Suomen Luontotieto Oy. Tervolan Paakkolan-Ylipaakkolan. lepakkoselvitys 2014 ja arvio alueen pesimälinnustosta

Transkriptio

1 Tervolan Paakkolan-Ylipaakkolan osayleiskaavan muutosalueen lepakkoselvitys 2014 ja arvio alueen pesimälinnustosta Myyräkantojen ollessa runsaita piekana saalistaa alueen pelloilla Suomen Luontotieto Oy 35/2014 Jyrki Matikainen

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tulokset Arvio alueen pesimälinnustosta Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

3 1.Johdanto Sito Oy/ Pirkka Hartikainen tilasi elokuussa 2014 Suomen Luontotieto Oy:ltä Tervolan Paakkolan-Ylipaakkolan osayleiskaava-alueen lepakkoselvityksen sekä arvion alueen pesimälinnustosta. Selvitys kuuluu hankkeen ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Tehtävän yhteyshenkilönä on tilaajan puolelta toiminut Pirkka Hartikainen ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Matikainen. Kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat EU:n Luontodirektiivin liitteen IV suojelemia lajeja eikä niiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja saa hävittää. Osa Suomen lepakkolajeista kuten pohjanlepakko ja vesisiippa ovat tavallisia lajeja, joita tavataan lähes kaikilta lajeille sopivilta ympäristötyypeiltä. Tervolan korkeudella pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni) on ainoa säännöllisesti tavattava lepakkolaji. 2. Aineisto ja menetelmät Osayleiskaavan muutosalueella esiintyviä lepakoita selvitettiin välisenä aikana siten että kuunteluöitä oli yhteensä kolme. Koska tutkimusalue oli laaja, selvitystyö keskitettiin niihin ympäristötyyppeihin, joissa saattaa olla lepakoiden pesimäpaikkoja tai ruokailualueita. Osa-yleiskaava- alueella näitä kohteita olivat peltojen ja metsäsaarekkeiden reunavyöhykkeet, maatalojen ympäristöt sekä erityisesti Kemijoki-varren suojaisat poukamat. Pihapiirejä ei pääsääntöisesti tutkittu, mutta niille kohteille, joiden läpi kulki teitä, havainnointi ulotettiin. Alueella tehty lepakkoselvitys toteutettiin näköhavainnoinnin sekä havainnoimalla lepakoiden käyttämiä kaikuluotausääniä ultraäänidetektoria käyttäen. Havainnoinnissa käytettiin Pettersson Elektronikin valmistamaa detektoria eli ultraääni-ilmaisinta, jolla lepakoiden korkeat kaikuluotausäänet muunnetaan korvin kuultaviksi. Detektorihavainnointia tehtiin yhteensä kolmena yönä vaihtamalla koko ajan detektorin kuuluvuusaluetta (25-50 khz). Tunnistamattomia ääniä ei selvityksessä nauhoitettu. Lepakoita havainnoitiin riittävän lämpiminä (yli +10 C), poutaisina ja vähätuulisina öinä. Havainnointi aloitettiin noin puolen tunnin kuluttua auringonlaskusta. Alueelta ei ollut saatavilla julkaistua Lepakkodetektori 3

4 Suomen Luontotieto Oy lepakkotietoa, mutta alueella on saatettu havainnoida lepakoita lepakkoharrastajien toimesta. Julkaistuja lepakkohavaintoja ei alueelta ole. Lähimmät julkaistut lepakkoselvitykset on tehty Tervolan Löylyvaaran ja Varevaaran tuulivoimahankkeiden ympäristöselvitysten yhteydessä 2013 (FCG 2013). Tervolan Varevaaralla tehtiin yhteensä 3 pohjanlepakkohavaintoa kesän 2013 selvityksessä. Havainnot koskivat saalistavia pohjanlepakoita eikä lajin pesimäpaikkoja havaittu alueella. Etäisyys Paakkolan osayleiskaava-alueelle on Varevaaralta noin 9-10 km. Detektorihavainnoinnin lisäksi alueelta etsittiin lepakoiden talvehtimispaikoiksi sopivia louhikoita ja maakellareita. Tämä selvitys tehtiin 24.8, jolloin koko alue kierrettiin valoisaan aikaan läpi. Karttatyöskentelyn perusteella alueelta haettiin mahdollisia kohteita, joille tehtiin maastokäynti. Ainuttakaan lepakoiden talvehtimispaikoiksi sopivaa louhikkoa ei alueelta kuitenkaan löytynyt. Maastotöistä vastasi ja raportin kirjoitti biologi FM Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rauhala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. 3. Tulokset Alueen lepakkolajistosta saatiin kolmen yön havainnoinnin perusteella kohtuullinen yleiskuva. Alueen lepakkotiheys on pohjoisen sijainnin vuoksi harva, mutta alueelta löytyi yhdeltä kohteelta 2-3 pohjanlepakkoa. Havaintopaikka on esitetty karttaliitteessä 3. Havaintopaikka sijaitsi paikallistien varressa aivan Kemijoen rannassa. Lepakot liikkuivat suojaisan rinteen yläosissa puuston latvakerrosten päällä, mutta muutaman kerran havaintoja tehtiin myös aivan jokirannassa. Havaintopaikan eteläpuolella on asuinrakennuksia ja lähistöllä on myös maatilan pihapiirejä talousrakennuksineen. Lepakoiden käyttäytyminen viittasi siihen, että kyseessä saattaisi olla emon /emojen kanssa liikkeellä ollut jälkeläinen/jälkeläiset. Todennäköisesti selvityksessä havaitut pohjanlepakot ovat pesineet jossain lähiseudun rakennuksessa. Koska lepakot viihtyivät samalla paikalla pitkään, kyseessä tuskin oli muuttavien pohjanlepakoiden kerääntymä. Pohjanlepakoiden havaintopaikka Pesolanvaaran luoteisnurkkauksessa 4

