesän 2010 aikana suoritettiin Karvian Kantin ja Kiviharjun välisellä alueella erillinen lähdehyönteislajiston selvitys Karvian arvokkaiden lähdealueiden tutkimuksena. Syksyllä 2010 käytiin tarkastelemassa merkittävimpiä alueen lähdepitoisia puroja kalataloudellisessa mielessä. Hyönteislajistoa tutkittiin kuudelta lähteikköalueelta, joihin oli asennettu toukokuussa yhteensä 12 passiivista Malaise -tyyppistä pyydystä. Pyydykset koettiin kuukausittain ja kerääminen päättyi syyskuussa 2011, pyyntiajan ollen siten 5kk. Kerätty hyönteisaineisto määritettiin loppuvuoden aikana ja siitä laadittiin erillinen raportti, joka on liitteenä 2. Karvian Kantin alueella on useita merkittävän kokoisia lähdealueita, joiden merkitys on alueen luontoon huomattava. Nämä erilliset lähteikköalueet muodostavat elinympäristönä lähteitä käyttäville lajeille monipuolisen elinalueen, etenkin kun monilla alueilla on huomattava määrä tihkupintaa, eikä lähteet ole pelkästään allikkolähteitä. Huomattavaa on myös monien lähteiden purkautuvan veden laatu ja määrä. Asiantuntijoiden arvion mukaan alivirtaama-aikana Karvianjoen yläosan virtaamasta yli kolmannes olisi peräisin Kantin alueen pohjavesipurkaumista. Kaikki purkaumat eivät ole havaittavissa selkeästi, koska osa niistä todennäköisesti purkautuu suoraan jokeen. Tärkeimpien lähdepurojen tarkastelulla arvioitiin Kantin alueen lähdepurojen merkittävyyttä alueen taimenkannalle. Useat lähdepurkaumat yhdessä muodostavat merkittäviä pienvesikokonaisuuksia ja puroja. Kuitenkin vain osa niistä on sellaisia, jotka toimivat taimenten elinalueena tai lisääntymispurona. Jokainen vähäistä suurempi lähdepurkauma on kuitenkin alueen kalastolle ja vesiluonnolle elintärkeä raikkaan ja puhtaan lähdeveden lähteenä ja pääuoman kalaston elinvoiman ylläpitämiseksi. Karvianjoen pääuoma on voimakkaasti kuormitettu maa- ja metsätaloudella sekä turvetuotannolla. Purkautuvien lähdevesien kokonaismäärästä ei ole täysin tarkkaa käsitystä, mutta sen arvioidaan olevan yhteensä litraa sekunnissa. Alueen pohjavesialueiden laskennallinen antoisuus on noin m3/d, josta merkittävä osa purkautuu lähteiden kautta jokeen.

20 20 Kuva 19. Malaise -tyyppinen hyönteispyydys Karvian Pellavanniemessä Kuva 20. Kuvassa lähdesirvikkään toukka (Trichoptera: Crunoecia irrorata), joka on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi (EN) Kuva 21. Malaise -pyydyksen keräämää hyönteismassaa, jossa kymmeniä hyönteislajeja ja satoja yksilöitä.

21 21 Kuva 22. Lähdesaraa (Carex paniculata) Kiviharjussa Karhusaaren lähteillä Kuva 22. Tyypillinen tihkupintojen ja pienien lähdepurojen muodostama lähteikköalue.

22 Taimenten DNA -tutkimukset Hankkeessa on tehty yhteistyötä ELY-keskusten kalatalousryhmien kanssa Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan ELY-keskusten osalta Karvianjoen ja Kyrönjoen alueilla vuosina 2009 ja Hanke on omalla panoksellaan ollut mukana taimenten emokalapyynnissä Karvianjoen taimenkannan viljelykannan vahvistamiseksi sekä Kyrönjoen yläosan luonnonvaraisen taimenkannan emokalaston perustamiseksi. Samassa yhteydessä alueen kalastosta on kerätty DNA -näytteitä taimenkannan selvitystä varten. Kuva 23. DNA-näytteenotossa tarvittavia välineitä Karvianjoen taimenkantaa on ollut viljelyssä Karvian kalanviljelylaitoksella aikaisemmin -90 -luvulla. Laitoksen toiminta loppui kuitenkin vuosituhannen vaihteessa ja emokalasto menetettiin. Nykyisin laitoksessa toimii vuokralla Vanhankylän kalanviljely Oy, joka viljelee Isojoen päälaitoksellaan tunnettua Isojoen meritaimenkantaa. Karvian laitoksella on tarkoituksena jatkaa Karvian taimenkannan ylläpitämistä vesistöalueen istutustarpeita varten. Emokalapyyntejä toteutettiin syksyllä 2009 Karvianjoen alueella ja samalla niistä määritettiin DNA Helsingin yliopiston maataloustieteiden laitoksella. Tutkimukset osoittivat taimenten olevan luontaista Karvianjoen kantaa. Pyynneistä peräisin oleva emokalasto on viljelyssä ja siitä odotetaan saatavan poikasia joidenkin vuosien kuluttua. Kuva 24. Kyrönjoen yläosan emotaimenia merkittynä tunnistemerkein.

23 23 Kyrönjoen yläosan taimenkantaa selvitettiin syksyn 2011 aikana Pohjanmaan ELY-keskuksen toimesta, jossa yhteistyötä tehtiin mm. Puroista syntyy virta hankkeen toimesta. Kyrönjoen merkittävän taimenjoen Päntäneenjoen keski- ja yläosan taimenkannan DNA määritettiin 87:stä näytekalasta. Samassa yhteydessä pyydettiin emokaloiksi soveltuvia yksilöitä, joista on tarkoitus jatkossa muodostaa osa Kyrönjoen emotaimenkanta. Pyydetyt taimenen osoittautuivat luontaiseksi taimenkannaksi, joiden alkuperää ei ole aikaisemmin määritetty. Sen perusteella kanta on luokiteltava Päntäneenjoen omaksi taimenkannaksi, jota on pidettävä alkuperäisenä. Kuva 25. Taimenen mätijyviä Maastotyöt toteutettiin työparin muodostamassa ryhmässä ja kalat pyydettiin koekalastuksen tavoin sähkökalastamalla. Tutkittavista kaloista otettiin näytteeksi pieni pala vatsaevää, joka säilöttiin numeroituihin näyteputkiin puhtaaseen etanoliin ja toimitettiin määritettäväksi. Emokaloiksi otettavat yksilöt merkittiin tunnistamista varten. Pieni erä mätiä on lypsetty ja se on siirretty hautomoon kehittymään. Kuva 26. Emokalaston pyyntiä Karvianjoella.

24 Rapututkimukset Kaikilla hankkeen pääalueella olevilla jokialueilla on ollut merkittävä rapukanta, joka on useaan otteeseen tuhoutunut eri syistä. Karvianjoen alueella on ollut jokirapua merkittävässä määrin pyydettäväksi asti vuosikymmeniä sitten. Samalla tavoin Isojoen alueella sekä Kyrönjoen valuma-alueella jokirapu on ollut varsin tavanomainen laji ennen vanhaan. Rapukanta on kokenut suuren taantuman koko maassamme, samalla tavoin kuin hankealueellakin. Viimeiset suuret raputuhot ovat olleet, kun maa- ja metsätalouden kehittämiseksi aloitettiin vilkas ojitus- ja maankuivatustoiminta. Sen seurauksena tilapäisestikin heikentynyt veden laatu ja erityisesti suojapaikkojen ja syvänteiden tuhoutuminen kiintoaineksen ja purojen perkausten yhteydessä oli lajille kohtalokasta. Kuva 27. Täysikasvuinen jokirapu (Astacus astacus) Hankealueen vesistöalueilla on vielä muutamilla alueilla luontaista jokirapukantaa, joka on niin Karvianjoella kuin Kyrönjoen yläosalla ollut kasvussa viime vuosiin saakka, kunnes kanta jälleen romahti. Kyrönjoen alueelta on monin paikoin saatu tutkimustuloksia, että kyseessä on rapurutto. Karvianjoen osalta selvityksiä ei ole tehty siten, että tutkimustulos olisi täysin luotettava. Isojoen alueella on rapuja ollut merkittävässä määrin Kärjenjoen vesistöalueella -90 -luvulla, josta ne tuhoutuivat samalla tavoin kuin muualtakin. Tiedossa on, että jokaisella jokialueella on kutenkin pieniä elossa olevia jokirapupopulaatioita jäljellä. Kuva 28. Jokirapuja koesumpussa

25 25 Kun jokirapukanta on tuhoutunut jokialueilta jo aikaisemminkin, voidaan epäillä alueiden olevan laajasti rapuruton vaivaamia. Valitettavasti rutto näy tappavan kaikkia rapuja vaan rutto puhkeaa aina uudelleen kun rapukanta pääsee kyllin vahvaksi ja tauti voi levitä siten helposti. Ruttoepidemian voi laukaista jokin rapuja stressaava ja altistava tekijä, kuten esimerkiksi ylitiheä rapukanta, jolloin taudit leviävät muutenkin helposti. Valitettavasti ainakin Kyrönjoen alueelle on istutettu paikoin laittomasti täplärapuja, jotka saattavat olla rapuruton kantajia. Hankkeessa on selvitetty muutamalla koealueella rapujen menestymistä sumputtamalla niitä koelaatikoissa syksyllä Kaikki koealueet ovat pieniä latvavesiä, joissa on aikanaan ollut rapuja mutta ne on menetetty jo vuosikymmeniä sitten. Todennäköisesti nämä kohteet ovat siten rutosta vapaita ja rapujen häviäminen on johtunut muista syistä, kuten puron perkaamisesta ja yläpuolisten alueiden kuivatuksesta. Seuratut kohteet vaikuttivat tarkastelun myötä varsin otollisilta rapualueilta ja koesumputuksen jälkeen onkin mahdollista kehittää alueita raputaloudellisessa mielessä. Kuva 29. Jokirapu, jolla on mäti kehittymässä pyrstön alla. Koekohteista kaksi sijaitsi kunnostuskohteen kanssa samassa purossa ja kaksi kohteista oli pelkkiä rapujen sumputuskohteita. Rapuina käytettiin rutottomiksi tunnettuja Kiuruveden Koivujärven rapuja. Ravut olivat 8-10 cm kokoisia, sukukypsiä ja niissä oli koiraita ja naaraita. Rapuja laitettiin kuhunkin kohteeseen yksi sumppulaatikollinen (40x60 x15 cm verkkolaatikko). Jokaiseen laatikkoon tuli rapua. Ravuilla oli suojapaikaksi laatikoissa tiili- tai muoviputkia. Rapuja seurattiin vähintään viikoittain ja ne ruokittiin pääasiassa nokkosella, horsmalla, perunalla tai porkkanalla ym. rantakasveilla. Koesumputus kesti noin 2-3 kk ajan kohteesta riippuen, yhden kokeen jatkuessa edelleen. Ravut ovat selvinneet sumputuksesta hyvin ja ainakin veden laadun voi katsoa olevan ravulle soveltuva vaikka syksyn sääolot olivat ankarat sateista ja tulvista johtuen. Myöskään viitteitä rapujen kuolemista tauteihin ei ole saatu. Joku yksittäinen yksilö on kuollut, joka on sumputuksessa lähes normaalia. Lisäksi joku yksilö on ilmoitettu karanneeksi sumpusta.

26 26 Koesumput oli sijoitettu Kyrönjoen latvaosalle Päntäneenjokeen, Teuvalle Närpiönjoen sivuhaaraan Itäjokeen, Kristiinankaupungin Uttermossaan Toniluomaan sekä Pomarkussa Valkkijärven luusuaan. Näistä Teuvan ja Pomarkun kohde oli myös purokunnostuskohde. Tiettävästi näistä vesistä muissa paitsi Uttermossan Töniluomassa on nykyisin taimenkanta, joka kertoo, että veden laatu on kohtalaisen hyvä. Töniluoman veden laatu on myös taimenelle soveltuvaa ja onkin suunniteltu tehtäväksi alueelle poikasistutuksia. Sumputuksen aikana joillakin yksilöillä oli havaittavissa mädin kehittymistä emoravun pyrstökilven alle, joka on merkkinä onnistuneesta parittelusta ja ainakin mädinkehityksen alustavasta onnistumisesta koeolosuhteissa. Sumputuskokeen tuloksena näille kaikille koealueille voidaan suositella jokiravun koeistutuksien tekemistä. Kun kyseessä on melko häiriöttömät latvavedet, saattaa rapukannalla olla hyvät menestymisen mahdollisuudet alueella. Istutus on luvanvaraista ja lupa tulee hakea ELY-keskuksen kalatalousviranomaiselta. 5.4 Koskikarojen pesähanke Talvella 2010 aloitettiin pienimuotoinen koskikarojen pesähanke Karvianjoen yläosalla ja Isojoki-Lapväärtinjoen vesistössä. Alueella tehtiin pienimuotoinen koskikarakartoitus ja selviteltiin vanhoja havaintotietoja lähivuosien ajalta. Kuva 30. Koskikaralle soveltuvaa tyypillistä avoinna pysyvää koskea. Kartoituksessa käytiin läpi 31 kohdetta, joihin voisi laittaa pöntön ja se olisi helposti tarkastettavissa. Kuitenkin kovan talven osalta oli havaittavissa, että kaikki kohteet eivät olleet soveltuvia koskikaralle kuin korkeintaan lauhoina ajankohtina, sillä virran voimakkuuden vähyydestä johtuen joki jäätyi. Soveliaat kohteet ovat sellaisia, joissa joessa ainakin osa on sulaa läpi vuoden, koska sula vesi on koskikaralle elintärkeä asia.

27 27 Koskikaran pesäpönttöjä asennettiin kartoituksen perusteella 13 kappaletta. Karvianjoen kohteilla kahdessa kohteessa oli pönttö jo vanhastaan ja jokivarteen lisättiin Paholuoman alueelle 5 pönttöä. Isojoen alueelle keskustan ja Vanhankylän väliselle alueelle, sekä Heikkilänjoen valumaalueelle laitettiin 8 pönttöä. Kuva 31. Pöntön asennusta rantapuuhun. Koskikaralle sopiva pönttö on yksinkertainen pesälaatikko (noin 25 x 25 x 20 cm), jonka etuosa on melko avoin. Pönttö sijoitetaan usein sillan rakenteisiin, joten se säilyy vuosia hyväkuntoisena. Kiinnitys tapahtuu ruuveilla siltarakenteisiin. Monin paikoin asentamista vaikeutti korkeus ja sula virtaava vesi. Myös useat sillat, jotka on tehty teräksestä ja betonista, aiheuttavat haasteita pöntön asennuksen osalta. Valitettavasti vanhat puusillat ovat häviävää kulttuuria tässäkin mielessä. Kuva 32. Pesäpöntön asennusta teräsrunkoiseen siltarakenteeseen. Pönttö on yksinkertainen laatikko, jonka etuosa on lähes avoin.

28 Turvetuotannon vesiensuojelu Syksyn 2011 maastotyökausi oli poikkeuksellisen hankala, erittäin runsaiden sateiden ja siitä seuranneiden tulvien takia. Suurelta osin suunnitellut työtehtävät, lähinnä koekalastukset jouduttiin perumaan, koska jokiuomassa ei ollut mahdollista työskennellä millään tavoin. Runsaiden sateiden seurauksena tuli kuitenkin erittäin hyvät mahdollisuudet tehdä selvitystä turvetuotantoalueiden vesiensuojelurakenteista ja niiden toimivuudesta. Tarkempi raportti on liitteissä 3. Selvitykseen otettiin lähinnä hankealueen latva-alueiden purojen turvetuotantoalueita satunnaisesti ja niissä käytiin katsomassa vesiensuojelurakenteiden kuntoa ja toimivuutta sekä olosuhteita turvesoilla sateisen syksyn olosuhteissa. Tarkastelussa oli 10 suota, joissa muutamissa oli useita vesiensuojeluratkaisuita eri lohkoilla. Jokaiselta suolta ei tarkasteltu kaikkia kohteita vaan ne valittiin satunnaisesti tarkastukseen. Kaikkiaan selvitettiin 14 eri kohdetta ja niiden vesiensuojelun toimivuus ja mahdolliset puutteet. Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että vesiensuojelu ja -rakenteet eivät ole toiminnaltaan vakuuttavia aikanaan aikana, jolloin virtaamat suolla ovat suuria. Osassa soita oli puutteita tuotantokenttien päisteputkien pidättimissä, joko niitä puuttui tai ne olivat vahingoittuneet. Saostusaltaista puuttui pintapuomeja tai jopa patorakenteita. Kuitenkaan emme keskittyneet olennaisesti tutkimaan tuotantoalueiden perusvesiensuojelurakenteiden puutteita, koska niiden merkitys suolta vesistöön johdettavaan veden laatuun ei ole merkityksellisin asia, mikäli tehostettu vesiensuojelumenetelmä on toiminnassa. Varsinainen vesienkäsittelyratkaisu oli pääasiassa ruokohelpikenttä tai -kosteikko. Tarkastuksessa saimme havainnoiksi, että pintavalutuskentillä oli huomattavia oikovirtauksia, kasvillisuuskentillä alueita, joissa kasvillisuus ei ollut riittävää sitomaan ravinteita ja vedet kulkivat pääsääntöisesti helpikenttien sarkaojia pitkin keräysojiin ilman kontaktia kasvillisuuden kanssa. Nähtävissä oli myös selkeitä tapauksia joissa oli myös tehty suoranaisia laittomuuksia vesien johtamisessa ohi vesiensuojelurakenteiden. Kuva 33. Kasvillisuuskosteikko, joka ei ole kasvittunut ja ei siten sido ravinteita. Kohteessa on myös huomattava oikovirtaama.

29 29 6. TIEDOTUS JA PIENVESIASIOIDEN EDISTÄMINEN 6.1 Taimenpäivät Suomen luonnonsuojeluliiton taimenhankkeissa on järjestetty lähes vuosittain Taimenpäivä, jossa tiivistetään vuoden hanketapahtumat ja kootaan yhteen kiinnostuneet tahot ja henkilöt keskustelemaan ja kuulemaan laadukkaita kalavesiin liittyviä esityksiä ympäri maata. Taimenpäivä on järjestetty nyt kolme kertaa ja Puroista syntyy virta -hankkeen päätyttyä neljäs Taimenpäivä järjestetään kevättalvella Taimenpäivät on järjestetty eri puolilla hankealuetta, Karvianjoen valumaalueella Kankaanpäässä ja Kauhajoella Karvianjoen latvaosassa. IsojokiLapväärtinjoen alueella Taimenpäivä järjestettiin 2010 Isojoella. Tapahtumaan on koottu mukaan aina laadukkaat esitykset eri viranomaisten ja kala-asiantuntijoiden toimesta, jotka ovat kertoneet eri hankkeiden ja virallisten kalatalousasioiden tilasta ja vaiheista. Tapahtumasta on tiedotettu laajasti eri kalataloustahoille ja järjestöille sekä kunnostuskohteiden maanomistajille ja muille kunnostuksissa mukana olleille yhteistöille ja henkilöille. Taimenpäivillä on ollut yleensä väkeä niin paljon, että tilanpuute on ollut suurimpana esteenä tilaisuuksien järjestämisessä, koska alueella olevat luontohenkiset tilaisuuden järjestämiseen soveltuvat paikat ovat tarkoitettuja lähinnä muutaman kymmenen ihmisen tapahtumien järjestämiseen. Väkeä Taimenpäivillä on ollut henkeä vuosittain. Tapahtuma on herättänyt kiinnostusta, keskustelua ja mielenkiintoa ja sitä on pidetty laadukkaana tapahtumana. Tapahtumien taso on lisännyt mielenkiintoa ja kyselyitä vuosittaisesta tapahtuman jatkumisesta on tullut säännöllisesti eri puolilta. Tapahtuma on kiinnostanut mediaa aina paikallislehdistä maakuntalehtiin ja alueradioon ja alueuutisten tv-lähetyksiin saakka. Taimenpäivän yhteyteen on pyritty järjestämään halukkaille myös maastoretki päivän jälkeen, jossa on tutustuttu johonkin kunnostuskohteeseen tai muuhun merkittävään kalataloudelliseen asiaan tai toimintoon. Kuva 34. Vuosittaiset Taimenpäivät ovat keränneet koolle aina kymmenittäin kiinnostunutta kalaväkeä

30 Yhteistyö Puroista syntyy virta -hanke keskittyi konkreettisen työn osalta pääosin EteläPohjanmaan eteläosiin sekä Pohjois-Satakunnan alueelle. Suurin osa pienvesikunnostuksista ja muista käytännön töistä tehtiin em. alueilla. Muutamia kunnostuksia ja tilaisuuksia järjestettiin yhteistyössä muualla päin Suomea. Luonnonsuojeluliiton piirien kautta lähestyttiin koko organisaatiota eri yhteyksissä innostaen järjestöä lähtemään mukaan hankkeeseen mahdollisilla erilaisilla tavoilla, jota olisi voitu yhteistyön merkeissä suunnitella lisää. Samoin yhteistyömahdollisuuksia käytiin läpi TE-keskusten (nyk. ELYkeskusten) kalatalousviranomaisten kanssa. Pienvesikunnostuksista syntyi sähköpostikeskusteluita, mutta hyvin harvoissa tapauksissa se johti sen enempään kanssakäymiseen. Vain muutamat luonnonsuojelupiirit sekä kalatalousviranomaiset kiinnostuivat oikeasti pienvesiyhteistyöstä ja heidän kanssaan onkin päästy asioissa eteenpäin ja jatkettu yhteistyötä. Hankkeen sitovuus ja konkreettisuus asettaa myös aika tiukat toimintarajat. Käytännössä maantieteellisesti yhteistyön tekeminen eri osiin maata olisi koitunut aikaa vieväksi ja raskaaksi toimintamalliksi, etenkin kun käytännön kunnostukset ovat monasti useiden päivien mittaisia jaksoja. Nykymallilla edetyssä toiminnassa, jossa pääasiallinen toimialue on päivittäisen ajomatkan etäisyydellä ja siitä etäämpänä on pidetty joitakin tapahtumia ja tilaisuuksia on ollut käytännön kannalta paras ratkaisu. Taimenpalavereja on pidetty erikseen kutsuttujen toimijoiden kanssa KeskiPohjanmaalla, jossa mukana oli paikallinen kalatalouskeskus yhdessä alueen kalastuskuntien ja kalastuksenharrastajien kanssa. Palaverin pohjalta Kannukseen syntyi kunnostushanke kesällä Hankeyhteistyötilaisuus pidettiin myös Pirkanmaan luonnonsuojelupiirissä 2010, jonka jälkeen ELY-keskuksen kalatalousviranomaisten kanssa pidettiin alustava palaveri. Yhteistyön jatkaminen jäi vähän paikallisten aktiivien varaan sekä pienvesien kartoitusten jatkamiseen sopivien kohteiden löytämiseksi. Tarkoituksena oli pitää vielä 2011 kartoituskoulutusta, mutta sitä ei ehditty järjestää kesän kunnostusten takia. Hanketta ja yhteistyömahdollisuuksia on tehty hanke-esittelyin Kyrönjoen neuvottelukunnalle, Karvianjoen kalastusalueelle, Isojoki-Lapväärtin kalastusalueelle, Suomen ympäristökeskuksen vesistökunnostuspäivillä Rovaniemellä. Kunnostuskohteita on suunniteltu toteutettavaksi myös Metsähallituksen Parkanon toimipisteen kanssa, mutta heidän suunnitteluaikatauluissa ei ollut mahdollista saada konkreettista kunnostusta aikaan vielä vuoteen 2011 mennessä. Pienvesikunnostustietoutta on annettu erityisesti yhteistyökumppaneiden oppilaitoksissa. Winnowa Oy (ent. Porin ammattioppilaitos) ja sen luonto- ja ympäristöalan koulutuslinja sekä Vaasan aikuiskoulutuskeskuksen kalastusopas -koulutuslinja. Oppilaitoksissa on käyty vuosittain antamassa teoriakoulusta kunnostuksiin ja pienvesiin liittyen ja he ovat olleet mukana kunnostuksissa tutustumassa käytännön toimenpiteisiin ja tekemiseen.

31 Tiedotus Media ja tiedotus on yksi merkittävä osa hankemaailmaa. Pienvesien kunnostushankkeissa olemme tuoneet esille sen, että käytettävillä resursseilla ei saada aikaan kuin kunnostettua pieniä esimerkinomaisia kohteita koko vesistöaluetta tarkastellen. Median iso merkitys on puolestaan se, joka toivottavasti edistää vesien tilan huomiointia jopa konkreettisia tekoja enemmän. Kun talkoisiin osallistuu muutamia kymmeniä ihmisiä tavalla tai toisella, välittää media samaa tietoa kymmenille- ja sadoilletuhansille ihmisille ja sitä kautta pienvesitietous etenee tehokkaasti kaikille sitä tietoa haluaville. Siten myöhemmin median välittämän tiedon pohjalta voi käynnistyä uusia hankkeita ja kunnostustapahtumia muualla maassa. Medialla on siis luonnonsuojelun edistämisen osalta merkittävä rooli, jolla luodaan mielikuvia ja herätetään mielenkiintoa asioihin. Olemme käyttäneet kunnostuksien ja tapahtumien uutisoinnissa omia nettisivuja, mutta ennen kaikkea paikallis- ja maakuntamedioita. Paikallislehdet, maakuntalehdet ja maakuntaradio, sekä maakuntatelevisio on uutisoinut lähes poikkeuksetta jokaisesta talkootapahtumasta ja järjestetystä muusta tilaisuudesta mielestämme kiitettävän hyvin. Valtakunnan uutisointiin yltäviä asioita hankkeessa ei ole juurikaan ollut. Poikkeuksena mainittakoon Teuvan Itäjoen kunnostustapahtuma 2011, jossa maanomistaja otti yhteyttä Maaseudun Tulevaisuuden toimitukseen ja sitä kautta lehteen saatiin hyvätasoinen uutinen tapahtumasta etenkin sillä painotuksella, että hanke on maanomistajalähtöinen tapahtuma. Esimerkinomainen uutisointi kunnostustapahtumasta on mm. Ylen sivuilla ja uutisoinnissa esitetty uutinen taimenpurojen kunnostuksesta 2010 Karijoen Kariluomalta: a_ html Liitteessä 4 on esitettynä talkookutsumainos sekä lehtileike eräästä kunnostustapahtumasta. Kuva 35. Hankevetäjä Teemu Tuovinen toimittajan haastateltavana purokohteella

32 32 7. JOHTOPÄÄTÖKSET JA LOPPUSANAT 7.1 Johtopäätökset hankkeesta ja sen saavutuksista Hanketta täytyy pitää alueellisesti tärkeänä puro- ja pienvesiluonnon edistämistä parantaneena projektina, jossa on saatu jatkaa vuosien aikana aloitettuja toimenpiteitä lähes perinteeksi saakka. Hankkeen tavoitteet valtakunnalliseen näkyvyyteen eivät varmasti ole yltäneet toivottavassa määrin, mutta maakunnallisesti pienvesihanke on varmasti nostanut tietoisuutta pienvesien tärkeydestä ja hankkeen avulla on saatu runsaasti työaikaa ja mahdollisuuksia paneutua alueen pienvesiin liittyviin asioihin ja edistää konkreettisin töin eri lajien elinoloja. Hankkeen vaikutuksesta eri toimijaryhmien, kuten kalaja ympäristöviranomaisten tai kalastuskuntien ja kalatalousjärjestöjen keskuudessa hankealueen maakunnissa varmasti tunnetaan ja tiedetään Suomen luonnonsuojeluliiton merkittävä panostus pienvesitoimintaan. Siitä on saatu selviä merkkejä yleisten puheiden tasolla ja luonnonsuojeluväki on osattu monasti yhdistää juurikin taimenpuroihin liittyvään kunnostustoimintaan alueella. Se on positiivinen asia ja varmasti osaltaan lisää alueen ihmisten suhtautumista luonnonsuojelujärjestöjen toimintaan. Hankkeen avulla on kunnostettu eniten pienvesiä mitä maakuntien alueella on vapaaehtoisvoimin koskaan kunnostettu sekä kunnostustyön määrä on mittava luonnonsuojeluliiton pienvesikunnostuksien kokonaismäärään nähden. Lisäksi hankealueella on tehty pienvesiin liittyvien elinympäristö- ja lajiryhmien kunnostuksien lisäksi omaa tutkimustoimintaa sekä avustettu tutkimus- ja kalataloustoiminnan kehittämisessä sidosryhmiä ja muita toimijoita. Esimerkiksi emokalaston talteenottoa voidaan pitää tällaisena onnistuneena esimerkkinä. Vuosittainen Taimenpäivä on ollut hyvin suosittu ja kiinnostava, jopa niin, että tulevan vuoden taimenpäiviä kysellään aina ennakkoon usealta taholta. Taimenpäivä onkin alueellisesti ja jopa maan laajuisesti tärkeä kohtaamispaikka monille toimijoille. Oppilaitosten kanssa aikaan saatu yhteistyö on osaltaan hyvin merkittävää ja molempia osapuolia hyödyttävää toimintaa, jossa päästään konkreettisesti tuntemaan ja näkemään tehdyn työn tulokset pelkän teorian lisäksi. Hanketyössä on aina heikkoutena sen lyhytkestoisuus. Pienvesityö vaatisi hankealueella jatkuvuutta, koska nykyisin hanketyö on lähes ainoa keino hoitaa ympäristöä ja ympäristön hyvinvointi vaatii jatkuvaa hoitoa. Kalavesien omistajatahoilla ja viranomaisilla ei ole nykymuodossaan mahdollisuutta juurikaan panostaa pienvesien hoitamiseen, ei etenkään ilman mittavia hankkeita. Siten yksityissektorien rahoittamat hankkeet, jossa turvataan uhanalaista luontoa ja edistetään lajien hyvinvointia, ovat ensiarvoisen tärkeitä.

33 Tulevaisuuden tarpeet ja mahdollisuudet Pienvesien kunnostustyö tulisi saada jatkuvaksi toiminnaksi. Siten se olisi vaikuttavaa toimintaa ja toimenpiteistä syntyisi määrällisesti merkittävä. Talkooväen lisäksi tulisi käyttää yhteiskunnan tukia ja saatavaa työvoimaa, kuten työvoimahallinnon mahdollistamia henkilöresursseja, joka yhdistäisi ympäristöalan kuin myös sosiaalisen puolen mahdollisuudet ja tarpeet. Purojen kunnostamisessa ja merkittävien lajien elinympäristöjen tilan kohentamisessa on paljon tehtävää. Pienvesien kunnostuksesta ja maamme puroluonnon tilasta on puhuttu yli 10 vuotta, eivätkä asiat ole julkishallinnon puolelta edenneet niin merkittävällä tavalla kuin se olisi ollut mahdollista. Valtaisa määrä perattuja ja heikennettyjä pienvesiä on kunnostuksen tarpeessa. Monia lajeja ja uhanalaisten lajien kantoja on häviämässä ja heikentymässä. Niiden hyväksi tehtävä työ olisi luonnonsuojelullisesti merkittävää ja tärkeää toimintaa sekä yhteiskunnan etujen mukaista. Maamme uhanalaisten virtavesien kala- ja eliölajien huomiointiin tulee satsata voimakkaasti, tutkimuksen, konkreettisen työn ja tiedottamisen osata. Erityisesti korostamme kaikkien taimenmuotojen, jokiravun ja raakun eli jokihelmisimpukan elinolojen parantamista sekä niiden elinvoimaisten kantojen ylläpitoa ja lisäämistä. Jos yleisten asioiden, kuten kalaston ja vesistöjen hyvinvointia voidaan edistää siten, että se edesauttaisi myös kansalaisten ja etenkin syrjäytymisvaarassa olevien sosiaalista hyvinvointia, olisi hanketyön tehostaminen ja volyymin aikaan saaminen helpompaa. Toivottavasti tällaiseen toimintaan olisi mahdollisuus tulevaisuudessa. 7.3 Kiitokset ja loppusanat Tehty työ ja onnistumisten sekä epäonnistumisten kautta oppiminen ovat olleet hankkeen suola. Ilman toimivaa verkostoa, viranomaisia, kalastuskuntia, maanomistajia, mukana olleita oppilaitoksia, ei näitä toimenpiteitä olisi kyetty suorittamaan. Ensisijainen kiitos kuuluu tietenkin hankkeen rahoittajalle, joka mahdollisti hankkeen toteuttamisen suunnitellussa laajuudessa merkittävällä rahallisella summalla yritysyhteistyön nimissä. Kiitokset kaikille heille, jotka tuntevat olleensa hankkeessa jollakin tavoin mukana, vaikka vain vähäisessä roolissakin. Jokaisen panos on ollut tärkeä!

34 34 8. TIIVISTELMÄ 8.1 Tiivistelmä hankkeesta Suomen luonnonsuojeluliitto käynnisti yritysyhteistyöhankkeena Kraft & Kultur Oy:n kanssa Puroista syntyy virta -hankkeen, jossa oli tarkoituksena edistää pienvesien tilaa, erityisesti taimenten elinmahdollisuuksia. Hanke ajoittui vuosille ja sen keskeisenä toimialueena olivat EteläPohjanmaan eteläosa sekä Pohjois-Satakunnan alue, pääasiallisesti Isojoki-Lapväärtinjoen ja Karvianjoen latvapurojen alueet. Hankkeessa toimittiin myös muilla vesistöalueilla, Teuvalla Närpiönjoella, Kruunupyyssä Perhonjoella, Kannuksessa Lestijoella ja Nuijamaalla Soskuanjoella. Hanke lähti alun perin toimimaan Karvianjoen ja Isojoki-Lapväärtinjoen alueella, mutta yhteistyötarjousten pohjalta käytännön toimenpiteitä tehtiin laajemmin. Varsinaisen hankealueen ulkopuolella tehdyt purokunnostukset olivat eri tavoin viranomaisten tai paikallisten toimijoiden kanssa tehtyjä, heidän aloitteestaan tehtyjä kunnostushankkeita. Kaikkiaan kunnostustapahtumia hankkeessa järjestettiin tai joissa oltiin mukana oli 10 kpl ja kunnostettiin kaikkiaan noin 3 km puroja. Mukana tapahtumissa oli yhteensä noin 160 henkeä ja henkilötyötunteja talkoissa tuli arviolta Talkootapahtumia järjestettiin yhteensä 30 päivää aikana. Kunnostukset olivat pääasiallisesti käsityönä tehtäviä pienvesikunnostuksia, joilla parannettiin luontaisten taimenkantojen lisääntymis- ja elinmahdollisuuksia pienissä purovesistöissä. Pääasiallisia kunnostusmenetelmiä olivat kiveäminen, suisteiden rakentaminen, puisten virranohjaimien rakentaminen, asentokivien ja kantojen lisääminen ja kutupaikkojen puhdistus tai sorastaminen. Kutusoraa lisättiin noin 40 m3 ja kiveyksiä, puisia virranohjaimia ja muita kalataloutta edistäviä rakenteita tehtiin kymmeniä kappaleita sekä kivimateriaalia siirrettiin vähintäin sata kuutiometrejä. Viidellä kohteella lisättiin soraa ja lisäksi koneapua käytettiin kivien ja puumateriaalin siirtämiseen neljällä kohteella. Hankkeessa vahvistettiin ja luotiin yhteistyötä kalastuskuntien, kalastusalueiden ja kalatalouskeskusten kanssa sekä ELY-keskusten kalatalous- ja ympäristöviranomaisten kanssa. Tärkeässä roolissa olivat etenkin kunnostusalueiden vesi- ja maa-alueiden omistajat. Maan- ja vesialueen omistajia oli hankekohteilla kaikkiaan noin 30 kpl. Kunnostuksia tehtiin kolmen kalastuskunnan alueella, joiden lisäksi 7 kohdetta oli yhteisten vesialueiden ulkopuolella ns. maanomistajan alueilla. Kunnostusten lisäksi hankkeessa tehtiin omia tutkimuksia mm. Karvianjoen alueen merkittävien lähteiden hyönteislajistosta sekä lähdepuroista. Hanke oli myös mukana Karvianjoen emotaimenten talteenotossa viljelyyn, sekä geneettisten tutkimusten käytännön töissä. Hankkeessa otettiin talteen myös Kyrönjoen yläosan alueelta luonnonvaraista taimenkantaa, jota mahdollisesti tultaisiin viljelemään.

