Suun kuivuus haittojen ehkäisy ja oireiden lievitys

Transkriptio

1 Katsaus Aira Lahtinen ja Anja Ainamo Suun kuivuus haittojen ehkäisy ja oireiden lievitys Yleisimmin lääkärille kerrottavia kuivan suun oireita ovat yölliset heräämiset suun kuivuuteen, nielemis ja puhevaikeudet, suun arkuus, vaikeus pitää proteesia, palan tunne kurkussa sekä paha maku ja haju suussa. Pitkäaikaisia haittoja ovat hampaiden erityisesti hammaskaulojen nopea reikiintyminen, hampaiden eroosio, ientulehdukset ja hampaattomien proteesinkäyttäjien suutulehdukset. Suun kuivuuden yleisimpiä syitä ovat syljeneritystä vähentävien lääkkeiden pitkäaikainen käyttö, sylkirauhasiin vaikuttavat sairaudet ja sädehoito. Erityisesti talviaikaan kuiva ilma ja suuhengitys aiheuttavat suun yöllistä kuivumista. Hoito tähtää sekä oireiden lievittämiseen että reikiintymisen ja tulehdusten ehkäisyyn. Syljenerityksen vaikeasta vähenemisestä tai syljen puuttumisesta kärsivä potilas kuuluu erikoissairaanhoidon piiriin. N ormaalisti sylkeä erittyy ilman pureskelustimulaatiota vähintään 0,1 ml minuutissa. Pureskelun stimuloimana syljeneritys on vähintään 0,7 1 ml minuutissa. Tätä pienemmät arvot diagnosoidaan hyposalivaatioksi (vähentynyt syljeneritys). Subjektiivinen suun kuivuuden tunne eli kserostomia ei kuitenkaan aina korreloi syljenerityksen määrän kanssa. Jos pienten musiinia tuottavien sylkirauhasten toiminta on heikentynyt, suu voi tuntua kuivalta suojaavan musiinin puuttuessa, vaikka isot sylkirauhaset tuottaisivat normaalisti seroosia sylkeä. Stimuloidun syljen määrä mitataan antamalla potilaan pureskella parafiinipalaa. Häntä kehotetaan valuttamaan suuhun kertyvä sylki 1 3 kertaa minuutissa suppilon kautta mittaputkeen tai kertakäyttömukiin, josta sylki voidaan mitata imemällä se injektioruiskuun. Stimuloitua sylkeä kerätään yleensä viisi minuuttia, jolloin raja arvo on 3,5 ml. Parafiinin puuttuessa voidaan käyttää ksylitolipurukumia. Sillä saatetaan saada suurempia arvoja, koska makeus lisää useilla potilailla syljeneritystä. Leposyljen määrä mitataan potilaan ollessa etukumarassa asennossa ja antamalla syljen valua suppilon kautta mittaputkeen tai kertakäyttömukiin 15 minuutin ajan. Tällöin sylkeä pitäisi normaalisti erittyä vähintään 1,5 ml. Ikä sinänsä ei vähennä syljen eritystä (kuva 1), mutta iän mukana pienten sylkirauhasten toiminta heikkenee. Suurimman osan seroosista syljestä tuottavat korvasylkirauhaset. Niiden toimintaa ikä ei heikennä terveillä ihmisillä. Sen sijaan syljen eritystä vähentävät monet pitkäaikaisesti käytettävät lääkkeet, esimerkiksi mieliala, verenpaine ja allergialääkkeet. Helsingin vanhustutkimuksessa todettiin, että syljeneritys vähenee merkitsevästi, jos jatkuvassa käytössä on neljä tai useampia lääkkeitä (Närhi ym. 1992). Sekä mitattavissa oleva hyposalivaatio että subjektiiviset kuivan suun oireet ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä. Hyposalivaatio näkyy ja tuntuu suussa monin ilmentymin (taulukko 1). Duodecim 2006;122: A. Lahtinen ja A. Ainamo

