Ulkoisen säteilyn valvontaohje pelastusviranomaisille

Transkriptio

1 Sivu 1/7 SÄTEILYTURVAKESKUS VAL Ulkoisen säteilyn valvontaohje pelastusviranomaisille 1 Johdanto 2 Valtakunnallinen säteilyvalvonta 2.1 Säteilyvalvonnan sisältö 2.2 Säteilyhälytykset 2.3 USVA-järjestelmä 2.4 Säteilyvalvonnan valmiustilat 2.5 Toimenpidetasot 3 Ulkoisen annosnopeuden mittausasemat 3.1 Ulkoisen säteilyn valvontaverkko 3.2 Automaattiasemat 3.3 Manuaaliasemat 4 Toiminta automaattisilla säteilymittausasemilla 4.1 Hälytysrajat 4.2 Automaattisten asemien valmiustilat Perusvalvonta Tehostettu valvonta 5 Toiminta manuaalisilla mittausasemilla 5.1 Hälytysrajat ja toimenpidetasot 5.2 Manuaaliasemien valmiustilat Perusvalvonta Tehostettu valvonta 6 Säteilymittausasemien varusteet 7 Valvontahenkilöstön koulutus Liite A Ulkoisen säteilyn automaattisen valvontaverkon tekninen kuvaus Liite B Automaattiaseman (AAM-asema) asennus- ja mittausohje Liite C Automaattiaseman ala-aseman asennus- ja mittausohje Liite D Manuaalisten valvonta-asemien mittausohje Liite E Säteilyvalvontaohje Helsingin hätäkeskukselle Liite F Säteilyvalvonta-aseman mittauspäiväkirja Liite G Kannettavalla säteilymittarilla tehtävän varmistusmittauksen raportointilomake Liite H Välittömiä viranomaistoimenpiteitä vaativien säteilyhavaintojen ilmoittaminen

2 Sivu 2/7 Liite I Automaattisesta valvontaverkosta tulevaan hälytysviestiin liittyvä tiedonkulkukaavio Liite J Automaattiset mittausasemat Liite K Taustatietoa ulkoisesta säteilystä ja sen valvonnasta Liitteet ovat ainoastaan ohjeen PDF-versiossa, joka on saatavana Finlex-normitietopankista. Tämä ohje on voimassa alkaen toistaiseksi. Ohjeen käyttäjille Säteilytilanteen jatkuva valvonta on osa toimintaa, jonka tavoitteena on varmistaa suomalaisten turvallisuus valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. Vastuu säteilyvalvontaverkon valtakunnallisesta ylläpidosta ja käytännön kehitystyöstä kuuluu Säteilyturvakeskukselle. Säteilyturvakeskus on laatinut tämän ohjeen yhteistyössä sisäasiainministeriön ja muiden pelastushallinnon viranomaisten kanssa. Ohje on tarkoitettu ensisijaisesti viranomaiskäyttöön. Sen pääasialliset kohderyhmät ovat lääninhallitusten viranomaiset ja erityisesti kunnalliset pelastusviranomaiset, joilla on toimialueellaan tärkeä tehtävä ulkoisen säteilyn valvonnan käytännön toteuttamisessa. Ohje sisältää yleiskuvauksen ulkoisen säteilyn valvontajärjestelmästä ja käytännön toimintaohjeet valvontaasemia hoitaville vastuuhenkilöille. Tämä ohje korvaa Säteilyturvakeskuksen julkaiseman vastaavan vanhan ohjeen (STUK-B-VYK 6; 1997, korjattu ja täydennetty painos 1998). SISÄASIAINMINISTERIÖN MÄÄRÄYSKOKOELMA OHJE Nro SM /Tu-311 Annettu Voimassaoloaika toistaiseksi Säädösperuste Pelastustoimilaki (561/1999) 64 2 mom., pelastustoimiasetus (857/1999) 6 kohta 3 sekä säteilylaki (592/1991) 67 2 mom. Muuttaa Sisäasiainministeriön ohje Dnro 12/011/97 Kohderyhmät lääninhallitukset, hätäkeskukset, kunnat SISÄASIAINMINISTERIÖN ULKOISEN SÄTEILYN VALVONTAOHJE PELASTUSVIRANOMAISILLE