STALININ KANAVA pakkotyövankia menehtyi rakennustöissä. Rakennushankkeet. Neuvostoliitto/1930. Ensimmäisen maailmansodan, vallankumouksen ja

Transkriptio

1 Rakennushankkeet Neuvostoliitto/1930 Ensimmäisen maailmansodan, vallankumouksen ja vienanmeren sisällissodan kanava jälkeen NeuvostoNeuvostoliitto liitto oli vuonna 1930 kriisissä. Maatalous oli vanhanaikaista, hidas teollistuminen jarrutti maan sotilaallista kehitystä, ja länsimaiden uhka oli todellinen. Josif Stalin päätti, että maa oli modernisoitava. RUSSIAN ARCHIVES, LIBRARY OF CONGRESS pakkotyövankia menehtyi rakennustöissä STALININ KANAVA 14 Historia Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications -

2 227 kilometriä pitkän Vienanmeren kanavan rakennustöissä menehtyi keskimäärin yksi ihminen 4,5 metriä kanavaa kohti. Hanke valmistui 20 kuukaudessa, ja sen piti osoittaa lännelle, että Neuvostoliitto pystyi mihin vain. Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications

3 THERESE BOISEN HAAS Rakennushankkeet Vartija osoitteli Mosinkiväärillään uhkaavasti uupuneita ja palelevia vankeja, jotka lähtivät hitaasti kävelemään talvisen koivumetsän halki. Eteenpäin, eteenpäin! tiuski vartija. Elettiin marraskuuta 1931 Neuvostoliitossa, ja kymmeniätuhansia vankeja oli saapunut Karjalan korpimaiden halki tavaravaunuissa Karhumäkeen (venäjäksi Medvežjegorsk). Salaisen poliisin OGPU:n miesten vartioidessa vankijono laahusti eteenpäin kohti pientä Poventsan kaupunkia Äänisjärven rannalla. Stalin oli päättänyt, että Ääniseltä rakennettaisiin kanava asumattoman Karjalan läpi Vienanmerelle. Käveltyään 32 kilometriä pakkotyöläiset joukossa rikollisia, talonpoikia, poliittisia toisinajattelijoita ja Neuvostoliiton parhaita insinöörejä saapuivat lopulta Poventsaan. Vankeja varten ei ollut tehty minkäänlaisia valmisteluja, joten nälästä ja kylmästä hytisevät vangit saivat yöpyä kuopissa, jotka heidän oli itse kaivettava jäiseen maahan. Stalin oli päättänyt rakennuttaa kanavan, josta Venäjällä oli haaveiltu jo kolmesataa vuotta aiemmin. Vienanmereltä Ääniseen kulkevaa kanavaa ja siitä edelleen luonnollisia vesireittejä pitkin laivasto pääsisi pohjoisesta Suomenlahdelle paljon nopeammin kuin jos sen pitäisi kiertää yli viidentuhannen kilometrin matka Skandinavian niemimaan ympäri. TYÖLÄISET ESITETTIIN SANKAREINA Neuvostoliitto yritti motivoida rakennustyömaan vankeja käyttämällä heistä nimitystä kanaloarmejets (kanavaarmeijan sotilas). Julisteen teksti kuuluu: Kanavasotilas! Sinun rangaistuksesi sulaa sinun työsi lämmössä. PROPAGANDA- KONEISTO 1700-luvulla Venäjän sotalaivat rakennettiin Arkangelissa Vienanmeren rannalla, ja Pietari Suuri halusi kuljettaa laivat Itämerelle sotiakseen niillä Ruotsia vastaan. Pietari käynnisti Karjalan maaperätutkimukset, mutta alue osoittautui olevan suurimmaksi osaksi graniittia. Alueen monia järviä voitaisiin yhdistää vesireitin osiksi, mutta Äänisen ja Vienanmeren välillä oli silti yli neljäkymmentä kilometriä lähes läpitunkematonta kalliota. Pietari tuli siihen tulokseen, että hanke oli taloudellisesti mahdoton. Kanavan piti olla Neuvostoliiton ylpeys Vuonna 1930 maassa puhalsivat kuitenkin uudet tuulet. Oltiin