MAISEMA-ARKKITEHTUURIKILPAILUJA VIIKIN MAAHERRANPUISTON MAISEMA-ARKKITEHTUURIKILPAILU LANDSCAPE ARCHITECTURAL COMPETITIONS IN FINLAND

Transkriptio

1 VIIKIN MAAHERRANPUISTON MAISEMA-ARKKITEHTUURIKILPAILU MAISEMA-ARKKITEHTUURIKILPAILUJA LANDSKAPSARKITEKTURTÄVLINGAR I FINLAND LANDSCAPE ARCHITECTURAL COMPETITIONS IN FINLAND

2 2 Sisällysluettelo 3 Kilpailun järjestäjät, luonne ja tarkoitus Palkintolautakunta Kilpailun osanottajat Palkkiot 4 Kilpailun tausta 5 Kilpailualue 6 Kilpailun tavoitteet Suunnitteluohjeet 8 Kilpailun kulku Yleisarvio kilpailuehdotuksista 10 Ehdotuskohtaiset arvostelut 14 Kilpailun ratkaisu Suositus jatkotoimenpiteiksi 15 Jatkosuunnitteluohjeet 16 "Galleriat" 24 "Crossing over" 32 "Näköaloja" 44 "Ruusuakatemia" 52 "Terraferma" 60 Svensk resumé 61 English summary Julkaisussa esitellyt piirustukset eivät ole mittakaavassa. issn julkaisija Suomen maisema-arkkitehtiliitto MARK 2003 toimittajat ulkoasu valokuvat kartat kirjapaino paperi julkaisun myynti Kati Susi-Wolff, kilpailusihteeri MARK Jan Pesonen, MARK Ritva Luoto, Helsingin kaupunki Terhi Tikkanen-Lindström, Helsingin kaupunki Jouni Heinänen Sampo Sikiö Arkkitehtuurihuone Kupla Ritva Luoto, Helsingin kaupunki (s.3 9) Valokuvastudio Museokuva Helsingin kaupunki Otamedia, Espoo 100g Colotech+, kansi 250g Colotech+ Viherympäristöliitto ry Grönmiljöförbund Viljatie 4 C, Helsinki puh. (09) fax (09) web Akateeminen kirjakauppa Keskuskatu 1 PL 128, Helsinki puh. (09) tilaukset@akateeminen.com web

3 Helsingin kaupunki, Senaatti-kiinteistöt ja Helsingin yliopisto järjestivät yhteistyössä Suomen Maisema-arkkitehtiliiton kanssa maisemaarkkitehtuurikilpailun Viikin kaupunginosassa sijaitsevan Maaherranpuiston suunnittelusta. Kilpailu toteutettiin kutsukilpailuna. kilpailun järjestäjät, luonne ja tarkoitus Maisema-arkkitehtuurikilpailu oli luonteeltaan asemakaavan ja puiston toteutussuunnittelun pohjaksi järjestettävä suunnittelukilpailu. Kilpailun tarkoituksena oli löytää puistolle kaupunkikuvallisesti hallittu, sisällöltään kiinnostava ja miljööltään puutarhamainen julkisen puiston suunnitelmaratkaisu. Lähtökohtana suunnittelussa oli puiston sijainti tiedepuiston osana ja sen uuden osan luonteva liittyminen Viikin latokartanon tilan päärakennuksen ympäristön historiallisesti arvokkaaseen miljööseen. Palkintolautakuntaan kuuluivat: palkintolautakunta Helsingin kaupungin nimeäminä: Riitta Jalkanen, projektipäällikkö, kaupunkisuunnitteluvirasto Terhi Tikkanen-Lindström, toimistopäällikkö, rakennusvirasto Jouni Sivonen, projektinjohtaja, rakennusvirasto Helsingin yliopiston nimeäminä: Anna-Maija Lukkari, rakennussuunnittelupäällikkö, tekninen osasto Olavi Junttila, professori, soveltavan biologian laitos Senaatti-Kiinteistöjen nimeämänä: Tuomo Hahl, yliarkkitehti Kilpailijoiden nimeämänä Jan Pesonen, maisema-arkkitehti MARK Palkintolautakunnan puheenjohtajana toimi toimistopäällikkö Terhi Tikkanen-Lindström Helsingin kaupungin rakennusvirastosta ja sihteerinä arkkitehti Ritva Luoto kaupunkisuunnitteluvirastosta Järjestäjät kutsuivat kilpailuun seuraavat osanottajat: kilpailun osanottajat Soile Heikkinen / Virearc Gretel Hemgård / Maisemasuunnittelu Hemgård Meri Mannerla-Magnusson / Maisema-arkkitehtuuri MM Jyrki Sinkkilä / Suunnittelutoimisto Molino Oy Emilia Weckman / Maisema-arkkitehtuuritoimisto Emilia Weckman Kilpailijoiden edellytettiin muodostavan työryhmät siten, että niissä oli edustettuna kilpailuohjelman vaatima asiantuntemus. Kullekin kilpailuun kutsutulle ja hyväksytyn kilpailuehdotuksen jättäneelle työryhmälle maksettiin osallistumispalkkiona (+alv 22%). Kilpailun järjestäjä maksoi palkkiot Suomen Maisema-arkkitehtiliiton kautta, joka pidätti jokaisen kilpailuryhmän palkkiosta 10% kilpailijoiden nimeämän palkintolautakunnan jäsenen palkkiota ja muita kilpailun järjestämiseen liittyviä kuluja varten. palkkiot 3

4 kilpailun tausta Viikin yliopistokaupunginosa Viikkiin rakennetaan uusi yliopistokaupunginosa, jonne tulee asuntoja noin asukkaalle, noin uutta työpaikkaa ja noin opiskelijaa. Viikin keskuksen muodostaa Helsingin yliopiston laitosten ympärille rakennettava biotieteisiin keskittyvä tiedepuisto, jonka yhteyteen sijoittuu myös yrityksiä ja tutkimusyksiköitä, kauppakeskus, julkisia palveluja ja asuntoja. Pääosa Viikin asunnoista rakennetaan Latokartanon asuinalueelle tiedepuiston koillispuolelle. Pohjoiselle asuinalueelle rakennetaan myös lähipalvelukeskus, kouluja, päiväkoteja ja työpaikkoja sekä laaja kaupunginosapuisto leikki-, viljely- ja liikunta-alueineen. Viikin maisema on Viikinmäen ja Herttoniemen jyrkkien metsäselänteiden rajaama laaja avoin alue. Viikin- Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue, keskeiset peltoalueet ja idässä metsäinen selännevyöhyke säilyvät virkistys- ja luontoalueina rakentamisen keskittyessä melko tiiviinä vyöhykkeenä Lahdenväylän ja Kehä I:n varteen. Viheralueiden suunnittelussa on tavoitteena viljelykulttuurin maiseman piirteiden säilyttäminen, metsäsaarekkeiden korostaminen sekä virkistysreittien linjaaminen suoraviivaisesti perinteisten peltoteiden tapaan. Tiedepuisto Viikki on yksi neljästä kampusalueesta, jolle Helsingin yliopisto keskittää toimintojaan. Viikissä on biotieteiden, maatalous-metsätieteiden sekä ympäristö- ja elintarvikealan opetus ja tutkimus. Myös eläinlääketieteellinen tiedekunta siirtyy Viikkiin. Tiedepuisto rakentuu ylipiston maatalous-metsätieteellisten tiedekunnan 1960-luvulla rakennettujen laitosrakennusten ympärille. Viikinkaaren varrelle on rakennettu kolme uutta biokeskus-rakennusta ja niiden päätteeksi Infokeskus Korona, joka käsittää Viikin kirjaston ja kampuskirjaston, auditoriot sekä hallinto- ja palvelutiloja. Viikinkaaren eteläpuolelle on rakentumassa yrityshautomoiden rivistö, joista ensimmäinen on käytössä ja toinen rakenteilla. Yrityshautomoiden eteläpuolelle on suunniteltu asuinkortteli. Tiedepuisto laajenee myös kampusalueen itäreunaan, jonne on suunnitteilla eläinlääke- ja elintarviketieteiden laitosrakennusten ja tutkimuslaitosten rivistö.