2 Taulukko 1. Hyposalivaation diagnostisia merkkejä. Kuva 1. Terveen 80 vuotiaan naisen hyvin hoidetut, puhtaat hampaat. Kuivat, rohtuneet huulet, haavaumat suupielissä Ryppyiset, kuivat, punoittavat suun limakalvot, kirvely Punoittava kieli, jossa voi olla syviä uurteita Vähäinen, vaahtoava, sitkeä sylki Limakalvoinfektiot proteesien alla (punoittava) Kielen pinnan tulehdus (vaalea, pidentynyt nukka) Epiteelisolukasaumia limakalvoilla Epätyypillistä kariesta, vaaleana erottuvaa alkavaa ns. liitukariesta Nielemis ja puhevaikeudet Makuhäiriöt, metallin maku, paha maku Suun vaikeata, pitkäaikaista kuivumista voivat aiheuttaa Sjögrenin oireyhtymä, pään ja kaulan alueen sädehoito, sylkirauhasten surkastuneisuus, joskus sylkikivitauti ja mahdollisesti myös solunsalpaajat. Solunsalpaajien vaikutus syljeneritykseen vaihtelee annoksen, valmisteen ja yksilöllisen reaktiotavan mukaan, ja myös muiden käytössä olevien lääkkeiden määrä vaikuttaa siihen. Sylki ja suun tulehdukset Sylki, kuten silmän kyynelneste, kuuluu elimistön ensimmäiseen puolustuslinjaan. Se suojaa tulehduksilta monin tavoin (taulukko 2). Sen tehtävänä on puhdistaa ja huuhtoa suuta ja vähentää mikrobeja. Syljenerityksen väheneminen harventaa nielemistä, ja nieleminen taas on tärkeää suuontelon mikrobien lukumäärän vähentämiseksi. Syljen musiinit voitelevat limakalvoja ja ylläpitävät tervettä keratinisoitumista. Liukkaat musiinit estävät mikrobien tarttumista limakalvoille. Syljen proteiineilla on antimikrobisia ominaisuuksia. Syljen puute lisää kaikkien mikrobitulehdusten vaaraa suussa. Sylki suojaa suuta kuten kyynelneste silmää, ja ilman sitä kaikki puolustusmekanismit ovat vaillinaisia. Samoin kuin kuiva silmä myös kuiva suu altistuu mekaanisille traumoille ja erilaisille infektioille. Syljellä on lisäksi merkittävä tehtävä ruoansulatuksessa. Sen entsyymit alkavat pilkkoa ravintoaineita jo suussa. Sylki kosteuttaa ja liukastaa ruoan ennen nielemistä, ja nielty sylki pitää yllä ruoansulatuskanavan nestemäärää. Suun kuivuus haittojen ehkäisy ja oireiden lievitys Taulukko 2. Syljen tehtäviä ja aineosia. Ruoan hienontaminen, sulatus, makuaisti, nieleminen Vesi Musiinit: proteiinien ja hiilihydraattien yhdisteitä, liukastavat ja sitovat vettä Ravintoaineita pilkkovia entsyymejä: amylaasi, lipaasit, ribonukleaasi, proteaasit Limakalvojen voitelu ja mekaaninen suojaaminen Vesi Musiinit Glykoproteiinit Hampaiden suojaaminen Vesi (huuhtelu, kosteutus) Musiinit Glykoproteiinit muodostavat suojaavan kalvon, pellikkelin Neutraloivat ja puskuroivat aineet (bikarbonaatti, fosfaatti-ionit) Remineralisoivat aineet (kalsium, fosfori, hydroksyyliapatiitti) Antimikrobisia puolustustekijöitä Vesi (huuhtelu, nieleminen) Musiinit (suojaaminen, voitelu) Antimikrobiset aineet lysotsyymi aiheuttaa bakteriolyysiä laktoferriini sitoo rautaa sylkiperoksidaasi