Sisäasiainministeriö antaa pelastustoimilain (561/1999) 64 :n 2 momentin ja pelastustoimiasetuksen (857/ 1999) 6 :n 3 kohdan sekä säteilylain (592/ 1991) 67 :n 2 momentin nojalla Säteilyturvakeskuksen ohjeen VAL 1.2 Ulkoisen säteilyn valvontaohje pelastusviranomaisille noudatettavaksi ulkoisen säteilyn valvonnassa. Ohje korvaa sisäasiainministeriön ohjeena Drno 12/011/97 annetun Säteilyturvakeskuksen ohjeen STUK-B-VYK 6. Pelastusylijohtaja Pentti Partanen Neuvotteleva virkamies Tiina Peltola-Lampi

3 Sivu 3/7 1 Johdanto Säteilyvalvonnalla tarkoitetaan jatkuvaa tai määräajoin tapahtuvaa ulkoisen säteilyn annosnopeuksien ja radioaktiivisten aineiden pitoisuuksien mittaamista ympäristössä ja säteilyvaaran ennakointia. Päämääränä on saada kokonaiskuva vallitsevasta säteilytilanteesta ja sen kehittymisestä. Säteilyvalvonnan tuottamaa tietoa tarvitaan normaalista poikkeavassa säteilytilanteessa päätöksenteon perustaksi oikeille ja oikein ajoitetuille suojelutoimille. Keskeiset säteilyvalvontaviranomaiset ovat Säteilyturvakeskus, sisäasiainministeriö, puolustusvoimat ja Ilmatieteen laitos. Valtakunnallinen säteilyvalvonta käsittää kiinteiden havaintoverkkojen lisäksi valvontatietojen ilmoittamisjärjestelyt, näytteiden keruun ja laboratoriotoiminnan. Puolustusvoimien ylläpitämillä havaintoverkoilla ja valvontajärjestelyillä on muuta säteilyvalvontaa varmentava ja täydentävä rooli. Uhkatilanteissa Säteilyturvakeskus, pelastusviranomaiset ja puolustusvoimat lähettävät tarvittaessa vaaraalueelle liikkuvia säteilymittauspartioita. Tässä ohjeessa esitellään Suomen valtakunnallinen ulkoisen säteilyn valvontajärjestelmä ja annetaan ohjeet toiminnasta mittausasemilla. 2 Valtakunnallinen säteilyvalvonta 2.1 Säteilyvalvonnan sisältö Ympäristön valtakunnallinen säteilyvalvonta kattaa säteilyn aiheuttaman ulkoisen annosnopeuden jatkuvan seurannan ja radioaktiivisten aineiden konsentraatioiden ja pitoisuuksien seurannan ilmassa, laskeumassa, pinta- ja juomavesissä, maidossa, elintarvikkeissa ja ihmisen kehossa. Osa näistä valvontamenetelmistä on automatisoitu niin, että ne toimivat 24 tuntia vuorokaudessa ja ne on varustettu hälytysjärjestelmillä. Näin on erityisesti ulkoisen säteilyn valvonnan suhteen. 2.2 Säteilyhälytykset Säteilyvaarasta saadaan hälytys seuraavien mittausjärjestelmien välityksellä: 1. Automaattiset valtakunnalliseen valvontaverkkoon kuuluvat ulkoisen säteilyn annosnopeutta mittaavat asemat. 2. Manuaaliset ulkoisen säteilyn annosnopeuden mittausasemat. 3. Osa ilman radioaktiivisten aineiden aktiivisuuskonsentraatioita mittaavista Säteilyturvakeskuksen havaintoasemista. 4. Ilmatieteen laitoksen ilman radioaktiivisten aineiden kokonaisaktiivisuuskonsentraatiota ja ulkoisen säteilyn annosnopeutta mittaavat havaintoasemat. 5. Puolustusvoimien ylläpitämät ulkoisen säteilyn annosnopeuden mittausasemat. Tässä ohjeessa käsitellään kahta ensin mainittua säteilymittausjärjestelmää. 