5 Lahdenväylän ja Pihlajamäentien risteykseen rakennetaan Viikin paikalliskeskus, joka palvelee Viikin lisäksi myös läheisiä Pihlajamäkeä ja Pihlajistoa. Paikalliskeskukseen rakennetaan suuri kauppakeskus, tiedepuiston toimitiloja, hotelli ja asuntoja. Tiedepuiston ytimeen jää Viikin latokartanon vanha päärakennus pihapiireineen, joka on rakennussuojelukohde. Alueen poikki kulkenut Viikintie on siirretty tiedepuiston eteläreunaan, joten päärakennuksen ympärille voidaan rakentaa uusi puisto. Maaherranpuisto muodostaa muista Viikin virkistysalueista toiminnallisesti erillisen ja myös luonteeltaan erityislaatuisen julkisen puiston, jolla on merkittävä asema Viikin keskuksessa ja kaupunginosan sisääntulomaisemassa. Opetus- ja tutkimustila peltoineen on osa tiedepuistoa. Tilan pohjoisreunaan Viikintien varteen on suunnitteilla eläinsairaala. Opetus- ja tutkimustilan ja varsinaisen tiedepuistoalueen väliin jää Helsinki-Gardenia, jossa on viher- ja ympäristöalan tietokeskus, talvipuutarha, luontokoulu, luonnonsuojelualueen opastuskeskus ja viheralan liikeyrityksiä. Ekologinen rakentaminen Viikin rakentamiselle ja käytölle on asetettu tavoitteeksi kestävän kehityksen mukaiset ratkaisut ja alueelle suunnataan erilaisia ekologisen rakentamisen kokeiluja. Latokartanon asuinalueen eteläisin osa on erityinen ekologisen rakentamisen koerakentamiskohde, jonka rakentamista varten laadittiin ekologinen kriteeristö. Kriteeristön avulla rakennusprojekteja tarkastellaan viidestä näkökulmasta: saasteet, luonnonvarat, terveellisyys, biodiversiteetti ja ravinnon tuotanto. Myös Viikin muilla alueilla sekä yliopiston rakennushankkeissa suunnataan rakentamista kestävän kehityksen mukaisiin ratkaisuihin. Myös puisto- ja katualueilla toteutetaan ekologisen rakentamisen ratkaisuja ja kokeiluja. Katualueiden kokeiluista mainittakoon katupuututkimus, maanpeitekasvien käyttö istutuksissa ja pintavesien osittainen imeyttäminen. Puistoalueella pyritään tyypeiltään monimuotoiseen ympäristöön; metsiköt, monikerroksiset reunavyöhykkeet, kosteikot, niityt, kesäkylvöalueet ja viljelypalsta-alueet tuovat alueelle myös monimuotoisen eliölajiston. Kaupunginosapuiston läpi virtaava Viikinoja on rakennettu ennallistaen uudelle paikalle, ja se on mitoitukseltaan suunniteltu veden virtausta tulvatilanteissa tasaavaksi. Puistovalaisimissa kokeillaan tuulivoiman käyttöä yksittäisen valonlähteen energialähteenä. Asemakaavatyö Maaherranpuiston alueelle on tarkoitus laatia asemakaava. Kilpailualueen ympäristö on jo pääosin asemakaavoitettu. Kilpailualuetta ympäröivillä kaduilla on voimassa olevat asemakaavat ja katujen rakentaminen on käynnissä. Ennen puiston asemakaavan laadintaa on tarpeellista tutkia keskeiselle paikalle uuden yliopistokaupunginosan sisääntulon yhteyteen perustettavan puiston luonnetta ja sen toiminnallista ja kaupunkikuvallista suhdetta ympäristöön. Viikin latokartanon tilan päärakennuksen historiallisesti arvokas rakennusryhmä pihapiireineen suojellaan asemakaavassa ja suunnittelualueen kaakkoiskulmaan varataan pinta-alaltaan n m2 tontti julkiselle rakennukselle, jolle osoitetaan rakennusoikeutta 5000 k-m2. Helsingin yliopiston viljelyn ja opetuksen tarpeet Helsingin yliopiston Viikin kampuksella opetetaan kasvi- ja puutarhatiedettä maatalousmetsätieteellisen tiedekunnan soveltavan biologian laitoksessa ja matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan biotieteen sekä ekologian ja systematiikan laitoksissa. Puiston suunnittelussa, toteutuksessa ja ylläpidossa olisi mahdollista rajatusti hyödyntää opiskelijoita, jotka voisivat suorittaa harjoittelujaksoja ja/tai tehdä projektiluontoisia tehtäviä. Ratkaisuista riippuen puisto voisi hyvinkin muodostaa kiinnostavan opetuskohteen myös puutarhatieteiden opiskelijoiden kannalta. Nykyään yliopiston Viikin laitosten päärakennuksen eteläpuolella sijaitseva ruusukokoelma vaatii täydellisen uudistamisen. Ruusukokoelman ylläpito tarjoaa arvokasta materiaalia ruusujen jalostukselle. Tavoitteena on ruusukokoelman siirto Maaherranpuistoon. Puiston ylläpito ja hoito Maaherranpuisto on valtion maata. Puiston rakentamisesta, ylläpidosta ja hoidosta sovitaan Helsingin kaupungin ja Senaattikiinteistöjen kesken. kilpailun tausta jatkoa Alueen yleiskuvaus Kilpailualueen koko on n. 3,9 ha ja se sijaitsee Viikissä 8 km:n päässä Helsingin keskustasta. Alue sijoittuu Tiedepuiston ja paikalliskeskuksen ytimeen. Aluetta rajaavat vilkasliikenteiset pääkadut Pihlajamäentie lännessä ja Viikintie etelässä. Pihlajamäentien länsipuolelle rakennetaan Viikin paikalliskeskus. Viikintien eteläpuolella avautuu Viikin laaja peltomaisema. Pohjoisessa aluetta rajaa Viikinkaari ja Infokeskus Korona sekä idässä Pasteurinkatu ja sen takana yrityshautomo- ja asuinkortteli. Uuden kaupunginosan sisääntulomaisemassa alueella on kaupunkikuvallisesti tärkeä merkitys. Kilpailualue sisältää Viikin latokartanon tilakeskuksen, joka on alueen asutushistorian varhaisin osa ja josta käsin ympäröiviä peltoja viljeltiin. Alueen eteläosassa on Viikintien ja metron huoltoraiteen puretut tiepenkereet ja avointa heinikkoa. Matala merenlahti ulottui alun pitäen lähes suunnittelualueen eteläreunalle. Nykyään alueella ei ole suoraa yhteyttä merenlahdelle ja sen ympäristö on voimakkaasti muuttumassa moderniksi tiedepuistoksi palveluineen. Uudessa tilanteessa päärakennus lähiympäristöineen edustaa historiallista ulottuvuutta ja se sisältää julkisesti käytettävänä puistona monia mahdollisuuksia. Alueen historia Alueen historiasta on kilpailua ja asemakaavatyötä varten laadittu erillinen selvitys, joka oli kilpailun ohjelma-asiakirja (Studio Terra Oy 2000). Maanomistus Suunnittelualue on Suomen valtion (Senaatti-kiinteistöt) omistuksessa ja Helsingin yliopiston käytössä. Katualueet ja entisen ratapenkan omistaa Helsingin kaupunki. kilpailualue 5