katalysoi mikrobeille toksista hypotiosyanaattia immunoglobuliinit, musiinit ja fibronektiini agglutinoivat mikrobeja fluori-ionit vaikuttavat bakteerien aineenvaihduntaan sitomalla magnesiumia Suun tulehdukset liittyvät useimmiten biofilmin muodostumiseen. Suun mikrobeista muodostuva biofilmi tarvitsee kehittyäkseen kiinteän, uusiutumattoman alustan. Suussa kiinteitä pintoja ovat hampaiden ja proteesien pinnat. Biofilmissä mikrobit kasvavat pesäkkeinä niitä kiinnittävän ja suojaavan massan ympäröiminä. 2711

3 Hampaiden pinnoilla kasvavaa biofilmiä on nimitetty plakiksi. Suun limakalvo uusiutuu, joten sen pinnalle ei ehdi kasvaa biofilmiä. Kielen pinta uusiutuu hitaammin, ja sen nukassa saattavat lisääntyä tulehduksia ja ennen kaikkea hajua aiheuttavat mikrobit. Parodontiitti. Hampaiden pinnalla ikenen rajassa ja sen alle kasvava biofilmi aiheuttaa ensin ientulehduksen, gingiviitin. Syvemmälle edetessään ja vanhetessaan se tuhoaa hampaan kiinnitystä, syventää ientaskuja ja kovettuu hammaskiveksi ikenen alle. Syntyy pitkäaikainen parodontiitti, jota aiheuttava biofilmi koostuu pääosin anaerobibakteereista. Parodontiitti on kivuton. Sen pääoire on verenvuoto ikenistä. Erityisesti kuivassa suussa myös paha haju ja maku ovat potilaan valittamia ientulehduksen ja parodontiitin oireita. Ensimmäinen hoito on hampaiden ja hammasvälien tehokas puhdistus. Yleisimmin haju tulee hampaiden väleistä. Hammasvälien puhdistuksen harva osaa, ellei sitä kädestä pitäen opasteta. Parodontiitti vaatii aina huolellista kotihoitoa ja hammaslääkärin jatkuvaa seurantaa. Proteesistomatiitti. Joka kolmannella yläleuan kokoproteesia käyttävällä on tulehdus proteesin alla. Hammasproteesi on uusiutumattomana pintana oivallinen alusta biofilmille, ellei sitä harjata tehokkaasti päivittäin (kuva 2). Hammasproteesin puhdistaminen saattaa olla potilaalle vielä vaikeampaa kuin omien hampaiden puhdistaminen. Kun proteesilla kasvava biofilmi on tiiviissä kontaktissa limakalvoa vasten, sylki ei pääse huuhtomaan, voitelemaan ja parantamaan proteesin alla olevaa limakalvoa. Vaikka tulehtunut limakalvo proteesin alla voi olla haavainen, hypertrofinen ja punoittava, se ei yleensä aiheuta kipua. Erityisen vaikea tulehdus on, jos syljen suojeleva vaikutus puuttuu kokonaan. Tällöin myös proteesin käyttö vaikeutuu ja alla olevaan limakalvoon syntyy erityisen helposti hankaumia ja haavaumia. Proteesistomatiittiin saattaa liittyä myös suupielen haavaumia, jotka usein ovat merkki suun sieni infektiosta. Proteesistomatiitti on osoitettu sydän ja verisuonisairauksien riskitekijäksi samoin kuin parodontiittikin (Ajwani ym. 2003). Ensimmäinen hoitokeino on proteesin tehokas puhdistus Kuva 2. Laitoshoidossa olevan vanhuksen hammasproteesin pinnalla paksuina pesäkkeinä kasvavaa biofilmiä. Mitä paksummaksi biofilmi on saanut kasvaa, sitä vaikeampi proteeseja on saada puhtaiksi. ja sen pitäminen yöllä poissa suusta kuivillaan, ei siis