2.3 USVA-järjestelmä Säteilyturvakeskuksen ylläpitämä USVA-tietojärjestelmä kerää säteilymittaustulokset valtakunnallisesta ulkoisen säteilyn annosnopeutta mittaavasta automaattisesta havaintoverkosta, mittauspartioilta ja muista lähteistä (tarvittaessa myös ulkomailta) sekä välittää ne kaikille säteilyvalvonnan osapuolille. USVAssa ei kuitenkaan esitetä avoimesti sellaisia mittaustietoja, jotka kyseisten tietojen toimittaja tai tuottaja (esimerkiksi eräät lähialueen ulkomaiset ydinvoimalaitokset) antaa luottamuksellisina. Tällaiset mittaustulokset ovat vain Säteilyturvakeskuksen käytettävissä. USVA-järjestelmä sisältää myös Ilmatieteen laitoksen toimittamat säteilyvalvontaa tukevat säätiedot. 2.4 Säteilyvalvonnan valmiustilat

4 Sivu 4/7 Säteilyvalvonnan valmiustilat ovat: perusvalvonta tehostettu valvonta. Perusvalvonnassa ulkoista säteilyä havainnoidaan automaattisilla säteilyvalvonta-asemilla ja jatkuvasti mittaavilla manuaalisilla asemilla. Muilla toiminnassa olevilla säteilyvalvonta-asemilla mittauksia tehdään määräajoin. Tehostetussa valvonnassa Säteilyturvakeskus lukee automaattiasemat minuutin välein USVA-järjestelmän avulla. Lääninhallitukset järjestävät kaikille kulloinkin kyseeseen tuleville säteilymittausasemille jatkuvan päivystyksen. Määräajoin mittaavilla asemilla mittausväliä lyhennetään (sisäasiainministeriön, lääninhallituksen tai Säteilyturvakeskuksen määräyksestä). Mittaustietojen raportointiväliä lyhennetään kaikilla manuaalisilla säteilyvalvonta-asemilla (sisäasiainministeriön, lääninhallituksen tai Säteilyturvakeskuksen määräyksestä). Lääninhallitus, paikalliset pelastusviranomaiset ja Säteilyturvakeskus lähettävät säteilymittauspartioita alueille, joilta ei muuten saada mittaustietoja. Tarvittaessa pyydetään puolustusvoimilta virka-apua. Tietojenkäsittelyä tehostetaan. Varaudutaan varoittamaan väestöä. Varaudutaan ohjeistamaan ja käynnistämään toimenpiteet väestön suojaamiseksi. 2.5 Toimenpidetasot Säteilyvalvonnassa noudatetaan ulkoiseen annosnopeuteen sidottuja toimenpidetasoja. Ilmoitusraja Säteilyturvakeskuksen ja pelastusviranomaisten ylläpitämässä ulkoisen säteilyn annosnopeutta mittaavassa automaattisessa valvontaverkossa on 0,4 mikrosv/h. Säteilyvalvonnan muiden toimenpidetasojen suhteen noudatetaan Säteilyturvakeskuksen ohjetta Säteilysuojelun toimenpiteet säteilyvaaratilanteissa (ohje VAL 1.1). Säteilyturvakeskus voi tarvittaessa muuttaa ilmoitusrajaa. Ilmoitusrajan muuttaminen saattaa olla tarpeen esimerkiksi pitkään jatkuvassa säteilyvaaratilanteessa. Ilmoitusrajan ylitys on aina varmistettava toisella säteilymittarilla. Tähän ohjeeseen on sisällytetty perusvalvonnan aikana tehtävän varmistusmittauksen ilmoituslomake (liite G). Yksityiskohtaiset ohjeet varmistusmittausten asianmukaisesta tekemisestä ja tuloksien raportoinnista on annettu Säteilyturvakeskuksen ohjeessa Kannettavat säteilymittarit; ohje käytöstä varmistusmittauksiin sekä mittareiden tarkastus- ja laatuvaatimukset (VAL 1.3). Alueelliseen tai valtakunnalliseen tehostettuun säteilyvalvontaan siirrytään sisäasiainministeriön, lääninhallituksen tai Säteilyturvakeskuksen määräyksestä. Tehostettuun säteilyvalvontaan siirrytään viimeistään silloin, kun ilmoitusrajan ylitys on varmistettu (ks. kohta 4.2.2). 