Neuvostoliitossa, ja sitä johtava Josif Stalin oli vakaasti RUSSIAN ARCHIVES Olen saanut kuulla, että toveri Rykov ja toveri Kviring haluavat tyrmätä hankkeen. Heille on osoitettava paikkansa! Stalin kirjeessä hallitusta johtavalle Vjatšeslav Molotoville päättänyt modernisoida maan. Maata oli vahvistettava myös sotilaallisesti, ja sitä edesauttoivat myös massiivinen teollistaminen ja maatalouden pakkokollektivisointi. Sota kapitalistisia maita vastaan vaikutti väistämättömältä, joten kanavaa oli helppo perustella sotilaallisin syin: sen kautta Neuvostoliitto voisi nopeasti siirtää aluksia ja varusteita Itämeren ja Vienanmeren välillä ja vieläpä maan rajojen sisäpuolella vihollisilta salaa. Kanavan ansiosta Neuvostoliitto voisi ryhtyä rakentamaan pohjoista laivastoa. Neuvostojohto lähetti jälleen geologeja tutkimaan aluetta, ja taloustieteilijät komennettiin laskemaan kanavan kustannuksia. Ne näyttivät yhä kohoavan pilviin, eikä kanavasta nähty juurikaan saatavan taloudellista hyötyä pienimuotoisen puutavaran kuljetuksen lisäksi. Stalin kuitenkin vaati kanavan rakentamista: siitä tulisi neuvostoliittolaisen insinöörityön mestarinäyte, jolla maa tekisi vaikutuksen länsimaihin, mutta se myös todistaisi Neuvostoliiton ylivertaisuuden vanhaan keisarilliseen Venäjään nähden. Neuvostoliitto toteuttaisi sen, mitä keisarillinen imperiumi ei ollut saanut aikaiseksi. Hankkeeseen suhtauduttiin kuitenkin epäillen Neuvostoliiton vallan ytimessä, politbyroossa. Kaksi politbyroon jäsentä uskaltautui pitämään hanketta maan taloustilanteessa liian epävarmana. Stalin kirjoitti raivoissaan hallitusta johtaneelle Vjatšeslav Molotoville: Olen saanut kuulla, että toveri Rykov ja toveri Kviring haluavat tyrmätä hankkeen. Heille on osoitettava paikkansa! kul ve Vienanmeren kanavan työmaalla heikoimmat vangit uupuivat nopeasti, mutta tilalle virtasi aina vain uusia vankeja. TOMASZ KIZNY Talousongelma ratkesi pakkotyöllä Stalin torjui kaikki vastalauseet, eikä kukaan uskaltanut ottaa puheeksi hänen vähäistä asiantuntemustaan tekniikassa ja laivaston asioissa. Stalinilla oli kanavasuunnitelmissa apunaan salaisen poliisin OGPU:n johtaja Genrih Jagoda. Jagodan suosituksesta Stalin päätti toteuttaa kanavan vaikeimman osuuden täysin vankityövoimalla. Se ratkaisi taloudelliset ongelmat, minkä lisäksi se sopi loistavasti uuteen perekovka-ideologiaan. Perekovka tarkoittaa uudelleen takomista, ja se kuvaa Stalinin hallinnon ajatusta maassa olevien huonojen ainesten uudelleenkoulutuksesta. 16 Historia O Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications

4 Oikotie laivastolle Vienan meren ja Suomenlahden välistä vesireittiä pitkin Neuvostoliiton piti pystyä siirtelemään laivojaan nopeasti eri merialueiden välillä. Meritie Skandinavian ympäri on km, Karjalan poikki matkaa on vain noin 775 km. Yhteys Ääniseltä Suomenlahdelle kulkee luonnollisten vesireittien kautta. SUOMI Vienanmeri Pikkukartta Vienanmeren kanava Ääninen 227 km pitkä kanava yhdistää Äänisen ja Vienanmeren. Suomenlahti Yhteys Ääniseltä Suomenlahdelle kulkee luonnollisten vesireittien kautta. NEUVOSTOLIITTO SULKUUN ON TEHTY VOIMALA Sulku 14 Matkožnjan pato oli yksi kanavanrakennuksen