35 35 Kahden kunnostusalueen (Pomarkun Valkkioja sekä Teuvan Närpiönjoen) kohteella suoritettiin jokirapujen sumputuskokeita tutkimusmielessä jokirapukannan palauttamiseksi alueelle. Kunnostuskohteiden ulkopuolella Kristiinankaupungin Töniluomalla ja Kauhajoen Päntäneenjoella toteutettiin samanlainen koesumputus. Ravut menestyivät kaikilla koealueilla ainakin tutkimuksen (3kk) ajan. Hankkeen pääalueella tehtiin koskikarojen elinympäristökartoituksia 31 kohteessa ja valmistettiin pesälaatikoita sijoittaen niitä 13 eri kohteelle, jotka katsottiin olevan lajin pesimiseen parhaiten soveltuvia. Syksy 2011 osoittautui erityisen hankalaksi ja sateiseksi etenkin kunnostusten seurannan osalta. Siten korvaavana toimintana toteutettiin voimakkaiden virtaamien aikana kymmenellä satunnaisesti valitulla turvetuotantoalueella vesiensuojeluratkaisujen toimivuuden arviointia. Tarkastettavia kohteita oli yhteensä 14, joista lähes kaikki olivat eri tavoin puutteellisia tai puhdistusmenetelmän osalta viallisia. Hankkeen aikana järjestettiin kaksi Taimenpäivä -seminaaria, jotka olivat jatkoa vuonna 2008 aloitetulle tapaamiselle. Taimenpäivä -tapahtumassa kerrattiin vuoden aikana tehdyt tapahtumat hankkeessa sekä esiteltiin pienvesiin liittyviä muita seminaariesityksiä eri teemoihin liittyen. Tilaisuudet ovat olleet suosittuja, paikalla on ollut henkeä vuosittain. Hankkeessa pääasiallinen painopiste oli taimenessa, mutta tärkeitä puroalueiden lajeihin ja elinympäristöihin, kuten jokirapuun, jokihelmisimpukkaan, lähdeympäristöihin, koskikaraan, pikkunahkiaiseen, purohyönteisiin ja euroopanmajavaan sekä saukkoon kiinnitettiin huomiota käytännön töissä sekä erityisesti tiedotuksen yhteydessä, monimuotoisen puroluonnon huomioimiseksi. Projektin aikana tiedotuksen, nettisivujen ylläpidon, kunnostusten suunnittelun, selvitysten ja käytännön töiden järjestämisen lisäksi työaikaa käytettiin alueen luonnon- ja ympäristönsuojelun edistämiseen mm. pohjavesiin ja turvetuotantoon liittyviin lupa-asioihin paneutuen. Hankkeen tulevaisuuden osalta todetaan lopuksi, että vesialueen omistajatahojen tai viranomaistoiminnan ei voida katsoa kykenevän näillä nykyresursseilla pitämään huolta pienvesistä ja niiden elinvoimaisuuden säilymisestä. Siksi eri keinoin tulisi jatkaa pienvesihankkeita, etenkin yhdistämällä toiminta syrjäytymisvaarassa olevien kansalaisryhmien sosiaalisen toiminnan kautta luonnonsuojelua ja ympäristön hyvinvointia lisääväksi laajamittaiseksi toiminnaksi. Kiitokset hankkeessa kuuluvat ensisijaisesti rahoittajalle, sekä kaikille tahoille ja henkilöille, jotka ovat olleet hankkeen eri vaiheissa eri tavoin mukana edistämässä osaltaan pienvesiluonnon tulevaisuutta.

36 Sammanfattning av projektet Finlands Naturskyddsförbund startade projektet Många bäckar blir till ström tillsammans med sin företagssamarbetspart Kraft&Kultur. Målsättningen var att arbeta för att förbättra förhållandena i småvatten och därvid främst gynna öringens livsmöjligheter. Projektet utfördes i de södra delarna av Södra Österbotten och i norra Satakunda. Det centrala projektområdet utgjordes av det översta loppet av Lappfjärds å Storå och Sastmola å. Projektarbete gjordes även i andra vattendrag, som t.ex. i Närpes å i Teuva (Östermark), i Perho å i Kronoby, i Lesti å i Kannus och i Soskuanjoki i Nuijamaa. Projektet inleddes i Sastmola å och Lappfjärds å - Storå. Tack vare erbjudanden om samarbete kunde projektarbetet utsträckas till ett större område. De restaureringsprojekt, som utfördes utanför det centrala projektområdet, hade startats på initiativ av myndigheter eller lokala aktörer och slutfördes i samarbete med dem. Projektet startade eller deltog i förverkligandet av totalt 10 restaureringsprojekt. Sammanlagt återställdes 3 km bäckfåror. Totalt deltog 160 personer och antalet arbetstimmar beräknades uppgå till Totalt anordnades 30 talkodagar under perioden Restaureringarna utfördes vanligen som manuellt arbete i små bäckar. Målsättningen för åtgärderna var att förbättra livsbetingelserna och reproduktionsmöjligheterna för naturliga bestånd av öring. De mest använda restaureringsmetoderna var stenläggning, byggande av strömningsledare av trä eller sten. Dessutom placerade man större stenar och stubbar i bäckarna. Lekplatser rengjordes från slam och vid behov lades nytt lekgrus på bottnen. Vattendragens fiskeribiologiska status förbättrades genom utplacering av sammanlagt ca 40 kubikmeter lekgrus och anläggandet av tiotals strömningsledare av sten eller trä. Vid dessa åtgärder förflyttades 100 kubikmeter sten i olika storlekar. På fem platser utplacerades grus i fåran. I fyra andra projekt togs maskiner till hjälp för att förflytta stenar och trävirke. Under projektets gång stärktes eller inleddes samarbete med delägarlag, fiskeområden, fiskerihushållningscentraler samt också med fiskeri- och miljövårdsmyndigheter vid ELY-centralerna. En mycket central roll innehades av vatten- och markägare av de områden som restaurerades. Totalt berördes 30 mark- och vattenägare av restaureringsprojekten. Restaureringar utfördes på tre olika delägarlags områden. Dessutom gjordes åtgärder på 7 platser där vattenområdena inte förvaltas gemensamt utan där vattenområdet tillhör markägaren.

37 37 Förutom restaureringar utförde man inom ramen för projektet också egna undersökningar för att bl.a. kartlägga insektfaunan i de viktigaste källorna vid Sastmola å och i dess källflöden. Inom ramen för projektet hjälpte man även till att starta ett moderfiskbestånd av öring och tog prover för att möjliggöra genetiska analyser av beståndet. Man bidrog likaså till att starta ett moderfiskbestånd av ett ursprungligt öringsbestånd i Kyro älvs övre lopp. Avsikten är att man skall kunna börja producera yngel för utplantering av detta bestånd. I samband med två restaureringsprojekt utförde man provsumpning av flodkräfta för att klargöra om det kan vara möjligt att återinföra arten i området. Detta gjordes i Valkkioja i Pomarkku (Påmark) samt i Närpes å i Teuva (Östermark). Ett liknande provsumpningsförsök utfördes utanför de egentliga restaureringsobjekten i Utermossabäcken i Kristinestad och i Päntäneenjoki i Kauhajoki. Kräftorna överlevde åtminstone testperioden (3 månader) i alla undersökningsområden. I det centrala projektområdet gjordes karteringar av strömstarens livsmiljöer på 31 platser. Dessutom byggdes holkar för strömstare. De placerades på 13 platser, som bedömdes vara lämpliga häckningsområden. Under hösten 2011 var naturförhållandena synnerligen besvärliga. De höga flöden som höstregnen medförde gjorde det svårt att övervaka effekterna av restaureringarna. Därför utfördes istället en utvärdering av funktionen hos vattenskyddskonstruktionerna vid slumpvis utvalda torvtäkter. Totalt granskades 14 platser. På så gott som alla ställen konstaterades brister i reningsanläggningarnas funktion eller i deras konstruktioner. Inom ramen för projektet anordnades Öringens dag två gånger. Denna tillställning anordnades för första gången år Vid dessa tillfällen gick man igenom hur projektet hade förverkligats under året. Dessutom ingick presentationer, som på olika sätt anknöt till småvatten. Mötena har varit populära och antalet besökare har varje år varit mellan 70 och 90 personer. Projektet har rätt långt fokuserat på öring. Man har likväl även uppmärksammat andra viktiga arter och livsmiljöer, som förekommer i och vid bäckar. I samband med utförandet av de praktiska arbetena uppmärksammades t.ex. flodkräfta, flodpärlmussla, strömstare, bäcknejonöga, europeisk bäver och utter. Även utredningar om bäckarnas insektfauna har gjorts. Stor vikt har lagts vid att informera om projektet, för att uppmärksamma värdet av en mångformig bäcknatur. Under projektets gång har man i första hand spritt information, uppdaterat projektets hemsidor och planerat utförandet av restaureringar och utredningar. Arbetstid har också satsats på att utveckla natur- och miljövården genom att aktivt agera ifråga om tillståndsprocesser angående torv- eller grundvattentäkter.

38 38 I avsnittet där det framtida arbetet för småvattnen utvärderas konstateras att vattenägarna och myndigheterna, inom ramen för de nuvarande resurserna, inte kan säkerställa att småvattnen bevaras i ett livskraftigt tillstånd. Därför borde man med alla till buds stående medel fortsätta att arbeta för småvattnen. I detta miljöarbete borde man säkerställa att ett brett socialt engagemang, som även innefattar medborgargrupperingar vilka eljest riskerar att marginaliseras, kan användas i en gemensam och tillräcklig ansträngning som kan gynna både naturskydd och miljövård. I första hand vill vi tacka projektets finansiär men även alla andra instanser och personer, som i olika skeden och på olika sätt bidragit till att bevara småvattnen för framtiden.

39 Kunnostukset LIITE 1 Vesistöalue Kohde Vuosi Ajankohta Suunnitelma Huom! Karvianjoki Pukanluoma Osa aikaisemman kunnostuksen jatkoa Isojoki-Lapväärtinjoki Kariluoma Alaosan kunnostus Perhonjoki Viitavesibäcken EI Yhteistyökunnostus Karvianjoki Honkaluoma Soskuanjoki Mustajoki KASELY Yhteistyökunnostus Lestijoki Salinoja Isojoki-Lapväärtinjoki Kariluoma Yläosan kunnostus (jatkoa 2010) Närpiönjoki Itäjoki Yhteistyökunnostus Karvianjoki Valkkioja Isojoki-Lapväärtinjoki Riitaluoma Sivu 1

40 Isojoki-Lapväärtinjoki Karijoen Kariluoman pienimuotoinen kunnostussuunnitelma Matalanevan alue Teemu Tuovinen Kauhajoki 2010

41 TAUSTAA Etelä-Pohjanmaalla, Isojoki-Lapväärtinjoen valuma-alueelle kuuluva Karijoki ja siihen sivuhaarana laskeva Metsäjoki ovat osa arvokkaita jokialueita, joissa on säilynyt luontainen taimenkanta. Metsäjoen yläosassa sijaitsee Kariluoma, joka on yläosan päähaara. Kariluoma virtaa Karijoen Kariluomankylän halki ja jatkuu edelleen Kauhajoen Karhukankaalle Ämmänojan nimisenä purona. Kariluoman alue saa alkunsa pääosin metsä- ja peltoalueilta. Sen yläosa on lähdevaikutteista Karhukankaan aluetta. Useat purkaumat ovat syntyneet metsäojitusten yhteydessä tai ainakin kuivattaneet luonnonlähteet. Kariluoman pituus on noin 8,5 km, jonka jälkeen on 5 km pituinen jakso Ämmänojaa. Kariluoma ja Ämmänoja ovat pääosin perattua. Kariluoman järvisyys on 0,06% ja valuma-alueen koko 33,8 km2. Kariluoman ja Ämmänojan keskimääräinen putouskorkeus on 3,3 m/km. Kunnostuskohde sijaitsee noin 4 km kariluoman haarasta mitattuna. Kunnostusjakson alapuolella on 2 km pituinen jakso perkaamatonta aluetta, joka on koko luoman ainoa luonnontilaiseksi luokiteltava osuus. Kunnostusalue on perattua sekä sen yläpuoliset alueet lähes kokonaisuudessaan ovat täysin oikaisuperattuja. Peratuilla alueilla on kuitenkin kalastolle elinedellytyksiä ja puro on muuttumassa luonnontilaisemmaksi. Kuitenkin tehtävillä kunnostustoimilla saataisiin luonnontilan saavuttamista nopeutetuksi ja luonto voisi itse edesauttaa tehtyjen kunnostusten avulla luonnontilan kehittymistä. Vesistö Alaraja nro ja nimi Valuma-alue km2 Järvisyys % Kariluoma 33,8 0,06 Metsäjoki Kartta 1. Karijoki sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien rajoilla. Kartta 2. Kunnostusalue on Isojoki-Lapväärtinjoen valuma-alueella Metsäjoen yläosassa Kariluomassa. Tämä kunnostussuunnitelma on tehty Suomen luonnonsuojeluliiton Puroista syntyy virta -hankkeen toimesta keväällä 2010 tehtyyn maastotarkasteluun ja aikaisempien inventointitietojen käyttämiseen. Maastotöiden aikana sää oli sateeton ja vuodenaikaan nähden varsin keskimääräisen poutainen. Vesitilanne oli tyypillinen, jolloin vesimäärä oli vähäinen. Ylivirtaamatilanteista selvityksen tekijällä on silmämääräisiä havaintoja aikaisemmilta vuosilta ja voidaan olettaa, että kunnostuksella ei toimenpiteiden pienimuotoisuuden takia ole merkitystä ylivirtaamatilanteiden osalta haitallisesti maankäytölle eikä tehdyt toimet lisää vettymistä maaalueilla. Suunnitelman tavoitteena on parantaa Kariluoman taimenkantaa ja sen elinoloja. Pääpaino on kutualueiden kunnostuksella ja voimakkaasti muuttuneiden alueiden tilan parantamisessa poikaskasvualueiden laajentamiseksi.

42 TAVOITTEET Suomen luonnonsuojeluliitolla on meneillään Puroista syntyy virta -pienvesihanke, jonka tavoitteena on edistää pienvesien tilaa parantaen erityisesti kalaston elinoloja. Hankkeen pääalue on IsojokiLapväärtinjoen alue sekä Satakunnassa Karvianjoki. Näillä alueille keskitytään konkreettisen kunnostustyön tekemiseen, mm. purokunnostuksin. Kunnostukset toteutetaan pienimuotoisina, lähinnä käsityönä tehtävinä töinä pääasiassa talkooperiaatteella. Konetyötä tehdään lähinnä materiaalin kuljettamiseksi alueelle tai erityisissä tapauksissa vähäisiä korjauksia uomassa tehden, esimerkiksi kaivinkoneen käyttöä eroosiovaurion korjaamisessa. Kunnostusten tavoitteena on edistää taimenen ja muun virtavesien kalalajiston elinedellytyksiä. Näitä toimenpiteitä ovat kivikynnysten rakentaminen, virtaaman ohjaaminen uomassa siten, että monotoninen uoma saadaan monipuolisemmaksi ja virraltaan vaihtelevaksi. Vesisyvyyttä ei lisätä kynnyksin ja muin rakentein kuin enintään cm alivirtaamatason vedenkorkeustasoon nähden eikä muutoksilla näin aiheuteta haittaa maankäytölle. Vesisyvyyden lisääminen mahdollistaa pienten virtapaikkojen syntymisen, joka puolestaan lisää kalastolle sopivien suoja- ja lisääntymispaikkojen määrää. Mikäli kivimateriaalia ei ole mahdollista käyttää, korvataan se puulla. Puuaineksen (runkojen ja juurakoiden) käyttö on hyvä menetelmä, jolla virtaamaa voidaan ohjata tehokkaasti sekä runkojen avulla voidaan tehdä kynnyksiä hyvin. Erityinen apu rungoista on hiekkavalla pohjalla se, että niiden kiinnittäminen pohjaan on helppoa paalujen avulla. Jättämällä runko hieman irti puron pohjasta, syntyy ajan myötä rungon taakse syvänne tai potero. Kun vesitilavuutta ja suojapaikkoja saadaan yksipuolisessa luomassa lisättyä, puron tila kehittyy aikaa myöden kohti luonnontilaisuutta nopeammin. Puumateriaali toimii myös hyvänä vesihyönteisten elinalustana ja sammalten kiinnittymispohjana. Hyönteisten lisääntyminen edesauttaa mm. kalaston ravinnonsaantia. Hiekkapohjaisten luomien ongelmana lienee kalastoa ajatellen erityisesti suojapaikkojen ja lisääntymispaikkojen puute sekä jossakin mielessä myös ravinnon puute. KUNNOSTUSKOHTEET JA TOIMENPITEET Tässä esityksessä on esimerkinomaisesti kerrottu, minkälaisia toimenpiteitä kunnostusjaksolla on tarkoitus toteuttaa. Toimenpiteitä on havainnollistettu karttaliitteessä, johon suuntaa antavat toimenpiteet on esitetty. Yläosan pelto-osuudella on tarkoituksena lisätä vähäisesti vesisyvyyttä ja virtapaikkojen määrää kivisin pohjakynnyksin ja kivisin virranohjaimin. Samassa yhteydessä kivikynnysten niskaosia sorastetaan taimenten kutumahdollisuuksia parantavasti. Kunnostus kohdistuisi Kariluomaan Kaupinnevan ja Kariluomantien väliselle peratulle yläosan osuudelle Matalanevan alueelle. Kunnostusjakso olisi pituudeltaan noin 750 m ja siitä noin 500 m on jaksoa, johon materiaalin kuljettaminen on vaikeaa eikä maaperässäkään ole saatavaa kivikkoa. Pohja on tuolla osuudella lähes yksinomaan hienoa hiekkaa. Tulvarajaan, reunapenkereelle on puron pohjalta noin 1-1,2 m, joten puiden käyttäminen rakentamisessa ei lisää tulvariskiä. Uoma on hyvin laskeva eikä siinä ole vedenjohtamista hankaloittavia esteitä tai rakenteita. Käytännössä kunnostuksien cm alivirtaama-ajan vedentason pinnannosto ei muuta uoman hydrologiaa tai haittaa ylivirtaama-aikana uoman vedenjohtokykyä metsämaan tai peltojen käyttöä ajatellen haittaavasti. Yläosan peltoalue on salaojitettu eikä vedenpinnan tasoa ole tarkoitus nostaa kuin vähäisesti alivirtaama-ajan vesimäärän turvaamiseksi. YLÄOSAN KUNNOSTUS Yläosalle voidaan kuljettaa tarvittavaa kivimateriaalia pellon reunaa pitkin, josta se voidaan siirtää uomaan. Tarve on noin m3, jolla rakennetaan 3-4 kivikynnystä tai osittaista virranohjainta. Lisäksi tarvitaan muutamia kuutiometrejä kookkaampia (halkaisijaltaan noin 50 cm) kiviä, jotka sijoitetaan asentokiviksi kaloille, lähinnä suojapaikoiksi. Kutusoraikkoa tarvitaan noin 4-6 m3, jolla sorastetaan kynnysten niskaosia taimenten kutupaikoiksi. Taimen kutee karkeille sorapaikoille loppusyksystä ja mäti kehittyy soran seassa seuraavaan kevääseen saakka, jolloin se kuoriutuu. Pienet vastakuoriutuneet poikaset viettävät vielä muutamia viikkoja soraikon seassa, ennen kuin lähtevät etsimään sopivaa elinaluetta varsinaiselta puroalueelta. Eroosiopaikalle tulisi tehdä jotakin toimenpiteitä, kuten poistaa puusto lohkeaman päältä ja kivetä luiska verhouskivillä. ALAOSAN KUNNOSTUS Alaosalla on tarkoituksena tehdä monotonisesta, leveästä, matalasta ja yksipuolisesta hiekkapohjaisesta purosta lähinnä puusuisteiden avulla monipuolisempi ja kalastoa houkuttelevampi alue. Rantapuuston varjostus saisi lisääntyä luonnostaan tulevaisuudessa. Purossa ei ole perkauksen jälkeen muodostunut vielä kunnollisia reunaleuhuja, joiden alla kaloilla olisi suojapaikkoja. Puuaineksen lisäämisellä kasvatettaisiin vähäisesti vesisyvyyttä, ohjattaisiin virtausta alivirtaama-aikana monipuolisemmaksi hitaiden ja kiihtyvien virta-alueiden jaksoihin. Rakennettaisiin puumateriaalin avulla kaivajia, joiden avulla virtaus söisi puron pohjaan pieniä syvännepaikkoja. Kaivajapuu jätetään hieman pohjasta irralleen, jolloin virtaus syö puun ja pohjan väliin syvännettä.

43 Puumateriaalilla on mahdollista myös ohjata virtaa haluttuihin paikkoihin tai pois epäsuotuisista virrankohdista. Materiaaliksi käytettäisiin ranta-alueen lähietäisyydeltä puita, kuten mäntyä, kuusta ja haapaa tai leppää. Käytettävät puut katsottaisiin tarkoituksenmukaisista paikoista ja siihen käytettäisiin viallisia tai tiheissä ryhmissä kasvavia harvennustarvetta kaipaavia puita. Käytettävän puun koko on lähinnä kuitupuuta tai pikkutukiksi luokiteltavaa puuta, läpimitaltaan cm, pituudeltaan noin 2-4m. Mikäli tällaista puuta ei ole kohtuudella saatavana tai sen ottaminen aiheuttaa huomattavaa taloudellista menetystä, on materiaali tuotava muualta. Kokonaistarve kunnostuksessa puurunkojen osalta olisi noin 20 kpl 2-4 m pätkiä (noin 1015 runkoa). Lisäksi tarvitaan kuitupuuksi soveltuvaa, halkaisijaltaan 5-10 cm olevaa puumateriaalia vähäisesti (noin runkoa), joita käytetään ohjaimena toimivien puiden kiinnittämiseksi pohjaan ja penkoille. Puumateriaalista maksetaan käypä korvaus maanomistajalle samoin kuin muusta haitasta joka aiheutuu mm. viljelyalueen tallautumisena ja sadonmenetyksenä. Kunnostus toteutettaisiin kahden tilan ranta-alueilta ja sekä työ tehtäisiin Karijoen osakaskunnan omistamalla vesialueella Tilat näkyvät alla olevalla kartalla. Karttakuva 1. Kunnostusalue Karijoen Kariluomalla Matalanevan alueella. ALUEEN NYKYTILA JA SUUNNITELLUT TOIMENPITEET Kunnostusalueelta on maastosuunnitelman yhteydessä otettu kuvia, jotka esittävät yleisnäkymiä alueelta. Kuvat on merkitty karttaan 2 numeroilla, seuraamisen helpottamiseksi. Kuvien yhteydessä on lyhyesti luonnehdittu kuvaa ja sen lähialuetta sekä esitetty kuvaan liittyviä erityispiirteitä ja mahdollisia tehtäviä, suunniteltuja toimenpiteitä.

44 Kuva 1. Oikaistua leveää ja täysin hiekkapohjaista Kariluomaa kartan pisteessä 1. Kohteeseen on mahdollista tehdä puusuisteita ja puisia, yhden rungon paksuisia kynnyksiä. Kuva 2. Samaa paikkaa kuin kuvassa 1, noin 100 m ylävirran suuntaan. Luoma jatkuu samanlaisena tälläkin kohdalla. Toimenpiteet samoja kuin edellisessä kuvassa. Kartan kohde 2. Kuva 4. Luoma on alkanut mutkittelemaan luonnostaan ja muuttuu Kuva 3. Mutkan yläpuoli, kartan kuva 3. Kaatuneet näin hitaasti luonnontilaan. Kunnostaminen kuitenkin parantaisi puut tuovat suojaa muuten kovin avoimeen puroon. Luontaisesta elinympäristöä ja nopeuttaisi luonnontilaisuuden saavuttamista. puroon kaatuvasta puustosta ei ole haittaa. Varjostusta tulisi lisätä Ennallistumista voi jouduttaa mm. puusuistein ja virranohjaimin. suosimalla rantapuustoa ja antaa sen kaartua luoman ylle. Kartan kohde 4.

45 Kuva 6. Virta-alueen matalaa alaosaa, jota voisi monipuolistaa Kuva 5. Hiekkapohjaisen jakson viimeinen osuus jatkuu tyypillisesti samanlaisena aiempiin kuviin nähden. Tiheä kuusitaimikko alkaa vähäisesti puuaineksella. Esimerkiksi rungosta tehty kynnys ja pari puoipatoa toisivat lisää monimuotoisuutta. Kartan kohde 6. peittämään luoman rantoja tuoden varjoa ja hankaloittaen kulkua. Paikalle suositellaan puisia ohjaimia ja pieniä yhden rungon muodostavia puukynnyksiä. Kartan kohde 5. Kuva 7. Eroosiolohkeama kartan paikassa 7. Kohteessa tulisi Kuva 8. Kunnostusjakson loppuosa on matalahkoa hiekka- ja poistaa taimet kaivuupenkereeltä ja luiskata kohde. Sen jälkeen kiviainesta sisältävää mietoa virta-aluetta, johon voisi rakentaa eroosiokohde tulisi vuorata ainakin osittain karkealla kiviaineksella. kivistä pieniä kynnyksiä ja puolipatoja. Lisäksi kynnysten niskaosia Tässä pienimuotoisessa kunnostuksessa työ saatetaan jättää sorastettaisiin kutupaikoiksi. Kartan kohde 9. toistaiseksi tekemättä.

46 Kuva 9. Olemassa oleva kivikynnys (~25 cm) kartan kohdassa 8. Tälle yläosan jaksolle tulisi tehdä 3-4 kpl vastaavan laisia kivikynnyksiä tai puolipatoja joilla nostetaan kesävedenpintaa hieman, sekä muodostetaan suojapaikkoja kalastolle kutupaikkojen lisäksi. Kynnysten väliin jääville hitaamman virran jaksoille on tarkoitus sijoittaa kookkaampia kiviä kalaston suojapaikoiksi asentokiviksi. Kivet voivat olla kooltaan suurempia kuin kynnysten tekoon käytettävät kivet. Kynnysten tekoon käytettäisiin noin cm halkaisijaltaan olevia kiviä, asentokiviksi puolestaan käytettäisiin maksimissaan 50 cm halkaisijaltaan olevia kiviä, jotka sijoitettaisiin siten, etteivät ne haittaa tulva-ajan veden kulkua. Kuva 10. Kartan kuvan 5 ja 6 väliltä löytyi luonnollinen virranohjain, joka on muodostunut kaatuneesta puunrungosta. Alaosalla on tarkoituksena toteuttaa kunnostus juuri samanlaisin menetelmin. Pohjassa oleva puunrunko muodostaa pienen virtapaikan ja antaa samalla taakseen syntyvällä pienellä syvänteellä suojapaikan kaloille rungon takaa. Puunrunko alkaa aikanaan kasvamaan vesisammalta, joka lisää luoman vesihyönteismäärää ja samalla sammalet voivat toimia aivan pieneten kalanpoikasten suojapaikkoina. Kuva 12. Lähimetsässä kasvaa kuusi- ja mäntyvaltaista Kuva 11. Alaosalla kasvavista lepistä ja haavoista voitaisiin poistaa kasvatusmetsää. Rannan läheisyydessä olevista mänty- ja joitakin yksilöitä puusuisteiden tekemistä varten. Puustoa ei raivata kuusiryhmistä voitaisiin käyttää muutamia (10-15 kpl) runkoja yhtään tarpeellisten rakennuspuiden ottamista enempää. Suiste- ja kynnyspuiden lisäksi tarvitaan vähäisesti pienempää puuta, josta alaosan puusuisteiden ja -kynnysten rakentamista varten. Rungot valitaan huolella, käyttäen heikkolaatuisimpia puita, jotka korvataan tehdään paaluja, joilla rungot kiinnitetään pohjaan tai erikseen sovitun mukaan maanomistajalle penkereeseen. Puustomenetys korvataan maanomistajalle.

47 LYHYESTI TOIMENPITEISTÄ Asioiden selventämiseksi oheen on koottu joitakin esimerkkikuvia, lähinnä alaosan puusuisteiden ja puukynnysten rakenteista. Kuvamateriaali on peräisin Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskusten laatimasta purokunnostusoppaasta (YO Purokunnostusopas, Ahola&Havumäki, 2008). Kirjan mukaisia toimenpiteitä on käytetty erityisesti Kainuussa, mutta myös Suomen luonnonsuojeluliiton järjestämissä kunnostuksissa on toteutettu toimenpiteitä samoin menetelmin. Kuva 13. Esimerkkikuva puusuisteiden ja virranohjaimien käytöstä. Tässä on tarkoituksena saada aikaan suoraan puroon virran mutkittelua ja kiihtyvien virrankohtien luomista. Työmenetelmää ja sen eri variaatioita voitaisiin käyttää monissa suunnitellun alueen alaosan kohteissa. Kuva 14. Esimerkkipiirros virranohjainten, ajopuiden, suisteiden ja hajottajien käyttämisestä purokunnostuksessa. Menetelmiä käytettäisiin soveltuvin osin myös suunnitellussa kunnostuksessa tapauskohtaisesti alueella työn edetessä. Pääpaino on kuitenkin yksipuoleisten suisteiden ja poikkisuisteiden käytössä. Samoja toimenpiteitä voidaan tehdä ja rakentaa myös kivimateriaalista, joita toteutetaankin alueen yläosalla. Erityisesti kivikynnysten yläpuolelle laitetaan taimenille sopivaa mm kutusoraikkoa ohueksi patjaksi, jossa taimenen mäti kehittyy syksyn kutuajan jälkeen seuraavaan kevääseen saakka.

48 Karttakuva 2. Suunnitellun kunnostusalueen suuntaa-antavat kohteet ja tehtävät toimenpiteet pääpiirteittäin. Lopulliset tarkat menetelmät sekä rakenteiden ja toimenpiteiden sijainnit selviävät tarkemmin töiden edetessä.