5 Lepakkoyhdyskuntien sijainnin tarkka selvittäminen vaatii käytännössä aivan pihapiireihin ja rakennusten vieressä tehtävää havainnointia ja usein rakennusten ullakkotilojen tarkastusta. Lepakkoyhdyskuntia seuraamalla on havaittu, että lepakot saattavat Suomessakin lentää useita kilometrejä saalistusalueelleen (mm. Lappalainen 2002), joten alueella havaitut pohjanlepakot saattavat saalistaa hyvin laajalla alueella. Muita lepakkolajeja ei selvityksessä havaittu ja alue on muiden lepakkolajien päälevinneisyysalueen ulkopuolella. Yksittäisiä vesisiippoja (Myotis daubentonii) sekä myös viiksisiippoja /isoviiksisiippoja (Myotis mystacinus/myotis brandtii) on havaittu Lapin eteläosissa, mutta pesimäyhdyskuntia tai pysyviä populaatioita ei näin pohjoisessa ole havaittu. Näinkin suurelta tutkimusalueelta kolmen yön selvitys on vain otos ja siihen liittyy epävarmuustekijöitä. Lepakoiden lentoaikojen ennustaminen tietyllä alueella on epävarmaa ja tarkka lajistoselvitys näinkin suurella alueella vaatisi kymmenien öiden kuuntelujaksoja. Alueella esiintyvien lepakoiden yksilömäärien arvioiminen tai tiheyden laskeminen vaatisi vakiomenetelmällä (esim. linjalaskentamenetelmällä) tehdyn erillisselvityksen sekä talojen pihapiireihin ulottuvan havainnoinnin. Nykytietämyksen mukaan ainakin osa lepakoista muuttaa talveksi etelään talven viettoon. Osa lepakoista kuitenkin talvehtii Suomessa ja niiden elinmahdollisuuksien turvaamiseksi on ensiarvoisen tärkeää, että mahdolliset talvehtimispaikat selvitetään. Inventointialueella ei havaittu sellaisia luonnonympäristöjä (louhikoita, luolia), jotka olisivat mahdollisia lepakoiden talvehtimispaikkoja. Osa alueen maatilarakennuksista saattaisi mahdollistaa lepakoiden talvehtimisen. Alueen pihapiireissä saattaa olla myös vanhoja maakellareita, joita pohjanlepakot käyttävät talvehtimispaikkoina. Pohjois-Suomen pohjanlepakoiden muutosta ei tiedetä juuri mitään, mutta Perä- ja Selkämeren saarilla erityisesti syksyllä tehdyt muuttohavainnot pohjanlepakoista viittaavat siihen, että ainakin osa Pohjois-Suomen pohjanlepakoista siirtyy etelämmäs talvenviettoon. Selvityksessä tehdyt lepakkohavainnot eivät suoraan vaikuta osayleiskaavan mahdollistamaan maankäyttöön koska kyseessä ei ollut pesä- tai lepopaikkahavainto. Mikäli alueella puretaan esim. vanhoja asuinrakennuksia, kannattaa ennen purkua varmistaa, ettei kyseessä ole pohjanlepakoiden käyttämä pesimäpaikka. Alue on peltojen ja pienten metsäkuvioiden mosaiikkia 5

