TIEDOTUSLEHTI / TOUKOKUU 2005

Transkriptio

1 TIEDOTUSLEHTI / TOUKOKUU 2005 Seinäjoen teknologia- ja innovaatiokeskus FRAMI Ennakkoluulottomasti elinkaarimallilla

2 PÄÄKIRJOITUS Palvelujen järjestämiseen tarvitaan uusia toteutusmalleja MARKETTA KOKKONEN kaupunginjohtaja Espoon kaupunki Vuonna 2003 Espooseen valmistui elinkaarimallilla toteutettu Kuninkaantien lukio ja liikuntakeskus, joista kokemukset ovat tähän mennessä hyviä. Hankkeessa niin suunnittelu, rakentaminen, rahoitus kuin oheispalvelutkin ovat yksityisen projektiyhtiön vastuulla, ja Espoo huolehtii ainoastaan opetustoimesta. Miksi Espoo lähti elinkaarimallien kehittämiseen mukaan? Olimme jo 1990-luvulla todenneet, että tarvitsemme palvelujen järjestämiseen uusia toteutusmalleja. Tämä käsitys on ajan kuluessa vain vahvistunut. Kiinteistöjen hallinta- ja ylläpitopalveluissa ei ole juurikaan tehty tutkimus- ja kehitystyötä. Halusimme Kuninkaantien hankkeessa kannustaa juuri tällaista edistystä. Uusia innovaatioita synnyttävät laajemmat palvelukokonaisuudet, jotka antavat mahdollisuuden esimerkiksi palvelujen uudenlaiseen yhdistelyyn ja siihen, että samoja tiloja käyttävät sekä julkinen että yksityinen toimija. Näin voidaan saada aikaan kuntalaisten olohuoneita, joilla on vetovoimaa juuri siksi, että niistä löytyy palveluita moneen tarkoitukseen. Luonnollisesti täytyy varmistaa, että esimerkiksi koulun tiloille on kysyntää kouluajan ulkopuolella, jotta tällaiset hankkeet onnistuvat. Tyypillinen ennakkoluulo, johon elinkaarimalleista puhuttaessa usein törmätään, on ajatus, että mallien pitkäkestoiset palvelu- ja rahoitussopimukset olisivat aina epäedullisia kunnille. On kuitenkin kysyttävä, pitääkö tämä paikkansa. Miksi kunnille olisi ilman muuta edullisempaa rakentaa omistukseensa rakennuksia, joiden käyttöaste on vähäinen eli vaikkapa kouluja, jotka eivät ole käytössä muulloin kuin päiväsaikaan? Lisäksi niistä koituvat korjaus- ja ylläpitokustannukset ovat tunnetusti olleet viime vuosina esimerkiksi kosteusvaurioista johtuen erittäin suuret. Rakentamisen taso ja laatu eivät ole olleet kohdallaan. Kunnilla on nykyisin omissa taseissaan paljon tällaista kiinteistöomaisuutta. Rakennusteollisuuden ja useiden suurten suomalaisten kaupunkien Elinkaarimallit-hankkeessa pyritään luomaan tapoja perinteisten hankintamallien ja elinkaarimallien taloudelliseen vertailuun. Näiden taloudellisten vertailutapojen sekä elinkaarimallien palvelusopimusluonnosten kehittäminen on mielestäni hankkeen tärkeimpiä tehtäviä. Niiden avulla hankintatapojen etujen ja haittojen punnitsemiseen saadaan välineitä, jotka kantavat pidemmälle kuin ennakkoluulot. ELINKAARIMALLIT -TIEDOTUSLEHTI 1/ Elinkaarimalli on monien mahdollisuuksien maailma Julkaisija: Elinkaarimallit-kehityshanke 8 EK toivoo lisää elinkaarihankkeita 9 Tekes kehittää palveluita uudessa ohjelmassaan 10 FRAMI:n elinkaarimalli on ennakkoluuloton ratkaisu 12 Uudet hankintatavat kiinnostavat Tampereella 14 Hankintalaki remontissa 16 Alankomaat keskittää elinkaariosaamistaan 18 Saksassa yhteistyöhankkeet yleistyvät nopeasti Päätoimittaja: Ensio Hakkarainen, Rakennusteollisuus RT ry Toimitus: Liisa Salmela ja Juha Salmi, RVK Oy Taitto: Vilma Nurmi, RVK Oy Kuvat: Vladimir Pohtokari (s. 2) Jarmo Nummenpää (s. 8) Arto Rautiainen (ss ) Strukton Groep NV (ss ) Hochtief Construction Services Europe (s. 18) Painopaikka: Libris Oy, Helsinki 2005

3 Elinkaarimallit-hanke hyvässä vauhdissa ILPO JALASJOKI hallituksen puheenjohtaja, Rakennusteollisuus RT ry toimitusjohtaja, YIT Rakennus Oy Rakennusteollisuuden ja useiden kuntien yhteinen hanke suomalaisten elinkaarimallien kehittämiseksi on edennyt hyvin. Työssä on toistaiseksi keskitytty mallien pääsisällön määrittämiseen. Tuloksena on syntynyt yhteinen näkemys siitä, että elinkaarimalliin kuuluu aina vähintään rakennuskohteen suunnittelu, rakentaminen tai korjaaminen ja ylläpito. Tällainen kokonaisuus riittää tuomaan elinkaaritaloudellisuuden edut esille, kun se on oikein kilpailutettu ja kun sen riskit on oikein jaettu. Elinkaarimallin perussisältöä voidaan asiakkaan tarpeiden mukaisesti laajentaa erilaisilla rakennuskohteen käyttäjille suunnatuilla palveluilla, kohteen omistuksen siirrolla ja rahoituksella. Sitä, millaiseksi elinkaarihanke muodostuu, ohjaa ensisijaisesti tilaajan kuten kunnan tai kaupungin palvelu- ja toimitilastrategia, jossa määritellään oman työn ja omistamisen periaatteet. Jotta elinkaarimallit voitaisiin ottaa laajasti käyttöön, Elinkaarimallit-hankkeessa on jo käynnistetty muun muassa eri toteutustapojen taloudellisen vertailun ja arvioinnin työkalujen laatiminen sekä sopimusmallien ja hankintaprosessin määritteleminen. Hankkeessa on myös perehdytty siihen, mitä muutoksia uusi hankintalainsäädäntö tuo mukanaan sekä selvitetty verolainsäädännön kehitystarpeita. Monessa Euroopan maassa kuten Alankomaissa ja Saksassa valtionhallinto on aktiivisesti perustanut elinkaarimallien asiantuntijaorganisaatioita, joiden tehtävänä on antaa neuvontaa elinkaarimallien avulla toteutettavissa rakennushankkeissa sekä tehdä elinkaarimalleista tasavertainen vaihtoehto muiden joukossa. Suomessakin olisi tervetullutta, että valtio ottaisi nykyistä suuremman roolin elinkaarimallien käyttöönotossa. Kokemuksia todellisista rakennusprojekteista tarvitaan lisää. Rakennusteollisuus haluaa kannustaa tilaajia soveltamaan uusia elinkaarimalleja ennakkoluulottomasti. Uudet pilottihankkeet ja kehittämisestä kiinnostuneet otetaan mielihyvin mukaan yhteistyöhön. ELINKAARIMALLIT -kehityshanke Lisätietoja Rakennusteollisuus RT ry:n johdolla käynnistetyn Elinkaarimallit-kehityshankkeen tavoitteena on määritellä Suomen oloihin sopivat elinkaarimallien päävaihtoehdot taloudellisten vertailulaskelmien periaatteet tarjouspyyntö- ja sopimusmenettelyt. Elinkaarihankkeiden suurimmat haasteet tulevat esiin hankkeiden valmisteluvaiheessa. Tilaajien ja toteuttajien käyttöön on tarjottava selviä esimerkkejä toteutusmallien ja tehtävien jaon vaihtoehdoista. Tarjouskilpailujen järjestämiseen ja sopimusten tekemiseen tarvitaan ohjeita, sillä hankintalainsäädäntö asettaa vaatimukset julkisten hankkeiden tasapuoliselle kilpailuttamiselle. Tarjousten vertailuun kehitetään yleisiä toimintatapoja. Tilaajat tarvitsevat myös välineitä, joilla elinkaarimalleja voidaan verrata perinteisiin hankintamalleihin. Johtaja Ensio Hakkarainen puh. (09) , Asiamies Ilkka Romo puh. (09) , elinkaarimallit 3