49 LUPATARPEET JA KÄYTÄNNÖN JÄRJESTELYT Kunnostus on suunniteltu siten, että se ei vaatisi aluehallintoviraston vesilupaa tai muita lupamenettelyitä hankkeen toteuttamiseksi. Kunnostus vaatii alueen maanomistajien suostumuksen alueen käyttämiseksi ja siellä liikkumiseksi, sekä mahdollisen materiaalin kuljettamiseksi tai hankkimiseksi alueelta. Työ on suunniteltu tehtäväksi kokonaisuudessaan alueen vedenomistajan alueella, joten vesialueen omistajan lupa hankkeelle on ensiarvoisen tärkeä. Suunnitelmasta pyydetään lausunnot Etelä-Pohjanmaan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukselta sekä Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousryhmältä. Kunnostussuunnitelma laitetaan tiedoksi alueen kalastusalueelle sekä Suupohjan liikelaitoskuntayhtymän ympäristöosastolle. Kunnostus on tarkoituksena toteuttaa lähinnä talkooperiaatteella ja käsityönä kesä-heinäkuun vaihteessa Mahdollisista korvattavista haitoista ja tulonmenetyksistä sovitaan asianosaisten kanssa erikseen. ARVIO LAJEIHIN JA LUONTOTYYPPEIHIN VAIKUTTAVISTA TEKIJÖISTÄ Virtavesikunnostuksen hyödyt kohdistuvat pääasiassa taimenen elinolojen parantamiseen, mutta virtaalueiden lisääntyminen kivikynnysten ja puusuisteiden ansiosta lisää myös muun virtavesiluonnon monimuotoisuutta. Ajan kuluessa alueelle muodostuu nykyistä enemmän mm. vesisammalkasvillisuutta sekä varjostus lisääntyy purossa reunapuuston kasvaessa. Nämä muutokset lisäävät myös vesihyönteisten elinmahdollisuuksia ja sitä kautta saattavat lisätä myös harvinaisten lajien määrää. Kariluoman vesi on alivirtaama-aikana hyvin lähdevesipitoista, joten vaateliailla lajeilla on hyvät menestymisen mahdollisuudet luomassa. Virta-paikkojen ja mahdollisten vesihyönteismäärien lisääntyminen saattaa tuoda alueelle myös paremmat elinedellytykset koskikaralle. Kalaston lisääntyminen ja välillisesti isompien kalojen lisääntyminen jokialueella tuo lisäravintoa myös saukolle sekä lisää alueen kalastusmahdollisuuksia vähäisesti. Maamme puroista enää alle 2% on luonnontilaisia. Kariluoma on lähes kokonaisuudessaan perattu ja kunnostusalueen alapuolella oleva oikaisematon jakso on alkuperäinen ainoastaan uoman meanderoinnin suhteen. Kariluoman sekä Metsäjoen vesistöjen pohja on voimakkaasti muuttunut, eikä niitä voida siinä mielessä pitää luonnontilaisina vesistöinä. Kunnostuksella ei siis heikennetä luonnontilaisia vesistöjä. Työn aikainen samentuminen on vähäistä huomioiden luoman pohjan olevan hiekkaa ja hietaa sekä hiesua. Mahdollinen samentuminen ja kiintoaineksen kulkeutuminen alapuoliselle alueelle on erittäin vähäistä eikä työn haittoja ole havaittavissa kunnostusalueen ulkopuolella. TARKKAILU Kunnostusalueen yläosan kalasto on koekalastettu vuonna Silloin alueelta saatiin 20 taimenta 6-26,5 cm väliltä sekä 2 kivisimppua. Suurin osa kalasaaliista koostuu kasvavista poikasista 6-15 cm, joten aluetta voidaan pitää lisääntymisalueena, joskin sen tila on heikentynyt. Suunnitelmien mukaan tarkoituksena olisi koekalastaa alue 2 ja 4 vuotta kunnostuksen jälkeen uudelleen vertailumateriaalin saamiseksi. HANKKEESTA VASTAAVA JA YHTEYSTIEDOT Hankkeesta vastaavana toimii Suomen luonnonsuojeluliitto ry, jonka päätoimipaikka on Kotkankatu 9, Helsinki. Käytännön töistä ja hankkeen järjestelyistä vastaa liiton pienvesikoordinaattori Teemu Tuovinen. Suomen luonnonsuojeluliitto pienvesikordinaattori Teemu Tuovinen Valtionkatu SEINÄJOKI p / Lisätietoa hankkeesta:

50 Karvianjoen Honkaluoman pienimuotoinen kunnostussuunnitelma Teemu Tuovinen Kauhajoki 2010

51 TAUSTAA Pohjois-Satakunnassa, Karvianjoen valuma-alueelle kuuluva Honkaluoma on osa arvokkaita puroalueita, joissa on säilynyt luontainen taimenkanta. Karvianjoen yläosassa sijaitseva Honkaluoma on voimakkaasti muuttunut mutta pääpiirteiltään säilynyt pienvesi, joka virtaa hiekkaharjujen kupeessa päättyen Marjakeitaan alueelle Honkajoen Honkaluoman kylässä kantatie 44:n länsipuolella noin 5 km honkajoen keskustan pohjoispuolella. Honkaluoman alue saa alkunsa pääosin metsäalueilta. Sen yläosalla on myös Murhikankaan harjualuetta sekä Marjakeitaan ojitettu suoalue ja turpeenottoalue. Kariluoman pituus on noin 4 km, josta pääosa on oikaisuperattua uomaa. Puronvarrella on peltoja noin 50% puron rannan vaikutusalueelta. Asutusta on vain joitakin talouksia. Perattua uomaa koko luomasta on noin ¾. Honkaluoman järvisyys on 0% ja valuma-alueen koko noin 10 km2. Honkaluoman keskimääräinen putouskorkeus on 5 m/km, joka jakaantuu epätasaisesti koko matkalle sahi- ja koskipaikoille. Kunnostuskohde sijaitsee noin 1 km Karvianjoen suulta mitattuna ja suunnittelualueen pituus on noin 1 km. Kunnostusjaksolla on luonnontilaisen kaltaisia osuuksia, joiden kunnostustarve on vähäinen kunnostuksen keskittyessä lähinnä muuttuneisiin kohteisiin. Kunnostusalueen yläpuoliset alueet ovat lähes kokonaisuudessaan ovat täysin oikaisuperattuja ja voimakkaasti muuttuneita. Kunnostettavilla muuttuneilla alueilla on kalastolle elinedellytyksiä ja puro on hitaasti muuttumassa luonnontilaisemmaksi. Kuitenkin tehtävillä kunnostustoimilla saataisiin luonnontilan saavuttamista nopeutetuksi ja luonto voisi itse edesauttaa tehtyjen kunnostusten avulla luonnontilan kehittymistä. Kartta 1. Honkaluoma sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ja Satakunnan maakuntien rajoilla. Kartta 2. Kunnostusalue on Karvianjoen valuma-alueella Honkajoen kunnassa. Tämä kunnostussuunnitelma on tehty Suomen luonnonsuojeluliiton Puroista syntyy virta -hankkeen toimesta keväällä 2010 tehtyyn maastotarkasteluun ja aikaisempien inventointitietojen sekä olemassa olevan, Pirkanmaan ympäristökeskuksen 2000 laatimaa kunnostussuunnitelmaa käyttäen. Maastotöiden aikana sää oli sateeton ja vuodenaikaan nähden varsin keskimääräisen poutainen. Vesitilanne oli tyypillinen, jolloin vesimäärä oli vähäinen. Ylivirtaamatilanteista selvityksen tekijällä on silmämääräisiä havaintoja aikaisemmilta vuosilta ja voidaan olettaa, että kunnostuksella ei toimenpiteiden pienimuotoisuuden takia ole merkitystä ylivirtaamatilanteiden osalta haitallisesti maankäytölle eikä tehdyt toimet lisää vettymistä maaalueilla. Suunnitelman tavoitteena on parantaa Honkaluoman taimenkantaa ja sen elinoloja. Pääpaino on kutualueiden kunnostuksella ja voimakkaasti muuttuneiden alueiden tilan parantamisessa poikaskasvualueiden laajentamiseksi.

52 TAVOITTEET Suomen luonnonsuojeluliitolla on meneillään Puroista syntyy virta -pienvesihanke, jonka tavoitteena on edistää pienvesien tilaa parantaen erityisesti kalaston elinoloja. Hankkeen pääalue on IsojokiLapväärtinjoen alue sekä Satakunnassa Karvianjoki. Näillä alueille keskitytään konkreettisen kunnostustyön tekemiseen, mm. purokunnostuksin. Kunnostukset toteutetaan pienimuotoisina, lähinnä käsityönä tehtävinä töinä pääasiassa talkooperiaatteella. Konetyötä tehdään lähinnä materiaalin kuljettamiseksi alueelle tai erityisissä tapauksissa vähäisiä korjauksia uomassa tehden, esimerkiksi kaivinkoneen käyttöä eroosiovaurion korjaamisessa tai saostusaltaan kaivamisessa jne. Kunnostusten tavoitteena on edistää taimenen ja muun virtavesien kalalajiston elinedellytyksiä. Näitä toimenpiteitä ovat kivikynnysten rakentaminen, virtaaman ohjaaminen uomassa siten, että monotoninen uoma saadaan monipuolisemmaksi ja virraltaan vaihtelevaksi. Vesisyvyyttä ei lisätä kynnyksin ja muin rakentein kuin enintään cm alivirtaamatason vedenkorkeustasoon nähden eikä muutoksilla näin aiheuteta haittaa maankäytölle. Vesisyvyyden lisääminen mahdollistaa pienten virtapaikkojen syntymisen, joka puolestaan lisää kalastolle sopivien suoja- ja lisääntymispaikkojen määrää. Rakenteet tehdään yleisesti kivistä ja puusta. Mikäli kivimateriaalia ei ole mahdollista käyttää, korvataan se puulla. Puuaineksen (runkojen ja juurakoiden) käyttö on hyvä menetelmä, jolla virtaamaa voidaan ohjata tehokkaasti sekä runkojen avulla voidaan tehdä kynnyksiä hyvin. Erityinen apu rungoista on hiekkavalla pohjalla niin, että runkojen kiinnittäminen pohjaan on helppoa paalujen avulla. Jättämällä runko hieman irti puron pohjasta, syntyy ajan myötä rungon taakse syvänne tai potero. Kun vesitilavuutta ja suojapaikkoja saadaan yksipuolisessa luomassa lisättyä, puron tila kehittyy aikaa myöden kohti luonnontilaisuutta nopeammin kuin ilman kunnostusta. Puumateriaali toimii myös hyvänä vesihyönteisten elinalustana ja sammalten kiinnittymispohjana. Hyönteisten lisääntyminen edesauttaa mm. kalaston ravinnonsaantia. Hiekkapohjaisten luomien ongelmana lienee kalastoa ajatellen erityisesti suojapaikkojen ja lisääntymispaikkojen puute sekä jossakin mielessä myös ravinnon puute. KUNNOSTUSKOHTEET JA TOIMENPITEET Tässä esityksessä on esimerkinomaisesti kerrottu, minkälaisia toimenpiteitä kunnostusjaksolla on tarkoitus toteuttaa. Toimenpiteitä on havainnollistettu karttaliitteessä, johon suuntaa antavat toimenpiteet on esitetty. Pelto-osuudella on tarkoituksena lisätä vähäisesti vesisyvyyttä ja virtapaikkojen määrää kivisin pohjakynnyksin ja kivisin/puisin virranohjaimin. Samassa yhteydessä kivikynnysten niskaosia sorastetaan taimenten kutumahdollisuuksia parantavasti. Metsäosuuksilla kivikynnysten teko korvataan pääasiassa puisilla rakenteilla, ellei työkohteelle pääse traktorilla kohtuudella. Kunnostus kohdistuisi Honkaluomaan Honkavirran tilan ja Luhtanevalle johtavan peltotien väliselle noin kilometrin pituiselle alueelle. Mahdollisen kivimateriaalin kuljettaminen on vaikeaa moniin paikkoihin eikä maaperässäkään ole saatavaa kivikkoa esim. kaivuupenkereistä. Selkeä kivien tuontimahdollisuus on vain noin 300 m alueelle. Puron pohja on tuolla osuudella lähes yksinomaan hienoa hiekkaa ja hiekkaan hautautunutta vähäistä kivikkoa. Tulvarajaan, reunapenkereelle on puron pohjalta noin 1-1,2 m, joten rakenteiden tekeminen ei lisää tulvariskiä tai vettymistä. Peltoaluevettymisriski, joka minimoidaan siten, että vedenpintaa ei nosteta alivirtaamatasosta kuin enimmillään cm huolehtien siitä ettevät pelto-ojien ja salaojien laskuaukot jää vedenalaiseksi. PERATTUJEN ALUEIDEN KUNNOSTUS Aikanaan kaivetuille alueille kuljetetaan tarvittavaa kivi- ja puumateriaalia pellon reunaa pitkin, josta se voidaan siirtää uomaan. Siirto suoritetaan traktorilla ja peräkärryllä tai vastaavalla laitteella. Tarve kiville on muutamia kuutioita, joista rakennetaan muutamien kymmenien metrien välein pieniä kivikynnyksiä tai osittaisia virranohjaimia. Lisäksi tarvitaan muutamia kuutiometrejä kookkaampia (halkaisijaltaan noin cm) kiviä, jotka sijoitetaan asentokiviksi kaloille, lähinnä suojapaikoiksi tai kivet korvataan mahdollisuuksien mukaan puunrungoilla. Karkeaa kutusoraikkoa tarvitaan noin 4-6 m3, jolla sorastetaan kynnysten niskaosia taimenten kutupaikoiksi. Taimen kutee karkeille sorapaikoille loppusyksystä ja mäti kehittyy soran seassa seuraavaan kevääseen saakka, jolloin se kuoriutuu. Pienet vastakuoriutuneet poikaset viettävät vielä muutamia viikkoja soraikon seassa, ennen kuin lähtevät etsimään sopivaa elinaluetta varsinaiselta puroalueelta. PERKAAMATTOMIEN ALUEIDEN KUNNOSTUS Lähinnä metsäalueille jäävää oikaisematonta aluetta kunnostetaan varovaisesti. Työ tehdään lähinnä lisäämällä kalastolle suojapaikkoja puunrungoista ja asentamalla puroon monimuotoisuutta lisääviä puurankoja, jotka virran avulla kaivavat syvännemonttuja kalaston suojapaikoiksi ja ohjaavat vähäisesti virtaa halutulla tavalla. Puumateriaalin käytöstä kunnostuksessa on esitetty tarkemmin jäljempänä. Paikoin purossa on vanhoja soraikoita, jotka ovat kivettyneet hienoaineksen takia. Hienon materiaalin peseminen esim. paloruiskulla tekisi vanhoista soraikoista kuohkeita, jolloin taimenet kykenevät käyttämään soraa

53 kutupaikakseen taas vuosien ajan. Sorapaikkojen pesemistä muutamien neliömetrien alalta kerrallaan voidaan pitää kutukelpoisilla kohteilla keinona saada kutu onnistumaan paremmin. Puuaineksen lisäämisellä kasvatettaisiin vähäisesti paikoin vesisyvyyttä ja ohjattaisiin virtausta alivirtaamaaikana monipuolisemmaksi hitaiden ja kiihtyvien virta-alueiden jaksoihin. Lisäksi rakennettaisiin puumateriaalin avulla kaivajia, joiden avulla virtaus söisi puron pohjaan pieniä syvännepaikkoja. Kaivajapuu jätetään hieman pohjasta irralleen, jolloin virtaus syö puun ja pohjan väliin syvännettä. Puumateriaalilla on mahdollista myös ohjata virtaa haluttuihin paikkoihin tai pois epäsuotuisista virrankohdista. Materiaaliksi käytettäisiin ranta-alueen lähietäisyydeltä puita, kuten mäntyä, kuusta ja haapaa tai leppää. Käytettävät puut katsottaisiin tarkoituksenmukaisista paikoista ja siihen käytettäisiin viallisia tai tiheissä ryhmissä kasvavia harvennustarvetta kaipaavia puita. Käytettävän puun koko on lähinnä kuitupuuta tai pikkutukiksi luokiteltavaa puuta, läpimitaltaan cm, pituudeltaan noin 2-4m. Mikäli tällaista puuta ei ole kohtuudella saatavana tai sen ottaminen aiheuttaa huomattavaa taloudellista menetystä, on materiaali tuotava muualta. Kokonaistarve kunnostuksessa puurunkojen osalta olisi enintään 30 kpl 1-3 m pätkiä (noin 15 runkoa). Lisäksi tarvitaan kuitupuuksi soveltuvaa, halkaisijaltaan 5-10 cm olevaa puumateriaalia vähäisesti (noin 15 runkoa), joita käytetään ohjaimena toimivien puiden kiinnittämiseksi pohjaan ja penkoille. Puumateriaalista maksetaan käypä korvaus maanomistajalle samoin kuin muusta haitasta, joka aiheutuu mm. viljelyalueen tallautumisena ja sadonmenetyksenä. Kunnostus toteutettaisiin viiden tilan ranta-alueilta ( , , , ja ). Vesialue kuuluu tiloihin, koska puro ei ole erotettu yhteiseen vesialueeseen kuuluvaksi. Tilat näkyvät alla olevalla kartalla ja em. tilat sijaitsevat kartalla lännestä kohti itää kulkevasti. Karttakuva 1. Kunnostusalue Honkaluoman alueella. ALUEEN NYKYTILA JA SUUNNITELLUT TOIMENPITEET Kunnostusalueelta on maastosuunnitelman yhteydessä otettu kuvia, jotka esittävät yleisnäkymiä alueelta. Kuvat on merkitty karttaan 2 numeroilla, seuraamisen helpottamiseksi. Kuvien yhteydessä on lyhyesti luonnehdittu kuvaa ja sen lähialuetta sekä esitetty kuvaan liittyviä erityispiirteitä ja mahdollisia tehtäviä, suunniteltuja toimenpiteitä.

54 Kuva 1. Alaosan metsäjaksolla kunnostus olisi lähinnä Kuva 2. Sama kohde esimerkinomaisesti puusuisteita kuvaavilla hiekkapohjaisella ja tasaisesti virtaavalla matalalla purojaksolla rakenteilla muutettuna. lähinnä puusuisteilla tehtävää kunnostusta. Puusuisteilla saataisiin aikaan kalastolle suojapaikkoja ja virtaamaan pientä vaihtelua. Puut lisäksi muodostaisivat virran avulla tasaiselle pohjalle pieniä monttuja ja poteroita elävöittämään yksipuolista puron pohjaa. Lisäksi puumateriaali purossa lisää mm. kalojen ravinnon saantia vesihyönteisen ja sammalten elinmahdollisuuksien lisääntyessä. Kuva 3. Honkarinteen peltoalueella paljaalle puron pohjallle voitaisiin rakenteet tehdä kivistä. Pieniä kynnyksiä vedenpinnan nostamiseksi ja niiden yläpuolelle sorastuskohteita kaloille lisääntymispaikoiksi. Kuva 4. Kuvaan hahmotettu pieni kivikynnys, joka nostaisi vettä noin cm. Kynnyksen yläpuolelle tulisi taimenille kutusoraikoksi karkeaa soraa.

55 Kuva 5. Liettynyttä ja kovettunutta vanhaa kutusoraikkoa voitaisiin pestä puhtaaksi vesipumpun avulla, jolla pohjan soraikko muuttuisi kuohkeaksi vuosiksi eteenpäin. Tällöin taimen kykenee kaivamaan soraikkoon kutukuopan. Luonnontilaisimmilla osuuksilla toimenpiteet olisivat lähinnä kutusoraikkojen pesua ja vähäistä puurakenteiden tekoa. Kuva 6. Vanhalla myllypaikalla olevan ruuhen jäänteisiin rakennettaisiin poikkipuin suojaisia paikkoja kaloille sekä rakennettaisiin poikasille saaren molempiin uomiin elinalueita mm. pienin kivi- tai puukynnyksin. Kuva 7. Yläosalla puro on täysin hiekoittunut ja perattu. Puroon voisi rakentaa pieniä puisia ohjaimia ja kynnyksiä. Reunapenkereen varjostusta voisi lisätä puunkasvua suosien. Kuva 8. Alueen yläosaan suositeltaisiin tehtäväksi saostusallas maaperän eroosiohiekan pidättämiseksi. Toimenpidettä ei toteuteta nyt tässä hankkeessa.

56 KARTTAKUVA ALUEELLE SUUNNITELLUISTA KUNNOSTUSTOIMENPITEISTÄ Karttakuva 2. Suunnitellun kunnostusalueen suuntaa-antavat kohteet ja tehtävät toimenpiteet pääpiirteittäin. Lopulliset tarkat menetelmät sekä rakenteiden ja toimenpiteiden sijainnit selviävät tarkemmin töiden edetessä.

57 LYHYESTI TOIMENPITEISTÄ Asioiden selventämiseksi oheen on koottu joitakin esimerkkikuvia, lähinnä alaosan puusuisteiden ja puukynnysten rakenteista. Kuvamateriaali on peräisin Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskusten laatimasta purokunnostusoppaasta (YO Purokunnostusopas, Ahola&Havumäki, 2008). Kirjan mukaisia toimenpiteitä on käytetty erityisesti Kainuussa, mutta myös Suomen luonnonsuojeluliiton järjestämissä kunnostuksissa on toteutettu toimenpiteitä samoin menetelmin. Kuva 9. Esimerkkikuva puusuisteiden ja virranohjaimien käytöstä. Tässä on tarkoituksena saada aikaan suoraan puroon virran mutkittelua ja kiihtyvien virrankohtien luomista. Työmenetelmää ja sen eri variaatioita voitaisiin käyttää monissa suunnitellun alueen alaosan kohteissa. Kuva 10. Esimerkkipiirros virranohjainten, ajopuiden, suisteiden ja hajottajien käyttämisestä purokunnostuksessa. Menetelmiä käytettäisiin soveltuvin osin myös suunnitellussa kunnostuksessa tapauskohtaisesti alueella työn edetessä. Pääpaino on kuitenkin yksipuoleisten suisteiden ja poikkisuisteiden käytössä. Samoja toimenpiteitä voidaan tehdä ja rakentaa myös kivimateriaalista, joita toteutetaankin alueen yläosalla. Erityisesti kivikynnysten yläpuolelle laitetaan taimenille sopivaa mm kutusoraikkoa ohueksi patjaksi, jossa taimenen mäti kehittyy syksyn kutuajan jälkeen seuraavaan kevääseen saakka.

58 LUPATARPEET JA KÄYTÄNNÖN JÄRJESTELYT Kunnostus on suunniteltu siten, että se ei vaatisi aluehallintoviraston vesilupaa tai muita lupamenettelyitä hankkeen toteuttamiseksi. Kunnostus vaatii alueen maanomistajien suostumuksen alueen käyttämiseksi ja siellä liikkumiseksi, sekä mahdollisen materiaalin kuljettamiseksi tai hankkimiseksi alueelta. Vesialueen kuuluessa tiloihin, on työhön purossa saatava tilanomistajan suostumus. Suunnitelmasta pyydetään lausunnot alueelliselta elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukselta sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousryhmältä. Kunnostussuunnitelma laitetaan tiedoksi alueen kalastuskunnalle sekä kalastusalueelle. Kunnostus on tarkoituksena toteuttaa lähinnä talkooperiaatteella ja käsityönä elokuussa Mahdollisista korvattavista haitoista ja tulonmenetyksistä sovitaan asianosaisten kanssa aina erikseen. ARVIO LAJEIHIN JA LUONTOTYYPPEIHIN VAIKUTTAVISTA TEKIJÖISTÄ Virtavesikunnostuksen hyödyt kohdistuvat pääasiassa taimenen elinolojen parantamiseen, mutta virtaalueiden lisääntyminen kivikynnysten ja puusuisteiden ansiosta lisää myös muun virtavesiluonnon monimuotoisuutta. Ajan kuluessa alueelle muodostuu nykyistä enemmän mm. vesisammalkasvillisuutta sekä varjostus lisääntyy purossa reunapuuston kasvaessa. Nämä muutokset lisäävät myös vesihyönteisten elinmahdollisuuksia ja sitä kautta saattavat lisätä myös harvinaisten lajien määrää. Kariluoman vesi on alivirtaama-aikana hyvin lähdevesipitoista, joten vaateliailla lajeilla on hyvät menestymisen mahdollisuudet luomassa. Virta-paikkojen ja mahdollisten vesihyönteismäärien lisääntyminen saattaa tuoda alueelle myös paremmat elinedellytykset koskikaralle. Kalaston lisääntyminen ja välillisesti isompien kalojen lisääntyminen jokialueella tuo lisäravintoa myös saukolle sekä lisää alueen kalastusmahdollisuuksia vähäisesti. Maamme puroista enää alle 2% on luonnontilaisia. Kariluoma on lähes kokonaisuudessaan perattu ja kunnostusalueen alapuolella oleva oikaisematon jakso on alkuperäinen ainoastaan uoman meanderoinnin suhteen. Honkaluoman puron pohja on voimakkaasti muuttunut, eikä sitä voida siinä mielessä pitää luonnontilaisina vesistöinä. Kunnostuksella ei siis heikennetä luonnontilaisia vesistöjä. Työn aikainen samentuminen on erittäin vähäistä huomioiden luoman pohjan olevan hiekkaa ja hietaa sekä hiesua. Mahdollinen samentuminen ja kiintoaineksen kulkeutuminen alapuoliselle alueelle on erittäin vähäistä eikä työn haittoja ole havaittavissa kunnostusalueen ulkopuolella. TARKKAILU Kunnostusalueen yläosan kalasto koekalastetaan ennen kunnostusta lähtökohdan selvittämiseksi. Suunnitelmien mukaan tarkoituksena olisi koekalastaa alue 2 ja 4 vuotta kunnostuksen jälkeen uudelleen vertailumateriaalin saamiseksi. Tiedossa on, että luonnonvarainen taimen elää ja käy lisääntymässä Honkaluomassa. Erityisesti sen alaosalla on nähty pieniä poikasia, sekä keskiosalla tiedetään olevan taimenen lisääntymistä. Purossa asustaa läpi vuoden lähinnä pienikokoista <20 cm taimenta. Kutevat kalat tulevat puroon lähinnä pääuomasta syksyaikana. HANKKEESTA VASTAAVA JA YHTEYSTIEDOT Hankkeesta vastaavana toimii Suomen luonnonsuojeluliitto ry, jonka päätoimipaikka on Kotkankatu 9, Helsinki. Käytännön töistä ja hankkeen järjestelyistä vastaa liiton pienvesikoordinaattori Teemu Tuovinen. Suomen luonnonsuojeluliitto pienvesikordinaattori Teemu Tuovinen Valtionkatu SEINÄJOKI p / Lisätietoa hankkeesta:

59 Lestijoen Holmanojan pienimuotoinen kunnostussuunnitelma Lammasniitun alue Teemu Tuovinen SLL / 2011

60 TAUSTAA Keski-Pohjanmaalla, Lestijoen valuma-alueelle kuuluva Salinoja ja sen yläosa Holmanoja ovat osa arvokkaita jokialueita, joissa on säilynyt luontainen taimenkanta. Salinojan valuma-alue on Kannuksen kunnassa ja Holmanoja on yksi Salinojan ylähaaroista. Holmanojan yläosa Hulluoja saa alkunsa Hietakankaan ja Kankaanpäännevan alueelta pohjavesivaikutteiselta suo- ja harjualueelta. Salinojaan laskee myös sivuhaara Pajuoja, joka saa alkunsa samalta harjualueelta Hulluojan kanssa. Salinojan keskiosa tunnetaan Saarelanojan nimellä. Tässä suunnitelmassa nimityksinä käytetään yksinomaan Salinojaa ja varsinaista kunnostusaluetta käsitellään Holmanojan nimellä. Salinojan alue saa alkunsa pääosin metsä- ja peltoalueilta. Peltojen osuus ala- ja keskiosalla on merkittävä, vähentyen vasta ylimmillä latvaosilla Kokkola-Kajaani -tien yläpuolella lähes pelkäksi metsätalousalueeksi. Sen yläosa on lähdevaikutteista Karhukankaan aluetta. Salinojan pituus on noin 15 km Kankaanpäännevan alueelle saakka. Kunnostusalue sijaitsee noin 7-8 km välillä Lestijoesta mitattuna, Yli-Kannuksen kylällä, Lintukankaan ja Polvikankaan välisellä Lammasniitun alueella. Salinojan valuma-alue on noin 45 km2 ja vesi on laadultaan voimakkaasti pohjavesipitoista. Kankaanpäännevalta Lestijokeen pudotuskorkeutta on noin Kariluoman ja Ämmänojan keskimääräinen putouskorkeus on 3,3 m/km. Kunnostusalue on alaosaltaan luonnontilaisen kaltaista koskialuetta ja kosken yläpuoliset alueet ovat kokonaisuudessaan ovat täysin oikaisuperattuja aluetta. Peratuilla alueilla on kuitenkin kalastolle elinedellytyksiä ja puro on muuttumassa luonnontilaisemmaksi. Kuitenkin tehtävillä kunnostustoimilla saataisiin luonnontilan saavuttamista nopeutetuksi ja luonto voisi itse edesauttaa tehtyjen kunnostusten avulla luonnontilan kehittymistä. Vesistö nro ja nimi Alaraja Valuma-alue km2 Järvisyys % Salinoja 45 - Kartta 1.Salinoja sijaitsee Keski-Pohjanmaalla Kannuksen kunnassa. Kartta 2. Kunnostusalue on Isojoki-Lapväärtinjoen valuma-alueella Metsäjoen yläosassa Kariluomassa. Tämä kunnostussuunnitelma on tehty Suomen luonnonsuojeluliiton Puroista syntyy virta -hankkeen toimesta aikaisempien inventointitietoja käyttäen. Maastotyöt on suorittanut Tmi Arto Hautala Kannuksen kalastuskunnan toimesta vuonna Alustava selvitys on tehty puron kunnostusta ajatellen, mutta toteuttaminen on jäänyt tekemättä.

61 Suunnitelman tavoitteena on parantaa Salinojan taimenkantaa ja sen elinoloja. Samalla on tarkoituksena tuoda esiin Lestijoen merkitys taimenjokena ja herättää käyntiin konkreettisten kunnostustöiden aloittaminen alueen pienvesissä. Pääpaino kunnostuksessa on kutualueiden kunnostuksella ja voimakkaasti muuttuneiden alueiden tilan parantamisessa poikaskasvualueiden laajentamiseksi. TAVOITTEET Suomen luonnonsuojeluliitolla on meneillään Puroista syntyy virta -pienvesihanke, jonka tavoitteena on edistää pienvesien tilaa parantaen erityisesti kalaston elinoloja. Hankkeen pääalue on Isojoki- Lapväärtinjoen alue sekä Satakunnassa Karvianjoki. Hanke on laajentunut vuonna 2010 niin, että tavoitteena on toimia kaikilla Pohjanlahteen laskevilla meritaimenjoilla. Vuonna 2010 kunnostustöitä tehtiin Perhonjoen Viitavesibäckenillä ja nyt vuonna 2011 on tarkoitus olisi pienimuotoisesti kunnostaa Lestijoen valumaalueella. Näillä alueille keskitytään konkreettisen kunnostustyön tekemiseen, mm. purokunnostuksin. Kunnostukset toteutetaan pienimuotoisina, lähinnä käsityönä tehtävinä töinä pääasiassa talkooperiaatteella. Konetyötä tehdään lähinnä vain tarvittaessa kunnostusmateriaalin kuljettamiseksi alueelle. Käsivoimin tehtäessä puronvarren puustoa eikä muuta luontoa tarvitse käsitellä millään tavoin kunnostustöiden tekemiseksi. Kunnostusten tavoitteena on edistää taimenen ja muun virtavesien kalalajiston elinedellytyksiä. Näitä toimenpiteitä ovat kivikynnysten rakentaminen, virtaaman ohjaaminen uomassa siten, että monotoninen uoma saadaan monipuolisemmaksi ja virraltaan vaihtelevaksi. Vesisyvyyttä ei lisätä kynnyksin ja muin rakentein kuin enintään cm alivirtaamatason vedenkorkeustasoon nähden eikä muutoksilla näin aiheuteta haittaa maankäytölle. Vesisyvyyden lisääminen mahdollistaa pienten virtapaikkojen syntymisen, joka puolestaan lisää kalastolle sopivien suoja- ja lisääntymispaikkojen määrää. Mikäli kivimateriaalia ei ole mahdollista käyttää, korvataan se puulla. Puuaineksen (runkojen ja juurakoiden) käyttö on hyvä menetelmä, jolla virtaamaa voidaan ohjata tehokkaasti sekä runkojen avulla voidaan tehdä kynnyksiä hyvin. Puumateriaali toimii myös hyvänä vesihyönteisten elinalustana ja sammalten kiinnittymispohjana. Hyönteisten lisääntyminen edesauttaa mm. kalaston ravinnonsaantia. Hiekkapohjaisten puroen ongelmana lienee kalastoa ajatellen erityisesti suojapaikkojen ja lisääntymispaikkojen puute sekä jossakin mielessä myös ravinnon puute. Salinojan kunnostusalueella alaosassa on melko jyrkkä koskialue, jonka mahdollisia nousuesteitä pyritään muuttamaan kiveämällä virtaamaa siten, että kalastolla on nousumahdollisuus. Kyseessä on pienet, jaksottain tehtävät kynnykset, joilla vedenpintaa nostetaan nousun kannalta hankalissa paikoissa tuhoamatta mahdollisia lisääntymisalueita. Ylemmällä osuudella peratussa uomassa kunnostus on pääsääntöisesti perkauskivien palauttamista uomaan ja niistä virranohjaimien ja kynnysten tekoa. Mahdollisuuksien mukaan käytetään vähäisesti myös puumateriaalia. Perkausosuuksilla puron pohja on pääsääntöisesti hiekkaista kivija sora-ainesta, josta saadaan tarvittavaan kutusoraa puhdistettua kutusyvänteisiin ja kiviaineksesta tehtyä suisteita ja virranohjaimia. Liitteen selvityksessä on esitetty, että puroon on mahdollista tehdä kutukuoppia ja asentopoteroita kaivamalla puron pohjaa. Tehtävissä toimenpiteissä huolehditaan, että mahdollisia vesisammaleita ei tuhota eikä muutenkaan turhaan kaiveta purouoman pohjaa. Asentokiviä ja muuta materiaalia saadaan myös perkauspenkereistä. KUNNOSTUSKOHTEET JA TOIMENPITEET Tässä esityksessä on esimerkinomaisesti kerrottu, minkälaisia toimenpiteitä kunnostusjaksolla on tarkoitus toteuttaa. Kunnostusjakson kokonaispituus on noin 1200 m. Yläosan Lammasniitun 300 m pelto-osuus on tarkoituksena jättää käsittelemättä. Toimenpiteitä on havainnollistettu liitteessä, johon suuntaa antavat toimenpiteet on esitetty. Pääsääntöisesti tarkoituksena on lisätä vähäisesti vesisyvyyttä ja virtapaikkojen määrää kivisin pohjakynnyksin ja kivisin virranohjaimin. Samassa yhteydessä kivikynnysten niskaosia sorastetaan taimenten kutumahdollisuuksia parantavasti. Kunnostusjakson pohja on kosken yläpuolella lähes yksinomaan kivisoraista hiekkaa (moreenia). Tulvarajaan, reunapenkereelle on puron pohjalta yli metri ja puro on aikanaan kaivettu kohtalaisen syvään uomaan, joten tehtävät toimet eivät lisää tulvariskiä eivätkä panttaa vettä häiritsevästi maanomistajien alueilla. Uoma on hyvin laskeva eikä siinä ole vedenjohtamista hankaloittavia esteitä tai rakenteita. Käytännössä kunnostuksien cm alivirtaama-ajan vedentason pinnannosto ei muuta uoman hydrologiaa tai haittaa ylivirtaama-aikana uoman vedenjohtokykyä metsämaan tai peltojen käyttöä ajatellen haittaavasti. Suunnitelma on suuntaa antava ja käytännön toimenpiteet suunnitellaan maastossa tapauskohtaisesti vaihe vaiheelta. Pienimuotoisuuden takia yksityiskohtaista suunnitelmaa on käytännössä vaikea tehdä ja toteuttaa. Tämä on yleinen toimintaperiaate käsityönä tehtävissä kunnostuksissa.