6 4. Arvio alueen pesimälinnustosta Ajankohdan vuoksi alueen pesimälinnustoa ei voinut enää selvittää, mutta ympäristön perusteella alueen pesimälinnustoa ja mahdollisen vaateliaan lajiston esiintymistä on mahdollista arvioida. Koska suurin osa osayleiskaava-alueesta on jo rakennettua ympäristöä, on alueen pesimälinnusto tyypillistä asutuksen ja asutuksen reunametsien lajistoa. Alueella on maanviljelystä ja myös karjatiloja ja nämä rikastuttavat pesimälinnustoa. Erityisesti haara- ja räystäspääskyt pesivät karjatilojen rakennuksissa. Myös alueella vähälukuinen kottarainen hyödyntää laitumia ravinnonhaussaan. Alueen peltolinnusto on todennäköisesti kohtalaisen runsas ja monilajinen. Kahlaajista alueella pesii varmuudella ainakin kuovi ja töyhtöhyyppä. Peltolinnuista lajistoon kuuluu kiuru, pensastasku ja jokivarren märimmillä pelloilla ehkä myös keltavästäräkki. Laajimmat ja peltolinnuston kannalta merkittävimmät peltoalueet sijaitsevat Kantolanrannan ja Siivolanperän alueella. Osa-yleiskaava alueen sisälle jäävät metsäkuviot ovat pienialaisia ja osin asutuksen rikkomia, joten arimmat metsälinnut puuttunevat alueen pesimälinnustosta. Kanalinnuista alueella esiintyy varmuudella pyy ja myös teeri saattaisi pesiä alueen rauhallisimmilla metsäkuvioilla. Sekä pyy että teeri kuuluvat Lintudirektiivin liitteen I pesimälajeihin, vaikka ovat Suomessa yleisiä riistalintuja. Alueen eteläosassa havaittiin pyy 24.8 tehdyn maastokäynnin yhteydessä. Kaikki alueen metsät ovat talouskäytössä ja valtaosa osayleiskaava-alueen metsäkuvioista oli puustoltaan nuoria. Varttuneempaa puustoa kasvoi lähinnä talojen pihapiireissä. Ympäristön perusteella alueen metsälinnusto on tavanomaista ja vaateliaan lajiston esiintyminen on epätodennäköistä. Petolinnuista alueella esiintyy ja pesii varmuudella tuulihaukka, josta tehtiin poikuehavainto lepakkoselvityksen yhteydessä. Hyvinä myyrävuosina peltojen reunamilla saattaa pesiä myös sinisuohaukka. Lähiseudulla pesivät piekanat ja hiirihaukat saalistanevat alueen pelloilla ainakin myyräkantojen ollessa runsaita. Pysyvän pesän rakentavista petolinnuista alueella saattaa pesiä kanahaukka. Pyy kuuluu alueen pesimälinnustoon 6

7 Pöllöistä alueella pesinee hyvinä myyrävuosina suopöllö ja mahdollisesti myös sarvipöllö, joka saattaisi pesiä jossain pellonreunuksien vanhassa harakanpesässä. Talviaikaan alueen pelloilla tavataan myyräkannoista riippuen saalistavia lapinpöllöjä ja hiiripöllöjä. Kemijoki varren rantavyöhyke on osayleiskaava-alueen kohdalla useimmissa kohdin melko kapea, mutta joen saarissa ja länsipuolisella Rannansaaren kosteikkoalueella pesii vesilintuja. Näistä varmuudella alueella pesii ainakin laulujoutsen, josta tehtiin poikuehavainto Rannansaaren kosteikkoalue, joka ympäristönsä puolesta näyttää linnustollisesti merkittävältä kohteelta jää osa-yleiskaava alueen ulkopuolelle. Ympäristön perusteella osayleiskaavan muutosalueella ei ole linnustollisesti poikkeuksellisen merkittäviä elinympäristöjä kuten kosteikoita, eikä kaavan mahdollistama maankäyttö uhkaa alueen pesimälinnustoa merkittävästi. 5. Lähteet ja kirjallisuus Koskimies, P. & Väisänen 1991:Monitoring bird populations in Finland. A manual of methods applied in Finland. Finnish Museum of Natural History. Helsinki 145 s. Lappalainen, M. 2002: Lepakot. Salaperäiset nahkasiivet. Tammi Tervolan Löylyvaaran ja Varevaaran tuulivoimahankkeet FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Lepakkoselvitys 2013 Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Sierla, L., Lammi, E. Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Luonto ja luonnonvarat. Ympäristöministeriö. 113 s. Siivonen, Y. 2004: Helsingin lepakkolajisto ja tärkeät lepakkoalueet vuonna Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 3/ s. SLTY 2012: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. WWW-dokumentti: fi/ docs/slty_lepakkokartoitusohjeet.pdf Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109: Tucker, G.M: & Heath, M. F. 1994: Birds in Europe: their Conservation Status. Bird Life Conservation Series No s. Cambridge, UK Väisänen, R., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. 567 s Ympäristöministeriö 2007c: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut. fi/default.asp?node=9837&lan=fi 7

8 6. Liitteet Karttaliitteet 1-4 8

9 9

10 10

11 11