4 Elinkaarimalli on monien mahdollisuuksien maailma ELINKAARIMALLEILLA TARKOITETAAN RAKENNUS- HANKKEIDEN TOTEUTUSTAPOJA JA PALVELUHANKIN- NAN RATKAISUJA, JOISSA TOTEUTTAJALLE SIIRRETÄÄN YHDELLÄ SOPIMUKSELLA VASTUU RAKENNUKSEN TAI INFRARAKENTEEN SUUNNITTELUSTA, RAKENTAMISESTA JA YLLÄPIDOSTA TIETYN SOPIMUSJAKSON AJAKSI. NÄIDEN TEHTÄVIEN YHDISTÄMINEN ON KUITENKIN VASTA LÄHTÖKOHTA, JA ELINKAARIHANKINNAN PALVELUPAKETTI VOI SISÄLTÄÄ MYÖS MONIA MUITA OSIA. ELINKAARIMALLI-KÄSITTEEN ALLE KUULUU SITEN LUKUISIA HYVIN ERITYYPPISIÄ JA -LAAJUISIA RATKAISUJA, EIKÄ KYSEESSÄ SUINKAAN OLE VAIN YKSI TOIMINTAMALLI. Talonrakennushankkeissa suunnittelun, rakentamisen ja kiinteistöpalvelujen yhdistäminen saman sopimuksen piiriin muodostaa perustan elinkaaripalvelujen kehittämiselle. Perinteistä toteutusta pitkäkestoisemman ja laajemman vastuun uskotaan motivoivan palveluntuottajaa parantamaan rakennuksen taloudellisuutta ja toiminnallista tehokkuutta. Kehittämiseen kannustavat tilaajan käyttämät tarjouskilpailujärjestelyt ja palvelutasoon sidotut maksut. Rakentamisen ja ylläpidon yhdistävä perusmalli on kelpo ratkaisu monissa tapauksissa. Silti elinkaaripalvelun tuottaja voi ottaa tehtäväkseen myös monien muiden lisäpalvelujen tarjoamisen tilaajalle ja mahdollisille kolmansille osapuolille, kuten rakennuksen muille käyttäjille. Tilapalveluista moniin lisäpalveluihin Käyttäjäpalvelut ovat luonnollinen seuraava askel, kun palvelukokonaisuus laajenee. Tällöin palveluntuottaja tarjoaa kiinteistön käyttäjille erilaisia näiden toimintaan liittyviä tai sitä tukevia palveluja. Näitä palveluja voivat olla muiden muassa turvallisuus- ja aulapalvelut sekä ravintola- ja siivouspalvelut. Palveluntuottajalle voidaan myös antaa oikeus järjestää rakennukselle muuta käyttöä pääasiallisen käyttötarkoituksen rinnalle. Tällä tarkoitetaan vaikkapa toimintaa rakennuksen tiloissa silloin, kun pääkäyttäjä ei tarvitse niitä. Opiskelija-asuntolan käyttö kesähotellina tai se, että koulun liikuntasali toimii urheiluseuran harjoitustilana viikonloppujen aikana, ovat esimerkkejä niin sanotusta täydentävästä käytöstä. Mahdollista on myös se, että tilaaja maksaa tilaamistaan palveluista osan myöntämällä palveluntuottajalle oikeuksia rakentaa kohteeseen muita kuin tilaajan itsensä tarvitsemia tiloja. Näin täydentävän käytön innovatiiviset ratkaisut saattavat muodostaa palveluntuottajalle keskeisen ansaintakeinon, kuten myymälätilojen vuokraus matkustajaterminaalissa. Toisaalta kyse voi olla myös tilaajan tukemien palvelujen järjestämisestä. Rakennusinvestoinneissa, joissa palveluntuottajalla on suuri rooli, myös rahoituksen järjestäminen jää usein sen tehtäväksi. Tilaaja maksaa silloin pal- 4

5 Elinkaarimallissa palveluntuottajan tehtävänä on hoitaa vähintään suunnittelu, rakentaminen ja kiinteistöpalvelut yhdellä sopimuksella (1). Vaihtoehtoja tilaajan ja palveluntuottajan työnjaolle on useita, ja palveluntuottajan vastuulle voi tulla hyvin laajakin tehtäväkokonaisuus (6). Mahdollinen täydentävä käyttö tuo malliin oman lisänsä. veluista niiden käytön aikana palvelumaksua, joka kattaa myös investointikustannukset. Tyypillisesti rakennuksen omistus ja rahoituksen järjestäminen ovat hankkeessa saman osapuolen vastuulla. Palveluntuottajan rahoitusjärjestelyjen myötä toteutus organisoidaan käytännössä varta varten perustetun niin sanotun projektiyhtiön avulla. Elinkaarimallien ääripään muodostavat hankkeet, joissa projektiyhtiö vastaa rakennuksessa tapahtuvan toiminnan järjestämisestä. Tämän palvelun tarjoaminen edellyttää usein tietynlaisia tiloja ja vaatii siksi myös rakentamista. Siksi tämä toimintatapa voidaan myös nähdä elinkaarimallina. Tässä erikoistapauksessa kyse on yleensä julkisen sektorin tilaajasta, joka hankkii yksityiseltä sektorilta kokonaispalvelua julkisten palvelujen järjestämisvelvoitteensa mukaisesti. Kehittämisen kautta lisäarvoihin Kun palvelupaketin sisältö kasvaa, myös erilaisia vaihtoehtoja palvelujen toteuttamiseksi syntyy enemmän. Ratkaisut voivat vaihdella niin rakennuskohteiden kuin tilatyyppien ja tilojen käyttäjien mukaan. On siis selvää, että elinkaarimalli ei ole tarkkaan rajattu toimintamalli vaan yleisnimi monille erilaisille toimintatavoille. Näitä malleja kartoitetaan meneillään olevassa Elinkaarimallit-hankkeessa. Taulukko sivulla 7 antaakin karkealla tasolla viitteitä muutamista vaihtoehdoista. Jatkuu seuraavalla aukeamalla... 5

6 Elinkaarimallin palvelupakettiin voi sisältyä monia tehtäviä. Elinkaarimalli on monien mahdollisuuksien maailma Jatkoa edelliseltä aukeamalta... Elinkaarimallien palvelujen monipuolistuessa ei kyse ole enää siitä, että ainoastaan tilapalvelujen hinta ratkaisee. Monissa tapauksissa avainkysymyksiä tarjouskilpailuissa ovat tilojen ja palveluratkaisujen toiminnallisuus sekä se, miten erilaiset kilpailevat vaihtoehdot luovat hyötyjä tilaajalle ja niille, jotka palveluita loppujen lopuksi käyttävät. Kun käytetään uusia toimintamalleja, uusille urille on mentävä myös siinä, miten tilaaja määrittelee haluamansa palvelut. Lisäksi on tarkkaan harkittava sopimuskysymyksiä, elinkaaren aikaisia pelisääntöjä ja jopa yritysjärjestelyjä. Elinkaarimallit edellyttävät siis vahvaa panostusta. Samalla on muistettava, että elinkaarimallin käyttö ei takaa hankinnan onnistumista, eivätkä mallit ole tarkoituksenmukaisia kaikissa hankkeissa. Silti elinkaarimallit näyttävät olevan kokonaistaloudellisuuden kannalta tervetulleita uusia vaihtoehtoja tarjolla olevien hankintatapojen joukkoon. Lupaavia näyttöjäkin niiden toimivuudesta on jo saatu. Artikkelin kirjoittaja Pertti Lahdenperä on tutkimusprofessori VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikassa. 6