6 kilpailun tavoitteet Kilpailun tavoitteena oli löytää jatkosuunnittelun pohjaksi ehdotus puistosta, joka: muodostaa Tiedepuiston sisääntuloalueelle ja ytimeen kaupunkikuvallisesti hallitun Viikin keskeisen puiston yhdistää arvostaen kulttuurihistoriallisen miljöön ja puutarhaperinteen osaksi nykyaikaista puiston ratkaisua on kasvilajistoltaan kiinnostava ja esteettisesti kiehtova hyödyntää sijaintiaan yliopiston ja tiedepuiston yhteydessä tarjoaa mahdollisuuden sekä kokoontumiselle että rauhallisemmalle oleskelulle, ja ottaa huomioon eri käyttäjäryhmät on teknisesti toteutuskelpoinen sekä perustamis- ja käyttökustannuksiltaan taloudellinen. sisältää ekologisen näkökulman puistoideaan sisäänrakennettuna suunnitteluohjeet Yleistä Kilpailualue jakautuu kolmeen luonteeltaan ja toiminnoiltaan sekä omistus- ja hoitovastuultaan erilaiseen alueeseen. Pohjoisosassa on pääasiassa ravintolakäytössä oleva historiallinen pihapiiri, etelässä varsinainen puisto ja kaakossa puistomainen julkisen rakennuksen tontti. Eriluonteisista osa-alueista huolimatta kilpailukohde oli suunniteltava yhtenäiseksi, toimivaksi, viihtyisäksi ja arkkitehtoniselta ilmeeltään korkeatasoiseksi puistoksi. Puiston on oltava keskeisen sijaintinsa vuoksi kaikkina vuodenaikoina kaupunkikuvallisesti hallittu. Tarkemmista suunnitteluohjeista todettiin seuraavaa: Puiston rajaus Puistoa voidaan rajata puutarhaarkkitehtonisin keinoin. Tavoitteena on kuitenkin hyvät toiminnalliset yhteydet ja puistotilan jatkuvuus avoimeen maisematilaan. Puiston tulisi myös muodostaa kaupunkikuvallista lisäarvoa ympäristöstä käsin tarkasteltaessa. Toiminnat ja käyttäjät Maaherranpuisto on Viikin keskuksen julkinen puisto. Sen käyttäjät ovat Tiedepuiston ja yliopiston työntekijöitä ja opiskelijoita, asukkaita ja muita paikalliskeskuksessa asioivia. Puiston tulee muodostaa rauhallinen ja viihtyisä levähdyspaikka keskellä vilkasliikenteistä keskusta. Puistoon tulee varata erilaisia istuskelu- ja oleskelupaikkoja. Viikin latokartanon päärakennuksessa puiston pohjoisosassa toimii ravintola. Ravintolan ulkoterassi on tällä hetkellä osa pihapiiriä päärakennuksen pohjoispuolella. Kilpailuehdotuksessa voidaan ulkoterassille esittää uusi ratkaisu. Alueelle voidaan ideoida myös muuta, ravintolan kanssa yhteensopivaa toimintaa. Puiston tulee tarjota esteettisesti täysipainoinen ympäristö myös talviaikoina, jolloin siellä kävellään ja voidaan järjestää myös pienimuotoisia tapahtumia. Rakennukset Tilakeskuksen rakennukset ovat suojeltuja ja pääosin kunnostettuja. Päärakennuksessa toimii ravintola Viikin kartano, joka palvelee aluetta lounas- ja tilausravintolana. Pihapiirin länsipuolista asuinrakennusta kunnostetaan ravintolakäyttöön. Itäpuolinen asuinrakennus säilyy toistaiseksi asuntona. Kilpailijat voivat ideoida sen, aitan, tallin ja maitohuonerakennuksen toimintaa. Ravintola on ollut kiinnostunut tallin käytöstä suuriin kesätilaisuuksiin. Ravintolan tarvitsemat ulkotilat sekä huolto- ja asiakasliikenne samoin kuin pysäköinti on esitettävä kilpailuehdotuksessa. Puistoon voi esittää pienimuotoisia, puiston sisältöön liittyviä rakennelmia, mutta tällöin on kuitenkin taloudellinen toteutettavuus otettava huomioon. Kilpailualueen kaakkoiskulmassa olevalle julkisen rakennuksen varaukselle ei haeta suunnitelmaa tämän kilpailun kautta, mutta kilpailuehdotuksissa toivotaan esitettävän rakentamiselle ehtoja puiston näkökulmasta. Tällaisia kysymyksiä ovat mm. puiston ja rakennuksen suhde, rakennuksen sijoitus tontille sekä rakennuksen mittakaava ja materiaalit. Esitetty tontin rajaus on ohjeellinen ja sitä voidaan kilpailuehdotuksessa muuttaa. Julkiselle rakennukselle ei ole toistaiseksi hanketta, suunnitelmaa tai aikataulua. Rakennus voisi olla kulttuuriin tai yliopiston toimintaan liittyvä näyttelyrakennus, museo tai muu kokoontumistila. Rakennuksen kerrosala on 5000 k-m2. Koska tontti voi säilyä rakentamattomana pitkäänkin, tulee kilpailuehdotuksessa osoittaa rakentamattoman tontin tilapäinen liittäminen puistoon kevyesti kunnostaen. Liikenne ja pysäköinti Puiston läpi päärakennuksen eteläpuolelle tulee järjestää poikittainen kevyen liikenteen yhteys Mendelinkujan jatkeeksi.

7 Puistoon tulee olla helppo päästä, mutta läpikulku tulee suunnitella siten, ettei se muodostu häiritseväksi. Poikittainen raitti yhdistää paikalliskeskuksen, Maaherranpuiston ja Gardenian. Pihlajamäentien ylittävät suojateiden paikat ovat sitovia. Ajoneuvoliittymä puistoon ja siellä oleviin rakennuksiin otetaan Pasteurinkadulta. Nykyinen liittymä Viikinkaaren joukkoliikennekadulta poistetaan käytöstä. Ravintolaa varten on osoitettava autopaikkoja vähintään 22 ap. Lisäksi alueelle voidaan osoittaa noin 10 autopaikkaa muuta toimintaa varten. Ravintolan huoltoliikenne kulkee tällä hetkellä päärakennuksen pohjoispuolitse pihapiirin poikki. Kilpailuehdotuksessa voidaan esittää huoltoliikenteelle vaihtoehtoja. Julkisen rakennuksen tonttiliittymä on Pasteurinkadulta. Tontille on sijoitettava rakennuksen tarvitsemat noin 31 autopaikkaa. Kasvillisuus Puiston kasvillisuus tulee suunnitella siten, että kasvivalikoima muodostaa kaupunkikuvallisesti luontevan ja selkeän kokonaisuuden, mutta sisältää monipuolisesti paikalle soveltuvia puita ja pensaita. Kasvivalikoima voisi kertoa myös puutarhan historiasta; mm. perennat kuuluvat perinteisesti tilakeskusten pihoihin. Olisi toivottavaa, että myös sipuli- ja mukulakasvit olisivat osa puistosuunnitelmaa. Yliopiston nykyinen ruusutarha tulee sijoittaa Maaherranpuiston alueelle rajatuksi ruusutarhaksi (rosarium) istuttamalla, mutta siitä lisäämällä saatavia ruusulajeja voidaan käyttää hyväksi myös muualla puistosuunnitelmassa. Ruusutarha Ruusutarhan sisällön ja mitoituksen viitteenä toimii ohjelma-asiakirjana oleva nykyisten ruusuistutusten pohjakaavat ja lajiluettelo. Ohjeellinen ruusutarhan vaatima pinta-ala on noin 500 m2. Ruusutarhan sijoittaminen arkkitehtonisena aiheena osaksi puistosuunnitelmaan on keskeinen kilpailijoiden ratkaistava kysymys. Ruusut lisätään nykyisen ruusutarhan yksilöistä pistokaslisäyksellä. Kukin ruusulaji on nykyisessä kokoelmassa istutettu kolmen kappaleen ryhminä kolmiona, jonka sivut ovat noin 120 cm. Muiden lajikkeiden naapurikolmiot sijoitettu siten, että eri lajikkeiden välille jää noin cm. Ruusualueen hoidon vuoksi ruusujen istutusalueen tulee olla läpäisevän mansikkamuovin peittämä. Tippakastelu- ja lannoitusjärjestelmä varmistaa, että ruusualue on hyvinvoiva ja kaunis myös kuivina kesinä. Ruusutarhan sommittelussa voi käyttää hyväksi myös muita puuvartisia kasveja. Tällaisia ovat esim. Clematis, Hydrangea arborescens, Hydrangea paniculata, Philadelphus, Syringa, Tsuga heterophylla, Viburnum lantana, Viburnum opulus ja vaikkapa katajat. Ruusutarhaa voi rikastaa myös perennoilla ja sipulikasveilla. Näiden perennaryhmien kohdat tulisi sommitelmassa jättää ilman peitemuovia. Sinikukkaiset perennat, kuten esim. Campanula latifolia, Erygium alpinum, Geranium himalayense, Symphytum asperum täydentävät ruusujen punaisia sävyjä hyvin. Rakenteet ja materiaalit Puiston osa voi olla aidattu, jos se on suunnitelmaratkaisun kannalta perusteltua. Puiston materiaalimaailman tulee tukeutua perinteisiin puistorakentamisen materiaaleihin. Detaljeissa voi esittää ideoita poikkeavampien, ajankohtaisten materiaalien käytöstä. Ratapenkereen pohjoispuolelle suositellaan sade- ja sulamisvesien imeyttämisrakenteita, joilla pidetään yllä pohjavesitasapainoa. Valaistus Päärakennuksen pihapiirin valaistus on uusittu viime vuosina. Puistoalueen valaistuksen periaatteista odotetaan ideoita. Puiston hoito Tarkoitus on että puiston hoidosta vastaavat valtio ja kaupunki myöhemmin tehtävän sopimuksen mukaan. Rosariumin hoidosta vastaa yliopisto. Yleisten rakennusten tontin hoito kuuluu tulevalle maanomistajalle. Kaupungin puistojen tavoitteellinen hoitoluokka on A2, korkeatasoinen käyttöpuisto (Kaupunginpuutarhurien Seura ry: Viheralueiden hoitoluokitus). suunnitteluohjeet jatkoa 7