62 ALAOSAN KUNNOSTUS Alaosalle, Lintukosken alueelle (jaksolle 13) on tarkoitus järjestää lohkareisen kosken läpi kaloille nousumahdollisuus paremmaksi ja kunnostaa syvännemonttuja kutupaikoiksi sopiviksi. Samalla sijoitetaan kiviä asentokiviksi kaloille, lähinnä suojapaikoiksi. YLÄOSAN KUNNOSTUS Yläosalla (jaksot 14-15, 17-20) on tarkoituksena tehdä monotonisesta ja yksipuolisesta hiekkapohjaisesta purosta lähinnä kivi- ja puusuisteiden avulla monipuolisempi ja kalastoa houkuttelevampi alue. Puuaineksen lisäämisellä kasvatettaisiin vähäisesti vesisyvyyttä, ohjattaisiin virtausta alivirtaama-aikana monipuolisemmaksi hitaiden ja kiihtyvien virta-alueiden jaksoihin. Rakennettaisiin puumateriaalin avulla kaivajia, joiden avulla virtaus söisi puron pohjaan pieniä syvännepaikkoja. Kaivajapuu jätetään hieman pohjasta irralleen, jolloin virtaus syö puun ja pohjan väliin syvännettä. Kiviaineksella rakennetaan virranohjaimia, pieniä kynnyksiä ja pohjaa kaivamalla saataisiin syvännekuoppia sekä puhdistettua soraa kutupesiksi taimenille etenkin kynnysten niskaosille ja syvännepoteroihin. Kunnostus toteutettaisiin viiden tilan ranta-alueilta , , , ja Alueella on käytännössä neljä maanomistajaa, joista kaksi hallinnoi lähes koko aluetta kahden tilan muodostaessa vain pienen osan (15%) alueesta. Alue ei ole yhteistä vesialuetta. LUPATARPEET JA KÄYTÄNNÖN JÄRJESTELYT Kunnostus on suunniteltu siten, että se ei vaadi aluehallintoviraston vesilupaa tai muita lupamenettelyitä hankkeen toteuttamiseksi. Kunnostus vaatii alueen maanomistajien suostumuksen alueen käyttämiseksi ja siellä liikkumiseksi, sekä mahdollisen materiaalin kuljettamiseksi tai hankkimiseksi alueelta. Suunnitelmasta pyydetään lausunnot Etelä-Pohjanmaan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukselta sekä Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousryhmältä. Kunnostussuunnitelma laitetaan tiedoksi alueen kalastusalueelle sekä kalastuskunnalle, jotka ovat yhteistyössä hankkeessa. Kunnostus on tarkoituksena toteuttaa lähinnä talkooperiaatteella ja käsityönä kesäkuussa Mahdollisista korvattavista haitoista ja tulonmenetyksistä sovitaan asianosaisten kanssa erikseen. ARVIO LAJEIHIN JA LUONTOTYYPPEIHIN VAIKUTTAVISTA TEKIJÖISTÄ Virtavesikunnostuksen hyödyt kohdistuvat pääasiassa taimenen elinolojen parantamiseen, mutta virtaalueiden lisääntyminen kivikynnysten ja puusuisteiden ansiosta lisää myös muun virtavesiluonnon monimuotoisuutta. Ajan kuluessa alueelle muodostuu nykyistä enemmän mm. vesisammalkasvillisuutta sekä varjostus lisääntyy purossa reunapuuston kasvaessa. Nämä muutokset lisäävät myös vesihyönteisten elinmahdollisuuksia ja sitä kautta saattavat lisätä myös harvinaisten lajien määrää. Salinojan vesi on alivirtaama-aikana hyvin lähdevesipitoista, joten vaateliailla lajeilla on hyvät menestymisen mahdollisuudet luomassa. Virta-paikkojen ja mahdollisten vesihyönteismäärien lisääntyminen saattaa tuoda alueelle myös paremmat elinedellytykset mm. koskikaralle. Kalaston lisääntyminen ja välillisesti isompien kalojen lisääntyminen jokialueella tuo lisäravintoa myös saukolle. Suurin merkitys kunnostuksen mahdollisilla hyödyillä on Lestijokeen tulevan taimenpoikasmäärän kasvuna. Salinojaa on pidetty pitkään yhtenä Lestijoen merkittävänä poikastuotantoalueena ja vähitellen tehtävät pienimuotoiset kunnostukset osaltaan parantaisivat alueen tilaa ja siten myös Lestijoen taimenkannan elinvoimaa. Maamme puroista enää alle 2% on luonnontilaisia. Salinojan on monin paikoin luonnontilaisen kaltainen, mutta sen pohja on voimakkaasti muuttunut, eikä niitä voida siinä mielessä pitää luonnontilaisina vesistöinä. Kunnostuksella ei siis heikennetä luonnontilaisia vesistöjä. Työn aikainen samentuminen on hyvin vähäistä, koska työ tehdään käsityönä eikä puron pohjaa kaiveta ns. perkaustoimiin verratuin menetelmin. Mahdollinen samentuminen ja kiintoaineksen kulkeutuminen alapuoliselle alueelle on erittäin vähäistä eikä työn haittoja ole havaittavissa kunnostusalueen ulkopuolella. TARKKAILU Kunnostusaluetta tulisi pyrkiä seuraamaan säännöllisesti sähkökalastuksin poikastuotannon ja kalaston kokojakauman seuraamiseksi. Myös syysaikainen kutuseuranta olisi suotavaa.

63 HANKKEESTA VASTAAVA JA YHTEYSTIEDOT Hankkeesta vastaavana toimii Suomen luonnonsuojeluliitto ry, jonka päätoimipaikka on Kotkankatu 9, Helsinki. Käytännön töistä ja hankkeen järjestelyistä vastaa liiton pienvesikoordinaattori Teemu Tuovinen, jonka toimipaikka on Seinäjoella osoitteessa Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry, Valtionkatu 1, SEINÄJOKI. Puhelin / Sähköposti Lisätietoa hankkeesta Kartta 2. Alaosan koskella (violetti) parannetaan pääasiallisesti kalaston nousumahdollisuuksia sekä yläosalla (punainen) kunnostetaan peratulle alueelle lisääntymis- ja suojapaikkoja. Yhteystiedot: Suomen luonnonsuojeluliitto pienvesikordinaattori Teemu Tuovinen Valtionkatu SEINÄJOKI p / Lisätietoa hankkeesta:

64 ESIMERKKEJÄ AIKAISEMMILTA KOHTEILTA: Kuva 1. Kunnostuskohteelle on laitettu asentokiviä sekä kivinen kynnys alivirtaamavedenkorkeuden pitämiseksi Kuva 2. Puusuisteiden asenneusta puroon Kuva 3. Puhdistettua kutusoraa Kuva 4. Kivettyä ja monipuolisemmaksi muokattua vanhaa monotonista perattua uomaa.

65 Isojoki-Lapväärtinjoki Karijoen Kariluoman pienimuotoinen kunnostussuunnitelma Ritaojan tilan alue Teemu Tuovinen Kauhajoki 2011

66 TAUSTAA Etelä-Pohjanmaalla, Isojoki-Lapväärtinjoen valuma-alueelle kuuluva Karijoki ja siihen sivuhaarana laskeva Metsäjoki ovat osa arvokkaita jokialueita, joissa on säilynyt luontainen taimenkanta. Metsäjoen yläosassa sijaitsee Kariluoma, joka on yläosan päähaara. Kariluoma virtaa Karijoen Kariluomankylän halki ja jatkuu edelleen Kauhajoen Karhukankaalle Ämmänojan nimisenä purona. Kariluoman alue saa alkunsa pääosin metsä- ja peltoalueilta. Sen yläosa on lähdevaikutteista Karhukankaan aluetta. Useat purkaumat ovat syntyneet metsäojitusten yhteydessä tai ainakin kuivattaneet luonnonlähteet. Kariluoman pituus on noin 8,5 km, jonka jälkeen on 5 km pituinen jakso Ämmänojaa. Kariluoma ja Ämmänoja ovat pääosin perattua. Kariluoman järvisyys on 0,06% ja valuma-alueen koko 33,8 km2. Kariluoman ja Ämmänojan keskimääräinen putouskorkeus on 3,3 m/km. Kunnostuskohde sijaitsee noin 4 km kariluoman haarasta mitattuna. Kunnostusjakson alapuolella on vuonna ,75 km pituinen jakso kunnostettua aluetta, jonka alapuolelta alkaa perkaamaton alue, joka on koko luoman ainoa luonnontilaiseksi luokiteltava osuus. Kunnostusalue on täysin oikoperattua sekä sen yläpuoliset alueet ovat pelto- ja metsäalueita, jotka ovat lähes kokonaisuudessaan ovat perattuja. Peratuilla alueilla on kuitenkin kalastolle elinedellytyksiä ja puro on muuttumassa luonnontilaisemmaksi. Tehtävillä kunnostustoimilla saataisiin luonnontilan saavuttamista nopeutetuksi ja luonto voisi itse edesauttaa tehtyjen kunnostusten avulla luonnontilan kehittymistä. Kunnostusalueen alaraja sijaitsee N E ja yläraja N E Vesistö nro ja nimi Alaraja Valuma-alue km Kariluoma Metsäjoki 33,8 0,06 Järvisyys % Kartta 1. Karijoki sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien rajoilla. Kartta 2. Kunnostusalue on Isojoki-Lapväärtinjoen valuma-alueella Metsäjoen yläosassa Kariluomassa. Tämä kunnostussuunnitelma on tehty Suomen luonnonsuojeluliiton Puroista syntyy virta -hankkeen toimesta keväällä 2011 tehtyyn maastotarkasteluun ja aikaisempien inventointitietojen käyttämiseen. Maastotöiden aikana sää oli sateeton ja vuodenaikaan nähden varsin keskimääräisen poutainen. Vesitilanne oli tyypillinen, jolloin vesimäärä oli vähäinen. Ylivirtaamatilanteista selvityksen tekijällä on silmämääräisiä havaintoja aikaisemmilta vuosilta ja voidaan olettaa, että kunnostuksella ei toimenpiteiden pienimuotoisuuden takia ole merkitystä ylivirtaamatilanteiden osalta haitallisesti maankäytölle eikä tehdyt toimet lisää vettymistä maaalueilla.

67 Suunnitelman tavoitteena on parantaa Kariluoman taimenkantaa ja sen elinoloja. Pääpaino on kutualueiden kunnostuksella ja voimakkaasti muuttuneiden alueiden tilan parantamisessa poikaskasvualueiden laajentamiseksi. TAVOITTEET Suomen luonnonsuojeluliitolla on meneillään Puroista syntyy virta -pienvesihanke, jonka tavoitteena on edistää pienvesien tilaa parantaen erityisesti kalaston elinoloja. Hankkeen pääalue on Isojoki- Lapväärtinjoen alue sekä Satakunnassa Karvianjoki. Näillä alueille keskitytään konkreettisen kunnostustyön tekemiseen, mm. purokunnostuksin. Kunnostukset toteutetaan pienimuotoisina, lähinnä käsityönä tehtävinä töinä pääasiassa talkooperiaatteella. Konetyötä tehdään lähinnä materiaalin kuljettamiseksi alueelle ja puroon. Kunnostusten tavoitteena on edistää taimenen ja muun virtavesien kalalajiston elinedellytyksiä. Näitä toimenpiteitä ovat mm. kutusoraikoiden puhdistus, suojakivien, puusuisteiden ja kivikynnysten rakentaminen, virtaaman ohjaaminen uomassa siten, että monotoninen uoma saadaan monipuolisemmaksi ja virraltaan vaihtelevaksi. Vesisyvyyttä ei lisätä kynnyksin ja muin rakentein kuin enintään cm alivirtaamatason vedenkorkeustasoon nähden eikä muutoksilla näin aiheuteta haittaa maankäytölle. Vesisyvyyden lisääminen mahdollistaa pienten virtapaikkojen syntymisen, joka puolestaan lisää kalastolle sopivien suoja- ja lisääntymispaikkojen määrää. Mikäli kivimateriaalia ei ole mahdollista käyttää, korvataan se puulla. Puuaineksen (runkojen ja juurakoiden) käyttö on hyvä menetelmä, jolla virtaamaa voidaan ohjata tehokkaasti sekä runkojen avulla voidaan tehdä kynnyksiä hyvin. Erityinen apu rungoista on hiekkaisella pohjalla se, että niiden kiinnittäminen pohjaan on helppoa paalujen avulla. Kun vesitilavuutta ja suojapaikkoja saadaan yksipuolisessa luomassa lisättyä, puron tila kehittyy aikaa myöden kohti luonnontilaisuutta nopeammin. Puumateriaali, kivikynnykset ja asentokivien lisäys toimii myös hyvänä vesihyönteisten elinalustana ja sammalten kiinnittymispohjana. Hyönteisten lisääntyminen edesauttaa mm. kalaston ravinnonsaantia. Hiekkapohjaisten luomien suurimpana ongelmana lienee kalastoa ajatellen erityisesti suojapaikkojen ja lisääntymispaikkojen puute sekä jossakin mielessä myös ravinnon puute. KUNNOSTUSKOHTEET JA TOIMENPITEET Tässä esityksessä on esimerkinomaisesti kerrottu, minkälaisia toimenpiteitä kunnostusjaksolla on tarkoitus toteuttaa. Toimenpiteitä on havainnollistettu karttaliitteessä, johon suuntaa antavat toimenpiteet on esitetty. Alueella on tarkoituksena lisätä vähäisesti vesisyvyyttä ja virtapaikkojen määrää kivisin pohjakynnyksin, puusuistein ja kivisin virranohjaimin. Samassa yhteydessä yläosan soraikoita puhdistetaan taimenten kutumahdollisuuksia parantavasti. Kunnostus kohdistuisi Kariluomaan Kariluomantien yläpuoliselle noin 300 m matkalle, joka on metsäistä jaksoa. Kunnostus päättyy alkavan peltoalueen laitaan. Vähäinen kivimateriaali saadaan maanomistajalta maa-alueelta kerääntyneistä kivistä, joita on kasattu aikojen saatossa käyttöä varten tilalle. Puumateriaali otetaan maanomistajan metsästä tai hankitaan valmiina kuitupuuna paikalle tuotuna. Kivien ja puumateriaalin tarve on noin 3 m3 puuta ja kiveä eli noin 6 m3 yhteensä. Pohja on tuolla osuudella lähes yksinomaan hienoa hiekkaa. Tulvarajaan, reunapenkereelle on puron pohjalta noin 1-1,5 m, joten puiden ja kivien käyttäminen rakentamisessa ei lisää tulvariskiä, koska ne nostavat ainoastaan alivirtaama-ajan vedenkorkeutta cm. Uoma on hyvin laskeva eikä siinä ole vedenjohtamista hankaloittavia esteitä tai rakenteita. Uomassa on kaltevuutta kunnostusjakson matkalla noin 1 m, yläosan ollessa kaltevinta ja siellä sijaitsee myös soramaiset kutukelpoiset alueetkin. Käytännössä kunnostuksien cm alivirtaama-ajan vedentason pinnannosto ei muuta uoman hydrologiaa tai haittaa ylivirtaama-aikana uoman vedenjohtokykyä metsämaan tai peltojen käyttöä ajatellen haittaavasti. Jakson yläpuolella alkaa peltoalueet, eikä kunnostuksella ole niihin minkäänlaista vaikutusta. ALAOSAN KUNNOSTUS Alaosalla on tarkoituksena tehdä monotonisesta, leveästä, matalasta ja yksipuolisesta hiekkapohjaisesta purosta lähinnä puusuisteiden avulla monipuolisempi ja kalastoa houkuttelevampi alue noin 200 matkalla eli 2/3 koko kunnostusosuudesta. Purossa ei ole perkauksen jälkeen muodostunut vielä kunnollisia reunaleuhuja, joiden alla kaloilla olisi suojapaikkoja. Puuaineksen lisäämisellä kasvatettaisiin vähäisesti vesisyvyyttä, ohjattaisiin virtausta alivirtaama-aikana monipuolisemmaksi hitaiden ja kiihtyvien virta-alueiden jaksoihin. Rakennettaisiin puumateriaalin avulla kaivajia, joiden avulla virtaus söisi puron pohjaan pieniä syvännepaikkoja. Kaivajapuu jätetään hieman pohjasta irralleen, jolloin virtaus syö puun ja pohjan väliin syvännettä. Puumateriaalilla on mahdollista myös ohjata virtaa haluttuihin paikkoihin tai pois epäsuotuisista virrankohdista. Materiaaliksi käytettäisiin ranta-alueen lähietäisyydeltä puita, kuten mäntyä, kuusta tai

68 leppää. Käytettävät puut katsottaisiin tarkoituksenmukaisista paikoista ja siihen käytettäisiin viallisia tai tiheissä ryhmissä kasvavia harvennustarvetta kaipaavia puita. Käytettävän puun koko on lähinnä kuitupuuta tai pikkutukiksi luokiteltavaa puuta, läpimitaltaan cm, pituudeltaan noin 2-4m. Mikäli tällaista puuta ei ole kohtuudella saatavana tai sen ottaminen aiheuttaa huomattavaa taloudellista menetystä, on materiaali tuotava muualta ja alustavasti on jo sovittu puutavaran hankkimisesta alueen ulkopuolelta. Kokonaistarve kunnostuksessa puurunkojen osalta olisi noin 3 m3. Puumateriaalista maksetaan käypä korvaus maanomistajalle samoin kuin muusta haitasta joka aiheutuu mm. viljelyalueen tallautumisena ja sadonmenetyksenä. Puumateriaalin kuljetus joudutaan tekemään viljellyn pellon reunaa pitkin, jonka käytöstä on sovittu maanomistajan ja pellon vuokralaisen kanssa. YLÄOSAN KUNNOSTUS Yläosalle voidaan kuljettaa tarvittavaa kivimateriaalia traktoriuraa pitkin, josta se voidaan siirtää uomaan. Tilalla on käytettävissä maasta nousseita kiviä, jotka saa käyttää kunnostuksessa. Tarve on noin 3 m3, jolla rakennetaan asentokiviryhmiä ja osittaisia virranohjaimia. Kookkaammat kivet (halkaisijaltaan noin 50 cm) sijoitetaan asentokiviksi kaloille, lähinnä suojapaikoiksi. Kutusoraikkoa puhdistetaan noin 50 m matkalla alueen yläosasta, jossa on vähäinen virta-alue ja siinä on luonnostaan kutukarkeaa soraikkoa. Soraikko on hiekoittunut ja betonoitunut voimakkaasti hienoaineksen takia ja se tulee puhdistaa ja kuohkeuttaa kalalle kutukelpoiseksi. Samassa yhteydessä tehdään pieniä kynnyksiä, jolla saadaan kutupaikalle vähäisesti lisää vesisyvyyttä ja estetään alivirtaama-aikana kudun jääminen kuiville. Taimen kutee karkeille sorapaikoille loppusyksystä ja mäti kehittyy soran seassa seuraavaan kevääseen saakka, jolloin se kuoriutuu. Pienet vastakuoriutuneet poikaset viettävät vielä muutamia viikkoja soraikon seassa, ennen kuin lähtevät etsimään sopivaa elinaluetta varsinaiselta puroalueelta. Kunnostus toteutettaisiin yhden tilan ranta-alueella sekä työ tehtäisiin osittain Karijoen osakaskunnan omistamalla vesialueella Vesialue kuuluu osittain tilalle 16-11, koska oikaisun yhteydessä uoman sijainti on muuttunut ja vanha uoma on jäänyt edelleen osakaskunnan omistamaksi alueeksi. Tilat näkyvät alla olevalla kartalla. Karttakuva 3. Kunnostusalue Karijoen Kariluomalla Ritaojan tilan alueella.

69 ALUEEN NYKYTILA JA SUUNNITELLUT TOIMENPITEET Kunnostusalueelta on maastosuunnitelman yhteydessä otettu kuvia, jotka esittävät yleisnäkymiä alueelta. Kuvien yhteydessä on lyhyesti luonnehdittu kuvaa ja sen lähialuetta sekä esitetty kuvaan liittyviä erityispiirteitä ja mahdollisia tehtäviä, suunniteltuja toimenpiteitä. Kuva 1. Oikaistua leveää ja täysin hiekkapohjaista Kariluomaa tiesillan yläpuolella. Kohteeseen on mahdollista tehdä puusuisteita. Kuva 2. Alue jatkuu samanlaisena noin 200 m jakson ajan. Matalalle hikkapohjalle ainoa toimiva kunnostusmenetelmä on puusuisteiden laittaminen, jolla pohja saadaan vaihtelevammaksi sekä virran muutos mahdollistaa syvännekuoppien ym. syntymisen. Kuva 3. Yläosalla on karkeaa soraikkoa ohuena kerroksena puron pohjalla, josta voidaan puhdistaa kutusoraikkoa ja tehdä toimivaa kutualuetta. Kuva 4. Puusuisteiden avulla virranohjaus on helppoa ja rungoilla voidaan muokata uomaa monella tapaa. Kuvan rakenteella on saatu aikaan kiivas virrankohta ja syvännekuoppa.

70 SUUNTAA ANTAVA KUNNOSTUSTOIMENPIDEKARTTA Karttakuva 2. Suunnitellun kunnostusalueen suuntaa antavat kohteet ja tehtävät toimenpiteet pääpiirteittäin. Lopulliset tarkat menetelmät sekä rakenteiden ja toimenpiteiden sijainnit selviävät tarkemmin töiden edetessä.

71 LUPATARPEET JA KÄYTÄNNÖN JÄRJESTELYT Kunnostus on suunniteltu siten, että se ei vaadi aluehallintoviraston vesilupaa tai muita lupamenettelyitä hankkeen toteuttamiseksi. Kunnostus vaatii alueen maanomistajien suostumuksen alueen käyttämiseksi ja siellä liikkumiseksi, sekä mahdollisen materiaalin kuljettamiseksi tai hankkimiseksi alueelta. Työ on suunniteltu tehtäväksi kokonaisuudessaan alueen maan- ja vedenomistajan alueella, joten alueiden omistajan lupa hankkeelle on ensiarvoisen tärkeä ja se on olemassa. Suunnitelma toimitetaan Etelä-Pohjanmaan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousryhmälle. Kunnostussuunnitelma laitetaan tiedoksi alueen kalastusalueelle sekä Suupohjan liikelaitoskuntayhtymän ympäristöosastolle. Kunnostus on tarkoituksena toteuttaa lähinnä talkooperiaatteella ja käsityönä kesä-heinäkuun vaihteessa Mahdollisista korvattavista vähäisistä haitoista, puumateriaalin hankinnasta ja muista tulonmenetyksistä sovitaan asianosaisten kanssa erikseen. ARVIO LAJEIHIN JA LUONTOTYYPPEIHIN VAIKUTTAVISTA TEKIJÖISTÄ Virtavesikunnostuksen hyödyt kohdistuvat pääasiassa taimenen elinolojen parantamiseen, mutta virtaalueiden lisääntyminen kivikynnysten ja puusuisteiden ansiosta lisää myös muun virtavesiluonnon monimuotoisuutta. Ajan kuluessa alueelle muodostuu nykyistä enemmän mm. vesisammalkasvillisuutta sekä sitä kautta hyönteisten monipuolistumista ja runsastumista. Nämä muutokset lisäävät myös vesihyönteisten elinmahdollisuuksia ja sitä kautta saattavat lisätä myös harvinaisten lajien määrää. Kariluoman vesi on alivirtaama-aikana hyvin lähdevesipitoista, joten vaateliailla lajeilla on hyvät menestymisen mahdollisuudet luomassa. Virta-paikkojen ja mahdollisten vesihyönteismäärien lisääntyminen saattaa tuoda alueelle myös paremmat elinedellytykset koskikaralle. Kalaston lisääntyminen ja välillisesti isompien kalojen lisääntyminen jokialueella tuo lisäravintoa myös saukolle sekä lisää alueen kalastusmahdollisuuksia vähäisesti. Maamme puroista enää alle 2% on luonnontilaisia. Kariluoma on lähes kokonaisuudessaan perattu ja kunnostusalueen alapuolella oleva oikaisematon jakso on alkuperäinen ainoastaan uoman meanderoinnin suhteen. Kariluoman sekä Metsäjoen vesistöjen pohja on voimakkaasti muuttunut, eikä niitä voida siinä mielessä pitää luonnontilaisina vesistöinä. Kunnostuksella ei siis heikennetä luonnontilaisia vesistöjä. Työn aikainen samentuminen on vähäistä huomioiden luoman pohjan olevan hiekkaa ja hietaa sekä hiesua. Mahdollinen samentuminen ja kiintoaineksen kulkeutuminen alapuoliselle alueelle on erittäin vähäistä eikä työn haittoja ole havaittavissa kunnostusalueen ulkopuolella. TARKKAILU Kunnostusalueen alapuolinen kalasto on koekalastettu vuonna vuonna 2009 ja muiden toimijoiden toimesta vuosittain. Vuonna 2009 alueelta saatiin 20 taimenta 6-26,5 cm väliltä sekä 2 kivisimppua. Suurin osa kalasaaliista koostuu kasvavista poikasista 6-15 cm, joten aluetta voidaan pitää lisääntymisalueena, joskin sen tila on heikentynyt. Suunnitelmien mukaan tarkoituksena olisi koekalastaa alue 2 ja 4 vuotta kunnostuksen jälkeen uudelleen vertailumateriaalin saamiseksi. HANKKEESTA VASTAAVA JA YHTEYSTIEDOT Hankkeesta vastaavana toimii Suomen luonnonsuojeluliitto ry, jonka päätoimipaikka on Kotkankatu 9, Helsinki. Käytännön töistä ja hankkeen järjestelyistä vastaa liiton pienvesikoordinaattori Teemu Tuovinen. Suomen luonnonsuojeluliitto pienvesikoordinaattori Teemu Tuovinen Valtionkatu SEINÄJOKI p / Lisätietoa hankkeesta:

72 Närpiönjoki Teuvan Itäjoen pienimuotoinen kunnostussuunnitelma Horonkylässä Teemu Tuovinen Kauhajoki 2011

73 TAUSTAA Etelä-Pohjanmaalla, Närpiönjoen valuma-alueelle kuuluva Itäjoki (Lillån) ovat osa arvokkaita jokialueita, joissa elää taimenkanta. Närpiönjoen vedenlaatu ei pääuomassa eikä useissa sivu-uomissa ole taimenen elinvaatimuksia täyttävää, mutta Teuvan puolelta laskeva Itäjoki on vedenlaadultaan jokialueen paras. Itäjoki saa alkunsa Teuvan Pilkoonnevan ja Varisnevan alueilta, joskin pääosa valuma-alueesta on tavanomaista maa- ja metsätalousaluetta. Itäjoen alueella on jonkin verran lähteisyyttä johtuen alueen hiekkaharjuista ja pohjavesialueita. Horonkylän kyläalue kuuluu lähes kokonaan pohjaveden muodostumisalueeseen, kunnostettavan alueen jäädessä juuri pohjavesialueen suoja-alueen ulkopuolelle. Pääosa vesistä tulee kuitenkin metsäalueilta ja vesi on väriltään tummaa sekä jonkin verran sameaa. Itäjokea on perattu voimakkaasti vuosikymmenten aikana ja Teuvan puolella olevat alueet ovat pääasiassa oikaisuperattuja latvaosia myöden. Aivan alaosalla Närpiön puolella joki on paikoin oikaisematonta ja siellä on säilynyt hyvin luontaiset piirteet koskipaikkoineen. Itäjoen pituus on noin 15 km (Pilkoonluoman ja Mönsänluoman haaraan), jotka jatkuvat parin kilometrin ajan metsäalueille. Valuma-alueen koko on 1010 km2 Närpiönjoen haarassa. Kunnstusalueen rajalla (Teuvan ja Närpiön rajalla) joen valuma-alue on arviolta noin puolet (50 km2). Itäjoen putouskorkeus on yläosalta Närpiönjokeen saakka noin 40 m. Pääosa pudotuskorkeudesta on yläosalla ja alaosalla. Kunnostettavalla alueella pudotuskorkeutta noin 600 m matkalla on vain noin 2 m. Kunnostuskohde sijaitsee noin 8 km Närpiönjoen haarasta Teuvan rajasta 600 m ylävirtaan päin Jokiperäntielle saakka. Kunnostusjakson alapuolella Närpiön puolella joki on nimeltään Lillån, joka on kuulunut on Etelä- Pohjanmaan ELY-keskuksella olleeseen Närpiönjoen virkistyskäyttö ja kehittäminen -hankkeeseen vuosina Hankkeessa on selvitetty joen ongelmia ja mahdollisuuksia parantaa kalastus- ja virkistyskäyttöä sekä veden laatua. Nyt suunniteltu pienimuotoinen kunnostus hankealueen yläpuolella tulee hankkeen tavoitteita virkistyskäyttömahdollisuuksien ja kalaston sekä rapujen elinolojen parantamisen suhteen. Alue on noin 600 m pituinen jakso oikaistua aluetta, joka kulkee täysin viljelymaiden halki. Peratuilla alueilla on kuitenkin kalastolle elinedellytyksiä ja joki on muuttumassa luonnontilaisemmaksi. Tehtävillä kunnostustoimilla saataisiin luonnontilan saavuttamista nopeutetuksi ja luonto voisi itse edesauttaa tehtyjen kunnostusten avulla luonnontilan kehittymistä. Oletettavaa on, että kunnostusta ei ehditä tehdä koko suunnitellulle alueelle, vaan keskitytään kunnostamaan alueen alaosan virtapaikkoja. Kunnostusalueen alaraja sijaitsee N E ja yläraja N E Vesistö nro ja nimi Itäjoki / Lillån Alaraja Närpiönjoki 101 Valuma-alue km2 Kartta 1. Itäjoki sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien rajoilla Teuvalla. Kartta 2. Kunnostusalue on Närpiönjoen valumaalueella Itäjoen keskiosassa Teuvan Horonkylässä.

74 Tämä kunnostussuunnitelma on tehty Suomen luonnonsuojeluliiton Puroista syntyy virta -hankkeen toimesta keväällä 2011 tehtyyn maastotarkasteluun ja aikaisempien inventointitietojen käyttämiseen. Maastotöiden aikana sää oli sateeton ja vuodenaikaan nähden varsin keskimääräisen poutainen. Vesitilanne oli tyypillinen, jolloin vesimäärä oli vähäinen, joskin inventointia oli edeltänyt sadetta ja vedenpinta oli joitakin senttejä alivirtaamaa ylempänä. Ylivirtaamatilanteista selvityksen tekijällä on silmämääräisiä havaintoja rantaalueiden tarkastelusta sekä maanomistajalta. Voidaan olettaa, että kunnostuksella ei toimenpiteiden pienimuotoisuuden takia ole merkitystä ylivirtaamatilanteiden osalta haitallisesti maankäytölle eikä tehdyt toimet lisää vettymistä maa-alueilla. Purokunnostusta kohteelle haluaa etenkin peltoalueiden omistaja. Suunnitelman tavoitteena on parantaa Itäjoen taimenkantaa ja sen elinoloja. Pääpaino on kutualueiden kunnostuksella ja voimakkaasti muuttuneiden alueiden tilan parantamisessa poikaskasvualueiden laajentamiseksi. Kunnostuksessa huomioidaan myös rapujen elinmahdollisuuksien parantaminen. TAVOITTEET Suomen luonnonsuojeluliitolla on meneillään Puroista syntyy virta -pienvesihanke, jonka tavoitteena on edistää pienvesien tilaa parantaen erityisesti kalaston elinoloja. Hankkeen pääalue on Isojoki- Lapväärtinjoen alue sekä Satakunnassa Karvianjoki. Näillä alueille keskitytään konkreettisen kunnostustyön tekemiseen, mm. purokunnostuksin. Kunnostukset toteutetaan pienimuotoisina, lähinnä käsityönä tehtävinä töinä pääasiassa talkooperiaatteella. Konetyötä tehdään lähinnä materiaalin kuljettamiseksi alueelle ja puroon. Kunnostusten tavoitteena on edistää taimenen ja muun virtavesien kalalajiston elinedellytyksiä. Näitä toimenpiteitä ovat mm. kutusoraikoiden puhdistus, suojakivien, puusuisteiden ja kivikynnysten rakentaminen, virtaaman ohjaaminen uomassa siten, että monotoninen uoma saadaan monipuolisemmaksi ja virraltaan vaihtelevaksi. Vesisyvyyttä ei lisätä kynnyksin ja muin rakentein kuin enintään cm alivirtaamatason vedenkorkeustasoon nähden eikä muutoksilla näin aiheuteta haittaa maankäytölle. Vesisyvyyden lisääminen mahdollistaa pienten virtapaikkojen syntymisen, joka puolestaan lisää kalastolle sopivien suoja- ja lisääntymispaikkojen määrää. Mikäli kivimateriaalia ei ole mahdollista käyttää, korvataan se puulla. Puuaineksen (runkojen ja juurakoiden) käyttö on hyvä menetelmä, jolla virtaamaa voidaan ohjata tehokkaasti sekä runkojen avulla voidaan tehdä kynnyksiä hyvin. Erityinen apu rungoista on hiekkaisella pohjalla se, että niiden kiinnittäminen pohjaan on helppoa paalujen avulla. Kun vesitilavuutta ja suojapaikkoja saadaan yksipuolisessa luomassa lisättyä, puron tila kehittyy aikaa myöden kohti luonnontilaisuutta nopeammin. Puumateriaali, kivikynnykset ja asentokivien lisäys toimii myös hyvänä vesihyönteisten elinalustana ja sammalten kiinnittymispohjana. Hyönteisten lisääntyminen edesauttaa mm. kalaston ravinnonsaantia. Hiekkapohjaisten luomien suurimpana ongelmana lienee kalastoa ajatellen erityisesti suojapaikkojen ja lisääntymispaikkojen puute sekä jossakin mielessä myös ravinnon puute. KUNNOSTUSKOHTEET JA TOIMENPITEET Tässä esityksessä on esimerkinomaisesti kerrottu, minkälaisia toimenpiteitä kunnostusjaksolla on tarkoitus toteuttaa. Toimenpiteitä on havainnollistettu karttaliitteessä, johon suuntaa antavat toimenpiteet on esitetty. Alueella on tarkoituksena lisätä vähäisesti vesisyvyyttä ja virtapaikkojen määrää kivisin pohjakynnyksin, puusuistein ja kivisin virranohjaimin. Samassa yhteydessä yläosan soraikoita puhdistetaan taimenten kutumahdollisuuksia parantavasti. Kunnostus kohdistuisi Itäjokeen Närpiön ja Teuvan rajan yläpuoliselle noin 600 m matkalle, joka on peltoaluetta. Kunnostus päättyy Jokiperäntielle. Tarvittava kivimateriaali saadaan aikanaan peratun joen reunoilta, pellon välittömästä läheisyydestä. Joidenkin kivien irroittamiseen saatetaan tarvita metsäkuormaajaa tai kaivinkonetta yms. maatalouden tyypillistä kalustoa. Mahdollista vähäistä puumateriaalia saadaan rantapuista tai se tuodaan paikalle. Kohteeseen ei ole erikseen suunniteltu runsasta puumateriaalin käyttöä, koska kunnostus painottuu kivimateriaalin käyttöön. Pohja on tuolla osuudella kovaa, kivimoreenia ja vähäisesti savea. Tulvarajaan, reunapenkereelle on puron pohjalta yli 2 m, eikä alue kärsi tulvista. Puiden ja kivien käyttäminen rakentamisessa ei lisää tulvariskiä, koska ne nostavat ainoastaan alivirtaama-ajan vedenkorkeutta cm. Uoma on hyvin laskeva eikä siinä ole vedenjohtamista hankaloittavia esteitä tai rakenteita. Maanomistaja on vuosien aikana tehnyt jokeen vähäisiä, pieniä kynnyksiä virtapaikkojen niskoille lisäämään alivedenkorkeutta. Uomassa on kaltevuutta kunnostusjakson matkalla noin 2 m, alaosan ollessa kaltevinta ja siellä sijaitsee myös vikkoisimmat, moreenisoraiset kutukelpoiset alueetkin. Yläosa ja välisuvannot ovat pääasiassa kivipohjaista aluetta, joka on vähäisesti liettynyt ja reunoiltaan kasvillisuuden täyttämää.