7 Elinkaarihankkeiden vaihtoehtoisia toimintamalleja RAHOITUS Elinkaarihankkeiden rahoitus voidaan järjestää monin eri tavoin tilaajan rahoituksen, oman pääoman ehtoisen rahoituksen ja lainarahoituksen yhdistelmänä. Esimerkkejä: Tilaaja voi järjestää rahoituksen ja maksaa investointikustannukset perinteistä käytäntöä mukaillen rakentamisen edetessä. Erona perinteiseen hankintatapaan on kuitenkin nykyarvolaskelman mukaisten elinkaarikustannusten ottaminen huomioon jo tarjouskilpailu- ja sopimusvaiheessa. Investointivaiheen rahoitus voi tulla sekä tilaajalta että pääomasijoituksena palveluntuottajalta. Näin julkisen sektorin hankkeissa voidaan päästä pienempiin rahoituskustannuksiin, ja samalla palveluntuottajan riskiosuus toimii tehokkaana kannustimena projektin ja tilaajan hyödyksi. Palveluntuottaja voi järjestää investointiin tarvittavan rahoituksen kokonaan pääomasijoituksen ja lainan yhdistelmänä. Tilaaja maksaa investointia palveluntuottajalle osana käytönaikaista palvelumaksua. Maksun suuruus riippuu siitä, kuinka hyvin palvelun laatu vastaa sovittua tasoa. ORGANISAATIO Tilaaja solmii yhden sopimuksen elinkaaripalvelun tuottamisesta, mutta palveluntuottajilla on valittavinaan palvelujen organisoinnille useita vaihtoehtoja. Esimerkkejä: Suunnittelun, rakentamisen ja ylläpidon sisältävässä hankinnassa palveluntuottajan roolin voi ottaa yksi palveluyritys, joka tilaa osan palveluista muilta yrityksiltä. Keskeistä on saada osaajat yhteistyöhön ja etsimään parasta kokonaistaloudellista ratkaisua jo tarjouskilpailuvaiheessa. Mikäli rahoituksen järjestäminen jää palveluntuottajalle, perustetaan hanketta varten usein erillinen projektiyhtiö. Tyypillisesti varsinaiset palveluntuottajat sijoittavat pääomaa projektiyhtiöön. Ratkaisulla varmistetaan myös pitkäjänteisen kannustimen ohjausvaikutus elinkaarihankkeessa. Yhteisyritysten kautta projektiyhtiön omistajina voivat olla myös tilaaja itse tai muut osapuolet, kuten lainarahoittaja. Omistus voidaan järjestää myös kiinteistösijoittajalle, josta näin tulee osa palveluntuottajien yhteenliittymää yhdessä varsinaisten palveluntuottajayritysten kanssa. OMISTUS Rakennuksen omistus seuraa usein rahoitusta muun muassa vakuusjärjestelyjen vuoksi, ja se voi olla tilaajalla tai palveluntuottajien yhteenliittymällä. Esimerkkejä: Rakennuksen omistus voi siirtyä tilaajalle heti sen valmistuttua luovutustarkastusten jälkeen. Palveluntuottaja ylläpitää kohdetta sovitun laatutason mukaisessa kunnossa koko sopimusjakson ajan. Tämän jälkeen palveluntuottaja vapautuu hankkeesta, ja jatko on tilaajan päätettävissä. Rakennus voi jäädä palveluntuottajan omistukseen sopimuskauden ajaksi, ja vasta sen lopulla aloitetaan luovutuksen valmistelu. Pääsääntöisesti rakennus siirtyy tilaajalle sovitulla, ehkä nimellisellä hinnalla palvelumaksun jo kuoletettua investoinnin. Lunastusvelvollisuutta ei silti ole. Rakennus voi jäädä palveluntuottajan omistukseen myös siten, että palveluntuottaja kantaa riskin myös rakennuksen jäännösarvosta ja sopimuskauden jälkeisestä käytöstä. Tilaajan palvelumaksu kattaa vuokran ja tilaaja voi lunastaa rakennuksen ainoastaan markkinaehtoisesti. 7

8 EK toivoo lisää elinkaarihankkeita ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITON EK:N TOIMINTA ON LAAJA-ALAISTA JA KATTAA MUUN MUASSA RAKENTAMISEN JA PALVELUT. EK ROHKAISEEKIN ETSIMÄÄN YHTYMÄ- KOHTIA JA YHTEISTYÖTÄ NÄIDEN KAHDEN TOIMIALAN VÄLILLÄ SEKÄ YKSITYISELLÄ ETTÄ JULKISELLA SEKTORILLA NYKYISTÄ ENEMMÄN. TÄLLAISESTA YHTEISTYÖSTÄ HYVÄ ESIMERKKI OVAT ELINKAARIMALLIT. Elinkaarimallien kautta tiloja, joissa järjestetään erilaisia palveluja, voitaisiin yhdistellä nykyistä luovemmin vastaamaan monien eri palvelujen käyttäjien tarpeita. Näin saataisiin samat tilat tehokkaampaan käyttöön, sanoo EK:n toimintaympäristö-sektorin johtaja Jukka Ahtela. Kunnissa pitäisi nyt suunnitella pitkälle tulevaisuuteen, mitä todella kannattaa tehdä itse ja mitä hankkia yksityiseltä sektorilta. Laaja-alainen pitkän tähtäimen palvelu- ja rakentamisstrategia joko osana kunnan elinkeinostrategiaa tai omana kokonaisuutenaan palvelee kaikkien tarpeita ja viestii yrittäjille avautuvista markkinoista. Kunnissa kannattaisi Ahtelan mukaan ehdottomasti arvioida palveluntuotantoa ja tilojen hankintaa yhdessä, ei erikseen. Myös kilpailuttamistaitoja olisi syytä kasvattaa. Julkisella sektorilla kaivataan uusia innovatiivisia tapoja toteuttaa rakentamista ja palveluita. Pelkona on, että julkisen sektorin palvelutuotanto jää muuten jälkeen innovatiivisista ja tehokkaista ratkaisuista. Innovaatioiden syntymiselle parhaat olosuhteet vallitsevat silloin, kun tilaajan ja tuottajan välillä on tarpeeksi pitkäkestoinen ja laaja kumppanuussopimus. EK on mukana monissa erilaisissa työryhmissä ja keskustelufoorumeissa, joissa pyritään edistämään uusien toimintamallien, rakentamisen ja palvelujen kehittämistä. EK toimii viestinviejänä kuntasektorin ja yritysten välillä näissä asioissa, sanoo Ahtela. Myös EK:n julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen päätoimisesti keskittyvä asiantuntija Anna-Kaisa Auvinen toivottaa yhteydenotot tervetulleiksi. 8

