Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 549/2010 vp Mielenterveyspotilaiden hammashoito Eduskunnan puhemiehelle Mielenterveyspotilaiden määrä on lisääntynyt viime vuosina voimakkaasti. Yhä useampi on masennuksen vuoksi joutunut työkyvyttömyyseläkkeelle. Lääkehoito on yleistä masennuksesta kärsiville mielenterveyspotilaille. Useat lääkkeet, esimerkiksi psyykenlääkkeet, vaikuttavat syljen erittymiseen suussa, ja tästä seurauksena on hampaiden kunnon heikkeneminen. Monesti hampaat joudutaan poistamaan aika nuoriltakin potilailta, ja tilalle laitetaan proteesit. Ennaltaehkäisy säästäisi paljon. Mitään hammashuollon erityistukea mielenterveyskuntoutujille tai muille kuntoutujille, joiden lääkehoidon haittavaikutuksena on hampaiden kunnon heikkeneminen ja tästä johtuva lisääntynyt hammashuollon tarve, ei ole. Usein mielenterveyden sairauksista kärsivä ihminen on varsin pienituloinen, mikä osaltaan vaikeuttaa hampaiden hoitoa ennakkoon etenkin, kun useassa kunnassa jonot hoitoon pääsyyn ovat pitkät. Yleisestikin mielenterveyspotilaita ei kuunnella tarpeeksi, ja usein heidän asiaansa vähätellään. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy mielenterveyspotilaiden hammashoidon erityistuen aikaansaamiseksi? Helsingissä 18 päivänä kesäkuuta 2010 Mikko Kuoppa /vas Raimo Vistbacka /ps Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mikko Kuopan /vas ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 549/2010 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy mielenterveyspotilaiden hammashoidon erityistuen aikaansaamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Mielenterveyshäiriöt ovat sekä kansantaloudellisesti että kansanterveydellisesti merkittävä sairausryhmä, ja palveluiden kehittäminen on sen vuoksi erityisen tärkeää. Suun terveydenhuollon palvelut ovat osa mielenterveyspotilaiden terveyspalveluja. Kansanterveystyöhön kuuluvina tehtävinä kunnan tulee ylläpitää suun terveydenhuoltoa, johon sisältyy väestön suun terveyden edistäminen sekä kunnan asukkaiden suun tutkimus, sairauksien ehkäisy ja hoito. Sairausvakuutus täydentää kunnallisia palveluita. Suun terveydenhuollon palveluja järjestetään potilaan hoidon tarpeen perusteella julkisella sektorilla, ja sairausvakuutuksesta hoitoa korvataan yhtäläisin perustein kaikille. Useiden psyykenlääkkeiden, kuten monien masennuslääkkeiden, yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat vähentynyt syljeneritys ja sitä seuraava suun kuivuminen. Vähentyneellä syljenerityksellä voi olla haitallisia vaikutuksia suun terveyteen. Mielenterveyspotilaiden ja -kuntoutujien suun terveydenhuollon järjestelyistä ja suun terveydentilasta on Suomessa ollut käytettävissä vähän tietoa. Tilanteen parantamiseksi on sosiaali- ja terveysministeriö rahoittanut tätä koskevaa selvitystä yhdessä Keravan, Vantaan ja HUSin Peijaksen sairaalan kanssa. Hankkeessa todettiin muun muassa, että mielenterveyspotilaat tarvitsevat muita enemmän omahoidon ja hoitoon hakeutumisen tukea. Nämä tulokset on syytä ottaa huomioon niin terveysalan koulutuksessa kuin myös kuntien terveyspalvelujärjestelmän käytännöissä. Mielenterveyspotilaiden suun hoidon palvelujen tarve vaihtelee yksilöllisesti, ja tämä on otettava huomioon palveluja järjestettäessä. Terveyskeskusten suun terveydenhuollossa hoidon tarve arvioidaan potilaan ottaessa yhteyttä tai viimeistään kolmantena arkipäivänä yhteydenotosta. Hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi todettu hoito tulee järjestää potilaan terveydentila ja sairauden ennakoitavissa oleva kehitys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa, kuitenkin kolmessa kuukaudessa siitä, kun hoidon tarve on arvioitu. Tämä kolmen kuukauden enimmäisaika voidaan ylittää suun terveydenhuollossa enintään kolmella kuukaudella, jos lääketieteellisistä, hoidollisista tai muista perustelluista syistä hoidon antamista voidaan lykätä potilaan terveydentilan vaarantumatta. Tärkeää on, että hoitoon pääsy turvataan kaikille yksilöllisen hoidon tarpeen perusteella ja yhtäläisin perustein. Vaikka terveyskeskusten suun terveydenhuollossa hoitoon pääsyä yli kuusi kuukautta odottaneiden määrä on saatu lähes puolittumaan vuodesta 2008, on hoitoon pääsyssä edelleen ongelmia osassa terveyskeskuksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen maaliskuussa 2010 tekemän hoitoon pääsyä suun terveydenhuollossa koskevassa selvityksessä 80 prosenttia terveyskeskuksista ilmoitti hoitoon pääsyn toteutuvan kuuden kuukauden sisällä. Kuitenkin yli puoli vuotta hoitoon pääsyä odottaneita oli tuolloin noin Hammaslääkäripula on vaikeuttanut 2