8 kilpailun kulku Kilpailu alkoi ja päättyi Kilpailijoilla oli mahdollisuus esittää kilpailuaineistoa täydentäviä kysymyksiä 9.8. mennessä. Yhtään kysymystä ei esitetty. Määräajan jälkeen tehtiin kaksi liitekarttoja koskevaa kysymystä, joihin palkintolautakunnan sihteeri lähetti vastauksen jokaiselle kilpailijalle. Kaikki viisi kilpailuehdotusta saapuivat määräaikaan mennessä. Avauspöytäkirjan mukaan työt numeroitiin avausjärjestyksessä seuraavasti: 1. "Galleriat" 5 planssia 2. "Crossing over" 4 planssia 3. "Näköaloja" 9 planssia 4. "Ruusuakatemia" 6 planssia 5. "Terraferma" 5 planssia Palkintolautakunta totesi kaikki ehdotukset hyväksyttäviksi. Palkintolautakunta kokoontui yhteensä 5 kertaa. Palkintolautakunta kuuli asiantuntijoina DI Jukka Tarkkalaa kaupunkisuunnitteluvirastosta ja Peter Joyta soveltavan biologian laitokselta. Tämä arvostelupöytäkirja on allekirjoitettu Kilpailun tulos julkistetaan Kilpailutyöt ovat nähtävillä Viikin infokeskuksessa ja Kaupunkisuunnitteluvirastossa Kartta 1846 G.A.Kajanus, detalji. Uudenmaan maanmittausarkisto (kuv. Studio Terra Oy 2000) yleisarvio kilpailuehdotuksista Kilpailu oli tasoltaan hyvä, ja palkintolautakunta katsoo, että kilpailu on täyttänyt tarkoituksensa. Se tuotti viisi varsin erilaista, sisällöltään kiinnostavaa ja huolella tutkittua puistosuunnitelmaa. Suunnitelmat sisältävät mielenkiintoisia ehdotuksia puiston uuden osan liittymisestä Viikin latokartanon tilan päärakennuksen ympäristöön sekä useita hyviä muotokieleen ja toimintoihin liittyviä ideoita. Suurimmat erot eri ehdotusten välillä tulevat esille puiston uuden osan suunnittelussa päärakennuksen pihapiirin käsittelyn ollessa ehdotuksissa pääsääntöisesti maltillista ja paikan historiaa kunnioittavaa. Kaikki ehdotukset olisi mahdollista pääpiirteissään toteuttaa, eikä niissä ole sellaisia ratkaisuja toiminnallisuuden, kunnossapidon, kestävyyden tai toteutusten kustannusten osalta, mitä ei tarvittaessa suunnitelman perusidea säilyttäen voisi korjata. Ehdotusten yksityiskohtien esittämisessä on eroja. Useissa kohdin niitä on mietitty pitkälle, kun taas osittain niitä esitetään viitteellisesti tai luettelomaisesti pääpainon kohdistuessa pääideaan ja konseptiin, jonka sisällä yksityiskohdille annetaan vaihtelun mahdollisuus. Ehdotusten esitystekniikan taso on kokonaisuutena kiitettävä. Tulevaisuudessa tulisi kuitenkin myös maisemasuunnittelukilpailuissa harkita pienoismallien lisäämistä vaadittaviin asiakirjoihin. Arvostelussa kiinnitettiin huomiota muun muassa, miten alueen historia ja nykyaika voidaan yhdistää molempia kunnioittavalla, myönteisellä tavalla; miten uusi suunnitelma viestii tämän ajan henkeä ja maailmankuvaa; mitä uuden yliopistokaupunginosan sisääntulolla halutaan viestittää sekä miten uusi suunnitelma kestää aikaa sekä tulevia toimintoja. Kilpailun ehdotukset voisi jakaa lähestymistavoiltaan suhteessa kaupunkirakenteeseen kolmeen osaan: ehdotuksiin, joiden muotokieli tukeutuu ympäristön kaupunkirakenteeseen ("Galleriat"), niihin, jotka pyrkivät luomaan kaupunkirakenteelle vastakohdan ("Ruusuakatemia" ja "Terraferma") sekä ehdotuksiin, jotka asettuvat näiden välille ("Crossing over" ja "Näköaloja"). Uuden yliopistokaupunginosan sisääntulokohdasta, Pihlajanmäentien ja Viikintien risteyksen suunnasta, tapahtuu laskelmien mukaan tulevaisuudessa puolet saapumisista alueelle. Ehdotusten ratkaisut vaihtelevat tässä puiston lounaiskulmassa avoimesta tilasta suljetumpaan puustoistutukseen. Puuston osalta puiston uusi osa on avoimimmillaan ehdotuksessa "Galleriat" ja suljetuin ehdotuksessa "Ruusuakatemia", joka "Terraferman" tavoin muodostaa rajatun tilan päärakennukselta avautuvan näkymäakselin kohdalla. Molemmat ehdotukset tarjoavat hyvin tuulensuojaa. Ehdotuksessa "Terraferma" sisääntulokohta on jätetty avoimeksi. Ehdotuksessa "Näköaloja" säilytetään runsaimmin paikalla olevaa puustoa. Ehdotuksessa "Crossing over" on esitetty puuryhmiä näkymäakselin molemmin puolin. Koivujen läpinäkyvyydestä johtuen useissa ehdotuksissa esitettyä Viikintien puuston poistamista ei ole nähty tarpeellisena. Kaikkiin ehdotuksiin sisältyy kasvillisuuteen liittyvää opetus- ja näyttelytoimintaa. Eroa on lajimäärissä, muotojen runsaudessa sekä tämän teeman osuudessa