9 Tekes kehittää palveluita uudessa ohjelmassaan TEKNOLOGIAN KEHITTÄMISKESKUS TEKES VALMISTELEE OHJELMAA, JONKA TAVOITTEENA ON PARANTAA PALVELUJEN TUOTTAVUUTTA JA SYNNYTTÄÄ INNOVATIIVISIA JA VIENTIKELPOISIA PALVELUJA. JULKISTEN JA YKSITYISTEN PALVELUJEN UUDET YHTEISTYÖMALLIT MUODOSTAVAT YHDEN OHJELMAN VIIDESTÄ KESKEISESTÄ TEEMASTA. TIINA TANNINEN-AHONEN johtava teknologia-asiantuntija, Tekes Serve Innovatiiviset palvelut -ohjelman avulla Tekes pyrkii edistämään palvelualojen uudistumista, kertoo johtava teknologia-asiantuntija Tiina Tanninen-Ahonen Tekesistä. Ohjelma keskittyy palveluyritysten kehitystoiminnan vahvistamiseen, osaamista vaativiin liike-elämän palveluihin ja teollisuutta uudistaviin palveluihin sekä palvelujen tieteellisen tutkimuksen kehittämiseen. Suomen bruttokansantuotteesta 70 prosenttia koostuu palveluista. Palvelut muodostavat hyvin laajan ja monipuolisen kokonaisuuden, joten Serve-kehitysohjelmakin kattaa monta eri teemaa. Palvelualat eroavat toisistaan suuresti siinä, kuinka paljon niissä investoidaan kehitystoimintaan. Tanninen-Ahosen mukaan innovaatioihin ei ole Suomessa kuitenkaan investoitu palveluissa yhtä järjestelmällisesti kuin teollisuudessa. Serveohjelmalle on siksi tilausta. Osaamista julkisen ja yksityisen sektorin sisällä ja välillä Serven avulla halutaan edistää palveluja, joilla on kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla. Palveluilla täytyy myös olla uutuusarvoa, ja niiden tulee olla monistettavissa. Monistamisella tarkoitetaan sitä, että kerran keksittyä palvelua tai toimintatapaa voi ainakin osittain käyttää myös muualla ilman, että sitä tarvitsee keksiä uudelleen. Hyvä esimerkki tästä löytyy esimerkiksi julkishallinnon hankintaosaamisesta. Jos jokin kunta on kehittänyt toimivan hankintamallin, muut kunnatkin voivat ottaa oppia siitä sen sijaan, että työläästi ja kalliisti kehittävät omansa yrityksen ja erehdyksen kautta, Tanninen-Ahonen selittää. Hän korostaa, että julkinen sektori on merkittävä palvelujen ostaja ja tuottaja. Siksi julkisen sektorin toimenpiteillä on suuri vaikutus palvelujen kehittymiseen. Servessä toivotaan markkinoiden uudistumista innovatiivisuuden vauhdittamiseksi. Yksityisen ja julkisen palvelusektorin yhteistyön edistäminen on keskeistä, koska palveluissa asiakkaan ja palveluntuottajan, kuten vaikkapa kunnan ja yrityksen, välinen vuorovaikutus on kaiken perusta. Serve-ohjelman tavoitteena on parantaa sekä tilaajan että palveluntuottajan osaamista. Tilaajien olisi tarpeen oppia lisää palvelujen hankinnasta, laadun määrittelystä ja valvonnasta, palveluntuottajien taas tilaajien tarpeiden täyttämisestä ja prosessiensa hiomisesta. Palvelut eivät ole vieraita Tekesille Tanninen-Ahosen mielestä nyt on niin sanotusti tuhannen euron paikka miettiä, mitkä ovat palvelujen hankinnan ja palvelutuotannon ohjauksen ja johtamisen uudet periaatteet. Esimerkiksi kunnissa kannattaisi selvittää, miten voidaan yhdistää palvelustrategia kiinteämmin muihin kunnan strategioihin. Toki ohjelmaan osallistuvat yritykset ja yhteisöt itse viime kädessä tuntevat kehitystoiminnan tarpeensa ja päättävät sen sisällöstä, sanoo Tanninen-Ahonen. Tekesin ei ehkä perinteisesti ole mielletty edistävän palvelujen kehitystä. Tekes on kuitenkin Tanninen-Ahosen mukaan jo pitkään rahoittanut palvelujen kehittämistä, mutta pääpaino on ollut teollisuuden ja rakentamisen palveluissa sekä kiinteistöpalveluissa. Ennen Tekes on ollut kiinnostunut lähinnä palveluista, jotka uusi teknologia tekee mahdollisiksi. Serve-ohjelmassa on uutta se, että kehittämisen lähtökohtana ovat nimenomaan palvelut ja niiden omat erityispiirteet. Serveä valmistellaan yhteistyössä palvelualan yritysten, liittojen ja järjestöjen kuten Elinkeinoelämän Keskusliiton EK:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n sekä valtiovarainministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa. Ohjelman kestoksi arvioidaan noin viisi vuotta. Ensimmäiset hankkeet lähtevät liikkeelle kesällä

10 FRAMI:n on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Arto Sipinen Oy, rakentanut Peab Seicon Oy ja rahoittanut saksalainen Landesbank Kiel Nordic Finance Ab. Kolmen yhteen rakennetun tilakokonaisuuden kerrosala on neliötä. Suunnittelu- ja rakennuskustannukset olivat runsaat 25 miljoonaa euroa. Hankkeen nopea toteutus oli kaupungille strategisesti tärkeää. ANTTI PELTONIEMI toimitusjohtaja Peab Seicon Oy FRAMI:n elinkaarimalli on ennakkoluuloton ratkaisu SEINÄJOEN TEKNOLOGIA- JA INNOVAATIOKESKUS FRAMIN ELINKAARISOPIMUKSEEN KUULUVAT SUUNNITTELU, RAKENTAMINEN JA RAHOITUS. ELINKAARIMALLIT KIINNOSTAVAT SEKÄ TILAA- JAA ETTÄ TOTEUTTAJAA MYÖS TULEVIEN HANKKEIDEN VAIHTOEHTOINA. Seinäjoen teknologia- ja innovaatiokylä Trianon päärakennus FRAMI on lähes tuhannen ihmisen opiskelu- ja työpaikka. Vuoden 2003 lopussa valmistunut rakennus sijaitsee aivan kaupungin keskustassa ja kokoaa opetuksen, tutkimuksen ja yrityselämän samaan rakennukseen. Etelä-Pohjanmaan maakunnassa FRAMI on merkittävä osaamiskeskus. Siellä pitää majaansa noin 30 yritystä, Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja viiden eri yliopiston haarayksiköitä. Lisäksi rakennuksessa on Seinäjoen Seudun Elinkeinokeskuksen tiloja. Erikoisuutena on Suomen ensimmäisiin kuuluva virtuaalilaboratorio CAVE, jossa visualisoidaan kolmiulotteista tietoa ja jota voidaan käyttää hyvin monilla tieteenaloilla. Elinkaarisopimus 25 vuodeksi Elinkaarisopimus kattaa suunnittelun, rakentamisen ja rahoitusjärjestelyt. Kun sopimuskausi päättyy, Seinäjoen kaupunki ostaa teknologiakeskuksen itselleen nimellistä korvausta vastaan. Kaupunki on sitoutunut takaamaan, että tiloissa toimivilta yri- 10