vesilasissa kuten ennen. Perusteellinen kuivattaminen on erityisen tärkeää, koska vain proteesin pinnan kuivuessa sillä kasvaneet anaerobibakteerit ja sienet tuhoutuvat. Tällä yksinkertaisella keinolla voidaan parantaa useimmat proteesistomatiitit ja ehkäistä niiden uusiutumista (Stafford ym. 1986). Näin voidaan vähentää sienilääkkeiden käyttöä monine yhteisvaikutuksineen. Proteesin limakalvoa vasten olevan pinnan voi tarvittaessa desinfioida klooriheksidiinigeelillä (Hammaslääkäriliiton vanhustyöryhmä 2003). Se saattaa kuitenkin aiheuttaa värjäytymiä proteesiin. Hammaslääkärin apua tarvitaan proteesin sopivuuden tarkistamiseksi ja proteesin korjaamiseksi. Hyposalivaatio, remineralisaatio, karies ja eroosio Sekä karies että eroosio liittyvät hampaan pinnan mineraalitasapainoon, jonka ylläpitäjänä sylki on tärkeä. Normaalioloissa sylki saostaa sisältämiään kalkkisuoloja hampaan pintaan; tapahtuu mineralisaatio. Kun hapot liuottavat hampaan pinnasta kalkkisuoloja sylkeen (happohyökkäys), tapahtuu demineralisaatio. Kun happohyökkäys loppuu, syljestä saostuu takaisin hampaan pintaan kalkkisuoloja; tapahtuu remineralisaatio (kuva 3) (taulukko 3) A. Lahtinen ja A. Ainamo

4 Kuva 3. Hampaan pinnan ja syljen välillä tapahtuu jatkuvaa mineraalien vaihtoa. Happamissa olosuhteissa mineraalit liukenevat kiilteestä, ja happohyökkäysten välillä taas sylki korjaa hampaan pintaa. Karies. Suun kuivuus lisää kariesriskiä. Kuivasta suusta ruoka aineet huuhtoutuvat hitaammin. Karies syntyy hampaissa kasvavan biofilmin mutans streptokokkien tuottaessa happoja ravinnon sokerista ja hiilihydraateista. Kuivassa suussa biofilmi säilyy happamana kauemmin kuin jos syljeneritys on normaali. Hapan biofilmi lisäksi suosii happoa tuottavia bakteereita. Vähäinen sylki ei ehdi neutraloida happoja eikä riitä mineralisoimaan biofilmin alla demineralisoitunutta hampaan pintaa syntyy karies. Mitä paksummaksi biofilmi saa puhdistuksen puutteessa kasvaa, sitä vähemmän sylki pystyy huuhtomaan ja neutraloimaan biofilmiä ja remineralisoimaan hampaan pintaa. Kariesta voi kehittyä hyvinkin nopeasti erityisesti iän mukana paljastuneisiin hampaan kaulaosiin, joiden suojana ei ole kiillettä. Hyväkuntoinenkin täysi hampaisto voi tuhoutua nopeasti kokonaan, koska happohyökkäys ja syljen puute vaikuttavat kaikkiin hampaisiin samanaikaisesti (kuva 4). Kuivassa suussa kariesta saattaa syntyä myös epätyypillisiin kohtiin, esimerkiksi hampaiden kärkiin. Myös ehjät hampaat voivat murtua (Ainamo ym. 2004). Eroosio. Toinen hampaiden kovakudosta uhkaava vaara on eroosio, hampaiden nopea kuluminen happamien juomien ja ruokien tai mahasta suuhun tulevien happojen pehmentäessä hampaiden pintoja (kuva 5). Yksi voimakkaimmin eroosiota aiheuttavista hapoista on sitruunahappo, jota käytetään yleisesti virvoitusjuomissa, mehuissa ja makeisissa. Mahahapoille hampaat voivat altistua refluksitaudissa sekä syömishäiriöihin liittyvässä