3 Ulkoisen annosnopeuden mittausasemat 3.1 Ulkoisen säteilyn valvontaverkko Valtakunnallinen ulkoisen säteilyn annosnopeuden valvontaverkko koostuu: automaattiasemista manuaaliasemista. Asemat sijaitsevat pääosin kuntien tiloissa. Järjestelmän valtakunnallisesta ylläpidosta, valvonnasta ja johtamisesta vastaa Säteilyturvakeskus. Aluetasolla toiminnasta vastaa lääninhallitus. Suomalaisilla ydinvoimalaitoksilla on 1-5 km etäisyydellä oma valvontaverkkonsa, jonka käytöstä vastaavat kyseiset voimayhtiöt. 3.2 Automaattiasemat Automaattiasemat valvovat ulkoisen säteilyn annosnopeutta jatkuvasti. Niiden avulla pyritään saamaan

5 Sivu 5/7 mahdollisimman varhain tieto uhkaavasta säteilyvaarasta. Automaattiasemaverkon tuottamat tiedot välitetään USVA-tietojärjestelmään, jota käytetään säteilytilannekuvan luomiseen ja ylläpitämiseen. Automaattiasemia on kahdenlaisia: tietokoneistettuja AAM-keskusasemia ala-asemia, joilla ei ole tietokonetta. Ulkoisen säteilyn automaattisen valvontaverkon tekninen kuvaus on liitteessä A. Automaattiasemia koskevat asennus- ja mittausohjeet ovat liitteissä B (AAM-asemat) ja C (ala-asemat). Asemien maantieteellinen sijainti on esitetty liitteessä J. 3.3 Manuaaliasemat Manuaaliasemia on kahdenlaisia: jatkuvasti mittaavia määräajoin mittaavia. Manuaaliasemien toiminnasta vastaavat paikalliset pelastusviranomaiset. Automaattisen valvontaverkon laajenemisen ja kehityksen myötä manuaaliasemien merkitys osana valtakunnallista säteilyvalvontaa on vähentynyt, eikä esimerkiksi vikaantuneita jatkuvasti mittaavia manuaalimittauslaitteistoja tarvitse korjata tai uusia, ellei paikallisella tasolla toisin haluta. On silti suositeltavaa, että kunnat ylläpitävät manuaalimittausasemiaan, sillä vakavissa poikkeusoloissa -- jolloin valtakunnallisessa viestijärjestelmässä, puhelinliikenteessä tai energiahuollossa saattaa esiintyä katkoksia -- niiden merkitys voi olla tärkeä. Niiden avulla voidaan tarvittaessa myös tarkentaa automaattisen valvontajärjestelmän tuottamaa säteilytilannekuvaa. Lisäksi ne edesauttavat hyvän toimintavalmiuden ylläpitoa. Manuaaliasemia koskevat toimintaohjeet ovat liitteessä D. 4 Toiminta automaattisilla säteilymittausasemilla 4.1 Hälytysrajat Hälytysrajat automaattisen valvontaverkon asemilla ovat: 1. hälytysraja = 0,4 mikrosv/h (ns. ilmoitusraja) 2. hälytysraja = 10 mikrosv/h 3. hälytysraja = 100 mikrosv/h. Säteilyturvakeskus vastaa hälytysrajojen muutoksista. Ensimmäisen hälytysrajan ylittyessä siirrytään asemalla tehostettuun valvontaan ja mittaustulosten keruuväliä lyhennetään. Toinen ja kolmas hälytysraja vastaavat Säteilyturvakeskuksen ohjeessa VAL 1.1 (Säteilysuojelun toimenpiteet säteilyvaaratilanteissa) esitettyjä toimenpidetasoja lapsien joditablettien nauttimiselle ja väestön sisällesuojautumiselle. Hälytysrajat on asetettu keskusasemien AAM-ohjelmassa eikä niitä saa muuttaa muuten kuin Säteilyturvakeskuksen luvalla. Ylimääräisiä hälytysrajoja ei saa asettaa, sillä jokaisen hälytysrajan ylitys aiheuttaa oman hälytyksensä, joka saattaa ylikuormittaa järjestelmää. 4.2 Automaattisten asemien valmiustilat Perusvalvonta Automaattiasema mittaa jatkuvasti ulkoisen säteilyn annosnopeutta. Mit-taustulokset tallennetaan anturin tai tietokoneen muistiin ja siirretään automaattisesti 1-2 kertaa vuorokaudessa (tarvittaessa useamminkin) USVA-