11 tyksiltä ja yhteisöiltä saadaan tietyt vähimmäisvuokratulot, joista koostuvista palvelumaksuista rakennuksen alkuinvestointi katetaan. Kyse on kiinteistöleasingista. Alun perin elinkaarisopimus oli ajateltu nykyistä laajemmaksi. Tarjouspyyntöön kuuluivat myös rakennusten ylläpito ja mahdolliset korjaukset. Lisäksi oli esillä, että käyttäjäpalvelut kuten jätehuolto, siivous, vartiointi, isännöinti ja talonmiespalvelut voisivat olla osa sopimusta, kertoo Seinäjoen kaupunginarkkitehti, kaupungin tilapalveluista vastaava Juhani Lahti. Hän toimi FRAMI:n urakka-, suunnittelu- ja hankeohjelman valmistelijana. Tilaajan, Seinäjoen teknologia- ja innovaatiokeskus Oy:n, hallitus päätti kuitenkin jättää ylläpidon ja käyttäjäpalvelut elinkaarisopimuksen ulkopuolelle. Seinäjoen kaupunki omistaa noin 80 prosenttia ja ammattikorkeakoulu noin 20 prosenttia Seinäjoen Teknologia- ja innovaatiokeskuksesta. Tilat nopeasti käyttöön FRAMI:in tarvittu investointi oli erittäin tarpeellinen ja sen verran suuri, että perinteisellä budjettirahoituksella kaupungin olisi ollut sitä vaikea tehdä. Kaupunki ei voinut jäädä odottelemaan budjetin kannalta sopivaa ajankohtaa tai toisaalta lykätä muitakaan tarpeellisia hankkeita, Juhani Lahti kertoo. Peab Seiconin toimitusjohtajan Antti Peltoniemen mielestä Seinäjoen kaupunki lähti kiitettävän ennakkoluulottomasti toteuttamaan hanketta perinteisestä poikkeavalla tavalla. Vuonna 2001, jolloin hankkeen tarjouskilpailu pidettiin, Suomessa ei ollut kovin montaa julkisen sektorin rakennushanketta, joista kaupunki olisi voinut ottaa oppia elinkaarimallia varten. Kohteen suunnittelussa olivat tulevista käyttäjistä mukana ammattikorkeakoulu ja yliopistot. Suunnittelun lähtökohtana oli Peltoniemen mukaan mahdollisuus muunnella tiloja suhteellisen vähällä vaivalla käyttötarkoituksen muutoksia vastaaviksi. Hän uskoo, että muunneltavuus nousee rakennusten suunnittelussa yhä merkittävämpään rooliin. Yhä harvemmilla rakennuksilla on sama käyttötarkoitus kymmenien vuosien ajan, Peltoniemi sanoo. Tilaajalle monenlaisia hyötyjä Peltoniemi näkee, että elinkaarimalleista on tilaajille esimerkiksi se hyöty, että tarvittavan palvelun saa samalta luukulta. Kun on yksi toteuttaja, jolla on laaja vastuu hankkeesta, se myös tuntee hankkeen ja tilaajan tarpeet hyvin. Tilaajan hyödyksi koituu sekin, että urakoitsija tietää olevansa niin sanotusti pitkään naimisissa hankkeen kanssa. Silloin urakoitsija kiinnittää tavallista enemmän huomiota siihen, että rakennuksen tekniset ratkaisut ovat kestäviä ja laadukkaita, toteaa Peltoniemi. Peab Seicon on tulevaisuudessakin kiinnostunut elinkaarihankkeista. Rakennusliikkeelle on Peltoniemen mukaan tärkeää kartuttaa kokemuksiaan ja laajentaa osaamistaan uudenlaisten toteutustapojen kuten elinkaarimallin kautta. Juhani Lahti pitää mahdollisena, että jos Seinäjoella tulevat ajankohtaiseksi uudet suuret rakennuskohteet, elinkaarimallia harkitaan yhtenä vaihtoehtona toteutustapaa valittaessa. 11

12 Uudet hankintatavat kiinnostavat Tampereella MONET KAUPUNGIT OVAT VIIME VUOSINA HALLINTOAAN KEHITTÄESSÄÄN LIIKELAITOSTANEET TILAHALLINTOAAN. NÄIN ON TEHNYT MYÖS TAMPERE, JONKA TILALIIKELAITOS PERUSTETTIIN VUODEN 2004 ALUSSA. TILAKESKUKSEN TOIMITUSJOHTAJA ILKKA OJALA ON HALUKAS KOKEILEMAAN ELINKAARI- MALLEJA TILOJEN KÄYTÖN TEHOSTAMISEKSI. ILKKA OJALA toimitusjohtaja Tampereen tilakeskus Tampereen tilakeskuksella on hallinnassaan erilaisia tiloja neliömetrin verran. Tätä vaikuttavaa määrää luotsaa toimitusjohtaja Ilkka Ojala, joka on ollut tilakeskuksen johdossa kahdeksan vuotta. Tehtävänämme on tilojen ja tilapalvelujen järjestämisen lisäksi kaupungin tilaomaisuuden hoito, sen arvon säilyttäminen ja kehittäminen. Nykyään tarjoamme palvelujamme pääosin Tampereen kaupungille mutta jonkin verran myös elinkeinoelämälle, kertoo Ojala. Tampere on muodostanut liikelaitoksia tilakeskuksen lisäksi muistakin tuotantoyksiköistään, joiden tehtävät ja palvelut eivät kuulu kaupungin ydintoimintaan. Tämän muutoksen tavoitteena on toiminnan tehostaminen. Ennen kaupungin eri toimialat hallinnoivat kukin omia tilojaan, jolloin tilojen käytöstä ei tehty päätöksiä keskitetysti. Tilojen käyttöastetta on saatu parannettua, kun ne koottiin yhden liikelaitoksen alle, ja suunnitelmissa otetaan huomioon suurempia kokonaisuuksia. Tilojen käytön tehostamiselle on asetettu Tampereella selvät tavoitteet. Viiden vuoden aikana on tarkoitus parantaa tehoa 10 prosentin verran. Kun maaliin pyritään, pitää kuitenkin muistaa, että tilasuunnitelmat eivät pyöri vain tilojen itsensä ympärillä. Kyse on ennen kaikkea palveluista, joita tiloissa toteutetaan. Tilat ovat väline näiden palvelujen tarjoamiseksi, eivät itseisarvo, tähdentää Ojala. Riskin siirtäminen varteenotettava vaihtoehto Yksi keino, jonka avulla tilat saadaan tiiviimpään käyttöön, on uusien hankintatapojen kokeileminen. Tilakeskus voi joko rakennuttaa, ostaa tai vuokrata asiakkaidensa tarvitsemia tiloja, mutta lisäksi on olemassa totutusta poikkeavia hankintatapoja kuten elinkaarimallit. Elinkaarimallien kaltaiset uudet ratkaisut kiinnostavat Tampereen tilakeskusta siksikin, että niiden kautta voitaisiin tehostaa myös tiloissa pyörivää palvelutoimintaa. Jos elinkaarimallihankkeen sopimukseen sisältyy yksityisrahoitus, hanke on kaupungin taseen ulkopuolella, mikä sinänsä on jo tavoittelemisen arvoista. Jotta kaupungin kannattaisi pitää rakennuksia omassa taseessaan, sille pitäisi Ojalan mukaan olla myös taloudellinen peruste. Ellei tällaista taloudellista hyötyä koidu, ei ole mitään syytä olla siirtämättä omistajariskiä maksua vastaan yksityiselle osapuolelle, toteaa Ojala. Ojalan mielestä elinkaarimallien tärkein kehitystarve on saada aikaan sekä sopimusluonnoksia että luotettavia taloudellisia laskentamalleja elinkaarimallien ja perinteisten toteutustapojen vertailemista varten. Kunnilla on kyllä tietoa rakennushankkeiden kustannuksista, mutta rakentamista, suunnittelua, ylläpitoa ja korjauksia koskeva tieto on kovin 12