oksentelussa. Sylki on tärkeä, jotta happo huuhtoutuisi nopeasti ja hapon etsaama hampaanpinta mineralisoituisi uudelleen syljen hydroksyyliapatiitin avulla (Ainamo ym. 2004). Suun kuivuudesta kärsivät käyttävät usein syljenerityksen lisäämiseksi happamia makeisia tai juovat usein happamia juomia. Nämä molemmat lisäävät sekä kariesta että eroosiota. Sokeri on lisäksi hyvä mikrobien ravintoaine. Syljenerityksen vähäisyys voi aiheuttaa myös muita ruokavaliomuutoksia. Leivän, tuoreiden vihannesten ja muun kuivahkon, pureskelua vaativan ruoan nieleminen saattaa vaikeutua. Kuivasuinen valitsee mielellään pehmeitä, kypsennettyjä ruokia. Hän saattaa välttää sosiaalisia tilanteita syömisvaikeuksiensa takia ja syrjäytyä. Taulukko 3. Karieksen ja eroosion yhtäläisyyksiä ja eroja. Molemmat johtuvat hapon aiheuttamasta kiilteen ja dentiinin demineralisaatiosta. Karies Biofilmin mikrobien hapontuoton aiheuttama Hidas jatkuu noin puoli tuntia ruokailun jälkeen paikallinen eteneminen biofilmin alla Hampaiden väleissä, ienrajoissa, uurteissa Korjaus paikkaushoidolla Eroosio Suuhun tulevan hapon (ravinnon hapot, mahahapot) aiheuttama Nopea hampaan pinnan välitön pehmeneminen kärkien, purupintojen ja vapaiden pintojen kuluminen Hampaiden vapailla pinnoilla, kärjissä Kulumisvaurioita vaikea korjata Suun kuivuus haittojen ehkäisy ja oireiden lievitys 2713

5 Kuva 4. Dementoivaan sairauteen ja lääkkeisiin liittyvä suun kuivuus on aiheuttanut aiemmin täysin ehjään hampaistoon kärkien eroosiota, kiillesäröjä ja kariesta. Ienrajoissa näkyy suun bakteereiden muodostamaa biofilmiä. Kuva. 5. Kun depressiopotilaan kaikki hampaat ovat samanaikaisesti alttiina amitriptyliinin aiheuttamalle hyposalivaatiolle ja potilaan toistuvasti käyttämille sokeripitoisille tuotteille, lähes kaikki voivat karioitua lyhyessä ajassa. Kuivan suun oireiden lievittäminen Tärkein syljeneritystä edistävä tekijä on puremalihasten toiminnan antama stimulaatio sylkirauhasille. Päiväsaikaan syljen eritystä voi stimuloida pureskelulla. Ruokavalioon tulisi kuulua pureskelua vaativia ruoka aineita. Monet kuivasuiset tarvitsevat lisäksi ateriallaan kastikkeita ja runsaasti juotavaa. Nesteen riittävästä saannista on muutenkin huolehdittava. Aterioiden välillä ksylitolipurukumi stimuloi parhaiten syljen eritystä ja auttaa suun huuhtoutumisessa. Makunsa ansiosta ksylitoli sinänsä stimuloi syljeneritystä, eikä se lisää kariesriskiä. Jos purukumi ei sovi tai miellytä, lähes yhtä hyvä tulos saadaan imeskelemällä ksylitolipastilleja. Aterioiden välillä juomaksi ja suun kostutukseen sopii vesi, jääpala tai mineraalivesi. Viime vuosina useat valmistajat ovat kehittäneet lukuisia suihkeita, geelejä ja suuvesiä kuivan suun kosteuttamiseen ja suojaamiseen. Näistä potilaat voivat kokeilemalla valita itselleen parhaiten sopivat. Ne voivat olla suureksi hyödyksi erityisesti yöaikaan mutta myös päivällä, jos suu on erityisen kuiva ja arka. Aran suun hammastahnassa