vaikeimmista haasteista: joki putoaa jyrkästi ja koskessa on voimakkaita pyörteitä. Nykyisin paikassa on moderni vesivoimala. Kanava yhdistää alueen järviä Vienanmeren Itämeren reitistä haastavin osa olivat Äänisen ja Vienanmeren väliset 227 kilometriä. Sille osuudelle piti kaivaa yhteensä 43 kilometriä kanavaa järvien väliseen graniittikallioon. Sulut metriä merenpinnan yläpuolella alkavat portaat Vienanmerelle. TGC Šavan Voitskoje Matkožnja Sulku 15 Noin 35 metriä merenpinnan yläpuolella Sulku 12 Vesireitti kulkee Šavanin kautta taas kaivettuun kanavaan. Sulku 10 Maasto laskee, ja sulut vievät taas alaspäin. Uikujärvi Belomorsk (Sorokka) V i e n a n m e r i MAASTO LASKEE KOHTI MERTA Sulku 13 Reitti kulkee kanavasta sulun kaut - ta noin 5 metriä alas Matkožnjaan, joka on vesistön viimeinen korkea kohta. ŠAVANIN PATO PITÄÄ YHÄ Sulku metriä leveä ja 12 metriä korkea pato on puusta rakennettu taidonnäyte. Noin 80 vuotta vanha alkuperäinen rakennelma on yhä käytössä. KONSTANTIN GRISHIN ÄÄNISELTÄ NOUSTAAN LÄHES PYSTYSUORAAN Sulut 1 7 Sulkuportaikossa on kuusi kaksoissulkua ja yksi yksinkertainen sulku. Pumppuja ei käytetä, vaan sulut täyttyvät luontaisesta virtauksesta. 12 kilometrin matkalla noustaan seitsemän sulun kautta 70 metriä ylemmäs kanavan korkeimpaan kohtaan eli 103 metriin merenpinnan yläpuolelle. MIKHAIL SVINTSOV Vedenjakaja Vangit tekivät sata päivää töitä ympäri vuorokauden saadakseen valmiiksi sulkua 8 edeltävän osan, jotta Stalin ei huomaisi, että aikataulusta oltiin myöhässä. Karhumäki Poventsa Ääninen Telokanjärvi Matkojärvi Voljärvi Sulku 9 Tässä alukset lasketaan Telokanjärveen, josta matka jatkuu ilman sulkuja Uikujärveen. Sulku 8 Vedenjakajaosuus päättyy, ja reitti jatkuu Matkojärven kautta. Voljärvi Voljärvi on reitin korkeimmalla merenpinnasta sijaitseva järvi. GOV.KARELIA.RU Kanavassa on 19 sulkua Suuret sulkuportaat nostavat alukset Ääniseltä (noin 33 metriä merenpinnan yläpuolella) korkeimmillaan 103 metriin merenpinnan yläpuolelle ja laskevat ne toisessa päässä Vienanmereen. Siisnassa sijaitseva Korkeus merenpinnasta sulku 19 on viimeinen, Matkojärvi ennen kuin kanava Voljärvi 9 yhdistyy Vienanmereen. metriä SHKONDIN Telokanjärvi ja Uikujärvi Šavan Matkožnja Sulku 1 17 Ääninen Vienanmeri O metriä Kanavan 0 km km pituus Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications -

5 Rakennushankkeet Leirien julma johtaja ei juuri nukkunut Armoton komentaja Naftali Frenkel, joka alkoi hyödyntää vankeja työssä, oli itsekin entinen rangaistusvanki. Naftali A. Frenkelistä liikkui paljon huhuja: väitettiin, että hän muisti kaiken, ei tarvinnut lainkaan unta eikä sietänyt votkaa. Faktoja hänestä tiedetään vähemmän. Frenkel pidätettiin vuonna 1923 salakuljetuksesta Odessan satamakaupungissa. Rangaistuksensa ensimmäisen osan Frenkel suoritti pahamaineisessa Lubjankan vankilassa Moskovassa, missä hän oppi noudattamaan venäläistä sanontaa, että korvat saavat olla leveällä mutta suu supussa. Lubjankasta Frenkel lähetettiin vuonna 1926 rangaistusleirille Solovetskin saarille Vienanmerelle. Rikollisille, raharikkaille, hallinnon poliittisille vastustajille ja muille niin sanotuille huonoille aineksille tarjottiin