13 Pyynikin uimahallikorttelia kehitetään elinkaarimallilla Pyynikin uimahalli on rakennettu vuonna Se on pääosin alkuperäisessä kunnossa. Uimahalli on kaupunkikuvan kannalta merkittävä rakennus, ja se on myös Museoviraston valvonnan ja mielenkiinnon kohteena. Se on yksi Tampereen kaupungin neljästä uimahallista, ja vuosittain siellä polskii noin uimaria. Ajatus Pyynikin uimahallikorttelin kehittämisestä elinkaarimallilla syntyi jo vuonna Hankkeen tarjouspyyntö julkaistiin vuonna Siihen sisältyy koko uimahallikorttelin kehittäminen, Pyynikin uimahallin peruskorjaus sekä uudisosan rakentaminen ja lisäksi uimahallipalvelujen järjestäminen. Uimahallipalvelut uusitussa hallissa säilyvät samanhintaisina ja vähintään samantasoisina kuin kaupungin ylläpitämissä uimahalleissa. Nelivaiheisen tarjouskilpailun jälkeen neuvottelumenettelyyn jäi kaksi tarjoajaa. Tämän lehden mennessä painoon sopimusneuvottelut olivat vielä kesken. Hankkeen arvioidut rakennuskustannukset ovat lähes 20 miljoonaa euroa. Sopimuksen kestoksi uimahallipalvelujen osalta tulee alussa vuotta. Palveluntuottajan saama maksu määräytyy osittain uimahallin kävijämäärän perusteella. Peruskorjauksen myötä halli saa uudet harjoitteluradat, minkä toivotaan houkuttelevan lisää asiakkaita. hajallaan. Nämä kaikki tiedot ovat kuitenkin osa rakennuksen elinkaarta. Elinkaarikokeiluja jo etenemässä Vaikka elinkaarimalleissa onkin vielä kehittämistä, Ojala ei vierasta niiden soveltamista uusiin hankkeisiin. Parhaiten oppia kertyy todellisista kokemuksista. Tampereella onkin jo etenemässä Pyynikin uimahallikorttelin korjaus- ja kehittämishanke, joka näillä näkymin toteutetaan elinkaarimallilla. Tampere suunnittelee myös Lempäälän kanssa uutta Vuoreksen asuinaluetta, jossa kaupunki voisi jakaa roolit yksityisen sektorin kanssa perinteisestä poikkeavalla tavalla. Yleensä palvelut tulevat uusille asuinalueille jälkijättöisesti ja joskus melko pitkään sen jälkeen, kun asukkaat ovat muuttaneet uusiin koteihinsa. Esimerkiksi elinkaarimallien kautta löytyvillä uusilla toteutusmalleilla olemme kiinnostuneita ratkaisemaan tämän ongelman siten, että palvelut saataisiin nopeammin asukkaiden ulottuville, selittää Ojala. 13

14 Hankintalaki remontissa SUOMEN HANKINTALAKIA OLLAAN PARHAILLAAN UUDISTAMASSA EU-DIREKTIIVIN MUKAISEKSI. TÄMÄ TUO MUU- TOKSIA MUUN MUASSA KANSALLISIIN KYNNYSARVOIHIN, JOITA KALLIIMMAT HANKINNAT JULKISYHTEISÖJEN ON AINA KILPAILUTETTAVA JA JOISTA ON AINA JULKAISTAVA ILMOITUS. SAMOIN JULKISYHTEISÖJEN VELVOLLISUUS IL- MOITTAA HANKINNOISTAAN LAAJENEE HUOMATTAVASTI NYKYISESTÄ. Kauppa- ja teollisuusministeriö valmistelee kevään 2005 aikana lakiesitystä uudeksi hankintalaiksi. Tarkoituksena on saada lakiesitys eduskunnan käsiteltäväksi heti kesälomien jälkeen. Kuntien kannattaisi perehtyä tulevaan uudistukseen jo siksikin, että ne välttyisivät kilpailuttamista koskevilta riidoilta, suosittelee hallitusneuvos Elise Pekkala kauppa- ja teollisuusministeriön markkinaosastolta. Pekkala johti hankintalain uudistusta valmistelevaa työryhmää. Hyviä keinoja vähentää riitoja ovat hänen mielestään myös kunnallisten hankintastrategioiden laatiminen ja se, että kerätään huolellisesti pohjatietoa hankinnan kohteista ennen varsinaisten tarjouspyyntöjen kirjoittamista ja julkistamista. Se, että ilmoitusvelvollisuus koskee pian entistä suurempaa osaa julkisista hankinnoista, takaa yrityksille enemmän ja tasapuolisempaa tietoa niistä. Pekkala lohduttaa kuntien hankintaviranomaisia, joita saattaa huolestuttaa työmääränsä lisääntyminen ilmoitusvelvollisuuden laajenemisen myötä: mikäli hankintalakityöryhmän ehdotukset hyväksytään, uusi hankintalaki ei enää lainkaan koske kansalliset kynnysarvot alittavia hankintoja. Hankintayksiköillä olisi silloin vapaus tehdä näiden hankintojen kilpailuttaminen itselleen niin kevyeksi kuin mahdollista. Kansalliset kynnysarvot ovat se lakiehdotuksen osa, jonka Pekkala ennakoi synnyttävän eniten keskustelua eduskunnan valiokunnissa. Kun lakiehdotus oli lausuntokierroksella, tilaajien ja tarjoajien mielipiteet poikkesivat toisistaan eniten juuri kynnysarvojen kohdalla. Suomen kynnysarvoissa pysytellään toivottavasti sillä linjalla, joka on vallalla muuallakin Euroopassa, sanoo Pekkala. Vaihtoehtoiset tarjoukset kannattaa pitää mielessä Uusi hankintalaki sisältää joitakin uusia hankintamenettelyjä kuten kilpailullisen neuvottelumenettelyn. Pekkalan mukaan kilpailullinen neuvottelumenettely on alun perin kotoisin Isosta-Britanniasta, jossa se kehitettiin erityisesti elinkaarimalleja muistuttavaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön perustuvia hankkeita varten. Toistaiseksi voimassa olevan hankintalainkin raameissa elinkaarimallihankkeet ovat ilman muuta mahdollisia, Pekkala kertoo. Monia tarjoajia kiinnostanee, mitä uusi hankintalaki sanoo siitä, saavatko tarjoajat tehdä tarjouskilpailuissa vaihtoehtoisia tarjouksia. Vaihtoehtoinen tarjous voi poiketa tarjouspyynnöstä esimerkiksi siten, että siinä on tarjottu laajempaa tai suppeampaa kokonaisuutta tai erilaista toteutustapaa kuin tilaaja on tarjouspyynnössään määritellyt. Lakiehdotuksessa todetaan, että hankintayksikön täytyisi ilmoittaa tarjouspyynnössä, voivatko tarjoajat esittää vaihtoehtoisia tarjouksia. Ellei tähän oteta pyynnössä kantaa, mahdollisia vaihtoehtoisia tarjouksia ei saisi lain mukaan hyväksyä. Tällä hankintalain kohdalla on tarkoitus houkutella hankintayksiköitä pohtimaan, onko mielekästä antaa tilaisuus vaihtoehtoisten tarjousten tekemiselle vai ei, selventää Pekkala linjauksen taustoja. Tarjouspyyntöä suunnitellessa ei siis ole järkevää hätiköidä. Kun pyyntö on virallisesti tehty, on nimittäin myöhäistä kysyä itseltään, kuvataanko siinä hankinnan kohde oikein ja osataanko siinä ottaa huomioon tarjoajien kyvyt keksiä luovia ratkaisuja, joita hankintaviranomaiset eivät välttämättä itse ole tulleet ajatelleeksi. 14