3 Ministerin vastaus KK 549/2010 vp Mikko Kuoppa /vas ym. terveyskeskusten toimintaa. Yli puolet terveyskeskuksista on ilmoittanut hoitoon pääsyä koskevissa selvityksissä hammaslääkäripulan haittaavan hoitotakuun toteuttamista. Hammaslääkärikoulutusta onkin lisätty merkittävästi kaikissa koulutusyksiköissä sekä käynnistämällä hammaslääkärikoulutus Kuopiossa tänä vuonna. Hammaslääkärikoulutuksen lisäys ei yksinään poista ongelmia. Terveyskeskusten suun terveydenhuollon toimintaa on kehitetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimesta SUHAT-verkostotyöllä samoin kuin Toimiva terveyskeskus -ohjelmassa on käynnistynyt kehittämistoimia. Mielenterveyspotilaiden hoitoon hakeutumisen tukemiseen ja oman hoidon parantamiseen tullaan kiinnittämään huomiota Toimiva terveyskeskus -ohjelmassa. Helsingissä 7 päivänä heinäkuuta 2010 Peruspalveluministeri Paula Risikko 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 549/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Mikko Kuoppa /vänst m.fl.: Vilka åtgärder vidtar regeringen för att åstadkomma ett särskilt stöd för tandvård för mentalvårdspatienter? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Psykiska störningar är såväl nationalekonomiskt som folkhälsomässigt sett en ytterst betydande sjukdomsgrupp och det är därför synnerligen viktigt att utveckla tjänsterna. Mun- och tandvårdstjänster ingår som ett led i hälso- och sjukvårdstjänsterna för mentalvårdspatienterna. Inom folkhälsoarbetet åligger det kommunen att tillhandahålla mun- och tandvård, till vilken hänförs främjande av befolkningens munhälsa samt undersökning, förebyggande och behandling av munsjukdomar hos kommunens invånare. Sjukförsäkringen kompletterar de kommunala tjänsterna. Munoch tandvårdstjänster tillhandahålls utifrån patientens behov av vård inom den offentliga sektorn och från sjukförsäkringen ersätts vård på lika grunder för alla. Till de vanligaste biverkningarna som ett flertal psykofarmaka har hör minskad salivutsöndring som leder till muntorrhet. Den minskade salivutsöndringen kan ha negativa verkningar på munhälsan. Tillgången till information om arrangemangen för att tillhandahålla mun- och tandvårdstjänster för och mun- och tandhälsan hos mentalvårdspatienter och rehabilteringsklienter inom mentalvården har varit ringa. För att förbättra situationen har social- och hälsovårdsministeriet i samråd med Kervo, Vanda och HNS:s Pejas sjukhus finansierat en utredning som gäller detta. Genom projektet konstaterades bl.a. att mentalvårdspatienterna i större utsträckning än andra behöver stöd för egenvård och för uppsökande av vård. Dessa resultat bör beaktas i utbildningen inom hälsovårdsbranschen och i praxisen för kommunernas servicesystem för hälso- och sjukvård. Mentalvårdspatienternas behov av mun- och tandvårdstjänster varierar individuellt och detta bör man fästa uppmärksamhet vid i samband med tillhandahållandet av tjänsterna. Inom mun- och tandvården på hälsovårdscentralerna ska en bedömning av vårdbehovet göras när patienten tar kontakt eller senast den tredje vardagen från det att patienten tog kontakt. Vård som i samband med bedömningen av vårdbehovet har konstaterats vara odontologiskt nödvändig ska med beaktande av patientens hälsotillstånd och sjukdomens sannolika förlopp ordnas inom skälig tid, dock inom tre månader från det att vårdbehovet bedömdes. Denna längsta väntetid på tre månader kan överskridas med högst tre månader inom mun- och tandvård, om vården av medicinska, terapeutiska eller andra motsvarande motiverade skäl kan skjutas upp utan att patientens hälsotillstånd äventyras. Det är viktigt att alla tryggas möjligheter att få vård utifrån det individuella behovet av vård och på lika grunder. Trots att man inom mun- och tandvården på hälsovårdscentralerna har lyckats halvera antalet personer som står i kö över sex månader från 2008 finns det fortfarande problem med att få vård på en del av hälsovårdscentralerna. I en utredning som Institutet för hälsa och välfärd gjorde i mars 2010 om tillgången till vård inom munoch tandvården uppgav 80 procent av hälsovårdscentralerna att patienterna får vård inom sex må- 4

5 Ministerns svar KK 549/2010 vp Mikko Kuoppa /vas ym. nader. Vid samma tidpunkt fanns det dock ca patienter som hade väntat mer än ett halvt år på vård. Bristen på tandläkare har försvårat verksamheten på hälsovårdscentralerna. Över hälften av hälsovårdscentralerna har i de utredningar som gäller tillgången till vård meddelat att tandläkarbristen har försvårat uppfyllelsen av vårdgarantin. Tandläkarutbildningen har därför utökats på ett betydande sätt vid alla utbildningsenheter och genom att inleda tandläkarutbildning i Kuopio i år. Enbart en utökning av tandläkarutbildningen kan dock inte undanröja problemen. Mun- och tandvårdsverksamheten vid hälsovårdscentralerna har utvecklats på försorg av Institutet för hälsa och välfärd genom nätverksarbetet SUHAT. Inom programmet Fungerande hälsovårdscentral har det på motsvarande sätt vidtagits utvecklingsåtgärder. Genom programmet Fungerande hälsovårdscentral kommer man avseende mentalvårdspatienterna att fästa uppmärksamhet vid stödjandet av uppsökande av vård och vid förbättrandet av egenvården. Helsingfors den 7 juli 2010 Omsorgsminister Paula Risikko 5