6 Sivu 6/7 järjestelmään. Hälytysrajan ylittyessä asema tuottaa automaattisesti hälytyksen. Ylläpito-ohjeet perusvalvontaa varten ovat liitteissä B (AAM-asemat) ja C (ala-asemat), kuten myös ohjeet toiminnasta laitteiston hälyttäessä perusvalvonnan aikana Tehostettu valvonta Automaattiasemalla siirrytään tehostettuun säteilyvalvontaan: kun asemalla on havaittu varmistettu ilmoitusrajan ylitys tai Säteilyturvakeskuksen, sisäasianministeriön tai lääninhallituksen määräyksestä. Automaattiasemien mittaustoimintaa ohjaa USVA-järjestelmä. Jos järjestelmä toimii suunnitellusti, mittarilukua ei käynnistetä AAM-asemasta. Toimintaohjeet tehostettua valvontaa varten ovat liitteiden kohdissa B.5 ja C.5. Tehostetun säteilyvalvonnan lopettamisesta automaattiasemilla päättää Säteilyturvakeskus. 5 Toiminta manuaalisilla mittausasemilla 5.1 Hälytysrajat ja toimenpidetasot Kaikessa ulkoisen säteilyn valvonnassa tulee mahdollisuuksien mukaan soveltaa yhtäläisiä annosnopeuteen sidottuja hälytysrajoja ja toimenpidetasoja -- so. 0,4, 10 ja 100 mikrosv/h (ks. kohdat 2.4 ja 4.1). Jos kuitenkin ilmoitusraja 0,4 mikrosv/h aiheuttaa manuaalisilla mittausasemilla säteilymittarin asteikon epätarkkuuden ja säädön karkeuden takia lisääntyvässä määrin turhia hälytyksiä, voidaan ilmoitusrajana edelleen käyttää aikaisemmin ohjeistettua arvoa 0,7 mikrosv/h. Jatkuvasti mittaavilla manuaaliasemilla (RDA-31S + APC-31) alin hälytysraja 0,7 mikrosv/h on lisäksi asetettu ohjelmallisesti taustamittausyksikköön ja on riippumaton itse anturin asetettavasta hälytysrajasta (jonka tulee aiempien ohjeiden mukaan olla 100 mikrosv/h). Tässä tapauksessa APC-31 -yksikön hälytysrajaa ei kannata ohjelmoida uudelleen. 5.2 Manuaaliasemien valmiustilat Perusvalvonta Jatkuvasti mittavat asemat Perusvalvonnan aikana mitataan jatkuvasti säteilyn ulkoista annosnopeutta. Tällöin saadaan heti hälytysrajan ylittyessä hälytys. Ohjeet perusvalvontaa varten sekä toimintaohjeet hälytyksen sattuessa ovat liitteessä D (kohdat D.1.2 ja D.1.3) Määräajoin mittaavat asemat Perusvalvonnassa säteilyn ulkoista annosnopeutta mitataan määräajoin, jotta voidaan varmistua laitteiston kunnosta. Mittausohjeet perusvalvontaa varten sekä toiminta-ohjeet hälytyksen sattuessa ovat liitteessä D (kohdat D.2.2 ja D.2.3) Tehostettu valvonta Manuaalisella ulkoisen säteilyn valvonta-asemalla siirrytään tehostettuun säteilyvalvontaan kun asemalla on havaittu varmistettu ilmoitusrajan ylitys tai sisäasianministeriön, lääninhallituksen tai Säteilyturvakeskuksen määräyksestä. Mittausohjeet tehostettua valvontaa varten ovat liitteen kohdissa D.1.4 (jatkuvasti mittaavat asemat) ja D.2.4 (määräajoin mittaavat asemat).

7 Sivu 7/7 Tehostetussa valvonnassa manuaaliasemille on järjestettävä jatkuva päivystys mittauksia ja yhteydenottoja varten. Tehostettu säteilyvalvonta manuaaliasemilla lopetetaan sisäasiainministeriön, lääninhallituksen tai Säteilyturvakeskuksen käskystä. 6 Säteilymittausasemien varusteet Säteilyvalvonta-aseman varusteina ovat kiinteän mittausaseman ja siihen liittyvien laitteiden lisäksi: yksi tai useampi säteilyn yleis- tai perusmittari, jolla voidaan mitata myös säteilyannosta tämä ohje sekä ohje VAL 1.3 (Kannettavat säteilymittarit; ohje käytöstä varmistusmittauksiin sekä mittareiden tarkastus- ja laatuvaatimukset.) tehostetun valvonnan aikana käytettävä mittauspäiväkirja (liite F) perusvalvonnan aikana tehtävän varmistusmittauksen tuloksen raportointilomake (liite G) tarvittavat suojavarusteet muovipusseja anturin suojaamiseksi siihen tarttuvalta laskeumalta (tarvittaessa). Automaattiseen valvontaverkkoon kuuluvien asemien kiinteä mittaus- ja tietoliikennekalusto on Säteilyturvakeskuksen omistuksessa ja vastuulla. Kullakin asemalla on lisäksi yksi, erityisesti varmistusmittauksiin tarkoitettu Säteilyturvakeskuksen omistama säteilymittari (yleis- tai perusmittari). Kaikki muut kannettavat mittalaitteet ja suojavarusteet ovat paikallisten viranomaisten tai lääninhallituksen omaisuutta. Todellisessa säteilytilanteessa mittausanturikotelon ulkopinnalle saattaa tarttua radioaktiivisia aineita, minkä takia mitattu annosnopeus voi olla liian suuri. Anturin suojaamista varten asemalla tulee olla tarkoitukseen soveltuvia muovipusseja varastossa. 7 Valvontahenkilöstön koulutus Vastuu ulkoista säteilyä mittaavien valvonta-asemien henkilöstön ammattitaidosta on sisäasiainministeriöllä ja lääninhallituksilla. Henkilöstö koulutetaan tämän ohjeen edellyttämiin tehtäviin Pelastusopiston kursseilla. Säteilyturvakeskus osallistuu koulutuksen suunnitteluun ja opetuksen antamiseen. Mittausasemalla tarvittavasta koulutuksesta vastaa säteilyvalvonta-aseman hoitaja. Kuva 1. Säteilyvalvonta-asema pohjoissuomalaisessa maastossa. Kuva 2. Säteilyvalvonta-asema kaupunkialueella. Liitteet ovat ainoastaan ohjeen PDF-versiossa, joka on saatavana Finlex-normitietopankista.