15 Aikaisemmin laissa ei ole säädetty tarjouspyyntöjen sisällöstä paljonkaan; tosin jokainen tarjousten valinnassa käytettävä peruste kuten edullisuus tai toimitusvarmuus on ilmoitettava. Uusi hankintalaki velvoittaa kuitenkin ilmoittamaan EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa myös valintaperusteiden painotukset. Painotukset eivät tarkoita pisteytystä, vaan sitä, että valintaperusteiden suhteellinen painoarvo on kerrottava. Tätä Pekkala kuvailee väljäksi kompromissiksi. Tilaajat toivovat, ettei valintaperusteita tarvitsisi painottaa ollenkaan, ja tarjoajat taas haluavat mahdollisimman yksiselitteisiä ja tarkkoja painokertoimia, hän toteaa. Kauppa- ja teollisuusministeriö valmistelee kevään 2005 aikana lakiesitystä uudeksi hankintalaiksi. Tarjolla tietoa lakiuudistuksesta ja kilpailuttamisen malleista Kauppa- ja teollisuusministeriö aikoo järjestää eri puolilla Suomea muutamia tietoiskuja uudesta hankintalaista keväällä Tietoiskut ja muu tiedotus aiheesta hoidetaan verkkosivujen sekä ministeriön ja Suomen Kuntaliiton yhteisen neuvontayksikön kanssa, jonka asiantuntijat ovat erikoistuneet kilpailuttamiseen. Neuvontayksikkö antaa hankintayksiköille puolueetonta tietoa hankintalainsäädännön sisällöstä ja tulkinnoista sekä esittelee hyviä käytäntöjä. Pekkala myöntää, että neuvontayksikön voimavarat ovat rajalliset, mutta muistuttaa, että hankintojen tekemisestä on tarjolla myös maksullisia kursseja eri koulutusorganisaatioissa. Hankintoihin on saatavissa myös konsultointiapua. Neuvontayksikkö tai hankintalaki ei voi ottaa kantaa siihen, millaiset sopimusehdot yksittäisissä tapauksissa olisi valittava. Sama pätee myös siihen, mikä kilpailuttamisen toteutusmalli parhaiten sopii mihinkin hankintaan. Näistä asioista kunnat saavat päättää suhteellisen vapaasti, sillä niillä on laaja itsemääräämisoikeus. Eri vaihtoehtoihin on siksi syytä tutustua hyvin, sanoo Pekkala. 15

16 Alankomaat keskittää elinkaariosaamistaan JULKISELLA SEKTORILLA ON ALANKOMAISSA MONIEN MUIDEN MAIDEN TAPAAN TARVE KESKITTYÄ YDINTOIMINTOIHINSA JA KEKSIÄ UUSIA TAPOJA HUOLEHTIA TEHTÄVISTÄ, JOTKA EIVÄT KUULU NIIHIN. VALTIOVARAINMINISTERIÖN YHTEYDESSÄ TOIMIVA ASIANTUNTIJAKESKUS TOIMII TÄMÄN TAVOITTEEN HYVÄKSI KEHITTÄMÄLLÄ JA TUTKIMALLA JULKISEN JA YKSITYISEN SEKTORIN ELINKAARIMALLEJA. Alankomaiden julkisia hankintoja hoitavat useat ministeriöt, mikä tekee hankintatapojen kehittämisestä vaikeasti hallittavaa. Innovatiivisten hankintatapojen luomiseksi tarvittiin tiivistä yhteistyötä valtionhallinnon ja yksityisen sektorin välillä. Valtiovarainministeriön yhteyteen perustettiin siksi asiantuntijakeskus Kenniscentrum PPS edistämään julkisen ja yksityisen sektorin elinkaarisopimuksiin perustuvia hankintatapoja sekä infrastruktuuri- että talonrakentamisessa. Keskus ohjaa muiden ministeriöiden julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöyksiköiden toimintaa, ja sen henkilökunta tuntee niin julkisyhteisöt kuin yritysmaailman. Elinkaarisopimukset käyvät Kenniscentrum PPS:n mukaan parhaiten esimerkiksi koulu-, terveydenhoito-, vankila- ja tiehankkeisiin. Alankomaissa esimerkiksi sairaalahankkeiden investointi- ja käyttövarat tulevat eri ministeriöiltä. Rakennusten investointi- ja käyttökustannuksia ei siksi ole yleensä tarkasteltu kokonaisuutena. Tämä on johtanut siihen, että on kiinnitetty liikaa huomiota investointikustannuksiin mutta liian vähän käyttökustannuksiin. Daniel Loschacoff Kenniscentrum PPS:n talousosastolta painottaa, että hankkeita pitää punnita siitä näkökulmasta, saako tilaaja rahoilleen vastinetta. Siksi Alankomaissa on kehitetty tapoja verrata toisiinsa perinteisten hankintatapojen ja julkisen ja yksityisen sektorin elinkaarimallien taloudellisuutta. Kunnon valmistelu on a ja o Tärkeää julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeiden onnistumiselle on valmistella ne riittävän hyvin ennen kilpailuttamista. Jotta päästäisiin hyvään tulokseen, tilaajan on oltava selvillä siitä, mitä haluaa. Kenniscentrum PPS laatiikin oppaita hankkeiden valmisteluun ja sopimuksiin. Muita keskuksen tehtäviä ovat esimerkiksi tiedon ja kokemusten kerääminen jo käynnissä olevista elinkaarimallihankkeista sekä viranomaisten avustaminen hankkeiden kilpailuttamisessa. Kaikenlaisissa rakennushankkeissa pitäisi keskittyä nykyistä enemmän piilevien kustannusten selvittämiseen. Lisäksi riskit pitää arvioida kattavasti ja julkisen sektorin oman tuotannon kustannusten koostumus selvittää tarkemmin. Hankkeet, joilla on vain vähäiset onnistumismahdollisuudet hankintatavasta riippumatta, on pystyttävä karsimaan pois, Loschacoff korostaa. 16

17 Montaigne-lukio on Alankomaissa ensimmäinen laatuaan Haagiin valmistuu elinkaarimallilla toteutettava Montaigne-lukio kesällä Yksityisen palveluntuottajan ja julkisen sektorin tilaajan väliseen sopimukseen kuuluvat koulun suunnittelun ja rakentamisen lisäksi hankkeen rahoitus ja kiinteistöpalvelut. Yksityinen osapuoli vastaa lisäksi siivouksesta ja jätehuollosta, turvallisuudesta, kalusteista ja tilojen vuokrauksesta kolmansille osapuolille, kun lukio ei tarvitse niitä opetukseen. Lukio vastaa itse opetuksesta ja tarvitsemiensa tietokoneohjelmistojen hankinnasta. Yksityinen palveluntuottaja ja koulu jakavat keskenään vastuun energia- ja ilkivaltakustannuksista noin puoliksi. Alankomaiden ensimmäisen elinkaarikoulun sopimuskausi on 30 vuotta. Lukioon tulee noin oppilasta, ja hankkeen budjetti on 11 miljoonaa euroa. Sen valmistelu ja päätökset tehtiin keväällä Public Private Comparator eli verrokkilaskelma, jossa elinkaaritoteutusta verrataan perinteiseen julkisen sektorin hankintatapaan, valmistui heinäkuussa Rahoitus alkuinvestointiin eli suunnitteluun ja rakentamiseen tuli Haagin kaupungilta. Esimerkkejä muista elinkaarihankkeista Alankomaissa A59-moottoritieosuus Rosmalen Geffen Arnhemin rautatieasema Bredan keskusrautatieasema Rotterdamin keskusrautatieasema Rotterdamin satama-alueen kehityshanke

18 Nämä Offenbachin alueella lähellä Frankfurt am Mainia sijaitsevat koulut ovat osa laajaa 15 vuoden pituista elinkaarisopimuskokonaisuutta, jonka piiriin kuuluu yhteensä 88 oppilaitosta. Saksassa yhteistyöhankkeet yleistyvät nopeasti SAKSASSA ELINKAARIMALLEJA MUISTUTTAVILLA JULKISEN JA YKSITYISEN SEKTORIN YHTEISTYÖMALLEILLA TOTEUTETTUJEN HANKKEIDEN MÄÄRÄ ON VIIME VUOSINA KASVANUT HUOMATTAVASTI. JOIDENKIN ARVIOIDEN NÄIDEN YHTEISTYÖSOPIMUSTEN ARVO ON TALON- RAKENNUSALALLA JOPA NELJÄ MILJARDIA EUROA. LISÄÄ NÄYTTÄÄ OLEVAN LUVASSA. Saksan kaupunkiliiton Deutsches Institut für Urbanistik -tutkimuslaitos ennakoi, että julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeiden arvo hipoo vuoteen 2009 mennessä jo kuutta miljardia euroa. Useissa talonrakennusalan yhteistyöhankkeissa sopimukseen kuuluvat rakennuskohteen rakentaminen, ylläpito, kunnostustyöt ja rahoitus. Lisäksi sopimukset kattavat tavallisesti myös oheispalveluita, kuten siivousta, talonmiespalveluita ja sähkön siirtoa. Saksan valtio on ottanut selvästi kantaa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön puolesta perustamalla valtion rakennusviraston yhteyteen PPP Task Force -asiantuntijaelimen. Sen tehtävänä on muun muassa laatia ja julkaista ohjeistusta julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeisiin sekä kehittää sopimusmalleja tällaisia hankkeita varten. Tarkoituksena on, että kaikkiaan viidestä kymmeneen rakennushanketta valitaan ohjelmaan, jossa PPP Task Force neuvoo esimerkiksi hankkeiden EU:n laajuisten tarjouskilpailujen järjestämisessä, tarjousten vertailussa sekä laki- ja verokysymyksissä. PPP Task Forcen tukemana on jo toteutettu hankkeita ympäri Saksaa. Useissa Saksan maakunnissa julkinen rahoitustilanne on kireällä, ja tämä on yksi syy siihen, miksi uudentyyppiset yhteistyöhankkeet kiinnostavat. Julkisen sektorin kovasta investointitarpeesta kertoo esimerkiksi Deutsches Institut für Urbanistik -tutkimuslaitoksen arvio, jonka mukaan tämän vuosikymmenen loppuun mennessä pelkästään Saksan koulut kaipaavat investointeja 30 miljardin euron arvosta. Offenbachissa suuri kouluprojekti Kaikkiaan Saksassa on nykyään käynnissä kolmisenkymmentä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöllä toteutettavaa kouluhanketta. Tuore esimerkki löytyy Offenbachin maakunnasta. Siellä yksityinen urakoitsija hoitaa yhteensä 88 koulun rakennusten ja ulkotilojen saneerauksen ja nykyaikaistamisen, niiden ylläpidon sekä hankkeen rahoituksen 15 vuoden ajan. Sopimuksen laajuus ja arvo ovat omaa luokkaansa: 800 miljoonan euron hanke on toistaiseksi suurin Saksan talonrakennusalan yksittäinen toimeksianto. Sopimukseen kuuluu, että Offenbachin maakunnalla on koulujen käyttöoikeus myös kouluajan ulkopuolella. Kouluissa voidaan silloin järjestää erilaista vapaa-ajan toimintaa. Kun sopimuskausi päättyy, maakunnalla on halutessaan oikeus ostaa koulut takaisin itselleen. Maakunta tavoittelee hankkeella paitsi säästöjä, myös koulujen vuotuisten kunnostus- ja ylläpitokulujen parempaa ennustettavuutta. Toisin sanoen maankuntahallinto pyrkii estämään sen, että talouden suhdanneheilahtelut pääsisivät liikaa vaikuttamaan siihen, milloin kouluja on esimerkiksi varaa korjata. Maakunnalle on tärkeää, että se pystyy säilyttämään tarpeeksi sananvaltaa kouluissaan, vaikka niitä pyörittääkin yksityinen osapuoli. Siksi maakunta perustaa urakoitsijoiden kanssa kouluista huolehtivia projektiyhtiöitä, joiden johtoryhmässä maakuntahallinnolla on omat edustajansa. 18

19 Elinkaarimallit-kehityshanke OSALLISTUJAT JOHTORYHMÄ Kehityshanketta koordinoi Rakennusteollisuus RT ry yhteistyökumppaneinaan kauppa- ja teollisuusministeriö puolustusministeriö ympäristöministeriö Espoon kaupunki Helsingin kaupunki Tampereen kaupunki Vantaan kaupunki Suomen Kuntaliitto Suomen toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry Kehitystyöhön osallistuvat lisäksi Oy Alfred A. Palmberg Are Oy Lohja Rudus Oy Ab NCC Rakennus Oy Parma Oy Peab Seicon Oy Rakennusosakeyhtiö Hartela Skanska Talonrakennus Oy SRV-Yhtiöt Oy YIT Rakennus Oy Asianajotoimisto Hannes Snellman Oy Helsingin yliopisto KTI Kiinteistötalouden instituutti ry Rakennusteollisuuden Viestintäkeskus Oy Teknillinen korkeakoulu, kiinteistötalouden ja rakentamistalouden laboratoriot VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka PERTTI VALTONEN, kauppa- ja teollisuusministeriö, puheenjohtaja PENTTI J. MIETTINEN, puolustusministeriö KLAUS FRÖSÉN, ympäristöministeriö OLAVI LOUKO, Espoon kaupunki MATTI-PEKKA RASILAINEN, Helsingin kaupunki ILKKA OJALA, Tampereen kaupunki MARTTI LIPPONEN, Vantaan kaupunki LEENA KARESSUO, Suomen Kuntaliitto JUHANI REEN, Suomen toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry RISTO BONO, Oy Alfred A. Palmberg JUSSI PIIPPONEN, Are Oy KALERVO MATIKAINEN, Lohja Rudus Oy TIMO U. KORHONEN, NCC Rakennus Oy HANNU MARTIKAINEN, Parma Oy ANTTI PELTONIEMI, Peab Seicon Oy KIMMO ASPHOLM, Rakennusosakeyhtiö Hartela JUHA TAMMIVUORI, Skanska Oy TIMO NIEMINEN, SRV-Yhtiöt Oy ILPO JALASJOKI, YIT Rakennus Oy TERHO SALO, Rakennusteollisuus RT ry ENSIO HAKKARAINEN, Rakennusteollisuus RT ry ILKKA ROMO, Rakennusteollisuus RT ry, sihteeri TYÖRYHMÄT Koordinointi ohjaa hankkeen toteuttamista ja ohjaa muiden ryhmien työskentelyä Rakennusteollisuus RT ry Päämallit selvittää eri elinkaarimallien sisältövaihtoehtoja ja hankintaprosesseja VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka Elinkaaritalous määrittää perusteita ja luo välineitä elinkaarimallien taloudellista arviointia varten Teknillinen korkeakoulu, kiinteistötalouden laboratorio Juridiikka laatii ohjeita elinkaarihankkeiden kilpailuttamiseen ja pohtii lainsäädännön kehittämistarpeita Asianajotoimisto Hannes Snellman Oy Sopimusmallit kehittää tilaajan ja palveluntuottajan välisiä sopimusmalleja Teknillinen korkeakoulu, rakentamistalouden laboratorio Viestintä tiedottaa kehityshankkeeseen liittyvistä asioista eri sidosryhmille Rakennusteollisuuden Viestintäkeskus Oy

20 Elinkaarimallilla tarkoitetaan toteutusmuotoa, jossa toteuttaja kantaa rakennuksesta perinteistä takuuaikaa pidemmän ja laajemman vastuun. Suunnittelun ja rakentamisen lisäksi toteuttaja vastaa rakennuksen käytöstä, ylläpidosta ja kunnossapidosta erikseen sovittavan ajan. Elinkaarimalliin voidaan liittää myös vastuuta rahoituksesta sekä erilaisista rakennuksen käyttöön liittyvistä palveluista. Rakennusteollisuus RT ry PL 381 (Unioninkatu 14) Helsinki puh. (09) fax (09)