9 puiston muihin teemoihin. Vaativien laajempien istutusten toteuttamista ei ruusutarhan lisäksi pidetä realistisena. Yliopiston ruusukokoelma on ehdotuksissa sijoitettu vaihteleviin paikkoihin. Ehdotuksessa "Crossing over" se sijaitsee tallin edustalla ja ehdotuksessa "Näköaloja" puiston läpikulkevan raitin varrella. Ehdotus "Ruusuakatemia" sijoittaa sen päärakennuksen edustalle, "Galleriat" näkymäakselin viereen ja "Terraferma" alueen sisääntulokohdan läheisyyteen. Ruusutarhan tulee näkyvyyden ja tuulettuvuuden vuoksi sijaita avoimella paikalla ja hoidon kannalta sen tulee olla selkeästi rajattu. Viikintien ja metron huoltoraiteen puretut tiepenkereet on ehdotuksessa "Näköaloja" pääosin säilytetty, ja osittain penkereitä on säilytetty näkymäakselin sivuilla myös ehdotuksissa "Ruusuakatemia" ja "Terraferma". Ehdotuksissa "Galleriat" ja "Crossing over" ne on tasoitettu laskevaksi rinteeksi. Tilaa kokoontumiselle, tapahtumille ja rauhalliselle oleskelulle tarjoutuu riittävästi kaikissa ehdotuksissa eri puolilla puistoa. Päärakennuksessa sijaitsevan ravintolan ulkoterassille on esitetty sijaintipaikkoja rakennuksen koillis-, kaakkois- ja eteläpuolella. Palkintolautakunta pitää ulkoterassin luontevimpana sijaintipaikkana rakennuksen itä- ja eteläpuolella olevaa aluetta suuren tammen katveessa. Tallin etelänpuolisen alueen kehittämistä ajoittain tallausta kestävänä niittynurmikkona suuremmille väkijoukoille pidettiin onnistuneena. Puistossa sijaitsevien vanhojen rakennusten tuleville toiminnoille on esitetty realistisia vaihtoehtoja. Kulkuväyliä on tutkittu ansiokkaasti ja eläytyen. Palkintolautakunta katsoi lisäksi viiston kulkuyhteyden lisäämisen tarpeelliseksi puiston uuden osan läpi lounaasta koilliseen. Ehdotuksissa "Näköaloja" ja "Galleriat" itä-länsi -suuntainen pääraitti levenee paikoin leveiksi aukioiksi, joilla voi järjestää erilaisia tapahtumia. Parempana ratkaisuna pidettiin puiston läpi kulkevan raitin sovittumista puiston kokonaisuuteen ja sommitelmaan sen sijaan, että raitti olisi ylimitoitettu tai jakaisi puiston voimakkaasti kahteen osaan. Ehdotuksissa "Näköaloja" ja "Terraferma" on puiston koillisnurkkaan, Koronan suuntaan, esitetty aukiota. Palkintolautakunta pitää tätä ratkaisua onnistuneena, aukio yhdistää puiston luontevalla tavalla yliopistoalueeseen, ja esimerkiksi ravintolan asiakkaat saapuvat puistoon useimmiten yliopiston suunnasta. Puistoon tuleva uudisrakennus on osassa ehdotuksia hahmoteltu viitteellisesti, kun taas joissakin ehdotuksissa rakennuksen muotoa on tutkittu jo hyvinkin pitkälle. Rakennukset istuvat suunnitelmiin hyvin, mutta rakentamisen lopullinen muoto on kuitenkin vielä epävarmaa, eikä suunnitelmien tulisi siksi liikaa tukeutua tämän alueen varaan. Uudisrakennuksen ympäristössä tulee ottaa huomioon myös hoitovastuun jakautuminen tontti- ja puistoalueella. Ehdotetut pysäköintiratkaisut tuntuvat asiallisilta ja toimivilta. Joitakin elementtejä on esitetty myös kilpailualueen rajojen ulkopuolelle. Ehdotuksessa "Crossing over" on puiston eteläpuolella puustoa ja ehdotuksessa "Näköaloja" puiston pohjoispuolella lisäksi matalia muurinauhoja. yleisarvio kilpailuehdotuksista (jatkoa) 9

10 galleriat ehdotuskohtainen arvostelu Ehdotus on selkeälukuinen, kaupunkikuvallisesti kiehtova ja arkkitehtoniselta ilmeeltään korkeatasoinen puistosuunnitelma. Puiston sommitelma sopii hyvin ympäröivien kortteleiden rakennusmassojen jatkoksi ja modernistinen muotokieli viestii tiedepuiston kanssa samaa henkeä. Puisto on rikas välitila kaupunkirakenteen ja avoimen maisematilan välillä. Puiston uusi osa on tilallisesti voimakas ja se erottuu selkeästi historiallisesta tilakeskuksesta. Alueen sisääntulokohta on tunnistettava ja omaleimainen. Tila avautuu sylinä, missä päärakennus on heti näkyvissä. Alue on ollut historiassa ennenkin avoin ja vähäpuustoinen, mutta näin avonaisena puisto on kuitenkin pahimmillaan hyvin tuulinen. Ehdotuksen peruskonsepti ei kärsisi lisäpuustosta päärakennuksen ympäristössä. Nyt ehdotuksessa on, ilmeisesti esitysteknisistä syistä, poistettu paikalla olevan kasvillisuuden mukana jopa vanha tammi päärakennuksen nurkalta. Tallin eteläpuolella oleva hedelmätarha sijoittuu hyvään paikkaan. Tarhan sisällä tulisi kuitenkin olla enemmän avointa tilaa oleskelulle. Suunnitelma on esitettynä ja valmiiksi rakennettuna näyttävä, ja puisto on kaikkina vuodenaikoina esteettisesti mielenkiintoinen. Gallerioiden valaistus tekee alueesta edustavan myös talvella ja pimeään aikaan. Galleriat sekä niiden väliset ulkotilat luovat mielenkiintoista vaihtelua ja kiehtovia tilaelämyksiä. Gallerioiden volyymien keskinäiset suhteet ja massoittelu herättävät kuitenkin kysymyksiä. Kaksi massoiltaan suurinta galleriaa on sijoitettu päärakennukselta suuntautuvan akselin itäpuolelle ja päärakennukseen nähden epätasapainoisesti. Gallerioiden sommittelua ja yksityiskohtia tulee vielä kehittää. Esimerkiksi vesigallerian sijaintipaikkaa tulee tarkistaa, jotta suurelle tammelle jää riittävästi tilaa. Esitysteknisesti olisi tasapainottanut ja selkeyttänyt, jos Pihlajamäen tien varren puusto, joka rajaa kartanon eteen avautuvaa tilaa lännessä, olisi tuotu voimakkaammin esiin. Ehdotuksella "Galleriat" on vahva aikaa kestävää perusratkaisu, ja sen muotokieli on voimakasta ja pelkistynyttä. Gallerioilla on haluttu viitata vanhoihin puukujanteisiin. Puiston käyttäjät houkutellaan gallerioiden tarjoamiin tiloihin suojaan ja tutustumaan niiden sisäisiin maailmoihin. Galleriatiloissa tavoiteltu sisäinen rikkaus ja gallerioiden keskinäinen vaihtelu on kehitettävissä nyt esitettyä vaihtelevammalla muotokielellä. Ruusutarhan alue on selkeästi rajattu. Vaikka ruusujen asettelu ympyröihin mahdollistaisi tarkastelun läheltä, on istutusalueita vielä tutkittava ruusujen kasvatuksen vaatimukset huomioon ottaen. Vesigallerian vesialtaille tarvitaan ratapenkereen kohdalla pohjatiivisteitä. Altaat edellyttävät hyvälaatuista vettä ja sen vaihtuvuus voitaisiin turvata lisäveden juoksutuksella. Hulevesien varastoimiseen ja johtamiseen altaita ei voida käyttää. Kivigallerian muurien mitoitusta ja gallerioiden kulkualueiden pintamateriaalia tulee jatkosuunnittelussa tarkistaa. Myös viherrakentamisen keinojen lisäämistä on läntisimmässä galleriassa syytä tutkia. Gallerioiden välissä tarjoutuu runsaasti vapaata monikäyttöistä oleskelutilaa erilaisille vaihteleville tapahtumille. Gallerioiden välisten kulkuyhteyksien linjauksia tulee tarkistaa. Viisto kulkuyhteys puiston läpi lounaisnurkasta kohti itäistä sisääntulokohtaa toisi galleriat paremmin käyttöön. Gallerioiden väliin ehdotettuja huvimajoja ei pidetä hyvänä ratkaisuna vaativan huollon ja ilkivallan vuoksi. Niiden korvaamista sommittelussa tulee jatkossa tutkia esimerkiksi puustolla. Galleriat muodostavat eräänlaisen valeperspektiivin päärakennuksen eteen, mikä on sinänsä mielenkiintoinen aihe.