elämässä uusi mahdollisuus sulkemalla heidät Gulag-järjestelmän työleireihin, joissa heidän piti ankaralla fyysisellä työllä rakentaa uutta, modernia neuvostoyhteiskuntaa. Ajateltiin, että leirillä tekemänsä työn myötä vanki ymmärtäisi olevansa valtiolle hyödyllinen, saisi takaisin itsekunnioituksensa ja yhteisöllisyydentunteensa ja palaisi leirivuosien jälkeen yhteiskuntaan uutena ihmisenä. Sen sijaan jos oikeaa neuvostoasennetta ei löytyisi, edessä olisi kuolema. Stalin ja kanavahankkeen valmistelutyöstä vastuun saanut Jagoda päättivät, 18 Historia Frenkel huomasi vakavia puutteita leirin organisoinnissa ja kirjoitti valituksen kaikesta, mikä oli pielessä. Se päätyi salaisen poliisin johtajalle Genrih Jagodalle, ja pian Frenkel sai vapaasti ryhtyä järjestämään leiriä. Frenkel jakoi vangit kolmeen ryhmään: fyysisesti vahvat vangit, kevyisiin tehtäviin pystyvät vangit ja invalidit. Ruoka-annokset jaettiin työpanoksen mukaan. Sen seurauksena vangit, joista ei ollut leirille hyötyä, kuolivat nälkään. Naftali Frenkel Leirin komentaja Frenkel oli julma ja laskelmoiva mies, joka piti aina huolta ulkonäöstään. TOMASZ KIZNY ettei työssä käytettäisi lainkaan ulkomaista asiantuntemusta eikä työkoneita. Päätös pohjautui osin Neuvostoliiton ylpeyteen, mutta osasyynä oli myös heikko valtiontalous, joka ei oikeastaan mahdollistanut tämän mittaluokan rakennushankkeita. Insinöörejä vangittiin Useimpien tovereidensa tapaan Jagoda oli tavallinen kansanmies ja käynyt vain kahdeksan vuotta koulua, ja hän ymmärsi, että hankkeessa tarvittaisiin asiantuntijoita. Niinpä salainen poliisi alkoi järjestelmällisesti vangita Vanki ymmärtäisi olevansa valtiolle hyödyllinen, saisi takaisin itsekunnioituksensa ja palaisi yhteiskuntaan uutena ihmisenä. Jos oikeaa asennetta ei löytyisi, edessä olisi kuolema. Stalinin ajatus huonojen ainesten uudelleenkoulutuksesta maan parhaita insinöörejä esittämällä näitä vastaan tekaistuja syytöksiä vastavallankumouksellisesta vehkeilystä ja valtion vastaisesta sabotaasista. Alkukesällä 1930 OGPU:n päämajan sivurakennukseen Moskovassa oli tuotu 120 vangittua rakennusalan asiantuntijaa, ja heille annettiin tehtäväksi piirtää kanavan suunnitelmat. Heidät oli luvattu armahtaa, jos kanavahanke valmistuisi sille annetussa 20 kuukauden aikarajassa, ja kaikki paneutuivat tehtävään ammattitaidollaan. He puursivat päiväkausia tehtävän parissa tietäen hyvin, että kanava olisi rakennettava käytännöllisesti katsoen ilman mitään sellaisia teknisiä apuvälineitä kuin kaivureita, nostureita ja maansiirtokoneita. Mukana oli myös nuori insinööri Orest Vjazemski, joka teki kolme kuukautta kunnianhimoisesti pato- ja sulkuporttilaskelmia, kunnes hänet muiden insinöörien kanssa kuljetettiin varsinaiselle rakennusalueelle. Kanava kaivettiin käsivoimin Rakennustyöt alkoivat heinäkuussa Kaikkiaan 227 kilometriä pitkästä reitistä 184 kilometriä voitiin toteuttaa patoamalla ja muokkaamalla järviä ja jokia, mutta niiden välillä oli yhteensä 43 kilometriä kalliota, johon kanava piti kaivaa käsin. Kanavan 128 patoa, sulkua ja pengertä oli rakennettava vain niistä materiaaleista, joita paikan päällä oli saatavilla: puusta, kivestä ja