75 ALAOSAN KUNNOSTUS Alaosan 200 m virta-alueella tarkoituksena on kunnostaa taimenille kutupaikkoja sekä poikasille kasvualueita. Alaosalla on useita lyhyitä virtajaksoja, joiden kivet on suurimmaksi osaksi aikanaan perattu joen sivuille, josta osa kivistä on helppo palauttaa koskiin suojakiviksi, asentokiviksi ja osasta voidaan rakentaa pieniä alivedenpintaa nostavia kivikynnyksiä sekä ohjata kivisuistein virtaa. Kookkaammat kivet (halkaisijaltaan noin 50 cm) sijoitetaan asentokiviksi kaloille, lähinnä suojapaikoiksi. Kutusoraikkoa puhdistetaan jokaisessa virtapaikassa mahdollisuuksien mukaan möyhimällä kivikkoa ja ottamalla kookasta kiveä pienemmän moreenikivikon seasta pois kutusoraikon saamiseksi sopivaksi. Tukkeutuneita soraikoita voidaan myös puhdistaa vesipumpun avulla, jolla soraikko puhdistuu ja tulee kuohkeaksi. Pienillä kivisillä kynnyksillä jolla saadaan kutupaikalle vähäisesti lisää vesisyvyyttä ja estetään alivirtaama-aikana kudun jääminen kuiville. Taimen kutee karkeille sorapaikoille loppusyksystä ja mäti kehittyy soran seassa seuraavaan kevääseen saakka, jolloin se kuoriutuu. Pienet vastakuoriutuneet poikaset viettävät vielä muutamia viikkoja soraikon seassa, ennen kuin lähtevät etsimään sopivaa elinaluetta varsinaiselta puroalueelta. Itäjoesta on saatu vuosittain satunnaisesti taimenia, vaikka joessa kalastetaan varsin vähäisesti. Alueella saattaa olla myös rapuja, joiden elinolojen parantamiseksi tehdään suojakivikoita. Jakson keskiosassa (200m) on kovapohjaisia niva-alueita ja satunnaisia virtapaikkoja. Tällä alueella toteutetaan samanlaisia kunnostusmenetelmiä kuin ala- tai yläosalla, virtapaikasta tai nivakohdasta riippuen. YLÄOSAN KUNNOSTUS Yläosalla (200m) on tarkoituksena tehdä oikaistusta, noin cm syvästä jaksosta kalastolle houkuttelevampi alue, johon laitetaan asentokiviä kalojen ja rapujen suojapaikoiksi ja parannetaan pohjassa olevan kivikon kalastollista vaikutusta. Osa pohjassa olevasta kivimateriaalista on osittain liettynyttä ja kivenkolot ovat tukkeutuneet. Etenkin pohjassa elävien eliöiden, made ja rapu, sekä taimenen poikasten elinolojen parantamiseksi pohjakiviä kaivetaan vähäisesti ylöspäin, siten että pohjakivikkoon tulee huomattavasti enemmän suojataskuja ja -koloja. Runsaasti kiviä olevaan joen pohjaan voi saada mm. ravuille erittäin hyvää elinaluetta. MUUTA HUOMIOITAVAA Kunnostuksen yhteydessä virta-alueiden vesisammalkasvustoja suojellaan, etteivät ne tuhoudu työn yhteydessä. Inventoinnin yhteydessä oli havaittavissa runsaasti koskikorentoja sekä vesiperhosen toukkia kivien pinnoilla. Kunnostettava alue koekalastetaan ja -ravustetaan ennen kunnostusta. Kunnostus toteutettaisiin pääosin yhden maanomistajan omistamalla ranta-alueella, josta sama omistaja omistaa kokonaisuudessaan joen pohjoispuolen alueen sekä eteläpuolen alueen kunnostuskohteen yläosalla. Alueen maanomistajien suostumus kunnostukseen hankitaan ennen kunnostusta. Peltoalueella on hyvät kulkuyhteydet jokivarteen mahdollista koneella liikkumista varten. Vesialue kuuluu osittain maanomistajille, osittain jakokunnalle. Jakokunnan maanomistusrajat kulkevat ennen perkausta kulkeneiden rajojen mukaan, joten osa jokialueesta on nykyisin maanomistajan mailla. Käytännössä vesialue lienee kuitenkin jakokunnan aluetta vaikka tilarajat eivät vastaa nykypäivän tilannetta jokiuoman ollessa paikoin uudessa kohdassa. Jakokunta ei ole järjestäytynyt, eikä alueella ole toimivaa kalastuskuntaa tai muuta kalastusyhteisöä.

76 Karttakuva 3. Kunnostusalue Teuvan Horonkylässä Itäjoella ALUEEN NYKYTILA JA SUUNNITELLUT TOIMENPITEET Kunnostusalueelta on maastosuunnitelman yhteydessä otettu kuvia, jotka esittävät yleisnäkymiä alueelta. Kuvien yhteydessä on lyhyesti luonnehdittu kuvaa ja sen lähialuetta sekä esitetty kuvaan liittyviä erityispiirteitä ja mahdollisia tehtäviä, suunniteltuja toimenpiteitä. Kuva 1. Alaosalla on useita lyhyitä virtapaikkoja, joita on aikanaan perattu ja ovat paljaita. Kohteisiin saa hyviä kutusoraikoita taimenille. Kuva 2. Virtapaikoilla on havaittavissa runsaasti käyttökelpoista kivimateriaalia joen reunoilla. Osa kivistä jätetään reunoille, suojaamaan reunoja eroosiovaikutuksilta.

77 Kuva 3. Virtapaikkojen välillä on kivisiä nivoja, jotka tarjoavat runsaasti suojapaikkoja kaloille ja ravuille kunnostuksen jälkeen. Reunakivistä saa asentokivikoita sekä joen pohjan kivikoista saa muokattua hyviä suojakivikoita kaloille ja ravuille. Kuva 4. Yläosassa on paikoin heinittynyttä kasvillisuutta joen reunoilla ja virta on hidasta. Silti pohjan on kivikkoinen, vesisyvyyttäon cm. Kuva 5. Peltoalueella jokea suojaa varjostava pensaikkokasvillisuus. Kuva 6. Virtapaikoissa on kohtalaisen hyvin puhtaana pysyneitä vesisammalkiviä, jotka tarjoavat vesihyönteisille hyvän kasvualustan.

78 SUUNTAA ANTAVA KUNNOSTUSTOIMENPIDEKARTTA Karttakuva 2. Suunnitellun kunnostusalueen suuntaa antavat kohteet ja tehtävät toimenpiteet pääpiirteittäin. Lopulliset tarkat menetelmät sekä rakenteiden ja toimenpiteiden sijainnit selviävät tarkemmin töiden edetessä.

79 LUPATARPEET JA KÄYTÄNNÖN JÄRJESTELYT Kunnostus on suunniteltu siten, että se ei vaadi aluehallintoviraston vesilupaa tai muita lupamenettelyitä hankkeen toteuttamiseksi. Kunnostus vaatii alueen maanomistajien suostumuksen alueen käyttämiseksi ja siellä liikkumiseksi, sekä mahdollisen materiaalin kuljettamiseksi tai hankkimiseksi alueelta. Työ on suunniteltu tehtäväksi kokonaisuudessaan alueen maan- ja vedenomistajan alueella, joten alueiden omistajan lupa hankkeelle on ensiarvoisen tärkeä ja se on olemassa. Suunnitelma toimitetaan Etelä-Pohjanmaan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousryhmälle. Suunnitelma laitetaan tiedoksi Suupohjan liikelaitoskuntayhtymän ympäristöosastolle. Kunnostus on tarkoituksena toteuttaa lähinnä talkooperiaatteella ja käsityönä elokuun alussa Mahdollisista korvattavista vähäisistä haitoista, puumateriaalin hankinnasta ja muista tulonmenetyksistä sovitaan asianosaisten kanssa erikseen. ARVIO LAJEIHIN JA LUONTOTYYPPEIHIN VAIKUTTAVISTA TEKIJÖISTÄ Virtavesikunnostuksen hyödyt kohdistuvat pääasiassa taimenen elinolojen parantamiseen, mutta virtaalueiden lisääntyminen kivikynnysten ja puusuisteiden ansiosta lisää myös muun virtavesiluonnon monimuotoisuutta. Ajan kuluessa alueelle muodostuu nykyistä enemmän mm. vesisammalkasvillisuutta sekä sitä kautta hyönteisten monipuolistumista ja runsastumista. Nämä muutokset lisäävät myös vesihyönteisten elinmahdollisuuksia ja sitä kautta saattavat lisätä myös harvinaisten lajien määrää. Kariluoman vesi on alivirtaama-aikana hyvin lähdevesipitoista, joten vaateliailla lajeilla on hyvät menestymisen mahdollisuudet luomassa. Virta-paikkojen ja mahdollisten vesihyönteismäärien lisääntyminen saattaa tuoda alueelle myös paremmat elinedellytykset koskikaralle. Kalaston lisääntyminen ja välillisesti isompien kalojen lisääntyminen jokialueella tuo lisäravintoa myös saukolle sekä lisää alueen kalastusmahdollisuuksia vähäisesti. Maamme puroista enää alle 2% on luonnontilaisia. Itäjoki on lähes kokonaisuudessaan perattu ja toimenpiteillä pyritään parantamaan sen tilaa ja luonnontilan saavuttamista. Itäjoen vesistön pohja on voimakkaasti muuttunut, eikä niitä voida siinä mielessä pitää luonnontilaisina vesistöinä. Kunnostuksella ei siis heikennetä luonnontilaisia vesistöjä. Työn aikainen samentuminen on vähäistä huomioiden luoman pohjan olevan kiveä ja moreenia sekä vähäisesti liettynyttä humusta. Mahdollinen samentuminen ja kiintoaineksen kulkeutuminen alapuoliselle alueelle on erittäin vähäistä eikä työn haittoja ole havaittavissa kunnostusalueen ulkopuolella. TARKKAILU Alue koekalastetaan ja koeravustetaan ennen kunnostuksen aloittamista ja tutkimus pyritään toistamaan 2 vuoden välein kunnostuksen jälkeen 2 ja 4 vuoden jälkeen. Mahdollisesti alueelle istutetaan rapuja mikäli siihen saadaan kalatalousviranomaisen suostumus. Mikäli alueelta tavataan jo nyt rapuja, istutuksia ei suunnitella. HANKKEESTA VASTAAVA JA YHTEYSTIEDOT Hankkeesta vastaavana toimii Suomen luonnonsuojeluliitto ry, jonka päätoimipaikka on Kotkankatu 9, Helsinki. Käytännön töistä ja hankkeen järjestelyistä vastaa liiton pienvesikoordinaattori Teemu Tuovinen. Suomen luonnonsuojeluliitto pienvesikoordinaattori Teemu Tuovinen Valtionkatu SEINÄJOKI p / Lisätietoa hankkeesta:

80 Karvianjoki Pomarkunjoen Valkkiojan pienimuotoinen kunnostussuunnitelma Ojakorven -Loukaskosken alue Teemu Tuovinen Kauhajoki 2011

81 TAUSTAA Pohjois-Satakunnassa, Karvianjoen valuma-alueelle kuuluva Pomarkunjoki ja siihen sivuhaarana laskeva pieni Valkkioja ovat osa arvokkaita jokialueita. Valkkioja saa alkunsa Valkjärvestä. Valkkioja virtaa noin 8 km matkan vaihtelevassa, maa- ja metsätalousvaltaisessa maastossa ennen Pomarkunjokeen yhtymistään. Valkjärven (36.019) alue on pääasiassa metsätalousaluetta, eikä sitä ole ojitettu runsaasti. Järven pinta-ala on 335 ha ja vedenlaatu on hyvä. Järvi on lähdepitoinen ja vesi on silmin nähden hyvälaatuista ja kirkasta. Järvi on luokiteltu matalaksi humusjärveksi ja sen kemiallinen tila on hyvä. Valkkiojan varren valuma-alue on pääasiassa ojitettua metsätalousmaata. Valuma-alueella on vain vähäisesti peltoja sekä useita umpeutuneita peltoalueita. Valkkioja on vähän rehevä, mutta vedenlaadultaan alueellisesti erityisen hyvä. Valkkiojan uoma on täysin perattu ja se on menettänyt luonnontilansa 1960-luvun kaivuissa, joskin monin paikoin oja on hiljalleen alkanut palautumaan kohti luonnontilaa. Ojan varressa on monin paikoin esteettisenkin kauniita paikkoja, erityisesti virta-alueiden läheisyydessä. Pääosa Valkkiojasta on nivamaista aluetta, veden kuitenkin virratessa koko ajan selkeästi alivirtaamakauden vähäisintä aikaa lukuunottamatta, jolloin veden kulku on suvantoalueilla hidasta. Virtaus ei kuitenkaan lopu kuivienkaan jaksojen aikana. Tämä tuo elinedellytyksiä monille vaateliaille lajeille. Valkkiojan pituus on noin 8 km. Valkkioja on pääosin perattua, etenkin valtatie 23 alapuolisilta alueilta. Karkean arvion mukaan ojan valuma-alueen koko on noin 35 km2 ja järvisyys on noin 10%. Valkjärven valuma-alueen koko on 17 km2. Valkkiojan keskimääräinen putouskorkeus on 1,3 m/km, joka on keskimääräinen putouskorkeus monissa alueen pienvesissä. Virta-alueet sijoittuvat pääosin Valkkiojan alaja keskiosalle. Kunnostuskohteet sijaitsevat noin 4 ja 5,5 km Pomarkunjoen haarasta mitattuna. Kunnostusalueet ovat täysin oikoperattuja ja virtapaikoilla on oikaisun lisäksi paikoin myös louhittu tai räjäytetty kalliota ja isoja kiviä. Alueella on kalastolle elinedellytyksiä ja puro on muuttumassa luonnontilaisemmaksi. Ojan kalalajistoa selvitetään kunnostuksen yhteydessä ja yleisesti on tiedossa, että ojassa on yleisesti tunnettuja kalalajeja (hauki, ahven, särki) ja ne menestyvät siellä. Oja on ollut menestyksekäs rapuvesi vielä ennen kaivuita. Ojan rapukannan on hävittänyt rapurutto, joka on alueellinen ongelma. Tällä hetkellä ojan rapukanta on heikko tai hävinnyt. Valkkiojasta tavataan myös vähäisesti luonnonvaraista taimenta, jonka elinmahdollisuuksien parantamiseksi pääosa tästä kunnostuksesta tehdään. Kunnostusalueet sijaitsevat koordinaattitietojen mukaan alueilla: Ojakorven kunnostuskohde: Pohjoisraja VT23 N E ja alaraja rautatiellä N E Loukaskosken alueen kunnostuskohteen yläraja: N E ja alaraja Loukaskosken metsätiellä N E Kartta 1. Valkkioja sijaitsee PohjoisSatakunnassa Kankaanpään ja Pomarkun rajan tuntumassa Kartta 2. Kunnostusalueet ovat Pomarkunjoen valuma-alueella Valkkiojalla, Valkjärven laskuojassa

82 Tämä kunnostussuunnitelma on tehty Suomen luonnonsuojeluliiton Puroista syntyy virta -hankkeen toimesta kesällä 2011 tehtyyn maastotarkasteluun ja aikaisempien inventointitietojen pohjalta. Maastotöiden aikana sää oli sateeton ja vuodenaikaan nähden varsin keskimääräisen poutainen. Vesitilanne oli tavanomainen, joskin vedenpinta oli tavanomaista korkeammalla aikaisemmista kuuroluonteisista sateista johtuen. Ylivirtaamatilanteista selvityksen tekijällä on silmämääräisiä havaintoja aikaisemmilta vuosilta sekä maanomistajien kertomana ja voidaan olettaa, että kunnostuksella ei toimenpiteiden pienimuotoisuuden takia ole merkitystä ylivirtaamatilanteiden osalta haitallisesti maankäytölle eikä tehdyt toimet lisää vettymistä maaalueilla millään tavoin. Pääosa pienvesien kunnostustöistä tehdään keskimääräisen vedenpinnantason alapuolella, pääosin alueilla, joissa uoma laskee muutenkin riittävästi. Suunnitelman tavoitteena on parantaa mm. Valkkiojan taimenkantaa ja sen elinoloja. Pääpaino on kutualueiden kunnostuksella ja voimakkaasti muuttuneiden alueiden tilan parantamisessa poikaskasvualueiden laajentamiseksi. TAVOITTEET Suomen luonnonsuojeluliitolla on meneillään Puroista syntyy virta -pienvesihanke, jonka tavoitteena on edistää pienvesien tilaa parantaen erityisesti kalaston elinoloja. Hankkeen pääalue on IsojokiLapväärtinjoen alue sekä Satakunnassa Karvianjoki. Näillä alueille keskitytään konkreettisen kunnostustyön tekemiseen, mm. purokunnostuksin. Kunnostukset toteutetaan pienimuotoisina, lähinnä käsityönä tehtävinä töinä pääasiassa talkooperiaatteella. Konetyötä tehdään lähinnä materiaalin kuljettamiseksi alueelle ja puroon. Kunnostusten tavoitteena on edistää taimenen ja muun virtavesien kalalajiston elinedellytyksiä. Näitä toimenpiteitä ovat mm. kutusoraikoiden puhdistus, suojakivien, puusuisteiden ja kivikynnysten rakentaminen, virtaaman ohjaaminen uomassa siten, että monotoninen uoma saadaan monipuolisemmaksi ja virraltaan vaihtelevaksi. Vesisyvyyttä ei lisätä kynnyksin ja muin rakentein kuin enintään cm alivirtaamatason vedenkorkeustasoon nähden eikä muutoksilla näin aiheuteta haittaa maankäytölle. Vesisyvyyden lisääminen mahdollistaa pienten virtapaikkojen syntymisen, joka puolestaan lisää kalastolle sopivien suoja- ja lisääntymispaikkojen määrää. Mikäli kivimateriaalia ei ole mahdollista käyttää, korvataan se puulla. Puuaineksen (runkojen ja juurakoiden) käyttö on hyvä menetelmä, jolla virtaamaa voidaan ohjata tehokkaasti sekä runkojen avulla voidaan tehdä kynnyksiä hyvin. Erityinen apu rungoista on hiekkaisella ja savisella pohjalla ja niiden kiinnittäminen pohjaan on helppoa paalujen avulla. Kun vesitilavuutta ja suojapaikkoja saadaan yksipuolisessa luomassa lisättyä, puron tila kehittyy aikaa myöden kohti luonnontilaisuutta nopeammin. Puumateriaali, kivikynnykset ja asentokivien lisäys toimii myös hyvänä vesihyönteisten elinalustana ja sammalten kiinnittymispohjana. Hyönteisten lisääntyminen edesauttaa mm. kalaston ravinnonsaantia. Hiekkapohjaisten luomien suurimpana ongelmana lienee kalastoa ajatellen erityisesti suojapaikkojen ja lisääntymispaikkojen puute sekä jossakin mielessä myös ravinnon puute. KUNNOSTUSKOHTEET JA TOIMENPITEET Tässä esityksessä on esimerkinomaisesti kerrottu, minkälaisia toimenpiteitä kunnostusjaksolla on tarkoitus toteuttaa. Toimenpiteitä on havainnollistettu karttaliitteessä, johon suuntaa antavat toimenpiteet on esitetty. Alueella on tarkoituksena lisätä paikoin vähäisesti alivirtaamakauden vesisyvyyttä ja virtapaikkojen määrää kivisin pohjakynnyksin, puusuistein ja kivisin virranohjaimin. Samassa yhteydessä olemassa olevia kutusoraikoiksi soveltuvia sorapaikkoja puhdistetaan taimenten kutumahdollisuuksia parantavasti ja tehdään niitä lisää soveliaille paikoille maaperän omia soravaroja hyödyntäen. Kivi- ja puumateriaalilla on mahdollista myös ohjata virtaa haluttuihin paikkoihin tai pois epäsuotuisista virrankohdista. Materiaaliksi käytettäisiin ranta-alueen lähietäisyydeltä puita, kuten mäntyä, kuusta tai leppää. Käytettävät puut katsottaisiin tarkoituksenmukaisista paikoista ja siihen käytettäisiin viallisia tai tiheissä ryhmissä kasvavia harvennustarvetta kaipaavia puita. Käytettävän puun koko on lähinnä kuitupuuta tai pikkutukiksi luokiteltavaa puuta, läpimitaltaan cm, pituudeltaan noin 2-4m. Kokonaistarve kunnostuksessa puurunkojen osalta olisi noin 3 m3. Puumateriaalista maksetaan käypä korvaus maanomistajalle. Kunnostus kohdistuisi Valkkiojassa noin 600 m matkalle kahdella eri kohteella. Molemmat jaksot ovat täysin metsäisiä ja uoma on perattu ja oikaistu aikanaan. Kunnostus toteutettaisiin kolmen tilan ranta-alueella , sekä Vesialue kuuluu maanomistajille eikä alueella ole yhteistä vesialuetta. Kunnostuksesta on alustavasti sovittu Isojärven kalastusalueen sekä Puhdas Valkjärvi ry:n kanssa vaikutusalueen maanomistajien lisäksi. Tilat näkyvät alla olevalla kartalla.

83 KOHDE 1 OJAKORPI Kunnostuskohde Ojakorpi sijaitsee valtatie 23 alapuolella tien ja junaradan välisellä alueella. Leveyttä uomalla on jaksolla 3-4m. Kunnostusjakson pituus on noin 300 m. Kohteessa on kaksi vähäistä virtapaikkaa ja loput nivamaista virtaavaa osuutta. Vähäinen tarvittava kivimateriaali saadaan maanomistajalta ojan perkauspenkereiden kivistä. Tarvittava puumateriaali otetaan maanomistajan metsästä, perkauspenkereen läheisyydestä tiheistä puuryhmistä. Asioista on sovittu maanomistajan kanssa. Pohja on tuolla osuudella savihiekkaa jossa on seassa kiviä. Tulvarajaan, reunapenkereelle on puron pohjalta noin 1 m, joten puiden ja kivien käyttäminen rakentamisessa ei lisää tulvariskiä, koska ne nostavat ainoastaan alivirtaama-ajan vedenkorkeutta cm. Suurin tulvariski on valtatien yläpuolen peltoalueilla, mutta tehtävät toimenpiteet eivät vaikuta sinne saakka vähäisimmässäkään määrin. Uoma on hyvin laskeva eikä siinä ole vedenjohtamista hankaloittavia esteitä tai rakenteita. Pohjan heinittynyt. Uomassa on kaltevuutta kunnostusjakson matkalla noin 1 m, alueen ylä- ja alaosassa on pieni virtapaikka, joissa korkeusero pääasiassa syntyy. Virtapaikoilla on jonkin verran hienompaa kiviainesta, joista voi tehdä mm. kutualuetta lohikaloille. Oja on suvanto-osuudellakin kalteva, veden virtaus on koko ajan silminnähden havaittavissa hyvin, joten veden vaihtuvuus on hyvä eikä liettyminen ole ongelma. Käytännössä kunnostuksien cm alivirtaama-ajan vedentason pinnannosto ei muuta uoman hydrologiaa tai haittaa ylivirtaama-aikana uoman vedenjohtokykyä metsämaan tai peltojen käyttöä ajatellen haittaavasti. Palautettavat kivet, joita asetellaan suojapaikoiksi kalastolle, eivät pidätä ylivirtaama-ajan vesimassoja haitallisesti eikä toimenpiteet heikennä uoman hydrologiaa kuin enintään alivirtaama-ajan virtausolojen osalta, jolloin pohjan tuntumaan taataan vesieliöille ja kalastolle nykyistä riittävämmin suojapaikkoja, lisääntymisalueita sekä ravinnonhankinnan kannalta merkityksellisiä alueita. KOHDE 2 LOUKASKOSKEN Loukaskosken kunnostusalueen yläosa on edellisen kaltaista, savihiesua ja kiveä sisältävää oikaistua uomaa, joka on heinittynyt. Reunoilla on perkuupenkereet, joissa on runsaasti kivimateriaalia. Pääosa kunnostuskohteesta on kuitenkin pääosin kivipohjaista, osittain louhittua ja räjäytettyäkin virta-aluetta, joka on oikaisuperattu. Uoman pohja on paikoin yksipuolinen ja uomaprofiili on suora ja rännimäinen. Uoman leveys on 3-4m ja se on alivirtaama-aikana erityisen matalavetinen, veden kulkiessa ohuena kerroksena ojassa leveällä alueella. Uoman kaltevuus on noin 2m 300 m matkalla, joten alue on selkeä virta-alue. Uoman luonnonmukaisuuden lisäämiseksi on tarkoituksena tehdä kiveämällä alivirtaama-ajan vedenkorkeudelle sopivia suisteita ja ohjaimia, joilla vedenalaisen pohja-alueen olosuhteita muutetaan monipuolisemmiksi lisäten mm. kutukuoppia ja tehdään niihin soraikoita, muutetaan virtausoloja aikaan saaden kiivaita virtakohtia sekä hitaampia suojapoteroita etenkin lohikaloille sopiviksi paikoiksi. Materiaalina käytetään kaivuupenkereiden ja puron pohjan kiviä sekä rantametsästä maanomistajan luvalla saatavaa puumateriaalia vähäinen määrä (2-3 m3). Virranohjauksella pyritään tekemään rännimäisestä virta-alueesta monipuolisempi ja nopeuttaa uoman palautumista kohti luonnontilaa tai sen kaltaista tilaa. Virran poikki tai osittain poikki kulkevat hidasteet tai virranohjaimet tekevät uomaan monipuolisuutta ja aikaansaavat suojapaikkoja kalastolle. Uomassa oleva ja sinne lisättävä puumateriaali mahdollistaa vesihyönteisten määrän ja lajiston monipuolistumisen. Pienimuotoisia suisteita ja kynnyksiä kalteville virta-alueille tulee noin m välein koska yhden suisteen vaikutusmatka on varsin vähäinen. Virtapaikoille ja suvantoihin lisätään myös kookkaampia asentokiviä suojapaikoiksi kaloille ja kiviksi, johon talviaikana jääkansi voi paremmin muodostua virtaamaa haittaamatta.

84 Karttakuva 3. Kunnostusalue Ojakorpi. Jaksolle lisätään kivistä suojapaikkoja ja tehdään suisteita ja vastaavia pieniä virranohjausrakenteita kivistä ja puista, joiden vaikutus on suurimmillaan lähinnä alivirtaama-aikoina. Karttakuva 4. Kunnostuskohde Loukaskoski. Alueella tehdään puisia ja kivisiä virranohjaimia, suojakivikoita Ojakorven kohteen tavoin ja lisäksi useita kutupaikkoja lähinnä lohikaloille.

85 ALUEEN NYKYTILA JA SUUNNITELLUT TOIMENPITEET Kunnostusalueelta on maastosuunnitelman yhteydessä otettu kuvia, jotka esittävät yleisnäkymiä alueelta. Kuvien yhteydessä on lyhyesti luonnehdittu kuvaa ja sen lähialuetta sekä esitetty kuvaan liittyviä erityispiirteitä ja mahdollisia tehtäviä, suunniteltuja toimenpiteitä. Kuva 1. Oikaistua leveää ja täysin muuttunutta Valkkiojaa tiesillan Kuva 2. Korkeakosken alueen alaosa on virtajaksoa, joka on alapuolella. Kohteeseen on mahdollista tehdä puusuisteita sekä perattu ja hyvin rännimäinen. Monipuolisuuden lisääminen pienin palauttaa vähäisessä määrin kiviä perkuupenkereistä. Jakso on kivisin suistein ja puisin virranohjaimin yhdessä kutupaikkojen kokonaisuudessaan hyvin kuvan kaltaista. rakentamisen kanssa lisäävät tämän alueen monipuolisuutta etenkin kalastoa ajatellen. Kuva 3.Virta-alueen yläpuolella on virtaisaa nivaa, johon kivien ja puiden lisääminen toisi kaivattua monipuolisuutta. Nykyisellään alue on kovin paljas ja arvokaloille yksipuolinen. Kuva 4. Alueen yläosa on nivamaista, paljasta ja leveää uomaa, jonka monipuolisuutta kivet ja puiset suisteet monipuolistaisivat.

86 Kuva 5. Puusuisteiden avulla virranohjaus on mahdollista tehdä monella eri tavalla. Kuvassa virtaa kiihdytetään ja ohjataan kaivajapuuhun jolloin pehmeään maaperään syntyy syvännemonttu kalojen suojapaikaksi. Toteutustapoja on monia eri tarkoituksiin. Kuva 6. Kivistä tehtyjä suisteita ja asentokivikkoa. Suorassa uomassa oleva vesi on saatu kulkemaan mukitellen ja virrassa on useita erilaisia virta-alueita monipuolistamassa puroluontoa.

87 LUPATARPEET JA KÄYTÄNNÖN JÄRJESTELYT Kunnostus on suunniteltu siten, että se ei vaadi aluehallintoviraston vesilupaa tai muita lupamenettelyitä hankkeen toteuttamiseksi. Kunnostus vaatii alueen maanomistajien suostumuksen alueen käyttämiseksi ja siellä liikkumiseksi, sekä mahdollisen materiaalin kuljettamiseksi tai hankkimiseksi alueelta. Työ on suunniteltu tehtäväksi kokonaisuudessaan alueen maan- ja vedenomistajan alueella, joten alueiden omistajan lupa hankkeelle on ensiarvoisen tärkeä ja se on olemassa. Suunnitelma toimitetaan Varsinais-Suomen elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä alueen maanomistajille ja kalastusalueelle ja Puhdas Valkjärvi Ry:lle. Kunnostussuunnitelma laitetaan tiedoksi kunnalliselle ympäristöviranomaiselle Kunnostus on tarkoituksena toteuttaa lähinnä talkooperiaatteella ja käsityönä elokuussa viikolla 34 vuonna Mahdollisista korvattavista vähäisistä haitoista, puumateriaalin hankinnasta ja muista tulonmenetyksistä sovitaan asianosaisten kanssa erikseen. ARVIO LAJEIHIN JA LUONTOTYYPPEIHIN VAIKUTTAVISTA TEKIJÖISTÄ Virtavesikunnostuksen hyödyt kohdistuvat pääasiassa taimenen elinolojen parantamiseen, mutta virtaalueiden lisääntyminen kivikynnysten ja puusuisteiden ansiosta lisää myös muun virtavesiluonnon monimuotoisuutta. Ajan kuluessa alueelle muodostuu nykyistä enemmän mm. vesisammalkasvillisuutta sekä sitä kautta hyönteisten monipuolistumista ja runsastumista. Nämä muutokset lisäävät myös vesihyönteisten elinmahdollisuuksia ja sitä kautta saattavat lisätä myös harvinaisten lajien määrää. Valkkiojan vesi on alivirtaama-aikana hyvälaatuista, joten vaateliailla lajeilla on hyvät menestymisen mahdollisuudet luomassa. Virta-paikkojen ja mahdollisten vesihyönteismäärien lisääntyminen saattaa tuoda alueelle myös paremmat elinedellytykset koskikaralle. Kalaston lisääntyminen ja välillisesti isompien kalojen lisääntyminen jokialueella tuo lisäravintoa myös saukolle sekä lisää alueen kalastusmahdollisuuksia vähäisesti. Maamme puroista enää alle 2% on luonnontilaisia. Valkkioja on lähes kokonaisuudessaan perattu ja muuttunut. Silti ojaa voidaan pitää erinomaisena kohteena kalaston ja vesiluonnon osalta ja ojan tilan parantamiseksi tehtävät toimenpiteet ovat suotavia. Työn aikainen samentuminen on vähäistä huomioiden luoman pohjan olevan savisilttiä ja kivikkoa. Mahdollinen vähäinen samentuminen ja kiintoaineksen kulkeutuminen alapuoliselle alueelle on erittäin vähäistä eikä työn haittoja ole havaittavissa kunnostusalueen ulkopuolella. TARKKAILU Kunnostusalueen alapuolinen kalasto on koekalastettu ulkopuolisen toimijan toimesta vuonna Ennen kunnostusta on tarkoituksena koekalastaa Loukaskosken alueella koeala ja toistaa koekalastus 2 ja 4 vuoden kuluttua kunnostuksesta. HANKKEESTA VASTAAVA JA YHTEYSTIEDOT Hankkeesta vastaavana toimii Suomen luonnonsuojeluliitto ry, jonka päätoimipaikka on Kotkankatu 9, Helsinki. Käytännön töistä ja hankkeen järjestelyistä vastaa liiton pienvesikoordinaattori Teemu Tuovinen. Suomen luonnonsuojeluliitto pienvesikoordinaattori Teemu Tuovinen Valtionkatu SEINÄJOKI p / Lisätietoa hankkeesta:

88 Isojoki-Lapväärtinjoki Isojoen Riitaluoman / Myllyluoman pienimuotoinen kunnostussuunnitelma Alatalon tilan alue Teemu Tuovinen Kauhajoki 2011

89 TAUSTAA Etelä-Pohjanmaalla, Isojoki-Lapväärtinjoen valuma-alueelle kuuluva päähaara Isojoki ja siihen sivuhaarana laskeva Riitaluoma ovat osa arvokkaita jokialueita, joissa on säilynyt luontainen taimenkanta. Isojoen yläosassa sijaitsee Riitaluoma, josta haarautuu Sarviluoma. Isojoen yläosa on samoilla alueilla varsin pientä, kulkien Iivarinkylässä Näätäluoman nimellä. Isojoen päähaaran yläosassa on em. lisäksi useita pieniä puroja, jotka ovat monin paikoin muutettuja ja muuttuneita, lähdeperäisiä puroja. Kaikille niille on yhteistä se, että niistä tavataan luonnonvaraista taimenta. Riitaluoman alue saa alkunsa pääosin metsä- ja peltoalueilta. Sen yläosa on lähdevaikutteista Lauhanvuoren länsireunan aluetta. Useat purkaumat ovat muuttuneet metsäojitusten yhteydessä kun kaivuu on kuivattanut luonnonlähteet ja purkaumat ovat siirtyneet ojiin. Riitaluoman pituus on noin 10 km. Isojoen haarasta noin 1,5 km Riitaluomaan, jakautuu virtaama Sarviluoman kanssa. Ylempänä riitaluomassa, noin 3,5-3,7 km jokihaarasta on kyseinen kunnostuskohde. Tällä jaksolla vesistö tunnetaan Riitauoman tai Myllyluoman nimellä ja niiden valuma-alueesta on valtaosa aikanaan ojitettua alaa. Itse oja on pääasiassa perattu ja oikaistu. Alueen järvisyys on <0,05% ja valumaalueen koko on noin 30 km2. Riitaluoman keskimääräinen putouskorkeus on 3,5 m/km. Kunnostuskohde sijaitsee noin 3,5 km kariluoman haarasta mitattuna. Kunnostusalue on täysin oikoperattua sekä sen yläpuoliset alueet ovat pelto- ja metsäalueita, jotka ovat lähes kokonaisuudessaan ovat perattuja. Peratuilla alueilla on kuitenkin kalastolle elinedellytyksiä ja puro on muuttumassa luonnontilaisemmaksi. Tehtävillä kunnostustoimilla saataisiin luonnontilan saavuttamista nopeutetuksi ja luonto voisi itse edesauttaa tehtyjen kunnostusten avulla luonnontilan kehittymistä. Kunnostusalueen alaraja sijaitsee N E ja yläraja N E Kartta 1. Riitaluoma sijaitsee Etelä- Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien rajoilla. Kartta 2. Kunnostusalue on Isojoki-Lapväärtinjoen valumaalueella Isojoen yläosassa. Tämä kunnostussuunnitelma on tehty Suomen luonnonsuojeluliiton Puroista syntyy virta -hankkeen toimesta kesällä 2011 tehtyyn maastotarkasteluun ja aikaisempien inventointitietojen käyttämiseen. Maastotöiden aikana sää oli sateeton ja vuodenaikaan nähden varsin keskimääräisen poutainen. Vesitilanne oli tyypillinen, jolloin vesimäärä oli vähäinen. Ylivirtaamatilanteista selvityksen tekijällä on silmämääräisiä havaintoja aikaisemmilta vuosilta ja voidaan olettaa, että kunnostuksella ei toimenpiteiden pienimuotoisuuden takia ole merkitystä ylivirtaamatilanteiden osalta haitallisesti maankäytölle eikä tehdyt toimet lisää vettymistä maaalueilla. Suunnitelman tavoitteena on parantaa Riitaluoman taimenkantaa ja sen elinoloja. Pääpaino on poikasalueiden kunnostuksella ja voimakkaasti muuttuneiden alueiden tilan parantamisessa.