11 Ehdotus on elämäniloinen ja idearikas, ja sen toiminnot on tutkittu eläytyen. Värikäs esitystekniikka heijastelee mainiosti suunnitelman perusvirettä. Puisto on haluttu jakaa kolmeen osaan, mutta se tuntuu kuitenkin jakautuvan useampaan, neljään tai viiteen, osaan. Ehdotuksessa luodaan puistoon erilaisia paikkoja voimakkaiden tilojen sijaan. Puiston eri osille on annettu hauskoja ja kuvaavia nimiä. Lounaasta saavuttaessa puistosta on vastassa puurivejä porttina. Kartano näkyy selkeämmin liikenneympyrän jälkeen. Puiston itäreunalla on kuviollinen betonimuuri sekä penkereiltä siirretty maavalli, joka voidaan rakentaa maanvaraisesti. Kartanon lisäksi reunamuuri on ainoita valaistuja kohteita. Muuri tuntuu turhan korostuneelta. Ehdotettu pulkkamäki lisää puiston toiminnallisuutta, mutta on tärkeiden sisääntulonäkymien edessä ja liian korkea. Istutetun puuston poisto Viikintieltä tukee ehdotuksen luomaa tilaa. Toimenpiteet miespihan kehittämiseksi ja sen tilan selkeyttämiseksi ovat ansiokkaita. Kasvimaan todellinen käyttö olisi kuitenkin kyseenalaista. Hedelmäpuiden vapaamuotoinen sommittelu antaa hajanaisen vaikutelman. Suoralinjaisempi ote ryhdistäisi kartanon ympäristöä. Terassin sijoittaminen kartanon kaakkoiskulmaan on onnistunut ratkaisu. Toriksi ehdotettu paikka tallin länsipuolella sijoittuu kooltaan sopivaan, etelään avautuvaan tilaan. Paikka sijaitsee kuitenkin sivussa Koronan edustan aukioon nähden ja toinen itäosaan ehdotettu aukio on osittain kilpaileva. Rosarium on muotokieleltään ja sommittelultaan tyylikäs, ehdotuksen miellyttävimpiä osia. Se sijaitsee suhteellisen lähellä yliopistorakennuksia ja sisääntuloa Koronan suunnalta saavuttaessa. Terassointiratkaisu on miellyttävä ja tila on pienilmastollisesti edullinen, mutta ruusut eivät tässä sijaintipaikassa kuitenkaan tuulettuisi riittävästi. Tilaa saatetaan myös tarvita tapahtumanurmikkona. Parempi sijainti ruusuille olisi Kotiniityn yhteydessä. Ehdotetut humalasalot tuntuvat sommitelmaan nähden irrallisilta. Aukio jakaa ns. tieteelliset puutarhat kahteen osaan. Yhtenäisempi muotokieli ylemmän osan kanssa sitoisi osat paremmin yhteen. Puisto olisi sommitelmallisesti yhtenäisempi ilman lampea ja sarkatarhaa. Yhteen reunaan kootut ns. tieteelliset puutarhat on sinänsä perusteltu ratkaisu, mutta alue rakentuu voimakkaasti toteutukseltaan epävarman uudisrakennuksen varaan. Panostusta olisi syytä olla enemmän alueilla, missä toteutuskin on varmempaa. Yliopistolle tulisi tontin osalta paljon hoitovastuuta. Pelikentät olisivat varmasti asukkaiden mieleen, mutta tilapäisenä ne olisivat kallis ratkaisu. Lammen pyöreä muotokieli on muusta alueesta irrallinen. Hule- ja suotovesien johtamisen kannalta lampi sijaitsee liian ylhäällä, sillä ylämaaston vedet suotautuvat suurelta osin pintakerrosten läpi karkearakeiseen maaperään. Lampeen joudutaan johtamaan lisävettä. Lampi mahdollistaisi kuitenkin hienoainepitoisten vesien johtamisen ja varastoimisen. Puiston eteläosan avoin vapaamuotoinen ratkaisu on hyvä vastakohta rakennetulle lähiympäristölle. Kartanon asema on hallitseva, ja rinteissä tarjoutuu paljon vapaata, monikäyttöistä oleskelutilaa. Alueen muotokieli on vaikutukseltaan romanttinen. Syreeniaidanteilla on haluttu piirtää piha-alueen reunaa, aidanteet ovat kuitenkin osittain varjossa ja suhteellisen lyhyinä, katkonaisina pätkinä. Puistoon tulisi lisätä viistoon kulkeva yhteys lounaasta koilliseen. Maisemapeltokaista tuntuu väkinäiseltä lisältä. Puuryhmiä istuttamalla puistoon on haluttu luoda saarekkeinen pienoismaisema. Puusto jää kuitenkin hyvin irrallisiksi ryhmiksi ja toisaalta, ollakseen saarekkeita Viikin mittakaavassa, mittakaavaltaan pieniksi. Reunavyöhykkeistä puhuminen ei tässä yhteydessä ole aiheellista. crossing over ehdotuskohtainen arvostelu 11

12 näköaloja ehdotuskohtainen arvostelu Ehdotus on raikas ja ennakkoluuloton. Se on onnistunut välttämään itsestäänselvän tai tavanomaisen ratkaisun. Lähtökohdaksi on otettu olemassa oleva tilanne ja paikka on nähty monitasoisen vaihettumisen tilana. Suunnitelman lähestymistapa on kuitenkin vaativa ja lopputuloksen ilme jää kaupunkikuvalliselta hallittavuudeltaan hieman arvailun varaan. Kokonaisuuden sisällä ehdotus sisältää useita kiinnostavia yksityiskohtia. Ehdotuksen pääkonsepti on eräänlainen maisemaverho, joka on luotu osittain olemassa olevaa puustoa hyväksi käyttäen. Puistoon syntyy teatteri, jossa leikitään katsojan, "tarkkailijan", uteliaisuudella verhon takaa pilkottavaa tai avautuvaa näyttämöä kohtaan. Maisemaa verhon takana tarkastellaan suojassa, polkua pitkin kulkiessa. Teatteri toimisi myös päinvastaiseen suuntaan, Viikintieltä katsoessa. Verho osoittaa entistä maisematilan rajaa. Ehdotus ottaa itsenäisen aseman suhteessa ympäröivään kaupunkirakenteeseen ja alueen historiaan, mutta samalla etsii tasapainoa näiden kanssa. Se on alueen ympäristön erisuuntaisten koordinaatistojen inspiroima. Mainittu selänneakseli ei lopullisessa versiossa ole juurikaan nähtävissä ja työ palautuu siten akselien osalta kilpailun muiden ehdotusten kanssa samaan tilanteeseen. Ehdotuksen tilarakenteen hahmottaa parhaiten esitetystä ilmaperspektiivistä. Puusto ja metsäpainanne jakavat alueen kahteen osaan, tilakeskus rajautuu metsänreunan sisään. Tilajako on tässä muodossa liian voimakas, mutta voisi olla ratkaistavissa esimerkiksi kehittämällä maisemaverhon puustoa pitkällä aikavälillä sekä tutkimalla verhon aukotusta. Puusto olisi lopputilanteessa laadultaan sekalainen. Paikalla olevien kookkaiden puiden säästäminen osana suunnitelmaa on hyvä ratkaisu. Tilakeskuksen päärakennus on kuitenkin ollut alun perin aina maamerkkinä näkyvämmällä paikalla kuin ehdotuksessa on nyt esitetty. Poikittainen raitti levenee aukioiksi ja luo mielenkiintoisia tiloja. Toisaalta laaja kivetty alue jakaa puistoa ja tuntuu paikoin liian leveältä. Rosariumin sijoittaminen erillisinä alueina kulkuväylän varteen tuo ruusut hyvin esille, mutta hajauttaminen hankaloittaa hoitoa, eivätkä ruusut viihtyisi kasvavan metsäkaistan pohjoispuolella parhaalla tavalla. Vanhan tie- ja ratapenkereen välisen maastopainanteen länsiosan pohjan taso tulisi pitää riittävän ylhäällä, ettei pohjavettä pääsisi purkautumaan pintaan. Painanne mahdollistaa toisaalta ylämaastosta tulevien vesien imeytymisen pohjavedeksi. Puiston eri osia on pyritty yhdistämään puistoa halkovilla reiteillä ja silloilla. Siltojen liittyminen etelänpuoleiseen tilaan jää vielä hieman epäselväksi. Sisääntulomaisema lännestä on ilmava ja komea. Maisemaverhon lisäksi puiston itäsivun uusi julkinen rakennus toimii sisääntulojulkisivuna. Vanhaa metron huoltolinjaa on esitetty poluksi, joka jatkuisi uudisrakennuksen läpi ja olisi näin ilmeisesti yksi sisääntulokohta. Rakennuksen sijoittaminen ratkaistaan myöhemmin, mutta istuisi näin esitettynä muuten sommitelmaan. Niityn puuryhmät tuntuvat sommitelmassa perusteettomilta. Niillä on ilmeisesti haluttu ohjata katseita ja tarjota tuulensuojaa, kuitenkin tilan ja näkymien kustannuksella. Puiston eteläinen osa on voimakkaasti rakennettu, mutta hieman irrallinen, ja jää käytettävyydeltään ja toteutettavuudeltaan epävarmaksi. Alue olisi myös kunnossapidon kannalta työläs.

13 Ehdotus on tilakeskuksen kulttuurihistoriallista ympäristöä kunnioittava, realistinen ja ammattitaidolla tehty. Puisto nähdään osana Helsingin erikoispuistojen sarjaa ja toisaalta itsenäisenä monumenttina uuden rakentamisen keskellä. Rosariumista on tehty puiston pääteema. Ehdotuksen yksityiskohdat ovat harkittuja ja ne on huolella suunniteltu. Ehdotuksen uuden osan mittasuhteiden lähtökohtana on käytetty klassista puutarhasommitteluperiaatetta. Aksiaalista sommitelmaa ja symmetriaa on rikottu diagonaaleilla. Lukusyvennyksillä, penkeillä ja valaisimilla on haluttu luoda nykyaikaista tunnelmaa. Päärakennukselta aukeaa näkymäakseli peltomaisemaan ja vapaata tilaa on rinteen sijaan alhaalla niityllä. Ruusutarhan tuominen näin keskeiselle paikalle, missä sillä ei ole historiallista vastinetta, tuntuu kyseenalaiselta. Ruusutarha tulisi sijoittaa vähemmän symmetrisesti, vähemmän korostaen. On muistettava, että ruusut ovat pensasruusuja, eivät jaloruusuja, jolloin ruusuistutusten minimileveys ei saisi alittaa kolmea metriä. Ravintolan terassille ja olutpuutarhalle on ehdotettu sijaintia päärakennuksen koillispuolelle pihapiirin tunnelmalliseen yhteyteen, josta avautuu näkymiä etelään. Terassia tulisi siirtää avoimen akselin ja rakennuksen nurkalla olevan suuren tammen suuntaan. Tallin eteläpuolinen alue tarjoaa puoliavoimen ajoittain tallausta kestävän nurmialueen suurempien ihmisjoukkojen tullessa yliopiston suunnalta. Ratkaisu on hyvä ja käytön tarpeet huomioiva. Suunnitelmassa esitetyt pintavesien käsittelyratkaisut ovat mittakaavallisesti oikeita. Hulevesien imeytys onnistunee suunnitelmassa esitetyllä tavalla, mutta ns. harmaita vesiä ei Helsingin kaupungin alueella imeytetä. Keskiakselin vesiallas on viehättävä ja tuo puiston eteläisen osan aktiiviseksi sommitelman osaksi. Allas voi olla esitettyä matalampi, luonteeltaan peiliallas. Suunnitelma on yksinkertainen ja helposti toteutettavissa. Paikan nykyinen kasvillisuus on otettu hyvin huomioon ja puisto tarjoaa hyvin tuulensuojaa. Reitistö on eläytyen tutkittu, mutta sitä voisi kehittää vielä lisää. Ylempi poikittainen läpikulkuraitti johtaa komeasti kohti tammea, mutta on mitoitukseltaan hieman vaatimaton. Viisto kulkuyhteys puiston läpi voisi alkaa jo puiston lounaiskulmasta. Uudisrakennuksen hahmo on jätetty viitteelliseksi. Ehdotuksessa esitettyä uutta arboretumia ei nähty Viikissä tarpeellisena. Alueen sisääntulokohdan edessä oleva puusto sulkee tärkeän näkymän ja risteyksen tulisi olla avoimempi. Puistoa on ilmeisesti ajateltu vihreänä porttina, mutta nyt sisääntuloportin tehtävä itse asiassa siirtyy lähistön rakennuksille. Sen sijaan, että sisääntuloalue viestisi sen takaisen alueen hengestä, puisto viittaa pääosin itseensä. Kontrastia korostaa valaistuksen vähäisyys. Ohiajavalle liikenteelle avautuisi puiston uuteen osaan näkymiä vain vilauksina. Toisaalta puiston voisi ajatella muodostavan parin viereisen sisäänpäin sulkeutuvan Koronan kanssa. Olisi sinänsä mielenkiintoista kyseenalaistaa ympärille rakennettavan ympäristön ja kaupunkirakenteen laatu, mutta on myös tunnustettava, että tilakeskuksen ympäristön tehtävä ja sijainti kaupunkirakenteessa on perusteellisesti muuttunut. Ehdotus jättää käyttämättä mahdollisuuden yhdistää ympäristön vaihtelevat tekijät merkitykselliseksi kokonaisuudeksi. Ongelma syntyy otettaessa huomioon nykypäivän vaativammat tavat havainnoida maailmaa. Lopputulos jää hieman yllätyksettömäksi, ehdotus antaa alueesta kovin ehyen ja ristiriidattoman kuvan. ruusuakatemia ehdotuskohtainen arvostelu 13

14 terraferma ehdotuskohtainen arvostelu Ehdotuksen yleisilme on suurpiirteinen ja kokonaisratkaisu taidolla ja huolella tutkittu. Sen perusrakenne on luotu teemoiltaan erilaisten akselien varaan, joiden varrella muotokieli vaihtelee monimuotoisine yksityiskohtineen. Detaljit on kuitenkin jätetty luonnosmaisiksi ja viitteellisiksi. Akselit toimivat kulkureitteinä ja niiden varrelle sijoittuu erilaisia teemoja. "Historian akselin" kohdalla näkymäakseli palautetaan. Tätä kehystävät "tunnelmaja kokemusakselit". Näin on haluttu tuoda ajatus entisen suurmaiseman rajoista puistoon sisään ja luoda rajattu tila. Samalla halutaan suojautua liikenteeltä ja rakennetulta lähiympäristöltä. Neljäs, tiedeakseli on samalla yhteys Koronasta uuteen rakennukseen. Koilliskulmassa avautuu aukio Koronan suuntaan. Ehdotuksen sisällöllinen idea on kiehtova. Työssä on otettu puiston eri aikakaudet sekä eri aikakausien kasvit yhdenvertaisesti tarkasteluun mukaan. Puistosta on tehty runsas näyttelypuutarha, pienoisuniversumi. Tällä halutaan ilmeisesti viitata työn tavoittelemaan ajatukseen maailmanjärjestyksestä. Eri elementtien tasavertaisuuden, monimuotoisuuden, kerroksellisuuden ja kompleksisuuden jopa sekasortoisuuden ja kaoottisuuden jossa kuitenkin tuntuu ilmenevän sisäinen struktuuri, voisi ajatella kuuluvan tähän kuvaan mukaan. Toisaalta herää kysymys, halutaanko näin runsas aiheisto mahduttaa tähän puistoon. Puisto alkaa tuntua ahtaalta. Suunnitelman toteuttaminen olisi vaativa ja kallis tehtävä, eikä onnistuisi ilman yliopiston pitkälle menevää sitoutumista. Ehdotus olisi toisaalta pelkistettävissä kokonaisuuden kärsimättä; aiheiston selkeyttäminen olisi sille eduksi. Sommitelma luo Viikille ilmavan sisääntulokohdan lounaasta käsin. Ruusutarha on sisääntulon yhteydessä ensimmäisenä vastassa, taustalla puuston takana näkyisi puiston uusi rakennus. Päärakennus näkyy vasta keskiakselilla. Ruusutarhan sijainti on näkyvä, mutta se on osittain sivussa. Sitä voisi laajentaa myös muualle puistoon, esimerkiksi puiston keskitilaan tai päärakennuksen lähiympäristöön. Päärakennuksen lähiympäristöä ja pihan tilarakennetta on ansiokkaasti selkeytetty. Hedelmätarhaan tulisi luoda enemmän avointa tilaa oleskelulle. Puistoa halkova poikittainen reitti tulisi osua paremmin Pihlajamäentien suojatien kohtaan. Puistossa on vanhojen pengerten kohdalla osia, joista olisi kaivannut lisää selventäviä yksityiskohtia. Ensimmäinen akseli, erilaisten tilojen sarja, on viitteellinen ja jättää näin mahdollisuuksia auki jatkokehittelylle. Muutamalla vinjettikuvalla on pyritty esittämään puiston sisäistä maailmaa. Se vaikuttaa aluskasvillisuudelle kovin varjoiselta. Esitettyjen siltojen tarve on kyseenalainen ja siksi niitä ei voi taloudellisesti perustella. Pintaveden kulku ja ohjaaminen on otettu käytännöllisesti huomioon. Maannostyyppien esittelyalueiden muodostaminen ja ylläpitäminen edellyttää maaperän muokkausta ja vesiolosuhteiden säätelyä. Ehdotuksessa esitettyjen vesialtaiden tulisi olla rakennuksen tontilla. Puiston itäosa on kuitenkin liian sidoksissa tulevaan uudisrakennukseen, jonka lopullinen hahmo on vielä epävarma. Lisärakennuksen rakentaminen ei edellytä maaperän esirakentamista, kuten selostuksessa on kirjoitettu. kilpailun ratkaisu ja suositus jatkotoimenpiteiksi Palkintolautakunta asetti yksimielisesti ensimmäiselle sijalle ehdotuksen "Galleriat". Ehdotuksessa on esitetty kaupunkirakenteeseen sovittuva ja arkkitehtoniselta ilmeeltään korkeatasoinen puistosuunnitelma, joka muodostaa hyvän lähtökohdan Viikin Maaherranpuiston jatkosuunnittelulle. Kulttuurihistoriallisen ympäristön ja puutarhaperinteen sekä nykyaikaisen puiston yhdistäminen on tässä ehdotuksessa onnistunut ansiokkaalla ja kiehtovalla tavalla. Palkintolautakunta suosittelee ensimmäiselle palkintosijalle asetettua ehdotusta jatkosuunnittelun pohjaksi.