turpeesta. Käyttöön saatiin vain vähäinen määrä räjähdysaineita ja sementtiä, ja terästä vangit joutuivat itse valmistamaan paikan päällä. Työkalujakaan ei annettu, joten työ pääsi kunnolla käyntiin vasta kun vangit olivat ensin itse valmistaneet työkaluja alueelta löytyvistä materiaaleista. Jotta kanava ehdittäisiin saada valmiiksi vaaditussa aikataulussa, siitä piti tehdä vain neljä metriä syvä luvulla se oli riittävä syvyys laivaston aluksille, ja tarvittaessa miehistö voisi irrottaa aluksista tykki tornit ja kuljettaa ampumatarvikkeita maata pitkin keventääkseen aluksia. Kanava nopeuttaisi laivojen siirtämistä pohjoisesta Suomenlahdelle niin paljon, että se korvaisi ylimääräisen vaivannäön. Stalinin tavoitteena ei sitä paitsi vielä ollut rakentaa valtamerikelpoista laivastoa. Koska kanava oli niin matala, sen merkitys jäi kuitenkin valitettavan Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications

6 lyhytaikaiseksi. Kun Neuvostoliitto myöhemmin rakensi pohjoista laivastoaan Jäämeren rannalla Murmanskissa, sen hävittäjistä ja sukellusveneistä tuli paljon suurempia kuin maailmansotien välisenä aikana rakennetut, eivätkä ne enää voineet käyttää Stalinin kanavaa. Kanava jäi siis hyvin nopeasti vain paikallisliikenteen proomujen käyttöön. Vangit rakensivat itse leirinsä Rakennusmateriaaleja oli niukasti, mutta työvoimaa kanavalla sen sijaan riitti yllin kyllin, sillä samanaikaisen maatalouden pakkokollektivisoinnin seurauksena yli kaksi miljoonaa talonpoikaa vangittiin vuosina ja lähetettiin työleireille ympäri maata. Vangit eivät saaneet tuoda leireihin juuri muuta kuin päällään olevat vaatteet, ja ruuasta leireillä oli pulaa alusta asti. Orest Vjazemski ja muut insinöörit eivät kuitenkaan vajonneet synkkyyteen, vaan toivo armahduksesta antoi heille pontta työhön. Leireillä vallitsi sekasorto, kun uusia vankeja saapui koko ajan. Saadakseen järjestystä toimintaan Jagoda pyysi apuun miehen Solovetskin saarilta. Hän oli Naftali Frenkel, lahjakas mutta armoton entinen vanki, josta oli muutamassa vuodessa tullut OGPU:n komentaja. KANAVALLA KERSKUTTIIN SAVUKERASIASSAKIN Belomorkanal-savukkeiden joita myydään yhä pakkauksen kartassa näkyi myös 98 km pitkä Kielin kanava. Sen rakentaminen oli kestänyt kahdeksan vuotta, kun taas Neuvostoliitto onnistui rakentamaan 227 km:n Vienanmeren kanavan 20 kuukaudessa. PROPAGANDA- KONEISTO HALIBUTT Frenkel oli kehitellyt Gulag-leirien säälimättömän pakkotyöjärjestelmän, ja marraskuussa 1931 hän sai vastuulleen kanavan töiden organisoinnin. Hänen ajatuksensa oli, että vangit yksinkertaisesti tekisivät kaiken itse: he saivat itse rakentaa itselleen parakit, pesutilat, sairastuvat sekä keittiöt, joissa he tekivät ruokaa itselleen ja toisille vangeille. Frenkel päätti, että kanavaa ei rakennettaisi yhdellä työmaalla alusta loppuun vaan työt aloitettaisiin samaan aikaan useissa paikoissa kanavan reitin varrella, sillä hän uskoi työn etenevän nopeammin siten. Sen takia kanavan varrelle tarvittiin useita leiriosastoja. Kaikkia niitä kutsuttiin yhteisnimellä Belbaltlag, joka oli lyhennesana venäjän sanoista Vienanmeri, Itämeri ja leiri. Jokaisen leiriosaston kohdalla toimittiin samalla tavalla: vankien saapuessa mitään ei ollut valmiina, vaan heidän oli ensin rakennettava parakit ja järjestettävä ruokahuolto. Satoja vankeja kuoli jo ennen kuin leirit olivat valmiita. Ruokaa sai työtehon mukaan Vaikka kanavatyö oli täydessä käynnissä, hallintoparakissa Karhumäessä vallitsi jatkuva paniikki. OGPU-upseeri Semjon Firin ja hänen miehensä tiesivät hyvin, että heidän uransa ja henkensä riippuivat siitä, pitäisikö tiukka rakennusaikataulu. Työ sujui johtoportaan mielestä yksinkertaisesti liian hitaasti, joten kiihdyttääkseen vauhtia Naftali Frenkel otti käyttöön niin kutsutun sosialistisen kilpailun, jota neuvostoyhteiskunnassa muutenkin toteutettiin. Siinä työläiset usutettiin kilpailemaan keskenään, jotta he siten intoutuisivat ylittämään heille asetetut päivittäiset tuotantokiintiöt. Leirien johto turvautui myös udarnik-ideologiaan. Niin kutsutut udarnikit eli iskurityöläiset, jotka Kalliota murskattiin käsivoimin ja lähes täysin ilman räjähdysaineita. RIA/POLFOTO Vankien oli itse rakennettava hakut, lapiot ja muut työkalut alueelta löytyvistä aineista. MEMORIALITALIA.IT Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications -

7 Rakennushankkeet OGPU-johtaja Jagoda seisoi Stalinin vierellä kanavapurjehduksella, mutta hänet poistettiin kuvasta hänen jouduttua epäsuosioon. Rangaistusvangit seisoivat asennossa Stalinin purjehtiessa ensimmäistä kertaa kanavalla. 20 Historia ylittivät normit, palkittiin uusilla työvaatteilla ja paremmalla ruualla kuin mitä muut vangit saivat, ja ruokalassa he saivat istua erillisessä pöydässä, jonka yllä olevassa lipussa luki Parasta ruokaa parhaille työläisille. Muut joutuivat syömään ruokansa lipun alla, jossa luki Tässä tarjoillaan huonompaa ruokaa työstäkieltäytyjille, vetelehtijöille ja tyhjäntoimittajille. Eräs leiriltä hengissä selviytynyt muisteli myöhemmin saaneensa lämpimiä piiraita hänen ryhmänsä ylitettyä normin. Pelkästään normiin yltäneiden päiväannos oli vain grammaa leipää. Suurin porkkana Frenkelin palkitsemisjärjestelmässä oli rangaistuksen lyhentäminen: vangin tuomiosta vähennettiin yksi päivä jokaista kolmea päivää kohti, joina hän oli täyttänyt työnormin. Vuoden 1931 puolivälissä vankien määrä Belbaltlagissa oli jo ylittänyt , ja elintarvikepula kävi vakavaksi. Monet vangit kuolivat nälkään, ja talven kiristäessä otettaan kuolleisuus nousi jyrkästi. OGPU:n päällikkö Jagoda kirjoitti Stalinille ja Molotoville ja selitti, että elintarviketoimitukset olivat aivan riittämättömät. Lisää ruokaa ei kuitenkaan saatu, sillä maanviljelyksen pakkokollektivisointi oli aiheuttanut nälänhädän koko Neuvostoliitossa, ja 1930-luvulla useita miljoonia ihmisiä kuoli nälkään. Niinpä vangit saivat jatkaa kanavan kaivamista entistä vähemmällä ruualla. Kieltäytyminen olisi tiennyt kuolemaa Insinööri Vjazemski siirrettiin prikaatiin, joka työskenteli vaikealla osuudella Vienanmeren ja Uikujärven välillä. Hän sai johdettavakseen tämän osuuden rakennustyöt, koska tehtävässä aiemmin toiminut insinööri oli joutunut OGPU:n KIRJAILIJAT YLISTIVÄT KANAVAA Neuvostoliittolaiskirjailija Maksim Gorki järjesti vuonna 1933 purjehduksen kanavalla 120 kirjailijalle ja kuvataiteilijalle kerätäkseen