tai suuvedessä ei saa olla väkeviä makuaineita eikä mielellään vaahtoa tuottavaa natriumlauryylisulfaattia, joka pesee limakalvoilta viimeisetkin suojaavat musiinirippeet. Yönaikaista suuhengitystä voidaan vähentää käyttämällä öljypitoista nenäsuihketta tai nenätippoja. Myös suupielien ja huulten rasvaus helpottaa kuivuuden tunnetta. Jotkut saavat helpotusta muutamasta tipasta ruokaöljyä suuhun levitettynä. Liian lämmin ja kuiva ilma pahentaa oireita, jotka ovatkin talvella pahimmillaan. Vesilasi on hyvä varata yöpöydälle. Kuivan suun sairauksien ehkäisy Karieksen ehkäisemiseksi ruokailujen tulisi olla säännölliset ja aterioiden ja välipalojen yhteismäärä enintään 5 6 vuorokaudessa. Väliaikoina suuta ei saisi altistaa sokerille, hiilihydraateille eikä hapoille. Muutoin vähäinen sylkimäärä ei pysty pitämään yllä hampaiden mineralisaatiota. Karieksen ja eroosion ehkäisemiseksi happamien tuotteiden käyttökertoja pitää rajoittaa. Tuoteselosteita lukemalla happoja löytää yllättävistäkin tuotteista. Hedelmät ja marjat on hyvä syödä kerralla isompina annoksina eikä napostellen. Hedelmä aiheuttaa vähemmän eroosiota kuin siitä puristettu mehu. Suun, hampaiden, hammasvälien ja hammasproteesien päivittäinen perusteellinen puhdistaminen on kaikkien suun sairauksien ehkäisyn kulmakivi. Mikrobien muodostama biofilmi ei irtoa ilman tehokasta mekaanista puhdistusta. Useimmat ihmiset tarvitsevat siihen opastusta kädestä pitäen hammaslääkäriltä tai suuhygie 2714 A. Lahtinen ja A. Ainamo

6 nistiltä. Mahdolliset antimikrobiset suuvedet ja huuhteluaineet voivat tuoda suuhygieniaan ainoastaan vähän täydennystä. Fluorihammastahnan käyttö kaksi tai kolme kertaa päivässä on erityisesti hyposalivaatiosta kärsivälle tärkeä keino vähentää karies ja eroosioriskiä. Vaihtoehtoisesti tai lisänä voi käyttää fluorihuuhteluita tai imeskeltäviä fluoritabletteja mieluiten aterioitten jälkeen ohjeitten mukaisesti. Fluori tehoaa parhaiten päivän mittaan usein käytettävinä pieninä annoksina. Se kiihdyttää hampaan pinnan uudelleen mineralisoitumista ja jarruttaa demineralisaatiota. Jos sylkeä ja sen myötä hammasta mineralisoivia suoloja on hyvin niukasti, ovat fluoria, kalsiumia ja fosforia sisältävät imeskelytabletit (Dentiplus) suositeltavia. Syljen puuttuessa tabletti voidaan murskata ja sekoittaa pieneen määrään vettä. Hammasproteesia käyttävien tulee tarkastuttaa säännöllisesti suunsa terveys ja proteesin istuvuus. Yleisohje on pitää proteesi yöllä poissa suusta ja säilyttää se hyvin puhdistettuna kuivillaan ilmavassa rasiassa. Terveessä suussa proteesia voi pitää yölläkin. Silloin proteesi pitäisi kuitenkin päivittäin ottaa joksikin aikaa pois, jotta sylki pääsee huuhtomaan ja hoitamaan suun limakalvoja kauttaaltaan. Erikoisproteeseja varten ohjeet saa hammaslääkäriltä. Hyposalivaatiosta kärsivän tulee käydä hammaslääkärin tarkastuksessa ja hoidossa hänelle määritetyin yksilöllisin välein, usein 2 3 kertaa vuodessa. Tavoitteena on syntyneiden vaurioiden varhainen hoito ja ennen kaikkea uusien vaurioiden ehkäisy. Hoitokeinoja ovat perusteellinen puhdistus, fluorihoidot, mikrobien kemiallinen vähentäminen klooriheksidiinikäsittelyllä, vihlovien hampaiden pinnoittaminen sekä päivittäisen itsehoidon opastus ja kertaus. Ehkäisevän hoidon voi antaa myös suuhygienisti. Jos syljen eritys ei palaudu normaaliksi, tehostetun seurannan ja profylaksin tulee jatkua loppuiän (Lagerlöf ym. 1997). Vaikeat syljenpuutostilat erikoissairaanhoitoon Suun kuivuus haittojen ehkäisy ja oireiden lievitys Sjögrenin oireyhtymä ja sylkirauhasiin osunut sädehoito voivat aiheuttaa syljenerityksen vakavan ja pitkäaikaisen tai pysyvän vähenemisen tai lähes loppumisen. Sjögrenin oireyhtymän diagnoosi perustuu oireisiin (silmien ja suun kuivuus), kyynel ja syljenerityksen mittaamiseen, yleensä alahuulen limakalvosta otettuun sylkirauhaskudosnäytteeseen ja seerumin autovasta aineiden serologiseen tutkimiseen. Sjögrenin oireyhtymälle tunnusomaisia ovat pieniin sylkirauhasiin kertyvät, pääosin lymfosyyteistä koostuvat tulehdusinfiltraatit (Dynesen ym. 2006). Suun alueen syövän leikkaus ja sädehoito vaurioittavat sekä suuria että pieniä sylkirauhasia. Sädevaurio kohdistuu enemmän musiinia tuottaviin rauhasiin muuttaen syljen koostumusta; sylki tulee sitkeämmäksi, ja sen puhdistava ja limakalvoja liukastava ominaisuus vähenee. Tämä aiheuttaa potilaalle suun kipua ja kirvelyä sekä syömis ja puheongelmia, makuaistin muutoksia ja hampaiden nopeaa reikiintymistä. Suusyövän leikkaushoidossa poistetaan usein 1 4 suurta sylkirauhasta ja limakalvon mukana pieniä sylkirauhasia. Myös eräät syöpälääkkeet vaikuttavat syljeneritykseen pitkäaikaisesti, mutta syljeneritys saattaa parantua myöhemmin. Vaikeasta kuivan suun ongelmasta kärsivä potilas kuuluu koko elämänsä ajan erikoissairaanhoidon piiriin myös suun ja hampaiston ylläpitohoidon suhteen. Hyvin kuivan suun hoito on hankalaa ja yleensä oireenmukaista sekä suun lisäsairauksia ehkäisevää. Kun pureskelu ei saa sylkirauhasia tuottamaan sylkeä, ruokailu saattaa onnistua vain nesteen kera. Syömisvaikeuksia aiheuttavat myös tuntohäiriöt ja epämiellyttävät tuntemukset. Syömisvaikeudet heikentävät ravinnonsaantia. Suun vakavasta kuivuudesta kärsiville suun ja hampaiden tehostettu ehkäisevä hoito ja oireita lievittävä hoito on oleellisen tärkeää. Suun kosteana pitämiseen käytetään samoja keinoja kuin suun lievemmässä kuivuudessa: vettä, suunkostutusaineita, ruokaöljyä tai vaseliinia. Valtaosa potilaista saa konservatiivista hoitoa oireiden lievittämiseksi ja syljenerityksen vähenemisestä johtuvien haittavaikutusten poistamiseksi. Hyötyä on ollut myös nestesäiliöllisestä hammasproteesista, josta tulevan suunkostutusnesteen määrää säädellään kielen avulla. Suomessa näistä 2715

7 proteeseista on vielä hyvin vähän kokemusta. Sylkirauhasten vaikeassa vajaatoiminnassa mahdollinen lääkehoito on tabletteina annettava pilokarpiini. Sillä on kuitenkin yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa ja monia haittavaikutuksia, joita ei paikallisesti käytettävillä suunkostutusaineilla ole. Jäljellä olevien sylkirauhasten syljenerityksen lisääminen pilokarpiinilla on mahdollista lähinnä silloin, kun potilas on nuorempi ja suhteellisen terve ja hänellä on jäljellä tarpeeksi tervettä sylkirauhaskudosta. Lääkitys on pitkäaikaista (vähintään 8 12 viikkoa ja annos vähintään 2,5 mg 3/vrk) tai jatkuvaa, mihin liittyy kuitenkin sekä haittavaikutuksia (esimerkiksi hikoilua) että lisääntynyt komplikaatioriski. Muista kokeilluista lääkeaineista ei ole toistaiseksi tarpeeksi kliinistä näyttöä (Suusyöpä: Käypä hoito suositus 2002). Kun sylkirauhasten toiminta on kokonaan loppunut, lääkehoidoista ei ole apua vaikeimmissa tapauksissa. Kirjallisuutta Ainamo A, Arola J, Mattila P. Sylkirauhassairaudet, sylki ja suun terveys Ajwani S, Mattila KJ, Närhi TO, Tilvis RS, Ainamo A. Oral health status, C-reactive protein and mortality a 10 year follow-up study. Gerontology 2003;20: Dynesen AW, Jensen SB, Holten-Andersen L, ym. Sylki nykytieto ja mahdollisuudet. Suom Hammaslääkäril 2006; n.s. 8 : Hammaslääkäriliiton vanhustyöryhmä. Ikäihmisten suunhoito opas sosiaali- ja terveysalan henkilöstölle. Helsinki 2003:44 9. Lagerlöf F, Lenander-Lumikari M, Tenovuo J. Sylki välttämättömyys hammasterveydelle. Suom Hammaslääkäril 1997; n.s. 4 : Närhi TO, Meurman JH, Ainamo A, ym. Association between salivary flow rate and the use of systemic medication among 76-, 81, and 86-year-old inhabitants in Helsinki, Finland. J Dent Res 1992; 71: Rossi T, Laine J, Eerola E, Kotilainen P, Peltonen R. Denture carriage of methicillin-resistant Staphylococcus aureus. Lancet 1995; 345:1577. Stafford GD, Arendorf T, Huggett R. The effect of overnight drying and water immersion on candidal colonization and properties of complete dentures. J Dent 1986;14:52 6. Suusyöpä [verkkodokumentti]. Käypä hoito -suositus. Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2002 [päivitetty ]. Aira Lahtinen, kliinisen hammashoidon erikoishammaslääkäri aira.lahtinen@koti.fimnet.fi Mannerheimintie 62 B 17, Helsinki Anja Ainamo, geriatrisen hammashoidon ja geroprotetiikan emeritaprofessori Isoistenkuja 8 I, Espoo Mitä opin? 1. Suun kuivuus voi aiheuttaa a) ainoastaan epämukavuutta b) ruokavaliomuutoksia c) hyväkuntoisenkin hampaiston nopean tuhoutumisen 2. Syljen erityksen määrä riippuu a) iästä b) käytettävien pitkäaikaislääkkeiden määrästä c) sukupuolesta 3. Kariesriskiä vähentää a) ksylitolipurukumin käyttö b) suun pitäminen kosteana mehuilla ja virvoitusjuomilla c) kaiken syömisen keskittäminen 5 6 ateriakertaan 4. Paha haju suusta tulee usein a) hampaiden väleistä b) kielen pinnan nukassa kasvavista mikrobeista c) mahalaukusta 5. Hammasproteesia on hyvä pitää yöllä a) suussa b) vesilasissa c) kuivillaan Vastaukset sivulla