90 TAVOITTEET Suomen luonnonsuojeluliitolla on meneillään Puroista syntyy virta -pienvesihanke, jonka tavoitteena on edistää pienvesien tilaa parantaen erityisesti kalaston elinoloja. Hankkeen pääalue on Isojoki- Lapväärtinjoen alue sekä Satakunnassa Karvianjoki. Näillä alueille keskitytään konkreettisen kunnostustyön tekemiseen, mm. purokunnostuksin. Kunnostukset toteutetaan pienimuotoisina, lähinnä käsityönä tehtävinä töinä pääasiassa talkooperiaatteella. Konetyötä tehdään lähinnä mahdollisen materiaalin kuljettamiseksi alueelle ja puroon. Kunnostusten tavoitteena on edistää taimenen ja muun virtavesien kalalajiston elinedellytyksiä. Näitä toimenpiteitä ovat mm. kutusoraikoiden puhdistus, suojakivien, puusuisteiden ja kivikynnysten rakentaminen, virtaaman ohjaaminen uomassa siten, että monotoninen uoma saadaan monipuolisemmaksi ja virraltaan vaihtelevaksi. Vesisyvyyttä ei lisätä kynnyksin ja muin rakentein kuin enintään cm alivirtaamatason vedenkorkeustasoon nähden eikä muutoksilla näin aiheuteta haittaa maankäytölle. Vesisyvyyden lisääminen mahdollistaa pienten virtapaikkojen syntymisen, joka puolestaan lisää kalastolle sopivien suoja- ja lisääntymispaikkojen määrää. Mikäli kivimateriaalia ei ole mahdollista käyttää, korvataan se puulla. Puuaineksen (runkojen ja juurakoiden) käyttö on hyvä menetelmä, jolla virtaamaa voidaan ohjata tehokkaasti sekä runkojen avulla voidaan tehdä kynnyksiä hyvin. Erityinen apu rungoista on hiekkaisella pohjalla se, että niiden kiinnittäminen pohjaan on helppoa paalujen avulla. Kun vesitilavuutta ja suojapaikkoja saadaan yksipuolisessa luomassa lisättyä, puron tila kehittyy aikaa myöden kohti luonnontilaisuutta nopeammin. Puumateriaali, kivikynnykset ja asentokivien lisäys toimii myös hyvänä vesihyönteisten elinalustana ja sammalten kiinnittymispohjana. Hyönteisten lisääntyminen edesauttaa mm. kalaston ravinnonsaantia. Hiekkapohjaisten luomien suurimpana ongelmana lienee kalastoa ajatellen erityisesti suojapaikkojen ja lisääntymispaikkojen puute sekä jossakin mielessä myös ravinnon puute. KUNNOSTUSKOHTEET JA TOIMENPITEET Tässä esityksessä on esimerkinomaisesti kerrottu, minkälaisia toimenpiteitä kunnostusjaksolla on tarkoitus toteuttaa. Toimenpiteitä on havainnollistettu karttaliitteessä, johon suuntaa antavat toimenpiteet on esitetty. Alueella on tarkoituksena lisätä vähäisesti vesisyvyyttä ja suojapaikkojen määrää puisin virranohjaimin, puusuistein tai kynnyksin. Jaksolla ei ole suoranaisia kutusoraikoita, vaan kutualueet sijoittuvat alueen yläpuolelle. Jaksolla olevia vähäisiä soralaikkuja puhdistetaan taimenten kutumahdollisuuksia parantavasti. Kunnostus kohdistuisi Riitaluomaan Lauhanvuorentien eteläpuolelle noin 400 m päähän ja siitä noin 200 m jakson alavirtaan päin. Jakso on metsäistä puroa, rajoittuen molemmissa suunnissa peltoalueeseen. Pohjoissuunnassa uoma saattaa olla peltoalueilla varsin tulvaherkkä ja alava, mutta kunnostuksilla ei vaikuteta tulvaherkkyyyden lisääntymiseen, koska pääosa kunnostuksen vaikutuksista kohdentuu alivirtaama-aikojen tilanteeseen, eikä kunnostuksien hydrologinen vaikutus ulotu peltoalueille saakka. Kunnostus päättyy alkavan peltoalueiden laitaan. Vähäinen mahdollinen kivimateriaali saadaan maanomistajalta sekä puumateriaali otetaan maanomistajan metsästä. Puumateriaalin tarve on noin 2-3 m3 puuta. Pohja on tuolla osuudella lähes yksinomaan hienoa hiekkaa. Tulvarajaan, reunapenkereelle on puron pohjalta noin 1m, joten puiden ja kivien käyttäminen rakentamisessa ei lisää tulvariskiä, koska ne nostavat ainoastaan alivirtaama-ajan vedenkorkeutta cm. Uoma on hyvin laskeva eikä siinä ole vedenjohtamista hankaloittavia esteitä tai rakenteita. Uomassa on kaltevuutta kunnostusjakson matkalla noin 1 m, yläosan ollessa kaltevinta ja siellä sijaitsee myös soramaiset kutukelpoiset alueetkin. Käytännössä kunnostuksien cm alivirtaama-ajan vedentason pinnannosto ei muuta uoman hydrologiaa tai haittaa ylivirtaama-aikana uoman vedenjohtokykyä metsämaan tai peltojen käyttöä ajatellen haittaavasti. Jakson yläpuolella alkaa peltoalueet, eikä kunnostuksella ole niihin minkäänlaista vaikutusta. JAKSON KUNNOSTUS Kunnostettavalla noin 200 m jaksolla on tarkoituksena tehdä monotonisesta, leveästä, matalasta ja yksipuolisesta hiekkapohjaisesta purosta lähinnä puusuisteiden avulla monipuolisempi ja kalastoa houkuttelevampi alue. Purossa ei ole perkauksen jälkeen muodostunut vielä kunnollisia reunaleuhuja, joiden alla kaloilla olisi suojapaikkoja. Pohjan on yksinomaan hiekkasoraa, joka on paikoin vähäisesti lajittunutta. Jaksolla ei ole juurikaan mitään suojaavia kivikoita kalojen suojapaikoiksi. Jaksolla, kuten muuallakin alueen puroissa tehdään runsaasti havaintoja eri ikäisistä taimenista. Tällä jaksolla tavataan erityisesti pieniä, 3-15 cm mittaisia taimenia, jotka elävät luomassa 1. ja 2. elinvuottaan. Puuaineksen lisäämisellä kasvatettaisiin vähäisesti vesisyvyyttä, ohjattaisiin virtausta alivirtaama-aikana monipuolisemmaksi hitaiden ja kiihtyvien virta-alueiden jaksoihin. Rakennettaisiin puumateriaalin avulla kaivajia, joiden avulla virtaus söisi puron pohjaan pieniä syvännepaikkoja. Kaivajapuu jätetään hieman pohjasta irralleen, jolloin virtaus syö puun ja pohjan väliin syvännettä.

91 Puumateriaalilla on mahdollista myös ohjata virtaa haluttuihin paikkoihin tai pois epäsuotuisista virrankohdista. Materiaaliksi käytettäisiin ranta-alueen lähietäisyydeltä puita, kuten mäntyä, kuusta tai leppää. Käytettävät puut katsottaisiin tarkoituksenmukaisista paikoista ja siihen käytettäisiin viallisia tai tiheissä ryhmissä kasvavia harvennustarvetta kaipaavia puita. Käytettävän puun koko on lähinnä kuitupuuta tai pikkutukiksi luokiteltavaa puuta, läpimitaltaan cm, pituudeltaan noin 2-4m. Kokonaistarve kunnostuksessa puurunkojen osalta olisi noin 2-3 m3. Puumateriaalista maksetaan käypä korvaus maanomistajalle. Kunnostus toteutettaisiin yhden tilan ranta-alueella Vesialue kuuluu tilalle, eikä luoman vesialue ole yleistä vesialuetta. Karttakuva 3. Kunnostusalue Isojoen Riitaluomalla, Alatalon tilalla.

92 ALUEEN NYKYTILA JA SUUNNITELLUT TOIMENPITEET Kunnostusalueelta on maastosuunnitelman yhteydessä otettu kuvia, jotka esittävät yleisnäkymiä alueelta. Kuvien yhteydessä on lyhyesti luonnehdittu kuvaa ja sen lähialuetta sekä esitetty kuvaan liittyviä erityispiirteitä ja mahdollisia tehtäviä, suunniteltuja toimenpiteitä. Kuva 2. Matalalle hiekkapohjalle ainoa toimiva kunnostusmenetelmä on puusuisteiden laittaminen, jolla pohja saadaan vaihtelevammaksi sekä virran muutos mahdollistaa syvännekuoppien ym. syntymisen. Kuva 4. Veteen kaatuneet puut ja rangat mahdollistavat mm. vesisammaleiden kiinnittymisen ja kasvamisen vedessä. Sammalet lisäävät puron monimuotoisuutta ja mahdollistavat mm. vesihyönteisille hyvät kasvuedellytykset. Kuva 1. Oikaistua leveää ja täysin hiekkapohjaista luomaa lähes koko jakson matkan. Kohteeseen on mahdollista tehdä puusuisteita. Kuva 3. Vain paikoin virta on kapeampi ja syvempi. Reuna muodostaa suojaisan leuhun puron reunaan. Kuva 5. Puusuisteilla saadaan yksipuoliseen puroon lisättyä monimuotoisuutta eri tavoin. Puulla voi padota, suistaa, kiihdyttää tai hidastaa veden virtaa halutuilla tavoilla.

93 SUUNTAA ANTAVA KUNNOSTUSTOIMENPIDEKARTTA Esimerkinomainen karttapiirros tehtävistä toimenpiteistä. Käytännössä suurin osa kunnostuksessa tehtävistä toimenpiteistä tehdään puumateriaalilla. Karttakuva 2. Suunnitellun kunnostusalueen suuntaa antavat kohteet ja tehtävät toimenpiteet pääpiirteittäin. Lopulliset tarkat menetelmät sekä rakenteiden ja toimenpiteiden sijainnit selviävät tarkemmin töiden edetessä.

94 LUPATARPEET JA KÄYTÄNNÖN JÄRJESTELYT Kunnostus on suunniteltu siten, että se ei vaadi aluehallintoviraston vesilupaa tai muita lupamenettelyitä hankkeen toteuttamiseksi. Kunnostus vaatii alueen maanomistajien suostumuksen alueen käyttämiseksi ja siellä liikkumiseksi, sekä mahdollisen materiaalin kuljettamiseksi tai hankkimiseksi alueelta. Työ on suunniteltu tehtäväksi kokonaisuudessaan alueen maan- ja vedenomistajan alueella, joten alueiden omistajan lupa hankkeelle on ensiarvoisen tärkeä ja se on olemassa. Suunnitelma toimitetaan Etelä-Pohjanmaan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousryhmälle. Kunnostussuunnitelma laitetaan tiedoksi alueen kalastusalueelle sekä Suupohjan liikelaitoskuntayhtymän ympäristöosastolle. Kunnostus on tarkoituksena toteuttaa lähinnä talkooperiaatteella ja käsityönä elokuun lopussa Mahdollisista korvattavista vähäisistä haitoista, puumateriaalin hankinnasta ja muista tulonmenetyksistä sovitaan asianosaisten kanssa erikseen. ARVIO LAJEIHIN JA LUONTOTYYPPEIHIN VAIKUTTAVISTA TEKIJÖISTÄ Virtavesikunnostuksen hyödyt kohdistuvat pääasiassa taimenen elinolojen parantamiseen, mutta virtaalueiden lisääntyminen kivikynnysten ja puusuisteiden ansiosta lisää myös muun virtavesiluonnon monimuotoisuutta. Ajan kuluessa alueelle muodostuu nykyistä enemmän mm. vesisammalkasvillisuutta sekä sitä kautta hyönteisten monipuolistumista ja runsastumista. Nämä muutokset lisäävät myös vesihyönteisten elinmahdollisuuksia ja sitä kautta saattavat lisätä myös harvinaisten lajien määrää. Riitaluoman vesi on alivirtaama-aikana hyvin lähdevesipitoista, joten vaateliailla lajeilla on hyvät menestymisen mahdollisuudet luomassa. Virta-paikkojen ja mahdollisten vesihyönteismäärien lisääntyminen saattaa tuoda alueelle myös paremmat elinedellytykset koskikaralle. Kalaston lisääntyminen ja välillisesti isompien kalojen lisääntyminen jokialueella tuo lisäravintoa myös saukolle sekä lisää alueen kalastusmahdollisuuksia vähäisesti. Maamme puroista enää alle 2% on luonnontilaisia. Riitaluoma on lähes kokonaisuudessaan perattu ja vesistön pohja on voimakkaasti muuttunut, eikä niitä voida siinä mielessä pitää luonnontilaisina vesistöinä. Kunnostuksella ei siis heikennetä luonnontilaisia vesistöjä. Isojoki-Lapväärtinjoki kuuluu Natura-ohjelmaan ja lähes koko vesistöalue on Naturaan kuuluvaa aluetta. Kuitenkaan Riitaluoman vesistöalue ei ole merkitty Natura -vesistöksi. Kunnostuksen vaikutukset eivät ulotu Naturaan kuuluviin vesistöalueisiin saakka ja toimenpiteiden vaikutukset ovat muutenkin niin vähäiset, että niistä ei ole haitallisia vaikutuksia suojeluarvoille. Työn aikainen samentuminen on vähäistä huomioiden luoman pohjan olevan hiekkaa ja soraisaa hiekkaa. Mahdollinen samentuminen ja kiintoaineksen kulkeutuminen alapuoliselle alueelle on erittäin vähäistä eikä työn haittoja ole havaittavissa kunnostusalueen ulkopuolella. TARKKAILU Kunnostusalueen alapuolinen kalasto on koekalastetaan ennen työn suorittamista. Suunnitelmien mukaan tarkoituksena olisi koekalastaa alue 2 ja 4 vuotta kunnostuksen jälkeen uudelleen vertailumateriaalin saamiseksi. Maastotarkastelun yhteydessä sekä vuonna 2008 tehtyjen pienvesi-inventointien aikana Riitaluomassa tehtiin lukuisia havaintoja pienistä taimenista. HANKKEESTA VASTAAVA JA YHTEYSTIEDOT Hankkeesta vastaavana toimii Suomen luonnonsuojeluliitto ry, jonka päätoimipaikka on Kotkankatu 9, Helsinki. Käytännön töistä ja hankkeen järjestelyistä vastaa liiton pienvesikoordinaattori Teemu Tuovinen. Suomen luonnonsuojeluliitto pienvesikoordinaattori Teemu Tuovinen Valtionkatu SEINÄJOKI p / Lisätietoa hankkeesta:

95 LIITE 2 Lähdelajisto ja Karvian Kantin lähdepurot Karvian Kantin lähteikköjen semiakvaattiset sääsket Karvian Kantin lähteikköjen luontoarvoista Pienvesitarkastelu Karvianjoen alueella Kanttinkangas Ellinharju Sivu 1

96 Karvian Kantin lähteikköjen semiakvaattiset sääsket (Diptera, Nematocera) yhteisökoostumus, monimuotoisuus ja luontoarvot Jukka Salmela Lokakuu 2010 Tutkimusraportti

97 Sisällysluettelo 1. Johdanto 3 2. Aineisto ja menetelmät Tutkimuskohteet Hyönteisten kerääminen ja määrittäminen Aineiston numeerinen käsittely 4 3. Tulokset ja tulosten tulkinta Monimuotoisuus, runsaus ja yhteisökoostumus Lähdelajit, harvinaiset ja luontoarvoja osoittavat lajit Kantin lähteikköjen lajistollinen merkitys 8 Kiitokset 9 Liite Liite Tiivistelmä Salmela, J. 2010: Karvian Kantin lähteikköjen semiakvaattiset sääsket (Diptera, Nematocera) yhteisökoostumus, monimuotoisuus ja luontoarvot. Tutkimusraportti, 13 s. Karvian Kantin lähteikköjen semiakvaattisia sääskiä (Diptera, Nematocera) tutkittiin vuonna 2010 yhteensä kuudella kohteella (viisi lähteikköä, yksi korpi). Tutkituille lähteiköille oli tyypillistä tihkupintojen vallitsevuus ja lähdeallikoiden vähäisyys. Kullekin kohteelle asetettiin kaksi Malaise-pyydystä, jotka olivat maastossa välisen ajan. Kerätystä aikuismateriaalista määritettiin yhteensä 4459 yksilöä ja 108 lajia. Monimuotoisimmilta lähteiköiltä (Niskala, Sillanpää, Katajisto, Kiviharju) määritettiin lajia, lajimäärät Kantinkankaalla olivat paljon alempia (22 23). Lähdelajien (lähteitä suosivat ja niistä riippuvaiset lajit) määrät vaihtelivat kohteilla samoin kuin kokonaislajimäärä. Lähteiköiltä tavattiin useita harvinaisia ja luontoarvoja osoittavia lajeja, kuten Eloeophila submarmorata (NT), Ulomyia cognata, Pneumia bugeciana, Symplecta lindrothi, Cylindrotoma borealis ja Penthetria funebris. Kantin lähteikköjen kokonaislajimäärä ja lähdelajien määrä ovat suhteellisen suuria. Sillanpään, Niskalan, Katajiston ja Kiviharjun lähteiköillä on suurehko merkitys lähteissä eläville semiakvaattisille sääskille alueellisessa (Länsi-Suomi, pohjoinen Satakunta) mittakaavassa. Vedenviennin seurauksena mahdollisesti tapahtuva pohjaveden pinnan aleneminen vaikuttaisi erityisen haitallisesti tihkupintojen lajistoon, ja täten pienentäisi tai hävittäisi paikallisia lähdelajien populaatioita. J. Salmela, Biologian laitos, Eläinmuseo, Turun yliopisto. S-posti: Kansi: Malaise-pyydys Karvian Kiviharjun lähteiköllä (5/2010, J. Salmela) 2

98 1. Johdanto Suomen lähteikköjen semiakvaattista sääskilajistoa (Diptera, Nematocera) on tutkittu systemaattisesti 2000-luvun alusta alkaen (Salmela 2001, 2003). Faunistis-ekologisissa selvityksissä on tehty havaintoja lähteiden sääskiyhteisöistä koko maan alueella (Salmela 2004, 2007, 2008a,b, 2010, Salmela ym. 2007); kaikkiaan tutkittuja lähteitä on 122 (vuoden 2010 kohteet mukaan lukien, J. Salmela, julkaisematon). Lähteiden semiakvaattiset sääskiyhteisöt vaihtelevat eliömaantieteellisten tekijöiden ja paikallisten ympäristömuuttujien mukaan (Salmela 2005, 2008); biologisten vuorovaikutusten merkitystä lähdeyhteisön muokkaajana ei ole selvitetty. Lähdelajiston luontaista stokastiikkaa ei tunneta, koska lähteikköjen sääskiyhteisöjä ei Fennoskandiassa ole seurattu useina vuosina. Semiakvaattisia sääskilajeja tunnetaan tällä hetkellä Suomesta yhteensä 423 lajia (J. Salmela, julkaisematon) Suomen semiakvaattisessa sääskilajistossa on useita kymmeniä lajeja, jotka joko suosivat lähteitä tai ovat niistä riippuvaisia (J. Salmela, julkaisematon). Lähteikköjen ja niiden välittömien lähiympäristöjen sääskilajimäärä voi vaihdella suurestikin, esimerkiksi etelä- ja keskiboreaalisilla vyöhykkeillä alle 20:stä yli 70:een (Salmela ym. 2007, Salmela 2008b, 2010). Kohteiden pienelinympäristöjen monimuotoisuus ja vesijatkumon pysyvyys (riippuvainen pohjavesivarannon suuruudesta ja purkaumasta lähteikössä) näyttäisivät olevan yhteydessä suureen sääskilajien määrään. Koska semiakvaattiset sääsket esiintyvät laji- ja yksilömääriltään runsaina lähteiköillä ja lajistossa on useita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lähdelajeja (Penttinen ym. 2010), on sääskillä suuri potentiaali toimia malliryhmänä erilaisissa arvioinneissa ja seurannoissa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Karvian (St) Kantin kylän viiden lähteikön ja yhden korven semiakvaattista sääskilajistoa. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa kohteiden monimuotoisuudesta ja merkityksestä sääskien elinympäristöinä alueellisessa mittakaavassa. Koska lähteiköt on eteläisessä Suomessa arvioitu erittäin uhanalaisiksi elinympäristöksi (Ilmonen ym. 2008), ovat lajistotutkimukset tärkeitä mm. selvitettäessä monimuotoisuuden luontaista vaihtelua, suojeluarvoa ja ennallistamistarvetta. 2. Aineisto ja menetelmät 2.1. Tutkimuskohteet Tutkitut lähteet sijaitsevat Karvian Kantin kylällä, joka kuuluu Satakunnan (St) eliömaakuntaan ja keskiboreaaliseen metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen. Tutkittaviksi valittiin yhteensä viisi lähteikköä sekä yksi heikosti lähdevaikutteinen korpi (Taulukko 1, Liite 2). Sillanpään, Niskalan ja Katajiston lähteiköt sijaitsevat lähellä toisiaan Karvianjokivarressa. Kantinkankaan korpi ja lähteikkö sijaitsevat näistä kohteista pohjoiseen ja ovat lähdevaikutukseltaan edellisiä vaatimattomampia. Kiviharjun lähdesuo sijaitsee pohjoiseen Kantinkankaan kohteista. Sillanpään, Niskalan, Katajiston ja Kantinkankaan lähteille oli yhteistä purosuikerosammalen (Brachythecium rivulare) vallitsevuus, tihkupintaisuus, varjoisuus ja allikoiden vähyys tai puuttuminen. Kantinkankaan korpi oli korkeintaan heikosti lähdevaikutteinen korpijuotti, joka vaihettui lehtipuuvaltaiseksi väli- ja mätäspintaiseksi korveksi. Kiviharjun lähde oli suurikokoinen lähdesuo, joka poikkesi muista kohteista maisemallisesti ja sammallajistollisesti (Taulukko 1). Kiviharjun lähteiköllä oli vedenottamiseen tarkoitettuja rakenteita, mutta niiden vaikutus lähdeluontoon on todennäköisesti melko pieni. Tällä kohteella kasvoi melko runsaana (>25 mätästä) uhanalaiseksi luokiteltu lähdesara (Carex paniculata). 3

99 Taulukko 1. kohde yleiskuvaus ja vallitseva sammallajisto m ppa/ha aines allikoita vettä pohja- virtaavaa Sillanpää : Varjoisa tihkupinta, lähdekorpi. Brac rivu, Plag elli, Chil poly, Font anti sammal, sora ei kyllä sammal, Niskala : sora, detritus kyllä kyllä Katajisto : Kantinkangas, korpi : Kantinkangas, lähde : Kiviharju : Varjoisa tihkupinta, lähdekorpi, pyydys kaivetun ojan päällä jossa virtausta. Brac rivu, Plag elli, Pellia Melko avoin tihkupinta jossa virtaamaltaan pieniä noroja; puustoa poistettu kohteelta. Brac rivu, Rhiz magn, Pseu cinc Märkä korpijuotti ja väli- ja mätäspintaista lehtipuuvaltaista korpea. Spha squa, Plag elli, Pseu cinc, Dicranum. > Lähteinen korpijuotti. Brac rivu, Pseu cinc, Rhiz magn, Spha girg Avoin lähdesuo, jossa tihkupintoja, allikoita ja virtaavaa vettä; vedenottamiseen tarkoitettuja rakenteita. Phil font, Warn exan, Spha tere, Bryu weig, Chil poly sammal, detritus ei niukasti sammal, detritus ei niukasti sammal, detritus, sora ei kyllä sammal, detritus, vesipinta, sora kyllä kyllä 1 Koordinaatit (ykj, Grid 27 E) kohteen nimen jälkeen ilmoittavat toisen Malaise-pyydyksen sijainnin, 2 Sammallajien tieteelliset nimet lyhennetty: Brac rivu= Brachythecium rivulare, Plag elli= Plagiomnium ellipticum, Chil poly= Chiloscyphus polyanthos, Font anti= Fontinalis antipyretica, Pellia= Pellia sp, Rhiz magn= Rhizomnium magnifolium, Pseu cinc= Pseudobryum cinclidioides, Spha squa= Sphagnum squarrosum, Dicranum= Dicranum sp, Spha girg= Sphagnum girgensohnii, Phil font= Philonotis fontana, Warn exan= Warnstorfia exannulata, Spha tere= Sphagnum teres, Bryu weig= Bryum weigelii. 3 Rimpi- ja välipintaisen lähde- tai korpikasvillisuuden pinta-ala. 4 Elävän puuston pohjapinta-ala. 5 Puuston pohjapinta-ala mitattu lähdepurolta, joka puustoisempi kuin lähdesuo Hyönteisten kerääminen ja määrittäminen Aikuisten hyönteisten keräämiseen käytettiin Malaise-pyydyksiä. Malaise on passiivinen, kankaasta valmistettu hyönteispyydys, joka kosteikoilla ja pienvesillä kerää pääasiassa kaksisiipisiä, pistiäisiä, koskikorentoja ja vesiperhosia. Pyydyksiin päätyy suhteellisen vähän perhosia tai kovakuoriaisia, eikä pyydyksistä ole 11 tutkimusvuoden aikana havaittu rauhoitettuja hyönteisiä (yli 430 pyydyskohdetta). Pyydyksissä käytettiin keräysnesteenä 50 % glykolia ja kerätty materiaali säilöttiin myöhemmin 80 % etanoliin. Pyydykset asetettiin kohteille ja koettiin 17.6., ja jolloin pyydykset myös poistettiin maastosta. Jokaiselle kohteelle asetettiin kaksi pyydystä; pyydykset sijaitsivat toisiinsa nähden viiden 66 metrin etäisyydellä (pyydysten etäisyyden keskiarvo 25 m). Pyydykset pyrittiin asettamaan siten, että niihin päätyisi mahdollisimman paljon sääskiä: pyydykset asetettiin tihkupinnoille tai lähdenorojen päälle, purkkipääty etelän suuntaan. Tutkittavien sääskiheimojen yksilöt poimittiin kerätyn materiaalin joukosta käyttäen apuna valkoiselta alustaa ja hyvää valaistusta. Poimitut sääsket määritettiin lajilleen mikroskoopilla. Kullakin kohteella sijanneista kahdesta pyydyksestä määritetty aineisto yhdistettiin yhteen lajit kohteet taulukkoon. Määrittämiseen tarvittava taksonominen kirjallisuus koostuu sadoista eri lähteistä, eikä tähän kirjallisuuteen ole tarvetta viitata tässä yhteydessä. Harvinaisista ja muista huomionarvoisista lajeista on talletettu näyteyksilöitä kirjoittajan omaan kokoelmaan, joka tullaan myöhemmin sijoittamaan Turun yliopiston eläinmuseon kokoelmiin Aineiston numeerinen käsittely Yhteisöjen koostumuksen samankaltaisuutta mitattiin Jaccardin ja Brayn Curtisin indekseillä. Molemmat indeksit vaihtelevat välillä 0 1; 1=täysin samanlaiset yhteisöt ja 0=ei yhtään yhteistä lajia. Jaccardin indeksi ottaa huomioon vain lajien esiintymisen, ei niiden runsauksia, Brayn Curtisin indeksi huomioi myös runsaudet (Magurran 2004). Monimuotoisuuden (lajimäärä

100 Lajin yksilömäärä ja lajien suhteelliset runsaudet) mittaamiseen käytettiin Simpsonin 1 D ja Fisherin α-indeksiä. Simpsonin indeksi vaihtelee välillä 0 1 ja indeksi saa sitä suurempia arvoja mitä tasaisemmin kokonaisyksilömäärä on jakautunut yhteisön lajien kesken. Fisherin α on logaritmisen sarjan vakio, jota tarvitaan sovitettaessa logaritmisen sarjan mallia yhteisön runsausjakaumaan. Käytännöllisesti α on sama kuin lajien määrä joita yhteisössä pitäisi olla yksi yksilö. Fisherin α-vakiota voidaan käyttää diversiteetti-indeksinä, vaikka tutkittava yhteisö ei runsausjakaumaltaan olisi logaritmisen sarjan mukainen (Krebs 1998, Magurran 2004). Yksilömäärään perustuvan rarefaktion avulla voidaan verrata yhteisöjen lajimääriä, mikäli keräystehokkuus kohteilla on vaihdellut. Koska havaitut yksilömäärät vaihtelivat melko suuresti eri yhteisöjen välillä (ks. Liite 1), katsottiin rarefaktion käyttäminen perustelluksi. Ei-parametrisen Jackknife 1 lajimääräestimaattorin avulla pyrittiin arvioimaan kohteiden todellista lajimäärää (havaitut + havaitsemattomat lajit). Jackknife 1 estimaattori ottaa huomioon lajit joita on vain yhdessä pyydyksessä, kokonaisnäytemäärän ja havaitun lajimäärän (Magurran 2004). Samankaltaisuus- ja monimuotoisuusindeksien, rarefaktion ja Jackknife 1 estimaattorin laskemiseen käytettiin PAST 1.94b-ohjelmaa (Hammer ym. 2001). 3. Tulokset ja tulosten tulkinta 3.1. Monimuotoisuus, runsaus ja yhteisökoostumus Kerätty aineisto koostui yhteensä 108 lajista ja 4459 yksilöstä. Koko aineiston neljä runsainta lajia (Pneumia mutua, Pericoma rivularis, Molophilus flavus ja Pneumia bugeciana) käsittivät 59 % kokonaisyksilömäärästä (Kuva 1). 80 lajin (74 % kaikista lajeista) kokonaisyksilömäärä oli 10 yksilöä, joten suurin osa havaituista lajeista oli vähälukuisia (Kuva 1). 47 lajia (44 % kaikista lajeista) tavattiin vain yhdeltä kohteelta ja 11 lajia (10 % kaikista lajeista) kaikilta kuudelta kohteelta (Kuva 2) P. mutua P. rivularis M. flavus P. bugeciana Lajien runsausjärjestys Kuva 1. Karvian Kantin tutkimuskohteiden (viisi lähteikköä ja yksi korpi) yhdistetyn aineiston lajien runsausjakauma. Neljä runsainta lajia (kolme perhossääskeä ja yksi pikkuvaaksiainen) on nimetty. Kokonaislajimäärä 108, kokonaisyksilömäärä Tutkittujen sääskiyhteisöjen monimuotoisuudessa havaittiin melko selvä spatiaalinen säännönmukaisuus. Kolme toisiaan lähellä sijaitsevaa lähteikköä (Niskala 67 lajia, Sillanpää 52, Katajisto 50) olivat aineiston lajirikkaimmat. Kiviharjun lähdesuon lajimäärä oli hieman alhaisempi (45 lajia) mutta kuitenkin selvästi suurempi kuin Kantinkankaan kohteilla (lähteikkö 23, korpi 22 lajia) (Liite 1). Yksilömääriin perustuvan rarefaktion mukaan lasketut lajimääräkuvaajat antavat kohteiden monimuotoisuudesta samansuuntaisen kuvan kuin raaka-aineisto. Ainoa poikkeus on

101 Lajimäärä Sillanpään lähteikkö, joka kerättyyn yksilömääräänsä nähden on monimuotoisempi kuin Niskalan lähteikkö (Kuva 3. Näiden kahden kohteen rarefaktiolajimäärien 95 % luottamusvälit eivät ole päällekkäiset 522 yksilön kohdalla; luottamusvälejä ei ole esitetty kuvassa). Rarefaktiokuvaajista voidaan huomata, että lajimäärien akkumulaatio ei selvästi tasaannu yhdelläkään kohteella. Näin ollen suurempi pyyntiponnistus olisi todennäköisesti lisännyt havaittuja lajimääriä. Ei-parametrisen Jackknife 1 lajimääräestimaattorin perusteella lajimäärät kasvaisivat Sillanpäässä 18, Niskalassa 17, Katajistossa 12, Kantin korvessa kahdeksalla, Kantinkankaan lähteiköllä viidellä ja Kiviharjussa 12 lajilla. On tietysti muistettava, että nämä estimaatit perustuvat kokonaislajimääriin. Mikäli sama analyysi tehdään lähdelajien perusteella (ks. alla), niin kohteilta olisi jäänyt havaitsematta vain lajia. Pyyntiponnistusta lähdelajiston havaitsemiseksi voidaan näin ollen pitää riittävänä. Fisherin α indeksi järjestää kohteet samoin kuin kokonaislajimääräkin (Niskala [14.84] monimuotoisin, Kantinkankaan korpi [5.49] vähiten monimuotoisin, Liite 1). Simpsonin indeksiarvot ovat melko samansuuruisia ( ) Sillanpäässä, Niskalassa, Katajistossa ja Kantinkankaan lähteiköllä, mutta selvästi alempia Kiviharjussa (0.797) ja Kantinkankaan korvessa (0.513). Näillä kahdella viimeksi mainitulla kohteella lajien runsausjakaumat ovat epätasaisempia (runsaimman lajin suhteellisesti suurempi dominanssi) kuin muilla kohteilla Kohteiden lukumäärä, jolla laji esiintyy Kuva 2. Karvian Kantin tutkimuskohteilta (viisi lähteikköä ja yksi korpi) havaittujen lajien lajimäärän ja esiintymisen suhde. Iso osa (44 %) lajeista on harvinaisia, niitä tavattiin vain yhdeltä kohteelta. 11 lajia (10 %) ovat ydinlajeja, niitä tavattiin kaikilta tutkimuskohteilta. 6

102 Lajimäärä Sillanpää Niskala Katajisto Kiviharju Kantink. lähde Kantink. korpi Yksilömäärä Kuva 3. Karvian Kantin tutkimuskohteiden (viisi lähteikköä ja yksi korpi) rarefaktiokuvaajat. 95 % luottamusvälejä ei ole esitetty. Kantink.= Kantinkangas. Jaccardin indeksillä mitattuna lajistollisesti samankaltaisimpia ovat Sillanpää, Niskala ja Katajisto; näiden kohteiden indeksiarvo vaihteli välillä (Taulukko 2). Muut kohteiden väliset vertailut vaihtelivat välillä (Taulukko 2). Brayn Curtisin indeksi antaa samansuuntaisia arvoja kohteiden samankaltaisuudesta, kuitenkin sillä erotuksella että Niskala ja Kiviharju ovat samankaltaisimmat (0.633) ja Sillanpää ja Kantinkankaan lähteikkö toiseksi samankaltaisimmat (0.631, Taulukko 2). Taulukko 2. Karvian Kantin tutkimuskohteiden samankaltaisuusmatriisit, jotka perustuvat Brayn-Curtisin (yllä) ja Jaccardin (alla) indekseihin. Kantink. k.= Kantinkankaan korpi, Kantink. l.= Kantinkankaan lähteikkö. 7 Bray-Curtis Sillanpää Niskala Katajisto Kantink. k. Kantink. l. Kiviharju Sillanpää 1 Niskala Katajisto Kantink. k Kantink. l Kiviharju Jaccard Sillanpää Niskala Katajisto Kantink. k. Kantink. l. Kiviharju Sillanpää 1 Niskala Katajisto Kantink. k Kantink. l Kiviharju Lähdelajit, harvinaiset ja luontoarvoja osoittavat lajit 19 lajia voidaan pitää lähdesuosijoina (krenofiili) tai lähdevaatijoina (krenobiontti), joista käytän tästä eteenpäin kollektiivista termiä lähdelaji (Liite 1). Niskalan lähteiköltä tavattiin 15 lähdelajia, Katajistosta 13 sekä Sillanpäästä ja Kiviharjulta 10 kummaltakin. Kantinkankaan korvesta löydettiin vain viisi ja lähteiköltä kuusi lähdelajia. Lähdelajien kokonaisyksilömäärät olivat suurimmillaan Kiviharjussa (715), Niskalassa (668), Katajistossa (652) ja Sillanpäässä (325).

103 Kantinkankaan korvessa (29) ja lähteiköllä (177) lähdelajien yksilömäärät olivat huomattavasti pienempiä. Lähdelajeista huomionarvoisin on pikkuvaaksiainen Eloeophila submarmorata, joka tulee olemaan silmälläpidettävä (NT) seuraavassa Suomen lajien uhanalaisuusarviossa (Penttinen ym. 2010). Tätä lajia ei ole aiemmin havaittu Satakunnasta. Lajin lähin tunnettu esiintymä on lähteiköllä Kauhajoen Päntäneenjokivarressa. Gonomyia simplex on esiintymiseltään melko huonosti tunnettu lähteikkö- ja virtavesilaji, joka on Satakunnasta tätä ennen tunnettu vain Oripään Myllylammelta; lajin tunnettuja esiintymiä Suomessa on yhteensä 11. Ptychoptera scutellaris on suhteellisen harvinainen, eteläinen lähdelaji, jonka pohjoisin esiintymä on lähteiköllä Kauhajoen Päntäneenjokivarressa. Penthetria funebris on harvinainen lähteikkö- ja lehtolaji, jonka pohjoisimmat esiintymät ovat Kuusamossa. Muita merkittäviä löytöjä ovat mm. Metalimnobia tenua, Cylindrotoma borealis ja C. nigriventris joita kirjoittaja on ehdottanut Suomen kansainvälisiksi vastuulajeiksi. Näistä lajeista C. borealis on Fennoscandialle endeeminen ja C. nigriventris on Suomessa eteläinen laji jonka 11 tunnetusta löydöstä yhdeksän on yli 40 vuotta vanhoja (Salmela & Autio 2007); molemmat lajit ovat Satakunnalle uusia. Symplecta lindrothi on Fennoscandialle endeeminen pikkuvaaksiainen, jota ei ole aikaisemmin havaittu Satakunnasta; lajista on tätä ennen yhteensä seitsemän havaintoa, joista useimmat ovat keski- ja pohjoisboreaalisilta vyöhykkeiltä. Tipula sintenisi on pohjoispainotteinen korpilaji, jota ei ole aiemmin havaittu Satakunnasta. Psychoda sp 1 toistaiseksi tieteelle kuvaamaton perhossääski, joka ei ole erityisen harvinainen. Parajungiella ellisi on harvinainen ja huonosti tunnettu perhossääski, joka on aiemmin Suomesta tunnettu vain kolmelta kohteelta. Aarnisääski (Pachyneura fasciata) on arvioitu uhanalaiseksi (VU) vuonna 2000 (Rassi ym. 2001), mutta parantuneen tietämyksen vuoksi laji luokitellaan elinvoimaiseksi (LC) uudessa uhanalaisarviossa (Penttinen ym. 2010). [Faunistiset tiedot perustuvat kirjoittajan ylläpitämään tietokantaan, johon on koottu kaikki saatavilla oleva tieto semiakvaattisten sääskien esiintymisestä Suomessa.] 3.3. Kantin lähteikköjen lajistollinen merkitys Havaittu kokonaislajimäärä (108) yhteensä viideltä lähteiköltä ja yhdestä korvesta on melko korkea, ottaen huomioon kohteiden sijainnin keskiboreaalisella vyöhykkeellä. Vuonna 2008 olin mukana tutkimassa 30 lähteikköä Länsi-Suomessa, joista useimmat sijaitsivat Hämeen- ja Pohjankankaalla, Lauhavuoressa tai Kauhanevalla (Salmela 2008b). Tässä vuoden 2008 tutkimuksessa, joka toteutettiin samoin kuin Kantin tutkimus mutta kullakin kohteella oli vain yksi Malaise-pyydys, löydettiin yhteensä 134 lajia. Vuoden 2008 tutkimuksessa lähdelajien lajimäärän keskiarvo oli 6.7 ja vaihteluväli 2 12 lajia. Kantin lähteiköillä (Kantinkankaan korpi pois lukien) keskiarvo oli 10.8 ja vaihteluväli On tietysti muistettava, että lajimäärät eivät ole suoraan vertailukelpoisia koska kohdekohtainen pyyntiponnistus oli suurempi Kantin lähteiköillä kuin vuonna Kantin lähteikköjä (erityisesti Sillanpää, Niskala, Kivistö ja Kiviharju) voidaan kuitenkin pitää lajistollisesti hyvin edustavina, koska kohteilla esiintyy useita lähdelajeja ja monet näistä hyvin runsaina. Kantin lähteikköjen lajistollista arvoa nostavat myös harvinaisten lajien havainnot, jotka eivät tiettävästi ole suoraan riippuvaisia vesiympäristöstä (esim. Cylindrotoma borealis, C. nigriventris), mutta voivat hyötyä lähteikköjen välittömien lähiympäristöjen tarjoamista resursseista. Ainakin lajeja Eleoephila submarmorata, Symplecta lindrothi, C. borealis, C. nigriventris, Triogma trisulcata ja Ptychoptera scutellaris täytyy pitää alueellisesti melko harvinaisina, koska niitä ei tavattu vuoden 2008 tutkimuksessa. Valtakunnallisesti uhanalaiset semiakvaattisten sääskien lähdelajit (esim. Erioptera pederi, Molophilus bifidus, Ulomyia cognata) näyttävät karttavan Suomenselän vedenjakajaseutua, koska niitä ei havaittu kummassakaan tutkimuksessa; näistä lajeista ei ylipäätänsä ole havaintoja Suomenselän alueelta. 8

104 Kantin lähteiköt ovat joko täysin luonnontilaisia (Sillanpää) tai jonkin verran luonnontilaltaan muuttuneita (muut kohteet). Kohteet muodostavat lähdeluonnoltaan monimuotoisen (erilaiset pienelinympäristöt) kokonaisuuden, jossa tihkupinnat ovat erityisen hyvin edustettuna. Kohteilla ei mielestäni ole lajiston kannalta välitöntä ennallistamistarvetta. Kantin lähteiköiltä tavattiin tässä tutkimuksessa useiden lähdelajien populaatioita, joista eräät ovat esiintymisensä pohjoisilla rajoilla (E. submarmorata, P. scutellaris). Sillanpään, Niskalan, Katajiston ja Kiviharjun lähteiköillä on suurehko merkitys lähteissä eläville semiakvaattisille sääskille alueellisessa (Länsi-Suomi, pohjoinen Satakunta) mittakaavassa. Mahdollinen pohjaveden pinnan aleneminen vedenviennin seurauksena olisi todennäköisesti erittäin haitallista erityisesti tihkupinnoille. Semiakvaattisten sääskien lähdelajien enemmistö ei toukkavaiheessa elä upoksissa vaan erilaisten alustojen (sammal, detritus, minerogeeninen aines) ja veden välipinnoilla. Tästä syystä voidaan pitää mahdollisena, että pohjaveden pinnan haitallinen aleneminen vähentäisi semiakvaattisten sääskien lähdelajeille soveliaan elinympäristön pinta-alaa ja täten pienentäisi tai hävittäisi kyseisten lajien populaatioita. Kiitokset Teemu Tuovinen (Kauhajoki) koki pyydykset, teki liitteen 2 kartan ja oli suureksi avuksi kaikissa maastotyövaiheissa. Jari Ilmonen (Karkkila) kommentoi raportin aikaisempaa versiota. Kirjallisuus Hammer, Ø., Harper, D.A.T. & Ryan, P.D. 2001: PAST: Paleontological Statistics Software Package for Education and Data Analysis. Palaeontologia Electronica 4(1): 9pp. Krebs, C.J. 1998: Ecological methodology. Second edition. Addison Wesley Longman, 620 s. Ilmonen J., Leka J., Kokko A., Lammi A., Lampolahti J., Muotka T., Rintanen T., Sojakka P., Teppo A., Toivonen H., Urho L., Vuori K.M. & Vuoristo, H Sisävedet ja rannat. Teoksessa: Raunio A, Schulman A & Kontula T. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/ Magurran, A.E. 2004: Measuring biological diversity. Blackwell Publishing. Penttinen, J., Ilmonen, J., Jakovlev, J., Kuusela, K., Paasivirta, L. & Salmela, J (painossa): Sääsket. Teoksessa: Rassi, P. ym. (toim.): Suomen lajiston uhanalaisuus Salmela, J. 2001: Adult craneflies (Diptera, Nematocera) around springs in southern Finland. Entomologica Fennica 12: Salmela, J. 2003: New records of the families Psychodidae, Dixidae and Thaumaleidae (Diptera, Nematocera) from Finland. Studia dipterologica 10: Salmela, J. 2004: Semiaquatic flies (Diptera, Nematocera) of three mires in southern boreal zone, Finland. Memoranda Societas Pro Fauna Flora Fennica 80: Salmela, J. 2005: Lapin kolmion lähteiden sääskien ja sammalten monimuotoisuus ja yhteisörakenne. 64 s. Jyväskylän yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos. Salmela, J. 2008a: Semiaquatic fly (Diptera, Nematocera) fauna of fens, springs, headwater streams and alpine wetlands in the northern boreal ecoregion, Finland. w-album 6: Salmela, J. 2008b: Hämeen- ja Pohjankankaan ja lähialueiden lähteikköjen semiakvaattiset sääskiyhteisöt (Diptera, Nematocera) yhteisörakenne, lajimäärät ja kohteiden arvottaminen, 15 s. Raportti Metsähallitukselle. Salmela, J. 2010: Tahmelan lähteikön aikuiset semiakvaattiset sääsket ja muut vesihyönteiset lajisto ja suojeluarvo. Diamina 19: Salmela, J. & Autio, O. 2007: Semiaquatic flies of Kivineva mire, Middle boreal Finland, and redescription of Cylindrotoma borealis Peus, 1952 stat. n. (Diptera, Nematocera). International Journal of Dipterological Research 18: Salmela, J., Autio, O. & Ilmonen, J. 2007: A survey on the nematoceran (Diptera) communities of southern Finnish wetlands. Memoranda Societas Pro Fauna Flora Fennica 83:

105 Liite 1. Karvian Kantin tutkimuskohteilta vuonna 2010 määritetyt semiakvaattiset sääsket (Diptera, Nematocera), sekä lajimäärät, yksilömäärät, lähdelajien laji- ja yksilömäärät, Fisherin α ja Simpsonin 1-D indeksiarvot kohteittain. Lähdelajit (ks. teksti) on lihavoitu. Limoniidae 10 Sillanpää Niskala Katajisto Kantink.k. Kantink.l. Kiviharju Dicranophragma (Brachylimnophila) separatum (Walker, 1848) Eloeophila maculata (Meigen, 1804) Eloeophila submarmorata (Verrall, 1887) Epiphragma (Epiphragma) ocellare (Linnaeus, 1760) Euphylidorea phaeostigma (Schummel, 1829) Paradelphomyia (Oxyrhiza) fuscula (Loew, 1873) Phylidorea (Paraphylidorea) fulvonervosa (Schummel, 1829) Phylidorea (Phylidorea) squalens (Zetterstedt, 1838) Pilaria meridiana (Staeger, 1840) Cheilotrichia (Empeda) cinerascens (Meigen, 1804) Cheilotrichia (Empeda) neglecta (Lackschewitz, 1927) Erioptera (Erioptera) lutea Meigen, Gonomyia sp Gonomyia (Gonomyia) simplex Tonnoir, Hoplolabis (Parilisia) vicina (Tonnoir, 1920) Molophilus (Molophilus) appendiculatus (Staeger, 1840) Molophilus (Molophilus) ater (Meigen, 1804) Molophilus (Molophilus) flavus Goetghebuer, Neolimnophila carteri (Tonnoir, 1921) Ormosia (Ormosia) clavata (Tonnoir, 1920) Ormosia (Ormosia) depilata Edwards, Ormosia (Ormosia) lineata (Meigen, 1804) Ormosia (Ormosia) ruficauda (Zetterstedt, 1838) Rhabdomastix (Rhabdomastix) laeta (Loew, 1873) Rhypholophus haemorrhoidalis (Zetterstedt, 1838) Scleroprocta sororcula (Zetterstedt, 1851) Symplecta (Psiloconopa) lindrothi (Tjeder, 1955) Dicranomyia (Dicranomyia) distendens Lundström, Dicranomyia (Dicranomyia) frontalis (Staeger, 1840) Dicranomyia (Dicranomyia) modesta (Meigen, 1818) Dicranomyia (Dicranomyia) patens Lundström, Dicranomyia (Idiopyga) halterella Edwards, Dicranomyia (Idiopyga) stigmatica (Meigen, 1830) Dicranomyia (Numantia) fusca (Meigen, 1804) Discobola annulata (Linnaeus, 1758) Limonia flavipes (Fabricius, 1787) Limonia macrostigma (Schummel, 1829) Limonia sylvicola (Schummel, 1829) Lipsothrix ecucullata Edwards, Metalimnobia (Metalimnobia) bifasciata (Schrank, 1781) Metalimnobia (Metalimnobia) quadrimaculata (Linnaeus, 1760) Metalimnobia (Metalimnobia) quadrinotata (Meigen, 1818)

106 Metalimnobia (Metalimnobia) tenua Savchenko, Metalimnobia (Metalimnobia) zetterstedti (Tjeder, 1968) Rhipidia (Rhipidia) maculata Meigen, Tipulidae Dictenidia bimaculata (Linnaeus, 1760) Nephrotoma analis (Schummel, 1833) Nephrotoma lunulicornis (Schummel, 1833) Nephrotoma scurra (Meigen, 1818) Tanyptera (Tanyptera) atrata (Linnaeus, 1758) Tipula (Beringotipula) unca Wiedemann, Tipula (Lunatipula) fascipennis Meigen, Tipula (Lunatipula) limitata Schummel, Tipula (Lunatipula) lunata Linnaeus, Tipula (Pterelachisus) irrorata Macquart, Tipula (Pterelachisus) sp f Tipula (Savtshenkia) grisescens Zetterstedt, Tipula (Savtshenkia) subnodicornis Zetterstedt, Tipula (Schummelia) variicornis Schummel, Tipula (Vestiplex) nubeculosa Meigen, Tipula (Vestiplex) scripta Meigen, Tipula (Vestiplex) sintenisi Lackschewitz, Tipula (Yamatotipula) pruinosa Wiedemann, Pediciidae Dicranota (Dicranota) bimaculata (Schummel, 1829) Dicranota (Dicranota) guerini Zetterstedt, Pedicia (Crunobia) straminea (Meigen, 1838) Pedicia (Pedicia) rivosa (Linnaeus, 1758) Tricyphona (Tricyphona) immaculata (Meigen, 1804) Tricyphona (Tricyphona) livida Madarassy, Tricyphona (Tricyphona) schummeli Edwards, Ula (Ula) mixta Starý, Ula (Ula) sylvatica (Meigen, 1818) Cylindrotomidae Cylindrotoma borealis Peus, Cylindrotoma nigriventris Loew, Diogma glabrata (Meigen, 1818) Phalacrocera replicata (Linnaeus, 1758) Triogma trisulcata (Schummel, 1829) Ptychopteridae Ptychoptera minuta Tonnoir, Ptychoptera scutellaris Meigen, Psychodidae Clytocerus ocellaris (Meigen, 1818) Parabazarella subnegleta (Tonnoir, 1922) Pericoma blandula Eaton, Pericoma formosa Nielsen,

107 Pericoma rivularis Berdén, Pneumia borealis (Berdén, 1954) Pneumia bugeciana Vaillant, Pneumia mutua (Eaton, 1893) Pneumia trivialis (Eaton, 1893) Ulomyia fuliginosa (Meigen, 1818) Copropsychoda brevicornis (Tonnoir, 1940) Logima satchelli (Quate, 1955) Psychoda phalaenoides (Linne, 1758) Psychodocha gemina (Eaton, 1904) Psychodocha itoco (Togunaka & Komyo, 1954) Psychomora trinodulosa (Tonnoir, 1922) Psychoda sp Parajungiella ellisi (Withers, 1987) Parajungiella pseudolongicornis (Wagner, 1975) Ypsydocha setigera (Tonnoir, 1922) Philosepedon balkanicum Krek, Dixidae Dixa dilatata Strobl, Dixa nebulosa (Meigen, 1830) Dixa submaculata Edwards, Dixella aestivalis (Meigen, 1818) Dixella borealis (Martini, 1929) Dixella naevia (Peus, 1934) Pachyneuridae Pachyneura fasciata Zetterstedt, Pleciidae Penthetria funebris Meigen, lajimäärä kohteittain yksilömäärä kohteittain lähdelajeja kohteittain lähdelajien yksilömäärät kohteittain Fisherin α Simpson 1-D

108 Liite 2. Kartta tutkimuskohteiden sijainnista Karvian Kantin kylällä.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ja OP-Rahastoyhtiö yhteistyössä pienvesikunnostuksissa 2013

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ja OP-Rahastoyhtiö yhteistyössä pienvesikunnostuksissa 2013 Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ja OP-Rahastoyhtiö yhteistyössä pienvesikunnostuksissa 2013 Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry aluesihteeri, Teemu Tuovinen 14.11.2013 Uhanalaiset

Lisätiedot

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Valtionkatu 1 60100 SEINÄJOKI p. 06 312 7577 pohjanmaa@sll.fi 27.09.2010 MUISTUTUS Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto PL 200 65101 VAASA DRNO: LSSAVI/200/04.08/2010

Lisätiedot

KOURAJOEN-PALOJOEN JA SEN SUU- RIMMAN SIVU-UOMAN MURRONJOEN KALASTON SELVITTÄMINEN SÄHKÖKALASTUKSILLA VUONNA 2012. Heikki Holsti 2012

KOURAJOEN-PALOJOEN JA SEN SUU- RIMMAN SIVU-UOMAN MURRONJOEN KALASTON SELVITTÄMINEN SÄHKÖKALASTUKSILLA VUONNA 2012. Heikki Holsti 2012 KOURAJOEN-PALOJOEN JA SEN SUU- RIMMAN SIVU-UOMAN MURRONJOEN KALASTON SELVITTÄMINEN SÄHKÖKALASTUKSILLA VUONNA 2012 Heikki Holsti 2012 Kirjenumero 1079/12 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 2. TUTKIMUSALUE... 1 3.

Lisätiedot

Puroympäristöjen kunnostaminen kokemuksia ja hyviä käytäntöjä

Puroympäristöjen kunnostaminen kokemuksia ja hyviä käytäntöjä Puroympäristöjen kunnostaminen kokemuksia ja hyviä käytäntöjä Paimionjokiseminaari 13.11.2014, Härkälän kartano, Somero : Janne Tolonen, Valonia Esityksen sisältö Puroympäristöjen kunnostaminen 1. Valonian

Lisätiedot

Kalastusalue virtavesikunnostajana. Tomi Ranta Toiminnanjohtaja Hämeen kalatalouskeskus Keski-Suomen kalastusaluepäivä 13.12.2013

Kalastusalue virtavesikunnostajana. Tomi Ranta Toiminnanjohtaja Hämeen kalatalouskeskus Keski-Suomen kalastusaluepäivä 13.12.2013 Kalastusalue virtavesikunnostajana Tomi Ranta Toiminnanjohtaja Hämeen kalatalouskeskus Keski-Suomen kalastusaluepäivä 13.12.2013 Taustaa kunnostushankkeille Virtavesikartoitukset o Tarkoituksena selvittää

Lisätiedot

KOKEMÄENJEON VESISTÖALUEEN VIRTAVESIEN JA TAIMENKANTOJEN HOITOTEIMENPITEITÄ VUONNA 2015 TAUSTAA VUONNA 2015 TOTEUTETTUJA TOIMENPITEET 23.10.

KOKEMÄENJEON VESISTÖALUEEN VIRTAVESIEN JA TAIMENKANTOJEN HOITOTEIMENPITEITÄ VUONNA 2015 TAUSTAA VUONNA 2015 TOTEUTETTUJA TOIMENPITEET 23.10. KOKEMÄENJEON VESISTÖALUEEN VIRTAVESIEN JA TAIMENKANTOJEN HOITOTEIMENPITEITÄ VUONNA 2015 TAUSTAA Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry (KVVY) on tehnyt vuosikymmenten ajan tiivistä yhteistyötä

Lisätiedot

Pienvesien kunnostus ja taimenhankkeet harrastuksena

Pienvesien kunnostus ja taimenhankkeet harrastuksena Pienvesien kunnostus ja taimenhankkeet harrastuksena Aki Janatuinen Virtavesien hoitoyhdistys ry - www.virtavesi.com 30.11.2009 Muurahaisen luontotupa, Kauhajoki Taimenpäivä 2009 Esityksen sisältö I. Mikä

Lisätiedot

Vesistöt kuntoon yhteistyöllä -seminaari OHTO, Oulu 25.11. - 26.11.2014. Eero Hakala, ProAgria Keski-Pohjanmaa/ Kalatalouskeskus

Vesistöt kuntoon yhteistyöllä -seminaari OHTO, Oulu 25.11. - 26.11.2014. Eero Hakala, ProAgria Keski-Pohjanmaa/ Kalatalouskeskus Vesistöt kuntoon yhteistyöllä -seminaari OHTO, Oulu 25.11. - 26.11.2014 Eero Hakala, ProAgria Keski-Pohjanmaa/ Kalatalouskeskus 1 Sijaitsee Vetelissä, kuuluu Kruunupyynjoen vesistöön ja laskee n. 4,5 km

Lisätiedot

Sähkökoekalastukset vuonna 2014. Kokemäenjoki Harjunpäänjoki Joutsijoki Kovelinoja Kissainoja Loimijoki

Sähkökoekalastukset vuonna 2014. Kokemäenjoki Harjunpäänjoki Joutsijoki Kovelinoja Kissainoja Loimijoki Sähkökoekalastukset vuonna 2014 Kokemäenjoki Harjunpäänjoki Joutsijoki Kovelinoja Kissainoja Loimijoki Kokemäenjoki Sähkökoekalastukset tehtiin elo-, syyskuun aikana Arantilankoskella kalastettiin lisäksi

Lisätiedot

Teemu Koski 19.4.2012. Hirvijoen kalataloudellinen kunnostustarve

Teemu Koski 19.4.2012. Hirvijoen kalataloudellinen kunnostustarve Teemu Koski 19.4.2012 Hirvijoen kalataloudellinen kunnostustarve www.tuas.fi Esityksen sisältö Hanketausta Hirvijoen kalataloudellinen merkitys Hirvijoen kalasto Hirvijoesta taimenjoki? Hirvijoen kosket

Lisätiedot

Jokitalkkari 2012-2016 -hanke

Jokitalkkari 2012-2016 -hanke Jokitalkkari 2012-2016 -hanke Sipoonjoki, Mustijoki-Mäntsälänjoki, Porvoonjoki, Ilolanjoki, Koskenkylänjoki, Loviisanjoki & Taasianjoki Vesistökunnostusverkoston vuosiseminaari Lahti 16.8.2013 Sampo Vainio

Lisätiedot

Vesistöt ja Ympäristö Yhdessä Hyvään Tilaan VYYHTI

Vesistöt ja Ympäristö Yhdessä Hyvään Tilaan VYYHTI Vesistöt ja Ympäristö Yhdessä Hyvään Tilaan VYYHTI Kuusamo 13.1.2014 Projektipäällikkö Riina Rahkila / ProAgria Oulu Vesistö on valuma-alueensa alueensa summa Kaikki valuma-alueen toiminta vaikuttaa lähivesistön

Lisätiedot

Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke

Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke Liite 4 Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke Sähkökoekalastusraportti 29.1.2009 Timo Hartikainen SISÄLLYSLUETTELO: 1. Johdanto... 2 2. Pyynnin toteutus... 3 3. Kerätty aineisto... 3 4. Kartta:

Lisätiedot

Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke. Smolttipyyntiraportti 13.8.2010 Timo Hartikainen

Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke. Smolttipyyntiraportti 13.8.2010 Timo Hartikainen Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke Smolttipyyntiraportti 13.8.2010 Timo Hartikainen SISÄLLYSLUETTELO: Sisältö 1. Johdanto... 2 2. Kerätty aineisto... 3 3. Smolttipyynti Lieksanjoella 21.5. 13.6

Lisätiedot

TIEDOTE ORAVAREITIN MELOJILLE!

TIEDOTE ORAVAREITIN MELOJILLE! TIEDOTE ORAVAREITIN MELOJILLE! KOSKIEN ENNALLISTAMISHANKE ETENEE, TAVOITTEENA PALAUTTAA JÄRVITAIMENEN LUONTAINEN LISÄÄNTYMINEN. KOSKIEN MELOTTAVUUS LÄHES ENNALLAAN MUTTA MELONTAVÄYLÄT OVAT MUUTTUNEET.

Lisätiedot

Puulaveden villi järvitaimen

Puulaveden villi järvitaimen Puulaveden villi järvitaimen Jukka Syrjänen 1,2, Jouni Kivinen 1, Matti Kotakorpi 1,2, Miika Sarpakunnas 1,2, Kimmo Sivonen 1,2, Olli Sivonen 1 & Ilkka Vesikko 1,2 Jyväskylän yliopisto (1), Konneveden

Lisätiedot

Vesistökunnostusteemaryhmän kokouksen muistio. Aika: 9.10.2015 klo 11.30-13.30. Paikka: Someron kaupungintalo, Joensuuntie 20, valtuustosali.

Vesistökunnostusteemaryhmän kokouksen muistio. Aika: 9.10.2015 klo 11.30-13.30. Paikka: Someron kaupungintalo, Joensuuntie 20, valtuustosali. Vesistökunnostusteemaryhmän kokouksen muistio Aika: 9.10.2015 klo 11.30-13.30 Paikka: Someron kaupungintalo, Joensuuntie 20, valtuustosali Paikalla Seppo Oksanen, Someron vesiensuojeluyhdistys Olli Ylönen,

Lisätiedot

MUISTUTUS 4.3.2014. Etelä-Suomen aluehallintovirasto PL 110 00521 HELSINKI ESAVI/89/04.09/2011

MUISTUTUS 4.3.2014. Etelä-Suomen aluehallintovirasto PL 110 00521 HELSINKI ESAVI/89/04.09/2011 MUISTUTUS 4.3.2014 Etelä-Suomen aluehallintovirasto PL 110 00521 HELSINKI DNRO: ESAVI/88/04.09/2011 ESAVI/89/04.09/2011 ASIA: LAKEUDEN VESI OY:N VEDENOTTOLUPAHAKEMUKSEN TÄYDENNYS KARVIAN KANTINKANKAAN

Lisätiedot

Vesistökunnostusten ohjaus ja hankkeistaminen

Vesistökunnostusten ohjaus ja hankkeistaminen Vesistökunnostusten ohjaus ja hankkeistaminen VYYHTI-hankkeen seminaari 19.11.2014 Lappajärvi Liisa Maria Rautio Vesistöpäällikkö Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Vesitalousstrategian (2011) päämäärät Valuma-alueilla

Lisätiedot

SORSAJOEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2005

SORSAJOEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2005 SORSAJOEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2005 Heidi Vatanen ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Sorsajoen kalataloudellisessa tarkkailuohjelmassa tutkittiin velvoitetarkkailuna valuma-alueella sijaitsevien

Lisätiedot

Raumanjoen sähkökoekalastusraportti 2014. 20.10.2014 Pyhäjärvi-instituutti Jussi Aaltonen

Raumanjoen sähkökoekalastusraportti 2014. 20.10.2014 Pyhäjärvi-instituutti Jussi Aaltonen Raumanjoen sähkökoekalastusraportti 2014 20.10.2014 Pyhäjärvi-instituutti Jussi Aaltonen Raumanjoen sähkökoekalastusraportti 2014 Teksti: Jussi Aaltonen Kuvat: Tero Forsman (ellei toisin mainita) Pyhäjärvi-instituutti

Lisätiedot

Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011 2014

Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011 2014 Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011 2014 Etelä-Savon ELY-keskuksen kalatalousryhmän hallinnoima EU:n osarahoitteinen hanke (50 %). Hankkeen kustannusarvio on noin 600 000 euroa.

Lisätiedot

Mitä vesienhoidon välittäjäorganisaatiolta vaaditaan?

Mitä vesienhoidon välittäjäorganisaatiolta vaaditaan? Mitä vesienhoidon välittäjäorganisaatiolta vaaditaan? Lappajärvi 19.11. 2014 Laura Liuska / VYYHTI-hanke Välittäjäorganisaatio: mikä ja miksi? Vesienhoidossa vapaaehtoisen paikallisen kunnostustoiminnan

Lisätiedot

Karvianjoki. Pomarkunjoen Valkkiojan pienimuotoinen kunnostussuunnitelma. Ojakorven -Loukaskosken alue

Karvianjoki. Pomarkunjoen Valkkiojan pienimuotoinen kunnostussuunnitelma. Ojakorven -Loukaskosken alue Karvianjoki Pomarkunjoen Valkkiojan pienimuotoinen kunnostussuunnitelma Ojakorven -Loukaskosken alue Teemu Tuovinen Kauhajoki 2011 TAUSTAA Pohjois-Satakunnassa, Karvianjoen valuma-alueelle kuuluva Pomarkunjoki

Lisätiedot

Vantaanjoen ja Keravanjoen vaelluskalakantojen nykytila ja tarvittavat jatkotoimenpiteet

Vantaanjoen ja Keravanjoen vaelluskalakantojen nykytila ja tarvittavat jatkotoimenpiteet Vantaanjoen ja Keravanjoen vaelluskalakantojen nykytila ja tarvittavat jatkotoimenpiteet Mikko Koivurinta Varsinais-Suomen ELY-keskus/kalatalouspalvelut KUVES 40v-juhlaseminaari 2016 25.5.2015 kala ELYT

Lisätiedot

Ravintoketjukunnostuksista purokunnostuksiin. Sitoutunutta tekemisen meininkiä lähivesien tilan parantamiseksi ja yhteiseksi hyväksi

Ravintoketjukunnostuksista purokunnostuksiin. Sitoutunutta tekemisen meininkiä lähivesien tilan parantamiseksi ja yhteiseksi hyväksi Ravintoketjukunnostuksista purokunnostuksiin Sitoutunutta tekemisen meininkiä lähivesien tilan parantamiseksi ja yhteiseksi hyväksi Esimerkkejä tavoitteista 1.Virkistyskäyttö Haittaava kasvillisuus, liettyminen,

Lisätiedot

Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke. Smolttipyyntiraportti 24.8.2009 Timo Hartikainen

Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke. Smolttipyyntiraportti 24.8.2009 Timo Hartikainen Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke Smolttipyyntiraportti 24.8.2009 Timo Hartikainen SISÄLLYSLUETTELO: Sisältö 1. Johdanto... 2 2. Kerätty aineisto... 2 3. Smolttipyynti Lieksanjoella 25.5.-28.6

Lisätiedot

Longinoja JUHA SALONEN - OMIA HAJATELMIA

Longinoja JUHA SALONEN - OMIA HAJATELMIA Longinoja JUHA SALONEN - OMIA HAJATELMIA Juha Salonen Syntynyt 1980 Helsingissä Asunut 20v Helsingin Malmilla, nykyään Vantaalla Kasvimaapalsta puron rannalla Opiskellut kalataloutta Savonlinnassa Töissä

Lisätiedot

KIIKUNJOEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2005

KIIKUNJOEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2005 KIIKUNJOEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2005 Heidi Vatanen ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Kiikunjoen kalataloudellisessa tarkkailussa tutkittiin Kiikunjoki-Saveronjoki-Silmunjoki reitillä sijaitsevan

Lisätiedot

Kolkunjoen taimenkannan geneettinen analyysi

Kolkunjoen taimenkannan geneettinen analyysi Kolkunjoen taimenkannan geneettinen analyysi Mika Oraluoma & Kimmo Sivonen Osuuskunta kala- ja vesistötutkimus Vesi-Visio Opettajantie 7-9 B15 40900 SÄYNÄTSALO Y 2381704-8 www.vesi-visio.net 8.12.2015

Lisätiedot

Täplärapu, kestävä ravustus ja rapuruton vaikutukset

Täplärapu, kestävä ravustus ja rapuruton vaikutukset Täplärapu, kestävä ravustus ja rapuruton vaikutukset Jouni Tulonen RKTL-Raputalousohjelma, Päätös- ja evaluointityöpaja 13.3.213 Jyväskylä, Viherlandia Rapukanta ja sen vaihtelu Monen tekijän yhteisvaikutus

Lisätiedot

Kaakon jokitalkkari -hanke - mätirasiaistutus

Kaakon jokitalkkari -hanke - mätirasiaistutus Pro Immalanjärvi ry:n tiedotustilaisuus Salo-Peltolan Seurojentalo tiistai 19.5.2015 klo 17.00 19.00 Kaakon jokitalkkari -hanke - mätirasiaistutus Manu Vihtonen (Iktyonomi Amk) Etelä-Karjalan kalatalouskeskus

Lisätiedot

Istutussuositus. Kuha

Istutussuositus. Kuha Istutussuositus Kuha Kuhan istutuksia suunniteltaessa on otettava huomioon järven koko, veden laatu ja erityisesti järven kuhakannan tila. Lisäksi kuhaistutusten tuloksellisuuden kannalta olisi eduksi,

Lisätiedot

MAASTOSELVITYS KOURAJOEN KALATALOUDEL- LISISTA KUNNOSTUSMAHDOLLISUUKSISTA

MAASTOSELVITYS KOURAJOEN KALATALOUDEL- LISISTA KUNNOSTUSMAHDOLLISUUKSISTA MAASTOSELVITYS KOURAJOEN KALATALOUDEL- LISISTA KUNNOSTUSMAHDOLLISUUKSISTA Mikko Känkänen 2011 1 JOHDANTO... 3 2 VESISTÖN KUVAUS... 3 3 KALASTO JA VIRKISTYSKÄYTTÖ... 3 4 AINEISTO JA MENETELMÄT... 3 5 TULOKSET...

Lisätiedot

Maatalouspurojen luontoarvot. Liisa Hämäläinen, SYKE Vesistöt kuntoon yhteistyöllä, Oulu, 25.11.2014

Maatalouspurojen luontoarvot. Liisa Hämäläinen, SYKE Vesistöt kuntoon yhteistyöllä, Oulu, 25.11.2014 Maatalouspurojen luontoarvot Liisa Hämäläinen, SYKE Vesistöt kuntoon yhteistyöllä, Oulu, 25.11.2014 Esityksen sisältö Miksi maatalousalueiden purot ovat tärkeitä? Miten uomien luontoarvot tunnistetaan?

Lisätiedot

Kokemäenjoen kalakantojen hoito-ohjelma Seurantaryhmän 3. kokous Huittinen 2.4.2008

Kokemäenjoen kalakantojen hoito-ohjelma Seurantaryhmän 3. kokous Huittinen 2.4.2008 Kokemäenjoen kalakantojen hoito-ohjelma Seurantaryhmän 3. kokous Huittinen 2.4.2008 LOHEN JA TAIMENEN YLISIIRTOKOKEILU KOKEMÄENJOELLA Henri Vaarala Suunnittelija Pyhäjärvi-instituutti Alueen elintarviketalouden

Lisätiedot

Asia: Mäntsälänjoen latvavesien kalataloudellinen kunnostaminen.

Asia: Mäntsälänjoen latvavesien kalataloudellinen kunnostaminen. 1/5 Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys r.y. Jokikatu 17, 06100 PORVOO Föreningen vatten- och luftvård för Östra Nyland och Borgå å r.f. Ågatan 17, 06100 BORGÅ Sampo Vainio 10.8.2004

Lisätiedot

Näsijärven siikatutkimus 2000-10 ja siian luontaisen lisääntymisen selvittäminen

Näsijärven siikatutkimus 2000-10 ja siian luontaisen lisääntymisen selvittäminen 212 Näsijärven siikatutkimus 2-1 ja siian luontaisen lisääntymisen selvittäminen Markku Nieminen iktyonomi 25.2.212 2 Sisällysluettelo 1. Johdanto... 3 2. Saalisnäytteet... 3 3. Siikaistutukset ja siikarodut...

Lisätiedot

Lietejoen vesistöalueen purojen sähkökoekalastukset v. 2011 16WWE1356 1.9.2011

Lietejoen vesistöalueen purojen sähkökoekalastukset v. 2011 16WWE1356 1.9.2011 Lietejoen vesistöalueen purojen sähkökoekalastukset v. 2011 16WWE1356 1.9.2011 Lietejoen vesistöalueen purojen sähkökoekalastukset v. 2011 1 Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 SÄHKÖKOEKALASTUKSET... 1 2.1 Aineisto

Lisätiedot

16WWE1356 18.5.2011. Kainuun Etu Oy. Lohen mäti-istutuskokeiden sumputuskokeet v. 2011

16WWE1356 18.5.2011. Kainuun Etu Oy. Lohen mäti-istutuskokeiden sumputuskokeet v. 2011 18.5.2011 Kainuun Etu Oy Lohen mäti-istutuskokeiden sumputuskokeet v. 2011 Lohen mäti-istutuskokeiden sumputuskokeet v. 2011 1 Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 LOHEN MÄDIN SUMPUTUSKOKEET... 1 2.1 Aineisto ja

Lisätiedot

53 Kalajoen vesistöalue

53 Kalajoen vesistöalue Oy Vesirakentaja Voimaa vedestä 2007 125(196) 53 Kalajoen vesistöalue Vesistöalueen pinta-ala 4 247 km 2 Järvisyys 1,8 % Suojelu (koskiensuojelulaki 35/1987) nro 34, Siiponjoki nro 35, Hamari jokisuu Vesistönro

Lisätiedot

LEPPÄVEDEN KALASTUSALUE. Hohon- ja Pitkäjoen sähkökalastukset 2012-2014 Keski-Suomen kalatalouskeskus ry Matti Havumäki

LEPPÄVEDEN KALASTUSALUE. Hohon- ja Pitkäjoen sähkökalastukset 2012-2014 Keski-Suomen kalatalouskeskus ry Matti Havumäki LEPPÄVEDEN KALASTUSALUE Hohon- ja Pitkäjoen sähkökalastukset 2012-2014 Keski-Suomen kalatalouskeskus ry Matti Havumäki Jyväskylä 2014 Sisältö 1. JOHDANTO... 1 2. YLEISTÄ... 1 2. MENETELMÄT... 2 3. KOEKALASTUKSET...

Lisätiedot

Pekan- Ja Myllyojan kalataloudellinen kunnostussuunnitelma

Pekan- Ja Myllyojan kalataloudellinen kunnostussuunnitelma Kalatieto J. Rinne Pekan- Ja Myllyojan kalataloudellinen kunnostussuunnitelma Purojen umpeenkasvua Jukka Rinne 2010 Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Kunnostusmenetelmä ja kunnostuskohde... 1 3 Kustannusarvio

Lisätiedot

Aikuisopiskelijan viikko - Viitekehys alueellisten verkostojen yhteistyöhön

Aikuisopiskelijan viikko - Viitekehys alueellisten verkostojen yhteistyöhön Aikuisopiskelijan viikko - Viitekehys alueellisten verkostojen yhteistyöhön Aikuisopiskelijan viikko tarjoaa mainion tilaisuuden toteuttaa tapahtumia yhteistyössä oman alueen eri organisaatioiden kanssa.

Lisätiedot

Hämeenlinnan Myllyojan Kankaisten ja Siirin uomaosuuksien parannussuunnitelma

Hämeenlinnan Myllyojan Kankaisten ja Siirin uomaosuuksien parannussuunnitelma Hämeenlinnan Myllyojan Kankaisten ja Siirin uomaosuuksien parannussuunnitelma Janne Ruokolainen Raportti nro 6/2015 Sisällys 1 Kohteen yleiskuvaus ja hankkeen tavoitteet... 2 2 Toimenpiteet... 2 2.1 Joutsiniementien

Lisätiedot

Jäälin vesien hoito. VYYHTI-työpaja Liminka 28.11.2013. Birger Ylisaukko-oja Kiimingin Jäälin vesienhoitoyhdistys

Jäälin vesien hoito. VYYHTI-työpaja Liminka 28.11.2013. Birger Ylisaukko-oja Kiimingin Jäälin vesienhoitoyhdistys KIIMINGIN JÄÄLIN VESIENHOITOYHDISTYS RY Jäälin vesien hoito VYYHTI-työpaja Liminka 28.11.2013 Birger Ylisaukko-oja vesienhoitoyhdistys Monipuolista vesienhoitoa Yhdistys perustettu keväällä 2011 Tavoite:

Lisätiedot

Kokemäenjoen harjusselvitys vuonna 2014 Kannattaako harjuksia istuttaa???

Kokemäenjoen harjusselvitys vuonna 2014 Kannattaako harjuksia istuttaa??? Kokemäenjoen harjusselvitys vuonna 2014 Kannattaako harjuksia istuttaa??? 24.3.2015 KOKEMÄKI Kokemäenjoen kalakantojen hoito-ohjelman seurantaryhmä Heikki Holsti Selvityksen tavoitteet Kalastajille kohdistetun

Lisätiedot

TOIMINTAKERTOMUS 2014

TOIMINTAKERTOMUS 2014 www.saimaanlohikalayhdistys.fi Sivu 1/5 TOIMINTAKERTOMUS 2014 YLEISTÄ Yhdistyksen toiminnan yleistavoite Saimaan lohikalayhdistyksen on tarkoitus edistää Vuoksen vesistöalueen uhanalaisten lohikalakantojen

Lisätiedot

49 Perhonjoen vesistöalue

49 Perhonjoen vesistöalue Oy Vesirakentaja Voimaa vedestä 2007 117(196) 49 Perhonjoen vesistöalue Vesistöalueen pinta-ala 2 524 km 2 Järvisyys 3,4 % Suojelu (koskiensuojelulaki 35/1987) nro 32, Murikinkoski rautatiesilta Vesistönro

Lisätiedot

KOKEMÄENJOEN SÄHKÖKOEKALASTUKSET HARJAVALLAN VOIMALAITOKSEN ALAPUOLISILLA KOSKI- JA VIRTAPAIKOILLA VUONNA 2010

KOKEMÄENJOEN SÄHKÖKOEKALASTUKSET HARJAVALLAN VOIMALAITOKSEN ALAPUOLISILLA KOSKI- JA VIRTAPAIKOILLA VUONNA 2010 Raportti KOKEMÄENJOEN SÄHKÖKOEKALASTUKSET HARJAVALLAN VOIMALAITOKSEN ALAPUOLISILLA KOSKI- JA VIRTAPAIKOILLA VUONNA 2010 Kimmo Puosi ja Tapio Mäkelä SISÄLTÖ 1 Yleistä sähkökoekalastuksista 2 2 Menetelmät

Lisätiedot

JOUTJOEN KALATALOUDELLINEN KUNNOSTUSSUUNNITELMA

JOUTJOEN KALATALOUDELLINEN KUNNOSTUSSUUNNITELMA JOUTJOEN KALATALOUDELLINEN KUNNOSTUSSUUNNITELMA Anssi Toivonen Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö 30.11.2010 Sisällysluettelo Johdanto... 1 Joutjoen kokonaisuus... 2 Kartta A, joen laskukohta Kiviharjun alue...

Lisätiedot

Luonnonvaraisesti lisääntyvät siikakannat

Luonnonvaraisesti lisääntyvät siikakannat Luonnonvaraisesti lisääntyvät siikakannat Ari Leskelä ja Teuvo Niva RKTL Onko meillä uhanalaisia siikakantoja? Siika on yleisimpiä kalalajejamme ja hyvin monimuotoinen samassa vesistössä voi elää useita

Lisätiedot

Unelmakalapaikkakyselyn yhteenveto 25.11.2014. Isoja elämyksiä kotiaan kalavesiltä -hanke

Unelmakalapaikkakyselyn yhteenveto 25.11.2014. Isoja elämyksiä kotiaan kalavesiltä -hanke Unelmakalapaikkakyselyn yhteenveto 25.11.2014 Isoja elämyksiä kotiaan kalavesiltä -hanke Kysely toteutettiin syksyn 2014 aikana Kohderyhmänä olivat aktiiviset vapakalastuksen harrastajat Metsähallituksen

Lisätiedot

VELHO Vesien- ja luonnonhoidon alueellinen ja paikallinen toteuttaminen Lounais-Suomen vesistöalueilla

VELHO Vesien- ja luonnonhoidon alueellinen ja paikallinen toteuttaminen Lounais-Suomen vesistöalueilla VELHO Vesien- ja luonnonhoidon alueellinen ja paikallinen toteuttaminen Lounais-Suomen vesistöalueilla Varsinais-Suomen ELY-keskus, VELHO-hanke Sanna Tikander 1.3.2011 1 VELHO Vesien- ja luonnonhoidon

Lisätiedot

PÄÄTÖSLUONNOS. Varsinais-Suomi Kalatalouspalvelut 23.5.2014 1863/5715/2014

PÄÄTÖSLUONNOS. Varsinais-Suomi Kalatalouspalvelut 23.5.2014 1863/5715/2014 PÄÄTÖSLUONNOS Varsinais-Suomi Kalatalouspalvelut Pvm Dnro 23.5.2014 1863/5715/2014 ASIA: TAUSTAA Vesistöjen tai vesistönosien kalastuslain 119 mukainen määrittely lohi- ja siikapitoisiksi Varsinais-Suomen

Lisätiedot

PUROT JA OJAT LÄHILUONNOSSA

PUROT JA OJAT LÄHILUONNOSSA PUROT JA OJAT LÄHILUONNOSSA Somero 26.9.2014 Matti Jantunen Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry Mikä on puro? Vesilaki (27.5.2011/587) 3 määrittelee: Joki = virtaavan veden vesistö, jonka valuma-alue

Lisätiedot

Vesien kunnostus ja käyttö

Vesien kunnostus ja käyttö Vesien kunnostus ja käyttö Vesien- ja merenhoidon palauteseminaari Eeva-Kaarina Aaltonen, toiminnanjohtaja 29.1.2015, Härmän Kylpylä Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry Asiantuntija- ja yhteistyöorganisaatio

Lisätiedot

Minulleko lemmikkilintu?

Minulleko lemmikkilintu? Minulleko lemmikkilintu? Hyvin hoidettuna lintu sopii vastuuntuntoisen ihmisen lemmikiksi. Sen tulee kuitenkin saada elää linnun elämää kotona, eikä kyseessä ole ensisijaisesti sylilemmikki. Ennen oman

Lisätiedot

HIIDENVEDEN KUNNOSTUS 2012-2015 -HANKE TOIMINTASUUNNITELMA 2014

HIIDENVEDEN KUNNOSTUS 2012-2015 -HANKE TOIMINTASUUNNITELMA 2014 HIIDENVEDEN KUNNOSTUS 2012-2015 -HANKE TOIMINTASUUNNITELMA 2014 1 JOHDANTO Kunnostushankkeen hankesuunnitelma päivitettiin vuosille 2013-2015 laaditun hoito- ja kunnostussuunnitelman pohjalta. Vuosina

Lisätiedot

UUSI KALASTUSLAKI PARANTAA KALAKANTOJEN ELINVOIMAISUUTTA JA KALASTUKSEN EDELLYTYKSIÄ

UUSI KALASTUSLAKI PARANTAA KALAKANTOJEN ELINVOIMAISUUTTA JA KALASTUKSEN EDELLYTYKSIÄ UUSI KALASTUSLAKI PARANTAA KALAKANTOJEN ELINVOIMAISUUTTA JA KALASTUKSEN EDELLYTYKSIÄ 1 Lain tavoitteet Tavoitteena selkeä ja tietoon perustuva kalastuksen järjestäminen, jolla edistetään 1. kalavarojen

Lisätiedot

VIRTAIN, RUOVEDEN-KUOREVEDEN JA NÄSIJÄRVEN KALASTUSALUEIDEN KUNNOSTETTUJEN VIRTAVESIEN SÄHKÖKALASTUSTUTKIMUS VUONNA 2012. Heikki Holsti 2012

VIRTAIN, RUOVEDEN-KUOREVEDEN JA NÄSIJÄRVEN KALASTUSALUEIDEN KUNNOSTETTUJEN VIRTAVESIEN SÄHKÖKALASTUSTUTKIMUS VUONNA 2012. Heikki Holsti 2012 VIRTAIN, RUOVEDEN-KUOREVEDEN JA NÄSIJÄRVEN KALASTUSALUEIDEN KUNNOSTETTUJEN VIRTAVESIEN SÄHKÖKALASTUSTUTKIMUS VUONNA 2012 Heikki Holsti 2012 Kirjenumero 906/12 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 2. TUTKIMUSALUE...

Lisätiedot

Kontroll över surheten i Perho ås nedre del (PAHAprojektet) Juhani Hannila & Mats Willner PAHA-loppuseminaari Kokkola 30.10.2014

Kontroll över surheten i Perho ås nedre del (PAHAprojektet) Juhani Hannila & Mats Willner PAHA-loppuseminaari Kokkola 30.10.2014 Kontroll över surheten i Perho ås nedre del (PAHAprojektet) Juhani Hannila & Mats Willner PAHA-loppuseminaari Kokkola 30.10.2014 PAHA-hanke Perhonjoen alaosan happamuuden hallinta (PAHA- hanke) toteutetaan

Lisätiedot

Koulutus kalojen lääkinnästä 5.2.2015 Hanna Kuukka-Anttila Eläinten terveys ja hyvinvointi yksikkö, Evira. Kalanviljely Suomessa

Koulutus kalojen lääkinnästä 5.2.2015 Hanna Kuukka-Anttila Eläinten terveys ja hyvinvointi yksikkö, Evira. Kalanviljely Suomessa Koulutus kalojen lääkinnästä 5.2.2015 Hanna Kuukka-Anttila Eläinten terveys ja hyvinvointi yksikkö, Evira Kalanviljely Suomessa Vesiviljely maailmassa Kalojen, nilviäisten, äyriäisten ja vesikasvien kasvatusta

Lisätiedot

TAIMENEN KUTUPESÄINVENTOINTI

TAIMENEN KUTUPESÄINVENTOINTI Vesi-Visio Visio osk Opettajantie 7-9 B15 40900 SÄYNÄTSALO www.vesi-visio.netvisio.net +35840-7030098 TAIMENEN KUTUPESÄINVENTOINTI Mitä, miksi, miten, milloin? Tietoa ja ohjeistusta toiminnasta ja käytännön

Lisätiedot

NIINIMÄEN TUULIPUISTO OY Sähkönsiirtolinjojen liito-oravaselvitys, Pieksämäki

NIINIMÄEN TUULIPUISTO OY Sähkönsiirtolinjojen liito-oravaselvitys, Pieksämäki RAPORTTI 16X267156_E722 13.4.2016 NIINIMÄEN TUULIPUISTO OY Sähkönsiirtolinjojen liito-oravaselvitys, Pieksämäki 1 Niinimäen Tuulipuisto Oy Sähkönsiirtolinjojen liito-oravaselvitys, Pieksämäki Sisältö 1

Lisätiedot

SATAKUNNAN PINTAVESIEN TOIMENPIDEOHJELMAEHDOTUKSESTA Vesistökohtaiset kehittämistarpeet

SATAKUNNAN PINTAVESIEN TOIMENPIDEOHJELMAEHDOTUKSESTA Vesistökohtaiset kehittämistarpeet Yhdistyksen nimi: Lounais-Suomen vapaa-ajankalastajapiiri ry Yhdistyksen kotikunta: Raisio Puheenjohtaja: Veikko Meskanen Osoite: Vehaksentie 220 23310 Taivassalo Sähköposti: tavemesk@taivassalo.fi Puhelin:

Lisätiedot

Kestävän metsätalouden. toteutuskeinona. KEMERAn keinoin Matti Seppälä Etelä-Pohjanmaan metsäkeskus

Kestävän metsätalouden. toteutuskeinona. KEMERAn keinoin Matti Seppälä Etelä-Pohjanmaan metsäkeskus Kestävän metsätalouden rahoituslaki (KEMERA) METSOn toteutuskeinona METSOn toteuttaminen KEMERAn keinoin Matti Seppälä Etelä-Pohjanmaan metsäkeskus 1 KEMERA METSO -toimintaohjelmassa KEMERA kohdentaminen

Lisätiedot

HÄRÄNSILMÄNOJA. Anssi Toivonen. Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö

HÄRÄNSILMÄNOJA. Anssi Toivonen. Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö HÄRÄNSILMÄNOJA Anssi Toivonen Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö 15.11.010 Sisältö Johdanto... Häränsilmänojan kokonaisuus... 4 Kartta 1 Pääuoma... 5 Kartta Kulmalan eteläpuoli joen haarat... 14 Oikeanpuoleinen

Lisätiedot

Kevätön ja Pöljänjäreven alivedenkorkeuden nostaminen

Kevätön ja Pöljänjäreven alivedenkorkeuden nostaminen Kevätön ja Pöljänjäreven alivedenkorkeuden nostaminen Suunnittelun lähtökohdat ja tavoitteet Pohjois-Savon ELY-keksus, Tuulikki Miettinen 10.7.2012 1 Aiemmat hankkeet Järvet laskettu vuonna1909 laskun

Lisätiedot

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y Tiia Grönholm (email) Linnunmaa Oy 24.8.2012 Lähetämme ohessa yhteenvedon Endomines Oy:n Karjalan Kultalinjan YVAan liittyvistä vuoden 2012

Lisätiedot

Kuinka hallita rapuistutuksia Rapukantojen hoidon ja käytön ohjaaminen. Liisa Tapanen Jyväskylän yliopisto

Kuinka hallita rapuistutuksia Rapukantojen hoidon ja käytön ohjaaminen. Liisa Tapanen Jyväskylän yliopisto Kuinka hallita rapuistutuksia Rapukantojen hoidon ja käytön ohjaaminen Liisa Tapanen Jyväskylän yliopisto Teemahaastattelu Puolistrukturoitu haastattelumenetelmä, lomakehaastattelun ja avoimen haastattelun

Lisätiedot

Kalastuslain ja hallinnon uudistus. Hämeen ELY-keskus

Kalastuslain ja hallinnon uudistus. Hämeen ELY-keskus Kalastuslain ja hallinnon uudistus Hämeen ELY-keskus Uuden lain tavoitteet Kalavaroja hyödynnetään ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävästi Elinkeinojen ja virkistyskäytön avulla syntyy

Lisätiedot

Ehdotus kalastuksen järjestämisestä Sammaljärven osakaskunta

Ehdotus kalastuksen järjestämisestä Sammaljärven osakaskunta Ehdotus kalastuksen järjestämisestä Sammaljärven osakaskunta Sisällysluettelo 1. UHANALAINEN HARJUS... 4 2. KALASTUKSEN SÄÄNTELY HARJUSALUEILLA... 5 2.1 Rauhoitusalue... 5 3. LÄHTEET... 5 4. LIITTEET...

Lisätiedot

VARESJÄRVI KOEKALASTUS

VARESJÄRVI KOEKALASTUS Varsinais-Suomen Kalavesien Hoito Oy Puutarhakatu 19 A 20100 TURKU www.silakka.info VARESJÄRVI KOEKALASTUS 2012 Chris Karppinen Varsinais-suomen kalavesien Hoito Oy 1. Johdanto Maataloustuottajain säätiö

Lisätiedot

Kansalaisten aktivointi purokunnostuksiin

Kansalaisten aktivointi purokunnostuksiin Kansalaisten aktivointi purokunnostuksiin - Käytännön toimintaa PURO II-hankkeessa Auri Sarvilinna, Suomen ympäristökeskus, Ympäristötietoinen Uusimaa -päivä, 5.11.2012 Esityksen sisältö Valuma-aluelähtöinen

Lisätiedot

Pirkanmaan ELY-keskus, Lisää tekijän nimi ja osaso

Pirkanmaan ELY-keskus, Lisää tekijän nimi ja osaso Pirkanmaan ELY-keskus, Lisää tekijän nimi ja osaso 1 Kosteikon perustaminen ja hoito Edistetään vesiensuojelua ja luonnon monimuotoisuutta huoltamalla perustettua kosteikkoa Alueelle, jossa peltoa on yli

Lisätiedot

Yleiskatsaus metsätalouden vesistövaikutuksiin ja vesiensuojelun lainsäädäntöön

Yleiskatsaus metsätalouden vesistövaikutuksiin ja vesiensuojelun lainsäädäntöön Yleiskatsaus metsätalouden vesistövaikutuksiin ja vesiensuojelun lainsäädäntöön Samuli Joensuu Lapua 12.11.2013 Sisältö Metsätalouden kuormitusvaikutuksista Muuttuva lainsäädäntö ja sen merkitys metsätalouden

Lisätiedot

Kalastuslain uudistamisen keskeiset kysymykset Ylä-Lapissa

Kalastuslain uudistamisen keskeiset kysymykset Ylä-Lapissa Kalastuslain uudistamisen keskeiset kysymykset Ylä-Lapissa Mika Laakkonen, ylitarkastaja Metsähallitus, luontopalvelut Uuden kalastuslain tavoite Uuden kalastuslain 1 (lain tavoite), yksi esitetyistä luonnoksista:

Lisätiedot

Kalastonhoito ja kalastaminen Paimelanlahdella ja Vähäselällä

Kalastonhoito ja kalastaminen Paimelanlahdella ja Vähäselällä Kalastonhoito ja kalastaminen Paimelanlahdella ja Vähäselällä Matti Kotakorpi Vesiensuojelusuunnittelija LSYP Keskustelutilaisuus Paimelan koulu 18.9.2014 Esityksen sisältö Osakaskunnan ja kalastusalueen

Lisätiedot

Ovatko vesistöjen kunnostushankkeet ja hajakuormitusta vähentävät toimenpiteet lisääntyneet vesienhoitosuunnitelmien valmistumisen jälkeen

Ovatko vesistöjen kunnostushankkeet ja hajakuormitusta vähentävät toimenpiteet lisääntyneet vesienhoitosuunnitelmien valmistumisen jälkeen Ovatko vesistöjen kunnostushankkeet ja hajakuormitusta vähentävät toimenpiteet lisääntyneet vesienhoitosuunnitelmien valmistumisen jälkeen Johtava asiantuntija Antton Keto Suomen ympäristökeskus Limnologipäivät

Lisätiedot

ForeMassi2025 Tiedotustilaisuus 3.5.2011. Teemu Santonen, KTT Laurea-ammattikorkeakoulu

ForeMassi2025 Tiedotustilaisuus 3.5.2011. Teemu Santonen, KTT Laurea-ammattikorkeakoulu ForeMassi2025 Tiedotustilaisuus 3.5.2011 Teemu Santonen, KTT Laurea-ammattikorkeakoulu Hankkeen tavoitteet Pitkän aikavälin laadullisen ennakoinnin verkostohanke Teemallisesti hanke kohdistuu hyvinvointi-

Lisätiedot

Järjestökenttä väestön terveys- ja hyvinvointitietojen hyödyntäjänä

Järjestökenttä väestön terveys- ja hyvinvointitietojen hyödyntäjänä Järjestökenttä väestön terveys- ja hyvinvointitietojen hyödyntäjänä Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen päivän esitys RAY-kiertueella Satakunnassa 25.2.2015 Janne Jalava, RAY, seurantapäällikkö, dosentti

Lisätiedot

URPALANJOKIALUEEN KEHITTÄMISHANKKEEN INFOTILAISUUS

URPALANJOKIALUEEN KEHITTÄMISHANKKEEN INFOTILAISUUS URPALANJOKIALUEEN KEHITTÄMISHANKKEEN INFOTILAISUUS OHJELMA 18.30 Kahvitarjoilu 19.00 Infotilaisuuden avaus, Urpalanjokialue lohijoeksi ry:n hallituksen sihteeri Jorma Suoknuuti 19.10 Urpalanjokialueen

Lisätiedot

Sierilä: nykyaikaista ja vastuullista vesivoimaa

Sierilä: nykyaikaista ja vastuullista vesivoimaa Sierilä: nykyaikaista ja vastuullista vesivoimaa ET:n kevätseminaari Rovaniemellä 13.5.2016 Tuomas Timonen ja Timo Torvinen 13.5.2016 1 Sisältö Kemijoen ajankohtaiset kuulumiset Sierilän voimalaitosprojekti

Lisätiedot

Vinkkejä hankeviestintään

Vinkkejä hankeviestintään Vinkkejä hankeviestintään Viestintä vs. tiedottaminen Tiedon siirto ja vaihdanta kokonaisuutena Kanavina esim. nettisivut, intrat, uutiskirjeet, esitteet ja logot, kokoukset ja tilaisuudet, sosiaalinen

Lisätiedot

Pienvesien suojelu ja vesienhoito Suomen metsätaloudessa. Johtava luonnonhoidon asiantuntija Matti Seppälä Suomen metsäkeskus JULKISET PALVELUT

Pienvesien suojelu ja vesienhoito Suomen metsätaloudessa. Johtava luonnonhoidon asiantuntija Matti Seppälä Suomen metsäkeskus JULKISET PALVELUT Pienvesien suojelu ja vesienhoito Suomen metsätaloudessa Johtava luonnonhoidon asiantuntija Matti Seppälä Suomen metsäkeskus JULKISET PALVELUT Lakien ja säädösten noudattaminen pienvesien lähiympäristöissä

Lisätiedot

Uusi vesilaki ja asetus astuivat voimaan 1.1.2012 Mikä muuttuu? Ylitarkastaja Arto Paananen

Uusi vesilaki ja asetus astuivat voimaan 1.1.2012 Mikä muuttuu? Ylitarkastaja Arto Paananen Uusi vesilaki ja asetus astuivat voimaan 1.1.2012 Mikä muuttuu? Ylitarkastaja Arto Paananen Pirkanmaan ELY-keskus Ympäristövalvontayksikkö Vesilaki yleistä Yleiskäyttöoikeudet Vesistössä kulkeminen, veden

Lisätiedot

Metsähallituksen irkistyskalastuskohteiden kehittäminen

Metsähallituksen irkistyskalastuskohteiden kehittäminen Metsähallituksen irkistyskalastuskohteiden kehittäminen Lohi palaa kotiin seminaari 27.11.2014 Heikki Laitala Virkistyskalastuskohteet Lappi Yli-Kemi Metsähallituksen Lapin virkistyskalastuskohteille myydään

Lisätiedot

ristöjen hoito - Vesilinnut

ristöjen hoito - Vesilinnut Elinympärist ristöjen hoito - Vesilinnut Vesilintuelinympärist ristöt t = vesiensuojelu + maisema + luonnon Piirrokset: Jari Kostet ja MKJ Kuvat: Mikko Alhainen, Marko Svensberg, Marko Muuttola, Harri

Lisätiedot

Tuulivoimapuisto Soidinmäki Oy. Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston Haasia-ahon liito-oravaselvitys 2015 AHLMAN GROUP OY

Tuulivoimapuisto Soidinmäki Oy. Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston Haasia-ahon liito-oravaselvitys 2015 AHLMAN GROUP OY Tuulivoimapuisto Soidinmäki Oy Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston Haasia-ahon liito-oravaselvitys 2015 AHLMAN GROUP OY Raportteja 20/2015 sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen

Lisätiedot

KEVÄTLAAKSON ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS Osa-alueet 478-483

KEVÄTLAAKSON ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS Osa-alueet 478-483 KEVÄTLAAKSON ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS Osa-alueet 478-483 Porvoon kaupunki Kaupunkisuunnittelu Huhtikuu 2014 asemakaavan luontoselvitys Osa-alueet 478-483 Lotta Raunio Sisällys 1. Johdanto 1 2. Sijainti

Lisätiedot

Yhteistoiminnallisuus kuivatushankkeissa Helena Äijö Salaojayhdistys ry

Yhteistoiminnallisuus kuivatushankkeissa Helena Äijö Salaojayhdistys ry Yhteistoiminnallisuus kuivatushankkeissa Helena Äijö Salaojayhdistys ry 18.4.2012 Hydrologinen kierto Kuivatuksen tarve Suomessa kuivatus on peltoviljelyn edellytys -tiiviit maalajit -tasainen maasto -hydrologiset

Lisätiedot

Haritunjoen kalataloudellisen kunnostuksen suunnitelma

Haritunjoen kalataloudellisen kunnostuksen suunnitelma Haritunjoen kalataloudellisen kunnostuksen suunnitelma Ulla Kuusinen Yhteistyössä Lahden seudun ympäristöpalvelut Johdanto Haritunjoella on potentiaalia kehittyä hyväksi kalavesistöksi. Kalataloudellisen

Lisätiedot

MANKALAN VOIMALAITOKSEN JA ARRAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2013

MANKALAN VOIMALAITOKSEN JA ARRAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2013 MANKALAN VOIMALAITOKSEN JA ARRAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2013 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 227/2014 Janne Raunio TIIVISTELMÄ Tämä raportti käsittelee

Lisätiedot

Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011 2014

Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011 2014 Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011 2014 Etelä-Savon ELY-keskuksen kalatalousryhmän hallinnoima EU:n osarahoitteinen hanke (50 %). Hankkeen kustannusarvio on noin 600 000 euroa.

Lisätiedot

MAASEUDUN ARJEN PALVELUVERKOSTO. hankesuunnitelma

MAASEUDUN ARJEN PALVELUVERKOSTO. hankesuunnitelma MAASEUDUN ARJEN PALVELUVERKOSTO hankesuunnitelma Sisällys 1. Tausta... 3 2. Päätavoitteet... 3 3. Toimintasuunnitelma... 4 4. Ohjausryhmä... 5 5. Johtotyhmä... 6 6. Henkilöstö... 6 7. Kustannukset ja rahoitus...

Lisätiedot

Paimion Karhunojan vedenlaatututkimukset vuonna 2015

Paimion Karhunojan vedenlaatututkimukset vuonna 2015 1(4) 16.12.2015 Paimion Karhunojan vedenlaatututkimukset vuonna 2015 1 YLEISTÄ Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry tutki Paimion Karhunojan vedenlaatua vuonna 2015 jatkuvatoimisella MS5 Hydrolab vedenlaatumittarilla

Lisätiedot

KERTOMUS TILIKAUDEN TOIMINNASTA VUONNA 2014 HEINOLAN KALASTUSALUE

KERTOMUS TILIKAUDEN TOIMINNASTA VUONNA 2014 HEINOLAN KALASTUSALUE KERTOMUS TILIKAUDEN TOIMINNASTA VUONNA 2014 HEINOLAN KALASTUSALUE 1. PERUSTIEDOT Kalastusalueen nimi on Heinolan kalastusalue ja sen kotipaikka on Heinolan kaupunki. Kalastusalue käsittää yleispiirteittään

Lisätiedot