aineistoa ylistyskirjaan Kanal imeni Stalina ( Stalinin kanava ), joka ilmestyi vuonna PROPAGANDA- KONEISTO epäsuosioon. Vjazemski ymmärsi pian, että hänen edeltäjänsä oli ollut teknisesti taitava muttei ollut pystynyt pitämään kiinni aikataulusta. Vjazemski ei olisi halunnut ottaa tehtävää vastaan, mutta hän tuli toisiin ajatuksiin, kun hänelle selitettiin, että kieltäytyminen tulkittaisiin pakoyritykseksi, josta rangaistuksena oli kuolema. Osuus oli luonnollista vesireittiä, jota ei tarvinnut kaivaa, mutta siinä oli suuria pinnankorkeusvaihteluita ja voimakkaita virtauksia. Vesi massat oli padottava niin, että laivat eivät joutuisi virran pyörteisiin. Patoaminen tietäisi kuitenkin valtavaa vedenpainetta, ja alusten kuljettaminen 14 metrin pinnankorkeuserojen poikki vaati edistyksellistä kaksoissulkua. Vjazemski ei ollut aiemmin tehnyt vesiliikennekanaviin liittyviä töitä, ja nyt hän joutui turvautumaan riskiratkaisuihin, jotka voisivat epäonnistuessaan vaatia ihmishenkiä. Muun muassa 150 metriä leveä pato, joka oli tehty kivistä, katettu puulla ja tiivistetty turpeella, oli melkoinen kokeilu, mutta se kesti kuin kestikin vedenpaineen. Kuten monet muut kanavan rakentamisesta hengissä selvinneet Vjazemskikin oli jälkikäteen ylpeä osallisuudestaan hankkeeseen. Vuoden 1933 alussa Moskovasta tuli käsky, että kanavan oli oltava purjehdus Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications

8 kunnossa 1. toukokuuta Kanava oli kuitenkin kaukana valmiista. Työkirjanpidon mukaan hanke eteni hienosti suunnitelmien mukaan, mutta todellisuus olikin aivan toisenlainen. Sekä työläiset että prikaatinjohtajat olivat yleisesti ilmoittaneet kirjanpitoon todellista suurempia tuotantolukuja pärjätäkseen sisäisessä kilpailussa palkkioista. Vuoden 1933 alussa jäljellä oli vielä työn vaikein osa: korkeassa maastossa kulkeva vedenjakajaosuus, jossa kanavan pohjoinen ja eteläinen osa piti yhdistää. Ei tullut kuuloonkaan, että Stalinille olisi ilmoitettu, kuinka paljon työssä oltiin jäljessä. Niinpä Jagoda käynnisti sadan päivän rynnäkön, ja vangit pantiin tekemään työtä kolmessa vuorossa vuorokauden ympäri. Työssä menehtyneiden vankien määrä kasvoi ennätysvauhtia, ja hankkeen loppuvaiheessa jo vankia oli kuollut. Epätoivoisessa kilpailussa aikaa vastaan kanavan syvyydeksi tuli suunnitellun neljän metrin sijaan paikoitellen vain 3,65 metriä. Nuo 35 senttiä, jotka jäivät puuttumaan tuotantoluvuissa huijaamisen takia, olivat kanavan arvon kannalta ratkaisevat niiden puuttuminen yhdestäkin kohtaa teki koko 227 kilometriä pitkästä kanavasta varsin pian käyttökelvottoman laivastokuljetuksiin. Stalin pettyi tulokseen Kanavaa päästiin lopulta testaamaan toukokuun sijaan kesäkuun alussa. Insinöörit ja työläiset seurasivat jännittyneinä vesimassojen kulkua puusta ja turpeesta käsin rakennetuissa suluissa ja patorakennelmissa. Suurimmaksi osaksi rakenteet kestivät, ja ensimmäiset sotalaivat lähetettiin kanavaan jo ennen kuin se oli täysin viimeistelty. Kaksi sukellus venettä, kaksi hävittäjää ja kaksi vartiovenettä siirrettiin Itämereltä kanavan kautta Murmanskiin, missä ne muodostivat pohjoisen laivaston rungon. 