15 Aiheena galleriat tarjoavat hyvän lähtökohdan jatkosuunnittelulle. Gallerioiden suuntausta, suhdetta toisiinsa ja mitoitusta sekä gallerioiden sisäosien aiheita ja sommittelua tulee tarkistaa jatkosuunnitteluohjeet Päärakennuksen pihan ja ympäristön rajausta tulee parantaa puuston avulla Pihlajanmäentien suuntaan Miespihan sommitelmaa tulee selkiyttää ja päärakennuksen etupiha tulee yhdistää miespihaan nykyistä paremmin Puiston uusi osa ja historiallinen ympäristö tulee sitoa puuston avulla paremmin yhteen Huvimajojen korvaamista sommittelussa, esimerkiksi yksittäispuilla, tulee tutkia Ravintolan ulkoterassin luontevin sijaintipaikka on päärakennuksen itä- ja eteläpuolella olevan tammen katveessa Puiston käytettävyyttä ja käyttötilanteita tulee edelleen tutkia Suuret kävijämäärät tulee huomioida koillisen suunnasta Puiston läpi kulkevan poikittaisen jalankulkuyhteyden mitoitusta tulee tarkistaa Kulkuyhteyden tarve lounaasta viistoon puiston läpi tulee ottaa huomioon Helsingissä arvostelupöytäkirjan allekirjoitus Terhi Tikkanen-Lindström palkintolautakunnan puheenjohtaja toimistopäällikkö rakennusvirasto Helsingin kaupunki Olavi Junttila professori soveltavan biologian laitos Helsingin yliopisto Jan Pesonen kilpailijoiden valitsema tuomari maisema-arkkitehti MARK Jouni Sivonen projektinjohtaja rakennusvirasto Helsingin kaupunki Tuomo Hahl yliarkkitehti Senaatti-kiinteistöt Ritva Luoto palkintolautakunnan sihteeri arkkitehti kaupunkisuunnitteluvirasto Helsingin kaupunki Anna-Maija Lukkari rakennussuunnittelupäällikkö tekninen osasto Helsingin yliopisto Riitta Jalkanen projektipäällikkö kaupunkisuunnitteluvirasto Helsingin kaupunki 15

16

17 GALLERIAT Virearc Soile Heikkinen, arkkitehti SAFA, maisema-arkkitehti Suunnitelman tavoitteena on ollut saada aikaan puistokokonaisuus, jossa historiallisesti arvokas Viikin Latokartanon tila liittyy kiinnostavalla tavalla moderniin tiedepuistomaailmaan. Kaukomaisemassa puisto on suurpiirteinen ja selkeä; mentäessä puistoon sisään avautuu sen rikas sisäinen maailma. Tilakeskus on sommitelmassa keskeisessä osassa ja siihen avautuu näkymiä ympäristöstä. Tilallisesti puisto aukeaa sen uuden osan välityksellä etelän avoimeen peltomaisemaan. Puiston sivustat ovat rajatummat. Yliopiston tutkimus- ja opetustoiminta on keskeisessä roolissa puiston uudessa osassa. kilpailutyön selostus Vanhan ja uuden osan suhde ja niiden saumakohta Suunnitelmassa puisto on jaettu selkeästi pohjoiseen tilakeskuksen ympäristöön ja eteläiseen moderniin puiston osaan. Niiden saumakohdassa, erisuuntaisten koordinaatistojen kohtauspaikassa polveilee keskeinen poikittainen kevyen liikenteen väylä puiston läpi. Sen varrelle muodostuu aukioita, joihin voidaan pysähtyä oleskelemaan ja istuskelemaan. Niillä voidaan myös järjestää erilaisia tapahtumia. 1. PALKINTO 17

18 kilpailutyön selostus jatkoa Historiallinen pihapiiri Tilakeskuksen ympäristön käsittelyssä on maltillisin keinoin selkiytetty sen rakennetta ja palautettu jossain määrin tällä hetkellä hämärtynyttä sommitelmaa. Pohjoista sisäänkäyntiakselia on korostettu perenna- ja pensasistutuksin. Uusina aiheina ovat hedelmäpuutarhat päärakennuksen itä- ja länsipuolella, jotka noudattelevat ja korostavat tilakeskuksen suorakulmaista koordinaatistoa. Ne tuovat entisten viljely- ja hyötypuutarhojen aspektin tilakeskuksen ympäristöön. Päärakennuksen eteläpuolelle on osoitettu uusi terassi ravintolaa varten. Galleriat Puiston eteläistä osaa hallitsevat kasvillisuuskappaleilta näyttävät "galleriat". Sommitelmana galleriat sijaitsevat viuhkamaisesti avaten puistosta näkymiä etelään Viikin avoimeen maisemaan. Avoimet akselit avaavat toisaalta harkittuja näkymiä myös Viikintieltä puistoon ja tilakeskukseen. Tilakeskuksen päärakennus on yhden näkymä-akselin päätteenä. Gallerioiden viherseinämät muistuttavat tilakeskuksiin perinteisesti johtaneista puukujanteista. Galleriat ovat huonemaisia näyttelytiloja, joilla on kasvillisuusseinät ja joiden sisällä yliopisto voi harjoittaa tutkimus - ja opetustoimintaa. Samoin kuin yliopiston rakennusten sisällä tapahtuu tieteellistä toimintaa, on tarkoitus että näissä gallerioissa voi tapahtua vastaavanlaista toimintaa, mutta ulkotiloissa yleisölle avoimessa puistossa. Gallerioilla on kullakin erityyppiset kasvillisuusseinänsä ja omat teemakasvinsa: Ruusugalleriaan sijoitetaan yliopiston ruusukokoelma, kivigalleriaan kivikkokasveja ja vesigalleriaan kosteikkokasveja. Kasvit on ryhmitelty ympyränmuotoisiin

19

20 kilpailutyön selostus jatkoa saarekkeisiin, joita voidaan lisätä alueelle tarpeen mukaan tai vaihtaa kasvilajeja saarekkeissa, kun tietty kasvilajitutkimus on valmis. Gallerioiden Viikintielle suuntautuvat päätyaiheet antavat ohikulkijoille vinkin sisätilojen maailmoista. Itäisin galleria Pasteurinkadun varressa on puistoon kaavailtu julkinen rakennus. Se on lasirakenteinen kappale, jonka sivustoilla on köynnösritiläseinämät, jotka toimivat taustana rakennuksen toiminnalle. Näin se rinnastuu kasvillisuusgallerioihin ja liittyy osaksi puistoa. Rakennus voisi olla yliopiston toimintaan liittyvä näyttelyrakennus. Avoimet välitilat Gallerioiden väleissä sijaitsevat rauhalliset välitilat, nurmialueet vapaata oleskelua ja toimintaa varten. Nurmialueille on sijoitettu levähdyspaikkoja, moderneja huvimajoja. Niissä perinteinen huvimaja-ajatus saa uusia muotoja. Niihin kiinnitetään aurinkopaneeleja, joista saadaan energiaa puiston valaistusta varten. Huvimajojen rakenteissa käytetään osin kasvillisuutta yhdistettynä nykyaikaisiin rakenneratkaisuihin. Huvimajat on sijoitettu vapaasti nurmialueille, mutta tilakeskuksen koordinaatiston suuntaisesti. Niin ne yhdistävät tietyllä tasolla puiston historiallisen osan uuteen osaan. Valaistus Galleriat valaistaan sisältäpäin, jolloin ne näkyvät maisemassa kutsuvina valoa tihkuvina sisätiloina. Modernit huvimajat valaistaan ja ne näkyvät lyhtyinä gallerioiden välitiloissa. Poikittainen pääraitti valaistaan. Päärakennuksen pihapiiri valaistaan perinteisesti pylväsvalaisimin.