20. kesäkuuta 1933 kanava oli virallisesti valmis. Heinäkuun puolivälissä tuhansia urakasta hengissä selvinneitä työläisiä ja insinöörejä seisoi rannalla Stalinin tullessa tarkastamaan kanavaa. Hän aikoi purjehtia lähes ilmaiseksi ja ennätysvauhdilla rakennetun kanavan läpi ja tutustua reitin erilaisiin vesiteknisiin järjestelmiin pari päivää yhdessä Jagodan ja politbyroon jäsenten Sergei Kirovin ja Kliment Voro šilovin kanssa. Noin ihmisen 20 kuukauden Tässä tarjoillaan huonompaa ruokaa työstäkieltäytyjille. Iskulause vankien ruokalassa uurastuksen tulos ei kuitenkaan tehnyt Staliniin vaikutusta. Se ei ole kovin suuri, totesi Stalin lakonisesti. Kanava vihittiin virallisesti käyttöön 2. elokuuta 1933, ja sille annettiin nimeksi Stalinin kanava. Maan johtavat sanomalehdet kirjoittivat, miten kovapintaisten rikollisten uudelleen takominen oli tuottanut hyviä tuloksia, kun he olivat kanavaa rakentaessaan ymmärtäneet kunnon sosialistisen elämän merkityksen. Karhumäessä oli nyt oikea pieni kaupunki, jonne oli rakennettu myös hotelli ja siihen Stalinille ylellinen kattohuoneisto. Stalin ei kuitenkaan koskaan yöpynyt hotellissa, vaan hän lähti juhlallisuuksista vielä samana päivänä, koska hän ei halunnut uhrata enempää aikaa harmittavalle pienelle kanavalle. IHMISKOHTALOITA: OGPU-johtaja Genrih Jagoda joutui epäsuosioon, ja häntä syytettiin sabotaasista ja vakoilusta. Hänet teloitettiin Stalinin puhdistuksissa vuonna Leirin komentaja Naftali Frenkel vetäytyi viettämään hiljaiseloa pian Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953, eikä hän koskaan joutunut syytteeseen osallisuudestaan Stalinin ajan rikoksiin. Hän kuoli vuonna Insinööri Orest Vjazemski sai työstään Vienanmeren kanavalla useita kunnianosoituksia, muun muassa Leninin kunniamerkin. Hän kirjoitti muistelmat, joissa kuvataan työtä kanavalla, ja kuoli vuonna Lue lisää Anne Appelbaum: Gulag A History, Doubleday, 2004 Cynthia A. Ruders: Making History for Stalin, University Press of Florida, 1998 Konstantin Gnetnjev: Belomorkanal Vremena i sudbyj, Kronos Bibliotek, 2008 Pommituskohteesta matkailureitiksi Saksalaiset pommittivat kanavaa useasti toisen maailmansodan aikana, mutta nykyisin kanava vetää puoleensa vain turisteja. Saksan pommikoneet iskivät kesällä 1941 kanavalle viidesti aiheuttamatta suuria vaurioita. Kanava koki vakavia tuhoja vasta kun suomalaiset joulukuussa 1941 valtasivat Äänisen rannalla sijaitsevan Karhumäen ja perääntyvät punaarmeijan sotilaat räjäyttivät seitsemän sulkua ja nostattivat alueelle suuria tulvia, jotta kanava ei päätyisi vihollisen käsiin. Jälleenrakennus käynnistyi, kun suomalaiset oli ajettu pois vuonna Vuosina rakennettiin viisi vesivoimalaa, ja 1970-luvulla kanavaa syvennettiin niin, että siitä tuli kauttaaltaan neljän metrin syvyinen. Kaikki puiset sulkuportit korvattiin sähköisillä suluilla. Nykyisin kanavalla ei ole juuri merkitystä laivaliikenteelle, mutta sen sijaan sinne tehdään turistiristeilyjä, joilla matkailijat pääsevät tutustumaan muun muassa Solovetskin saarten vankileireihin. 14. sulku on ensimmäinen askel ylängöltä alaspäin kohti Vienanmerta. BILLED BYLINE XXXXXX Historia Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications